12 - Nro 25 Torstaina huhtikuun 2. pnä 2020 .
Offerlunden ei ainakaan vielä tietokannassa
Hiisienpäivänä kunnioitettiin luonnon pyhiä paikkoja Taivaannaula ry:n aloittamaa kansallista hiisienpäivää vietettiin lauantaina jo kahdeksatta kertaa. Vallitsevan poikkeustilanteen vuoksi yleisötapahtumien sijaan kaikkia kannustettiin vierailemaan oman lähipiirinsä pyhissä luonnonpaikoissa itsekseen tai perheen kesken. Hiisienpäivän nimi tulee pohjoisten itämerensuomalaisten kunnioittamista pyhistä lehdoista, hiisistä, jollaisia tiedetään nykyisen Suomen alueelta lukuisia. Hiisien ohella kansanperinteessämme tunnetaan myös muita pyhiä luonnonpaikkoja, kuten puita, lähteitä, kiviä, mäkiä, saaria ja kallioita. Hiisissä ja muissa kansanuskon pyhissä paikoissa on pidetty yhteyttä haltijoihin ja esivanhempiin esimerkiksi tuomalla
uhrilahjoja sekä paikoissaa on ajateltu olevan tuonpuoleista voimaa eli väkeä.
Hiisi-hanke kokoaa tietoa Tämän kaltaisten pyhien paikkojen merkitys on muuttunut ajan saatossa, mutta ne eivät kuulu pelkästään muinaiseen historiaan, vaan paikoista on viitteitä aina 1900-luvun puoliväliin asti. Hiisienpäivä liittyy Taivaannaula ry:n vuonna 2013 aloittamaan Hiisi-hankkeeseen, jossa tarkoituksena on koota yhteen jo lähes unohtuneita pyhiä paikkoja sekä niihin liittyviä perinteitä. Samalla kartoitetaan myös perimätiedon tuntemien paikkojen nykytilaa ja edistetään niiden säilymistä sekä tuodaan niitä tutuksi.
Offerlunden on rauhoitettu suojelualueeksi jo 1920-luvulla, mikä tekee siitä vanhimpia suojelualueita Suomessa.
-Kun hanke käynnistettiin, haluttiin nostaa tätä aihetta esille ja kansallisen hiisienpäivän avulla saadaan vuosittain asialle huomiota. Suuri ongelma on, että vaikka näitä perinteisiä pyhiä luonnonpaikkoja on Suomessa paljon, yleisesti tunnettu tieto on vähäistä ja se on vaarassa hävitä, Hiisi-hankkeen tiedottaja Anssi Alhonen kertoo. -Monet pyhät luonnonpaikat ovat vaarassa hävitä esimerkiksi rakentamisen alta, jos niiden merkitystä ei tiedetä. On hyvä muistaa, että nykyisen lain mukaankin suullisen perimätiedon perusteella voidaan suojella kulttuurisesti tärkeitä kohteita, mutta jotta niitä voidaan suojella, niiden pitää olla tiedossa, hän jatkaa.
dään koko ajan.
Muistuttavat jatkuvuudesta
Valkoinen alue kartalla? Taivaannaulan Hiisi-hankkeen tietokantaan on kerätty tietoja jo yli 650 pyhästä paikasta Suomessa, mutta yllättäen Raaseporin, Hangon ja Inkoon alueelta ei tietokannassa ollut mitään tietoja. Tietokannasta löytyneet lähimmät pyhät paikat olivat Kaijolan, Röhkölän ja Hyvelän lähteet Lohjalla, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö Raaseporissa, Hangossa ja Inkoossakin pyhiä luonnonpaikkoja olisi. Pienen etsimisen jälkeen Retkipaikka.fi:stä löytyi Kristin Lauharon vuoden 2016 hiisienpäiväksi kirjoittama artikkeli nimeltään Offerlunden – Snappertunan uhrilehto Raaseporissa.
Hiidet ovat suomalaisen kansanperinteen tuntemia pyhiä lehtoja. Snappertunassa sijaitseva Offerlunden on voinut olla tällainen pyhä paikka. Lehdossa voi nykyihminenkin aistia pyhyyden ja historian kerrostumia. Kyseessä on noin puolen hehtaarin kokoinen pellon ympäröimä tammilehto Saneppertunassa. Jo paikan nimi, Offerlunden eli suomennettuna uhrilehto, viittaa siihen että kyseessä on saattanut olla hiisi. Paikassa on esimerkiksi useita valtavia tammia, joista kaksi on asettunut eräänlaiseksi portiksi laakealle kivelle johtavalle polulle. Kivi on voinut olla paikka, jossa on
annettu esivanhemmille ja haltijoille uhrilahjoja, jotka ovat voineet olla esimerkiksi erilaisia maataloustuotteita. Hiisi-hankkeen tiedottaja Alhonen huomauttaa, että paikka on ollut heillä tiedossa, mutta hankkeen tutkijoilla on ollut epäilyksiä paikan suhteen, eikä sitä ole ainakaan vielä otettu viralliseen tietokantaan. Tilanne voi toki Alhosen mukaan vielä muuttua, kun tutkimustyötä teh-
Pyhät luonnonpaikat ovat perinteisesti muistuttaneet jatkuvuudesta, sillä ne on yhdistetty elettyihin elämiin ja niistä on haettu tukea vaikeina aikoina. Oli Offerlunden tutkimuksellisessa mielessä hiisi tai ei, se muistuttaa jatkuvuudesta silläkin, että keväisen linnunlaulun täyttämässä lehdossa lahoavat puut ja tiheä kasvusto tarjoaa elinmahdollisuuksia lukuisille lajeille. Offerlunden on rauhoitettu suojelualueeksi jo 1920-luvulla, mikä tekee siitä vanhimpia suojelualueita Suomessa. Jokamiehenoikeuksien puitteissakaan luontoon ei saa jättää jälkiä, mutta luonnonsuojelualueella liikkuessa on oltava tavallistakin tarkempi. Mihinkään ei saa koskea, vaan kaiken pitää antaa olla sellaisenaan. Jos alueelle meneminen on sallittu, tietysti tunnelman aistiminen ja ympärilleen katselu on ympäristöä kunnioittaen sallittua. Tämän vuoden hiisienpäivä oli viime lauantaina, mutta pyhiä luonnonpaikkoja voi kunnioittaa koska tahansa. Jos oman kotiseudun pyhistä luonnonpaikoista kiinnostuu, Alhosen mukaan parhaita lähteitä ovat paikalliset arkistot sekä esimerkiksi kyläyhdistysten julkaisut. Taivaannaula ottaa edelleen vastaan tietoja kansanperinteen pyhistä luonnonpaikoista ja jatkaa tutkimustaan aiheesta. -Kalle Nikander
”Minulle vain positiivinen juttu”
Olympialaisten siirtyminen ei Helanderia hetkauttanut Vaikka Kansainvälisen olympiakomitean johdosta viljeltiin vielä pitkään niskavilloja nostattaneita lausuntoja Tokion olympiaprojektin jatkumisesta vanhaan malliin koronamyrskystä huolimatta, niin viime viikolla alkoi viimein järki puhua. Tulevalle kesälle aiotut olympiakarkelot siirrettiin suosiolla vuoden 2021 puolelle. Tokioon tähtäävä keihäänheittäjä Oliver Helander ja karjaalaiskiskojan valmentaja Glenn Lignell ottivat tiedon huojentuneina vastaan. -Niin kurjaa kuin se onkin, niin tämä oli tässä tilanteessa ainoa oikea ratkaisu. Se olisi pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta muutama viikko leikittiin ajatuksella, että 2020 kisoihin tulisi valmistautua ihan normaalisti. Tietynlainen turhautuneisuus ja puoliapatia on koko jutun tiimoilta ollut. Vaikka julkisuuteen on sanottu ties mitä, niin itse olen jo viimeiset viikot ollut sillä mielellä, ettei kisoja kesällä pidetä, Lignell toteaa. Helander kävi tammikuun puolivälissä heittokäden olkapään puhdistusleikkauksessa ja olympialaisten siirtyminen puhdisti pöytää entisestään. -Minulle se oli oikeastaan vain positiivista. Nyt voin rauhassa treenata olkapäätä kuntoon eikä tarvitse stressata
Eipäs hötkyillä. Tokion olympialaisten siirtyminen vuodella antaa Oliver Helanderille lisäaikaa olkapään voimistamiseen. Tässä hän poseeraa viime syksynä Dohan MM-maisemissa. (Kuva: SUL-arkisto/Decabild) kesän kisoista. Jos olisi pitänyt elokuussa heittää Tokiossa pitkälle, niin olisin voinut siihenkin pystyä, mutta vähän tiukaksi aikataulu olisi mennyt, IF Raseborgin keihästäjä sanoo. Helander heitti viime kesänä olympiarajan rikki,
mutta Suomen joukkueeseen häntä ei ollut vielä valittu.
Vaihtoehtoista virittelyä Koronapandemian aiheuttamat toimenpiteet ovat luonnollisesti sysänneet säätöä Vaasassa asuvan Helanderin
harjoitteluun. -Isossa kuvassa se on toki aika pieni murhe, mutta turha sitä on kieltää, etteikö harjoittelun suunnittelu olisi ollut hyvin haastavaa. Vaasassa menivät Botnia-halli ja vanha halli kiinni, myös Kuortaneen hallille
kävi samoin. Olemme suosiolla ottaneet takapakkia, eikä kuntoa tähdätä alkukesän kisoihin. Itse asiassa alkaa tuntua siltä, että jos kesällä ylipäänsä kilpaillaan, niin se on vain plussaa. -Jos sattuisi sellainen ihme, että kesän kalenteriin saadaan kisoja ja esimerkiksi elokuun lopun EM-kisat pidetään, niin liian kauas kilpailuvalmiudesta ei saa kuitenkaan livetä. Oliverilla on onneksi sellainen hyvä taipumus, että hän kykenee lyhyelläkin virityksellä pääsemään kilpailukuntoon, Lignell kertoo. Helander ei koe jääneensä paljosta paitsi. -Pystyn tekemään melkein kaikkea, mitä tässä kohtaa voi tehdä. Ulkona hyppyjä ja juoksuja, yhdellä punttisalilla puolestaan voimaa. Myös kotona voi tehdä jotain liikkeitä, hän sanoo. Vastikään selvisi, että Vaasan seudun urheiluakatemiassa hääräävän Mikaela Ingbergin valvonnassa joukko urheilijoita pääsee harjoittelemaan organisoidusti ja keskitetysti vanhaan maapohjahalliin. Kyseessä on nimestään huolimatta kelpo tila, jossa myös heittäminen onnistuu.
Tokion ehdoilla Helander ehti helmi-maaliskuussa tehdä muutaman
heittoharjoituksen Botnia-hallissa ja ulkona. -Olkapää on ollut välillä parempi ja välillä siellä on jotain tuntemuksia. Olisikin merkillistä, jos ei leikkauksen jälkeen mitään tuntuisi. Vaatii vielä töitä ja aikaa, jotta se paranee ja voimistuu. Oliverin jalat pelaavat sitä vastoin todella hyvin, Lignell kertoo. Helander rojahti Karjaan tähtikisoissa 2018 ikävästi kätensä päälle ja olkapää on kipuillut siitä lähtien. Kun kuntouttavien toimenpiteiden ei nähty enää tepsivän, niin leikkaus todettiin parhaaksi ratkaisuksi. -Toivottavasti olkapää ei olisi enää yhtä iso murhe ja pääsisin heittämään niin, ettei aina ottaisi kipeää, Helander virkkoo. Hänen katseensa on nyt visusti Tokiossa 2021, eikä siinä hetkauttaisi paljon sekään, vaikkei tulevana kesänä plakkariin tulisi yhtään kilpailua. -Minun tilanteessani se ei kovasti haittaisi. Jos olkapäässä ei tunnu hyvältä, niin en usko että tulen kilpailemaan. Jos EM-kisat pidetään ja tunnen olevani kunnossa, niin toki yritän olla mukana. Mutta en mitenkään tähtää EM-kisoihin, eivätkä ne ole niin tärkeät kisat. Kaikki tekeminen tähtää nyt siihen, että olen ensi vuonna Tokiossa hyvässä iskussa.