Mitä yhteiskunnassa tulisi tehdä?
S
irpa Räsänen tarkastelee opinnäytetyössään Lähi suhdeväkivallasta selviytyneiden ehdotukset väkivallan vähentämiseksi: Analyysi Ensi- ja turvakotien liiton kyselytutkimuksen tuloksista (2019) verkkokyselyn avoimia vastauksia, jotka koskevat vastaajien näkemyksiä siitä, mitä yhteiskunnassa tulisi tehdä väkivallan vähentämiseksi. Räsänen on jaotellut esiin nousseet ehdotukset viiteen eri luokkaan: ■ Asenteiden muutos tiedotuksella ja asioista avoimesti puhumalla ■ Tunteiden säätelyn opetus ■ Matalan kynnyksen tukipalvelut ■ Väkivallan kokijoiden kuuleminen rikosoikeudessa ja poliisin taholta ■ Syrjäytymisen, päihteiden käytön ja mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisy (Räsänen 2019, 29) Vastaajat toivoivat väkivallan eri muodoista puhumista ja väkivallan tunnistamisen lisäämistä laajasti kaikissa arjen toimintaympäristöissä, kuten kouluissa ja varhaiskasvatuksessa, mutta myös mediassa. Vastaajat toivoivat, että väkivalta otetaan puheeksi neuvoloissa, lääkärillä ja sosiaalityössä. Vastaajat toivoivat myös väkivaltaan liittyvän häpeän vähentämistä tiedotuksen ja tiedon lisäämisen avulla. Vastaajien mukaan väkivallan yleisyydestä tulee puhua, koska moni elää läheistenkin huomaamatta väkivaltaisessa suhteessa jopa vuosia. (Räsänen 2019, 30.) Useat vastaajat toivoivat, että lapsille opetetaan tunnetaitoja ja stressin säätelyn taitoja jo varhaiskasvatuksessa, jotta lapset oppivat hallitsemaan erilaisia tunteita ja kunnioittamaan omia ja toisten rajoja. Turvataitojen opetusta toivottiin eri ikäluokille, osana esimerkiksi pakollista terveysoppia koulussa. Nuorille aikuisille ehdotettiin myös parisuhdekursseja ja vanhemmuuskursseja ennen lasten saamista. (Räsänen 2019, 32.)
Ei vain selviytyjä – väkivallasta toipujan tie
Moni vastaaja toivoi, että väkivallan kokija ja myös koko perhe saisi apua ja tukea ajoissa, ilman että tarvitsee pelätä leimatuksi tulemista tai lasten huostaanottoa. Apua tulisi olla heti, kun ilmassa on uhan tuntua. Eräs vastaaja mainitsi hyvänä ideana nähneensä tiedotteen auttavasta puhelimesta ruotsinlaivan terminaalissa. Tiedotusta avusta tulee kohdentaa sinne, missä ihmisetkin ovat. (Räsänen 2019, 33.) Monet vastaajat toivoivat poliisien asenteiden muutosta väkivallan kokijaa puolustavammaksi ja väkivaltatuomioiden koventamista. Vastaajat toivoivat väkivallan ja sen uhan sekä vainoamisen huomioimista tapaamisja huoltosopimuksissa. Eräs kirjoittaja ihmetteli, miksi eroavaa pariskuntaa lähes painostetaan yhteishuoltajuuteen, vaikka toinen osapuoli on ollut väkivaltainen toista kohtaan. Hänen kokemuksensa mukaan yhteishuoltajuus mahdollisti ex-puolison vainon siihen asti, kun lapsi tuli täysi-ikäiseksi. (Räsänen 2019, 35.) Vastaajat toivoivat ennaltaehkäisevää väkivaltatyötä, koska ”syrjäytyminen lisää juomista ja juominen väkivaltaa”. Lisäksi toivottiin terapiaa kaikille, ennen kaikkea kokijoille mutta myös väkivallan tekijöille, samoin kuin mielenterveysongelmien seulomista työterveyshuollossa. Vastaajat näkivät väkivallan taustalla ylisukupolvisen kierteen, johon tulisi puuttua tiukemmin. (Räsänen 2019, 36–37.)
18
Ensi- ja turvakotien liiton verkkokyselyn raportti
