Sirius 2/2022

Vuoden Lähiruokaa harjoitteluohjaaja koulun kasvimaalta valittu!

Kohti kestävää elämäntapaa

eNorssi-seminaari Joensuussa käsitteli koulujen moninaisuutta

Norssiverkosto sai taas

uuden tohtorin!

eNorssi-verkoston lehti 2/2022

Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.

Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.

Haluatko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu ja kehittämistoimintaa? Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?

Vai oletko käynyt opinto- tai työmatkalla muualla, josta voisit raportoida? Lähetä tekstisi meille!

Toimittaja: Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@ tuni.fi Avustava toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@ norssi.jyu.fi Julkaisija: eNorssi-verkosto

Taitto: Elisa Serave elisa.serave@gmail.com

eNorssi-verkoston projektikoordinaattori Sampo Forsström sampo.forsstrom@uef.fi

Toimittaja Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@tuni.fi

eNorssi-verkoston puheenjohtaja Vesa Valkila vesa.valkila@utu.fi

Toimittajalta Keväinen Joensuu kokosi eNorssi-väen keskustelemaan ja kouluttautumaan moninaisuus-teeman äärellä. Saimme kuulla valtavan hyviä asiantuntijaluentoja ja -puheenvuoroja. Jos et päässyt seminaariin tällä kertaa mukaan, pääset osaksi sen sisällöistä Siriuksen myötä.

Hienoa oli saada Joensuun seminaariin mukaan myös pitkään eNorssi-verkostossa vahvasti vaikuttanut Heikki Happonen. Lämmin kiitos, Heikki, osallistumisestasi!

Lukuvuoden viimeinen Sirius on osoitus siitä, miten paljon Norsseissa tehdään tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyötä.

On myös nähtävillä, että pandemian jälkeen normaali arki on palautunut ja esimerkiksi kansainväliset yhteistyöprojektit etenevät jälleen.

Koulujen kevääseen kuuluu vahvasti arviointi. Arvioimme karttuneita tietoja ja taitoja. Siriuksen toimittajana olen iloinen voidessani antaa kiitettävän arvosanan kaikille Siriuksen tekoon osallistuneille. Kuluneen lukuvuoden aikana olemme saaneet julkaistavaksi juttuja kaikista yksiköistämme, ja myös yhteistyökumppanit ovat lähestyneet juttuehdotusten kera. Iso kiitos kaikille, jotka olette yhdessä rakentaneet opetukseen ja koulutukseen liittyvää julkaisuamme.

Suvivirttä kohti, ystävät, ja oikein hyvää kesää kaikille!

Sanna Isopahkala Tampereen yliopiston normaalikoulu eNorssin viestintäryhmän jäsen ja Siriuksen toimittaja

Kuulumisia

eNorssi-seminaarista

Teksti: Sanna Isopahkala ja Olli-Pekka Salo Kuvat: Sanna Isopahkala ja Kimmo Nyyssönen

Kevään eNorssi-seminaari järjestettiin Joensuussa, Itä-Suomen yliopiston kampuksella. Keskiviikon ohjelma keskittyi Tutkoke-symposiumin ympärille. Torstaina ja perjantaina kouluttauduimme moninaisuus-teeman ympärillä ja myös työryhmillä oli aikaa kokoustaa.

Keskiviikon avaustilaisuudessa paikalla oli Itä-Suomen yliopiston normaalikoulun johtava rehtori Jyrki Huusko. Hän muistutti, miten moninaisuus on tärkeä aihe ja sen parissa riittää yhä töitä. Erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa pitkään töitä tehnyt Huusko kuvaili, miten jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus saada tukea ja kannustusta. ̵​̵Olen itse nähnyt, kuinka epäluulo vammaista, pyörätuolissa istuvaa lasta kohtaan on yhä nähtävillä, ei vain toisten lasten tasolla vaan myös aikuisilla. Toisaalta olen nähnyt, kuinka tutustuessa pelko ja vieraude tunne häviävät.

Huusko herätteli myös pohtimaan, kuka meistä lopulta on kovin normaali? ̵​̵Moninaisuus-teema sisältää ajatuksen “jokainen on sopiva, jokainen on hyvä omana itsenä, Huusko muistutti.

Minäpystyvyys ja opettajapystyvyys Keskiviikon luennon teemana oli minäpystyvyys, ja luennoitsijana oli professori Hannu Savolainen. ̵​̵Minäpystyvyys on keskeinen käsite opettajan työssä. Se ei ole mitenkään muuttumaton tai pysyvä. Minäpystyvyyden lisäksi voidaan puhua opettajapystyvyydestä, joka on uskomuksia pystyvyydestä saada aikaan toivottavia tuloksia opettamalla.

Savolainen puhui myös kollektiivisesta pystyvyydestä, jonka merkityksen hän uskoo olevan suurempi kuin ymmärrämme. Kollektiivisessa pystyvyydessä on kyse ryhmän (esim koulun opettajien) uskomuksista liittyen siihen, miten päästään tiettyihin tavoitteisiin. Kiinnostavaa on se, että pystyvyys vaikuttaa asenteisiin.

̵​̵Siksi opettajana tärkeä kysymys olisikin: “missä asioissa sinä tarvitset onnistumisen kokemuksia?” Onnistumisen kokemusten myötä voidaan muuttaa asenteita.

Professori kävi läpi useita kansainvälisiä tutkimuksia ja nosti esille tärkeitä seikkoja liittyen koulujen hyvinvointiin. ̵​̵Opettajan minäpystyvyys on yhteydessä luokan työrauhaan. Toisaalta koulun ilmapiiri on yhteydessä opettajien työtyytyväisyyteen ja jaksamiseen, Savolainen kuvaili.

Joensuu-ilmiön avaaminen Tutkoke-symposiumin yhtenä antina oli Joensuu-ilmiön avaaminen. ̵​̵Meillä Joensuussa on pitkään ollut vahvaa tutkoke-toimintaa. Yhtenä indikaattorina siinä voidaan pitää sitä, että täydentävän koulutuksen hankkeissa on välillä ollut mukana jopa puolet norssin lehtoreista, perusasteen rehtori Jyrki Korkki kertoi.

Omasta tutkijapolustaan kertoi Rantakylän normaalikoulun erityisopettaja Juuso Pursiainen. ̵​̵Väittelin muutama vuosi sitten ja olin sen jälkeen jonkin aikaa yliopisto-opettajana. Nyt kun olen töissä norssilla ja kotona on pienet lapset, olen tehnyt sen valinnan, että keskityn tutkimuksen sijaan enemmän kokeiluun ja kehittämiseen.

Pursiainen muisteli eräällä luennolla kuulemaansa käsitettä “maaginen noste.” Hän kuvaili kokemaansa maagista nostetta omassa työyhteisössään. ̵​̵Myös valmentaja Jukka Jalonen puhuu siitä, että kun joukkueessa näkee toisten laittavan itsensä likoon kunnolla, ei voi itse tyytyvä vähempään. Siitä on kyse myös Joensuu-ilmiössä.

Tämä lainaus herätti yleisössä innostusta ja välihuutoja, nimittäin juuri eNorssi-seminaarin aikaan valmentaja Jukka Jalonen sattui majoittumaan samassa hotellissa eNorssi-väen kanssa.

Toisen kokemuksen tutkijan polustaan toi julki Taru-Tuija Hyykky. Hän kertoi karjalaisista juuristaan ja siitä, miten oman suvun menneisyys on johdattanut tutkimuksen äärelle. ̵​̵En ole tutkijaluonne, mutta olen historiantutkija ja olen kokenut tutkijan flowta. Se on paljolti tutkoke-ryhmämme ansiota. Olen saanut siellä valtavasti kannustusta ja tukea, väitöskirjaa työstävä Hyykky kertoi.

Lisää tervehdyksiä Torstain avaustilaisuudessa sekä eNorssi-verkoston puheenjohtaja Vesa Valkila että Itä-Suomen yliopiston professori Laura Hirsto korostivat, miten tärkeä teema moninainen kouluyhteisö tällä hetkellä on.

Luen myös aktiivisesti Siriuslehteä ja olen tosi kiinnostunut siitä, millaista kehittämistyötä norsseissa tehdään.

Laura Hirsto, professori

̵​̵Monta kertaa viime vuosina olen havahtunut siihen, että tarvitsen lisäkoulutusta moninaisuusaiheen äärellä, Valkila sanoi.

Laura Hirsto kiitteli eNorssi-verkostoa aktiivisuudesta ja siitä kehittämistyötä, jota verkosto on jo tehty. ̵​̵eNorssi-verkosto on toiminut esimerkkinä siinä, että myös tiedekuntien yliopisto-opettajat ovat verkostoituneet paremmin. eTed-verkosto järjestää nyt seminaaria syksylle ja tarvitsemme tällaista yhteistyötä vielä enemmän, koska yhdessähän me opettajia koulutetaan.

eNorssi-verkostoa pidetään äärimmäisen arvokkaana suomalaisessa opettajankoulutuskontekstissa.

Pohdintoja sukupuolesta ja seksuaalisuudesta Koulun moninaisuus ilmenee myös sukupuolten ja seksuaalisuuksien moninaisuutena, joista seminaariyleisölle alusti sukupuolen tutkimuksen professori Jaana Vuori. Vuori avasi keskeisiä käsitteitä ja niiden keskinäisiä suhteita ja osoitti, miten monitasoisista ilmiöistä on kyse.

Selkeärajainen sukupuoli tai seksuaalisuus on kulttuurinen ideologia, eikä se ole koskaan mahdollinen yksilölle.

Sukupuoli ja seksuaalisuus ilmenevät osana identiteettiä, mutta myös käytäntöinä, toimintana ja tapaisuutena. Ne eivät myöskään ole koskaan irrallaan yhteiskunnallisista rakenteista tai instituutioista. Ne kantavat muassaan myös kulttuurisia merkityksiä ja näyttäytyvät kulttuurisina esityksinä.

Yksi Vuoren keskeistä teemoista oli erot. ̵​̵Erot eivät ilmene vain sukupuolten välillä, vaan myös sukupuoliryhmien sisällä ja viime kädessä jokaisen yksilön sisällä. Lisäksi erilaiset erot kietoutuvat yhteen. Tällöin puhutaan intersektionaalisuudesta, Vuori sanoi.

Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa, sillä ilman sukupuolen käsitettä ei ole homotai heteroseksuaalisuutta. Toisaalta sukupuoli ei ole ainoa tai edes keskeinen ulottuvuus missään seksuaalisuudessa.

Vuori esitteli sukupuolesta kolme teoreettista näkökulmaa, joista ensimmäisessä sukupuoli nähdään tiukan kaksijakoisena ja funktionaalisena, johon seksuaalisuus liittyy pääasiassa lisääntymisen mahdollistajana.

Sukupuoli on seuraus, jatkuvasti tuotettu asia eikä syy tai selitys toiminnalle.

Toisessa näkökulmassa sukupuolten kaksijakoisuus on ymmärrettävissä ajassa muuttuvien kasvatuksen ja sosialisaation kautta. Tällöin seksuaalisuus nähdään toissijaisena sukupuoliroolien merkitys korostuu.

Kolmantena sukupuoli nähdään valtakysymyksenä, jolloin kaksijakoisuus ymmärretään vain heteroseksuaalisuuden yhteiskunnallisen merkityksen kautta ja moninaisuutta rajataan kulttuurisilla ja yhteiskunnallisilla normeilla ja rajoituksilla.

Vuoren mielestä jokaisen on hyvä miettiä, miten itsensä identifioi, sillä se on ainoa tapa päästä purkamaan enemmistö(je)n valtaa määritellä toiseutta. Tällöin me kaikki asetumme samalle viivalle ja voimme kohdata toisemme ihmisinä.

Koulutusta nepsyaiheen äärellä Kokemuksia ja näkemyksiä neurokirjon oppilaista seminaariväelle toi konsultoiva erityisopettaja Leena Papunen. Hän muistutti, että kaiken alku on lapsen ja nuoren erityispiirteen tunnistaminen sekä hyväksyminen. ̵​̵Usein autismipiirteet peittyvät syömis-, masennusja ahdistusoireiden alle. Kun niitä aletaan hoitamaan, huomataan, että lapsella tai nuorella onkin autisminkirjon piirteitä, Papunen kuvasi.

Kun on tasapaino vaatimusten ja voimavarojen välillä, on hyvä olo.

Myös uudehko oirekuvaus ARFID eli tila, jossa lapsella tai nuorella esiintyy rajoittunutta syömiskäyttäytymistä, liittyy Papusen mukaan usein nepsyoireisiin.

Hän kertoi tapausesimerkistä, joka tuli sairaalakouluun hoidettavaksi anoreksian vuoksi. ̵​̵Kun oppilaalla syöminen alkoi sujua, hänellä tuli esiin pakko-oireita, eli oireilu ikään kuin siirtyi toisen tyyppiseksi.

Autismin kirjon ominaisuus on pysyvä.

Nepsyoppilaalle kuormitusta tuo ympäristö.

Siksi kuormitusta on vähennettävä ennakoinnin ja struktuurin avulla.

Papunen kuvasi nepsyoireisiin liittyvää pakonomaisuutta, joka voi olla vaikeutta hallita ajatuksia ja tehdä päätöksiä tai pakkoa toistaa asioita ja tarkistaa niitä. ̵​̵Vahva struktuuri tukee nepsyoppilasta. Hattua täytyy nostaa luokanopettajille, jotka teette näiden erityisten lasten kanssa töitä yleisopetuksen luokassa, Papunen huokasi.

Turvaa ja tukea nepsyoppilaalle tuovat esimerkiksi oma paikka ja selkeät ohjeet. ̵​̵Autismin kirjon skaala on laaja laaja kehitysvammasta hyvin lahjakkaaseen ihmiseen. Siksi kannattaa tutustua ihmiseen ja opetella ymmärtämään, mitä hän ajattelee ja tekee, mitä erityisominaisuuksia hänellä on, kokenut sairaalakoulun opettaja rohkaisi.

Vaatimukset näkyvät myös lastenpsykiatrian puolella eNorssi-väki sai myös kuulla kokenutta lastenpsykiatria Kirsi Mustosta. ̵​̵Opettajat joutuvat entistä enemmän törmäämään työssään ihmissuhdeasioihin. Myös tutkimuksissa on todettu, että uudenlaisia haasteita tulee suhteessa olemiseen, Mustonen aloitti puheenvuoronsa.

Jokin on muuttunut.

Elinolosuhteet ovat muuttuneet.

Yhteiskunnassa on epävakautta.

Suhteessa oleminen toinen toisiimme on perustavanlaatuinen ihmisyyteen liittyvä asia. Mutta Mustosen mukaan elämme aikaa, jossa on monenlaista uudenlaista haastetta, jota ikään kuin tulee näyttämölle - ja siihen joudumme sopeutumaan.

̵​̵Sopeutumista on se, että tehdään jotain sille, mitä voidaan muuttaa.

Lastenpsykiatrina toiminut Mustonen muistelee, kuinka lähetemäärät alkoivat kasvaa valtavasti 8 vuotta sitten.

Tiedetään, että mielen hyvinvointi on parasta oikeudenmukaisissa, tasa-arvoisissa ja väkivallattomissa yhteisöissä.

̵​̵Kysyntä lasten- ja nuortenpsykiatrian puolella on valtavaa, emme pysty vastaamaan siihen näillä resursseilla. Te kohtaatte siellä koulussa tämän problematiikan opettajina.

Mustosen mukaan perinteisen lääktetieteen ja psykiatrian keinoilla en pysty vastaamaan kaikkeen. Siksi monialainen yhteistyö on välttämätöntä.

Vuosikymmeniä lasten henkisen hyvinvoinnin parissa töitä tehnyt neurologi kuvasi, kuinka pelkkä neuvotteluissa istuminen ei riitä. ̵​̵Ei se riitä, että kokoonnutaan yhteen ja aletaan miettiä parhaan ymmärryksen mukaan. Olen istunut paljon verkostoneuvotteluissa, eikä välttämättä niistä kaikista ole apua. Voi olla, että lapset ovat monia vuosia hoidon piirissä eivätkä asiat silti edisty.

Mustosella oli tärkeä näkökulma häiriökäyttäytymiseen. Jos kasvu jää puutteelliseksi, mieli jää selviytymään väärillä keinoilla, joita voi olla esimerkiksi kiusaaminen.

Mieli ei noudata rationaalisen ajattelun kaavaa eikä kognitiivisen oppimisen periaatteita. ̵​̵Toisaalta kasvu etenee kriisien kautta ja kasvuprosessi on elämänmittainen.

Katsomusaineiden tilanne Torstaina perehdyttiin myös hyvin ajankohtaiseen teemaan katsomusaineiden opetukseen liittyen. Samana päivänä julkaistiin OKM:n selvitys katsomusaineiden tilanteesta ja tulevaisuudesta. eNorssi-väelle luennoinut professori Martin Ubani puhui uskontolukutaidosta. ̵​̵Katsomuksellinen moninaisuus koulussa voi olla yhteiskunnallinen kysymys , jolloin puhutaan esimerkiksi opetusryhmien lukumääristä, mutta se ei ole ihan se juttu, kuinka monta erilaista ryhmää siellä on, Ubani herätteli pohtimaan.

Hänen mukaansa kasvattajina ja kouluttajina kysymys on erityisesti siitä, miten jokaisen oppilasryhmän katsomuksellista moninaisuutta pitäisi pedagogisesti käsitellä. ̵​̵Elämme maailmassa, jossa uskontoihin ja katsomuksiin liittyvä osaaminen on kaikkien opettajien asia, ei vain uskonnon tai et-opettajien asia.

Ubani määritteli hyvän opettajuuden olevan yhtä aikaa taitoa, kykyä opettaa taidon avulla ja kykyä opettaa taitamiseen, taitoon. ̵​̵Nyt meidän tulee olla kiinnostuneita sellaisista kysymyksistä, kuten miten uskontoa koskevaa tietoa rakennetaan ja jäsennetään koulukasvatuksessa sekä mikä on hyvää osaamista liittyen katsomusaineisiin, mistä sen voi tietää?

Ubanin mukaan uskontopedagogiikan kehitys on ollut hidasta viime vuosina, ja sen syynä on 2000-luvun alussa noussut “suuri uskonnonvapauskeskustelu”.

Miten käsitellä uskontoja 2000-luvulla opetuksessa ja kasvatuksessa - sitä tematiikkaa koskevaa kehittämistyötä ei ole juuri viime aikoina tapahtunut. ̵​̵Opettajatkin ovat ehkä pelänneet tekevänsä virheitä, Ubani kuvasi.

Uskontolukutaito on eri asia kuin tunnustuksellinen uskonnon harjoittaminen. Sen sijaan se on kykyä analysoida ja eritellä moninäkökulmaisesti poliittisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia uskonnollisia ulottuvuuksia. ̵​̵Uskontolukutaidolla käsitteenä viitataan uskontoihin liittyvään osaamiseen, ja se sisältää myös ei-uskonnollisiin katsomuksiin liittyvää osaamista, Ubani huomautti.

Uskontolukutaitoon kuuluu tietoja, taitoja, asenteita, kykyä esimerkiksi haastaa uskontoon liittyviä merkityksiä julkisessa keskustelussa, kykyä soveltaa taitoa erilaisiin aihealueisiin ja käytänteisiin - riippumatta siitä onko ihminen itse kiinnittynyt johonkin uskonnolliseen ryhmään.

Ubanin mukaan katsomusaineiden kehittäminen vaatisi uutta normatiivista perustaa hyvälle osaamiselle liittyen uskontoon. ̵​̵On määriteltävä, miten uskontoon liittyvää tietoa rakennetaan ja mikä on hyvää osaamista tänään. Lisäksi

täytyy yhdistää teologian, teologioiden ja monitieteisen uskonnon tutkimuksen yhdistäminen didaktiikkaan.

Tampereen yliopiston normaalikoulun lehtori ja Suomen uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja Tuovi Pääkkönen jatkoi Ubanin jälkeen käytännönläheisellä puheenvuorolla yhteisen katsomusopetuksen lähtökohdista.

Pääkkönen muistutti heti aluksi, että uskonnonopetus Suomessa on tunnustuksetonta oman uskonnon opetusta.

̵​̵Samalla on tärkeää muistaa, että uskonnon tunneilla käsitellään asioita, jotka pursuavat uskontokäsitteestä ulos.

Elämänkatsomuksen oppisisällöissä uskonnot eivät tule laajasti esille. ̵​̵Jos ihmisillä on sellainen käsitys, että elämänkatsomuksen oppiaineessa uskontoja käsiteltäisiin laajasti, se on virheellinen käsitys, Pääkkönen huomautti.

Katsomusaineet (uskonto/et) pyrkivät tukemaan oppilaan oman katsomuksen muodostumista ja antamaan tietoa ei katsomuksista ja uskonnoista sekä käymään dialogia muulla tavoin ajattelevien kanssa. ̵​̵Tällä hetkellä moninaistuva katsomuksellinen Suomi herättää kysymyksiä, kuinka nykyinen malli pystyy palvelemaan ihmisiä.

Pääkkösen mukaan on selvää, että uskontolähtöinen lähestymistapa ei täysin palvele ihmisiä tässä ajassa. ̵​̵Toisaalta me kasvatamme maailmankansalaisia ja vaikka Suomessa kirkon merkitys on vähentynyt, globaalisti uskontojen merkitys pikemminkin kasvaa, ja tilastollisesti uskonnollisten ihmisten määrä kasvaa maailmassa.

Suomessa kasvavat tällä hetkellä uushenkisyyteen liittyvät suuntaukset, mutta monien niidenkin taustalla on uskonto kuten buddhalaisuus tai siihen perustuva mindfulness.

̵​̵Haluammeko tietää, mitä nämä yleistyvät mallit/ajatusmaailmat ovat syöneet? Mistä ne on saaneet vaikutteita, Pääkkönen herätteli pohtimaan.

Pääkkösen mukaan nykyinen katsomusaineiden järjestämisen malli on sekava, eriarvoistava ja hallinnollisesti työläs. Lisäksi systeemi vuotaa. ̵​̵Osa oppilaista ei osallistu minkään katsomusaineen opetukseen, koska muihin uskontokuntiin kuuluvia ei velvoiteta osallistumaa, vaikka koulu sitä tarjoaisi Kuitenkin juuri niille lapsille, joiden oma uskonto on marginaalissa oleva, olisi tärkeää osallistua johonkin katsomusaineen opetukseen. On tärkeää ymmärtää myös se, että kaikki elämänkatsomustiedon oppilaat eivät ole ateisteja tai kaikki uskonnon oppilaat eivät ole kovin uskonnollisia.

Pääkkösen mukaan mahdollisen kaikille yhteisen katsomusaineen lähtökohtana tulisi olla se, mitä tietoja ja taitoja oppilas tarvitsee tulevaisuudessa.

Opettajan rooli oppilaan motivaation tukemisessa Perjantaiaamun luennolla perehdyttiin professori Jaana Viljarannan johdolla motivaation tukemiseen. ̵​̵Usein motivaatiota lähestytään siitä näkökulmasta, että sitä joko on tai ei. Se on hyvin kapea tapa käsitellä motivaatiota, Viljaranta alusti.

Todellisuudessa motivaatio on monitahoinen prosessi, joka ohjaa ja energisoi tai estää toimintaamme. On tärkeää ajatella motivaatiota yksilön omana ominaisuutena tai lyhytkestoisena, tietyssä tilanteessa syntyvänä tunnetilana.

Jos opettaja ei usko oppilaan kykyihin oppia, miksi ihmeessä oppilaskaan uskoisi?

Viljaranta tarkasteli motivaatiota sitoutumisen, omiin kykyihin uskomisen ja tavoitteiden näkökulmista. ̵​̵Opettaja voi vaikuttaa suuresti oppilaan motivaatioon.

Opetuksen selkeä rakenne, oppimisen tuki ja emotionaalinen tuki sekä luokassa oleva myönteinen tunneilmapiiri lisäävät oppimismotivaatiota.

Jokainen voi auttaa Perjantain toisena aiheena oli yhdessä lukiolaisten kanssa toteutettu Ukrainan sotaan liittyvä avustusprojekti, josta kertoi Joensuun normaalikoulun lehtori Hannu Vähäkoski yhdessä muutaman projektiin osallistuneen lukiolaisen kanssa.

Vähäkoski kertoi lukuisten esimerkkien kera, millaista apua on annettu ja millaisia haasteita on liittynyt virallisten tahojen kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Hankkeessa jouduttiin paikoin huomaamaan, että laki ja moraali eivät ole sama asia. ̵​̵Vaikka lain kirjainta ei ehkä aina noudatettu, lain henkeä ei kuitenkaan koskaan rikottu, Vähäkoski korosti.

Opiskelijat kertoivat, miten avustusprojekti toi yhteen eri-ikäisiä oppilaita ja opiskelijoita. Lisäksi konkreettinen tekeminen auttoi heitä ymmärtämään, kuinka pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys. Jokainen voi tehdä jotakin. Jokainen voi auttaa.

Harjoittelukoulujen strategia eNorssi-verkoston puheenjohtaja Vesa Valkila kertoi harjoittelukoulujen strategiatyöstä, joka alkaa olla loppusuoralla. Strategiassa korostuvat kestävän tulevaisuuden rakentaminen, yhä vahvempi yhteistyö ja toiminnan tutkimusperustaisuus.

Harjoittelukoulujen tulee olla kestävän kehityksen tiennäyttäjiä sekä vahvistaa ja tukea kouluyhteisön moninaisuutta. Hyvinvointia edistetään kehittämällä toimintaympäristöjä niin, että ne vahvistavat osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Verkostossa huomioidaan myös monipaikkainen oppiminen tulevaisuuden laajenevissa oppimisympäristöissä.

Työryhmien terveiset Verkoston vahvuudesta ja merkityksestä saatiin konkreettinen todiste, kun seminaarin yhteydessä työskennelleet työryhmät esittelivät aikaansaannoksiaan.

TVT-ryhmä on työstänyt tvt-strategiaa ja ohjelmointipolkua. Seminaarin yhteydessä julkistettiin myös oppimisympäristöihin keskittyvä julkaisu, joka on jo kolmas lajiaan. Julkaisun oli saanut aikaan myös Kehittyvän pedagogisen tuen ryhmä (KePeTu), joka suhteellisen tuoreena työryhmänä on osoittautunut erittäin tarpeelliseksi.

TutKoKe-ryhmä on muun muassa selvittänyt, miten eri yksiköt tukevat tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Ohjausryhmässä puolestaa aletaan laatia opasta harjoittelukouluun töihin tuleville opettajille.

OPS-työryhmä on keskittynyt esimerkiksi arvioinnin

tematiikkaan, josta on tulossa julkaisukin. Lisäksi verkostossa on omat työryhmänsä UNESCO- ja oppilaskuntatoiminnalle.

Lisää työryhmien toiminnasta voi lukea eNorssin verkkosivuilta.

Tulevia tapahtumia Harjoittelukoulujen väellä on mahdollisuus tavata toisiaan ja vahvistaa keskinäistä yhteistyötä tänä vuonna vielä kahdella yhteisellä tapaamisella. Jyväskylästä esitettiin kutsu osallistua SUHOn kesäpäiville kesäkuun alussa ja raumalaiset puolestaan kutsuivat norssilaiset elo-syyskuun vaihteessa järjestettävään eNorssi syysseminaariin. Tapaamisiin siis!

Tiedeviikon aikana tutkittiin, kokeiltiin ja opittiin yhdessä Jyväskylän normaalikoulussa vietettiin tiedeviikkoa yhteistyössä yliopiston kanssa Teksti: Riitta Harjula, Susanne Roos, Irmeli Pietilä, Minna Suikkari ja Helena Nousiainen/Jyväskylän normaalikoulu

Jyväskylän normaalikoulun alakoululla vietettiin huhtikuun ensimmäisellä viikolla tiedeviikkoa, jonka yhtenä tavoitteena oli tuoda TutKoKe-toimintaa mahdollisimman lähelle jokaisen norssilaisen kouluarkea.

Ajatuksena oli yhdistää yliopiston asiantuntijuutta ja tutkijoiden tekemää työtä osaksi oppimista myös käytännössä. Tärkeänä asiana oli toki myös yhdessä oppiminen motivoivalla, oivaltavalla ja toiminnallisella tavalla. Mainion täydennyksen viikkoon toi koulullamme opetusharjoittelua tekevien opiskelijoiden haastaminen mukaan tiedeviikon toimintoihin ja käytännön toteutuksiin. Viikon aikana oli mahdollisuus muun muassa rakennella, ohjelmoida, valmistaa viiliä ja muovia, ratkaista pulmatehtäviä, selvittää eri aineiden käyttäytymistä ja ominaisuuksia sekä yleisesti tutkia erilaisia luonnonilmiöitä monipuolisten tiedepajojen ja -tuokioiden sekä yhteisten kokoontumisten myötä.

TutKoKe-toiminta kuuluu olennaisena osana koulumme toimintaan. Tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyötä toteutetaan norsseissa monella eri tasolla teorian, tutkimuksen teon, artikkelien kirjoittamisen ja erilaisten kokeilujen kautta kohti käytäntöä. Tiedeviikon aikana kohtasivat oivallisesti eri tutkijoiden ja alan ammattilaisten kokemukset ja opit käytännössä kokeilemiseen ja oppimiseen yhdessä lasten kanssa.

Monipuolisia tiedepajoja yhteistyössä yliopiston kanssa Alakoulun oppilaat pääsivät viikon aikana osallistumaan erilaisiin työpajoihin, joita järjestettiin yhteistyössä yliopiston, Keski-Suomen LUMA-keskuksen sekä ylänorssin oppilaiden ja opettajien kanssa. Myös koulun pienimmät oppilaat pääsivät opastamaan omassa pajassaan. Työpajatyöskentelyä edelsi huolellinen yhteissuunnittelu, pajojen aikatauluttaminen sekä tilojen varaaminen koululta ja kampusalueelta yhdessä pajanpitäjien ja työryhmän kanssa. Halukkaita pajanpitäjiä ilmoittautui mukaan runsaasti, ja monet heistä ohjasivat pajaa useampana päivänä, jotta eri luokilla oli mahdollisuus osallistua aikataulujen puitteissa mieluisiin tuokioihin. Seuraavassa on esitelty muutamia pajoja, joissa viikon aikana kampusalueellamme työskenneltiin.

Tangram- ja pulmapelipajassa tutustuttiin aluksi tilassa olevaan impressionistiseen taiteeseen, ja osallistujat pääsivät itsekin tekemään taidetta toisiaan opastaen. Sen jälkeen pyrittiin rakentamaan tangrampaloista tietynlaisia tasokuvioita mallista sekä tilataidetta kolmiulotteisesti. Näitä mielenkiintoisia pohdinta- ja rakentelutehtäviä pääsi tekemään uudistetussa Jyväskylän yliopiston kirjasto Lähteessä, jonne rakennettiin kattavan remontin myötä tilat myös lasten yliopistotoimintaa varten. JYUniorit järjestävät tiloissa paja-, kerho- ja leiritoimintaa alueen lapsille (https:// www.jyu.fi/fi/palvelut/jyuniorit).

Viilipaja kokoontui saman oppilasryhmän kanssa kahtena eri päivänä. Oppilaat pääsivät pohtimaan ja tutkimaan, miten viilin valmistus on keksitty. Jokainen sai valmistamaan itselleen annoksen viiliä, jota sitten mielenkiinnolla maisteltiin.

Oppivan koneen pajassa oppilaat pääsivät tutustumaan tekoälyn opettamiseen ja tekemään oma oppiva kone. Pajassa käytettiin Teachable Machine -työkalua. Oppilaat opettivat tekoälyä tunnistamaan kehon asentoja ja tunteita kasvoilta. Pajassa huomattiin, että tekoäly tarvitsee paljon toistoa ja harjoitusta oppiakseen, aivan kuten me ihmisetkin yleensä.

STEAM-pajoissa tutkimme matematiikan ja taiteen yhteyttä rakentaen 3D-muotoja Platonin kappaleita hyödyntäen. Oppilaiden into rakentamisessa ja kappaleiden kulmien laskemisessa oli valtava. Tämä rakentaa erittäin hyvää pohjaa printattujen geometristen kuvioiden hahmottamiselle, kun ovat omin käsin luoneet ja tutkineet vaikeitakin kolmiulotteisia muotoja.

STEAM-pajassa rakennettiin myös yhdessä koko luokan yhteinen jalkapallo, joka koostui viisi- ja kuusikulmaisista tasokuvioista sekä niitä yhdistävistä osista.

Jokaisen oppilaan oma kuvio oli yhdistettävä loogisesti, jota rakennelmasta muotoutui vähitellen jalkapallo, jota myös ulkonäkönsä vuoksi kutsuttiin ajankohtaisesti koronavirukseksi. Pienien munanmuotoisten palojen sisään oli upotettu kolmiuloitteinen labyrintti, joka piti selvittää tikkua radalla kuljettaen. Oppilaiden ideasta saatiin hyvin motivoiva labyrinttikisakin aikaiseksi.

Yläkoulun oppilaat olivat valmistelleet opettajansa johdolla fysiikka- ja kemiateemaisia pajoja alakoulun oppilaille. Niissä muun muassa tutkittiin erilaisten materiaalien käyttäytymistä ja ominaisuuksia. Pajoissa sai myös valmistaa eri koostumuksen omaavia materiaaleja. Tutkiva oppiminen välittyi vertaisoppimisena isommilta oppilailta pienemmille.

Koulumme pienimmät oppilaat, ekaluokkalaiset, pitivät omaa pajaansa Matatalab-ohjelmointiin liittyen.

Syksyn aikana opitut taidot jaettiin muiden luokkien käyttöön. Oppilaat opettivat pienryhmissä ohjelmoinnin perusteita vertaisilleen. Lisäksi se opettivat piirtämään ohjelmoiden erilaisia kuvioita ja säveltämään omaa musiikkia. Ohjelmoinnillinen ajattelu toimi oivallisena yhdistäjänä eri-ikäisille oppijoille ja heidän yhteistyölleen.

Jyväskylän yliopiston luontomuseo oli mukana tiedeviikon toiminnassa järjestäen opastettuja museovierailuja erilaisiin teemoihin liittyen. Lisäksi oli tarjolla myös monipuolista materiaalia omatoimiseen museovierailuun. Reippailemalla kampukseltamme luonnonkauniin harjun huipulle, sai kokea elämyksellisiä luonnonilmiöitä konkreettisesti eri tavoin kuvattuna.

Luontomuseo on arvokas yhteistyötahomme oppimista tukemassa.

Käsityöluokan yhteyteen perustettiin omatoimipaja, jossa ryhmät saivat tutustua tekstiilikuituihin ja metalleihin. Luokkaa kierrettiin pareittain tutkien ja tunnistaen eri näytteitä. Tekstiilikuituja sai hypistellä ja metalleja sai tutkia esim.punnitsemalla ja magneetin avulla. Pienemmille oppilaille näytteiden yhteydessä oli vinkkikortteja, jotta tunnistaminen olisi helpompaa.

Kokemukset pajoista olivat hyvin positiivisia sekä pajojen pitäjien että myös niihin osallistuneiden oppilaiden ja opettajien mielestä. Niiden myötä alettiin suunnitella myös monenlaisia uusia yhteistyömuotoja ja tulevia oppimishetkiä yhteistyössä yliopiston tutkijoiden ja opettajien kanssa.

Opetusharjoittelijoiden tiedetuokioissa innostuttiin Samaan aikaan tiedeviikon kanssa oli käynnissä eri harjoitteluja, kuten OH1-, OH2- ja OH4-harjoittelut.

Kansainväliset harjoittelijat olivat myös koululla mukana luokkien toiminnassa. Opiskelijoille heitettiin haaste pitää omissa luokissaan harjoitteluteemoihinsa sopivia tiedetuokioita.

Jossain luokassa tutustuttiin muovien kierrätykseen sekä valmistettiin itse muovia maidosta. Ensimmäisissä luokissa tutkittiin vettä ja ilmaa. Veden olomuodot selvitettiin tutkimuksilla ja kellumis- ja sulamiskokeet innostivat hypoteesien tekemiseen. Ilmanvastusta selvitettiin miettimällä, miten tipu voisi laskeutua turvallisesti orrelta maahan. Nenäliinasta, langasta ja teipistä piti valmistaa turvallinen laskeutumistapa niin, ettei tipuun satu. Vähitellen alkoi muotoutua erilaisia laskuvarjoja, joista kehiteltiin yhdessä keksien entistä tehokkaampia.

Koulun kirjasto mukana tiedeviikolla Koulullamme toimii monipuolinen kirjasto, jonka valikoimassa on sekä oppilaille, opetusharjoittelijoille että henkilökunnalle erilaisia teoksia kaunokirjallisuudesta tietokirjoihin. Kirjasto toimii lähdemateriaalina myös erilaisille projekteille. Kirjaston toiminnasta vastaa koulumme oma kirjastonhoitaja, joka johdattaa mielellään monipuolisen kirjallisuuden pariin ja auttaa erinomaisesti kaikkia myös tiedon etsinnässä. Kirjastomme toimii osana koulumme monipuolista oppimisympäristöä.

Tietokirjoja on mahdollisuus lainata luokkiin erilaisia projekteja ja monialaisia oppimiskokonaisuuksia varten, tai niitä voi lukea kirjastossa siihen varattuna aikana. Tietokirjat ovatkin erityisen suosittuja kirjaston lukutunneilla, ja oppilaat haluavat uppoutua heitä kiinnostaviin teemoihin. Tiedeviikon ajaksi kirjastonhoitaja kokosi koulumme aulaan pienen tietokirjaosaston, jossa oli mahdollisuus käydä omalla ajalla selailemassa ja lukemassa itseään kiinnostavista aiheista. Tämä tietokirjaesittely toi kirjallisen tiedemaailman oppilaiden käsiteltäväksi ihan konkreettisesti.

Lasten luontoaamu Tiedeviikko huipentui viime vuoden etäopetuskokeiluna pilotoituun koko koulun luontoaamuun, joka toteutettiin tänäkin vuonna etäyhteyden välityksellä suorana lähetyksenä luokkiin. Oppilaiden etukäteen tekemistä kysymyksistä yliopiston ja LUMA-keskuksen asiantuntijat valitsivat omaan alaansa liittyviä aiheita ja valmistautuivat vastaamaan niihin kuvamateriaalin kera.

Oppilailta tulikin monia mielenkiintoisia kysymyksiä.

Saimme tietää esimerkiksi, miten lihansyöjäkasvit syövät saaliinsa. Väreihin liittyvät asiat kiinnostivat, kun kysyttiin eläinten kyvystä nähdä värejä ja taivaan ja pilvien värin syytä.

Ihmettelyä herätti sekin, miten linnut pystyvät lentämään. Eka- ja tokaluokkalaisilta taisi kuitenkin tulla päivän kinkkisimmät kysymykset, kun asiantuntijat joutuivat pohtimaan, miten avaruus on voinut tulla, ja miksi ihmeessä ihminen roskaa ja tuhoaa luontoa. Jokainen luokka sai esittää omat kysymyksensä luontoaamussa. Asiantuntijoiden ja oppilaiden välinen vuoropuhelu oli mielenkiintoista seurattavaa. Tästä luontoaamuformaatista on toivottu muotoutuvan pysyvä vuosittainen toimintatapa.

Lopuksi Tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoiminta ruokkii usein uusia ideoita ja innovatiivisia ajatuksia sekä toimintamuotoja. Eri elementtien ja osallistujien vuoropuhelu ja ajatusten vaihto on hedelmällistä ja monesti palkitsevaa myös tulevaisuutta ajatellen. Tiedeviikko yhdisti yliopistomme eri-ikäisiä ja eri alojen toimijoita yhteen rakentavalla tavalla. Yhteistyö näkyi innostuksena molemmin puolin kokeilla ja tehdä tutkimuksia tavoitellun asian onnistumiseksi. Tiedeviikolle toivottiin jatkoa, joten ensi lukuvuonna jatkamme ja kehitämme yhteistyötä edelleen.

Lapin yliopiston harjoittelukoulun

FCLAB -toiminta kehittää oppimisympäristöä Teksti: Taru Törmälehto

Lapin yliopiston harjoittelukoulussa on aloitettu uudenlaisten oppimisympäristöjen kehittämiseen liittyvä projekti. Harjoittelukoulu on kaunis ja monikerroksinen 1930-luvulla rakennettu rakennus, joka on 2000 -luvun alussa remontoitu harjoittelukoulun käyttöön.

Muutos työ keskittyy ensin yhteen kerrokseen, jossa luokkahuoneet, opettajien työtilat ja käytävätilat muutetaan yhteiseksi oppimisympäristöksi. Kerrosta kutsutaan koululla keskiraitiksi, jossa opiskelee ensi lukuvuonna noin 120 5. – 6. luokkalaista oppilasta. ”Opettajat suunnittelevat ja järjestävät solun opetuksen eheyttäviksi kokonaisuuksiksi niin, että oppilailla on mahdollisuus saavuttaa opetussuunnitelman mukaiset tavoitteet tarvitsemaansa tukea ja ohjausta saaden, oppimisen iloa ja osaamista tuntien. ” – Sanna Illikainen

Oppimisympäristön

muutostyön

ytimenä

on oppimiskäsitys, jossa oppija nähdään aktiivisena toimijana, joka oppii yksin ja yhdessä toisten kanssa.

Projektia on vauhdittanut kysymys, miten voisimme toteuttaa opetussuunnitelmaa paremmin? Oppimisympäristön muutoksella halutaan tukea niin yhteis- ja tiimiopettajuutta, digipedagogiikkaa kuin kouluviihtyvyyden lisäämistä.

Kuva: Miika Hämäläinen

Kehittämistyössä on haettu inspiraatiota lappilaisesta luonnosta ja sanastosta.

Uusien tilojen halutaan palvelevan paremmin myös laaja-alaista oppimista, ilmiöoppimista ja oppilaiden yksilöllisiä polkuja tukevia tekijöitä. Oppimisympäristöjen suunnittelussa on hyödynnetty vyöhykeajattelua, jossa tutkimiselle, vaikuttamiselle, luomiselle, syventymiselle ja ilmaisulle tehdään sopivia ympäristöjä.

Lapin yliopiston harjoittelukoulussa toimii jokaisella 3.-6. luokkien vuosiluokalla yksi musiikkiluokka, joiden toiminta ja pedagogiikka on vahvasti otettu huomioon suunnittelussa.

Kehittämistyössä on haettu inspiraatiota lappilaisesta luonnosta ja sanastosta. Keskiraitin sisustussuunnittelutyöstä vastaa Kati Räisänen suunnittelutoimisto CDM Oy:ltä.

Oppimisympäristön

muutos

vauhdittaa

yhteis- ja tiimiopettajuuden kehittymistä. Fyysisten tilojen muutoksen myötä rakennetaan tiimiopettajuuden malleja. Lähtökohtana ovat luokka-asteiden väliset opetustiimit, jotka lähtevät rakentamaan tiimiopetusta omanlaisekseen. Yhdessä opettajat ovat pohtineet säännöllisesti kevätlukukauden aikana opettamista ja oppimista, josta on muodostumassa yhteinen käsitys.

Yhteisen sävelen löytäminen vaatii paljon yhteistä aikaa ja keskustelua, jotta tiimityöskentely pääsee aidosti kukoistamaan. Tiimien muodostumiseen on resursoitu yhteistä aikaa, joka on merkittävä tuki tiimien rakentumisen kannalta.

Oppimisympäristöjen muutoksessa on osallistettu myös oppilaat. Oppilaat ovat ilmaisseet oman mielipiteensä uusista oppimisympäristöistä kyselyn kautta, jonka tulokset huomioidaan suunnittelutyössä. Oppilaita luonnollisesti jännittää uusi oppimisympäristö

sekä tiimiluokan rakentuminen. Oppilaiden kysymyksiin pyritään vastaamaan ja heidän kanssaan rakennetaan yhdessä pelisäännöt uusien tilojen käyttöön.

Oppilaat tulevat saamaan kehittämistyön myötä omat henkilökohtaiset digilaitteet käyttöönsä.

Keskiraitin suunnitelmien tulisi olla valmiina

toukokuun loppuun mennessä ja muutostyöt tullaan tekemään kesän aikana. Uusi oppimisympäristö otetaan käyttöön tulevana lukuvuonna 2022-2023. Paljon on vielä työtä edessä: suunnittelutyön loppuun saattaminen, uusien tilojen ja digilaitteiden käyttöönotto sekä tiimien muodostuminen ja niiden välisen yhteistyön rakentuminen.

Ajankohtainen kysymys onkin, mitä meidän on hyvä sopia ja keskustella auki ennen uuden oppimisympäristön valmistumista ja mitkä asiat ratkaisemme tulevan syksyn aikana. Tärkeintä on rakentaa luottamusta ja turvallisuuden tunnetta niin opettajien kuin oppilaiden keskuuteen. Odotamme innolla uuden oppimisympäristön valmistumista, joka mahdollistaa monipuolisen oppimisen ja opettamisen.

Kohti kestävää elämäntapaa -

pienilläkin teoilla on merkitystä

Teksti: Raija Kärkkäinen, Vuokko Kangas ja Mari Sääskilahti

SDGs Action! eli Kestävän kehityksen toimintaa on Oulun normaalikoulun Linnanmaan yksikössä (luokat 1‒6) lukuvuosina 2019-2021 toteutettu Opetushallituksen Erasmus+ -hanke.

Hankkeessa työstettiin muun muassa kolme eTwinning-projektia: Women who changed the world, SDGs Peace ja SDGs Action! Yhteistyöprojektissa oli mukana kuusi eurooppalaista koulua. Kumppanuuskoulumme olivat Espanjan Kataloniassa, Bulgariassa, Italiassa, Romaniassa ja Ranskassa.

Oppilaat kestävän tulevaisuuden rakentajina Oppilaamme ovat joutuneet elämään monenlaisten uhkien ja mieltä ahdistavien uutisten keskellä. Siksi halusimme osallistua hankkeeseen, jossa lapsille luodaan uskoa ja toivoa tulevaisuuteen kaikista uhkakuvista huolimatta. Kestävän kehityksen Erasmus+ -projektimme mottona olikin “pienetkin teot vaikuttavat”. Näistä lähtökohdista oppilaita ohjattiin erilaisin ja erilaajuisin projektein pohtimaan ja tekemään pieniä arjen valintoja, jotka auttaisivat heitä olemaan yhä paremmin sopusoinnussa ympäröivän maailman, luonnon, toisten ihmisten ja ennen kaikkea oman itsensä kanssa.

Oppilaat suunnittelivat ja toteuttivat kestävän kehityksen tekoja jokapäiväisessä koulutyössään. He tutkivat luontoa ja sen ilmiöitä sekä tekivät erilaisia pelejä ja esityksiä oppimistaan asioista kansainvälisille kumppaneilleen. Tämä yhteistoiminnallinen tutkivan oppimisen työtapa ja virtuaalinen vuorovaikutus erimaalaisten ikätoverien kanssa kannusti ja motivoi oppilaita yrittämään parastaan. Kun he ensin tutkivat, mitkä seikat vaikuttavat esimerkiksi siihen, että maailmalla yhä kärsitään nälästä, he alkoivat aktiivisesti myös etsiä ratkaisuja nälänhädän poistamiseksi omista elintavoistaan.

He innostivat myös muita vähentämään muun muassa ruokahävikkiä. Tehdessään Scratch-pelejä toisten pelattaviksi he joutuivat ensin opiskelemaan ja pohtimaan itse syvällisesti, millaiset asiat auttavat pääsemään tavoitteeseen. Vasta sen jälkeen he tekivät siitä pelin tai animaation.

SDGs Action! -hankkeessa osallistuimme kansainvälisiin kampanjoihin ja teemapäiviin, kuten lasten oikeuksien päivään, rauhanpäivään ja maailman vesipäivään. Näissä ja muissakin projektin aktiviteeteissa opittua esittelimme päivänavauksissa koko koululle.

Teknologian ja taiteen keinoin loimme yhteistoiminnallisesti SDG-aiheisen taidegallerian. Monipuolisten työtapojen ja erilaisten sisältöjen myötä oppilaiden ongelmanratkaisutaito, luovuus ja tietotekninen osaaminen kehittyivät.

Kahden vuoden aikana eri oppiaineiden tunneilla työstettiin opetussuunnitelman ja Agenda 2030 tavoitteiden pohjalta kestävää rakentamista, ilmastonmuutosta, terveyttä, kestävää energiaa, biodiversiteettiä, rauhaa, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kaikki 17 tavoitetta olivat vuorollaan yhteisen tutkimisen ja työskentelyn kohteina.

STEAM-Agentit -kerhossa vietettiin Runeberginpäivää leipomalla hävikkileivästä ja -pipareista torttuja.

Oppilaiden osallisuus oli tärkeää SDSs Action! -hankkeessa, ja halusimme tarjota koulumme muidenkin luokkien oppilaille tilaisuuden osallistua projektin aktiviteetteihin. Niinpä aloitimme lokakuussa 2019 STEAM-AGENTIT -kerhon, jossa toteutettiin monenlaisia toimintoja Agenda 2030:n tavoitteita opiskellen.

Yhteisissä virtuaalityöpajoissa syntyi aitoa kanssakäymistä oppilaiden kesken myös kansainvälisesti.

Aluksi oli tarkoitus, että oppilaita osallistuu kolmeen eri kumppanusmaahan suuntautuvaan liikkuvuuteen.

Koronapandemia sotki harmillisesti tämänkin suunnitelman ja liikkuvuudet muuttuivat omissa luokissa tapahtuviksi virtuaaliliikkuvuuksiksi, joihin toisaalta pääsivät mukaan yhteensä seitsemän eri luokan oppilaat opettajineen ja opetusharjoittelijoineen.

Toisaalta onhan virtuaalinen matkailu myös kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista, joten halusimme tämänkin harmin nähdä voittona ja askeleena kohti parempaa tulevaisuutta!

Oppilaat olivat motivoituneita virtuaalisista työpajoista. Niissä he saivat jakaa yhdessä oppimiaan asioita kumppanuuskoulujen oppilaiden kanssa. Sama motivoituneisuus näkyi myös oman koulun tilaisuuksissa, kuten päivänavauksissa, joissa he esittelivät hanketta ja sen tuotoksia. Tämän hankkeen monipuolisuutta kuvaavat kaikki ne aktiviteetit, joissa oppilaat pääsivät harjoittelemaan ja kehittämään teknologiataitojaan.

Heidän suosikkitehtävänsä oli Makey Makey-laitteilla koodatut ja rakennetut puhuvat pizzalaatikot, joskin villiyrttipeston valmistus, matokompostori, puunistutus ja energiaprojekti nousivat oppilaiden antamassa arvioinnissa kärkisijoille. Koko hankkeen ajan oppilailta kerättiin palautetta eri tavoin. Loppuarvioinnissa oppilaiden antama palaute kaikista hankkeen työpajoista ja aktiviteeteista oli hyvää.

Opetusharjoittelijat osana hanketta Alusta alkaen opetusharjoittelijat osallistuivat hankkeen oppimisaktiviteettien suunnitteluun ja toteutukseen. Olipa meneillään orientoiva, kandidaatti- tai maisterivaiheen päättöharjoittelujakso opetusharjoittelijat pääsivät luontevasti mukaan kansainväliseen yhteistyöhön. Opetusharjoittelijoiden ja oppilaiden toimintaa ohjasi opetussuunnitelma ja Agenda 2030.

Samalla tulevat opettajat saivat kokemuksen hanketoiminnasta ja projektityöskentelystä.

Oppilaat saivat pizzalaatikot puhumaan ja kertomaan Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteista.

Marras-joulukuussa 2019 osallistuimme EWWR- eli Euroopan jätteen vähentämisen viikkoon. Suunnittelimme partnerikoulujemme kanssa yhteisen pienoiselokuvan, jonka ideana oli valmistaa kierrätysmateriaalista ”nollakulutuksella” joulunviettoon liittyviä asioita kuten adventtikalenteri, joulukoristeet, -kuusi ja -pöytä. Opetusharjoittelijat olivat mukana EWWR-projektissa suunnittelemassa ja toteuttamassa oppitunteja ja vanhempainiltaa, joissa tehtiin joulukoristeita kestävän kehityksen periaatteita noudattaen.

Hanke aloitettiin kodin ja koulun päivänä, jolloin opetusharjoittelijat esittelivät projektia sekä oppilaille että vanhemmille, ja kestävän kehityksen tavoitteisiin tutustuttiin muun muassa lautapelien avulla.

Osallistuimme toisen hankevuoden aikana marras-joulukuussa 2020 toistamiseen EWWR-viikkoon. Silloin keskityimme erityisesti näkymättömään jätteeseen. Sen puitteissa opetusharjoittelussa toteutettiin projekti, jossa syntyi muun muassa multimediateos All we need is nature. Keväällä 2020 opetusharjoittelijat suunnittelivat ja toteuttivat Ei nälkää -projektin, jonka tuotoksina syntyi esimerkiksi postereita ja animaatioita.

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien jaksossa oli kestävän kehityksen teeman mukainen työpaja, jossa oppilaat tekivät ympäristötaidetta kierrätysmateriaalista.

Opetusharjoittelijat, jotka olivat mukana hankkeen eri toimintojen suunnittelussa ja toteutuksessa, saivat koulutuksellisesti tärkeän kokemuksen monikulttuurisuudesta, yhdenvertaisuudesta, oppilaiden osallistamisesta sekä STEAM-oppiaineiden ja teknologian opettamisesta. Samalla he pääsivät pohtimaan laaja-alaisen osaamisen oppimistavoitteiden ja Agenda 2030 tavoitteiden työstämistä ja linkittämistä opetussuunnitelmaan.

Hankkeessa mukana olleet opettajat kokivat myös kehittyneensä edellä kuvatuissa osa-alueissa. Oppilaiden, opetusharjoittelijoiden ja opettajien tietotekninen osaaminen kehittyi ja useat uudet digitaaliset välineet ja oppimisympäristöt tulivat tutuiksi. Hanke lisäsi myös kulttuurista osaamista ja vuorovaikutusta niin koulun tasolla kuin kumppanuusmaiden partnereiden välillä. Tämän hankkeen aikana kaikki kokivat, että heidän englannin kielen taitonsa parani.

Virtuaaliliikkuvuuksissa leikittiin kunkin maan perinneleikkejä.

Erasmus+ -ja eTwinning-toiminta osana opetussuunnitelmaa Tämä Erasmus+ -hanke ja sen sisältämät eTwinning-projektit olivat oppilaiden arjessa koko ajan mukana ja sen ansiosta luotiin monenlaisia tuotoksia.

Hankkeen sisältöjen lähtökohtana oli opetussuunnitelma oppiainekohtaisine ja laaja-alaisine tavoitteineen. Oppiainerajat ylittävät toimintatavat vahvistivat opetuksen eheyttämistä, minkä niin oppilaat, opetusharjoittelijat kuin opettajatkin kokivat mielekkääksi.

Keväällä 2020 pääosin etäopetuksessa toteutimme menestyksellisesti 12 maan yhteisen eTwinning-projektin Women who changed the world. Meidän koulumme 1-2 -luokkalaiset tutustuivat Greta Thunbergiin ja hänen kauttaan kestävän kehityksen eri näkökulmiin.

Viides- ja kuudesluokkalaiset työskentelivät Minna Canthin parissa. Kyseinen projekti sai kansallisen ja eurooppalaisen laatumerkin sekä Opetushallituksen eTwinning-tiimin vuoden parhaan projektin palkinnon. Sen perusteluiksi nimettiin onnistuneen eTwinning-projektin elementit: oppilaiden aktiivinen osallistuminen, yhteistoiminta, monipuolinen digitaalisten työkalujen käyttö sekä pedagogiset innovaatiot. https://www.oph.fi/fi/uutiset/2021/palkituissaetwinning-projekteissa-parannettiin-kielitaitoa-jaopittiin-tekemaan Hankkeen toinen eTwinning-projekti toteutettiin lukuvuoden 2020-2021 ajan teemalla SDGs Peace, Kestävän kehityksen rauha. Tutustuimme rauhaa edistäneisiin henkilöihin, toteutimme yhteistoiminnallisesti esimerkiksi videoita, viisauksien seinän ja haastatteluita hyödyntäen erilaisia työtapoja ja digitaalisia työ-

Rakensimme erilaisia hyönteishotelleja kierrätysmateriaaleista.

kaluja. Erittäin onnistuneen kuuden maan yhteistyön ansiosta saimme sekä kansalliset että eurooppalaiset laatumerkit kaikista kolmesta eTwinning-projektistamme. https://twinspace.etwinning.net/122806/home SDGs Action! -hankkeen päätavoitteena oli omalta osaltaan edistää sitä, että maailmassa on kaikilla samanlaiset mahdollisuudet hyvään elämään. Tämä edellyttää köyhyyden ja nälän vähentämistä, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon lisäämistä ja planeettamme pelastamista.

Kestävän kehityksen tavoitteet on mahdollista saavuttaa vain, jos tiedämme, mitä tavoitteiden toteutuminen meiltä vaatii ja motivoidumme toimimaan niiden eteen yhdessä. Kestävä kehitys ei ole irrallinen asia koulussa.

YK:n kehitystavoitteet ovat opetussuunnitelman arvopohjassa selkeästi. Perusopetuksessa on ensimmäiseltä vuodelta alkaen ohjattava oppilaita kestävän elämäntavan omaksumiseen. Tässä Erasmus+ -hankkeessa eri vuosiluokkien oppilaat, opettajat ja eri toimintoihin osallistuneet opetusharjoittelijat ovat todenneet, että pienilläkin teoilla on merkitystä pyrittäessä kohti kestävää elämäntapaa.

Projektin tuotoksia 1. SCRATCH games for each SDG 2. SDGs box game 3. eTwinning project SDG5: ” Women Who changed the world” 2019-20 4. eTwinning project SDG 16 ” SDGs Peace!” 2020-21 5. European Week for Waste Reduction ’19: ” Let’s celebrate a zero waste Christmas” video 6. European Week for Waste Reduction ’20 ” Visible actions for invisible waste ” interactive board game 7. One Example how to Integrate SDGs into our school curricula.

8. Sustainable city 9. SDGs in a piza box with Makey Makey 10. SDGs sculpture 11. Climate Action Project 12. Green Week 13. World Water Day: posters and messages 14. SDGs Art Gallery 15. EU travelling bags 16. SDGs book club 17. Zero hunger! what about you?

18. SDG 5: No is no! videoclip 19. Sustainable hunters game 20. SDGs video overview in 4’ 21. SDGs Action! WEBSITE 22. 13 workshops led by students 23. 11 seminar/ conferences/ workshops SHARING GOOD PRACTICES

Hankkeen keskeiset tavoitteet • eheyttää Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen toimenpideohjelman, Agenda 2030, 17 tavoitetta opetussuunnitelmaan • kehittää kieli- ja viestintätaitoja • vahvistaa STEAM-oppiaineiden (luonnontieteet, teknologia, rakentelu/insinööritaidot, taiteet ja matematiikka) opettamista ja oppimista • vahvistaa uuden teknologian käyttöä oppimisen tukena • edistää eurooppalaista tietoisuutta ja globaaleihin haasteisiin liittyvää vastuullisuutta

Projektin liikkuvuudet • opettajaliikkuvuus Italiaan (marraskuu 2019) • “Edulogical future” -opettajaliikkuvuus Suomeen (helmikuu 2020) • “Sustainable city” -oppilas- ja opettajaliikkuvuus virtuaalisena Bulgariaan (huhtikuu 2021) • “Life on land” -oppilas- ja opettajaliikkuvuus virtuaalisena Ranskaan (toukokuu 2021) • oppilas- ja opettajaliikkuvuus virtuaalisena Kataloniaan (toukokuu 2021) • opettajaliikkuvuus hybridinä Romaniaan (heinäkuu 2021)

Menestystä SDGs Action! -projektille • EWWR 2019 -palkinto (European Week for Waste Reduction) erinomaisesta toiminnasta jätteen vähentämiseksi projektissa ”Zero Waste Christmas” (2020) • kansallinen eTwinning-laatumerkki projektista ”Women who changed the world” (2021) • Euroopan laatumerkki (European Quality Label) projektista ”Women who changed the world” (2021) • eTwinning-projekti ”Women who changed the world” osana Erasmus+ -hanketta SDGs Action! vuoden 2020 valtakunnan paras eTwinning-projekti (2021) • Euroopan laatumerkki (European Quality Label) projektista ”Women who changed the world” (2021) • EWWR 2020 -palkinto (European Week for Waste Reduction) erinomaisesta toiminnasta näkymättömän jätteen vähentämiseksi projektissa ”Invisible Waste” (2021) • kansallinen eTwinning-laatumerkki projektista SDGs Peace (2021) • Euroopan eTwinning-laatumerkki! projektista SDGs Peace (2021) • kansallinen eTwinning-laatumerkki! koko hankkeesta SDGs Action! (2021) • Euroopan eTwinning-laatumerkki! koko hankkeesta SDGs Action! (2021) Osoituksena erinomaisesta kansainvälisestä hanketyöstä koulullemme myönnettiin eTwinning-koulun nimike vuosille 2021–2022.

Oulun Norssi mukana Dubain maailmannäyttelyssä Teksti: Minna ’t Lam Kuvat: Oulun normaalikoulu

Ryhmä Oulun normaalikoulun oppilaita, lukiolaisia, opettajia ja muuta henkilökuntaa vieraili Dubaissa 18.-26.2.2022. Matkan kohokohtana oli oppilasryhmän esiintyminen Dubain maailmannäyttelyssä Suomen paviljongissa 21.2.2022 järjestetyssä The Art of Learning -koulutustapahtumassa. Ikimuistoinen VIP-tapahtuma toteutettiin yhteistyössä paikallisen GEMS Modern Academy -koulun sekä huonekaluyritys ISKUn kanssa.

Oulun normaalikoulun oppilaita, lukiolaisia, opettajia ja muuta henkilökuntaa Suomen paviljongin edustalla Dubain maailmannäyttelyssä.

Matkan tavoitteena oli tehdä maailmannäyttelyssä tunnetuksi suomalaista koulutusjärjestelmää, kouluosaamista sekä opettajankoulutusta. Lisäksi matkan tarkoituksena oli tuottaa harjoittelukoulun oppilaille ja opiskelijoille ainutlaatuinen oppimiskokemus osana kansainvälistä yhteistyötä ja edistää harjoittelukoulun henkilökunnan ammatillista osaamista sekä koulutusvientiä.

Suomen paviljongin koulutustapahtumaan tullut kansainvälinen yleisö sai seurata Oulun normaalikoulun ja GEMS Modern Academyn oppilaiden ja lukiolaisten ryhmätyöskentelyä luovan suunnittelutehtävän parissa.

Dubaissa mukana olleet 10 kuudennen luokan oppilasta ja 10 lukiolaista hakivat ja tulivat valituiksi Oulun normaalikoulun DubaiExpo-kerhoihin syksyllä 2021.

Kuluneen lukuvuoden aikana kerhot ovat kokoontuneet säännöllisesti ja tehneet yhteistyötä Dubaissa sijaitsevan GEMS Modern Academy -koulun oppilaiden ja lukiolaisten kanssa. Kerholaiset ovat videotapaamisissa GEMS:n oppilaiden kanssa muun muassa opettaneet toisilleen suomea ja arabiaa, erilaisia reseptejä sekä tansseja. Yhteistyö huipentui Dubaissa kouluvierailuun ja yhteiseen tapahtumaan maailmannäyttelyssä, jossa opiskelijat esittelivät yhteistyöprojektissa oppimiaan asioita ja osallistuivat ISKUn 3D-kalustesuunnittelutehtävään.

ISKUn isännöimässä koulutustapahtumassa Suomen paviljongissa kuultiin myös koulutuksen asiantuntijoiden puheenvuoroja, joissa keskiössä oli Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttaminen erityisesti hyvän koulutuksen osalta. Oulun normaalikoulun esitykset ja suomalainen koulutusosaaminen herättivät runsaasti kiinnostusta.

Matka onnistui erinomaisesti. Opiskelijat olivat iloisia siitä, että pääsivät tapaamaan yhteistyöprojektissa tutustumiinsa GEMS:n opiskelijoihin ja viettämään aikaa yhdessä DubaiExpo-kerholaisten kanssa. Kansainvälisen yhteistyöprojektin lisäksi matkaohjelmaan sisältyi tutustumista maailmannäyttelyssä eri maiden paviljonkeihin sekä tietysti paikalliseen kulttuuriin. Maailmannäyttelyn toinen toistaan hienommat paviljongit olivat ainutlaatuinen elämys. Eksoottinen aavikkosafari kameleineen teki vaikutuksen varsinkin alakoulun oppilaisiin.

Yksi opintomatkan hienoimmista kokemuksista oli seurata, miten Suomen ja Arabiemiirikuntien opiskelijat työskentelivät yhdessä ongelmanratkaisutehtävän parissa. Yhteistyö vaatii toisten kuuntelemista ja kuulluksi tulemista sekä taitoa perustella yhdessä tehtyjä ratkaisuja. Opiskelijat osoittivat, että yhteistyö tuottaa upeita tuloksia.

Oppilaiden ja lukiolaisten kommentteja Dubain matkasta Mitä opit matkan aikana?

Opin tietoa Dubain historiasta ja tavoista/kulttuurista.

Opin puhumaan englantia rohkeammin ja Dubain rakennuksista.

Dubain kulttuurin moninaisuudesta, ja sen laajuudesta. Ihmisten ystävällisyys yllätti positiivisesti.

Miksi halusit mukaan DubaiExpo / Collaboration Club -kerhoon?

Halusin uusia kavereita sekä Suomesta että ulkomailta. Halus in myös päästä tutustumaan uuteen kulttuuriin. Lisäksi halusin saada rohkeutta käyttää englannin kieltä enemmän.

Mikä oli parasta matkalla?

Kaikki oli kivaa, mutta ehkä aavikkosafari.

Ehkä se miten porukka tuli läheisemmäksi ja oppi tuntemaan toiset paremmin, ja uusien kavereiden (GEMS Modern Academy -koulusta) näkeminen oikeasti livenä.

Parasta oli kun vierailimme Expossa.

Suomalainen letkajenkka vaihtui Oulun normaalikoulun ja GEMS Modern Academy -koulun oppilaiden esityksessä sujuvasti intialaiseen tanssiin.

Koko lukio kehittää II: Tieteen tekijät Tampereen yliopiston normaalikoulun innovatiivinen oppimisympäristöhanke Teksti ja kuvio: Saara Murto-Heiniö FCLab-kuva: FCLab ja muokkaukset Tuomo Tammi.

Kuvituskuva: Unsplash.com, Hannah Busing

Tampereen yliopiston normaalikoulun lukiossa on aloitettu uusi Opetushallituksen rahoittama innovatiivisten oppimisympäristöjen hanke jatkona aikaisemmalle Koko lukio kehittää -hankkeelle. Uudessa Koko lukio kehittää II: Tieteen tekijät -hankkeessa tavoitteet ovat laajat. Tavoitteemme kehkeytyvät uuden lukion opetussuunnitelman mukaisesti laaja-alaisen oppimisen ja osaamisen, oppiainerajojen ylittämisen, korkeakoulu- ja työelämäyhteistyön, aktiivisen toimijuuden, osallisuuden, opiskelijalähtöisyyden, digitaalisuuden, immersiivisyyden ja ICT-pakettien teemoihin.

Keskiössä on edelleen Koko lukio kehittää 1 -hankkeessa aloitettu yhteisöllisyyden ja yhteisön jäsenten osallisuuden sekä toimijuuden kehittämisen tavoite.

Hanke kestää vuoteen 2023, ja sitä koordinoivat Antti Hiitti, Juha Järvinen ja Saara Murto-Heiniö. Ohjaustiimiin kuuluu monia lukioyhteisömme jäseniä, ja yhteisössämme monet toimivat mukana hankkeessa.

Kuvio: Hankkeen neljä tavoitetta.

Hankkeessa on neljä tavoitetta:

1

Lukiolainen aktiivisena tiedeyhteisön jäsenenä ja yhteiskunnallisena toimijana:

Kehitämme lukion toimintakulttuuria LOPS2021-tavoitteita tukevaksi korostaen oppiaineiden välistä yhteistyötä, laaja-alaista osaamista sekä korkeakoulu- ja työelämäyhteistyön uusia muotoja. Tarkoitus on pilotoida oppiainerajat ylittäviä pedagogisesti mielekkäitä malleja ja korostaa lukiolaisten aktiivisempaa roolia tiedeyhteisön jäsenenä. Kehitämme tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävän mallin lukiolaiset, korkeakoulukentän toimijat ja työelämän edustajat yhdistävistä tiedetapahtumista.

2

Lukiolaisen aktiivinen toimijuus ja kokemuksellisuus oppimisympäristöissä:

Kehitämme immersiivistä monitoimitilaa, jossa pyrimme hyödyntämään Pirkanmaan monipuolista tiede-, taide- ja kulttuuritarjontaa tuomalla sitä osaksi toimintaympäristöä. Tuemme samalla opiskelijan osallisuutta ja hyvinvointia Koko lukio kehittää 1-hanketta jatkaen sekä edistämme digitalisaatiota toimintakulttuurissamme.

3

Lukiolaisten hyvinvointia tukevien oppimisympäristöjen jatkokehittäminen: Jatkokehit-

4

Pedagogisten ICT-polkujen kehittäminen:

tämme Koko lukio kehittää 1-hankkeen mukaisesti lukiolaisten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Uutena kohteena on immersiivisen monitoimitilan suunnittelu ja toteutus. Pilotoimme hyvinvointialustaa palvelumuotoilun ideoita käyttäen yhteistyössä Vincit LaaS Guidin kanssa. Tarkoitus on lisätä yhteisöllistä kehittämistä, osallisuutta ja hyvinvointia.

Tavoitteenamme on luoda oppiaineisiin ja oppiainerajat ylittäen pedagogisia, yksilöllisiä ja digitaalisia oppimisen polkuja, jotka vastaavat eriyttämisen tarpeeseen. Luomme ja kehitämme sisältöä itse ja yhteistyössä Joensuun normaalikoulun kanssa. Opiskelijoille luodaan mahdollisuus korkeakouluopintojen vaatimien opiskeluvalmiuksien ja -taitojen harjoittelemiseen sekä itseohjautuvuuden ja oman toimijuuden kehittämiseen.

Tarkoituksenamme on tehdä laajasti yhteistyötä eri tahojen kanssa, muun muassa Tampereen yliopiston normaalikoulun peruskoulun FCLab-hankkeen kanssa.

Pyrimme myös muodostamaan eri normaalikoulujen, korkeakoulujen, pirkanmaalaisten yritysten, asiantuntijoiden, tieteen ja tutkimuksen tekijöiden sekä hankkeiden kanssa laajemman verkoston, jossa jaetaan osaamista ja tietoutta yhteisen kehitystyön sekä innovoimisen tueksi.

Koko lukio kehittää yhdessä edelleen!

Kurkista blogiin: https://blogs. tuni.fi/klk2tieteentekijat/ Tervetuloa seuraamaan Tampereen normaalikoulun lukion arkea Instagram-tilille: https:// www.instagram.com/norssinlukio_tre/

Tampereella

Edu Forum- tapahtuma

kokosi tiedekunnan väen Norssille Teksti: Sanna Isopahkala Kuvat: Johanna Hildén

Tampereen yliopiston normaalikoululla järjestettiin tänä kevään yhdessä tiedekunnan kanssa Edu Forum -tapahtuma. Idea sai alkunsa viime syksynä järjestetystä osaamisen jakamisen iltapäivästä, jossa norssin opettajat esittelivät toisilleen omaa tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyötään. Edu Forum puolestaan on Tampereen yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan tapahtumaformaatti, jonka myötä tamperelaiset opettajankouluttajat kokoontuvat yhteen ajankohtaisten teemojen äärellä.

Kun nämä kaksi tapahtumaa laitettiin yhteen, syntyi Norssilla järjestetty Edu Forum -tapahtuma, jossa normaalikoulun lehtorit esittelivät omaa tutkoke-työtään ja tiedekunnan puolelta tutkijat olivat keskustelun puheenjohtajia ja kommentaattoreita.

Tilaisuuden aluksi tutkimusdekaani Jaakko Kauko ja Normaalikoulun johtava rehtori Vesa Toivonen puhuivat lyhyissä aloituspuheenvuoroissaan yhteistyön ja tutkoke-työn merkityksestä. Sen jälkeen tapahtuma jatkui neljässä eri teemaryhmässä. Oli hienoa kokoontua pitkän pandemia-ajan jälkeen kasvotusten yhteen ja kohdata toisiamme.

Tapahtuma sai osallistujilta valtavan hyvää palautetta.

Esitykset ja keskustelut koettiin innostavina ja tärkeinä. Ensi lukuvuonna on luvassa jatkoa tälle inspiroivalle tapahtumalle.

Todellista lähiruokaa

koulun kasvimaalta kotitaloustunneille Teksti: Sofia Kallio

Meillä Rauman normaalikoulun pihapiirissä sijaitsee Suomen viimeinen toiminnassa oleva seminaarin puutarha. Rauman Seminaari perustettiin vuonna 1896 ja heti seuraavana vuonna puutarhalle istutettiin opiskelijoiden toimesta ensimmäiset puut. Tästä lähtien puutarhan merkitys Seminaarin mäellä on ollut suuri.

Keskellä Rauman keskustaa, Seminaarimäen kulmalla, sijaitseva Seminaarin puutarha on idyllinen ja lumoava miljöö. Se koostuu laajasta kasvimaasta, loisteliaasta kukkamaasta, omenapuista ja pensasrivistöistä sekä puutarhan rakennuksesta. Rakennuksessa toimii yliopisto-opiskelijoiden ”olohuone” sekä puutarhureiden sisätyöskentelytila ja kasvihuone. Puutarhalla kasvaa yli 600 erilaista lajia perinteisistä kukista banaanipuuhun.

Puutarhaa hyödyntävät Rauman normaalikoulun lisäksi samassa pihapiirissä toimiva opettajankoulutuslaitos ja Rauman pikkunorssi sekä muut kaupungin peruskoulut ja päiväkodit. Myös kaupunkilaiset ja alueen yhdistykset ovat tervetulleita puutarhalle.

Puutarhan puutarhurit Marketta ja Anne ovat aurinkoisia, luovia, vastaanottavia ja erittäin monipuolisia tietopankkeja. He haluavat ideoida ja kehittää kanssamme monipuolista yhteistyötä, jonka avulla pystymme rikastuttamaan opetustamme ja oppimisympäristöämme. Puutarhaa hyödynnetään koulussamme monipuolisesti niin eri oppiaineessa kuin erilaisissa tapahtumissakin. Kotitalouden näkökulmasta puutarhamme on todellinen lottovoitto!

Puutarhan kasvimaalla on jokaiselle luokalle oma palsta. Keväisin oppilaat kylvävät ja istuttavat luokittain omalle palstalleen yhden kylvettävän ja yhden istutettavan hyötykasvin. Sato kerätään syksyllä joko kotitaloustunnilla hyödynnettäväksi, omaan luokkaan opiskelumateriaaliksi tai oppilaalle kotiin vietäväksi.

Koulussamme on ollut perinteenä, että 9.-luokkalaiset istuttavat keväällä perunat tuleville ekaluokkaisille kotiin vietäväksi.

Puutarhurit kasvattavat lisäksi erilaisia näyte- ja hyötykasveja, joita saamme kerätä kotitaloustunnilla hyödynnettäviksi. Puutarhalla on myös monivuotisia hyötykasveja mm. marjapensaita, raparperia ja omenapuita.

Syksyn satokausi huipentuu vuosittain puutarhan sadonkorjuunäyttelyyn, jossa vierailee koulu- ja päiväkotiryhmien lisäksi paljon muitakin raumalaisia. Sadonkorjuunäyttelyssä pääsee näkemään perinteisempien lajikkeiden lisäksi joitain erikoisuuksia, kuten mustaa perunaa, raidallista porkkanaa, värikästä maissia ja korunkauniita papulajikkeita.

Kotitaloustunnilla paistettavat pinaattiletut saa-

vat ihan eri ulottuvuuden, kun niihin käydään tunnin aluksi keräämässä itse kylvetyt pinaatit. Kasvisosekeittoon ja nokkossämpylöihin haetaan aineksia niin ikään suoraan koulun puutarhalta, ruuan mausteeksi käytetään itse kylvettyjä yrttejä jne. - Tämä on todellista lähiruokaa ja monipuolista ruokakasvatusta parhaimmillaan!

Omenoista teemme kotitaloustunneilla oppilaiden kanssa hilloa, piirakkaa, sipsejä ja omenahyvettä. Mar-

joista teemme piirakoita, hilloja ja mehua. Yrttejä käytämme mahdollisimman paljon heti tuoreena. Tämän lisäksi oppilaat oppivat pakastamaan ja kuivaamaan yrttejä talvea varten.

Bonuksena kaiken tämän lisäksi meillä on mahdollisuus opiskella kukkiensidontaa ja tehdä upeita kukkakimppuja koulun juhlien koristeiksi tai esimerkiksi viereisen vanhainkodin asukkaiden iloksi. Oppilaat pääsevät myös tekemään joulukransseja kotiin vietäviksi ja he saavat kokea monenlaisia elämyksiä, mitkä jäisivät ilman puutarhaa ja puutarhureita kokematta.

OHOSKE- hanke kehittää ohjausosaamista varhaiskasvatuksen opettajankoulutukseen Teksti: Inkeri Ruokonen, Anitta Melasalmi ja Tarja-Riitta Hurme

Opetusharjoittelut ovat kuuluneet olennaisena osana suomalaisen opettajankoulutukseen kautta sen historian. Vaikka luokanopettajan ja varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen historiasta on löydettävissä samankaltaisia käytänteitä teorian ja silloisissa seminaareissa järjestetyn käytännön opetusharjoittelun välillä, on varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksesta jäänyt puuttumaan yliopistollisten harjoittelupäiväkotien olemassaolo, kunnes sellainen, Rauman pikkunorssi perustettiin Turun yliopistoon.

Yksin Pikkunorssi ei kuitenkaan ratkaise koko valtakunnallista haastetta, joka varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksella on ollut siinä, että opetusharjoittelut tapahtuvat kunnallisissa tai yksityisissä päiväkodeissa ympäri Suomen maan. Harjoittelua ohjaavilla varhaiskasvatuksen opettajilla ei ole samanlaista kokemusta ja yliopistollista opettajankoulutusyhteyttä kuin normaalikoulujen opettajilla. Tämän vuoksi jokainen yliopisto on nähnyt olennaisen tärkeäksi kehittää harjoittelua ohjaavien varhaiskasvatuksen opettajien ohjausosaamista ja järjestänyt ohjaaville opettajille paikallista ohjausta ja täydennyskoulutuksia kautta vuosien.

Keväällä 2021 Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi rahoituksen kuuden yliopiston varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen ohjausosaamisen kehittämisverkostolle valtakunnallisen ohjausosaamisen ja sen tiedeperustaisen koulutuksen edistämiseksi. Varhaiskasvatuksen opettajankouluttajien tutkimusperustaisen ohjausosaamisen kehittäminen muuttuvissa oppimisympäristöissä – OHOSKE on vuoden 2021 ja alkuvuoden 2022 aikana toteuttanut sekä paikallista ohjausosaamisen koulutusta että valtakunnallisia seminaareja sekä tuottanut ja julkaisut kotisivuillaan ohjausosaamisen materiaaleja opettajankoulutuksen käyttöön. Verkoston toimintaa ohjaa johtoryhmä, joka kuulee ohjausryhmän asiantuntijajäseniä toimintansa suunnittelussa. Yksi ohjausryhmään kuuluvista asiantuntijoista on eNorssi-verkoston puheenjohtaja rehtori Vesa Valkila, jolta OHOSKE-hanke on saanut hyviä malleja mm. normaalikoulujen verkostotoiminnan kehittämisestä. OHOSKE-verkostoon kuuluvat jokaisen yliopiston paikalliset kehittäjäryhmät, joissa on yliopistojen opettajankouluttajien, kuntatoimijoiden, opettajaopiskelijoiden, harjoittelupäiväkotien ohjaavien varhaiskasvatuksen opettajien edustus.

OHOSKE-verkoston toiminta on ollut aktiivista sekä valtakunnallisella että paikallistasolla.

Valtakunnallisista seminaareista mainittakoon OHOSKE-hankkeen aloitusseminaari 26.3. 2021. Ensimmäisenä päivänä marraskuuta 2021 Tampereen ja Turun yliopistojen yhteistyössä järjestettiin kansainvälisten opiskelijoiden ohjausosaamisen seminaari ”Mentoring in BA-ECE teacher degree program”, jossa keynoteluennon pitivät professori Zsuzsanna Millei ja yliopistonlehtori Arttu Mykkänen aiheenaan ”Practicum as a part of professional development for ECE students”.

Seminaarin pienryhmissä päästiin keskustelemaan erityisesti kansainvälisten opiskelijoiden ohjausosaamisen tarpeista ja kehittämisestä. Tampereen yliopistosta valmistuvat keväällä 2022 ensimmäiset kansainvälisen tutkinto-ohjelman varhaiskasvatuksen opettajat ja Turun yliopistossa tämä hetki koittaa 2023.

Suomalainen opettajankoulutus kiinnostaa maailmalla, sillä hakijoita tähän kansainväliseen varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen tutkinto-ohjelmaan oli tänä vuonna Turun yliopistoon ennätyksellinen määrä.

OHOSKE-hanke oli mukana myös Kasvatustieteen päivillä 24. marraskuuta 2021, jossa esiseminaarin teemana oli ”Ohjausosaaminen –yksilöllisen ja yhteisöllisen hyvinvoinnin ja oppimisen edistäjänä varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksessa”. Seminaarin pääpuhujina olivat professori Sanna Vehviläinen aiheenaan ”Ohjauksen kaksoistehtävä – ohjaus yksilön ja yhteisön toimijuuden tukena” ja Outi Ylitapio-Mäntylä aiheenaan ”Tasa-arvoinen ja yhdenvertainen sensitiivinen ohjaus”. SOOL:n hallituksen opiskelijaedustaja Thea Venho, joka on myös OHOSKE-hankkeen ohjausryhmän jäsen, käytti opiskelijan puheenvuoron teemasta ” Mistä on hyvä harjoitteluohjaaja tehty? – Opiskelijan näkökulmia laadukkaan ohjaussuhteen luomiseen”.

Kaikille avoin ja maksuton esiseminaari kokosi verrattain suuren valtakunnallisen yleisön ja seminaarin yhteydessä toteutetuissa keskusteluryhmissä käytiin vilkasta keskustelua monista ajankohtaisista teemoista, kuten kansainvälisten varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden ohjaus, monitaustaisten varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden ohjaus, harjoittelupäiväkodin johtajuus, monialainen yhteistyö varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden harjoitteluun liittyen ja ohjaavien opettajien ja yliopistojen yhteistyö. Tammikuun 26. päivänä 2022 järjestettiin valtakunnallinen Opettajankouluttajien ohjausosaamisen seminaari, jossa pääpuhujana on ohjausosaamisen erityisasiantuntija Leena Penttinen Jyväskylän yliopistosta. Opettajankouluttajien tapaaminen ja yhteiset keskustelut koettiin voimauttavina ja tällaisille yhteisille tapaamisille tulisi järjestää enemmän aikaa ja mahdollisuuksia.

Syksyn 2021 aikana on käynnistetty myös OHOSKE-tutkimushanke arviointiosaamisen kehittämiseksi.

Tutkimuksen ensimmäinen vaihe on toteutettu kyselynä sekä sitä täydentävinä haastatteluina opettajankouluttajille ja toinen vaihe toteutetaan kevään 2022 kuluessa kyselynä varhaiskasvatuskentän ohjaaville opettajille.

OHOSKE-hankkeessa rakennetaan myös valtakunnallinen verkkokurssi Ohjausosaamisen perusteet 5op, jonka oppimisalustana toimii yliopistojen yhteinen DigiCampus-oppimisalusta. Ohjausosaamisen perusteet - verkkokurssia on tarkoitus tarjota jatkossa ilmaisena täydennyskoulutusvaihtoehtona kentän ohjaaville opettajille, mentoreille ja yliopistojen maisterivaiheen opiskelijoille valinnaisina opintoina.

Verkkokurssin keskusteluryhmissä ohjausosaamisen

teemojen parissa käytävissä keskusteluissa toteutuu suora työelämäyhteistyö yliopisto-opiskelijoiden ja työelämässä varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden ohjaajina toimivien opettajien välillä.

OHOSKE- hanke tekee mielellään yhteistyötä eNorssi-verkoston kanssa haluten edistää suomalaisen opettajankoulutuksen laatua erityisesti ohjausosaamisen koulutuksen kehittämisen ja tutkimisen kautta. Hankkeen ohjausryhmään onkin kutsuttu eNorssi-verkoston puheenjohtaja rehtori Vesa Valkila, jolta OHOSKE-hanke on saanut arvokasta tietoa ja oppia eNorssi-verkoston toiminnasta.

Hankkeen tapahtumiin ja toimintaan voi tutustua hankkeen verkkosivuston kautta: https://sites.utu.fi/ ohoske/

Rantakylän normaalikoulun muutosagentit Kreikassa Teksti: Grinden Mette, Hakanen Mari, Heiskanen Janne Artturi Kuvat: Oppilaat ja opettajat

Thessalonikin kuuluisat sateenvarjot

Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun Rantakylän ja Tulliportin normaalikoulut ovat mukana muutosagenttitoimintaan keskit-

tyvässä Erasmus - hankkeessa Schools as drivers of change. Kaksivuotinen hanke tähtää koulun sekä erilaisten koulun ulkopuolisten tahojen monipuoliseen yhteistyöhön ja uudenlaisten käytänteiden luomiseen opittujen kokemusten perusteella.

Itä-Suomen yliopiston normaalikoulujen lisäksi mukana on oppilaita ja yhteistyökumppaneita Puolasta, Kreikasta, Turkista, Romaniasta ja Liettuasta. Joensuusta mukaan lähti kymmenen innokasta oppilasta, jotka ovat hiljalleen työstäneet omaa muutosprojektiaan eteenpäin.

Oppilaiden tavoitteena on levittää iloa ympäröiville ihmisille, ja tämän tiimoilta nuoriso on ideoinut ja toteuttanut monenlaisia tempauksia yhdessä esimerkiksi pienempien koululaisten kanssa. Viimeisimmäksi nuoriso oli toteuttamassa Runopyykki-tapahtumaa yhdessä Joensuun kaupungin kulttuuritoimen kanssa.

Schools as drivers of change - hanke alkoi koronaviruksen sävyttämänä vuoden 2021 alussa, mistä syystä kansainvälinen tekeminen on ollut pitkälti etäyhteyksien varassa. Marraskuussa 2021 kahdelle nuorelle tarjoutui kuitenkin lopulta tilaisuus matkata yhteistyökoululle Kreikkaa esittelemään ja keräämään lisäideoita muutosprojektin eteenpäinviemiseksi.

Ikimuistoiselta reissulta mukaan tarttui monenlaista oppia, eikä kommelluksiltakaan vältytty. Oheisessa matkapäiväkirjassa Rantakylän normaalikoulun 8A-luokan oppilas Mette Grinden raportoi syksyisestä muutosagenttimatkastaan Thessalonikiin ja Kateriniin, olkaa hyvät.

Kreikan matka alkoi siitä, kun lähdimme aamul-

la lentokoneella Helsinkiin. Lento kesti vain tunnin ja olimme Helsingissä seitsemän aikaan. Siellä odotimme toista lentoamme, joka meni Müncheniin, Saksaan.

Kun päästiin perille Müncheniin meidän oli tarkoitus mennä äkkiä toiseen lentokoneeseen, mikä olisi vienyt meidät Thessalonikiin, Kreikkaan.

Mette ja Sanni risteilyllä auringon laskun aikaan

Mutta siinä kävikin niin, että myöhästyttiin siltä

lennolta. Sen jälkeen mietittiin mitä me sitten tehdään, ja päätettiin että lennetään seuraavaksi Berliiniin ja sieltä Thessalonikiin. Kerettiin syödä Münchenissä lounas ennen kuin lennettiin Berliiniin. Berliinissä lento Thessalonikiin lähti illalla viiden maissa ja oltiin Thessalonikissa yhdeksän maissa. Eli meillä meni viisi tuntia vapaa-aikaa kreikassa olemiseen, jos ei olisi myöhästytty siltä yhdeltä lennolta.

Thessalonikissa meitä oli vastassa kaksi puolalaista. Heidän kanssa me menimme autolla Kateriniin, eli kaupunkiin missä me oltiin. Kun olimme Katerinissa, kerkesimme käydä syömässä ja kävellä hieman ulkona ennen kuin meidän piti mennä nukkumaan.

Seuraavana aamuna heräsimme seitsemältä ja menimme hotelliaamupalalle. Siellä tapasimme ekaa kertaa muidenkin maiden oppilaat. Söimme aamupalaa ja ihailimme merimaisemaa. Kerkesimme olla vähän aikaa rannalla ennen kuin bussi lähtisi koululle.

Koulussa meillä oli pitkä päivä. Teimme muiden maiden oppilaiden kanssa tehtäviä ja töitä mitä sitten esiteltiin toisillemme. Söimme lounaan koulussa ja jatkoimme koulupäivää. Tutustuimme koulupäivän aikana muihin oppilaisiin ja saatiin paljon uusia kavereita. Koulupäivä loppui viiden maissa ja menimme bussilla takaisin hotellille vähäksi aikaa.

Oleskeltiin hotellilla vähän aikaa ennen kuin lähdettiin ulos kävelemään ja katselemaan paikkoja. Päätettiin käydä syömässä jälkiruoat kahvilassa ja suoraan sen jälkeen mentiin syömään iltaruoka kreikkalaiseen ravintolaan muiden maiden oppilaiden ja opettajien kanssa. Ruoka oli todella hyvää. Mentiin sitten takaisin hotellille lepäämään ja nukkumaan.

Seuraava päivä oli aika samanlainen. Heräsimme seitsemältä, söimme aamupalan ja lähdimme koululle. Teimme koulussa julisteen minkä aiheena meillä oli ystävällisyys. Katsoimme muiden tekemät julisteet ja esittelimme omamme muille. Matkalla opimme lisää englantia, koska meidän piti puhua sitä koulussa, että kaikki ymmärsivät toisiaan.

Tämäkin päivä oli pitkä ja lähdettiin koululta viideltä.

Bussi haki meidät koululta ja menimme suoraan Katerinin keskustaan. Siellä kävimme ensimmäisenä kahvilla ja sitten kävimme hieman shoppailemassa. Illalla söimme ravintolassa romanialaisten oppilaiden kanssa ja maistoimme mustekalaa. Päivä meni nopeasti ohi ja mentiin hotellille nukkumaan.

Kolmantena päivänä olimme koko päivän Thessalonikissa. Aurinko paistoi koko päivän ja oli ihanan lämmin. Thessalonikissa ensimmäisenä kävimme museossa. Museo oli tosi hieno. Museon jälkeen kävelimme Thessalonikin satamassa ja kävimme turistikohteessa The Umbarellas. Sitten jatkoimme matkaa ja eräs nainen piirsi meistä karikatyyrikuvan, josta otetut kopiot ovat esillä Marin ja Jannen luokissa. Shoppailimme lisää ja syötiin pizzat. Illemmalla kun aurinko laski, kävimme laivaristeilyllä. Maisemat oli todella hienot ja auringonlasku oli myös upea. Menimme bussilla takaisin Kateriniin ja Katerinissa kävimme ravintolassa syömässä uudet pizzat. Kun menimme ravintolaan siellä oli myös romanialaiset oppilaat ja opettajat. Sitten mentiin hotellille pakkaamaan tavarat ja nukkumaan, koska seuraavana päivänä oli lähtö.

Lentomatkat takaisin Suomeen sujui hyvin.

Lensimme ensin Thessalonikista Istanbuliin ja sieltä Helsinkiin ja Joensuuhun. Istanbulin ja Helsingin välisellä lennolla kaikki istui eri puolilla lentokonetta, mutta onneksi lentokoneessa oli pienet telkkarit niin pystyimme katsoa elokuvaa matkan ajan. Olimme perillä Joensuussa vasta 00:00.

Matka oli tosi kiva ja ikimuistoinen. Kiva, että päästiin lähtemään ulkomaille.

Älykkäät kädet Portugalissa ja Alankomaissa Rantakylän normaalikoulun Smart Hands Erasmus+ - opintomatkat lukuvuonna 2021-2022 Teksti: Eronen Ville, Hakanen Mari, Heiskanen Janne Artturi Kuvat: Oppilaat ja opettajat

Smart Hands on Erasmus+ rahoitteinen projekti, jossa on mukana viisi koulua ja kolme asiantuntijapartneria Suomesta, Alankomaista, Romaniasta ja Portugalista.

Projektissa koulut ja asiantuntijat toimivat yhdessä kehittäen opetusmateriaaleja erilaisista käsillä tekemisen teemoista, jotka voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen ja teknologiaan - tai oikeastaan mihin tahansa käsillä tekemiseen.

Lukuvuonna 2021 - 2022 Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun Rantakylän normaalikoulu on osallistunut kahteen eri lähitapaamiseen. Ensimmäinen näistä järjestettiin Portugalin Venetsianakin tunnetussa Aveirossa ja jälkimmäinen puolestaan vesiteeman ympärillä Alankomaissa. Seuraavassa hieman kuvausta mieleenpainuvilta ja kaikin puolin opettavaisilta reissuilta. Tervetuloa mukaan matkaan!

Rantakylän normaalikoulusta mukana Portugalin reissulla olivat mukana neljä 8-luokkalaista oppilasta sekä kolme opettajaa. Matkalla lähdimme lokakuun viimeisenä viikonloppuna varsin talvisesta Joensuusta.

Ensimmäinen reissupäivä oli melko pitkä, sillä matkustimme ensiksi Helsingin kautta Amsterdamiin, josta matka jatkui pienen odottelun jälkeen kohti Portugalia. Portugalissa pääsimme majoittumaan hotelliimme myöhään illalla ja tutustumisen Aveiroon ja sen lähialueisiin aloitimme hyvin nukutun yön jälkeen.

Ensimmäisenä päivänä meillä oli vapaa-aikaa

ennen hankkeen aloitustapaamista yhteistyökoululla. Tutustuimme Aveiron kauniiseen kaupunkiin. Aveiroa kutsutaan Portugalin Venetsiaksi, eikä syyttä! Kaupunkia halkovat suloiset kanavat omine kanavaneneineen. Päivä oli lämmin ja päätimme lähteä retkelle Atlantin rannalla sijaitsevaan Costa Novaan. Siellä ihailimme alueen kuuluisia raidallisia taloja, ja rohkeimmat pääsivät uimaan meressä.

Illalla tapasimme muut hankkeessa mukana olevat henkilöt ensimmäistä kertaa kasvotusten.

Reissun aikana pääsimme vierailemaan Portugalin eteläosissa sijaitsevassa Cascaisin kaupungissa. Cascaissa tutustuimme ensimmäisenä yhteistyökumppanimme Conzalon työpajaan, jossa hänen johdollaan entisöidään vanhoja huonekaluja ja esineitä.

Oppilaat pääsivät rakentamaan yhteistä Smart hands-taulua, joka jäi Portugalin koululle muistoksi heidän viikostaan isäntinä. Yhteisen lounaan jälkeen tutustuimme Cascaisin rantakaupunkiin.

Viikon ohjelma piti sisällään erilaista koulutyös-

kentelyä, sillä päiviin oli suunniteltu paljon mielenkiintoista ohjelmaa. Kädentaitoja harjoiteltiin niin leipomisen kuin myös kuvanveistonkin parissa. Pääsimme seuraamaan myös oppitunteja ja tutustumaan portugalilaiseen koulujärjestelmään.

Reissun aikana solmittiin paljon uusia ystävyyssuhteita. Yhteiset ruokailuhetket ja aika vapaamuotoiseen keskusteluun ja ajatusten vaihtoon olivat merkittäviä kokemuksia niin oppilaille kuin opettajillekin.

Iltapäiväkahvit Atlantin rannalla.

Smart hands-projekti jatkui toisella tapaamisella jo saman lukuvuoden aikana maaliskuussa 2022, kun matkasimme seuraavan oppilasryhmän kanssa Alankomaihin.

Talvinen Joensuu vaihtui hetkessä Alankomaiden

kukkien täyteiseen kevääseen. Mukana tällä reissulla oli viisi 9-luokkalaista oppilasta ja kolme opettajaa.

Meille oli järjestetty majoitus leirikeskus-tyyppisessä paikassa, jossa lisäksemme majoittuivat myös Portugalin ja Romanian oppilaat.

Ohjelmantäyteisten päivien jälkeen oppilaat jaksoivat vielä pelata jalkapalloa ja konsolipelejä kansainvälisellä porukalla ja tutustua paremmin toisiinsa.

Alankomaiden kouluviikko oli sidottu vesiteeman ympärille, ja siten viikon kaikki tehtävät liittyivät jollain tavalla veteen. Oppilaat rakensivat koulun pihaan puutarhan ja suunnittelivat tarvittavat kastelujärjestelmät sadevettä hyödyntäen.

Groningenin kaupungissa vierailimme työpajassa, jossa oppilaat pääsivät rakentamaan vedensuodatusjärjestelmää luonnonmateriaaleja käyttäen. Veden merkitys kaikille eliöille korostui viikon aikana ja lisäksi pohdimme paljon sitä, kuinka sadevettä voi hyödyntää koti- ja kaupunkipuutarhoissa.

Smart hands-projektin aikana solmitut suhteet poikivat Rantakylään myös uudenlaista kansainvällistä yhteistyötä kevätlukukauden 2022 aikana. Maantiedon oppitunneilla tutustuttiin tammikuussa Suomen ja Alankomaiden kierrätysjärjestelmiin, esiteltiin videon avulla oman maan jätteen kierrätystä ja kirjoitettiin kantaaottava teksti ruokahävikkiin liittyen.

Yhteinen etätapaaminen projektin alankomaa-

laisten opiskelijoiden kanssa oli projektin huipennus, jossa esiteltiin tehdyt työt ja vertaisarvioitiin ne. Historian oppiaineessa nuoret Joensuusta ja Surhuisterveenistä työskentelivät kylmän sodan kriisien parissa maalis-huhtikuussa. Yhteisen projektin tavoitteena oli luoda vertaisarvioitavia videoteoksia sosiaalisen median kanavia yhteistyössä hyödyntäen. Useamman viikon kestänyt yhteistyökuvio kulminoitui pääsiäisen jälkeen huikeiden videoteosten esittelyyn ja vertaisarviointeihin niin Suomessa kuin Alankomaissakin.

Smart hands jatkuu ensi syksynä yhteistyökoulujen ja asiantuntijakumppaneiden tapaamisella Romaniassa. Marraskuun lopussa kaikki projektissa mukana olevat tahot saapuvat puolestaan Suomeen. Näistä lisää tuonnenpana.

Turun normaalikoulussa Lukukaveri-toimintaa! ”Kun luetaan Lukukaverin kanssa, tuntuu, että jaksan ja siitä tulee intoa.” Lilja 5c

Teksti ja kuvat: Kati Aavikko ja Katrine Arbøl-Lilleberg luokanlehtorit, Turun normaalikoulu

Turun normaalikoulu on mukana NordPlus-rahoitteisessa kansainvälisessä Lugemispesa-hankkeessa.

Vastuullinen toimija Suomessa on FinRA (Finnish Reading Association) ja päätoimija on Viron vastaava yhdistys EstRA. Kolmas kumppani on Latvian LatRA. Hankkeessa toimivat Turun, Rauman ja Jyväskylän normaalikoulut, muutama muu koulu kyseisistä kaupungeista sekä Hangon kaupunginkirjasto ja Turun yliopiston päiväkoti, Pikkunorssi. Hankkeen vetäjinä toimivat yliopistonlehtorit Juli-Anna Aerila (Turun yliopisto) ja Merja Kauppinen (Jyväskylän yliopisto).

Hankkeen tavoitteena on lukuympäristön kehittäminen sekä lukutaidon ja –ilon tukeminen.

Tänä lukuvuonna koulumme yksi keskeinen teema

on dialogisuuden taito eri tilanteissa ja kohtaamisissa.

Dialogisen vuorovaikutuksen taitoja ovat muun muassa kuuntelu, keskittyminen, luottamus, läsnäolo sekä yhdessä pohtiminen ja oppiminen. Olemme harjoitelleet näitä taitoja oppilaiden kanssa Lukukaveri-toiminnan avulla.

Mikhail 5c ja Ilona 5b tekemässä digitaalisella sovelluksella kirjan päähenkilön esittelyä. Kuvassa etualalla opiskelijan ompelema lukutyyny.

Lukukaveri-toiminnassa dialogisuus toteutuu

kahdella eri tasolla. Dialogista vuorovaikutusta harjoitellaan sekä lukuparin kanssa, että oppilaan ja tekstin välillä. Tavoitteena on herätellä lukuparin kanssa lukuintoa ja –iloa, lisätä lukemisen määrää sekä yhdistää lukemiseen mielekästä toimintaa. Lisäksi oppilaalla on mahdollisuus tuoda omaa tulkintaansa näkyväksi.

Lukukaveri-toiminnassa on mukana kaksi Turun normaalikoulun 5. luokkaa, joista on muodostettu lukupareja. Lukuparit työskentelivät aluksi etänä noin kaksi kertaa kuukaudessa. Koronarajoitusten helpotettua lukuparit ovat päässeet lukemaan ja toimimaan kasvokkain.

5bc-luokan oppilaat Aleksandra, Eevi, Kaapo ja Tania kertovat Lukukaveri-tunnista.

Toiminnan alussa lukukaverin kanssa luettiin eri

tekstityyppejä, ja lukukokemusta syvennettiin yhdessä tehtäväpohjaisesti. Keväällä aloitettiin kaunokirjallinen teos, jota käsitellään parin kanssa monipuolisesti. Lukukokemusta laajennetaan toiminnallisesti ja digitaalisesti. Tietysti oppilaat pääsevät myös kevään viimeisellä Lukukaveri-tunnilla lukemaan tämän artikkelin Sirius-lehdestä.

Hankkeessa mukana olevat opiskelijat ovat ommelleet lukupareille lukutyynyt sekä virkanneet kirjanmerkit.

He ovat myös suunnitelleet materiaalia lukukokemusten työstämiseen. Turun normaalikouluun on hankerahalla ostettu lukupatjoja, jotka toimivat niin patjoina ja sermeinä kuin pieninä lukupesinä. Patjoista ja tyynyistä on ollut paljon iloa Lukukaveri-tunneilla.

Lukukaveri-toiminta on helposti toteutettavaa ja

mielekästä. Yhteisopettajuuden näkökulmasta tämä on ollut palkitsevaa; opetusta on suunniteltu, toteutettu ja arvioitu yhdessä. Toiminnan myötä kaikki oppilaat ovat tulleet tutuiksi, ja parityöskentelyn aikana on ollut hyvä tilaisuus pysähtyä keskustelemaan jokaisen parin kanssa. Tämän tyyppistä toimintaa on helppo suositella kaikille, ja sitä voi toteuttaa minkä tahansa oppiaineen näkökulmasta.

Lilja 5c-luokalta esittelee omia ajatuksiaan ja tunnelmiaan Lukukaveritoiminnasta.

Lukukaverit Abdihakim 5c ja Elmer 5b työskentelevät yhdessä etänä.

Oppilaat kokivat Lukukaveri-tunnit inspiroivina ja hyödyllisinä. Kaikkien mielestä kevään kasvotusten tapaamiset ovat olleet mukavampia kuin syksyn etätyöskentely. Etänä työskentelyä haittasi välillä verkkoyhteyden katkeaminen. Oppilaista kasvokkain tapaamisissa oli kivaa lukea yhdessä ja tehdä tehtäviä, ja yhteistyö sujui mutkattomammin kuin etänä.

Esille nousi erityisesti yhdessä lukeminen, tehtävien tekeminen ja pohtiminen. Oppilaita innosti myös esimerkiksi digitaalisen sovelluksen käyttö kirjan henkilöhahmoa esitellessä. Lilja 5c-luokalta toteaa: ”Voin suositella Lukukaveri-tunteja sellaisille, jotka ovat vähän innostuneita lukemisesta, mutta joista tuntuu, että ei ihan aina jaksa.”

Opetusharjoittelija Julia Jussila on ollut mukana pitämässä Lukukaveri-tunteja. Mukana videolla 5b-luokan oppilas Dia. Uusia lukukavereita oppilaat saavat toukokuussa, kun Lukukaveri-toiminta laajenee etänä Jyväskylän normaalikouluun. Oppilaat odottavat jo innolla uusia lukukavereita.

Mielenkiintoista opettajana olisi toteuttaa Lu-

kukaveri-toimintaa etänä hankkeen ulkomaisten toimijoiden eli Viron ja Latvian yhteistyökoulujen kanssa.

Oppilaille tämä toisi uusia kansainvälisiä kavereita ja mahdollisuuksia käyttää englannin kieltä autenttisissa tilanteissa.

Kestävä kehitys oppilaitoksessa – miten vastata opetussuunnitelmien vaatimuksiin?

Teksti: Inkeri Sutela

Viikin norssissa on tehty kestävän kehityksen työtä jo pitkään, mistä todisteena ovat Vihreä lippu (vuodesta 2011-), OKKA-säätiön kestävän kehityksen sertifikaatti (samoin vuodesta 2011-, ympäristösertifikaatti jo 2008) sekä asema UNESCO-koulujen ASPnet-verkostossa. Miten toiminta on organisoitu? Miten vastata opetussuunnitelmien asettamiin vaatimuksiin?

Kestävä kehityksen käsite ja OPSit Suomen perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteissa (POPS 2014, LOPS 2015, LOPS 2019) ohjataan oppilaitoksen toimintaa sekä opetusta rakentamaan kestävää tulevaisuutta. Mutta mitä kestävällä kehityksellä itse asiassa tarkoitetaan? Arkikielessä se tuo useimmiten mieleen ympäristöasiat, mutta lienee tarkoituksellista, että OPSissa ei puhuta “vain” esimerkiksi ”ympäristökasvatuksesta”. Ekologisen riippuvuuden lisäksi esiin on haluttu nostaa yhteiskuntamme riippuvuus myös taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta kestävyydestä.

Kestävän kehityksen tai kestävän tulevaisuuden käsitteiden sisältöä ei varsinaisesti avata OPSeissa ja siksi aiheeseen on syytä luoda lyhyt katsaus. Kestävä kehitys esitetään usein kokonaisuutena, joka muodostuu sosiaalisesta, kulttuurisesta, taloudellisesta ja ekologisesta kestävyydestä. Tätä on hahmotettu esimerkiksi kolmen tai neljän toisiaan leikkaavan ympyrän avulla. (Goodland & Daly 1996; Ks. myös Aarnio-Linnanvuori 2010, 20–21.)

Kenties vielä silmiä avaavampi on kuitenkin kolmiomalli: Sosiaalisen ja kulttuurisen oikeudenmukaisuuden edistäminen (keinolla millä hyvänsä)

Talouskasvun edistäminen (keinolla millä hyvänsä)

Ympäristönsuojelu (keinolla millä hyvänsä)

Kolmiomallissa kestävän kehityksen ulottuvuudet (ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen sekä taloudellinen) sijoittuvat kolmion kärkiin. Mikään kolmion kärjistä ei kuitenkaan tuota tasapainoista kehitystä yksinään. Taloutta ei voida edistää keinolla millä hyvänsä (äärikapitalismi ja orjatalous?) sen enempää kuin sosiaalista tasa-arvoa (kommunismi?) tai ekologisuuttakaan (ekologinen diktatuuri?). Sen sijaan kaikkia kolme ulottuvuutta on edistettävä ja kaikki ne on otettava huomioon. (Goodland & Daly 1996; Connelly 2007; Ks. myös Aarnio-Linnanvuori 2010, 20–21)

Kestävän tulevaisuuden ja elämäntavan tavoitteet nousevat esiin toistuvasti OPSien eri oppiaineiden oppisisällöissä ja tavoitteissa, mutta usein edelleen hiukan irrallisena toisistaan, jolloin asioiden kokonaisvaltaisuus ja keskinäiset riippuvuudet eivät aina ole selviä. Esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelman arvoperustan kolmesta keskeisestä osiosta yksi on ”kestävän elämäntavan välttämättömyys”, mutta sen rinnalla on pidetty tarpeellisena korostaa ”kulttuurista moninaisuutta rikkautena” sekä ”ihmisyyttä, sivistystä, tasa-arvoa ja demokratiaa”, vaikka nämä asiat oikeastaan jo sisältyvät kestävään elämäntapaan ja sen yhteydessä mainittavaan ekososiaaliseen sivistykseen (POPS 2014, 15-16).

Viikin normaalikoulu sijaitsee Helsingin Latokartanossa keskellä lähellä Viikin kampusta, arboretumia, Helsingin yliopiston koetilaa peltoineen ja lehmineen sekä Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualuetta.

Kuva: Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu.

Vastaavasti lukion uuden opetussuunnitelman perusteiden arvoperustassa todetaan kestävän elämäntavan välttämättömyys. Laaja-alaisen osaamisen osa-alueista oikeastaan kaikki liittyvät kestävään kehitykseen tai niiden kautta voidaan sitä edistää: globaali- ja kulttuuriosaaminen, eettisyys ja ympäristöosaaminen, yhteiskunnallinen osaaminen, monitieteinen ja luova osaaminen, vuorovaikutusosaaminen ja hyvinvointiosaaminen. (LOPS 2019, 17, 60.)

Kestävä kehitys eri oppiaineiden sisällöissä, tavoitteissa ja toteutuksessa Jos historian opettaja alkaa opettaa kasvihuoneilmiötä, voi jotain mennä vähän pieleen. Vastaavasti erilaiset yhteiskunnalliset ratkaisumallit eivät ehkä ole luonnontieteen opettajan peruskauraa. Sen sijaan viimeistään paikallisen opetussuunnitelman tasolla on mahdollista jokaisessa oppiaineessa huolehtia siitä, että kestävää kehitystä todella käsitellään oman oppiaineen sisältöihin ja tavoitteisiin soveltuen.

Pelkän taitojen opettelun, pohdiskelun ja tiedonjakamisen ei ole todettu välttämättä johtavan ympäristövastuulliseen käyttäytymiseen. Tieto on tarpeellista, mutta vähintään yhtä tärkeää ovat elämykselliset luontokokemukset ja tunteiden ja ristiriitojen käsittelemisen mahdollisuus esimerkiksi taiteen avulla. Jos negatiivisia tunteita kuten ympäristöahdistusta ei käsitellä, ahdistus voi muuttua asioiden kieltämiseksi ja johtaa välinpitämättömyyteen. (Cantell & co. 2020, 59-65, 90, 164-165, 190) Siksi myös esimerkiksi taitoja taideaineita tarvitaan kestävän kehityksen edistämiseen.

“Elämyksellisten luontokokemusten“ ja paikkaan kiinnittymisen kannalta olennaista on myös koulun lähiympäristön hyödyntäminen opetuksessa sekä retket mahdollisuuksien mukaan. Tunnetun Palmerin puu -ympäristökasvatusmallin mukaan “oppiminen ympäristöSTÄ” onkin vain yksi osa kokonaisuutta. Yhtä merkittäviä ovat “oppiminen ympäristöSSÄ” sekä “toimiminen ympäristön PUOLESTA” ja kaikki tämä pohjautuu “merkittäviin ympäristökokemuksiin”. (Ks. esim.

Cantell & co. 2020, 118.)

Kun jokainen oppiaine hoitaa oman osa-alueensa, muodostuu oppilaitokseen monipuolinen kestävän kehityksen kasvatus esimerkiksi näin: • Vieraat kielet: Kestävään kehitykseen liittyvä sanasto ja keskustelu eri kielillä, kestävän kehityksen toteuttamistapoja eri maissa, pohdintaa matkustamisen vaihtoehdoista ja tarpeellisuudesta kansainväliselle ja kulttuuriselle osaamiselle, kulttuurinen moninaisuus ja sietäminen (nk. suvaitsevaisuus) • Luonnontieteet ja matematiikka: ympäristöongelmat luonnontieteellisinä ilmiöinä sekä luonnontieteelliset ratkaisut niihin, lähiympäristön luonnonolosuhteiden ja ilmiöiden tutkiminen • Maantiede: ympäristöongelmat ilmiönä ja vaikutukset ihmisyhteisöihin, ratkaisuvaihtoehtoja, lähiympäristön kulttuuri- ja luonnonmaantieteen tutkiminen • Historia: Ympäristöongelmien ja toisaalta ympäristön suojelun historiaa, sodat, ihmisoikeudet, niiden edistäminen ja niitä vastaan tehdyt rikokset, merkit menneisyydestä lähiympäristössä • Yhteiskuntaoppi: talouskasvun ja kestävän kehityksen yhteensovittaminen, haasteiden ratkaiseminen yhteiskunnallisesti (politiikka, kansalaisjärjestöt), hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden luominen ja vaaliminen yhteiskunnan tasolla, lähiympäristöön vaikuttaminen ja lähiympäristön yhteiskunnallisen rakenteen tutkiminen

• Katsomusaineet: ympäristöön, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät eettiset kysymykset, lähiympäristön katsomuksellisesti tärkeät paikat • Kotitalous: Energiapihi kotitalous, kuluttajan valinnat, ekologinen ruokavalio, lähiruuan tuotantoon tutustuminen • Käsityö: korjaaminen ja tuunaus, raaka-aineiden ja materiaalien alkuperä, uusiokäyttö, ympäristötaide lähiympäristössä • Musiikki, kuvataide, liikunta, äidinkieli: vaikuttava taide ja musiikki, vaikuttavat tekstit, elämyksellinen ymmärtäminen esim. taiteen, elokuvien ja kirjallisuuden kautta, tiedonvälityksen merkitys, lähiympäristön esteettinen arviointi ja kehittäminen, liikkuminen lähiympäristössä, lähiympäristön kuvailu ja kuvaaminen

Kestävä kehitys oppilaitoksen toimintakulttuurissa ja oppilaiden osallisuus Kestävän tulevaisuuden rakentaminen ei rajoitu vain eri oppiaineiden tavoitteiden toteuttamiseen kestävästi. Esimerkiksi LOPSin mukaan koulun toimintakulttuurin “tulee tukea opiskelijan omaa aktiivisuutta ja yhteisöllistä toimintaa. Sen tulee edistää jokaisen opiskelijan mahdollisuuksia osallistua lukion opiskeluympäristön ja yhteisöllisen toimintakulttuurin kehittämiseen” (LOPS 2019, 20). Lukio-opetus ohjaa opiskelijaa “toimimaan kestävän elämäntavan hyväksi tavoitteellisesti, tietoperustaisesti ja monipuolisessa yhteistyössä. […] Se rohkaisee opiskelijaa vaikuttamaan ja toimimaan nykyistä oikeudenmukaisemman, kestävämmän ja ihmisoikeuksia paremmin kunnioittavan yhteiskunnan ja maailman puolesta” (LOPS 2019, 58).

Vastaavasti perusopetuksen puolella “Oppilaat osallistuvat oman kehitysvaiheensa mukaisesti toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin. He saavat kokemuksia kuulluiksi ja arvostetuiksi tulemisesta yhteisön jäseninä. Yhteisö kannustaa demokraattiseen vuoropuheluun ja osallistumiseen sekä luo niille toimintatapoja ja rakenteita. “(POPS 2014, 28.) Käytännössä kuilu esimerkiksi ympäristötoiminnan ja koulun todellisuuden välillä on usein kuitenkin suuri ja haasteena onkin löytää nuorille uskottavia toimintamahdollisuuksia koulussa ja sen ulkopuolella (Aarnio-Linnanvuori 2018, 78).

Jokainen opettaja voi toki omassa opetuksessa ottaa huomioon myös nämä näkökohdat: oppilailta tulee ja voidaan kerätä palautetta, oppilaiden tulee voida osallistua oppituntien suunnitteluun esimerkiksi tekemällä ehdotuksia opetusmenetelmistä ja päätöksiä itse käyttämistään opiskelumenetelmistä. Oppilaat tulee ottaa vakavasti ja heidän tulee voida toimia turvallisesti yhdessä, niin että jokainen voi olla oma itsensä.

EcoSchools-sertifioidut koulut saavat oikeuden käyttää Vihreää lippua omassa lipputangossaan.

Kuva: Vihreä lippu.

Oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuuden kehittämiseksi laajemmin on hyödyllinen keino perustaa oppilas-ja/tai opiskelijakunnan rinnalle jonkinlainen kestävän kehityksen raati tai ympäristöryhmä. Jo lyhyen jäsenyyden tällaisessa osallisuusryhmässä tiedetään vahvistavan ympäristökansalaisuuden taitoja (Cantell & co. 215-217). Viikin norssissa toimii kaiken kaikkiaan kolme oppilaskuntaa: alaluokilla Pikkuparlamentti ja yläluokilla ja lukiossa omat oppilas- ja opiskelijakuntansa. Näin pyritään tarjoamaan aina ikätasoon sopivia osallistumismahdollisuuksia. Vastaavasti kestävän kehityksen raati toimii pääosin kahdessa osassa: 5-9-luokkalaisten peruskoulun raatina ja lukion raatina. Kansalaisuuden taitoja opetellaan ja harjoitetaan lisäksi esimerkiksi tukioppilas- ja tutortoiminnassa.

Unesco Associated Schools Network on aloittanut toimintansa 1953 ja Suomi on ollut verkoston jäsen vuodesta 1959.

Kuva: UNESCO ASPnet.

Oppilaiden osallisuusryhmien työtä tukevat aikuiset Erilaisten osallisuusryhmien työtä tukemaan tarvitaan koulun aikuisia. Oppilaskunnat, opiskelijakunnat, raadit ja tukioppilastoiminta tarvitsevat kukin tuekseen ohjaajan. Oppilaskuntien ja raadin ohjaajat sekä esimerkiksi tukioppilastoiminnasta vastaava opettaja saa Viikin norssina palkkiona 1vvt. Tämä asettaa ikävä kyllä tietysti opettajat eri arvoiseen asemaan opettamansa pääaineen opetusvelvollisuuden mukaan, mutta toisaalta palkkio ylipäänsä toki osoittaa työn arvostusta.

Käytännössä esimerkiksi Viikin norssissa kestävän kehityksen raadin ohjaaja tiedottaa toiminnasta kuten kokouksista yhtäältä oppilaille ja yleisemmin tempauksista ym. koteihin, henkilökunnalle sekä opettajistolle.

Ohjaaja myös valmistelee ainakin peruskoulun raadin kokouksia esimerkiksi luomalla jonkinlaisen esitys- tai asialistan, jossa on luonnollisesti oltava runsaasti tilaa oppilaiden omalle ideoinnille nimenomaan lukuvuoden aluksi. Kun jonkinlainen toimintasuunnitelma tai kalenteri on saatu tehtyä, onkin aika valmistella kokoukset niin, että oppilaat pääsevät oikeasti toteuttamaan suunnitelmansa.

OKKA- säätiön kestävän kehityksen sertifioinnin logossa äärettömyys yhdistyy vihreään kasvuun.

Logo: OKKa-säätiö.

Raatien ja oppilaskuntien ohjaajat palavat nopeasti loppuun ilman muiden aikuisten tukea. Siksi onkin hyvä, jos koulussa toimii sopivia henkilökunnan työryhmiä, jotka tukevat niin oppilaiden osallisuusryhmien kuin niiden ohjaajien työtä. Esimerkiksi Viikin norssissa toimii henkilöstön ”Kestävä tulevaisuus” -työryhmä, johon kuuluu lukuvuonna 2021-2022 viisi aineenopettajaa, neljä luokanopettajaa, kaksi koulunkäynnin ohjaajaa sekä kouluravintolan ravintolapäällikkö. Jatkuvaa yhteistyötä ryhmän ja raadin ohjaajan kanssa tekevät myös koulun it-tuki, vahtimestarit sekä rehtoristo.

Viikin norssin henkilöstön työryhmät kokoontuvat 5-6 kertaa vuodessa. Kestävä tulevaisuus -ryhmällä on kaksi nimettyä puheenjohtajaa, jotka vastaavat sen toiminnasta. Molemmille maksetaan tästä palkkio 100e/kk. Kestävä tulevaisuus -työryhmän lisäksi kestävää kehitystä edistävät omalta osaltaan myös seuraavat työryhmät: • TutKoKe eli Tutkimus-, Kokeilu- ja Kehittämistoiminta -työryhmä, jolla on meneillään mm. inkluusioon liittyvä tutkimushanke • Virtuaaliset ja fyysiset oppimisympäristöt -työryhmä: mm. koulurakennuksen ja pihan viihtyisyys, ergonomia • Osallisuus ja koulukulttuuri: fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi, mm. restoratiivinen sovittelu • Lakisääteinen yhteisöllisen oppilashuollon ryhmä Haasteena on luonnollisesti näissäkin yhteyksissä huomioida yhtä aikaa kaikki kestävyyden elementit.

Lopuksi: koulun johdon ratkaiseva rooli Jokaisessa oppilaitoksessa työn organisoinnista ja opetussuunnitelman toteutumisesta vastuussa on viime kädessä koulun johto eli yleensä rehtorit. Koska valta kouluissa on pitkälle keskitetty, on sen käyttäjien aktiivisesti etsittävä lain velvoitteiden mukaisesti tilanteita ja mahdollisuuksia antaa koulun oppilaiden, opiskelijoiden sekä henkilökunnan osallistua.

Osallisuuden kehittymisen kannalta suotavinta olisi, että osallisuus ei rajoittuisi oppilaiden ja henkilöstön muodolliseen ”kuulemiseen”, vaan myös todellisia päätöksentekomahdollisuuksia olisi tarjolla. Mieleen painuvia kokemuksia synnyttävät esimerkiksi mahdollisuudet äänestää annetuista vaihtoehdoista kuten koulun teemavuodesta, jostain tietystä hankinnasta tai päätöksestä.

Erittäin suotavaa olisi myös toteuttaa oppilaiden tekemiä perusteltuja aloitteita, ellei ole vahvoja perusteita toimia toisin. Näin Viikin norssissa hyviä osallisuuden ja vaikuttamisen kokemuksia onkin saatu esimerkiksi yhteistyöstä kouluravintolan ja yliopiston kiinteistöosaston kanssa, vuosittaisista teemavalinnoista sekä esim. Liikkuva koulu -hankkeen tekemistä hankinnoista päätettäessä.

Kirjallisuutta ja muita lähteitä: Aarnio-Linnanvuori, Essi (2010). Ympäristökasvatus: teoriaa, käsitteitä ja sisältöjä. Teoksessa Sipiläinen, Ilkka & Tukeva, Pekka: Ympäristökasvatus seurakunnassa. Helsinki: Kirjapaja.

Aarnio-Linnanvuori, Essi (2018): Ympäristö ylittää oppiainerajat. Arvolatautuneisuus ja monialaisuus koulun ympäristöopetuksen haasteina. Environmentalica Fennica 34.

Helsingin yliopisto.

Cantell, Hannele, Aarnio-Linnanvuori, Essi, Tani, Sirpa (2020): Ympäristökasvatus. Kestävän tulevaisuuden käsikirja. PS-Kustannus.

Connelly, Steve (2007) Mapping Sustainable Development as a Contested Concept. Local Environment 12 (3), 259– 278.

Goodland, Robert & Daly, Herman (1996) Environmental Sustainability: Universal and Non-negotiable. Environmental Applications 6 (4), 1002–1017.

LOPS 2015: Opetushallitus: Lukion opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2015:48.

LOPS 2019: Opetushallitus: Lukion opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2019:2a.

POPS 2014: Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2014:96.

Novissima-konferenssista puhtia TutKoKe-toimintaan Teksti: Jani Hannula & Marko van den Berg

Novissima-konferenssin taustasta sekä vuoden 2020 toteutuksesta on kirjoitettu aiemmin Siriuksen numerossa 1/2020. Keskitymme tässä tekstissä kuvaamaan etänä toteutettavan konferenssin mahdollisuuksia ja haasteita sekä konferenssin tulevaisuudennäkymiä.

Helsingin yliopiston harjoittelukoulut ovat vuo-

desta 2018 lähtien järjestäneet TutKoKe-toimintansa tueksi kerran vuodessa yhden iltapäivän mittaisen Novissima-konferenssin. Konferenssissa Helsingin normaalilyseon ja Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun opettajat esittelevät omia tutkimus-, kokeilu- ja kehittämisprojektejaan. Samalla tarjoutuu mahdollisuus verkostoitua ja pohtia yhdessä erilaisten projektien edistämistä. Konferenssi on jo ehtinyt muodostua jokakeväiseksi perinteeksi, jota edes koronarajoitukset eivät ole pysäyttäneet.

Kaksi viimeistä Novissima-konferenssia on koron-

arajoitusten takia järjestetty etänä. Vaikka etätoteutus on vähentänyt epämuodollisia ja spontaaneja kohtaamisia kollegoiden kanssa, on virtuaalinen toteutus toisaalta tarjonnut myös uusia mahdollisuuksia. Alun perin konferenssi oli suunnattu pelkästään Helsingin normaalikoulujen opettajille, mutta viime vuosina tapahtumaa on alettu kokeilumielessä laajentaa. Keväällä 2021 mukana oli neljä esitysten pitäjää Oulun normaalikoulusta ja tänä keväänä avasimme tapahtuman opettajaopiskelijoillemme. Harjoittelijamme saivat lukea osallistumisensa osaksi kevään päättöharjoittelu-opintojaan.

Konferenssin kululle on vuosien varrella raken-

tunut hyväksi koettu sapluuna, mutta pyrimme myös kehittämään tapahtumaa jatkuvasti. Tänä keväänä tilaisuuden aloituksessa oli mukana professori Maija Akselan esitys siitä, miten kehittämistutkimuksen menetelmällä voidaan tuottaa uusia pedagogisia innovaatioita.

Virtuaalisen konferenssin varsinaiset esitykset,

Kuva: Adobe Stock

oli jaettu kolmeen 20 minuutin sessioon, joiden välissä oli lyhyt tauko. Tapana on, että osallistujat saavat itse valita, mitkä kolme esitystä he haluavat kuunnella. Valinnanvaraa onneksi on, sillä esimerkiksi viimeisimmissä Novissimassa oli tarjolla 21 esitystä. Esitysten valintaa tänä keväänä saattoi helpottaa se, että yhteen Zoom-huoneeseen oli valittu jokin esityksiä läpileikkaava teema kuten eriyttäminen, oppilaiden osallisuus tai didaktiset kokeilut. Näin osallistujalla oli halutessaan mahdollisuus viettää koko rinnakkaissessio tietyn teeman parissa.

Pyrimme jatkuvasti keittämään Novissima-ta-

pahtumaa. Jatkossa konferenssia tullaan luultavasti viemään hybriditoteutuksen suuntaan, jolloin osa sessioista voidaan välittää etäyhteyden kautta. Toisaalta pohdimme jatkuvasti myös Novissima-konferenssin laajempia tavoitteita. Olemme Helsingissä halunneet pitää TutKoKe-toiminnan paletin leveänä: mukaan mahtuvat niin erilaiset pedagogiset ja didaktiset kokeilut kuin väitöskirja- ja postdoc-tutkimuskin.

Haluamme, että Novissima-konferenssin esitykset ilmentävät jatkossakin koko TutKoKe-toiminnan kirjoa.

Tapahtumasta voi saada konkreettisia ideoita oman opetus- ja ohjaamistoimintansa kehittämiseen. Toisaalta osa esityksistä pohjautuu akateemiseen tutkimukseen, jonka edistäminen on yksi TutKoKe-toiminnan keskeisistä tavoitteista.

Novissima-konferenssi on myös näyteikkuna,

joka osoittaa konkreettisesti, että harjoittelukouluissa tehdään monipuolista tutkimus-, kokeilu-, ja kehittämistoimintaa. Tulevaisuudessa suunnittelemme avaavamme tätä ikkunaa entistä enemmän myös erilaisille sidosryhmille. Näitä ovat esimerkiksi kaupungin koulujen rehtorit sekä opetus- ja kulttuuriministeriön ja opetushallituksen edustajat. Tavoitteenamme on paitsi tehdä toimintamme näkyväksi, niin myös edistää erilaisia yhteistyöprojekteja, joiden kautta TutKoKe-toiminnan tuloksia voidaan hyödyntää myös harjoittelukoulujen ulkopuolella.

Virikkeitä verkostosta

eNorssin aine- ja teemaryhmätyöskentely Teksti: Olli-Pekka Salo

Aine- ja teemaryhmätyöskentelyä on verkostossa harrastettu nyt reilun vuoden. Osa ryhmistä toimii hyvin aktiivisesti ja on tavannut jo useasti, osa vastaa käynnistelee toimintaansa. Tavoitteena on, että jokainen ryhmä toimii jatkossa itseohjautuvasti ja järjestää tapaamisia tarpeen ja kiinnostuksen mukaan, mutta tapaamisille pyritään järjestämään aikaa myös eNorssi-seminaarien yhteyteen.

Toiminta on koettu hyvin antoisaksi, sillä käytänteistä keskusteleminen ja kokemusten jakaminen ovat antaneet työkaluja kehittää toimintaa eri yksiköissä. Vaikka monella on halu tavata kollegoita, on haastavaa löytää yhteistä aikaa tapaamisille. Jatkossa olisikin hyvä miettiä, miten näitä tärkeitä tapaamisia saisi järjestettyä siten, että niihin päästäisiin laajemmin mukaan.

Tapaamiset voisivat olla esimerkiksi pari kertaa vuodessa siten, että samaan aikaan ei olisi muuta opetusta tai tehtäviä. Tämä toki edellyttäisi norssien yhteistä koordinointia ja yhteistyötä koulujen johdon kanssa.

Ohessa on lista aine- ja teemaryhmien koordinaattoreista, joihin voitte ottaa yhteyttä, mikäli yhteistyö kiinnostaa. Jos et löydä mieleistäsi ryhmää, voit ehdottaa sellaista itse. Ota siinä tapauksessa yhteyttä Olli-Pekkaan (olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi) ja kerro toiveistasi. Yhteydenpidon edistämiseksi aine- ja teemaryhmätyöskentelyä on tarkoitus tuoda näkyväksi myös eNorssin verkkosivuilla.

Aine- ja teemaryhmät Biologia ja maantiede Merja Kuisma (Tre) merja.kuisma@tuni.fi Eritysopetus Nina Högerman (Tku) nmlhog@utu.fi Susan Jäntti (Tku) susan.jantti@utu.fi Esi- ja alkuopetus Ei vielä koordinaattoria Fysiikka ja kemia Tom Nevanpää (Jkl) tom.nevanpaa@jyu.fi Historia ja yhteiskuntaoppi Juha Vänttinen (Tku) juha.vanttinen@utu.fi Kanslia (kaikki asteet) Marika Toth (Jns) marika.toth@uef.fi Marja Pakarinen (Jns) marja.pakarinen@uef.fi Kielet Olli-Pekka Salo (Jkl) olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi Kotitalous Noora Näsänen (Tku) noonas@utu.fi Koulunkäynnin ohjaus Ilona Sammalkorpi (Tku) ilona.sammalkorpi@utu.fi Kuvataide Kerttu Korhonen (Jkl) kerttu.l.m.korhonen@jyu.fi Käsityö Jaana Anttonen (Oulu) jaana.anttonen@oulu.fi Jaana Inki (Tre) jaana.inki@tuni.fi Liikunta ja terveystieto

Ei vielä koordinaattoria Matematiikka Perttu Ervelius (Hki) perttu.ervelius@helsinki.fi Musiikki Ei vielä koordinaattoria Opinto-ohjaus Saara Hartikainen (Jns) saara.hartikainen@uef.fi Suomi toisena kielenä (S2) Outi Laitinen (Oulu) outi.laitinen@oulu.fi Helena Nissilä (Oulu) helena.nissila@oulu.fi

Hei! eNorssin kuvisopeille on luotu oma ryhmä Facebookiin.

Siis: eNorssien kuvisopet Ryhmä on yksityinen, hyväksyn jäseneksi kaikki halukkaat.

T: Kerttu

Suunnittelijat ja muu henkilöstö Jari Sjölund (Tku) jari.sjolund@utu.fi TVT Mikko Horila (Tre) mikko.horila@tuni.fi Tuomo Tammi (Tre) tuomo.tammi@tuni.fi Uskonto, elämänkatsomustieto, psykologia ja filosofia Juha Mikkonen (Oulu) juha.t.mikkonen@oulu.fi Äidinkieli ja kirjallisuus Anniina Kariniemi (Jns) anniina.kariniemi@uef.fi

Harjoittelukoulujen katsomus-, psykologian ja filosofian opettajien kuulumisia Teksti: Juha Mikkonen

Olemme tavanneet harjoittelukoulujen katsomus-, psykologian ja filosofian aineiden opettajien ryhmässä tämän kouluvuoden aikana useimmiten melko pienellä, mutta aktiivisella ryhmällä. Päädyimme aineryhmässämme siihen, että pidämme tapaamiset epävirallisina ja jaamme sen sijaan ajankohtaisia ajatuksia sekä keskustelemme käytännöistä ja kokemuksista kouluillamme.

Tässä muutamia poimintoja käsittelemistämme aiheista.

Eniten meitä on keskusteluttanut katsomusopetuksen mahdollinen uusi malli. Jatketaanko entiseen malliin eriytetyillä uskontojen ja elämänkatsomustiedon tunneilla, avataanko elämänkatsomustieto kaikille, tuleeko sen sijaan oppilaille yhteinen katsomusopetus kuten muissa Pohjoismaissa vai otetaanko käyttöön hybridimalli, jossa opetusta on osin yhdessä ja osin erikseen katsomusryhmäkohtaisesti.

Tähän liittyen teimme kyselyn myös harjoittelukoulujen katsomusaineiden opettajille ja tiedotimme tuloksista Vesa Åhsille ja Eero Salmenkivelle, jotka tekivät Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta to 21.4. julkistetun selvityksen eri katsomusopetuksen malleihin liittyvistä mielipiteistä.

Muita aineryhmämme keskusteluissa esiin nousseita kysymyksiä ovat olleet muun muassa Päivi Räsäsen oikeudenkäynti ja siihen liittyvät sanan- ja uskonnonvapauden käsittely katsomusaineiden tunneilla,

eroavuudet puolikkaan ja täyden lukion opintojakson määritelmissä sekä niiden palkanmaksussa kouluissamme sekä ylioppilastutkinnon kirjoittajien määrä oppiaineissamme – esimerkiksi uskonnon kirjoittajien määrä on noussut, koska siitä suhteellisesti varsin hyvät pisteet jatko-opintoihin, kun taas psykologiassa ja filosofiassa emme vastaavaa ole huomanneet.

Viime tapaamiskerralla meitä puhututtivat myös yo-kirjoitusten arviointikäytännöt, joista osalla meistä oli omakohtaista kokemusta myös lautakunnan puolelta. Totesimme muun muassa, että sensorille ei näy mistä koulusta arvioitavat vastaukset tulevat.

Pohdimme lisäksi yhdessä, miksi joillakin oppilailla tuntuu olevan uskonnon oppiaineesta kielteinen käsitys yläkouluun tullessaan. Monilla oli toisaalta kokemusta siitä, että uskonnosta on tullut useille mieluinen aine yläkoulussa.

Kuva: Adobe Stock

Sähköisten ja painettujen oppikirjojen käyttö puhutti myös. Kouluillamme on eri käytäntöjä – toiset ovat pitäytyneet pääosin painetuissa materiaaleissa, jotkut käyttävät molempia, kun taas toiset ovat siirtyneet kokonaan sähköisiin kirjoihin. Painetuilla kirjoilla tuntui olevan keskuudessamme merkittävää kannatusta, koska oppilaat eivät niitä käytettäessä ole niin läppäreissään kiinni eivätkä opiskelijoiden silmät väsy yhtä paljon, kun ruutuaika on rajatumpaa. Samalla syvällinen oppiminen vaikuttaa onnistuvan painomateriaaleista paremmin. Vastaavasti pelkona on, että kustantajat saattavat luopua painokirjojen tuottamisesta, jos kirjoja ei nyt tilata riittävässä määrin.

Marko van den Bergin puheenvuoro ainedidaktisessa symposiumissa Marko van den Berg eNorssin Tutkoke-ryhmän puheenjohtaja

Tämän vuoden ainedidaktinen symposiumi (SATS) toteutettiin koronatilanteen vuoksi etäkonferenssina Zoom-palvelussa. Pidin helmikuussa järjestetyssä symposiumissa puheenvuoron, joka käsitteli tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa Suomen harjoittelukouluissa. Oletin, että suurimmalle osalle yleisöstä aihepiiri ei ole välttämättä kovin tuttu, joten lähdin liikkeelle perusteista: avasin sitä, mitä Tutkoke-toiminta tarkoittaa, miten se ilmenee käytännössä ja miten sitä on harjoittelukouluilla organisoitu.

Nostin esille muun muassa koko harjoittelukouluverkoston yhteisen Tutkoke-toiminnan, koulujen omat Tutkoke-ryhmät sekä luonnollisesti myös Sirius-lehden. Mainitsin esityksessäni Tutkoke-toiminnan akateemisen puolen kuten väitöskirjatyöt ja referee-artikkelit samoin kuin roolimme tieteellisen tutkimuksen yhteistyökumppanina. Toisaalta painotin, että myös muunlainen kokeilu- ja kehittämistoiminta, kuten uudenlaisten opetusmenetelmien kokeileminen on olennainen osa Tutkoke-työtä. Saamani palautteen perusteella esitys sai hyvän vastaanoton. On mukavaa huomata, että harjoittelukoulujen toimintaan suhtaudutaan lähtökohtaisesti erittäin myönteisesti.

Pidän tärkeänä, että Tutkoke-toiminta tunnetaan laajasti myös harjoittelukoulujen ulkopuolella. Se viestii erilaisille sidosryhmille ja poliittisille päättäjille, että opetus- ja ohjaustyömme perustuu ajantasaiseen tutkittuun tietoon ja että meillä on tärkeä rooli akateemisen opettajakoulutuksen kehittämisessä. Me olemme myös tutkimusaineoston keräämispaikkoja ja monet opettajamme osallistuvat tieteelliseen tutkimustyöhön. Tällainen selkeä ja johdonmukainen viesti ja sen taustalla oleva toiminta varmistaa osaltaan sitä, että asemamme suomalaisessa koulutuskentässä on jatkossakin turvattu.

Vuoden harjoittelunohjaajaksi valittiin Tiina Pajunoja Tampereen yliopiston normaalikoululta Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL palkitsee vuosittain vuoden harjoittelunohjaajan ja nyt vuonna 2022 palkinnon on ansainnut harjoittelunohjaaja Tiina Pajunoja. Vuoden vuoden harjoittelunohjaaja valitaan SOOLin jäsenistöltä tulleiden esitysten perusteella ja tällä valinnalla SOOL haluaa kiinnittää huomiota asiantuntevan harjoittelunohjauksen merkitykseen osana opiskelijoiden opettajuuteen kasvua sekä opettajaidentiteetin löytymistä.

Ohjattu opetusharjoittelu on tärkeä osa opettajankoulutusta, ja henkilökohtainen ohjaus on oleellinen osa koko opetusharjoittelua. Hyvä harjoittelunohjaaja välittää opiskelijalle selkeää ja todenmukaista käsitystä opettajuudesta sekä antaa opiskelijan kokeilla ja epäonnistua. Laadukkaan harjoittelunohjauksen perustana on ohjaajan ammattitaito ja kyky huomioida harjoittelijan yksilölliset tarpeet.

Tiina Pajunoja täyttää edellä mainitut piirteet. Jäsenistöltä tulleessa esityksessä häntä kuvaillaan myös seuraavanlaisesti: Ohjaajaksi, joka ei ole luomassa painovalmiita tulevia opettajia, vaan auttaa harjoittelijoita etsimään oman opettajuuden heidän oman persoonansa ja luonteensa kautta. Tiina painottaa, että olet paras opettaja olemalla oma itsesi ja hyödyntämällä omat vahvuutesi.

Tiina luo turvallisen tilan kokeilulle ja opettelulle, kertoo mokan olevan lahja ja niiden kautta oppivan – jokainen mokaa joskus. Kaiken kaikkiaan kyseessä on positiivisen pedagogian lähettiläs, ymmärtäväinen ja ennen kaikkea kuunteleva harjoittelunohjaaja, joka pohjaa oppinsa tutkittuun tietoon ja välittää harjoittelunohjaajalle tutkittua tietoa.

https://www.sool.fi/vaikuttaminen/ vuoden-harjoittelunohjaaja/

Norssien uudet tohtorit FT Eerika Virranmäki

Maantiede merkityksellisten ajattelutaitojen ja tietojen edistäjänä FT Eerika Virranmäki Oulun normaalikoulu

Oulun normaalikoulun maantieteen ja biologian lehtori Eerika Virranmäki puolusti ansiokkaasti väitöskirjaansa ”Geography’s ability to enhance powerful thinking skills and knowledge” (Maantiede merkityksellisten ajattelutaitojen ja tietojen edistäjänä) perjantaina 4.3.2022 Oulun yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi dosentti Petteri Muukkonen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori emeritus Jarmo Rusanen Oulun yliopistosta. Työn toisena ohjaajana on toiminut FT, lehtori Kirsi Valta-Hulkkonen Oulun normaalikoulusta.

Linkki väitöskirjaan https://nordia.journal.fi/issue/view/51-1 Väitöskirjan osajulkaisut ovat luettavissa seuraavista linkeistä https://doi.org/10.1080/10382046.2018.1561637 https://doi.org/10.1016/j.stueduc.2020.100896 https://doi.org/10.1080/00221341.2021.1877330

Väitöskirjassaan Virranmäen tarkoituksena oli laajentaa ymmärrystä maantieteen opetuksen välittämistä merkityksellisistä ajattelutaidoista ja tiedoista. Hän on kietonut yhteen teoreettiset keskustelut merkityksellisestä maantieteellisestä tiedosta (Young 2008, Maude 2018) ja uudistetusta Bloomin taksonomiasta (Anderson & Krathwohl 2001). Virranmäki esittää, että nämä kaksi näkökulmaa täydentävät toisiaan ja niiden avulla maantieteen edistämät merkitykselliset ajattelutaidot ja tiedot saadaan näkyväksi. Tavoitteena Virranmäellä oli selvittää miten maantieteen opetus voi edistää oppijoiden ajattelutaitoja ja merkityksellistä tietoa, käyttämällä esimerkkinä Suomen lukiomaantiedettä, joka on viime vuosina kohdannut suuria uudistuksia opetussuunnitelmien, lukion tuntijaon sekä ylioppilaskokeiden digitalisoitumisen myötä.

Virranmäen väitöskirja perustuu kolmeen itsenäiseen, kansainvälisissä julkaisuissa julkaistuun tutkimusartikkeliin. Väitöskirjan empiirinen osa koostuu useasta erilaisesta aineistosta: 11 lukiomaantieteen opettajien käsitekartoista ja syvähaastatteluista; 331 paperisesta ja digitaalisesta maantieteen ylioppilaskoekysymyksestä vuosilta 2013–2019; 800 lukio-opiskelijan maantieteen ylioppilaskoetehtävävastauksista vuosilta 2015–2017 ja 173 osaamistavoitteesta vuosien 2003, 2015 ja 2019 maantieteen opetussuunnitelmista. Aineistoa on analysoitu kvalitatiivisella tutkimusotteella, käyttäen sekä induktiivista että deduktiivista laadullista sisällönanalyysiä. Lisäksi Virranmäki käytti tutkimuksessaan kvantifiointia, kuvailevia tunnuslukuja sekä tilastollisia analyysejä ymmärtääkseen tutkittua ilmiötä kokonaisvaltaisemmin.

Väitöskirjan tulokset viittaavat siihen, että erilaiset ajattelutaidot sekä tiedon ulottuvuudet kuten myös erilaiset merkityksellisen maantieteellisen tiedon tyypit ovat kaikki edustettuina Suomen maantieteen osaamistavoitteissa, ylioppilaskoekysymyksissä ja opettajien käsityksissä. Kuitenkin yli puolet osaamistavoitteista sekä koekysymyksistä painottavat alempia ajattelutaitoja eli muistamista, ymmärtämistä ja soveltamista. Eli oppijoilta edellytetään pääasiassa tiedon selittämistä, tulkitsemista, vertailemista ja muistamista. Toisaalta maantieteen opettajat painottavat omassa opetuksessaan myös korkeampia ajattelutaitoja, erityisesti analysoimista ja luomista, mutta osittain myös arvioimista. Ylioppilaskokeen digitalisoituminen ja opetussuunnitelmauudistukset muuttivat painotusta korkeampien ajattelutaitojen suuntaan.

Eniten lisääntyivät analysoimista vaativat osaamistavoitteet ja koekysymykset. Näin ollen, oppijoilta edellytetään yhä enemmän tiedon jäsentelyä, usean eri tietolähteen samanaikaista tarkastelua sekä syy-seuraussuhteiden esiintuomista.

Ajattelutaidoista arvioimiseen ja luomiseen pohjaavia osaamistavoitteita tai koekysymyksiä havaittiin olevan kauttaaltaan vähän. Tutkimuksen tulokset antavat myös viitteitä siitä, että opiskelijoilla on vaikeuksia osoittaa korkeampia ajattelutaitoja, erityisesti arvioimista ja luomista, sekä paperisessa että digitaalisessa kokeessa. Opiskelijoilla on hankaluuksia kriittisessä ja luovassa, kokonaisvaltaisessa ajattelussa, vaihtoehtoisten tulevaisuuksien tai ratkaisumallien pohtimisessa sekä harkittujen ja perusteltujen johtopäätösten tekemisessä maantieteellisistä ilmiöistä.

Kokonaisuutena ajatellen maantiede mahdollistaa merkityksellisten ajattelutaitojen ja tietojen kehittämisen. Kuitenkin vahvistaaksemme merkityksellisen maantieteellisen tiedon asemaa suomalaisissa kouluissa, Virranmäki esittää tarpeen käydä keskustelua alempien ja korkeampien ajattelutaitojen painotuksesta maantieteen opetuksessa sekä opettajien ja oppijoiden osallistamisesta ajattelutaitojen merkityksen pohtimiseen osana maantieteen opetusta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa maantieteen osaamistavoitteita sekä opetus- ja arviointimenetelmiä. Ajattelutaitojen kehittyminen tulisi ottaa huomioon myös laadittaessa opetussuunnitelma ja ylioppilaskoekysymyksiä.

VAIKUTTAJAKOLUMNI

Nopeasti muuttuva maailma –

Tietostrategia ja tulevaisuus Ville-Juhani Nivasalo projektipäällikkö, Lapin yliopiston harjoittelukoulu

Jo ehkä hieman kuluneessa sanonnassa tode-

taan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Sama tuntuu pitävän paikkansa myös siinä, miten digitaidoista puhutaan oppimisen ja koulutuksen viitekehyksessä. Opetushallituksen lanseeraama Uudet lukutaidot -kehittämisohjelma toi mukanaan kuluneella lukuvuodella jälleen yhden tavan määritellä sitä, millä nimellä ja sisällöillä oppilaan digitaidoista voitaisiin puhua. Nyt siitäkin yritetään käsitteenä vähitellen luopua, koska uusi on uutta vain hetken.

Täytyy myöntää, että ainakin tuhat kertaa sa-

naparin Uudet lukutaidot toistaneena, se alkaa kieltämättä jo hieman maistua puulta. Toisaalta siinä on mielestäni edelleen erittäin hyvä tausta-ajatus. Jokainen sukupolvi on kuluneen vuosisadan aikana tarvinnut kiihtyvällä tahdilla yhä uusia ja uusia taitoja pystyäkseen tulkitsemaan ja hallitsemaan ympäristöään.

Nykyaikana tuo tahti on vain kiihtynyt. On selvää, että esimerkiksi vuonna 2022 media-avaruus on huomattavan erilainen, kuin mitä se on ollut vaikkapa vuonna 2018. Koronapandemian ja myöhemmin Ukrainan sodan mukanaan tuoma, laajalle levinnyt, tahallisesti ja tahattomasti levitetty väärä tieto on ajallemme erityisen kuvaavaa tavalla, joka ei ole ollut yhtä todellista vielä muutamia vuosia sitten.

eNorssi-verkoston päivitetyssä Tietostrate-

giassa 2022-2025 oppilaan osaamisen kuvauksia on työstetty läheisessä yhteistyössä Opetushallituksen Uudet lukutaidot -ohjelman kanssa. Opettajankoulutuksen näkökulmasta on keskeistä, että jokainen Suomen normaalikoulu elää ja hengittää uutta strategiaa.

Kuitenkin vielä tärkeämpää on nähdä se, että strategia-asiakirja tällaisenaan on aikansa tuote.

Koulujen ulkopuolinen toimintaympäristö muut-

tuu ja mukautuu jatkuvasti. Myös organisaatiotutkimuksessa tämä on havaittu. Sekä organisaatiot että niitä ympäröivä yhteiskunta nähdään erittäin kompleksisina ja limittyneinä, jatkuvassa muutoksen tilassa olevina organismeina. Selviytyäkseen ja pärjätäkseen on syleiltävä hybridiajattelua. Vanhat mallit voivat olla rinnalla sen aikaa, kuin on tarkoituksenmukaista, mutta painopisteen tulisi olla uuden kehittämisessä ja kokeilemisessa. Keskeistä on, että pyritään havaitsemaan omista sidosryhmistä ja toimintaympäristöstä tulevat heikotkin signaalit ja reagoimaan niihin.

Näin varmistamme, että tarjoamme sekä oppilaille että opettajaopiskelijoille parhaan mahdollisen oppimisympäristön tulevaisuuden muuttuvissa haasteissa.

VAIKUTTAJAKOLUMNI

Oletko opetusalan tutkija, politiikan kentällä tai muuten koulutukseen vaikuttaja?

Kirjoita Siriukseen kolumni! Voit käsitellä tekstissä tärkeäksi näkemääsi teemaa, kunhan se koskee opetusta, koulutusta tai opettajankoulutusta. Myös kasvatus on meitä kiinnostava aihealue. Tekstin merkkimäärä mieluiten alle 3000 - mutta tulemme toimeen vaikka ylittäisit sen hieman. Lähetä tekstisi osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi

CMI:n konfliktinratkaisuopit nuorten saataville helposti ja innostavasti - Ahtisaari-päivi­ltä­ ilmainen mobiilikurssi opetuksen tueksi Teksti ja kuvat: Aino Niskala

CMI:n globaalikasvatushanke Ahtisaari-päivät on jalkautunut suomalaisiin kouluihin jo yli kymmenen vuoden ajan kertomaan nuorille rauhanvälityksestä ja konfliktien ratkaisusta. Epävarmuus ja ristiriidat ovat lisääntyneet nuorten elämässä, niin arjessa kuin kouluympäristössäkin, eikä vallitseva tilanne lähialueilla tuo helpotusta henkiseen kuormitukseen, jolle nuoret altistuvat.

Vuonna 2020 CMI ja opetushallitus teettivät opettajille ja oppilaille yhteiskyselyn, jossa kartoitettiin konfliktinratkaisutaitojen tarpeellisuutta koulumaailmassa.

Kyselyyn vastasi yli 12 000 oppilaista ja opettajaa yläkouluista, lukiosta ja ammattikouluista kautta maan.

Kyselyn tulokset olivat kiinnostavia; erimielisyydet koettiin toisaalta luonnolliseksi osaksi elämää, mutta niiden määrän nähtiin lisääntyneen sosiaalisen median myötä.

Konfliktit koettiin raskaina ja energiaa vievinä. Kyselyssä nousi esiin halu löytää yhteinen lopputulema ja sovinto, mutta työkaluja tälle ei koettu olevan. Tunnetaidot, vuorovaikutustaidot sekä keskustelutaidot, sekä niiden mahdollinen puute, nousivat kyselyssä erityisesti esiin. Helppoja, yksinkertaisia työkaluja tuntui olevan harvassa.

Tilanne oli yksiselitteinen; tarve oli, työkaluja ei. CMI:ltä kuitenkin löytyi yli 20 vuoden osaaminen konfliktinratkaisusta ja tämä osaaminen oli jo osittain valjastettu koulujen käyttöön erilaisten oppimateriaalien muodossa. Nämä oppimateriaalit eivät kuitenkaan riittävästi resonoineet koulujen arjen kanssa ja niiden käyttöönotto vaatii opettajilta aikaa ja valmistelua.

Alettiin pohtia, millä keinoin materiaalit saataisiin helpommin koulujen käyttöön tukemaan opettajien työtä sekä suoraan oppilaiden saataville.

Ihmiset tapasivat, ajatukset vaihtuivat. Ja niin CMI ja Funzi löysivät toisensa.

Funzi on suomalainen mobiilioppimispalvelu, jonka lyhyet itseopiskelukurssit kehittävät kriittisiä tulevaisuuden taitoja vain 15 minuutin päivittäisellä opiskelulla. Funzi toimii kaikkien matkapuhelimien verkkoselaimella, myös hitaammilla yhteyksillä tavoittaen nuoret kaikkialla maailmassa. Funzin missio on tarjota 90 prosentille maapallon asukkaista mahdollisuuden oppia luottaen mobiiliteknologian voimaan.

Ja niin alkoi yhteistyö. Funzi antoi käyttöön alustansa ja osaamisensa mobiilikursseista ja Ahtisaari-päivät antoi käyttöön oppimateriaalipakettinsa sekä tietotaitonsa konfliktinratkaisusta. Yhdessä Ahtisaari-päivät ja Funzi loivat opettajille opetuksen tueksi ilmaisen Konfliktinratkaisun perusteet -mobiilikurssin.

Mobiilikurssista ymmärrystä niin kansainvälisiin konflikteihin kuin arjen riitoihin Konfliktinratkaisun perusteet -mobiilikurssi on Ahtisaari-päivien vastaus vuoden 2020 kyselyssä nousseeseen työkalujen tarpeeseen. Kurssi tutkii konflikteja useilla eri tasoilla ja syventää oppijan ymmärrystä siitä, mitkä asiat aiheuttavat konflikteja sekä miten henkilökohtaisia ja kansainvälisiä konflikteja ja ristiriitoja voidaan ratkaista.

Kurssi antaa oppijalle konkreettisia työkaluja, joiden avulla riidat eivät pääse kasvamaan, ja jotka auttavat yhteisen kompromissin löytämisessä sovinnon saavuttamiseksi. Kurssissa painotetaan keskustelu- ja tunnetaitoja, sekä laajennetaan oppijan ymmärrystä siitä, minkälaiset asiat voivat lisätä eritasoisten riitojen ja konfliktien mahdollisuutta. Kurssin läpikäymällä nuori oppii ymmärtämään kansainvälisiä konflikteja kurssin sisältäessä konkreettisia esimerkkejä CMI:n rauhanprosesseista. Vaikka kurssin ensisijainen kohderyhmä ovat opettajat oppilaineen, kurssi on avoin kaiken ikäisille rauhanrakennuksesta kiinnostuneille kansalaisille.

Mobiilikurssissa materiaali on jaettu pieniin kokonaisuuksiin, jolloin tietoa on helpompi sisäistää sen samalla hyödyntäen pelillisen oppimisen pedagogiikkaa, joka taas tekee opiskelusta hauskaa ja palkitsevaa.

Kurssia voi opiskella itsenäisesti tai opettajat voivat sitoa sen osaksi esimerkiksi yhteiskuntaopin tai historian oppijaksoa. Parhaimmillaan kurssi on silloin, kun oppilaat suorittavat kurssin oppijaksoja itsenäisesti, mutta niiden teemoista ja heränneistä kysymyksistä keskustellaan yhteisesti opettajan johdolla. Itsenäisesti opiskeltaessa kurssin suorittamiseen riittää 15 minuuttia päivässä, jolloin koko kurssi on suoritettu seitsemässä päivässä.

” Konfliktinratkaisutaitojen opetteleminen on auttanut minua ymmärtämään, miksi riitoja ja konflikteja ylipäätään syntyy. Kurssi on opettanut minulle erilaisia vuorovaikutuksen ja kuuntelemisen taitoja, jonka seurauksena olen oppinut toimimaan kiistatilanteissa niin, etteivät ne eskaloidu entisestään” Lennoneiden rauhanlähettiläs Helmiina Latvanen.

Ahtisaari-päivien tiimi toivoo, että kurssi löytäisi paikkansa opetuksen tukena jo tänä keväänä. Kurssi tulee kuitenkin olemaan käytettävissä myös tulevana syksynä ja tavoite onkin kehittää kurssin ohelle erilaisia koulussa käytettäviä paketteja. Näiden opetuspakettien avulla opettajien on helppo syventää kurssissa opittuja asioita ja näin laajentaa oppilaiden osaamista.

i

CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundation on itsenäinen suomalainen säätiö, joka ehkäisee ja ratkaisee konflikteja vuoropuhelun ja rauhanvälityksen avulla. Presidentti ja rauhannobelisti Martti Ahtisaaren vuonna 2000 perustama CMI on yksi maailman johtavista rauhanvälittäjistä. Tiimiin kuuluu yli sata kansainvälistä asiantuntijaa, jotka työskentelevät yhdessä yli kolmensadan kansainvälisen kumppanin kanssa. CMI on ollut mukana edistämässä rauhaa yli 50:ssä rauhanprosessia Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Euraasiassa ja Aasiassa.

Ahtisaari-päivät

on CMI - Martti Ahtisaari Peace Foundationin Suomessa tekemä hanke, jonka tavoitteena on lisätä tietoa rauhanvälityksestä, konfliktin ratkaisusta ja sovittelun merkityksestä suomalaisissa kouluissa. Konfliktit ja riidat kuuluvat jokaisen arkeen ja on tärkeää oppia ratkaisemaan niitä. Ahtisaari-päivien tavoitteena onkin tehdä konfliktinratkaisusta kansalaistaito.

Lennonit

on CMI:n vuonna 2017 perustama nuorten rauhanlähettiläiden ryhmä, joiden tehtävänä on rohkaista nuoria olemaan rauhantekijöitä omassa elämässään.

Ryhmä koostuu 16–24-vuotiaista vapaaehtoisista.

Lennoneiden tavoitteena on edistää vuoropuhelua ja ehkäistä siten konfliktien syntymistä, innostaa nuoria tekemään töitä rauhan eteen omassa arjessaan ja pitää ääntä nuorten roolista rauhantyössä. Lennoneiden Riitasointuja-podcast julkaistaan kevään aikana.

Uusien Lennoneiden haku käynnistyy toukokuussa ja valinnat tehdään ennen kesää.

Kevään eNorssi-seminaarissa Joensuussa julkaistiin

kaksi uutta teosta

Kehittyvä pedagoginen tuki (KePeTu) on yksi eNorssin työryhmistä. Työryhmä on tuonut Norssi-verkoston opettajia ympäri Suomen yhteen pohtimaan pedagogista tukea ja siihen liittyviä malleja. Tavoitteenamme on kehittää ja jakaa toimivia käytänteitä opetushenkilöstölle ja opettajaharjoittelijoille sekä luoda yhdessä uusia pedagogiseen tukeen liittyviä toimintatapoja.

Kutsuimme eri normaalikoulujen opettajia kirjoittamaan käytännönläheisiä, opetusta ja työtapoja kehittäviä kirjoituksia. Ammatillisen julkaisun aiheiksi valitsimme yhteisopettajuuden, arvioinnin ja ohjauksen, joita on tarkasteltu pedagogisen tuen näkökulmasta. Kirjoituksia saimme Joensuun, Rauman, Tampereen ja Turun normaalikouluista sekä Oulun yliopistosta. Kiitos kaikille, jotka jakoivat arvokasta arkeaan.

Antoisia lukuhetkiä teille toivottavat Kehittyvä pedagoginen tuki –työryhmän jäsenet.

Oppimis- ja toimintaympäristöjen kehittäminen harjoittelukouluissa III -julkaisu on kolmas yliopistollisten harjoittelukoulujen oppimisympäristöjulkaisu. Teos on kirjoitettu nimenomaan FCLab.fi-hankkeen ja eNorssi-verkoston TVT-ryhmän yhteistyönä, ovathan aktiiviset toimijat pääosin mukana molemmissa kehittäjäverkostoissa. Ensimmäinen oppimisympäristöjen kehittämistä koskevan teos julkaistiin 2018 ja toinen 2020. Nyt on siis saman julkaisusarjan kolmannen osan vuoro. Aiempien julkaisujen tapaan halusimme koota harjoittelukouluissa tehtävää kehitystyötä yhteen ja helpommin löydettäväksi. Pyrkimyksenä on samalla auttaa kaikkia suomalaisten koulujen ja oppimisympäristökehittämisestä kiinnostuneita tahoja.

Toivomme, että tämä julkaisu on avuksi mahdollisimman monelle oppimis- ja toimintaympäristöjen kehittämisen parissa toimivalle henkilölle. Lämmin kiitos kaikille julkaisun toteuttamiseen osallistuneille!

Tuomo Tammi & Mikko Horila

Tulevia tapahtumia 8.-10.6.2022 Suomen harjoittelukouluen opettajat ry SUHO:n kesäpäivät Jyväskylässä

eTed-verkoston Opettajankoulutuspäivät etänä 08.08.2022 Viimeinen ilmoittautumispäivä

17.08.2022 Opettajankoulutuspäivät 2022 (https://www.eted.fi/)

31.8.-2.9.2022 eNorssi-seminaari Raumalla