Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.
Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.
Haluatko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu ja kehittämistoimintaa? Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa? Vai oletko käynyt opinto- tai työmatkalla muualla, josta voisit raportoida? Lähetä tekstisi meille!
Toimittaja:
Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@ tuni.fi
Avustava toimittaja:
Olli-Pekka Salo
olli-pekka.salo@ norssi.jyu.fi
Julkaisija: eNorssi-verkosto
Taitto: Elisa Serave elisa.serave@gmail.com
eNorssi-verkoston projektikoordinaattori Pasi Kurttila pasi.kurttila@oulu.fi
Toimittaja Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@tuni.fi
eNorssi-verkoston puheenjohtaja Sari Ahola sari.ahola@oulu.fi
Toimittajalta
Siriuksen 10 vuoden historian aikana sattui ensimmäistä kertaa niin, että emme saaneet lehteä deadlineen mennessä kasaan. Juttuja ei tullut tarpeeksi. Ehkä syksy on ollut erityisen kuormittava, ehkä pandemian jälkeisenä aikana kehittämistyö on niin kiivasta, ettei sen tekijöillä ole aikaa raportoida?
Oli niin tai näin, osoitimme verkostomme ketteryyden ja joustavuuden, ja siirsimme deadlinea. Tällaisilla toimilla voimme osoittaa, että yksilöiden voimavaroja ja hyvinvointia kannattaa suojella. Ja Sirius numero 4/2024, niin tärkeä kuin tämä kanava kehittämistyön julkaisemisessa onkin, voi tuikkia nyt poikkeuksellisesti vasta alkuvuoden päivinä.
Tähdet olivat kuitenkin erikoisella tavalla kohdillaan, nimittäin tämän lehden sisältö koostuu useista tekoälyä tai muita tieto- ja viestintäteknologiaa koskevista jutuista. Toisistaan tietämättä esimerkiksi Vaikuttajakolumnin ja Rehtorin palstan kirjoittajat ovat pohtineet samaa aihetta (tekoälyä), hieman eri näkökulmista.
Virkistävää alkuvuotta kaikille, toivottaa
Sanna Isopahkala
Tampereen yliopiston normaalikoulu eNorssin viestintäryhmän jäsen ja Siriuksen toimittaja
Mistä lähteä liikkeelle, jos tutkimuspolku alkaa kiinnostaa?
Kuulumisia eNorssi-verkoston koordinaattoreilta
Rehtorin palsta
Soili Norro
Vaikuttajakolumni
Reijo Kupiainen
Norssinopen päivä
Päivi Soininen
Digiluovuusviikko
Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulussa
UEF trainee -harjoittelijat toivat kansainvälisyyttä koulun arkeen
Rantakylän Normaalikoulu jatkaa Apple Distinguished School -kouluna
Digitaalista tarinantuottamista 2. luokalla
Hyvinvointia ja kohtaamista kouluarkeen pelaillen
Oppimisanalytiikan hyödyntäminen reaaliaineissa
Aikuinen nuorten keskellä -Näkökulmia kouluvalmentajan rooliin
FCLab Oslon vierailulla
Onko perjantai 13. hyvä päivä väitellä?
Turvallisuuden rakentaminen on pitkäjänteistä työtä
Mistä lähteä liikkeelle, jos tutkimuspolku alkaa kiinnostaa?
Kotimainen tutkimuskirjallisuus on oiva työkalu tutkimusperustaisesti työhönsä suhtautuvalle opettajalle
Teksti: Sanna Isopahkala
Kuvitus: Kirjojen kuvat kustantamoiden sivuilta
Opetus- ja kasvatustyötä koskeva tutkimus, kokeilu ja kehittäminen on yksi Normaalikoulujen eli Norssien päätehtävistä. Väitän, että kokeilu- ja kehittämistyötä tekeekin jokainen opettaja arjessaan jatkuvasti. Joka kerta, kun opettaja huomaa, että esimerkiksi jokin opetusmenetelmä ei toiminut tai ryhmiin jakautuminen tuotti työrauhaongelmia, hän puntaroi samalla työn kehittämistä. Seuraavaa oppituntia tai seuraavaa ryhmätyötuokiota varten opettaja miettii ehkä kokonaan uudenlaisia menetelmiä tai viilaa joitakin pedagogisia valintoja vastaamaan paremmin työskentelyn tavoitteita.
Juuri sitä on kokeilu- ja kehittämistyö, jota meidän tuleekin tehdä matalalla kynnyksellä. On ihailtavaa, miten paljon tätä työtä nykyään myös esitellään Siriuksessa. Elämme aikaa, jossa tiedon määrä on valtava ja voi olla vaikea haarukoida, mistä lähteä etsimään lisätietoa. Lisätiedon hankkiminen liittyy tietenkin asiayhteyteen; jos opettajan tarvitsee päivittää osaamistaan esimerkiksi ainedidaktisista sisällöistä, voi koulutustarjontaa löytyä helpostikin.
Itselleni tutkivan opettajan ajatus on ollut läheinen urani alusta asti. Tutkivasti omaan työhön suhtautuminen on vienyt myös kohti jatko-opintoja, mutta siitä lisää jossakin toisessa artikkelissa myöhemmin. Itselleni mieleen on jäänyt entisen kollegan Laura Rantavuoren lausahdus: “Jos opettajat eivät kehitä pedagogiikkaa, niin kuka sitä sitten tekee?” Juuri meillä, opettajilla, jotka olemme kädet savessa lasten ja nuorten kanssa päivittäin, on paras mahdollinen aitiopaikka kehittää vanhoista menetelmistä entistä parempia tai toisinaan kehittää kokonaan uudenlaisia oppimista palvelevia menetelmiä.
Jos opettajat eivät kehitä pedagogiikkaa, niin kuka sitä sitten tekee?”
Tutkivan opettajan käsitteellä kuvataan yleensä henkilöä, joka on ammatiltaan opettaja, mutta tekee myös tutkimusta. Voidaan puhua jopa Englannissa alkaneesta Tutkiva opettaja -liikkeestä (Teacher As Reseacher), johon on liittynyt eri aikoina vaihdelleita tulkintoja ja painotuksia. Suuntaus on toisinaan kasvanut ja toisinaan kuihtunut. Tutkiva opettaja -liikkeen taustalla on pyrkimys vahvistaa opettajan oikeuksia ja mahdollisuuksia kehittää omaa työtään sekä kohdentaa huomiota opetussuunnitelman kehittämiseen (Heikkinen, Kontinen & Häkkinen 2008, 39-76.)
Mutta mitä tehdä, jos tutkimuspolku alkaa kiinnostaa tai mitä tehdä, jos haluaa toteuttaa kokeilu- ja kehittämistyötä inasen kunnianhimoisemmalla otteella? Oman opinnäytetyön tekemisestä on ehkä aikaa ja yliopiston kirjastossa ei ole tullut metodioppaita sen jälkeen selailtua. Mieleen on ehkä jäänyt Metsämuurosen toimittama valtavan paksu kirja “Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä” (joka on edelleen oikein hyvä perusteos) tai Hirsjärvi ja Huttusen “Tutki ja kirjoita” -kirja” (jota myöskin voin lämpimästi suositella).
Kotimaiset kustantamot ovat julkaisseet viime vuosina myös paljon uutta tutkimuskirjallisuutta, johon voi ja kannattaakin tutustua vaikka vain silmäillen tai selaillen. Silmäilyn myötä voi syntyä uusia ajatuksia tai kenties jopa ajatuksia tutkimussuunnitelmasta!
Seuraavaa oppituntia tai seuraavaa ryhmätyötuokiota varten opettaja miettii ehkä kokonaan uudenlaisia menetelmiä tai viilaa joitakin pedagogisia valintoja vastaamaan paremmin työskentelyn tavoitteita.
Esittelen tässä jutussa muutamia uusimpia tai uudelleen julkaistuja teoksia, joista on paljon hyötyä tutkivalle opettajalle. Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät on Anu Puusan ja Pauli Juutin toimittama, Gaudeamuksen vuonna 2020 ensimmäisen kerran julkaisema laaja teos, jossa nimensä mukaisesti kuvataan laadullista tutkimusta, sen piirteitä, tieteenfilosofiaa, aineiston hankintaa ja analyysiä sekä esitellään erilaisia laadullisen tutkimuksen lähestymismenetelmiä. Kirja sisältää yhteensä 21 artikkelia, jotka on jaoteltu teemoittain. Toimittajien lisäksi artikkeleiden kirjoittajina on suuri joukko suomalaisia tieteentekijöitä.
Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät -kirja on todella helposti lähestyttävä ja selkeä teos. Omalla tutkimuspolulla tästä kirjasta on ollut paljon hyötyä ja voin lämpimästi suositella kirjaa jokaiselle laadullista tutkimusta tekevälle tai opettajalle, jota kiinnostaa toteuttaa oman työn kehittämistä varten vaikka vain pienikin kehittämishanke. Kirja purkaa auki tutkimusmaailman eri puolia hyvin kansantajuisella tavalla. Jos haluat ymmärtää lukemaasi, etsi käsiisi tämä teos.
Nykyinen Santalahti, aiemmin PS-Kustannus, on julkaissut viime vuosina useita tutkimustyöhön liittyviä oppaita. Yksi niistä on Hanna Vilkan kirjoittama Akateemisen lukemisen ja kirjoittamisen opas, joka on suunnattu ensisijaisesti opinnäytetyötä tekeville korkeakouluopiskelijoille, mutta josta on verratonta hyötyä myös kenelle tahansa, joka tarvitsee työssään akateemista lukemista ja kirjoittamista. Vilkka käy läpi lukemisen ja kirjoittamisen erilaisia vaiheita ja menetelmiä, mutta käsittelee myös niihin prosesseihin liittyvää itsetuntemusta. Kirja on helposti luettava ja tuottaa ehkä inspiroivia ajatuksia työn tekemiseen liittyen myös laajemmasta näkökulmasta. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka kaipaavat innoitusta kirjoittamistyöhön.
Vilkka on kirjoittanut erityisesti tutkiville opettajille hyödyllisen teoksen Tutki ja kehitä, joka niin ikään on Santalahden (silloinen PS-Kustannus) vuonna 2021 julkaisema. Tämä kirja keskittyy edellä mainittua enemmän tutkimusprosessiin, esittelee laadullisen ja määrällisen tutkimuksen eroja ja esimerkiksi tutkimuksen luotettavuutta.
Yhdessä Ville Mankin kanssa Vilkka on kirjoittanut niin ikään Santalahden julkaiseman kirjan Johdatus menetelmätutkimukseen. Vuonna 2024 päivänvalon nähnyt teos on tarpeellinen perusteos kaikille, jotka haaveilevat tutkimuspolusta, jolla yhdistyy laadullinen ja määrällinen tutkimus. Vilkka ja Mankki huomauttavat kirjan johdannossa, että yhdistämme monimenetelmäistä ajattelua myös arkipäivässä ja teemme sitä usein, kun jäsennämme ympäröivää maailmaa ja kohtaamaamme todellisuutta. Uskon, että kirja voi kiinnostaa myös niitä, jotka haluavat vain tietää, miten monimenetelmätutkimusta tehdään, vaikka omia tutkimushaaveita ei olisikaan.
Alunperin liiketoiminnan tutkimusta tekeville suunnattu teos Kehittämistyön menetelmät on julkaistu alunperin 2009, mutta kirjaa on uudistettu sittemmin ja vuonna 2021 on julkaistu siitä jo seitsemäs painos. SanomaPron julkaisema teos on ollut tekijöiden mukaan hyödyksi myös ihmistieteitä tutkiville. Tekijät Katri Ojasalo, Teemu Moilanen ja Jarmo Ritalahti edustavat kaikki taustoiltaan kaupan alaa, mutta täs-
tä taustatiedosta ei kannata hämääntyä, jos kehittämistyö kiinnostaa, nimittäin kirja sisältää hyvin yksityiskohtaista sisältöä esimerkiksi yhteisöllisistä ideointimenetelmistä. Tästä sisältöalueesta voisi olla hyötyä mihin tahansa työyhteisöön, vaikkapa opettajakokouksien valmisteluun.
Tästä sisältöalueesta voisi olla hyötyä mihin tahansa työyhteisöön, vaikkapa opettajakokouksien valmisteluun
Niin ikään SanomaPron julkaisema teos Tutkimuksen voimasanat on eräänlainen tutkimusmaailman perusteos. Vuonna 2022 julkaistu kirja alkaa tieteellisen tiedon määritelmistä ja käsittelee tutkimusaihetta, -suunnitelmaa, teorian merkitystä ja tutkimusasetelmaa ja liki kaikkea, mitä aloitteleva tutkija voi tutkimusta koskevalta oppaalta toivoa. Kirjan tekijät Suvi Ronkainen, Leila Pehkonen, Sari Lindblom-Ylänne ja Eija Paavilainen edustavat eri ihmistieteiden aloja ja ovat onnistuneet luomaan yhtenäisen ja selkeän teoksen.
Yksi omalla tutkimuspolullani vastaan tullut tutkimuskirjallisuuden helmi on Tomi Kiilakosken ja Päivi Honkatukian toimittama “Miten tutkia nuoria ja nuorisotyötä”. Erittäin laaja teos esittelee tutkimuksen teorian, tutkimusongelman ja -etiikan,
haastattelun, havainnoinnin, käytännön ja osallisuuden, analyysin ja raportoinnin näkökulmia konkreettisten esimerkkien kautta. Vastapainon vuonna 2018 julkaiseman teoksen ytimessä on nimensä mukaisesti nuorten ja nuorisotyön tutkimus, mutta siitä on takuulla hyötyä kaikille kasvatuksen ja koulutuksen tutkimuksesta kiinnostuneille.
Tutkivana opettajana voi toimia, vaikka ei koskaan julkaisisi yhtään vertaisarvioitua artikkelia.
Millä tahansa asteella opettaja työskenteleekin, yksi yleisimmistä tavoista suhtautua oman työn kehittämiseen on luultavasti toimintutkimuksellinen ote - vaikka sitä ei ehkä aina tietoisesti ajattelekaan. Hannu L. T. Heikkisen & Mervi Kaukon toimittama , Vastapainon vuonna 2023 julkaisema Toimintatutkimus - Käytännön opas käsittelee toimintatutkimusta todella monipuolisesti.
Kirja voi inspiroida esimerkiksi opettajaa, joka haluaa kokeilla kertomuksen tai sadutuksen keinoja työssään, tai ylipäätään toteuttaa jonkin muutoksen omassa työssään. Väitän, että jokainen opettaja toteuttaa toimintatutkimuksen menetelmiä jossakin kohtaa uransa aikana. Tutkivana opettajana voi toimia, vaikka ei koskaan
julkaisisi yhtään vertaisarvioitua artikkelia. Opettajan on myös helppo toteuttaa pieniäkin kehittämisprojekteja osana omaa työtään. Kuten Niemi, Kiilakoski & Kaukko (2023, 111-136) kuvaavat, on Tutkiva opettaja -liikkeeseen pohjautuvissa toimintatutkimuksissa opettaja jo valmiiksi sosiaalisen yhteisön jäsen. Näin ollen opettajalla on oikeus toimia yhteisössä ja tuottaa muutosta.
Omassa tutkimusprosessissa tärkeä oivallus on ollut tämä: tutkivana opettajana oleminen on suostumista siihen, että tarkastelee opettajuutta eri näkökulmista ja eri puolilta. Tutkivana opettajana toimiminen ei näin ollen käsitä pelkästään tutkimuksen tekemistä, vaan sen lisäksi tutkimuksellisesti orientoitunutta työskentely- ja ajattelutapaa. Mitä tahansa kehittämisprojektia palvelee perehtyminen tutkimuskirjallisuuteen. Tässä artikkelissa esittelin vain muutamia esimerkkejä, joista voi olla hyötyä kenelle tahansa työhönsä tutkimusperusteisesti suhtautuvalle opettajalle.
!Muista myös nämä
Lisäksi on mainittava Vastapainon jo kauan sitten ensimmäistä kertaa julkaisemat teokset
Johdatus laadulliseen tutkimukseen (Eskola & Suoranta) ja Laadullinen tutkimus 2.0 (Alasuutari), joista molemmat ovat aikaa kestäviä perusteoksia.
Kuulumisia eNorssi-verkoston koordinaattoreilta
Teksti: Sampo ja Pasi
Syksyn verkostotoiminta käynnistyi vauhdilla
Syksyn verkostotoiminta sai loistavan alun Tampereen syysseminaarissa. Seminaarissa valittiin uusi puheenjohtaja, Sari Ahola Oulusta, ja juhlistettiin uusien ohjaajakouluttajien valmistumista. Seminaarin hyvinvointiteema “Valitan vai välitän? Ihminen ratkaissee”, tarjosi osallistujille mahdollisuuden verkostoitua, jakaa kokemuksia ja kehittää toimintaansa.
Työryhmät suunnittelevat tulevaisuutta
Syksyn aikana ovat työryhmät aktiivisesti suunnitelleet tulevan vuoden toimintaansa. Esimerkiksi TVT-porukka on laatinut uutta tietostrategiaa, jossa on vahvasti mukana myös tekoälysisältöjä.
Yhteistyö tiivistyy
Olemme tiivistäneet yhteistyötämme niin yliopistojen kuin muidenkin toimijoiden kanssa. eNorssin johtoryhmään liittyivät professori Laura Hirsto Itä-Suomen yliopistosta ja tiedekuntapäällikkö Anu Warinowski Turun yliopistosta vahvistamaan tutkimusyhteistyötämme. Opetusneuvos Nina Penttinen Opetushallituksesta on nimitetty eNorssin yhteistyöhenkilöksi, mikä entisestään tiivistää yhteistyötämme.
Toiminta- ja taloussuunnitelmat valmiina
Olemme päivittäneet toiminta- ja taloussuunnitelmamme sekä yhteistyösopimuksemme. Nämä löytyvät eNorssin verkkosivuilta. Talousvastuu siirtyi syyskuussa Joensuuhun.
Yhteenveto
Syksy on ollut erittäin aktiivinen ja tuloksellinen. Olemme saaneet paljon aikaan yhdessä ja innokkaina käännämme katseita kohti kevään kehitystyötä! Muistathan olla yhteydessä, mikäli voimme olla avuksi hyvien aloitteiden edistämisessä tai verkostomme hvyinvoinnin lisäämisessä.
REHTORIN PALSTA
Tarvitaanko kouluja enää tekoälyn aikakaudella?
Koska tämä on ensimmäinen tekstini Rehtorin palstalla, lienee syytä esittäytyä lyhyesti. Olen taustaltani ja toimin edelleen Rauman normaalikoulussa englannin ja ranskan lehtorina. Sen lisäksi toimin lukuvuonna 2024–2025 koulumme vararehtorin sijaisena. Kuten varmaan moni muukin opettajan tehtävistä rehtoriksi siirtynyt, olen saanut laajentaa käsitystäni koulun toiminnasta ja päässyt oppimaan paljon uutta näiden kuukausien aikana. Oppimista, koulutusta ja etenkin koulujen kielipolitiikkaa ja siihen liittyviä ilmiöitä olen toki jo aiemminkin pohtinut opetus- ja tutkimustyöni kautta. Osallistuin marraskuun puolivälissä panelistina Turun yliopiston vararehtorin Piia Björnin järjestämään tilaisuuteen, jonka otsikkona oli Koulutuksen tulevaisuus tekoälyn aikakaudella. Tilaisuuden puhuja, Tiia Loukkola OECD:n Koulutustutkimuksen ja –innovaation keskuksesta esitteli tilastojen valossa koulutuksen nykytilaan ja tulevaisuuteen vaikuttavia megatrendejä. Esille nousivat toisaalta teknologian ja erityisesti tekoälyn kehitys, joka luo uusia mahdollisuuksia ja tapoja oppia, toisaalta nuorten kokema yksinäisyys, kiusaaminen ja ahdistuneisuus sekä lukutaidon heikkeneminen. Kaksi jälkimmäistä ovat luonnollisesti huolestuttavia ilmiöitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti sekä oppimiseen että yleiseen hyvinvointiin.
Havaittujen trendien pohjalta OECD:n tutkijat ovat luoneet erilaisia visioita siitä, minkälaiseksi koulutus mahdollisesti tulee muodostumaan tulevaisuudessa – minkälainen on tulevaisuuden koulu, vai onko sitä enää lainkaan? Maltillisimman vision mukaan koulut tulevat pysymään pääpiirteissään entisellään, kun taas hurjimmissa visioissa kouluja ei oikeastaan enää tarvita, kun jokainen hankkii työelämässä tarvitsemansa tiedot ja taidot itsenäisesti kuka mistäkin. Näiden ääripäiden välimaastoon sijoittuvien visioiden mukaan oppimista tulee tulevaisuudessa (kuten nytkin) tapahtumaan monenlaisissa ympäristöissä, mutta kouluilla tulee kuitenkin olemaan rooli osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa sekä sosiaalisena kasvamisen ja oppimisen paikkana.
Esitystä seuranneessa keskustelussa nostettiin vahvasti esille koulun merkitys sosiaalisena kasvuympäristönä. Koronapandemian aikana jo huomattiin, ettei etäopetuksella ja modernillakaan teknologialla voida korvata päivittäisiä kohtaamisia ihmisten kesken ja niiden tuomaa tilaisuutta oppia elämään vuorovaikutuksessa. Toisten huomioon ottaminen, käytöstavat, toisten ihmisten kunnioittaminen ja tunnetaidot opitaan ainoastaan olemalla osana ryhmää. Peruskoulun opetussuunnitelma ilmaisee perusopetuksen arvoperustaan liittyen opetuksen tavoitteeksi ”tukea oppilaan kasvua ihmisyyteen”. Riippumatta teknologian kehityksestä koulua tarvitaan edelleen nyt ja tulevaisuudessa tähän tehtävään.
Generatiivinen tekoäly on tuonut ja tuo opetukseen ja oppimiseen uusia ulottuvuuksia ja parhaimmillaan vapauttaa sekä opettajien että oppilaiden aikaa rutiinitehtäviltä luovuuteen ja kriittiseen ajatteluun. Paneelikeskustelussa nostettiin kuitenkin esiin joitain huolia tekoälyyn ja sen käyttöön liittyen. Ensinnäkin nykyisin käytössä olevat tekoälysovellukset perustu-
vat isoihin englanninkielisiin kielimalleihin. Lisäksi ne ovat isojen teknologiayhtiöiden hallussa. Tarvitaan suomenkielisiin kielimalleihin perustuvia sovelluksia, jotta vältettäisiin tiedon ja ilmaisun yhä lisääntyvä amerikkalaistuminen.
Toisena huolenaiheena keskusteltiin tasa-arvon toteutumisesta tekoälyn käytössä. Tekoälyhän tekee sen, mitä käyttäjä pyytää, ja siksi sen tehokas käyttö edellyttää kehotteiden antamiseen vaadittavaa kielitaitoa. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että mitä lahjakkaampi kielenkäyttäjä, sitä tehokkaampi tekoälyn käyttäjä. Luku- ja kirjoitustaidon heiketessä ja niiden oppilaiden osuuden kasvaessa, jotka eivät puhu koulun opetuskieltä äidinkielenään koulut ovat sen haasteen edessä, miten taata kaikille tasa-arvoiset lähtökohdat oppijoina ja myös tekoälyn käyttäjinä.
Kuten kaikessa uudessa, tekoälyn kehityksessäkin voi nähdä sekä mahdollisuuksia että uhkia. Koulutuksen tuottajina nähkäämme ja hyödyntäkäämme uusia mahdollisuuksia unohtamatta kuitenkaan olennaisinta: ihmisenä olemista ja ihmisyyteen kasvamista. Koululla on tehtävänsä nyt ja tulevaisuudessa. Soili Norro
Rauman normaalikoulu, englannin ja ranskan lehtori, vararehtori, FT
Opetammeko tekoälytietietoisuutta?
Reijo Kupiainen FT yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto
Guna Spurava väitteli marraskuun lopulla Tampereen yliopistossa mediakasvatuksen alalla kysyen kuinka mediakasvatusta tulisi kehittää, jotta se vastaisi paremmin kykyymme ymmärtää sosiaalisen median ja hakukoneiden alustoja, miten ne keräävät käyttäjistä tietoa ja miten algoritmit ohjaavat käyttäjien näkemää ja kuulemaa sisältöä ja heidän toimintaansa (https:// www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/guna-spurava-digiyhteiskunnassa-tarvitaan-lisaa-tietoisuutta-datapohjaisista). Algoritmi- ja datalukutaidosta onkin tullut yhä tärkeämpi osa digitaalista kansalaisuutta. ”Lukutaito” sopii kuitenkin melko huonosti tilanteeseen, jossa data ja algoritmit ovat visusti piilotettuja ja alustatalouden jättiläisten, kuten Googlen tai Metan omaisuutta. Spurava ehdottaakin tietoisuuden kasvattamista siellä, missä lukutaito ei enää riitä.
Tietoisuus tai tiedostaminen onkin huomioitu muun muassa harjoittelukoulujen tietostrategiassa 2022–2025, joka sisältää muun muassa digitaalisen osaamisen osaamistaulukot luokkatasoittain. Uutena osaamistaulukkona kokonaisuuteen on liitetty tekoälyä koskevat osaamisen kuvaukset esimerkkeineen ( https://enorssi.fi/wordpress/wp-content/uploads/ Liite2-AI-Osaamistasot-ver-5-24-1.pdf).
Spuravan vaatima alustatietoisuus, e-norssin rakentamat osaamiskuvaukset tekoälyn käytölle ja ymmärtämiselle, sekä tekoälyopas opettajille (https://enorssi.fi/ai/) antavat hyviä suuntaviivoja tulevaisuuteen tähtäävälle mediakasvatukselle. Olen kuitenkin havainnut omilla kursseillani, että suuri osa opettajaopiskelijoista suhtautuu varsin epäröiden tekoälyyn ja tekoälytietoisuus on heilläkin vielä kehittymässä. Ongelmia tuottaa jo sanasto, jolla puhumme ei-inhimillisestä teknologiasta, jota verrataan ihmisälyyn ja oppimiseen. Meidän on vaikea sanallistaa sellaista, joka tietyiltä osin muistuttaa inhimillisen älyn toimintaperiaatetta, mutta on kuitenkin perusluonteeltaan hyvin erilaista, kuten esimerkiksi laajat kielimallit. Siksi on tärkeää ymmärtää, että kielimallit perustuvat matemaattisiin malleihin, jotka yhdistävät sanoja ja niiden osia toisiinsa todennäköisyyksien mukaan. Tämä auttaa hahmottamaan sekä niiden mahdollisuuksia että rajoituksia.
Jos asia on vaikea opiskelijoille, miten puhua tekoälystä pienille oppilaille? Miten kasvattaa heidän tekoälytietoisuuttaan? Asiaa voi tietysti kysyä tekoälyltä, eivätkä vastaukset aivan hulluja olekaan: erottele tekoäly ja ihmisen äly, korosta rajoituksia ja ihmisen merkitystä, kerro, miten tekoäly oppii, käytä vertauksia ja niin edelleen. Viimeisessä kohdassa ChatGPT ehdotti vertaamaan tekoälyä legolaatikkoon, joka yh-
distelee palikoita sille annetun säännön mukaan, kuten ”yhdistä aina punainen ja sininen palikka”.
Tekoälytietoisuuteen liittyy kuitenkin aina kriittinen lukutaito silloin kun kyseessä on tekoälyn tuottama teksti, kuvat, puhe tai video. Tietoisuuteen kuuluu myös ymmärrys, että tekoäly kehittyy todella nopeasti ja virheet, jotka vielä jokin aika sitten olivat tyypillisiä, eivät sitä ehkä enää ole. Tässä suhteessa opettajan tietoisuuteen kuuluu jatkuvasti tiedon päivittäminen.
On myös tärkeää kiinnittää huomiota tekoälyn huomattavaan energiankulutukseen ja korostaa sen vastuullista käyttöä sekä eettisten että ilmastollisten näkökulmien kannalta. Nämä ovat tekoälytietoisuuden keskeisiä lähtökohtia, jonka pohjalta voidaan rakentaa kestävää tekoälysuhdetta, jossa se on järkevä ja perusteltu osa arkea, työkalu, joka voi auttaa ja edistää myös oppimista ja helpottaa opettajan omaa arkea.
Oletko opetusalan tutkija, politiikan kentällä tai muuten koulutukseen vaikuttaja?
Kirjoita Siriukseen kolumni! Voit käsitellä tekstissä tärkeäksi näkemääsi teemaa, kunhan se koskee opetusta, koulutusta tai opettajankoulutusta. Myös kasvatus on meitä kiinnostava aihealue. Tekstin merkkimäärä mieluiten alle 3000 - mutta tulemme toimeen vaikka ylittäisit sen hieman. Lähetä tekstisi osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi
Norssinopen päivä
Norssinopen päivä -juttusarja kertoo normaalikoulun lehtoreiden työpäivästä. Kuten tiedämme, työpäivään mahtuu usein sekä opetusta, ohjausta, palavereita ja monenlaista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyötä. Norssin opettaja: haluatko kirjoittaa Norssinopen päivä -jutun Siriukseen? Lähetä teksti ja kuvia ehdolle osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi
Päivi Soininen Jyväskylän normaalikoulu
Kelloradio päräyttää ilmoille Kaija Koota kello 6.20. Painan refleksinomaisesti torkkupainiketta ja varaan itselleni ja vierusmiehelle vielä seitsemän minuutin herättelyunet. Torkun jälkeen kurkkaan kännystä somet, Wilman ja Teamsin. Hiljainen yö niillä rintamilla. Kirkasvalolampun lempeässä (!) valossa nautin kevyen aamupalan ja Keskisuomalaisen. Poimin yleisönosastolta osuvan tekstin kaseille. Saksin sen irti ja toivon, ettei lehteen jäävä aukko pilaa puolison lukukokemusta.
Pakkaan repun ja totean läppärin kylkeen liimatun keltaisen to do -listan olevan melkoisen pitkä. Tärkeää olisi tänään käydä Sap-järjestelmässä tekemässä matkapyyntö MOD3-koulutukseen Turkuun ja kehitellä sijaiselle ohjeet poissaolon ajaksi. Parin seiskaluokkalaisen eriytetyt lukemisjärjestelyt odottavat hoitamistaan. Heidän nimikirjaimensa muistiliistalla vaativat pikaisia toimenpiteitä ja yhteydenottoa erityisopeen.
Matkaan siis! Lampsin sateisenharmaan Harjun kuvetta kymmenisen minuuttia ja olen perillä. Huikkaan väsyneeniloiset huomenet jokaiselle vastaatulijalle ja suuntaan kopiokoneelle. Harkalla on kansanperinnetunti seiskoille, ja olen luvannut tuoda tullessani hänen kehittelemänsä lautapelipohjat. Työhuoneelta haemme vielä yhdessä Antero Vipuset ja tulitikut. Tiedossa on siis perinneleikkejä ja -kisailuja. Pädeille ei ole käyttöä! Tunti on ryhmäkuuntelutunti, joten väkeä on kuin Jyskän pysäkillä. Jokaiselle perinnepisteelle riittää siis myös aikuisia seiskoille kaveriksi. Tunnelma on lämminhenkinen!
Välitunnilla vaihdamme paikalla olleiden kanssa lyhyet fiiliskuulumiset ja ohjaan heidät vapaaseen tilaan jatkamaan keskustelua OKL:n ohjaavan lehtorin kanssa. Itse jatkan päivää abien kirjoitustaidon kertausopintojakson merkeissä. Palautamme mieliin, miten toimitaan, jos yo-kokeessa on aineistona kaunokirjallinen teksti, esimerkiksi novelli.
Ennen ruokailemaan kipittämistä päivitän Wimaan poissaolot ja plussat. Viesteihin ei tässä vaiheessa kannata alkaa vastata, että ehtii syödä. Ruokalassa on mukava puheensorina, ja saan vaihdettua kuulumiset useammankin kollegan kanssa. Toki pitää muistaa haarukoida ripeästi, koska seuraava tunti on jo parin viisariniskun takana…
Kaseilla on aiheena rikoskirjallisuus.Tunti on vallan mainio: harkka on saanut genrekirjallisuusjaksollaan vuorovaikutuksen toimimaan. Iloitsen siitä, että hän on panostanut oppilaantuntemukseen ja miettinyt tehtävät ja työtavat oppilaslähtöisesti. Minä saan siis jälkiruuaksi nauttia ohjaukseni hedelmistä.
Päivä on kääntynyt iltapäivään. Lompsimme kasien tunnin jälkeen kakkoskerrokseen opehuoneen takaosaan käymään teemakeskustelua, jonka aiheena on omat vahvuudet ja kehittämiskohteet. Jokainen saa pohtia niitä syksyn harjoittelukokemusten valossa. Jaan jokaiselle A3-kokoisen nelikentän, johon he saavat sijoitella esim. oppiaineen sisältöihin tai työn suunnitteluun liittyviä osatekijöitä. Harjoitus vaikuttaa harjoittelijoista motivoivalta, ja työskentelyn ääreltä kumpuaa oivaltavia puheenvuoroja esimerkiksi arvioinnin haasteista.
Kello käy kolmea, kun huikkaan heipat harkoille ja siirryn työpöydän ääreen. Avaan Wilman ja hoidan postittelut erityisopelle ja parille huoltajalle. Sap-ilmoitus hoituu Wilman vanavedessä. Teams on laulanut kovasti, ja vastaan niihin viesteihin, joihin minulta tarttumista oletetaan. Huomaan, että harjoittelija on palauttanut seuraavan tuntinsa suunnitelman ja materiaalit Classroomiin. Vähän jo hapottaa, mutta päätän lukea ne ja lyhyesti kommentoida niitä tässä kohtaa. Pääsemme sitten huomisen palaverissa helpommalla. Onneksi suunnitelmat vaikuttavat varsin toimivilta.
Käpyttelen nyt jo taas hämärtyneen Harjun kuvetta kohti kotia. Haukkaan vähän välipalaa ja päätän, että syön tuhdimmin vasta sitten, kun olemme miehen kanssa käyneet pienellä hölkkälenkillä. Leipää mutustellessani katson läpi huomisen ohjelman ja lataan Classroomiin tarvittavat materiaalit. Abien esseet odottavat arvioijaansa, mutta jääkööt nyt vartomaan. Onhan päivä vielä huomennakin…
Digiluovuusviikko Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulussa
Teksti: Thomas Viik ja Kimmo Nyyssönen
Kuvat: Sari Parkkinen ja Sampo Forsström
Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun Tulliportin ja Rantakylän normaalikouluissa vietettiin innostavaa Digiluovuusviikkoa viikolla 41. Tämän vuoden aiheena oli hyvinvointi, joka on molempien norssien tämän lukuvuoden teema. Aihe sopii myös hyvin meneillään olevaan Schoolwell-hankkeeseen.
Viikon aikana oppilaat saivat vapaasti luoda omia tuotoksiaan käyttäen erilaisia ohjelmia, olipa kyseessä kuva, video, ääni tai niiden yhdistelmät. Oppilasagentit toimivat esimerkillisesti tapahtuman aikana mentorina pienemmille oppilaille, auttaen heitä luovassa työskentelyssä. Viikon aikana opettajat, opettajaopiskelijat ja oppilaat pääsivät hyödyntämään vahvuuksiaan, kokeilemaan uusia luovan tuottamisen tapoja ja pohtimaan, mitä hyvinvointi tarkoittaa ja miten sen voi tuoda esiin digitaalisilla työkaluilla. Kilpailuun osallistui 206 oppilasta, huikeat määrä! Kilpailun tuomaristo koostui ala- ja yläkoulun opettajista ja he arvioivat työt niiden innovatiivisuuden, teknisen toteutuksen ja esitystavan perusteella.
Kilpailutyöt arvioitiin luokka-asteittain, ja parhaat palkittiin muun muassa pizzalahjakorteilla ja yhteistyökumppaneiden lahjoittamilla palkinnoilla. Viikon järjestelyistä vastasivat molempien koulujen FCLab.fi -tiimit. Digiluovuusviikko jätti jälkeensä paljon iloa ja elämyksiä, ja odotamme jo innolla seuraavan lukuvuoden uutta kilpailua.
DigiEduHack 2024
- Digitaalisen tasa-arvon edistäminen
Teksti ja kuvat: Kimmo Nyyssönen, Rantakylän normaalikoulu
13.11.2024 Itä-Suomen yliopiston Rantakylän ja Tulliportin normaalikoulujen FCLab.fi-tiimit järjestivät DigiEduHack 2024 -tapahtuman. Tapahtuman teemana oli Digitaalinen tasa-arvo. DigiEduHack 2024 on digitaalisen koulutuksen hackathon, joka järjestettiin 8.-17. marraskuuta 2024 eri puolilla maailmaa, päätilaisuuden ollessa Tallinnassa, Virossa. Tapahtuma on avoin kaikille, jotka ovat kiinnostuneita digitaalisesta koulutuksesta.
Tällä kertaa Rantakylän normaalikoululla pidetty tapahtuma kokosi yhteen molempien koulujen oppilaita, vanhempia, opetusharjoittelijoita sekä opettajia oppimaan, keskustelemaan ja toimimaan digitaalisen tasa-arvon edistämiseksi. Tapahtuma houkutteli mukaan yli 60 osallistujaa.
Tilaisuuden avasi FCLab Lead Ambassador Sampo Forsström, jonka avauspuheenvuoro käsitteli mistä DigiEduHackissä on kyse. Lisäksi Sampo esitteli lyhyesti European Schoolnet ja FCLab-verkostojen toimintaa. Yliopistonlehtori Jasmiina Leskinen avasi illan teemaa digitaalinen tasa-arvo korostaen, että tasa-arvo syntyy vuorovaikutuksessa arjen tilanteissa ja edellyttää erilaisia rooleja sekä mahdollisuuksia tunnistaa ja hyödyntää omaa ja toisten osaamista. Tämä ajatus toimi punaisena lankana koko tapahtuman ajan, erityisesti toiminnallisissa työpajoissa.
DigiEduHack 2024:n keskeisin osuus olivat toiminnalliset työpajat, joissa osallistujat pääsivät kokeilemaan konkreettisia ratkaisuja digitaalisen tasa-arvon edistämiseksi. Työpajat suunniteltiin niin, että ne sopivat kaikenikäisille ja eri taustaisille osallistujille, mikä vahvisti illan keskeistä sanomaa: tasa-arvo syntyy, kun jokainen saa mahdollisuuden osallistua. Ville Erosen ja oppilasagenttien vetämä työpaja tutustutti osallistujat ohjelmoinnin perusteisiin micro:bit-laitteiden avulla. Osallistujat loivat omia ohjelmia, jotka havainnollistivat teknologian mahdollisuuksia ongelmanratkaisussa ja luovuudessa. Tämä työpaja houkutteli erityisesti nuorempia osallistujia, mutta vanhemmat ja opettajaharjoittelijat innostuivat myös kokeilemaan ohjelmointia.
Maker-pajassa yhdistettiin käsillä tekeminen ja ongelmanratkaisutaidot. Jasmiina Leskisen johdolla osallistujat osallistuivat haasteeseen, jossa spagetin, vaahtokarkkien ja teipin avulla piti rakentaa mahdollisimman korkea torni. Paja korosti yhteistyön merkitystä: ryhmissä jokainen toi mukaan omia taitojaan ja näkemyksiään, ja lopputulokset olivat yllättävän kekseliäitä.
Thomas Viikin, Tiina Matveisen ja oppilasagenttien ohjaama työpaja tarjosi välineitä luovuuden ja teknologian yhdistämiseen. Osallistujat loivat Adobe Expressillä digitaalisia julisteita mitä jos -tilanteista, jossa osallistujien mielikuvitus ja luovat taidot pääsivät valloilleen. Työpaja antoi konkreettisia ideoita siihen, miten digitaalisia työkaluja voi käyttää luovassa oppimisessa ja opetuksessa.
Sampo Forsströmin ja Tommi Nurmen vetämässä työpajassa syvennyttiin tekoälyn ja tukiälyn hyödyntämiseen opetuksessa. Osallistujat saivat kokeilla Padletin tekoälyominaisuuksia. Keskustelu työpajassa oli vilkasta, ja monet vanhemmat nostivat esiin tekoälyn eettiset kysymykset.
Työpajojen monipuolisuus ja käytännönläheisyys saivat osallistujilta paljon kiitosta. Myös iltapalaksi nautitut pizza ja virvokkeet tarjosivat epämuodollisemman tavan kokemusten jakamiseen. Ja ne pizzat olivat herkullisia! Osallistujat lähtivät kotiin uusien ideoiden ja oppien kanssa. DigiEduHack 2024 -tapahtuma teki selväksi, että jokainen voi omalla osaamisellaan ja yhteistyöllä vaikuttaa digitaalisen tasa-arvon toteutumiseen – niin koulussa kuin arjessa.
UEF trainee -harjoittelijat toivat kansainvälisyyttä koulun arkeen
Teksti ja kuvat: Sari Parkkinen englannin ja saksan lehtori, Rantakylän normaalikoulu, Itä-Suomen yliopisto
ELEIC-opiskelijat Yoshitha Vidanagamage (Sri Lanka) ja Mizuki Someya (Japani) työskentelivät kevätlukukaudella 2024 Tulliportin normaalikoulun Länsikadun yksikössä ja syyslukukaudella 2024 Rantakylän normaalikoulussa yhteensä neljän kuukauden ajan. He opiskelevat Itä-Suomen yliopiston englanninkielisessä Early Language Education in Intercultural Communication -maisteriohjelmassa ja ovat suorittaneet kaksi opintoihin kuuluvaa opetusharjoittelua Tulliportin normaalikoulussa. Suomalainen kouluarki ja opetuskäytänteet olivat siis jo tulleet tutuksi.
Rantakylässä he järjestivät tänä syksynä kolme kertaa viikossa Active break -välituntiaktiviteetteja 3-4. lk, 5-6. lk ja 7-9. luokan oppilaille 30 minuutin ruokavälitunnilla. Jokaisella luokalla oli oma vuoronsa joka toinen viikko (yläkoululaisilla joka viikko). Active break oli vapaaehtoinen ulkovälitunnin vaihtoehto. Ensimmäisillä kahdella viikolla oli aiheena japanilaiset kirjainmerkit. Mizuki esitteli japanilaisia aakkosia, lapset saivat kokeilla muutamia harjoituksia ja lopuksi Mizuki kirjoitti kaikkien omat nimet kanji-aakkosilla oppilaiden monisteisiin. Kahdella seuraavalla viikolla askarreltiin Yoshithan johdolla sri lankalainen lotuskukka. Se oli välituntiaktiviteettien suosikki ja keräsi eniten osallistujia. Kahdella viimeisellä viikolla Mizuki opetti japanilaista bon odoro -tanssia, laulettiin Kulkuset-joululaulua japaniksi ja yläkoululaisille oli tarjolla japanilaista korttipeliä.
Kaikkiaan Active break -tuokioihin osallistui Rantakylässä kuuden viikon aikana reilut 150 lasta.
Yoshitha ja Mizuki avustivat kielten oppitunneilla ja pitivät myös omia opetustuokioita. Ykkösille oli Halloween-teema, kakkosille Storyline-projektin paperinukkien vierailut Sri Lankaan ja Japaniin, vitosille he kertoivat englannin tunnilla Intiasta ja seiskoille kou-
lunkäynnistä omissa maissaan. He vierailivat koulun kaikkien ryhmien englannin tunneilla ainakin esittäytymässä ja kertomassa omasta kotimaastaan. He osallistuivat myös yläkoulun valinnaisen kotitalouden tunteihin ja Mizuki ohjasi sushin valmistusta kotitalouden tunnilla.
Olemme kokeneet hyväksi käytännöksi tutustuttaa kansainväliset harjoittelijat ensin oppilaisiin englannin tunneilla, sen jälkeen oppilaat uskaltavat paremmin osallistua välitunti- tai muihin aktiviteetteihin heidän kanssaan. Mizuki osallistui myös marraskuussa Koulupolulta maailmankansalaisuuden valtatielle III -hankkeen pop up -päivään ja opetti lapsille syömäpuikkojen käyttöä. Kokeilimme muovailuvahapallojen ja rusinoiden siirtelyä paikasta toiseen.
Lämmin kiitos kansainvälisestä tuulahduksesta ja lukuisista innostavista kohtaamisista englanniksi (ja vähän muillakin kielillä) oppilaiden kanssa. We will miss you!
Itä-Suomen yliopiston eri laitokset voivat hakea itselleen UEF trainee -harjoittelijoita. UEF traineet työskentelevät joko kaksi kuukautta täydellä työajalla tai neljä kuukautta 50% työajalla.
Rantakylän Normaalikoulu jatkaa Apple Distinguished School -kouluna
Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulu, Rantakylän Normaalikoulu, on valittu jälleen Apple Distinguished School -kouluksi vuosiksi 2024–2027. Tunnustus jatkaa koulun aiempaa nimitystä, ja se on toiminut Apple-kouluna jo useiden vuosien ajan.
Tämän kansainvälisen tunnustuksen perusteluissa nostettiin esiin koulun pitkäjänteinen innovointityö sekä opetusteknologian monipuolinen hyödyntäminen opetuksessa ja oppimisessa.
2. luokalla
Teksti ja kuvat: Tiina Matveinen,
Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulu, Tulliportin normaalikoulu
Teen täydennyskoulutuksena Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä (DigiErko) -opintoja, joiden kehittämishankkeena toteutan digitaalisen tarinantuottamisen kokonaisuuden 2. luokalla. Digitaalinen tarinantuottaminen tarkoittaa tarinankerrontaa, joka voidaan rakentaa esimerkiksi videoista, kuvista, äänistä, tekstistä ja piirroksista koostuvaksi (Buyukkarci & Muldur, 2022; Niemi & Multisilta, 2015). Mukana on perinteinen tarinan rakenne: aloitus, tarinan kehittyminen ja lopetus (Buyukkarci & Muldur, 2022), mutta tämä tapahtuu multimodaalisessa oppimisympäristössä. Digitaalisen tarinankerronnan taustalla on konstruktivistinen oppimiskäsitys, jonka mukaan oppija on aktiivinen tiedon rakentaja ja tutkija digitaalisessa ympäristössä (Niemi ym., 2018). Niemen mukaan digitaaliseen tarinankerrontaan liittyviä taitoja ovat esimerkiksi innovatiivisuus, luovuus, ongelmanratkaisu ja kriittinen ajattelu. Koska digitaaliseen tarinankerrontaan kuuluu vahvasti sosiaalinen ulottuvuus myös kommunikaatiotaidot ja yhteistyö ovat tärkeitä kehittyviä taitoja. Yhdessä toisten kanssa oppilas oppii esimerkiksi jakamaan sisältöä toisten kanssa. (Niemi ym., 2018.)
Oman hankkeeni tavoitteet muodostuivat opetussuunnitelman eri oppiaineiden sisällöllisistä tavoitteista sekä digipassin teknologisista tavoitteista. Digipassi on työkalu, jolla seurataan digitaalista osaamista. Se on tuotettu yhteistyössä eNorssi-verkoston ja FCLab.fi-hankkeen kanssa. Digipassin taustalla
on tietostrategian vuosiluokkaistetut taitotavoitteet. Kehittämishankkeeni pyrkimyksenä olisi esimerkkien avulla edistää digipassin käyttöönottoa koulussamme ja välittää tietoa asiasta opettajaopiskelijoille. Olemmekin koulumme FCLab-toimijoiden kanssa esitelleet digipassia esimerkkeineen sekä työyhteisössä että opiskelijoiden digisuurryhmässä. Merkitsin 1.–2. luokan digipassista digitaaliseen tarinantuottamiseen sopivat osa-alueet ja luokittelin ne vielä tehtävittäin. Suunnittelin tehtävät niin, että jokaisessa harjoitellaan tai kerrataan uutta sovellusta sekä tuotetaan tarinaa eri keinoin yksin tai yhdessä. Samalla harjoitellaan tarinankerronnan keskeisiä käsitteitä. Myös opiskelijat ovat mukana digihankkeen toteutuksessa omalla harjoittelujaksollaan.
Ensimmäinen tehtävä oli kertoa Taneli-nallen kesälomasta. Digipassin tavoitteista oppilaat harjoittelivat muun muassa kuvan hakemista, tallentamista ja liittämistä, tekstin kirjoittamista ja muokkaamista sekä tiedoston nimeämistä. Oppilaat hakivat kuvia Pixabaysta, liittivät niitä Keynoteen, liittivät Tanelista otettuja taustastaan irrotettuja kuvia mukaan (Kuva 1) ja kirjoittivat tarinaa kuvien pohjalta. Keynote-esitykset liitettiin Seesaw-sovellukseen, jossa oppilaat myös arvioivat digipassin tavoitteiden toteutumista itsearviointikysymyksillä.
Kuva 1.
Oppilaan Keynotedia hänen digitarinastaan.
Oppilas on irrottanut Tanelin taustastaan ja liittänyt maisemaan
Toisen tehtävän aiheena olivat metsän eläimet. Digipassin tavoitteina olivat esimerkiksi erilaisten mediatuotosten tekeminen, tiedon luotettavuuden pohtiminen ja palveluihin kirjautuminen. Oppilaiden kanssa harjoiteltiin ensin Padletin kuvien piirtämiseen liittyvää tekoälytoimintoa. Ensin hakukehotteita tehtiin yhdessä ja sitten ohjatusti niin, että oppilaat saivat muuttaa yksinkertaisen käskyn kahta sanaa. Esimerkkinä oli happy fox forest, ja oppilaat saivat vaihtaa adjektiivin ja eläimen (Kuva 2).
Kuva 2. Oppilaan tekoälytoiminnolla piirtämä kuva hakukehotteella ”wild and scared hedgehog forest”
Teimme kehotteita englanniksi, kun totesimme, että luodut kuvat ovat monipuolisempia. Tekoälyn tuottamat kuvat eivät aina olleet hakukehotteen mukaisia. Esimerkiksi oppilas pyysi tekoälyä piirtämään oravan ja karhun, niin kuviin tuki vain orava. Tämä loi hyvän tilaisuuden keskustella luotettavuudesta. Oppilaat kirjoittivat oman hakukäskynsä valitsemiensa kuvien
yläpuolelle. Kuvat tallennettiin omalle laitteelle. Sitten oppilaat harjoittelivat isompien kummioppilaidensa kanssa kirjautumista Thinglinkiin, jonne tekoälyllä tuotetut kuvat ladattiin. Siellä oppilaat saivat kertoa kuvastaan tagien avulla lisäten sinne tekstiä, ääntä ja kuvia. Digipassin tavoitteiden toteutumista arvioitiin Padletiin laaditulla kyselyllä.
Kolmannessa tehtävässä digipassin tavoitteena oli muun muassa tiedon järjestäminen ja esittäminen, tekstin kirjoittaminen laitteella ja tekstin muokkaaminen. Oppilaat loivat opiskelijoiden ohjaamina oman supersankarihahmon. Hahmosta tehtiin ajatuskartta Poppletiin (Kuva 3). Opiskelijat ohjasivat Poppletin käytön. Toisella kerralla opiskelijat olivat luoneet esimerkkitarinan oppilaiden kirjoittamisen tueksi, ja sen pohjalta he esittelivät tarinan rakennetta sekä keskeisiä käsitteitä kuten päähenkilö, sivuhenkilöt ja tapahtumapaikka. Näitä oli käsitelty toki myös ajatuskartan luomisen yhteydessä. Oppilaat kirjoittivat ohjeiden mukaan tarinaa Pagesiin ja harjoittelivat samalla Pagesin perustoimintoja kuten tekstin muokkaamista. Osa oppilaista lisäsi tarinaansa myös kuvia Pixabaysta.
Kuva 3. Oppilas luo Poppletiin ajatuskarttaa supersankarihahmosta
Neljännessä tehtävässä aiheena oli yhteinen tekstintuottaminen. Digipassin keskeisiä tavoitteita tässä tehtävässä olivat vaiheittaisten ohjeiden luominen, yhteistyössä toimiminen digitaalisia välineitä hyödyntäen sekä tekstin tuottaminen ja muokkaaminen laitteella. Ensimmäisellä kerralla oppilaat loivat opiskelijoiden ohjaamina koodauksen Scratch juniorilla. Oppilaiden tuli yhdessä laatia neljän kuvan koodaus ja liittää sinne erilaisia hahmoja. Yhteistyö toimi hienosti oppilaiden välillä. Toisella kerralla oppilaat kirjoittivat koodauksensa pohjalta tarinaa Pagesiin iPadiin liitetyillä näppäimistöillä.
Opiskelijat ohjasivat tarinan kirjoittamisen perusteisiin, kuten aloitukseen ja lopetukseen sekä kertasivat Pagesin toimintaperiaatteet. He myös mallinsivat yhteistä tarinan kirjoittamista. Oppilaiden yhteistyö oli vastavuoroista. He tukivat toinen toisiaan ideoinnissa ja kirjoittamisessa (Kuva 4). Digipassin tavoitteiden arviointi toteutettiin Seesaw-sovelluksessa kyselyllä, jossa oppilaat arvioivat omaa osaamistaan.
Kuva 4. Yhteistä kirjoittamista Pagesilla
Digihanke jatkuu vielä kevätlukukaudella ja sinne olisi suunnitteilla ainakin matematiikkatarinoiden laatimista ja tähän Podcastin tekemisen harjoittelua sekä tarinankerrontaa animaation ja elokuvan luomisen keinoin. Lopuksi haaveena olisivat messut, jossa oppilaat saisivat esitellä oppimiaan asioita huoltajilleen.
Digitaalinen tarinankerronta tekee oppimisesta merkityksellistä, jolloin oppilaan sitkeys ja kiinnostus oppimista kohtaan vahvistuvat (Niemi ym., 2018). Onkin ollut ilo seurata oppilaiden intoa digihankkeen tehtävissä. Samalla he ovat oppineet paljon uusia taitoja tai kerranneet jo opittua. Digipassin tavoitteista on saavutettu suuri osa jo nyt syyslukukaudella.
Lähteet:
Buyukkarci, A., & Muldur, M. (2022). Digital storytelling for primary school Mathematics Teaching: Product and process evaluation. Education and Information Technologies, 27(4), 5365–5396. https://doi.org/10.1007/ s10639-021-10813-8
eNorssi. Harjoittelukoulujen tietostrategia ja digipassi. https://enorssi. fi/tvt/tvt-strategia/
Niemi, H. & Multisilta, J. (2015). Digitaalisen tarinankerronnan monet mahdollisuudet. Teoksessa H. Niemi & J. Multisilta (toim.) Rajaton luokkahuone. PS-kustannus.
Niemi, H., Niu, S., Vivitsou, M., & Li, B. (2018). Digital Storytelling for Twenty-First-Century Competencies with Math Literacy and Student Engagement in China and Finland. Contemporary Educational Technology, 9(4), 331–353. https://doi.org/10.30935/cet.470999
Hyvinvointia ja kohtaamista kouluarkeen
pelaillen
Teksti ja kuvat: Jenna Lonka luokanopettaja, Outi Aaltonen erityisopettaja, molemmat toimivat oppilaskuntatoimintaa ohjaavina opettajina Rauman normaalikoulussa.
Rauman normaalikoulussa on syyslukukauden aikana käynnistetty oppilaskunnan toiveista lähtöisin yläkoululaisten pelivälitunnit. Oppilaskunnan toivekyselyssä erityisesti yläkoululaiset toivoivat ohjattua toimintaa, rentoa yhdessäoloa ja mahdollisuutta sisävälitunteihin opiskelua ja hyvinvointia tukemaan. Oppilaskunnan hallitus kirjasi toimintakauden tavoitteeksi yhteisöllisyyden vahvistamisen sekä ohjatun välituntitoiminnan kehittämisen ja monipuolistamisen.
Yhtenä toimintatapana hallitus päätti käynnistää syyslukukaudelle yläkoululaisten vapaaehtoiset pelivälitunnit. Yläkoulun hallitus suunnitteli välitunneille toimintaohjeet ja tärkeimmäksi ohjeeksi kirjattiin, että puhelimia ei tarvita näillä välkillä. Ohjaavien opettajien tehtäväksi kirjattiin pelien esille tuominen ja läsnäolo pelivälkillä.
On ollut todella mukavaa, kun ovella on heti välitunnin alkaessa ryhmä oppilaita valmiina yhteisiin peleihin. Monille nämä välkät ovat olleet alusta asti tärkeitä hetkiä koulussa käymisen kannalta, eikä väliin ole jäänyt kertaakaan. Aina on ehtinyt kysellä kuulumisia ja tsempata oppilaita, oppilaskuntaa ohjaava Outi Aaltonen kertoo.
Kaikki pääsevät mukaan, säännöt opetetaan uusille pelaajille ja naurua riittää.
Tätä aitoa kohtaamista ja vuorovaikutusta pitää saada enemmän kouluun ja oppimiseen. Tässä se rakentuu lautapelien ympärille ja tämä mahdollistaa monelle oppilaalle mahdollisuuden tulla kuulluksi, nähdyksi ja kuulua porukkaan, toinen oppilaskuntaa ohjaava opettaja Jenna Lonka kokoaa.
Pelivälitunneilla on aikaa ja tilaa kohdata sekä koulukavereita että opettajia. Pelejä löytyy laidasta laitaan moneen makuun ja taustalla on kuunneltu oppilaiden toivemusiikkia. Oppilaskuntaa ohjaavat opettajat ovat paikalla, pelailemassa ja läsnä jokaista oppilasta varten. Välitunneilla ovat toisinaan olleet mukana myös opetusharjoittelijat ja rehtori.
Tilaa on varattu kuulumisten vaihtamiseen ja pieneen kohtaamiseen kouluarjen keskellä: “Miten päivänne on
mennyt? Mitä teillä on seuraavaksi? Mitä sinulle kuuluu tänään?” Tärkeintä on se, että saadaan olla yhdessä, jakaa ajatuksia ja kuulumisia sekä iloita yhteisestä tekemisestä. Puhelimet pysyvät repuissa ilman erillistä pyyntöä.
Koulumme johtava rehtori Juha Ståhlberg on ollut mukana välituntitoiminnan kehittämisessä ja osallistunut myös välituntitoimintaan bingoa pelaillen.
Mielestäni tässä on tärkeintä yhteisöllisyyden vahvistaminen ja oppilaiden aktiivisuuden lisääminen.
Lautapelejä pelatessa harjoitellaan toiminnan ohessa, lähes huomaamatta, vuorovaikutustaitoja, aitoa läsnäoloa, hetkessä elämistä ja yhdessäoloa, hän kertoo.
Ståhöbergin mieltä lämmittää myös se, että on olemassa vaihtoehtoja kännykän käytölle.
On ollut hienoa myös nähdä tätä toimintaa ihan käytännössä. Kyllähän se vie mukaan ja antaa iloa kouluarkeen myös meille aikuisille.
Syksyn aikana mukaan toimintaan on saatu myös Rauman kaupungin nuorisotoimi, joten opettajien lisäksi paikalla on kerran viikossa myös koulunuorisotyöntekijä. Tämän yhteistyön tavoitteena on tuoda nuorisotoimen toimintaa ja aikuisia tutuiksi oppilaille. Pelivälkkiä on tarkoitus laajentaa kevätlukukauden puolella niin, että lautapelien lisäksi välkillä on mahdollisuus esimerkiksi piirtää, värittää, askarrella ja viettää aikaa yhdessä.
Nyt jo osa oppilaista on sanonut heti, että tultiin vain hengailemaan. Nuorista on mukavaa, kun aikuinen juttelee heidän kanssaan nuorten asioista, tukee ja neuvoo ja on joskus myös olkapäänä, kun joku asia harmittaa, koulunuorisotyöntekijä Jennika kuvailee.
Usein nuoret sanoittavat myös sitä, miten tärkeää heille on, että aikuinen muistaa mistä aiemmin on yhdessä keskusteltu.
Tämä kertoo siitä, että heidän asioillaan on merkitystä, heidät kohdataan ja hyväksytään sellaisina kuin he ovat ja heillä on ympärillään ihmisiä, jotka kuuntelevat ja ovat aidosti kiinnostuneita nuoren elämään liittyvistä käänteistä”, Jennika jatkaa.
Oppilaiden kokemukset pelivälitunneista ovat olleet myönteisiä. Kahdeksasluokkalaisten mukaan on ollut ihanaa, että on jotain muuta tarjolla, kuin se, että pitää mennä ulos. “Ja että on jotain muuta tekemistä, kuin se puhelin.” Monen mielestä kavereiden kanssa yhdessä pelaaminen on kivaa. Samalla pääsee juttelemaan ja puhumaan.
Näitä saisi olla useammin!, kommentoi yksi yläkoululainen oppilas pelien keskeltä.
Syksyn edetessä useammat oppilaat ovat tulleet mukaan välituntitoimintaan ja löytäneet näille välkille. Joka pelivälitunneille on riittänyt kävijöitä, ja on ilo, että uusia osallistujia on saatu mukaan. Meillä on kouluissa mahdollisuus tukea ryhmää toimimaan yhdessä, siinä on valtava voima.
Välituntitoiminnan kehittämiseksi oppilaskunnan hallitus on Rauman norssilla koonnut toiveita ja ideoita oppilailta ja tarkoituksena on kevään aikana monipuolistaa toimintaa. Laajana tavoitteena on lisätä kouluhyvinvointia ja vahvistaa kouluun ja ryhmään kuulumista. Tarvitsemme toisiamme ja kiireetöntä aikaa kohdataksemme ja ollaksemme aidosti läsnä.
Oppimisanalytiikan hyödyntäminen
reaaliaineissa
Teksti ja kuvat: Alina Kausamo
Tampereen yliopiston normaalikoulu
Miten oppimisanalytiikkaa voisi hyödyntää reaaliaineissa? Kysymys syntyi, kun osallistuin Turun yliopiston kehittämän oppimisanalytiikka-alusta Villen koulutukseen keväällä 2022. Tampereen normaalikoulun henkilöstö perehdytettiin alustaan, joka tarjoaa kurssi- sekä tehtäväpohjia, mahdollisuuden omien tehtävien tekemiseen sekä oppimisanalytiikan käytön. Ville on kasvattanut suosiotaan varsikin matematiikan, äidinkielen ja kielten opiskelussa. Itse olen historian, yhteiskuntaopin sekä ev.lut. uskonnon lehtori. Tutkiskelin alustaa, mutta harmikseni löysin materiaalia melko vähän omiin oppiaineisiini.
Mikä itseäni Villessä kiehtoi? Alusta tarjoaa laajan repertuaarin erilaisia tehtäväpohjia, joihin tiedot syöttämällä voi luoda monenlaisia automaattisesti arvioituja tai opettajan manuaalisesti arvioitavia tehtäviä. Oppilas etenee omaan tahtiinsa asettaen itse itselleen tavoitteet. Tavoitteiden saavuttamista kuvastaa erilaiset “palkinnot”, kuten pokaalit. Välitön palaute kannustaa oppilasta jatkamaan ja etenemään pelissä.
Oppilas tekee tehtäviä huomattavasti enemmän kuin perinteisessä vihkotyöskentelyssä sekä pystyy itse seuraamaan omaa etenemistään. Opettaja näkee analytiikan avulla mm. oppilaan etenemisen, tarkkuuden mahdolliset haastekohdat ja pystyy tukemaan niissä. Automaattinen arviointi vapauttaa opettajalle aikaa oppilaan opettamiseen ja tukemiseen.
Jokainen opettaja on oppimisanalyytikko – kun kurkkaamme oppilaan vihkoa ja lukaisemme vastauksen, teemme analyysiä. Oppimisanalytiikalla tarkoitetaan oppijasta kertyvän tiedon keräämistä, mittaamista, analysointia ja raportointia. Oppimisesta ja työskentelystä kertyvää dataa analysoimalla on mahdollista tukea ja ohjata oppimista, löytää ymmärrystä oppimisprosesseista sekä haasteista, joita oppimisprosessien aikana ilmenee. Vaikka jokainen meistä opettajista tekee omaa oppimisanalytiikkaansa jatkuvasti oman päänsä sisällä, nykymaailmassa apuna on valtava määrä erilaisia digitaalisia alustoja analytiikan apukätenä. Parhaimmillaan digianalytiikka tukee arviointia tehden siitä monipuolisempaa ja läpinäkyvämpää.
Ville on suosittu erityisesti matematiikan, ohjelmoinnin ja kielten (erityisesti kielioppi) kaltaisissa oppiaineissa. Niissä arviointi on suhteellisen helppoa automatisoida tiettyyn pisteeseen asti. Reaaliaineet eivät taivu samalla tavalla automaattisesti arvioitavaksi. Esimerkiksi historiassa arvioidaan historiallisen tiedon tutkimista, tuottamista, tulkintaa, kriittisyyttä ja pohdintaa. Selkeitä oikeita ja vääriä vastauksia ei aina ole. Tämä asetti itselleni haasteen. Päätin kuitenkin kokeilla, sillä koin Villellä työskentelyn hyötyjen olevan kokeilemisen arvoiset.
Alina Kausamo esittelemässä Ville-kokeilua ITK-konferenssissa keväällä -24
Rakensin seiskojen historiankurssin yhden osion (Pohjois-Amerikan historia ja imperialismi) täysin Ville-alustalla toteutettavaksi. Aikaa oli viisi viikkoa ja kaksoistunti viikossa. Tehtävät rakensin eritasoisiksi ja tasoja ilmaisi pronssi-, hopea-, ja kultamitalit. Tuntien rakenne meni näin:
1.Kotona lukuläksynä tutustua uuteen aiheeseen (ns. flippaaminen)
2.Aiheen alustus opettajajohtoisesti
3.Starttitehtävät kaikille alkuun (oikeuttavat pronssipokaaliin)
4. Oppilaan valinnan mukaiset eritasoiset hopea- ja kultatehtävät.
Starttitehtävät rakensin automaattisesti arvioitaviksi, helpoiksi ja aiheeseen tutustuttavaksi kokonaisuuksiksi. Ne sisälsivät esim. luetunymmärtämistä testaavia monivalintoja, käsitteiden yhdistämistä ja ajoitustehtäviä. Starttitehtävät mittasivat erityisesti käsitteellistä ymmärtämistä, syy-seuraussuhteita sekä ajoittamista. Hopea- ja kultatehtävät olivat opettajan arvioitavia tekstin tuottamista vaativia tehtäviä. Ne mittasivat lähteiden tulkintaa, eläytymistä, kriittisyyttä ja tiedonhankintaa. Hopea- ja kultatehtävät olivat samankaltaisia, mutta kultatehtävät olivat vaativampia. Joihinkin tehtäviin laitoin minimisanamäärävaatimuksen ja sanalaskurin.
Kerran viikossa arvioin kirjalliset tehtävät. Pisteytyksen rakensin niin, että oppilaan piti saavuttaa pokaalikokonaisuuksista tietty pistemäärä, jotta pokaalin saa. Arviointi oli työlästä, mutta siedettävää yhden ryhmän kanssa. Sanoisin, että jo kolmen ryhmän kanssa tämänkaltainen systeemi käy liian työlääksi.
Työmäärä oli varjopuoli, mutta tulokset innostavat jatkamaan opetusta Ville-alustalla. Oppilaat ymmärsivät nopeasti tuntien ja tehtävien rakenteen ja lähtivät kokeiluun innoissaan. He valitsivat hopea- ja kultatehtäviä omien tavoitteidensa mukaan ja saivat tehtävien edetessä palautetta. Moni uskaltautui kokeilemaan, onnistuisiko saavuttamaan parempia tuloksia, ja hyödynsivät rakentavaa palautetta kehittääkseen työtään. Pokaalit innostivat oppilaita. Erityisesti automaattisesti arvioitavat starttitehtävät auttoivat oppilaita sisäistämään perusasioita opiskeltavasta asiasta. Negatiivisia puolia Villessä on alustan hieman karu ulkoasu, jäykkyys sekä satunnaiset tekniset ongelmat. Muutaman oppilaan mielestä automaattisesti arvioitavat tehtävät olivat “nyhväämistä” ja eteenpäin klikkailua.
Seuraava kehityskohde Ville-kokeilussa on testata, miten rakentaa ylöspäin eriyttäviä, haastavampia automaattisesti arvioitavia tehtäviä. Se on mahdollista tiettyyn pisteeseen saakka, mutta ei opettajan oma arviointityö ole mihinkään loppumassa. Alustat tarjoavat dataa, mutta opettaja on viime kädessä se, joka dataa analysoi ja tekee johtopäätöksiä oppilaantuntemuksen pohjalta. Reaaliaineissa kirjallisen vastaamisen harjoitteleminen on tärkeä osa tuntityöskentelyä. Osaamisen tasot vaihtelevat kovasti, mutta opettaja ei pysty antamaan yhden oppitunnin aikana jokaiselle henkilökohtaista palautetta. Kaupalliset oppimateriaalivalmistajat pohtivat jo kiivaasti tekoälyn hyödyntämistä oppilaiden kirjallisten vastausten arvioimisessa. Tekoäly tuleekin tulevaisuudessa olemaan apuna reaaliaineiden arvioinnissa.
Aikuinen nuorten keskellä
– Näkökulmia kouluvalmentajan rooliin
Teksti: Eetu Sivula
Kouluvalmentajan nimike on uusi tulokas koulunkäynnin kentällä. Modernin ja tehokkaan yhteiskunnan pelisääntöihin kuuluu, että turhia titteleitä vailla tarkoitusta ei tietenkään ole, joten mihin tarpeeseen kouluvalmentajan työ vastaa?
Yksilökeskeinen yhteiskuntamme on monella tavalla vailla vertaa, mutta sen sivuoireena on sairaalloisuuteen asti kasvava individualismi. Tasa-arvon ja yksilönvapauden myötä myös lapsi on hukkunut pesuveden myötä. Laajat perhe- ja kyläyhteisöt eivät enää toimi yksilöitä tukahduttavina moralistisina portinvartijoina, mutta toisaalta sama laaja yhteisö puuttuu myös usean väsähtäneen tai vähän yksinäisen nuoren ympäriltä. Sosiologian isä Émile Durkheim käytti termiä anomie kuvaamaan tarkkailemaansa teollistunutta protestanttista yhteiskuntaa, jossa yksilö vailla yhteisön turvaa on pohjimmiltaan hämmennyksissä ja hukassa.
Oli kouluvalmentajan tarkka työnkuva erilaisissa työyhteisöissä sitten minkälainen hyvänsä, määrittelisin hänen roolinsa yleisesti kuitenkin olevan olla kiireisessä kouluympäristössä yksi ylimääräinen aikuinen, joka ehtii vastata nuorten tarpeisiin. Samalla ylimääräisen aikuisen läsnäolo vastannee myös niihin ylenmääräisiin paineisiin, joita nykyiseltä opettajan professiolta vaaditaan: moni opettaja osaa ja haluaa auttaa oppilaita moninaisissa sosiaalisissa ongelmissa, mutta tämä on vaikeaa esimerkiksi kymmenen minuutin välituntisiirtymän aikana. Opettajalta vaaditaan jo nyt
valtavan monen eri tavoitteen eteen työskentelyä, joten lienee kohtuutonta sisällyttää näihin myös isojen oppilasryhmien sosiaalisten ongelmien ratkaisua opettamisen ohella. Kouluhuollon monet ammattilaiset tarttuvat varsinkin vakaviin ja polttaviin ongelmiin, mutta toisaalta arkisten kuulumisten vaihtoon ja yleisen viihtyvyyden luomiseen ei kiireisessä työssä aina ole aikaa.
Kouluvalmentajan tärkeäksi tehtäväksi on määritelty vahvistaa oppilaiden kiinnittymistä kouluun. Tämä ei yhteisöllistä vajetta potevassa yhteiskunnassamme ole mitenkään valmiiksi taputeltu tehtävä. Nuorten elämässä tapahtuu paljon tärkeitä ja mielenkiintoisia asioita, mutta nuorten itsensä näkökulmasta kaikki oikeasti tärkeä ja merkityksellinen tapahtuu lähtökohtaisesti koulun ulkopuolella. Kellon soidessa alkaa oikea elämä kavereineen ja harrastuksineen. Kiinnittymisen sijaan keskimääräinen nuori irtaannuttaa itseään koulusta niin paljon kun vain pystyy.
Vastauksia tällaiseen ongelmaan löytyy perinteisen nuorisotyön metodeista: tehdään koulusta sellainen paikka, jossa jokaisella on mahdollisimman mukava olla. Tampereen normaalikoulussa on panostettu siihen, että välitunneilla löytyisi kaikille mielekästä tekemistä, oli se sitten aktiivista liikkumista, peleihin ja kilpailuihin osallistumista tai mahdollisuutta hiljaiseen työskentelyyn. Koulun kirjasto on saanut myös nuorisotilan piirteitä, tilaan on hankittu sellaisia lautapelejä ja järjestetty sellaisia kilpailuja, joita nuoret ovat itse toivoneet. Nuorilla mieluisen tilan luomisen hedelmät näyttäytyvät selkeinä, kun koulun kirjasto on sellainen paikka, jonne jäädään myös koulun jälkeen viettämään aikaa ja vaihtamaan kuulumisia. Joskus jopa tekemään läksyjä.
Eetu Sivula on kouluvalmentaja Tampereen yliopiston normaalikoulussa. Koulutukseltaan hän on historian, yhteiskuntaopin, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja ja nuorisotyöntekijä.
Kouluvalmentaja on tiivis osa oman koulunsa työyhteisöä ja vastaa tämän vuoksi oman työyhteisönsä moninaisiin tarpeisiin. Puukäsityön sijaistus tai kirjastoretkelle mukaan lähteminen tarjoavat läpileikkauksen kouluyhteisön kokonaisuudesta ja antavat uusia näkökulmia oppilaiden käytösmalleihin eri ympäristöissä. Myös paikallaan olo ja rauhallinen norkoilu ovat joskus tarpeellisia, koska oppilaskontaktit eivät synny suorittamalla tai keskustelutuokioita kalenteriin aikatauluttamalla, vaan kärsivällisellä läsnäololla.
Suomalaiseen sielunmaailmaan kuuluu käyttäytyä sillä tavalla kuin ympäröivät ihmiset käyttäytyvät. Tällä yleisellä totuudella on se loistava seurannaisvaikutus, että kerran luotu positiivinen ja kannustava ilmapiiri kannustaa jatkuvasti hyvään käytökseen. Tampereen Normaalikoulussa on ainakin päästy eroon omia kouluvuosiani vaivanneesta häpeän ilmiöstä – koulun ruokalassa särkyy äänekkäästi lautanen, mutta kellekään ei tule mieleen taputtaa epäonnistumiselle. Sen sijaan joku saapuu auttamaan.
FCLab Oslon vierailulla
30.10.-1.11.2024
Harjoittelukoulujen opettajien ekskursio
Teksti ja kuvat: Jani Kiviharju, Tuomo Tammi
FCLab-toimijoita viidestä eri labista (Vaasa, Joensuu, Jyväskylä, Tampere ja Helsinki) teki 30.10.-1.11.2024 vierailun Osloon kohteena erilaisia Maker-tiloja ja -toimintaa sekä vierailuja kouluihin, joissa käytetään innovatiivisesti oppimisympäristöjä ja opetusteknologiaa tai hyödynnetään tekoälyä.
Saavuimme Osloon kahdessa erässä ja tapasimme koko 10 hengen porukalla ensimmäisessä vierailukohteessa, joka oli Fellesverkstedet (https://www. fellesverkstedet.no/no).
Paikka oli konseptiltaan kiehtova yhteisen ja yhteisöllisen tekemisen toimipiste Oslon keskustassa. Saimme kuulla Fellesverkstedetin historiasta ja toimintamallista sekä suunnitelluista kehitysaskelista. Fellesverkstedet on perustettu vuonna 2011, ja se on voittoa tavoittelematon järjestö. Meille esitelty rakennus on jaettu tila eri toimijoille kuten taiteilijoille ja yrittäjille rakentaa ja työstää esineitä ja ideoita, siten että pääsee käyttämään esimerkiksi työkaluja, joihin yksittäisellä aloittavalle toimijalla ei olisi varaa ja toisaalta paikan päällä saa tukea välineiden käyttöön ja siihen, miten oman ideansa saisi toteutettua. Paikan hyödyntäminen on maksullista, mutta kustannukset perustuvat maksukykyyn ja mm. siihen, onko työstämässä jo valmista myyntiin tulevaa tuotetta (kykenee maksamaan sen valmistuksesta) vai kehittääkö varhaista prototyyppiä.
Fellesverkstedetissä korostui vahvasti yhdessä tekeminen ja välineiden jakamisen lisäksi osaamisen jakaminen. Kiinnostavaa oli myös eri projektien kirjo; siellä voi tehdä päivän mittaisia juttuja tai useiden kuukausien kestoisia projekteja. Jokainen neliömetri kaupungin keskustassa on arvokas, niin tiloja käytetään tehokkaasti, ja meille esiteltiin myös paikan tulevaa laajennosta kellarikerrokseen. Selkeä toimintakonsepti, rahoitusmalli ja innostus yhdessä tekemiseen oli hyvin vakuuttavaa, ja vastaavia toteutuksia olisi hienoa nähdä myös Suomessa.
Toisena vierailupäivänä ryhmämme jakaantui kahteen eri kohteeseen, Bogstadin kouluun ja Oslon opetustoimen virastoon sekä Katedralskoleniin.
Yksi ryhmä vieraili Bogstadin koulussa. Bogstad on innovatiivinen noin 400 oppilaan alakoulu, jossa toiminnan keskiössä ovat oppilaslähtöisyys, tavoitteisuus, luovuus ja tiimityöskentely. Koulun toimintakulttuurissa näkyvät vahvasti yhteisöllisyys ja monipuoliset työskentelytavat. Aktiivisuuden rinnalla näyttää kulkevan kiireettömyys ja levollisuus. Koulu on ollut Apple Distinguished School vuodesta 2019 asti. Vaikka koulu on saanut tunnustusta teknologian innovatiivisesta hyödyntämisestä, ei teknologia ollut oppimisen keskiössä. Teknologia oli oppimisen väline ja mahdollisti oppilaiden personoidun oppimisen sekä luovat työskentelytavat ja monipuoliset keinot osoittaa oppiminen. Oman värinsä vierailuun toi kohdalle osunut koulun ”pyjamapäivä”, jonka viettoon koko koulu oli heittäytynyt vakuuttavasti ilmentäen koulun vahvaa yhteishenkeä.
Koulun vuosikello jakaantuu kuuteen suurempaan oppimiskokonaisuuteen, joita toteutetaan jokaisella vuosiluokalla. Tällä hetkellä oli käynnissä Bogstad Arkade pelillisyysjakso, jossa kaikki koulun luokat
suunnittelivat omia pelejä. Oppilaat olivat tutustuneet myös legendaaristen pelien, kuten rubiikin kuution tai Tetriksen historiaan. Oli innostavaa nähdä oppilaiden sitoutuminen projektimuotoiseen oppimiseen vuosiluokasta välittämättä. Keväällä oli tulossa koko koulun teemajakso Taylor Swiftiin liittyen, jonka kuudennen luokan oppilaat olivat itse suunnitelleet ja tulleet esittelemään rehtorille. He halusivat, että koko koulu opiskelee heidän suunnittelemaansa jaksoa.
Koulussa erityisen vaikutuksen teki yhdessä tekemisen meininki. Vuorovaikutus oppilaiden, opettajien ja
Toinen ryhmämme vieraili tutustumassa tekoälypalvelujen pedagogiseen käyttöön Oslon opetustoimen virastossa ja Oslon vanhimmassa koulussa, Katedraskolessa. Nina Eriksdatter ja Martin Haldorsen esittelivät generatiivisen tekoälyn käyttöä koulukonteksissa käytännön esimerkkien kautta ja pääsimme kokeilemaan Oslon omaa suljetun järjestelmän tekoälyratkaisua KI Osloskolen, jonka taustalla toimii GPT 4.o mini ja joka on GDPR-yhteensopiva.
Oslon tekoälypalvelun toteutus oli todella toimiva ja helppokäyttöinen. Nina ja Martin kiertävät kouluilla kouluttamassa opettajia järjestelmän käyttöön ja esittelivät meille samaa koulutusmateriaalia. Oppilaan ja opettajat kirjautuvat omilla koulutunnuksillaan järjestelmään. Opettajalle näkyy valmis bottikirjasto, josta hän voi valita opetukseen sopivan botin ja jakaa sen oppilaiden käyttöön 24 tunnin ajaksi, tai tehdä itse jaettavan botin. Lisäksi oppilailla on automaattisesti näkyvissä yleinen apubotti. Mallissa erityisen hienolta näytti laaja kirjo eri tehtäviin erikoistuneita botteja, kuten kielen huoltoon ja välimerkkeihin keskittyvä botti, tarinallisuutta, päättelyä ja lukemista vahvistava murhamysteeribotti ja botti historiallisen henkilön kanssa keskustelemista varten.
Ryhmän vierailu jatkui Katedralskoleniin, jossa rehtori Thomas Stark ja koulun kielten opettaja Maarit kertoivat, miten tekoäly opetus on heillä yhteisten keskustelujen ja koulun johtamisrakenteen kautta viety vahvasti koulun arkeen unohtamatta oppimisen yhteisöllisyyttä tai perinteisten opetuskeinojen hyötyjä.
Rehtori tervehti meitä oman avattarensa avulla valkokankaalta suomeksi ja kertoi sitten, miten koulun vastuuopettajat ja oppilasedustajat olivat yhdessä miettineet, miten tekoälyn käyttö saadaan mielekkäästi koulun arkeen ja osaksi nykyisiä rakenteita. Kuulimme myös esimerkkejä yhteisöllisestä kirjoittamisesta tekoälyavusteisesti ja käyttöesimerkkejä chattiboteista.
Iltapäivällä vierailimme koko ryhmän voimin yliopiston MET Maker -tilassa. Notto Thelle esitteli meillä tilan toimintaa ja käytänteitä. Koko vierailumme ajan Maker-tilassa oli ilahduttava kuhina, kun pari työparia rakensi nosturipienoismalleja, 3D-tulostinten rivi työsti erilaisia tuotoksia ja kangas-, kartonki- ja kuvauspisteiden välillä liikkui opiskelijoita. Tila on käytettävissä kenelle tahansa yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle, kunhan on suorittanut yleisen tilan käyttöön ja lisäksi käytettäviin työkaluihin liittyvän koulutuksen kuten laserleikkurikoulutuksen.
Matkan kolmantena päivänä vierailimme Gjerdrumin kunnan tiloissa ja paikallisessa koulussa, jossa käytetään monipuolisesti micro:bit-työkaluja. Pääsimme seuraamaan 7. luokan ohjelmointia ja robotiikkaa, kun oppilaat tekivät pienissä ryhmissä Bubble:bit-robotteja, jossa robotti puhaltaa saippuakuplia ensin ajoitetusti, sitten sopivaan syötteeseen reagoiden.
Virallisen ohjelman lisäksi tutustuimme mm. Oslon kirjastoon, oopperataloon ja Folkesverkstedetiin. Matka viimeisteltiin lentokentän päätöspalaverilla.
Kaikkiaan erittäin hyödyllinen reissu, joka antoi paljon uusia ideoita ja toimintamalleja Suomeen tuotavaksi. Kiitos Oslo!
Onko perjantai 13. hyvä päivä väitellä?
Teksti: Katariina Räsänen
Opettajan työhyvinvointia voi, perisuomalaiseen tapaan, lähestyä myös negaation kautta. Väitöskirjani otsikko ”Minä junnaan paikallani”: Opettajan alanvaihdon harkinta ja sen yhteys koettuun työuupumukseen ja työyhteisösuhteeseen, tiivistää paitsi tutkimuksen ytimen, myös tutkijan mielenmaailman. Kun väitöspäiväksi varmistuu vielä perjantai 13., kokenut osastosihteerikin saa irvistyksen kasvoilleen. Hetkessä hän tuntuu palauttavan mieleensä elämänsä aikaiset, eittämättä lähempänä kuusikymmentä pahanonnen päivää, ja sopertaa, että ehkä päivää olisi tosiaan syytä yrittää vielä vaihtaa.
No, ei vaihdettu, koska kukapa taikauskoinen olisi, varsinkaan tutkija.
Sitä paitsi, mikä voisi mennä pieleen? Olihan vauvammekin tuolloin jo miltei nelikuinen, eikä herättänyt enää kuin kerran tunnissa. Silmäpussini olivat infernaaliset, mutta tuskin niihin kiinnitettiin liikaa huomiota. Olinhan jo kuukausia kärsinyt kroonisesta silmätulehduksesta molemmissa silmissä sekä hilseilevästä ihosta kasvoissani, jotka molemmat olivat selkeästi stressin aiheuttamia. Pelastukseni oli varmaankin valtava kuppi vihreää teetä tai tarkemmin sanottuna sen sisältämä kofeiini. Tiedän olevani herkkä kofeiinille, joten yleensä välttelen sitä. Kofeiinipitoisia juomia nautittuani tarkkaavuuteeni poukkoilee ja minun on hankala keskittyä. Onneksi vastaväittäjä oli saapunut turvallisesti kaupunkiin jo edellisenä iltana, joskin huomaamaan, että hänelle varattu hotelli sijaitsi Helsingissä, vain sen reilun 400 kilometrin päässä väitöspaikasta Joensuussa.
Yhtä kaikki, väitös meni mallikkaasti ja pääsimme keskustelemaan laajasti työhyvinvoinnin merkityksestä opetusalalla. Taustoitin sitä, miten oppiminen ja hyvinvointi nivoutuvat yhteen ja miten opettajien hyvinvointi on tärkeää myös oppilaiden hyvinvoinnin näkökulmasta. Opetusalalla on huolestuttavan suuri joukko opettajia, jotka pitkittyneesti kokevat työnsä kuormittavana ja etäännyttävän. Hetkittäiset alanvaihdon harkinnan ajatukset ovat yleisiä, mutta työhyvinvoinnin, työstä suoriutumisen ja kouluyhteisön toimivuuden kannalta olisi tärkeää, ettei harkinta olisi pysyvää.
Tutkimus osoitti opettajien tunnistavan tekemänsä työn arvon ja merkityksellisyyden. Työyhteisössä koettu tunnustus ja arvostus suojaa työuupumuksen ja etenkin kyynistymisen kokemuksilta. On inhimillistä kaivata tunnustusta ja arvostusta työssään ja suoranaista sydämen sivistystä jakaa sitä yhteisöissään. Työhyvinvointia rakennetaan yhdessä. Esihenkilö voi johtamisellaan osoittaa arvostusta ja oikeudenmukaisuutta, työyhteisössä voidaan hyödyntää sosiaalisia voimavaroja, huoltajat voivat osoittaa kannustusta arvostavalla yhteistyöllä ja yhteiskunta poliittisilla toimillaan, kuten tarjoamalla opetustyölle tarvittavat edellytykset.
Kuva: Dino Serave
Edelleen opettajan tulee arvostaa itseään siten, ettei anna itsestään kaikkea työelämälle. Jokainen työuupumus on silkkaa inhimillistä ja kansantaloudellista haaskausta. On tärkeä pitää huolta myös työkaverista, koska uupuneena keinoja voi olla hankala löytää. Se tiedetään, että rakenteet muuttuvat hitaasti, mutta omaan työhyvinvointiin vaikuttaminen voi alkaa tänään.
Katariina Räsäsen kasvatustieteen väitöskirja ”Minä junnaan paikallani”: Opettajan alanvaihdon harkinta ja sen yhteys koettuun työuupumukseen ja työyhteisösuhteeseen tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa 13.10.2023. Teos löytyy sähköisessä muodossa osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4963-9
Turvallisuuden rakentaminen on pitkäjänteistä työtä
Hanketyö ja yhteistyö yliopiston muiden toimijoiden kanssa on innostavaa
Turun yliopiston Rauman Kampus on jo usean vuoden ajan ollut turvallisuuden kehittämisen etulinjassa erityisesti professori Eila Lindforsin ansiosta. Maaliskuussa 2024 virallisesti päättynyt ONNI on turvallinen koulu -hanke tuotti arvokasta tutkimustietoa koulujen turvallisuudesta. Pilottikoulut, joihin myös Rauman normaalikoulu lukeutui, saivat vahvaa kehittämistukea ja mm. oman mentorinsa, jonka asiantuntevassa ohjauksessa käytiin keskusteluja koulun turvallisuustilanteesta ja kehittämislinjoista. Hankkeessa arvioitiin useasti koulujen turvallisuutta, kehitettiin yhdessä toimivia käytäntöjä ja saatiin arvokasta tutkimustietoa. Loppuraportti https://urn.fi/URN:IS-
BN:978-951-29-9635-3 ja hankkeen sivut https://sites.utu.fi/onni/
Yhteistyön jälkeen voi tulla jotakin uutta
Hankkeen loputtua Eila innosti ottamaan vastaan haasteen olla mukana kirjoittamassa teosta, jossa tutkimus ja käytäntö kohtaavat ja joka antaa käytännönläheisen näkökulman pitkäjänteisen turvallisuustyön kehittämiseen. Yhteistyössä muiden kirjoittajien kanssa syntyi teos: TURVALLINEN KOULU Tutkittuja työkaluja ja toimintamalleja. Allekirjoittanut, pitkän opettajakokemuksen omaavana ja Rauman normaalikoulun turvallisuusvastaavana, on tuonut teokseen arjen toiminnasta nousevia sisältöjä ja vinkkejä, miten turvallisuuden rakentamista kannattaisi lähestyä.
Teoksen tavoitteena on osoittaa, että järjestelmällinen työ turvallisuuden eteen kannattaa, eikä kouluissa tulisi enää tyytyä ajatukseen, että onneksi mitään suurempaa ei ole tapahtunut. Lähtökohtana kirjassa on koulun turvallisuuskulttuurin tason rehellinen tarkastelu sekä ymmärryksen herättäminen, että turvallisuuskulttuuri sisältyy koulun toimintakulttuuriin ja yhteisö itse rakentaa sen oman toimintansa sisään. Lainsäädännöllä ja erilaisilla valtakunnallisilla määräyksillä ohjataan kouluja vastuullisen arjen rakentamiseen. Huolellisesti laaditut järjestyssäännöt ohjeistavat asiallista ja turvallista käyttäytymistä, viihtyvyyden ylläpitämistä ja kasvattavat toimimaan kouluyhteisössä sekä valmentavat järjestäytyneen yhteiskunnan jäsenyyteen.
Kouluissa esiintyvät turvallisuuspoikkeamat voivat olla ennakoimattomia, tahattomia tai tahallisia sekä luonteeltaan ja vakavuusasteeltaan erilaisia. Poikkeamiin puuttuminen, niiden tunnistaminen, ratkaisujen etsiminen ja ennakoiminen ovat aktiivisen turvallisuuskulttuurin tunnusmerkkejä. Teos kuvaa koulua, jossa kestävässä turvallisuuskulttuurissa on keskeistä systemaattinen kehittäminen, ennakoiminen ja harjoitteleminen. Pieniin tai isoihin kriiseihin varautuminen, niiden kohtaaminen ja niistä toipuminen edellyttää aina myös verkostoitumista ja yhteistyötä eri asiantuntijoiden kanssa.
Teoksessa esitetyt orientoivat kysymykset tai ajatukset johdattavat uusien lukujen aiheisiin ja sisältöjen käsittely päättyy sovella -osioon, koska tavoitteena on ollut käytäntöä palveleva opus. Kirjoittajat tuntevat ja tunnistavat monien tahojen asettamat vaatimukset ja niiden kuormittuvuuden nykypäivän kouluille, jolloin turvallisuuteen liittyvään kehittämistyöhön ei sen tärkeydestä huolimatta ehkä riitä voimavaroja. Teos avaa näkökulmia, mistä kannattaa aloittaa ja miten osallistaa koko yhteisöä, myös oppilaita. Kirjan tutkimusperustaisuus luo pohjan, johon tukeutuen hyviksi koetut ratkaisut, työkalut ja toimintamallit voidaan ottaa käyttöön, niitä voidaan soveltaa ja myös kehittää edelleen. Turvallisuuden kehittäminen on loppumaton matka. Se edellyttää ennakointia, varautumista, toimintamalleja, ohjeita, sääntöjä ja niihin sitoutumista sekä kaikenikäisten yhteisön jäsenten oman vastuun ymmärtämistä turvallisuuden ylläpitämisessä!
Suosittelen kaikkien kirjoittajien puolesta teostamme jokapäiväiseen käyttöön erityisesti koulujen turvallisuusryhmille! Toivottavasti norssien yhteistyö myös tällä alueella kehittyisi.
Turvallisuusterveisin Tuija Saarivirta, Rauman normaalikoulun turvallisuusvastaava
Siriuksen taittajalla taidenäyttely
Siriuksen taittajalla on helmikuussa ”Hyvä Tyttö” -niminen taidenäyttely kahden muun taiteilijan kanssa
Galleria Himmelblaussa. Näyttely käsittelee taiteilijoiden omia kokemuksia tyttönä ja naisena elämisestä.
1.-28. HELMIKUUSSA 2025 Galleria Himmelblau Teoksia tytöistä ja tyttönä elämisestä. ke-pe 11-18, la-su 12-16, suljettu ma ja ti. Vapaa pääsy.
Kannen viitekuva: Elisa Serave Viitekuvan lisäksi Adobe Fireflylle annettu kehoite: looking from above, romantic winter picture with low contrast and old buildings and a couple
