Sirius 3/2023

eNorssi-seminaari Turussa Lyhytvaihtojakso voi luoda uusia mahdollisuuksia

eNorssi-verkoston työryhmien kuulumisia I Can DigIt -hankkeen askelmerkit luotiin kahvikeskustelun ohessa

eNorssi-verkoston lehti 3/2023

Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.

Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.

Haluatko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu ja kehittämistoimintaa? Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?

Vai oletko käynyt opinto- tai työmatkalla muualla, josta voisit raportoida? Lähetä tekstisi meille!

Toimittaja: Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@ tuni.fi Avustava toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@ norssi.jyu.fi Julkaisija: eNorssi-verkosto

Taitto: Elisa Serave elisa.serave@gmail.com

eNorssi-verkoston projektikoordinaattori Sampo Forsström sampo.forsstrom@uef.fi

eNorssi-verkoston puheenjohtaja Vesa Valkila vesa.valkila@utu.fi

Toimittaja Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@tuni.fi

eNorssi-verkoston projektikoordinaattori Pasi Kurttila pasi.kurttila@oulu.fi

Toimittajalta Syksyinen Turku näytti eNorssi-seminaariväelle parhaat puolensa. Saimme kävellä Aura-joen rantaa lämpimässä säässä ja huokaista asiaan kuuluvasti: “Ihan kuin olisi ulkomailla.” Seminaarin ohjelma oli jälleen kerran laadukas ja inspiroiva. Rakenne toimi hyvin: luennot aamupäivällä, työpajat iltapäivällä. Myös työryhmätoiminnan irrottaminen varsinaisesta seminaarista oli järkevä ratkaisu.

Opettajankoulutuksen kentällä kaksi teemaa tuntuu olevan ajankohtaisia kaupungista riippumatta.

Tekoäly ja hyvinvointi puhututtavat. Etsimme ratkaisuja ja keinoja. Muokkaamme opetussuunnitelmia ja harjoittelukäytänteitä, jotta tulevat opettajat saisivat varmasti mahdollisimman hyvän työkalupakin käyttöönsä.

Seminaarin luennoilta jäi mieleen tämä: “Jokaisella katseella, jokaisella sanalla on merkitys. Kaikista tärkeintä on antaa lapsille ja nuorille mahdollisuuksia luoda vuorovaikutusta kasvokkain. Riittää, kun olette läsnä.”

Pidetään tämä mielessä muuttuvan ajan keskellä.

Sanna Isopahkala Tampereen yliopiston normaalikoulu eNorssin viestintäryhmän jäsen ja Siriuksen toimittaja

04 06 53 64 66 72 78 83 91 98 1 02 1 06 1 07 1 10

Toimittajalta eNorssi seminaari

Kuvaterveisiä eNorssi-seminaarista Verkostokuulumisia

Rehtorin palsta Jussi Karjalainen Vaikuttajakolumni Mikko Ripatti Valtakunnallinen kysely opetusharjoittelua ohjaaville opettajille Lyhytvaihtojakso voi luoda uusia mahdollisuuksia opettajaksi kasvamiseen

I Can DigIT! -hanke Norssinopen päivä Kysy, kiinnostu ja tutki!

Monikielisyyttä, kielitietoisuutta ja kielikäsityksiä Pohjoismaista ainedidaktiikkaa Vaasassa Kirjaesittelyt

Identiteettiä ja yhteisöllisyyttä rakentamassa

Teksti: Sanna Isopahkala Kuvat: Elisa Serave

Syksyn 2023 eNorssi-seminaari kokosi eNorssi-väen Suomen Turkuun. Kesäinen sää suosi seminaariväkeä, ja aloitustilaisuutta ennen Educariumin aulassa nähtiin iloisia kohtaamisia sekä kuulumisten vaihtoa.

Turun kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaani Jukka Husu avasi seminaarin rohkaisten eNorssiväkeä yhteisten hankkeiden pariin.

Aika on kypsä laajoille opettajankoulutuslaitosten ja harjoittelukoulujen yhteisille hankkeille. Aika vaatii tällaisia hankkeita.

Husu kiitteli, kuinka merkittävää työtä opetusharjoittelujen parissa tehdään.

Tutkimusten mukaan harjoittelut ovat opiskelijoille mielekkäimpiä kokemuksia opiskeluaikana.

Dekaani viittasi myös ajankohtaiseen teemaan toivoen, että harjoittelukouluilla olisi isompi rooli täydennyskoulutusten järjestämisessä. eNorssi-seminaarissa onkin tällä kertaa oma työpaja täydennyskoulus-teeman ympärillä ja siitä kerrotaan lisää myöhemmin.

Dekaanin puheenvuoron jälkeen tervetulosanat lausui eNorssi-verkoston puheenjohtaja ja Turun normaalikoulun johtava rehtori Vesa Valkila.

On erityisen mukava toivottaa teidät tervetulleeksi Turkuun, nimittäin eNorssi-seminaarin osallistujien suhteen teemme uuden ennätyksen. Seminaariin osallistujia on ainakin 162.

Valkila pohti, miten seminaarin teema herättää ehkä lisää kysymyksiä: Miten kasvattaa yhteisöllisyyttä ja vahvistaa osallisuutta?

Paikallisesta, oman tiedekuntamme näkökulmasta jo tämä tapahtuma vahvistaa yhteisöllisyyttä. Nimittäin seminaarin puhujina ja työpajojen pitäjinä on koko joukko norssilaisten ohella oman tiedekunnan väkeä, Valkila kiitteli.

Lisäksi Valkilan mukaan jo koko seminaariväki on vastannut näihin kysymyksiin vastaamalla kutsuun.

Te olette päättäneet, että matkustetaan Suomen Turkuun. Jaetaan tämä tapahtuma yhdessä sekä nämä tunteet yhdessä toisten norssilaisten kanssa.

Teksti: Olli-Pekka Salo

Miten historian läsnä- tai poissaolo vaikuttaa identiteettiin?

Professori Hannu Salmi tarkasteli identiteettiä historiatietoisuuden kautta. Hän määritteli historiatietoisuutta muun muassa herkkyyttenä ajan kululle ja ajallisten suhteiden ymmärtämiselle sekä kykynä asettua menneisyyden ihmisten asemaan ja ymmärtää, miten he toimivat.

Historiatietoisuudella on monta määritelmää ja merkitystä, mutta se voidaan nähdä kykyjen valikoimana – ja näiden kykyjen harjoittamisena.

Salmi totesi historian olevan läsnä nykyhetkessä esimerkiksi perheen ja suvun kautta, mutta myös kirjallisuuden, elokuvien, sarjojen tai pelien kautta. Yhtä olennaisena Salmi piti kuitenkin historian poissaoloa eli sitä, mikä on menneisyydessä päättynyt umpikujaan tai on unohtunut sukupolvien ketjussa.

Historian poissaolo johtuu Salmen mukaan siitä, että keskitymme ajassa siivilöityyn historiaan. Kun historiaa tarkastellaan “vieraana maana”, ajalliset jatkumot voivat jäädä varjoon.

Kun Salmi puhui identiteettien historiallisuudesta, hän korosti, että kyse on lähes aina monista identiteeteistä, päällekkäisistä ja rinnakkaisista. Yhtäältä kyse on yksilön identiteeteistä eli se, miten ymmärrämme itsemme ja miten muut ymmärtävät meidät. Toisaalta kyse on siitä, miten yhteisöt rakentavat identiteettinsä.

Salmi antoi konkreettiset esimerkit niin yksilön kuin yhteisön identiteetin muovautumisesta ja muuttumisesta.

Yksilön identiteetin muuttumisesta Salmi käsitteli sukututkimuksen kautta esiin noussutta vaiettua historiaa, kun isoäidillä ilmeni olleen veli, joka parikymppisenä katosi vuoden 1918 tapahtumien aikana ja joka hiljalleen katosi myös suvun muistista.

Yhteisön muistin voimasta ja valheellisuudesta Salmi nosti esiin vuoden 1827 Turun palon. Huhujen mukaan syypää oli piikatyttö, joka kuitenkin oikeudessa todettiin syyttömäksi.

Lopuksi Salmi korosti, että nykyisyys on ennemminkin menneisyyden perillinen kuin tulevaisuuden menneisyys. Filosofi Paul Ricoeurin ajatuksiin nojaten, Salmi katsoi nykyisyyden kasvavan ”menneisyyden maaperästä” ja tulevan ”sen kukinnan ja hedelmien perijäksi”

Kohti ihanneidentiteettiä Teksti: Olli-Pekka Salo

Turun normaalikoulun opettaja Samran Khezrin aiheena oli kieli- ja kulttuuri-identiteetin rakentaminen. Khezri lähti liikkeelle omasta taustastaan. Hän kutsui itseään Iran kurdiksi, joka on asunut Suomessa jo 26 vuotta. Hän korosti olevansa pakolainen, ei maahanmuuttaja. Nykyisin hän kokee olevansa suordi eli Suomen kurdi.

Khezrin esitys pohjautui hänen maisterintutkielmaansa, jossa hän tutki identiteettikysymyksiä kurdiopiskelijoiden elämässä. Aluksi hän esitteli sosiologisen subjektikäsityksen identiteetistä, jonka mukaan identiteetti on ”joksikin tulemista”, ja ”se rakentuu suhteessa merkityksellisiin toisiin” (Stuart Hall, 1999).

Khezrin mukaan tämä käsitys ei kuitenkaan ota huomioon identiteetin ristiriitaisuutta ja siksi hän pitääkin filosofi Paul Ricourin (1984) narratiivisen identiteetin mallia perustellumpana.

Oman tutkimuksensa pohjalta Khezri katsoo esimerkiksi kurdiopiskelijan identiteetin muodostuvan prosessissa, jossa maantieteellisesti riippuvainen, mutta alistettu kansallinen identiteetti vaihtuu väliaikaiseen pakotettuun valeidentiteettiin, kunnes uudessa turvallisessa ympäristössä identiteetistä tulee valittu ja valikoitu. Se on parhaimmillaan toivottu ihanneidentiteetti, joka korostaa kansallista identiteettiä, mutta on maailmanlaajuinen, eikä maantieteellisesti riippuvainen.

Yksinäisyys ja ulkopuolisuus koulussa Teksti: Sanna Isopahkala

Torstaiaamuna seminaariväki sai kokoontua todella tärkeän ja ajankohtaisen aiheen äärelle, kun Turun yliopiston professori Niina Junttila luennoi yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta koulussa.

Junttila herätteli kuulijoita yksinäisyyttä kokevan lapsen asemaan. ̵ Kannattaako tehdä tehtäviä ja lähteä kouluun, jos kukaan ei huomaa minua? Kannattaako edes pestä hampaita? Tällaisia kysymyksiä miettii lapsi, joka kokee jäävänsä täysin ulkopuolelle, Junttila kuvaili.

Tutkimusten mukaan yksinäisyys tai ulkopuolisuus saavat aikaan fysiologisia reaktioita. Sama alue joka aivoissa reagoi fyysiseen kipuun, reagoi myös sosiaaliseen kipuun.

̵ Yksinäisyys aiheuttaa toksista stressitilaa. Kun kortisoli alkaa nousta, elimistö pysyy hälytystilassa.

Kun kortisoli on pitkään korkealla, elimistö ei pääse palautumaan. Voidaan sanoa, että yksinäisyyden fysiologisten vaikutusten taustalla on biopsykososiaalinen mekanismi.

Yksinäisyys on eri asia kuin yksin oleminen. Yksin oleminen on neutraali, konkreettinen olotila, josta monet nauttivat. ̵ Esimerkiksi työpäivän jälkeen moni haluaa viettää hetken aikaa yksin ja keräillä ajatuksiaan. Yksinäisyys sen sijaan ei ole toivottua, Junttila totesi.

Jos tieteen puolella puhutaan yksinäisyydestä, se merkitsee käytännön tasolla, että ihmisellä ei ole ketään kenen kanssa jutella tai ketä kohdata. ̵ Lasten ja nuorten kohdalla se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että puuttuu se porukka kenen kanssa välitunnilla vietät aikaa.

Junttila erotteli luennolla kaksi erilaista yksinäisyyden muotoa: sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden. ̵ Sosiaalinen yksinäisyys syntyy verkostojen puutteesta. Emotionaalinen yksinäisyys syntyy läheisen ja tärkeän ihmissuhteen puuttumisesta.

Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten yksinäisyys on kasvussa. Varhaiskasvatuksen puolella yksinäisyyttä kokevien lasten määrä ei juurikaan ole viime vuosina muuttunut. Mutta kouluterveyskyseluiden mukaaan toistuvaa yksinäisyyttä kokee yhä useampi nuori.

Yksinäisyyden lisääntymisessä huolestuttavaa on kokemus toistuvasta yksinäisyydestä. Toistuva yksinäisyys on jotain, mikä ei tapahdu vain joskus tai silloin tällöin. Se on jatkuva tila, ja jonka esiintyminen lisääntyi ensimmäisen koronakevään aikana.

Toisena koronakeväänä toistuvaa yksinäisyyttä kokevien määrä lisääntyi entisestään. ̵ Oletuksena oli, että määrä tulee alas heti kun rajoitukset puretaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Nuorten kokema yksinäisyys on yhä korkeammalla tasolla kuin se oli ennen koronaa, Junttila totesi.

Hälyttävä on myös se tutkimustulos, jonka mukaan yksinäisyyttä kokevat nuoret kokevat, ettei heillä ole keinoja, joilla vähentää yksinäisyyden tunnetta. Junttila kuitenkin muistutti, että syyllistä tähän ongelmaan on turha hakea. ̵ Meistä jokainen on silti vastuussa. Joka ikisellä sektorilla yhteiskunnassa pitää tehdä asioita, jotka vähentää yksinäisyyttä ja lisää turvallisuutta sekä hyvinvointia.

Junttilan luennolla tuli ilmi termi, joka oli suurelle osalle seminaariväestä outo. Ostrakismi-termi tulee Antiikin Kreikasta. Ostrakon oli ruukunpalanen, jota käytettiin kun äänestettiin jonkun henkilön yhteisöstä karkottamisesta.

Tällainen ihminen ei ollut rikkonut lakia, mutta hänestä ei pidetty tai hänellä oli sellaisia ajatuksia, joista haluttiin eroon.

̵ Ostrakismi on sulkemista ulkopuoliseksi, tekemistä näkymättömäksi, kuulumattomaksi ja merkityksettömäksi, Junttila määritteli.

Vaikka enää emme äänestä saviruukun sirpaleilla kenenkään karkoituksesta, ostrakismia esiintyy silti.

Junttilan mukaan esimerkiksi se, että huonosti käyttäytyvät lapset on laitettu nurkkaan seisomaan tai poistettu käytävään, on esimerkki tällaisesta ulos sulkemisesta. ̵ Myös kodeissa harjoitettu mykkäkoulu on ostrakismia. Se voi olla tahallista tai tahatonta.

Lyhytkestoinenkin ostrakismi satuttaa, mutta pitkittyessään se johtaa psyykkisen ja fyysisen terveyden ongelmiin.

Junttila viittasi syntymäkohorttitutkimukseen, jossa samat pojat, jotka oli 8-vuotiaana kokeneet yksinäisyyttä, kokivat sitä myös 18-vuotiaana. Näiden poikien kokemus oli: “Kukaan ei rakasta minua ja muut eivät pidä minusta, en tule toimeen muiden kanssa.” ̵ 8-vuotiaana koettu yksinäisyys ennakoi itsetuhoisia ajatuksia 18-vuotiaana. Eräs poika kuvaili, miten hän ei haluaisi satuttaa ketään, mutta viha-ajatukset lisääntyvät vuosi vuodelta yksinäisyyden jatkuessa.

Professorin mukaan amerikkalainen koulusurmatutkimus nosti esiin tärkeän tuloksen, joka meidän pitäisi ymmärtää. Koulusurmaajia yhdisti tunne siitä, että heitä ei nähdä, kuulla, kohdata eivätkä kuulu omaa yhteisöön.

̵ Jos nuori ei ole pidetty sellaisena kuin on, voi syntyä tarve olla mieluummin vihattu tai pelätty. Se on parempi kuin ei ole yhtään mitään ja siksi meidän pitää tunnistaa mekanismeja tämän ilmiön taustalla, Junttila painotti.

Kaikista tärkein lääke yksinäisyyden torjumiseen on tutkijan mukaan se, että lapsille ja nuorille annetaan keinoja toimia vuorovaikutustilanteissa. Mahdollisuus harjoitella sosiaalisia kontakteja ja luoda psykologista turvallisuutta on kaiken lähtökohta.

Jos maailma vihaa minua, niin minä vihaan takaisin.”

Linkki Junttilan johtaman tutkimushankkeen sivuille: https://righttobelong.fi/

Hyvä, paha stressi Teksti: Sanna Isopahkala

Kun puhutaan stressistä, pitäisi aina muistaa sen olevan sekä hyvä että huono juttu. Torstain luennolla tutkija, lääkäri Linnea Karlsson kuvaili, miten merkittävä asia stressi on oppimisen kannalta. ̵ Ilman stressireaktiota ei tapahdu uusien taitojen oppimista. Stressi on biologisesti hyvin voimakas tekijä hyvässä ja pahassa.

Stressitekijä voi olla mikä tahansa asia, joka vaikuttaa elimistön tasapainotilaan. Terveysongelmia voi tulla juuri stressireaktion laaja-alaisen fysiologisen vaikutuksen vuoksi. Siksi stressireaktion pitäisi alkaa ja loppua, ei jäädä päälle. ̵ Olennaista on stressireaktion säätely. Palautuminen on välttämätöntä. Jos palautuminen puuttuu, siitä syntyy ongelmia, Karlsson kuvaili.

Stressinsäätelytaito kehittyy toistojen kautta, ku-

ten mikä tahansa muukin taito. Karlssonin mukaan kaikkia stressitekijöitä ei voidakaan poistaa, mutta suojaavia tekijöitä pitää vahvistaa. Stressinsäätelykyky ei myöskään ole pysyvä, vaan eri elämänvaiheissa erilainen. ̵ Toksisesta stressistä puhutaan silloin, kun stressin määrä tai kesto ylittää ihmisen säätelykapasiteetin.

Toksinen stressi näkyy myös somaattisessa terveydessä; mitä enemmän elämän varrelle kasaantuu stressaavia tapahtumia, sitä enemmän on yleensä myös fysiologisia sairauksia.

̵ Siksi stressi ei ole pelkästään psykiatrian alaan kuuluva teema, vaan se liittyy terveyteen kokonaisvaltaisesti, Karlsson huomautti.

Suojaavia tekijöitä ovat ihmissuhteet ja niiden laatu. Pelkästään yhteisön kannattelu on suojaava tekijä. Voimme myös vahvistaa resilienssiä. Karlsson otti esiin viime vuosina tunnetuksi tulleen käsitteen “lapsuusiän haitalliset kokemukset.” ̵ Ne lapset, joilla on lapsuuden haitallisia kokemuksia, tarvitsevat paljon enemmän resilienssiä vahvistavia kokemuksia kuin ne, joilla on jo valmiiksi vahva resilienssi.

Opettajille ja opettajankouluttajille Karlssonilla oli vahva viesti: Aivot pystyvät tuottamaan niitä taitoja, mihin ne on harjaantuneet. Siksi lapsia ja nuoria tulee kannustaa ponnistelemaan niiden asioiden eteen, joita halutaan oppia. ̵ Meidän aivojen kehityksen kannalta emme tarvitse digilaitteita. Niistä on hyötyä ja ne voivat viihdyttää ihmistä, mutta aivojen kehityksen kannalta tärkeintä on ihmisten välinen yhteys: katsekontakti, livevuorovaikutus, sen tempo, kosketus. Se, että ollaan yhteydessä toisiimme.

Merkittävää on myös jaettu ilo ja mielihyvä sosiaalisessa vuorovaikutustilanteessa. ̵ Ne ovat hyvin hoitavia ja korjaavia elementtejä.

Kun lapsi huomaa aikuisen kasvoilta viestin “Tuo ihminen tykkää olla minun kanssa”, se on isoin palkinto sosiaalisille aivoille. Ongelma digilaitteiden käytöstä lasten kanssa tulee siinä, jos ne häiritsevät vastavuoroisen kontaktin syntymistä aikuisen kanssa. ̵ Lapsi vasta harjoittelee kontaktin luomista ja näitä

taitoja. Siksi vastavuoroisen vuorovaikutuksen harjoittelulle pitää altistua toistuvasti, Karlsson korosti.

Tieto- ja viestintäteknologian termein sanottuna: kovalevy ei pyöritä sellaista softaa, johon ei ole koodia.

Koodi syntyy vain harjoittelemalla. Siksi lapsia ja nuoria tulee altistaa toimimaan normaaleissa arkisissa tilanteissa toisten ihmisten kanssa - kasvotusten, ei etäyhteydellä tai laitteita samalla räpläten.

Luentonsa lopussa Karlsson viittasi kipulääketutkimukseen, jonka mukaan ihmisen annostelema lääke toimi paremmin kuin robotin antama.

Siksi myös kouluissa tärkeintä on se, että ollaan olemassa toisillemme - yhteinen aika. Karlssonin mukaan mitään erityisiä temppuja ei tarvitse tehdä. Jokaisella katseella ja ystävällisellä sanalla on merkitys. ̵ Voitte vahvistaa lasten ja nuorten resilienssiä vain sillä, että olette läsnä.

Torstain aikana seminaariväki pääsi kuulemaan upeaa

Varissuon iloiset puhaltajat saivat seminaarin suurimmat aplodit

musiikkia, kun Varissuon iloiset puhaltajat esiintyivät. Kuulimme, että toiminta tapahtuu säätiön varassa apurahojen avulla. Jokainen oppilas saa ilmaiseksi soittimen, soittotunnit ja osallistuu orkesterisoittoon.

Oli yhtä aikaa innostavaa ja liikuttavaa nähdä lasten ilo ja ylpeys. Yhteissoitolla tiedetään olevan yhteisöjä liimaava voima. Kun kaikki soittavat samaa kappaletta samaan tahtiin, se vaikuttaa jopa soittajien aivotoimintaan. Upean esityksen päätteeksi aplodit annettiin tietenkin seisten.

Moninaisuus on moninaisuutta Musisoinnin jälkeen oli vuorossa dialogi, jonka aiheena oli “Mitä moninaisuus on?” Dialogiin osallistuivat Turun yliopistosta Anu Warinowski ja Hülya Kytö, joka kertoi muuttaneensa Turkista Suomeen 1970-luvulla.

Hyväntahtoista ja älykästä dialogia oli ilo kuunnella.

Saimme lyhyen katsauksen siihen, miten moninaisuus on yhteiskunnan voimavara. Tarvitsemme erilaisia ihmisiä. Moninaisuus on moninainen. Usein keskustelujen tulokulmassa korostuu esimerkiksi etnisyys, kieli, uskonto - ne ovat olennaisia, mutta on paljon muutakin mikä tekee meistä moninaisia.

eNorssi-verkoston työryhmien kuulumiset

Tutkimus, kokeilu ja kehittäminen Harjoittelukoulujen yhteisen eNorssi-verkoston Tutkoke-ryhmän työskentelyn päämääränä on pyrkiä edistämään harjoittelukoulujen tutkimus-, kokeilu ja kehittämistoimintaa. Ryhmän 15.9. pidetyssä kokouksessa olivat koolla eri harjoittelukoulujen Tutkoke-koordinaattorit. Tapaamisessamme ilmeni, että Tutkoke-toiminta on varsin hyvällä mallilla harjoittelukouluissa. Kouluihin on muodostunut pysyviä rakenteita, jotka edistävät yhteisiä päämääriämme.

Esimerkiksi Tampereella järjestetään vuosittain Tutkiva opettaja -tapahtuma, johon osallistuu myös kaupungin koulujen edustajia. Jyväskylässä Tiedetori -tapahtuma tiivistää tutkimuksen ja käytännön opetustyön välistä yhteyttä kokoamalla yhteen normaalikoulun opettajia ja yliopiston tutkijoita. Helsingin harjoittelukoulujen Novissima-konferenssi puolestaan kokoaa kerran vuodessa opettajat yhteen esittelemään Tutkoke-toimintaansa.

Edellä mainitut esimerkit ovat vain jäävuoren huippu.

Harjoittelukouluilla edistetään myös väitöskirjojen tekemistä ja useat opettajat ovat viime vuosina julkaisseet myös tieteellisiä tutkimusartikkeleita. Tärkeässä osassa on myös arkipäiväinen kehittämistyö. Harjoittelukouluilla tehdään jatkuvasti esimerkiksi erilaisia pedagogisia ja ainedidaktisia kokeiluja, joiden tavoitteena on opetuksen ja oppimisen kehittäminen.

Suunnittelimme kokouksessamme myös ryhmän alkaneen lukuvuoden toimintaa. Tavoitteena on muun muassa edelleen tiivistää harjoittelukoulujen yhteistyötä paikallisten kasvatustieteellisten tiedekuntien ainelaitosten kanssa. Vaikka tapaamisessamme nousi esille monia myönteisiä asioita, myös huolenaiheista keskusteltiin.

Esimerkiksi aineenopettajan pedagogisten opintojen suosio on monessa oppiaineessa ollut viime vuosina laskussa. Asiaa kannattaa seurata ja myös aineenopetuksen vetovoimaisuuden säilymiseen opiskelijoiden keskuudessa kiinnittää huomiota. Ryhmämme mielestä Tutkoke-toiminnan kehittämiseen kannattaa panostaa jatkossakin. Sen tulokset hyödyttävät koko koulutuksen kenttää ja auttavat varmistamaan, että opetus- ja ohjaustyömme on vahvasti tutkimus- ja tiedeperustaista myös jatkossa.

Marko van den Berg

FCLab ja TVT-ryhmä FCLab ja eNorssin TVT-ryhmä kokoontuivat 14.15.9.2023 reilun 20 hengen joukolla ensin Turun normaalikoululla ja sitten Viking Gracella. Osallistujia oli mukana kaikista norsseista. Käytännössä toimijat ovat molemmissa ryhmissä lähes samat, joten siksi ryhmien yhteinen kokoontuminen olikin paikallaan.

Alkavan lukuvuoden painopisteiksi määritimme kaksi keskeistä aihealuetta - jatkaa ja tukea harjoittelukoulujen henkilöstön, opiskelijoiden ja oppilaiden digitaalisen osaamisen kehittämistä sekä tutkia kriittisesti tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia oppimiseen ja opettajan työn tueksi pyrkien tuottamaan tähän liitty-

vää tukimateriaalit läheisessä yhteistyössä erilaisten hankeverkostojen kanssa. Myös digipassia ja oppilaiden digitaalisen osaamisen kuvauksia kehitetään alkaneen lukuvuoden aikana.

Ryhmä asetti itselleen tutun kovat tavoitteet ja päätti, että huhtikuussa julkaisemme jälleen uuden sähköisen julkaisun. Kyseessä on neljäs osa oppimisympäristöjen kehittämiseen liittyvää julkaisusarjaamme.

Tarkoituksena on myös esitellä julkaisuiden artikkeleiden keskeistä sisältöä kevään ITK’24 konferenssissa.

Ryhmän työskentely oli aktiivista ja dynaamista, kuten aiemminkin on jo totuttu. Paljon uutta ja kiintoisaa on luvassa!

Teksti: Mikko Horila

Ohjattu harjoittelu ja ohjaajakoulutus Työryhmässä kokoontui 15 innokasta ohjaajakouluttajaa tai ohjatun harjoittelun kehittämisestä kiinnostunutta ohjaavaa opettajaa. Työskentelypäivässä kartoitettiin parhaillaan käynnissä olevat ja tänä lukuvuonna pilotoitavat ohjaajakoulutukset, yhdenmukaistettiin ohjaajakoulutuksiin liittyvien käsitteiden määrittelyitä ja tehtiin työryhmän toimintasuunnitelma tälle lukuvuodelle.

Ohjaajakoulutuksista moduuli 1 ”Ohjauksen perusteet” uusille ohjaaville opettajille toteutuu tänäkin lukuvuonna lähes kaikissa yksiköissä. Ajatus onkin, että aina, kun uusi ohjaava opettaja aloittaa harjoittelukoulussa, hän osallistuu ohjaajakoulutukseen jo ensimmäisenä harjoittelukouluvuotenaan.

Kahden tai useamman harjoittelukoulun yhdessä toteuttamista moduuli 2 ”Ohjauksen erilaisia mahdollisuuksia” koulutuksista, osa on alkamassa, osa saatiin päätökseen syksyn alussa ja osa pitää välivuotta.

Moduuli 2 -koulutus tutustuttaa laajemmin ohjauksen teorioihin ja koulutuksen aikana kirjoitetaan oma ohjauksen käyttöteoria.

Tammikuussa alkanut valtakunnallinen ohjaajakoulutus moduuli 3 kokeneille ohjaaville opettajille jatkuu marraskuun 2. päivän lähikoulutuspäivällä Tampereella.

Moduuli 3 keskittyy viimeisimpään ohjaukseen vaikuttavaan tutkimukseen ja pyrkii ohjauksen kehittämiseen tutkimmnusperusteisesti. Koulutuspäivien välillä kukin osallistuja työstääkin omaa kehittämisprojektiaan.

Ohjauskahviloista meneillään on ”Startti ohjaukseen” uusille ohjaaville opettajille ja ”Ohjaajan arkipäivää” kokeneille ohjaaville opettajille.

Tänä lukuvuonna käynnistyy kaikkien aikojen neljäs ohjaajakouluttajakoulutus. Ohjaajakouluttajakoulutus toteutetaan noin viiden vuoden välein uusien ohjaajakouluttajien saamiseksi. Ohjaajakouluttajakoulutukseen pääsemiseksi vaaditaan vähintään viiden vuoden opetusharjoittelun ohjauskokemus ja ohjaajakoulutus moduuli 1:n ja 2:n suorittaminen. Tällä kertaa mukaan on ilmoittautunut yhdeksän koulutettavaa.

Pilotoitavia koulutuksia ovat uusi kokeneille ohjaaville opettajille suunnattu vertaismentorointityyppinen oman ohjaamisen kehittämiseen tähtäävä koulutus Turussa, jossa ohjaavat opettajat käyvät observoimassa toistensa ohjauskeskusteluja ja mentoroivat toinen toisiaan. Jyväskylässä aloitetaan kokeneiden ohjaavien opettajien toiveesta Ohjaajan arkipäivää -ohjauskahvila.

Koska moduuliperustaisia ohjaajakoulutuksia on toteutettu jo useita vuosia, työryhmä keskittyy tänä lu-

kuvuonna yhtenäistämään käsitteet ja uudistamaan ohjaajakoulutus moduuli 1:n. Käsitteiden määrittely aloitettiin jo seminaarissa ja esimerkiksi aloittelevaksi ohjaavaksi opettajaksi määriteltiin alle kolme vuotta ja kokeneeksi ohjaavaksi opettajaksi yli kolme vuotta harjoittelukoulussa opetusharjoittelua ohjannut opettaja.

Perehdytyksen ja koulutuksen eroa haluttiin myös selventää ja perehdyttämiseksi määriteltiin ennen ohjauksen aloittamista tapahtuva konkreettinen ohjaukseen perehdyttäminen, jossa tutustetaan ohjauksen aikatauluihin, käytänteisiin, tapoihin ja vastuuhenkilöihin ja koulutukseksi tutkimusperusteinen tavoitteellinen ja suunnitelmallinen ohjaajakoulutus.

Työryhmän suunnitelmissa on myös kehittää harjoitteluista kerättävää palautetta sekä pohtia yhdessä, kuinka palautteita voidaan hyödyntää tehokkaammin harjoittelujen ja ohjauksen kehittämiseksi. Asioiden yhdessä jakaminen, pohtiminen ja suunnittelu ovatkin työryhmätyöskentelyn parhainta antia.

Jatkossa voit lukea Siriuksesta työryhmän tuottamia juttuja • valtakunnallisesta ohjaajakyselystä (tässä numerossa) • ohjaajakouluttajakoulutuksesta • Turun “vertaismentorointi”pilotoinnista • Jyväskylän ohjauskahvilapilotoinnista • Draaman käytöstä opetuksessa opetusharjoittelijoiden kokemana • Keväällä julkaistun Opas opetusharjoittelua ohjaavalle opettajalle hyödyntämisestä.

Kehittyvä pedagoginen tuki Aktiiviseen työryhmäämme kuuluu opettajia lähes kaikista harjoittelukouluista. Työryhmämme kokoontuu keskustelemaan ja kehittämään erityisesti pedagogiseen tukeen liittyviä toimintatapoja ja malleja kerran kuukaudessa Zoomissa. eNorssin seminaarien yhteydessä työryhmä on päässyt keskustelemaan kasvokkain ja samalla olemme ryhmäytyneet ja tutustuneet toisiimme paremmin. Seminaareissa on myös tapana tutustua työryhmään kuuluvan jäsenen kouluun ja nähdä käytännössä erilaisia pedagogisia tapoja, oppimisympäristöjä, välineitä jne.

Kolme lukuvuotta ryhmää luotsannut puheenjohtaja Annukka Muuri, Turusta (kuvassa kesk.) ja tammikuussa 2024 aloittavat uudet puheenjohtajat Sanna Vänskä, Joensuusta (vas.) ja Hanna Lehikoinen, Tampereelta (oik.)

Työryhmän tavoitteena on kehittää ja jakaa toimivia pedagogiseen tukeen liittyviä käytänteitä opetushenkilöstölle ja opettajiksi opiskeleville sekä luoda yhdessä uusia toimintatapoja moninaiset oppilaat huomioon ottaen.

Työryhmän toimintamalleihin kuuluvat mm. pedagogisten kahviloiden järjestäminen ja erilaisten verkkojulkaisujen kirjoittaminen. Viimeisimpänä Pedagogisen tuen ohjaaminen kuuluu kaikille- kirjoitus teoksessa Opas ohjattua opetusharjoittelua ohjaavalle opettajalle. Kuluvan toimintakauden aikana tavoitteena on tuottaa konkreettisia pedagogisen tuen esimerkkejä videoiden muodossa opetusharjoittelijoille ja ohjaaville opettajille työn tueksi.

Työ jatkuu, koska opettajaksi opiskelevien tulee ohjattujen harjoittelujen aikana saada valmiuksia kohdata moninaisia oppijoita ja työskennellä heidän kanssaan.

Tuen toteuttamista tulee harjoitella vahvasti yhteistyössä ohjaavan opettajan kanssa. Tavoitteena on taata tuleville opettajille tarpeelliset valmiudet oppilaiden tukemiseen riippumatta koulutuspaikasta tai opintosuuntauksesta.

Kielitietoinen opetus - työryhmä Valmistava opetus ja harjoittelun monimuotoisuus puhuttivat Kielitietoinen opetus -ryhmässä Kielitietoinen opetus -työryhmässä lähdettiin kuuden hengen voimalla liikkeelle pureutumalla eri yksiköiden S2-opetuksen ja -ohjauksen järjestelyjen tilanteeseen. Koemme, että yksi työryhmän tavoitteista on vahvistaa kielitietoista ja S2-opetusta ja -ohjausta

Norsseissa ja siten turvata tuleville opettajille vahvat valmiudet monikielisissä opetustilanteissa toimimiseen.

Aloimme kehittää yhteistyötä laatimalla toimintasuunnitelmaa, jossa otettaisiin huomioon erilaiset yksiköt ja tarpeet: Millaisesta materiaalista hyödyttäisiin kouluissa, joissa S2-oppijoita on paljon? Millaisin keinoin helpottaisimme luokan- ja aineenopettajien työtä kouluissa, joissa yksittäiset S2-oppijat ovat integroituina yleisopetuksen ryhmiin? Miten edistäisimme valmistavan opetuksen roolia Normaalikouluissa? Miten kielitietoisen ohjauksen polut selkiytyisivät Norsseissa?

Ryhmässä on paljon osaamista kielitietoisen opetuksen eri aspekteista. Työtä emme pysty täysin yhdenmukaistamaan, mutta koemme tarpeelliseksi turvata tietyt reunaehdot, jotka joka yksikössä toteutuvat.

“Kentän ääntä” kuuntelemalla pystymme paremmin ottamaan huomioon myös muuttuvat tarpeet.

Osallisuus ja vaikuttaminen - oppilaskunta Haluamme avartaa työryhmämme nimeä pelkästä Oppilaskunnasta muotoon Osallisuus ja vaikuttaminen - oppilaskunta, jotta se heijastaa monipuolisemmin työryhmän toimintaa. Osallisuus ja vaikuttaminen ovat tärkeä osa jokaisen koulun arkea ja sen pitäisi näkyä arjessa päivittäin - ei pelkästään oppilaskunnan hallituksen toiminnassa.

Tavoitteenamme on nostaa oppilaiden osallistumista ja vaikuttamista vahvemmin esille ja samalla painottaa, että oppilaskuntaan kuuluu jokainen oppilas, kun taas oppilaskunnan hallitukseen valitaan joukko oppilaskuntamme edustajia. Tavoitteenamme on myös vakiinnuttaa työryhmämme toiminta ja luoda sille selkeät ja tehokkaat toimintaperiaatteet.

Työryhmän uuden nimen ja tavoitteiden mukaisesti työryhmään ovat tervetulleita kaikki oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuudesta ja vaikuttamisesta kiinnostuneet opettajat. Tästä on esimerkkinä ryhmän uusi jäsen Sofia Lind. Hän ohjaa Tampereella Sosiaalisen median ja digivaikuttamisen kerhoa.

Yhteisestä seminaarista parhaiten mieleen jäi käytännön kokemukset ja toimintatavat, joita pääsimme toisillemme jakamaan. Osa toimintamalleista pääsi heti käytännön tasolla toteutukseen, kun Raumalla otettiin mallia Turun mahtavasta oppilaskuntaseinästä ja Oulussa kutsuttiin opetusharjoittelijat mukaan oppilaskunnan hallituksen kokouksiin.

Vuoden huippuhetkiä tulevat epäilemättä olemaan perinteiset oppilas- ja opiskelijakuntien kevätpäivät, joihin kokoontuu aktiivisia oppilaita ja opiskelijoita jokaisesta Suomen harjoittelukoulusta yhdessä ohjaavien opettajiensa kanssa. Kevätpäivät järjestetään tänä lukuvuonna Joensuussa.

OPS-työryhmä OPS-työryhmä kokoontui Turun eNorssi-seminaarin yhteydessä järjestetyllä risteilyllä. Osallistujia työryhmään oli tällä kertaa vain Viikin ja Tampereen normaalikouluista. Viime lukuvuonna puheenjohtajana toiminut historian ja yhteiskuntaopin lehtori Nina Penttinen Viikin normaalikoulusta siirtyi juuri ennen eNorssi-seminaaria töihin Opetushallitukseen, ja näin ollen työryhmän puheenjohtajana toimii tällä hetkellä allekirjoittanut. Työryhmä aikookin aloittaa nyt tiiviin yhteistyön Opetushallituksen kanssa.

Viime lukuvuonna työryhmän työskentely painottui lukion laaja-alaisen osaamiseen. Työstimme lomakkeen, joka toimii tukimateriaalina laaja-alaisen osaamisen käsitteiden selkeyttämisessä. Lomaketta on tarkoitus käyttää oppitunneilla havainnoinnin tukena, ja sen avulla voidaan kerätä dataa siitä, mitkä laaja-alaisen osaamisen osa-alueet näkyvät oppitunneilla ja mitkä eivät.

Tänä lukuvuonna jatketaan työskentelyä lukion laaja-alaisen osaamisen parissa. Tavoitteena on jakaa havainnointilomaketta muihin norsseihin ja kerätä tietoa siitä, miten laaja-alainen osaaminen näkyy opetuksessa. Viime vuonna keräsimme tätä tietoa vain Viikissä.

Työryhmä olisi kiinnostunut myös esimerkiksi vertailemaan muitakin lukioiden asioita, kuten esimerkiksi integroitujen opintojaksojen toteutumista, poissaolokäytänteitä ja oppivelvollisuusiän nostamisen mukanaan tuomia haasteita. Koska syysseminaarissa OPS-työryhmässä oli edustettuna vain kaksi norssia, emme saaneet vielä kovin laajaa näkökulmaa aiheeseen. Toivotankin siksi kaikki norssien lukioiden opettajat tervetulleiksi työryhmään, jotta saisimme jaettua kokemuksiamme näistä tärkeistä asioista.

Inka Väärtinen Matematiikan lehtori Viikin normaalikoulu OPS-työryhmän puheenjohtaja

Unesco-kouluverkosto Unesco-kouluverkosto on maailman suurin kouluverkosto, johon on mahdollista päästä hakuprosessin kautta. Unesco-koulu -nimikettä ja -toimintaa arvostetaan maailmanlaajuisesti. Suomessa Unesco-kouluja on kuutisenkymmentä. Normaalikoulut kuuluvat Unesco-kouluverkostoon. Se on asia, josta voimme olla ylpeitä ja josta kannattaa olla ylpeä.

Osa norsseista on ollut kautta vuosien aktiivisia Unesco-toiminnassan, osa on aktivoitunut nyt viime vuosien Opetushallituksen rahoittamien Unesco & Norssit -koordinaatiohankkeiden aikana. Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu koordinoi toimintaa.

Unesco-koulutoimintaa tapahtuu OPSin niin mukaisissa arjen opinnoissa, koulun päivittäisissä käytänteissä kuin isommissa oppimisprosesseissa ja alueellisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa toimien.

“Maailmanlaajuisen Unesco-kouluverkoston tarkoituksena on edistää kulttuurienvälistä vuorovaikutusta, rauhaa, kestävää tulevaisuutta ja laadukasta koulutusta. Maailmankansalaisuuteen ja kestävään tulevaisuuteen kasvattaminen, ilmastonmuutoksen hillitseminen sekä ympäristön, kulttuuri- ja maailmaperintökohteiden suojeleminen näkyvät keskeisinä tavoitteina kouluverkoston toiminnassa.”

Lähde (24.9.2023): UNESCO-kouluverkosto - Associated Schools Network ASPnet | Opetushallitus (oph.fi) “What are ASPnet’s goals? ASPnet acts as a laboratory of ideas for educational quality, innovation and transformation for Sustainable Development Goal 4 Target 7 and as a driver for evidence-based policy advocacy.

ASPnet’s 4 main goals: 1. Schools as laboratories of ideas Empowering schools across the world to drive innovation and transformation and to act as living laboratories for global citizenship, intercultural understanding and sustainability.

2. Global networking and collaboration Strengthening international cooperation and collaboration, knowledge sharing and partnerships between countries and schools.

3. Capacity-building Developing institutional and human capacities for innovative teaching and participatory learning, particularly through whole-school approaches.

4. Communication and advocacy Promoting transformative education and whole-school approaches for quality improvement and increasing uptake within and beyond ASPnet, with the wider public and policy-makers.” Lähde 24.9.2023): UNESCO Associated Schools Network | UNESCO

Unesco-työryhmän laivaseminaari Kokouksen alkuun kävimme lyhyen kuulumiskierroksen ja iloitsimme uusista jäsenistä. On upeaa, että olemme viime aikoina saaneet joukkoomme myös Lapin yliopiston normaalikoulun ja Jyväskylän normaalikoulun lukion. Myös Oulusta aktiivitoimijoiden joukko on laajentunut alakoulun puolelle.

Unesco-työryhmä kokoontui laivalla 15.9.2023 seitsemän norssin edustuksella.

Edellisellä viikolla norsseista oli suuri joukko osallistujia paikalla Helsingissä Opetushallituksen Unesco-koulujen päivillä verkostoitumassa kansallisesti ja siksi aivan kaikista norsseista ei ollut mahdollista saapua mukaan heti seuraavalla viikolla eNorssiin.

Kokouksen alkuun kävimme lyhyen kuulumiskierroksen ja iloitsimme uusista jäsenistä. On upeaa, että olemme viime aikoina saaneet joukkoomme myös Lapin yliopiston normaalikoulun ja Jyväskylän normaalikoulun lukion. Myös Oulusta aktiivitoimijoiden joukko on laajentunut alakoulun puolelle. Edellisellä viikolla norsseista oli suuri joukko osallistujia paikalla Helsingissä Opetushallituksen Unesco-koulujen päivillä verkostoitumassa kansallisesti ja siksi aivan kaikista norsseista ei ollut mahdollista saapua mukaan heti seuraavalla viikolla eNorssiin.

2023-12/2024 Unesco & norssit hankkeet (perusopetus ja lukio) Uuden hankevuoden tavoitteena on erityisesti vahvistaa oppilaiden osallisuutta toiminnassa sekä pitää yllä/aktivoida Suomi-Kenia -yhteistyötä, erityisesti viedä eteenpäin aloitettua Unesco ASPnet 70v -yhteishaastetta. Keniassa ja Suomessa Unesco-koulut toteuttavat yhdessä 70 hyvää tekoa Unesco ASPnet-juhlavuoden kunniaksi. Teot täydentyvät PPT-esitykseen, joka on kaikkien muokattavissa. Tässä on linkki tämänhetkiseen versioon (muokkautuva versio löytyy Unesco & Norssit Teamsista) KEN_FIN_70_ acts_for_70_celebration_2023_2409versionOnProcess.pdf Hankehakemus ja hankkeen tarkemmat tavoitteet löytyvät Unesco & Norssit -Teamsin Tiedostot-kansiosta. Perusopetuksen ja Lukion hankkeilla on omat kansionsa, jossa on sekä HAKEMUS että PÄÄTÖS. Näi-

hin palataan pitkin hankekautta.

Kokouksessaa luotiin hankkeen vuosisuunnitelmaa, päivitettiin yhteystietolistaa, tarkasteltiin hankkeen julkaisusuunnitelmaa ja suunniteltiin varainkäyttösuuunnitelmaa.

Unesco-työryhmän eNorssi-rahoituksen varainkäyttösuunnitelma Unesco-työryhmä päätti käyttää eNorssin rahoituksen (3000e) työskentelyyn, joka hyödyttää kaikkia normaalikouluja opetusharjoittelussa (300e/10 normaalikoulua, n. 1-2 työpäivää yhteissuunnitteluun).

Verkostona luomme pienen harjoittelijan oppaan Unesco-koulutoiminnasta norssien hyödynnettäväksi ja ohjauksen alkuinfo -paketin pitäen mielessä hankekauden päätavoitteet.

Yhteydenpito ja julkaisut Unesco-työryhmä pitää yhteyttä Unesco & Norssit Teams-kanavallaan,ja kokoustaa 3-5 kertaa vuodessa, tarpeen mukaan useammin. Lisäksi norssilaiset tapaavat Opetushallituksen KV- ja Unesco-koulupäivillä verkostoituen siellä aktiivisesti kansallisesti. Tänä vuonna KV-päivät olivat 6.9.2023, Unesco-koulupäivät 7.-8.9.2023 ja eNorssi sattui tänä vuonna heti seuraavalle viikolle. Toisaalta saatiin aktiivinen alku lukuvuodelle, mutta kaikista norsseista ei ollut mahdollista osallistua jokaiseen tapahtumaan.

Normaalikoulut julkaisevat aktiivisesti kokeiltua ja tehtyä kaikkien hyödynnettäväksi eNorssin Unesco-työryhmän sivustolla: UNESCO-koulutoiminta - eNorssi

Erityisesti sen Materiaalipankki-kohtaan on koottu – ja kootaan aktiivisesti edelleen – hyvää materiaalia valtakunnallisesti hyödynnettäväksi, kuten eri normaalikoulujen vuosikalentereita / vuosikelloja ja koonteja, esim.OuluVuosikalenteri 23-24.pdf , Unesco-koulutoimintaa-Viikissa-2022_2023.pdf (enorssi.fi) ja UNESCO-skola-Vasa-ovningsskola-verksamhet-lasaret-2020-2021.pdf (enorssi.fi).

Sivustolla on ideoita jaoteltuna mm. seuraavien pääteemojen käsittelyyn: Ihmisoikeudet/Lapsen oikeudet ja tasa-arvo, Maailmanperintökasvatus (aineellinen ja aineeton), Ympäristökasvatus ja Maailmankansalaiseksi kasvaminen. Uuden hankekauden aikana kehitetään ja kootaan malleja kansainvälisen yhteistyön toteuttamiseen osana opetusta ja opetusharjoittelua.

eTwinning Esittelijöinä jenni.decandia@orivesi.fi ja riikka.aminoff@oph.fi sekä merja.kukkonen@uef.fi

Iltapäivän osuudessa saimme kuulla eTwinnig-toiminnasta. Opetushallituksesta ja Joensuusta oli toivottu, että Unesco-työryhmä voisi viedä eteenpäin myös EU-alueen kansainvälistä yhteistyötä ja siinä hyvänä yhteistyöalustana toimii eTwinning. Näin ollen Opetushallituksesta olivat mukana eTwinning-asiantuntijat Jenni Decandia sekä Riikka Aminoff.

Osallisuuden, alueellisen tasa-arvon, kestävän kehityksen, korkeatasoisen opettajankoulutuksen ja ammatillisen osaamisen jatkuvan kehittämisen tavoitteet ovat EU-tason strategisia painopisteitä. Näitä eTwinning -toiminta edistää. Nämä tavoitteet nivoutuvat hyvin myös Unesco-koulutoiminnan kanssa. eTwinning tarjoaa alustan ja yhteistyökumppaneita, joiden kanssa kestävän kehityksen mukaista kansainvälistä yhteistyötä on mielekästä toteuttaa. Esityksissä nostettiin esiin, että eTwinning on • vihreää kansainvälisyyttä, kaikille mahdollista • arjen työkalu ja matalan kynnyksen toimintaa • voi olla pienikin juttu, esim. yksi virtuaalitapaaminen.

Riikka kertoi esityksessään eTwinningistä erityisesti suunnattuna opettajankouluttajille ja opettajaopiskelijoille. Joensuussa on hyödynnetty eTwinningiä jo pidempään ja Merja Kukkonen on toteuttanut oppimiskokonaisuuksia eTwinningiä hyödyntäen opettajaopiskelijoiden, kollegoiden ja oppilaidensa kanssa. Merja kertoi mielenkiintoisista ja mielekkäistä käytännön oppimiskokonaisuuksista, joita he olivat Joensuussa toteuttaneet. Hän kertoi, että eTwinning-projekti pitää olla jo valmiina elävänä ja toimiva-

na käynnissä sovittuine teemoineen, jotta opetusharjoittelijat voidaan ottaa toimintaan mukaan.

Jenni antoi esityksessään vinkkejä käytännön eTwinning-toteutukseen. Saimme tietoa esimerkiksi siitä, kuinka rekisteröidytään eTwinning –alustalle, kuinka haetaan kumppaneita, kuinka perustetaan projekteja ja toimitaan yhteistyössä. Toivottiin, että opetu harjoittelijoilla olisi mahdollisuus toteuttaa kansainvälistä toimintaa pienimuotoisesti. Yksi toimiva mahdollisuus voisi olla tämänkaltainen eTwinning-yhteistyö harjoittelijoille, jossa esimerkiksi tietyllä vuosikurssilla käsiteltäisiin tietyt asiat (esim. globaali pienimuotoinen yhteistyö). Merja Kukkonen ja Joensuu on saanut tätä hyvin jo alkuun ja toiminta on koettu mielekkäänä niin oppilaiden, opettajien kuin opetusharjoittelijoidenkin näkökulmasta.

Riikka Aminoffin esitys: eTw_eN_syyssemi_2023.pdf Jenni Decandian esitys: 15.9.2023 eNorssin syysseminaari Jenni Decandia.pdf

Unesco-lähettiläät ja Unesco-Hostit Osassa norsseista on jo toimivia rakenteita oppilaiden Unesco-lähettiläs / Unesco HOST-toiminnasta. Opetushallitus on kutsunut aiheesta kiinnostuneita oppilaita ilmoittautumaan Jenni Decandialle, sillä OPH työstää oppilaiden kanssa opasta aiheeseen liittyen.

Oppaassa luodaan suuntia sille, mitä Unesco-lähettiläs / Unesco HOST –toiminta voisi kouluilla merkitä.

Opas luodaan tämän lukukauden aikana.

Kuvaterveisiä eNorssi-seminaarista

Verkostokuulumisia Hei! Uusi lukuvuosi on jälleen käynnistynyt niin kouluissa kuin eNorssi-verkostossakin. Johtoryhmä on miettinyt tulevan vuoden suuntaviivoja, ja paljon mielenkiintoisia asioita on jälleen verkoston piirissä tulossa.

Syksyn aikana projektivastaavat Sampo ja Pasi tulevat vierailemaan kaikissa norsseissa eNorssi On the Road-kiertueen toimesta kertomassa verkostosta ja sen toimintatavoista varsinkin niille norssien opettajille, joilla kokemusta ja tietämystä verkostosta ei vielä ole ehtinyt karttua.

Vuoden tapahtumista on jo takana Turussa vietetty erittäin onnistunut syysseminaari, jossa osallistujia oli ennätysmäärä, yli 160. Kiitos vielä kaikille Turun seminaarin järjestelyihin osallistuneille! Kevätseminaari järjestetään 24.–26.4.2024 Helsingissä Viikin normaalikoulun järjestämänä, ja sen valmistelut ovatkin jo hyvässä vauhdissa. Kevään seminaarin yhteydessä on tuttuun tapaan myös Tutkoke-symposiumi. Myös Tampereella vietettävän syksyn 2024 seminaarin valmistelut on jo aloitettu, joten lähitulevaisuuden seminaarien osalta tilanne näyttää oikein mukavalta. Vuonna 2025 eNorssi täyttää 25 vuotta, ja juhlavuosi tulee varmasti näkymään vuoden tapahtumissa. Juhlavuonna on tarkoitus myös julkistaa eNorssin 25-vuotishistoriikki, ja sen suunnittelu sekä kirjoittaminen aloitetaan kuluvan lukuvuoden aikana.

Työryhmät jatkavat työskentelyään pääosin samoissa koostumuksissa kuin aiemminkin, mutta joitakin tarkennuksia on tapahtunut. Oppilaskuntatoiminta-työryhmä on päivittänyt nimensä, ja vastaisuudessa työryhmä on nimeltään Osallisuus ja vaikuttaminen.

Muutoksen myötä työryhmän nimi vastaa paremmin ryhmässä tapahtuvaa ja tavoiteltavaa monipuolista toimintaa osallistumisen, osallisuuden ja vaikuttamisen osa-alueilla. Työryhmän uutena vetäjänä on aloittanut Sofia Kallio Rauman normaalikoulusta. Ohjattu harjoittelu ja ohjaajakoulutus-työryhmän vetäjänä on aloittanut Heidi Mouhu Jyväskylän normaalikoulusta ja OPS-työryhmän vetäjänä Inka Väärtinen Helsingin normaalilyseosta. OPS-ryhmän toiminta painottuu lukion uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomiin uudistuksiin ja ryhmä kaipaa lisää toimijoita.

Projektivastaavat Sampo ja Pasi toivottavat kaikille eNorssilaisille mukavaa ja antoisaa lukuvuotta!

REHTORIN PALSTA

Opintojen rakenteen pilotointia Lähtötilanne Tampereen normaalikoulun yläluokilla käytetään viiden jakson järjestelmää, mikä on yhdenmukainen lukion kanssa. Alaluokat ovat järjestäneet opetuksen yhdellä lukujärjestyksellä koko lukuvuoden ajan.

5-jaksojärjestelmä on selkeä, mikäli opinnot on jaettu 1 vuosiviikkotunnin laajuisiksi kursseiksi, joita sijoitetaan lukujärjestykseen oppiaineittain 1 kurssi jaksoa kohden. Osa oppiaineista, esimerkiksi fysiikka ja kemia on jaettu pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Myös osa taide- ja taitoaineista on opiskeltu tasaisesti läpi vuoden. Lukion kanssa yhteisten opettajien opetuksen jakaminen lukuvuodelle on suoraviivaista näin rehtorin näkökulmasta.

Oppilaan näkökulmasta on valtaosa oppiaineita ollut jaksossa joko 5h tai 0h. Tämä on mahdollistanut kurssiin keskittymisen ja intensiivisen opiskelun oppiaineen parissa. Kääntöpuolena järjestelmä on ollut herkkä poissaoloille, sillä viikonkin poissaolo on aiheuttanut 15% vajeen oppitunnissa. Kokeet ja erilaiset näytöt ovat keskittyneet kurssin loppupuolelle, ja tämä on aiheuttanut koeviikon kaltaiset ajanjaksot aina jaksojen loppuun. Harjoitteluaineiden kursseja on keskitetty 2. ja 4. jaksoihin.

Opettajat mukana valmisteluissa Opintojen rakennetta lähdettiin kehittämään Tampereen normaalikoulussa lukuvuoden 2022-2023 aikana. Pohdinnassa oli myös oppituntien pituuden arvioiminen, mutta toistaiseksi jatketaan 45 minuutin oppitunneilla.

Lähtökohtana pohdinnalle opintojen rakenteesta oli oppilasnäkökulmasta oppilaskyselyissä ilmenneet jaksamisen haasteet ja kuormittuneisuus. Vuoden 2021 aikana tehdyssä kouluterveyskyselyssä ilmeni merkittävää kasvua koulu-uupumuksen ja riittämättömyyden tunteen osioissa. Opintojen rakenteen arvoitiin olevan eräs selittävä tekijänä oppilaiden kuormittuneisuudelle.

Rakenteen uudistamisen mahdollisuuksia valmisteltiin rehtorin ja suunnitteluryhmän työnä lukuvuoden aikana. Valmistelussa päädyttiin esittämään vaihtoehtoina nykyisessä 5-jaksojärjestelmässä pysymistä, siirtymistä 2-jaksojärjestelmään tai jotain muuta, aineryhmän ideoimaa tapaa. Asia esiteltiin astekokouksessa helmikuussa ja asia valutettiin aineryhmiin pohdittavaksi ja kommentoitavaksi.

Kuva 1. Opintojen rakenteen vaihtoehtojen havainnollistaminen

Aineryhmäpalautteet jakautuivat eri vaihtoehtoja kannattaviksi. Rehtorin näkökulmasta oli hienoa, että opintojen rakennetta arvioitiin oppiaineen pedagogisten tarpeiden näkökulmasta.

Aineryhmäkommentteja referoituna • Oppiaineessamme (SUK) 5-jaksojärjestelmä koetaan toimivaksi, emmekä näe varsinaista tarvetta sen purkamiseen.

• Kielissä kannatamme kurssien hajauttamista Ruotsin yhden kurssin vuosien osalta esim. Syksy/kevät -jako on toimiva • Jos 7 Fy/ke hajautettuna, niin harjoittelujaksoissa (2, 3, 4) pitää olla 3 tuntia (koska kahdessa viikossa pitää olla 6 tuntia. Matematiikassa 2+2+1 tuntia viikossa, parempi olisi 3x75 min.

• 7-luokan biologia kokonaisuudessaan 5. jaksoon, koska teemme paljon maastotöitä esim. Iidesjärvellä.

Vesitutkimus ei onnistu talvella. 8-luokan biologia kokonaisuudessaan 1. jaksoon, koska Hyytiälän maastopäivä ja kurssin aiheet vaativat maastotöitä.

• Terveystietoa oltava runsaasti 2. ja 4. jaksoissa, koska harjoittelijoita.

• Historia: aika raskas oppiaine vetää 5h/ vko. (paljon tekstiä ja asiaa.) 3h tai 2h/viikko mahdollistaa rauhallisemman etenemisen, ja 3h/vko on ehkä optimaalisin.

• Liikunnassa olemme sen kannalla, että liikuntaa opiskellaan tasaisesti ympäri vuoden.

• Oppilaanohjauksessa 2-jaksojärjestelmä ei ole paras vaihtoehto. 9. luokkien kaikki oppitunnit on tarpeen olla käytössä ennen yhteishakua ohjauksen ja yhteishaun pohjaksi.

Työskentely Primuksessa ja Kurressa Aineryhmäpalautteiden perusteella opintojen rakennetta lähdettiin uudistamaan siten, että osa oppiaineista jaetaan lukuvuodelle viiteen ja osa kahteen jaksoon.

Tämä edellytti osan kursseista uudistamista. Esimerkiksi matematiikan 7. luokan kurssit oli vanhassa järjestelmässä nimetty lyhenteillä MA1, MA2 ja MA3. Jokainen näistä oli laajuudeltaan yhden vuosiviikkotunnin suuruinen. Uudistuksessa luotiin uuden kurssit, joissa opinnot jaetaan lukuvuosittain kahteen kurssiin, lyhenteet MA71 ja MA72, joiden laajuus on 1,5vvt. Kurssit järjesteltiin uuteen ops-puuhun Primuksessa ja tämä otettiin oppilailla käyttöön. Siirtymäkauden ajan vanhemmilla oppilaille tulee suorituksia molemmista kurssityypeistä, esimerkiksi 7. luokalta MA1 ja 8. luokalta MA81.

Lukujärjestysohjelmaan laadittiin kaksi jaksojärjestelmää. Alkuvaiheessa nämä nimettiin 2-jaksojärjestelmäksi ja 5-jaksojärjestelmäksi. Lukujärjestyksen valmistelutyöt opetusryhmien muodostamisineen ja resurssien merkitsemisineen ei poikennut tavanomaisesta. Tässä artikkelissa ei avata tätä työtä sen tarkemmin.

Kuva 2. Luokan jaksotussuunnitelma versio 1

Opetuksen ryhmittelyssä määriteltiin, mikä opetus sijoitetaan mihinkin jaksojärjestelmään. Ryhmittely tehtiin alkuvaiheessa ennakolta valmistellun jaksotussuunnitelman mukaisesti.

Sijoitteluvaiheessa haasteita alkoi kasaantumaan.

Ensimmäisissä versioissa sijoitettiin 2-jaksojärjestelmän oppiaineet syksylle ja keväälle. Tämä sijoittelu muodostui haasteelliseksi lukion kanssa yhteisten opettajien vuoksi sekä reunatuntien liian vähäisen määrän vuoksi. Merkittävänä tekijänä asiassa oli, ettei perusopetuksen muutosta voitu huomioida lukion kurssitarjottimessa, joka oli valmistunut reilusti aikaisemmin.

Ratkaisuksi sijoittelun haasteisiin tuli opetuksen sijoittaminen kahden jakson sijaan kuuteen. Tässä järjestelmässä 3 jakso jaetaan syksyn (3s) ja kevään (3k) osajaksoihin. Opintojen jakaminen tällä tavoin mahdollisti syksyn ja kevään opintojen sijoittelun useaan paikkaan.

Kuva 3. Luokan jaksotussuunnitelma versio 2

Kuvien 1 ja 2 esittämät jaksotussuunnitelmat eivät ole lopullisia, vaan lukujärjestystyöskentelyssä huomioitiin oppilaiden ja opettajien työmäärän tasoittamista sekä harjoittelun toteuttamisen vaateita 2. ja 4. jaksoissa.

Kokeilun ja kehittämisen lukuvuosi Lukuvuodelle 2023-2024 yläkoulun opinnot ryhmiteltiin jaksotussuunnitelma versio 2:n mukaisesti. Tavoitteena on arvioida lukuvuoden aikana järjestelmän toimivuutta ja suunnitella oppiaineiden sijoittumisen järjestelmää tulevalle lukuvuodelle. Arvioinnin kohteina ovat esimerkiksi oppilaiden ja opettajien työmäärän jakautuminen verrattuna aikaisempaan lukuvuoteen, vaikutukset arviointien aikataulutuksiin ja kokeiden sekä testien keskittymiseen, opettajien näkemykset muutoksen vaikutuksesta kurssien suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä kuormittumiseen.

Lukuvuosi- ja jaksotason rakenteen rinnalle arvioitavaksi asiaksi nostetaan lukuvuoden aikana oppitunnin pituus ja viikko- sekä päivätason koulupäivän rakenne. Tampereen perusopetuksessa on käytössä 45 minuutin oppitunnit ja lukio käyttää 60-75-90 minuutin järjestelmää.

Jussi Karjalainen Perusopetuksen rehtori 7-9 Tampereen yliopisto Normaalikoulu p. +358 505773513 jussi.karjalainen@tuni.fi

VAIKUTTAJAKOLUMNI

Koulutusalan terveisiä kuntasektorilta!

Mikko Ripatti KT, sivistystoimenjohtaja Savonlinna

Kuluneen vuoden aikana kuntien sivistystoimi-

alojen näkökulmasta keskusteluun on noussut vahvasti kolme teemaa, joilla kaikilla on kosketuspinta opettajankoulutukseen ja opettajan työhön. Ensimmäinen näistä liittyy väestörakenteen muutokseen, toinen lasten ja nuorten tilanteeseen ja kolmas kuntien erilaistuvaan kykyyn järjestää koulutuspalveluja.

Väestötietokannan mukaan vuonna 1992 Suomessa syntyi yli 67 000 lasta. Vuonna 2010 maassamme syntyi vielä 60 980 lasta, mutta vuonna 2022 enää 44 980 lasta. Samana vuonna kuolleisuus maassamme oli yli 63 000 henkilöä. Tällä on seurauksia kuntien asukasmäärään ja peruspalvelujen järjestämiseen. Suomen kuntaliiton arvio on, että nykyisen kouluverkkomme kannalta syntyvyyden laskun vaikutuksena meillä on 144 000 ”puuttuvaa lasta”.

Tämä tarkoittaa vuoteen 2030 mennessä n. 4200 koululuokan ja n. 320 koulun vähentymistä. Vuoteen 2030 mennessä meillä on nykyistä vähemmän 62 000 alakoululaista ja 35 000 yläkoululaista. Edelleen Suomessa on yhteensä 145 kuntaa, joissa oppilasmäärä laskee vuoteen 2030 mennessä neljänneksellä. Mitä tämä tarkoittaa opettajankoulutuksen kannalta? Tulisiko opettajankoulutuksen aloituspaikkamääriä vähentää samassa suhteessa?

Kuntien eläkevakuutuksen KEVA:n ennakoin-

tien perusteella perusteita aloituspaikkamäärien vähentämiseen ei vaikuta olevan. Opetusalan henkilöstön eläköityminen kunnissa on sekin lähivuosina poikkeuksellisen voimakasta. Kuntasektorin opetusalan henkilöstön eläköityminen on voimakkainta Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Karjalassa, joissa vuoteen 2030 mennessä 65 vuotta täyttäneiden opettajien määrä on yli 26 %. Samaan aikaan 7-18-vuotiaiden ikäluokkien määrä vähenee Kainuussa ja Etelä-Karjalassa 19,4% ja Pohjois-Karjalassa 15,8%.

Tästä seuraa, että rekrytointitarve kyseisissä maakunnissa nykyiseen määrään on 6,7%-10,4% maakunnasta riippuen. Kaiken kaikkiaan suurin tarve lisäopettajille on Uudellamaalla, Pohjois-Savossa sekä Varsinais-Suomessa.

Orastava opettajapula on hiipinyt nopeasti useaan kuntaan ja tämä näkyy vaikeutena saada opettajia esimerkiksi etäämpänä taajama-alueita toimiviin pieniin kouluihin. Myös monen sivistystoimenjohtajan kokemus puoltaa esitettyjä tilastoja: virkoihin on yhä vähemmän hakijoita ja sijaisista on monin paikoin huutava pula! Tätä tukevat myös alamme viimeaikaiset julkaistut työvoimabarometrit.

Lasten ja nuorten tilanteen ja heidän kokemansa pahoinvoinnin moni kasvattaja kohtaa nykyisin työssään. Räikeimmistä ja hyvin valitettavista koulu- ja katuväkivallan tilanteista olemme saaneet lukea tavanomaista enemmän tänä syksynä eri tiedostusvälineistä. Myös vakavia koulukiusaamistapauksia on nostettu julkisuudessa esille.

Koulujen näkökulmasta on joitakin mittareita, joita on perusteltua seurata tavanomaista tarkemmin. Näitä ovat esimerkiksi nuorisotyön puolella käytetty nuorisobarometri ja koulun puolella Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen toteuttama kouluterveyskysely.

Kolmas kuntien sivistystoimien seuraama mittari kertoo tuen tarpeen piirissä opiskelevien lasten ja nuorten määristä kouluissa. Kolmiportaisessa tuessa seuraamme erityisesti tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden määrää. Vuonna 2018 tehostetussa tuessa oli valtakunnallisesti alaluokkien osalta yhteensä 10,76 % ja yläluokkien osalta yhteensä 10,78% kaikista oppilaista. Erityisessä tuessa vastaavat määrät olivat 7,37 % ja 9,68 %. Vuonna 2022 tuen piirissä olevien oppilaiden määrät olivat nousseet tehostetussa tues-

sa alaluokilla 13,98 %:iin ja yläluokilla 14,67 %:iin sekä erityisessä tuessa vastaavasti 9,38 ja 11,08 %:iin. Yhteensä tuen tarve nousi 20,50 %:sta 25,75 %:iin.

Kolmiportaiseen tukeen liittyy kuitenkin ongel-

mia, eikä siinä tilastoiduista oppilasmääristä voi vetää suoria johtopäätöksiä lasten ja nuorten oppimisja keskittymisvaikeutuksien lisääntymisestä. Tästä osoituksena on se, että eri kunnissa tehostettuun ja erityiseen tukeen siirrettyjen oppilaiden suhteellinen määrä vaihtelee poikkeuksellisen voimakkaana reilusta 10%:sta lähes 40%:iin.

Sitä, onko kyseessä eri alueiden erilainen kulttuuri määritellä tuen tarve vai erilaiset edellytykset järjestää tarvittavaa tukea, olisi selvitettävä tarkemmin.

Kyse lienee molemmista. Lasten ja nuorten sekä perheiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta tämä on erityisen ongelmallista ja tähän tällä hallituskaudella ollaankin puuttumassa.

Kolmas huoli liittyy kuntien taloudelliseen tilan-

teeseen. Kunnat saavat rahoituksensa pääasiassa valtiolta valtionosuusjärjestelmän kautta ja toisaalta kuntalaisilta keräämistään verotuloista. Uusien hyvinvointialueiden perustaminen mullisti kuntien valtionosuusjärjestelmän, kun ns. soteleikkurit muuttivat kuntien saamaa valtionosuutta sen mukaan, olivatko niiden alueella toimivien sairaanhoitopiirien tilinpäätökset siirtymävaiheessa yli- vai alijäämäisiä.

Kuntien saamien valtionosuuksien kannalta ollaan tämän seurauksena tilanteessa, jossa toinen keskisuuri kaupunki saa valtionosuutta 50 miljoona euroa ja toinen samankokoinen 5 miljoonaa. Osa kunnista jää seuraavan kahden vuoden aikana kokonaan ilman valtionosuuksia, jos järjestelmää ei korjata. Kuitenkin kunnilla säilyy samat tehtävät. Tällä on laajat seurauk-

set kuntien tai pahimmillaan kokonaisten alueiden kyvylle järjestää peruspalvelut kuten perusopetus lain edellyttämällä tavalla. Tällä puolestaan voi olla arvaamattomia seurauksia niin opetusalan vetovoiman kuin kokonaisten kaupunkien perusopetuksen tai lukiokoulutusten oppimistulosten kannalta.

Jos järjestelmää ei saada pian korjattua, olemme tilanteessa, jossa oppimistulokset tulevat kuntien ja alueiden välillä repeämään ennen näkemättömän voimakkaasti. Tällainen eriytyminen olisi osin peruuttamatonta ja jälkikäteen erittäin vaikea korjata.

Meneillään olevassa muutoksessa laadukkaan

opettajankoulutuksen merkitys tulee korostumaan entisestään. On tärkeää, että maassamme koulutetaan riittävästi eri alojen opettajia ja kuntien työvoimatarve turvataan. Samaan aikaan opettajankoulutuksen rakenteita ja painopisteitä tulisi tarkastella tunnistamaan edessä olevia yhteiskunnan muutoksia ja työelämän tarpeita.

Lasten ja nuorten tilanne edellyttää, että katseet tulisi koulutuksessa kääntää vahvasti opettajapersoonaan ja sen kehittymisen tukemiseen, opettajaksi opiskelevan ammatillisen kasvuun. Opettaja on myös jatkossa nuoren elämässä se keskeinen aikuinen, jonka kanssa lapsi ja nuori on vuorovaikutuksessa. Tuo kohtaaminen on merkittävä ja osaltaan vaikuttaa heidän identiteettinsä muotoutumiseen.

Yhdysvaltojen johtaviin yliopistoihin kuuluvan MIT:n rehtorin Rafael Reifin taannoisia ajatuksia lainaten ”yliopiston tarkoitus ei ole vain kouluttaa ja edistää tietämystä, vaan auttaa opiskelijoita käyttämään tätä tietoa ongelmien ratkaisemiseen – ongelmiin, joita heidän kaupunkinsa, maakuntansa, maansa ja maailmansa kohtaavat.” Opettajat ovat myös jatkossa sivistyksen kivijalkoina niin eri alueilla kuin kasvatuksessa!

VAIKUTTAJAKOLUMNI

Toivotankin menestystä kaikille opettajankouluttajille tärkeään tehtäväänne!

Kirjoittaja on entinen Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun johtava rehtori ja toimi Harjoittelukoulujen rehtorit ry:n puheenjohtajana vuosina 2019-2020 sekä eNorssin johtoryhmän puheenjohtajana vuosina 2009-2015.

Oletko opetusalan tutkija, politiikan kentällä tai muuten koulutukseen vaikuttaja?

Kirjoita Siriukseen kolumni! Voit käsitellä tekstissä tärkeäksi näkemääsi teemaa, kunhan se koskee opetusta, koulutusta tai opettajankoulutusta. Myös kasvatus on meitä kiinnostava aihealue. Tekstin merkkimäärä mieluiten alle 3000 - mutta tulemme toimeen vaikka ylittäisit sen hieman. Lähetä tekstisi osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi

Valtakunnallinen kysely opetusharjoittelua ohjaaville opettajille Teksti ja kuvat: Pasi Kurttila ja Heidi Mouhu

Keväällä 2023 harjoittelukouluverkosto toteutti ensimmäistä kertaa valtakunnallisen kyselyn harjoittelukoulujen opetusharjoittelua ohjaaville opettajille.

Ohjaajakyselyn tavoitteena on saada tietoa siitä, kuinka ohjaavat opettajat ovat kokeneet antamansa ohjauksen tukevan opetusharjoittelijoiden ammatillista kehittymistä, tukea ohjattujen opetusharjoittelujen ja ohjauksen laadun kehittämistä sekä tuottaa tutkimusaineistoa ohjauksen tutkimiseen. Ohjaaville opettajille suunnatussa kyselyssä kysymysten aiheet ovat samat kuin harjoittelijoille suunnatussa valtakunnallisessa harjoittelun palautekyselyssä, mutta muutettuna koskemaan ohjaavan opettajan kokemusta antamastaan ohjauksesta.

Valtakunnallisen ohjaajakyselyn vastaukset tallennetaan vuosittain tutkimusaineistoksi Finnish Teacher Education Database (FinTED) tietoarkistoon, jossa ne ovat laajasti tutkijoiden käytettävissä.

Ohjaajakyselyyn vastasi keväällä 2023 224 ohjaavaa opettajaa kymmenestä eri harjoittelukoulusta. Ohjaavat opettajat arvioivat menneenä lukuvuotena antamaansa ohjausta pääsääntöiseksi hyväksi. Seuraavaksi esitellään kyselystä muutamia nostoja, joissa keskitytään koettuihin onnistumisiin ja kehityskohteisiin.

Ohjaavat opettajat itsearvioivat viime lukuvuonna antamaansa ohjausta 17 vastinparin avulla asteikolla 1–5.

Kokemus annetusta ohjauksesta:

Yhtä lukuun ottamatta kaikkien vastinparien kohdalla arvio annetun ohjauksen laadusta oli lähellä tavoiteltua määrettä, kun arvioiden keskiarvo asteikolla 1–5 oli 4,2 tai parempi. Korkeimmat arviot sai ei kannustava — kannustavuus, epärehellisyys — rehellisyys ja epäkunnioittavuus — kunnioittavuus (arvioiden keskiarvo 4,6), joita voidaan pitää ohjaussuhteen kulmakivinä.

Kuten useampana aiempana vuonna harjoittelijoiden vastauksissa opetusharjoittelun valtakunnallisessa kyselyssä, myös ohjaavilla opettajillakin kiireisyys — kiireettömyys sai selvästi muita heikommat arviot (keskiarvo 3,2). Kiireen tai kiireen tunnun vähentämiseen johtavien toimenpiteiden löytämiseksi pitäisikin harjoittelujen tavoitteita, sisältöjä ja rakenteita tarkastella kokonaisvaltaisesti.

Ohjaavia opettajia pyydettiin arvioimaan tyytyväisyyttään harjoitteluun, ohjaustilanteisiin ja harjoittelijoiden toimintaan asteikolla 1–5.

Tulokset vaikuttavat siltä, että niiden takana olevia tekijöitä olisi hyvä selvittää lisää. Tämän kyselyn tulosten perusteella saa arvion vain ohjaavien opettajien tyytyväisyydestä harjoitteluun liittyen, mutta ei asioista, jotka aiheuttavat vähentävät tyytyväisyyttä.

Ohjaavan opettajan ohjauskeskusteluissa annettua tukea harjoitteluissa harjoiteltaville sisältöalueille arvioitiin niin ikään asteikolla 1–5.

Kokemus ohjauksen tuesta seuraaville alueille:

Ohjauksen tuen arvioiden keskiarvo arvioitaessa asteikolla 1–5 oli 4,0. Vahvimmin tukea koettiin annetun seuraavilla alueilla: myönteisen oppimisilmapiirin rakentaminen (4,3), oppilaiden kanssa toimiminen pedagogisesti tahdikkaasti tilanteet ja oppilaan tunteet huomioon ottaen ja häntä arvostaen (4,2) ja ymmärrys siitä, mikä oppiaineissa on erityisen merkityksellistä ja opetuksessa painotettavaa (4,2). Heikoimmin tukea koettiin annetun eriyttämiseen, eheyttämiseen ja laajempien ilmiöiden tarkastelemiseen opetettavien oppiaineiden näkökulmasta (3,7). Myös tästä osiosta löytyy joitakin osa-alueita, joita olisi mielenkiintoista selvittää tarkemmin, esimerkiksi miksi ohjaavat opettajat kokevat vaikeammaksi antaa ohjauksessa tukea eriyttämiseen tai eheyttämiseen verrattuna myönteisen ilmapiirin rakentamiseen.

Annetun ohjauksen tukea harjoittelijan minäpystyvyydelle arvioitiin seitsemässä eri osaamisalueessa asteikolla 1–5.

Harjoittelijan minäpystyvyyden tukeminen ohjauksessa:

Arvioitaessa ohjauksen tukea harjoittelijan minäpystyvyydelle arvioiden keskiarvo oli 3,7. Parhaiten harjoittelijoiden minäpystyvyyttä arvioitiin tuetun minäpystyvyyden alueella “Harjoittelijan luottamus siihen, että hän pystyy pitämään huolta työkyvystään ja ammattitaidostaan” (4,0). Tämä on työhyvinvoinnin näkökulmasta tärkeä asia työssä jaksamista ja siinä pysymistä ajatellen. Heikoimmin arvioitiin tuetun harjoittelijan luottamusta kykyynsä arvioida ja kehittää koulua (3,5) ja harjoittelijan luottamusta kykyynsä tehdä yhteistyötä huoltajien kanssa (3,3). Nämä asiat hahmottuvat kokonaisuudessaan vasta työelämään siirryttäessä, kun itse opettajana tekee yhteistyötä huoltajien kanssa ja toimii työyhteisön jäsenenä täysivaltaisesti ja pidempiaikaisesti.

Ohjattuun harjoitteluun liittyvän ohjauksen laadun jatkuva kehittäminen on tärkeää, sillä opetusharjoittelujen ohjaus on yksi harjoittelukoulujen ydintehtävistä. Ohjaajakyselyyn vastaaminen tuottaa ammatillista kehittymistä, sillä se toimii ohjaavalle opettajalle yhtenä itsearvioinnin ja reflektoinnin välineenä. Kysely onkin tarkoitus suorittaa jatkossa vuosittain. Viime kevään kyselyn myöhäisestä ilmestymisajankohdasta johtuen vastausmäärät jäivät melko alhaisiksi. Toivottavasti jo ensi keväänä kysely saadaan liikkeelle niin ajoissa, että kaikilla ohjattua harjoittelua ohjaavilla opettajilla on mahdollisuus siihen vastata.

Lyhytvaihtojakso voi luoda uusia mahdollisuuksia opettajaksi kasvamiseen Teksti ja kuvat: Anna Kouhia, yliopistonlehtori, dosentti Helsingin yliopisto anna.kouhia@helsinki.fi Kirsi Wallinheimo, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto kirsi.wallinheimo@helsinki.fi

Lyhytvaihtojakso voi luoda uusia mahdollisuuksia opettajaksi kasvamiseen Tässä puheenvuorossa pohdimme kansainvälistä verkostoitumista opettajan ammatillisen kasvun näkökulmasta monimuotoisen intensiivikurssin aikana.

Osallistuimme Erasmus+ Blended Intensive Programme (BIP) Teacher Education in a Eurpean Perspective -ohjelmaan opettajankouluttajina, mukanamme kolme maisterivaiheen opettajaopiskelijaa kotiyliopistostamme. Matkalla tapasimme kollegoita ja opettajaopiskelijoita eri puolilta maailmaa ja opimme uutta opettajuudesta, opettamisesta ja itsestämme opettajina.

Katse kohti Eurooppaa - verkostoista voimaa opettajankoulutukseen?

Belgian Leuvenissa maaliskuussa 2023 järjestetty monimuotoinen Erasmus+ intensiiviohjelma (blended intensive prorgamme, BIP) kokosi yhteen opiskelijoita ja opettajankouluttajia kuudesta maasta, yhteensä seitsemästä eri yliopistosta.

Mukana opettajankoulutusta kehittävässä Teacher Education Network (TEN)-verkostossa ovat Helsingin yliopiston lisäksi KU Leuven (Belgia), University of Cologne (Saksa), University of Utrecth (Hollanti), Saxion University of Applied Sciences (Hollanti), Oslo Metropolitan University (Norja) ja University of Stellenbosch (Etelä-Afrikka). BIP-hankkeen järjestäjäorganisaationa toimi KU Leuven, joka on Belgian Leuvenissa sijaitseva katolinen tutkimusyliopisto.

Kansainvälisen TEN-yliopistoverkoston tavoitteena on vankistaa eurooppalaista opettajankoulutuksen integraatiota, tukea opettajankoulutuksen tutkimusta, järjestämistä ja resursointia sekä auttaa tulevaisuuden opettajia ja opettajankouluttajia kohtaamaan koulutusta haastavia yhteiskunnallisia muutospaineita. Eurooppalaisen opettajankoulutuksen suurimpina haasteina näyttäytyvät opettajien työnkuvaan ja jaksamiseen liittyvät työelämäpaineet, jotka heijastuvat paitsi käsityksiin opettajan työn houkuttelevuudesta, myös halukkuuteen opettajaksi kouluttautumiseen (European Commission/EACEA/Eurydice, 2018, 9-10).

Haasteiden keskellä opettajankoulutukselta vaaditaan yhä enemmän työelämävastaavuutta, paikallista, kansallista ja kansainvälistä verkostoitumista sekä hyvien käytäntöjen jakamista opettajankouluttajien ja sidosryhmien kesken (Husu & Toom, 2016, 23-24).

Omiin kokemuksiimme peilaten pohdimme puheenvuorossamme sitä, mitkä syyt saavat opettajat ja opettajaopiskelijat hakeutumaan vaihtoon ja mitä eväitä kansainvälinen lyhytvaihto antoi meille tulevaisuuden opettajuuden ja opettajankoulutuksen kehittämiseen.

Opettajankouluttajien ja opettajaopiskelijoiden lyhytvaihto uutena yhteistyömuotona Osana TEN-verkoston toimintaan toteutettiin monimuotoinen Erasmus+ intensiiviohjelma “Teacher Education in a European Perspective – the Role of the Teacher in the 21st century”. Monimuotoisten Erasmus+ -intensiiviohjelmien aikana opiskelija- tai henkilökuntaryhmä suorittaa ulkomailla lyhyen liikkuvuusjakson, johon kuuluu opintojakson aiheeseen liittyvää yhteistoiminnallista virtuaalista työskentelyä ennen ja jälkeen lähityöskentelyjakson (Erasmus+, 2021, 48). “Teacher Education in a European Perspective” -ohjelmaan kuului viikon mittainen lähitapaaminen Belgiassa. Lisäksi kurssilla toteutettiin virtuaalista ryhmätyöskentelyä, jossa perehdyttiin koulutuksen järjestämiseen verkostomaissa ennen liikkuvuusjaksoa sekä purettiin lähityöskentelyä intensiivijakson jälkeen.

Monimuotoinen intensiiviohjelma on Helsingin yliopistossa uusi tapa toteuttaa opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan liikkuvuutta – osallistuimme myös itse ensikertaa opettajavaihtojaksolle. Meille opettajankouluttajille ohjelma toteutui intensiivisenä liikkuvuusjaksona, johon tuli sisältyä opetusta tai ohjausta kohdeyliopistossa vähintään kahdeksan tuntia. Opiskelijoille monimuotoinen intensiivikokonaisuus muodosti 3 opintopisteen opintosuorituksen ulkomaisessa yliopistossa, joka hyväksiluetaan Helsingin yliopiston tutkintoon.

Intensiiviohjelman valmistelut aloitettiin useita kuukausia ennen matkaa TEN-verkoston opettajien kanssa. Valmisteluun liittyi sisällön suunnittelun lisäksi runsaasti käytännön asioita ja sopimusten tekemistä kansainvälisen koulutusyhteistyön palveluiden asian-

tuntijoiden tuella. Opiskelijat saivat matkaa varten apurahan, jonka puitteissa he hoitivat itse matkavaraukset. Intensiiviohjelmaan osallistui Helsingin yliopistosta kaksi yliopistonlehtoria ja lopulta kolme opiskelijaa, jotka valittiin intensiiviohjelmaan hakemuskirjaan perusteella.

Työpajatyöskentelyssä opiskelijaryhmät hyödynsivät Canvaa ja Flingaa pohtiessaan opettajan kriittisen ajattelun muotoutumista.

BIP-ohjelma oli hyvin tiivis kokonaisuus. Lähityöskentelyviikkoa edelsi virtuaalinen tapaaminen, jossa kaikki 40 opiskelijaa eri yliopistoista tutustuivat tulevaan ohjelmaan ja toisiinsa pienryhmätyöskentelyn aikana. Lähiviikon ohjelma oli aikataulutettu aamupäivän rinnakkaisluentoihin ja työpajoihin sekä iltapäivän pienryhmätyöskentelyyn. Oma opetusvastuumme keskittyi opiskelijoiden ohjaamiseen pienryhmissä.

Vastasimme ohjelmassa myös digitaalisia työkaluja hyödyntävän työpajan toteutuksesta, jossa opiskelijat pohtivat kriittisen ajattelun taitoja opettajan työssä.

Opiskelijaryhmät työskentelivät osin yhteistoiminnallisesti jakaantuen aamupäivien luennoille ja työpajoihin. Kahdeksantuntiset opiskelupäivät päättyivät iltapäivän pienryhmätyöskentelyyn TEN-verkoston opettajien ohjaksessa. Pienryhmillä oli lisäksi päivittäin tehtäviä, jotka liittyivät virtuaalisessa tapaamisessa intensiivijakson jälkeen esitettävään loppuraporttiin. Loppuraportissa tavoitteena oli pohtia tulevaisuuden opettajan roolia joko koulun, opettajan työnkuvaideaalin tai opettajankoulutuksen opetussuunnitelmaan näkökulmasta.

Viikon intensiivisen työskentelyn Leuvenissä katkaisivat kouluvierailut paikallisissa oppilaitoksissa sekä opintomatka Brysseliin. Suomalaisen opettajankouluttajan näkökulmasta kouluvierailuiden keskeisin anti oli päästä näkemään opetuksen toteuttamista vieraassa maassa, ja vierailun jälkeen keskustella opetuksen toimintakulttureista, arvoista ja oppimiskäsityksistä Euroopan eri maissa yhdessä opiskelijoiden ja muiden opettajankouluttajien kanssa. Erityisen tärkeiksi teemoiksi nousivat keskusteluissamme kouluturvallisuus, oppilaiden toimijuuden tukeminen sekä erityisen tuen järjestämisen resurssit kouluissa. Huomasimme myös, että kansainvälisesti tarkasteltuna opettajan työ voi sisältää hyvin erilaisia pedagogisia sisältöjä ja painotuksia, esimerkiksi liittyen koulutusjärjestelmän rakentumiseen, yhteiskunnan tarpeisiin ja teknologian hyödyntämiseen opetuksessa.

Kansainvälisyys kasvattaa opettajuuteen Opettajan työtä luonnehtivat paitsi kasvatusorientaatio, myös tietointensiivisyys, ja sen ytimessä on suunnittelua ja systemaattisuutta vaativa opetustilanteiden valmistelutyö sekä oppijoiden kohtaaminen opetuksessa (Husu & Toom, 2016, 9). Monimuotoisessa intensiiviohjelmassa myös erilaiset opetusteknologiat olivat merkittävässä roolissa opetuksen toteuttamisessa.

Opiskelijatyöskentelyä ohjatessamme huomasimme, että toiveet opetustyön sisällöistä ja tulevaisuuksista olivat pitkälti jaettuja. Opettajan työnkuvalta toivotaan pysyvyyttä ja pitkäjännitteisyyttä, kestävää ja tarpeet kattavaa resurssointia opetustyön suunnitteluun ja toteuttamiseen, toimivaa työyhteisöä ja ymmärtävää esihenkilöä. Myös fyysiset puitteet olisivat unelmien koulussa kunnossa. Opettajuuden ideaali törmää kuitenkin usein resurssien rajallisuuteen.

Opettajankouluttajan aikataulutetussa arjessa moninmuotoinen intensiivinen lyhytvaihto lunasti paikkansa opetustyön kansainvälistymisen tukena kohdallamme erinomaisesti. Viikon vaihtojakson aikana ehdimme reflektoida oman opetuksemme toteuttamista ja resursseja, löytäen paljon hyvää niin suomalaisesta opettajankoulutuksesta ja opettajuuden kulttuurista, kuin myös tavoista toteuttaa ja järjestää opetusta Suomessa. Keskusteluista eri oppiaineiden edustajien kanssa saimme paljon arvokasta reflektiopintaa ja uusia ideoita omaan opettajantyöhömme.

Kansainvälisen yhteistyön kautta avautui myös uusia suuntia tuleviin kehittämishankkeisiin - seuraavaksi suuntaamme katsemme Euroopasta kohti globaaleja kasvatuksen kysymyksiä, digitaaliset opetuksen tek-

nologiat tukenamme. Alkamassa on DigiSTEAM-hanke (2023—2025), jonka olemme ideoineet yhdessä BIP-vaihdossa tapaamiemme etelä-afrikkalaisten opettajankouluttajien kanssa. Hanke kehittyy digitaaliseen lukutaitoon sekä monikielisten STEAM-oppimateriaalien kehittämiseen, erityisesti liittyen opetuksen ja oppimateriaalien saavutettavuuteen ja mahdollisiin haasteisiin Suomessa ja Etelä-Afrikassa. Myös TEN BIP saa jatkoa heti keväällä 2024, kun suuntaamme uuden opettajaopiskelijaryhmän kanssa lyhytliikkuvuusjaksolle Utrechtin yliopistoon.

Lähteet: Erasmus+, 2021. Ohjelmaopas. Versio 2 (2021): 8.4.2021. European Commission. https://erasmus-plus.ec.europa.eu/sites/default/files/2021-10/2021-erasmusplus-programme-guide_ v2_fi.pdf European Commission/EACEA/Eurydice, 2018.

Teaching Careers in Europe: Access, Progression and Support. European Education, Audiovisual and Culture Executive Agency, Eurydice Report. Luxembourg: Publications Office of the Eurepean Union. https://data.europa.eu/doi/10.2797/309510 Husu, J. & Toom, A, 2016. Opettajat ja opettajankoulutus – suuntia tulevaan. Selvitys ajankohtaisesta opettaja- ja opettajankoulutustutkimuksesta opettajankoulutuksen kehittämisohjelman laatimisen tueksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:33.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75552/okm33.pdf

I Can DigIT! -hanke Rantakylän normaalikoulussa lukuvuonna 2022–2023 Teksti ja kuvat: Juuso Pursiainen (KT, lehtori) juuso.pursiainen@uef.fi Sampo Forsström (lehtori) sampo.forsstrom@fclab.fi

Rantakylän normaalikoulussa toteutettavan digihankkeemme askelmerkit luotiin kahvikeskustelun ohessa lokakuussa 2022. On tärkeää tunnistaa nuo Carpe Diem –hetket ja lähteä kehittämään orastavaa ajatusta yhdessä voimallisesti eteenpäin. Tiedostimme jo tässä vaiheessa, ettei hankkeellemme ollut omaa rahoitusta. Jatkossa tutkimus- ja yhteistyöprojektia on ollut vahvasti toteuttamassa FCLab-hanke, jota Opetushallitus rahoittaa.

FCLab.fi-hanke (Future Classroom Lab) kehittää yksiköissään eri puolilla Suomea oppimisympäristöjä, opetusteknologian hyödyntämistä osana oppimista ja pedagogiikkaa. Hankkeen aktiiviset toimijoille tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoiminta on luonteva osa toimintaa. Näin ollen FCLab-hankkeessa tehdään monipuolista arviointi-, tutkimus- ja selvitystoimintaa. FCLab-toiminnan sisältöjä tarjotaan aktiivisesti yliopiston sisällä tutkimusaiheeksi niin opiskelijoille, jatko-opiskelijoille kuin tutkimusryhmille. I Can DigIT! On erinomainen esimerkki laadukkaasta ja monipuolisesta tutkimusperusteisesta kehittämishankkeesta, jonka FCLab mahdollistaa.

I Can DigIT! -hankkeen tavoitteena on:

1. selvittää, kuinka oppilaiden minäpystyvyys ja yhteistyötaidot kehittyvät tutkimuksen aikana toteutettujen digiharjoitusten tukemana,

2. Saada tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä

tulevaisuuden digitaalista pedagogiikkaa hyödyntäviä opetuskäytänteitä,

3. Tarkastella opettajien oman ammatillisen osaamisen kehittymistä,

4.Oppilaiden digioppimisen haasteiden tiedostaminen ja digitaalisten oppimisen välineiden sovittaminen tukemaan oppilaan oppimista sekä

5. Edistää opettajankoulutuksen kehittämistä.

Ensimmäisessä vaiheessa oli tärkeää kasata asi-

antuntijatiimi hankkeen tueksi. Digisisältöjen asiantuntijoiksi hankkeeseen osallistuivat normaalikoulumme lehtorit Sampo Forsström ja Ville Eronen.

Pedagogisina asiantuntijoina toimivat lehtorit ja erityisluokanopettajat Katariina Räsänen ja Juuso Pursiainen.

Tutkimusosuuden tueksi viritimme yhteistyön erityispedagogiikan oppiaineen kanssa. Sieltä saimme tueksemme lehtori Anniina Kämäräisen ja opinnäytetyön tekijänä Antti Stützlen. Jatkossa saimme tukea myös professori Jaana Viljarannalta psykologian oppiaineesta.

Toisessa vaiheessa pohdittiin digiharjoitusten si-

sältöjä. Digiharjoitusten sisällöiksi valittiin kolme sisältökokonaisuutta: LEGO: Spike Prime (ohjelmointi), micro:bit (koodaus, maker-toiminta) ja Minecraft (virtuaalinen rakentaminen, yhteisöllinen toiminta). Harjoitusten sisältöjen suunnittelun ohessa oli tärkeää pohtia, kuinka oppilaiden digitaitojen kehittämiseen liitetään tutkimusta.

Sopivien arviointivälineiden etsinnän jälkeen päätimme valita oppilaan yhteistyötaitojen arviointivälineeksi oppilaan sosiaalista kompetenssia mittaavan MASK-kyselyn (monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista), jota Pursiainen (2018) sovelsi omassa väitöstutkimuksessaan. Oppilaiden yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja videoitiin harjoitusten aikana ja heidän yhteistyöskentelyään tutkitaan analysoimalla tallenteita vuorovaikutusanalyysin avulla. Videoimisen toteutti ja analyysin toteuttaa Itä-Suomen yliopiston erityispedagogiikan oppiaineen lehtori Anniina Kämäräinen yhdessä Pro gradu –tutkijan kanssa.

Päätimme tutkia yhteistyötaitojen lisäksi oppilaiden minäpystyvyyttä digiharjoitusten aikana. Tähän kehitettiin soveltuva arviointiväline konsultoiden professori Jaana Viljarantaa psykologian oppiaineesta. Tutkimusjoukon oppilaiden ja heidän erityisluokanopettajiensa Juuson ja Katariinan kokemuksia kerättiin sähköiselle alustalle harjoituskertojen jälkeen. Näistä kokemuksista muodostuu tutkimushankkeen sähköinen kokemuspäiväkirja.

Kolmannessa vaiheessa aloitettiin digiharjoituk-

set ja tutkimus käytännössä. Tutkimusjoukkona toimivat kahden pienryhmän oppilaat (n=20). Kevään 2023 aikana oppilaat harjoittelevat monipuolisesti erilaisia digitaitoja osana koulutyötään. Digitaitojen harjoittelu tapahtui kolmessa sisältökokonaisuudessa seuraavassa järjestyksessä: LEGO Spike Prime, micro:bit ja Minecraft. Kukin mainituista kokonaisuuksista toteutettiin kolmena harjoituskertana 90 minuuttia kerrallaan. Tutkimukseen liittyen kehittämishankkeen aikana toteutettiin joulukuusta 2022 toukokuuhun 2023 neljä arviointikertaa (alkuarviointi, kaksi väliarviointia ja loppuarviointi).

Alustavien tutkimustulosten mukaan oppilaiden minäpystyvyys pysyy myönteisenä kevään 2022 aikana oppilaiden vastausten keskiarvon ollessa jokaisessa neljässä mittapisteessä myönteisellä tasolla. Oppilaiden yhteistyötaidot voimistuivat jonkin verran tutkimuksen aikana keväällä 2022.

Nyt syksyllä 2023 jatkamme digihankettamme. Si-

sällöiksi olemme kaavailleet ainakin tekoälyn soveltamista oppimisessa, mahdollisesti älytekstiilien soveltamista oppimisessa ja digiharjoituksiin osallistuvien oppilaiden toimimista digitutoreina joillekin oppilaille kouluyhteisössä.

Tutkimuksen antina on ollut oman ammatillisen osaamisen kehittyminen asiantuntijatiimissä (digitaidot/ tutkimus). Tutkijat ovat jakaneet erilaista osaamistaan keskenään ja koonneet ja kehittäneet monipuolisia tutkimusmenetelmiä. Opetusharjoittelijat ovat saaneet nähdä ja kokea, kuinka tutkivaa opettajuutta toteutetaan käytännössä. Opetusharjoittelijat ovat saaneet mallin, kuinka tehdä eri asiantuntijoiden kanssa laaja-alaista yhteistyötä. Kehittämishankkeesta tehdään ainakin kaksi Pro gradu -tutkielmaa. Hankkeen aikana tehty yhteistyö on syventynyt harjoittelukoulun ja filosofisen tiedekunnan kasvatustieteiden ja psykologian osaston välillä.

Hanketta on esitelty myös kansainvälisesti.

Sampo Forsström on esitellyt kokonaisuutta European Schoolnetin Future Classroom Lab verkostossa ja lisäksi olemme mukana kahdessa kansainvälisessä konferenssissa. Kesäkuussa 2023 Juuso Pursiainen ja Ville Eronen tutkimustiimistä osallistuivat HETL konferenssiin Aberdeenissa Skotlannissa (12.-14.6.2023).

Tiimin posteri palkittiin konferenssin toiseksi parhaana, mikä oli menestys hankkeellemme. Pääsemme myös esittelemään hankettamme Kasvatustieteen päiville Vaasaan sekä EAPRIL –konferenssiin Pohjois-Irlantiin marraskuussa. Hankkeesta tutkimusaineistosta tullaan tekemään jatkossa tieteellisiä julkaisuja.

Lisätietoja: Juuso Pursiainen (KT, lehtori) juuso.pursiainen@uef.fi Sampo Forsström (lehtori) sampo.forsstrom@fclab.fi

Tietoa hankkeesta: https://fclab.fi/icandigit1/

Norssinopen päivä Norssinopen päivä -juttusarja kertoo normaalikoulun lehtoreiden työpäivästä. Kuten tiedämme, työpäivään mahtuu usein sekä opetusta, ohjausta, palavereita ja monenlaista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyötä. Norssin opettaja: haluatko kirjoittaa Norssinopen päivä -jutun Siriukseen? Lähetä teksti ja kuvia ehdolle osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi

Sofia Kallio Rauman normaalikoulu Lehtori

Herätyskello soi klo 6.50, mutta päätän perinteisesti torkuttaa. Klo 7.00 pitää raahautua ylös. Kahvinkeittimen napsautuksen jälkeen suuntaan suihkuun. Klo 7.30 istun kartturin paikalla kahvikuppi kädessä ja mukanani illalla valmiiksi tehty aamupala. Työmatka Turusta Rauman normaalikoululle kestää reilun tunnin. Matkan aikana herättelen itseni aamupalan ja aamu-uutisten avulla. Lisäksi selaan Wilman ja sähköpostit, jäsentelen myös päivän päässäni ja teen Canvalla muutaman tunnin pohjat valmiiksi.

Saavun koululle 8.45. Ensimmäiset kolme oppituntia opetan seisemäsluokkalaisille pyykkihuoltoa, jauhelihan käsittelyä ja maustamista. Kokkailemme yhdessä jauhelihakastiketta, keitämme pastaa ja teemme raastesalaatin. Luokassa vallitsee rento tunnelma, vaikka kaikki eivät täysin muista mittoja ja maustamisessa pitää tehdä pieniä korjausliikkeitä. Välitunnit käytän oppilaskunnan hallituksen asioissa. Käymme toisen ohjaavan opettajan kanssa läpi iltapäivän kokouksen ja sihteerin kanssa teemme valmiiksi kokouspohjan.

Ruokalassa törmään entiseen opiskelukaveriin, joka tekee opintojen ohella meillä sijaisuuksia. Fiilistelemme hetken aikaa, jolloin olimme samassa talossa opiskelijoina ja illoiksi suuntasimme Narriin. Ehdin pikaisen lounaan jälkeen vielä hetkeksi opettajahuoneeseen klo 12 kahville, missä hoidan muutaman juoksevan asian muiden opettajien kanssa.

Iltapäivällä Aleksis Jalusjärvi luennoi yläkoulumme oppilaille lukutaidon tärkeydestä. Hän korostaa, miten tärkeää on ilmaista omia ajatuksiaan ja tunteitaan sekä tulla kuuluksi ja nähdyksi. Seuraan luentoa hetken ja lähden tämän jälkeen ostamaan oppilaskunnalle välituntivälineitä, joita oppilaat ovat saaneet äänestää luokissa. Kaupassa saan loistavaa ja iloista palvelua. Kauppareissuni sujuu yllättävän nopeasti ja ehdin jopa nimetä hankitut välineet ennen oppilaskunnan hallituksen kokouksen alkua.

Kokouksessa koen onnistumisen tunteita, kun kaikki tekevät yhteistyötä puheenjohtajien johdolla. Oppilaat keskustelevat uusien välineiden jakamisesta, vanhempainyhdistyksen kanssa yhteistyössä toteutettavan Halloween-diskon suunnittelusta, ilmoitustaulun päivittämisestä ja mainosten luomisesta. Puheenjohtajat jakavat oppilaat pienempiin tiimeihin, jotka hoitavat eri tehtäviä. Aikataulutus on haastavaa, mutta onnistumme lopettamaan kokouksen ajallaan.

Tuntuu, että kokouksissa voisi aina olla enemmän aikaa.

Kokouksen jälkeen jatkan suoraan viimeisille oppitunneilleni yhdeksäsluokkalaisten kanssa. Tunnin aloittaa esitysvuorossa oleva pari pitämällä esityksen thaimaalaisesta ruokakulttuurista. Valmistamme yhdessä oppilaiden suunnitelman mukaan riisikookosvanuk-

kaat ja yellow curryn. Kello on jo yli kolme, ja sekä oppilaat että opettaja alkavat olla valmiita koulupäivän päätökseen. Kerron vielä oppilaille lisätietona thaimaalaisista pöytätavoista samalla, kun oppilaat maistelevat ja arvioivat valmistamiamme ruokia.

Oppituntien jälkeen osallistun uudelleen Aleksiksen luennolle. Tämä luento on suunnattu opettajaopiskelijoille ja opettajilla. Vaikka päivä on ollut pitkä, luennolle osallistuminen on ehdottomasti antoisaa!

Kotimatkalla kirjoitan vielä viimeiset Wilma-viestit ja sähköpostit sekä laadin tämän tekstin. Loppuviikon aion pitää huolen siitä, etteivät päivät veny näin pitkiksi. Nyt olen kotona vasta kuuden jälkeen.

Mitkä asiat jäivät päivästä mieleen?

Oppilaiden ilo, kun heille jaettiin uudet pallot, vanteet ja hiekkalelut.

Motorisesti heikompi erityisen tuen oppilas, joka sai kuorittua ja raastettua porkkanat itsenäisesti Ehtisin kohtaamaan työkavereita kahvitauolla, joka pidetään koulussamme aina klo 12 välitunnilla

Kysy, kiinnostu ja tutki!

Teksti ja kuvat: Matti Rautiainen, KT, vanhempi yliopistonlehtori Anna Veijola, KT, FL, historian, yhteiskuntaopin ja filosofian lehtori Riitta Tallavaara, FM, YTM, historian ja yhteiskuntatiedon yliopistonopettaja Marjo Sassali, FM, historian ja yhteiskuntatiedon lehtori Jyväskylän yliopisto

Ajattelu- ja toimintatapojen muutos on opettajankoulutuksen tavoitteiden ydintä. Tätä muutosta ohjaavat erityisesti koulutuksen tulevaisuuteen katsovat tavoitteet, kuten opettajankoulutuksen ja koulun ytimessä oleva tutkiva ja kriittinen oppija. Tutkiminen ja kriittinen ajattelu perustuvat oppijalähtöisille ja ajattelua eri tavoin aktivoiville opetusmenetelmille. Vaikka oppijalähtöiset opetusmenetelmät eivät ole aloitteleville opettajaopiskeleville tuntemattomia, ne eivät yleensä ohjaa opettajaopiskelijoiden ensimmäisiä harjoitustunteja. Opettajajohtoisuus on heille edelleen opetuksen perusmalli, jota höystetään oppilasta aktivoivilla työtavoilla.

Olemme historian aineenopettajakoulutuksessa pyrkineet koko 2000-luvun murtamaan Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen ja normaalikoulun välisenä tutkimusperustaisena yhteistyönä tätä opettajajohtoista perusmallia. Käytännössä koulutus on nojautunut tutkivan oppimisen ja opettajuuden ympärille ja sen kehittäminen kokeilemisen ja tutkimisen väliselle vuorovaikutukselle. Tutkivalla otteella tarkoitamme lähestymistapaa, jota kuvaa uteliaisuus ja pyrkimys ymmärtää yhteisöllisesti opetukseen ja oppimiseen liittyviä kompleksisia ilmiöitä. Käytännön

toteutuksen avulla näitä näkökulmia on sovellettu käytännön opetustyössä. Tutkimus on kohdistunut erityisesti opettajaksi opiskelevien ammatilliseen kehittymiseen ja tutkivan toimijuuden omaksumiseen.

Tällä hetkellä kokeilemisemme painopiste on aineenopettajaopiskelijoiden opintojen alussa. Tutkimustemme mukaan juuri opintojen alkuun on tärkeä saada entistä selkeämmin toimintaa, joka keskiössä ovat tutkivan oppimisen kannalta keskeiset käsitteet ja niiden käytännön sovellukset: oppijalähtöisyys, kysyminen, kiinnostuminen ja tutkiminen. Toimintaa varten olemme luoneet kokeiluperjantai-konseptin. Tällöin kaikki historian opettajaopiskelijat ovat Normaalikoululla ja pitävät kokeilun teeman mukaisia oppitunteja, joita normaalikoulun ohjaajan lisäksi seuraa opettajankoulutuslaitoksen historian pedagogiikan opettaja. Opettajaopintojen aikana opiskelijoilla on kaikkiaan neljä kokeiluperjantaita.

Katse oppilaisiin. Perusopinnoissa kokeiluperjan-

tain tehtävä on orientoiva. Tässä vaiheessa pyritään suuntaamaan opiskelijoiden huomio vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa ja ohjaamaan toiminta oppijoiden keskelle opettajajohtoisuuden sijaan. Näin pyritään murtamaan jo heti ensimmäisen harjoittelun aikana ajatusta opettajasta tietojen jakajana ja rohkaista yhteisölliseen toimintaan ryhmän kanssa.

Kysyminen. Aineopintojen ensimmäisenä ilmiönä

on kysyminen. Huomio on siinä, millainen kysymys motivoi ja herättää intoa oppia ja tutkia. Kysymiseen keskittyvässä kokonaisuudessa harjoittelijoiden tulee laatia oppitunti, johon he pohtivat yhden keskeisen kysymyksen ja tarjoavat aineistoja, joiden avulla oppijat vastaavat kysymykseen. Kysymyksen tulee olla luonteeltaan arvioiva ja vastauksen perusteluja vaa-

tiva. Tässä kokonaisuudessa yhdistyy historian tiedonalalle tyypillinen tapa rakentaa tietoa ja historian opetussuunnitelmissa vahvasti esille nouseva historian taitopohjaisuus.

Kiinnostuminen. Tähän oppituntiin perustan tulee luoda oppilaiden kiinnostus aiheeseen. Keskeistä on antaa tilaa vuorovaikutukselle sekä osallisuudelle ja näin ottaa oppijat mukaan omaa oppimista koskevaan päätöksentekoon: tehdä valintoja niin sisältöihin, opiskelutapoihin kuin opiskeluympäristöihin liittyen omista kiinnostuksen kohteistaan käsin.

Historian valinnaiskurssilla pohdittiin pelien merkitystä tiedonrakentajina muun muassa aikajanapelien avulla

Tutkiminen. Kolmannen kokeilun tehtävänantona

on suunnitella ja toteuttaa oppitunti, jossa oppijat tutkivat opiskeltavaa aihetta aineistojen avulla. Tehtävänantona on ollut valita aihepiiriin vähintään kolme eri aineistoa, joiden tulee sisältää eri näkökulmia. Tässä kokeilussa yhdistyy aiempien kokeilujen kysyminen ja kiinnostuminen tutkimiseen.

Näiden neljän kokeiluperjantain jälkeen oppijalähtöisyyden, kysymisen, kiinnostumisen ja tutkimisen teemoja kehitellään pitemmiksi oppimiskokonaisuuksiksi, joita harjoitellaan opettajaopintojen lopussa pitkän, yli kuukauden mittaisen periodin ajan.

Pakotti murtamaan käsityksiä opettajan toiminnasta.”

Opiskelijoiden kokemukset kokeiluista olivat varsin yhdenmukaiset. Merkittävimpänä asiana opiskelijat pitivät kokeilun ”pakotettua” näkökulmaa, joka velvoitti viemään teoriaa käytäntöön. Vaikka kokeilut tuntuivat vaikeilta, etenkin heti opintojen alussa, ne loivat pohjaa ymmärtää ja toteuttaa opetusta eri näkökulmista.

Monet kertoivat yhdessä tekemisen auttaneen kokeiluasenteen löytämisessä ja ryhmän tuen rohkaisseen vaikealta tuntuviin kokeiluihin.

Kokonaisuutena kokeiluperjantai-konsepti on jatkokehittämisen arvoinen opettajankoulutuksen käytänne.

Sen avulla koulutuksen ydinkäsitteet saadaan säännölliseksi osaksi niin teoreettista kuin käytännöllistä puolta opettajaksi opiskelussa. Ne luovat myös systemaattisen rungon tutkivan otteen opiskelulle perusopinnoista aineopintojen loppuun.

Monikielisyyttä, kielitietoisuutta ja kielikäsityksiä Teksti: Olli-Pekka Salo

Joukko suomalaisia kielikasvatuksen tutkijoita kokoontui Jyväskylään 15.–16.5.2023 Jyväskylän yliopiston Kielikampuksen* järjestämään Linguapeda 2023 -konferenssiin, jossa kuultiin ja nähtiin lähes 40 esitystä. Aiheina olivat muun muassa monikielisten lasten kielellinen huomiointi kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa, osallisuuden kokemukset kielten verkko- ja etäopetuksessa, abiturienttien käsitykset useamman vieraan kielen opiskelusta ja syistäjatkaa valinnaiskielen opintoja lukiossa sekä opettajien näkemyksiä vieraiden kielten opetuksesta Suomessa.

Apulaisprofessori Gessica de Angelisin (Norwegian University of Science and Technology) plenum-esitelmä käsitteli monikielisyyttä suhteessa standardoituihin testeihin ja kokeisiin. Erityisenä. tarkastelun kohteena oli monikielisyyden huomioiminen ja oikeudenmukaisuudesta huolehtiminen.

Tällä hetkellä monikielisyyden huomioiminen on satunnaista ja epäjohdonmukaista, ja nykytilanne kaipaa tarkkaa selvittämistä. Tulevaisuudessa olisi tärkeä miettiä, miten kielten moninaisuus voidaan huomioida paremmin arviointitilanteissa. Epätyydyttäväksi todetun kokeiden kääntämisen sijaan kokeet voisivatkin olla jo lähtökohtaisesti monikielisiä. * Jyväskylän normaalikoulu on osa Kielikampusta.

Pohjoismaista ainedidaktiikkaa Vaasassa Teksti: Olli-Pekka Salo

Åbo Akademin Vaasan kampus toimi 9.–11.5.2023 isäntänä joka toinen vuosi järjestettävälle pohjoismaisen ainedidaktiikan tutkimuksen konferenssille. NOFA9-konferenssin teemana oli Education, knowledge and Bildung ja siihen osallistui noin 250 tutkijaa, pääosin Pohjoismaista, mutta myös muualta maailmasta.

Pääluennoitsijoina toimivat professori Marilyn Cochran-Smith (Boston College, USA), professori Kalle Juuti (Helsingin yliopisto) ja professori Søren Harnow Klause (University of Southern Denmark).

Cochran-Smith tarkasteli tulevaisuuden kannalta keskeisiä opettajankoulutuksen tavoitteita, jotka hänen mukaansa tiivistyvät kolmeen hierarkkisesti etenevään ilmiöön – toimijuuteen (agency), tutkimiseen (inquiry) ja oikeudenmukaisuuteen (equity). Opettajan toimijuus johtaa oman työn tutkimiseen, mikä puolestaan edistää tutkivan oppimisen tuomista kouluun.

Tämä taas vahvistaa oppilaan toimijuutta, mikä puolestaan edesauttaa oikeudenmukaisuuden vahvistumista yhteisössä ja yhteiskunnassa.

Juutin aiheena oli tiedon rakentuminen opetuksessa. Juuti esitteli keksimisen pedagogiikkaan liittyvää tutkimusta ja antoi esimerkkejä siitä, miten kestävyysosaaminen karttuu keksintöprojekteissa, joissa samalla opitaan uutta yli ainerajojen.

Harnow Klause käsitteli keynote-puheenvuorossaan. aineeenopetuksen ja sivistyksen (Bildung) suhdetta ja totesi niiden tarvitsevan toisiaan, sillä aineenopetus tapahtuu koulussa, joka on keskeinen niin ajallisesti kuin paikallisesti yksilön kasvulle ja kehitykselle.

Toisaalta sivistys luo raamit ja tarjoaa perustan muutoksen ja ristipaineiden hallinnalle. Samalla sivistys tarjoaa oikeutuksen opettamiselle ja oppiainekohtaiselle tiedolle.

Sessioesityksissä käsiteltiin ainedidaktiikkaa lukuisista eri näkökulmista – ihmis–eläinsuhteesta katsomusopetuksessa ja kulttuurienvälisen kompetenssin vahvistamisesta luokkahuoneessa aina käsityöpedagogiikan tulevaisuusvisioihin ja demokratiakasvatukseen matematiikan opetuksessa. Kiinnostavaa kuunneltavaa olisi riittänyt viikoiksi.

Seitsemän ja puoli oppia aivoista Lisa Feldman Barret

Jos haluat saada lyhyen, mutta tehokkaan intensiivikurssin aivojen toiminnasta, on Tuuma-kustannuksen uusi teos “Seitsemän ja puoli oppia aivoista” juuri sopiva teos. Kirja sisältää seitsemän helppolukuista kirjoitusta, ja mikä parasta: teksti on yhtä aikaa kansantajuista ja kiehtovaa. Neurotutkija Fedlman Barret heittää roskakoriin esimerkiksi tunnetun myytin “liskoaivoista” ja piirtää samalla selkeän kuvan aivojen uskomattomista kyvyistä. Kirjasta on vaikea kertoa se pitää lukea.

Vastasaapuneet luokkahuoneissa Ikkunoita valmistavaan opetukseen ja monikieliseen kouluun

toim. Maria Ahlholm, Irina Piippo ja Päivi Portaankorva-Koivisto

Tämä Vastapainon julkaisema, vertaisarvioitu teos on massiivinen teos aiheesta, josta moni opettaja tietää liian vähän. Jo kirjan nimi johdattaa tärkeän, uuden tiedon kynnykselle. Käsite “vastasaapunut” on kirjan toimittajien mukaan saanut mallia ruotsinkielen termistä “nyanländ”, jolla tarkoitetaan neljän vuoden sisällä maahan saapunutta oppilasta. Kirjan toimittajat kuvaavatkin johdannossa, miten termin tarkoituksena on luoda realistista ymmärrystä kielellisen ja kulttuurisen sosiaalistumisen aikajänteen hahmottamiseen.

Kirja jakautuu neljään osaan: Teoksen yhteiskunnallinen ja tutkimuksellinen konteksti, Uuteen kieleen sosiaalistuminen, Monikielistä matematiikkaa ja Monikielisen koulun sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tutkimuksellisesti teos sijoittuu kasvatustieteen, ainedidaktiikan ja kielentutkimuksen alueille. Teos on todella käyttökelpoinen väline ohjausmateriaaleihin, mutta myös jokaisen opettajan osaamisen tueksi.