Page 1

Norssilaiset kasvatustieteenpäivillä Joensuussa Tiede- ja kulttuuriministeri

Hanna Kosonen “eNorssi-verkosto on tarjonnut toimivia puitteita opettajankoulutuksen kehittämiselle”

Kuva: Jari Laukkanen

Aivotutkija Minna Huotilainen: “Se mitä opittiin liikkuen, muistettiin paremmin”

Uusia tohtoreita tuplaten

Esittelyssä Ystävien aapinen ja muita kirjoja

eNorssi-verkoston lehti 4/2019


Sirius - tähtitaivaan kirkkain kiintotähti Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua. Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeiluja kehittämistoimintaa. Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi. Haluatko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu ja kehittämistoimintaa? Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa? Vai oletko käynyt opinto- tai työmatkalla muualla, josta voisit raportoida? Lähetä tekstisi meille! Toimittaja: Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@tuni.fi Avustava toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi Julkaisija: eNorssi-verkosto

Taitto: Elisa Serave mielikulotus@gmail.com


eNorssi-verkoston projektikoordinaattori Sampo Forsstrรถm sampo.forsstrom@uef.fi

eNorssi-verkoston puheenjohtaja Heikki Ervast heikki.ervast@ulapland.fi

Toimittaja Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@tuni.fi

HARREn puheenjohtaja Mikko Ripatti mikko.ripatti@uef.fi


Uusi, upea Sirius Aloitimme aikanaan Tutkoke-uutisista. Kyse oli tulostettavasta, muutaman sivun mittaisesta kokonaisuudesta, jossa kerrottiin eri Norssien tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoiminnasta. Jonkin aikaa paperiset uutiset pyörivät opettajainhuoneiden pöydillä, kunnes siirryimme verkkolehden muotoon ja syntyi Sirius - tähtitaivaan kirkkain kiintotähti. Sirius on ilmestynyt jo useamman vuoden. Pikku hiljaa sana Siriuksesta on kiirinyt ja lukijakunta on kasvanut. Onhan meillä valtavasti kerrottavaa, monia hyviä kokeiluja ja kehittämisprojekteja, jotka kiinnostavat opetusalan ihmisiä. Lähes jokaisessa Siriuksessa on saatu esitellä myös Norssien uusia tohtoreita, joten Siriusta seuraamaalla pysyy mukana myös tiedemaailman tapahtumista. Siriuksen tavoite on ollut alusta asti olla helposti luettava ja nopeasti selailtava. Elämme aikaa, jossa tiedon määrä on valtava ja usein pitäisi lyhyessä hetkessä ottaa haltuun isoja kokonaisuuksia. Paljon informaatiota menee tyystin ohi, koska ulkoasu tai luettavuus eivät vedä puoleensa. Siriuksen taitossa käytetään tarkoituksella isoa fonttikokoa, jotta se on myös puhelimella mukava silmäillä. Tänä syksynä teimme päätöksen lisätä Siriuksen vahvuuteen ammattilaistaittaja, joten voit nyt ihailla entistä säkenöivämpää Siriusta. Miltä Sirius sinun silmiisi näyttää? Löysitkö mielenkiintoista luettavaa? Lähetä palautetta ja kerro, mitä mieltä olet uudesta Siriuksesta? Sanna Isopahkala, Tampereen yliopiston normaalikoulu eNorssin viestintäryhmän jäsen ja Siriuksen toimittaja


Kuva: Sanna Isopahkala


Poikien puolesta Eeva-Johanna Eloranta Naisten ja tyttöjen syrjintää esiintyy edelleen etenkin työelämässä ja siitä pitää päästä eroon. Liian vähälle huomiolle tasa-arvokeskustelussa on jäänyt poikien syrjäytyminen. Tyttöjen ja poikien erot oppimistuloksia mittaavissa Pisa-tutkimuksissa ovat entisestään kasvaneet. Suomessa tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa on OECD-maiden suurin. Yhdeksäsluokkalaisista pojista joka kahdeksannen lukutaito on niin heikko, ettei sillä pärjää jatko-opinnoissa tai työelämässä. Tytöt ovat menneet ohi myös luonnontieteissä ja matematiikassa. Huolestuttavinta on, että tyttöjen ja poikien osaamiserot ovat suurimmillaan kaikkein heikommilla oppilailla. Todennäköisesti juuri osaamiseroista johtuen jää miesten koulutustaso alhaisemmaksi kuin naisten. Kun kolmekymppisistä naisista melkein puolella on korkeakoulututkinto, on sen saavuttanut vain reilu kolmannes miehistä. Pelkän peruskoulun varaan jää 19% miehistä, naisista 11%. Pelkän peruskoulututkinnon varassa taas on tänä päivänä enää hyvin vaikeaa työllistyä, vain alle puolet (41,6%) työllistyy sen varassa. Syrjäytyneistä yli 60000 nuorestamme suurin osa onkin sitten miehiä. Miten poikien ja miesten tilannetta voitaisiin parantaa? Koulussa tukea pitää antaa sekä tytöille että pojille niin paljon, että jokainen oppii. Armovitosia ei pidä antaa. On välttämätöntä huolehtia siitä, että myös jokaisella pojalla on perustaidot, kuten lukeminen, kunnolla hallussa peruskoulun päätyttyä. Rinteen hallituksen tavoite oppivelvollisuuden pi-


dentämisestä auttaa syrjäytymisen ehkäisyssä, sillä toisen asteen tutkinnon suorittamisen jälkeen työllistyminen on helpompaa. Terveydentilaa saataneen parannettua, kun tavoite nopeasta hoitoon pääsystä perusterveydenhuoltoon toteutuu. Sekä tytöt että pojat ovat ansainneet valoisan tulevaisuuden.

Eeva-Johanna Eloranta, sdp:n kansanedustaja, sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja, kolmen pojan ja yhden tytön äiti


Opettajankoulutus ja sen tulevaisuus korkeakouluministerin silmin Teksti: Sanna Isopahkala Kuvat: Jari Laukkanen

Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen salkkuun kuuluvat korkeakouluasiat ja sen myötä myös opettajankoulutus. Korkeatasoinen ja laadukas opettajankoulutus on vuosia ollut maamme ylpeys ja maisteritasoiset opettajat ovat siivittäneet Suomen PISA-tulosten huipulle. Nyt kuitenkin uutisoidaan opettajankoulutuksen suosion hiipumisesta. - Hakijamäärien lasku on herättänyt pohdintaa muutoksiin vaikuttaneista syistä. Julkisessa keskustelussa on tuotu esille mahdollisina vaikuttavina tekijöinä kielteinen koulu-uutisointi mediassa, koulutusleikkaukset, työrauhaongelmat ja koulujen sisäilmaongelmat, tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen kuvailee. Hän muistuttaa, että keskusteluissa on tuotu esille myös kasvatus- ja opetusalan palkka- ja urakehitys, varhaiskasvatusta ja koulua koskevien vaatimusten kasvaminen ja ristiriitaistuminen sekä oppilas- ja opiskelijahuollon voimavaratilanne. Yliopistot eivät ehkä ole myöskään tottuneet markkinoimaan opettajankoulutustaan tuleville opiskelijoille, kun se on ollut perinteisesti yksi suosituista hakukohteista. On myös otettava huomioon, että


opiskelijavalinnoissa on tapahtunut parin viime vuoden aikana muutoksia, joilla saattaa olla vaikutusta hakijamääriin. Ministeri huomauttaa, että vaikka opettajankoulutuksen hakijamäärien lasku on huolestuttava ilmiö, on syytä säilyttää suhteellisuudentaju hakijoiden määrää koskevissa keskusteluissa. Yliopistot voivat edelleen valita hyvät opiskelijat esimerkiksi luokanopettajakoulutukseen, kun 4700 hakijaa tavoittelee noin 900 koulutuspaikkaa, Kosonen huomauttaa. Ministerin mukaan asiaa tulee kuitenkin tutkia, millaiset juurisyyt taustalla vaikuttavat. - Koska meillä ei ole asiasta tutkittua tietoa, olen päättänyt käynnistää selvityksen opettajankoulutuksen vetovoimaan vaikuttavista tekijöistä.


Selvityksen kohteena ovat erityisesti korkeakouluihin hakeutuvien opiskelijoiden ja opinto-ohjaajien mielikuvat ja käsitykset opettajankoulutuksen opinnoista ja opetustyöstä. Tavoitteena on selvittää muun muassa sitä, mitkä tekijät vaikuttavat opettajankoulutusta koskevaan hakijakiinnostukseen ja opiskelijoiden alalle hakeutumiseen. Viime vaalikaudella koulutusleikkaukset koskivat kipeästi juuri korkea-asteeseen ja se näkyy mm. opettajankoulutuksessa siten, että kontaktiopetuksen määrä on hurjasti laskenut. Tämä näkyy myös opetusharjoitteluissa siten, että opiskelijat tulevat harjoitteluun yhä ohuemmilla taidoilla. Korkeakouluministerinä Kosonen neuvotteli ansiokkaasti korkeakoulujen perusrahoitukseen tuntuvan lisäyksen tämän vuoden budjettineuvotteluissa. Rahoituksen kohdentamisessa hän luottaa yliopistojen autonomiaan. - Yliopistot päättävät itsenäisesti omasta tutkimuksestaan ja opetuksestaan. Yliopistot voivat sopia omissa sisäisissä neuvotteluissa ja päätöksellään valtion rahoitusten kohdentamisesta. Opetuksen kontaktimäärän väheneminen on vaikuttanut myös opiskelijoiden jaksamiseen ja nuorten mielenterveysongelmien lisääntymisestä on myös uutisoitu viime aikoina. Opettajaksi kasvu on usein hidasta, mutta onko sille enää sijaa tässä yhteiskunnassa? Onko meillä aikaa odotella nuorten opiskelijoiden kypsymistä vaativaan ammattiin? - Tämä on tärkeä kysymys, ministeri Kosonen vastaa. Kaiken opettajan osaamisen kehittymistä tukevan toiminnan tulisi muodostaa tarvelähtöinen ja tavoitteellinen kokonaisuus. Opettajankoulutuksen kehittämistyössä olisi mielestäni arvokasta ja tärkeää, että opettajankoulutuksen jatkumoajattelu vahvistuisi entisestään.


Kosonen muistuttaa, että opettajankoulutuksen kokonaisuuteen kuuluvat tiiviisti niin perus- ja perehdyttämiskoulutus kuin koko uranaikainen ammatillisen osaamisen kehittäminen. Tällöin myös opettajankoulutuksen kiireen tuntu voisi vähetä, jos perus- ja täydennyskoulutuksen jatkumo toimisi hyvin ja koulutuksen ydinsisältöjä voisi nykyistä paremmin jaotella perus- ja täydennyskoulutuksen kesken.

“Olen iloinen, että tänä syksynä valtakunnallisilla Kasvatustieteen päivillä ja nyt marraskuun lopulla järjestettävässä Opettajankoulutusfoorumin tulosseminaarissa on jaettu kokemuksia ja osaamista näiden verkostojen tuloksista. Olemme saaneet kuulla ja oppia paljon uusista toimintamalleista. Meidän täytyy varmistaa, että nämä hyvä käytänteet ja mallit vakiintuvat osaksi tulevaisuuden opettajankoulutuksen rakenteita.”


Ministerillä on hyvin tiedossa, että opettajan työuran alku, kun siirrytään yliopistosta koulujen ja oppilaitosten arkeen ja nykykoulun haasteiden pariin, on kriittistä aikaa ja samalla opettajankoulutukseen tulee koko ajan kovasti paineita yhteiskunnan eri suunnilta. Muuttuvat yhteiskunnalliset ja maailmanlaajuiset kontekstit asettavat haasteita opettajien asiantuntijuudelle. Opettajankoulutuksen halutaan tämän takia jatkuvasti uusia ja uusia tavoitteita ja sisältöjä. Minusta on tärkeätä, että yliopistot ja opettajankoulutuksen asiantuntijat osaavat myös rajata ja karsia sisältöjä. Opettajankoulutuksen tulevaisuuden osalta ministeri nostaa esille huolen siitä, että meillä on tulevaisuudessakin riittävästi kelpoisia opettajia eri oppiaineisiin myös haja-asutusalueille. - Tarvitsemme entistä enemmän opettajia, joilla on kahden aineen kelpoisuus. Tämä tarkoittaa eri tavoin hankittavan kaksoiskelpoisuuden mahdollisuutta. Opettajankoulutuksen rakenteeseen Kosonen on tyytyväinen. - Haluan myös tuoda esille sen, opettajankoulutuksen rakenne on toiminut hyvin juuri siksi, että eri opettajankoulutuksia on voinut hankkia joustavasti eli on ollut mahdollisuus laajentaa opettajakelpoisuuttaan, koska koulutuksen rakenteet eivät ole siinä esteenä. Opettajankoulutuksen ratkaisut ovat nähdäkseni olleet toimivia, koska meillä on erinomainen opettajakelpoisuustilanne niin luokanopetuksessa kuin aineenopetuksessakin. Savonlinnalaisena ministeri Kosonen tuntee hyvin harjoittelukoulujärjestelmää ja Norssien tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Ohjattu harjoittelu on aivan keskeinen osa opettajankoulutusta. Harjoittelu on opiskelijoiden kovasti ar-


vostama osuus opinnoista ja vaihe, jolta opiskelijat odottavat todella paljon. Tämä näyttäytyy muun muassa opiskelijoiden palautteissa - harjoitteluista tulee kiittävää ja innostunutta palautetta, ministeri kiittelee.

Opettajankoulutuksen kehittäminen

Norssien kannalta on ilahduttavaa kuulla, että ministeri on niin hyvin perillä opetusharjoittelun

”Keskeisiä opettajankoulutusverkostojen ja hankkeiden kehittämiskohteita ja painoalueita ovat olleet opettajien perus-, perehdytys- ja täydennyskoulutuksen jatkumon vahvistaminen, opettajankoulutuksen yhteistyön vahvistaminen, opettajankoulutuksen sisällöllinen kehittämistyö, opettajien uutta luova asiantuntijuus, digitaalisuuden pedagoginen hyödyntäminen sekä uusien mallien luominen opettajien työuran aikaisen osaamisen kehittämiseen. Lisäksi hankkeissa tuetaan lukiouudistuksen toteutumista ja ammatillisen koulutuksen reformia, vahvistetaan kieli- ja kulttuuritietoista opettajankoulutusta, edistetään varhaiskasvatuksen opettajien osaamista ja vahvistetaan johtamisosaamista.”

merkityksestä, kun hän korostaa, että harjoittelulla on suuri merkitys monelle asialle, kuten opettajan ammatti-identiteetin kehittymiselle, itsetuntemukselle. Opiskelija oppii harjoittelun aikana itsestään paljon. Myös ammatillisen osaamisen, opettajan pedagogisen ajattelun ja teorian ja käytännön vuoropuhelun ymmärtämisessä harjoitteluaika on keskeinen osa opintoja.


Kosonen tiivistää, että harjoittelussa usein kiteytyy se, mikä on opettajan työssä tärkeää. Tämän harjoittelukoulujen johto ja opettajat tuntevat kasvavina vaatimuksina arkityössään.

Harjoittelukoulujen yhteistyö on kehittynyt ja kasvanut vuosien varrella tiiviiksi verkostoksi. Tämä verkosto on kulkenut menestyksellisen matkan kehittyessään monipuoliseksi opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen toimijaksi.” - Jotta ohjattu harjoittelu voi jatkuvasti kehittyä osana opettajankoulutusta, tarvitaan puitteita ja rakenteita, jotka tukevat harjoittelun ohjaajien oman ammatillisen osaamisen kehittämistä. Tällaisia toimivia rakenteita on tarjonnut muun muassa eNorssi-verkosto. Ministeri muistuttaa, että harjoittelukouluilla on erityistehtävänään järjestää, tutkia ja kehittää opettajankoulutukseen kuuluvaa ohjattua harjoittelua. Arvostan sitä, että koulujen henkilöstö tekee runsaasti tutkimusta, tekee väitöskirjoja ja julkaisee paljon sekä tieteellisiä artikkeleja että oppikirjoja. Näin tulee toimia tutkimusperustaisen opettajankoulutuksen maassa. Kosonen on myös tyytyväinen siitä, että harjoittelukoulut arvioivat onnistumistaan harjoittelun erityistehtävässä kokoamalla säännöllisesti valtakunnallista palautetta ohjatusta harjoittelusta.


- Tällainen avoin toimintatapa on mielestäni erinomainen ratkaisu ja mahdollistaa sen, että kaikki opettajankoulutuksesta kiinnostuneet voivat saada tietoja ohjatun harjoittelun tilanteesta opiskelijoiden näkemyksien valossa. Tällaisen avoimen ja läpinäkyvän opiskelijapalautteiden käsittelytavan toivoisi yleistyvän yliopistoissa laajemminkin. Lopuksi ministeri ottaa esille opettajankoulutuksessa jo tapahtuneet kehittämistyön. - Olen iloinen, että opettajankoulutusta on uudistettu, opettajien osaamista vahvistettu ja opettajankoulutusta kehitetään kansallisesti laajan Opettajankoulutusfoorumin johdolla. Hän korostaa, että Opettajankoulutusfoorumin laatiman Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman strategiset linjaukset määrittävät suunnan suomalaiselle opettajankoulutukselle ja opettajien uranaikaiselle osaamisen kehittämiselle. - Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman toimeenpanoa ja tavoitteiden toteuttamista edistetään useissa opettajankoulutuksen kehittämishankkeissa ja -verkostoissa. Toimeenpanossa ovat mukana kaikki opettajankoulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut sekä noin 41 % Suomen kunnista.


Verkostot yhteiskehittämässä opetusta tulevaisuuden haasteisiin Teksti ja kuvat: Aleksi Komu ja Sampo Forsström

Lokakuun alussa eNorssi-verkoston projektikoordinaattori Sampo Forsström ja Aleksi Komu Thinglinkiltä saivat mahdollisuuden päästä tutustumaan Montrealin alueen koulujen toimintaan sekä yksityiskouluverkostoon. Matkan yhtenä tavoitteena oli tutkia ja edistää eNorssi-verkoston ja Quebecin alueen yksityiskouluverkoston mahdollisuuksia ammatillisen osaamisen kehittämisen tiimoilta. Toisena tavoitteena oli jakaa tietoa Suomen koulujärjestelmästä ja oppia Quebecin omasta järjestelmästä. Matkan aikana meillä oli mahdollisuus tavata ja kouluttaa paikallisia opettajia. Työpajojen teemoina olivat mm. Suomen koulujärjestelmä, opettajankoulutus ja harjoittelukoulut, arviointi, ilmiöpohjainen oppiminen, innovatiiviset oppimisympäristöt ja opetusteknologia. Suomalaisen koulun arvostus on edelleen voimissaan maailmalla ja yhteiset sessiot olivat onnistuneita. Mielenkiintoista oli huomata, että Suomen ja Quebecin alueen koulujärjestelmät ja lainsäädäntö ovat sangen samankaltaiset, mutta toteutustavat eroavat vielä valtavasti. Tuntui, että saimme aikaan positiivisen muutoksen siemeniä. Sampo pääsi myös paikalliseen podcastiin kertomaan lisää mm.


harjoittelukouluverkostosta ja oppimisympäristöjen kehittämistyöstä. Osallistuimme myös Cooperathon-innovointi tapahtumaan Montrealin olympiastadionilla. Tapahtuma käynnistyi Kanadasta ja jatkui siitä Ranskaan, Belgiaan ja Chileen. Quebecissa on juuri julkaistu uusi digitaalisen

Esitys kesti nimensä mukaisesti 100 minuuttia ja sen aikana kerroimme kahdeksan tarinaa siitä, miksi Suomen koulujärjestelmä on tunnettu maailmalla ja niin hyvin menestynyt.

kompetenssin kehys, josta olimme keskustelemassa professori Thierry Karsentin kanssa, joka on yksi kehyksen luojista. Toimme omaan näkökulmaamme Suomen opetussuunnitelman digitaalisten kompetenssien osalta sekä käytännön kokemuksemme aiheen kehittämisen tiimoilta. Esiintymisten huipennus oli elokuvateatterissa pidetty “100 Minutes for the Future” -esitys. Esitys kesti nimensä mukaisesti 100 minuuttia ja sen aikana kerroimme kahdeksan tarinaa siitä, miksi Suomen koulujärjestelmä on tunnettu maailmalla ja niin hyvin menestynyt. Pelkäsimme aluksi, että kiinnostaako näin pitkä esitys korkeasti koulutettuja kuulijoita, mutta 100 minuutin jälkeen mentiin yliajalle, koska kysymykset eivät meinanneet loppua.


Työmatka oli rankka, mutta antoisa. Verkostojen merkitys kasvaa entisestään tulevaisuudessa ja verkostot pitävät sisällään valtavan määrän osaamista ja resursseja. Toiveena on, että eNorssi-verkosto ja Quebecin alueen yksityiskouluverkosto syventävät yhteistyötä lähitulevaisuudessa. Seuraavaksi aloitamme pilotoimaan verkostojen rehtoreiden kesken, kuinka teknologiaa hyödyntämällä voitaisiin jakaa ja kehittää rehtorien ammatillista osaamista ajasta ja paikasta riippumatta. Pilotissa hyödynnetään ThingLinkin teknologiaa ja samalla kokeillaan palvelun kehitteillä olevia ominaisuuksia, jotka on suunnattu oman osaamisen kehittämiseen ja taitojen oppimiseen virtuaalisissa ympäristöissä. Jos rehtorien kanssa tehty pilotti onnistuu, laajennetaan toimintaa opettajien keskuuteen ja lopulta oppilaisiin.


Aivotutkimuksella on paljon annettavaa oppimisesta kiinnostuneille Teksti: Sanna Isopahkala

Viime vuosina paljon esillä ollut Huotilainen tunnetaan siitä, että hän tuo uusimman aivotutkimuksen tuloksia kansankielisessä muodossa esille. Kasvatustieteen päivilläkin sali täyttyi Huotilaisen luennon ajaksi. Kasvatustieteen päivien yksi ehdoton kohokohta oli aivotutkijan ja Helsingin yliopiston professorin Minna Huotilaisen luento, jossa hän käsitteli aivotutkimusta oppimisen näkökulmasta. -Aivotutkimus ei ole tieteenala, vaan joukko tutkimusmenetelmiä. Nämä menetelmät sopivat oikein hyvin kasvatustieteen palvelukseen, koska kasvatustieteessä ollaan kiinnostuneita oppimisesta, Huotilainen alusti. Hän viittasi perinteiseen aivotutkimukseen, jota on tehty sairaaloiden laboratorioissa, jolloin koulumaail-


malle ominaiset asiat kuten hälinä, kaveriasiat, sisäilmaongelmat ja muut oppimiseen vaikuttavat tekijät ovat olleet irrotettuna tutkimustilanteesta. -Nykyään aivotutkimusta varten on olemassa käteviä, liikuteltavia laitteita, joita voidaan tuoda aitoon kouluympäristöön. Kun aivotutkimusta tehdään luokassa, ollaan siellä missä asiat oikeastikin tapahtuvat. Huotilainen kertoi myös autonomisen hermoston mittaustutkimuksista, jolloin tutkittavalle laitetaan esimerkiksi vain pieniä tarroja paidan alle. -Silloin mitataan aivojen viestejä keholle ja se on tärkeää tietoa opettajalle, koska kaikki autonomisen hermoston tilat eivät ole optimaalisia oppimisen kannalta. Aivotutkijana Huotilainen on ollut erityisen kiinnostunut musiikin ja liikunnan vaikuttamisesta oppimiseen. -Yliopistossa järkytin opiskelijoita pitämällä luennon spinningsalissa, Huotilainen naurahti. Tutkimukset kuitenkin puhuvat musiikin ja liikunnan puolesta, kun katsotaan mikä oppilaalla on jäänyt mieleen. -Se, mikä opittiin liikkuen, muistettiin paremmin. Liikunnallinen elämäntapa myös kasvattaa muistikapasiteettia, Huotilainen korosti. Musiikin Huotilainen näkee tärkeänä oppimisen sisältönä ja välineenä. -Musiikin tuominen osaksi opetusta kehittää lasten kielellisiä taitoja, auttaa havaitsemaan äänteitä, äänenpainoja ja sanapainoja. Lisäksi musiikin opetus kielenopetuksen välineenä auttaa niitä lapsia, joilla on vaikeuksia tunnistaa sanasta tavua. Musiikki on näistä kaikista syistä oiva väline lukivaikeuden kuntouttamisessa. Musiikkia kannattaa käyttää myös taustamusiikkina. -Lähes jokainen oppija hyötyy taustamusiikista koulussa. Yhdessä kuunneltu musiikki lisää yhteisöllisyyttä ja oppilaat, joilla on tarkkaavaisuuden pulmia hyötyvät siitä eniten.


Huotilainen kannustikin opettajia kokeilemaan, mikä musiikin laji ja millainen voimakkuus tuottaa hyviä tuloksia oman oppilasryhmän kanssa. Musiikin ja liikunnan vaikutusten lisäksi Huotilainen keskittyi avaamaan unen merkitystä oppimisen kannalta.

Jos haluat tietää millainen oikeasti olet, nuku pari viikkoa kunnolla.”

-Puolet oppimisesta tapahtuu yöllä. Osa murrosiän tunnemyrskyistä johtuu vain huonosta unesta. Tutkija muistutti, että huono nukkuminen saa aikaan huonoja valintoja. -Eräässä tutkimuksessa huonosti nukkuneet eivät syöneet vain herkkuruokia enemmän vaan myös tavallista ruokaa enemmän. Stressaantuneena yön aikaista oppimista ei kuitenkaan tapahdu vaan silloin aivot käsittelevät stressiä, eivät opittuja asioita. Huotilainen nosti esille perinteisen ajatuskuvion, jonka mukaan aivot ovat sellaiset kuin ovat ja ihminen on luotu elämään sellaisena joksi on syntynyt. -Aivot ovat todella muovautuva elin ja se mitä teemme, muokkaa aivoja. Erityisen huomiota herättävää opettajalle on aivotutkimuksen tuottama tieto, että sitkeä toisto muokkaa jopa aivojen rakennetta.


Vertaisoppimisen merkitystä Huotilainen perusteli siten, että lapset oppivat matkimalla ja helpoiten he oppivat samanikäisiltä. -Matkimalla oppiminen perustuu peilisolujen toimintaan. Mielenkiintoista oli Huotilaisen korostama seikka siitä, että suurin osa aivojen pinta-alasta on käsillä tekemisen aluetta. -Siksi käsillä tekeminen on niin opettavaista.

Kuva: Elisa Serave


Opettajankouluttajien ammatilliset kehitystarpeet Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Omana ohjelmanaan kasvatustieteen päivillä pyöri Opettajankoulutusfoorumin symposiumi. Monipuoliseen sisältöön kuului ”Opettajankouluttajien ammatilliset kehitystarpeet” –tutkimuksen esittely. Tutkimus tehtiin Helsingin yliopistossa ja sitä esitteli Reijo Byman. Tutkimusryhmään ovat lisäksi kuuluneet Riitta Jyrhämä, Heikki Kynäslahti, Katriina Maaranen, Katariina Stenberg ja Sara Sintonen Helsingin yliopistosta. -Teimme kansainvälisiin tutkimuksiin perustuvan kyselylomakkeen, jolla pyrimme kuitenkin tavoittamaan suomalaisen opettajankoulutuksen todellisuuden, Byman taustoitti. Suomalaista todellisuutta tässä tutkimuksessa oli esimerkiksi se, että opettajankouluttajat jaettiin kahteen ryhmään, jolloin harjoittelukouluissa työskenteleviltä opettajankouluttajilta ja tiedekunnissa työskenteleviltä opettajankouluttajilta saatiin erilliset vastaukset. -Yleisesti voidaan sanoa, että tämän tutkimuksen perusteella harjoittelukouluissa ollaan tyytyväisempiä omaan ammatilliseen kehittymiseen kuin opettajankoulutuslaitoksissa. Yhteistä kaikille opettajankouluttajille oli se, että ammatillinen kehittyminen kiinnosti suurissa määrin. -Mitä vähemmän vastaajalla oli kokemusta, sitä kiinnostuneempi hän oli kehittämään omaa ammatillista osaamistaan, Byman kertoi.


Harjoittelukoulujen opettajat halusivat erityisesti kehittää opetusharjoittelun ohjaustaitojaan, opetustaitojaan, parantaa aineenhallintaansa sekä olla mukana kehittämässä opettajankoulutusta. Mielenkiintoista tutkimustuloksissa oli erityisesti se, että kaikki vastaajat työnkuvastaan huolimatta kokivat, että parhaiten omaa ammatillista kehittämistä voi hioa epävirallisissa kohtaamisissa kollegoiden kanssa. -Niin ikään yhteistä vastaajille oli se, että he kokivat ammatinhallinnan esteeksi ajan puutteen, liiallisen työmäärän ja työnkuvan pirstaleisuuden, Byman kokosi. Reijo Byman


Norssilaiset mukana kasvatustieteenpäivillä Joensuussa Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Vuoden 2019 Kasvatustieteen päiviä vietettiin Jo-

ensuussa 21.-22.11. Päivien teemana oli ”Oppimisen maisemat muuntuvat – Entäpä sitten?” Teemaryhmissä oli esittäjinä useita Norssien lehtoreita. Tässä jutussa käyn läpi heidän esityksiään. Kokonaisuuden lopussa ovat englanninkielisten esitysten abstraktit. Jussi Mäkelä Rantakylän normaalikoulu

Kestävä kehitys kasvatuksessa, koulutuksessa ja opettajankoulutuksessa –teemaryhmä Mäkelä oli nimennyt esityksensä: ”Sanasia ekososiaalisuudesta.” ʜPeruskoulun opetussuunnitelman perusteissa mainitaan arvopohjan yhtenä osana ekososiaalinen sivistys. Mutta mitä ekososiaalisuus oikeastaan tarkoittaa? Käsitteen määritelmä ei ole vielä vakiintunut, ja nyt jos koskaan on pidettävä huoli siitä, ettemme anna sen määrittelyä tahoille, jotka laimentavat sen palvelemaan talouden viherpestyjä rattaita, Mäkelä alusti. Puheenvuorossaan hän luonnosteli ekososiaalisuuden määritelmää yhdysvaltalaisen EcoJustice-ajattelun pohjalta.


ʜEkososiaalisuuden voisi ajatella tarkoittavan tietoisuutta ekologisista ja sosiaalisista kysymyksistä, mutta tämä jättää käsitteen turhan kapeaksi. Mäkelä painotti esityksessään, että EcoJustice-ajattelun tavoin lähtökohdaksi on otettava sosiaalisuus-käsitteen laajentaminen ihmisten ja yhteiskuntien välisestä koskemaan ihmisen suhdetta kaikkeen elolliseen – ekososiaalisuuden on tarkoitettava laajaa systeemistä viisautta, joka ymmärtää tuntemamme maailman keskinäisriippuvuuksien monimutkaisena verkostona. Mäkelän mukaan näin luomme pohjan uudenlaiselle maailman ymmärtämiselle mahdollistaaksemme tulevaisuuden, jossa teknologinen kekseliäisyytemme on tasapainossa rajallisen planeettamme kestävyyden, luonnonvarojen ja kaiken elollisen kanssa. ʜEkososiaalinen sivistys tarvitsee toteutuakseen herkkyyttä ja nöyryyttä, sekä kokonaisvaltaista läsnäoloa, Mäkelä muotoili lopuksi. Tiina Yrjänheikki Lapin yliopiston harjoittelukoulu

Opettaja – ja opettajakoulutuksen tutkimus –teemaryhmä

Yrjänheikki esitteli omaa väitöstutkimustaan, jonka aiheena on Lesson study – menetelmä opettajan minäpystyvyyden kehittämisen työkaluna. Esityksessä tarkasteltiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen synteesin muodostamia tutkimustuloksia, joiden mukaan japanilaisesta opettajien täydennyskoulutuskontekstista tunnettu lesson study – menetelmä kykenee vastaamaan


nykypäivän opettajan professionaaliseen eheytymiseen. Yrjänheikin tutkimuksessa opettajien minäpystyvyyttä tarkastellaan matematiikan oppiaineen kontekstissa. Tutkimus vastasi kahteen tutkimuskysymykseen: Miten lesson study -menetelmä tukee opettajan ammatillista kehittymistä minäpystyvyyden näkökulmasta? Ja mitä kansainvälisesti erilaisia lesson study-sovelluksia matematiikan oppiaineen kontekstissa esiintyy? ʜOpettajien odotetaan kykenevän vastaamaan oppilaiden erilaisiin tarpeisiin ja motivoimaan koulutyöhön passiivisesti suhtautuvia oppilaita. Opetuksen ja oppimisen kansainvälinen tutkimus TALIS (30, 2019) osoitti, että vaikka suomalaiset opettajat luottavat omiin kykyihinsä suhteellisen paljon, he kokivat heikkoa pystyvyyden tunnetta kyetä motivoimaan oppilaita, jotka eivät ole kovin kiinnostuneita koulutyöstä, Yrjänheikki kertoi. Hänen mukaansa vastaavasti opettajat, joilla esiintyy korkeampaa minäpystyvyyden tunnetta, kokevat myös pystyvänsä luomaan luokkailmapiirin, jota ilmentävät oppilaiden osallisuus ja motivaatio, hyvät saavutukset, monipuoliset opetusstrategiat ja luokan hallinta. ʜLesson study on vähän tutkittu menetelmä Suomessa. Tutkimustulosten mukaan suomalaiseen koulutusjärjestelmään tarvitaan opettajille suunnattuja täydennyskoulutusmenetelmiä, jotka auttavat rakentamaan ammatillista minäpystyvyyttä. Yrjänheikki muistutti, että kehittämistoiminnan tulisi olla opettajan omiin tarpeisiin räätälöityä ja tapahtuvan opettajan oman työn kontekstissa.


Susanna Pöntinen, Sinikka Räty-Záborszky ja Sini Kontkanen Itä-Suomen yliopisto, Rantakylän normaalikoulu

Alkukasvatuksen pedagogiikka –teemaryhmä

Esityksen aiheena oli ”Oppilaan itsearviointitaitojen kehittäminen digitaalisissa ympäristöissä - huoltajien näkemyksiä ja kokemuksia Yhteistyö kotien kanssa on osa hyvää arviointikulttuuria.” Koulun tehtävä on edistää yhteistyötä ja antaa riittävän usein ja monipuolisesti tietoa sekä oppilaille itselleen että huoltajille oppilaan opintojen edistymisestä, työskentelystä ja käyttäytymisestä (Opetushallitus, 2014). ʜHuoltajien näkemyksiä ja kokemuksia digitaalisten välineiden käytöstä arviointiin liittyvässä yhteistyössä on kuitenkin tutkittu vähän, kolmikko kertoi. Aikaisempien tutkimusten mukaan aihe on tärkeä, sillä digitalisaatio muuttaa kodin ja koulun vuorovaikutusta (Thompson ym. 2015). Huoltajat myös kokevat, että digitaalinen vuorovaikutus antaa heille arvokasta tietoa oppilaan edistymisestä (Kuusimäki ym. 2019). Tässä esityksessä keskityttiin huoltajien näkemyksiin ja kokemuksiin koulun ja kodin välisestä yhteistyöstä, kun tavoitteena oli tehdä oppilaan itsearviointipolku läpinäkyväksi koteihin digitaalisia ympäristöjä (Seesaw, Qridi ja Google Suites for Education) hyödyntäen. ʜTutkimukseen osallistui 21 perusasteen toisen vuosiluokan oppilasta ja heidän huoltajaansa. Tutkimusaineisto koostuu huoltajien ryhmäkeskusteluista, jotka on nauhoitettu vanhempainilloissa syksyllä 2018 sekä keväällä 2019. Tutkimusaineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan huoltajat ovat kiinnostuneita seuraamaan lapsensa itsearviointitaitoja ja niiden kehittymistä.


ʜAvoin arviointikulttuuri on kuitenkin huoltajille uutta ja heillä ei ole kokemusta, miten verkossa tulisi toimia. Huoltajat arvostavat sitä, että itsearviointitaitoja kehitetään koulussa ja esittävät omia ideoitaan kodin ja koulun välisen yhteistyön edistämiseksi, esittäjät kertoivat. Kolmikon mukaan digitaalisten välineiden käyttöön liitetään kuitenkin myös odotuksia, joita koulu ei pysty sellaisenaan toteuttamaan. Johtopäätöksenä he toteavat, että huoltajat pitävät opettajan antamaa palautetta tärkeänä oppilaan itsearviointaitojen kehittymisessä ja omien vahvuuksien tunnistamisessa. ʜErilaisten digitaalisten ympäristöjen käyttö antaa huoltajille myös mahdollisuuden löytää oman tavan toimia joustavasti ja monipuolisesti, tutkijakolmikko rohkaisi. He muistuttivat kuitenkin, että digitaaliset ympäristöt eivät yksistään tee arviointiprosessia läpinäkyväksi, vaan kodin ja koulun välisessä yhteistyössä tarvitaan erilaisia ja toinen toisiaan täydentäviä tapoja.

Juuso Pursiainen, Itä-Suomen yliopisto, Rantakylän normaalikoulun lehtori

Inklusiivinen kasvatus erilaisissa ja muuttuvissa oppimisympäristöissä –teemaryhmä Oman esityksensä Pursiainen oli otsikoinut ”Askeleita inkluusioon.” ʜAskeleita inkluusioon on esitelmä Rantakylän normaalikoulun pedagogisista askeleista syksystä 2018 syksyyn 2019 kohti oppilaan tuettua inkluusiota, Pursiainen taustoitti. Rantakylän normaalikouluun on rakennettu avoimet oppimisympäristöt, joissa opiskelee 1.-2.vuosiluokkien, 3.-4.


vuosiluokkien sekä 5.-6.vuosiluokkien oppilaat omissa soluissaan. Opettajat toteuttavat yhteisopettajuutta kussakin solussa ja niissä toimii pienryhmä. ʜKoulumme pedagogisena ajatuksena on kaikille oppilaille yhteinen koulu, jossa ollaan tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia koko koulupäivän ajan. Hänen mukaansa inkluusion käsite voidaan määritellä käsitteen “inclusive education” avulla. ʜOppilaan inkluusioon 18 velvoittaa Suomen osalta myös Vammaisten oikeuksien sopimus, jonka se ratifioi vuonna 2006, Pursiainen muistutti. Esityksessä hän toi ilmi, että Rantakylän normaalikoulussa oppilas voi integroitua räätälöidysti yksittäisellä oppitunnilla, yksittäisessä oppiaineessa tai kokeilujaksolla täysin yleiseen ryhmään integroituneena. ʜOppilaiden integraatio toteutuu koulussamme oppilaskohtaisesti, jolloin huomioidaan kunkin yksittäisen oppilaan tiedolliset ja taidolliset valmiudet, sosiaaliset valmiudet, asenne, tarpeet ja päivän koulukunto. Integraatiota toteutetaan koulussamme moninaisin opetusjärjestelyin. Pursiaisen edustamalla Rantakylän normaalikoululla oppilasta voidaan tukea yleisopetuksen ryhmässä osin osa-aikaisessa erityisopetuksessa yhdessä tai useammassa oppiaineessa sekä järjestämällä hänelle koulunkäynninohjaajan tukea. ʜKoulumme osallistuu #Paraskoulu -hankkeeseen keväästä 2019 kevääseen 2020. Koulumme inklusiivisen toimintakulttuurin kehittymistä pyritään tukemaan Paraskoulu -hankkeeseen liittyen KTVA-vahvuustutkimuksen avulla. KTVA (Käyttäytymisen ja Tunteiden Vahvuuksien Arviointiväline) luo yhteisen tutkimusperusteisen lähtökohdan kohdata oppilas kouluyhteisössä vahvuuksista käsin.


ʜTällä tutkimuksella pyritään edelleen kehittämään koulun toimintakulttuuria (vaativan) erityisen tuen oppilaita, yleisen ja tehostetun tuen oppilaita sekä koko kouluyhteisöä paremmin tukevaksi. Pursiaisen mukaan vahvuusnäkökulman avulla pyritään tukemaan oppilaan inkluusiota kouluyhteisössä. Juuso Pursiainen, Itä-Suomen yliopisto, Rantakylän normaalikoulun lehtori

Kasvatuspsykologia ja motivaation tutkimus –teemaryhmä

Juuso Pursiainen piti esityksen omaan väitöstutkimukseensa pohjautuen aiheenaan ”Vahvuuslähtöisen ja oppilaan sosioemotionaalista kompetenssia tukevan mallin luominen kouluyhteisöön.” ʜKansainvälisissä ja suomalaisissa tutkimuksissa on 2000-luvulla painotettu yhä enemmän vahvuuslähtöistä kasvatusta, jossa kasvuyhteisön huomio ei keskity lapsen taitamattomuuteen tai ongelmiin, vaan lapsen vahvuuksiin ja onnistumisiin, Pursiainen alusti. Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli kehittää vahvuuslähtöinen ja oppilaan sosioemotionaalista kompetenssia tukeva tukimalli kouluyhteisöön ja seurata neljän oppilaan sosioemotionaalisen kompetenssin kehittymistä tukimallin kehittämisen aikana. ʜVoltti-tukimallia kehitettiin tammikuusta 2014 toukokuuhun 2015. Sen kehittämisryhmään kuuluivat erään yläkoulun pienryhmän erityisen tuen oppilaat, osa heidän huoltajistaan sekä oppilaiden kasvatukseen koulussa osallistuneet koulun toimijat; erityisluokanopettaja, koulunkäyntiavustajat, apulaisrehtori, opinto-ohjaaja, koulukuraattori, kotitalouden opettajat ja liikunnanopettaja, Pursiainen kertoi.


Tukimallin kehittämisryhmästä valittiin tutkimusjoukkoon neljä erityisen tuen oppilasta, heidän huoltajiaan ja mainitut koulun toimijat. ʜVoltti-tukimallin kehittämisen lähtökohtana oli Positive Youth Development -näkökulma (PYD). Sen pohjalta seurattujen oppilaiden ympärille muodostettiin heidän kasvatukseensa osallistuneista kasvattajista kasvuyhteisö kehittämään vahvuuslähtöistä tukimallia ja tukemaan seurattujen oppilaiden sosioemotionaalisen kompetenssin kehittymistä. Pursiaisen tutkimus oli luonteeltaan mixed methods –tutkimus ja sen aineistonkeruumenetelminä käytettiin teemahaastatteluja, tutkijan havaintopäiväkirjaa, oppilaiden aineita ja kyselyitä. ʜTutkimustulosten mukaan Voltti-tukimallin tuella oli yhteyttä oppilaiden sosioemotionaalisen kompetenssin kehittymiseen. Suomessa ei ole kehitetty eikä tutkittu vastaavanlaista vahvuuslähtöistä ja oppilaan sosioemotionaalisen kompetenssin kehittymistarpeiden pohjalta luotua tukimallia. Tukemismalleille on kuitenkin tarvetta etenkin yläkoulussa, Pursiainen huomautti. Tutkimustulokset osoittavat, että tukimallin avulla on mahdollista tukea yläkoulun oppilaiden sosioemotionaalista kompetenssia vahvuuslähtöisesti ja systemaattisesti koulutyöskentelyn ohessa oppilaiden kasvuyhteisön toimijoiden yhteistyön avulla. Päivi Vesala Itä-Suomen yliopiston normaalikoulu

Luonto- ja seikkailukasvatus –teemaryhmä

Päivi Vesala Itä-Suomen yliopiston normaalikoulusta piti esityksen nimeltä Tunne piha - tunnepiha: koulupihan merkitys alakoulun oppilaille.


Vesala kertoi esityksessään väitöstutkimuksestaan, jossa hän keskittyi koulupihan merkityksen tutkimiseen. Hänen mukaansa oppilaiden ja koulupihan paikkojen välille rakentuu välitunneilla tunnepohjainen kiintymyssuhde; ympäristö muuttuu kokemisen ja elämisen myötä paikaksi humanistisen maantieteen ajattelutavan mukaisesti. ʜJäsensin väitöstutkimuksessani koulupihan merkitysulottuvuudet alakoulun oppilaiden omien kokemusten perusteella, Vesala kertoi. Näitä oppilaiden kokemuksia tallentui empiiriseksi kuva- ja tekstimateriaaliksi, käsitekartoiksi sekä teemahaastatteluihin, jotka kaikki pohjautuivat neljäsluokkalaisteni kanssa laaditun paikkojen tunnesuhdetta ilmentävän Värianalyysimenetelmän sovellukseen. ʜKoulupihalla on oppilaille toiminnallisuutta laajempi merkitys muun muassa tärkeänä elpymisen tunteiden virittäjänä. Vesala esitteli teemaryhmässä koulupihan merkitysulottuvuudet ja toi esille dynaamisen paikkakäsityksen, joka nojaa ympäristöpsykologian tarjoumateoriaan. ʜIhmisen ja paikkojen suhde on vastavuoroinen, moniulotteinen ja luova. Siksi lapset käyttävät, kokeilevat ja muokkaavat paikkoja jatkuvasti omiin tarkoituksiinsa sopiviksi, Vesala korosti. Hän toi myös ilmi tutkimuksensa perusteella, että lasten havaitsema ja suosima paikkojen käyttötarkoitusten kirjo haastaa aikuiset - opettajat, suunnittelijat, tutkijat - dialogiin lapsiystävällisen, hyvinvointia ja terveyttä tuottavan koulupihan asiassa.


Miina Orell Turun normaalikoulun lehtori Miina Orell

Opettajien kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä –teemaryhmä Esityksessä Orell esitteli tutkimustaan, jossa haastateltiin 14 perusasteen opettajaa kodin ja koulun yhteistyöstä. Tutkimus on osa Orellin kodin ja koulun yhteistyötä käsittelevää väitöskirjatyötä. Tutkimushaastattelut on toteutettu kahdella eri paikkakunnalla ja mukana on opettajia yhteensä seitsemältä eri koululta. Haastateltavat ovat taustoiltaan eri ikäisiä ja kouluttautuneet opettajiksi eri opettajankoulutuslaitoksessa.


ʜAlustavien tutkimustuloksien mukaan opettajat pitävät yhteistyötä tärkeänä, mutta yhteistyön toteuttamisen rakenteet ovat kouluissa vähäisiä, väljiä ja tulkinnanvaraisia. Orellin mukaan vaikuttaa kuitenkin siltä, että yhteistyön rakenteiden ohjaamisella olisi vaikuttavuutta: kolmiportaisen tuen osalta yhteistyökäytänteet kuvastuivat pääpiirteissään yhtenäisinä. Rakenteellinen ohjaus voi myös vähentää kohtaamisia, sillä arviointikeskustelut syrjäyttivät muita kohtaamistilanteita kodin ja koulun välillä. ʜKaikki haastatellut pitivät kodin ja koulun yhteistyötä koskevaa koulutusta vähäisenä. Toisaalta osa haastatelluista opettajista epäili koulutuksen mahdollisuuksia valmistaa yhteistyöhön.Kokemusta pidetiin tärkeimpänä yhteistyötaitoja lisäävänä tekijänä. Tämä on mielestäni haaste meille opettajankouluttajille -kyllä yhteistyötaitoja voidaan myös opettaa! Orell kertoi, että ne opettajat, jotka tunnistivat vanhemmissa tarvetta keskinäiseen yhteyteen, toteuttivat eniten yhteistyötä myös yhteisöjä yhdistävällä tasolla. ʜReflektiivisyys omien elämänkokemusten suhteen tuli tutkimuksessa esiin yhteistyötä lisäävänä tekijänä. Reflektiiviset näkökulmanottajat kokivat myös toteuttamassaan yhteistyössä eniten vaikuttavuutta. Opettajainkoulutusfoorumilla oli kasvatustieteen päivillä oma erillinen ohjelmansa, johon sisältyi posterikävely ja postereiden esittely. ItäSuomen yliopiston normaalikoulujen Tulliportin yksikön lehtori Mika Mononen oli valmistellut posterin väitöstutkimuksensa aiheesta. Tutkimus pohjautuu jo usean vuoden ajan kestäneeseen hankkeeseen

”Muuttuvat tilat – muuttuva pedagogiikka.”


Englanninkieliset esitykset ja niiden abstraktit Mari Kuusimäki, Itä-Suomen yliopiston normaalikoulut/ Tulliportin koulu

Kielikasvatus ja monilukutaito Language Education and Multiliteracy –teemaryhmä Advertising literacy for evolving learning environments Advertising may seem harmless, aesthetically pleasant and entertaining, yet for many pupils its influence is stronger than that of any other institution - education included. Advertising has already normalised its role in adolescents’ social lives, and their living environments are embedded in commercialised media content. Most alarmingly, low socioeconomic background increases children’s susceptibility to advertising. Advertising literacy is a subcategory of multiliteracy, yet it entails a host of other literacies and analytical, critical and reflective skills. As a continuation of the transversal competencies of the Core Curriculum for Basic Education (2014), where several elements related to advertising literacy were incorporated, this research aims at mapping the specific dimensions of teaching advertising literacy for the purposes of subject and class teacher education in Finland. This research is also a call to action for the education sector to correspond to the evolving needs arising from pupils’ living environment. The data collection and analysis started in


April 2016, using a mixed methods research design. Qualitative content analysis was conducted on student teachers’ advertising analysis tasks, an open-ended questionnaire and a semi-structured interview after a teaching experiment. Quantitative approaches will be used in the development of a questionnaire, piloted in April 2017, focusing on student teachers’ conative factors regarding advertising literacy teaching. This research emphasizes the role of language education by addressing the challenges of understanding foreign cultural content and messages embedded in advertising. The presentation will focus on the context of the developed advertising literacy teaching model. Ulla Sten ja Minna Haring, Itä-Suomen yliopiston normaalikoulut/Tulliportin koulu

Teaching and Learning in Innovative Learning Spaces and Environments –teemaryhmä

Innovative Pedagogy and Learning Environments: Research of Experiences and Concentration at Open Learning Space Innovative Pedagogy and Learning Environments is a project funded partly by OPH. The aim of the project is to develop student-centered pedagogy and co-teaching in open learning environment. The pedagogy is based on the individual learning paths and strengths of both, pupils and teachers. The pedagogy consists of four areas: •  The Ownership of Learning: Students can affect their own learning, which improves their motivation. •  Active learning: Children’s natural need for playing, acting and exercising creates the need for active learning. The diversity of learning environments allows children to be active during lessons.


Ulla Sten, Minna Haring ja Mika Mononen

•  Experiences in Learning: Active and multi-sensorial learning, supported by light and sound technology, creates powerful experienc- 177 es. Experiences and significant learning moments will develop a stronger engram. •  Community: Communality is an experience produced by the pupils, teachers and teacher trainees. It supports the well-being of everybody. In a group of pupils it demands confidential atmosphere, where the diversity of students is seen as a resource. Research In this theme group we’ll present a research concerning the possibilities of open learning environments through pupils’ experiences and concentration. The data is collected by using video analysis, EEG-measurement and questionnaire in open learning environment. Pupils answered six weeks questionnaire concerning of well-being. The measurement with EEG-NeuroSky biosensors and video taping were carried out in two weeks research period. Analyzing of the data is in the final stages. The research is interdisciplinary, enabled by SKOPE and Institute of Photonics at UEF. We will be also presenting shortly other research made in our environment.


Sini Kontkanen, Sinikka Räty-Záborszky ja Susanna Pöntinen, Itä-Suomen yliopisto

Digital dialog between school and home - making assessment process transparent for pupils and parents This poster presentation introduces a research project, which aims at seeking practices to enhance collaboration between school and home by developing assessment for learning culture in digital environments in the early years of primary education. Therefore, this project aims at testing several digital environments and explores new solutions how the teachers, pupils and parents could be engaged in developing assessment for learning culture. The collected data consists of interviews with pupils and parents, group discussions with parents, pupils’ materials and assessments and the teachers notes about the research process as well as classroom observations. The data is analyzed using qualitative theory-guided content analysis. As to the participating pupils, learning new kind of working and assessment practices enables pupils to learn to set concrete learning goals for themselves, to reflect their working skills and emotions as well as to express personally important and meaningful aspects of learning. From experiences gained so far it seems that parents appreciate the possibility to see and understand the actual processes and arguments of assessment. The preliminary findings suggest that using digital platforms engages teacher into giving regular and justified feedback to pupils.


In this process, the teacher commits herself to improving the quality of feedback and her knowledge about an individual pupil grows and deepens. Consequently, preliminary findings suggest that using digital platforms for making the assessment process visible and shared for all parties, pupils, parents and the teacher, has created new opportunities for all to engage in schoolwork and culture.

Sini Kontkanen, Sinikka Räty-Zåborszky ja Susanna PÜntinen


Iltakoulu Oulun Norssilla Teksti: Minna ’t Lam Kuvat: Pentti Mankinen

Oulussa otettiin uusia askelia tiedekunnan ja norssin yhteistyössä. Kouluarjen tiimellyksessä voi joskus tuntua siltä, ettei aikaa jää riittävästi kehittämisideoiden jakamiselle ja tutkimukseen liittyvälle ajankohtaiselle keskustelulle opettajankoulutuksessa. Oulussa päätettiin ottaa härkää sarvista ja järjestää yhteinen tapaaminen yliopiston harjoittelukoulun henkilökunnan ja kasvatustieteiden tiedekunnan (KTK) väen kesken. Oulun normaalikoulu kutsui keskiviikkoiltana 18. syyskuuta Linnanmaan alakoululle kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimus- ja kehittämistoiminnassa mukana olevia esittelemään omia tutkimus- tai kehittämishankkeitaan sekä tutustumaan muiden esityksiin.


Tilaisuuden suosio yllätti positiivisesti ja osallistujia oli lähes 100 henkilöä, joista reilu 50 Norssista ja noin 40 henkilöä yliopiston puolelta. Iso osa osallistujista toimi itse myös esittelijöinä. Vapaamuotoinen tilaisuus alkoi cocktail-tarjoiluilla ja musiikkiesityksellä, jonka jälkeen johtava rehtori Kari Kumpulainen ja dekaani Kati Mäkitalo lausuivat tervetulosanat. Iltakoulun ensimmäisessä sessiossa tutustuttiin harjoittelukoulun monipuoliseen tutkimus- ja kehittämistyöhön. Ympäri koulua pystytetyillä pisteillä Norssin opettajat esittelivät tutkimusaiheitaan esimerkiksi pedagogisesta


filosofiasta monikatsomuksellisiin oppimisen tiloihin ja positiivisesta pedagogiikasta musiikkikasvatukseen markkinahallinnan näkökulmasta. Lisäksi vierailijoiden oli mahdollista tutustua muun muassa harjoittelukoulussa toteutettavaan robotiikkaan, yhteisopettajuuteen, kielitietoisuuteen ja kielirikasteiseen opetukseen, koulutusvientiin, Future Classroom Labiin sekä Unesco-koulun toimintaan. Norssin esittelykierroksen jälkeen vuoroon pääsivät tiedekunnan tutkijat ja kehittämisprojektit. KTK:n puolelta paikalla oli vajaa 20 tutkijaa kertomassa tutkimushankkeista, jotka käsittelivät muun


muassa digipedagogiikkaa, makerspacea osana elinikäistä oppimista, tunnesäätelyn tukea, yrittäjyyskasvatusta sekä luku- ja kirjoitustaidon täydennyskoulutusta. Ainakin erityisopettajuuteen ja teknologiakasvatukseen liittyviä hankkeita tehdään jo tiiviissä yhteistyössä Norssin ja tiedekunnan kanssa, joten niiden esittely tehtiin luonnollisesti yhdessä. Tilaisuuden lopuksi käytiin yhteinen keskustelu tiedekunnan ja harjoittelukoulun yhteistyön kehittämisestä.


“Kiitos hauskan idean hyvästä toteutuksesta!” Tapahtuman jälkeen keräsimme kyselyllä palautetta iltakoulusta sekä ideoita ja ajatuksia siitä, miten Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan ja harjoittelukoulun tutkimus- ja kehittämistoimintaa voidaan kehittää edelleen. Kyselyyn oli mahdollisuus vastata, vaikka ei olisi osallistunut iltakouluun. Vastauksia saatiin 45 henkilöltä.

Hyvät tarjoilut ja mahdollisuus kiertää omaan tahtiin pisteestä toiselle loivat rennon tunnelman, joka poikkesi edukseen monesta yliopiston tilaisuudesta ja mahdollisti kiinnostavia keskusteluja ja verkostoitumisia.”

Iltakoulun tyyppiselle yhteiselle tapaamiselle nähtiin selvästi tarvetta. Iltakoulu sai kiitosta erityisesti yleisestä tunnelmasta, verkostoitumismahdollisuuksista ja tilaisuudesta saada ajankohtaista tietoa erilaisista tutkimuksista ja hankkeista. Aikaa olisi kaivattu toki lisää ja osa kyselyyn vastanneista harmitteli sitä, että jos oli itse esittelemässä, ei ehtinyt tutustua muiden projekteihin. Seuraavaa kertaa varten ehdotettiinkin varaa-


maan esityksille enemmän aikaa tai keskittymistä tietyn teeman tai yksikön tutkimusaiheisiin. Hyvä huomio oli myös se, että tämäntapainen verkostoitumistilaisuus toimisi parhaiten yhdessä isossa tilassa.

Yhteistyössä on voimaa Yhteistyötä KTK:n ja harjoittelukoulun välillä pidettiin tärkeänä erityisesti opettajankoulutuksen kehittämisessä, tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoiminnassa sekä oman henkilökunnan täydennyskoulutuksessa ja työhyvinvoinnin edistämisessä. Eri muotoisia tapaamisia ja esimerkiksi norssilaisten osallistumista tutkimusryhmiin kaivattiin lisää. Kyselyssä tuli ilmi, että aineenopettajat toivovat mahdollisuutta systemaattiseen yhteistyöhön myös muiden tiedekuntien ja omien ainelaitosten kanssa.

Olisi aivan mahtavaa, jos nämä tilaisuudet olisivat säännöllisiä, joka syksy ja kevät, vuoroin vieraissa!” Kaiken kaikkiaan tapahtumaa pidettiin onnistuneena ja tarpeellisena. Iltakoulussa jaetun tiedon sekä syntyneiden verkostojen ja keskustelujen lisäksi saimme palautekyselystä ihan konkreettisia ehdotuksia uusista tutkimus- ja kehittämisaiheista. Ei muuta kuin seuraavia tapaamisia suunnittelemaan.


Täydennyskoulutusta lukion kieltenopettajille Teksti ja kuvat: Olli-Pekka Salo

Jyväskylän yliopiston Kielikampus ja kansallinen LUKKI-verkosto järjestivät koulutusta lukion kieltenopettajille Jyväskylässä marraskuun alussa. Koulutustilaisuuteen osallistui yli 50 opettajaa ympäri Suomea, aina Utsjoelta asti. Ensimmäinen seminaaripäivä koostui alustuksista, joissa tarkasteltiin kieliä ja kielenopetusta nykytutkimuksessa. Tutkimusprofessori Taina Saarinen Koulutuksen tutkimuslaitokselta tarkasteli kieltenopetuksen ja kielikoulutuspolitiikan kehittymistä 1800-luvulta tähän päivään. Saarisen mukaan kielestä keskusteleminen ei koskaan ole vain kielestä keskustelemista, sillä siihen nivoutuu väistämättä aina kulloisenakin aikana vallitsevia ideologisia pyrkimyksiä.

Uusi toimintatapa on edellyttänyt vanhojen rajojen ja rakenteiden purkamista, mihin on liittynyt myös haasteita. Johtaja Peppi Taalas Monikielisen akateemisen viestinnän keskuksesta (Movi) kertoi millä tavalla kieltenopiskelua on Jyväskylän yliopistossa integroitu osaksi pääaineenopiskelua. Uusi toimintatapa on edellyttänyt vanhojen rajojen ja rakenteiden purkamista, mihin on liittynyt myös haasteita. Ajan myötä uudistuksen tulokset ovat kuitenkin olleet


https://kielikampus.jyu.fi/fi

https://www.lukkiverkosto.fi/

hyvin myönteisiä ja useat ainelaitokset ovat päätyneet vahvistamaan eri kielten roolia osana opintoja. Jyväskylän normaalikoulun lehtorin Olli-Pekka Salon ja kielenoppimisen ja -opetuksen emeritaprofessorin Hannele Dufvan alustuksessa pureuduttiin kielitaitokäsityksiin. He osoittivat, että nykyiset käsitykset


kielestä ja kielitaidosta näkyvät monin tavoin vasta julkaistuissa Lukion opetussuunnitelman perusteissa, mutta muistuttivat samalla, että viime kädessä olennaista on se, miten opetussuunnitelmaa toteutetaan käytännössä. Tutkijatohtori Maria Kautonen ja tutkijakoulutettava Henna Heinonen esittelivät Fokus-hankkeessa tehtävää ääntämisen opiskeluun ja opettamiseen. He antoivat kuulijoille käytännönläheistä vinkkejä muun muassa siitä, miten kieltä opiskelevan huomio saadaan kiinnitettyä ääntämisen olennaisiin piirteisiin ja siitä, miten näitä piirteitä voidaan käytännössä harjoitella, vaikkapa kazoo-pillin avulla. Perjantain työpajoissa tarjottiin tukea ja työkaluja kieltenopettajan arkeen. Työpajoja pitivät Jyväskylän normaalikoulun englannin lehtorit Maarit Ilola ja Pirjo Pollari sekä Turun yliopiston englannin kielen professori ja YTL:n kielivaliokunnan englannin jaoksen puheenjohtaja Katja Mäntylä. Ilolan työpajassa käsiteltiin suullisen kielitaidon opetuksen ja arvioinnin kysymyksiä. Ilola painotti suullisen kielitaidon keskeisyyttä inhimillisessä vuorovaikutuksessa ja syvensi kuulijoiden tietämystä aihepiiriin liittyvistä mahdollisuuksista ja haasteista. Pollarin pajan teemana oli oppimista edistävä arviointi. Pollari paneutui monipuolisesti arvioinnin perusteisiin ja antoi käytännön esimerkkejä siitä, millä tavoin arvioinnilla voidaan tukea oppimista oppimisprosessin eri vaiheissa. Mäntylän pajassa käsiteltiin kielten ylioppilaskokeita. Mäntylä vastasi opettajien lukuisiin kysymyksiin ja hälvensi kokeisiin liittyviä epäluuloja ja selvensi väärinkäsityksiä. Lisäksi Mäntylä avasi kielten ylioppilaskokeiden laadinta- ja arviointiprosesseja.


Tamperelaiset opintomatkalla Berliinissä Teksti ja kuvat: Tanja Tuuna-Kyllönen Tampereen yliopiston normaalikoulun lukion Berlin-kurssin opintomatka Berliiniin järjestettiin 4.-8.10.2019. Tunnetuimpien nähtävyyksien ohella matkalla tutustuttiin erityisesti jaetun Berliinin historiaan, vierailtiin mm. DDR-museossa, East Side Galleryssä ja Bernauer Strassella, josta jaetun Berliiniin aikana pakeni kymmeniä ihmisiä mm. tunneleita pitkin länteen. Osa opiskelijoista vieraili myös Stasi-museossa. Lisäksi käytiin Hertha Berlinin ottelussa Olympiastadionilla tai elokuvissa, tehtiin päiväretki Spreewaldiin, Unescon biosfäärireservaattiin, vierailtiin Finnland-instituutissa ja toisessa Unesco-kohteessa, Tempelhofin entisellä lentokentällä.


Rosa Pelkonen Kielikahvila on makea Teksti: Kuva: Kaisa Niemelä tempaus Tampereella Tampereen yliopiston normaalikoulun kielten aineryhmä on perinteisesti järjestänyt Euroopan kielten päivänä munkkikahvilan, jossa valuuttana on toiminut jokin valinnaiskieli. Euroopan kielten päivää vietettiin torstaina 26.9. ja oppilaat saivat tuolloin nauttia munkeista ruokailun lomassa. Perinne on jatkunut koululla jo vuodesta 2014 ja se laajeni tänä vuonna koko koulua koskevaksi tapahtumaksi. Tämän myötä myös koulun pienimmät oppilaat pääsivät kokeilemaan vieraalla kielellä toimimista. Munkkeja ovat perinteisesti myyneet valinnaiskieliä lukevat oppilaat sekä kielten opetusharjoittelijat. Huomioon otettiin myös se, että ranska, saksa tai venäjä saattoi olla kielenä vielä tuntematon, joten munkin tilausfraaseja pystyi harjoittelemaan käytävillä jo etukäteen tai tapahtumapäivänä kielitaitoisten oppilaiden avustuksella. Tampereen norssin kielten aineryhmä toivoo tämänkaltaisten tempausten lisäävän vieraiden kielten näkyvyyttä ja yhteisöllisyyttä koko koulun tasolla. Tapahtuma ylitti myös uutiskynnyksen: https://areena.yle.fi/1-50294487


Martela ja Future Classroom Lab kehittämässä tulevaisuuden oppimisen tiloja Teksti ja kuvat: Mikko Horila ja Tuomo Tammi

Koulupilotissa tuodaan sensoriteknologia mukaan joustavaan oppimisympäristöön

Mikä on Future Classroom Lab? Future Classroom Lab on hanke, jossa tutkitaan, kokeillaan ja kehitetään erilaisia oppimisympäristöön liittyviä teknologioita ja kalusteita sekä kehitetään avoimien oppimisympäristöjen tarjoamia mahdollisuuksia oppimisessa ja opetuksessa. Toiminnan keskiössä ovat oppimisen vyöhykkeet, joiden määrittelyssä on pyritty tunnistamaan oppimisen kannalta tärkeitä oppimisympäristön ominaisuuksia ja huomioimaan suomalaisen opetussuunnitelman erityispiirteet. Tavoitteena on viedä oppimistilanne sille mahdollisimman otolliseen ympäristöön. FCLab.fi-hanke toimii läheisessä yhteistyössä yritysmaailman kumppanien kanssa, ja hanke on ollut aktiivisessa yhteistyössä Martelan kanssa jo vuodesta 2018 alkaen.

KAKS10 56 Tampereen yliopiston normaalikoulussa sijaitseva KAKS10 56 on yksi Suomen kolmesta Future Classroom Labista (kaksi muuta löytyvät Oulusta ja Joensuusta). KAKS10 56 on kahden luokan


joustava oppimisympäristö ja koulun resurssikeskus. Oppituntien ulkopuolella se toimii myös kokous-, ohjaus- ja koulutustilana. KAKS10n tilaja kalusteratkaisuissa on noudatettu oppimisen vyöhykemallia.

Oppimisen edellytysten varmistaminen sensorointiteknologian avulla – yhteistyö Martelan kanssa Future Classroom Lab ja Martela ja ovat toimineet läheisessä yhteistyössä noin vuoden ajan. Vuoden 2019 alkupuolella Martela mahdollisti KAKS10n varustamisen teknologialla, jonka avulla oppimistilassa on edellytykset toteuttaa Suomen mittakaavassa ainutlaatuista tutkimus- ja kokeilutoimintaa.


Yhteistyön myötä KAKS10on asennettiin erilaisia sensoreita, jotka mittaavat oppimisympäristön ominaisuuksia (äänenvoimakkuus, hiilidioksidi, lämpötila, ilmankosteus, ilmanpaine jne.) sekä oppilaiden sijoittumista ja työpisteiden valintaa (lämpöjälki). Oppimisympäristön ominaisuuksien sensoroinnin lisäksi yksi keskeinen pyrkimys on myös tutkia kalusteiden käyttöastetta ja tässä tutkimusavauksessa Martela onkin toiminut hyvin aktiivisessa roolissa. Pilottitutkimukset tavoitteena on seurata oppilaiden työpisteiden valintaa. Opettajalla on toki vahva ennakkokäsitys siitä, mihin lapset mielellään hakeutuvat, mutta nyt tuolle käsitykselle haetaan verifioitua tukea dataa tallentamalla. Toinen keskeinen tavoite on seurata oppimisympäristön ominaisuuksia, kuten äänenvoimakkuus ja hiilidioksidin määrä. Linkit Liian kova meteli tai huono ilma teke360-kuvia: vät keskittymisestä ja oppimisesta https://theta360.com/users/221511 hankalaa, ellei peräti mahdotonta. Workflow in KAKS10: https://youtu.be/FkzK5jV3fpw

Käytössä oleva sensorijärjestelmä https://fclab.fi/ https://www.martela.fi/ ei yksilöi oppilaita; seuranta ja tutsmart-workplace-martela kimus toteutetaan oppilaiden osalta https://empathicbuilding.com/ täysin anonyymisti. Lämpöjälkeä ja sijoittumista mittaava järjestelmä käyttää nimettömiä tunnistimia, joka on tässä tapauksessa kaulaan laitettavassa hihnassa kiinni oleva tagi.

Ensimmäisten kuukausien kokemukset Sensorijärjestelmä asennettiin oppimisympäristöön toukokuussa 2019, ja se saatiin täysipainoisesti käyttöön syksyllä 2019. Ensimmäisen vaiheen kokemukset ovat olleet vähintäänkin mielenkiintoisia.


Tuomo/Mikko: ”Jo nyt kerätty tutkimusdata on vahvistanut ennakkokäsitystä siitä, millaiset oppimispaikat ja mitkä kalusteet oppilaat kokevat mieluisiksi. Oppilaiden välillä on itseasiassa aika merkittäviäkin eroja paikanvalinnan suhteen – suurin osa valitsee mieluiten pehmeän ja epäformaalin työskentelypaikan. Erityisesti sohvaryhmä, katsomo, lattia ja erilaiset ”pesämäiset” ahtaat kolot tuntuvat olevan mieluisia. Ja osa lapsista hakeutuu kyllä ihan perinteisen mallin mukaisesti pöydän ääreen työskentelemään. Muutama ryhmän 43 oppilaasta valitsee paikan selkeästi tilan äänimaailman mukaan ja pyrkii saamaan mahdollisimman hiljaisen tilan työskentelypisteekseen.” Paikan valinnan suhteen merkittävä seikka on tietysti myös sosiaalinen ympäristö – aika suuri osa oppilaista taitaa lopulta valita paikkansa myös kaveripiirin valintojen perusteella.


Kokeilutoiminnan tuloksien hyödyntäminen Kalustevalinnoilla on suuri merkitys tilan toimivuuden ja viihtyvyyden kannalta. Voisi siis hyvin todeta, että kyseisillä Tuomo Tammi valinnoilla on myös vähintäänFuture Classroom Ambassador opettajankouluttaja, Tampereen kin välillinen yhteys oppimiseen. yliopisto Aiheeseen liittyen on kuitenkin tarjolla melko vähän tutkittua tietoa ja siksi kokeilu- ja tutkimustoiminta ovat tärkeitä. Nyt meneillään olevassa kokeilussa dataa kerätään minimissään vuoden ajan, kokeilun on sovittu jatkuvan ainakin kevätlukukauden 2020 loppuun. Yhteistyön keskeisenä pyrkimyksenä on saada aikaan kokeiltua ja tutkittua tietoa toiminnasta joustavissa oppimisympäristöissä. Toiminnan tavoitteena on auttaa kouluja ja kuntia tekemään perusteltuja ratkaisuja omissa rakennus- ja saneerausprosesseissa, oppimisen tilojen suunnittelussa sekä kalustevalinnoissa. FCLab pyrkii osaltaan jakamaan hanketoiminnan tuloksia ja saavutettua osaamispääomaa erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä opetusteknologiatapahtumissa. Kiinnostuitko? Ota yhteyttä!

Mikko Horila Future Classroom Ambassador opettajankouluttaja, Tampereen yliopisto


Syksyn uurastuksesta hyvillä mielin joululomalle Katri Parviainen Lehtori, Harjoittelukoulujen oppilas- ja opiskelijakuntatoiminnan koordinaattori Turun normaalikoulu

Suomen harjoittelukoulujen oppilas- ja opiskelijakuntien syyslukukausi 2019 alkaa olla paketissa. Monilla syksyn hallituskausi alkoi uuden hallituksen kokoamisella, joidenkin jatkaessa viime keväänä kootun hallituksen kanssa työskentelyä. Uuden edessä on etenkin ollut Joensuun normaalikoulun Rantakylän yksikkö, joka käynnisti ensimmäisen kokonaisen hallituskautensa. Rantakylän mukaantulo on ollut hieno lisä harjoittelukoulujen oppilas- ja opiskelijakuntatyöhön. Joensuussa syksy alkoi hienosti uuden kouluyhteisön hyvinvoinnin kehittämisellä, johon oli valjastettu hyvinvointiagentit. Heidän tehtävänään on ollut pitää jokaiselle luokalle Tsemppitunteja. Joensuun oppilasja opiskelijakuntatoiminnassa on yleisesti panostettu kouluyhteisöön ja yhteisöllisyyteen, sillä asterajat ylittävä oppilas- ja opiskelijakuntatoiminta on ollut toiminnan keskeinen tavoite. Rovaniemen oppilas- ja opiskelijakuntatoiminnassa puhaltaa myös uudet tuulet uuden yhtenäiskoulun myötä. Erityisen tärkeää on ollut luoda yhteisiä pelisääntöjä ja käytänteitä, joihin on tartuttu vahvalla otteella. Syksy on ollut perinteikkäästi kiireistä aikaa myös muissa oppilas- ja opiskelijakunnissa, sillä oppilaat


ovat innokkaita kehittämään demokraattista toimintaa kouluissa ja vaikuttaminen on kunnianasia monelle. Tämä näkyy erityisesti Tampereella, jossa yhdeksän jäsenen nuorisovaltuuston hallituksessa istuu peräti viisi norssilaista. Heistä lähes kaikki ovat aloittaneet vaikuttamistoiminnan jo alakoulusta. Tampereen yläkoulun oppilaskunta on toiminut myös kiinteässä yhteistyössä Tampereen kaupungin nuorisotoimen kanssa järjestämällä nappuladiscon, mikä kerrytti oppilaskunnalle hieman varoja. Niin Helsingin Viikin normaalikoulussa kuin Oulussa on keskitytty hyväntekeväisyystoimintaan valitsemalla taksvärkkikohteet. Oulun oppilas- ja opiskelijakuntatoiminnassa ovat tämän lisäksi näkyneet vihreät arvot, joissa on panostettu kierrätyksen toimivuuteen koulun arjessa. Alakoulun puolella on ollut keskiössä koulualoitteiden läpikäynti, josta tullaan valitsemaan kevään 2020 aikana vähintään yksi toteutettava idea. Helsingin molemmissa yksiköissä on tehty pitkäjänteistä suunnittelutyötä yhteisten tilojen viihtyvyyden eteen. Myös Jyväskylässä on panostettu hyväntekeväisyyteen nälkäpäivä-keräyksen myötä. Lisäksi alakoulun, yläkoulun ja lukion hallitukset ovat yhä enemmän toimineet yhteistyössä, jossa yhteinen hallitustoiminta on saanut vahvan alun. Turussa lukio on alkanut luoda kansainvälisiä yhteyksiä ulkomaille ja koko yhtenäiskoulu on keskittynyt hiilijalanjäljen pienentämiseen järjestämällä ruokajätteen seurantaviikon yhdessä yhteistyössä kouluruokapalveluja tarjoavan Arkean kanssa. Myös Vaasassa on keskitytty ruokahävikin vähentämiseen yhdessä nuorisovaltuuston kanssa.


Raumalla on tällä hetkellä pitkä rupeama käynnissä, sillä heidän vastuullaan on keväällä 2020 järjestettävä vuotuinen oppilas- ja opiskelijakuntapäivät. Jokainen yksikkö odottaakin jo innolla virallista kutsua ja ohjelmaa, sillä tapahtuma on merkittävä osa oppilas- ja opiskelijakuntatoimintaa harjoittelukoulujen keskuudessa. Tämän lukuvuoden yksi suurin tavoite on saada opettajaopiskelijoita tietoiseksi oppilas- ja opiskelijakuntatoiminnasta. Monessa normaalikoulussa tämä on jo hienosti toteutunut ja keväällä 2020 työ jatkuu kaikissa normaalikouluissa. Lisäksi Turun oppilas- ja opiskelijakuntapäivillä keväällä 2019 aloitettu Unelma työpaja –työskentely jatkuu. Tarkoituksena on saada aikaan koulun yhteinen unelma, johon jokaisella olisi mahdollisuus vaikuttaa ja nähdä vaikuttamisen tuloksia koulutasolla. Kiitos kaikille oppilas- ja opiskelijakuntatoiminnassa innokkaasti mukana oleville oppilaille, opiskelijoille ja heitä ohjaaville opettajille demokratiakasvatuksen ja osallisuuden toteutumisesta. Ilman jokaisen panostusta vahva ja monipuolinen toiminta ei olisi mahdollista. Oppilas- ja opiskelijakunnat toivottavat kaikille Rauhallista joulunaikaa ja osallistavaa vuotta 2020!


Uuden aapisen taustalla on kokenut alkuopettaja Tampereelta Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Suomessa lapset ovat oppineet lukemaan Aapisen avulla jo vuosikymmenten ajan. Loppusyksyn aikana päivänvalon näki taas yksi uusi Aapinen, Ystävien aapinen , jonka on julkaissut Sanoma Pro. Kirjan tekijäjoukossa on mukana mm. Tampereen yliopiston normaalikoulun lehtori Johanna Asplund. ʜOlin aikanaan mukana Sanoma Pron palauteryhmissä 2000-luvun alussa. Tuolloin minua pyydettiin Pisara-sarjan tekijäryhmään alkuopettajan roolissa, Asplund muistelee kirjantekijän taivaltaan. Pitkään alkuopetuksessa töitä tehneenä Asplund on aina pitänyt esillä kielen merkitystä. ʜKieli on ajattelun väline, tarvitsemme sitä jokaisessa oppiaineessa. Ehkä pidin Pisara-sarjassakin tätä näkökulmaa vahvasti esillä, kun sain sitten kutsun uuden Aapisen tekijäryhmään. Uuden oppikirjan alusta asti luominen on pitkä prosessi. ʜJo ennen käsikirjoitusvaihetta on pitkä suunnitteluvaihe. Silloin tutkitaan opetussuunnitelmaa ja pureudutaan pedagogiikkaan. Opettajista koostuvat palauteryhmät ovat mukana työskentelyssä alusta asti. Myös Ystävien Aapisessa on ollut 100 opettajan palauteryhmä taustalla.


ʜKäsikirjoitusvaihe on sitten sellaista konkreettista valintojen tekemistä, Asplund kuvailee. Ystävien Aapisen nelihenkinen tekijäporukka teki aluksi kaiken yhdessä. Siten varmistettiin, että jokaisella on sama taustatieto, kun tehtävänkuvat eriytyvät. ʜAlkuopetuksessa suomen kielen tuntimäärä on 7h viikossa, joten materiaalia on oltava paljon. Itse Aapinen on vain osa koko pakettia, kun mukana on opettajan oppaan sisältö, harjoituskirja ja sähköinen materiaali. ʜMinä olen tehnyt eniten Aapisen tekstejä ja kirjoittanut runoja, joista on sävelletty lauluja. Olen myös käsikirjoittanut opettajan materiaalia. Tällä hetkellä työstän toisen luokan lukukirjan käsikirjoitusta, Asplund kertoo. Yli 20 vuotta luokanopettajan työtä tehneenä Asplund kokee olevansa sielultaan alkuopettaja. ʜOn virkistävää käydä ylemmillä luokilla ja päästä vähän korjaamaan kyl-


vämäänsä satoa, mutta kyllä siinä on jotain erityistä, kun ihan alusta aletaan opetella koululaistaitoja, hän kuvailee hymyillen. Normaalikoulun lehtorina ja opettajankouluttajana hän kokee olevansa myönteisen kehittymisen kehällä. ʜOppikirjojen tekijäryhmistä saan paljon sellaista, mitä voin tuoda omaan työhöni ja mistä ammennan myös ohjaukseen. Toisaalta normaalikoulussa työskennellessä saa olla taitavien kollegoiden inspiraation ja yliopiston uusimpien tutkimustulosten äärellä. ʜTotta kai saan siitä valtavasti oppikirjatyöhön. Ystävien Aapisessa on painotettu tunne- ja vuorovaikutustaitoja, monilukutaitoja sekä toiminnallisuutta.

Ystävien Aapisessa on painotettu tunne- ja vuorovaikutustaitoja, monilukutaitoja sekä toiminnallisuutta. ʜAlusta asti pyrimme siihen, että kirjan hahmot saavat olla moniulotteisia. Ystävien Aapisen hahmoista ujo ja hiljainen saattaa joskus ärähtää. Joku toinen taas on usein vilkas, mutta samalla myös herkkä ja tunteellinen. Palaute jo ensimmäisen kiertueen perusteella on ollut ylistävää.


ʜTotta kai itsekin odottaa tältä sarjalta paljon, Asplund pohtii. Jo kokeneena oppikirjailijana Asplund silti muistuttaa, että opetussuunnitelmaa voi toteuttaa monipuolisesti ilman valmistakin materiaalia ja oman materiaalin tekeminen on myös tärkeää. ʜToisaalta taas opetussuunnitelman vaatimukset ovat kovat. Jos tekee itse kaiken, pitää tehdä tosi paljon. Silloin on Asplundin mukaan vaarana, että huomio liikkuu pois opettajan työn tärkeimmästä osa-alueesta. ʜJos kaikki huomio menee siihen, että tekee itse jatkuvasti loistavaa opetusmateriaalia, miten riittää voimavaroja huomioida lapset, hän kertoo miettineensä.

- Ajattelin ennen aina, että jos vielä joskus Aapisen saisi tehdä. Nyt se on tässä.


Norssien uudet tohtorit FT Matti Hasari FT Timo Kovanen

Opettajan ammatti-identiteetin muotoutuminen matemaattisten aineiden opetusharjoittelussa FT Matti Hasari Oulun yliopiston harjoittelukoulun lehtori FM Matti Hasari väitteli 2.10.2019 Linnanmaalla aiheesta Opettajan ammatti-identiteetin muotoutuminen matemaattisten aineiden opetusharjoittelussa. Vastaväittäjänä toimi dosentti Jorma Joutsenlahti (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Raimo Kaasila (Oulun yliopisto). Väitöskirjassa on tutkittu opettajiksi opiskelevien ammatillisen identiteetin muotoutumisesta opetusharjoittelujen aikana. Opettajankoulutukseen sisältyvät opetusharjoittelut kestävät lukuvuoden. Niiden tavoitteena on, että opettajaopiskelijasta kehittyy vastuullinen, oppilaista huolehtiva opettaja. Tutkimuksen aineistona ovat matemaattisten aineiden opettajaopiskelijoiden oppimispäiväkirjat, joissa he kertovat kokemuksistaan opetusharjoittelujen aikana. Väitöskirjassa on sovellettu narratiivisia tutkimusmenetelmiä, ja siinä kerrotaan kuuden taustoiltaan ja kehitykseltään erilaisen opettajaopiskelijan tarinat.


Ammatti-identiteetin keskeisiksi osa-alueiksi muodostuivat opettajan itsetunto, reflektointi, tunteet ja niiden käsittely sekä oppilaisiin ja opettamiseen liittyvät uskomukset. Tutkin ammattiidentiteetin osa-alueissa tapahtuvia muutoksia. Lisäksi tutkin opetusharjoittelun ohjaajan merkitystä opettajaopiskelijan ammatti-identiteetin muutoksiin. Tutkimuksen päätuloksia ovat seuraavat: Vain yhden opettajaopiskelijan ammatillinen identiteetti kehittyi opetusharjoittelun aikana jokaisella keskeisellä osa-alueella. Opetettavan aineen osaamiseen liittyvä itsetunto säilyi monilla opettajaopiskelijoilla hyvänä, mutta opettamiseen liittyvä itsetunto kehittyi kolmen ja heikkeni kahden opiskelijan kohdalla opetusharjoittelun aikana. Opettajaopiskelijoiden reflektointi muuttui osalla itsestä enemmän oppilaan toimintaan kohdistuvaksi. Jännittämisestä yli pääseminen, negatiivisten tunteiden käsittelyyn liittyvät haasteet ja epävarmuus omasta ammatillisesta identiteetistä olivat pääosissa opettajaopiskelijoiden kertomuksissa. Opettajakeskeisyys painottui kaikilla opettajaopiskelijoilla matematiikan opetuksessa, mutta joillakin tapahtui muutosta oppilaskeskeiseen suuntaan. Fysiikan ja kemian oppitunneilla oppilaskeskeisyys tuli esille oppilastöiden ohjaamisen kautta. Uskomukset yläkoulun oppilaista muuttuivat positiivisemmiksi. Ohjaajan merkitys opettajaopiskelijan ammatillisen identiteetin kehittymiseen tuli melko vähän esille.


Vastaväittäjänä toimi dosentti Jorma Joutsenlahti ja kustoksena professori Raimo Kaasila. kuva: Erkki Haataja Linkki väitöskirjaan: http://jultika.oulu.fi/Record/ isbn978-952-62-2327-8


Musiikkikasvatus ja markkinahallinta FT Timo Kovanen Oulun normaalikoulu Väitöskirjan kirjoittaminen on ollut opetustyön ohessa pitkällinen ja vaivalloinen prosessi. Elokuussa 2019 sain valmiiksi väitöskirjani Musiikkikasvatus ja markkinahallinta. Vaativan, ponnisteluita edellyttäneen ja monimutkaisen projektin valmiiksi saaminen on palkitsevaa. Tämän kirjoituksen tarkoitus on eritellä niitä kokemuksia ja havaintoja, mitä tarkoittaa heittäytyä opettajana väitöskirjan tekemiseen. Väitöskirjan sisältöä en juurikaan käsittele. Lopussa on linkki väitöstiedotteeseen ja väitöskirjan sähköiseen versioon, mikäli musiikkikasvatuksen yhteiskunnalliset ulottuvuuden, filosofia ja koulutuspolitiikka aiheina innostavat tutustumaan tutkimukseeni lähemmin. Ihanne tutkivasta opettajasta on kannatettava, mutta samalla se asettaa käytännössä varsin kovat vaatimukset toteutuakseen. Kahden hyvin eriluontoisen työn yhdistäminen tai tekeminen saman aikaisesti osoittautui aidosti vaikeaksi. Hektinen ja sosiaalisesti vaativa opetustyö koulussa ja yksinäinen puurtaminen tutkimuksen kirjojen ja kirjoittamisen maailmassa on vaikea sovittaa yhteen. Tutkimustyö vaatii mahdollisuuden irrottautua nopeatempoisesta ja varsin praktisesta kouluarjesta. Tutkimustyön luonne on niin erilainen suhteessa opetukseen. Työn struktuuri ei tule valmiiksi annettuna lukujärjestyksenä tai työtehtävinä, vaan työpäivä ja -tehtävät on itse organisoitava. Usein se vaatii sinnikkyyttä ja vahvaa sisäistä motivaatiota.


Linkki väitÜskirjaan: https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/ arkisto/2019/06/31-8-2019-fm-timo-kovanenhumanistis-yhteiskuntatieteellinen-tiedekuntamusiikkikasvatus https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/65242


Sekin on tosin hyvä muistaa, että väitöskirjan tekeminen on siinä mielessä poikkeuksellista akateemisessa maailmassa, että silloin saa parhaimmillaan keskittyä täysillä vain yhteen tutkimukseen ilman häiriötekijöitä. Harjoittelukoulun tutkivan opettajan, tohtoritutkijan, professorin tai yliopistolehtorin työ sisältää paljon muitakin tehtäviä, mutta väitöskirjatutkijalla on mahdollista käyttää panokset väitöskirjaan. Työn yksinäisyys altistaa monille riskeille, kun pakertaa päiväkausia yksin ajatustensa ja tekstin parissa. Suhteellisuudentaju omasta tutkimuksesta hämärtyy ilman ihmiskontakteja ja väitöskirjatutkijoille tyypillinen itsekritiikki vahvistuu. Siksi hyvä suhde työn ohjaajaan on tärkeää. Lisäksi meillä oli spontaanisti muotoutunut vertaistukiryhmä, jossa neljä samassa vaiheessa tuskailevaa väitöskirjatutkijaa saimme jakaa kokemuksia, kommentoida toistemme tekstejä ja tehdä työtä yhdessä. Koulun myötämielinen suhtautuminen opettajan tutkimustyöhön sekä opinto- ja tutkimusvapaan järjestyminen mahdollistivat tutkimukseen keskittymisen. Sen ansiosta pitkällisen väitöskirjaprosessin loppuun saattaminen onnistui suhteellisen nopeasti. Lopulta reilussa kahdessa vuodessa sain työni julkaisukuntoon. Se tarkoitti kahta opintovapaajaksoa ja lomien pyhittämistä tutkimukselle. Intensiivistä viimeistelyjaksoa oli edeltänyt tietysti useamman vuoden pohjatyö tutkimusasetelman hahmottelun, aineiston käsittelyn ja tutkimuskirjallisuuden parissa. Monta kertaa olen joutunut elämään niin kuin opetan: silloin oppii, kun sattuu. Musiikkikasvatuksen yhteiskunnallisten kytkösten ja koulutuspolitiikan tutkiminen on edellyttänyt uusien tieteenalojen haltuun ottamista. Michel Foucault’n melko mutkikkaan filosofian ja yhteiskuntatieteen ymmärryksen omaksuminen oli


musiikkikasvatuksen perustutkinnon pohjalta työlästä, mutta erittäin opettavaista. Itse väitöstilaisuus oli kokemuksena vapautunut ja mukava. Onnekseni vastaväittäjäni Lauri Väkevä oli erinomainen tehtävässään. Niin oman kuin monen läsnä olleen kokemus oli, että väitös oli poikkeuksellisen aito ja tasokas akateeminen dialogi. Itselleni jäi väitöksestä erittäin hyvä maku. Vastaväittäjä oli perehtynyt tutkimukseen hyvin ja osasi esittää erinomaisia ja tarkkoja huomioita, tarkennuksia, kritiikkejä ja kysymyksiä tutkimuksestani. Omien ajatusten altistaminen julkiselle arvioinnille ja kritiikille on tuntunut välillä pelottavalta. Toisaalta saatu palaute on ollut myös rohkaisevaa ja ajatukseni ovat saaneet vastakaikua. Lopullisen työn julkaiseminen ja sen julkinen puolustaminen tuntuvat siinä mielessä hankalilta, että sen jälkeen en voikaan enää muokata tekstiä tai selittää, mitä olen tarkoittanut. Väitöskirjan sisältöön voi tutustua tarkemmin alla olevasta linkistä. Väkivaltaisesti tiivistäen tutkimuksen johtopäätöksen voisi tiivistää: musiikilla on väliä. Musiikin opiskelu kehittää yhdessä toimimista, luovaa ongelmanratkaisukykyä ja vuorovaikutustaitoja. Nämä ovat äärimmäisen tärkeitä taitoja myös työelämässä. Laadukas musiikkikasvatus, joka perustuu musiikilliseen toimintaan ja tarjoaa sopivan tasoisia haasteita, vahvistaa pystyvyyden ja toimijuuden kokemusta. Musiikillisessa toiminnassa syntyvät merkitykselliset kokemukset hitsaavat ihmisiä yhteen, kehittävät kuvittelukykyä ja antavat yksilölle rakennusaineita minuuden muotoutumiseen. Toivoisinkin, että tutkimukseni tuloksia hyödynnettäisiin, kun keskustellaan koulutuksesta ja musiikkikasvatuksen roolista yleissivistävässä koulussa. Väitöskirjani Musiikkikasvatus ja markkinahallinta tarkastettiin Jyväskylän yliopiston vanhassa juhlasalissa la 31.8.2019.


Sinä selviät! Hyvää mieltä! Ei hätää! Sinä uskallat! Nämä ovat tehtäväkirjoja sinulle, jota joskus stressaa tai ahdistaa, jota joskus pelottaa, kiukuttaa tai surettaa tai sinulle, jota on joskus loukattu tai kiusattu. Mahtava mieli - sarja sisältää tehtäväkirjoja hyvinvoinnin eri teemoista. Kirjoissa on hauskat kuvitukset ja monipuolisia tehtäviä. Visuaalisesti kiinnostava rakenne saa pohtimaan mielen hyvinvointia uusista näkökulmista. Kirjat sopivat varmasti niin aikuisten kuin lasten käyttöön ja ennen kaikkea yhdessä tehtäväksi. Sanna Isopahkala


Arvioinnin käsikirja Nykyisen opetussuunnitelman myötä arviointi on haastanut opettajien ajattelua uudella tavalla. Aki Luostarinen ja Juuso Henrik Nieminen ovat toimittaneet Arvioinnin käsikirjan, sen on julkaissut PS-Kustannus tänä syksynä. Kirja on monipuolinen teos ja sisältää valtavan määrän eri näkökulmia arviointiin liittyen. Olen havainnut, että kirja on loistava teos opetusharjoittelun ohjaamisen tueksi. Olemme jo tänä syksynä käsitelleet kirjaa useiden opiskelijoiden kanssa. Kirjan toimittajat kuvailevat, että Arvioinnin käsikirja käsittelee opetussuunnitelmia, lainsäädäntöä ja asetuksia sekä tutkimustietoa siitä, millaista kannustava, oppimista ohjaava ja osaamista määrittävä arviointi voisi parhaimmillaan olla. Kirjassa käsitellään arvioinnin tehtäviä ja osa-alueita, itsearviointia, vertaisarviointia, sähköistä arviointia, monialaisten oppimiskokonaisuuksien arviointia, vain muutamia mainitakseni. Arvioinnin käsikirjan tavoitteena on syventää arviointiymmärrystä ja -osaamista. Loistava perusteos arvioinnin avuksi. Sanna Isopahkala


Tulevia tapahtumia 4.12.2019 FCLab esillä Digioppimisen Areenalla 9.1.2020 Ohjauskahvila (Rovaniemi) 23.1.2020 eNorssin OPS-ryhmän työseminaari 23.1.2020 eNorssin ohjaajakoulutusryhmän kokous Helsingissä 28.1.2020 eNorssin ohjaajakoulutus moduuli 2. (Tampere ja Helsinki) 18.-19.2.2020 eNorssin ohjaajakoulutus moduuli 2. (Jyväskylä ja Joensuu) Joensuussa 4.-6.3.2020 NERA2020-konferenssi 11.3.2020 eNorssin ohjaajakoulutus moduuli 2. (Tampere ja Helsinki) 22.4.2020 eNorssin TutKoKe-symposium Oulussa 23.-24.4.2020 eNorssin kevätseminaari Oulussa 13.5.2020 eNorssin ohjaajakoulutus moduuli 2. (Tampere ja Helsinki) Lisäksi Moduuli 2. kouluttajatapaaminen viikolla 50 (Oulu ja Rovaniemi)

Profile for enorssi

Sirius4_2019  

eNorssi-verkoston lehti

Sirius4_2019  

eNorssi-verkoston lehti

Profile for enorssi
Advertisement