Sirius 2 2017 pdf

Sirius

eNorssin TutKoKe-toiminnan tiedotuslehti nro 6 (2/2017)

Tässä numerossa asiaa norssien kansainvälisestä yhteistyöstä, luontokasvatuksesta, vastuutyösysteemistä sekä terveisiä ITK-päiviltä.

Sirius - tähtitaivaan kirkkain kiintotähti Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja.

Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.

omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeiluja kehittämistoimintaa?

Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?

Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa.

Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.

Haluaisitko sinä esitellä

Oletko käynyt mielenkiintoisella koulutusmatkalla, josta voisit raportoida?

Lähetä tekstisi meille osoitteeseen siriusenorssi@gmail.com

Toimittajat: Sanna Isopahkala Olli-Pekka Salo Julkaisija: eNorssi

Yhteystietoja eNorssi-verkoston puheenjohtaja Tapio Heino: tapio.heino@utu.fi eNorssi-verkoston projektivastaava Mikko Horila: mikko.horila@staff.uta.fi HARREn (harjoittelukoulujen rehtorit) puheenjohtaja Heikki Happonen: heikki.happonen@uef.fi SIRIUS: siriusenorssi@gmail.com sanna.isopahkala@staff.uta.fi olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi

Norssit ITK-päivillä Hämeenlinnassa

ITK:n päälavalla kuultua ”Auttavatko sähköiset alustat opettajaa työssä tai oppilasta oppimisessa?

Aiheesta on vain vähän tieteellistä evidenssiä ”Oppilasta koskevan datan keräämiseen liittyy suuria eettisiä kysymyksiä.”

Normaalikoulut ja niissä tapahtuva kokeiluja kehittämistyö olivat hienosti esillä ITK:ssa (Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssi) Hämeenlinnan Aulangolla 5.-7.4.2017.

Oman esityksensä olivat valmistelleet Viikin, Turun ja Savonlinnan normaalikoulujen lehtorit.

Norssit ITK-päivillä Hämeenlinnassa

Tuumaamo – menestystarina Savonlinnasta

Olen ITK:ssa paikalla Siriuksen toimittajana ja olen buukannut ohjelmaani norssilaisten esityksiä.

Siksi Savonlinnassa mietittiin, miten tiloja voisi käyttää uudelleen mahdollisimman monikäyttöisesti.

Puikkelehdin käytävillä kohti esityssalia nro 35, koska siellä on peräkkäin Viikin normaalikoulun ja Savonlinnan normaalikoulun esitykset.

- Etsimme tietoa maailmalta ja löysimme ilmiöitä nimeltä Living Lab, MakerSpace ja Steam.

Jo tablet-opetuksen alusta asti Savonlinnassa oli korostunut paikallisen tutkijan Henriikka Vartiaisen innoittamana ilmiölähtöinen, tutkiva, ongelmaja haastelähtöinen pedagogiikka.

Matkalla saliin kuulen ilahduttavia kommentteja: - Tuolla alkaa Tuumaamon esittely kohta, sinne pitää mennä.

Tuumaamo tunnetaan huikean some-näkyvyytensä ansiosta jo ennen kuin se on ITK:ssa esiteltykään. Mutta mistä Tuumaamossa on kyse?

Monille norssilaisille on jo tuttu Savonlinnan normaalikoulun tarina tablet-kouluksi, jossa jokaisella oppilaalla on henkilökohtainen laite, iPad. - Kun olimme ottaneet tabletit käyttöön koko koulun tasolla, vanhat tietokoneluokat jäivät tyhjäkäynnille, lehtori Sanna Metsälä kertoo.

Siinä oppilas nähdään aktiivisena tuottajana sen sijaan, että olisi passiivinen osallistuja tai kuluttaja. Yhtäkkiä koulussa tarvittiinkin erilaisia tiloja, esimerkiksi äänitystä varten.

- Lisäksi mietimme, onko 3D-tulostimien pakko olla teknisen työn luokassa, vai voivatko ne olla enemmän näkyvillä, lehtori Jenni Suomalainen muistelee.

Niinpä vanhat tietokoneluokat purettiin tyhjiksi ja niitä lähdettiin kalustamaan siten, että käyttö olisi mahdollisimman

Tuumaamo on yksi Savonlinnan normaalikoulun neljästä hankkeesta. Sitä esittelivät ITK:ssa lehtorit Sanna Metsälä ja Jenni Suomalainen.

monipuolista ja tila itsessään tukisi koulun pedagogiikkaa.

paikka, koska siinä ulkopuoliset virikkeet eivät häiritse.

- Saimme Tuumaamon suunnitteluun mukaan monia yhteistyökumppaneita. Myös yliopisto on hankkeessa mukana ja aiheesta tehdään jo useita graduja, Metsälä iloitsee.

Nyt Tuumaamo on paikka, jossa erilaisten oppimisprojektien lisäksi kokoontuu henkilökunta, työryhmät, siellä pidetään ohjauksia ja vanhempainneuvoston kokouksia.

Hän on huomannut, että kalusteilla on iso merkitys sille, miten oppimisprosessi etenee käytännössä.

Esimerkiksi sohvaryhmä, jossa oppilaat istuvat laitteidensa kanssa lähekkäin toisiaan, on tuottoisa

Lisää Tuumaamosta voi lukea sen omilta facebook-sivuilta ja twitteristä sekä Savonlinnan normaalikoulun nettisivuilta osoitteesta snor.fi/tuumaamo Teksti: Sanna Isopahkala Kuva Aleksi Komu

Norssit ITK-päivillä Hämeenlinnassa

Virtuaalitodellisuus tulee kouluihin

Teknologian dramaattinen halpeneminen tuo ennen pitkää virtuaalitodellisuuden kaikkiin kouluihin ja luokkahuoneisiin.

Tämä oli ITK:ssa esiintyneen keynote-puhuja Paulo Blikstein sekä samasta aiheesta oman esityksensä pitäneiden Aleksi Komun ja Kimmo Nyyssösen vankka näkemys.

Mutta mikä on virtuaalitodellisuuden paikka koulumaailmassa?

- Oppilaat pystyvät rakentamaan autenttisia virtuaaliympäristöjä tosielämästä. Oppilaat toimivat sisällön tuottajina, ei kuluttajina.

Näin he oppivat tulevaisuuden taitoja jo alakoulussa, Savonlinnan normaalikoulun ict-suunnittelija Aleksi Komu kertoo.

Savonlinnan normaalikoulussa on meneillään Koulu360-hanke, jonka

yhtenä osana oppilaat esimerkiksi tuottavat yhdessä opettajien ja opetusharjoittelijoiden kanssa materiaalia Savonlinnan virtuaalisen kulttuuripolun rakentamiseen.

Konkreettisia sisältöalueita ovat Savonlinnan seudun työja elinkeinot kuten matkailu, kulttuuriympäristö kuten Olavinlinna, alueen keskeiset luontoympäristöt kuten Linnasaari ja metsämuseo Luosto sekä STEAM (science, technology, engineering, art, mathematics).

Koulu360-hankkeessa oppilaat ideoivat, suunnittelevat ja tuottavat virtuaalisia oppimiympäristöjä uuden perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisesti.

-Ennen kaikkea hankkeessamme tuotetaan uutta tietoa ja pedagogisia toimintamalleja virtuaalitodellisuuden opetuskäyttöön, lehtori Kimmo Nyyssönen korostaa.

Yliopiston kouluna hankkeessa on vahva tutkimuksellinen ote.

-Mukana on professori Laura Hirsto ja tutkimuksessä selvitetään mm., miten virtuaalitodellisuuden käyttäminen opetuksessa vaikuttaa opiskelumotivaatioon ja oppimistuloksiin, Aleksi Komu valottaa.

Oppilaiden ja luokkien virtuaalitodellisuuden tuotokset ovat kaikki näkyvillä hankkeen nettisivuilla.

-Elämys ja kokemus ovat vahvasti läsnä, kun tuotetaan sisältöä virtuaalimaailmaan. Menetelmä toimii varsinkin ilmiöiden havainnollistamiseen hienosti.

Luokanlehtori Nyyssönen kokee, että oppilaiden motivaatio ollut korkealla Koulu360 -projekteissa.

-Hankkeen seuraavassa vaiheessa pyritään siihen, että oppilaiden ottamiin 360-kuviin upotetaan oppilaiden itse tekemiä 3d-malleja.

Jatkossa myös lisätty todellisuus

Norssit ITK-päivillä Hämeenlinnassa on vahvasti läsnä, eli mm. itse tuotettuja 3d-malleja voidaan tarkastella oikeassa ympäristössä oikean kokoisena mallina esim. iPadin ruudun läpi.

-Lisäksi yhdistetään VR/ AR, 3D-taidot ja ohjelmointi toimiviin pedagogisiin toimintamalleihin eri oppiaineissa ja opetettavissa sisällöissä.

Virtuaalitodellisuutta on tuotettu seuraavissa Savonlinnan normaalikoulun projekteissa: Lehtori Eero Kovanen ja 6 b -luokka Olavinlinna https://www.thinglink. com/video/847736810955079681 Lusto Lehtori Kimmo Nyyssönen ja 5 b –luokka Savonlinnan patsaat https:// bit.ly/savonlinnanpatsaat Sanna Metsälä ja 2 a -luokka Kirjastovierailu https:// www.thinglink.com/ video/900644288382107649 Jenni Suomalainen ja 3 a -luokka Kirkkovierailu https://

www.thinglink.com/ video/896720039032389633 Kaikki tuotokset löytyvät hankkeen sivuilta: https:// www.thinglink.com/ channel/847734705456414721 Hankkeen kotisivut snor.fi/koulu360

Monissa kouluissa rahavarat ovat tiukalla, mutta Komun mukaan 360-kuvien tuottaminen ei vaadi suurta rahallista panostusta.

Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Norssit ITK-päivillä Hämeenlinnassa

Pelaaminen oppimisympäristöissä Viikin normaalikoulun lehtorit Tapani Saarinen ja Aleksi Markkanen ovat kokeneita opetuksen pelillistämisessä.

He ovat tehneet yhteistyötä peliyhtiö Serious Gaming Cluster Finlandin kanssa.

- Yliopiston kouluna uusien oppimisalustojen kokeileminen on meille luontevaa.

Molemmat ovat miettineet paljon koulun uudistumista ja sitä, mitä pelaaminen voi olla oppimisympäristöissä.

- Hyvä oppimispeli kehittää myös monilukutaitoa, Saarinen muistuttaa.

Hän vertaa koulujen ja tehtaiden toimintamallien syntyhistoriaa.

Aiemmin teollisuus oli riippuvaista esimerkiksi vesivoimasta, joten tehtaat syntyivät vesivoiman äärelle, koska toimintaan tarvittiin energiaa.

- Koulun toimintamalli syntyi silloin, kun opettaja oli se ainoa ”energianlähde,” eli se, joka tiesi asioista.

Silloin esimerkiksi pulpetit oli kerättävä lähelle opettajaa, jotta oppilaat kuulevat mitä opettaja sanoo.

Nyt tieto on kaikkien saatavilla ja tiedon olemus on erilainen; koululla on siis mahdollisuus muuttua, jos se nähdään tärkeänä.

Saarinen ja Markkanen heittävät ilmoille ajatuksen, voisiko wilma olla pelillisempi.

- Entä jos wilmaan ilmestyisi pisteitä sen merkiksi, että oppilas ei ole myöhästynyt koko viikolla?

Pelillisyys ja sen elementit tuovat mieleen behavioristisen palkitsemiskulttuurin, koska hyvä peli koukuttaa palkintojen vuoksi.

- Peleissä välittömällä palautteella ja suurimman pistemäärän saavuttamisella on iso merkitys, Markkanen huomauttaa.

Toisaalta pelaamiseen kuuluu myös innostus omasta edistymisen tunteesta, siitä että ”tulen

paremmaksi tässä mitä teen”.

Siksi pelit oppimismetodina ovatkin kiehtova sekoitus ja niille on varmasti oma sijansa monipuolisen opetuksen osana.

Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Esityksensä lopuksi Tapani Saarinen ja Aleksi Markkanen antoivat vinkkejä hyvistä oppimispeleistä.

Norssit ITK-päivillä Hämeenlinnassa

Flipped Classroom –pedagogiikka kemian opetuksessa Flipped Classroom Pedagoiikka eli ”käänteinen luokkahuone” on viime vuosina innostanut monia suomalaisia opettajia uusiin kokeiluihin.

Viikin normaalikoulun lehtori Ari Myllyviita esitteli ITK:ssa tapaustutkimusta, jonka hän on toteuttanut lukiolaisten parissa.

Kokeiluja voi olla monenlaisia, ja kuten aina: pedagogiset valinnat ovat tärkeitä.

Ilman selkeää teoreettista perustaa kokeilu voi olla hataralla pohjalla.

- Flipped Classroom ei ole sitä, että katsotaan verkkovideoita tai korvataan opettajan läsnäolo muuten, Myllyviita korostaa.

Päinvastoin, hän painottaa Flipped Classroomin (FCP) lisäävän vuorovaikutusta sekä henkilökohtaista kontaktiaikaa opettajan ja oppilaan välillä.

- Kemian opetuksessa FCP ei ole kovin yleisesti käytössä ja vielä vähemmän siitä on raportoitu.

Myllyviidan tapaustutkimus sisältää analyysiä erilaisista luokkajärjestelyistä (layout kuvaus), lukiolaisten palautteista (kysely), testien tulokset (käsitetesti) ja opettajan oma reflektio (opettajan blogi).

Tuloksissa on esitelty lukiolaisten erilaisia mielipiteitä lisääntyvään autonomiaan Tuloksista voi lukea lisää Myllyviidan blogista: http:// myllyviita.fi/kemia/ - Kokeile Flipped Classroomia,

jos haluat kehittää omaa opetustasi. Mutta tutustu lähestymistapaan hyvin ennen aloittamista, Myllyviita kannustaa.

Hän kehottaa valitsemaan materiaalit varoen (videot, www-materiaalit, oppikirjat) ja pohtimaan, tukevatko ne FCP-lähestymistapaa.

- Suunnittele luokkahuoneesi työskentelyä ajatellen ja luo motivaatiota (mm. formatiivista arviointia hyödyntäen). Lisäksi varmista, että saat tukea opetusteknologian käytössä.

Teksti ja kuva: Sanna Isopahkala

Norssit ITK-päivillä Hämeenlinnassa

Turun normaalikoulun uudistus esillä ITK:ssa Kun Turun normaalikoulussa alettiin suunnitella mittavaa peruskorjausta, suunnittelun lähtökohtana olivat avoin oppimisympäristö, kasvun polku –ajattelu, yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen tukeminen sekä alueellistaminen yhteistyön pohjana.

Avoin oppimisympäristö piti sisällään vaatimuksen hyvästä akustiikasta, muunneltavuudesta

ja läpinäkyvyydestä.

Akustiikka tukee tilojen käyttöä avoimena oppimisympäristönä, jossa voidaan samaan aikaan toteuttaa monia opiskelumuotoja.

- Lisäksi halusimme, että tilat ja kalustus tukevat muunneltavuutta, joka palvelee erilaisia pedagogisia tarpeita, Turun normaalikoulun perusopetuksen rehtori Satu Kekki kuvailee.

Läpinäkyviä tiloista haluttiin, koska lasiseinät lisäävät valoisuutta, yhteisöllisyyttä ja avaruuden tunnetta.

läheltä; on luonnontieteiden alue, käsityökasvatuksen alue jne.

- Läpinäkyvyys aiheutti aluksi keskittymisen häiriintymistä luokassa, mutta ajan myötä lasiseiniin on alettu tottua, Kekki toteaa.

”Yhteisöllisyys ja vuorovaikutus otettiin huomioon Hänen mukaansa enää ei käytävässä liikkuviin henkilöihin siten, että koulussa kiinnitetä juurikaan huomiota, vaan työskentely jatkuu on oppimisauloja, luokassa niin kuin pitääkin. jotka on sisustettu siten, että niissä ”Varsinkin akustiikka toisten kohtaaminen ja hyvä äänieristys on luontevaa.” vaikuttavat siihen, että melutaso ei - Kasvun polku –ajattelu tarkoittaa nouse luokissa sitä, että kouluun tullessaan lapsi aloittaa ensimmäisestä eikä käytävillä kerroksesta ja kouluvuosien mahdottomaksi.” myötä kipuaa kerroksissa ylemmäs. Samalla näköala, vastuu ja vapaus lisääntyvät, lehtori Jari Sjölund esittelee.

Alueellistaminen puolestaan tarkoittaa sitä, että eri oppiaineiden parissa yhteistyötä tekevät löytävät helposti toisensa

- Erityisesti tämä edesauttaa työssä jaksamista kaikilla. Samoin hyvä ilma sisätiloissa auttaa jaksamaan, rehtori Kekki kertoo tyytyväisenä.

Teksti: Sanna Isopahkala Kuva: Jari Sjölund

Norssit ITK-päivillä Hämeenlinnassa

Jatkuvuus tärkeää vertaisoppimisessa

Jo ennen kuin nykyinen opetussuunnitelma astui voimaan, Viikin normaalikoulun lehtorit Anja Huurinainen-Kosunen ja Sari Muhonen halusivat kokeilla ohjelmoinnin opettamista vertaisoppimisen avulla.

- Viikin normaalikoulussa on tapana, että ykkösluokat saavat kummioppilaikseen neljäsluokkalaiset. Kun aloitimme ohjelmoinnin vertaisopettamisprojektin, luokkamme olivat jo tehneet vuoden ajan yhteistyötä kummiluokkina, Anja Huurinainen-Kosunen kertoo.

toiminnallisia harjoituksia sanallistamalla niitä. Pelasimme ohjelmointia tukevia lautapelejä ja sähköisiä pelejä.

Lehtorit käyttivät harjoituksissa ohjelmoinnin käsitteitä, jotta ne tulivat tutuiksi.

- Käytimme tällaisia harjoituksia myöskin projektin kuluessa tukemassa ohjelmointia, Huurinainen-Kosunen taustoittaa.

Projektin ensimmäisenä vuonna luokat käyttivät ohjelmoinnissa pääasiassa scratchpohjaisia sovelluksia, kuten Scrtach JR, Scratch ja code.org- sivustoja.

Molemmilla lehtoreilla oli jo ennestään runsaasti kokemusta tieto- ja viestintätaitojen opettamisesta, mutta HuurinainenKosunen korostaa silti koulun TVT-opettajan antaman tuen Eteneminen tapahtui merkitystä projektin alkuvaiheessa johdonmukaisesti eteenpäin lisäten oppilaille koko ajan - Aloitimme ohjelmoinnin haastetta. Kukin vertaispari aluksi ilman laitteita, tekemällä eteni omaan tahtiinsa. Aikuiset luokissa ohjelmointia tukevia ohjasivat ja välillä mallinsivat. matemaattisia ja muita

- Tänä lukuvuonna jatkoimme ohjelmointia robottien avulla, jotka toimivat Scratchsovelluksen avulla. Liitimme robotiikan osaksi kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden Monialaista harjoittelua.

Projektissa 3.- ja 6. luokan oppilaat olivat vertaisoppilaina.

ja koulunkäynnin ohjaaja) olivat tasavertaisina vertaistukena toisilleen ja oppilaille.

Aikuiset (luokanlehtorit, opettajaopiskelijat, erityisopettaja

Opetusharjoittelijat kokivat saamansa kokemuksen

- Harjoittelukouluna halusimme antaa myös opetusharjoittelijoille valmiuksia luoda uusia toimintamalleja, HuurinainenKosunen huomauttaa.

Ohjelmointi ja vertaisoppiminen kiinnosti kuulijoita niin, että sali tuli täyteen jo hyvissä ajoin.

Norssit ITK-päivillä Hämeenlinnassa merkittävänä. Heidän mukaansa tällaisen projektin jälkeen ei ole pelkoa opettaa tai ohjata ohjelmointia tulevaisuudessa.

Koulunkäynnin ohjaajalle projektissa oleminen oli merkittävää ammatillisen kehittymisen kannalta ja hänelle oli tärkeää olla tasavertaisena ohjaajana oppilaita tukemassa.

Kollegat tapasivat toisiaan ITK-päivillä.

Huurinainen- Kosunen kertoo, että vertaisoppimistyöskentely koettiin hyvänä työtapana niin aikuisten kuin oppilaidenkin kesken.

- Projektin aikana loimme myös monialaisen oppimiskokonaisuuden, missä yhdistyivät matematiikka, kuvataide ja äidinkieli. Oppilaat tekivät robottitarinoita: tarinantekijöiden tarinat ohjelmointiin lavastajien rakentamiin ympäristöihin, Huurinainen-Kosunen kertoo.

Projektin onnistumista arvioidessa tuli esille seuraavia asioita: • Ei ole järkevää toteuttaa ohjelmointiopetusta silloin tällöin. Johdonmukainen ja säännöllinen opetus on asian ydin.

• Motivaatio, sitouttaminen ja innostaminen ohjelmointiin nousi keskiöön.

• Keskustelu siitä, miksi ohjelmointi on merkittävä tämän hetken ja tulevaisuuden taito, oli tärkeää.

• Merkittävää oli myös vertaistuki ja vertaisinnostaminen.

• Projektin aikana merkittävää oli jatkuvan reflektoinnin merkitys oppilaiden kesken ja aikuisten kesken. Oppilailta saatu palaute ohjasi projektin etenemistä.

• Kaikki oppivat kaikilta!

Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Tiedeiltapäivä luo siltaa käytännön ja teorian välille Yksi opetusharjoittelun keskeisistä toteuttamiaan projekteja ja tehtävistä on sitoa kasvatustieteen niihin nivoutuvaa teoriaa. teorioita käytäntöön.

Jo useana vuonna toteutettu Eri harjoitteluissa se Tiedeiltapäivä saa yleensä toteutuu eri tavoin riippuen opiskelijoilta varsin myönteistä palautetta. harjoittelujakson tavoitteista.

Tampereen yliopiston normaalikoululla järjestetään Opiskelijat kokevat mielekkääksi kuulla ja oppia vertaisiltaan, nykyään viimeisen mutta toisaalta heiltä saadaan norssiharjoittelun yhteydessä myös hyviä kehittämisideoita Tiedeiltapäivä, eli tapahtuma, tapahtuman ja koko harjoittelun jossa opiskelijat esittelevät

jatkokehitystä varten.

- Teoriaosuutta voisi tuoda vahvemmin suunnitteluvaiheeseen, varsinkin kasvatustiedettä. Monet opiskelijat väistävät tämän osion ja tuntuu, että yleistä on hakea teoreettista tukea vasta raporttia kirjoittaessa, ei suunniteltaessa, Anette Mansikka-aho pohtii.

Opettajankoulutuksen tavoitteena on tuottaa omaa työtään kriittisesti tarkastelevia ammattilaisia, jotka osaavat valita kulloiseenkin tilanteeseen sopivat opetusmetodit.

Arki on helposti kiireistä jo harjoitteluaikana ja sama tahti saattaa jatkua työelämässä.

Onko meillä aikaa pysähtyä miettimään opetustyöhön kohdistuvia valintojamme?

- Voisi olla hyvä, että ennen harjoittelua pitäisi hyväksyttää oma suunnitelma ja siinä pitäisi olla vahvasti teoria mukana ja perustelut sille, miksi tekee niin kuin tekee. Miksi päätyi juuri siihen, mihin päätyi, Mansikka-aho vinkkaa.

”Tutkitusti opettajien teoreettinen ajattelu on kapeaa ja käsitteiden käyttö suppeaa, kieli arkikieltä (Miettinen 1990, 22). Harjoittelulla voidaan puuttua tähän.”

Opiskelija Mansikkaaho muistuttaa, että teoreettinen tausta on kaiken kehityksen edellytys.

- Esimerkiksi observointeja voisi kehittää siihen suuntaan, että luokkatilannetta ja opettamista pitäisi seurata ja pohtia sitä teoreettisesti.

- Se oli tosi kivaa! Oli mielenkiintoiste keskustella kasvatuksesta ja opetuksesta toisella tavalla suuntautuneiden opettajien kanssa. Lisää tällaista, Mansikka-aho toivoo.

Myös oman esityksen pitämisen hän koki mieluisana.

- Oli mukavaa, kun pääsin Tämänvuotisessa Tiedeiltapäivässä avaamaan minulle tärkeää olivat mukana myös teoreettista puolta muille ja toivon, että kaikki kuulijat hyötyivät siitä. aineenopettajaopiskelijat kuuntelemassa Mansikka-aho oli harjoitteluparin luokanopettajaopiskelijoiden kanssa kokeillut keskustelevaa esityksiä. opetusta ja kokenut epäonnistuvansa siinä.

”Teoreettinen ymmärrys opetukseen liittyvistä asioista avaa mahdollisuuksia nähdä uusia näkökulmia ja kehittää koulua.

Joillakin opiskelijoilla tuntuu olevan jopa teoriavihamielinen asenne ja opetusharjoittelulla sitä voidaan purkaa. ”

- Mutta ne kokemukset oli niin opettavaisia, että oli mukavaa jakaa niitä ja rohkaista muitakin kokeilemaan. Muutamasta kommentista tuli sellainen olo, että kuulijat heräsivät ajattelemaan opettajan roolia luokassa uudesta näkökulmasta, Mansikka-aho iloitsee.

TIEDEILTAPÄIVÄN VIDEOLINKKI: https://www.youtube.com/ watch?v=G7tVwRwICO4 Anette Mansikka-ahon viittaus: Miettinen, Reijo 1990 Koulun muuttamisen mahdollisuudesta. Helsinki: Gaudeamus.

Teksti, video ja kuvat: Sanna Isopahkala

Koulutusvientiä Indonesiaan Maaliskuun aikana Tampereen yliopistolla ja normaalikoululla vieraili ryhmä indonesialaisia opettajia ja muita opetusalan henkilöitä.

opiskelijat toimivat luokan- ja aineenopettajina, Ropo jatkaa.

Vieraat olivat Tampereen yliopiston maisteriopiskelijoita, jotka suorittivat noin kuukauden vierailun aikana kolme viimeistä opintojaksoa ja viimeistelevät opinnäytetöitään.

Suomalainen peruskoulu kiinnosti heitä kovasti, ja he kyselivätkin paljon näkemästään ja kokemastaan.

Osalle indonesialaisista vieraista lentäminen oli uusi kokemus, mutta monelle myös Suomen kylmä ilmasto ja lumi oli uutta ja ihmeellistä.

- Suomalainen koulurakennus, tilat ja teknologia ovat aivan erilaista - Ohjelma on osa Tampereen kuin meillä. Modernit puitteet ja yliopiston koulutusvientitoimintaa, opetusmenetelmät ovat todella jota on alettu markkinoida kiinnostavia, vieraat kertoivat.

Indonesiaan noin 5 vuotta sitten, professori Eero Ropo kertoo.

Normaalikoululla vierailun ajan heitä auttoivat ”kouluoppaat”, eli Koulutusvienti tarkoittaa ryhmä 5. ja 6. luokan oppilaita. ohjelmia, jotka ovat maksullisia, mutta joiden vaatimukset - Nämä oppilaat todella tekivät opiskelijoille ovat täysin meihin vaikutuksen. He tiesivät samat kuin suomalaisille. vastauksen lähes kaikkiin kysymyksiin, vieraat kiittelivät.

- Tämän maisteriohjelman rahoittaa Yayasan Sukma -säätiö, Tampereen normaalikoulun jonka ylläpitämissä kouluissa erityisopettaja Tiina

Indonesialaiset opiskelijat suorittivat Tampereen yliopistossa viimeisiä maisteriopintojaan maaliskuun aikana. Normaalikoululla heitä auttoivat paikalliset ”kouluoppaat”.

Juutilainen oli mukana indonesialaisten opetusjaksolla opettajankouluttajana.

- Vietimme yhdessä viikon 12, aiheenamme oli inklusiivinen koulu. Teemaa käsiteltiin systeemisesti koko yhteiskuntaan peilaten ja hyvin käytännöllisesti tutustuen oppilaan tuen muotoihin ja esimerkiksi Annalan koulun perinteeseen opettaa yhdessä yleis- ja erityisluokan oppilaat.

Kokemus oli opettavainen myös Juutilaiselle.

- Pohdittiin paljon arvoja ja oppimisteoriaa sekä etsittiin käytännöllisiä tapoja tukea tarvitsevia oppilaita.

- Vaikka resurssit ja toimintakulttuurit ovat kovin erilaisia heidän kouluissaan ja meidän kouluissamme, oli upeaa löytää yhteyttä ja luovuutta kriittisten kysymysten ja ajatusten jakamisen kautta, Juutilainen iloitsee.

Teksti ja kuva: Sanna Isopahkala

Suomalainen kieltenopetus kiinnostaa Ranskassa

Tampereen yliopiston normaalikoulun lehtori Jari Aarnio esittelee suomalaista kieltenopetusta ranskalaisille opettajankouluttajille.

Suomalainen perusopetus kiinnostaa maailmalla ja se näkyy varmasti kaikkien normaalikoulujen vierailijamäärissä.

Normaalikoulut ovatkin kansainvälisesti verkostoituneita ja ulkomaiset vierailijaryhmät ovat norssin arkipäivää.

Tampereen yliopiston normaalikoululla vieraili huhtikuun alussa Corinne Josèphe ja Anne-Sophie Carlon

Ranskasta, Lillen kaupungista.

Molemmat työskentelevät paikallisessa järjestelmässä opettajankoulutuksen systeemissä, mutta tekevät myös yhteistyötä kenttäkoulujen opettajien kanssa.

- Ranskassa on vähennetty kieltenopetuksen tuntimäärää.

Ministeriö on antanut meille nyt tehtäväksi keksiä keinoja, miten englannin kieltä voisi sisällyttää muiden aineiden opettamiseen, jotta varsinaista kieltenopetusta voisi käyttää saksan tai jonkun muun kielen opetukseen.

Naiset vierailivat kielten tunneilla ja poimivat sieltä ideoita itselleen.

- Suomessa opettajan ja oppilaan välinen luonteva ja tuttavallinen yhteistyö ihastuttaa sekä lisäksi huomiomme kiinnittyi oppilaiden valmiuteen käyttää vierasta kieltä rohkeasti ja estottomasti.

Mielenkiintoisia linkkejä Oulun normaalikoulun Linnanmaan yksikön rehtori Hannu Juuso Ylen haastateltavana.

Linkki juttuun: http://yle. fi/uutiset/3-9451279 * * * * * * * TOMAS-hanke: Lukion yhteisöllinen toimintakulttuuri ja monipuolinen arviointi sähköisessä ympäristössä https://tomashanke.net/ * * * * * * *

Teksti ja kuva: Sanna Isopahkala

Luottamus lumosi hollantilaiset Opettajankouluttajana työskentelevälle on mielenkiintoista ja kehittävää kuulla muiden maiden koulutussysteemeistä.

Siksi kansainväliset vieraat normaalikouluilla otetaan aina avosylin vastaan.

Itse kysyn kaikilta vierailta, miksi he tulivat Suomeen ja mitä he ovat täällä oppineet.

Usein vastaus on sama: tulimme hakemaan ideoita ja inspiraatiota koulutuksen järjestämiseen.

Näin vastasivat myös Tampereen yliopiston normaalikouluun tutustuvat hollantilaiset vieraat.

- Meitä kiinnostaa

suomalainen systeemi. Oma koulujärjestelmämme perustuu pitkälti testaamiseen ja arviointiin.

Teillä keskitytään enemmän prosessiin, vieraat kertoivat.

Paikalla oli delegaatio, johon kuului eri tieteenalojen edustajia kasvatustieteistä tekniikan alaan.

Hollantilaisten vieraiden mukaan heidän koulusysteeminsä ei tue vastaavanlaisen luottamuksellisen suhteen syntymistä.

Hollantilaisia vieraita oli 10 ja he olivat opettajia ”Fontys” -nimisestä ammattikorkeakoulusta.

Erityisesti heitä kiinnosti suomalaisessa perusopetuksessa ilmiöpohjainen opiskelu.

- Olemme vaikuttuneita luottamuksesta oppilaan ja opettajan välillä.

Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Verkko-opiskelua Etelä-Afrikassa

Helsingin yliopisto ja Johannesburgin yliopisto ovat yhdistäneet voimansa luodakseen ohjaaville opettajille tarkoitettua mentorointikoulutusta.

- Työstän parhaillaan Johannesburgin yliopiston kollegoiden kanssa mentorointia tukevaa itseopiskeluympäristöä, Viikin normaalikoulun lehtori Ari Myllyviita kertoo.

Itseopiskelua tukevan verkkomateriaalin rakentamisen jälkeen on tarkoitus työstää varsinainen monimuotokoulutuksen aineisto ja ympäristö, joka

mahdollistaa ”sertifikaatin” ohjaavan opettajan tehtävään.

Maanosien välillä erilaiset lähtökohdat aiheuttavat sen, että vaikka kyse on verkkomateriaalista, aineisto on oltava jaettavissa myös USB-tikulla.

- Verkkoyhteydet eivät ole EteläAfrikassa kaikkialla saatavilla, Myllyviita muistuttaa.

Kuulemme varmaan vielä lisää kyseisestä yhteistyökuviosta, kun projekti etenee seuraavaan vaiheeseen.

Teksti: Sanna Isopahkala Kuva: Ari Myllyviita

Muualta poimittua...

Miten opettajaopiskelijasta kasvaa reflektiivinen praktikko?

Lapin yliopistossa

luokanopettajaopiskelijoita

tuetaan oman pedagogiikan sekä laajaalaisen, tutkivan ja kehittyvän opettajuuden rakentamisessa.

Tavoitteena on kouluttaa pedagogiikan ja didaktiikan asiantuntijoita, jotka osaavat toimia yhteistoiminnallisesti, luovasti ja joustavasti muuttuvissa olosuhteissa.

Uutena työvälineenä reflektiiviseksi praktikoksi kasvamiseen on otettu käyttöön Video Enhanced Observation (VEO) -sovellus, joka mahdollistaa opetustilanteiden videoimisen, analysoimisen ja kommentoinnin sekä opetustilanteiden tapahtumien tägäämisen kuvauksen aikana ja jälkeenpäin (https://veoeuropa.com/ ).

Lapin yliopisto on mukana

ERASMUS+-projektissa, jossa tutkitaan ja kehitetään VEOsovelluksen käyttömahdollisuuksia viidessä maassa (Iso-Britannia, Turkki, Saksa, Bulgaria ja Suomi).

Projektin tavoitteena on parantaa opetuksen ja oppimisen laatua käyttämällä uutta teknologista lähestymistapaa opettajankoulutuksen ja jatkuvan ammatillisen kehittymisen tukemiseen.

Lisäksi tavoitteena on kehittää väline, jota käyttäen opettajat voivat tukea oppilaiden oppimista ja dokumentoida heidän edistymistään.

Luokanopettajakoulutuksen ensimmäisessä, orientoivassa harjoittelussa opiskelijat tutkivat luokkaa sosiaalisena kasvun kontekstina.

ja oppilaiden puheeseen, mutta varsinaisen videoanalyysin toteuttaja on kuvauksen kohteena ollut opiskelija, joka katselee ja analysoi omaa toimintaansa kohdentaen reflektionsa oppilaslähtöisyyteen ja oppilaiden sensitiiviseen kohtaamiseen.

Opiskelijat perehtyvät harjoittelun aikana etnografiaan ja siihen liittyen he havainnoivat luokan sosiaalista vuorovaikutusta, normeja, kulttuuria ja yksittäisiä oppilaita.

Viimeisessä syventävässä harjoittelussa VEO-sovellusta käytetään reflektiotyökaluna oman opettajuuden tutkimisessa.

Opiskelija laatii yhteistyössä ohjaajansa kanssa oman tägisetin, jonka suunnassa hän arvioi ja analysoi omaa opetustaan.

Dokumentoinnin apuna käytetään VEO-sovellusta. Olennaista työskentelyssä on havaintojen systemaattinen dokumentointi.

Pedagogisessa seminaarissa perehdytään narratiiviseen tutkimukseen.

VEO-sovellusta käytetään myös kolmannessa, ainedidaktisessa harjoittelussa, jolloin tutkimuksen kohteena on opettamis- ja ohjaustoiminta erilaisissa oppimisympäristöissä.

Opiskelija tarkastelee aiempiin harjoitteluihin liittyviä tekstejään reflektiivisesti ja kirjoittaa lopuksi opetusportfolion, joka pitää sisällään opettajaidentiteetin taustoituksen, pedagogisen käyttöteorian ja oman kehittämissuunnitelman kuvauksen.

Opiskelijat työskentelevät yhteistoiminnallisesti videoiden toistensa oppitunteja.

Opiskelijoita ohjataan Jo videointivaiheessa kuvaaja kiinnittää huomiota mm. opettajan opettajaidentiteettinsä ja pedagogisen käyttöteoriansa

tietoisessa ja kriittisessä rakentamisessa.

Lapin yliopiston luokanopettajakoulutus perustuu yhteisöllisyydelle, teorian ja käytännön integroinnille sekä tutkivalle ja toiminnan kautta tapahtuvalle oppimiselle.

Perusidea on, että kasvatustieteen ja opetettavien aineiden teoriaopinnot, tutkimusmenetelmäopinnot ja harjoittelut kiinnittyvät sekä ajallisesti että sisällöllisesti tiiviisti toisiinsa. (kuvio 1.)

Käytäntö edellyttää tutkivaa opettajuutta edistävien

työkalujen kuten VEOsovelluksen, pedagogisen päiväkirjan, reflektiopäiväkirjan ja pedagogisen portfolion käyttöä läpi koko koulutuksen.

Reflektiiviseksi praktikoksi kasvussa olennaista on opettajaopiskelijoiden ’ääni’, heidän kokemuksellisen tietonsa arvostaminen ja dialogiset keskustelut, jotka toteutuvat erityisesti pedagogisissa seminaareissa. (Lauriala 2013).

Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijat perehtyvät tiettyihin kasvatuksellisiin teemoihin ja metodologisiin lähestymistapoihin ennen

Kuvio 1. Teoriaopintojen, tutkimusmenetelmäopintojen ja harjoitteluiden integroituminen luokan-opettajankoulutuksessa (Lauriala, Kyrö-Ämmälä & Ylitapio-Mäntylä 2015)

opetusharjoitteluja.

Harjoitteluiden aikana he tutkivat näitä kasvun ja kehityksen, oppimisen ja opettamisen ilmiöitä käyttäen erilaisia tutkimus- ja aineiston keruumenetelmiä.

sen opettaminen ja oppiminen todettu haastavaksi.

Reflektio sisältää hierarkkisesti järjestyviä ja laadultaan erilaisia tasoja (esim. Jay & Johnson, 2002).

Tutkimuksissa on todettu, että He myös kirjaavat opettajaopiskelijoiden reflektio on havaintojaan ja kokemuksiaan pääosin kuvailevaa ja vain harva harjoittelupäiväkirjaansa ja opiskelija kykenee kriittiseen ohjaajan kanssa käytyjen reflektioon (ks. esim. Hatton & keskustelujen pohjalta oppimaansa Smith, 1995; Körkkö, Turunen reflektiopäiväkirjaansa. & Kyrö-Ämmälä, 2016).

Harjoitteluiden jälkeen he työstävät pedagogisia portfolioita. Opiskelijoiden reflektion Digitaalinen pedagoginen portfolio on opiskelijaryhmän ja ohjaajien kesken jaettu dokumentointityökalu. Se on väline itsereflektointiin, mutta sitä käytetään pohjana myös ohjauskeskusteluissa.

Teemoista käydään myös keskustelua ja pohdintaa pedagogisissa seminaareissa.

Näin opiskelija saa etäisyyttä kokemuksiinsa, havaintoihinsa ja omaan toimintaansa (ks. esim. Kyrö-Ämmälä, 2012).

on kuitenkin todettu kehittyvän koulutuksen aikana analyyttisempaan suuntaan erityisesti silloin, kun reflektiota tuetaan esimerkiksi keskustelun, palautteen ja videoiden avulla (Vesterinen, Toom, & Krokfors, 2014).

Opettajankoulutuksessa huomiota tulisikin kiinnittää siihen, että opiskelijoita tuetaan analyyttisen ja syvälliKeskeinen osa opettajankoulutusta sen reflektion oppimisessa. on reflektion oppiminen, mutta

Lapin yliopistossa tähän haasteeseen on tartuttu kehittämällä työkaluja opettajaopiskelijoiden reflektion kehittymisen tukemiseen.

Outi Kyrö-Ämmälä, KT Opettajankoulutuksen yliopistonlehtori tel. +358 40 4844120, outi.kyro-ammala@ulapland.fi.

Koulutuksen tavoitteena on, että opintojen päättyessä opiskelijat ovat saavuttaneet kriittisen reflektion tason, mikä merkitsee myös moraalisten, poliittisten ja emotionaalisten näkökohtien huomioimista.

Minna Körkkö, KM tutkija tel. +358 40 4844460 minna.korkko@ulapland.fi.

Tavoitteena on, että opettajaopiskelijoiden käytännöstä tulisi nimenomaan eettisesti perusteltu käytäntö.

Opettajaopiskelija kasvaa opetustyönsä omistajaksi ja tutkijaksi samalla, kun hän voimaantuu muutoksen tekijäksi.

Tuija Turunen, KT, dosentti Opettajankoulutuksen professori tel. +358 40 4844124 tuija.turunen@ulapland.fi.

Lähteet:

Teacher Education 55. 198-206.

Hatton, N., & Smith, D. (1995).

Reflection in teacher education: Towards definition and implementa-tion. Teaching and Teacher Education, 11(1), 33–49. doi:http://dx.doi.org.ezproxy. ulapland.fi/10.1016/0742051X(94)00012-U

Lauriala, A. (2013). Changes in Research Paradigms and their Impact on Teachers and Teacher Education: A Finnish Case. Teoksessa C.J. Craig, P. C. Meijer, & J. Broeckmans (toim.) From Teach-er Thinking to Teachers and Teaching: The Evolution of a Research Community. Emerald, 569–595.

Jay, J. K., & Johnson, K. L. (2002).

Capturing complexity: A typology of reflective practice for teacher education. Teaching and Teacher Education, 18(1), 73–85.

Kyrö-Ämmälä, O. (2012).

Tutkimuksen opettamista ja opetuksen tutkimista – Tutkivan opettajuu-den konstruointi luokanopettajakoulutuksessa.

Teoksessa Toim. P. Atjonen Oppiminen ajassa – kas-vatus tulevaisuuteen. Joensuun vuoden 2011 kasvatustieteen päivien parhaat esitelmät artikkelei-na. FERA – Suomen kasvatustieteellinen seura ry. 158–171.

Lauriala, A., Kyrö-Ämmälä, O. & Ylitapio-Mäntylä, O. (2014).

Tutkivaksi opettajaksi kehittymisen edistäminen Lapin yliopiston luokanopettajankoulutuksessa.

Teoksessa Toim. S. MahlamäkiKultanen, A. Lauriala, A. Karjalainen, A. Rautiainen, M. Räkköläinen, E. Helin, P. Pohjanen & K. Nyyssölä Opettajankoulutuksen tilannekatsaus. Opetushallitus, Muistio 2014:4.

Vesterinen, O., Toom, A., & Krokfors, L. (2014). From action to understanding – student teachers’ learning and practical reasoning Körkkö, M., Kyrö-Ämmälä, O. & during teaching practice. Reflective Turunen, T. (2016). Professional Practice, 15(5), 618–633. doi:10 development through reflection in .1080/14623943.2014.900028 teacher education. Teaching and

”Itsensä pomottajasta” vastuun ottajaksi ja yrittäjämäisesti oppivaksi Muistan väitöskirjani ensimmäisen ohjaajan Kari E. Nurmen toteamuksen, mikä sai minut innostumaan väitöskirjani aiheesta: ”Kodilla tiedetään olevan merkitystä siihen, tuleeko lapsesta yrittäjämäisiä, koulullakin voisi olla jotakin merkitystä.”

Karin puheenvuoron jälkeen aloin nähdä oman luokkani systeemissä paljon yrittäjämäisyyttä ja erityisesti vastuuseen kasvamisen aihe alkoi kiinnostaa minua. 2014 valmistuneessa väitöstutkimuksessani ”Siinä pitäs pomottaa itteään…” selvitin 7-8 -vuotiaiden vastuuseen kasvamisen kehittymistä ja vastuun ilmenemistä koululuokkani vastuusovelluksen avulla. Aineiston keräsin kahden lukuvuoden

aikana jo vuonna 2006-2008.

Kukapa olisi uskonut, että uusi opetussuunnitelma 10 vuotta myöhemmin painottaakin erityisesti juuri vastuullisuutta ja oppijan aktiivista roolia.

Nämä ovat olleet kehittämäni vastuutyösysteemin keskeisiä asioita jo yli 15 vuoden ajan.

Mutta miten vastuuseen kasvamista voidaan ohjata, onkin vaatinut yhden väitöskirjan verran selvittämistä! Uudessa opetussuunnitelmassa mainitaan myös, että muiden taitojen oppimisen rinnalla oppilas oppii reflektoimaan oppimistaan, kokemuksiaan ja tunteitaan (Opetushallitus, 17).

Mikäli näin tapahtuu, mahdollistuu myös vastuuseen kasvaminen.

Kokosin väitöstutkimukseni aineiston oppilaiden oppimisprosessien aikana, normaalina koulutyönä.

Lukemaan opettamisen menetelmääni (LPP), lukemaan puhumisen perusteella, kuuluu erityisesti ryhmäkeskustelut ja niistä muodostunut yhteinen teksti. Näistä muodostui yksi tärkeimmistä aineistoista.

Tutkimuksessani vastuu ilmeni muun muassa tahdonmuodostuksena, roolinottona, aloitteisuutena ja itsevastuuna sekä rohkeutena ilmaista omia mielipiteitä.

Vastuun ottamista edisti opettajan vastuuseen ohjaaminen osallistavan oppimisympäristön suunnittelun ja järjestämisen avulla.

Tutkimus kuvaa konkreettisesti miten opettaja-tutkijan lähestymistapa voi edistää sekä opettajan pedagogisen ajattelun ja toiminnan että oppilaiden itseohjautuvuuden kehittymistä.

Vastuutyösysteemissäni olevat

vastuun käsitteet sopivat hyvin yrittäjämäisen toiminnan kuvaamiseen (ks. Hietanen 2012, 182) sekä oman toiminnan ohjaamisen ja työn tekemisen aloittamisen kuvaamiseen.

Tutkimusprosessin alussa omatoimista osallistumista näkyi vain vähän hiljaisilla ja aroilla oppilailla. Vastuutyösysteemiä muutettiin niin, että johtajarooli otettiin yhdeksi osallistumisen muodoksi toisella luokalla.

Tämä ratkaisu muutti vastuun ilmenemistä kaikilla oppilailla.

Oppilaat pääsivät päivittäin harjoittelemaan vain pientä johtamistaitoa vastuutyösysteemissä. Oppilaille oli kuitenkin suuri merkitys, että he pääsivät kokemaan oman toiminnan vaikuttamisessa ”omaa tahtomista”. Reunasen (2000) mukaan johtamistaito on juuri tahtomistaitoa.

Tarkastelin tutkimuksessani erityisesti neljän erilaisen oppilaan tapaa edetä vastuunoton kehittymisessä.

Arja ja Oskari puhuvat ja ihmettelevät omaa tekemistään, kun vastuun ottamisen asiat

eivät onnistuneet kotona.

He rakensivat omaa itseään enimmäkseen puhumisen tai toiminnan avulla reflektoiden.

Laura kirjoitti ja piirsi paljon vastuutyövihkoonsa ja rakensi näin omaa itseään. Kyöstin tapa oppia oli hitaampi, harkitsevampi mutta lopussa yllättävämpi.

Hän eli olemalla toisten mukana ryhmässä, kuuntelemalla ja tekemällä hiljaa. Hän tarkkaili muita ja yhtäkkiä hän kykenikin toimimaan johtajamaisesti vaikka itse sanoo, ettei halua johtajaksi.

Kakkosluokan lopussa Kyösti otti selvän johtajan roolin viimeisessä kuvattavassa ryhmätilanteessa, jota erityisesti seurasin. Laurasta kasvoi omat vahvuutensa löytänyt ja osallistumaan rohkaistunut alakoululainen (ks. myös Karsikas 2011).

Lauran sosiaalisten taitojen kehittymistä seurattiin myös Karsikkaan (2011) progradu-tutkielmassa.

Arja kehittyi toiset huomioivaksi ja varmemmaksi johtajaksi, joka osallistui koulumme

toimintaa muutoinkin aktiivisena henkilönä. Oskarista kasvoi itseä pomottava ja taitava toimija, joka yllätti kehittymällä tavoitteelliseksi toimijaksi.

Kyösti rohkaistui toimimaan hiljalleen, mutta oli aktiivisena osallistujana alakoulun viimeisillä luokilla koulun yhteisissä toiminnoissa.

Vastuun ottaminen kehittyi kaikkien neljän erilaisen lapsen itsestä syntyvien pohtimisprosessien myötä, kun he itse pääsivät vaikuttamaan heille merkityksellisiin asioihin (vrt. Dewey 1916; 1957; 2011).

Ohjaajan ja oppijan rooli vastuun ottamisen harjoittelussa Olen koonnut Älliäkeskusteluaineistosta oppijan ja ohjaajan roolimallin vastuun ottamisen harjoittelussa, jonka esitän seuraavassa taulukossa: (Haataja 2014, 176)

Ohjaajan tukea tarvitaan vastuun opettelun eri kohdissa.

Yleisesti voidaan olettaa, että ohjausta tarvitaan vain silloin, kun toiminta alkaa.

Vastuun opettelu on prosessimaista ja pitkälle ajanjaksolle sijoittuvaa.

Siinä ohjaaja on ikään kuin valmentaja, joka opastaa.

Taulukon avulla selviää, kuinka monen eri prosessin avulla vastuunottoa opitaan yhdessäkin keskustelutilanteessa.

Oppijan omalla puheella, ääneen ajattelulla, on keskeinen merkitys vastuun oppimisessa.

Pienet oppilaat käyttävät toiminnan aloittamisessa paljon puhetta.

Näin heidän tahdonmuodostuksensa ei ole yksistään vain ajatuksissa tapahtuvaa, vaan he sanallistavat itseään ja toisiaan.

Vastuuseen ohjaajan yksi

tärkeimmistä tehtävistä on juuri tällainen ajatusten ääneen puhumisen ohjaaminen.

Tahdonmuodostus tuottaa ensin aikomuksia, sitten toimintaa (ks. Reunanen 2000, 156).

Tahdonmuodostus on Vastuutyösysteemin tahdonmuodostuksen mallissa vastuunoton jälkeen aikomuksen kanssa samassa kohtaa. Vastuuotto liittyy osaksi päätöksentekoa.

Pienillä lapsilla on paljon mielipidepohjaista päätöksen tekemistä, sillä he opettelevat vasta harkintaa.

Näin ollen ensin on mielipide ja sitten vastuunotto, jotka ovat alku päätösten tekemisen opettelulle.

Päätöksentekoon kuuluvat myös valinta, riski, erilaisuus ja dialogi.

(Ks. Haataja ym. 2009a; 2009b.)

Omalla asennoitumisellaan oppija kuvaa omaa tahtomista eli haluaako hän yrittääkään ottaa vastuuta.

Omat aiemmat havainnot omista kyvyistä aloittaa toiminto saattavat myös estää

vastuunoton aloittamisen. ”Siinä pitäs pomottaa itteään…” Tapaustutkimus vastuuseen kasvamisesta alkuopetusluokassa http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-484-761-2 Lisätietoja: Anita K. Haataja, luokanlehtori, Lapin yliopiston harjoittelukoulu anita.haataja@ulapaland. fi, puh. 0405252965

Lapin yliopiston harjoittelukoulu laajenee yhtenäiskouluksi Rovaniemen kaupungin kupeessa kohoaa keltainen kivitalo, jonka sisäpihan suojissa lapset leikkivät välituntileikkejään.

Lapin yliopiston harjoittelukoulu on muutosten edessä, kuten niin moni yksikkö näinä päivinä.

- Ensi syksynä aloitamme yhtenäiskouluna siten, että 6. luokkalaiset jäävät tähän kouluun.

Kasvamme siitä vuosi kerrallaan yhtenäiskouluksi, johtava rehtori Heikki Ervast kertoo.

Kotitalousluokan rakentaminen alkaa vielä tänä keväänä, mutta koulua odottaa myös laajempi saneeraus.

- Henkilöstön osalta olemme päätyneet siihen, että osa aineenopettajista ovat sekä meidän että kaupungin palkkalistoilla.

”Odotuksessa on uteliasta mielenkiintoa ja se näyttää virkistävän tulevaan valmistautumista.

Varmaan huolen ajatuksiakin on, mutta ne eivät sävytä tunnelmaa.”

Lapin yliopistosta valmistuu kuvataiteen aineenopettajia, joten jatkossa he pääsevät harjoittelemaan yliopiston omaan kouluun.

Kuvaterveisiä norsseista

- Uuden suunnittelussa ja ideoimisessa mukana oleminen on ollut innostavaa. Toki ajan löytämistä ”tähänkin ” kaiken muun työn ohessa, on ollut välillä ahdistusta aiheuttavaa, lehtori Anita Haataja kuvailee.

Hän toimii oman yksikkönsä TutKoKe-koordinaattorina, ja on pohtinut jo kollegoiden kanssa, mitä yläkoulu mahdollistaa esim. tutkimus- ja kokeilutoiminnan kannalta.

Intti tutuksi -tapahtuma Rauman normaalikoululla.

- Ilmassa on odotuksen tuntua.

Katostaan mitä uusi asetelma tuo tullessaan, johtava rehtori Heikki Ervast toteaa.

Teksti ja kuva: Sanna Isopahkala

Helsingin Viikin normaalikoulu järjesti kahden päivän mittaisen CERN-koulutuksen fysiikan opettajille

keskeisenä tehtävänä on vastata niihin tulevaisuuden haasteisiin, joita 21. vuosisata tuo tullessaan.

Tulevaisuudessa tarvittavat kompetenssit ja laaja-alaisen osaamisen taidot eivät voi olla ainoastaan uusi lisäys koulujen toimintaan.

Mitä koulutuksen reformi edellyttää opettajilta ja opettajankoulutukselta?

Miten reformit heijastuvat koulujen toimintaan ja kulttuuriin?

Miten opettajankoulutuksen tulisi tukea tätä prosessia? Millaisia periaatteita ja käytänteitä tulisi korostaa 21. vuosisadan kouluissa?

Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan Eija Kimosen ja Raimo Nevalaisen toimittamassa kirjassa ”Reforming Teaching and Teacher Education: Bright Prospects for Active Schools”.

Kirjan kirjoittajien mukaan opetuksen ja opettajankoulutuksen

Perusteellinen muutos edellyttää koulujen toimintakulttuurin, opetussuunnitelmien ja -menetelmien sekä opettajankoulutuksen kokonaisvaltaista reformia.

Jotta kouluista kehittyisi oppivia yhteisöjä, joissa korostuu luovuus ja vahva yhteisöllisyys, tulee myös ajatteluja toimintamallien muuttua.

Uuden oppiminen ja uuden tiedon luominen ei voi rajoittua suljettuihin oppimisympäristöihin

koulun sisällä, vaan oppimisessa tulee hyödyntää erityisesti autenttisia oppimisympäristöjä koulun ulkopuolella.

Näin oppiminen voitaisiin yhdistää luonnolliseen yhteyteensä ja siitä voisi kehittyä toiminnallista, ongelmakeskeistä, kokonaisvaltaista ja elämänläheistä.

Kirja on jaettu kolmeen osaan.

Kirjan ensimmäinen osa keskittyy opettajankoulutuksen uudistusprosesseihin.

Toinen osa tarkastelee koulujen

ja opettajankoulutuslaitosten pedagogisia reformeja.

Kolmannessa osassa pohditaan koulujen toimintakulttuurin uudistamista aktiivisen oppimisen näkökulmasta.

Kirjassa on 25 kirjoittajaa Suomesta ja muutamasta muusta Euroopan maasta sekä Yhdysvalloista, Kiinasta ja Japanista.

Eija Kimonen Yliopistotutkija Itä-Suomen yliopisto Raimo Nevalainen Lehtori Jyväskylän yliopisto Eija Kimonen & Raimo Nevalainen (Eds.) 2017. Reforming Teaching and Teacher Education: Bright Prospects for Active Schools. Rotterdam, NL: Sense Publishers (282 s.)

käytännönläheisten opetuskokeilujen esittelemisestä.

Julkaisu tarjoaa opettajille mahdollisuuden esitellä pedagogista kehittämistyötään, kuten erilaisia opetuskokeiluja, tuottamiaan opetusmateriaaleja tai muita tutkimusprojekteja.

Helsingin yliopiston normaalikouluilla oma verkkojulkaisu Tutkimus- kokeilu- ja kehittämistoiminta (TutKoKe) on harjoittelukoulujen tärkeä strateginen painopistealue, jota tehdään tulevina vuosina entistä näkyvämmäksi Helsingin yliopiston harjoittelukouluissa.

Tähän tavoitteeseen liittyy myös Helsingin normaalilyseon ja Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun yhteinen TutKoKe -verkkojulkaisu Novissima.

Sen sisältö koostuu sekä varsinaiseen akateemiseen tutkimukseen perustuvasta materiaalista että

Novissima on käytännönläheinen foorumi, joka jakaa muille opettajille omaa osaamistaan sekä innostaa tutkimaan, kokeilemaan ja kehittämään.

Julkaisu on myös Helsingin yliopistollisten harjoittelukoulujen näyteikkuna, sillä sen sisältö on kaikille avointa.

- Novissima auttaa toivottavasti osaltaan siinä, että TutKoKe -toiminnasta tulisi entistä kiinteämpi osa koulujen arkea, Viikin normaalikoulun TutKoKe-koordinaattori Anni Loukomies toivoo.

Julkaisu löytyy osoitteesta: http://tutkoke.blogspot.fi/

Tulevia tapahtumia eNorssin kevätseminaari 27. - 28.4.2017 Vaasassa (teemana ”Moninaisuus”) preseminaarit TVT- ja ohjaajakoulutuksen ryhmille ke 26.4.2017 Merkitykset, ajattelu ja oppiminen historiassa - konferenssi Jyväskylässä 7.–8.6.2017 Jyväskylän yliopiston Opettajankoulutuslaitoksessa, Historian ja etnologian laitoksessa sekä Jyväskylän normaalikoulussa toimiva Tutkivaa ja eläytyvää historian opetusta (TEHO) -ryhmä, järjestää historian opetukseen ja opetuksen tutkimukseen keskittyvän konferenssin Merkitykset, ajattelu ja oppiminen historiassa Jyväskylän yliopistossa 7.–8.6.2017. Lisätietoja:https://teho2017.wordpress.com/ EAPRIL-konferenssi Hämeenlinnassa 29.11.–1.12.2017 EAPRIL (European Association for Practitioner Research on Improving Learning) on eurooppalainen järjestö, joka edistää oppimisen ja opiskelun käytännönläheistä tutkimusta. Konferenssin teemana on Inspired by the visions of future education and learning.

Konferenssin pääpuhujiksi ovat lupautuneet Minna Huotilainen (University of Helsinki), Jozef Kessels (The Learning Company, NL) ja Ruben Vanderlinde (Ghent University, BE). Lisäksi ohjelmassa on esimerkiksi paljon erilaisia workshopeja, posterisessioita, symposiumeja, keskustelutilaisuuksia ja vierailuja.

Lisätietoja: https://www.eapril.org/eapril-2017