Sirius 1/2024

Oppilaskuntapäivät

Norssinopen työ

arkea ja juhlaa

kokosivat norssilaisia Joensuuhun

Norssit ovat opettajaksi opiskeleville moninainen ympäristö harjoitella ohjauskahvilasta

Demokratiakasvatusta

Kuva: Sanna Isopahkala

vaalien myötä

uutta virtaa

eNorssi-verkoston lehti 1/2024

Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.

Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.

Haluatko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu ja kehittämistoimintaa? Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?

Vai oletko käynyt opinto- tai työmatkalla muualla, josta voisit raportoida? Lähetä tekstisi meille!

Toimittaja: Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@ tuni.fi Avustava toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@ norssi.jyu.fi Julkaisija: eNorssi-verkosto

Taitto: Elisa Serave elisa.serave@gmail.com

eNorssi-verkoston projektikoordinaattori Sampo Forsström sampo.forsstrom@uef.fi

eNorssi-verkoston projektikoordinaattori Pasi Kurttila pasi.kurttila@oulu.fi

Toimittaja Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@tuni.fi eNorssi-verkoston puheenjohtaja Vesa Valkila vesa.valkila@utu.fi

Toimittajalta Tämänkertaisessa Siriuksessa tulee hyvin esille ajankohtaiset tapahtumat ja ilmiöt. Alkuvuoden presidentinvaalit näkyvät koulujen demokratiakasvatusta koskevissa jutuissa ja samaan ajankohtaan osuivat myös oppilaskuntapäivät, joista niin ikään tässä lehdessä kerrotaan.

Kansanedustaja ottaa vaikuttajakolumnissaan kantaa aikuiskoulutustukeen ja ykkösjutussa käsittelemme oppimistuloksia sekä norsseja harjoitteluympäristönä.

Maaliskuun Siriuksen tuikkiessa lisääntyy myös aamujen ja iltojen valo. Siriuksessa voimme raportoida kaikesta siitä hyvästä, mitä tapahtuu. Osallistamme lapsia, kehitämme harjoitteluita ja kohtaamme toisiamme ohjauskahviloissa. Nostamme esiin myös kipukohtia ja teemme monien kehittämishankkeiden kautta sinnikästä työtä, jotta suomalainen koulu säilyttäisi arvonsa.

Sanna Isopahkala Tampereen yliopiston normaalikoulu eNorssin viestintäryhmän jäsen ja Siriuksen toimittaja

04 06 20 24 32 39 47 53 58 60 68 72 76 83 89

Toimittajalta Normaalikoulut ovat opettajaksi opiskeleville moninainen harjoitteluympäristö Vaikuttajakolumni Nasima Razmyar Mikä on aikuiskoulutuksen arvo?

Tiedetorilta uusia oivalluksia Lesson Study -menetelmä opiskelijoiden kokeiluna Julpynt med laserskärare Normaalikoulujen yhteiset oppilas- ja opiskelijakuntapäivät!

Demokratiakasvatusta ja oppilaiden osallisuutta Oulun normaalikoulun Nuorten vaalit Öppet Makerspace för kreativitet och välmående i gymnasiet Ohjaajan arkipäivää Rehtorin palsta Bernt Klockars Skola i kris Arkityön ja juhlatyön vuoropuhelua Norssinopen päivä Paula Äimälä Viiden O:n mallista opiskelijalle käytännön työkaluja eriyttämiseen

Normaalikoulut ovat opettajaksi opiskeleville moninainen harjoitteluympäristö Teksti: Sanna Isopahkala Kuvat: Elisa Serave, Riitta Pekkala ja Matti Mikkonen

Opettajalle lapsi on aina lähtökohtaisesti arvokas ja ihana. Ja lapset ovat lapsia kaikkialla, koulusta riippumatta.

Oppimistulosten lasku on puhuttanut Suo-

messa viime vuosina. Viime syksynä julkistetut Pisa-tulokset olivat edelleen laskusuunnassa. Syitä on pohdittu monista näkökulmista ja mediassa on nostettu esiin erilaisia asiantuntijoita ja haastateltu koulutusalan johtajia.

Myös Normaalikouluissa on laaja asiantuntemus opetuksesta, koulutuksesta ja kasvatuksesta. Haastattelin tätä juttua varten kahta eri rehtoria, jotka edustavat nuorempaa ja kokeneempaa rehtoripolvea.

Muutaman vuoden Oulun normaalikoulun Koskelan yksikön rehtorina työskennellyt Riku Välitalo pohtii asiaa ensin laajasta, yhteiskunnallisesta näkökulmasta. ̵ Oppimistulosten lasku on iso kokonaisuus. Olen itsekin sitä miettinyt ja lukenut eri kirjoituksia. Yhtenä esimerkkinä on Aino Saarisen näkemykset opettajan roolista, oppilaiden itseohjautuvuudesta, oppimisympäristöistä ja sähköisistä materiaaleista. Itse näkisin vielä suurempana taustasyynä koulutuksen arvostuksen yleisellä tasolla, Välitalo pohtii.

Tämä liittyy Välitalon mukaan siihen, että koulutus ei näyttäydy enää suorana tienä hyvään elämään tai parempaan asemaan yhteiskunnassa. ̵ Olen lukenut muun muassa Karvin tutkimusta, jossa todettiin että oppilaiden asenteet opiskelua kohtaan selittää suurimman osan osaamiseroista. Mitä positiivisemmin oppilaat suhtautuvat koulunkäyntiä ja oppiainetta kohtaan, sitä parempaa osaamista he osoittavat oppimistulosten arvioinneissa.

Jos koulutusta kohtaan ei tunneta arvostusta tai sitä ei nähdä väylänä onnelliseen elämään, on opettajan näkökulmasta aika vähän tehtävissä. ̵ Kaikki kasvatusalan toimijat voi pyrkiä palauttamaan koulutuksen arvostusta. Harjoittelukoulu on tietenkin yksi tärkeä tekijä siinä, Välitalo huomauttaa.

Toisena huolenaiheena Välitalo nostaa esiin vanhemmuuden haasteet. ̵ Omassakin työssä rehtorina näkyy muutos vanhemmuudessa, vanhemmuuden puute jopa. Itse ajattelen, että koulunkäynnin näkökulmasta vanhemmuuteen kuuluu, että lapset nukkuvat hyvin yönsä ja syövät riittävästi, jotta jaksavat opiskella. Lisäksi vanhempien tulee olla kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä. eNorssi-verkoston puheenjohtaja ja Turun normaalikoulun johtava rehtori Vesa Valkila on samaa mieltä Välitalon kanssa siitä, että vanhemmat ovat avainasemassa silloin, kun puhutaan lasten tarvitsemasta koulunkäynnin tuesta.

Lapsen sosio-ekonominen tausta selittää yhä enemmän oppimiseroja Suomessa.

Jos toivotaan hyviä oppimistuloksia, koulut ja päiväkodit tarvitsevat lisää määrärahoja.

On hyvä muistaa, että alakoululainen on koulussa 4-7 tuntia päivässä, ne jäljelle jäävät 17-20 tuntia vuorokaudesta lapset ovat vanhempien vastuulla. ̵ Vanhempien tulee osoittaa kiinnostusta koulunkäyntiä kohtaan, tarjota oppimiseen tukea ja kannustusta.

Vanhempien tulisi kyetä omalla esimerkillään kannustamaan lapsia lukemaan, harrastamaan liikuntaa, ponnistelemaan tavoitteisiin pääsemiseksi, Valkila kuvailee.

Sekä Välitalo että Valkila kokevat, että vanhemmuuteen liittyvät asiat ovat enemmän hakusessa kuin joskus aikaisemmin. Samalla aika haastaa vanhempia ihan uudella tavalla. ̵ Esimerkiksi laitteiden käyttö ja sosiaalinen media on vanhemmille ihan uusi haaste. Aikaisemmat vanhempisukupolvet ei ole olleet tällaisessa tilanteessa, Välitalo muistuttaa.

Samalla kodin esimerkki on tässäkin tärkeä lapsen kehityksen kannalta. ̵ Voidaan myös kysyä, minkälaisen mallin digitaalisten laitteiden käytöstä lapsi saa kotoaan: käyttävätkö vanhemmat tietokonetta viihteeseen vai tiedon hakuun tai oppimiseen, Valkila pohtii.

Hän lisää myös, että digitaalisuus mahdollistaa ja edistää oppimista, mutta toisaalta se totuttaa lapset ja nuoret selailuun, nopeaan vilkaisuun ja lyhyiden tekstien tai videoiden katseluun. Tämä heikentää kykyä keskittyä pidempiin teksteihin, mikä taas on haitallista oppimiselle.

Osa lapsista ja nuorista somettaa myös yöllä, eivätkä vanhemmat ole tästä aina tietoisia.

̵ Jos lapsi on väsynyt tai ei ole kunnolla syönyt, oppiminen on haastavampaa, Välitalo sanoo.

Pitkään koulumaailmassa työskennellyt Vesa Valkila nostaa esiin koulun ja kotien arvomaailmojen erot. ̵ On selvää, että jos kotien arvot, asenteet ja tavat ovat hyvin erilaiset kuin koulun tai ympäröivän yhteiskunnan, tästä voi seurata haasteita lapsen oppimiselle.

Esimerkiksi jos lukeminen koetaan välttämättömäksi pahaksi ja tuo asenne opitaan jo kotona, opettaja voi kohdata luokassa melkoisia haasteita.

Yksi puoli oppimistulosten laskussa on koulutuksen määrärahat, jotka ovat olleet laskussa jo kauan. Valkila korostaa, kuinka riittävien resurssien takaaminen kouluille on välttämätöntä.

Opettajille lapset ja nuoret ovat lähtökohtaisesti aina ihania ja arvokkaita, olipa heidän taustansa mikä tahansa. ̵ Tätä puoltaa myös PISA-tulokset, jotka osoittavat selvästi sosio-ekonomisten erojen vaikutuksen lasten oppimiseen ja koulunkäyntiin. Lapsen sosio-ekonominen tausta selittää yhä enemmän oppimiseroja Suomessa. Jos toivotaan hyviä oppimistuloksia, koulut ja päiväkodit tarvitsevat lisää määrärahoja.

Välitalo näkee asian samoin. ̵ Määrärahojen kohdalla pitäisi tehdä korjausliikkeitä.

Se tarkoittaisi käytännössä pienempiä opetusryhmiä ja lisää henkilökuntaa, Välitalo sanoo.

Oppimistulosten laskuun on todella esitetty mediakeskustelussa useita erilaisia syitä. Eräässä lehtijutussa viitattiin Norssien oppilasainekseen. Jutussa annettiin ymmärtää, että Norsseissa olisi jotenkin valikoitunut oppilasaines, minkä vuoksi nuoret opettajaksi opiskelevat eivät pääse “kunnon töihin.” ̵ Se on jännä käsitys. Edelleen minultakin joskus kysytään, miten meille valikoituu oppilaat. Tosiasia on, että oppilaat tulevat normaalisti oppilaaksiottoalueelta, ja meidän oppilaat puhuvat esimerkiksi 19 eri äidinkieltä, Välitalo huomauttaa.

Myös Valkila tyrmää sitkeässä elävän legendan siitä, että normaalikoulujen oppilasaines olisi jotenkin vähemmän moninaista kuin muissa kouluissa. ̵ Käsitys norsseista valikoituneen oppilasaineksen kouluina on vanhentunutta tietoa. Esimerkiksi Turun normaalikoulun oppilaat tulevat pääosin koulun lähiympäristöstä, Varissuon lähiöstä. Perusopetuksen oppilaista noin 70% puhuu äidinkielenään muuta kieltä kuin suomea.

Vaikka lukioihin tullaan todistuksen perusteella, Turun normaalikoulussa lukiossakin noin 30%:lla opiskelijoista äidinkieli on muu kuin suomi. Oppilaat puhuvat äidinkielenään yli 50 eri kieltä. ̵ Lukiossa on sekä kansallinen linja että kansainvälinen IB Diploma Programme, Valkila kertoo.

Lisäksi Turussa normaalikoulun yhteydessä toimii kaupungin kansainvälinen koulu, jonka opetuksen tuottaa normaalikoulu. Näin ollen koulun virallisina kielinä käytetään suomea ja englantia. Koulu tarjoaakin hyvin mielenkiintoisen, monikielisen ja monikulttuurisen opetusharjoittelukokemuksen opettajiksi opiskeleville.

Erilaiset kielitaustat tuovat oman mausteensa moninaisuuteen, mutta niin tekevät myös oppimisen haasteet. ̵ Meillä Koskelan yksikössä sekä Linnanmaallakin oppilasaines on hyvin heterogeeninen. On useita erityisen tuen ja tehostetun tuen oppilaita ja pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaita, Välitalo kuvailee.

Turun normaalikoulussa tilanne on samantyyppinen. ̵ Meilläkin on useita erityisen tuen ja tehostetun tuen oppilaita ja heidän määränsä vain kasvaa vuosi vuodelta. Panostamme muun muassa kielitietoiseen opetukseen ja olemme kehittäneet uusia pedagogisia menetelmiä kielitietoisen opetuksen tueksi. Tätä osaamista jaamme niin opetusharjoittelijoille kuin muille kouluille, Valkila kertoo.

Oulun Normaalikoulun Koskelan yksikössä opet-

tajaksi opiskelevat pääsevät tutustumaan myös valmistavan opetuksen luokkaan, jossa koulua käy keskimäärin 10 oppilasta kerrallaan. Siellä harjoittelee erityisopettajaksi opiskelevien lisäksi luokanopettajaopiskelijoita kaikissa harjoitteluissa. ̵ Olemme tosi ylpeitä valmistavan opetuksen luokastamme, arvostamme paljon sitä ja näemme tärkeänä, että myös ihan tavalliset luokanopettajaopiskelijat pääsevät harjoittelemaan siellä, Riku Välitalo sanoo.

Muita pysyviä pienryhmiä Välitalon johtamassa harjoittelukouluyksikössä ei tällä hetkellä ole, mutta tilanne tulee todennäköisesti muuttumaan. ̵ Tähän asti yksityisten koulujen, joihin normaalikoulutkin luetaan, valtion rahoitus on ollut pienempi, kos-

ka pienryhmäpaikat on tarjonnut kaupunki. Rahoitus on nyt muuttumassa täysimääräiseksi ja sen jälkeen voimme tarjota myös paikkoja pysyvässä pienryhmässä.

Oppilasaineksen heterogeenisyys näkyy monilla eri tavoilla. Koulunkäynnin ohjaajien tarve on kasvussa, koska oppilailla on niin yksilöllisiä tuen tarpeita. On erilaisia käyttäytymisen haasteita, joihin opettajien pitää käyttää aikaa ja vaivaa.

Opettajat erilaisissa kouluissa, niin harjoittelukouluissa kuin muualla, tekevät parhaansa sen eteen, että jokaisen lapsen koulupolku olisi kannustava ja innostava.

Valtakunnallinen kehitys lasten ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta näkyy kaikkialla.

̵ Kuten useissa kouluissa, myös Norsseissa on oppilaita, joiden pitäisi päästä hoitoon ja tie sinne seuraavaan paikkaan on tukossa. Sairaalakouluun tai osastolle ei pääse, vaikka kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä, että se olisi oikea ratkaisu, Välitalo huokaisee.

Sitten odotellaan, ja odotellessa koulussa annetaan jopa yksityisopetusta, koska oppilas ei kykene henkisen tilansa vuoksi opiskelemaan isossa oppilasryhmässä.

Valkilan mukaan Turun normaalikoulussa on hyvin samantapainen tilanne kuin Oulussa. ̵ Yläkoulussa on myös kouluvalmentaja, joka antaa hyvin henkilökohtaista tukea oppilaille ja samalla auttaa myös syrjäytymisvaarassa olevia oppilaita.

Valkilan mukaan jotain oppilasaineksen moninaisuudesta kertoo sekin, että Turun normaalikoulussa islaminuskoisia oppilaita on enemmän kuin evankelis-luterilaisia oppilaita. ̵ Opetusharjoittelijat saavat siis arvokasta kokemusta siitä, miten opettaa heterogeenisiä oppilasryhmiä. Lisäksi he saavat harjoitteluiden myötä käsityksen siitä, miten monin eri tavoin monikielisyys ja monikulttuurisuus vaikuttavat opetuksen järjestämiseen ja koko koulun toimintakulttuuriin.

Toimintakulttuurin tavoitteena on, että jokainen oppilas saisi sen kokemuksen, että tämä on se kouluyhteisö, johon minä haluan kuulua ja jossa minun on hyvä oppia ja kasvaa.

Niin ikään Oulun Normaalikoulussa Koskelassa katsomusaineissa on useita eri ryhmiä. ̵ Evlut-uskonnon ja elämänkatsomuksen lisäksi meillä on islam-, ortodoksi- ja katolisen uskonnon opetusta, Välitalo kertoo.

Vuosien yhteistyö eNorssi-verkostossa on tehnyt

selväksi, että tämän jutun esimerkkitapausten lisäksi tilanne myös muissa harjoittelukouluissa on samansuuntainen.

Eri puolella maata työskentelevien kollegoiden kanssa keskustellessa ilmenee myös, miten lapset ovat lapsia kaikkialla. Lapsilla on erilaisia tilanteita, eivätkä kaikki haasteet näy papereissa tai diagnooseissa.

Opettajille lapset ja nuoret ovat lähtökohtaisesti aina ihania ja arvokkaita, olipa heidän taustansa mikä tahansa. Opettajat erilaisissa kouluissa, niin harjoittelukouluissa kuin muualla, tekevät parhaansa sen eteen,

että jokaisen lapsen koulupolku olisi kannustava ja innostava.

Tätä juttua koostaessa ja taustatyötä tehdessä on kuitenkin ilmennyt, miten opettajaksi opiskelevat nuoret saavat siis kosketuksen hyvin moninaiseen oppilasjoukkoon, niin kuin kuuluukin. ̵ Ennen kaikkea opetusharjoittelu tarjoaa systemaattista ja tutkimukseen perustuvaa ohjausta, Välitalo korostaa.

Norssien opettajat käyvät ohjauskoulutuksen, harjoitteluille on selkeä ja etenevä rakenne, joka valmistaa opettajuuteen. Harjoittelua myös kehitetään jatkuvasti suhteessa tutkittuun tietoon.

Valkila nostaa esiin, kuinka eNorssi-verkostossa jaetaan hyviä käytänteitä, kannustetaan opettajia yhteistyöhön ja kehitetään oppivaa yhteisöä edelleen. ̵ Tutkimus on nostanut tärkeään rooliin myös koulujen pedagogisen johtamisen ja sen merkityksen vahvistamisen kouluissa. Tämän päivän koulu on niin moninainen, että yhteisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää koko kouluyhteisöltä sujuvaa yhteistyötä ja tiiviin yhteisöllisen toimintakulttuurin rakentamista, Valkila sanoo.

Harjoittelukoulussa tutkimustieto ja käytännön haasteet linkittyvät. ̵ Samalla kun meillä tehdään töitä kädet savessa, meidän tehtävä on kehittää opetusta ja opetusharjoittelua uusimman tutkimustiedon perusteella. Suomalainen opettajankoulutus voi olla tästä ylpeä, Välitalo summaa.

VAIKUTTAJAKOLUMN

Nasima Razmyar kansanedustaja (sdp)

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Mikä on aikuiskoulutuksen arvo

?

Hallituksen päätös aikuiskoulutustuen, vuorotteluvapaan ja ammattitutkintostipendin lakkauttamisesta ei tue tavoitteita työllisyyden nostamiseksi ja työurien pidentämisestä. Tähön asti tuki on mahdollistanut lisäkouluttautumisen työn ohessa ja vaativampiin tehtäviin siirtymisen. Työvoimabarometrin mukaan työvoimapula-alojen kärjessä ovat lähihoitajat, sairaanhoitajat, sosiaalityön erityisasiantuntijat, varhaiskasvatuksen opettajat sekä erityisopettajat. Aikuiskoulutustukea on käytetty merkittävästi esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajaksi tai erityisopettajaksi pätevöitymiseen.

Aikuiskoulutustuki on myös symboloinut sitä, että suomalainen yhteiskunta kannustustaa osaamisen kehittämiseen läpi työuran. Yhteiskunnan tuottavuuden kannalta on parempi, että ihmiset liikkuvat työstä toiseen ja kehittävät osaamistaan. Tulisi myös huomata, että työmarkkinat sekä vaadittava osaaminen kehittyy vauhdilla, ja alati muuttuvassa työelämässä uudelleenkouluttautuminen tulee joillekin meistä väistämättä eteen.

Vuosien varrella myös ihmisten ajatukset työstä ovat muuttuneet. Siinä missä aiemmin nuorena saatu virka nähtiin loppuelämän työpaikkana, nyt työelämältä kaivataan etenevissä määrin muutosta, uusia haasteita ja jopa alanvaihtoa. Aikuiskoulutustuen lakkauttamista on perusteltu myös sillä, että tukea käytetään esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalta poistumiseen eikä alalle kouluttautumiseen. Minkään alan poistumaa ei voi kuitenkaan täysin estää, mikäli työolot eivät ole kunnossa. Sen sijaan, että yritämme pakottaa erinäisistä syistä aikuiskoulutustukea käyttäneitä ihmisiä pysymään nykyisessä tehtävässä, tulisi meidän parantaa työoloja sekä tukea uudelleenkouluttautumista. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen voi johtaa alanvaihtoon inhimillisesti ja taloudellisesti epäedullisilla ehdoilla, kuten työttömyyden tai sairausloman kautta.

VAIKUTTAJAKOLUMN

Naisvaltaisille kunta- ja hyvinvointialoille aikuiskoulutustuen lakkauttamisella on jopa kriittisiä vaikutuksia.

Esimerkiksi koulujen ammattitehtävät ovat säädeltyjä, joten kelpoisuusehdot edellyttävät myös tutkintopohjaista lisä- ja täydennyskoulutusta. Viime vuosina julkisen sektorin henkilöstömitoituksia ja kelpoisuusehtoja tarkentavaa lainsäädäntöä on lisätty, mikä puolestaan lisää tutkintojen suorittamisen tarvetta.

Vaikutuksia alojen henkilöstön riittävyyteen ja saatavuuteen ei ole arvioitu hallituksen esityksessä riittävästi.

Hallituksen esityksessä esitellyt vaihtoehtoiset mallit opintojen tukemiseen eivät tarjoa mahdollisuutta rahoittaa opintoja työn ohella, sillä esimerkiksi kasvatusalan tutkintoja ja niihin lukeutuvia pakollisia harjoitteluja ei ole mahdollista suorittaa päivätyön ohella.

Lainapainotteinen malli ei ole realistinen monelle.

Lähihoitajan tai lastenhoitajan palkalla vaatii paljon jättäytyä edes aikuiskoulutustuelle, opintolainojen maksamisesta puhumattakaan. Monet uudelleenkouluttautumista harkitsevat ovat perheellisiä ja heillä on myös asuntolainat maksettavanaan. Tulemme tarvitsemaan erilaisia tukimuotoja kouluttautumiseen jatkossakin, mikäli haluamme toimivat työmarkkinat.

Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen yhdessä mahdollisen vientivetoisen palkkamallin kanssa syventäisi ja jopa sementoisi palkkaeroja. Toivon, että hallitus ottaisi aikaa ja katsoisi kokonaisuutta. Nykyisen mallin kehittämiseksi on annettu paljon ehdotuksia, mutta hallituksen vastaavasta mallista ei ole toistaiseksi tietoa. Nykyisen järjestelmän kehittäminen tai vähintään ylläpitäminen siihen saakka, kunnes uusi, kestävä malli on luotu ja valmis käyttöönotettavaksi, olisi vastuullinen vaihtoehto.

VAIKUTTAJAKOLUMN Oletko opetusalan tutkija, politiikan kentällä tai muuten koulutukseen vaikuttaja?

Kirjoita Siriukseen kolumni! Voit käsitellä tekstissä tärkeäksi näkemääsi teemaa, kunhan se koskee opetusta, koulutusta tai opettajankoulutusta. Myös kasvatus on meitä kiinnostava aihealue. Tekstin merkkimäärä mieluiten alle 3000 - mutta tulemme toimeen vaikka ylittäisit sen hieman. Lähetä tekstisi osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi

Tiedetorilta

uusia oivalluksia Teksti Olli-Pekka Salo ja pajojen pitäjät Kuvat: Olli-Pekka Salo Jyväskylän normaalikoulu on jo useamman vuoden järjestänyt tiedetoreja yhteistyössä Opettajankoulutuslaitoksen ja eri ainelaitosten kanssa kahdesti lukuvuodessa, kerran syksyllä ja kerran keväällä.

Viimeisin tiedetori järjestettiin keskiviikkona 6. maaliskuuta Normaalikoululla. Tarjolla oli yhdeksän työpajaa, joista osa pidettiin kahdesti. Tiedetori pidettiin YS-ajalla, jolloin tapahtumaan osallistui koko opettajakunta. Osallistujia ja pajanpitäjiä oli myös Opettajankoulutuslaitokselta ja ainelaitoksilta.

Virikkeitä opetukseen Norssin omat opettajat Markku Hilpinen, Riitta Harjula ja Heidi Mouhu tarjosivat pajassaan ideoita ja kokeiluja ohjelmoinnin opetukseen. He esittelivät Matatalab VinciBot -robottien käyttömahdollisuuksia ohjelmoinnin opetuksessa ja välineen pedagogista käyttöä eri oppiaineiden sisällön opetuksessa. VinciBot-robotin käyttömahdollisuudet ulottuvat myös koneoppimisen ja tekoälyyn tutustumiseen. Esittelyn lisäksi osallistujat pääsivät itse harjoittelemaan robotin käyttöä, tekemään ohjelmointihaasteita ja ideoimaan lisää robotin hyödyntämistä eri oppiaineissa.

Robottien ohjelmointia ihmettelemässä.

Matematiikan oppimispeliä testaamassa.

Projektitutkija Jarno Rautiainen, yliopistolehtori Markus Hähkiöniemi, apulaisprofessori Tuire Koponen ja tekninen avustaja Jaakko Vuori esittelivät työpajassaan EPM – Pelaamalla paremmaksi! -hankkeen puitteissa kehitettävää teknologia-avusteista matematiikan oppimispeliä. Työpajassa opettajat pääsivät sekä keskustelemaan oppimispelin kehitystyöstä ja sen sisällöistä että kokeilemaan jo olemassa olevia oppimispelisisältöjä työpajaan tuoduilla laitteilla. Oppimispelillä on tarkoitus toteuttaa kevään 2024 aikana pienimuotoisia pilottikokeiluja sekä laajempi interventioaineistonkeruu ja vaikuttavuustutkimus syksyllä 2024. Kohderyhmänä oppimispelille ja interventiolle ovat 3.–6. luokan oppilaat.

Projektitutkija Pinja Kemppinen Kieli ja viestintätieteiden laitokselta käsitteli pelillistämistä kielten opetuksessa. Esimerkkitapauksena hänellä oli ruotsin kieli, ja hänen työpajansa sisälsi Modigt på svenska -kielipelin esittelyä, pelin kokeilua ja tutkimustuloksia.

Tutkijatohtori Elina Hämäläinen Opettajankoulutuslaitokselta esitteli työpajassaan kriittisen nettilukemisen opetukseen tarkoitettuja FunkyFacts-etsiväkoulun materiaaleja, jotka ovat vapaasti saatavilla Avointen oppimateriaalien kirjastossa. Työpajassa pääsi tutustumaan nettitekstien luotettavuuden arviointia opettavaan etsiväkouluun ja sen laadukkaisiin valmiisiin oppimateriaaleihin sekä ideoimaan yhdessä materiaalien käyttöä. Etsiväkoulu on suunnattu 5.–6.luokkalaisille, mutta materiaaleja voi soveltaa myös esimerkiksi yläkoululaisille. Avointen oppimateriaalien kirjastoon on koottu myös materiaalipaketti, jossa on opettajalle taustatietoa kriittisen nettilukemisen opettamiseen ja valmiita tehtäviä ohjevideoineen alakoulun yläluokilta lukioon saakka. Työpajassa esiteltiin myös näitä materiaaleja, joita voidaan hyödyntää eri oppiaineiden opetuksessa.

Työvälineitä ohjauskeskusteluihin Norssin äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorit Päivi Soininen ja Mari Mäki-Paavola esittelivät pajassaan teemakeskustelua ohjatun harjoittelun työmuotona.

Lisäksi pajassa esiteltiin ja kokeiltiin materiaaleja, joiden avulla voi konkreettisesti huomioida ja helpottaa ohjauksen eri vaiheissa tunteiden ja havaintojen nimeämistä sekä käsitellä esimerkiksi kielitietoisuutta ja omaa opettajaidentiteettiä.

Koulutuksen perimmäisten kysymysten äärellä Tutkimusvapaalla olevan Norssin lehtori Anna Veijolan työpajassa käsiteltiin kriittistä ajattelua lukiossa muun muassa seuraavien kysymysten kautta: Mitä kriittinen ajattelu on opetussuunnitelman mukaan lukio eri oppiaineissa ja mitä sillä tavoitellaan? Millaisia haasteita kriittisen ajattelun opettamiseen liittyy?

Kasvatammeko nykyisyyttä toisintavia opiskelijoita, vai aktiivisia tulevaisuuden toimijoita? Minkälaista tulevaisuutta tavoittelemme? Työpaja liittyi FutuPedaFilo-tutkimushankkeeseen, jonka keskiössä on lasten ja nuorten oikeus hyvään tulevaisuuteen.

Yhdessä työpajassa esiteltiin kansalaistiedettä mahdollisuutena osallistavaan koulun tiedekasvatukseen sekä koulujen ja tutkijoiden yhteistyöhön. Esityksessä kerrottiin kokemuksia Mankolan koulussa jo useamman vuoden ajan FORTHEM-yhteistyönä toteutetusta kansalaistiedeprojektista eri toimijoiden näkökulmista. Mukana olivat yläkoulun kieltenopettaja Marjut Hiltunen ja malu-aineiden opettaja Outi Jokinen Mankolan koulusta, opettajaopiskelija Noren Nabi (KiMo, Kielitietoisuutta ja monikielisyyttä tukeva opettajankoulutus), yliopistotutkija Petteri Laihonen ja tutki-

Mari Mäki-Paavola ja Päivi Soininen ohjausvinkkejä jakamassa.

Kielitietoisuutta pohtimassa Josephine Moaten johdolla.

jatohtori Mari Honko Soveltavan kielentutkimuksen keskuksesta sekä yliopistonopettaja Kristiina Skinnari Kieli- ja viestintätieteiden laitokselta.

Yliopistonlehtori Josephine Moate Opettajankoulutuslaitokselta piti kaksikielisen työpajan, jonka aiheena oli kielitietoinen opettajankoulutus. Hän esitteli muun muassa luokanopettajaopiskelijoille teetätettäviä kielitietoisuustehtäviä. Pajan tavoitteena oli lisätä yhteistä ymmärrystä siitä, miten kielitietoisuus ja koulutuksen tavoitteet nivoutuvat yhteen.

Väitöskirjatutkija Ville Rokalan pajassa käsiteltiin keskustelevalla otteella tutkimustietoa riittämättömyyden tunteesta opettajan ammatissa. Työpajan aikana keskusteltiin esimerkiksi seuraavista kysymyksistä: Miten riittämättömyys ilmenee? Mikä sitä aiheuttaa?

Mihin riittämättömyys on yhteydessä? Voiko siltä suojautua?

Tiedetori onnistui taas mainiosti. Toimintaa jatketaan ja kehitetään edelleen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Lesson Study

-menetelmä opiskelijoiden kokeiluna Teksti: Sara Lukkarinen, Lauri Vihriälä ja Kaisa Korhonen

Toteutimme yhteistyössä Jyväskylän Normaa-

likoulun 3. luokkien kanssa Lesson Study -menetelmään perustuvan opetustuokion, jossa havainnoimme ryhmissä oppilaiden työskentelyä yhdessä sovituista näkökulmista. Meidän ryhmämme toteutti opetustuokion Minna Suikkarin 3B –luokassa. Menetelmänä Lesson Study oli meille kaikille ennestään vieras, ja lähdimmekin uteliaina suunnittelemaan ja toteuttamaan opetustuokiota.

Raportissamme avaamme ensin hieman yleisesti Lesson Study -menetelmää Olli-Pekka Malisen ja Iines Palmun artikkeliin “LESSON STUDY – maailmalla koeteltu menetelmä opettajien ammatillisen osaamisen kehittämiseen” pohjautuen, minkä jälkeen kerromme hieman omista kokemuksistamme kokeiluun liittyen.

Lesson Studyn on ollut pitkään käytetty opetta-

jien työn tutkimisen tapa Kiinassa ja Japanissa. Menetelmässä opettajat muodostavat yhteisen tiimin, johon kuuluu tyypillisesti 4–6 jäsentä. Tiimi valitsee yhteisen laajan tavoitteen, josta sovelletaan kokeiluja yksittäisille oppitunneille. Ennen tutkimustunnin toteutusta tunti suunnitellaan huolellisesti ja tarkasti Lesson Study –tiimin kesken.

Suunnittelun ja tavoitteiden asettamisen jälkeen tutkimustunti opetetaan oppilaille. Opetuksen aikana opettajat havainnoivat tunnin toteutusta ja oppilaiden

oppimista. Tutkimustunnin jälkeen tehdään yhteinen arviointi tutkimustunnin ja sille asetettujen tavoitteiden toteutumisesta.

Lesson Studyn tarkoitus on, että jokainen opettaja ymmärtäisi paremmin, miten oppilaat toimivat, ja miten suunniteltu toiminta auttaa oppilaita kohti tavoitetta. Lisäksi se lisää tiimin opettajien ymmärrystä oppilaiden oppimisesta ja siitä, miten sitä voisi parantaa. Menetelmä on maailmalla suosittu ja hyväksi havaittu, ja sitä on alettu pikkuhiljaa toteuttamaan myös Suomessa. Lesson Study -menetelmä on tarjonnut mahdollisuuden kollegiaaliseen oppimiseen uusien opetustapojen kokeilun, opetuksen havainnoinnin sekä pedagogisen keskustelun kautta.

Meidän tiimimme koostui

Oppitunnin alkuun suunnittelimme lyhyen teoriaosion, jossa käytäisiin tunnin aihetta läpi osallistaen samalla oppilaita.

Kuva: Evu Serave

yhteensä yhdeksästä jäsenestä, joista kaksi piti oppituntia, ja loput havainnoivat tunnin kulkua. Tiimimme piti oppitunnin Suomen uhanalaisista eliöistä. Kokoonnuimme yhteensä kolme kertaa ennen oppitunnin pitämistä, joten aika oli melko rajallinen. Saimme kuitenkin lopulta melko tehokkaasti oppitunnin kasaan, kun jaoimme jokaiselle oman tehtävän.

Tämän jälkeen tarkoituksenamme oli jakaa oppilaat pienempiin ryhmiin, joissa pelattaisiin lautapeliä uhanalaisiin eliöihin liittyen.

Lopputunnille suunnittelimme piirustushetken, jossa saisi piirtää jonkun tunnilta mieleen jääneen asian tunnin aiheeseen liittyen paperille. Tiimimme havainnoijat jaettiin eri pöytäryhmiin, joissa heidän tuli havainnoida ryhmän toimintaa ja oppilaiden osallistumista. Yhtä pöytäryhmää havainnoitiin etäältä, sillä tarkoituksena oli havainnoida, miten ryhmä toimii ilman omaa valvojaa.

Ennen oppitunnin pitämistä asetimme tavoitteeksi oppilaiden ympäristötietoisuuden lisäämisen. Lisäksi tavoittelimme mahdollisimman selkeää, opettavaista ja mielenkiintolista kokonaisuutta, josta jäisi oppilaille mahdollisimman paljon oppeja jatkoon.

Tracy C. Rock & Cathy Wilsonin artikkelissa “Improving Teaching through Lesson Study” pohditaan opettajien ammatillista kehitystyötä Lesson Study -menetelmän avulla. Artikkelissa kerrotaan opettajien saavan kritiikkiä puutteesta ja kyvystä tuottaa tehokasta muutosta opettajien käytäntöihin ja oppilaiden oppimiseen liittyen.

Opettajien oppiminen tutkimukseen pohjautuen perustuu oletukseen siitä, että opettajilla on kyky muotoilla oikeita kysymyksiä opetuskäytännöistään ja sen avulla suunnitella tavoitteita, jotka auttavat löytämään vastauksia kysymyksiin. Tämän avulla esimerkiksi oppimishaasteista kärsivät oppilaat voivat saada huomattavasti nopeammin tukea oppimiseensa.

Lisäksi artikkelissa oletetaan, että opettajat kehittävät uutta ymmärrystä tiedonkeruun ja tiedon analyysin seurauksena, mikä on Lesson Studyn ideakin.

Luodaan tarkat kysymykset havainnoitavista asioista, joiden uskotaan auttavan ymmärtämään oppilaita paremmin, mikä edesauttaa sekä oppilaiden oppimista että opettajan opetustyötä ja opetustyön kehittämistä.

Meidän näkökulmastamme Lesson Study oli

Lesson Study käsitteenä oli kokemuksena antoisampi ja teoriana helpompi ymmärtää toteuttamalla tunti käytännössä verrattuna esimerkiksi teoriana lukemiseen tai luennolla aiheen käsittelyyn. Uuden tutkimustavan lisäksi opimme, kuinka suuri ja tärkeä merkitys oppituntien perusteellisella suunnittelulla ja tavoitteiden asettelulla on.

Opettajaopiskelijoina on kiinnostavaa oppia projektin avulla ymmärtämään erityisesti, miten oppilaat oppivat

Kuva: Evu Serave

monipuolisesti opettavainen: projektin myötä opimme käytännössä toteuttamaan tutkimuksen opettajan työssä, sekä havainnoimaan ja arvioimaan oppilaita uusilla tavoilla. Lisäksi opimme ymmärtämään opetustunnin järjestämisen eri vaiheet, vaikkei se Lesson Study -projektin päätavoite olekaan. Kurssin etäluennoilla olemme kuulleet teoriaa tieteellisestä ajattelusta, ja näin opiskelijan näkökulmasta oli innostavaa päästä oikeasti kokeilemaan tutkimuksen toteuttamista.

parhaiten, ja kuinka pystymme havainnoimaan oppimista tunnin aikana mahdollisimman monipuolisesti.

Työtavassa haasteelliseksi koimme aiheen rajaamisen sopivan pieneksi, jotta havaintojen tekeminen olisi helpompaa. Laajempi aihe Lesson Study -tunnille oli elämän kunnioittaminen ja luonnon vaaliminen, josta päädyimme pitkän pohdinnan ja usean eri ehdotuksen jälkeen lopulliseen aiheeseemme eli Suomen uhanalaisiin eliöihin. Aiheen rajaaminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi, sillä erilaisia ehdotuksia oli useita, ja ryhmän jäsenten määrä oli niin suuri, että kaikkia oli mahdoton miellyttää samaan aikaan.

Meidän tulikin siis osata tehdä kompromisseja.

Suuri ryhmä oli suunnitteluvaiheessa muutenkin haaste, sillä tuntui hankalalta saada jokaiselle sopiva tehtävä, ja saada jokainen ryhmän jäsen samalle sivulle siitä, millaista oppituntia olimme suunnitelleet. Jaoimme kuitenkin ryhmän puoliksi, josta toinen puoli suunnitteli oppitunnin sisältöä tarkemmin, ja toinen puoli puolestaan mietti tutkimuskysymyksiä ja hypoteeseja oppitunnille.

Suuri ryhmä ei ollut ainoastaan negatiivinen asia, sillä toteutusvaiheessa siitä oli suuresti apua. Kun opettajat olivat opettaneet asian ja siirryttiin lautapelivaiheeseen, pystyimme useamman havainnoijan ansiosta jakamaan oppilaat useisiin pienryhmiin, joista

Kuva: Evu Serave

Koemme, että tällaisten haasteiden kokeminen on opettajaksi oppimisen kannalta tärkeää, sillä esimerkiksi kompromissien tekeminen ja erilaisten ideoiden hyväksyminen ja toteuttaminen ovat hyvin keskeisiä asioita opettajuudessa.

jokaiseen saatiin laitettua yksi valvoja havainnoimaan pelin kulkua. Lisäksi havaintojen tekeminen oli huomattavasti helpompaa ja monipuolisempaa, kun havainnoijia oli paljon.

Vaikka tutkimuskysymykset olivat kaikilla samat, havainnot olivat hyvin erilaisia keskenään. Tähän varmasti vaikutti se, että ihmiset tulkitsevat ja havainnoivat asioita eri tavalla, joten oli mielenkiintoista ja antoisaa kuulla muidenkin mielipiteitä ja havaintoja oppitunnilla tapahtuneista asioista.

Olemme tyytyväisiä myös tunnin rytmitykseen, sillä saimme hyvin selkeän ja johdonmukaisen kokonaisuuden kasaan. Ensin opettajat opettivat tunnin asian osallistaen samalla oppilaita, jotta heidän mielenkiintonsa pysyy yllä. Tämän jälkeen pelattiin lautapeliä, millä aktivoitiin oppilaita ja saatiin kerrattua opittuja asioita. Lopputunnin he saivat piirtää aiheeseen liittyvän teoksen.

Kyseinen rytmitys toimi, sillä oppilaat olivat kiinnostuneita ja osoittivat mielenkiintoaan esimerkiksi kysymällä heitä askarruttavia asioita Suomen uhanalaisista eläimistä. Tällainen rytmitys voisi toimia myös tulevaisuudessa normaalilla oppitunnillakin. Lesson Study -menetelmän tavoitteena ei ole arvioida opettajan toimintaa tai tunnin rakennetta, mutta tällainen huomio nousi esiin loppupohdinnassa ikään kuin sivutuotteena.

Lesson Study oli kokonaisuudessaan opettavainen ja mielenkiintoinen kokemus, joka haastoi meidät poistumaan mukavuusalueelta ja kokeilemaan jotain aivan uutta. Pääsimme toteuttamaan tutkimuksen, ja opimme uusia keinoja oppitunnin suunnitteluun, pitä-

miseen ja havainnointiin liittyen. Päällimmäisenä mieleemme jäi se, kuinka suuri merkitys oppitunnin huolellisella suunnittelulla on oppimistuloksiin.

Oli myös opettavaista päästä työskentelemään ryhmänä ja kuulemaan muiden näkökulmia, jotka rikastuttavat myös omaa ajattelua ja kehittävät meitä opettajina yhä paremmiksi. Toivomme, että kokeilu ei jäisi vain tähän yhteen kertaan, vaan pääsisimme kokeilemaan Lesson Study -menetelmää vielä tulevaisuudessakin.

Lähteet Malinen, O-P., & Palmu, I. (2020). LESSON STUDY – maailmalla koeteltu menetelmä opettajien ammatillisen osaamisen kehittämiseen.

Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti. https://bulletin.nmi.fi/wpcontent/uploads/2021/05/Bulletin_4_2020-malinen.pdf Tracy C. Rock, & Cathy Wilson (2005). Improving Teaching through Lesson Study. https://files.eric.ed.gov/fulltext/EJ795305.pdf

Julpynt med laserskärare Teksti ja kuvat: Linda Degerman och Hillevi Honga-Oksanen Vasa övningsskola

Under eNorssidagarna hösten 2023 fick vi ta del av en presentation om arbete med laserskärare. Vi blev inspirerade och bestämde oss för att genomföra ett projekt med våra ettor och tvåor. Sedan var det bara att börja lära sig hur Tinkercad-programmet fungerar och hur man använde själva laserskäraren.

För att komma i gång fick vi hjälp av våra kollegor Lasse och Kasper. Efter en ”introduktionskurs” övade vi både designandet och användandet av laserskäraren. Den här delen av processen var både tidskrävande och rolig. Då vi kände att vi behärskade processen lade vi upp en arbetsordning för projektet.

Projektets arbetsordning Målgrupp: åk 1–2 (tre olika klasser, sammanlagt 44 elever) Tidsåtgång för elevernas arbete: ca 3 lektioner á 45 min Tidsåtgång för lärarna: massor Mål för projektet: Varje elev ska själv designa ett julpynt i Tinkercad. Pyntet ska ha en viss form och storlek, innehålla en text och ha ett upphängningshål.

Eleverna ska också känna till några exempel på hur laserteknik kan användas.

Upplägg: • 1.

Presentation av projektet i klassen

• 2.

Demonstration av laserskäraren i slöjdsalen

• 3.

Power point-presentation av laserteknik i klassen • 4.

Introduktion av Tinkercad

• 5.

Eleverna ”tinkrar” på iPad

• 6.

Lärarna kollar igenom elevernas designer

• 7.

Lärarna överför designen till laserskäraren

• 8.

Eleverna färdigställer pyntet genom att knyta fast ett band • 9.

Eleverna utvärderar projektet

• 10. Lärarna utvärderar projektet

Genomförande och kommentarer Vi genomförde projektet klassvis med oss båda (Hillevi och Linda) närvarande. Eleverna blev direkt väldigt intresserade och motiverade då vi presenterade projektet. Vi märkte att barnen kände till ordet laser liksom viss användning av den. Ivern blev desto större då vi besökte slöjdsalen och fick se hur laserskäraren fungerade. I klassen hade vi ännu en presentation av användningsområden av laser innan vi introducerade Tinkercad.

Elevernas arbete i Tinkercad Version 1: Vi hade på förhand skapat klasskonton.

Eleverna loggade in själva i programmet på sin iPad. Detta moment tog alldeles för länge! Dessutom loggade eleverna in olika snabbt och detta gjorde att eleverna var i olika faser hela tiden. Vissa elever behövde mycket hjälp under processen och vi behövde handleda elever individuellt. En del elever blev snabbt färdiga medan några inte hann bli klara under utsatt tid.

Slutsats: Inloggningen var inte komplicerad, men tog för lång tid. Lärarresursen räckte inte till.

Version 2: Vi loggade in eleverna innan lektionen, vilket gjorde att vi snabbt var i gång med arbetet. Eleverna arbetade på olika sätt, en del var betydligt snabbare och andra behövde mera tid. Behovet av individuell handledning var stor. Alla hann ändå bli färdiga under utsatt tid.

Slutsats: Eleverna ska vara färdigt inloggade när lektionen börjar. Klassen behöver få handledning att samtidigt genomföra en fas i taget så att lärarresursen räcker till.Version 3: Läraren loggade in eleverna innan lektionen. Eleverna kom snabbt i gång och vid detta tillfälle demonstrerade läraren en fas åt gången till alla elever. Därefter genomförde eleverna den fasen och väntade tills nästa fas visades. Alla elever blev klara under utsatt tid. Lärarresursen räckte till.

Slutsats: Denna typ av projekt gynnas av att alla elever följer en given arbetsordning tillsammans. På detta sätt kunde projektet genomföras med endast en lärare.

Lärarens efterarbete Då eleverna designat sina pynt kontrollerade lärarna varje enskilt arbete och konverterade SVG-filen till DXF-formatet. Därefter skrevs elevarbetena ut med hjälp av laserskäraren. Vid detta moment var eleverna inte med, eftersom det var ganska tidskrävande och var utmanande för ljud- och luktkänsliga barn. I stället filmades laserskärarens arbete och eleverna fick ta del av filmen i samband med färdigställandet av produkten.

Utvärdering av projektet Projektet var ur lärarsynvinkel arbetsdrygt eftersom varje moment var nytt för oss, men samtidigt väldigt intressant och givande. Projektet blev en lärprocess för både lärarna och eleverna. För oss kändes det roligt och uppiggande att ta sig an ett nytt projekt där vi hade ansvar för alla delar från början till slut.

Eleverna var från första början väldigt intresserade av både laserskäring som teknik och av designandet med Tinkercad-programmet. Det var väldigt tydligt att eleverna var mycket nöjda och stolta över såväl sig själva som sina produkter.

I vanliga fall kan tyngdpunkten i slöjdprocessen i åk 1–2 ligga på själva utförandet (utan att förglömma t.ex. teori, planering och dokumentation), men i detta projekt låg fokus på själva planerandet och designandet medan utförandet sköttes av ”någon annan” (laserskäraren). Då eleverna fick utvärdera projektet i ord och text så framkom det att projektet var uppskattat. De beskrev projektet som roligt, spännande och lärorikt.

Elevkommentar: ”Jag tyckte det var roligt och spännande och så lärde jag mig nya grejer.” Elev åk 1

Normaalikoulujen yhteiset

oppilas- ja opiskelijakuntapäivät Joensuussa 30.–31.1.2024

Teksti: Sanna Vänskä erityisopetuksen lehtori, oppilaskunnan ohjaava opettaja, Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulu, Tulliportin normaalikoulu, vuosiluokat 1–6 Kuvat: Uef viestintä

eNorssi-verkoston Osallisuus ja vaikuttaminen -työryhmä toimii aktiivisesti edistäen oppilaiden osallisuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa koulun asioihin.

Varsinainen työ tapahtuu kussakin norssiyksikössä oppilaita kuullen jokapäiväisessä osallisuutta ja vaikuttamista arvostavassa koulun toimintakulttuurissa.

Työryhmämme jäsenet koostuvat kaikkien norssien oppilas- ja opiskelijakuntien ohjaavista opettajista.

Järjestämme kerran vuodessa myös yhteiset oppilasja opiskelijakuntapäivät. Järjestämisvastuu kiertää norssikaupungeissa. Tänä vuonna vuorossa oli Joensuu, ja ajankohdaksi valitsimme tammikuun. Tapahtuman suunnittelu toteutui oppilaskeskeisesti kaikkien Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulujen oppilas- ja opiskelijakuntien ohjaavien opettajien yhteistyönä.

Oppilas- ja opiskelijakuntapäivät keräävät yhteen kaikkien Suomen harjoittelukoulujen yksiköiden oppilas- ja opiskelijakuntien jäseniä ja ohjaavia opettajia.

Tapaamisissa jaetaan erilaisia osallisuutta ja vaikuttamista lisääviä käytänteitä, verkostoidutaan ja luodaan yhteisiä teemoja, joita jokainen yksikkö tahollaan toteuttaa. Joensuuhun kokoontui tammikuun lopussa yli 90 osallistujaa. Kaksipäiväinen tapahtuma oli ohjelmaltaan monipuolinen, ja tapahtuman keskiössä olivat koko ajan oppilaat ja opiskelijat.

Tammikuu oli aktiivista suunnitteluaikaa niin oppilaiden, opiskelijoiden kuin ohjaavien opettajien suunnittelukokouksissa muun koulutyön ohessa. Tiistaina 30.1.2024 koitti h-hetki, kun oppilaskuntamme jäsenet viimeistelivät tapahtumaa ja valmistelivat ilmoit-

tautumispisteen Tulliportin normaalikoululle. Ilmoittautumispisteellä vieraitamme oli vastaanottamassa 1.-luokkalaisesta oppilaskunnan edustajasta lukiolaisiin saakka. Ilmoittautuminen ja lounas toteutui joustavasti ja sujuvasti, kun vieraamme matkustivat hieman eri aikaan tänne Joensuuhun eri puolilta Suomea.

Iloksemme vieraita saapui kaikista norsseista yhtä yksikköä lukuunottamatta.

Tapahtuma käynnistyi Tulliportin auditoriossa nuorten taidokkaasti pitämällä tervetulotilaisuudella, jossa käytiin läpi myös päivien kulku ja jaettiin tärkeää infoa sekä esiteltiin paikallaolijat. Ilmoittautumispisteellä kaikki osallistujat saivat kaulaansa nimikyltin, jonka takana oli lisäksi tärkeää lisätietoa ensimmäisen päivän kulkuun. Auditoriosta koko joukko jakaantuikin tämän

ansiosta jouhevasti eri puolille Tulliporttia ja Educaa, kun pajatyöskentely alkoi. Ryhmät kiersivät suunnitelman mukaisesti neljässä eri pajassa: pelipaja, äänihuone, pakohuone ja välipalapaja. Parasta päivässä oli osallistujilta saatu palaute, jonka mukaan kaikki pajat olivat kivoja. Suunnittelutiimi saa olla tyytyväinen tulokseen, kun tekeminen soveltui niin 1.-luokkalaiselle kuin lukiolaisillekin. Ryhmät kiersivät pajoissa oman ikäryhmänsä kanssa, joten jokaisessa ryhmässä oli edustajia eri paikkakunnilta. Pajatyöskentelyn jälkeen siirryimme yhteiseen iltainfoon ja läksimme seuraavaksi kaupunkikerrokselle Joensuu Race. Illan päätteeksi illallinen nautittiin yliopistoravintolassa.

Keskiviikkoaamuna bussit odottivat osallistujia Tulliportinkadulla. Suuntasimme vuorostaan toiseen

yksikköömme Rantakylän normaalikoululle. Kokoonnuimme tällä kertaa koko yhteiseksi ajaksi liikuntasaliin, jossa kaikki oppilas- ja opiskelijakunnat saivat esittäytyä, pääsivät ääneen ja tulivat kuulluksi. Vieraat ohjeistettiin valmistautumaan puheenvuoroonsa jo ennakkoon, mikä mahdollisti koko oppilaskunnan osallistumisen yhteiseen tehtävään. Heille jaettiin ilmoittautumisen yhteydessä ennakkotehtävä, jossa piti yhdessä pohtia, kuinka koulussa on edistetty osallisuutta.

Puheenvuorojen toteutustapa oli vapaavalintainen, joten saimme kuunnella hienoja erilaisia esityksiä fiksuilta lapsilta ja nuoriltamme. Myös kuulijat aktivoitiin, sillä he saivat kerätä päivän aikana hyviä ideoita omaan lattiapalapelipalaansa. Paloista muodostui päivän päätteeksi yhteisöllinen taideteos, ja jokainen sai vinkit kotiinviemisiksi. Lounaan jälkeen oli hetki vapaata ohjelmaa ja ohjaavat opettajat nauttivat yhdessä lähtökahvit.

Päivien teema “Yhdessä tehden” toteutui sataprosenttisesti Tapahtuman sivu: https://enorssi.fi/oppilaskuntatoiminta/tapahtumat-opkjoensuu/

Demokratiakasvatusta ja oppilaiden osallisuutta Teksti ja kuvat: Sofia Kallio ja Hanna Osara

Tammikuussa oppilaat ympäri Suomea osallistuivat erilaisiin varjovaaleihin. Varjovaalit tarjoavat oppilaille mahdollisuuden nähdä demokraattisen päätöksenteon prosessin ja kokea vaalit vahvistaen samalla heidän osallisuuttaan ja ymmärrystään vaikuttamismahdollisuuksista.

Rauman normaalikoulussa järjestettiin yhteiset varjovaalit kaikille 4.–9.-luokkalaisille oppilaille. Koulussamme järjestetyt varjovaalit osoittautuivat tehokkaaksi keinoksi lisätä oppilaiden kiinnostusta politiikkaan ja vaaleihin sekä antaa heille käytännön kokemusta demokraattisesta päätöksenteosta. Oppilaiden mielestä vaalien kautta oppi aikuisuutta ja vaalit saivat pohtimaan omia mielipiteitä yhteisistä asioista.

Vaaleja suunnitellessa halusimme yhteiset vaalit alakoululle ja yläkoululle. Lopullinen rajaus osallistujista tehtiin yhteiskuntaopin oppiaineen perusteella. Ennen vaaleja yhteiskuntaopin opetuksen yhteydessä oppilaat tutustuivat ikätasolleen sopivalla tavalla ehdokkaisiin ja heidän poliittisiin ohjelmiinsa tekemällä esimerkiksi vaalimainoksia koulun käytäville ja katsomalla ehdokkaiden tekemiä videoita.

Oppilaat kävivät myös ohjattuja keskusteluja politiikasta. Tämä auttaa rakentamaan vahvempaa yhteiskunnallista ymmärrystä sekä kehittämään oppilaiden kriittistä ajattelua ja argumentaatiokykyä.

Virkailijoina Miska 7.lk ja Tamara 8.lk

Oppilaskunnan hallituksen edustajat luokilta 4-9 osallistuivat vaalien toteutukseen suunnittelusta niiden purkuun. Ennen vaaleja oppilaat auttoivat vaaliohjeiden teossa ja äänestyspaikan suunnittelussa sekä levittivät ehdokkaista vaalijulisteita eri puolelle koulua. Oppilaat järjestivät vaalipaikan ja testasivat sen toimivuuden sekä tekivät äänestyslipukkeet. Oikean vaaliuurnan saimme lainaksi Opekkaalta, joka on Seminaarinmäellä toimiva opiskelijoiden ainejärjestö. Oikea vaaliuurna toi oppilaiden mielestä vaaleihin lisää arvokkuuden ja todellisuuden tuntua. Luokkien nimilistat ja koulun leima saatiin kansliasta.

Oppilaskunnan edustajat saivat ilmoittautua aikataulun mukaan tehtyihin vaalivirkailijan vuoroihin. Vuorossa oli aina muutama oppilas kerrallaan, ja he saivat sopia keskenään omat roolit. Osa tarkisti nimet ja antoi äänestyslipukkeet, toiset tarkkailivat äänestyskoppeja ja leimasivat äänestyslipukkeet ennen vaaliuurnaan pudottamista.

Vaalivirkailijoiden tehtävänä oli myös yleisesti varmistaa äänestyskäytänteiden noudattaminen. Luokat kävivät äänestämässä kukin omalla vuorollaan. Opettajat suunnittelivat aikataulun etukäteen siten, että se sopi kunkin luokan oppitunteihin. Yleinen tunnelma vaalien ympärillä oli hyvä ja moni oppilas odotti innokkaana äänestämistä.

Vaalien jälkeen oppilaat hoitivat vaalipaikan purun ja ääntenlaskentaprosessin opettajan ohjauksessa. Äänien laskennassa huomattiin, että hylättyjä ääniä oli paljon (melkein 10 %). Oppilaat pohtivat, olisiko äänestäjille pitänyt antaa vielä selkeämmät ohjeet vaalilipukkeen täyttöön tai millä hylättyjen äänien määrään olisi pystynyt vaikuttamaan.

Virkailijoina Helmi 6.lk ja Nella 7.lk, äänestämässä Emmi 7.lk

Ääntenlaskenta herätti myös keskustelua ja ärsytyksen tunteita, kun kaikkien oma ehdokas ei saanutkaan tarpeeksi ääniä. Samalla tuli harjoiteltua tunteiden säätelyä ja pohdittua vaalivirkailijoiden vastuuta.

Oppilaiden osallistaminen suunnittelusta tapahtuman purkuun antoi oppilaille vastuuta ja luottamusta omien toimintatapojen hallintaan. Jokainen oppilas sai äänioikeuden ja mahdollisuuden äänestää omien arvojensa ja mielipiteidensä mukaisesti. Tämä vahvistaa oppilaiden arvostusta demokraattisiin prosesseihin ja jokaisen äänen kuulemisen tärkeyttä.

Varjovaalit tarjoavat ainutlaatuisen tilaisuuden opettaa oppilaille vaaliprosessin perusteet, äänestyskäytänteet ja demokraattiset arvot. Kiitos yhteiskuntaopin opettaja Mia Koivuniemelle avusta vaalien järjestelyihin!

Oppilaiden kommentteja ja näkökulmia tekstiin antoivat Vilna, Nella, Miska ja Helmi luokilta 6-9.

Oulun normaalikoulun

Nuorten vaalit Teksti: Oppilas- ja opiskelijakunnan jäsenet Aino Siirtola ja Eveliina Keskinarkaus

Koulussamme järjestettiin Nuortenvaalit 10. tammikuuta, joissa sai äänestää kaikki alle 18-vuotiaat lukiolaiset ja 9. luokkalaiset. Vaalit olivat presidentin varjovaalit. Meidän vaalimme voitti ylivoimaisesti Alexander Stubb, joka sai 55 ääntä. Toiseksi tuli Pekka Haavisto 36 äänellä. Kolmanneksi ylsi Jussi Halla-aho 25 äänellä. Hylättyjä ääniä oli 24. Suurin syy tähän oli se, että äänestäjä oli kirjoittanut joko ehdokkaan tai oman nimensä äänestyslippuun.

Valmistelut aloitimme vaaliviikolla. Joitakin materiaaleja löytyi jo entuudestaan tai järjestäjän materiaalipankista Äänestyslipukkeet leikkasimme itse ja muutoinkin teimme vaaleista ja vaalihuoneistosta mahdollisimman oikeanlaisen. Teimme myös aikataulun, jonka mukaan opettajat toivat nuoret, äänestämiseen halukkaat, vaalitilaan.

Vaalitoimitsijoina toimi yläkoulun oppilaskunnan ja lukion opiskelijakunnan jäsenet yhdesä ohjaavien opettajien kanssa. Yhdellä vaalivuorolla oli 3-5 toimitsijaa. Äänestykseen tultaessa ensimmäiseksi toimitsija tarkasti äänestäjän nimen, jonka jälkeen äänestäjä sai äänestyslipukkeen. Vaalitilanne sujui jouhevasti, koska joka tilanteeseen löytyi ohjeistaja. Kun edellinen äänestäjä oli tullut vaalikopista ulos, toinen meni heti sisään. Lopuksi toimitsija leimasi lipukkeen koulumme leimalla, jolloin äänestä tuli virallinen. Äänestäjä sai itse tiputtaa äänestyslapun kirstuun. Äänestyspäivä sujui mallikkaasti ja, vaikka äänestäminen oli vapaaehtoista, suurin osa äänestäjistä suhtautui äänestämiseen positiivisesti ja innokkaasti.

Varsinkin ysiluokkalaisia, jotka äänestivät ensimmäistä kertaa, jännitti.

Öppet Makerspace för kreativitet och välmående i gymnasiet Teksti ja kuvat: Markus Norrby Projektledare

Inom ramen för övningsskolornas gemensamma FCLab-projekt har Vasa övningsskolas gymnasium under de två senaste läsåren jobbat med att ta fram ett koncept kring öppen makerspaceverksamhet för gymnasiestuderande. Projektet, som sker i samarbete med Oulun normaalikoulu i Uleåborg, grundar sig i ett behov av att hitta modeller för hur man kan omvandla gamla datasalar till utrymmen för framtidens digitala lärande.

Så gott som alla gymnasier i Finland har dessa utrymmen, som förr fylldes av rader med fläktsurrande datorlådor och stora skärmar, men som idag inte har någon nämnvärd funktion då i praktiken alla studerande får en egen bärbar dator som studieredskap då de börjar gymnasiet. Det finns alltså ett stort behov av modeller för hur sådana utrymmen kunde utvecklas till någonting som fortfarande stöder lärande om och med ny teknik.

För Vasa övningsskolas del har projektet fokuserat på tre fysiska utrymmen, det huvudsakliga utrymmet en gammal datasal som tidigare använts för undervisning inom media och musik, men också på ett mindre verkstadsutrymme i anslutning till skolans bildkonstsal och på ett aulautrymme i närheten. Datasalen har renoverats till ett mångsidigt medielaboratorium som man lätt kan omvandla till ett öppet utrymme för experiment inom t.ex. foto, film eller XR/VR, både inom undervisning och för studerandes egna projekt. Verkstaden har utvecklats

Lisette Smedlund undervisar bildkonst och media vid Vasa övningsskola och har varit med i gymnasiets FCLabprojekt från början.

till ett utrymme som särskilt stöder integreringen av naturvetenskap och bildkonst genom utrustning (bl.a. en laserskärare) och material som kan användas i anslutning till ämnesöverskridande undervisning.

Aulan har byggts om till ett öppet Makerspace med fokus på 3D-printning och textilarbete, ett utrymme som alltid är tillgängligt för studerande som vill skapa, reparera eller uttrycka sig med hjälp av dessa tekniker. ̵ Jag tycker det saknas i gymnasiet ett komplement till de teoretiska studierna, en miljö där man kan få uttrycka sig utan bedömning, en plats dit man kan komma och göra någonting med händerna när man själv vill, säger gymnasiets rektor Mats Borgmästars. ̵ Genom att ge våra studerande tillgång till sådana utrymmen tror jag på att vi skapar förutsättningar för ett ökat välbefinnande som stöder hela lärprocessen, fortsätter han.

En lärare som varit involverad i processen från början är Lisette Smedlund som undervisar bildkonst och media på skolan. ̵ Det är fint att vi kunnat satsa på sådana här utrymmen och tekniker som stöder bildkonsten, men som också kopplar den till andra ämnen, säger Lisette. ̵ Jag har fått lära mig mycket nytt. Det är en utmaning och det tar mycket tid, delvis handlar det om att ta in element från slöjdämnet in i mina egna ämnen. Det är fint att vi genom projektet fått tid och resurser att ta det i små steg och testa på olika saker. För egen del är också möjligheten att använda medielabbet som en ordentlig fotostudio ett stort steg framåt. Nu kan man inspirera studerande att testa på olika saker, t.ex. att använda greenscreen. Fotostudion är pop bland

Den öppna Makerhörnan är en lugn plats där studerande på raster och håltimmar kan skapa sina egna projekt.

bildkonststuderande både inom och utanför den vanliga undervisningen.

Det utrymme som kanske ändå blivit mest synligt för studerande är Makerhörnan, det som tidigare bara var en liten öppning i korridoren med ett bord och några skåp. Studerande har under det innevarande läsåret, sedan utrymmena blev färdigrenoverade, uppmuntrats att använda utrustning på egen hand under raster och håltimmar, efter att de fått lite inledande handledning. Introduktionen har ibland getts i samband med en del studieavsnitt i bildkonst, men framför allt har det erbjudits handledning en eftermiddag i veckan då personal funnits på plats för att hjälpa studerande att komma igång med sina helt egna projekt.

Projektet inom FCLab fortsätter ännu hela 2024 innan en slutgiltig utvärdering kan göras. Men kvalitativt data har samlats in på olika sätt under projektets gång och en del slutsatser kan skönjas. Gruppen studerande som regelbundet på egen hand använder de nya utrymmena utanför undervisningen är ingen stor andel av skolans alla studerande, men ändå något tiotal vilket är i linje med förväntningarna då projektet ännu befinner sig i en uppstartfas.

Utrymmena och utrustningen har klarat sig bättre än förväntat från slitage och skadegörelse, ännu har ingenting nämnvärt försvunnit eller förstörts varken i det öppna utrymmet som alltid är tillgängligt eller de övriga två rummen som ibland är bokade för undervisning men som där emellan oftast är öppna för fri användning. Förbrukningsmaterial går åt hela tiden och behöver beställas med jämna mellanrum, men inte mer än vad som är rimligt inom normal användning.

Den största utmaningen har kanske varit att handleda studerande att förstå vad som är acceptabelt att

Sarah Koski är en av de studerande som använt Makerspace för att skapa eget mode.

Möjligheterna med VR-teknologi är ett tema som undersöks inom FCLab-projektet, här av lärarna Markus Norrby och Lisa Asplund.

tillverka på skolan. Det finns studerande med många olika kulturella bakgrunder och vad som kan räknas som t.ex. vapen eller kontroversiella politiska symboler är inte helt klart för alla.

Fortsättningen av projektet handlar om att befästa användningen av den utrustning och de utrymmen som tagits i bruk och utveckla pedagogiken kring dem. Nya tekniker testas och utvärderas, och just nu är ett tyngdpunktsområde XR/VR-glasögon inom bildkonst och inom naturvetenskaper, men också inom specialundervisningen där det visat sig att det finns många möjligheter att använda ny teknik för att stöda gymnasiestuderande med olika svårigheter t.ex. med muntliga presentationer.

Men slutmålet är fortsättningsvis att skapa

förutsättningar för lärande med och om ny teknik så att det stärker studerandes välbefinnande i och utanför undervisningssituationer i skolan. ̵ Kreativitet är för mig och många här källan till välmående, konstaterar Lisette Smedlund. ̵ Miljön i de nya utrymmena är annorlunda än i resten av skolan, lite lugnare. Kreativitet kan inte tvingas fram. Men den som gör något inspirerar i sin tur någon annan och så vidare. Jag hoppas fler ska hitta hit utanför undervisningen för att inspireras och inspirera andra och det är en av de utmaningar vi får jobba vidare med.

Ohjaajan arkipäivää – ohjauskahvila pilotointi Jyväskylässä Teksti ja kuva: Elina Kuula ja Heidi Mouhu

Pitääksemme ohjauksen laadun korkeana jär-

jestämme joka vuosi ohjaajakoulutuksia kaikissa harjoittelukouluissa. Perinteisten ohjaajakoulutusmoduulien lisäksi pilotoimme tänä lukuvuonna Jyväskylässä muualla Suomessa jo toteutettujen ohjauskahviloiden innoittamina ohjauskahvilaa kokeneille opettajille. Turun eNorssi- seminaarissa syksyllä 2023 linjasimme ohjatun harjoittelun ja ohjaajakouluttajien työryhmässä yhteisiä linjoja ohjaajakoulutuksille ja sovitun mukaan kokeneella ohjaajalla tarkoitamme tässä ohjaajaa, joka on jo suorittanut vähintään ohjaajakoulutus moduuli 1 ”Ohjauksen perusteet”.

Ohjaajakahvilan suunnittelun lähtökohtana oli

asiakaslähtöisyys ja totta kai kahvittelu. Päätimme kokeilla joustavaa neljän ohjauskahvilakerran systeemiä, jossa ohjauskahvilaan sai osallistua yhdestä neljään kertaa, ja tulla joko periaatteella ”osallistun ohjauskahvilaan, koska haluan keskustella ohjauksesta” tai ”osallistun ohjauskahvilaan, koska haluan keskustella ohjauksesta ja myös suorittaa ohjauskahvilan yhden opintopisteen ohjaajakoulutuksena”. Yhden opintopisteen koulutuksen suorittaminen edellytti neljän ohjauskahvilakerran lisäksi tutkimuskirjallisuuden lukemista ja pieniä välitehtäviä (työmäärä yhteensä 27 h). Ohjauskahvilan tavoitteina oli kehittää omaa ohjausta, orientoitua ohjaajakoulutus mod 2 ”Ohjauksen erilaisia mahdollisuuksia” ja/tai mod 3:een “Ohjaus ja tutkimus – ohjaukseen vaikuttavan tutkimuksen hyödyntäminen” sekä ideoiden tuominen koko koulun ohjauksen kehittämiseksi.

Ensimmäinen ohjauskahvilakerta oli orientaa-

tio, jonka pohjalta päätimme seuraavien kertojen aiheet. Aiheet nousivat osallistujien tarpeista. Tällä kertaa aiheiksi valikoituivat: 1) Harjoitteluiden vertailu eri oppiaineissa ja harjoittelun läpäisyn minimivaatimukset 2) Valtakunnallisen ohjaajakyselyn tulokset 3) Ohjaavan opettajan ja harjoittelijan työhyvinvointi 4) Ohjauksen kehittämiskohteita

Ohjauskahvilakerrat alkoivat kahvittelulla ja

check-inillä eli kuulumiskierroksella, jossa kukin osallistuja sai vapaasti kertoa omia kuulumisiaan ja nostaa esille omasta työstään haluamiaan asioita. Kuulumiskierroksen jälkeen keskusteltiin päivän teemasta.

Me ohjauskahvilaa pitäneet ohjaajakouluttajat olimme valmistelleet jokaiselle kerralle alustuksen, joka pidettiin joko keskustelun pohjaksi (esim. ohjauskyselyn tulokset) tai yhteisen keskustelun jatkeeksi (esim. hyvinvointi). Keskustelu oli joka kerralla luontevaa ja pysyi asiassa. Ryhmäkoko oli 7–9, mikä oli sopiva keskusteluun. Toimivuutta lisäsi, kun joka kerralla ei tarvinnut olla sama kokoonpano. Kahvittelukulut pysyivät maltillisina, kun tarjottavat haettiin kaupasta ja kouluttajat laittoivat ne esille ja siivosivat jäljet. Osallistujat kokivat tarjoilut oleellisina, olihan ajankohtana iltapäivä työpäivän jälkeen.

Lukemisia ja välitehtäviä emme olleet suunni-

telleet etukäteen, vaan valitsimme ne sen mukaan, mistä ohjauskahvilaan osallistuneet kokivat tärkeiksi keskustella eli aina ohjauskahvilakerran jälkeen sen perusteella, mitä tarkempia teemoja ohjauskahvilassa oli noussut. Välitehtäviä teki kolme henkilöä ja ne osoittautuivat todella korkealaatuisiksi. Joitain välitehtäviä hyödynnettiinkin joissain aineryhmätapaa-

misissa yhteisen keskustelun pohjana. Oleelliseksi osoittautui, että lukemiset ja tehtävät annettiin pian kahvilan jälkeen ja tehtävän palauttamisen määräpäivä oli selvästi ennen seuraavaa kertaa ja toisaalta sopiva muu toiminta huomioiden.

Ohjauskahviloista saamamme palaute on ollut

erittäin positiivista. Ohjauksesta keskustelemiselle varattua aikaa on toivottu ja sille on selvästi ollut tarvetta. Erityisen keskeisenä pidettiin aiheiden valikoimista osallistujien toiveiden ja tarpeiden pohjalta. Osallistujien mielestä oli tärkeää, että ohjauskahvilassa oli kuitenkin selkeästi kouluttajat, jolloin se erosi muusta

jutustelusta. Kahden kouluttajan systeemiä kehuttiin ja pidettiin hyvänä. Ainoa negatiivista palautetta saanut asia oli ajankohta. Päädyimme ajoittamaan ohjauskahvilat klo 15–16, ettei myöhäinen aika olisi este kenenkään osallistumiselle ja osallistujat pitivätkin hyvänä, ettei ollut ilta-aikoja. Toisaalta nyt kaikki halukkaat eivät päässeet osallistumaan, koska heillä oli oppitunteja samaan aikaan.

Ohjauskahvilatoimintaa on toivottu jatkettavan

ensi lukuvuonna. Osallistujien toiveiden pohjalta ajatuksena on lisätä ohjauskahvilakertojen määrää neljästä kuuteen. Ohjauskahvilakertojen sijoittaminen lukuvuoteen on tärkeää miettiä muu toiminta huomioiden, ettei tule päällekkäisyyksiä tai liikaa kuormitusta. Kellonaikaa pitää vielä miettiä, että mahdollisimman moni halukas pääsisi osallistumaan. Teemoista osa tulee olemaan samoja tai lähes samoja, ajankohtaiset aiheet ja ensi lukuvuoden osallistujien toiveet huomioiden. Välitehtävien satoa voisi jatkossa hyödyntää systemaattisemmin. Koska ohjauskahvilalle oli tarvetta ja toteutus oli onnistunut, voimme suositella ohjauskahvilakonseptia myös muille Normaalikouluille toteutettavaksi.

REHTORIN PALSTA

Skola i kris Vasa övningsskola inledde vårterminen i sorg och saknad. Vår omtyckta och kreativa lärare i gymnastik, Eva Ramstedt, hade tragiskt förolyckats vid Pallastunturi genast efter nyår. Med sig på skidvandringen hade Eva sin tolvårige son Sindre som också förolyckades, vilket ytterligare fördjupade tragiken. Vårt skolsamfund består av 1000 personer som alla hade sin egen relation till Eva. Mediauppmärksamheten gjorde att hela Finland kände till vad som hänt. Saknaden är fortfarande stor även om den akuta krisen lagt sig.

Skolvärlden inte undantagen Olika typer av kriser drabbar oss. Skolvärlden är inte heller undantagen svåra sjukdomar, allvarliga olyckor, plötsliga dödsfall och överraskande hot. Hur de hanteras i skolan beror på många olika faktorer – inte minst på familjemedlemmars och anhörigas önskemål eller myndigheters bedömning.

Mångprofessionell krisgrupp och unika kriser Under mina snart 17 år som rektor har jag erfarit många olika typer av kriser relaterade till mitt jobb i skolan.

Med åren har det blivit allt mera tydligt att varje kris är unik och också kräver unika åtgärder, på det här området finns ingen ”one size fits all”. Det hör till skolans krisgrupps mandat och ansvar att bedöma vilka åtgärder skötseln av varje kris kräver. Krisgruppen är vanligtvis mångprofessionell och har därmed förutsättningar för att beakta krisens många olika dimensioner och bygga upp en adekvat krishantering.

Tryggt också att visa känslor Skolan ska enligt våra styrdokument vara en trygg och säker arbetsplats för såväl elever/gymnasiestuderande som personal. Trygghet och säkerhet kan definieras på många sätt. Ett sätt är att definiera utgående från vad som inte ska drabba skolsamfundets medlemmar medan de är i skolan eller på skolvägen. Ett annat sätt är att positivt beskriva vad trygghet och säkerhet innebär. Krisen efter Evas bortgång stärkte min uppfattning om att trygghet och säkerhet också innebär att man vågar mötas i sorg och tillåta känslor som inte alltid är bekväma. Det är en del av det mänskliga livet och skolan ska inte representera ett vacuum från känslor. Hur känslorna uttrycks ser olika ut i olika åldrar och för olika individer, vi får ändå bejaka dem och som vuxna i skolan uttrycka dem för att fungera som viktiga rollmodeller för barn och unga i ett samhälle där känslor inte alltid får synas, särskilt inte bland pojkar.

Resiliens Våra barn och unga möter kriser av olika slag i samhället och i världen. Skolan kan ge modeller för hur man relaterar till och hanterar kriser för att nå större beredskap, resiliens. Det handlar om att lära sig vardagskompetens och också om kompetens för kultur och kommunikation.

Stöd av proffs Ensam är inte stark, särskilt inte i en tid av kris. Vasa övningsskola hade i januari stort stöd av Vasa stads krisgrupp och Vasa svenska församling, utöver t.ex. företagshälsovården. Det är sent att bygga nätverk när krisen är ett faktum. Krisledarskapet startar utan en akut kris.

REHTORIN PALSTA

Livet går vidare Trots sorgen och saknaden går livet vidare, det finns en trygghet i vardagsrutinen. Undervisning och handledning av lärarstuderande behöver ordnas och nya namn dyker upp i schemat. En nyrekrytering behöver inledas. Postfacket byter namn, efterlämnade filer hanteras, eposten stängs av. Livet fortsätter också för Evas familj, närmast make och barn. I slutet av denna vecka firar vi de äldstes dans, som Eva övade in med gymnasietvåorna, och familjen är inbjuden. De ska också få den inbundna bok med 200 sidor av kondoleanser skrivna och ritade av elever/gymnasiestuderande och personal under de första veckorna i januari. Det här är ett sätt att uttrycka stöd till familjen och hedra Evas minne.

Bernt Klockars Ledande rektor vid Vasa övningsskola TM, PM

Arkityön ja juhlatyön vuoropuhelua

Normaalikoulun opettaja tutkijan työpolulla Teksti: Teija Paavilainen, Väitöskirjatutkija, lehtori, luokanopettaja/Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto (SKOPE), Itä-Suomen yliopisto, Rantakylän normaalikouu Kuvat: Kimmo Nyyssönen ja Niko Jouhkimainen

Ihmiselle, joka on utelias, rakastaa lukemista, kirjoittamista sekä kehittämistä ja uuden oppimista, väitöskirjan tekeminen on kenties ultimaattisin välihuipentuma elinikäisen oppimisen matkalla. Itselleni mahdollisuus poiketa normaalikoulun luokanopettajan työstä väitöskirjatutkijan polulle tuli onnellisesti oppimisanalytiikkaan ja oppimisen itsesäätelyyn liittyvästä OAHOT-hankkeesta, jossa olin jo valmiiksi luokkani kanssa mukana. Koko uran ajan takaraivossa leijuneeseen ajatukseen oli pakko tarttua. Luokanopettajan arkityöni rinnalle sainkin lisäksi juhlatyöni jatko-opiskelijana ja tutkijana.

Tutkijan työtä opettelemassa Olisi ehdottoman väärin sanoa, että tie (aloittelevaksi) tutkijaksi on ollut helppo. Tämän myönnän auliisti enkä väitä, että tämä vieläkään ruusuilla tanssimista olisi. Vaikka olenkin ollut myös siitä onnellisessa asemassa, että olen ahkerien hakujen kautta onnistunut saamaan apurahoja ja tätä kautta pystynyt tekemään opintoja ja tutkimusta kokopäiväisesti, on matkalla ollut hurjan paljon opeteltavaa. Miten kirjoitetaan tutkimussuunnitelma? Miten kirjoitan akateemista tekstiä englanniksi? Miten etsin ja kasaan tutkimuksen teoriapohjaa? Miten osallistutaan konferenssiin ja pidetään siellä esitys - myös englanniksi? Miten kirjoitan artikkelia yhteistyössä muiden tutkijoiden kanssa?

Miten kansainvälisten lehtien julkaisuprosessit toimi-

Väitöskirjaprosessin aikana koen päässeeni aidosti osaksi tiedeyhteisöä, myös fyysisesti.

vat? Miten käytän tutkimuksen teossa kaikkia erilaisia digitaalisia välineitä kuten Atlas.ti, Zotero, eLearn, UEF Primo jne. Opeteltavaa on riittänyt, etenkin kun omasta graduvaiheesta on ollut jo lähes 20 vuotta aikaa. Tuki ja apu niin ohjaajilta, tutkijakollegoilta kuin muilta väitöskirjojen rustaajilta on matkalla ollut kullanarvoista.

Hattua nostan niille norssikollegoille, jotka tätä pystyvät tekemään työnsä ohessa, ei onnistuisi minulta. Itse olen alkuun rahoittanut opintojaksojani aikuiskoulutustuella, sitten tehden muutaman kuukauden jaksoja tutkimusta apurahalla ja välillä töissä käyden. Tänä lukuvuonna minulla on ollut onni keskittyä pelkästään tutkimuksen tekemiseen Kunnallisalan kehittämissäätiön myöntämän väitöskirjatutkijan apurahan kautta. Lisäksi työtäni on tukenut väitöskirjatutkijan 10% työsopimus Soveltavan kasvatustieteen ja opettaOmilla vahjankoulutuksen (SKOPE) osastolle. Tätä kautta vuuksilla menolen saanut myös oman työpisteen osastolnään, myös la ja siten päässyt aidosti osaksi tutkijayhtutkimusta teisöä myös fyysisesti. Tämän mahdoltehdessä. lisuuden olen kokenut valtavan tärkeäksi ja useimpina päivinä olenkin tehnyt valinnan lähteä kirjoittamaan tutkimustani kodin sijasta omalle työpisteelleni kampukselle.

Väitöskirjaprosessin aikana voi päästä myös mitä mielenkiintoisimpiin tehtäviin mukaan.

Itse olen päässyt - kiitos mahtavan dynaamisen ohjaajani Laura Hirston – mukaan organisoimaan kansainvälistä oppimisanalytiikan FLAIEC-konferenssia Joensuussa, puhumaan omasta tutkimuksestani seminaareissa ja konferensseissa, työskentelemään oppimisanalytiikan ja kasvatustieteen huippuosaajien kanssa sekä mm. ohjaamaan luokanopettajien pro gradu -töitä. Graduohjauksessa muuten oma pitkällinen kokemus luokanopettajuudesta ja arjen ilmiöiden ja opettajan työn tunteminen onkin kokemukseni mukaan ollut kullanarvoista. Tätä käytännön ja tutkimuksen yhteyttä olisi hyvä jatkossa vaalia enemmänkin.

Lisäksi olen sivuaineina ja -kursseina opiskellut esimerkiksi oppimisanalytiikkaa tietojenkäsittelytieteen laitoksella sekä kasvatus- ja koulutusalan johtamista.

Vaihtelua ja rauhaa Hektiseen luokanopettajan arkeen ja jatkuvaan nopeaan päätöksentekoon verrattuna tutkimusprosessin aikana on ollut upeaa rauhassa tutkia asioita syvällisesti, syventyä uusimpaan (ainakin omia tutkimusintressejä koskevaan) tutkimukseen sekä seurata suomalaista koulukeskustelua tutkijan näkökulmasta.

Sekä välillä ihan oikeasti unohtua sinne kahvihuoneeseen höpöttämään ja nauramaan kollegoiden kanssa liian pitkäksi aikaa, ilman huolia, että kohta se kello soi. Omien tehtävien aikatauluttaminen ja aikatauluissa pysyminen on ollut helppoa – nythän tarvitsee huolehtia vain omasta tekemisestä ja ahkeruudesta eikä parinkymmenen oppilaan etenemisestä. Itsensä johtaminen on lasten leikkiä verrattuna 50 oppilaan johtamiseen. Deadlinetkaan eivät ahdista, kun opettajan työssähän on tottunut siihen, että ne ovat koko ajan päällä.

Koen, että työskentelyni soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla on myös auttanut minua ymmärtämään luokanopettajan koulutusohjelmaa kokonaisvaltaisemmin sekä tätä kautta myös harjoittelun luonnetta osana tätä kokonaisuutta. Kovasti olen yrittänyt viedä myös kouluarjen kuulumisia ja tätä kautta mahdollisia tutkimuskohteita osaston ja tutkijoiden suuntaan. Minulle on tullut vahvasti tunne, että välikappaleita, siis opettajia, jotka vievät eteenpäin sekä normaalikoulun arjen että tutkimuksen tavoitteita, tarvitaan tässä välissä. Toivon, että jatkossakin yhteistyö näkyisi hedelmällisinä yhteistyöprojekteina ja vapaamuotoisempinakin ajatusten vaihtoina. Lisäksi ihan konkreettisina hyötyinä vuodestani tutkijana, tietenkin oman tutkimuksen etenemisen lisäksi, olemme aloittaneet myös tutkimusprojekteja yhteistyössä, tällaisina esimerkiksi kaikkien norssien oppimisanalytiikkatutkimus ja pro gradu -kehittämistutkimus Rantakylässä.

Ainakin omalla polullani esimerkiksi työsuhteeseen sekä tutkijan ja normaalikoulun opettajan työn yhdistämiseen liittyviä asioita on saanut selvitellä monesta suunnasta ja tuntuu, että näiden kahden roolin yhdistäminen voitaisiin toivottavasti jatkossa tehdä nykyistä helpommaksi – vaikka se ei taloudellisesti hirmuisen kannattavaa olisikaan. Selkeät mallit ja ohjeet tukisivat sitä, että jatkossakin normaalikoulujen opettajat jaksaisivat työnsä ohessa halutessaan tehdä myös tutkimusta ja siten normaalikoulujen henkilökunnasta löytyisi arjen käytännöissä kiinni olevia, tutkimusperustaisesti toimivia ja omaa työtään kehittäviä tutkija-opettajia. Tähän ensimmäiseksi avuksi voisi olla jonkinlainen vertaismentorointijärjestelmä, unelmatapauksessa myös jonkinlainen tutkija-opettaja-työnkuva.

Meillä normaalikouluilla on mahtava mahdollisuus olla kehittämässä suomalaista koulua vuoropuheluna tutkimuksen kanssa ja tätä meidän täytyy ehdottomasti oppia hyödyntämään vielä nykyistäkin paremmin.

Huolestuttavaa ovat mielestäni olleet tänä talvena mediassa koulumaailmasta esiin nousseet kannanotot, joissa entisestään lietsotaan kasvatustieteen tutkimuksen ja käytännön työn eroja ja kohtaamattomuutta. Normaalikouluissa etenkin tätä kuilua pitäisi vahvasti pyrkiä kaventamaan sekä tarjoamaan tutkimuksen esille tuomia näkökulmia opettajan ajattelun ja työn kehittämisen taustalle.

Kohti tulevaa Ai mitenkä se minun oma varsinainen tutkimukseni sitten? No, tutkin siis kuinka oppimisen itsesäätelyä (eli sitä kuuluisaa median itseohjautuvuutta) voitaisiin tukea peruskoulussa digitaalisuutta hyödyntäen, oppilaan ja opettajan ollessa tietenkin tärkeinä tekijöinä.

Ja tutkimushan on edennyt mukavasti – toisenkin artikkelin käsikirjoitus on kohta valmis ja sitten on jäljellä vielä kolmas artikkeli ja yhteenveto. Tohtorin hattua pääsee siis näillä näkymin ihan oikeasti joskus painamaan päähänsä.

Väitöskirjatutkijana minulla on ollut onni päästä mukaan mm. kansainvälisen FLAIECoppimisanalytiikkakonferenssiin mukaan – sekä pitämään esitystä että organisoimaan tapahtumaa.

Vuosi pelkkää juhlatyötä on todellakin ollut juhlaa – mutta toisaalta, kyllä sitä välillä kaipaa arkeakin juhlan vastapainoksi. Opettajan arjen hektisyys ja suuri määrä kohtaamisia saattaa välillä kuormittaa, mutta kyllä niitä näköjään pystyy myös kaipaamaan. Ajatuksissa siintää tietenkin paluu takaisin omaan luokanopettajan työhön, näkemään kouluarkea uudistuneiden silmälasien läpi ja jatkossa yhä vahvemmin yhteistyötä tutkijoiden kanssa tehden. Enkä usko, että tämän matkan aikana kertynyttä osaamista voi omalta osaltakaan kokonaan unohtaa – mielenkiintoista onkin nähdä, millaisia mahdollisuuksia kasvatustieteen tohtorin tutkinto aikanaan mahdollisesti avaa.

Loppukaneettina suosittelen tutkimuksen tekemistä siis kaikille! Sitä kautta omaan työhön avautuu ihan uusi näkökulma ja pääsee oppimaan hurjan määrän uusia taitoja. Se tarjoaa myös parhaimmillaan hyvän irtioton opettajan arjesta sekä huikean tutustumismatkan itseen.

Norssinopen päivä Norssinopen päivä -juttusarja kertoo normaalikoulun lehtoreiden työpäivästä. Kuten tiedämme, työpäivään mahtuu usein sekä opetusta, ohjausta, palavereita ja monenlaista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyötä. Norssin opettaja: haluatko kirjoittaa Norssinopen päivä -jutun Siriukseen? Lähetä teksti ja kuvia ehdolle osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi

Paula Äimälä luokanlehtori Rauman normaalikoulu

NORSSIOPEN YÖ Tämän lehden Norssiopen päivä- jutuissa on kerrottu kivalla tavalla erilaisten opettajien päivistä. Välillä opettajan mielessä etenkin öiseen aikaan pyörii myös huolia. Pidän työstäni harjoittelukoulun opettajana valtavasti. Silti – ja ehkä juuri siksi – olen huolissani useista alaamme liittyvistä asioista.

Osaamisen tason lasku Julkista keskustelua on käyty heikentyneistä oppimistuloksista, viimeksi uusimmista PISA tuloksista.

Opiskelijoiden osaamisen taso peruskoulun ja toisen asteen jälkeen on keskimäärin laskenut. Oman alamme vetovoiman hiipuminen näkyy. Opettajankoulutuslaitosten opettajien mukaan nykyopiskelijoilla on lisääntyneitä vaikeuksia päästä opetettavien aineiden peruskursseista läpi. Siis aineenhallinnasta. Matematiikassa paikoin jopa 15% luokanopeopiskelijoista ei läpäise (peruskoulun matematiikan) sisältökurssia.

Omalle ikäluokalleni painotettiin, että opettajan tulisi aina osata hieman enemmän kuin mitä itse opettaa.

Matematiikassa osaamista on helpompi mitata kuin monissa muissa oppiaineissa. Mikä mahtaa olla tilanne niissä? Itseäni kauhistuttaa etenkin opiskelijoiden kirjoitetun äidinkielen laskenut taso.

Opettajankoulutuksen sisällöt Opettajankoulutuksen vähentyneet oppiaineiden ja niiden didaktiikan opetustuntimäärät näkyvät suoraan opetusharjoitteluissa. Ohjaava opettaja joutuu entistä useammin opettamaan ensin opiskelijalleen aiheeksi antamansa asian, jotta tämä voi sitten harjoitella opettamista ja opettaa sen oppilaille. Tuntisuunnitelmien ohjaamiseen ja ennakkotarkastukseen täytyy käyttää enemmän aikaa. Kaikille opettajille pitäisi kuitenkin yhä olla tärkeämpää osata opetettavat

sisällöt ja niiden opetustaidot kuin osata vaikka tutkia, kokeilla ja kehittää. Tulisi tarkastella kriittisesti, mihin vähentyneet opetustunnit koulutusohjelmissa käytetään. Millään logiikalla ei taideta päästä tilanteeseen, jossa matalammalta lähtötasolta päästään vähemmällä opetuksella samaan tasoon kuin aikaisemmin.

Saako yliopisto-opettaja itse päättää, opettaako hän kurssinsa etänä vai lähiopetuksena? Ovatko molemmat opetusmuodot opiskelijan kannalta yhtä ”opettavaisia”, ratkaiseeko opiskelijan etu vai opettajan pedagoginen vapaus?

Opetus vai tutkimus Onko kilpailu rahoituksesta yliopistoissa niin kireää, että ollaan valmiit uhraamaan tulevaisuuden lasten ja nuorten laadukas opetus? Onko tutkimuksen painotus opetuksen kustannuksella mennyt ”överiksi” opettajankoulutuksessa? Kuinka paljon tutkimusosaamisen painotus rekrytoinneissa on muuttanut opettajankoulutuslaitosten ja normaalikoulujen henkilöstöjen sitoutuneisuutta opiskelijoiden ja oppilaiden oppimiseen? Jos tulevien opettajien opettajalle sydämen asia on tutkimus, mitä siitä seuraa opetukselle? Kuinka paljon didaktikot vielä ohjaavat opetusharjoittelua?

Kuinka paljon opetusharjoittelua ylipäätään on jäljellä? Normaalikoulujen edustajilla on merkittävä rooli, kun opettajankoulutusten opetussuunnitelmia jatkuvasti kehitetään. Tarkoittaako kehittäminen käytännössä sitä, että opettajaopiskelijoita suuresti opintoihin sitouttava ja motivoiva opetusharjoittelu vähenee tai jää yksin luokanlehtorien ohjattavaksi?

Koulupolun alku Alkuopetuksessa pitkään toimineena olen huolissani koulupolun alun opetuksesta. Jos alkuopetuksen sivuainetta pääsee opiskelemaan alle kolmasosa luokanopettajaopiskelijoista, luku- ja kirjoitustaidon ja muiden tärkeiden koululaistaitojen opetusosaamis-

ta ei riitä jatkossa. Laskennallisesti kolmasosa vuosiluokkien 1-6 oppilaista on alkuopetuksessa, ja usein nämä ryhmät ovat oppilasmääriltään pienempiä kuin vanhempien oppilaiden. Kun eka- ja tokaluokilla perusasioiden opettamiseen on osaamista ja aikaa, muiden opettajaryhmien työkuorma keventyy. Toki opetussuunnitelmat ja arviointi pitäisi kansallisella tasolla saada rotiin, mutta se onkin jo toisen kirjoituksen aihe.

Palkkaus Tärkein vertailuryhmä meille ovat kuntien opettajat.

Kuka kokenut opettaja hakeutuu harjoittelukouluun, jos palkka putoaa ja palkkakehitystä ei ole? Toistaiseksi on riittänyt nuoria innokkaita. Pidän kuitenkin tärkeänä, että jokainen harjoittelukoulun opettaja olisi ennen norssiopettajuutta ollut töissä ”oikeissa kouluissa”. Vaikka jotkut opetusharjoittelijat ovat erinomaisia opettajia jo päättöharjoittelussaan, soisin heitä silti ohjattavan ensin kentälle. Ohjauksen laatuun vaikuttanee, jos ohjaajana toimii ”norssibroileri”. Ainakin se syö uskottavuuttamme.

Työnkuva Normaalikoulujen neljä tehtävää eivät liene kenellekään uusi asia. Kipuillessani aikanani eräs konkari ilmaisi asian tavalla, joka helpotti suuresti minua. Kaikki neljä tehtävää kuuluvat norsseille kouluna, lehtoreina meidän tehtävämme on hoitaa opetus ja ohjaus. Täydennyskoulutus- ja tutkoke-töistä sovitaan erikseen ja niitä koulun tulee myös resursoida. Toki opettajan normaalikouluun hakeutuessaan tulee olla tietoinen koulun tehtävistä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista, mutta kouluissa tulisi arvostaa myös mielestäni tärkeintä eli oppilaiden laadukasta opetusta ja opetusharjoittelijoiden osaavaa ohjaamista. Ei pidä unohtaa, miksi olemme olemassa. Olemme opettajiksi valmistuvien harjoittelut mahdollistavia kouluja. Missään muualla ei tätä työtä tehdä.

Täydennyskoulutus Miten normaalikouluissa huolehditaan omasta täydennyskoulutuksesta? Velvollisuutemme on toteuttaa tutkimukseen perustuvaa opetusta ja ohjausta. Itse olen suorittanut luokanopettajaopinnot 1980-luvulla. Kurssitapaamisessa taannoin kauhisteltiin nuorten opettajien taitojen osaamispuutteita. Me kymmenen vuoden sisään eläköityvät saatamme olla se porukka, jolla opinnot olivat sekä määrältään että vaatimustasoltaan korkeimmat. Mutta miten huolehdimme opettajankouluttajina oman osaamisen ajantasaisuudesta? Yhteistyössä OKLn kanssa? Pitäisikö norssien ohjaajakoulutuksen seuraksi luoda yhdessä täydennyskoulutusta, jotta me lehtorit voisimme työajalla päivittää tietojamme? Olisiko tämä eNorssille mahdollisuus laajentaa toimintaa saavutettavammaksi suuremmalle määrälle norssiopettajia? Siriusta lukemalla saamme tietoja, mitä toisissa norsseissa kokeillaan ja jopa tutkitaan, mutta isossa mittakaavassa tarvetta olisi sekä norssiopettajien että kansalliselle täydennyskoulutukselle. Eri opettajaryhmille suunnattuja kursseja, vaikka ”päivitä omaa osaamistasi maksuttomasti etänä”. Täydennyskoulutuksen tarjonnan soisin lisääntyvän, tarve ja kysyntä ovat jo lisääntyneet.

Oppilasmäärät Lapsimäärät suuressa osassa Suomea laskevat. Miten turvaamme normaalikouluille ja edelleen opetusharjoittelijoille tarpeeksi oppilaita? Oppilasmääriä on jo rahoituksen turvaamiseksi lisätty siellä, missä se on ollut mahdollista. Koulujen maine on tärkeä. Meidän norssiopettajien tulee huolehtia oppilaistamme ja tehdä opetus- ja kasvatustyömme parhaalla mahdollisella tavalla. Jos huoltajat kokevat, että norsseilla opettajille ja rehtoreille tärkeintä on joku muu kuin opetus, siis eivät heidän lapsensa, puskaradio puhisee ja maine menee. Kuka meistä haluaisi lapsensa luo-

kalle, jonka opettajalla on jatkuvasti vaihtuvia sijaisia väitöskirjatyön tai jonkin hankkeen takia?

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin heikentyminen on uhka meille kaikille. Miten voimme itse ja opettajankouluttajina tukea valmistuvien opettajien osaamista vastata tähänkin haasteeseen? Miten huolehdimme myös omasta jaksamisestamme? Jospa keskityttäisiin siihen olennaisimpaan: annetaan aikaa oppilaille ja opiskelijoille, kasvatetaan ja opetetaan, joka ikinen työpäivä. Kohdataan toisemme, ollaan aidosti läsnä ja rakennetaan luottamusta tulevaisuuteen. Tehdään laadukasta arkityötä.

Paula Äimälä, luokanlehtori, Rauman normaalikoulu

Viiden O:n mallista opiskelijalle käytännön työkaluja eriyttämiseen Teksti: Jerker Polso

Harjoittelut

koetaan usein mielekkäimmäksi

osaksi opintoja, sillä niissä teorioita pääsee kokeilemaan käytännössä. Palautetta opinnoista ja opetusharjoitteluista kerätään kaikkialla systemaattisesti ja sen pohjalta sisältöjä pyritään muokkaamaan opetussuunnitelman puitteissa. Esimerkiksi Jyväskylässä opettajaksi opiskelevat toivovat ja kiittävät palautteessaan vuodesta toiseen konkretiaa. Yhtenä toivottuna syventymisen kohteena on ollut opetuksen eriyttäminen. Aloittavalla opettajalla siintää jo mielessään ensimmäiset tulevat työpaikat sekä opettajan jakamaton vastuu luokasta ja opetuksesta. Jyväskylän normaalikoulussa lisättiin kuluvana lukuvuonna eriyttämisen käytäntöä ja teoriaa luontevasti kakkosharjoittelun rehtorin luentoon, sillä eriyttäminen on itselläni osaamisen keskiössä.

Eriyttämistä käsitellään opetusharjoittelun oh-

jauksessa runsaasti, mutta aina opiskelija ei hahmota tai ymmärrä, että tässä puhutaan juuri nyt siitä eriyttämisestä. Opiskelija siis eriyttää opetustaan, mutta ei osaa sanallistaa mitä on tekemässä ja miksi toimii niin kuin toimii. Metapuhetta myös eriyttämisen osalta tarvitaan paljon ja siihen selkeä malli, joka pilkkoo ison kokonaisuuden pienemmiksi osa-alueiksi, tarjoaa hyvän työkalun.

Työskennellessäni kollegani Anssi Roihan kans-

sa samassa yhtenäiskoulussa, havaitsimme, miten eri tavoin opettajat eriyttämistä lähestyivät ja miten erilaisissa ammatillisessa tilanteessa he saattavat

saman koulunkin sisällä olla. Koimme että eriyttämiseen tarvitaan yhteistä näkökulmaa ja ymmärrystä, jonka kautta mahdollistuisi myös yhteinen puhe. Mielessämme muotoutui malli, jonka avulla eriyttämistä saattoi lähestyä ikään kuin pienissä paloissa ja vähitellen. Malli laajeni pian kirjaksi. Onnistu eriyttämisessä ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 2018.

Alun perin se oli tarkoitettu juuri käytännön työkaluksi opettajille.

Kirjan esittelemä Viiden O:n malli lähestyy eriyt-

tämistä nimensä mukaisesti viiden osa-alueen kautta. Ideaalitilanteessa eriyttämistä tapahtuu laajasti kaikilla osa-alueilla, joita ovat opetusjärjestelyt, oppimisympäristö, opetusmenetelmät, oppimisen tukimateriaali ja oppimisen arviointi. Malli tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden lähestyä eriyttävää opetusta myös maltillisesti. Arjessa aloitteleva opettaja voi ottaa haltuun vaikka yhden osa-alueen kerrallaan.

Viiden O:n malli pilkkoo eriyttämisen helpommin lähestyttäviin osa-alueisiin, jotka sopivat vaikka ohjauskeskustelun aiheiksi

Onnistu eriyttämisessä-kirja lähestyy eriyttä-

mistä paitsi luomamme Viiden O:n mallin, myös kuvitteellisten oppilasesimerkkien kautta. Esimerkkioppilaiden opetuksen eriyttämiseen tarjotaan runsaasti käytännön vinkkejä, jotka vievät teoriat suoraan luokkahuoneeseen. Kuvitteelliset oppilaat tarjoavat myös mahdollisuuden haasteiden käsittelyyn opetuskeskusteluissa laajemmin oppilaiden tietosuojaa tai intimiteettiä rikkomatta.

Kun Onnistu eriyttämisessä kirjan uusi painos

tuli ajankohtaiseksi, havaitsimme, miten paljon oma ajattelu oli kehittynyt viidessä vuodessa ja miten myös tutkimus aiheesta oli mennyt eteenpäin. Kirja oli vuosien saatossa löytänyt tiensä myös kurssikirjaksi useissa oppilaitoksissa, mutta ei meidän itsemme mielestä palvellut sellaisena parhaiten käytännönläheisen painotuksensa vuoksi.

Uudistetussa painoksessa on vahvistettu eriyt-

tämisen teoriataustaa, jotta se soveltuisi paremmin myös kurssikirjakäyttöön. Painokseen on lisätty myös uusien tutkimusten tuomia näkökulmia niin teoriaosuuksissa kuin käytännön vinkeissä. Kirjaan on lisätty antia muun muassa eriyttävästä arvioinnista ja ylöspäin eriyttämisestä sekä vahvistettu aineenopetuksen näkökulmaa eriyttämiseen.

Usein eriyttäminen jää kouluissa yksittäisen opettajan vastuulle. Yhteisöllisen näkökulman puuttuessa etenkin nuori opettaja jää asian kanssa varsin yksin. Toimiva eriyttäminen vaatii kuitenkin koko yhteisön yhteistä panosta. Kun kaikki opiskelijat saavat siihen systemaattisesti välineitä helpottuu yhteistyö ja yhteinen puhe aikanaan kentällä huomattavasti.

Onnistu eriyttämisessä – toimivan opetuksen opas, 2. uudistettu painos, PS-kustannus, 2023 Jerker Polso on koulutukseltaan erityisopettaja ja luokanopettaja. Tällä hetkellä hän työskentelee Jyväskylän normaalikoulussa perusopetuksen 1.—6. luokkien rehtorina. jerker.n.polso@jyu.fi Kirja löytyy Siriuksen lukijoille etuhintaan täältä: www.ps-kustannus.fi/6908