Avun saaminen on ehto toipumiselle
V
äkivallasta on mahdollista toipua. Haitallisten elämänkokemusten kautta on mahdollista jopa vahvistua. Oleellisin kysymys on kuitenkin se, saako ihminen apua kokemuksensa jäsentämiseen ja käsittelyyn, onko hänellä riittävästi tukea arjessaan toipumisen mahdollistumiseksi. Tämä on keskeinen kysymys naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ja ylisukupolvisten väkivallan kierteiden katkaisemisen näkökulmasta. Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta eli ns. Istanbulin sopimus astui Suomessa voimaan elokuussa 2015. Syksyllä 2019 Suomi sai Euroopan neuvoston tarkastusryhmältä (Group of Experts on Action against Violence against Women and Domestic Violence) huomautuksia ja ehdotuksia, joiden pohjalta naisiin kohdistuvaa ja perheväkivaltaa voitaisiin ennaltaehkäistä paremmin. Huomautukset pitävät sisällään mm. viranomaisten koulutuksen lisäämisen ilmiön tunnistamiseksi, sukupuolineutraalin kielen muuttamista sellaiseksi, että se tunnustaa naisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteet sekä lasten suojelun väkivallalta erityisesti huolto- ja tapaamissopimuksia tehtäessä, tilanteissa, joissa eron taustalla on ollut väkivaltaa. Verkkokyselyn tulosten pohjalta GREVIOn suosituksiin on helppo yhtyä. ”Vastausaineistossani esiin tulleista asioista Istanbulin sopimukseen ja sen toimeenpanoon resonoivat parhaiten toimenpide-ehdotukset tiedotuksesta ja ammattihenkilöstön koulutuksesta väkivallan eri muodoista, ja lakien ja rangaistusten tiukentaminen sekä matalan kynnyksen tukitoimien tarve. Näistä vastaajat olivat siis yhtä mieltä Istanbulin sopimuksen kanssa. Molemmissa, sekä vastausaineistossani että sopimuksessa ja sen toimeenpanosuunnitelmassa tuli esiin myös tunteiden käsittelytaitojen ja turvataitojen opetus ja aputoimet väkivallan tekijöille väkivallasta irti pääsemiseen.” (Räsänen 2019, 40.) Traumatutkimuksessa on todettu, että ihmiset, jotka ovat joutuneet lapsuudessaan pitkäkestoisesti kaltoinkohdelluiksi ja joille on siitä syystä kehittynyt monimutkainen ja varauksellinen tapa suhtautua maailmaan, ovat vaikeasti autettavien ryhmä palvelujärjestelmässä. Traumaoireista ja etenkin dissosiaatiohäiriöistä kärsiviä
Ei vain selviytyjä – väkivallasta toipujan tie
potilaita on kuvattu vaikeahoitoisiksi, koska häiriöön liittyy epäluuloisuutta, muistamattomuutta, äkillisesti vaihtelevaa käytöstä, epämääräisiä psykosomaattisia oireita ja itsetuhoisuutta. Kyselyyn vastanneet toivoivat, että asiantuntijat toisivat julkisuuteen enemmän tietoa siitä, miten pitkäaikaisia vaikutuksia väkivallalla on. Tutkijoiden mukaan traumaperäiseen stressioireyhtymään voi liittyä esimerkiksi mieleen tunkeutuvia takautumia, painajaisunia, vireystilan äkkinäistä vaihtelua sekä säpsähtely- ja ärsyyntymisherkkyyttä. Tunne-elämää saattaa leimata muun muassa turtuneisuus, kiihtyneisyys, pelokkuus ja poissaolevuus. Vaikutukset vanhemmuuteen ja perhe-elämän arjen hallintaan ovat usein vakavia. Käyttäytymisessä voi ilmetä myös väkivaltaisuutta ja kykenemättömyyttä huolehtia lapsista ja arjen sujumisesta. (Hästbacka 2012, 32.) Kyselyyn vastanneet peräänkuuluttivat aikuisten vastuuta, koska lapset eivät pysty vaikuttamaan elämänsä olosuhteisiin. Mielenterveyspalveluissa kaivataan kuitenkin edelleen toimivampia käytäntöjä sille, kuinka saataisiin kaikki osapuolet avun piiriin (Räsänen 2019, 38). Toipumisen tukeminen on yhteispeliä vaativaa työtä, johon tarvitaan yhteiskunnan kaikkia toimijoita ja asiakkaiden läheisverkostoja. Väkivaltaerityisiä palveluita tarjoavat Suomessa tällä hetkellä erityisesti järjestötoimijat. Vuonna 2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain pohjalta kunnilla on velvoite tarjota sen asukkaille tarvittaessa sosiaalista kuntoutusta, joka on sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettua tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Lähisuhteissa koetun väkivallan pitkäaikaiset vaikutukset kiinnittyvät keskeisesti syrjäytymisen, heikentyneen toimintakyvyn ja pahoinvoinnin kierteisiin. Nuorten sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan nuorten sijoittumista työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaan sekä ehkäistään näiden keskeyttämistä. Sosiaalinen kuntoutus voisi toimia lähisuhdeväkivallasta toipumisen tukena ja väkivallan kierteen katkaisijana, mikäli lähisuhdeväkivalta tunnistetaan ja tunnustetaan ongelmana näkyvien ongelmien taustalla. Sosiaalihuoltolain mukaan sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluu:
20
Ensi- ja turvakotien liiton verkkokyselyn raportti
