Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kuukautta jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus
Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde.
TAMMIKUUN SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/tammikuu
Polaarialueiden meteorologia on ajankohtainen tieteenala, koska Arktis ja tietyt osat Antarktiksesta lämpenevät huomattavasti nopeammin kuin maapallo keskimäärin, korostaen tarvetta siihen vaikuttavien prosessien paremmalle ymmärtämiselle. Lisäksi ihmisen toiminta arktisella alueella on lisääntymässä, mikä luo tarpeen tarkemmille sääennusteille.
Arktiksen nopea lämpeneminen on johtanut lämpötilaeron pienenemiseen Arktiksen ja keskileveysasteiden välillä. Tärkeä tutkimuskysymys on, voisiko se johtaa keskileveysasteilla vallitsevien länsituulten heikkenemiseen, mikä voisi luoda otollisemmat olosuhteet sulkukorkeapaineiden esiintymiselle. Ne suosivat pysyviä säätyyppejä: kesällä pitkiä helleaaltoja ja talvella kylmiä pakkasjaksoja. Sulkukorkeapaineet myös osaltaan ohjaavat matalapaineiden ratoja, mistä voi seurata, että jollekin alueelle matalapaineita tulee sarjassa yksi toisensa jälkeen, aiheuttaen pitkäkestoisia sateita ja tulvia.
Sään ennustamisessa kiinnitetään yhä enemmän huomiota kuukauden aikaikkunaan. Stratosfäärin polaaripyörteessä tapahtuvat muutokset ovat yksi tekijä, mikä voi talvikaudella tuoda parempaa ennustettavuutta kuukauden päähän. Monia yhteiskunnan sektoreita hyödyttää jo tieto siitä, millä todennäköisyydellä ja mihin suuntaan sää tulee kuukauden aikana poikkeamaan ilmastollisista keskiarvoista.
Pitkäkestoisia säätyyppejä, matala ja korkeapaineita, ja kuukausiennusteita tutkitaan Ilmatieteen laitoksella kolmessa alkuvaiheissaan olevassa Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa. Maailman Ilmatieteen järjestön on puolestaan käynnistänyt hankkeen ”Polar Coupled Analysis and Prediction for Services” (PCAPS). Sen tavoitteena on parantaa sää ja olosuhdeennusteiden tarkkuutta, saatavuutta ja vaikuttavuutta polaarialueilla. Ilmatieteen laitos osallistuu hankkeeseen, ja erityisesti Sodankylässä tehtävillä mittauksilla on suuri merkitys ennustemalien kehitystyössä. PÄÄKIRJOITUS
TIMO VIHMA Tutkimusprofessori
Arktiksen nopea lämpeneminen on johtanut lämpötilaeron pienenemiseen
Arktiksen ja keskileveysasteiden välillä
-38,9 °C
Savukoski, Tulppio, 8.1.
+9,5 °C
Kristiinankaupunki, Majakka, 17.1.
Kuukauden ylin ja alin lämpötila
35,0 m/s 78,6 mm
Kuukauden suurin sademäärä, Kotka, Rankki.
Kuukauden suurin keskituulennopeus, Muonio, Laukukero, 18.1.
Tammikuu oli hyvin leuto Etelä-Suomessa
Tammikuu oli EteläSuomessa selvästi tavanomaista leudompi, kun taas Lapissa kuukauden keskilämpötila oli tavanomainen. Tammikuun sademäärä vaihteli pitkän ajan keskiarvon molemmin puolin.
Tammikuun keskilämpötila vaihteli LounaisSuomen ulkosaariston noin +2 asteesta Lapin alimmillaan noin 15 asteeseen. Etelä ja KaakkoisSuomessa tammikuussa oli jopa 3–4 astetta leudompaa kuin keskimäärin 30vuotiskaudella 1991–2020, mutta Lapissa kuukauden keskilämpötila oli hyvin lähellä pitkän ajan keskiarvoa.
Tammikuun kylmin sääjakso osui heti kuukauden alkuun, kun uusi vuosi alkoi koko maassa pakkasviikolla.
EteläSuomessa esiintyi 10–20 asteen yöpakkasia, ja Lapissa pakkanen kiristyi paikoin 35 asteeseen. Uudenvuodenpäivän aamuna EteläSuomen yli kulkeneen lumisadealueen jäljiltä myös lumipeite kattoi koko maan.
Etelässä sää lauhtui loppiaisen jälkeen, mutta Lapissa oli vielä kylmää, ja Savukosken Tulppiossa mitattiin 8.1. kuukauden alin lämpötila, 38,9 °C. Perjantaina 10.1. EteläSuomessa pyrytti runsaasti lunta. Uudellamaalla uutta lunta kertyi 10–15 senttiä.
Tammikuun 13. päivänä lauha läntinen ilmavirtaus levisi koko maahan, ja kuukauden puolivälissä sää oli erittäin leutoa. Lännestä puhaltanut föhntuuli piti sään myös enimmäkseen kuivana ja aurinkoisena, joskin Lapin yli itään liikkui lumisateita sekä 13.1. että 15.1. Voimakas länsivirtaus ja stratosfäärissä 15–25 kilometrin korkeudella vallin
neet erittäin kylmät olosuhteet saivat aikaan pastellisävyissä hohtavia helmiäispilviä, joita nähtiin erityisesti 18. tammikuuta, eniten PohjoisSuomessa.
Leudoimmillaan sää oli 16.–18. tammikuuta, jolloin lämpötila nousi yleisesti jopa 5–9 asteen välille, ja muutamilla havaintoasemilla mitattiin uusia asemakohtaisia tammikuun lämpöennätyksiä. Uusia ennätyksiä olivat muun muassa Virroilla 16.1. mitattu 8,0 °C, Valassaarilla 17.1. mitattu 8,1 °C ja Kilpisjärvellä niin ikään 17.1. mitattu 7,2 °C. Koko maan ylin lämpötila tammikuussa oli Kristiinankaupungin Majakalla 17.1. mitattu 9,5 °C.
Lapissa oli tammikuun 20. päivän jälkeen muutamana päivänä kireää pakkasta, ja etelässäkin lämpötila laski parin päivän ajaksi vähän pakkasen puolelle. Tammikuun viimeinen viikko oli kuitenkin jälleen erittäin leuto etenkin EteläSuomessa, missä lämpötila pysytteli jatkuvasti plussan puolella. EteläSuomessa tammikuun viimeinen viikko oli myös hyvin sumuinen.
TAMMIKUUN SADEMÄÄRÄ
OLI MELKO TAVANOMAINEN
Tammikuun sademäärä vaihteli pitkän ajan keskiarvon molemmin puolin. PohjoisLapin eteläosassa sekä toisaalta
KaakkoisSuomessa satoi enimmillään noin puolitoistakertaisesti keskimääräiseen verrattuna. Sitä vastoin LounaisSuomesta maan keskiosiin ulottuvalla vyöhykkeellä satoi jonkin verran keskimääräistä vähemmän. Tammikuun suurin sademäärä, 78,6 mm, mitattiin Kotkan Rankissa ja pienin, 23,3 mm, Utsjoen Kevolla.
Lumipeite katosi loppukuun lauhan sääjakson aikana LounaisSuomesta ja EteläSuomen rannikkoseuduilta. Maan keskivaiheilla lunta oli enimmäkseen 10–30 senttiä, ja lumipeite oli yleisesti tavanomaista ohuempi. Lapissa lumensyvyys vaihteli tammikuun päättyessä vajaasta puolesta metristä Kilpisjärven noin metriin.
TAMMIKUUSSA OLI USEITA MYRSKYPÄIVIÄ
Merialueilla myrskysi tammikuussa kahdeksana päivänä, ja merialueiden kovin keskituulen nopeus, 24,4 m/s, havaittiin 13.1. illalla Hailuodon Marjaniemessä. Tammikuun kovimmat tuulet puhalsivat kuitenkin Lapin tuntureilla 18.1. aamulla, jolloin Muonion Laukukerolla keskituulen nopeus oli luoteismyrskyssä kovimmillaan 35,0 m/s.
Ilari Lehtonen
Kuvat ovat Ilmatieteen laitoksen säätilanneanalyysejä ajanhetkiltä 12 UTC eli klo 14 Suomen normaaliaikaa (kesäaikana klo 15).
3.1. Tammikuun alussa PohjoisEuroopan yllä oli kylmää ilmaa ja laaja matalapaineen alue. Lumisateet jäivät kuitenkin melko vähäisiksi. EteläSuomessa esiintyi 10–20 asteen yöpakkasia ja maan keskiosissa pakkasta oli ajoittain noin 25 astetta. Lapissa lämpötila laski muutamana päivänä paikoin alle 35 pakkasasteeseen.
16.1. Tammikuun puolivälissä KeskiEuroopassa oli korkeapaineen alue ja matalapaineet liikkuivat hyvin pohjoista reittiä Jäämerellä itään. Meillä vallitsi useiden päivien ajan erittäin leuto läntinen ilmavirtaus. Föhntuulen vaikutuksesta lämpötila nousi jopa 5–9 asteen vaiheille.
24.1. Britteinsaarten pohjoispuolitse itään liikkui erittäin nopeasti syventynyt matalapaine, jonka keskuksessa ilmanpaine laski jopa alle 940 hPa:iin. Éowyniksi IsossaBritanniassa nimetty myrsky oli saarivaltion voimakkain myrsky yli kymmeneen vuoteen. Samaan aikaan Pohjolaan virtasi lauhaa ja kosteaa ilmaa etelästä.
30.1. EteläSuomessa vallitsi tammikuun viimeisellä viikolla jatkuvasti suojasää, ja lumipeite katosi eteläisiltä rannikkoalueilta kokonaan. Sitä vastoin PohjoisSuomeen satoi kuukauden lopulla kymmenisen senttiä lisää lunta. Lapissa lumensyvyys vaihteli tammikuun päättyessä vajaasta puolesta metristä Kilpisjärven noin metriin.
Teksti: Ilari Lehtonen
TAMMIKUUN SÄÄ MAAILMALLA JA ILMASTONMUUTOKSEN VAIKUTUS LÄMPÖTILOIHIN
MAAPALLON KESKILÄMPÖTILA
Tammikuun keskimääräinen maa ja merialueiden pintalämpötila oli mittaushistorian lämpimin. Tammikuun keskilämpötila, 13,23 °C, oli 0,79 °C lämpimämpi kuin ilmastollisen vertailukauden 1991–2020 keskiarvo ja 1,75 °C lämpimämpi verrattuna esiteollisen ajan 1850–1900 keskiarvoon.
EUROOPASSA Tammikuu oli toiseksi lämpimin mittaushistoriassa ja 2,51 °C vertailukauden 1991–2020 tavanomaista tammikuuta lämpimämpi.
POHJOIS- JA ETELÄ-AMERIKKA
Keskimääräistä kuivemmat olosuhteet jatkuivat LounaisYhdysvalloissa, mikä aiheutti tuhoisien metsäpalojen leviämistä ja voimistumista Kaliforniassa ja Pohjois Meksikossa . Kuivia olosuhteita esiintyi myös suuressa osassa Etelä Amerikan eteläosaa.
KOKO MAAILMA
Maailmanlaajuisesti kuukauden keskimääräinen lämpötila on ollut yli 1,5 °C lämpimämpi verrattuna esiteolliseen aikaan 18 kuukautena viimeisten 19 kuukauden aikana.
SUOMESSA Tammikuun keskilämpötila oli Helsingissä 0,2 °C ja Sodankylässä 12,6 °C. Tammikuu oli ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Helsingissä arviolta noin 2,5 °C ja Sodankylässä noin 3,2 °C lämpimämpi kuin vuoden 1900 ilmastossa.
Nykyilmastossa näin lämmin tammikuu toistuu Helsingissä arviolta noin kerran kuudessa vuodessa ja Sodankylässä joka toinen vuosi. Vuoden 1900 ilmastossa yhtä lämmin tammikuu toistui Helsingissä kerran noin 25 vuodessa ja Sodankylässä kerran kolmessa vuodessa.
ANTARKTIKSEN MERIJÄÄ
AFRIKKA JA AUSTRALIA
Keskimääräistä kosteammat olosuhteet aihuettivat Itä Australiassa ja KaakkoisAfrikassa tulvia ja niihin liittyviä tuhoja.
Merijään laajuus oli tammikuussa 5,2 miljoonaa km2, mikä on noin 5 % tammikuun tavanomaista laajuutta pienempi.
air temperature anomaly for January 2025
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA TAMMIKUUSSA 2025 JAKSON 1991–2020 KESKIARVOSTA MAAILMALLA (VASEMMALLA) JA EUROOPASSA (OIKEALLA).
Sään vaikutus ekosysteemeihin ja yhteiskuntaan riippuu vahvasti siitä, miten pitkään tietty säätilanne kestää. Sellainenkin sää, joka ei ole päivän aikaikkunassa millään lailla äärimmäinen, voi aiheuttaa erittäin vakavia vaikutuksia, jos tilanne jatkuu pitkään.
Pysyvät säätyypit voivat ilmetä pitkinä helleaaltoina kesällä ja pakkasjaksoina talvella sekä jatkuvan sateen tai poudan jaksoina, jotka voivat aiheuttaa tulvia tai kuivuutta. Tällaiset jaksot voivat aiheuttaa vakavia vaikutuksia ihmisten terveydelle, maatalouden tuottavuudelle, vesivaroille, maastopalojen riskille, maaperän eroosiolle, liikenteelle, ilmanlaadulle, uusiutuvan energian tuotannolle ja monille teollisuudenaloille. Esimerkkejä tuhoisista vaikutuksista ovat Euroopan helleaallon kesä–elokuussa 2022 aiheuttamat 60 000 ylimääräistä kuolemantapausta sekä kesän 2021 KeskiEuroopan tulvista aiheutuneet yli 40 miljardin euron taloudelliset tappiot. Alkuvuoden 2025 Kalifornian maastopalojen aiheuttamat vahingot nousevat vielä huomattavasti suuremmiksi. Paloja edelsi pitkäkestoinen kuivuus. Viimeaikainen pitkäkestoinen säätyyppi Suomessa oli syyskuun 2024 poikkeuksellisen lämmin jakso, jolloin kuukauden keskilämpötila oli PohjoisKarjalassa ja Koillismaalla yli 4 °C normaalikauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampi. Pitkäkestoiset helleaallot ovat yleistyneet Suomessa. Vuoden 1960 jälkeen kolme pisintä hellejaksoa, jotka ovat kestäneet 25–31 päivää, ovat kaikki esiintyneet viimeisten 11 vuoden aikana, vuosina 2014, 2018 ja 2021. Tämä ei kuitenkaan välttämättä kerro pitkäkestoisten säätyyppien yleistymisestä Suomessa, sillä ilmaston lämmetessä sekä lyhyet että pitkät hellejaksot yleistyvät. Pitkäkestoiset pakkasjaksot eivät ole yleistyneet Suomessa. Niiden vaikutus sähkön hintaan on kuitenkin voimistunut, koska tuulivoiman rooli sähköntuotannossa on kasvanut ja tuotanto on heikkoa vähätuulisina ja kylminä korkeapainejaksoina. Joulukuun 2023 – tammikuun 2024 pakkasjakson aikana sähkön hinta enimmillään ylitti kaksi euroa kilowattitunnilta, eli oli karkeasti satakertainen kovatuulisilla jaksoilla vallitsevaan hintaan verrattuna.
Yllä mainitut vaikutukset ovat toki vähäisiä verrattuna tilanteeseen vuosina 1866 ja 1867. Silloin pitkään jatkuneet maatalouden kannalta epäsuotuisat sääolosuhteet johtivat huonoon satovuoteen 1866 ja katovuoteen 1867. Seurauksena
Pitkäkestoiset sääjaksot voivat aiheuttaa vakavia vaikutuksia ihmisten terveydelle, maatalouden tuottavuudelle, vesivaroille, maastopalojen riskille, maaperän eroosiolle, liikenteelle, ilmanlaadulle, uusiutuvan energian tuotannolle ja monille teollisuudenaloille.
oli nälänhätä, jonka vaikutuksesta 7–9 % Suomen väestöstä menehtyi.
PYSYVIÄ SÄÄTYYPPEJÄ AIHEUTTAVATMEKANISMIT
Pitkäkestoiset säätyypit liittyvät usein paikallaan pysyviin sulkukorkeapaineisiin, jotka esiintyvät useiden kilometrien paksuisessa ilmakerroksessa ja pakottavat suihkuvirtauksen kiertämään alueen. Suihkuvirtaus puolestaan ohjaa matalapaineiden ratoja. Sulkukorkeapaineiden alueella vallitsevat heikkotuulisen ja pilvettömän sään jaksot, johtaen kesällä kuumuuteen ja talvella kylmyyteen. Kesän helleaallot ja talven kylmät jaksot voivat myös liittyä vain matalassa kerroksessa esiintyviin korkeapaineisiin. Esimerkiksi Uralin korkeapaine voi esiintyä joko paksussa tai ohuessa kerroksessa, ja sillä on molemmissa tapauksissa suuri vaikutus Pohjoisja ItäEuroopan talvisäähän. Pysyvä säätyyppi voi
syntyä myös peräkkäisten matalapaineiden liikkuessa samaa rataa pitkin, mikä johtaa pitkäkestoisiin tai toisiaan tiiviisti seuraaviin pilvisen ja sateisen sään jaksoihin ja pahimmillaan tulviin.
Tietämys säätyyppien pysyvyyttä säätelevistä tekijöistä on puutteellista. Vaikka tiedämme, että sulkukorkeapaineet aiheuttavat tyypillisesti pitkäkestoisia säätilanteita, sulkukorkeapaineiden syntyä ja elinikää sääteleviä tekijöitä ei tunneta hyvin. Tämä heijastuu suurena epävarmuutena sulkukorkeapaineiden kehityksen ennustamisessa. Pitkäkestoisten sääilmiöiden syntyyn, kestoon ja päättymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa stratosfäärin polaaripyörre noin 20 km:n korkeudella, ylätroposfäärin suihkuvirtaus 5–10 km:n korkeudella, merenpinnan lämpötilat, merijään ja lumen peittävyys sekä maaperän kosteus.
MITÄ TULEVAISUUDESSA?
Ilmastomallit ennustavat sulkukorkeapaineiden esiintymisen vähenevän maailmanlaajuisesti, mutta ymmärrys tähän vaikuttavista mekanismeista on puutteellista, ja siksi ennusteeseen liittyvä luottamus on heikko. Viimeaikaiset tutkimukset ovatkin antaneet viitteitä siitä, että keskileveysasteilla pitkäkestoiset säätyypit ovat yleistymässä ainakin kesällä.
Ilmaston lämmetessä ylätroposfäärin suihkuvirtaus siirtyy keskimäärin jonkin verran kohti pohjoista, mikä kesällä suosii pitkäkestoisempia helle ja kuivuusjaksoja esimerkiksi Etelä ja KeskiEuroopassa ja Kaliforniassa. Toinen tekijä on se, että Arktis lämpenee nopeammin kuin keskileveysasteet. Siksi lämpötilaero Arktiksen ja keskileveysasteiden välillä pienenee, mikä merkitsee ilmanpaineerojen pienenemistä, erityisesti muutaman kilometrin korkeudella, ja edelleen länsituulien heikkenemistä. Se puolestaan suosii sulkukorkeapaineiden esiintymistä ja edelleen pysyviä säätyyppejä keskileveysasteilla. On kuitenkin muistettava, että Arktiksen lämpeneminen ei ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa keskileveysasteiden länsituuliin. Toistaiseksi ei voida varmuudella sanoa tuleeko pitkäkestoisten säätyyppien esiintyminen muuttumaan tulevaisuudessa ja miten mahdolliset muutokset toteutuvat eri vuodenaikoina.
On ensiarvoisen tärkeää ymmärtää paremmin säätyyppien pysyvyyttä kontrolloivia mekanismeja ja hyödyntää saatua ymmärrystä pitkien sääennusteiden parantamisessa.
Timo Vihma
Satelliittien kalibrointi- ja validointikeskus
Sodankylään
MITÄ TULEVAISUUDESSA?
IIlmatieteen laitos tiedotti 4. helmikuuta perustavansa yhdessä Euroopan avaruusjärjestön (ESA) kanssa Arktisen satelliittien kalibrointi- ja validointikeskuksen Sodankylään. Satelliitti- ja maanpintahavaintojen avulla kehitetään entistä parempaa hiilidioksidin ja metaanin lähteiden ja nielujen globaalia havaintojärjestelmää. Keskuksen satelliittimittauksille tarjoama vertailutieto on tärkeää, jotta satelliittien tuottama tieto on varmennettua ja käyttökelpoista.
”Keskus nostaa Suomen avaruustoiminnan vaikuttavuutta kansainvälisesti huomattavalla tavalla ja luo kasvun edellytyksiä suomalaiselle avaruustoiminnalle ja -teollisuudelle sekä parantaa tieteellisen tiedon tasoa. Uudet satelliittimenetelmät yhdessä maanpintahavaintojen kanssa tarjoavat nykyistä merkittävästi tarkempaa tietoa hiilidioksidin ja metaanin lähteistä ja nieluista. Ilmatieteen laitos pyrkii olemaan maailman johtavia toimijoita alalla”, sanoo Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas.
Jouni Pulliainen ja Ilari Lehtonen
KUVA: MATIAS TAKALA
Tammikuun puolivälissä erityisesti Pohjois-Suomen taivaalla nähtiin muutamana päivänä pastelliväreissä hohtavia helmiäispilviä.
Helmiäispilvet syntyvät erittäin kylmissä olosuhteissa polaaristratosfäärissä noin 15–25 kilometrin korkeudella.
KUUKAUDEN HAVAINTO
Ilmatieteen laitos on tuottanut Itämeren pintalämpötila ja jääanalyysit Marine Copernicuksen aineistosta. Keskiarvot on laskettu päivittäisistä arvoista. Jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä. Asemakohtaiset kuvaajat perustuvat Ilmatieteen laitoksen mareografihavaintoihin.
KESKIMÄÄRÄINEN ITÄMEREN PINTALÄMPÖTILA JA JÄÄTILANNE
Meriveden keskimääräinen pintalämpötila tammikuussa 2025 (vas.) ja pintalämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta (oik.). Pintalämpötilan havaitut päiväkeskiarvot tammikuussa 2025 on esitetty yhdeksältä asemalta. Jääanalyysi kuvaa jäätilanteen kuukauden keskiarvoa, ja jään klimatologia kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020.
MERIVEDEN KORKEUS
HAMINA PITÄJÄNSAARI
FÖGLÖ DEGERBY
PIETARSAARI LEPPÄLUOTO
HELSINKI KAIVOPUISTO
RAUMA PETÄJÄS
KEMI AJOS
Meriveden korkeus suhteessa teoreettiseen keskivedenkorkeuteen tammikuussa 2025. Kuvaajissa on esitetty mareografeilla tunneittain mitattu keskimääräinen vedenkorkeus.
ARKTISEN MERIJÄÄN LAAJUUS JA POIKKEAMA TAVANOMAISESTA TAMMIKUUSSA
Arktisen alueen merijään laajuus oli tammikuussa 2025 keskimäärin 13,1 miljoonaa km², joka on alhaisin tammikuulle määritetty kuukausikeskiarvo 47 vuoden satelliittimittauksissa. Jään laajuus oli 0,8 miljoonaa km² (eli 6 %) alle vuosien 1991–2020 tammikuun keskiarvon ja lähes sama kuin tammikuussa 2018 mitattu aikaisempi pienin jään laajuus.
Tammikuun arktisen merijään laajuus on pienentynyt merkittävästi 1980luvulta lähtien, mutta suuntaus on muuttunut epäselväksi 2000luvun puolivälin jälkeen, mikä näkyy viime vuosien pienten ja suhteellisen suurten negatiivisten poikkeamien yhdistelmänä. Joulukuu 2024 päättyi vuodenaikaan nähden hyvin pieneen merijään laajuuteen, vain hieman yli vuoden 2017 ennätyspienen laajuuden. Jään laajuus pysyi lähes koko tammikuun ennätyksellisen alhaalla ja oli 31. tammikuuta alin tälle päivälle mitattu, 13,4 miljoonaa km².
Tammikuussa 2025 lähes koko Jäämeren keskiosa oli jään peitossa, mutta reunamerillä jäätä oli pääosin keskimääräistä vähemmän. Erityisesti ItäKanadan sektorilla (itäisellä Hudsoninlahdella, Hudsoninsalmessa ja läntisellä Labradorinmerellä) jäätä oli selvästi tavanomaista vähemmän. Tällä alueella myös ilman lämpötila oli tammikuussa paljon keskimääräistä korkeampi. Myös pohjoisella Barentsinmerellä, Beringinmerellä ja Ohotanmerellä jäätä oli keskimääräistä vähemmän. Keskimääräistä enemmän jäätä oli lähinnä eräillä KoillisAtlantin sektorin merialueilla, kuten Grönlanninmerellä sekä Huippuvuorten ja Frans Joosefin maan välisellä alueella.
Merijään keskimääräinen peittävyys arktisella alueella tammikuussa 2025. Värillinen viiva kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020, kun jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä.
LÄHTEET
ECMWF Copernicus Climate Change Service
Suomennos: Ilmastokatsaustoimitus
Merijään peittävyyden poikkeama arktisella alueella jakson 1991–2020 keskiarvosta tammikuussa 2025.
Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.
PALLAS - SAMMALTUNTURI UTÖ
1 kk
1 vuosi
Useita vuosia
(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)
Hiilidioksidi- (CO2) ja metaani- (CH4) pitoisuuksien havaitut tuntikeskiarvot viimeisen kuukauden jaksolla (ylin rivi) sekä viimeisen vuoden jaksolla (keskimmäinen rivi) Pallas-Sammaltunturin ja Utön asemilla. Alarivin kuvissa esitetään hiilidioksidipitoisuuden kehitys useamman vuoden ajalta.
TAUSTATIETOA
• Hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä on peräisin kasvien ja maaperän hengityksestä sekä polttoprosessista ja sementintuotannosta.
• Metaanin (CH4) merkittävimmät päästöt ilmakehään tulevat soilta, maakaasun purkautumisesta, märehtijöistä, kaatopaikoilta, riisinviljelystä ja fossiilisten polttoaineiden käsittelystä.
• LUE LISÄÄ: ilmatieteenlaitos.fi
Tammikuu oli maailmanlaajuisesti yllättäen mittaushistorian lämpimin tammikuu, noin 0,1 °C lämpimämpi kuin viime vuoden tammikuu, huolimatta Tyynellämerellä käynnistymässä olevasta La Niña -ilmiöstä, jonka aikana maapallon keskilämpötila laskee hienoisesti.
LÄMPÖTILOJA
HELSINKI, KAISANIEMI JOKIOINEN
JYVÄSKYLÄ
JOENSUU
SEINÄJOKI, PELMAA
SIIKAJOKI, RUUKKI
UTSJOKI, KEVO
Tammikuussa 2025 päivittäin mitattu vuorokauden keskilämpötila (°C, musta käyrä), ylin lämpötila (°C, punainen käyrä) ja alin lämpötila (°C, sininen käyrä) sekä vuorokauden sademäärä (mm, siniset pylväät). Lämpötilan tasoitetut vertailuarvot ovat kaudelta 1991–2020. Harmaa käyrä kuvaa vuorokauden keskilämpötilan 50 %:n arvoa eli mediaania, ja harmaa varjostus kuvaa aluetta, jonka sisällä noin 97 % vuorokauden keskilämpötiloista tilastollisesti esiintyy.
| ILMASTOKATSAUS 1/2025
SODANKYLÄ
KESKILÄMPÖTILA
SADEMÄÄRÄ
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA
VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA
VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
TAMMIKUUN KUUKAUSITILASTO
HAVAINTOASEMA
AURINGONPAISTETUNNIT
KUUKAUSISUMMA
PAIKKAKUNTA 2025 1991–2020
UTÖ 44,3 37
MAARIANHAMINA 53,3
TURKU 32,9 40
HELSINKI 29,7 35
JOKIOINEN 24,8 36
KOUVOLA 27,6 28
JYVÄSKYLÄ 24,1 25
KUOPIO 23,5
KORSNÄS 20,7
OULU 20,8
ROVANIEMI 0,5
SODANKYLÄ 2,6 12
UTSJOKI 0,0 4
LUMENSYVYYS
Tuulitilastoissa on käytetty 10min keskituulta. Tuuliruusuissa käytetyn aineiston havaintoväli on 10 min ja kovatuuliset päivät taulukossa 1 min.
Taulukon asemien kovatuuliset päivät (suurin 10 minuutin keskituulen nopeus vähintään 14 m/s) on esitetty oranssilla ja myrskypäivät (vähintään 21 m/s) punaisella värillä.
Ennuste on tehty 20.2.2025, ja se perustuu Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) tuottamaan aineistoon.
Ennustettu keskimääräinen ilman lämpötila 2 metrin korkeudella (°C) seuraavien kuuden viikon aikana (ylemmät kuvat) ja ennustetun lämpötilan poikkeama (°C) edellisten 20 vuoden keskiarvosta (alemmat kuvat).
January was very mild in the south
January was much milder than usual in southern Finland whereas in Lapland the monthly mean temperature was close to the longterm average. The precipitation level varied around the longterm average. There were moreover many windy days in January. The mean temperature in January varied from approximately 2 °C in the outskirts of the southwestern archipelago to around 15 °C at the lowest in some locations in Lapland. Compared to the longterm average from 1991–2020, the mean temperature was even 3–4 °C above the average in the south and southeast. In Lapland, on the other hand, the mean temperature was mainly very close to the average.
The coldest period in January took place right at the beginning of the month. In southern Finland the lowest observed temperatures varied between 10 °C and 20 °C, in the central parts of the country around 25 °C and in Lapland the mercury plunged locally below 35 °C. In the south the weather turned milder already after the 6th while in the north the coldest temperature of the month, 38.9 °C, was measured in Tulppio, Savukoski on the 8th. There was another short cold period in northern Finland after the 20th.
In midJanuary the weather was extremely mild. A warm and dry Foehn wind blew from the west for many days, and some weather stations measured their highest January temperatures ever on 16–18 January. The highest temperature of the month, 9.5 °C, was measured at Kristinestad Lighthouse on the morning of the 17th.
During the mild period in midJanuary nacreous polar stratospheric clouds were widely observed in northern Finland, particularly on the 18th.
Especially in southern Finland, also the last week of January was very mild. In the south it was moreover foggy on many days in late January.
The precipitation level varied in January around the longterm average. In southeastern Finland and in the southern parts of northern Lapland, the precipitation level exceeded the average approximately by 1.5fold. Whereas in the area stretching from southwest to Central Finland and North Savo, the precipitation level remained somewhat below the average. The highest level of precipitation in January, 78.6 mm, was measured in Rankki, Kotka in the southeast and the lowest, 23.3 mm, in Kevo, Utsjoki in the far north.
Snow covered the whole of Finland in early January, but the snow cover disappeared from the southwest and near the southern coast by the end of the month. Also, in the central parts of Finland the snow cover was thinner than usual. In Lapland the snow depth varied in the end of January from slightly less than 50 cm to approximately 100 cm in Kilpisjärvi.
The strongest winds in January were observed on fell tops in Lapland on the morning of the 18th. In Laukukero, Muonio the 10minute sustained wind speed reached even 35.0 m/s. On the sea areas, the highest sustained wind speed, 24.4 m/s, was measured in Marjaniemi, Hailuoto on the 13th.
Ilari Lehtonen
-38.9 °C
Tulppio, Savukoski, 8.1.
+9.5 °C
Kristinestad, Lighthouse, 17.1.
Highest and lowest temperatures
HIGHLIGHTS: JANUARY 2025
• Globally January was the warmest January, with an average ERA5 surface air temperature of 13.23°C, 0.79°C above the 1991-2020 average for January.
• January was 1.75°C above the pre-industrial level and was the 18th month in the last nineteen for which the global-average surface air temperature was more than 1.5°C above the pre-industrial level.
