12 - Nro 72 Torstaina syyskuun 17. pnä 2015 .
Seija Kankkunen alkaa koota kultaista Jopoa pakkarista.
Muutaman minuutin kuluttua lokasuojat ovat paikallaan ja vuorossa on lukon kiinnitys.
Kultaisen Jopon synty (Hanko) 11.9.2015 syntyi – tai tässä tapauksessa pitäisi kai sanoa koottiin – 400.000. Jopo Helkaman tehtaalla Hangossa. Tapahtumaa oli seuraamassa melkoinen joukko ihmisiä. Tehtaan omien työntekijöiden lisäksi paikalla oli lukuisia polkupyörien myyjiä sekä joukko median edustajia. Tehtaanjohtaja Jari Elamo lupasi pyörän syntyvän varttitunnissa. Ja lupaus piti, nelisentoista minuuttia siihen kului. Kenties jokunen sekunti päälle. Sen kokosi Seija Kankkunen, joka myös vietti eräänlaista juhlavuotta; hän oli työskennellyt Helkamalla 20 vuotta. Siinä olisi monelta
Kauluri on muuttunut kypäräksi, joka muuten suojaa myös kasvoja paremmin kuin tavallinen kypärä.
tottumattomammalta voinut mennä konseptit sekaisin, Ihmisiä oli joka puolella ja kokoamista kuvattiin ainakin kymmenillä, ellei jopa sadoilla kameroilla tauotta. Mutta Seijan pokka piti ja vaikka hänellä oli käsissään valkoiset hanskat, joiden pito oli huonompi kuin tavallisissa hanskoissa ja joita hän joutui vaihtamaan käsiteltyään rasvattuja osia, aika alittui reippaasti. Syy valkoisiin hanskoihin oli se, että Jopon runko-osat, lokasuojat ja pakkari oli päällystetty lehtikullalla samalla menetelmällä kuin esimerkiksi Uspenskin katedraalin katto Helsingin Katajanokalla ja kultaajakin oli sama. Jopo on kulttipyörä. Nimi tulee sanoista jokaisen polkupyörä. Se on oikein näppärä lyhyillä kaupunkiajeluilla, mutta jos aikoo pyöräillä Hangosta Kuusamoon tai vaikka vain Lappeenrantaan, kannattaa valita retkipyörä, jossa on isommat renkaat. Toisaalta Jopo on niin näppärän kokoinen, että se on helppo ottaa mukaan vaikkapa veneeseen ja kun satulan ja ohjaustangon säätöihin ei tarvita mitään työkaluja, samaa Jopoa voivat käyttää eri kokoiset ihmiset vaivatta. Jopon tuntevat kaikki. Sen valmistus siirrettiin välillä Aasiaan ja silloin sen suosio hiipui Suomessa. Monien mielestä pyörä ei ollut yhtä hyvä kuin Suomessa valmistettu. Kun valmistus siirrettiin takaisin Hankoon, myös Jopon suosio nousi uusiin lukemiin. Se on ilman muuta Suomen suosituin polkupyörä. Monissa perheissä on useampia Jopoja, pienille tytöille vaaleanpunaisia, pojille mustia tai armeijan vihreitä, esimerkiksi. Jopolla on myös faneja, joilla on omat ryhmänsä facebookissa ja IRC-galleriassa. Maallikko olisi voinut luulla, että kun pyörää kootaan, otetaan ensin runko ja
14 minuutia ja muutama sekunti ja Jopo on valmis. Seuraava etappi on 500.000. Jopo. ryhdytään liittämään siihen osia. Vaan niin ei ollutkaan. Kokoaminen alkoi pakkarista, joka tuntui aika hämmentävältä. Mutta siitä se vain lähti muotoutumaan osa osalta. Kunnes oli valmis – kultainen Jopo. Kukapa Jopo-fani ei sellaista haluaisi. Sitä ei kuitenkaan voi ostaa. Jos voisi, se maksaisi useita tuhansia euroja. Toistaiseksi se sijoitetaan Helkaman museoon – kenties jopa lopullisesti.
Ilmatyynykypärä Samassa tilaisuudessa esiteltiin ruotsalainen Hövdingpyöräilykypärä, jota Helkama tuo Suomeen. Se on aivan erilainen kuin se perinteinen pyöräilykypärä, jota monenkin mielestä on hankala käyttää. Hövding-kypärä ei oikeastaan ole lainkaan kypärä, vaan kauluri, joka muuttuu kypäräksi siinä vaiheessa, kun pyöräilijä joutuu onnettomuuteen. Se toimii periaatteessa
samalla tavoin, kuin auton turvatyyny, mutta toisin kuin turvatyyny, se ei kuumene, joten se ei myöskään aiheuta palovammoja. Kaulurikypärä toimii akulla, johon painetaan virta päälle, kun lähdetään ajamaan. Ellei mitään tapahdu, virta katkaistaan ajon loputtua ja kauluri näyttää edelleen kaulurilta. Mutta, kun pyöräilijä esimerkiksi singahtaa ohjaustangon yli, kauluri avautuu silmänräpäyksessä ilmalla täytetyksi kypäräksi. Näimme esimerkin. Lattialle oli laitettu ilmapatja, jottei pyöräilijä kolhisi käsiään tai polviaan. Kun hän singahti patjalle, yritin todella nähdä kaulurin avautumisen kypäräksi, mutta se tapahtui niin nopeasti, etteivät ainakaan omat silmäni kyenneet näkemään sitä. Ensin se oli kauluri, sitten kypärä. Ja kypärässä pysyy ilma jonkun aikaa siltä varalta, että esimerkiksi toinen pyöräilijä tulee takaa, eikä ehdi pysäh-
tymään, vaan ajaa toisen päälle. Ainakin pää säilyy ehjänä ja se lienee ihmisen tärkein osa, lainkaan väheksymättä sydäntä ja muita elimiä. Ruotsalainen Folksam-vakuutusyhtiö on testannut pyöräilykypäriä ja tämä Hövding-kypärä voitti ylivoimaisesti kaikki testit, eli se suojasi parhaiten sekä iskuilta että kiihtyvyydeltä. Sen hyviä puolia ovat siis se, että sitä ei pidetä päässä, vaan se on kauluri ja jopa aika mukavan tuntuinen. Päässä voi pitää pipoa, jos haluaa. Se antaa pyöräilijälle parhaan suojan. Se myös kestää 12 vuotta, ellei se joudu tositoimiin. Avautunut kypärä on entinen, samalla tavoin, kun onnettomuudessa ollut tavallinen pyöräilykypärä on onnettomuuden jälkeen entinen ja ilman onnettomuuttakin tavalliseen muovikypärään voi luottaa vain muutaman vuoden, Sen jälkeen se voi olla hauras, eikä suojaa enää.
Hövding-kypärän huono puoli on hinta. Se maksaa tällä hetkellä 299 euroa. Mutta jos ajaa ilman onnettomuuksia tuon vajaan 300 euroa voi jakaa 12 vuodelle, jolloin hinta vuotta kohden on aika kohtuullinen. Ja mikäli joutuu onnettomuuteen, niin 300 ei ole kovin paljon verrattuna kallonmurtumaan. Hövdingissä on litium-akku, joka pitää ladata noin kerran kuukaudessa, jos kypärää käyttää työ- tai koulumatkalla. Se ei ole kovin suuri vaiva, kun ajatellaan miten usein nykypuhelimia täytyy ladata. Useimmat nuoret ovat jo tottuneet käyttämään pyöräilykypärää itsestään selvästi samalla tavoin kuin me aikuiset kiinnitämme turvavyön lähtiessämme ajamaan autoa. Mutta monet vanhemmista ihmisistä kokevat muovikypärän hankalaksi ja ainakin monet naiset ajavat ilman kypärää, koska sen alla tukka litistyy, eikä ole enää siisti työpaikalla. -kn-