Implementering av handboken ”Opas ohjattua opetusharjoittelua ohjaavalle opettajalle”
eNorssi-verkostolle
uusia ohjaajakouluttajia
Uuden puheenjohtajan terveiset
Yhteistyöhön ohjaaminen ja yhteisohjaaminen
Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.
Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.
Haluatko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu ja kehittämistoimintaa? Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa? Vai oletko käynyt opinto- tai työmatkalla muualla, josta voisit raportoida? Lähetä tekstisi meille!
Toimittaja:
Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@ tuni.fi
Avustava toimittaja:
Olli-Pekka Salo
olli-pekka.salo@ norssi.jyu.fi
Julkaisija: eNorssi-verkosto
Taitto: Elisa Serave elisa.serave@gmail.com
eNorssi-verkoston projektikoordinaattori Pasi Kurttila pasi.kurttila@oulu.fi
Toimittaja Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@tuni.fi
eNorssi-verkoston puheenjohtaja Sari Ahola sari.ahola@oulu.fi
Toimittajalta
Valitan vai välitän? Oivaltava ja tärkeä kysymys meille kaikille. Kysymystä voisi jatkaa pohtimalla, kumpi on helpompaa: valittaminen vai välittäminen? Valittaminen ei vaadi paljoa, vain sen että avaa suunsa ja antaa tulla. Välittäminen sen sijaan - se vaatii aikaa, läsnäoloa, sen että katsoo, kuuntelee ja kohtaa.
Verkostomme syysseminaari kokosi Tampereelle yli sata opettajankouluttajaa. Upeassa kesäisessä säässä saimme kouluttautua tärkeiden teemojen äärellä, hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin tasapainoa tutkaillen.
Seminaarissakin tärkeää oli kohtaamiset, kahvihetket, lounastauot ja yhteiset aktiviteetit. Tässä numerossa pääset sukeltamaan seminaarin sisällön lisäksi myös muuhun tutkoke-työhön. Lue, nauti ja muista myös jakaa Sirius-lehteä omissa sosiaalisen median kanavissa.
Syysterveisin,
Sanna Isopahkala
Tampereen yliopiston normaalikoulu eNorssin viestintäryhmän jäsen ja Siriuksen toimittaja
Puheenjohtajan terveiset
Kuvaterveisiä eNorssi-seminaarilta
68 Rehtorin palsta
Heidi Östring 72 Vaikuttajakolumni
Petri Salo
75 Yhteisohjaajuuskokeilu
79 Implementering av handboken
82
Työparityöskentely koulunkäynninohjaajan kanssa osaksi harjoittelua ja harjoittelun ohjausta
90 Yhteisellä matkalla ohjaajakouluttajuuteen
Puheenjohtajan terveiset!
Terveiset Oulusta muuttojen keskeltä! Syyslukukausi on tosiaan lähtenyt täällä käyntiin uuden äärellä. Lukio on siirtynyt yliopistorakennukseen (kuva työhuoneestani elokuun alussa) ja Linnanmaan alakoulu sekä osa yläkoulua odottelevat muuttoa moduulirakennuksiin nykyisen ylänorssin pihamaalle. Uusia tuulia on myös eNorssissa, olen tässä pikkuhiljaa virittäytynyt puheenjohtajan rooliin. Vesa, Pasi ja Sampo ovat perehdyttäneet minua monipuolisesti tehtävään, mutta paljon on vielä opittavaa ja sisäistettävää. Päällimmäisenä tuntemuksena jo tämän lyhyen ajan sisällä on se, että verkostossamme on voimaa ja osaamista. Tarvitsemme yhä tiiviimpiä ja toimivampia kanavia kaiken tuon levittämiseen ja jakamiseen. Innokkaana ryhdyn toimeen ja toivon tutustuvani puheenjohtajan pestin aikana teistä mahdollisimman moneen!
Kaikkea hyvää lukuvuoteen toivottaen, Sari
Valitan vai välitän? Ihminen ratkaisee
eNorssi-seminaari kokosi Tampereelle liki 140 opettajankouluttajaa
Kuvat: Elisa Serave
eNorssi-seminaaria vietettiin syyskuun alkupuolella Tampereella aurinkoisessa ja kesäisessä tunnelmassa. Seminaarin ohjelmaan kuului tuttuun tapaan vaikuttavia luentoja, toiminnallisempia teemaryhmiä sekä eNorssi-verkoston työryhmien tapaamiset.
Teksti: Sanna Isopahkala
Seminaarin aluksi Tampereen yliopiston normaalikoulun johtava rehtori Heidi Östring toivotti osallistujat tervetulleeksi Tampereelle. Östring kuvaili, miten upeaa on, että suurin osa Suomessa opiskelevista opettajista ottaa ensiaskeleita opettajina ammattilaisten ohjaavien opettajien huolenpidossa.
Koulutuksen kautta me voidaan ratkaista nykyisiä ja tulevia haasteita, Östring muistutti.
Hän muisti puheessaan myös keväällä edesmennyttä edeltäjäänsä, kouluneuvos Vesa Toivosta. Toivonen oli tiiviisti mukana eNorssi-verkoston toiminnassa sen perustamisesta alkaen.
Vesa sanoi usein vaikeiden asioiden keskellä “Etiäpäin.” Lisäksi Vesa muistutti, että on oltava aikaa ajatella. Kolmantena Vesa kuvaili, että hänellä on ollut ihana, hyvä ura.
Koulutuksen kautta me voidaan ratkaista nykyisiä ja tulevia haasteita.
Vesa Toivosen urasta ja elämästä kertova juttu on julkaistu aiemmin Siriuksen numerossa 1/2023.
Tervetulopuheenvuoron käytti myös Tampereen yliopiston kasvatuksen ja kulttuurin tiedekunnan dekaani Tiina Silander. Hän muistutti, kuinka yhteen kokoontuminen ja yhteen tulemisen merkitystä ei voi vähätellä.
Innovatiivisimmat avaukset eivät ehkä kuitenkaan synny Teamsissa vaan vaikkapa kahvijonoissa.
Silander otti kantaa myös Norssien asemaan.
On ehkä klisee, että Norssit ovat tavallisia kouluja, joissa tehdään työtä tavallisten oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa. Samalla teidän käsissänne muotoutuu monella tavalla meidän tulevaisuutemme.
Tämän kalenterivuoden alusta virkaan astunut dekaani puhui myös koulujen arjesta, ja siitä huomattavasta muutoksesta, jonka keskiössä on hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin polarisoituminen.
Koulu on jo nyt liian monelle ainoa paikka, jossa lapsi kohtaa ainoan turvallisen aikuisen. Opettajilta odotetaan myös monin tavoin ihmeitä. Haluankin kiittää teitä niistä jokaisena koulupäivänä. Tekemänne työ on monin tavoin arvokasta, Silander kuvaili.
Samalla hän muistutti, että kaikkia yhteiskunnan haasteita ei ratkaista koulujen seinien sisäpuolella. Dekaani otti myös esiin Norssien erityistehtävät ja erityisesti Tutkoke-toiminnan.
Meidän on kyettävä aukottomasti osoittamaan Norssien tehtävä. Se on helppoa, jos ja kun otamme Tutkoke-toiminnan vakavasti.
Pisarapuuttuminen kiusaamisen ehkäisemiseksi
Ensimmäisenä luennoitsijana lavalle pääsi KT, dosentti Tuija Huuki Oulun yliopistosta. Hän esitteli tutkimusperustaisen pisarapuuttumisen menetelmän, jonka tavoitteena on ehkäistä kiusaamista.
Huuki muistutti luentonsa aluksi, että kiusaaminen on toistuvaa ja pitkäkestoista, siihen liittyy selkeä valtaero ja tarkoitushakuinen vahingoittaminen.
Dynamiikka on sellaista, että kohteella ei juuri enää ole vastarinnan mahdollisuuksia
Huuki kuvaili pisarapuuttumisen olevan kiinnostusta sitä kohtaan, mitä kaikkea tapahtuu kiusaamista ennen.
Pinnan alla tapahtuville asioille on tehtävissä paljon.
Huukin mukaan luokissa, joissa opettaja toimii tällä tavoin, ei havaita kiusaamista. Samalla tietenkin on lastenvälisiä valtataisteluita, mutta ne selvitetään opettajan kanssa sitä mukaa kun niitä ilmenee.
Pisarapuuttumisessa sosiaalisten taitojen oppiminen nähdään tietosisältönä, jota pitäisi opettaa systemaattisesti pienestä pitäen.
Jos sosiaalisia taitoja ei opeteta systemaattisesti, niin miten me oletetaan, että lapset ja nuoret voisi ne oppia, haastoi Huuki miettimään. Taitojen opettamisen
vaihe ohitetaan usein liian nopeasti ja mennään suoraan sanktiovaiheeseen. Todellisuudessa ihmissuhdetaidot on monimutkaisia ja niiden oppimiseen tarvitaan paljon toistoja.
Nämä on pitkän ylisukupolvisen jatkumon seurauksia, meidän on itsekin oletettu olevan valmiita sosiaalisten taitojen kanssa, Huuki muistutti.
Pisarapuuttumisen neljä vaihetta ovat 1) Pysäytetään toiminta ja sanallistetaan tapahtunut, 2) Puretaan tapahtuneen herättämät tunteet ja toiminnan motiivit, 3) Pohditaan mihin toiminta voi johtaa sekä 4) Sovitaan miten toimitaan jatkossa.
Ensimmäisessä vaiheessa eli toiminnan sanallistamisessa on tärkeää, että ei nimetä henkilöä, ei paheksuta vaan todetaan teko ja suhtaudutaan pieneen tapahtumaan ohjaustilanteena. Tapahtuman herättämien tunteiden purkaminen puolestaan tarkoittaa empaattista otetta, ei rangaistuksen korostamista.
Kun pohditaan mihin toiminta voi johtaa, tulee esille, että jos vastaavanlainen toiminta jatkuisi, ryhmästä saattaisi tulla turvaton paikka.
Jos ilmiöiden annettaisi jatkua, luokassa ei ehkä uskallettaisi enää ilmaista ajatuksia tai ottaa riskejä tai oppilaat alkaisi pelätä virheitä.
Huuki kuvaili, kuinka joissakin luokissa voi olla kauhun hiljaisuus, kun siellä on ikään kuin tukahdutettu kaikki yrittäminen ja osallistuminen. Oppilaat eivät uskalla laittaa itseään likoon kun voi joutua naurunalaiseksi.
Kun lopuksi pohditaan toimintaa jatkossa, on tärkeää ymmärtää, että ratkaisut eivät ole lopullisia. Prosessit kestävät ja jatkuvat. Tilanteita tulee uudelleen, ja niihin puututaan taas uudelleen.
Joissakin luokissa voi olla kauhun hiljaisuus, kun siellä on ikään kuin tukahdutettu kaikki yrittäminen ja osallistuminen. Oppilaat eivät uskalla laittaa itseään likoon kun voi joutua naurunalaiseksi.
Kokemuksien mukaan tilanteita on alussa paljon, mutta ne vähenee kun asioita hoidetaan ja oppilaiden taidot karttuu, Huuki kertoi.
Pisarapuuttuminen on satuttavan toiminnan tiedostamista, tunnekasvatusta, arvokasvatusta ja suhdekasvatusta. Sen myötä myrkyllinen valta pienenee ja paranee, koska se ei saa tilaa kasvaa vahingoittavaan suuntaan.
osana oppilaitosturvallisuutta
Huukin jälkeen seminaariväelle luennoi rikosylikonstaapeli Mikko Pitkänen Sisä-Suomen poliisilaitokselta. Hän kertoi tehneensä koko uran lasten ja nuorten kanssa ja aloitti puheenvuoronsa muistuttamalla, että meidän aikuisten yhteinen tehtävä on pelastaa jokainen lapsi ja olla mukana lapsen kasvussa.
Lapsella on oikeus saada aikuisen huolenpitoa.
Pitkänen esitteli ankkuritoimintaa, joka on ennalta estävää toimintaa. Sen ytimessä on saattaa oikeanlainen viesti nuorelle: “Sinun asiasi on minulle tärkeä, haluan tietää, mitä sinulle kuuluu tänään.”
Yhteisessä tekemisessä on poliisin voima. Rahoitusta toimintaan on vähennetty. Kuitenkin Pitkänen muistutti, että työaikaa se ei ota enemmän, jos tavat toimia arjessa tukee tavoitteita.
Se tarkoittaa esimerkiksi lyhyttä kohtaamista, jossa nuorelle sanotaan moi, huomenta, nyt näyttää siltä, että kaikki ei ole kunnossa, haluaisitko jutella. Se on meidän tehtävä, meidän velvollisuus.
Uutistenkin mukaan on tiedossa, että lasten ja nuorten tekemät rikosmäärät ovat kasvussa. Kuitenkin suurimmalla osalla nuorista rikostapahtumat jää yhteen tai kahteen.
Ankkuripuhutuksissa sanon aina, että älä tee sitä samaa virhettä toista kertaa. Me kaikki mokataan joskus, mutta niistä kannattaa oppia.
Kouluampumisuhkaukset eivät naurata poliisia yhtään, vaikka ne olisi vitsillä heitetty tai vessan seinään hätäisesti kirjoitettu.
Sitten on niitä nuoria, joilla on useita rikoksia. Ankkuriin ohjautuvilla nuorilla usein on lastensuojelutausta.
Toiminta löytää yleensä ne nuoret, jotka tarvitsevat eniten apua.
Fyysinen väkivalta ja kiusaaminen on pääsyitä, joilla meidän palveluihin pääsee, Pitkänen kertoi.
Ankkurissa tavoitteena on nopea interventio. Poliisi ja lastensuojelu ovat huomanneet, että jokin meni vikaan ja siihen puututaan. Nuorta autetaan.
Meidän toiminnassa korostuu myös se, että osataan pyytää ja myös antaa anteeksi. Ankkurissa me ei jäädä kiinni siihen, mitä tapahtui. Sitten mennään eteenpäin. Asioita ei tarvitse myöskään ylianalysoida.
Ankkurissa katse on tulevaisuuteen. Mitä toimia tarvitaan, jotta näin ei tapahdu uudestaan? Katsotaan, tarviiko lapsi tai nuori sinne arkeen jotain muuta, mitä ei vielä ole tarjottu.
Ankkurityössä nousevia teemoja ovat lapseen kohdistunut tai lapsen tekemä fyysinen väkivalta, lapseen kohdistunut tai lapsen tekemä seksuaalirikos, lapseen kohdistuneet tai lapsen tekemät omaisuusrikokset, lapsen päihteidenkäyttö, sosiaalinen media, hatkalaiset ja palveluohjaukseen liittyvät ongelmat.
Pitkänen nosti esiin uuden, sosiaalisen median mukanaan tuoman ongelman.
Yksi nöyryyttävimmistä kiusaamisen muodoista on
jakaa seksuaalista materiaalia. Siksi poliisit painottaa, että älä koskaan ikinä milloinkaan ota itsestä tai toisesta sellaista kuvaa, jolla voidaan haavoittaa. Jos tällaista materiaalia jaetaan ja opettaja siihen törmää, on velvollisuus ilmoittaa poliisille.
Konstaapelin mukaan lapset eivät ymmärrä, kuinka vahingollisesta asiasta voi olla kyse. Siksi siitä pitää puhua.
Yksi huolestuttavimmista asioista on kouluampumisen liittyvät puheet ja kirjoittelu. Pitkäsen mukaan kouluampumisuhkaukset eivät naurata poliisia yhtään, vaikka ne olisi vitsillä heitetty tai vessan seinään hätäisesti kirjoitettu.
Jokainen niistä aiheuttaa toimenpiteitä, erään koulun kohdalla hintana oli kymppitonni.
Lopuksi Pitkänen muistutti, että poliisista saa aina kysyä apua.
Tykkään siitä, että meille soitetaan ja kysytään apua.
Lisätietoa ankkuritoiminnasta löytyy ankkuritoiminta.fi -sivulta.
Mielenterveytttä edistävä toimintakulttuuri koulussa
Keskiviikkona kuultiin myös MIELI Ry:n erityisasiantuntija Anniina Pesosen luento. Pesonen on taustaltaan luokanopettaja. Hän kävi puheenvuorossaan läpi lasten ja nuorten mielenterveysongelmia ja niihin liittyviä kyselytuloksia.
Vaikka aiheesta puhuttaessa usein toistetaan lausetta “Suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin”, niin tyttöjen kohdalla näin ei ehkä olekaan.
Jos kukka ei kukoista, muokkaamme sen kasvualustaa ja maaperää, jotta ne
mahdollistaisi sen kukoistuksen.
73% tytöistä kokee ahdistusta, masennusta, itsetuhoisuutta tai kärsii syömishäiriöistä.
Pesonen huomautti, että kyse ei ole diagnoosien määrästä vaan kyselyiden vastauksista.
Mutta mitä kertoo kokemus siitä, että ei voi hyvin? Emme voi ajatella, että lapsista ja nuorista pitäisi tulla resilientimpiä.
Luennoitsija toi esiin vertauskuvan: jos kukka ei kukoista, muokkaamme sen kasvualustaa ja maaperää, jotta ne mahdollistaisi sen kukoistuksen. Samaan tapaan meidän pitäisi muokata lasten ja nuorten kasvualustaa, ei ajatella asiaa siten, että lasten ja nuorten pitäisi kestää tai jaksaa enemmän.
Kouluilla ja oppilaitoksilla on ihan keskeinen tehtävä mielenterveyden edistämisessä.
Tiedetään, että opettajan hyvinvointi heijastuu myös oppilaisiin. Samalla mielenterveyden edistämisen keinot ovat pieniä ja helpostikin toteutettavia kuten läsnäolo ja kohtaaminen, osallisuus ja kuuleminen, mielenterveystaitojen harjoittelu, turvallisuus ja ryhmähenki…
Kun viikoittain harjoitellaan sosioemotionaalisia taitoja, se näyttäytyy lasten ja nuorten elämässä myönteisellä tavalla.
Pesosen mukaan opettajat usein ohjaavat oppilaan avun ja tuen piiriin toiselle ammattilaiselle, esimerkiksi kuraattorille tai psykologille. Mutta lapsi ja nuori saattaa toivoa vain sitä, että joku kuuntelisi.
Nuoret ja hyvinvointi
Samasta teemasta jatkoi myös KM, opinto-ohjaaja ja tietokirjailija Liisa Huhta. Hän kuvaili päätyneensä aiheen pariin nuoria kuuntelemalla.
Kun kuuntelin nuoria, tuli vimmainen tarve tehdä jotain, jotta kaikki nuorten kanssa toimivat nuoret tietäisi, minkälaisten asioiden kanssa nuoret painii.
Myös Huhta viittasi lasten ja nuorten parissa toteutettaviin kyselyihin ja niiden tuloksiin. Hän muistutti, että alakoululaisista yli 70% oppilaista pitää koulunkäynnistä, yläkoulussa se muuttuu. Hyviäkin uutisia on: alkoholinkulutus on vähentynyt ja kokonaan raittiiden nuorten määrä on kasvanut.
Toisaalta terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi kokeneiden lasten ja nuorten osuus määrä on noussut.
Jotain tässä maailmassa on sellaista, että erityisesti tytöt oireilee, Huhta huomautti.
Hän kertoi luoneensa oman maallikkoteorian, joka ei pohjaudu tutkimuksiin vaan omiin kokemuksiin nuorten parissa työskennellessä.
Meidän nuorten pitäisi samaan aikaan pitäisi selviytyä ihan tavallisista nuoruusiän kehitysvaiheista ja selviytyä koulusta, harrastuksista ja puhelinasioista. Minun mielestäni nuoret ahdistuvat, koska heillä ei ole aikaa tärkeälle kehitysvaiheelle.
Minun mielestäni nuoret ahdistuvat, koska heillä ei ole aikaa tärkeälle kehitysvaiheelle.
Kasvu ja kehittyminen vaativat aikataulutonta aikaa. Tekemätöntä tilaa.
Huhta kuvaili myös suorituskeskeistä yhteiskuntaa, joka hänen tietokirjaan tehtyjen haastattelujen perusteella tuli hyvin ilmi. Nuori haastateltava kuvaili olevansa hyvä suunnittelemaan ja aikatauluttamaan eikä oikeastaan pidä vapaapäiviä.
Nuorelle oli syntynyt käsitys siitä, että mitä enemmän tekee, sitä parempi ihminen on. Opiskelija ei silti tiedä, mistä tämä käsitys on syntynyt.
Huhta nosti esiin monia tekijöitä, jotka osaltaan ovat syösseet nuoret epävarmaan systeemiin. Lukiot ovat isoja, niissä voi olla jopa 1400 opiskelijaa.
Lukiot ovat myös luokattomia, mikä tarkoittaa, että opiskelijat elävät järjestelmässä, jossa jengi vaihtuu koko ajan. Yksittäinen nuori hukkuu sinne. Loppuviimein aina palataan siihen kohtaamiseen. Aina nousee esiin se, että kukaan ei kysynyt, mitä sulle kuuluu.
Vaikka nuoret tarvitsee digitaalisia taitoja, niin eniten he tarvitsevat taitoja kohdata toisiaan kasvotusten. Kasvotusten tapaamiset tuottavat hyvinvointia, siitä on olemassa myös tieteellistä tutkimusta.
Meidän pitäisi ymmärtää, että kaikkien somesovellusten logiikka perustuu siihen, että käyttäjät viettäisi siellä pidempiä ja pidempiä aikoja. Eihän me voida syyttää keskenkasvuisia lasten ja nuorten aivoja siitä, että ne ei kykene olemaan poissa puhelimelta, Huhta puuskahti.
Torstain luento-osuuden aloitti Tampereen yliopiston
normaalikoulun erityisopettaja Antti Harjunmaa, joka pohti oppilaan tukemista yhdistämällä tutkimuksen ja arjen toiminnot.
Harjunmaan mukaan tavoitteena on tulla paremmin tietoiseksi tavallisista pienistä asioista, joita teemme oppilaiden tukemiseksi ja nähdä näiden arjen tekojen yhteys tutkimukseen.
Harjumaa korosti, että oppilaan hyvinvointia tuetaan huomioimalla ympäristön vahvistamisen peruselementit (ks. kuvio). Samalla hän painotti, että oppilaan tukea rakennetaan yhteistoiminnassa.
Yhteistoiminnan rakentuu tarpeesta, kun halutaan muutosta johonkin vallitsevaan asiaan. Tarve voi olla jokin sisältäpäin tuleva konkreettinen asia (esim. kännykät), jota ei yrityksistä huolimatta ole saatu ratkaistua tai ulkoapäin tuleva, valmiiksi mietitty asia, kuten opetussuunnitelma- tai lakimuutos. Tarve on myös edellytys toimintaan sitoutumiselle.
Seuraavassa vaiheessa siirrytään toiminnan suunnitteluun, jossa mietitään tavoitteet, resurssit ja käytännön toteutus. Lopuksi toiminta arvioidaan. Yhteistoimintaan liittyy myös reflektio, jossa keskiössä ovat esimerkiksi taito nähdä asioita muiden näkökulmasta ja taito tehdä kompromisseja.
Muovautuvuuden pedagogiikalla kohti yhdenvertaisuutta
Tampereen yliopiston monikulttuurisuuskasvatuksen yliopistonlehtori Inkeri Rissanen tarkasteli esityksessään muovautuvuuden pedagogiikan mahdollisuuksia edistää yhdenvertaisuuden toteutumista.
Yhdenvertaisuuden saavuttamisessa Suomi näyttäytyy melko kielteisessä valossa, sillä maahanmuuttotaustaiset oppilaat pärjäävät suhteessa kantaväestöön heikoiten kaikista OECD-maista. Suomi on myös rasismin kärkimaita Euroopassa.
Edellä kuvatun tilanteeseen voisi parannusta tuoda muovautuvuusajattelu, jossa uskomukset koskien inhimillisiä ominaisuuksia, ihmisryhmiä tai kulttuureita nähdään muovautuvina. Tällä on vaikutusta sekä tunteiden säätelylle, motivaation ja sinnikkyyden ylläpitämiselle, sosiaaliselle kanssakäymiselle ja ryhmien välisille suhteille, että kouluun kiinnittymiselle ja hy-
vinvoinnille. Nämä vaikutukset puolestaan heijastuvat erityisesti haavoittuvien ryhmien oppimiseen, millä on merkitystä varsinkin haastavissa siirtymävaiheissa.
Muovautuvuususkomuksilla on erityisen voimakas yhteys hyvinvointiin ja oppimistuloksiin matalan sosioekonomisen taustan oppilailla sekä maahanmuuttotaustaisilla oppilailla. Älykkyyteen liittyvät muovautuvuususkomukset selittävät myös voimakkaasti maahanmuuttotaustaisten oppilaiden keskinäisiä eroja PISA-kokeiden pisteissä.
Myös luokkahuoneilmapiirillä on merkittävä vaikutus. Luokkaympäristö, jossa korostetaan kulttuurien muovautuvuutta, risteävyyttä sekä yksilöiden monipuolisia ja muovautuvia kulttuurisia identiteettejä, vahvistaa erityisesti maahanmuuttotaustaisten oppilaiden kouluun kiinnittyneisyyttä ja vähentää syrjinnän kokemuksia.
Rissanen korosti, että opettajan muovautuvuus- versus pysyvyysajattelu välittyy oppilaille ja vaikuttaa pedagogisiin ratkaisuihin ja toimintaan. Merkitystä on esimerkiksi sillä, korostaako opettajaa sinnikkyyttä ja asettaa korkeita odotuksia vai madaltaako hän tavoitteita. Opettajan ajattelulla on yhteys myös työssä koettuun hyvinvointiin ja kiinnostukseen pedagogista kehittämistä ja kouluttautumista kohtaan.
Rissasen mukaan muovautuvuusajatteluun voi vaikuttaa vahvistamalla opettajan muovautuvuusajattelua ja sitä kautta oppilaiden muovautuvuusajattelua. Vahvistaminen edellyttää tietoa, reflektiota, vuorovaikutusta ja käytänteitä.
Tietonäkökulmaa tarjoavat vaikkapa opetus aivojen muovautuvuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä esimerkit kaikkien ihmisten kulttuuristen taustojen moninaisuudesta. Reflektiossa on kyse esimerkiksi omien uskomusten reflektiosta tai oppilaiden monipuolisten minäkuvien vahvistamisesta itsereflektiolla (esim. miten identiteetit minussa risteävät tai mitkä kulttuurin minuun vaikuttavat).
Vuorovaikutuksessa pyritään esimerkiksi välttämään piirrekeskeistä puhetta ja kohdistetaan palaute oppimiseen suoritusten sijaan. Kaikkea tätä vahvistetaan käytänteillä eli harjoitellaan muovautuvuusajattelua vahvistavaa sisäistä puhetta ja vertaispalautetta ja kehitetään luokkahuone- ja koulukulttuuria lisäämällä yhteistoiminnallista oppimista ja pohtimalla arviointikäytänteitä.
DigiLukiseula ja varhainen tuki
Riikka Heikkilä esitteli Niilo Mäki Instituutin Digilukiseulaa.
Heikkilä totesi, että hyvään luku- ja kirjoitustaidon arviointiin tarvitaan tietoa taitojen tavanomaisesta kehityksestä ja lukivaikeuksien ilmenemisestä, oppilastuntemusta sekä luotettavia arvioinnin välineitä ja tietämystä niiden käyttämisestä.
Tutkimusten mukaan varhainen tuki on tuloksekkainta, mitä varhemmin ongelmat tunnistetaan, sitä varhemmin voidaan tarjota tukea. DigiLukiseula tarjoaa tukivastemallin, joka etenee tuen tarpeen tunnistamisesta, taitojen yksilölliseen arviointiin, tuen suunnitteluun ja toteutukseen sekä oppimisen ja tuen seurantaan.
Heikkilä esitteli DigiLukiseulan sisältöä ja käyttöä. Seulalla voidaan arvioida luku- ja laskusujuvuutta, oikeinkirjoitusta ja luetun ymmärtämistä. DigiLukiseulaan voi tutustua täällä: digilukiseula.nmi.fi
Kokonaisvaltaista hyvinvointia rakentava koulu
Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimusjohtaja Tiina Soini-Ikonen puhui SchoolWell-hankkeesta, jonka tavoitteena on kokonaisvaltaista hyvinvointia rakentava koulu.
Soini-Ikosen mukaan kokonaisvaltainen hyvinvointi on fyysisten, sosio-emotionaalisten ja psyykkisten ominaisuuksien kokonaisuus, mutta ei kuitenkaan osiensa summa, vaan dynaaminen systeemi. Hyvinvointi ei myöskään ole vain pahoinvoinnin poissaoloa, vaan hyvinvointia tehdään.
Soini-Ikonen muistutti, että oppilas tulee kouluun kokonaisuutena, jolloin oppiminen ja hyvinvointi kietoutuvat yhteen. Hän myös korosti, että hyvinvointi tarttuu ja koulu voi vaikuttaa hyvinvointiin pedagogisin keinoin.
SchoolWell-hankkeen puitteissa on saatu selville ja/ tai vahvistettua muun muassa seuraavia asioita:
• koulunkäyntiin hyvin kiinnittyneet oppilaat oppivat ja voivat paremmin
• opettajien ammatilliseen kehittymiseen kannattaa panostaa
• opetusmenetelmillä on väliä
• kouluyhteisön sosiaalinen laatu on keskeistä, sillä tuki opettajilta, vertaisilta ja vanhemmilta lisää sekä hyvinvointia että oppimista
• sosiaalisen tuen ja koulumenestyksen suhde on vuorovaikutteinen
• tietoisuustaidoilla on mielenterveyttä tukeva ja ongelmia ennaltaehkäisevä vaikutus
• rauhoittumisen ja keskittymisen harjoittelu parantaa oppimistuloksia ja työrauhaa
• fyysisen aktiivisuuden lisääminen ja paikallaan olon vähentäminen vähentävät negatiivisia tunteita ja ahdistusta sekä parantavat minäkuvaa ja psykologista hyvinvointia
• laadukasta oppimista ja hyviä oppimistuloksia edistävä pedagogiset keinot edistävät myös hyvinvointia
• somen käyttö lisää eriarvoisuutta ja vähentää yhdenvertaisuutta
Lue lisää SchoolWell-hankkeesta täällä: https://www.helsinki.fi/fi/projektit/kokonaisvaltaisen-hyvinvoinnin-koulu
Lopuksi Soini-Ikonen korosti, että hyvinvointia rakennetaan systeemisesti koulupäivän kokonaisuus huomioiden sekä opetussuunnitelmaan ja sen toteuttamiseen, eri oppiaineiden opiskeluun ja opetukseen kiinnittyen. Koko koulu(tus)systeemi vaikuttaa koulun hyvinvoinnin tukemiseen, ja tässä opettajien hyvinvoinnista ja täydennyskoulutuksesta huolehtiminen on keskeistä.
eNorssi-verkoston työryhmien kuulumiset
Tutkimus, kokeilu ja kehittäminen
Tutkoke-ryhmän kokouksessa Tampereella käsiteltiin sekä parhaillaan käynnissä olevaa toimintaa tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoiminnan edistämiseksi että visioitiin tulevaa. Eräs viime vuosien tärkeimmistä hankkeistamme on ollut Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran (SATS) julkaisusarjaan kuuluva teos, jonka artikkelien kirjoittajat ja toimituskunta tulevat Suomen harjoittelukouluista. Teoksella on JUFO 1-luokitus. Toimituskuntaan kuuluvat Olli-Pekka Salo ja Juha Mikkonen kertoivat, että SATS-julkaisu etenee aikataulussa. Tällä hetkellä koossa on 13 artikkelia, jotka etenevät seuraavaksi vertaisarviointiin.
Ryhmän jäsenet ovat olleet viime aikoina ansiokkaasti esillä myös kasvatustieteen päivillä. Marraskuussa 2023 Vaasassa järjestetyillä kasvatustieteen päivillä järjestettiin ensimmäistä kertaa Tutkoke-ryhmän toimesta symposium Sanna Isopahkalan johdolla. Tampereen tapaamisessa todettiin ilolla ja ylpeydellä, että symposium saa jatkoa Turun kasvatustieteen päivillä. Tällä kertaa vastuuvetäjinä toimivat Elina Törmä ja Susanne Roos. Toiveena on, että toiminta vakiintuu traditioksi. Tällä hetkellä näyttää hyvältä.
Tutkoke-ryhmän tapaamisessa keskusteltiin paljon myös tulevaisuudesta. Ryhmä haluaisi, että normaalikoulujen opettajat tekisivät jatkossa entistä enemmän yhteistyötä kasvatustieteellisten tiedekuntien ja
eri ainelaitosten tutkijoiden kanssa. Ryhmän on tarkoitus tehdä alkaneen lukuvuoden aikana pidettävien työkokousten pohjalta konkreettisia ehdotuksia tämän tavoitteen edistämiseksi.
Huoliakin nousi esille. Eräs niistä on, miten turvataan se, että normaalikoulujen opettajilla on jatkossakin mahdollisuus väitöskirjojen tekemiseen. Yliopistojen yleisenä linjana on ollut viime vuosina väitöskirjatöiden valmistumisaikataulujen kiristäminen. Myönnetäänkö jatkossa jatkotutkintolupia opettajille, jotka tekevät väitöskirjatöitään opetustyönsä ohessa ja eivät välttämättä pysty saamaan töitään valmiiksi tavoiteajassa?
Marko van den Berg
FCLab ja TVT-ryhmä tekoälyn äärellä Tampereen seminaarissa ja hankepäivillä
FCLab ja TVT-ryhmä kokoontuivat 12.-13.9. n. 20 hengen porukalla, jossa oli edustettuna yhdeksän norssin väkeä perusopetuksesta, lukiosta sekä tiedekunnan puolelta.
Yksiköiden kuulumisten jälkeen päivitimme työryhmän talous- ja toimintasuunnitelman kaudelle 20242025. Asetimme tavoitteeksi uuden tietostrategian 2025-2028 tekemisen norssiyhteistyönä kevätseminaariin 2025 mennessä. Tietostrategian keskeinen tehtävä on kuvata sitä, miten harjoittelukouluissa kehitetään pedagogiikkaa ja oppimista tieto- ja viestintäteknologian näkökulmasta. Nykyinen Suomen harjoittelukoulujen tietostrategia on vuosille 2022-2025. Uuteen strategiaan yhdistetään tekoäly- ja digiosaamisen teemat ja suositukset. Uudistuksen myötä päivitämme myös osaamistaulukot ja digipassin.
Seminaarin jälkeen FCLab -hanketoimijat kokoontuivat verkostoitumaan sekä suunnittelemaan ja kehittämään verkoston tulevaisuutta. Perjantaiaamuna tutustuimme Tampereen korkeakouluyhteisön yhteiseen tutkimus- ja toimintatila Paidiaan. Aamupäivällä Vesa Äyräs Microsoftilta, esitteli opettajien jo käytössä olevia ja käyttöön tulevia tekoälyominaisuuksia, joiden tehtävä ei ole tehostaa opettajan työtä, vaan keventää sitä. Hän haastoi FCLab-verkoston toimijat yhteistyöhön, jossa ongelmiin etsitään ratkaisuja.
Juha Remes, Jukka Kyheröinen ja Petteri Kääriä Sähkötekniikan ja energiatehokkuuden edistämiskeskuksesta (STEK) esitteli kyberturvallisuuteen liittyviä opetusmateriaaleja yläkoulun ja lukion käyttöön. Jari Laru, Generation AI- hankkeesta, kertoi hankkeen ajankohtaisista kuulumisista. Sovimme tutkimusyhteistyöstä tekoälyn käytöstä opetuksessa.
Iltapäivällä pääsimme tutustumaan Tampereen lukion immersiiviseen oppimistilaan Juha Järvisen ja Ilona Halttusen johdolla. Hankepäivät päätettiin vuosikellon läpikäymisellä, FCLab:in kansainvälisistä ja kansallisista, sekä yritysyhteistyökuvioista ja ekskursioista sopien.
Teksti: Sanna Illikainen ja Tiia Ansas
Ohjattu harjoittelu ja ohjaajakoulutus
Kartoitimme tänä lukuvuonna meneillään olevat tai käynnistyvät ohjaajakoulutukset, ideoimme ohjatun harjoittelun ja ohjaajakoulutuksen työryhmän pitkän tähtäimen suunnitelmaa ja teimme työryhmän toimintasuunnitelman tälle lukuvuodelle.
Iloksemme totesimme, että säästöpaineista huolimatta ohjaajakoulutuksia toteutuu monissa yksiköissä varsin monipuolisesti. Viime lukuvuonna uudistettu ja yhdenmukaistettu ohjaajakoulutus moduuli 1 “Ohjauksen perusteet” pidetään kaikissa harjoittelukouluissa uusille ohjaaville opettajille tänäkin lukuvuonna.
Perinteisesti kahden harjoittelukoulun yhdessä toteuttamia moduuli 2 ”Ohjauksen erilaisia mahdollisuuksia” koulutuksia on meneillään muutamia. Koulutuksessa perehdytään syvemmin ohjauksen teorioihin ja koulutuksen aikana kirjoitetaan oma ohjauksen käyttöteoria. Uudistamme ja yhdenmukaistamme ohjaajakoulutus moduuli 2:n tämän lukuvuoden aikana.
Valtakunnallinen ohjaajakoulutus moduuli 3 saadaan päätökseen vuoden loppuun mennessä. Moduuli 3:ssa kukin osallistuja työstää oman kehittämisprojektin joko yksin, pareittain tai pienessä ryhmässä. Jotta kehittämistehtävät saadaan jaettua hyödyksi kaikille ohjaaville opettajille, ne julkaistaan eNorssin julkaisusarjassa ensi keväänä.
Teemamoduuleista meneillään on Ohjaajan arkipäivää -ohjauskahvila Turussa ja Jyväskylässä ja viime lukuvuonna Turussa pilotoitu vertaismentorointi Jyväskylässä.
Työryhmän tavoitteena on tukea harjoittelukoulujen ohjaavien opettajien ammatillista kehittymistä sekä ohjauksen ja ohjattujen harjoittelujen kehittämistä. Ohjaajakoulutusten suunnittelun ja toteutuksen lisäksi
• Tuemme ohjauksen kehittämistä tuottamalla välineitä ja materiaaleja ohjauksessa hyödynnettäväksi. Tänä lukuvuonna uudistamme jakso- ja tuntisuunnitelmapohjia yhdessä Kehittyvä pedagoginen tuki ja Kielitietoisuus -työryhmien kanssa ja innovoimme yhteisohjaajuutta.
• Vertailemme eri yksikköjen harjoittelujen tavoitteita, sisältöjä ja toteutusta.
• Innostamme, tuemme ja teemme näkyväksi ohjaukseen liittyvää tutkimusta ja pienimuotoisempaa arjessa tapahtuvaa tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa.
• Selvitämme job shadowing -mahdollisuuksia harjoittelukoulujen välillä.
Teksti: Heidi Mouhu
Kehittyvä pedagoginen tuki
Kehittyvä pedagoginen tuki- työryhmä eli KePeTu jatkaa pedagogisten käytänteiden ja tukijärjestelyiden suunnittelemista ja kehittämistä sekä niiden jakamista opettajaharjoittelijoille ja opetushenkilöstölle.
Viime keväänä valmistuneet ohjausvideot ovat nyt julkaistu KePeTun sivuilla Kehittyvä pedagoginen tuki - eNorssi. Niitä voi vapaasti hyödyntää ohjaustyössä.
Järjestämme perinteiseen tapaan tänäkin vuonna verkkokahvilan oppilaan yksilölliseen tukemiseen liittyvästä teemasta. Verkkokahvila on avoin kaikkien norssien henkilöstölle sekä opiskelijoille. Laadukkaat puhujamme ovatkin keränneet aiempina vuosina paljon kuulijoita.
Jatkamme yhteistyötä Kielitietoinen opetus -työryhmän kanssa. Tarkastelemme yhdessä opetusharjoittelun opetuksen suunnittelu- tai tunti- ja jaksosuunnitelmalomakkeita tuen näkökulmasta sekä kehitämme opetuskielen tukemisen ohjausta.
Tulevana lukuvuotena KePeTua työllistää tuen kokonaisuudistukseen liittyvä työ. Tuemme yksiköitä opetussuunnitelmien muutostyössä ja erityisesti tuen uudistuksen jalkauttamisessa käytännön koulutyöhön sekä opetusharjoitteluiden ohjaukseen. Päivitämme Tuen ohjauksen polun vastaamaan uuden lain määräyksiä. Tuen ohjauksen polun löydät julkaisusta Opas ohjattua opetusharjoittelua ohjaavalle opettajalle.
Odotamme tietoa lakiuudistuksen etenemisestä ja lähdemme aktiivisen työryhmämme voimin ottamaan uusia ohjeita ja määräyksiä haltuun.
Teksti: Hanna Lehikoinen
Kielitietoinen opetus - työryhmä
Kielitietoinen opetus -työryhmän tapaaminen Tampereen eNorssi-seminaarissa alkoi yhteisellä kohtaamisella KePeTu-työryhmän väen kanssa. Jaoimme Hanna Virhiä-Särkäksen kokoaman pohjustuksen jälkeen kokemuksiamme ja ajatuksiamme tuen kirjaamisen käytänteistä eri yksiköissä. Tavoitteenamme olisi yhtenäistää käytänteitä ja sen myötä yksinkertaistaa ja helpottaa opettajien työtä ja varmistaa, että tieto eri tyyppisistä tuen tarpeista saavuttaisi kaikki koulun toimijat ja oppija saisi tarvitsemansa tuen.
Yhteisen keskustelun jälkeen Kielitietoinen opetus -ryhmässä käytiin keskustelua kunkin yksikön S2-oppijoiden ja -opetuksen ajakohtaisesta tilanteesta. Totesimme, että oppijoiden määrän lisääntyessä esim. kaikille aineenopettajaharjoittelijoille tulisi tarjota kaikissa yksiköissä kattavammin opetusta. Koemme, että tiettyjen käytänteiden on tärkeää olla yhtenäisiä, vaikka yksiköt ovatkin S2-oppijoiden määrän suhteen erilaisia.
Alkavana lukuvuonna kokoamme nettisivullemme ohjauksen työkaluja kaikkien yksiköiden käyttöön. Lähdemme myös selvittelemään mahdollisuutta tuottaa videoita kielitietoisen ohjauksen tueksi.
Teksti: Päivi Soininen
Unesco-työryhmä
Yhteinen tietopohja ja yhteiset arvot – Unesco ja kestävä tulevaisuus norsseissa
Maailmanlaajuisen Unesco-kouluverkoston tarkoituksena on edistää kulttuurienvälistä vuorovaikutusta, rauhaa, kestävää tulevaisuutta ja laadukasta koulutusta. Maailmassa on yli 12 000 Unesco-koulua 128 maassa. Suomessa Unesco-kouluja on kuutisenkymmentä.
Normaalikoulut kuuluvat Unesco-kouluverkostoon. Norsseissa Unesco-koulutoimintaa tapahtuu niin OPSin mukaisissa arjen opinnoissa, koulun päivittäisissä käytänteissä kuin isommissa oppimisprosesseissa ja alueellisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä verkos-
toissa toimien. Osa norsseista on ollut kautta vuosien aktiivisia Unesco-toiminnassan, osa on aktivoitunut nyt viime vuosien Opetushallituksen rahoittamien Unesco & Norssit -koordinaatiohankkeiden aikana.
Tampereen työryhmäkokous 12.9.2024
Unesco-työryhmä kokoontui Tampereella hybridikokouksen merkeissä: kahdeksan jäsentä paikan päällä, kuusi etäillen. Paikalla Tampereellaella olivat Sari Muhonen (pj), Tarja Ruohonen (Turku), Minna Törrönen (sihteeri, Tampere), Jaana Inki (Tampere), Elisabet Backlund-Kärjenmäki (Vaasa), Merja Kalm (Turku), Ville Jumisko (Oulu), Joonas Nieminen (Turku).
Etänä mukana olivat Mia Koivuniemi (Rauma), Noora-Liia Autio (I-S yo), Hellevi Kupila (Oulu), Merja Holappa (Oulu), Päivi Mustalampi (Jyväskylä) sekä Moa Kola (Vaasa).
Kokouksen aluksi kuulimme terveiset OPH:n edellisen viikon 4.-5.9.2024 Unesco-koulujen syyspäiviltä ja vaihdettiin Unesco-kuulumiset eri puolilta Suomea. Opetushallituksen sivustolta sekä Kohti vuotta 2030-blogisivustolta pääsee tarkastelemaan innostavien Unesco-päivien sisältöjä ja materiaaleja. Sieltä aukeavat myös monet PPT-esitykset. Oli hienoa, että syyspäivillä oli paikalla hyvin norssien Unesco-edustusta. Mukana oli myös oppilasedustajia ja heillä oli myös osittain omaa ohjelmaa Unesco-lähettilästoiminnan kehittämisen merkeissä.
Unesco & Norssit ovat jo vuosia jakaneet tietotaitoa Unesco & Norssit –Teamsissa sekä eNorssi-sivustolla. Hankevuoden aluksi muistutettiin dokumentoinnin ja jakamisen tärkeydestä, toisilta ideoiden saaminen ja yhdessä oppiminen on innostavaa. Tämän jälkeen tarkasteltiin hankeasioita ja suunniteltiin tulevaa.
Lukuvuosi 2023-2024 ja hankkeiden (perusopetus ja lukio omanaan) päätöstoimet
Norssien Unesco-toiminta on saanut useamman vuoden toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen OPH:n KV-koordinointihaun hankerahoitusta. Meneillään olevan ja 12/2024 päättyvän hankkeen ‘The Future in Our Hands’ Unesco- toimintaa on dokumentoitu eNorssin Unesco-sivustolle, erityisesti sen Materiaalipankki-osioon. Vuoden loppupuolella on aika toteuttaa näiden hankkeuden päättämistoimet ja alkuvuodesta on aika viimeistellä ja jättää tämän hankkeen loppuraportti OPH:lle. Norssit ovat toteuttaneet hankkeen tavoitteita ja tuottaneet materiaalia eNorssi-sivustolle kaikkien hyödynnettäväksi. Lukuvuoden aikana työstettiin myös yhteistä Unesco-infopakettia opetusharjoittelijoille.
Lukuvuosi 2024-2025, uusi hankekausi ja tavoitteet (perusopetus ja lukio omanaan)
Verkostoituminen
Verkostoituminen on tärkeä osa Unesco-koulutoimintaa. Työryhmä jatkaa Unesco-toiminnan ja verkostoitumisen vahvistamista niin norssien kesken, alueellisesti, valtakunnallisesti kuin maailmanlaajuisesti. Lv 2024-2025 norssien YLLU-oppilaita osallistuu valtakunnalliseen Unesco-lähettiläs/Unesco-HOST-toiminnan kehittämiseen. Alakoulujen Unesco-lähettilästoiminta on myös aktivoitumassa. Myös eri yhteistyötahojen ja järjestöjen kanssa toimimista pyritään edelleen vahvistamaan.
Oppilaiden osallistaminen
Unesco & Norssit-koordinointihankkeessa kehitetään oppilaita osallistavaa Unesco-toimintaa. Tavoitteena on vahvan kansainvälisyyden ja kulttuurisen ymmärtämisen rakentaminen ja globaalikansalaisuuden kehittäminen YK:n Agenda2030:n hengessä. Hanke toimii yhteistyössä OPH:n ja Pariisin Unescon kanssa kehittäen ja kooten käytänteitä. Norssit kutsuvat myös alueellisia verkostoja koolle ja yhteistyöhön mahdollisuuksien mukaan.
Työryhmä toimii entistä tiiviimmässä yhteistyössä oppilaiden kanssa tukien heidän osallisuuttaan ja toimijuuttaan. Unesco-lähettilästoiminta ja sen kehittäminen tukee tätä.
Unesco-toimintatietotaidon jakaminen
Osaamista ja tietotaitoa jaetaan eNorssi-verkostossa, alueellisesti, kansallisesti OPH:n Unesco-koulu-
päivillä ja KV-päivillä, mahdollisuuksien mukaan myös maailmanlaajuisesti. eNorssi-sivuston Unesco-koulusivustoa päivitetään säännöllisesti ja sinne kerätään tietoa sekä kokeiltuja käytäntöjä, ks. https:/ enorssi.fi/unesco-koulutoiminta/, tämä sivusto on linkittynyt myös valtakunnallisesti Unesco-koulusivustolle https://kohtivuotta2030.blogspot.com/p/ suomen-unesco-koulut.html. Sivustolle luodaan myös malleja Unesco-vuosikelloista.
Keväällä 2025 toteutetaan jälleen jo perinteeksi muodostunut norssien teemawebinaari. Moneen norssiin on jo alkanut muodostua tiettyjä rakenteita toiminnan toteuttamiseen.
Kokoontumiset
Työryhmä kokoontuu 4-6 kertaa lukuvuodessa suunnittelemaan toimintaa ja jakamaan tietotaitoa, tarvelähtöisesti myös useammin. Lisäksi osallistutaan OPH:n ja Pariisin Unescon tilaisuuksiin (mm. Unesco-koulupäivät, KV-päivät, Kenia-yhteistyö).
Teema ja tavoitteet
Lukuvuoden 2024-2025 teemana on maailman katsominen yhdessä Agenda 2030-linssein. Unesco-toimintaa toteutetaan omissa normaalikouluissa osana normaalia OPSin mukaista koulutyötä ja harjoittelujaksoja. Unesco-kouluina olemme sitoutuneet huomioimaan vähintään kahta YK:n teemapäivää, ks. Lisää: YK-päivät | Suomen YK-liitto (ykliitto.fi). Lukuvuoden aikana tavataan webinaarien/etäyhteyksien avulla innostaen lapsia ja nuoria keskustelemaan heille tärkeistä aiheista. Näitä suunnitellaan yhdessä oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa. Hankekauden tavoitteet ovat:
Tavoite 1: Unesco ASPnet -verkoston toiminnan kehittäminen ja oppilaita/opiskelijoita osallistavan Unesco-lähettilästoiminnan kehittäminen yhteistyössä OPH:n kanssa.
Norsseissa vahvistetaan yhteistä tieto- ja taitopohjaa kutsuen koko yhteisö mukaan toimimaan. Unesco-kouluarvopohja tehdään näkyväksi jokapäiväisessä koulun toimintakulttuurissa ja opetusharjoittelussa. Vahvistetaan myös osallistavia rakenteita: U-tiimit, yhteinen päätöksenteko, yhteisöllisyys.
Verkostoissa kehitetään edelleen oppijoiden osallisuutta ja aktiivisuutta sekä jalkautetaan kouluihin Unesco-lähettilästoimintaa. Yläkouluissa ja lukioissa lähettilästoiminta on monilta osin jo käynnistynyt. Alakouluissa Unesco-lähettilästoimintaa viritellään ja kehitetään OPH:n johdolla. Useita YLLU-oppilaita eri puolilta Suomea osallistui OPH:n koordinoiman
Unesco-lähettilästoiminnan kehittämiseen jo viime vuonna. Yhteistyön tuotoksena julkaistiinkin OPH:n opas Unesco-lähettiläille, ks. Unesco-ASPnet-lähettiläiden-opas-final.pdf (oph.fi).
Unesco-lähettilästoimintaa toivotaan myös alakouluun. Unesco & Norssit Teamsista muokattavat diat UNESCO-lähettiläiden rekrytoimiseen. Oppilaat osallistuvat yhdessä toiminnan suunnitteluun ja lähettiläitä koulutetaan.
Tavoite 2: Syntyy malli/malleja, joiden avulla Unesco-koulut voivat suunnitella oppilaita osallistavaa toimintaa omassa koulussa, alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.
Tavoite 3: Kansainvälisen osaamisen kehittäminen: kehitetään OPSin mukaista kansainvälisyysosaamista huomioiden erityisesti ihmisoikeuksien, kielten ja kulttuurisen moninaisuuden sekä ympäristön kestävyyden teemoja.
Hankkeessa luodaan ja julkistetaan laajasti hyödynnettäviä toimintatapoja ja materiaaleja.
UNESCO-koulutoiminta - eNorssi
Kohti vuotta 2030: Suomen UNESCO-koulut
Kohti vuotta 2030: Koulutusten materiaaleja
UNESCO Associated Schools Network | UNESCO
REHTORIN PALSTA
Rehtori tekee työtä opettajan ja kasvattajan sydämellä
Kuva: Jonne Renvall/Tampereen
Myönnän aiemmin opettajana joskus pohtineeni, mitähän kaikkea tuo rehtorikin työpäiviensä aikana tekee. Mihin hänen aikansa kuluu ja mistä tehtävistä päivät koostuvat? Näkyviä osia rehtorin työstä itselleni opettajana olivat esimerkiksi lukujärjestystyö ja valvontalistat, henkilöstökokousten puheenjohtajuus, rooli oppilas-/ ja opiskelija-asioissa etenkin kurinpito- tai opiskeluhuoltomielessä, vanhempainillat sekä omat kehitys- ja arviointikeskustelut. Näkyviä osia olivat myös ne pienet arkiset hetket, joissa sain rehtorilta osakseni kannustusta tai kohdatuksi tulemista. Tuli rehtori kerran työtilaani muistuttamaan myös unohtamastani välituntivalvonnasta.
Olen työskennellyt Tampereen yliopiston normaalikoulussa nyt reilut 15 vuotta eri tehtävissä, joista kaikki ovat olleet mielekkäitä. Olen ollut onnekas, sillä jo opetusharjoittelussa ollessani aikanaan ajattelin, että harjoittelukoulussa haluan itsekin joskus työskennellä. Opetus- ja opettajankouluttamistehtävän monipuolisuus ja tutkoke-toiminnan painotus vetivät puoleensa. Olen taustaltani aineenopettaja ja olen aloittanut Norssi-taipaleeni saksan ja englannin määräaikaisena lehtorina ja ohjaavana opettajana yläkoulussa ja lukiossa. Opettajan tehtävän jälkeen olen toiminut lukion apulaisrehtorina ja lukion rehtorina ennen nykyistä tehtäväkenttääni johtavana rehtorina, jossa aloitin vakinaisesti täällä Tampereella 1.8.2024. Opettajasta rehtorin tehtäviin siirtyminen vaatii näkökentän ja horisontin laajentamisen pitkälle omaa työtä, omaa kollegaryhmää tai omaa kouluastetta moninaisempien ja suurempien kokonaisuuksien tarkasteluun. Muistan, kuinka rehtorin tehtävän alkuvaiheessa työyhteisöstä ja koulun toiminnasta alkoi nähdä uusia puolia siihen nähden, mitä opettajan roolissa olin tottunut näkemään.
Sisälläni asuu edelleen vahvasti opettaja ja kasvattaja, vaikka johtavan rehtorin työssä painottuvatkin nuo mainitut laajempien kokonaisuuksien asiat, kuten strateginen johtaminen, talous-, henkilöstö-, kiinteistöasiat tai sidosryhmäyhteistyö. Pedagoginen ajattelu ja johtaminen ovat keskeisiä rehtorin työssä. Kaikki työ tähtää viime kädessä oppijan, henkilöstön, kodin ja koulun yhteistyön ja opettajankoulutuksen hyväksi. Työni on myös vahvasti tiimityötä ja yhteispeliä paitsi oman yksikön sisällä ja omassa yliopistossa, myös harjoittelukouluverkostossamme sekä muissa paikallisissa, valtakunnallisissa ja kansainvälisissä opetusalan ja opettajankoulutuksen verkostoissa. Yhteistyössä on voimaa.
En ole sovitellut johtavan rehtorin tehtävässä jalkaani niinkään pitkäaikaisen edeltäjäni ja kollegani, nyt jo valitettavasti edesmenneen Vesa Toivosen saappaita, vaan jalassa ovat vahvasti omaan tyyliini sopivat avokkaat. Vesa Toivosen muistoa vaalin arjessa muun muassa soveltaen omassakin työssäni kahta hänen usein toistamaansa periaatetta: “Etiäpäin”, Vesa usein sanoi, vaikka tilanne olisi ollut kuinka haastava. Ei auta jäädä valittamiseen kiinni, vaan pyrkiä eteenpäin.
Ratkaisuja löytyy sitkeydellä silloinkin, kun ne tuntuvat olevan useamman kiven alla. “Pitää olla aikaa ajatella“, Vesa usein korosti. Opetus- ja ohjaustyön keskellä meillä on vaarana jäädä arjen vaatimusten jalkoihin, jolloin katse kohdentuu liiaksi palloon – tai kuten täällä Tampereella Suomen jääkiekkopääkaupungissa sanotaan - kiakkoon. Tällöin katse ei kohdistu tarvittavalla tavalla maaliin, koko kentän peliin, saati pelistrategiaan niin kuin pitäisi. Systeeminen ajattelu on edellytys toiminnan kehittämiselle ja siinä onnistumiselle. Se, että on aikaa pysähtyä ja ajatella kokonaisuutta, liittyy keskeisesti myös työhyvinvointiin.
Opettajankoulutuksella ja opetus- ja kasvatustehtävällä on vahva yhteiskunnallinen merkitys ja uskon vahvasti, että koulutuksen kautta voimme muuttaa maailmaa. Katse on oltava yhtä aikaa sekä kaukana horisontissa että tämän päivän tarpeissa. Ajattelen, että meillä Tampereen monialaisessa korkeakouluyhteisössä on vielä paljon mahdollisuuksia ja ammennettavaa suhteessa opettajankoulutuksen kehittämiseen ja normaalikoulunkin toimintaan. Monenlaista tutkimusyhteistyötä ja yhteiskehittämistä meillä on jo meneilläänkin. Positiivinen kehittämisen vire tiedekunnassamme ja koko korkeakouluyhteisössä sekä Tampereen kaupungin opetustoimen kanssa lupaa hyvää tulevaan.
Heidi Östring
johtava rehtori, Tampereen yliopiston normaalikoulu
Opetuksen ja oppimisen tutkimuksellista perustaa kannattaa vahvistaa
Petri Salo
Johtava rehtori, eläkkeellä (Joensuun normaalikoulu)
Maailmassa julkaistaan vuosittain tuhansia kasvatustieteellisiä tutkimuksia. Miten tämä tutkimustieto saavuttaa käytännön kasvatustyötä tekevän opettajan tai muun kasvatusalan työntekijän? Sanoisin, että paljon olisi parantamisen varaa, vaikka uskon opettajien olevan hyvin kiinnostuneita tutkimustiedosta. Oman työn ohessa on vaikea löytää aikaa tutkimuksiin perehtymiselle. Valtava määrä suuren työn takana ollutta tutkimusta näyttää siten jäävän merkittäviltä osin hyödyntämättä.
Mielestäni tälle asialle kannattaisi tehdä jotain. Jotain sellaista joka ei olisi liian monimutkaista ja työlästä. Miten voitaisiin rakentaa suunnitellusti - esimerkiksi opetus-ja kulttuuriministeriön resurssoimana - tietokanta, jossa olisi selkeä temaattinen sekä oppilaiden ikäkauden että oppiaineen tunnistava struktuuri, tietopankki, johon voitaisiin tallentaa tutkimusreferaatteja?
Tutkimusreferaattien laatimista varten tulisi olla selkeä ohjeistus,
jotta niistä saadaan mitoitukseltaan rajattu ja olennaiseen pitäytyvä kokonaisuus. Tällä tavalla ajankohtainen tutkimustieto olisi opetusalalla työskentelevien jatkuvasti käytettävissä. Kouluissa voitaisiin kehitellä tietopankkiin pohjautuvia käytännön sovelluksia vaikkapa vuotuisten veso-päivien lomassa. Opetusammatti professiona, erityisosaamisena, vahvistuisi tiedeperustaisuuden lisääntymisen myötä.
Voisivatko yliopistojen harjoittelukoulut organisoida jollain lailla edellä kerrotun toimintamuodon? Mikäli näissä kouluissa innostuttaisiin tähän, voitaisiin lähteä liikkeelle kevyesti kokeillen. Jokaiseen harjoittelukouluun nimettäisiin lukuvuodeksi kerrallaan ainakin yksi tutkiva opettaja, jolla olisi alkuvaiheessa yksi työpäivä viikossa varattu tähän tarkoitukseen. Kymmenessä harjoittelukoulussa olisi näin ollen yhteensä lähes 400 työpäivää vuodessa tutkimusaineiston seulontaan ja muokkaukseen. Tällä määrällä saataisiin varmaan jotain aikaan. Alkuun voitaisiin keskittyä vain kunkin harjoittelukoulun omassa yliopistossa julkaistuihin tutkimuksiin. Vasta myöhemmin edettäisiin kansainvälisiin tutkimuksiin, joissa pitää olla osaamista suomalaiseen koulutuskontekstiin sovittamisessa ja joissa joudutaan tekemään harkittuja päätöksiä siitä, mitä massiivisesta tarjonnasta valitaan. Toimintaa johtamaan ja koordinoimaan tarvittaisiin lisäksi tutkija tai tutkijaryhmä.
Toiminta voisi kokeiluvaiheessa - pari kolme vuottajäädä harjoittelukoulujen sisäiseksi, jolloin tutkivien opettajien kokoamaa aineistoa voisivat käyttää myös opettajaopiskelijat. Tutkiviksi opettajiksi nimitettävät voisivat tällöin koota myös erityisesti harjoittelun ohjaukseen liittyvää aineistoa, jota voitaisiin käsitellä yhdessä opettajaopiskelijoiden kanssa.
Mikäli kokeiluvaiheesta saataisiin myönteisiä kokemuksia, voitaisiin toimintaa laajentaa ja avata tutkimuksen tietopankki kaikille opettajille. Tällöin kunnatkin voisivat osallistua kustannuksiin. Samalla toimintamallin edelleen kehittämiseksi olisi oivalliset edellytykset. Tekoäly suonee paljon vielä arvaamattomia mahdollisuuksia tutkimusaineiston louhinnassa ja luokittelussa.
Mielestäni edellä kuvattu toiminta sopisi erityisen hyvin juuri harjoittelukouluille, joissa yliopiston yksikköinä on paljon tutkimusosaamista ja kokeiluvalmiutta. Tutkimuksen painoarvo korostuisi, kun tutkijan työstä muokataan käytännön sovelluksia. Suomi on edelleen tunnettu koulutuksen korkeasta tasosta, joten tieteellisen tutkimuksen systemaattinen ja laaja-alainen hyödyntäminen saisi varmasti myös kansainvälistä kiinnostavuutta.
Oletko opetusalan tutkija, politiikan kentällä tai muuten koulutukseen vaikuttaja?
Kirjoita Siriukseen kolumni! Voit käsitellä tekstissä tärkeäksi näkemääsi teemaa, kunhan se koskee opetusta, koulutusta tai opettajankoulutusta. Myös kasvatus on meitä kiinnostava aihealue. Tekstin merkkimäärä mieluiten alle 3000 - mutta tulemme toimeen vaikka ylittäisit sen hieman. Lähetä tekstisi osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi
Yhteisohjaajuuskokeilu
matematiikan aineenopettajien
syventävässä harjoittelussa Jyväskylässä lukion opintojaksossa
MAA7 integraalilaskenta
Elina Kuula ja Tuomas Hentunen
Jyväskylän normaalikoulu
Joka vuosi harjoittelijapalautteissa toivotaan yhteistyötä ja siihen ohjaamista. Päätimme vastata harjoittelijoiden toiveeseen toteuttamalla yhteisohjaajuuskokeilun yhdellä lukion opintojaksolla.
Tavoitteenamme oli kokeilla yhteistyötä lukion opintojaksossa ja harjoittelun ohjauksessa. Olemme opettajina tehneet paljon yhteistyötä ja miettineet, kuinka saisimme tuotua harjoittelijat osaksi sitä. Halusimme perehdyttää opetusharjoittelijat yhteistyöhön ja kokeilla myös yhteisohjaajuutta.
Opintojakso kuului opetusharjoittelun lukiokokonaisuuteen. Toteutimme kokeilun ohjaamalla kahden eri ryhmän neljä harjoittelijaa suunnittelemaan opintojakson MAA7 (toiselle vuosikurssille kuuluva integraalilaskenta) yhdessä siten, että aikatauluun sisältyi yhteistyötunteja, jotka harjoittelijat suunnittelivat yhdessä ja me ohjaavina opettajina hoidimme em. tuntien osalta ohjauksen yhteisohjauksena.
Kartoitimme harjoittelijoiden halukkuuden kokeiluun osallistumisesta etukäteen. Osallistuminen oli harjoittelijoille vapaaehtoista, vaihtoehtona oli tavanomainen lukiokonaisuuden harjoittelu. Harjoittelijat valitsivat yksimielisesti yhteistyötä ja -ohjausta sisältävän toteutustavan ja olivat heti alusta lähtien hyvällä asenteella mukana.
Kokeilussa yhteistyökerrat toteutettiin siten, että toisen ryhmän harjoittelija piti perusasioihin keskittyvän tunnin toisessa luokkatilassa ja samaan aikaan toisen ryhmän harjoittelija piti toisessa luokkatilassa tunnin samasta aiheesta syvällisemmällä lähestymistavalla.
Lukiolainen sai kahdella opetuskerralla valita, osallistuuko hän perusasioihin keskittyvään opetuskertaan vai hieman syvällisemmällä lähestymistavalla toteutettuun opetuskertaan. Molemmissa opintojaksoissa oli 18 opetuskertaa (à 75 min), joista harjoittelijat pitivät 10. Ohjasimme harjoittelijoita sekä yksin, että kahdestaan yhteisohjaajuutena. Oli varsin hedelmällistä kuulla toisen ohjaajan ajatuksia ja kysymyksiä. Toki käymme päivittäin keskustelua ohjaamiseen liittyvis-
tä asioista, mutta ohjauskeskustelujen aikana tulevia ajatuksia ei tule päivittäisissä keskusteluissa esiin.
Toteutuksen edellytyksenä oli se, että tunnit olivat samaan aikaan ja toteutusta helpotti, kun ryhmien luokkatilat olivat vierekkäin. Molemmille ryhmille oli opetuskerran lopussa sama opitun mittaaminen Blooket-pelillä. Myös opintojaksoon kuuluva testi, palautettava tehtävä ja koe olivat samat molemmille ryhmille. Molemmilla yhteistyökerroilla toteutuneet ryhmät olivat suunnilleen samankokoiset eli opiskelijat eivät pakkautuneet yhteen ryhmään.
Lukiolaiset olivat kokeilussa erittäin tyytyväisiä saadessaan yhteistyötuntien kohdalla itse valita, kumpaan ryhmään osallistuvat. Opintojakson lopussa tehdyn kyselyn mukaan opiskelijoita motivoi, että he saivat itse valita “tasoryhmän”. Myös opetusharjoittelijoiden palaute oli positiivista, ja he kokivat, että yhteistyön tekeminen pienensi työtaakkaa ja paransi suunnittelun laatua. Harjoittelijat olivat tyytyväisiä päästessään tekemään yhteissuunnittelua ja mainitsivat myös palautteessaan asioita, joiden he kokivat olevan tärkeitä yhteissuunnittelun onnistumisen kannalta. Harjoittelijat siis oivalsivat yhteissuunnittelun kannalta olennaisia asioita.
Ohjaavina opettajina koimme kokeilun hyödylliseksi ja saimmekin sen pohjalta ideoita opetusharjoittelun kehittämiseksi yhteisohjauksen näkökulmasta. Ohjaajan työmäärä hieman kasvoi kokeilun myötä, mutta emme kokeneet sitä häiritsevänä. Kokeilu ei lisännyt harjoittelijoiden työmäärää tavanomaiseen toteutukseen verrattuna. Koimme kuitenkin, että aikataulujen yhteensovittaminen oli haastavaa ja kokeilun ajankohta lisäsi aikatauluhaasteita.
Kokeilun perusteella suunnittelemme kokeilevamme yhteisohjaajuutta taas ensi syksynä, kun ohjattu perusharjoittelu muuttuu OKL:n uuden opetussuunnitelman myötä siten, että kahden ohjaajan sijaan jaksossa on yksi ohjaaja. Tuolla opintojaksolla olisi ajatus toteuttaa seuraava yhteisohjaajuuskokeilu. Toteutus on helpointa lukiossa, kun opintojaksojen opetus on rinnakkain eli samassa jaksossa samoihin kellonaikoihin. Ryhmäytymisen näkökulmasta lukion toinen vuosikurssi sopii tähän. Pedagogisista lähtökohdista tarkastellen yläkoulun matematiikka sopisi kokeiluun lukiota paremmin. Yläkoulussa haastetta tuo kuitenkin opetusryhmien yhdistely uudella tavalla ja se, että kokeilut täytyy sopia mielellään jo edellisenä lukuvuotena työ- ja tuntijakoa tehtäessä, jotta lukujärjestykset saadaan suunniteltua yhteisopettajuutta ja -ohjaajuutta tukeviksi.
Teksti ja kuvat: Gun-Britt Kull-West och Annika Lassus
Vasa övningsskola
I artikeln beskriver lärarutbildarna, lektor GunBritt Kull-West och prorektor Annika Lassus implementeringen av handboken ”Opas ohjattua opetusharjoittelua ohjaavalle opettajalle och de värdegrundsaspekterför praktikhandledning som tillämpas vid Vasa övningsskola.
Uppdraget som handledare inom lärarutbildningen är en viktig och ansvarsfull uppgift. Att kontinuerligt uppmärksamma och aktualisera handledning samt att fortbilda sig är avgörande för att ge bästa möjliga handledning till studerande. Ledningsgruppen med ansvar för utvecklande av handledning vid Vasa övningsskola består av medlemmar både från Vasa övningsskola och fakulteten för pedagogik och välfärdsstudier vid Åbo Akademi. En av ledningsgruppens uppgifter är att planera gemensamma fortbildningstillfällen kring handledning. Varje läsår ordnas 2–3 tillfällen. Att involvera handledare både från fakulteten och från övningsskolan ger ett bredare perspektiv på handledaruppdraget. Det leder till möjligheter att dela erfarenheter och att stärka den egna handledaridentiteten. Även utveckling av olika redskap för handledning ligger i fokus.
Inför träffarna, som ordnas under mötestid, förbereder sig deltagarna genom att till exempel läsa vetenskapliga artiklar kring handledning. Sammanfattningar av diskussioner, tankar och reflektioner från olika tillfällen samlas in i form av
tankekartor, poddar eller bildspel och lagras på intranätet ”Rum för handledning”. Dokumentationen synliggör även hur vi integrerar teori och praktik i handledningen.
Under läsåret 2022–2023 har lärarkåren diskuterat och skapat en värdegrund för praktikhandledning vid Vasa övningsskolan. Värdegrundsaspekterna relationella samtal, reflekterande förhållningssätt, samarbete, professionell utveckling och målinriktad process illustreras i följande bild:
Läsåret 2023–2024 inleddes med fortbildningsdag för lärare före skolstarten i augusti 2023. Varje lärare fick då ett exemplar av boken ”Opas ohjattua opetusharjoittelua ohjaavalle opettajalle” som utgavs i april 2023. Lektorerna Annika Lassus och Gun-Britt Kull-West presenterade boken kort under fortbildningsdagen och uppmuntrade lärarkåren att bekanta sig med publikationen om praktikhandledning.
Ledningsgruppen med ansvar för utvecklande av handledning sammankallade lärarkåren vid Vasa övningsskola och bjöd in handledare från
fakulteten för pedagogik och välfärdsstudier vid Åbo Akademi, till ett fortbildningstillfälle i oktober 2023. Som förhandsuppgift inför tillfället hade handledarna bekantat sig med publikationen ”Opas ohjattua opetusharjoittelua ohjaavalle opettajalle” ”(red. Heidi Mouhu och Pasi Kurttila) och repeterat värdegrundsaspekterna.
Under själva träffen i oktober kopplades eNorssis bok om handledning samman med de fem aspekterna om praktikhandledning som tidigare skapats vid Vasa övningsskola.
Diskussionsgrupper
formades utgående från teman deltagarna valt ut på förhand. Diskussioner, tankar, reflektioner, frågor och insikter från varje grupp dokumenterades i ett gemensamt bildspel. Senare gjordes också en analys och sammanfattning av dokumentationen från tillfället.
I januari 2024 ordnades följande fortbildning kring handledning och då presenterades analysen av gruppernas dokumentation från tillfället i oktober. Analysen synliggjorde kopplingen mellan innehållet i ”Opas ohjattua opetusharjoittelua ohjaavalle opettajalle” och de fem värdegrundsaspekterna för praktikhandledning vid Vasa övningsskola. Avsikten med detta arbete och analysen var att stöda handledarna i att utveckla handledarskapet.
Avslutningsvis besvarade deltagarna även en responsenkät kring innehållet i handledningsträffarna.
Työparityöskentely koulunkäynninohjaajan kanssa osaksi harjoittelua ja harjoittelun ohjausta
Teksti: Ilona Sammalkorpi
Kuvat: Leo Rissanen
Turun norssin yläkoulussa tehtiin kokeilu aineenopettajaharjoittelijan ja koulunkäynninohjaajan välisestä yhteistyöstä oppitunnin suunnittelussa ja pitämisessä. Kokeilun tuloksena kirjattiin askeleet, joiden avulla opiskelijaa voidaan paremmin ohjata käyttämään harjoittelussa tarjoutuvat yhteistyömahdollisuudet koulunkäynninohjaajan kanssa. Käytännön kokemus auttaa opettajaksi valmistuvia ymmärtämään moniammatillisen yhteistyön merkityksen tulevassa työssään.
Sattumien kautta alkuun
Yhteistyökokeilu toteutettiin historian oppiaineessa yleisopetuksen kahdeksannen luokan ryhmässä. Alkuun lähdettiin hyvien sattumien siivittämänä. Ohjaava aineenopettaja ja koulunkäynninohjaaja olivat tehneet yhteistyötä luokan kanssa jo pidempään. Harjoittelijan tunnit osuivat jaksoon, jossa koulunkäynninohjaaja oli henkilöresurssina ryhmän jokaisella tunnilla. Tärkein ponsi kokeiluun oli kaikkien halu ja kiinnostus yhteistyön tekemiseen ja uuden oppimiseen.
Harjoittelija ja ohjaava opettaja olivat ennakolta sopineet tunnin aiheen ja aikataulun. Tämän jälkeen suunnittelu jatkui itsenäisesti harjoittelijan ja koulunkäynninohjaajan välillä. Ensitapaamisessa keskusteltiin ryhmästä ja sopivista työtavoista. Molemmat kertoivat tunnin toteuttamiseen liittyvistä ajatuksistaan, osaamisestaan ja tavoitteistaan.
Koulunkäynninohjaaja tunsi ryhmän eri oppiaineiden tunneilta ja jakoi kokemuksensa harjoittelijan käyttöön. Luokka oli tavallinen yleisopetuksen ryhmä, jossa oppilaiden opiskelu- ja kielelliset valmiudet vaihtelivat ja työskentely oli ajoittain rauhatonta. Oppilaat hyötyivät kielellisestä tuesta ja toiminnanohjauksesta. Koulunkäynninohjaajan ryhmäntuntemus ja erityisosaaminen toivat tuntisuunnitteluun kielitietoisen näkökulman.
Harjoittelijan tavoitteena tunnilla oli herätellä oppilaiden historiaempatiaa siihen soveltuvin menetelmin. Hän käytti päiväkirjatekstin lukemista, kuvia ja aistikokemuksia ohjaavia kysymyksiä, jotka helpottivat historian tapahtumiin eläytymistä. Aiheen käsittelyyn valitun sisältötekstin lukeminen tapahtui ohjatusti (Reading to learn).
Yhteinen suunnittelu eteni sähköpostien välityksellä. Koulunkäynninohjaaja sai tuntisuunnitelman luettavakseen ja saattoi tehdä siihen ehdotuksia ja tarkentavia kysymyksiä. Molempien rooleista ja tehtävistä sovittiin tavalla, joka tuki tunnin yhteistä pitämistä ja tapahtumien ennakointia. Myös ohjaava opettaja oli perillä suunnitelmista.
Sujuvaa yhteispeliä
Yhteisesti jaettu kokemus tunnin kulusta tiivistyi sujuvuuteen ja helppouteen. Ohjaavan opettajan mukaan ”Tunnilla harjoittelijan ja ohjaajan yhteistyö vaikutti saumattomalta ja rennolta, yhteissuunnittelun myötä tullut tuntuma toiseen tekijään sekä aiheiden toteutukseen näyttäytyi luontevana yhteistoimintana.”
Harjoittelijalle työparityö toi varmuutta tunnin pitämiseen ja antoi mahdollisuuden oppilaiden parempaan kohtaamiseen. ”Oppitunnin suunnittelu yhdessä kevensi myös omaa taakkaani, kun ajatuksia ja ideoita pääsi jakamaan toisen kanssa. Myös itse tunnilla oloni oli turvallinen ja opetustilanne tuntui rennommalta, kun tiesin, etten ole yksin vastuussa koko luokasta. Yhteistyön myötä tunnilla oli enemmän aikaa ja mahdollisuuksia syventyä oppilaiden keskusteluihin ja ajatuksiin tehtävissä.”
Koulukäynninohjaaja koki työpanoksensa tulleen osaksi koko tuntia. ”Oma rooli näyttäytyi osana mielekästä kokonaisuutta, jonka tavoitteista oli yhdessä keskusteltu. Viesti kahden aikuisen yhteistoiminnasta välittyi myös oppilaille. Tunnin rauhallisessa ja sujuvassa ilmapiirissä heijastui aikuisten välinen luottamus toistensa osaamiseen ja työpanokseen.”
Kokeilemisen arvoista
Norsseissa ei ole yhtenäistä käytäntöä siitä, miten opetusharjoittelijat saavat tietoa ja käytännön harjoitusta koulunkäynninohjaajan kanssa työparina toimimisesta. Ongelmaksi on esitetty muun muassa, että mahdollisuutta harjoitteluun ei pystytä tarjoamaan
opiskelijoille tasapuolisesti. Koulunkäynninohjaajia ei riitä kaikille ohjaustunneille ja heidän työaikansa on osoitettu muuhun, kuin harjoittelunohjaukseen osallistumiseen. Turun norssin kokeilu kannustaa kuitenkin pohtimaan, olisiko moniammatillisen yhteistyön harjoittelemiselle syytä luoda paremmat edellytykset osana opetusharjoittelua. Kokeilun tuloksena kirjattiin ohjaavan opettajan käyttöön askeleet, joilla ohjata yhteistyötä alkuun.
Ohjauksen askeleet
1. Kerro koulunkäynninohjaajan mukanaolosta sekä harjoittelijalle, että koulunkäynninohjaajalle.
2. Mallinna omalla toiminnallasi, mitä yhteistyö koulunkäynninohjaajanohjaajan kanssa tarkoittaa tuntityöskentelyssä ja sen suunnittelussa. Esim. tunnin ohjelma on ohjaajalla etukäteen tiedossa, rooleista ja tehtävistä on sovittu ennalta, opettaja ylläpitää me-dialogia tunnilla.
3. Pyydä harjoittelijaa lähettämään tuntisuunnitelma myös koulunkäynninohjaajalle.
4. Pyydä harjoittelijaa huomioimaan koulunkäynninohjaajan rooli omalla tunnillaan ja kirjaamaan sen tuntisuunnitelmaan.
5. Kannusta harjoittelijaa keskustelemaan koulunkäynninohjaajan kanssa tunnista ja mahdollisesti suunnittelemaan yhdessä joitain tunnin osia ja tehtävienjakoa.
6. Pyydä purkukeskusteluun mukaan myös koulunkäynninohjaaja.
Ohjaajan ja opettajan tehokas yhteistyö edistää inkluusion toteutumista koulussa. Koulunkäynninohjaajan työpanos oppilaan kasvun ja oppimisen tukena on käytössä kaikilla tuen tasoilla. Kuinka hyvin ohjaajan tuoma resurssi tulee käytetyksi, riippuu työn organisoinnista ja osapuolten yhteistyötaidoista. Näitä taitoja opettajaksi valmistuvien olisi hyvä päästä harjoittelemaan käytännössä jo opintojen aikana. (Loukomies ja Laine, 2023)
Turun norssin kokeilu oli onnistunut osoitus yhteistyön mahdollisuuksista. Suunnittelusta alkanut yhteinen ajatustenvaihto auttoi tunnistamaan ryhmän tuen tarpeet laajasti ja huomioimaan ne opetus- ja ohjaustavoista sovittaessa. Yhteissuunnittelun myötä kaikkien osaaminen tuli täyteen käyttöön tarkoituksenmukaisella tavalla. Aikuisten sujuva vuorovaikutus heijastui myönteisesti harjoitustunnilla mukana olleiden oppilaiden toimintaan; ryhmä rauhoittui työskentelyyn ja kaikki saivat kiinni aiheesta, kun sekä koulunkäynninohjaaja että harjoittelija kykenivät tukemaan heitä suunnitellusti.
eNorssin julkaiseman ohjaajavan opettajan oppaan (2023) mukaan ”Harjoittelijan tulee saada kokemusta yhteistyöstä koulun eri toimijoiden kanssa. Tavoitteena on, että harjoittelija oppii näkemään olemassa olevien resurssien tarjoamat mahdollisuudet ja joustavan resurssien käytön”. Koulunkäynninohjaajat ovat mukana tunneilla oppilaan tuen resurssina. Kokeilumme teki innostavalla tavalla näkyväksi yhteistyön voiman. Yhteisen suunnittelun ja tunnin toteutuksen myötä ryhmää pystyttiin tukemaan inklusiivisesti monipuolisia työtapoja käyttäen. Yhteistyön vaikutus työssähyvinvointiin tuli esiin mm. helppouden, turvallisuuden
ja merkityksellisyyden kokemuksina. Päällimmäiseksi jäi ajatus – Tätä ehdottomasti lisää!
”Lähdin mukaan avoimin mielin ja oppimaan kokemuksesta. Kokemus olikin kaikin puolin kiinnostava ja rohkaiseva ja antoi itselleni jo hieman suuntaviivoja samanlaisen yhteistyön ohjaamiseen jatkossakin. Mahdollisuuksia tämänkaltaiseen työskentelyyn harjoittelun aikana täytyisi ehdottomasti lisätä, sillä se vahvistaa harjoittelijan valmiuksia moniammatilliseen yhteistyöhön työelämään siirtymisen jälkeen.” – Ohjaava opettaja
Kokeilun tekijät: Silja Penna-Haverinen, Leo Rissanen, Ilona Sammalkorpi
Lähteet:
Anni Loukomies & Sonja Laine. (2023). Inkluusio Onnistuu! Näin rakennat inklusiivisen toimintakulttuurin. PS-kustannus.
Teksti: Tiina Hannula, Sanna Pakarinen ja Taina Reini
Jyväskylän normaalikoulun alakoulu
Yhteinen matkamme ohjaajakouluttajakoulutuksessa alkoi lokakuussa 2023 ja sai upean päätöksen eNorssin syysseminaarin yhteydessä Tampereen yliopistolla. Koulutuksen teemoja olivat ohjaavan opettajan ammatillinen identiteetti, ohjaajakouluttajan käyttöteoria ja kouluttajana kehittyminen.
Merkityksellisin tehtävä, jonka voin kuvitella, on oppia etsimään yhdessä sitä, mikä on kaikkein tärkeintä.
William Isaacs: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito
Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Turun norssien lehtoreista koostunut ryhmä antoi koulutuspäiviin valoa, iloa sekä oppimiskokemusten ja -tuntemusten aitoa jakamista. Kouluttajamme Anne Ervast (Lapin yliopiston harjoittelukoulu, eNorssin ohjaajakoulutuspalvelut) ja Minna Myrsky-Nyberg (Turun yliopiston normaalikoulu, eNorssin ohjaajakoulutuspalvelut) saivat ammattitaidollaan ja energiallaan ryhmäläiset loistamaan ja antoivat tilaa ammatillisen identiteetin kehittymiselle. Kouluttajat toimivat peilinä ajatuksillemme sekä etsivät kiinnekohtia kirjallisuudesta ja teorioista, joiden avulla löysimme työkaluja ohjaajakouluttajana toimimiseen. He käyttivät osallistavia työtapoja, joista saimme hyviä malleja ja ideoita koulutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Koulutuksen aikana saimme kuulla myös monipuolisia, mielenkiintoisia ja selkeästi dialogiin pohjautuvia, vuorovaikutuksellisia luentoja ohjaajakouluttajan työtä tukemaan. Luennoitsijoina toimivat KM, työnohjaaja (toto) ja coach (PCC) Päivi Kupias Tevere Oy:stä; KT, dosentti, yliopistonlehtori Katariina Stenberg Helsingin yliopistosta ja KM, väitöskirjatutkija, lehtori Sanna Isopahkala Tampereen yliopiston normaalikoulusta.
Koulutuksen päätöstilaisuudessa jokainen koulutukseen osallistuja esitteli ohjaajakouluttajan käyttöteoriansa, jota itse kukin oli työstänyt koulutuksen aikana. Käyttöteorioiden esittelyhetkeen tiivistyi erinomaisesti se, mitä saimme kokea koulutuksen aikana. Ryhmässä vallitsi luottamuksellinen, avoin, arvostava ja asiallinen, mutta rento ilmapiiri. Opimme ja iloitsimme toistemme pohdinnoista, oivalluksista ja erilaisista näkökulmista yhteistä ymmärrystä dialogisesti rakentaen. Matkalla syttyi innostus tutkia, reflektoida ja ymmärtää asioita syvemmin sekä tarkastella omia käsityksiä kriittisesti.
Kiitokset antoisasta koulutuksesta koko ohjaajakouluttajakoulutuksessa olleen ryhmän puolesta.
