Ei vain selviytyjä – väkivallasta toipujan pitkä tie
V
äkivallasta eroon pääsy on kokijalle, kuten myös tekijälle, usein pitkä tie. Väkivallasta selviytyminen on muutakin kuin tilanteesta poispääsyä ja kriisin ylittämistä. Selviytyäkseen väkivallasta on otettava kanta väkivaltaan: en voi hyväksyä sitä elämässäni. Mutta jos väkivalta on jo osa elämää, siitä irtautuminen vaatii tukea ja tietoa, kuulevia korvia, kysymyksiä ja keskustelua. Eroon pääsy voi tarkoittaa ihmissuhteen loppumista, kodin ja elämän piirin vaihtumista ja asian käsittelyä eri tavoin. Miten minun elämässäni kävi näin, miten pääsen tästä eteenpäin, kuka minua auttaa, mistä saan apua, mikä on oikea ratkaisu minulle, läheisilleni, kuinka luottamus elämään palaa, missä menevät minun rajani ja miten sanon -EI? Näitä kysymyksiä ei kenenkään pitäisi väkivaltakokemuksen jälkeen joutua miettimään yksin. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset ovat auttaneet väkivallan eri osapuolia 40 vuoden ajan. Alusta asti olemme auttaneet niin aikuisia väkivallan kokijoita ja tekijöitä kuin lapsiakin. Eri asiat auttavat eri tilanteissa ja eri ihmisiä lopettamaan väkivallan elämässään, selviytymään ja lopulta toipumaan. Halusimme kuulla ja koota kokemuksia väkivallasta selviytymisestä ja kysyimme sitä avoimella verkkokyselyllä. Nettiturvakodissa helmikuusta joulukuun loppuun 2019 avoinna olleeseen kyselyyn vastasi yhteensä 722 henkilöä. Osa vastaajista oli alle 18-vuotiaita. Tässä raportissa kerrotaan niistä tavoista, jotka kyselyn pohjalta auttavat selviytymään väkivallasta: kenelle väkivallasta kerrotaan, mikä saa hakemaan apua, mistä apua saa ja mikä toipumista on tukenut. Sen lisäksi vastaajat kertoivat, mitä yhteiskunnassa pitäisi tehdä väkivallan vähentämiseksi. Nämä vastaukset olivat pysäyttäviä. Ne muodostavat suoranaisen ratkaisujen aarrearkun. Ystävien merkitys väkivallasta selviytymisessä on keskeinen. Ystävät ovat niitä, joille väkivallasta kerrotaan, joilta saa apua ja jotka tukevat toipumista. Ammatikseen auttavien tulee huomioida ystävät merkityksellisenä tukena väkivallasta selviytyjän elämässä. Toipumisen tueksi muodostui myös itsetuntemuksen vahvistuminen. Surullista oli se, että 56 % vastaajista koki, ettei ole saanut apua selviytymiseen. Sydäntä kylmäävää oli myös lukea avoimia vastauksia kysymykseen Mitä yhteiskunnassa tulisi tehdä väkivallan vähentämiseksi. Niissä toistuivat kokemukset vähättelystä, kysymättömyydestä ja puuttumattomuudesta sekä näitä kokemuksia hyödyntävä pohdinta ratkaisuista. Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on kyselyn mukaan yllättävän yleistä ja hyväksyttävää. Tarvitaan koko yhteiskunnan, meidän kaikkien panosta, että asia muuttuu. Ihmisiltä on kysyttävä heidän turvallisuudestaan; kannustamme ystäviä ja ammattilaisia tekemään niin. Kaikkien ammattilaisten on annettava tietoa väkivallan muodoista ja tarjottava apua ja vähintään uskottava kokemuksistaan kertovaa. Apua on tarjolla, mutta päättäjien on huolehdittava, että sitä saadaan kaikille väkivaltaa kokeneille. Yhteiskunnassa on tehtävä työtä, että asenne väkivaltaa ja väkivallasta selviytyjää kohtaan muuttuu. Otetaan askeleita sitä kohti, että väkivallasta toipuja saa tarvitsemansa tuen ja pääsee kiinni turvalliseen elämään. Toukokuu 2020 Tiina Muukkonen Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön kehittämispäällikkö Ensi- ja turvakotien liitto
Ei vain selviytyjä – väkivallasta toipujan tie
3
Ensi- ja turvakotien liiton verkkokyselyn raportti
