Sirius 3/2025

Kuva: Perttu Ervelius

eNorssi-verkoston lehti 3/2025

04 05 06 30 34 37 46 53 59 67 71 78 82

Puheenjohtajan terveiset eNorssi-verkoston kuulumisia Syysseminaari Joensuussa Kuvaterveisiä eNorssi-seminaarista Rehtorin palsta Riku Välitalo Läpinäkyvyyttä ja ohjattavuutta oppimisprosessiin Toiminnallisuudesta tehoa tunneille Tiimimuotoinen oppimisen tuen kokeiluhanke Kansainvälistä yhteistyötä opettajankoulutuksessa Korupaja We Built This City Tieteellisen tutkielman tekeminen osana lukio-opintoja Uusia julkaisuja

Normaalikoulut eli norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien päätehtävinä on laadukkaan perusopetuksen toteuttamisen lisäksi ohjatun opetusharjoittelun järjestäminen, tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoiminta sekä täydennyskoulutus.

Sirius on Suomen harjoittelukoulujen yhteistyöverkosto eNorssin neljä kertaa vuodessa julkaisema verkkolehti, jonka tavoitteena on tehdä näkyväksi harjoittelukouluissa ja harjoittelukouluverkostossa tapahtuvaa monipuolista toimintaa. Samalla Sirius tarjoaa väylän myös eri yhteistyötahojen ajankohtaisten artikkelien julkaisuun.

Tänä syksynä Siriuksen toimituksessa kääntyy uusi lehti, kun pitkään toimituksesta huolehtinut Sanna Ylipahkala luovutti toimitusvastuun eNorssin projektivastaavina toimiville Perttu Erveliukselle ja Pasi Kurttilalle. Kiitos Sannalle pitkästä ja ansiokkaasta työstä Siriuksen ja sen kehittämisen parissa!

Kun sinulle tulee mieleen jutun aihe esimerkiksi omaan työhösi, tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaan tai yhteistyöhön eri yhteistyötahojen kanssa, ole yhteydessä Siriuksen toimittajiin.

Toimittajat: Perttu Ervelius perttu.ervelius@helsinki.fi Pasi Kurttila pasi.kurttila@oulu.fi Julkaisija: eNorssi-verkosto Taitto: Elisa Serave elisa.serave@gmail.com

Puheenjohtajan terveiset!

Tervehdys kaikille! Uusi lukuvuosi on pyörähtänyt käyntiin verkostossamme, syysseminaari Joensuussa vietettiin jo ja kevätseminaarin valmistelutkin ovat jo hyvässä vauhdissa Oulussa. Joensuussa keskiössä oli työryhmätyöskentely, tuo verkostomme kivijalka, jonka puitteissa laadukas toimintamme kehittyy jatkuvasti.

Mukana oli myös uusi työryhmä, täydennyskoulutus, jonka tarkoituksena on aluksi kartoittaa mahdollisuuksiamme toimia verkostona alueellisena, kansallisena ja kansainvälisenä osaamisen jakajana opettamisen ja oppimisen saralla. Tähän liittyen kävimme projektivastaavien, Pasin ja Pertun (tervetuloa vielä kerran Perttu pestiin!) kanssa tapaamassa Jarkko Niirasta Opetushallituksessa. Visioimme sitä, mitä eNorssi voisi kansallisesti opettajillemme ja Suomen koulutukselle tarjota. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää! eNorssi-verkostossa on tosiaankin potentiaalia vaikka mihin. Tuetaan siis toisiamme yhteisen työskentelyn kautta tänäkin vuonna ja pidetään harjoittelukoulujen lippua korkealla.

Oikein mahtavaa ja antoisaa lukuvuotta teille jokaiselle!

eNorssi-verkoston kuulumisia Uusi lukuvuosi on jälleen käynnistynyt niin kouluissa kuin eNorssi-verkostossakin. eNorssin johtoryhmä on kokoontunut ensimmäistä kertaa kuluvalle lukuvuodelle hieman uudistuneessa kokoonpanossa ja osin uudistunein tehtäväkuvin. Perttu Ervelius on aloittanut Pasin työparina uutena projektivastaavana ja samalla Helsingin yliopiston edustajana. Sampo Forsström jatkaa johtoryhmätyöskentelyä verkoston talousvastaavan tehtävässä. Johtoryhmän ovat jättäneet pitkään mukana olleet Jani Kiviharju Helsingistä sekä Bernt Klockars Vaasasta. Koko verkoston puolesta kiitokset Janille ja Berntille johtoryhmätyöskentelystä! Vaasasta toivotamme tervetulleeksi uutena jäsenenä Annika Lassuksen.

Vuoden tapahtumista on jo takana Joensuussa vietetty erittäin onnistunut syysseminaari, jossa osallistujia oli 97.

Syysseminaarissa keskityttiin tällä kertaa työryhmätyöskentelyyn, ja järjestely sai runsaasti kiitosta työryhmien toimintaan osallistuvilta. Seminaarikuulumisista enemmän erillisessä koosteessa, mutta haluamme tässäkin yhteydessä esittää kiitokset kaikille Joensuun seminaarin järjestelyihin osallistuneille! Kevätseminaari järjestetään 14.–16.4.2026 Oulussa Oulun normaalikoulun järjestämänä, ja sen valmistelut ovatkin jo hyvässä vauhdissa. Kevään seminaarin yhteydessä on tuttuun tapaan myös Tutkoke-symposiumi. eNorssi on ennen kaikkea yhteistyön ja jakamisen verkosto ja tänäkin vuonna haluamme vahvistaa tätä henkeä.

Projektivastaavat toivottavat kaikille eNorssilaisille mukavaa ja antoisaa lukuvuotta!

eNorssin syysseminaari 2.-3.9.

Kuva: Perttu Ervelius

Joensuussa

Syysseminaari Joensuussa 2.–3.9. eNorssiväki kokoontui syysseminaariin Joensuuhun teemalla Koulutuksen rajapinnassa – eNorssi yhdistää ja uudistaa. Mukana oli noin sata opettajankouluttajaa eri harjoittelukouluista. Tämän syksyn seminaari oli ensimmäinen, jossa ohjelman painopiste oli selkeästi työryhmätyöskentelyssä. Aikaa työryhmien työskentelylle oli varattu runsaasti, ja muu ohjelma oli määrältään pienempi, mutta laadultaan erittäin hyvä. Kiitos tästä Joensuun mainiolle järjestelytiimille!

Kokemukset uudesta työskentelytavasta olivat erittäin myönteisiä, ja työryhmien jäseniltä tuli tästä runsaasti kiitosta. Seuraavassa koosteessa pääset tutustumaan seminaarin asiantuntijaluennoitsijoiden ajatuksiin sekä eNorssin eri työryhmien seminaarityöskentelyn anteihin.

Seuraavan kerran verkosto kokoontuu Tutkoke-symposiumin ja kevätseminaarin merkeissä 14.–16.4. Oulussa.

Rajalla – historian opetuksia nykypäivään Kirkkohistorian professori ja teologian osaston johtaja Ilkka Huhta tarkasteli syysseminaarissa rajojen merkitystä historian ja kasvatuksen näkökulmasta. Historiallinen näkökulma ei anna valmiita ratkaisuja, mutta se auttaa ymmärtämään, miksi monet kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia.

Huhta muistutti, että kirkon historiassa rajojen rakentaminen on ollut tavallista. Ekumeeninen ajattelu on tuonut mukanaan pyrkimyksen yhteyteen, mutta kristillisyys ei ole ollut yhtenäinen. Hän ehdotti, että kirkkoa voisi kuvata paremmin pensaana kuin puuna, joka jakautuu moneen suuntaan.

Suomen historia havainnollistaa hyvin rajojen monimuotoisuutta. Ortodoksisuus oli 1800-luvulla erityisen vahva Itä-Suomessa, mutta kansakoulun kehityksessä painottui luterilainen perinne. Ortodoksinen väestö jäi helposti ulkopuolelle ja joutui sopeutumaan valtakirkon normeihin. Karjalan evakuoinnit toisen maailmansodan jälkeen pakottivat kulttuureja kohtaamaan toisensa, ja vaikka aluksi syntyi epäluuloja ja syrjintää, vähitellen opittiin myös rinnakkaiseloa.

Koulu toimii tässä kehityksessä yhteiskunnan pienoiskuvana: se voi sekä vahvistaa että purkaa rajoja.

Nykyisin sekularisaatio on muuttanut uskonnon roolia, mutta vanhat rajat eivät ole kadonneet ja uusia rakennetaan jatkuvasti. Koulu toimii tässä kehityksessä yhteiskunnan pienoiskuvana: se voi sekä vahvistaa että purkaa rajoja.

Huhta nosti esiin kysymyksen katsomusaineiden opetuksesta. Yhtenäinen katsomusaine voisi hänen mukaansa auttaa ehkäisemään uusien rajojen syntymistä ja luomaan tilaa kohtaamiselle. Kasvattajan on syytä pohtia, miten erilaisuus kohdataan rakentamatta uusia muureja. Raja voi sulkea, mutta se voi myös avata mahdollisuuksia.

Tiimit ja yhteistyö Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun johtava rehtori Jyrki Huusko tarkasteli seminaarissa opettajien yhteistyötä ja sen eri tasoja. Yhteistyö on hänen mukaansa välttämätöntä muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa koulujen ja oppilasmäärien vähentyminen, monikielisyyden lisääntyminen ja oppilaiden kasvavat tuen tarpeet haastavat kouluyhteisöjä.

Huusko hahmotteli yhteistyön tasoja koulujen sisällä, opettajatiimeissä ja koulujen välillä, esimerkiksi eNorssi-verkoston työryhmissä. Keskeistä on yhteisen jaetun näkemyksen luominen, sillä vain sen varaan voidaan rakentaa laadukkaampaa kollegiaalisuutta.

Muuttuva kouluympäristö näkyy myös oppilaiden arjessa. Yhden päivän aikana oppilas voi kohdata jopa seitsemän erilaista toimintaympäristöä, joissa jokaisessa on omat sääntönsä ja käytänteensä. Monet oppilaat sopeutuvat tilanteisiin, mutta osalle ne tuottavat vaikeuksia. Siksi Huusko korosti tarvetta yhtenäisemmälle peruskoululle ja viittasi myös Yhtenäisempi peruskoulu -teokseen.

Tutkimuksissa on osoitettu, että yhteistyön muodot voivat vaihdella paljon: ne voivat olla pelkkää arkista tiedon vaihtoa, mutta parhaimmillaan yhteistä suunnittelua, toteuttamista ja arviointia. Mitä enemmän toimintaan liittyy avointa keskustelua ja kriittistä reflektointia, sitä vahvemmin se rakentaa kollegiaalisuutta.

Huusko tiivisti sanomansa kutsuun kohti laadukkaampaa yhteistyötä. Opettajien kollegiaalinen vuorovaikutus ei saa jäädä pinnalliseksi, vaan sen tulisi olla jaetun vastuun ja yhteisten tavoitteiden kantamaa. Vain siten koulu pystyy vastaamaan toimintaympäristön muutoksiin ja tukemaan oppilaita yhtenäisemmin.

Turvana kaikissa oloissa, rajavartiolaitos eNorssin syysseminaarissa Rajavartiolaitoksen komentaja Matti Pitkäniitty avasi näkökulmia siihen, mitä “rajapinnassa toimiminen” käytännössä tarkoittaa.

Rajavartiolaitos on erityinen viranomainen: se vastaa rajaturvallisuudesta, mutta on samalla osa sotilaallista maanpuolustusta. Sen motto “Turvana kaikissa oloissa” kiteyttää laajan tehtäväkentän.

Esityksessä tarkasteltiin erityisesti Pohjois-Karjalan rajavartiostoa, jonka alue ulottuu Kiteeltä Kainuuseen.

Niiralan rajanylityspaikka on alueen ainoa, ja sen toisella puolella sijaitsee Petroskoi miljoonine asukkaineen. Historia ja maantiede näkyvät edelleen: vanhan rajan tieverkosto helpottaa liikkumista ja Suomen itäisin piste ulottuu idemmäs kuin Istanbul tai Pietari.

Rajavartiolaitoksen tehtävät ulottuvat rajatarkastuksista, rikostorjunnasta ja aluevalvonnasta aina meripelastukseen, ympäristövahinkojen torjuntaan ja vesiliikenteen valvontaan. Lisäksi laitoksella on toimivaltaa poliisi- ja tullitehtävissä.

Ajankohtaisena esimerkkinä Pitkäniitty kuvasi Niiralan tilannetta: rajanylityspaikka on ollut suljettuna joulukuusta 2023 alkaen. Rajavartiolaitos ylläpitää jatkuvaa valmiutta niin rajanylityspaikan mahdolliseen avaamiseen, itärajan esteaidan rakentamiseen kuin laittoman maahantulon torjuntaan.

Seminaarin teemaan liittyen Pitkäniitty korosti, että Rajavartiolaitos toimii jatkuvasti rajapinnoissa – turvallisuuden, kansainvälisen yhteistyön, paikallisyhteisöjen ja viranomaisten välillä. Pitkä yhteistoiminnan perinne ja korkea toimintavalmius ovat avain siihen, että Rajavartiolaitos voi kantaa vastuunsa kaikissa oloissa.

eNorssi-verkoston työryhmien kuulumiset Kehittyvä pedagoginen tuki -työryhmä Joensuun seminaarissa kokoonnuimme pohtimaan oppimisen tuen uudistusta ja sen käytännön toteutusta eri yksiköissä. Seminaarin aikana käytiin vilkasta ja rakentavaa keskustelua uudistuneen lainsäädännön mukaisista tukitoimista, niihin liittyvistä haasteista sekä yhteistyön merkityksestä tuen toteuttamisessa. Osallistujat jakoivat kokemuksiaan ja hyviä käytänteitä ja materiaaleja. Loimme yhteistä ymmärrystä ja vahvistimme yhteistyötä verkostossa.

KePeTu valmisti seminaarin aikana ohjausmateriaalia, joka tukee yksiköitä oppimisen tuen uudistuksen jalkauttamisessa. Materiaalin tavoitteena on tarjota selkeyttä ja konkreettisia työkaluja pedagogisen tuen suunnitteluun ja toteutukseen sekä ohjaukseen. Näin työryhmän asiantuntemus ja monipuolinen näkökulma saadaan laajasti yksiköiden käyttöön.

Oli erittäin tärkeää voida syventyä rauhassa keskusteluun ja työskentelyyn. KePeTusta mukana oli useita aiheeseen vihkiytyneitä opettajia lähes kaikista yksiköistä.

Kielitietoinen opetus -työryhmän työskentely eNorssin syysseminaarissa Joensuussa 2.-3.9.2025 eNorssin syysseminaari Joensuussa tarjosi kielitietoinen opetus - työryhmälle erinomaisen mahdollisuuden keskittyä rauhassa tulevan lukuvuoden suunnitteluun ja kehittämistyöhön. Ryhmän työskentelylle oli varattu runsaasti aikaa, mikä mahdollisti syvällisen paneutumisen ajankohtaisiin teemoihin ja konkreettisten tuotosten laatimisen. Mukana oli useita erittäin aktiivisia ja innostuneita opettajia, joiden asiantuntemus ja yhteistyöhalukkuus rikastuttivat keskusteluja ja veivät työskentelyä eteenpäin.

Vaikka pääpaino oli lukuvuoden työskentelyn suunnittelussa, saatiin aikaan myös merkittäviä sisältöjä.

Kepetun ohjausmateriaaliin valmistui osuudet kielitietoisesta opetuksesta sekä opetuskielen tukiopetuksesta. Lisäksi käytiin rakentavaa vuoropuhelua opetusharjoitteluryhmän kanssa jakso- ja tuntisuunnitelmien kehittämisestä niin, että kielitietoisuus oppimisen edellytyksiä tukevana elementtinä ja opetuskielen tukiopetus ryhmäkohteisena tukimuotona tulisi niissä riittävästi huomioitua.

Loka-marraskuussa työryhmä on mukana S2-opetussuunnitelman päivitystyössä. Tämän lisäksi suunnitteilla on materiaalien tuottaminen opetussuunnitelman koulukohtaisten tarkennusten tekemisen tueksi.

Ryhmän on tarkoitus myös valmistaa erityisesti kielitietoisuuteen ja opetuskielen tukiopetukseen liittyvään täydennyskoulutukseen materiaalia, joiden avulla voidaan tarjota koulutusta alueella. Koulutuksen osalta korostuu yhteistyön tarve täydennyskoulutukseen keskittyvän työryhmän kanssa.

Kielitietoinen opetus -työryhmän rooli on entistä merkittävämpi tuen uudistuksen myötä. Työryhmän asiantuntemus ja kehittämistyö tukevat opettajia arjen pedagogisissa ratkaisuissa ja vahvistavat kielitietoista opetusta ja toimintakulttuuria kaikilla kouluasteilla.

Kielitietoinen opetus -työryhmän puolesta Hanna Virhiä-Särkäs ja Katri Takko Copilotia hyödyntäen

Laatu näkyy tuessa – eNorssin lukion laatutyöryhmä kehittää opiskelijan arkea eNorssin lukion laatutyöryhmän työskentely keskittyi Joensuun syysseminaarissa erityisesti opiskelijoiden tukitoimien kehittämiseen. Työryhmän tavoitteena oli vaihtaa norssien lukioiden kokemuksia ja jakaa käytänteitä, joita on kokeiltu omissa yksiköissä. Kuluvan lukuvuoden tavoitteeksi ryhmä päätti nostaa lukiolaisten oppimaan oppimisen taitojen, arjen hallinnan, aikatauluttamisen ja itsensä johtamisen taitojen vahvistamisen laadukkaan opiskelun pohjana.

Ryhmä jakaa ja suunnittelee keinoja oppimaan oppimisen tukemiseen. Opettajien havaintojen mukaan suurelta osalta lukio-opiskelijoista puuttuu kykyä suunnitella, arvioida ja kehittää omaa opiskeluaan.

Näin ollen olennaista on itseohjautuvuuden kehittäminen – opettaja ei saisi olettaa itseohjautuvuutta valmiina ominaisuutena, vaan taitona, jota täytyy harjoittaa ja tukea.

Ryhmän keskustelussa tärkeäksi nousi sinnikkyys ja sen vahvistaminen. Opiskelijoiden jaksaminen ja kyky

kohdata vaikeuksia opinnoissa vaihtelee, ja siksi tukitoimien tulee vahvistaa myös motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä. Laatutyöryhmä koettaa löytää keinoja siihen, miten koulun arjessa voisimme paremmin tukea opiskelijan uskoa omiin kykyihinsä ja rohkaista yrittämään uudelleen silloinkin, kun tehtävissä on haasteissa.

Laatutyöryhmä kerää materiaalipankkiin konkreettisia tukimuotoja, joita voi hyödyntää omissa yksiköissä tarpeen mukaan. Sen lisäksi tavoitteena on juurruttaa kehitetyt käytänteet osaksi arkea ja seurata niiden vaikuttavuutta opiskelijoiden arjessa. Laadukas tuki ei ole vain yksittäisiä toimenpiteitä – se on osa koko koulun toimintakulttuuria.

Teksti: Inka Väärtinen ja Maarit Mertaniemi

Ohjatun harjoittelun ja ohjaajakoulutuksen työryhmä Ohjatun harjoittelun ja ohjaajakoulutuksen työryhmässä oli Joensuussa koolla 13 ohjaajakouluttaja ja ohjatun harjoittelun koordinaattoria sekä kaksi etäyhteydellä.

Työryhmän suunnitelmissa on jo olemassa olevien ohjaajakoulutusten järjestämisen lisäksi viimeistellä ohjaajakoulutus moduuli 2 ”Ohjauksen erilaisia mahdollisuuksia” yhtenäiseksi, suunnitella yhden opintopisteen ohjaajakoulutus kunnan koulujen ohjaaville opettajille, kehittää kirjallisuuspiritoimintaa ohjaaville opettajille, koota ohjauksen materiaalipankki, uudistaa jakso- ja tuntisuunnitelmapohjat tuen uudistusta vastaaviksi sekä kehittää yhteisopettajuuden ja -ohjaajuuteen toimivia käytänteitä.

Työryhmä on myös mukana uudistamassa valtakunnallista harjoittelupalautetta sekä kertomassa ohjatuista harjoitteluista ja ohjaajakoulutuksista Educa-messuilla. Yhteistyötä Suomen opettajaksi opiskelevien liiton edustajien kanssa jatketaan ja lukuvuoden aikana uudistetaan yhteistyössä Suositukset ohjatulle opetusharjoittelulle. Uutena avauksena kartoitetaan kansainvälisiä Erasmus+ yhteistyömahdollisuuksia seuraavaa lukuvuotta ajatellen.

Osallisuus ja vaikuttaminen - työryhmä Työryhmäämme saapui kattava edustus eri norsseista ympäri Suomea. Ensimmäisen työskentelypäivän ohjelmassa oli perinteisten kuulumisten vaihdon jälkeen pistetyöskentelyä erilaisten teemojen parissa. Pistetyöskentelyn tavoitteena oli kartoittaa työryhmän tulevaisuuden suuntaa.

Työskentely oli tuottoisaa ja keskustelua virisi julkaisutoiminnan, käytänteiden ja osallisuuden toteutumisessa ohjatuissa harjoitteluissa. Työskentelyä leimasi tällä kertaa kiireettömyys. Koska aikaa työskentelylle oli varattu reilusti, oli tekeminen laadukasta ja perusteellista. Osallistujilta tulikin laajalti positiivista palautetta juuri tästä asiasta.

Ensimmäisen työskentelypäivän saldona oli julkaisusuunnitelma julkaisusta työnimellä “Näkökulmia osallisuuteen”, jonka tarkoituksensa on esitellä osallisuuden tapoja ja toimijoita kouluun kiinnittymisen näkökulmasta. Koska osallisuuden käsite koulukontekstissa on hyvin laaja, etsimme julkaisuun näkökulmia osallisuuden parissa työskenteleviltä ammattilaisilta. Kutsumme mukaan siis kaikki asiasta kiinnostuneet. Julkaisutyöskentelyn käynnistymisestä voit lukea lisää seuraavasta Siriuksesta.

Ensimmäinen työskentelypäivä päättyi osallisuus- ja ryhmätyöharjoitukseen: Suuntasimme pakohuonepeliin, jossa tavoitteena oli havainnollistaa käytännön keinoin eri tapoja toteuttaa osallisuutta koulussa. Mainittakoon, että vain yksi kolmesta ryhmästä pääsi huoneestaan ulos annetussa ajassa. Jatkamme siis tiivistä harjoittelua yhteistyön parissa jatkossakin.

Toisen työskentelypäivän sisältönä oli vuosikellon viimeistely, työryhmän syyskokouksen pitäminen ja tulevien oppilaskuntapäivien suunnittelu järjestävän tahon, Oulun, johdolla. Kokoukseen osallistui ilahduttavan moni myös

etäyhteyksin. Oppilas- ja opiskelijakuntapäivät on työryhmän suurin yksittäinen tapahtuma vuosittain.

Tapahtuma on paisunut niin, että viime vuonna Tampereella oli noin 140 oppilaskuntalaista ja heidän ohjaajaansa. Vaikka suurin vetovastuu tapahtumasta on aina järjestäjällä, on se silti koko työryhmän yhteinen ponnistus.

Syysseminaarin toteutusmuoto sai ryhmässämme erittäin positiivisen palautteen. Työskentelylle varattu aika mahdollisti monen sellaisen asian edistämisen, mikä aiemmin on jouduttu viemään läpi kiireellä. Tavoitteet saavutettiin ja jopa ylitettiin monessa asiassa.

Syysseminaarista jäi tyytyväinen ja innostunut tunne.

Täydennyskoulutustyöryhmä rakentaa ja edistää yhteistä osaamista eNorssin täydennyskoulutustyöryhmä käynnistettiin varsinaisena työryhmänä lukuvuoden alussa vastaamaan verkoston tarpeeseen kehittää opettajien osaamista systemaattisesti ja laajassa yhteistyössä.

Työryhmän tavoitteena on vahvistaa yliopistollisten harjoittelukoulujen roolia täydennyskoulutuksen tarjoajina sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Työryhmän toiminta perustuu avoimuuteen, yhteistyöhön ja käytännönläheisyyteen. Mukaan ovat tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet – erityisasiantuntemusta ei edellytetä. Tärkeintä on halu kehittää opettajien osaamista yhdessä ja toiveissa on, että jokaisesta yksiköstä olisi edustus mukana.

Työryhmän keskeisiä tehtäviä ovat hyvien käytäntöjen ja koulutusmateriaalien kokoaminen, koulutussisältöjen suunnittelu sekä mahdollisten rahoitushakujen tukeminen.

Yhteistyö on työryhmän toiminnan ytimessä. Teemme yhteistyötä muiden eNorssin työryhmien kanssa ja toiveenamme on jalostaa ja hyödyntää jo olemassa olevaa materiaalia, jota verkostossa tuotetaan. Lisäksi rakennamme yhteyksiä yliopistojen täydennyskoulutusta tarjoaviin yksiköihin sekä Opetushallitukseen ja muihin koulutustoimijoihin.

Työryhmän ensimmäinen kokoontuminen järjestettiin Joensuun eNorssi-seminaarin yhteydessä, ja syksyn aikana työ käynnistyy mm. KickOff-tapahtuman ja koulutusten sisältöjen suunnittelun myötä.

Työryhmässä ovat tällä hetkellä mukana: Sampo Forsström (Joensuu) Anna Laukkarinen (Jyväskylä) Anni Loukomies (Viikki) Kaisa Riskilä (Rovaniemi) Raimo Salo (Oulu) Marjukka Skantsi (Turku) sekä projektivastaavat Perttu Ervelius ja Pasi Kurttila.

Toiveissa on, että lähestytte toimijoita ehdotuksin matalalla kynnyksellä. Tavoitteena on rakentaa ajankohtaista, vaikuttavaa, saavutettavaa ja verkostoa palvelevaa täydennyskoulutusta – yhdessä!

Tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa edistämässä Tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyöryhmän (Tutkoke) tapaaminen Joensuussa oli varsin onnistunut, sillä saimme työstettyä jo aiemmin sovittuja asioita ja lisäksi teimme uusia avauksia, joiden on tarkoitus konkretisoitua tämän lukuvuoden aikana.

Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun johtava rehtori Jyrki Huusko kävi kertomassa siitä, miten Joensuussa resursoidaan tutkoke-toimintaa. Toimiva malli edellyttää tiivistä ja toimivaa yhteistyötä tiedekunnan tasolla, jolloin voi olla mahdollista saada hyödyntää harjoittelukoulun opettajien tiedekunnalle tuottamaa resurssia tarkoituksenmukaisesti koulun tutkoke-toiminnan tukemiseen. Puhuimme esimerkiksi verkostossa toimitetusta, lähiaikoina ilmestyvästä julkaisusta, joka yltää Julkaisufoorumin tasolle 1. Mitä useampia laadukkaita artikkeleita julkaisemme, sitä paremmin tiedekunta voi, mikä tukee yhteistyön vahvistamista.

Sovimme, että tutkoke-vastaavat keskustelevat Joensuun mallista omien yksiköittensä tutkoke-ryhmien ja johtavien rehtorien kanssa ja pohtivat paikallisia mahdollisuuksia resursoinnin vahvistamiseen.

Julkaisufoorumi (JUFO) Julkaisufoorumi on tieteellisen julkaisutoiminnan laadunarviointia tukeva luokitusjärjestelmä. Sitä käytetään opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) yliopistojen valtionrahoituksen rahoitusmallissa niin, että jokainen JUFO-tason julkaisu tuottaa yliopistolle tietyn summan. Raha-automaatista ei kuitenkaan ole kyse, vaan yliopistoille on asetettu tietyt julkaisutavoitteet, ja vasta tavoitteen ylittäminen saattaa näkyä rahoituksessa myönteisesti.

Työryhmässä tuotiin esiin tarve laatia verkoston yhteinen tutkoke-strategia, jossa linjattaisiin väljästi yhtenäinen tutkoke-toimintamalli ja -resurssit, jonka pohjalta voitaisiin ohjata paikallisia toteutustapoja.

Sovimme työstävämme tätä strategiaa tämän lukuvuoden aikana. Strategisia linjauksia pohditaan ensin yksikkökohtaisesti, ja näiden pohjalta muodostetaan verkostolle yhteinen valtakunnallinen strategia.

Asialistalla oli myös asiantuntijarekisterin laatiminen ja ylläpitäminen. Rekisterin tarkoituksena olisi saattaa yhteen ihmisiä, joilla on samankaltaisia tutkimusintressejä, ja lisätä tietoisuutta harjoittelukoulun tutkoke-toiminnasta.

Keskustelimme lisäksi verkoston harjoittelupalautekyselyn päivittämisestä, jota tehdään yhdessä FinTEDin johtoryhmän kanssa. Tässä mukana on myös eNorssin Ohjattu harjoittelu -työryhmä.

FinTED Opettajankoulutuksen kansallinen tietovaranto FinTED (Finnish Teacher Education Database) on käynnistysvaiheessa oleva aineistotutkimusinfrastruktuuri, jota voidaan hyödyntää tutkimuksessa sekä opetuksen ja koulutusten kehittämisessä kaikilla koulutusasteilla. Tietovarannon perustan muodostaa Kasvatusalan soveltuvuuskokeessa opiskelijaksi valittujen seurantatutkimuksessa (KASVU) kerättävät valtakunnalliset tutkimusaineistot. FinTED perustuu avoimen tieteen periaatteisiin, ja tietovarantoon kerättävät aineistot ovat korkeakouluille avoimesti käytettävissä.

TVT-ryhmän toiminta lukuvuonna 2025–2026 Syksyn eNorssi-seminaari tarjosi TVT-ryhmälle mahdollisuuden käynnistää lukuvuoden toimintaa tehokkaasti kasvokkain ja ilman kiirettä. Keskeisimpinä ryhmän teemoina Joensuun seminaarissa olivat toimintasuunnitelman päivitys, oppimisympäristöjulkaisun valmistelu, digipassin kehittäminen, tietostrategian jalkautus sekä tekoälyoppaan kehittäminen ja FCLabin toiminta.

Toimintasuunnitelma ja vuosikello Seminaarissa päivitettiin ryhmän toimintasuunnitelma ja vuosikello, joiden avulla määritellään tavoitteet ja aikataulut. Jokaiselle yksikölle jaettiin some-päivitysvastuita ja käytiin keskustelua tutkimus-, kokeilu- ja kehitystyöstä sekä tapahtumista, joihin tänä vuonna on tarkoitus osallistua. Samalla tarkistettiin yhteystiedot ja postituslistat, jotta tiedonkulku koko verkostossa pysyy ajantasaisena.

Kuva: TVT-ryhmän vuosikello

Oppimisympäristöjulkaisu TVT-ryhmä päätti yhteisen julkaisun teosta; keväällä 2026 ilmestyy sarjan Oppimis- ja toimintaympäristöjen kehittäminen harjoittelukouluissa -sarjan viides osa, joka kokoaa yhteen koulujen ja opettajankoulutuksen hyviä käytänteitä fyysisten ja digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämisestä. Alustava sisällysluettelo ja kirjoittajaryhmä on jo koossa, mutta lisää tekijöitä toivotaan kaikista yksiköistä. Julkaisun tarkoituksena on vahvistaa verkoston osaamista ja tarjota konkreettisia esimerkkejä arjen tueksi. Samalla julkaisu toimii eräänlaisena Future Classroom Lab V -hankkeen loppuraporttina.

Kuva: TVT-ryhmä suunnittelee yhteistä julkaisua keväälle 2026

Tietostrategia, Digipassi ja tekoälyopas Harjoittelukoulujen uusi tietostrategia astui voimaan elokuun alussa. Kuluvan lukuvuoden aikana kaikissa yksiköissä on ajankohtaista ottaa uusi strategia aktiivisesti käyttöön. TVT-ryhmä on laatinut tätä helpottaakseen paljon erilaisia tukidokumentteja, kuten osaamistasotaulukot, digipassin, opettajan tekoälyoppaan ja ohjelmointipolun. Joensuussa laadittiin suunnitelma digipassin kehittämiseen, jaettiin keinoja tietostrategian jalkauttamiseen ja suunniteltiin tekoälyoppaan päivittämistä. Tietostrategian toimeenpano vaatii koko työyhteisön panoksen, mutta se myös varmistaa oppijoiden, opettajien ja osin myös opetusharjoittelijoiden digiosaamisen.

Tietosuoja ja DPIA Keskustelussa nousivat esiin tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin (DPIA) kirjavat käytännöt eri yksiköissä. TVT-ryhmän tavoitteena on jakaa hyviä malleja ja säästää resursseja hyödyntämällä jo tehtyä työtä. Tietosuoja on paitsi juridinen myös eettinen kysymys ja DPIA-ratkaisuissa etsitään kuluvan lukuvuoden aikana joustavia ja kustannustehokkaita malleja.

Future Classroom Lab FCLab-hanke kehittää oppimisen tiloja, teknologiaa ja uusia pedagogisia ratkaisuja. Hankkeen rahoitus päättyy tämän hetken tiedon mukaan kesällä 2026, ja nyt etsitään rahoituskanavia ja keinoja jatkaa toimintaa. FCLab on osoittanut vahvuutensa ja verkostolla on merkittävä asema sekä Suomen koulutuskentällä että kansainvälisissä verkostoissa. TVT-ryhmä ja FCLab ovat jo vuosia toimineet tiiviissä yhteistyössä, ja eNorssin TVT-ryhmä tukee FCLabin toimintaa huolehtien siitä, että kokemuksia levitetään laajemmin verkoston käyttöön.

Yhteiset tapaamiset Syksyllä päätettiin järjestää ainakin yksi verkkotapaaminen, ja keväällä pyritään tapaamaan kasvokkain esimerkiksi Bett-tapahtumassa, ITK-konferenssissa tai eNorssin kevätseminaarissa Oulussa. Tapaamiset ja työseminaarit vahvistavat yhteishenkeä ja varmistavat työn jatkuvuuden.

Yhteenveto TVT-ryhmän lukuvuosi 2025–2026 painottuu uuden tietostrategian käyttöönottoon, digipassin kehittämiseen, verkoston yhteisiin kokeiluihin sekä monipuoliseen julkaisutoimintaan. Tavoitteena on tukea kouluja ja opettajankoulutusta niin, että teknologia palvelee niitä pedagogisesti kestävällä ja tietoturvallisella tavalla.

Kuva: TVT-ryhmäläisiä uuden Whalesbot-robotiikan parissa

Unesco-työryhmä Unesco-työryhmä kokoontui Joensuussa lähinä ja etänä. Paikallaolijoita oli mukana tavallista vähemmän, johon osaltaan vaikutti se, että samalle viikolle osui myös OPH:n vuosittainen tärkeä Unesco ASPnet-koulujen kaksipäiväinen tapahtuma. Hienoa, että aktiivisia osallistujia kuitenkin löytyi näihin molempiin tärkeisiin valtakunnallisiin tapahtumiin.

OPH:n hankerahoituskaudet päättyvät nyt 12/2025.

Tämä huomioiden Unesco-työryhmä keskittyy tänä lukuvuonna ylläpitämään eNorssi-verkostoa ja Unesco-toimintaa kouluissa. Valtakunnallinen oppilaiden Unesco-lähettilästoiminta on saatu monissa yksiköissä jo alulle, mutta vaatii nyt koulujen omaa panostusta, jotta toimintaa saadaan jatkettua.

Oppilaiden kansallinen verkostoituminen on ollut hyvin mielekästä. Hienoa on, että OPH:n UNESCO ASPnet-tilaisuudessa noin puolet osallistujista oli ensimmäistä kertaa nuoria Unesco-lähettiläitä, toistaiseksi lähinnä lukiosta. Peruskoululaisten Unesco-lähettilästoiminta on myös saanut innostuneen vastaanoton, mutta toiminnan ohjaaminen vaatii jatkossa koulujen omia resursseja. Paikallisesti pyrimme mahdollisuuksien mukaan toimimaan yhteistyössä paikallisissa Unesco-verkostoissa sekä järjestöjen kanssa.

Kaikkein norssien yhteisinä tapahtumina järjestetään syyslukukaudella toimintaa Lapsen oikeuksien viikolla ja kevään perinteisessä helmikuun webinaarissa.

Jaamme tapaamisissamme hyviä käytäntöjä ja dokumentoimme edelleen toimintaa eNorssin Unesco-työryhmänsivustolle, jossa on jo runsaasti materiaalia kaikkien hyödynnettäväksi. Linkki: UNESCO-koulutoiminta - eNorssi

Kansainvälinen taso: UNESCO : Building Peace through Education, Science and Culture, communication and information Kansallinen taso: UNESCO-kouluverkosto - Associated Schools Network ASPnet | Opetushallitus Unesco-koulujen opas: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/ Unesco-ASPnet-Opas-j%C3%A4senoppilaitoksille-final.pdf Unesco-koulujen esite suomeksi: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/ Unesco-ASPnet-esite_final-final.pdf Unesco-koulujen käsikirja suomeksi: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/ UNESCO-k%C3%A4sikirja-finaldocx.pdf

Kuvaterveisiä eNorssi-seminaarista Kuvat: Kimmo Nyyssönen

REHTORIN PALSTA

Rehtorin linssien läpi koulumaailmaa tarkastellessani näyttää syksyn yhteiskunnallinen keskustelu antavan aihetta korostaa kulttuurisen moninaisuuden merkitystä koulukentällä. Keskeisten vaikuttajien rasistinen kielenkäyttö pyrkii ohjaamaan yhteiskunnan moraalista järjestystä omaan suuntaansa. Koulu on kuitenkin instituutio, jonka tehtävä on erottaa hyvä pahasta ja antaa oppia elämän viisaudesta. Selän kääntäminen maailmalle olisi kuin kaivossa elämistä, jolloin on turha yrittää puhua suuresta maailmanjärjestyksestä.

Toinen ajankohtainen aihe voisi olla kännykän käyttöön liittyvien linjausten tarkastelu. Kännykän käytön haittavaikutuksiin liittyvän tutkimuksen karttuessa on Suomenkin kouluissa herätty tarkastelemaan kännykkäsääntöjä, ja monet koulut ovat tiukentaneet linjauksiaan lukuvuoden alkaessa. Koulu onkin instituutio, joka voi osaltaan toimia herättelijänä huoltajien kasvatustyölle. On oletettavaa, että kouluissa tiukentuva kännykkäkontrolli antaa voimia myös huoltajien ponnistuksille omissa lastensa someaikaa koskevissa kädenväännöissään.

Kirjoitukseni alun ajankohtaiset aiheet johdattavat meidät syvällisempiin kysymyksiin ja instituution pohdintaan. Koululla instituutiona on kolme perustavanlaatuista tehtävää.

Ensiksikin koululla on laatutehtävä. Oppilaille on opetettava hyödyllisiä tietoja ja taitoja, kuten laskentoa ja lukemista, jotta esimerkiksi sillat kantaisivat ja satelliitit lentäisivät oikealla radallaan. Tähän tehtävään liittyy raakaa aherrusta, jonka ytimessä on vaatimus itsenäiseen toimintaan. Tässä yhteydessä ei ole kysymys itseohjautuvuudesta, vaan sinnikkyydestä ratkoa ja toistaa opettajan antamia tehtäviä.

Toiseksi koululla on sosialisaatiotehtävä. Tuleva sukupolvi on initioitava täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Tämä ei tarkoita vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen toistamista, vaan tasapainoilua perinteiden ja uusien tuulien välimaastossa saattaen oppilaat osaksi yhteiskuntaa tukahdutta-

matta heidän kansalaisdebyyttiinsä raikkautta. Koulussa tunnustellaan kulttuurin dynamiikkaa uusien ja rohkeiden ajatusten resonoidessa vanhemman sukupolven ajatustottumusten solmukohdissa. Perinteen ja edistyksellisyyden lisäksi koulu on paikka, jossa mahdollistuu erilaisista kulttuurisista taustoista ponnistavien ihmistaimien hedelmällinen vuorovaikutus vaikeissakin aiheissa. Koulu muodostaa parhaimmillaan erimielisten tilan, jossa oppilas saa ainutkertaisen tilaisuuden harjoitella erimielisyyttä perustellen omia ajatuksiaan ja kuunnellen toisten vastakkaisia huomioita.

Kolmanneksi koululla on auktorisointitehtävä. Tarkoitan tällä lasten ja nuorten rohkaisemista valitsemalleen polulle. Tämä tehtävä on kasvatuksellisesti kenties mielenkiintoisin, ja linkittyy vapauteen. Tässä yhteydessä en puhu vapaudesta monimutkaisena filosofisena käsitteenä, vaan arkipäiväisenä kokemuksena siitä, että meillä on mahdollisuus vastata kyllä tai ei, pysytellä paikalla tai kävellä pois, ajelehtia virran mukana tai vastustaa sitä. Vapauden kokemus on erittäin merkityksellinen itsenäisen ajattelun kehittymiselle, kokemukselle itsestä oman elämänsä auktoriteettina. Aito valinnan mahdollisuus edellyttää kuitenkin pysähtymistä yksinkertaisen, mutta olennaisen kysymyksen äärelle: Onko haluamani asia se, jota minun pitäisi haluta? Onko esimerkiksi (palatakseni johdannon teemaan) haluni katsoa kännykän somevirtaa jotain sellaista, mitä minun pitäisi haluta? Tällaisten kokemusten avulla koulu auktorisoi tulevan sukupolven tekemään itsenäisiä omaan elämäänsä liittyviä päätöksiä.

Rehtorin linssien läpi vaikuttaa siltä, että erinäisten muutostrendien puhaltaessa on tärkeää pitää mielessä peruskivet, joihin koulu instituutiona nojaa.

Riku Välitalo Oulun normaalikoulun perusasteen rehtori

Läpinäkyvyyttä ja ohjattavuutta oppimisprosessiin avaimena dokumentaation keskeiset taidot Auli Saarinen, kasvatustieteen tohtori, koulutuspäällikkö Jaana Anttonen, kasvatustieteiden maisteri, lehtori Lotta Karlsson, kasvatustieteiden maisteri, erityisluokanopettaja

Oppiminen koetaan usein olevan yksilön sisäinen tapahtuma ja sen jakamisessa meillä ei ole vahvaa perinnettä. Traditiomme on ennemmin liittynyt valmiiden töiden kansiointiin ja opettaja on hyödyntänyt kansioituja töitä arviointia tehdessään. Perinteisesti olemme siis tottuneet tarkastelemaan oppimista sen lopputuloksen, muistiin tallentamista sekä kokeiden että testien avulla, mutta itse oppimisen prosessin tarkastelu on sivuutettu monestakin syystä. Suurin syy lienee se, että tapahtumaa on haasteellista saada tarkastelun kohteeksi.

Oppiminen prosessina sisältää tiedon järjestelyä, sovittamista ja liittämistä aiempaan jo olemassa olevaan tietoon. Yksi keino on käyttää oppimisprosessin dokumentaatiota, jolloin menetelmä mahdollistaa prosessin vuorovaikutteisen tarkastelun aikaa rajaamatta. Tässä artikkelissa dokumentaatiota on tarkasteltu käsityöoppiaineen kontekstissa. Vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa käsityö oppiaineessa tarkoitetaan dokumentaatiolla juuri edellä kuvattua oppimisprosessin ja osaamisen tason tarkastelua ja taltiointia. Dokumentaatio nähdäänkin sekä oppimisen kohteena että arvioinnin välineenä.

Dokumentaation prosessi Zubizarretan (2009) mukaan sisältää itse dokumentoinnin (eli taltioinnin) lisäksi reflektion (eli pohdinnan) ja kollaboraation (eli jakamisen). Tätä kolmijakoa olemme käyttäneet pohjana muotoillessamme dokumentaation taitoja eli kuinka, miten, minkälaista ja kenelle kerronta omasta oppimisesta ja osaamisesta tulisi jakaa, miten kytkeä siihen palaute, itsearviointi ja oppijan reflektio.

Oppimisen prosessia pääsemme siis tarkastelemaan sekä prosessin aikana että jälkikäteen monipuolisen dokumentoinnin avulla. Oppimistapahtuman aluksi asetetaan oppimiselle ja osaamiselle tavoitteet. Prosessin aikana kerätään autenttisia sanallisia ja visuaalisia poimintoja oppimistapahtumasta, joita reflektoidaan lisäämällä tietoisuutta tapahtumasta ja lopulta tai jo prosessin aikana kommunikoiden jaetaan tämä kokemus toisten kanssa.

Dokumentaation taitojen osa-alueet

Seuraavaksi tarkastelemme dokumentointia, reflektointia ja kollaborointia tarkemmin sekä käsitteellisellä tasolla että toiminnan kautta.

Kerronnan taidot eli dokumentointi Oppija harjoittelee dokumentoinnin taitojaan muun muassa portfoliota tehdessään. Lyhyesti määriteltynä portfolio on kooste ja näyte oppimistapahtumasta.

Portfoliota tehdessään oppija tunnistaa, kielellistää ja taltio sekä omaa käsityöprosessiaan että oppimistaan. Dokumentointia voidaan tehdä sekä sanallisesti että visuaalisesti. Sähköisessä portfoliossa sanallinen dokumentaatio tapahtua kirjoitettuna tai auditiivisesti kun taas visuaalinen dokumentaatio tapahtuu kuvin. Oppija voi videoida dokumentaation, jolloin hän tuottaa visuaalisen ja sanallisen dokumentaation yhtä aikaa. Dokumentoidessa autenttisesti omaa prosessiaan ja oppimistaan oppijan kerronnan taidot kehittyvät.

Dokumentointiin liittyvät käsityön tavoitteet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.

Autenttiseen dokumentointiin perustuva itsearviointi Opettaja tehtävä on ohjata oppilasta koostamaan oppimastaan itselleen merkityksellinen ja oppimista edistävä mahdollisimman autenttinen portfolio. Portfolion sisältöön vaikuttavat oppijan omat tavoitteet ja prosessin merkityksellisten vaiheiden dokumentointi.

Oppilas dokumentoi visuaalisesti eli kuvaa omaa tuotettaan.

Merkityksellisten vaiheiden dokumentoinnissa oppija kehittyy tiedon varastoijasta raportoijaksi ja lopulta oman prosessinsa itsenäiseksi pohdiskelijaksi. Oppija voi aluksi tarvita runsaasti opettajan strukturoimaa ohjausta ja tukea dokumentoinnissa, mutta hänen kasvuaan itsenäiseksi merkityksellisien vaiheiden dokumentoijaksi tulee tukea. Oppijalle tulee tarjota esimerkkejä ja muistuttaa mahdollisissa siirtymäkohdissa dokumentaatiosta. Tämän voi tehdä esimerkiksi tukikysymysten avulla, jolloin oppijan huomio saadaan suunnattua prosessiin.

Autenttinen dokumentointi on perusta oppijan itsearvioinnille. Itsearviointi eroaa ulkopuolisesta arvioinnista niin, että arvioinnin tekee itse toimija. Oppijan itsearviointi on osa formatiivista arviointia ja sen tulisi tuottaa oivallusta, ymmärrystä sekä vahvistavaa ja seuraaviin tavoitteisiin suuntaavia ajatuksia.

Itsearvioinnissa oppija harjoittelee tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja kehittämiskohteitaan. Näiden tunnistaminen auttaa häntä asettamaan tavoitteita työskentelylleen ja oppimiselleen ja seuraamaan edistymistään. Itsearvioinnin myötä oppijan käsitys omasta osaamisesta selkiytyy ennen kaikkea hänelle itselleen, mutta myös vanhemmille ja opettajille.

Opettajan tehtävänä on ohjata, tukea ja rohkaista oppijaa kehittämään itsearviointitaitojaan. Aluksi oppijan itsearviointi perustuu pitkälti annettuihin malleihin/ohjeisiin. Itsearviointitaitojen kehittymisen myötä oppijan vapaampi reflektio lisääntyy, oppijan oma ääni kuuluu selvemmin ja oppija voi tunnistaa myös oppimista edistäviä työskentelytapojaan.

Tietoisuuden taidot eli reflektointi Reflektoinnilla tarkoitetaan oman toiminnan, oppimisen ja osaamisen prosessoimista ja arvioimista, joka perustuu vahvasti itsearviointiin. Dokumentaation kautta oppija saa tilaisuuden harjoitella reflektointia ja tarkastella tapahtunutta suhteessa omaan osaamisen sekä tavoitteisiin. Tavoitteena reflektoinnissa on rakentaa tietoisuutta itsestä oppijana sekä prosessin eri vaiheista. Perusopetuksen opetussuunnitelman oppimiskäsityksen mukaan tietojen ja taitojen oppimisen lisäksi oppija kehittyy reflektoimaan oppimistaan, kokemuksiaan ja tunteitaan.

Reflektointia tulee opettaa ja oppijaa tulee ohjata, tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi tarkentavilla kysymyksillä, joilla suunnataan huomiota painotettuihin asioihin. Oppijan tulee olla tietoinen oppimisprosessin yhteisistä ja omista tavoitteistaan. Alussa oman lähtötason ja osaamisen tason ymmärtäminen auttaa hahmottamaan prosessin edetessä omaa kehittymistään.

Ulkoisella palautteella voidaan ohjata reflektiota ja vaikuttaa oppijan näkemykseen itsestä oppijana. Palaute suuntaa oppijan kiinnostusta ja tätä kautta vaikuttaa suuresti tuleviin valintoihin. Myönteinen vaikutus on palautteella, jossa on selvästi annettu selkeitä askelmerkkejä, miten oppija voi päästä tavoitteeseensa. Ulkoisen palautteen antajia ovat opettajat, vertaiset ja huoltajat.

Oppilaalla on erilaisia kerronnan vaihtoehtoja, joista hän on valinnut sanallisen ja visuaalisen dokumentoinnin.

Jokainen meistä tarvitsee reflektoinnin taitoja päivittäin omassa elämässä. Reflektointia tarvitaan, jotta hahmotamme omat vahvuutemme ja toisaalta kehittämiskohteemme. Tätä kautta osaamme suunnata toimintaamme oppimisen ja oman osaamisen kannalta oikeaan suuntaan. Kun huomaamme pystyvämme kehittymään ja näemme konkreettisesti työmme tuloksia, rakennamme itsellemme kasvun asennetta.

Kasvun asenteen kautta pystymme luottamaan itseemme oppijana ja kasvaneen luottamuksen avulla minäpystyvyys vahvistuu.

Kollaborointi on yhteisen tietoisuuden rakentamista Jakamisesta käytetään käsitettä kollaborointi, joka dokumentoinnin yhteydessä tarkoittaa 1.) tiedon jakamista tai rakentamista jonkun toisen kanssa yhteistyössä 2.) dokumentoinnin ja kommunikoinnin mentorointia eli ohjausta ja opettamista.

Suppeimmillaan kollaborointi tapahtuu oppijan ja ohjaajan välillä, mutta jakamista voi tapahtua myös suuremmassa joukossa. Oppija-ohjaaja suhteessa valta-asetelma painottuu kollaboraation käyttötarkoituksen mukaan. Mikäli dokumentaatiota käytetään arvioinnin välineenä on erittäin tärkeää säilyttää dokumentoinnin ja reflektoinnin autenttisuus. Mentoroinnista eli ohjauksesta on suositeltavaa jättää selkeä jälki, jolloin se ennemminkin muistuttaa vuoropuhelua kuin ohjeistusta. Molempien roolien tulisi siis olla selkeästi erotettavissa myös jälkikäteen tarkasteltuna.

Ohjaajan läsnäolo kollaboroinnissa on merkityksellistä ja sitä voi tapahtua prosessin monissa vaiheissa.

Kollaboroinnilla ja mentoroinnilla voi olla rooli jo doku-

mentoinnin valinnoissa esim. millainen dokumentointi on laadukasta ja millaisella dokumentoinnilla oppimista halutaan esitellä. Ohjaajan selventävät kysymykset, kannustaminen ja selkeiden virheellisen havainnon korjaaminen ovat laadukkaan lopputuloksen kannalta olennaista ja ohjaavaa palautetta. Mikäli dokumentaatiota käytetään arvioinnissa on prosessin jälkeen käytävä arviointikeskustelu myös osa kollaborointia.

Kollaborointia voi tapahtua myös kahden oppijan välillä, jolloin he vertaisena peilaavat sisältöjään tai jopa yhdessä rakentavat ymmärrystään jostakin oppimisen kohteena olevasta ilmiöstä. Yhteisen ymmärryksen rakentamisesta syntyy myös tuotos, jotta prosesOppilas reflektoi omaa toimintaansa ja vahvistaa tietoisuuden taitojaan dokumentoinnin avulla.

si tulee näkyväksi. Vertaisen kanssa yhdessä reflektoidessa tietoisuuden tarkastelu on laajempaa ja syvempää kuin yksilön havainnointi. Vertaiset voivat ohjaajan ohella olla palautteen antajia toinen toisilleen. Kahden vertaisen oppijan työskennellessä valta-asetelma on tasapainoisempi kuin ohjaajan kanssa ja tilanne oppijalle vähemmän kuormittava.

Oppija pystyy portfoliossaan sekä pohtimaan että perustelemaan valintojaan ja oppimistaan sekä osoittamaan omaa osaamistaan mm. aineenhallintaansa alan käsitteistöä käyttäen. Portfolio antaa mahdollisuuden yksilölliseen ilmaisuun ja monipuoliseen osaamisen todentamiseen.

Dokumentaation taitojen kehittyminen on kehämäinen prosessi, joka rakentuu vuorovaikutuksessa opettajan ja vertaisten kanssa. Dokumentaation taidot eivät ole ikäsidonnaisia ja taitojen kehittyminen vaatii harjoittelua. Kielitietoinen opetus tukee näidenkin taitojen kehitystä.

Oppimisen jakamisessa ja mentoroinnissa siis rakennetaan yhteistä ymmärrystä kyseessä olevasta ilmiöstä ja jokainen osapuoli tarkastelee sitä omasta näkökulmastaan.

Edistyminen tulee näkyväksi ja sitä voidaan todistettavasti tarkastella ja käyttää myös arvioinnin näyttönä sekä formatiivisessa että summatiivisessa arvioinnissa. Opettaja pystyy arvioimaan portfoliosta oppijan taitoa tarkastella omaa työtään ja käsityöprosessissaan. Toisin sanoen portfoliotyöskentely on kaikkia osapuolia hyödyttävä pedagoginen ratkaisu.

Artikkeli on julkaistu myös Käsityöopettaja-lehdessä 3/2025. Artikkelin kirjoittajat työstävät kirjaa dokumentaatiosta ja sen on tarkoitus olla valmis vuonna 2026.

Toiminnallisuudesta tehoa tunneille Liikkumista hyödyntävät pedagogiset ratkaisut opetusharjoittelussa

Teksti ja kuvat: Yliopistonlehtori Susanna Takalo, Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Kirsi Peltonen, Oulun normaalikoulun lukio

Liikkumisen lisääminen oppitunneille tauottaa paikallaan oloa, optimoi opiskelijoiden vireystilaa, auttaa keskittymään ja kokonaisuudessaan edistää oppimista tukevaa ilmapiiriä. Oulun yliopistossa ja normaalikoulussa liikkumisen hyödyntäminen oppimisen tukena on otettu mukaan aineenopettajaksi opiskelevien pedagogisiin opintoihin. ”Opetusharjoittelijat innostuivat ajatuksesta, kuinka toiminnallisuutta ja liikkumista voisi tuoda äidinkielen ja kirjallisuuden tunneille. He kehittelivät eri aiheiden opiskeluun toiminnallisia työpisteitä, tauottivat tietopainotteista opiskelua erilaisilla jumpilla ja veivät oppijoita erilaiseen ympäristöön ulos. He ottivat tuntiensa suunnittelussa huomioon sen, kuinka toiminnallisuus ja liikkuminen linkittyy järkevästi opiskeltaviin sisältöihin, niin että se tukisi laajemminkin tunnin tai opintokokonaisuuden tavoitteita.” Näin kuvaa Kirsi Peltonen Oulun normaalikoulun lukiosta, joka on yksi kahdestakymmenestä Opetus- ja kulttuuriministeriön tukeman lukuvuosille 2022–2024 ajoittuvan Liikkuvat

!

oppitunnit lukiossa -hankkeen (LOL) yhteistyölukiosta. Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan toteuttaman hankkeen yhtenä tavoitteena oli vahvistaa aineenopettajien ja aineenopettajaksi opiskelevien ymmärrystä liikkumisen myönteisistä vaikutuksista opiskelijan oppimiseen ja hyvinvointiin.

Oulun normaalikoululla opiskelupäivän aikainen liikkuminen nähdään tärkeänä, ja hankkeessa aineenopettajia kannustettiin sisällyttämään opetukseensa liikkumista hyödyntäviä pedagogisia ratkaisuja. Lisäksi yhteistyössä aineenopettajakoulutuksen koordinaattori Emilia Mannisen ja normaalikoulun opetusharjoittelun koordinaattoreiden Piita Leppilahden ja Juhani Kirveen kanssa suunniteltiin koulutustapahtuma, missä ohjaavia opettajia kannustettiin tukemaan opettajaksi opiskelevia suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan liikkumista sisältäviä oppitunteja.

Oulun yliopistossa aineenopettajakoulutuksen pedagogisiin opintoihin sisältyy Kasvu, kehitys ja oppiminen -opintojakso, jolla opettajaksi opiskelevat jaetaan pääaineesta riippumattomiin ryhmiin. Osana opintojaksoa kaikki osallistuvat opetustapahtumaan, joka tukee opettajaksi opiskelevan asiantuntijuuden kehittymistä liikkumisen pedagogisessa hyödyntämisessä. Opetustapahtumassa opettajaksi opiskelevat tutustuvat kaikkiin oppiaineisiin helposti sovellettaviin erilaisiin pedagogisiin menetelmiin, joissa liikkumista yhdistetään oppitunnin sisältöön. Voidaan puhua myös toiminnallisesta opetuksesta, joka sisältää opiskelijoiden liikkumista. Toiminnallinen oppiminen käsitteenä kuvaa ja tarkoittaa oppimistapahtumaa, jossa toiminta ja tekeminen ovat jollakin tavalla mukana.

Opettajankouluttajan ohjauksessa yhdessä erilaisia menetelmiä kokeilemalla jokainen opettajaksi opiskeleva voi kokea opetukseen lisätyn kevyen liikkumi-

sen vaikutukset omaan vireystilaansa tai ilmapiiriin ryhmässä. Opettajaksi opiskelevien omakohtaiset kokemukset ja konkreettiset mallit tukevat ja rohkaisevat liikkumisen sisällyttämistä osaksi opetusta syventävässä opetusharjoittelussa, jonne opettajaksi opiskelevat suuntaavat kehittämään pedagogista toimintaansa Kasvu, kehitys ja oppiminen -opintojakson päätteeksi.

Yleisesti liikkumista yhdistetään tai integroidaan oppitunnin sisältöihin niukemmin toisella asteella kuin perusopetuksessa.

Liikkumisen sisällyttäminen osaksi opetusta ja oppimista on kuitenkin perusteltua myös lukiossa, jonka opiskelijoista 62 % pitää toiminnallista opetusta opiskelukykyä tukevana (Siekkinen ym. 2021).

Peltonen toteaa, että hänelle itselleen vuorovaikutuksen tehostuminen, oppijoiden keskittymisen paraneminen ja opiskeltaviin asioihin kiinnittyminen ovat tärkeimpiä syitä sisällyttää liikkumista osaksi opetusta.

Opetusharjoittelun kannalta hän pitää tärkeänä sitä, että harjoittelijat pääsevät käytännössä kokeilemaan erilaisia toiminnallisia ja liikkumista sisältäviä tapoja toteuttaa opetusta. Lisäksi he pääsevät arvioimaan ratkaisujen toimivuutta ja keskustelemaan niistä ohjaustilanteissa.

Oulun normaalikoululta biologian ja maantieteen lehtori Karoliina Hovila ja historian, psykologian, yhteiskuntaopin ja elämänkatsomustiedon lehtori Eemeli Toljamo ovat olleet Peltosen lisäksi kehittämässä lukio-opetukseen soveltuvia liikkumista hyödyntäviä pedagogisia ratkaisuja. Lukio-opetukseen soveltuvia oppitunnin aikaista liikkumista tukevia materiaaleja on niukasti saatavilla, minkä vuoksi LOL-hankkeessa tuotettiin Toiminnallisia tehtäviä lukion oppitunneille -materiaali. Se sisältää yhteistyölukioiden opettajien

Fyysinen aktiivisuus on osa äidinkielen ja kirjallisuuden oppituntia

suunnittelemia ja testaamia lukion oppiaineiden eri moduuleihin ja niiden oppisisältöihin sidottuja liikkumista sisältäviä tehtäviä. Valmiit mallit ja ideat madaltavat kynnystä kokeilla uusia pedagogisia menetelmiä mutta myös edistävät liikkumisen vakiintumista osaksi opetusta.

Ideat jakoon jatkohankkeella OKM on myöntänyt jatkorahoituksen LOL-hankkeelle lukuvuodelle 2025–2026. Hankkeessa tuotettuja sisältöjä levitetään yliopistojen aineenopettajakoulutukseen. Toiminnallisen opetuksen työpajoja toteutetaan opettajille suunnatuissa koulutustapahtumissa ja AOL:n jäsenjärjestöjen koulutuspäivillä, joissa aineenopettajilla on mahdollisuus poimia ideoita ja saada valmiita malleja, miten ylläpitää opiskelijoiden vireystilaa oman opetettavan aineen oppitunneilla.

Lisäksi tavoitteena on, että myös harjoittelukouluissa aineenopettajaksi opiskeleville tarjotaan mahdollisuus toteuttaa liikkumista sisältävää toiminnallista oppimista osana omaa harjoittelujaksoa.

Tutkimustietoa tarvitaan lisää Tämän hetken tutkimustiedon mukaan liikkuminen tukee kognitiivista toimintaa ja tehtävään keskittymistä (Haverkamp ym., 2020) sekä viihtyvyyttä oppitunnilla (Bedard ym., 2019). Liikkumista sisältävillä toiminnallisilla menetelmillä on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia oppimiseen (Daly-Smith ym., 2018).

Tutkimusnäytön mukaan tulokset liikkumisen vaikutuksista nuorten ja nuorten aikuisten oppimiseen ovat samansuuntaisia kuin peruskouluikäisillä, mutta autenttisissa oppimisympäristössä ja erityisesti suomalaisnuorten oppituntien aikaista liikkumista on tutkittu vähän.

Suomen Akatemian vuosille 2023–2027 rahoittaman Fyysisesti aktiiviset oppitunnit lukiossa -konsortiotutkimushankkeen tavoitteena on lisätä ymmärrystä opettajien ja oppilaiden kokemuksista ja sitoutumisesta fyysisesti aktiivisilla lukuaineiden oppitunneilla lukiossa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään fyysisesti aktiivisten oppituntien välittömiä vaikutuksia oppimisen kognitiivisiin edellytyksiin sekä tilannekohtaiseen kiinnittymiseen. Tutkimuksen toteuttaa Jyväskylän ammattikorkeakoulun Likes ja Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta.

Lisätietoja: Liikkuvat oppitunnit lukiossa (LOL) -kehittämishanke: susanna.takalo@oulu.fi Fyysisesti aktiiviset oppitunnut lukiossa -konsortiotutkimushanke: https://www. jamk.fi/fi/projekti/ fyysisesti-aktiivisetoppitunnit-lukiossa Toiminnallisia tehtäviä lukion oppitunneille -materiaali https:// liikkuvaopiskelu. fi/tukimateriaali/ toiminnallisia-tehtavialukion-oppitunneille/.

Lähteet:

Bedard, C., St John, L., Bremer, E., Graham, J. D., & Cairney, J. (2019). A systematic review and meta-analysis on the effects of physically active classrooms on educational and enjoyment outcomes in school age children. PloS one, 14(6), e0218633. https://doi.org/10.1371/journal. pone.0218633

Daly-Smith, A., Zwolinsky, S., McKenna, J., Tomporowski, P. D., Defeyter, M. A., & Manley, A. (2018). Systematic review of acute physically active learning and classroom movement breaks on children’s physical activity, cognition, academic performance and classroom behaviour: understanding critical design features. BMJ Open Sport & Exercise Medicine 2018; 4: e000341. https://doi:10.1136/ bmjsem-2018-000341

Haverkamp, B. F., Wiersma, R., Vertessen, K., van Ewijk, H., Oosterlaan, J., & Hartman, E. (2020). Effects of physical activity interventions on cognitive outcomes and academic performance in adolescents and young adults: A meta-analysis. Journal of sports sciences, 38(23), 2637-2660. https://doi.org/10.1080/02640414.2020.1794763

Siekkinen, K., Kujala, J., Kallio, J., Hakonen, H. & Tammelin, T. (2021).

Toisen asteen opiskelijoiden mielipiteet liikunnasta ja sen lisäämisestä opiskelupäivään. Liikunta & Tiede 58 (1), 86–94.

Tiimimuotoinen

oppimisen tuen kokeiluhanke Oulun normaalikoulun lukiossa Kaisa Määttä lukion kouluvalmentaja Oulun normaalikoulun lukio

Astelen käytävää työhuonettani kohti. Tuttu hahmo istuu lattialla oveni edessä.

Oletko odottanut pitkään? Meillä on huomiselle ohjausaika sovittuna – eikö olekin?

Joo… Haluan puhdistaa mun mieltäni. Onko sulla aikaa?

On minulla aikaa, käy peremmälle.

Olen lukion kouluvalmentaja ja työskentelen Oulun normaalikoulun lukiossa Opetushallituksen rahoittamassa pedagogisen tuen kokeiluhankkeessa. Olen koulutukseltani opinto-ohjaaja ja vuoden 2025 loppuun kestävässä hankkeessa keskityn auttamaan opiskelijoita, jotka tarvitsevat opinnoissaan enemmän tukea. Käymme yhdessä läpi opintojen tilannetta, teemme suunnitelmia rästien hoitamiseksi, pysähdymme sen äärelle, mikä milloinkin on vaikeaa – opinnoissa tai muuten. Joskus toteamme esimerkiksi, että lukio-opintoja on parempi jatkaa aikuislukiossa, jolloin hoidan siirtymisen vaatimat järjestelyt ja saattelen opiskelijan polullaan eteenpäin.

Kouluvalmentajana toimin opinto-ohjaajan työparina ja olen osa kokeiluhankkeessa koottua tukitiimiä, johon kuuluvat opinto-ohjaajan lisäksi erityisopettajat ja eri aineryhmiä edustavat aineenopettajat. Tärkeä yhteistyötaho työssäni on opiskeluhuolto. Hankkeen päättymisen jälkeen työtäni jatkaa valmentajaopettaja, joka kuuluu hankkeen tukitiimiin ja tukee opiskelijoita oman aineenopettajan työnsä ohella.

Opiskelija on tehnyt opiskelutehtäviään pitkälle yöhön, eikä ole saanut nukuttua. Takamatka opinnoissa on tuntuva, eikä lähenevän asepalveluksen lykkääminen ole hänelle vaihtoehto. On pysähdyttävä kuulostelemaan voimia. Opiskelija saa arvioida ne itse tutulla asteikolla nelosesta kymppiin. Tänään ei tarvitse jaksaa enempää.

Tapaamme säännöllisesti, viestittelemme ja soittelemme. Opiskelija on ahkera, sinnikäs ja päättäväinen. Kerta kerran jälkeen rästissä olevien tehtävien ja kokeiden lista lyhenee. Opiskelijan ääneen tulee voimaa, ryhti suoristuu. Reppu lentää jo tottuneesti työhuoneeni sohvalle. Heikomman motivaation hetkellä hän muistuttaa itseään: ”Ei, kyllä mä haluan sen reksin Pepsin.”

Rehtorin 150 opintopisteen saavuttamisesta lupaama musta juoma on palkinto, jonka opiskelija haluaa saada – näyttö, jonka hän tarvitsee itselleen ja muille.

Urakan valmistuttua on pysähdyttävä jälleen. ”Olen ihan shokissa siitä, mitä on tullut tehtyä.” Käymme läpi yhteistä polkua ja sitkeää loppukiriä. Hyvästelemme koulun käytäviä ja suuntaamme ajatuksia armeijan aloitukseen. Talletan muistojeni aarteisiin hänen sanansa siitä, millainen merkitys minun tuellani on ollut hänelle:

”Oot ollu mulle henkisenä pilarina, tornina… Oon tienny, että jos tulee vaikea paikka, niin voin tulla tänne ja sä tiedät mun asiat.” Koen vahvasti työni merkityksellisyyden ja hänen vilpittömän arvostuksensa. – Kiitos, että sain tukea ja kannatella.

Lakkiaispäivä on kirkas ja kaunis. Istun takarivissä ja seuraan opiskelijan häkeltynyttä olemusta, kun hän lähtee vastaanottamaan stipendiään. Valokuvien jälkeen mietin, tulemmeko koskaan tapaamaan.

Kun syyskuun alku vielä hellii meitä lämmöllään, kilahtaa viesti tutusta numerosta: ”Pääsen huomenna armeijasta lomille. Ootko koululla? Voisin tulla käymään.”

(Lupa (kehotus) tarinan kertomiseen saatu opiskelijalta)

Koko koulu tukee Oppimisen tuen uudistuksen seurauksena lukiolaisten oikeus oppimisen tukeen vahvistuu ja oikeus erityisopetukseen täsmentyy. Lukiomme kokeiluhanke on osa lukiokoulutuksen oppimisen tuen kehittämishanketta, josta Opetushallituksen sivuilla kerrotaan seuraavasti: ”Oppimisen tuen kehittämishankkeen tavoitteena on selkiyttää ja kehittää oppimisen tuen järjestelmää lukiokoulutuksessa. Hankkeessa edistetään ohjausta ja moniammatillista tukea siten, että jokainen opiskelija saa tarvitsemansa tuen siirtyäkseen koulupolulla eteenpäin. Tukea kohdistetaan erityisesti niille nuorille, jotka ovat vaarassa jäädä jälkeen opinnoissa tai keskeyttää opintonsa. Oppimisen tukea kehitetään moniammatillisena yhteistyönä koko oppilaitosyhteisön kanssa.”

Lukion aineenopettajilla on jatkossa vahvempi rooli oppimisen tuen toteuttamisessa. Hankkeessamme koottiin tukitiimi, jossa on äidinkielen, kielten, LUMAja reaaliaineiden opettajia. Rehtorimme Pasi Hieta tiivisti tukitiimin toimintaa hienosti toimintakertomuksessamme: ”Opettajien tukitiimi on itse suunnitellut toimintaansa. Ryhmässä on ollut iloinen, innostunut ja innovatiivinen ilmapiiri, jossa ideat ovat ruokkineet toisiaan. Suunnittelutyössä on huomattu, että eri oppiaineissa on erilaisia tukitarpeita. Eniten tukea oppimisvaikeuksiin tarvitaan tyypillisesti matemaattisissa aineissa ja kielissä. Reaaliaineissa taas tukea tarvitaan erilaisten tuotosten, kuten projektitöiden tekemiseen. Käytännössä tukitiimissä mukana olevat opettajat ovat antaneet yksilö- tai ryhmäkohtaista tukiopetusta, luoneet eriyttävää oppimateriaalia, olleet yhteisopettajina ja järjestäneet perjantai-iltapäivisin läksypajaa, joka on saavuttanut suuren suosion. Läksypajaan voi tulla yksin tai ryhmissä tekemään läksyjä tai lukemaan kokeisiin, ja pajassa on mahdollista saada apua paikalla olevilta opettajilta.”

Osaavien opettajien tuella opiskelijat ovat saaneet täydennettyä puuttuvia suorituksiaan tai korotettua tarvittavia arvosanoja. Heidän ohjauksessaan on ollut mahdollista valmistautua koeviikon kokeisiin tai rästikokeeseen. Reaaliaineissa opiskelijat ovat halutessaan saaneet tukitunteja ylioppilaskokeisiin valmistautumiseen ja lisämahdollisuuden ylioppilaskokeen harjoituskokeeseen ja henkilökohtaiseen palautteeseen.

Kielten ja matematiikan tunneilla on kokeiltu työtapaa, jossa toinen opettaja ottaa pienemmän ryhmän toiseen tilaan opiskelemaan. Tämä ennaltaehkäisevä tuki opintojaksojen aikana on todettu mielekkääksi ja tehokkaaksi kaikkien kannalta. Ajattelen, että se on

esimerkki tuesta, joka on varhaista ja oikea-aikaista, tarjolla koko ryhmälle, osa omaa opetustyötä ja joka hyödyttää kaikkia opiskelijoita. Käynnissä olevan hankkeemme aikana aineenopettajilla on mahdollisuus kokeilla, millaiset tuen elementit omassa oppiaineessa ovat vaikuttavia ja punottavissa omaan perustyöhön.

Opiskelijoiden tukeminen hankeresurssin mahdollistamana on koettu mieluisaksi. Erityisesti opiskelijoiden henkilökohtainen ohjaus ja pienryhmätapaamiset on koettu antoisiksi, koska opiskelijat ovat uskaltaneet rohkeasti kysyä ja kertoa ongelmistaan. Henkilökohtaisessa ohjauksessa on voitu tukea esimerkiksi opiskelijoita, jotka kokevat epävarmuutta matematiikassa. Tuloksiakin on saatu, mutta monen opiskelijan kohdalla työ jatkuu vielä.

Kansainvälistä yhteistyötä opettajankoulutuksessa: kokemuksia kahdelta mantereelta Kirsi Wallinheimo, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto PL 5, 00014 Helsingin yliopisto kirsi.wallinheimo@helsinki.fi, 050-4480528 Anna Kouhia, yliopistonlehtori, dosentti, Helsingin yliopisto PL 5, 00014 Helsingin yliopisto anna.kouhia@helsinki.fi, 050-4033165

Kuva: Kirsi Wallinheimo

Tässä puheenvuorossa tarkastelemme kansainvälisen yhteistyön ja kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen merkitystä opettajankoulutuksessa DigiSTEAM-hankkeen kokemusten valossa. Hankkeen yhteistyö ja liikkuvuus rakentuivat kolmen yliopiston välille (Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Stellenboschin yliopisto). Hankkeen toteutuksen kärkenä oli kansainvälinen liikkuvuus yhteistyöyliopistojen välillä, johon osallistuimme yhdessä hankkeen lähes parinkymmenen muun opettajankouluttajien ja opettajaopiskelijoiden kanssa. Meille opettajankouluttajille DigiSTEAM tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella moninalaisen tiede- ja taideopetuksen järjestämistä ja digitaalisia käytänteitä eri kulttuurien rajapinnoilla. Fyysinen etäisyys kotoa ja yhteisesti koetut hankematkat uusiin ympäristöihin loivat ainutlaatuisen tilan, jossa syntyi vahva yhteisöllisyyden tunne. Keskustelut jatkuivat usein pitkälle yöhön ja syventyivät erityisesti siihen, miten erilaiset koulutusjärjestelmät voivat toimia peileinä ja herättää dialogisuutta opettajuuden merkityksestä globaalissa maailmassa.

DigiSTEAM-hankkeen kansainväliset liikkuvuusjaksot avasivat uusia näkökulmia opettajuuteen Pian päättymässä oleva Digital learning in STEAM pedagogy for the Equity of Education (DigiSTEAM, 2023– 2025) on Opetushallituksen rahoittama kaksivuotinen hanke digitaalisen STEAM-pedagogiikan kehittämiseksi Suomessa ja Etelä-Afrikassa. Hankkeen tavoitteena on ollut edistää koulutuksen tasa-arvoa digipedagogiikan keinoin STEAM-opetuksessa ja jalkauttaa tietoa STEAM-opetuksen hyvistä käytännöistä Suo-

messa ja Etelä-Afrikassa. Hankkeessa STEAM yhdistää luonnontieteiden (science), teknologian (technology), taito- ja taideaineiden (arts) ja matematiikan (mathematics) opetusta ja oppimista keskittyen erityisesti käsityön ja muotoilukasvatuksen näkökulmiin.

Digitaalisuuden integroiminen STEAM-opetukseen on tähdännyt hankkeessa erityisesti opetuksen saavutettavuuden parantamiseen ja kriittisen lukutaidon edistämiseen. Projektissa on painotettu pedagogisten käytäntöjen vaihtoa kolmen projektitoteutusmuodon kautta: 1) virtuaaliset materiaalit ja workshopit, 2) opettajien ja opiskelijoiden lyhytaikainen liikkuvuus yliopistojen välillä sekä 3) STEAM-opetukseen liittyvä tutkimus ja oppimateriaalien tuottaminen.

Kuva: Anni Roine

Opettajankouluttajina koimme hankkeen merkittävimmän annin liittyneen osallistujien kokeman kulttuurisen reflektiopinnan syventymiseen. Jo hankkeen kotimaan liikkuvuuden aikana pääsimme näkemään ja kokemaan, miten STEAM-pedagogiikkaa voidaan soveltaa erilaisissa oppimisen ja opettamisen konteksteissa, ja kuinka monipuolisia näkökulmia yhteistyö voi tarjota myös Suomen rajojen sisäpuolella. Koimme, että hankkeen liikkuvuus Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen välillä pystyi avaamaan erilaisten toimintatapojen toteutuksia STEAM-opetuksessa lokaalisti.

Samaisella kotimaan liikkuvuusjaksolla mukana olleet uruguaylaiset ja eteläafrikkalaiset opettajat ja opettajaopiskelijat lisäsivät kokemukseen vielä globaalin ulottuvuuden. DigiSTEAM-hankkeen kautta syntynyt vuoropuhelu eri kulttuuritaustoista tulevien opettajaopiskelijoiden välillä tuntuikin avanneen uusia näkökulmia opetukseen, oppimiseen ja koulutuksen arvoihin monella eri tasolla. Huomasimme, että vaikka esimerkiksi yhteistä kieltä ei aina löytynyt täydellisesti, opettajuus itsessään saattoi toimia yhteisenä kielenä, jolloin ammatilliset kysymykset ja pedagogiset käytännöt yhdistivät yli sanojen ja kulttuurirajojen.

Opettajankouluttajille kokemus kulttuurien kohtaamisesta käytännön opetuksessa tarjosi mahdollisuuden pohtia, miten kulttuurienvälistä osaamista voitaisiin kehittää osana opettajankoulutusta, ja edelleen, miten opiskelijoita rohkaista kohtaamaan moninaisuutta avoimesti.

Konkreettisiksi oppimisen paikoiksi muodostuivat kouluvierailut, oppituntien seuraaminen, työpajat ja paikalliseen kulttuuriin tutustuminen. Monialaisissa STEAM-työpajoissa Itä-Suomen yliopistossa yhtenä aiheena oli langan värjäys luonnonväreillä, jonka aikana havainnoitiin luonnonväriaineiden ja puretteen aikaansaamaa kemiallista reaktiota villalle. Samaan aikaan toinen ryhmä teki kokeita teknisen käsityön pajassa keskittyen sähkön tutkimiseen pieniä, liikku-

via Harjabotti-robotteja rakennellen. Iloiset huudahdukset täyttivät huoneen vastarakennettujen robottien herätessä eloon – puhumattakaan siitä, että ne olivat myös esteettisesti hauskoja otuksia. Erityisen mieleenpainuvia hankkeen kaikille osallistujille olivat myös suomalaisten opiskelijoiden suunnittelema päiväretki ja tutustuminen Suomenlinnaan maailmanperintökohteena ja kansallislajimme jääkiekko-ottelun seuraaminen Helsingin jäähallissa. Kolin kansallismaisemissa tehty vaellus, jonka päätteeksi kokoonnuimme yhteissaunaan Joensuun Jääkarhujen avantouintikeskukseen, oli monelle suomalaisellekin uusi kokemus. Luonnon läheisyys – jopa karhujen kohtaamisen mahdollisuus poluilla – toi kokemukseen oman jännityksensä ja vahvisti ryhmän yhteishenkeä.

Kuva: Anna Kouhia

Etelä-Afrikan konteksti puolestaan avasi meille näkymän sellaiseen arkeen ja koulutuksen järjestämiseen, jota emme olisi osanneet kuvitella. Ymmärryksemme opettajien työn merkityksestä ja haasteista laajeni huomattavasti. Samalla huomasimme, että esimerkiksi Science center -vierailumme Kapkaupungin tiede- ja oppimiskeskuksessa olisi voinut olla hyvin samansisältöinen missä päin maailmaa tahansa, sillä tieteen ilmiöt olivat universaaleja. Silti paikallisesti toteutettuina tiedepedagogiikka näyttäytyi meille uudessa valossa: äänekkäinä leikkeinä, kehollisina liikkeinä ja oppilaita osallistavina lauluina ja taputuksina.

Myös eteläafrikkalaisissa luokkahuoneissa kohtasimme toimintaa, joka korosti oppimista kehollisten kokemusten kautta. Se haastoi meidät pohtimaan omia tottumuksiamme ja toimintatapojamme opettajina, rohkaisten myös kokeilemaan uusia tapoja tehdä opetuksesta elämyksellisempää.

Kuva: Päivikki Liukkonen

Erityisen arvokkaita hankkeen aikana olivat myös hetket, jolloin päivän ohjelma oli jo päättynyt. Iltaisin keskustelut jatkuivat pitkälle yöhön – opettajaopiskelijat ja opettajat pysähtyivät yhdessä pohtimaan koulutusjärjestelmien eroja, opettajuuden merkitystä ja kasvatustyön globaalia vastuuta. Nämä kohtaamiset syvensivät ymmärrystä ja loivat siltoja kulttuurien välille tavalla, jota mikään luento ei olisi voinut tarjota.

DigiSTEAM – tulevaisuuden taitojen rakentaja ja innostaja DigiSTEAM-hankkeen kautta syntynyt vuoropuhelu eri kulttuuritaustoista tulevien opettajaopiskelijoiden välillä avasi uusia näkökulmia opetukseen, oppimiseen ja koulutuksen arvoihin. Yhdessä jaetuista kokemuksista nousi esiin, miten erilaiset kontekstit muovaavat opettajuutta ja koulutuksen käytäntöjä.

Suomen ja Etelä-Afrikan opetuskäytänteiden vertailu toi esiin, miten STEAM-opetus voidaan valjastaa sekä resurssien että luovuuden näkökulmasta eri tavoin.

Nämä näkökulmat voivat toimia inspiraation lähteenä kaikille opettajille, johon DigiSTEAM-hanke tarjoaa konkreettisia resursseja ja työkaluja niin opiskelijoille kuin opettajille kriittisen ajattelun, digitaalisen viestinnän ja yhteistyötaitojen kehittämiseen. Samalla se rohkaisee pohtimaan opetuskulttuureja ja pedagogisia käytäntöjä eri konteksteissa.

Hankkeen aikana tuotetut materiaalit jäävät avoimesti saataville myös projektin päätyttyä, tukien pitkäjänteistä kehitystyötä koulutuksen tasa-arvon hyväksi. STEAM-käytäntöjen edistämiseksi hankkeessa on toteutettu myös materiaaleja opetukseen. Tuotetut monialaiset opetusmateriaalit tarjoavat pedagogista välineistöä kädentaitojen opetukseen, kulttuurisen kompetenssin vahvistamiseen sekä kriittisen ajattelun ja kestävän kehityksen teemojen käsittelyyn kä-

sityön opetuksessa. Materiaalit on julkaistu suomeksi hankkeen blogissa, ja ne tullaan kääntämään englanniksi, afrikaansiksi ja isixhosaksi vuoden 2025 loppuun mennessä. Materiaalien käännökset muille hankekielille toimivat väylänä kulttuurikohtaamiseen ja koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseen, mikä lähentää ajatusta, että opetuksen kentällä voi olla globaaliyhteys materiaalien kautta.

DigiSTEAM-hankkeen blogi: https://blogs.helsinki.fi/digisteam/ Hankkeesta valmistuneet tutkielmat Joutsenlahti, Noora. 2025. Asiantuntijoiden näkemyksiä STEAM-opetuksen käytänteistä Suomessa ja Etelä-Afrikassa. Kehittämistutkimus Etelä-Afrikan maaseutualueiden koulutuksen yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Maisterintutkielma, Helsingin yliopisto.

Pasanen, Veera. 2025. Tulevaisuustaitoja käsitellen: Muotoilu-oppimateriaalin kehittämistutkimus. Maisterintutkielma, Helsingin yliopisto.

Tiusanen, Anni. 2025. Kehyskudontaa luonnonmateriaaleilla: STEAM-oppimateriaalin kehittämistutkimus.

Maisterintutkielma, Helsingin yliopisto.

Korupaja

sytytti luovuuden liekin Rantakylässä Teksti ja kuvat: Kimmo Nyyssönen, Rantakylän normaalikoulu

Rantakylän normaalikoulun teknisen työn tila muuttui keskiviikkona 9.9.2025 luovan teknologian näyttämöksi, kun FCLab-hanke järjesti korupajan, jossa osallistujat pääsivät suunnittelemaan ja valmistamaan omia korujaan xTool M1 -laitteella. Tapahtuma keräsi paikalle toistakymmentä osallistujaa, joille tarjottiin mahdollisuus kokeilla uutta teknologiaa käytännössä – ilman aiempaa kokemusta. xTool M1 yhdistää laserleikkurin, laserkaiverruksen ja veitsileikkurin yhteen helppokäyttöiseen laitteeseen.

Pajassa laite osoittautui erinomaiseksi välineeksi luovuuden vapauttamiseen: osallistujat suunnittelivat digitaalisesti koruja, jotka toteutettiin tarkasti ja nopeasti laserin avulla. Lopputuloksena syntyi suomalaisesta vanerista persoonallisia korvakoruja, rintakoruja ja avaimenperiä, joissa näkyi tekijöidensä oma tyyli.

Design-prosessi toi tekemiseen syvyyttä Kouluttajina toimivat Sampo Forsström, Miruna Toma ja Ville Eronen, jotka ohjasivat osallistujia asiantuntevasti ja kannustavasti. Miruna esitteli työpajan alussa design-prosessin vaiheet, jotka ohjasivat osallistujia ideoinnista valmiiseen tuotteeseen. Prosessi sisälsi seuraavat vaiheet: emphatise (ymmärtäminen), define (ongelman määrittely), design/plan (suunnittelu), prototype/ produce (tuotanto), research (taustatyö), test/evaluate (arviointi), ideate (ideointi) ja improve/iterate (kehittäminen). Tämä lähestymistapa toi tekemiseen pedagogista syvyyttä ja auttoi osallistujia hahmottamaan luovan prosessin kokonaisuutena.

Tunnelma pajassa oli lämmin ja keskittynyt. Osallistujille tarjottiin myös pientä purtavaa, mikä loi mukavan ja yhteisöllisen ilmapiirin. Moni osallistuja jäi juttele-

maan vielä pajatyöskentelyn jälkeen, ja toiveita vastaavista työpajoista esitettiin jo paikan päällä.

Korupaja oli osa FCLab-hanketta, jonka tavoitteena on edistää luovaa teknologian käyttöä opetuksessa.

Hanke tarjoaa opettajille ja oppilaille mahdollisuuksia kokeilla uusia välineitä ja menetelmiä, jotka tukevat oppimista ja tekemistä. Tapahtuma osoitti konkreettisesti, miten teknologia voi rikastuttaa opetusta ja innostaa kokeilemaan uutta.

Pajasta mukaan lähti itse tehty koru, uusi osaaminen ja innostus jatkaa luovaa tekemistä. Korupaja oli onnistunut esimerkki siitä, miten teknologia ja käsityö voivat kulkea käsi kädessä – ja miten laser voi todella tuoda esiin luovuuden kirkkaimmillaan.

We Built This City Tulevaisuuden tekijöiden kaupunki kasvaa yhdessä Teksti ja kuvat: Kimmo Nyyssönen, Rantakylän normaalikoulu

Keväällä 2025 Itä-Suomen yliopiston Rantakylän normaalikoulussa toteutettiin ainutlaatuinen monialainen oppimisprojekti, jossa neljäsluokkalaiset, luokanopettaja- ja erityisopettajaopiskelijat ja ohjaajat rakensivat yhdessä tulevaisuuden pienoismallikaupungin. "Tulevaisuuden tekijät" -hanke oli osa luokanopettajaopiskelijoiden syventävää opetusharjoittelua, ja sen tavoitteena oli tuoda esiin oppimisen, opettajuuden ja yhteistyön voima käytännössä.

Maker-pedagogiikkaa ja STEAM-oppimista Projektin ytimessä oli maker-pedagogiikka, jossa yhdistyivät luova rakentaminen, teknologia ja laaja-alainen osaaminen. Oppilaat rakensivat kaupunkia kierrätysmateriaaleista, kuten pahvista, puutikuista ja muista askartelumateriaaleista. Lisäksi hyödynnettiin Micro:bitin pieniä ohjelmoitavia taskutietokoneita esimerkiksi katuvalojen ja siltojen aukaisumekanismien automatisointiin. Työskentelyssä korostui vapaus ideoida ja toteuttaa omia ratkaisuja – yritys ja erehdys olivat osa oppimisprosessia.

Kaupungin suunnittelu ja rakentaminen vaati matematiikan taitoja mittasuhteiden laskemisessa, ympäristöopin tietoja energiaratkaisuista ja liikkumisesta sekä äidinkielen ja kuvataiteen osaamista tarinoiden ja rakennusten muotoilussa. Projektissa opittiin myös konkreettisia asioita: tulevaisuuden kaupunki vaatii paljon pahvia ja kuumaliimaa – ja kuumaliima todella on kuumaa.

Yhteisöllisyys ja monialainen oppiminen Projektissa työskenteli kahdeksan luokanopettajaopiskelijaa ja kaksi erityisopettajaopiskelijaa, joita ohjasivat Itä-Suomen yliopiston lehtori Jasmin Leskinen, Rantakylän normaalikoulun lehtorit Kimmo Nyyssönen, Tommi Nurmi, Milla Koivunmaa ja Ville Eronen sekä FCLab-hankkeen Lead Ambassador Sampo Forsström.

Opiskelijaopettajat saivat mahdollisuuden suunnitella ja toteuttaa laajan oppimiskokonaisuuden aidossa koulukontekstissa, jakaen vastuuta ja ratkoen arjen opetustilanteita yhdessä. Kokemus vahvisti ymmärrystä siitä, että monialaiset kokonaisuudet vaativat pitkäjänteistä suunnittelua ja rohkeutta kokeilla uutta – aivan kuten opettajan työ yleensäkin. Kuten eräs opiskelija kuvasi: ”Oli hienoa nähdä, miten oppilaat innostuivat, ottivat vastuuta ja keksivät omia ratkaisujaan. Samalla me opiskelijat opimme opettajina luottamaan prosessiin ja toisiimme.”

Monialainen oppimisympäristö tarjosi oppilaille ja opiskelijoille mahdollisuuden kasvaa tulevaisuuden tekijöiksi. Oppilaat oppivat, että kaupungissa tärkeintä eivät ole pelkät rakennukset, vaan se, miten ihmiset elävät yhdessä ja millaisia arvoja kaupunki kuvastaa.

Kestävän kehityksen teemat nousivat esiin energiaratkaisuissa, liikkumisessa ja turvallisen asuinympäristön suunnittelussa.

Projektin vaiheet ja huipennus Projektin aikana oppilaat työskentelivät 10 ryhmässä, joissa jokainen suunnitteli ja rakensi oman kaupunginosansa. Kaupunginosat liitettiin toisiinsa tieverkostolla ja silloilla, ja jokaisessa oli vähintään yksi peruspalvelu, kuten koulu, kirjasto tai sairaala. Kaupunginosien suunnittelu ja yhteensovittaminen vaati koko luokan yhteistyötä. Micro:bit-työpajojen aikana oppilaat pääsivät kokeilemaan, miten ohjelmointi ja teknologia voivat tuoda kaupunkiin älykkäitä ratkaisuja arjen haasteisiin. Esimerkiksi liikennevalojen ohjelmointi Micro:bitillä auttoi ymmärtämään, miten automaatio voi parantaa turvallisuutta ja sujuvuutta kaupunkiympäristössä.

Seitsemän viikon työ huipentui "Tulevaisuuden Tekijät" -messuihin, joissa oppilaat esittelivät projektinsa vierailijoille ja kotiväelle. Messuilla kaupunki koottiin luokan keskelle, ja oppilaat toimivat messuisäntinä, esitellen työtään ylpeinä.

Oivalluksia ja jälki, joka jää Projektin merkitys näkyi oppilaiden innostuksessa ja oivalluksissa. He oppivat, että tulevaisuutta rakennetaan arjen pienilläkin valinnoilla ja yhteistyöllä. Opis-

kelijaopettajat puolestaan vahvistivat ymmärrystään monialaisten kokonaisuuksien suunnittelusta ja rohkeudesta kokeilla uutta. Ohjaajat näkivät käytännössä, kuinka monialainen oppiminen voi parhaimmillaan toimia.

Tulevaisuuden Tekijät -projektista jäi konkreettinen muistutus: kun yhdistetään luovuus, yhteistyö ja rohkeus kokeilla, voidaan rakentaa paitsi pienoismallikaupunki, myös silta tulevaisuuteen. Tulevaisuuden tekijöitä ei tarvitse odottaa – he ovat jo täällä.

Tieteellisen tutkielman tekeminen osana lukio-opintoja - valmistautumista yliopisto-opintoihin Tämä työ on lyhennelmä lukiolaisen, Raiyan Shamimin, tekemästä tutkielmasta kansainvälisessä IB-lukiossa (Diploma Programme, DP) Turun normaalikoulussa. Tämä tutkielma, Extended Essay (EE), on pakollinen osa lukiolaisen opintoja. DP-ohjelman opiskelijat opiskelevat valitsemansa 6-7 oppiaineen lisäksi tiedonteoriaa (Theory of Knowledge, TOK), tekevät vapaa-ajallaan CAS—ohjelman (Creativity, Activity and Service) ja kirjoittavat tieteellisen tutkielman (Extended Essay). Hyvin menestyneet opiskelijat saavat näistä kolmesta osa-alueesta lisäpisteitä ylioppilastodistukseensa.

Opiskelija kirjoittaa tutkielman valitsemastaan oppiaineesta koulun tarjoamien oppiaineiden joukosta. Hänen ohjaajanaan toimii ko. oppiaineen opettaja. Extended Essay tutustuttaa opiskelijat tieteellisen tutkielman tekemiseen, akateemisten tekstien lukemiseen, lähteiden merkitsemiseen sekä erilaisten tietokantojen käyttöön. Jatko-opintoihin siirtyneet opiskelijat kertovat hyötyneensä korkeakouluopinnoissa erityisesti tutkielman tekemisestä lukio-opintojen aikana.

Tämän työn on ohjannut fysiikan opettaja Riitta Rajala lukuvuonna 2024–2025.

Determining the Young’s Modulus of S235JR Steel by the Cantilever Deflection Method

Research Question: What is the Young's modulus of S235JR structural steel, as determined by examining the deflection of a cantilever with varying concentrated loads at its tip?

Introduction Young’s modulus is a measure of a material’s stiffness, which is crucial knowledge for structural engineers.

This investigation determined the Young’s modulus of S235JR, a type of construction steel. An accessible and inexpensive yet unconventional experimental method was tested, which involved examining the bending behavior of a steel cantilever—a beam fixed on one end and free to move on the other. A varying load was applied to the cantilever’s free end to produce measurable bending deflections. A laser pointer projecting onto a distant wall was also mounted at the free end, making the deflection much easier to measure. Therefore, the Young’s modulus of S235JR could be calculated simply by tracking the laser’s displacement in response to the added loads.

Theory

Method

Results

Discussion and Evaluation The small error was mainly attributed to random uncertainties from beam dimension measurements. However, the experiment was successful in mitigating other errors by, for example, securing the beam with several clamps and the laser with tape to prevent the slightest unwanted movements. In conclusion, this investigation was successful in testing the beam deflection method. It provides a quick, inexpensive, and non-destructive determination of Young’s modulus with good accuracy and precision without the use of complicated laboratory equipment, making it very appropriate for high school investigations. In future investigations, this method can be tested on other materials like aluminum or plastic.

References L. Wei, P. Wei, and Y. Yang, “Experimental Study on Determining the Elastic Modulus of Metal Materials by Deflection Method,” Journal of Physics: Conference Series, vol. 1550, no. 042026, May 2020, doi: https:// doi.org/10.1088/1742-6596/1550/4/042026.

Kielikasvatuksen olemusta etsimässä Elokuussa ilmestyi Jyväskylän normaalikoulun ruotsin lehtorin Olli-Pekka Salon kirjottama kirja Kielikasvatuksen perusteet (Santalahti). Kirjassa Olli-Pekka tarkastelee kielikasvatuksen teoreettista perustaa ja ilmiöitä luonnehtivia elementtejä. Kirja tarjoaa aiheesta kiinnostuneille yleiskatsauksen ilmiöstä ja kannustaa lukijoita pohtimaan kielen merkitystä omassa opetuksessaan. Kieltenopettajien ja -opiskelijoiden lisäksi kirja tarjoaa ajateltavaa myös muille opettajille ja opettajaopiskelijoille, sillä monet kielikasvatukselle keskeiset teemat ovat yhteisiä kaikelle ihmistyölle.

Näistä mainittakoon esimerkiksi vuorovaikutustaidot ja kohtaamisen pedagogiikka.

Neljännesvuosisata

eNorssia Jyväskylässä huhtikuussa järjestetyssä kevätseminaarissa juhlistettiin eNorssi-verkoston 25-vuotista olemassaoloa. Paikalla oli ennätysmäärä osallistujia, ja seminaarin yhteydessä julkistettiin Olli-Pekka Salon toimittama teos eNorssi - 25 vuotta kädet savessa ja katse tulevaisuudessa, jossa tarkastellaan verkoston historiaa, nykytilaa ja luodaan varovaisia katseita kohti tulevaa. Kirja on luettavissa eNorssin kotisivulla (enorssi.fi/enorssi-25/).