Sirius 4/2023

Norssien uusi tohtori

tutki opettajien alanvaihtoa

Onni-hanke tekee turvallisuudesta näkyvää ja yhteistä

Kolme reissua

Saksaan Ohjauskoulutuksessa aktiivista toimintaa

eNorssi-verkosto järjesti Kasvatustieteen päivillä

Kuva: Sanna Isopahkala

Tutkiva opettaja -symposiumin

eNorssi-verkoston lehti 4/2023

Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.

Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.

Haluatko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu ja kehittämistoimintaa? Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?

Vai oletko käynyt opinto- tai työmatkalla muualla, josta voisit raportoida? Lähetä tekstisi meille!

Toimittaja: Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@ tuni.fi Avustava toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@ norssi.jyu.fi Julkaisija: eNorssi-verkosto

Taitto: Elisa Serave elisa.serave@gmail.com

eNorssi-verkoston projektikoordinaattori Sampo Forsström sampo.forsstrom@uef.fi

eNorssi-verkoston projektikoordinaattori Pasi Kurttila pasi.kurttila@oulu.fi

Toimittaja Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@tuni.fi eNorssi-verkoston puheenjohtaja Vesa Valkila vesa.valkila@utu.fi

Toimittajalta “Kevät on iloinen asia siksi, että on kevät.

Ettei se ole syksy. Kaukana syys, loka, marras.”

Joka kevät Maaria Leinosen runo tuntuu ajankohtaiselta, mutta tänä vuonna se on palannut mieleeni myös marraskuussa. Eihän tämä marras nyt niin paha ole ollut - olemme saaneet kaunista, valkoista lunta etelää myöten ja pimeyskin on ohimenevää. Jo kuukauden päästä päivä pitenee.

Tämä harras marras kokosi Siriukseen valtavan laajan kattauksen siitä tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyöstä, jota teemme. Pääset Siriuksen myötä Tutkiva opettaja -symposiumiin Vaasaan, matkoille sekä opiskelijoiden että opettajankouluttajien kanssa ja lukemaan esimerkiksi yhden norssin sovittelukäytänteistä, mutta myös ohjauskoulutuksesta ja aine- ja teemaryhmien työstä. Tutustu ajan kanssa myös Norssien uuteen tohtoriin, Katariinan tutkimusaihe on mitä tärkein!

Valoisaa adventin aikaa kaikille!

Sanna Isopahkala Tampereen yliopiston normaalikoulu eNorssin viestintäryhmän jäsen ja Siriuksen toimittaja

04 06 20 26 29 35 41 44 52 56 61 66 69 74 78 80

Toimittajalta eNorssi-verkosto järjesti oman symposiumin Kasvatustieteenpäivillä

Vaikuttajakolumni Tuula Haatainen, Pia Hiltunen Opettaminen koulukasvatuksen keskiöön

Sovittelun käytänteitä Tampereen normaalikoululla eNorssi kouluttaa uusia ohjaajakouluttajia Tampereen Norssin lukiolaisia opintomatkalla Saksassa!

Saksankielinen eTwinningseminaari Wienissä 9-10.11.2023

FCLab matkalla SCHULBAU 2023 -messuilla Berliinissä ”Il parait que l’Océan chante” ONNI on turvallinen koulu Rehtorin palsta Pasi Hieta Kenttäkirjeenvaihtaja Pilvi Musta eNorssi On the Road 2024 Vahvemmaksi verkostoitumalla Norssien uudet tohtorit KT Katariina Räsänen

eNorssi-verkosto järjesti oman symposiumin Kasvatustieteenpäivillä Teksti: Sanna Isopahkala Kuvat: Sanna Isopahkala ja Pasi Kurttila

Tutkiva opettaja -symposium nosti esiin neljä erilaista tutkivan opettajuuden tarinaa Voisiko eNorssi-verkosto lähteä kasvatustieteen päiville ja järjestää siellä oman symposiumin?

Sitä pohdimme noin vuosi sitten eNorssi-verkoston Tutkoke-työryhmän tapaamisessa Rovaniemellä.

Taustalla oli Tampereen yliopiston normaalikoulun Tutkoke-ryhmän käynnistämä Tutkiva opettaja -toiminta. Aloitetaan sieltä, juurilta.

Kuten kaikki kehittämistiimit ja työryhmät, me Tampereen norssin tutkoke-tiimiläiset pohdimme reilu vuosi sitten, mitä olisi käytännön työ tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoiminnassa kyseisenä lukuvuonna. Koska tiimimme oli pieni, vain neljä jäsentä, päädyimme tavoitelauseeseen “Tehdään vähän, mutta hyvin.”

Suunnittelimme ensimmäisen Tutkiva opettaja -tapahtuman, jonne kutsuimme kaupungin opettajia. Jo ensimmäistä tapahtumaa ennen tuli viestejä myös ympäryskunnista: “Hei, kuulimme, että tällainen on tulossa, saako tulla mukaan?”

Tapahtuma oli menestys. Paikalla oli noin 40 osanottajaa, opettajia eri asteilta ja erilaisista työnkuvista. Keskusteluiden lopputulema oli selkeä: on olemassa paljon opettajia, jotka kaipaavat keskustelua opettajan työn tutkimusperustaisuudesta, haluavat pysyä mukana opetusalan uusimmissa tutkimusvirroissa ja jotka myös miettivät, mitä tutkiva opettajuus itselle voisi tarkoittaa.

Muutama illan osallistujista sanoi sen kaikkien kuullen ääneenkin: “Olen aina salaa haaveillut jatko-opinnoista. Tämä tuntui matalan kynnyksen tilaisuudelta, johon oli helppo tulla.”

Tampereen Tutkiva opettaja -tapahtumat ovat sittemmin jatkuneet siten, että olemme järjestäneet ja järjestämme tapahtumia kerran lukukaudessa. Tänä syksynä mukana oli myös luokanopettajaopiskelijoita, jotka innostuivat niin, että sanoivat jo tulevansa keväällä mukaan.

Tältä pohjalta Tutkiva opettaja -toiminta tuli

puheeksi eNorssi-verkostossa. Huomasimme, että on jo olemassa sellaisia foorumeja, joihin voisimme verkostona mennä mukaan.

Yleiseen kasvatustieteeseen liittyen järjestetään kasvatustieteen päivät vuosittain. Lisäksi tarjolla olisi esimerkiksi ainedidaktinen symposium, jonne verkostomme aine- ja teemaryhmät voisivat hyvin lähteä sekä pitämään esityksiä että kuuntelemaan toisten esityksiä.

Mutta nyt sinne Kasvatustieteen päiville.

Abstrakti symposiumeista ja teemaryhmien järjestämisestä piti laittaa kesäkuussa. Kirjoitin abstraktin, pyysin siihen kommentteja Kurttilan Pasilta ja laitoimme sen matkaan. Elokuussa saimme tiedon, että abstrakti on hyväksytty ja Tutkiva opettaja -symposium on mukana Kasvatustieteen päivien ohjelmassa.

Symposiumin järjestämiseen kuuluu, että esitykset pyydetään etukäteen. Niinpä suunnittelimme ohjelman ja kutsuimme esittäjät monipuolisesti eri norsseista ja toivoimme runsasta osanottoa.

Sain itse jo etukäteen kentän opettajilta useita viestejä: “Voi, miten mielenkiintoinen tilaisuus.

Haluaisin tulla, mutta…”

Mikä on se mutta, johon kentän opettajien osallistumishaave tyssäsi?

Se oli tietenkin raha. Monet kertoivat, että osallistuminen pitäisi kustantaa kokonaan omista varoista, ja se on tietenkin opettajalle valtavan iso summa jo siitä alkaen, että pitäisi ottaa palkatonta vapaata.

ABSTRAKTI: Tutkiva opettaja –symposium kokoaa yhteen opettajia, jotka työskentelevät arkityössään opettajina eri asteilla ja joita kiinnostaa oman työn kehittäminen tutkivalla otteella. Voit olla kiinnostunut jatkotutkimuksen tekemisestä, mutta et oikein tiedä mistä lähteä liikkeelle tai millaisia tutkimuspolkuja voisi olla tarjolla – tai voi olla, että kaipaat arkityöhösi lisää tutkimusperustaisuutta ja haluat tavata muita samanhenkisiä opettajia.

Tutkimusperustaisuudesta ja tutkivasta opettajuudesta puhutaan paljon, mutta opettajilla on hektisen arjen keskellä vain harvoin aikaa pysähtyä aiheen äärelle. Voi myös tuntua vaikealta ottaa tutkimushaaveita esiin opettajainhuoneen kahvipöytäkeskusteluissa. Toisaalta on opettajia, jotka ovat pystyneet yhdistämään opettajuuden ja tutkimuksen tekemisen. Haluamme tarjota kaikille tutkivasta opettajuudesta kiinnostuneille opettajille mahdollisuuden kokoontua yhteen ja inspiroitua sekä jakaa kokemuksia yhdessä kollegoiden kanssa.

Varauduimme siihen, että ensimmäisessä Tutkiva opettaja -symposiumissa ei välttämättä olisi valtavan suurta osanottoa, mutta se olisi silti tärkeä kokemus niille, jotka olisivat paikalla.

Abstraktiehdotukseen liitimme kasvatustieteen päivien järjestäjien pyytämän tavoiteasettelun:

Marraskuun pahimman lumimyrskyn aikaan kokoonnuimme sitten Vaasaan. Noora tuli Rovaniemeltä, Pasi ja Kaisa Oulusta, Ville Joensuusta ja minä Tampereelta.

“Odotamme session työskentelyltä hyvähenkistä ja kannustavaa keskustelua ja esimerkkejä siitä, miten tutkiva opettajuus voisi näkyä ja toteutua yhä useamman opettajana työskentelevän arjessa. Toivomme, että voimme tarjota tutkimusperustaisuudesta kiinnostuneille opettajille mahdollisuuden tutustua toisiinsa ja luoda kenties yhteistyön muotoja, jotka voisivat innostaa haastavan arkityön keskellä.”

Kasvatustieteen päivien ohjelma ylipäätään on aina laadukas. Luennot ovat hyviä, ja sessioissa on symposiumeja ja teemaryhmiä mistä valita.

Tutkiva opettaja -symposiumin ohjelma oli seuraavanlainen: • Opettaja tunnetutkijana - Eräs polku tutkivaan opettajuuteen (Sanna Isopahkala, Tampereen yliopiston normaalikoulu) • I Can DigIt! - hankkeen esittely – Tutkiva opettajuus ja monialaisen tiimin yhteistyö (Ville Eronen, Itä-Suomen yliopiston normaalikoulut) • Opettajaopiskelijat harjoittelukontekstissa - Työn ja tutkimuksen yhdistäminen (Kaisa Marjamaa, Oulun normaalikoulu) • Tieni tutkivaksi opettajaksi Opetussuunnitelmatyöstä paikallisten opetussuunnitelmien tutkijaksi (Noora Nampajärvi, Lapin yliopiston harjoittelukoulu) • Keskustelua ja ideointia aiheesta tutkiva opettajuus - mitä se vaatii ja antaa?

Kuulimme neljä erilaista polkua tutkivaan opet-

tajuuteen. Omassa esityksessäni kävin läpi sitä, miten aikanaan nuorena opettajana havahduin kuinka tunteet vaikuttavat oppimiseen, ja siihen, miten vähän siitä ymmärsin. Lähdin etsimään tietoa tunteista eri tieteenalojen näkökulmista ja samalla minusta tuli omaa työtä tutkiva opettaja.

Tunteet vaikuttavat siihen, miten aivojen ja kognition muut osat hoitavat tehtävänsä, siksi niiden vaikutus on niin valtava. Nykyinen tunnetutkimus korostaakin, kuinka tunteet ovat osa tietoa, osa älykkyyttämme.

Omassa tutkimuksessani painotan tunnekasvatusta osana normaalia koulunkäyntiä.

Kerroin kuulijoille myös siitä sisäisestä ristiriidasta, jota vastuuntuntoisena luokanopettajana kävin pitkään mielessäni. Pitkään tuntui luokassa olevan sellainen tilanne, että en voisi opettajana sieltä irtautua tutkimuksen pariin. Lopulta esimiehen sanallinen tuki ja kannustus rohkaisivat ensimmäiselle tutkimusvapaalle.

Emme tarvitse enää uusia ohjelmia kouluun, mutta meidän on nähtävä koulu paikkana, jossa tuntevat ihmiset kohtaavat.

Kuvailin Tunnekasvatus koulussa -aiheisen väitöskirjani edistymistä ja sitä, miten tutkiva opettajuus on vaikuttanut arkityöhöni opettajana ja opettajankouluttajana. Kun asioita katsoo eri näkökulmista ja välillä suurennuslasin avulla, niistä paljastuu uusia pintoja.

Villen esityksessä kuulimme “iCanDigIt” -hankkeen toteuttamisesta Itä-Suomen yliopiston Rantakylän normaalikoulussa. Kyseessä on FcLabin rahoittama hanke, joka toteutettiin Rantakylän normaalikoulun pienryhmäläisten parissa.

ICanDigIt -hankkeen taustalla on ollut laaja moniammatillinen tiimi.

Kaikki oppilaat olivat erityisen tuen oppilaita, ja mukana oli pienryhmien erityisopettajien lisäksi Ville ja Sampo Forsström digiosaamisen asiantuntijoina. Lisäksi hankkeeseen koottiin mittava joukko asiantuntijoita: mukana olivat erityispedagogiikan oppiaineesta tutkija ja graduntekijä, ja psykologian professorilta saatiin apua tutkimuskyselyn tekemiseen.

ICanDigIt -hankkeen tavoitteena oli selvittää, kuinka pienryhmän oppilaiden minäpystyvyys ja yhteistyötaidot kehittyvät digiharjoitusten aikana sekä saada tietoa siitä, miten suunnitella tunteja, jotta erityisen tuen oppilaat hyötyisivät niistä. Lisäksi hanke pyrki tarkastelemaan opettajien oman ammatillisen osaamisen kehittymistä, tiedostamaan oppilaiden digioppimisen haasteita ja edistämään opettajankoulutusta.

Hankkeessa tehtiin oppilaskyselyitä ja videoitiin työskentelyä. Alustavien tulosten mukaan oppilaiden itseluottamus ja minäpystyvyys kasvoivat. Kun pienryhmän oppilaat lopuksi kehuivat toistensa työskentelyä, erityisopettajalta loksahti suu auki, niin odottamaton reaktio se oli.

Kaisa kuvaili esityksessään omaa väitöskirjapro-

sessiaan sekä työn ja tutkimuksen yhdistämistä. Kaisan väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta, joista ensimmäinen on valmis. Tutkimus löytyy otsikolla “Eri tavalla kiinnittyneiden opettajaopiskelijoiden sosiaalisen tuen kokemukset” ja se on julkaistu lehdessä “Teacher and Teaching, 29 (4).”

Kuulimme upean esityksen siitä, miten hitaasti mutta varmasti etenevä tutkimus on tuonut iloa ja itseluottamusta. Kaisan ensimmäinen tutkimusartikkeli oli julkaisumatkallaan pari vuotta. Kun tutkimus keskittyy ydintehtävään opettajankouluttajana, on tutkijalla mahdollisuus soveltaa tutkimuksesta opittua heti käytäntöön. Myös kollegat ovat olleet kiinnostuneita Kaisan tutkimuksesta, ja näin tutkimustieto on levinnyt omassa yksikössä muidenkin käyttöön.

Tutkimuksen tekemisen myötä ammatillinen identiteetti on löytynyt etsimisen kautta. Kaisa kuvaili, kuinka prosessi on luonut mielenrauhaa, innostanut ja vienyt eteenpäin. Omalla ohjausfilosofialla on vahva tutkimukseen perustuva kivijalka.

Kaisan ensimmäinen tutkimusartikkeli, jossa tarkasteltiin sosiaalisen tuen kokemuksia opetusharjoittelukontekstissa, on julkaistu.

Vaikka tutkimus työn ohessa on haastavaa erityisesti ajan järjestämisen kannalta, se on tuonut myös rohkeutta keskittyä olennaiseen - ja sitä kautta tyyneyttä työn tekemisen tapoihin.

Viimeisessä esityksessä kuulimme Nooran ties-

tä opetussuunnitelman laatijasta opetussuunnitelmien ja kasvatushistorian tutkijaksi. Polun alkupäässä oli kylmiä väreitä nostattava Nooran kokemus, kun hän vieraili 3,5 vuotiaana Läckö Slottissa Ruotsissa.

Pienenä tyttönä oli valtava oivallus ymmärtää linnan keittiössä, kuinka oman itsen ja 1600-luvulla eläneiden ihmisten välissä on vain ajan verho.

Kokemus oli niin kiehtova, että äiti ei meinannut saada pientä Nooraa raahattua keittiöstä eteenpäin.

Walesissa aloitetut historian opinnot veivät Ouluun, josta tuleva historian opettaja valmistui, eikä ajatus tutkijana toimimisesta tuossa vaiheessa ollut ollenkaan kutsuva. Kun opetussuunnitelman laatiminen Rovaniemellä vuonna 2015 alkoi, Noorasta tuli kaupungin OPS-ryhmän vetäjä historian, yhteiskuntaopin ja kasvatusaineiden osalta. Opetussuunnitelman tekstejä kirjoittaessa mielessä kävi pelko: “Mitä jos joku tutkija alkaisi joskus tutkia tätä ja huomaisi, että olen tehnyt virheitä?”

Mielessä ei siinä vaiheessa vielä käynyt, että se tutkija olisikin hän itse. OPS-prosessin myötä Lapin koulujen historian opetussuunnitelmat tulivat tutuiksi. Samalla kuin varkain alkoi muodostua tutkimuskysymyksiä.

Kun Noora aloitti työt Lapin yliopiston harjoittelukoululla vuonna 2019, oli selvää se, että hänestä tulee nyt myös tutkija.

Nooran mukaan tutkimus on avannut valtavan paljon uusia ovia ylipäätään akateemiseen maailmaan.

Samalla nuoren ylioppilaan pelko tutkijan työn tunkkaisuudesta on haihtunut. Tutkijan työssä verkostot ja kontaktit kantavat pitkälle. Samalla oman ajattelun kehittäminen, ja tutkivan opettajuuden myötä syntyvät kaikki ihanat polut ovat Nooralle se palkitsevin asia.

Symposiumin loppuosa oli varattu keskustelulle.

Puheenjohtajamme Pasi Kurttila veti symposiumin antia yhteen, ja kuvaili miten saimme kuulla neljä aivan älyttömän inspiroivaa, erilaista ja mielenkiintoista tutkivan opettajan esimerkkiä. Kuulimme, mistä tutkiva opettajuus on lähtenyt ja mihin se on johdattanut.

Pasin mukaan sisällöt olivat niin mielenkiintoisia, että olisi suonut suuremman yleisön olevan kuulemassa.

Tämä johdatti meidät symposiumiin osallistujat keskustelemaan siitä, olisiko mahdollista vetää samantapainen tilaisuus etänä ja laittaa kutsua laajasti sekä kentän opettajille että norssien opettajille.

Saimme palautetta myös paikalla olleelta Sallan kunnan sivistysjohtajalta, Marja Myllykankaalta. Sallan kunnassa ajatellaan, että osaaminen on elinvoiman lähde. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut lähtivat kunnilta aluevaltuustoille, oli Sallassa selvää, että kunta säilyy panostamalla koulutukseen. Siksi Sallassa on kansainvälinen lukio ja ensi syksynä siellä alkaa Jyväskylän yliopiston kautta diplomi-insinöörikoulutus.

Lopulta keskustelun aiheita olisi ollut niin paljon, että aika loppui perinteiseen tapaan kesken. Symposiumin lopputulema oli kuitenkin selvä: Tutkiva opettaja -toiminta on jotain, mihin meidän tulee jatkossakin panostaa. Olemme nyt aloittaneet sitä paikallisella tasolla ja kurkottaneet vähän valtakunnalliselle tasollekin.

Tarvetta on, meidän täytyy vain lisätä ja kehittää toimintaa eteenpäin.

Kiitos Sannalle ja Pasille symposiumin ”tuumasta toimeen” toteuttamisesta! Oli merkityksellistä saada olla mukana, mielenkiintoista kuulla kaikki esitykset ja osallistua arvokkaaseen keskusteluun. Jään odottamaan, että kuulen lisää näistä tutkimuksista ja hankkeista. Tällainen symposiumi kannattaa jatkossakin järjestää! (Kaisa)

Tutkiva opettaja -symposiumin jalkauttaminen kaikille normaalikouluille voisi lähentää norsseja ja niiden opettajia kuntapuolen toimijoihin. Tutkivan opettajuuden ei tarvitse aina olla akateemista tai väitöskirjatutkijuutta, vaan kaikki pienimmätkin opetuskokeilut ovat osa tutkimus-, kokeilu, ja kehittämistoimintaa. Tieteen ja tutkimuksen tekeminen on universaalia ja yhdistämällä eri tahoilla työskentelevien opettajien kokeiluja sekä tutkimusten tuloksia voitaisiin luoda jotakin uutta ja inspiroivaa koulumaailmaan. (Noora)

Kasvatustieteen päiville osallistuminen oli jälleen yksi uusi avaus eNorssin toiminnassa. Tavoitteena oli tehdä verkoston parissa tehtävää tutkimustyötä tunnetuksi laajemmassa tutkijayhteisössä ja tuoda esille kannustavia esimerkkejä tutkimustoiminnan merkityksestä oman työn ja ammatti-identiteetin kehittämisessä. Samalla symposiumiin osallistuville norssien lehtoreille tarjoutui tilaisuus tutustua monipuolisesti tällä hetkellä maassamme tehtävään kasvatustieteen tutkimukseen ja tavata tutkimuksen parissa toimivia henkilöitä. Tapahtuma oli eNorssin näkökulmasta erittäin onnistunut, toivottavasti symposiumille saadaan jatkoa tulevilla Kasvatustieteen päivillä. Kiitokset tapahtumaan osallistumisen mahdollistamisesta Tutkoke-ryhmälle sekä tapahtumaan osallistuneille tutkivillle opettajillemme. (Pasi)

Symposiumi oli minulle tärkeä, sillä en ollut ennen päässyt esittämään tutkimustyötäni tällä tavalla.

Oli mielenkiintoista kuulla muiden opettajien tutkimuksesta. Toivon symposiumille jatkoa ja toivottavasti tulevaisuudessa yhä useammat tutkivat opettajat pääsevät paikalle. (Ville)

VAIKUTTAJAKOLUMN

Opettajien työolot turvattava Tuula Haatainen Kansanedustaja (sd) Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Toiminut opetusministerinä 2003-05

Suomalaista koulutusjärjestelmää ihaillaan maailmalla. Tämä tuli jälleen kerran esiin, kun tapasin sivistysvaliokunnan puheenjohtajana YK:n oikeus opetukseen -erityisraportoija Farida Shaheedin. Kävimme läpi meidän järjestelmämme vahvuuksia, mutta toin myös esiin niitä epäkohtia, joihin meidän on kyettävä vastaamaan.

Keskustelussa nostin esille eriarvoistumiskehityksen. Monesti unohtuu, että suomalaisissa kouluissa itseasiassa tasataan muiden yhteiskunnan osa-alueiden aiheuttamia eroja ja vähennetään eriarvoisuutta.

Koulutuksen avulla Suomi on voinut kasvaa hyvinvointivaltioksi ja laadukas opetus on ollut tässä nousussa avainasemassa. Opettajien roolin ja jaksamisen tukeminen onkin olennaista laadukkaan opetuksen turvaamisessa.

Koulujen arjessa on moni asia muuttunut siitä, kun työskentelin vuoden ajan yläasteella opettajan sijaisena. Yhteiskunnan muutokset heijastuvat opetuksen painopisteisiin ja tarpeisiin. Opettajilta kuulee viestiä, että muutoksia ei pidä tehdä liian tiuhalla tahdilla, vaan oppilaitoksille on annettava työrauhaa ja mahdollisuus rauhassa kehittää työtään. Kannan huolta siitä, että opettaja voi keskittyä päätehtäväänsä eli oppilaiden opettamiseen. Siksi kouluihin tarvitaan myös muiden alojen ammattilaisia, kuten oppilashuoltoa ja kouluvalmentajia.

Oppilashuollon riittävää resurssointia tarvitaan siksikin, että nuorten mielenterveyden haasteet ja huoli omasta mielialasta ovat lisääntyneet. Esimerkiksi kouluterveyskyselyn eri vuosien (2017–2023) tuloksien trendi on ollut pääasiallisesti kasvava, kun kyselyssä on kysytty huolta omasta mielialasta kuluneiden 12 kuukauden aikana perusopetuksen 8. ja 9. luokkalaisilta sekä lukiolaisilta.

VAIKUTTAJAKOLUMN

Onneksi lukiolaisten vastaajien kohdalla koronavuosien huipusta suunta on vähän kääntynyt alaspäin, vaikka tulos on edelleen huolestuttava. Vuonna 2021 kaikista lukiolaisista vastaajista lähes 47 prosenttia kertoi olleensa huolissaan mielialastaan, kun taas vuonna 2023 osuus oli laskenut 43 prosenttiin. 8. ja 9. luokkalaisista vastaajista osuus oli pysynyt sekä vuonna 2021 että vuonna 2023 samana, noin 36 prosentissa, joka on myös liian korkea.

Suomessa opettajan työ on ollut hyvin arvostettu ja haluttu ammatti. YK:n erityisraportoija Shaheed nosti esille opettajien täydennyskoulutuksen tärkeyden muuttuvassa toimintaympäristössä. Opettajilla on halua kehittää ja kehittyä työssään ja nähdä myös hyvän työnsä tulokset. Meidän päättäjien on huolehdittava siitä, että opettajien työskentelyolot turvataan ja alalle halutaan jatkossakin.

Kasvavien lasten ja nuorten kannalta on tärkeää, että tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet pystytään takaamaan. Näin voidaan turvata sitä, että myös he, joiden asema on muita haavoittuvampi, voivat saada hyvät eväät elämässään eteenpäin. Suomalainen koulutusjärjestelmä on onnistunut tässä aiemmin.

Meillä on hyvät mahdollisuudet jatkaa tällä tiellä, kunhan vain maltamme kuunnella alan ammattilaisia ja keskittyä oikeisiin asioihin.

VAIKUTTAJAKOLUMN

Monipuoliset taidot tulevaisuuden menestyksen rakentajina Pia Hiltunen, Kansanedustaja sd.

Sivistysvaliokunnan jäsen, luokanopettaja

Koulutus ja sen tuoma osaaminen on ydin yksilöiden, yhteiskunnan ja maailman kehitykselle. Se luo perustan tasa-arvolle, demokratialle, sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle, sivistykselle ja mahdollistaa yhtäläiset pärjäämisedellytykset elämässä jokaiselle. Laadukas koulutus edistää myös uusien innovaatioiden syntyä ja kehitystä, samalla kun arjen kohtaamiset edistävät mielenterveyttä sekä hyvinvointia.

Puhumme paljon koulutuksen murroksesta, tulevaisuustaidoista, mutta ennen kaikkea perustaidoista.

Mitkä ovat tulevaisuuden perustaidot? Luku-, kirjoitus- ja laskutaito ovat julkisen keskustelun suosiossa ja hyvä niin, sillä näiden taitojen puutteellisuus on osasyy oppimistulosten laskuun. Näen itse kuitenkin perustaidot laajemmin, sillä muuttuvassa maailmassa esimerkiksi digitaidot, ongelmaratkaisutaidot, sosiaalisettaidot, tunneäly, itsensäjohtamisentaidot, sopeutumiskyky ja erityisesti kriittisen ajattelun taidot korostuvat. Tässä ajassa myös yhteiskunnallisten ilmiöiden opettaminen on erityisen tärkeää. Se antaa oppilaille mahdollisuuden ymmärtää maailmaa laajemmin, kehittää kriittistä ajatteluaan ja valmistautua osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tänä päivänä tieto globaaleista ilmiöistä on jokaisen ulottuvilla ja vaatii entistä enemmän kykyä ymmärtää. Erilaiset hankkeet ja uudet opetusmenetelmät pyrkivät jo vastaamaan osaltaan uusiin tarpeisiin, mutta käynnissä oleva murros haastaa yhteiskuntaa sekä koulutusjärjestelmää jatkossakin.

Jotta meillä olisi tulevaisuudessakin laajat perustaidot hallitsevia työkykyisiä ihmisiä, olisi hyvä kääntää katseet myös opettajakoulutuksen kehittämiseen. Meillä on jo maailman parhaat opettajat, mutta hyötyisimme entistä enemmän yhteiskuntana, jos opettajakoulutusta kehitettäisiin vielä nykyistä monialaisemmaksi, käytännönläheisemmäksi ja jatkuvan oppimisen

VAIKUTTAJAKOLUMN

suuntaan. Opettajien valmiudet vastata nykyajan oppimistarpeisiin, kun ovat avainasemassa koulutuksen laadun ylläpitämisessä ja parantamisessa.

Yksistään opettajakoulutus ja koulut eivät voi vastata nykyisiin eivätkä tulevaisuuden haasteisiin. Tiedämme, että koulutuksen eri sektoreilta on leikattu rahoitusta pitkään. Koulutusleikkaukset väistämättä vaikuttavat kielteisesti koulutusjärjestelmään, resurssien vähenemisen ja opetuksen laadun heikentymisen kautta. Tästä syystä olisikin tärkeää arvioida leikkausten vaikutuksia pitkällä aikavälillä ja pyrkiä löytämään nykyistä kestävämpiä ratkaisuja koulutuksen laadun säilyttämiseksi.

Koulutus on investointi tulevaisuuteen ja siitä ei tulisi tinkiä. Tulevaisuuden työelämä ja yhteiskunta edellyttävät monipuolisia taitoja, jotka eivät rajoitu pelkästään perinteisiin akateemisiin tai teknisiin osaamisalueisiin. Vain laadukkaalla koulutuksella voimme ratkaista tulevaisuutemme menestyksen.

Oletko opetusalan tutkija, politiikan kentällä tai muuten koulutukseen vaikuttaja?

Kirjoita Siriukseen kolumni! Voit käsitellä tekstissä tärkeäksi näkemääsi teemaa, kunhan se koskee opetusta, koulutusta tai opettajankoulutusta. Myös kasvatus on meitä kiinnostava aihealue. Tekstin merkkimäärä mieluiten alle 3000 - mutta tulemme toimeen vaikka ylittäisit sen hieman.

Lähetä tekstisi osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi

Opettaminen

koulukasvatuksen keskiöön

Teksti ja kuvat: Olli-Pekka Salo

Jyväskylän normaalikoulussa on jo usean vuoden ajan järjestetty kaksi kertaa vuodessa Tiedetoreja monessa eri muodossa. Joskus koulun omat opettajat ovat jakaneet kehittämisideoitaan, kun taas toisinaan työpajojen vetävät ovat tulleet opettajankoulutuslaitokselta ja ainelaitoksilta.

Syksyn 2023 Tiedetori oli erityinen siksi, että se osui yhteen Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan GloseNet-vekoston järjestämän seminaarin ”What is the point of education?” kanssa ja sen myötä saimme mahdollisuuden päästä kuulemaan professori Gert Biestaa, joka esitti oman vastauksensa seminaarin otsikon kysymykseen.

Käytän tässä artikkelissa education-sanan vastineena sanaa koulukasvastus, sillä se kuvaa parhaiten Biestan näkökulmaa.

Koulu ei ole työtä Esityksensä aluksi professori Biesta muistutti meitä koulukasvatuksen perustasta. Suomen koulu sana pohjautuu Kreikan vapaa-aikaa tarkoittavaan sana skholé. Vapaa-ajalla kouluttauduttiin, ei treenattu. Koulu ei ollut työtä. Sana paideia tarkoitti puolestaan yksilön kasvattamista ihannekansalaiseksi, joka on sivistynyt niin tiedoiltaan kuin käytökseltään.

Education only has a point for those things that cannot happen without education.

Biesta korosti, että koulukasvatus on mielekästä vain sellaisille asioille, joita ei voi tapahtua ilman sitä. Hän halusi myös tehdä eron hyödyllisen ja todella hyödyllisen tiedon välillä. Todella hyödyllisen tiedon ajatuksen Biesta lainasi brittiläiseltä työväenliikkeen aktivistilta William Lovettilta (1800–1877).

Esimerkkinä todella hyödyllisestä tiedosta Biesta nosti esiin Rosa Parksin rotusyrjintää vastustavan toiminnan, kun tämä kylteistä, käskyistä ja kielloista huolimatta kieltäytyi vaihtamassa paikkaa linja-autossa. Parksilla toki osasi lukea kyltit ja ymmärsi kuulemaansa, mutta hän osoitti, että hyödyllinen tieto ei riitä, kun käskyt ja kiellot ovat epäeettisiä. Silloin on osattava nousta vastarintaan.

Koulun rooli ja yhteiskunnan haasteet Biesta totesi, että kestävään tulevaisuuteen, demokratiaan, rauhaan ja huolenpitoon liittyvät haasteet eivät katoa itsestään. Mikä on koulun rooli? Pitäisikö koulukasvatuksessa sopeutua ja tyytyä nykytilanteeseen vai olisiko kouluissa syytä vahvemmin reagoida näihin haasteisiin?

All education is concerned with the difficult work of helping children disconnect them from the logic of desires.

Koulun ei tule olla paikka, joka tarjoaa lapsille ja nuorille sitä, mitä he haluavat, vaan sitä, mitä he tarvitsevat. Koulukasvatuksen vaikea tehtävä on auttaa lapsia irtautumaan halujen logiikasta, ja siksi opetuksen voikin sanoa olevan taitoa ohjata koululaisten huomio uuteen suuntaan.

Biestan mukaan opettajalla on keskeinen rooli avata lapsille ja nuorille ovia paikkoihin, joita nämä eivät edes tienneet olevan olemassa. Opettamisessa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään opettamisesta, vaan myös koulukasvatuksen tarkoituksen huomioimisesta ja ihmisten kanssa yhdessä elämisestä.

Sovittelun käytänteitä Tampereen normaalikoululla Alina Kausamo historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon aineenopettaja sekä aikuissovittelija Tampereen normaalikoulun yläkoulussa Pauliina Palosaari englannin ja saksan lehtori sekä vertaissovitteluvastaava Tampereen normaalikoulun alakoulussa

“Konfliktit eivät välttämättä ole mitään kauheaa. Ne voidaan myös nähdä arvona, mahdollisuutena, jota ei tulisi heittää pois.” Nils Christie, 1983 Missä on joukoittain ihmisiä, siellä on myös konflikteja. Ja koulussa vasta konflikteja onkin! Emme voi poistaa konfliktien olemassaoloa, mutta voimme pyrkiä vaikuttamaan siihen, miten niihin suhtaudutaan sekä miten niitä ratkaistaan. Tampereen norssi on ottanut niin ala- kuin yläkoulussa käyttöön sovittelun menetelmänä käsitellä oppilaiden ristiriitatilanteita.

Sovittelun käytännöt ovat eri asteilla erilaiset, mutta kumpaakin yhdistää tietyt periaatteet: konfliktin osapuolet istuvat yhteisen pöydän ääreen ja kohtaavat toisensa vapaaehtoisesti. Mukana on puolueettomat sovittelijat. Jokaisella on oikeus näkökulmaansa ja muilla on oikeus kuulla se. Keskiössä on tekojen, tunteiden ja tarpeiden sekä ratkaisujen käsittely.

Sovittelun tavoitteena on siirtyä konflikteja ennaltaehkäisevään myönteiseen asenneilmapiiriin. Oppilaiden kanssa opetellaan restoratiivista kohtaamisen taitoa, jossa tuetaan oppilaiden kykyä vuorovaikutuksen oppimiseen, vastuunottoon ja käytöksen muutokseen. Parhaimmillaan oppilaat oppivat ymmärtämään toisen näkökulmaa ja kunnioittamaan toisten tarpeita. Sovittelu itsessään on tärkeä tunne- ja vuorovaikutusoppimisen hetki. Sovittelun lähtökohtana on se, että nuoret nähdään konfliktinsa omistajana, asiantuntijana, ratkaisijana ja oppijana. Opettaja ei vaadi teennäisiä anteeksipyyntöjä tai toimi tuomarina, vaan tukee oppilaita konfliktiensa ratkomisessa. Tampereen normaalikoulun opettajia on koulutettu Suomen sovittelufoorumin Verso-sekä resto- koulutusohjelmissa. Seuraavassa avataan Tampereen normaalikoulun sovittelutoimintaa ala- ja yläkoulussa.

Verso-toiminta Tampereen normaalikoulun alakoulussa Tampereen norssin alakoulussa on käytössä Verso- eli vertaissovitteluohjelma. Sovittelukäytännössä korostuvat oppilaiden osallisuus, aktiivisuus ja sosiaalisten taitojen harjoitteleminen. Toiminnasta vastaa koulun Verso-aikuisten tiimi. Verso-sovittelijoiksi koulutetaan vuosittain vapaaehtoisia viides- ja kuudesluokkalaisia. Innokkaita sovittelijoita on löytynyt koulutuksiin runsaasti ja monelle Verso-sovittelijan tehtävä on kunnia-asia.

Käytäntö toimii näin: • Koulun aikuinen tekee ristiriitatilanteen kohdatessaan sovittelutilauksen. Tilauksen voi tehdä sähköisesti tai paperilomakkeella.

• Verso-aikuiset ratkaisevat, onko asia sellainen, että se voidaan antaa hoidettavaksi Versosovittelijoille, vai tarvitaanko aikuissovittelua.

• Ristiriitatilanteessa osallisena olleet oppilaat kokoontuvat yhdessä sovittelijoiden kanssa keskustelemaan tilanteesta.

Sovittelut hoidetaan välitunneilla.

• Sovitteluun osallistuminen on vapaaehtoista.

Sovittelijoiden tulee toimia puolueettomasti ja heillä on vaitiolovelvollisuus sovitteluun liittyvissä asioissa.

• Sovittelussa ei jaeta rangaistuksia tai etsitä syyllisiä, vaan annetaan osapuolille mahdollisuus kertoa oma tarinansa tapahtuneesta ja etsiä yhdessä ratkaisu asiaan. Sopimus kirjataan sovittelutilaukseen.

• Viikon kuluttua kokoonnutaan uudelleen ja arvioidaan, onko sopimus pitänyt. Myös tästä tehdään kirjaus sovittelutilaukseen.

• Mikäli ratkaisua konfliktiin ei vertaissovittelussa synny tai ongelmat jatkuvat, asian hoitaminen siirtyy koulun aikuissovittelijoille.

Vertaissovittelu on todettu koulussamme toimivaksi matalan kynnyksen tavaksi hoitaa konflikteja. Tänä syksynä Verso-sovittelussa on ratkaistu jo yli 20 ristiriitatilannetta. Verso-malli edesauttaa positiivisen kouluyhteisön rakentamista, vuorovaikutus- ja konfliktinratkaisutaitojen kehittymistä sekä kannustaa oppilaita vastuunkantoon omasta ja muiden hyvinvoinnista. Vertaissovittelumalli antaa oppilaille mahdollisuuden harjoitella sovittelutaitoja, jotka kantavat läpi elämän.

Restoratiivinen sovittelu Tampereen normaalikoulun yläkoulussa Yläkoulussa pohdittiin myös Verso-sovittelun käyttöönoton mahdollisuutta, mutta päädyimme lopulta restoratiivisen aikuissovittelun käyttöön ottamiseen.

Kolme yläkoulun henkilökunnan jäsentä koulutettiin aikuissovittelijoiksi Suomen sovittelufoorumin “RESTO- sovitteleva ja restoratiivinen yhteisö”-koulutuksessa syksyn 2021 aikana. Toiminta aloitettiin loppuvuonna 2021. Restoratiivinen sovittelu eroaa Versosta keskeisimmin siten, että oppilaiden konflikteja sovittelevat aikuiset toisten oppilaiden sijaan.

Restoratiivista sovittelua käytetään oppilaiden välisissä, erilaisissa konflikti- ja ristiriitatilanteissa. Kaikissa tilanteissa sovittelua ei käytetä, vaan arvion tekevät koulun aikuiset. Sovittelua voi ehdottaa oppilaille, mutta se perustuu aina vapaaehtoisuuteen.

Tyypillinen sovittelulle soveltuva esimerkkitilanne on kaverusten välinen ristiriita, joka on alkanut haittaamaan kaverisuhdetta ja mahdollisesti heijastuu laajemminkin kaveriporukkaan tai luokkaan. Pahimmillaan tilanteet voivat kärjistyä erilaisiin kiusaamisen muotoihin. Restoratiivisen sovittelun ideana on juurikin ehkäistä tilanteiden kärjistymistä ja löytää tasapaino tilanteeseen.

Käytännössä oppilaat tai opettajat ottavat yhteyden koulun sovittelijoihin apua vaativissa ristiriitatilanteissa. Sen jälkeen oppilaat jututetaan ensin yksin, ja tiedustellaan halukkuutta sovitteluun. Mikäli osapuolet ovat sovitteluun halukkaita, heidät kutsutaan samaan tilaan sovitteluun. Sovittelussa käytetään tiettyä kysymyspatteristoa, ja jokaisen kysymyksen kohdalla osapuolet kertovat itse oman näkemyksensä. Oppilailta kysytään, mitä on tapahtunut, mitä ajattelit ja tunsit tilanteessa, keihin tilanne on vaikuttanut, mitä osapuolet tarvitsevat tilanteen korjaamiseksi, sekä mihin itse voi sitoutua toiminnallaan.

Yksi keskeinen osa edellä mainittua prosessia on toisiksi viimeinen, eli tarpeiden esiin tuominen. Siinä oppilaan tulee sanoittaa, mitä itse tarvitsee tilanteen ratkaisuun, eikä se ole aina helppoa. Apuna käytämme tarvekortteja. Niissä on listattuna 32 erilaista tarvetta - esimerkiksi empatia, ystävyys, kunnioitus, ymmärrys. Oppilaat valitsevat näistä yhden tai useamman, ja sanoittavat itse, mitä tarve hänelle käytännössä tarkoittaa. Usein silloin päästään inhimillisyyden yti-

meen: negatiivisen toiminnan taustalla olikin kipeät tarpeet, joita meillä kaikilla on. Ja kun nämä tarpeet tulevat kuulluksi ja ne voidaan ottaa huomioon, voidaan päästä parempaan lopputulokseen – tilanne voi korjautua ja parantua.

Aikuissovittelutapauksia Tampereen norssilla tulee lukuvuodessa vielä melko harvakseltaan. Tänä syksynä tapauksia on ollut muutamia. Kokemukset sovittelusta ovat hyviä, ja tilanne on yleensä rauhoittunut.

Yläkouluikäiselle omien tunteiden ja tarpeiden esiin tuominen voi tuntua erityisen haastavalta. Sovittelutilanteet ovat kuitenkin merkityksellisiä oppimisen paikkoja, joiden uskomme edistävän oppilaiden välistä vuorovaikutusta, kunnioitusta ja ymmärrystä. Tavoitteena olisi, että useampi konflikti päätyisi sovitteluun, ja että sovittelun keinot laajentuisivat ylipäänsä koulujen toimintakulttuuriin.

Lopuksi On hienoa, että koulussa sovittelua käytetään joka luokka-asteella. Näin koko yhtenäiskoulu on luomassa restoratiivista toimintakulttuuria. Kun jo alakoululaiset oppivat Verso-toiminnan kautta sovittelun periaatteet, on niitä helpompi hyödyntää myös yläkouluikäisenä. Kun lähtökohtana on se, että konfliktit ovat osa arjen vuorovaikutusta jotka voidaan ratkaista kommunikoimalla, konflikteja ei nähdäkään enää niin pelottavina asioina. Vain kohtaamalla ja kuuntelemalla toiset ihmiset tunne- ja vuorovaikutustaidot voivat kehittyä. Kuulluksi tuleminen luo turvallisuuden tunnetta, ja näin voidaan rakentaa turvallisempaa kouluyhteisöä.

eNorssi kouluttaa

uusia ohjaajakouluttajia Teksti ja kuvat: Anne Ervast ja Minna Myrsky-Nyberg

Tampereella käynnistyi 4.-5.10.2023 uusi valtakunnallinen ohjaajakouluttajakoulutus. Kouluttajakoulutuksen tavoitteena on syventää ohjaavien opettajien osaamista ohjauksen eri koulutustehtävissä. Taustalla ovat eNorssin koulutusmoduulit I-III sekä ohjaavan opettajan arki kaikkine haasteineen. Jokaisella koulutettavalla on takanaan vähintään viiden vuoden ohjauskokemus ja suoritettuna koulutusmoduulit I ja II. Ohjaajakouluttajien kouluttajina toimivat Anne Ervast (Lapin yliopiston harjoittelukoulu) ja Minna Myrsky-Nyberg (Turun normaalikoulu).

Koulutuskokonaisuus koostuu syksyn ja kevään lähipäivistä Tampereella sekä itsenäisestä työskentelystä niin kirjallisten kuin ohjaajakouluttamisen parissa jo alustavasti työskennellen. Kokonaisuus kestää syksyyn 2024 asti. Yhteinen viimeinen työskentelypäivä ja koulutuksen päätösseminaari pidetään tuolloin eNorssin syysseminaarin yhteydessä Helsingissä.

Ensimmäisenä koulutuspäivänä tulevien ohjaajakouluttajien luennoitsijana toimi Päivi Kupias (Tevere Oy). Hän käynnisti opintokokonaisuuden teemalla ohjaajakouluttajan monet roolit ja haasteet työelämän näkökulmasta tarkasteltuna. Keskeisinä käsitteinä toimivat mm. asiantuntijakouluttaja, mentori, coach, perehdyttäjä, tuutori, työnohjaaja ja fasilitaattori. Pohdimme esimerkiksi, kuinka ohjaajina ja kouluttajina olemme samalla sekä sisällön tuottajia että substanssiosaajia. Mikä on yhteistä ohjaustyön eri muodoissa ja kuinka voimme niissä kehittyä?

Toisena koulutuspäivänä luennoitsijana toimi Katarina Stenberg Helsingin yliopistosta. Hänen aiheensa kautta syvennyimme pohtimaan ja keskustelemaan opettajankouluttajan työn ytimestä. Miten ohjaajakouluttajana voin tukea kollegojeni kehittymistä ohjaajina? Mikä merkitys on sillä, kuinka kohtaamme toisemme? Pyrimmekö jatkuvasti ymmärtämään itseämme ja toisiamme syvemmin?

Koulutuskokonaisuuteen sisältyy keskustelevien luentojen lisäksi runsaasti erilaisia toiminnallisia työmuotoja ja tehtäviä, joita tulevat kouluttajat voivat koulutuksissaan hyödyntää.

Ohjaajakoulutus moduuli 3.

kokosi norssien väkeä Tampereelle Teksti ja kuvat: Heidi Mouhu

Toisen koulutuspäivän teemana ammatillinen kehittyminen Tammikuussa alkaneen valtakunnallisen ohjaajakoulutus moduuli 3:n toinen koulutuspäivä pidettiin torstaina 2.11. Tampereella. Päivän aikana tutustuttiin valtakunnallisiin ohjauskyselyihin eNorssin ohjaajakouluttaja, Jyväskylän normaalikoulun opettaja ja perusopetus 1–6 vararehtori, KT Heidi Mouhun johdolla, tarkasteltiin opettajan ja opiskelijan ammatillista kehittymistä Tampereen yliopiston kasvatustieteiden kulttuurin tiedekunnan yliopistonlehtori, koulutuksen varadekaani, KT Anne Jyrkiäisen esittelemänä ja pohdittiin opettajan resilienssin merkitystä opetus- ja ohjaustyössä eNorssin ohjaajakouluttaja, Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen yliopistonopettaja, KM Merja Kuosmasen kanssa.

Ohjauskyselyistä valtakunnallista harjoittelupalautetta on kerätty jo vuosia ja sen pohjalta on pyritty kehittämään sekä opetusharjoitteluja että harjoittelun ohjausta. Viime keväänä ohjauskysely toteutettiin ensimmäistä kertaa myös ohjaaville opettajille, jossa he arvioivat antamaansa ohjausta. Tampereen koulutuspäivässä vertailtiin valtakunnallisen harjoittelupalautteen ja ohjaaville opettajille tehdyn kyselyn tuloksia.

Esiin nousivat eriyttämisen ja eheyttämisen harjoitteleminen tiedostetummin opetusharjoittelussa sekä harjoittelijoiden rajalliset mahdollisuudet harjoitella huoltajien kanssa tehtävää yhteistyötä. Eniten osallistujia keskustelutti yleinen huoli tulevien opettajien opetettavien oppiaineiden sisällön hallinnasta. Kuinka ainesisällön hallinnan kehittymistä voisi tukea ainelaitoksen ja opettajankoulutuslaitoksen opinnoissa ja millaista tukea ainesisällön haltuun ottamiseen voisi tarjota opetusharjoittelun ohjauksessa?

Ohjauskoulutus moduuli 3. jatkuu ensi keväänä Helsingissä.

Yhteisöllisyyttä ja yhteisten reflektointien hyödyntämistä ammatillisen kehittymisen tukena päästiin kokemaan ja harjoittelemaan käytännössä Jyrkiäisen vuorovaikutteisella ja osallistavalla luennolla. Jyrkiäinen tarkasteli havahtumista ohjaustilanteeseen ja omaan ammatilliseen kehittymiseen ja nosti esiin reflektion merkityksen ja self-studyn niin opiskelijoiden kuin ohjaavien opettajien ammatillisen kasvun tukena. Jyrkiäinen herätti havahtumaan ja kysyi, mitä tunnistat omassa opettajuudessasi opetus- tai ohjaustilanteessa? Minkälaiset ohjauskokemukset ovat kasvattaneet ammatillisesti eniten? Millaiset tekijät ovat tukeneet ohjaustyötäsi?

Yhteenkuuluvuuden tunne ja jaetut yhteiset kokemukset nousivat esiin myös Kuosmasen esityksessä keinoina kasvattaa yksilön resilienssiä ja kriisien hallintaa, kun yhteiskunnallisten tilanteiden tuoma kuormitus näkyy ja tuntuu myös koulussa. Kuinka opettajankoulutus kehittää aidosti valmiuksia opettajan työhön ja moninaiseen työkenttään? Kuinka opetusharjoittelun ohjaus vastaa nykytilan haasteita? Miten ohjaavana opettajina tuemme opiskelijan hyvinvointia ja resilienssiä? Kuosmanen painotti, että tulevaisuuden koulutuksessa hyvinvoinnin tulee olla edelleen keskiössä.

Pohdi.

Keskustele.

Tutki.

Kehitä.

Tampereen Norssin lukiolaisia opintomatkalla Saksassa!

Teksti ja kuvat: Lotta-Martina Roimela ja Emilia Nieminen

Tampereen Norssin lukiosta lähti saksan opiskelijoita Berliiniin opintomatkalle 30.9.-4.10. Suomesta lähtiessä satoi vettä, mutta Berliinissä sää suosi meitä, ja lukemat nousivat jopa yli 20 asteeseen. Ensimmäinen päivämme alkoi klo 4.15 Tampere-Pirkkalan lentokentältä ja päättyi myöhään illalla jalkapallopeliin Berliinin Olympiastadionilla. Päivälle tuli yhteensä pituutta yli 20 tuntia.

Ensimmäisenä päivänä pääsimme vierailemaan valtiopäivätalolla, jonka katolta näköalat aukesivat koko Tiergartenin puistoalueen ylle. Tutustuimme matkan aikana myös moniin Berliinin tunnetuimpiin nähtävyyksiin, joita esittelimme toisillemme paikan päällä.

Opimme esimerkiksi Siegessäulen ja Brandenburgin portin historiaa. Kävimme myös tutustumassa Berliinin lähistöllä olevan Sachsenhausen-keskitysleirin historiaan. Lisäksi pääsimme vierailemaan saksalaisessa koulussa, jossa esittelimme opiskelijoille saksaksi Suomea, Tamperetta, suomalaista koulujärjestelmää ja meidän Norssia.

Tampereen norssin lukiossa tarjotaan joka toinen syksy saksan opintojakso Kieli käyttöön, johon kuuluu omakustanteinen matka Berliiniin.

Pääsimme reissun aikana käyttämään saksan kieltä monissa arkielämän tilanteissa. Kävimme muun muassa saksalaisessa perinneravintolassa. Perinneravintola oli melontareitin varrella Spreewaldin alueella. Melottuamme muutaman kilometrin kapeissa kanavissa rantauduimme kanooteista pieneen Lehden kylään, jossa ravintola sijaitsi.

Lisäksi käytimme saksaa ostostilanteissa ja tietenkin muistimme saksalaisen kohteliaisuuden.

Berliinin reissumme ajalle osui Saksojen jälleenyhdistymisen vuosipäivä. Aiheeseen liittyen vierailimme DDR-museossa samaisena päivänä.

Koko kokemuksesta käteen jäi laajempi ymmärrys saksan kielestä ja saksalaisesta kulttuurista.

Saksankielinen eTwinningseminaari Wienissä 9-10.11.2023 Teksti ja kuvat: Sari Parkkinen englannin ja saksan lehtori Rantakylän normaalikoulu Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulu sari.parkkinen@uef.fi

Olen joensuulainen englannin ja saksan opettaja ja työskentelen kuudetta vuotta Rantakylän normaalikoulussa. Osallistuin saksankieliseen eTwinning-kontaktiseminaariin Wienissä 9-10.11.2023. eTwinning- ja Erasmus-toimintaa Suomessa koordinoi Opetushallitus. Tämä seminaari oli suunnattu alakoulujen ja päiväkotien henkilöstölle, Suomesta oli 12 hakijaa ja mukaan pääsi kaksi osallistujaa. Matka- ja majoituskustannuksista vastasi Opetushallitus, koulun rahoitettavaksi jäi sijaiskulut ja päivärahat. Päätin hakea mukaan, koska tällä hetkellä opetan neljää saksan valinnaisryhmää (A2-ryhmät nelosella ja vitosella ja B2-ryhmät kasilla ja ysillä).

Seminaariin osallistui 25 henkeä kahdeksasta eri maasta (Belgia, Saksa, Ranska, Suomi, Kroatia, Luxembourg, Slovenia ja Itävävalta). Suurin osa osallistujista oli saksalaisia luokanopettajia (Saksassa peruskoulu käsittää luokat 1-4).

Seminaarin ensimmäisenä päivänä meille kerrottiin perustietoa eTwinning-projektin perustamisesta ja esiteltiin uutta eTwinning-alustaa. Aamupäivällä tutustuttiin ja tehtiin pieniä ice breaker -harjoituksia.

Kaksi itävaltalaista opettajaa oli kutsuttu esittelemään meille omia kansallisesti palkittuja projektejaan.

Jo ennen seminaarin alkua oli saanut lähettää projekti-ideoita ja niiden perusteella jakauduimme sitten pienempiin ryhmiin suunnittelemaan toimintaa.

Meitä Deutsch als Fremdsprahe- opettajia oli osallistujista vähemmistö, suurin osa osallistujista oli luokanopettajia. Muodostimme oman ryhmän ja suunnittelimme tulevia eTwinning-projekteja. Kroatialainen opettaja oli käynnistänyt juuri lokakuussa projektin melko vasta-alkajille saksan kielessä. Liityn alakoulun ryhmineni nyt tähän mukaan. Tammikuussa aloitamme meidän 5. luokan englannin ryhmän kanssa projektin saksalaisen koulun kanssa. Tarkoituksenamme on esitellä toisillemme koulujamme ja talviaktiviteetteja.

Olemme vielä aika nuori koulu (6. toimintavuosi) ja olemme tosi iloisia, että olemme saaneet nämä uudet A2-valinnaisryhmät alkamaan. Koulun alkuvaiheen jatkavat A2-saksan ryhmäläisemme ovat jo valmistuneet peruskoulusta. Olemme kaksisarjainen koulu ja joka vuosi A2-kielen valitsijoita ei vaan tule niin paljon, että ryhmä käynnistyisi.

Toinen suomalainen osallistuja oli Marjo Frondelius Oulusta Hiukkavaaran koulusta. Marjolla on hyvin samanlaiset saksan ryhmät kuin minulla, ja uskon että yhteistyötä syntyy ihan meidänkin välille ainakin projektien suunnittelun tasolla. Hänellä on hyvin samanlaiset saksan ryhmät ja oppimateriaalit käytössä kuin minulla. https://www.ouka.fi/oulu/hiukkavaaran-koulu

Alustavasti suunnittelimme jo oululaisten ja meidän nykyisten kasien, ensi vuoden ysien B2-saksan lukijoiden reissua saksan kieleen liittyvään kohteeseen keväälle 2024. Erasmus-rahoitushakuja on ensi keväänä ja nyt pitääkin selvittää mitä vaihtoehtoja on olemassa.

Suomella on edelleen kova maine koulutuksen esimerkkimaana, ja job shadowing -vierailuja on varmasti meillekin tämän seminaarin kontakteista tulossa.

Viikonloppuna tuli ensimmäiset kyselyt Saksan Erfurtista. Muutama opettaja haluaisi tulla job shadowing -viikolle meille ensi helmikuussa. eTwinning-seminaari on hieno mahdollisuus tutustua kollegoihin ja aloitella yhteisiä projekteja. Itävallan seminaari oli erittäin hienosti järjestetty, en keksi mitään mitä järjestelyissä parantaisin. Yövyimme Westbahnhofin lähellä olevassa hotellissa ja seminaari järjestettiin saman hotellin tiloissa. Myös ruokailut kuuluivat seminaariohjelmaan. Ensimmäisenä iltana söimme hotellin lähellä olevassa ravintolassa, toise-

na iltana pääsimme tunnin kaupunkiopastuksen jälkeen syömään perinteisiä itävaltalaisia herkkuja Esterházy-Keller -ravintolaan. Kävelimme ravintolaan keskustan läpi ja ihailimme jo paikalleen ripustettuja runsaita jouluvalaistuksia, jotka sytytettiin kuulemma seminaaria seuraavana viikonloppuna.

Ennen Itävaltaan lähtöä osallistuin Opettajankouluttajille tarkoitettuun eTwinning-webinaariin, jonka järjesti Opetushallitus. Suomen eTwinning-tukipalvelu Opetushallituksessa järjestää webinaareja monta kertaa vuodessa. https://www.oph.fi/fi/etwinning

Vapaamuotoisissa keskusteluissa tuli esille, että saksalainen luokanopettaja opettaa 28 tuntia/ vko. Aika pian keskusteluissa tuli kysymys, että montako prosenttia sinun luokkasi oppilaista on maahanmuuttajataustaisia, Saksassa heitä on paljon, riippuu toki asuinalueesta. Opettajan työssä on tosi paljon universaalia, ja ongelmakohdatkin tuntuivat olevan aika pitkälle samoja. Opettajat kokivat, että paperityö ym. byrokratia ja palaverit ovat lisääntyneet ja se vie aikaa itse opetukselta ja sen suunnittelulta.

Palasin kotiin saksankielisestä seminaarista voimaantuneena ja innokkaana aloittamaan uusia eTwinning-projekteja.

FCLab matkalla SCHULBAU 2023 -messuilla Berliinissä Teksti ja kuvat: Kimmo Nyyssönen

FCLab-hankkeen toimijoita Joensuusta, Jyväskylästä, Tampereelta, Oulusta ja Helsingistä osallistui 8.9.11.2023 Berliinissä järjestettyyn SCHULBAU 2023 -messutapahtumaan. Messut tarjosivat näköalapaikan koulutusrakentamisen uusimpiin trendeihin ja mahdollistivat verkostoitumisen alan ammattilaisten kanssa. SCHULBAU-messut kokoavat koulurakentamisen ja -suunnittelun toimijoita yhteen Euroopan laajuisesti ja siellä on nähtävillä pedagogisia tilaratkaisuja kouluihin, päiväkoteihin ja yliopistoihin.

Tapahtuman toisena päivänä Sampo Forsström pääsi esittelemään FCLab-verkoston toimintaa ja tuomaan esille käytännön esimerkkein harjoittelukouluissa tapahtunutta oppimisympäristöjen kehittämistyötä. Esitys herätti kiinnostusta kuulijakunnassa, ja sai pohdintaa sitä, miten oppimisympäristöjä voitaisiin kehittää oppimisen vyöhykkeiden näkökulmasta.

Toisen messupäivän päätteeksi ryhmämme pääsi tutustumaan paikalliseen kouluun. Vierailukohde 13. Integrierte Sekundarschule Lichtenbergissä oli avattu kesäkuussa täydellisen peruskorjauksen jäljiltä. Meidän silmiimme koulu edusti kuitenkin hyvin perinteisiä tila- ja kalusteratkaisuja. Hieman huvittavalta tuntui, että koulussa ei ollut vielä toimivaa Internet-yhteyttä.

Messu- ja kouluvierailun lisäksi ehdimme suunnitella FCLabin loppulukuvuoden toimintaa.

Kokemus oli antoisa ja opettavainen, tarjoten uusia näkökulmia FCLab-hankkeen toimijoille jatkaa innovatiivista työtä oppimisympäristöjen parissa. SCHULBAU-messut järjestetään seuraavan kerran Stuttgartissa 28.-29.2.2024.

Lisätietoja FCLab-hankkeesta: Sampo Forsström sampo.forsstrom@fclab.fi Lisätietoja messuista: https://www.schulbau-messe.de/de/

”Il parait que l’Océan chante” Teksti ja kuvat: Ilona Halttunen, Pauli Haavisto ja Matilda Niemi

Tampereen Norssin lukion koulukohtainen opintojakso Ranska käyttöön - järjestettiin ensimmäistä kertaa Bordeaux’ssä

Syksyllä 2023 tarjottiin ensimmäistä kertaa Tampereella Norssin lukion koulukohtainen opintojakso Ranska käyttöön, joka tarjoaa lyhyen, keskipitkän ja pitkän ranskan opiskelijoille mahdollisuuden kehittää kielitaitoaan tosielämän kielenkäyttötilanteissa. Opintojakso koostuu lukujärjestyksen ulkopuolelle sijoittuvista tapaamisista, joilla valmistaudutaan opintoretkeen ranskankieliselle alueelle niin viestinnän kuin kulttuurin näkökulmista. Syksyn opintoretken kohteeksi valikoitui UNESCO-koulun näkökulmasta useista maailmanperintökohteistaan tunnettu Bordeaux.

Opiskelijoilla on aktiivinen rooli opintoretken suunnittelussa ja toteutuksessa; tämän syksyn opintoretken osalta opiskelijat ottivat vastuuta mm. Päiväretkien suunnittelusta Saint-Émilionin-kylään ja Arcachonin-satamakaupunkiin.

Maanantaina kohteenamme oli Saint-Émilion, joka on

pienen pieni kunta Bordeauxin lähettyvillä. Kyseinen kylä tunnetaan mm. UNESCO-maailmanperintökohteistaan kuten Euroopan suurimmasta monoliittikirkosta. Saint-Émilionissa tutustuimme paikallisiin liikkeisiin, ruokiin ja myös maananalaisiin katakombeihin.

Illalla saimme vielä käyttää runsaasti aikaa Bordeauxin nähtävyyksiin tutustumiseen ja kuulimme myös mielenkiintoisia faktoja monista UNESCOn maailmanperintökohteista, joita Bordeauxissa sijaitsee.Lopulta päätimme pitkän ja opettavaisen päivän Garonne-joen varrella, jossa kävimme läpi päivän tapahtumia.

- Pauli

Kolmas päivä Ranskassa alkoi aamupalan jälkeisel-

lä laivamatkalla Darwin Ecosystème -kestävän kehityksen kaupunginosaan, jossa saimme nauttia mm. värikkäästä katutaiteesta, skeittiparkeista, kierrätyksen monipuolisista muodoista ja kannanotoista poliittisesti ajankohtaisiin aiheisiin. Ekokaupunginosan jälkeen suuntasimme satamakaupunki Arcachoniin, jossa kävimme mm. Ville d'Hiver -talvikaupungissa ja Ville d'Été -kesäkaupungissa ihastelemassa kauniita taloja. Kiipesimme myös näkötorniin, jonka suunnittelussa kuuluisa Gustave Eiffel oli toiminut apuinsinöörinä.

Pitkän (ja askelmittareita todella suuresti kuormittaneen) päivän kruunasivat Dune du Pilat -hiekkadyynit Atlantin valtameren rannalla. Kiipesimme dyyneille ja osa meistä kävi kahlailemassa meressä. Lopuksi istuimme yhdessä dyynien harjalla syöden eväitä ja katsellen auringonlaskua.

"Il parait que l'Océan chante" - Matilda

Turvallisuuskulttuurin itsearviointimalli tekee turvallisuudesta näkyvää ja yhteistä Teksti: ONNI-hankkeen asiantuntijat: Leena Kiviranta, Julia Kokki, Miika Leino, Eila Lindfors, Emilia Luukka, Tuomo Myllö, Jussi-Pekka Peltola, Brita Somerkoski, Matti Waitinen

Oppilaitoksen turvallisuuskulttuurin kehittäminen

on monisyinen prosessi, joka vaatii onnistuakseen ymmärrystä turvallisuuteen ja turvallisuuskulttuuriin vaikuttavista tekijöistä. Kokonaisvaltaista käsitystä oppilaitosturvallisuudesta vaaditaan erityisesti koulun johdolta. Viime kädessä turvallisuudesta vastaa rehtori, joka omaan ymmärrykseensä pohjaten ohjaa kouluyhteisön toimintaa turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Koulujen turvallisuuskulttuurin kehittämistä haastaa kuitenkin oppilaitosturvallisuudelle ja turvallisuudelle tyypillinen ilmiön näkymättömyys. Vaikka turvallisuus on oppilaitosympäristössäkin kaiken toiminnan edellytys, siihen kiinnitetään huomiota usein vasta, kun kokemus turvallisuudesta jollakin tapaa järkkyy.

Tällöin turvallisuus mielletään negaation kautta ikään

kuin vaaran, onnettomuuden ja turvattomuuden poissaolona – turvallisuus on sitä, ettei koulussa tapahdu mitään ikävää.

Vaikka toimintaympäristön vaara- ja onnettomuustilanteiden ennaltaehkäiseminen onkin merkittävä osa koulujen turvallisuuskulttuurin kehittämistä, turvallisuustyöllä on muitakin päämääriä. Turvallisuudessa on kyse myös onnettomuuksien vaikutuksien rajoittamisesta ja resilienssistä, siis siitä, kuinka nopeasti kriisin jälkeen pystytään palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen. Näihin vaikuttaa tilanteita edeltänyt ennakoiva turvallisuuden kehittämistyö.

Turvallisuuden kehittämistyön edellytyksenä on ny-

kytilanteen tunnistaminen ja turvallisuuteen vaikuttavien tapahtumien, tekojen ja asiantilojen systemaattinen seuranta. Näistä muodostuu turvallisuuden tilannekuva. Kokonaisen tilannekuvan muodostaminen ei kuitenkaan onnistu, mikäli kouluilla ei systemaattisesti seurata turvallisuuteen vaikuttavia seikkoja, siis tehdä turvallisuushavaintoja.

Juuri turvallisuuspoikkeamiin reagoiminen sekä vaara- ja onnettomuustilanteita ehkäisevä toiminta määrittävät suurelta osin sitä, minkälainen turvallisuuskulttuuri koulussa vallitsee. Turvallisuuskulttuuri on siis olemassa riippumatta siitä, millaisia turvallisuuteen liittyviä tapahtumia kouluissa esiintyy ja kuinka usein.

Turun yliopiston johtamassa ONNI-hankkeessa on tuotettu koulujen turvallisuuskulttuurin itsearviointimalli, jonka tavoitteena on paitsi auttaa hahmottamaan, mitä tekijöitä turvallisuuskulttuurin tasoa arvioitaessa tulee tarkastella, myös ohjata näkemään millä tavoin toimintaa voidaan kehittää paremmaksi.

Oppilaitoksen turvallisuuskulttuurin itsearviointimallin sisäänrakennettuna tavoitteena on tehdä turvallisuuskulttuurista näkyvää ja yhteistä. Osoittamalla mistä puhumme, kun puhumme turvallisuuskulttuurista, konkretisoidaan turvallisuudentutkimuksen paikoin abstraktia käsitteistöä koulujen henkilökunnan tarpeisiin.

Itsearviointimallia on kehitetty hankkeessa teh-

tyyn tutkimukseen pohjaten. Kriteeristö luotiin hankekouluissa toteutettujen fokusryhmähaastatteluiden analysointiin. Koulujen turvallisuuden nykytilaa ja kehittämistä käsitelleisiin haastatteluihin osallistui rehtorin lisäksi opetushenkilökuntaa sekä esimerkiksi kiinteistönhuollon työntekijöitä, oppilaita ja huoltajien edustajia. Haastatteluaineiston analyysissä tarkasteltiin sitä, mille tasolle puhe turvallisuuskulttuurin teemoista sijoittuu. Analyysin tulokset kertovat, millä tavoin turvallisuusasioista ajatellaan ja miten koulussa toimitaan turvallisuuskulttuurin edistämiseksi.

Turvallisuuskulttuurin itsearviointimallin sekä muiden ONNI-hankkeessa tuotettujen työkalujen tavoitteena on ohjata kouluyhteisöjä turvallisuusasioissa proaktiivisuuteen reaktiivisuuden sijaan.

Myös reaktiiviselle toiminnalle on paikkansa, mutta turvallisuuskulttuuri ei voi perustua pelkkään vastaan tuleviin tilanteisiin reagoimiseen. Avainasemassa kestävän ja kehittyneen turvallisuuskulttuurin rakentamisessa on suunnitelmallisuus, systemaattisuus ja ennaltaehkäisy.

Turun yliopiston johtamassa ONNI on turvallinen koulu -hankkeessa tutkitaan ja kehitetään perusope-

tuksen koulujen turvallisuuskulttuuria. Hankkeen tavoitteena on tuottaa kouluille käytännöllisiä työkaluja ja malleja, jotka tukevat turvallisuustyön kehittämistä.

Turvallisuuden ja turvallisuuskulttuurin näkyväksi tekeminen on koko hankkeen vuorovaikutuksellista kehittämistyötä ohjaava päämäärä.

Tätä tavoitetta vastaamaan kehitämme kriteerejä, joilla koulut paitsi voivat arvioida omaa turvallisuuskulttuuriaan, myös lisätä ymmärrystään siitä, mistä kaikesta turvallisuuskulttuuri ylipäätään koostuu, ja mitä kaikkea sen kehittämisessä tulee ottaa huomioon.

Toimintaympäristöinä koulut ovat hyvin erilaisia. ON-

NI-hankkeeseen osallistuneissa 20 koulussa on sekä keskustakouluja, taajamakouluja että kyläkouluja.

Keskenään hyvin erikokoiset koulut ovat edustaneet ylä-, ala- ja yhtenäiskouluja ja olleet myös monikulttuurisuudessaan hyvin erilaisia. Koulujen turvallisuuden kehittämistarpeet kumpuavat näistä yksilöllisistä toimintaympäristöistä.

Näin ollen turvallisuutta ei voida ulkopuolelta käsin antaa valmiina kouluihin, vaan koulujen on itse rakennettava turvallisuuskulttuurinsa toimivaksi omat lähtökohtansa ja erityispiirteensä huomioiden. Tämän turvallisuuden ja turvallisuuskulttuurin kehittämistyön tueksi tulee kouluille tarjota apua ja tukea, mutta toiminnan jatkuvuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että koko kouluyhteisö ottaa turvallisuustyön omakseen aina nuorimmista oppijoista opettajiin, kiinteistönhuollosta koulusihteeriin, ja kaikkien sidosryhmien edustajista rehtoriin. Turvallinen koulu tehdään yhdessä.

REHTORIN PALSTA

Future Classroom Lab - Tietokoneluokasta tiedon ja luovuuden tilaksi Harjoittelukouluissa on oltu mukana kansainvälisessä FCL-verkostossa jo pitkään, ja Oulun normaalikoulussakin on toteutettu Future Classroom Lab -hankkeita jo vuosien ajan. Kuten monessa muussakin harjoittelukoulussa, toiminta alkoi alakouluissa, mutta Oulun normaalikoulussa FCL-hankkeita on ollut kaikilla kouluasteilla alakoulusta lukioon. Syksyllä 2022 valmistui yläkoulun kirjaston uudistamishanke, jonka tuloksena kirjastosta saatiin monikäyttöisempi, oppimista ja hyvinvointia tukeva ympäristö rauhoittumistiloineen.

Oulussa lukio ja yläkoulu toimivat ainakin toistaiseksi samassa kiinteistössä.

Oulun normaalikoulun lukio oli ensimmäisiä FCL-toimintaan liittyneitä harjoittelukoulujen lukioista. Meneillään oleva yhteishanke Vaasan normaalikoulun kanssa on ollut hedelmällinen mahdollisuus tarkastella tilojen luomia uusia puitteita oppimiselle. Sekä Vaasassa että Oulussa oli samankaltainen lähtötilanne; tarpeettomiksi ja vanhanaikaisiksi käyneet tietokoneluokat. Oulussa tila oli perinteinen tietokoneluokka, jossa oli 24 pöytäkonetta suorissa riveissä, ja joka muodoltaan palveli hyvin yksipuolista työskentelyä.

Tila kävi turhaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun korona-ajan pyörteissä päätettiin tarjota kaikille yläkoululaisille koulun puolesta kannettava tietokone. Lukiolaisilla henkilökohtaiset tietokoneet olivat käytössä jo aiemmin.

Hankkeen suunnitteluvaiheessa otsikoksi muotoutui ”Tietokoneluokasta tiedon ja luovuuden tilaksi”. Sekä Oulussa että Vaasassa haluttiin tilojen mahdollistavan sellaista työskentelyä, joka ei aiemmin ollut mahdollis-

ta koulun tilojen puolesta. Oulun tiedon ja luovuuden tilaan tulee sekä greenscreen- että VR-lasitekniikkaa.

Greenscreeniä on tarkoitus käyttää paitsi opetuksessa etäopetuksessa, myös erilaisten tilaisuuksien striimaamisessa ja videotuotannoissa. VR-laseilla on tarkoitus saada opetukseen mukaan lisättyä todellisuutta, jolla pystytään demonstroimaan sellaisia asioita, joita aiemmin ei ole pystytty havainnollistamaan.

Uudistustyön on mahdollistanut Opetushallituksen myöntämä valtionavustus sekä Suomen yliopistokiinteistöjen demo-hanke. SYK on suunnitellut ja toteuttanut tarpeelliset rakennustyöt. Tilojen kalustus ja varustus on suunniteltu normaalikoulun puolesta.

Henkilöstölle järjestetään perehdytys tilan käyttöön tammikuussa ja tila käytöstä saatuja kokemuksia esitellään SYK:n demopäivässä 13. maaliskuuta 2024.

Pasi Hieta Perusopetuksen rehtori, Oulun normaalikoulu

Tätä kirjoitettaessa tilan kalustus on vielä kesken.

Havainnekuvasta näkyy, minkälainen tilasta on tulossa.

Norssinopen päivä Norssinopen päivä -juttusarja kertoo normaalikoulun lehtoreiden työpäivästä. Kuten tiedämme, työpäivään mahtuu usein sekä opetusta, ohjausta, palavereita ja monenlaista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyötä. Norssin opettaja: haluatko kirjoittaa Norssinopen päivä -jutun Siriukseen? Lähetä teksti ja kuvia ehdolle osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi

Tässä pitäisi olla Norssinopen päivä -teksti, mutta emme saaneet yhtään tekstiä. Olisitko sinä seuraava kirjoittaja? Palsta on ollut tykätty, ja voimme sen myötä avata norssinopen työn moninaisuutta lukijoille.

Olisi kiva, jos tarttuisit tähän - juuri sinä!

Kenttäkirjeenvaihtaja

Kuulumisia kentältä Teksti: Pilvi Musta, KM, luokanopettaja ja suomenkielen ja kirjallisuuden opettaja

Minulla on opettajan uraa takanani nyt reilut

kolme vuotta. Osan siitä olen tehnyt ennen luokan- ja aineenopettajaksi valmistumista, mutta suurimman osan kuitenkin sen jälkeen. Tällä hetkellä opetettavanani on kuudes luokka. Olen aina ollut yrityksen ja erehdyksen kautta oppija, ja noviisiopettajavuosinani kantapääni ovatkin välillä olleet kovalla koetuksella.

Mokasta itsereflektioon –kaavan noudattaminen on kasvattanut ammattitaitoani valtavasti, vaikka polku ajoittain onkin ollut melko kivinen.

Olen valtavan kiitollinen opettajankoulutukselle siitä, että ihan kaikissa asioissa ei ole tarvinnut oppia virheiden kautta, vaan olen saanut koulutuksestani perusvalmiudet hoitaa työtäni. Opintojeni myötä taakseni on rakentunut yksi tuki, johon pystyn usein vaikeissakin tilanteissa nojaamaan – tiede.

Moni asia on uponnut opintojeni aikana niin syvälle selkärankaan, että huomaan usein haastavia tilanteita reflektoidessani, että olen päätöstä tehdessäni tiedostamattani nojannut tieteeseen ja löytänyt sieltä ratkaisun avaimet.

Kasvatustieteellinen ajatteluni ei ole kehitty-

nyt pelkästään kirjoja lukemalla, vaikka toki sitäkin olen tehnyt ja välillä suorastaan janonnut. Tieteellinen pohja on muodostunut keskusteluissa ja välillä kiivaissakin debateissa muiden kanssa niin luennoilla kuin luentojen ulkopuolella. Se on rakentunut opetusharjoitteluissa, joissa teoriaa pääsi soveltamaan käytäntöön ja purkamaan jälkikäteen ohjauksissa.

Olen kuitenkin tässä asiassa ollut myös valtavan onnekas, sillä minulle on opetusharjoitteluissa osunut ohjaavat opettajat, jotka ovat entisestään ruokkineet kiinnostustani kasvatustieteeseen.

Kun harjoitteluissani kompastelin, minut ohjattiin lempeästi etsimään tieteestä tukea itsereflektiooni.

Minua ei jätetty yksin tieteellisten artikkeleiden kanssa, vaan pääsin purkamaan niitä myöhemmin ohjaajan kanssa yhdessä, jolloin olin ehtinyt sitoa artikkelin sisältöä omaan kokemusmaailmaani. Harjoittelut etenivät loogisesti havainnoinnista perusasioiden harjoitteluun ja siitä osaamisen syventämiseen, ja teoriaopinnot yliopistolla tukivat tätä jatkumoa.

Muistan ajatelleeni ensimmäisten opetusharjoitteluideni kohdalla, ettei kukaan tee työssään sellaisia tuntisuunnitelmia, mitä meiltä vaadittiin. Se, mitä en silloin ymmärtänyt oli, että tarkoitus olikin oppia suunnittelemaan tunti niin, että se vastaa opetussuunnitelmaa ja oppimista on mahdollista arvioida. Soveltaminenhan onnistuu vasta, kun perusasiat ovat hallussa.

Tänä päivänä oppituntieni suunnittelua ohjaa

opittu pohja: tavoite, toteutus ja arviointi. Kirjoittaessani oman kasvatustieteellisen ajatteluni kehittymisestä en voi ohittaa erästä hyvin merkittävää seikkaa: sain tehdä muutaman pidemmän sijaisuuden Tampereen normaalikoululla valmistumiseni kynnyksellä. Pääsin ohjaamaan opiskelijoita, minkä avulla sain myös itse pidettyä aktiivisesti tiedettä käytännön rinnalla. Tämä, jos mikä, on ollut osaamiseni kannalta merkittävä kokemus.

Kaipaan innostuneita keskusteluja teorian ja käytännön kohtaamisesta.

Toivoisin, että meillä kentällä toimivilla opettajilla olisi lukupiirien kaltaisia matalan kynnyksen tilaisuuksia, joissa olisi tilaa keskustelulle ja kohtaamiselle.

Noviisiopettajan työvuosista puhutaan raskaina oppivuosina. Niitä ne ovat olleet ainakin allekirjoittaneelle.

Aloin opetella jo opintoihini sisältyvissä opetusharjoitteluissa sen hyväksymistä, että opettajan työssä on pakko olla itselleen armollinen ja sietää keskeneräisyyttä. Opettelen näitä asioita edelleen.

Ihmisten, ja erityisesti lasten, kanssa toimiessa erilaisia tilanteita tulee usein niin äkillisesti ja varoittamatta, että päätösten eettiselle pohdinnalle jää joskus aikaa vain sekunteja. Se tekee työstä ajoittain erittäin kuormittavaa.

Onneksi opettajan työ on tarjonnut minulle kui-

tenkin valtavasti onnistumisen kokemuksia ja olen saanut nauttia työn imusta. Ilman näitä asioita vuodet olisivat olleet huomattavasti raskaampia. Ehdottomasti parasta työssäni on nähdä se valtava riemu tuikkimassa oppilaan silmissä, kun hän hoksaa oppineensa jonkun asian.

En toivottavasti ikinä kyllästy siihen, kun oppilaat piirikeskusteluissa löytävät jonkun pienen tai suuren epäkohdan ja ryhtyvät yhdessä tuumin parantamaan maailmaa. Oppilaani päättivät esimerkiksi perustaa uuden uskonnon, hankkivat siihen koululta laajan kannattajakunnan ja seuraavaksi onkin sovittu aika, jolloin he pääsevät esittelemään uskontonsa rehtorille.

Kaikki tämä sen takia, että pitämäni uskonnon tunnit olivat heidän mielestään tylsiä. Vaikka oppilaat eivät ehkä tule saamaan omaa uskontoaan lyömään läpi, niin heräsinpä itse miettimään, miten saisin opetuksestani mielenkiintoisempaa. Ja mikä tärkeintä, lapset löysivät mahdollisuutensa ja keinoja vaikuttamiseen.

Työarkeni on todella hektistä ja välillä tuntuu, ettei minulla ole aikaa pysähtyä. Arjessani olen huomannut kaipaavani tilaa ja aikaa asioiden pohtimiselle kasvatustieteellisestä näkökulmasta. Kaipaan innostuneita keskusteluja teorian ja käytännön kohtaamisesta. Kaipaan kutkuttelevaa tunnetta, kun löydän uuden näkökulman tai toimintatavan. Tunnen valtavaa paloa, kun pääsen kuuntelemaan ja keskustelemaan kasvatustieteen uusista tuulista.

Toivoisin, että meillä kentällä toimivilla opettajilla olisi lukupiirien kaltaisia matalan kynnyksen tilaisuuksia, joissa olisi tilaa keskustelulle ja kohtaamiselle. Keskustelutilaisuudet, esimerkiksi harjoittelukoulujen järjestämänä, jotka toimisivat harjoitteluohjauksen tavoin, voisivat tarjota kentän opettajille arvokkaita mahdollisuuksia oman itsen ja työn kehittämiseen.

Kirjoittaja toimii luokanopettajana Pirkanmaalla

eNorssi On the Road 2024 Projektivastaavat Pasi ja Sampo toteuttivat eNorssi-verkoston On the Road -tapahtuman syys- ja lokakuun aikana. Kiertue alkoi yhteisellä tapahtumalla Turussa 12.9. ja viimeiset järjestettiin ennen syyslomien alkua. Pasi vieraili Helsingin yksiköissä, Oulussa, Rovaniemellä ja Tampereella ja Sampolla oli ilo käydä Joensuun lisäksi Raumalla, Vaasassa sekä Jyväskylässä. Kiertue ja tapahtumat olivat erittäin mieluisia ja meidän näkökulmastamme myös tarpeellisia. Oli hienoa päästä esittelemään jokaisessa yksikössä sitä erinomaista työtä, jota verkostossa teemme yhdessä laadukkaamman oppimisen, ohjauksen ja oppimisen edistämiseksi. Tunsimme olomme erittäin tervetulleiksi ja siitä suuri kiitos yksiköihin ja myös järjestelyissä auttaneille kollegoille.

Norssiopet osallistuivat keskusteluun ja ideointiin aktiivisesti ja tapahtumissa verkoston suuri merkitys oli hienosti aistittavissa. Yksikkökäynneillä kerättiin myös ideoita ja ehdotuksia eNorssi-verkoston kehittämiseksi ja yhteistyön lisäämiseksi. Niissä nousi esiin muutamia keskeisiä teemoja, jotka olivat: -

Aineryhmätyöskentely ja yhteistyö

-

Koulutus ja kehittäminen

-

Tapaamiset ja verkostoituminen

Ehdotukset esiteltiin johtoryhmän kokouksessa marraskuussa ja niitä jatkotyöstetään johtoryhmän toimesta tammikuussa 2024. Ehdit vielä lisäämään omat ehdotuksesi alta löytyvän esityksen viimeisen dian QR-koodista. Tässä linkki On the Road -tilaisuuden tarkempiin sisältöihin Canva-esityksen muodossa.

Vuosikellosta poimittua Syksyn eNorssiseminaarissa työryhmien yhtenä tehtävänä oli kuluvan lukuvuoden suunnitellun toiminnan tekeminen näkyväksi työryhmän vuosikellon avulla.

Hienosti työryhmät myös tämän tehtävän tekivät, ja niitä tarkastelemalla on mukava seurata mitä eri työryhmissä on jo ehtinyt tapahtua. Ohjatun harjoittelun ja ohjaajakoulutuksen työryhmä on kokoontunut useamman kerran pohtimaan Ohjaajakoulutusmoduuli I -koulutuksen päivittämistä, ja työ on hyvässä vauhdissa. Tutkoke-työryhmä on kokoontunut Helsingissä ensi kevään symposiumin valmistelun ja muun työryhmätyöskentelyn merkeissä. Yksi Tutkoke-ryhmän uusi avauskin on jo ehtinyt toteutua, kun Tutkiva opettaja-symposium toteutettiin Kasvatustieteen päivillä Vaasassa. KePeTu-työryhmä on jatkanut työskentelyään säännöllisesti etätapaamisten merkeissä ja Unesco-työryhmä on toteuttanut Kenia-Suomi -virtuaalitapaamisen. TVT/FCLab-ryhmäläisiä on muun työskentelyn lisäksi käynyt kansainvälisissä tapahtumissa mm. Berliinissä ja Belfastissa. Näiden muutamien nostojen kautta on helppo todeta, että verkosto toimii aktiivisesti ja työryhmissä tehdään koko ajan hienoa työtä asetettujen tavoitteiden suunnassa.

eNorssi Power App, tilannekatsaus Kesän ja syksyn 2023 aikana on kehitetty yhteistyössä eNorssi-verkoston ja Sulavan kanssa opetusharjoittelun kirjaamiseen ja hyväksyntään tarkoitettua Power App -sovellusta. Kehitystyö on nyt pilottivaiheessa Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoululla, jossa sitä testataan noin neljän opettajan ja 15 opetusharjoittelijan toimesta osana H2-harjoittelua. Applikaatiosta annetaan käyttökokemusten myötä palautetta ja sen toimivuutta parannetaan. Kun Joensuussa on saatu pilotti valmiiksi, laajennetaan käyttöä verkostossa.

Helsingin symposium ja seminaari 24.-26.4.2024 eNorssi-verkosto kokoontuu keväällä 2024 Helsingissä symposiumin ja seminaarin merkeissä. Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu toimii tapahtuman järjestäjänä ja suunnittelutyö on erittäin hyvässä vauhdissa. Teemana on koulutuksen tasa-arvo ja odotettavissa on jälleen mielenkiintoinen ja antoisa kokonaisuus.

Oikein hyvää ja rentouttavaa adventtiaikaa! t. Pasi ja Sampo

Vahvemmaksi verkostoitumalla

– eNorssin aine- ja teemaryhmätyöskentely Teksti: Olli-Pekka Salo

Aine- ja teemaryhmätyöskentelyä on eNorssi-verkostossa harrastettu nyt muutama vuosi. Osa ryhmistä toimii hyvin aktiivisesti ja on tavannut jo useasti, osa satunnaisemmin ja osa vastaa käynnistelee toimintaansa. Jokainen ryhmä toimii itseohjautuvasti ja järjestää tapaamisia tarpeen ja kiinnostuksen mukaan.

Toiminta on koettu antoisaksi, sillä käytänteistä keskusteleminen ja kokemusten jakaminen ovat antaneet työkaluja kehittää toimintaa eri yksiköissä. Moni haluaisi osallistua tällaiseen toimintaan tavata tuttuja kollegoita ja tutustua uusiin. Yhteisen ajan löytäminen tapaamisille on kuitenkin erittäin haastavaa. Yksiköissä olisikin hyvä miettiä, miten näitä tärkeitä tapaamisia saisi järjestettyä siten, että niihin päästäisiin laajemmin mukaan. Tapaamiset voisivat olla esimerkiksi pari kertaa vuodessa siten, että samaan aikaan ei olisi muuta opetusta tai tehtäviä. Tämä toki edellyttäisi harjoittelukoulujen johdolta yhteisen YS-ajan sopimista muutaman kerran vuodessa.

Ohessa on lista aine- ja teemaryhmien koordinaattoreista, joihin voit ottaa yhteyttä, mikäli yhteistyö kiinnostaa. Kaikilla ryhmillä ei vielä ole koordinaattoria, joten jos haluat alkaa vetää sellaista ryhmää, ota yhteyttä Olli-Pekkaan (olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi). Jos et löydä sopivaa ryhmää, voit ehdottaa sellaista itse.

Laita siinäkin tapauksessa viesti edellä olevaa osoitteeseen.

Yhteydenpidon edistämiseksi aine- ja teemaryhmätyöskentelyä on tarkoitus tuoda näkyväksi myös eNorssin verkkosivuilla. Löydät alla olevat yhteystiedot myös osoitteesta enorssi.fi. Sieltä löydät myös paljon muuta kiinnostavaa.

Aine- ja teemaryhmät Biologia ja maantiede

Ei tällä hetkellä koordinaattoria

Eritysopetus

Nina Högerman (Tku)

nmlhog@utu.fi

Susan Jäntti (Tku)

susan.jantti@utu.fi

Esi- ja alkuopetus

Susanne Roos (Jkl)

susanne.roos@jyu.fi

Fysiikka ja kemia

Tom Nevanpää (Jkl)

tom.nevanpaa@jyu.fi

Historia ja yhteiskuntaoppi

Juha Vänttinen (Tku)

juha.vanttinen@utu.fi

IT-Suunnittelijat

Jari Sjölund (Tku)

jari.sjolund@utu.fi

Kanslia (kaikki asteet)

Marika Toth (Jns)

marika.toth@uef.fi

Marja Pakarinen (Jns)

marja.pakarinen@uef.fi

Kielet

Olli-Pekka Salo (Jkl)

olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi

Kotitalous

Noora Näsänen (Tku)

noonas@utu.fi

Koulunkäynnin ohjaus

Ilona Sammalkorpi (Tku) ilona.sammalkorpi@utu.fi

Kuvataide

Kerttu Korhonen (Jkl)

kerttu.l.m.korhonen@jyu.fi

Käsityö

Jaana Anttonen (Oulu)

jaana.anttonen@oulu.fi

Jaana Inki (Tre)

jaana.inki@tuni.fi

Liikunta ja terveystieto

Ei vielä koordinaattoria

Matematiikka

Perttu Ervelius (Hki)

perttu.ervelius@helsinki.fi

Musiikki Ei vielä koordinaattoria Opinto-ohjaus

Saara Hartikainen (Jns)

saara.hartikainen@uef.fi

Pia Lustig (Åbo)

pia.lustig@abo.fi

Suomi toisena kielenä (S2)

Katri Takko (Tku)

katri.takko@utu.fi

psykologia ja filosofia

Juha Mikkonen (Oulu)

juha.t.mikkonen@oulu.fi

Äidinkieli ja kirjallisuus

Anniina Kariniemi (Jns)

anniina.kariniemi@uef.fi

Uskonto, elämänkatsomustieto,

Norssien uudet tohtorit KT Katariina Räsänen

Joka toinen opettaja harkitsee alanvaihtoa – taustalla usein työuupumus ja työstä etääntyminen KT Katariina Räsänen Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulu Rantakylän normaalikoulun erityisopetuksen lehtori Katariina Räsäsen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja ”Minä junnaan paikallani.”: Opettajan alanvaihdon harkinta ja sen yhteys koettuun työuupumukseen ja työyhteisösuhteeseen tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa perjantaina 13.10.2023. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii emeritusprofessori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Janne Pietarinen Itä-Suomen yliopistosta.

Linkki väitöskirjaan https://erepo.uef.fi/handle/123456789/30621 Väitöskirjan osajulkaisut ovat luettavissa seuraavista linkeistä https://doi.org/10.1007/s11218-020-09567-x https://doi.org/10.1080/13664530.2022.2055629 https://doi.org/10.1080/02671522.2022.2125054

Ammatillisesti hyvinvoivat ja työhön sitoutuneet opettajat kykenevät monipuolisesti tukemaan ja ohjaamaan erilaisten oppilaiden kasvua, oppimista ja hyvinvointia. Kun työn tekemiselle on riittävät edellytykset, pystyvät opettajat toimimaan työssään arvojensa mukaisesti. Opettajat kohtaavat työssään kuitenkin moninaisia haasteita, jotka heikentävät heidän sitoutumistaan opetusalalle. Katariina Räsäsen väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan opettajan alanvaihdon harkintaa ja sille annettuja syitä sekä näiden yhteyttä koettuun työuupumukseen ja työyhteisösuhteeseen.

Alanvaihdon harkinnan taustatekijöiden tunnistaminen auttaa edistämään opettajien työtyytyväisyyttä, ammatillista kehittymistä ja pitkäjänteistä sitoutumista opetustehtävään. Opettajan työhön sitoutumisen ja työssä jaksamisen tukeminen puolestaan turvaa jokaisen oikeuden tasapuoliseen ja laadukkaaseen koulutukseen.

Tutkimusaihe on erityisen ajankohtainen opettajan työn monimuotoistuessa ja työhön kohdistuvien odotusten kasvaessa, samalla kun kokemus työn kuormittavuudesta on niin ikään lisääntynyt. Opettajat pohtivat yhä tietoisemmin työn mielekkyyttä ja mahdollista alanvaihtoa. Aiheen tutkiminen on merkityksellistä, sillä alanvaihdolla ja sen harkinnalla voi olla monenlaisia haitallisia vaikutuksia yksilölle, kouluyhteisölle, koulujärjestelmälle ja laajemmin koko yhteiskunnalle.

Tutkimus voidaan nähdä siis osana laajempaa opettajan työn kehittämistutkimusta.

Väitöskirjatutkimuksen pitkittäisaineisto on kerätty kyselyn avulla suomalaisen perusopetuksen opettajilta vuosina 2010 (T1n = 2310) ja 2016 (T2n = 1504).

Tutkimuksessa hyödynnettiin mixed methods -lä-

hestymistapaa ja se koostuu kolmesta kansainvälisissä julkaisuissa julkaistuista tutkimusartikkelista.

Kyselytutkimuksen aineiston analyysissä käytettiin pääsääntöisesti rakenneyhtälömallinnusta (SEM).

Avovastausten analysoinnissa hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Väitöskirjatutkimus toteutettiin osana Oppiminen ja kehitys peruskoulussa (OPPI) -tutkimusryhmää.

Väitöstutkimuksen keskeiset havainnot osoittavat, että opettajan alanvaihdon harkinta on yleinen, vaiheittain kehittyvä ja pitkäkestoinen ilmiö. Tutkimustulosten mukaan joka toinen opettaja harkitsee alanvaihtoa. Vaikka alanvaihdon harkinta osoittautui pitkäkestoiseksi ilmiöksi, sen taustalla olevat syyt muuttuvat ajan myötä. Työstä etääntyminen, perusopetusjärjestelmään liittyvät syyt ja työn kuormittavuus ovat pääasialliset syyt alanvaihdon harkinnan taustalla.

Pitkittyneesti alanvaihtoa harkinneet opettajat kokivat enemmän työuupumusoireita ja heikompaa työyhteisösuhdetta verrattuna alanvaihtoa ei-harkinneisiin opettajiin. Niin hyvinvointi kuin pahoinvointikin näyttävät kumuloituvan työyhteisössä. Opettajat todennäköisesti pyrkivät suojautumaan työn kuormittumisen kokemuksilta etääntymällä työyhteisöstä ja harkitsemalla alanvaihtoa.

Kun alanvaihtoa ja työuupumusoireita osataan ehkäistä ennalta, voidaan saavuttaa merkittäviä etuja, etenkin kun yhteys opettajan työhyvinvoinnin ja työn pedagogisen laadun välillä on tunnistettu. Varhaisella puuttumisella voidaan myös estää työuupumuksen leviämistä työyhteisössä.

Väitöskirjatutkimuksen tulokset tuottivat uutta tietoa ennakoivista keinoista, jotka voivat auttaa ylläpitämään opettajan ammatin mielekkäänä ja edistämään opettajien sitoutumista alalle. Tutkimus osoitti, että opettajien työelämätarpeet ovat moninaisia, mutta inhimillisiä ja kehitettävissä.

Opettajan ammatissa pysyminen edellyttää selkeästi rajatun työnkuvan ja kohtuullisen työtaakan huomioimista, uran aikaisen ammatillisen tuen ja täydennyskoulutuksen tarjoamista sekä riittävien resurssien ja mahdollisuuksien antamista vaikuttaa omaan työhön, päätöksentekoon ja suunnitteluun. Tällöin voidaan hallita työn kuormitusta, tunnistaa yksilöiden vahvuudet, tukea ja hyödyntää niitä sekä mahdollistaa yksilölliset ratkaisut.

Opetusalan työ- ja osaamisvaatimukset ovat monipuolistuneet, mikä edellyttää perinteisen opettajan työnkuvan päivittämistä. Avoin keskustelu opettajan työn arjesta sen haasteineen ja mahdollisuuksineen edistää opetusalalle hakeutuvien arviointia alan sopivuudesta itselle. Haasteiden ja kuormitusta lisäävien tekijöiden tiedostaminen jo opettajankoulutuksessa ja työuran alkuvaiheessa auttaa nuoria opettajia ennakoimaan ja kehittämään omia työhyvinvointia edistäviä keinoja ja työskentelytapoja.

Opetustyön jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin vastaaminen vaatii alan opettajien, alan asiantuntijoiden, näkemysten aktiivista kuuntelemista. Opetustyön mielekkyyden ylläpitäminen edellyttää aktiivisia toimia työhyvinvoinnin edistämiseksi niin yksilö- kuin yhteisötasollakin.

Tulokset osoittivat opettajan pitkittyneen alanvaihdon harkinnan ja työuupumusoireiden liittyvän vähäisiin mahdollisuuksiin saada myönteisiä kokemuksia työssä. Työuupumuksen ja alanvaihdon harkinnan ehkäisemisessä onkin tärkeää, että opettajat voisivat kokea työssään onnistumisia, heidän työnsä tunnustettaisiin ja he saisivat arvostusta työhön sijoitettujen voimavarojen vastineeksi. Tämänkaltaiset myönteiset työyhteisökokemukset tarjoavat suojaa kyynistymistä vastaan.

Yllättäen tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että työkokemus ei suojaa työuupumusriskiltä, vaan työn kuormittavuus koetaan suhteellisen muuttumattomana opetuskokemuksen karttumisesta huolimatta. Ammatillisen arvostuksen kokeminen työyhteisössä oli jopa todennäköisempää, mitä vähemmän opettajalla oli työkokemusta.

Mahdollisuuksia vastaanottaa jokaisen tarvitsemaa kannustusta, tukea ja arvostusta tehdystä työstä näyttää esiintyvän vahvimmin työuran alkuvaiheilla.

Työhyvinvointia haastavat tekijät voivat muuttua voimavaroiksi, kun niihin tietoisesti panostetaan.