Sirius1_2020

opetusneuvos

Armi Mikkola Opettajien aseman ja opettajankoulutuksen aaltoliikkeet

Novissima-konferenssi nostaa esille kokeilu- ja kehittämistyön merkitystä UUSI PALSTA tuo terveisiä rehtoreilta Nuorten ääni esille suomen kielen ja historian opintokokonaisuudessa

eNorssi-verkoston lehti 1/2020

Sirius - tähtitaivaan kirkkain kiintotähti Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.

Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeiluja kehittämistoimintaa. Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.

Haluatko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu ja kehittämistoimintaa? Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?

Vai oletko käynyt opinto- tai työmatkalla muualla, josta voisit raportoida? Lähetä tekstisi meille!

Toimittaja: Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@tuni.fi Avustava toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi Julkaisija: eNorssi-verkosto

Taitto: Elisa Serave mielikulotus@gmail.com

eNorssi-verkoston projektikoordinaattori Sampo Forsstrรถm sampo.forsstrom@uef.fi

eNorssi-verkoston puheenjohtaja Heikki Ervast heikki.ervast@ulapland.fi

Toimittaja Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@tuni.fi

HARREn puheenjohtaja Mikko Ripatti mikko.ripatti@uef.fi

Toimittajalta Vuoden ja koko vuosikymmenen ensimmäisen Siriuksen ehdoton pääjuttu on Armi Mikkolan haastattelu.

Kuten tekstistä käy ilmi, Mikkola on tehnyt pitkän ja todella arvokkaan uran opettajankoulutuksen parissa.

Me jatkamme uurastusta tulevienkin aaltoliikkeiden parissa, kun taas Armi nauttii nyt jo eläkepäivistä, jotka hänelle mieluusti ja lämmöllä suomme.

Sirius tuo valoisat terveiset myös opettajankoulutuksen arjen parista. Lehti antaa taas monipuolisen kuvan opettajankouluttajien monipuolisesta työpanoksesta: on ollut vieraita Iso-Britanniasta, kehitetty historian ja suomenkielen oppiaineiden integrointia, tehty töitä lukutaidon parissa ja lisäksi toteutettu monipuolista kokeilu- ja kehittämistoimintaa.

Helsingin normaalikoulujen Novissima-konferenssi on loistava esimerkki siitä, miten tätä toimintaa tehdään tunnetuksi yhdessä oman yksikön kollegoiden kanssa.

Uutena palstana aloittaa rehtorin palsta, jolla tietenkin ensimmäisen kirjoitusvuoron saa eNorssi-verkoston puheenjohtaja Heikki Ervast. Esittelemme myös useita uusia julkaisuja.

Hyvää kevättä ja työn iloa kaikille!

Sanna Isopahkala Tampereen yliopiston normaalikoulu eNorssin viestintäryhmän jäsen ja Siriuksen toimittaja

Kuva: Sanna Isopahkala

Erilaiset aaltoliikkeet näyttävät kuuluvan opettajien asemaan ja opettajankoulutukseen Teksti: Sanna Isopahkala

Opetusneuvos on nähnyt opetuksen kulta-ajan ja kaiken muunkin Opettajankouluttajien hyvin tuntema opetusneuvos Armi Mikkola on tehnyt pitkän ja vaikuttavan uran koulutuksen parissa. Ennen Opetus- ja kulttuuriministeriön tehtäviä hän on ehtinyt työskennellä Lääninhallituksessa, Kouluhallituksessa ja Helsingin yliopistossa. Tänä keväänä hän siirtyy viettämään eläkepäiviä. Pyysin Mikkolaa muistelemaan, mikä johdatti hänet koulutuksen ja sen kehittämisen pariin.

- Olin kiinnostunut koulutuksen kehittämisestä jo lukioaikoina. Siksi hakeuduin opiskelemaan kasvatus- ja yhteiskuntatieteitä. Seitsemänkymmentäluvun alku oli koulutusasioissa vilkasta ja mielenkiintoista aikaa peruskoulun tulon vuoksi.

Mikkola toimi opintojensa aikana Teiniliitossa ja opiskelijapolitiikassa. Hän kuvailee, että opiskelun ja yhteiskunnallisen toiminnan myötä syntyi ymmärrys siitä, että yksi menestyvän kasvatus- ja koulutusyhteisön toimintaedellytyksistä on ammattitaitoinen ja kehittämishaluinen opetushenkilöstö.

Tämä ymmärrys johdatti Mikkolan opettajien täydennyskoulutuksen ja rehtorikoulutuksen tehtäviin Uudenmaan lääninhallituksen kouluosastossa ja sittemmin Kouluhallituksessa ja Helsingin yliopistossa.

- Havaitsin tuolloin, että jos on kiinnostunut koulutuksen kehittämisestä ja siitä, millaista opetusta ja ohjausta yli miljoona suomalaista oppijaa saa, on syytä olla kiinnostunut opettajien ja rehtorien ammattitaidon kehittämisestä.

Yliopistosta Mikkola siirtyi vuonna 1996 ministeriöön.

Pitkän työuran aikana Mikkola on ehtinyt nähdä koulutuskentän monia muutoksia.

- Havaintoni on, että erilaiset aaltoliikkeet näyttävät kuuluvan opettajien asemaan ja opettajankoulutukseen.

Esimerkkinä hän kertoo kuvauksen opettajatarpeesta. On välttämätöntä, että jokaisella yli miljoonasta oppijasta eri koulutusasteilla on oikeus ammattitaitoisen opettajan ohjaukseen ja opetukseen. Jotta tämä tavoite voi toteutua, tarvitaan opettajatarveennakointia, riittävästi opettajia ja opettajankoulutuksen järkevää mitoitusta.

- Tullessani ministeriöön 1996 jouduin aikamoisen ongelman eteen. Miten saadaan riittävästi opettajia?

Taustaksi Mikkola kertoo, että 1970- ja 1980-luvuilla opettajankoulutuksen määriä ohjattiin niin, että opettajatilannetta seurattiin vuosittain. Näiden tietojen perusteella opetusministeriö määritteli opettajankoulutuksen aloituspaikat. 90-luvulla kaiken tämän yli oli pyyhkäissyt suuri aalto, jonka voisi nimetä itseohjautuvuususkoksi.

Tietojen keruu kentän opettajatilanteista oli silloisessa Kouluhallituksessa lopetettu tarpeettomana.

Itseohjautuvuususko oli työntänyt opettajatilanteen

seurannan ja ajantasaiset tiedot roskakoriin, Mikkola muistelee.

- Ei siis ollut käytettävissä tietoja siitä, paljonko oli kelpoisia opettajia, paljonko opettajia jäi vuosittain eläkkeelle tai ennakointia siitä, paljonko opettajankoulutukseen tulisi vuosittain ottaa opiskelijoita. Aloituspaikkojen määrittelystä oli kokonaan luovuttu.

Samaan aikaan kunnista kantautui kasvava valitus ja huoli. Kuntien koulutoimen johto ja rehtorit viestittivät, että on huomattavaa opettajapulaa. Tarvitaan lisää erityisopettajia, luokanopettajia, matematiikan opettajia, englannin opettajia, ammatillisen koulutuksen opettajia…

- Totesin olevani tyhjän päällä. Tietoja ei ollut eikä mekanismia niiden saamiseen. Korkeakoulut kyllä hoitavat sen, että opettajia koulutetaan riittävät määrät.

Muu on turhaa puuttumista korkeakoulujen autonomiaan. Tällaista oppia sain, Mikkola kuvailee vuosien takaista tilannetta.

Asiat lähtivät kuitenkin sujumaan hyvään suuntaan.

Opettajatiedonkeruu alkoi ja opettajankoulutuksen ennakointi eli Opepro-niminen projekti käynnistyi. Selvisi, että opettajia koulutettiin aivan liian vähän eläköitymiseen ja kelpoisuustilanteeseen nähden, Mikkola kertoo.

- Onneksi oli mahdollista rahoittaa mittava opettajankoulutuksen laajennusohjelma.

Noin 5 500 opiskelijan lisäys opettajankoulutukseen alkoikin näkyä nopeasti opettajien aiempaa paremmassa saatavuudessa eri puolilla maata. Päästiin säännölliseen opettajatiedonkeruuseen ja tilastointiin. Siten tuli opettajatarve-ennakointi mahdolliseksi.

Opettajankoulutus alkoi näkyä tavoitteina yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulossopimuksissa.

Kuva: Elisa Serave

Aikamoinen aaltoliike – ensin on opettajatilanteen säännöllinen seuranta, sitten lopetetaan kaikki tiedonkeruu ja sitten jälleen ymmärretään opettajatilanteen seurannan tarve.

- Nyt opettajatarpeiden seuranta ja ennakointi tulevat aiempaa tärkeämmiksi tehtäviksi. Syntyvyyden lasku, lapsi- ja nuorisoikäluokkien huomattava pieneneminen, väestörakenteen alueelliset muutokset ja mahdolliset muutokset oppivelvollisuudessa edellyttävät opettaja- ja opettajankoulutustarpeiden uudelleen tarkastelua, Mikkola huomauttaa tämän päivän tilanteesta.

Armi Mikkolan mukaan aaltoliikettä on ollut myös opettajuuden arvostuksessa. Hän muistelee, että 2000-luvun alussa opettajuus ja opettajankoulutus eivät olleet kovin korkeassa kurssissa.

- Peruskoulua ja opettajia syyllistettiin monista asioista. Maisteritasoisen opettajankoulutuksen tarvetta kyseenalaistettiin.

Kun ensimmäiset PISA-tulokset tulivat 2000-luvun alussa, ei niitä täällä Suomessa oikein uskottu.

- Oltiin jotenkin hämillään. Eiväthän peruskoulun tulokset näin hyviä voi olla. Peruskouluhan tasapäistää ja turmelee lapset ja nuoret. Näinhän silloin toitotettiin monesta tuutista. PISAn täytyi olla väärin tutkittu, Mikkola muistelee nyt.

Kun seuraavat PISA-tulokset tulivat, tilanne alkoi muuttua. Suomalaisesta opettajasta tulikin kehujen kohde. Opettajankoulutuksestamme kiinnostuttiin ulkomailla. Suomeen vyöryi PISA-turismi.

- Ulkomaiset delegaatiot halusivat tutustua kouluihimme ja opettajankoulutukseemme. Taas toistui Suomessa niin tavallinen tapahtuma. Kun ulkomailla aletaan kiittää, herätään meillä huomaamaan, että ehkä täällä Suomessa onkin jotain hyvää.

Aaltoliikettä on Mikkolan mukaan nähtävillä myös siinä, miten opettajankoulutuksen kehittämistä arvostetaan. 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli selvästi aallonharjalla oloa. Opettajankoulutuksen kehittäminen sai monenlaista taloudellista tukea opetusministeriöltä.

- Vuosittain oli käytettävissä opettajankoulutuksen kehittämisraha. Oli myös Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian rahoitusta, jonka avulla luotiin muun muassa kolmiportainen Ope.fi –koulutus ja harjoittelukoulujen yhteistyöverkosto eNorssi.

Myös ammatillisen opettajankoulutuksen kehittämishankkeita tuettiin taloudellisesti.

Haluan lämpimästi kiittää harjoittelukouluja antoisista yhteistyön vuosista ja toivottaa menestystä opettajankoulutuksen kehittämistyölle!”

Aallonharja-vaiheeseen kuului, että opettajankoulutus arvioitiin ja tulosten perusteella laadittiin kehittämisohjelma. Tutkintojen uudistaminen Bolognan prosessin myötä tuotti opettajankoulutuksen ja kasvatusalan ns. VOKKE-projektin, jonka ministeriö rahoitti.

- Projekti teki mittavaa työtä tutkintojen uudistamiseksi. Se tarjosi opettajankoulutukselle yhteisen kehittämisfoorumin ja edisti opettajankouluttajien omaa täydennyskouluttautumista, Mikkola kertoo.

Ministeriö rahoitti kansalaisvaikuttamisen ohjelmaa, jossa opettajankoulutusyksiköt ja harjoittelukoulut kehittivät demokratiakasvatusta. Samoin rahoitettiin tasa-arvokasvatusta opettajankoulutuksessa.

- 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla tämä kaikki pysähtyi kuin seinään. Kehittämistyön aallonharjalta pudottiin loiskahtaen, ei tukea opettajankoulutukseen, Mikkola harmittelee.

Nousu syvänteistä uudelleen aallonharjalle käynnistyi, kun Opettajankoulutusfoorumi perustettiin 2016.

- Nyt opettajankouluttajilla, sidosryhmillä ja opetushallinnolla on vihdoin ja viimein yhteinen kehittämistyön foorumi, opetusneuvos Mikkola sanoo iloisena.

Hän muistuttaa, että viime vuosina opettajankoulutuksen kehittämishankkeisiin on suunnattu taloudellista tukea. Tilanne on nyt myönteinen opettajankoulutuksen kehittämisen kannalta.

- Tämä on minulle hyvän mielen aihe. Erityisesti jään odottamaan Opettajankoulutusfoorumilta näkemystä siitä, miten opettajien täydennyskoulutusjärjestelmän ongelmia voidaan poistaa ja kehittää rehtorikoulutusta, Mikkola kertoo toiveikkaana.

Edellä kuvailluista opetuksen ja koulutuksen kehittämisen vaiheista voimme lukea, että Armi Mikkolalle suomalainen koulutus on ollut sydämen asia. Koulutuksen kentällä hänellä on ollut myös lempilapsia.

- Kielikoulutus ja vähemmistökielten asema ovat olleet minulle tärkeitä asioita työurani aikana. Kielellä on keskeinen rooli sivistyksessä, oppimisessa ja uuden tiedon rakentamisessa. Kaikissa oppiaineissa on sisällön lisäksi kielellinen ulottuvuus, josta opettajan on oltava tietoinen, Mikkola muistuttaa.

Hän onkin iloinnut siitä, että vähemmistökielten opettajankoulutusta on saatu kehitettyä. Toki työtä on vielä paljon tehtävänä, mutta lupaavaan suuntaan ollaan menossa.

- Toivon tämän työn jatkuvan.

Tyytyväisyyden aihe Mikkolalle on myös se, että kieli-

ja kulttuuritietoisuus on vähitellen nousemassa osaksi opettajankoulutuksen kehittämistyötä. Kielija kulttuuritietoisuutta ei nähdä vain jonkun oppiaineen tehtäväksi, vaan se on osa oppilaitosten kaikkea toimintaa.

- Jokainen opettaja on kielellinen malli ja myös opettamansa oppiaineen tai alan kielen opettaja. Näin on varhaiskasvatuksesta aina korkeakouluopetukseen asti.

Kuva: Elisa Serave

Mikkola painottaa, että jokainen opettaja tarvitsee vahvan ymmärryksen ja tiedon kielen ilmiöistä, kielten oppimisesta ja siitä, että jokaisella oppiaineella ja koulutusalalla on oma tapansa rakentaa tietoa ja käyttää kieltä.

- Elämme yhteiskunnassa, jossa tarvitaan kykyä viestiä monipuolisesti. Vapaa julkinen keskustelu on demokratiamme peruspilari. Jotta tämä pilari ei murtuisi, tarvitaan monipuolista luku- ja kirjoitustaitoa, kielitaitoa ja kielitietoisuutta.

Kielitaidon ja kielitietoisuuden tarve ulottuu äidinkielen hyvästä hallinnasta vieraiden kielten taitoon, kaksi- ja monikielisyyden kysymyksiin sekä median lukutaitoon. Tässä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opettajankoulutuksella riittää paljon askaretta lähivuosina.

Mikkola on ehtinyt toimia useiden opetusministerien kanssa yhteistyössä. Hän kuvailee, että ministerin vaihtuessa ministeriön henkilöstön pitää perehtyä hyvin hallitusohjelmaan ja siihen, millaisia asioita uusi ministeri erityisesti haluaa painottaa.

Toivon, että ministeriön ja harjoittelukoulujen yhteistyö jatkuu tiiviinä ja monipuolisena niin eNorssin asioissa kuin muutenkin. Harjoittelu on merkittävä osa opettajankoulutuksen opinnoista.”

- Ministerille ja hänen avustajilleen tarvitaan monipuolista tausta-aineistoa, jotta he saavat hyvän tilannekuvan siitä, mitä on meneillään. Olen useasti ihaillut sitä, miten nopeasti uudet ministerit ovat perehtyneet asioihin ja osanneet esittää kysymyksiä olennaisista asioista, Mikkola kuvailee.

Viime aikoina hän on pohtinut, millaista aaltoliikettä on odotettavissa.

- Nyt on mielestäni havaittavissa monia sellaisia huolestuttavia signaaleja, joita tulee seurata tarkoin. Koulut ja opettajat ovat viime vuosina olleet melko negatiivisen pyörityksen kohteina mediassa ja kokeneet talousleikkausten aiheuttamia vaikeuksia.

Mikkolan mukaan koulutusta koskevat asiakkuusasenteet ovat vahvistuneet ja koventuneet. Koulujen ja opettajankoulutuksen ympärillä hyörii varsin monenlaista toimijaa äänekkäine ehdotuksineen.

- Olen vuosien varrella kerännyt listaa siitä, mitä kaikkia kursseja opettajankoulutukseen vaaditaan – mieluiten pakollisina. Nyt listassa on 63 teemaa.

Mikkola on huolissaan siitä, että halukkuus hakeutua opettajankoulutukseen on selvästi laskenut muutamassa vuodessa. Kasvatus- ja opetusalalla koetaan uupumusta.

- Vaikka opettajankoulutuksemme on tutkimusperustaista, ei tämä paljoakaan näy täydennyskoulutuksessa. Opetusalan täydennyskoulutusjärjestelmä on osoittautunut varsin vastustuskykyiseksi uudistuksille, hän huomauttaa.

Tärkeänä tulevaisuuden kysymyksenä Mikkola pitää sitä, miten aiotaan tulkita näitä moninaisia signaaleja, millaista tutkimusta tarvitaan ja miten toimitaan esimerkiksi opettajankoulutuksen ja opetustyön vetovoimakysymyksissä.

Normiohjausta vai oman toiminnan ohjausta?

Heikki Ervast, eNorssi-verkoston puheenjohtaja Lapin harjoittelukoulun johtava rehtori KM Opetussuunnitelman arviointi –luku on työn alla.

Opsin käyttöönoton jälkeen syksystä 2016 lähtien on esiintynyt huolta arviointilinjausten toteutumisesta. Eroavaisuudet koulujen ja kuntien välillä ovat olleet suuria.

Osassa kouluja arvioinnin suhteen ei ole tapahtunut yhtään mitään, aivan kuin uutta opetussuunnitelmaa ei olisi olemassakaan.”

Osassa kouluja on panostettu voimakkaasti formatiiviseen arviointiin ja arviointia on suoritettu koko ajan ja kaikkeen mikä liikkuu. Osassa kouluja arvioinnin suhteen ei ole tapahtunut yhtään mitään, aivan kuin uutta opetussuunnitelmaa ei olisi olemassakaan.

Huoleen on reagoitu laatimalla uudet arvioinnin perusteet opsiin. Polarisoitunut tilanne pyritään ratkaisemaan normiohjauksella ja juurille palaamisella. On ajateltu, että tiedolla johtaminen toimii ja uudet normit korjaavat tilanteen. Näinhän se yleensä menee... Siinä on vain yksi mutta: tiedolla ja normilla ohjaaminen ei riitä, tarvitaan myös kokemuksellisuutta ja omaa suhteen ottoa asiaan.

Olisiko voinut ajatella, että arviointi –asiat olisi saatu kuosiin satsaamalla enemmän täydennyskoulutukseen ja uusien ajatusten prosessointiin kentän toimijoiden kanssa? Opetushallitus myönsi eNorssi-verkostolle hankerahaa valtakunnalliseen arviointikoulutusten sarjaan vain kolmasosan siitä, mitä olisi tarvittu. Vallitsevien käytänteiden muuttaminen ja opettajien käyttöteorioiden päivittäminen edellyttää aikaa, kohtaamisia, jakamista ja yhteistoiminnallisuutta.

Jään mielenkiinnolla seuraamaan miten uudet arviointilinjaukset purevat. Yksi asia uusissa arviointiluonnoksissa harmittaa. Mielestäni ops-perusteiden tärkein lause s. 47 ”Painopiste on oppimista edistävässä arvioinnissa” näyttää kadonneen kokonaan. Tätä teemaa olisi pitänyt työstää kentän opettajien kanssa vielä perusteellisemmin.

”Rum för handledning” vid Vasa övningsskola 2019-2020 Å arbetsgruppens vägnar, Anna Norrback, Elisabet Backlund-Kärjenmäki och Annika Lassus Rum för handledning är rubriken för det utvecklingsarbete kring handledning som genomförts vid Vasa övningsskola i samarbete med Fakulteten för pedagogik och välfärdsstudier, FPV under läsåret 2019-2020.

Under tre litteraturcirklar har lärarna i blandade små grupper bestående av klass-, special- och ämneslärare samt didaktiker från FPV bekantat sig med befintlig handledningslitteratur genom att läsa artiklar och böcker kring temat. Till den första litteraturcirkeln i september läste alla varsin valfri text eller artikel. Under tillfället presenterades allas läsning. Presentationerna väckte diskussioner i grupperna kring handledningssituationer. Diskussionerna utmynnade i tankar kring de guldkorn av innehållet som kunde ingå i en podd. Inspiration och information kring arbetet med att skapa poddar fick vi av Yvonne Backholm-Nyberg, verksamhetschef för Experience Lab och Andreas Sundstedt, IT-pedagog vid Vasa övningsskola.

Den andra litteraturcirkeln i november inleddes med en presentation av professor Päivi Atjonen om handledning och formativ bedömning ur ett handledarperspektiv. Tillfället avslutades med fortsatta gruppdiskussioner utgående från tidigare val av artiklar.

Grupperna fick goda råd inför poddbandningarna av den grupp som fungerat som testgrupp. Nu gällde det att boka tider för att göra upp ett manus och för

att banda en podd. De olika poddarna belyser värdefulla tankar och noteringar om forskning om handledning.

Den tredje litteraturcirkeln hålls i februari 2020. Dekanus Fritjof Sahlström inleder tillfället. Därefter kommer handledningsgrupperna att lyssna på två fritt valda poddar och reflektera kring innehållet i dessa med hjälp av två frågor:

Vilka frågor väcker/uppstår under lyssnandet till podden?

Vilka teman uppfattar lyssnarna att är framträdande i den diskussion som podden handlar om?

Med stöd av denna genomgång är tanken att poddarna kan placeras i skolans digitala och ännu Vasa-interna hemsida Rum för Handledning.

Nuorten ääni esille suomen kielen ja historian opintokokonaisuudessa - teollistuva sääty-yhteiskunta aikansa ilmiönä 1800-luvun Suomessa Teksti: Anniina Kariniemi äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Janne Heiskanen historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon lehtori Kuvat: Tommi Rautio, Anniina Kariniemi ja Janne Heiskanen

Rantakylän normaalikoulussa aloitettiin uudenlainen suomen kieltä ja historiaa yhdistävä opintojakso loppusyksystä 2019. Sen aikana yli 40 seiskaluokkalaista pääsi tutustumaan Joensuun Utran kaupunginosan entisajan ihmisten elämään.

Opintojakso toteutettiin yhteistyössä Pohjois-Karjalan museon InterActive History -hankkeen kanssa.

Utra valikoitui opintojakson aiheeksi, sillä Pielisjoen varrella sijaitseva Utra on merkittävä palanen Suomen teollista historiaa. Utraan kehittyi teollisuutta jo 1800-luvun aikana. Siellä toimi saha sekä alunperin sahan jätepuuta hyödyntänyt lasitehdas. Näiden ympärille muodostui tiivis teollisuusyhdyskunta, joka kätkee sisälleen monenlaisia jännittäviä tarinoita.

Sittemmin Utra sulautui osaksi Joensuun kaupunkia, yhdyskunta jäi uuden asutuksen alle ja teollisuus keskittyi kaupungin muille alueille.

Viiden viikon opintojakson aikana oppilaat opiskelivat sekä suomen kielen että historian sisältöjä. Tavoitteena oli oppia lukemaan ja tulkitsemaan tekstejä,

kuvia ja erilaisia lähdeaineistoja, ymmärtämään paremmin historiallista aikakautta, hyödyntämään opittua teoriatietoa ja luomaan omia tuotoksia aineistojen pohjalta.

Opintojakso aloitettiin tutustumalla Suomen 1800luvun sääty-yhteiskuntaan ja sen erityispiirteisiin.

Tähän perehdyttiin mm. tekemällä kuva-analyysi aikakauden maalauksesta sekä tutkimalla Suomen teollistumisen haastavaa alkua. Opintojakson alku huipentui vierailuun alkuperäisellä Utran kansakoululla, jossa pidettiin entisajan oppitunti. Opettajia esittivät Pohjois-Karjalan museon intendentti Iiris Heino ja projektikoordinaattori Reetta-Mari Kellokoski. Samalla kerralla oppilaat selvittivät Utran saarilla Utran saarten mysteeriä, jonka historian opetusharjoittelija Emmi Nousiainen oli käsikirjoittanut todellisten tapahtumien innoittamana.

Opintojakson alkupalaveri Utran kanavalla. Kuvassa (oik.)

Anniina Kariniemi, Iiris Heino, ReettaMari Kellokoski sekä Janne Heiskanen

Kalle Heikkilä on kirjoittanut kuulumisiaan Jack Dawsonille.

Seuraavien viikkojen aikana oppilaat pääsivät eläytymään 1800-luvun elämään laajemmin ja yksilöllisemmin. Jokaiselle arvottiin rooli sääty-yhteiskunnassa (esim. aatelinen, teollisuustyöntekijä tai loinen). Tämän roolin pohjalta oppilaat loivat omat kuvitteelliset henkilöhahmot paperinukkejen muodossa.

Koska tutkimuksen kohteena olivat teollisuus- ja sääty-yhteiskunta, suunnitteli jokainen oppilas omalle henkilöhahmolleen mm. mahdollisimman autenttisen nimen, ammatin ja vaatetuksen. Hahmojen luomisen jälkeen hahmot tutustuivat toisiinsa haastattelun keinoin, loivat ystävyys- ja perhesuhteita, kävivät keskenään kirjeenvaihtoa ja kertoivat elämästään esimerkiksi päiväkirjaa kirjoittamalla.

Tehtaanjohtaja Karl Heikkisen henkilökortti

Oppilaat hyödynsivät eläytymisessään mm. museolta saatuja aikalaiskertomuksia, valokuvia ja tarinoita. Aineistojen pohjalta tehtiin hahmojen lisäksi uutisvideoita ja radiouutisia. Aineistot tarjosivat mielenkiintoisia ikkunoita menneisyyteen, sillä niiden pohjalta päästiin tutustumaan esimerkiksi yliluonnollisiin kummituskohtaamisiin, Titanicilta pelastuneeseen Anna-rouvaan sekä alkoholinhuuruiseen rikollisuuteen.

Viiden viikon opintojakson aikana oppilaat opiskelivat sekä suomen kielen että historian sisältöjä. Tavoitteena oli oppia lukemaan ja tulkitsemaan tekstejä, kuvia ja erilaisia lähdeaineistoja, ymmärtämään paremmin historiallista aikakautta, hyödyntämään opittua teoriatietoa ja luomaan omia tuotoksia aineistojen pohjalta.

Oppilaat kokosivat sähköistä portfoliota koko opintojakson ajan. Siihen dokumentoitiin kaikki tehtävät, itse luodut tuotokset ja itsearvioinnit.

Lopuksi tuotoksista eli hahmoista, videoista ja kirjeistä koottiin Rantsun seiskat goes Utra -näyttely, joka on esillä Pohjois-Karjalan museo Hilmassa. Näyttelyn avajaisissa juhlistettiin Utran sadan vuoden takaisen teollisuusyhteiskunnan heräämistä eloon täysin uudella tavalla.

Historian ja yhteiskuntaopin opettajaharjoittelija Emmi Nousiainen Utransaarilla harhailevan Inkerin rooliasussa.

NaĚˆyttelyjuliste. Julisteen suunnittelusta vastasi Antti Schoderus.

Suomen kielen ja historian yhdistäminen opintojaksoksi on helppoa, sillä niiden sisällöt ja tavoitteet tukevat luontevasti toisiaan. Oppilaille tällainen kahden oppiaineen opintojakso tarjosi kiinnostavan ja erilaisen lähestymistavan lähialueen historiaan ja suomen kielen sisältöihin.

Oppilaat tykkäsivät opintojakson työtavoista ja toiminnallisuudesta.

Moni oppilas eläytyi omaan rooliinsa jopa silloin kuin sille ei olisi ollut tarvetta. Monipuoliset koulun ulkopuolelle suuntautuvat opintojaksot ovat tärkeitä, sillä ne tuovat nuorille merkityksellisyyttä ja kohottavat itsetuntoa. Tämän opintojakson parasta antia olikin ehdottomasti se, että oppilaat olivat tyytyväisiä ja ylpeitä, kun heidän työnsä pääsivät näyttävästi esille museoon.

Anni, Rosa ja Ida tyytyväisinä näyttelyn avajaistilaisuudessa.

Kuva: Anniina Kariniemi

Brittiläisiä opettajaopiskelijoita tutustumassa suomalaiseen ohjattuun harjoitteluun Teksti: Pirjo Pollari ja Kirsti Koski “Mitä - ei lunta?” Jyväskylän normaalikoulussa perinteisesti tammikuussa vierailevien brittiopettajaharjoittelijoiden ja ohjaajien vierailu alkoi tänä vuonna tavallista huomattavasti leudommissa merkeissä: mittari näytti totutun tammipakkasen sijaan +7 astetta ja maa oli lumeton. Vaikka sää hieman pettikin vierailijat, tutustuminen suomalaiseen opettajaharjoitteluun täytti muuten kaikki odotukset.

Jyväskylän normaalikoulun ja Nottinghamin alueella vaikuttavan Nottinghamshire Torch SCITT -opettajankoulutusyksikön välinen yhteistyö on jatkunut jo useita vuosia. ʜEnsimmäinen kerta noin kymmenen vuotta sitten sai alkunsa lähes sattumalta, kertoi Kirsti Koski, Jyväskylän normaalikoulun lukion rehtori ja opettajaharjoittelun vastuuhenkilö.

Ryhmä Toot Hillin koululta, joka on Torch SCITTin keskuskoulu, oli tutustumassa Jyväskylän yliopistoon ja heidän normaalikouluvierailunsa aikana esitettiin jo ensimmäinen idea ”job shadowing”tyyppisestä jatkosta. Tämä toteutui, kun Toot Hill Schoolilta saapui seitsemän opettajan ryhmä tutustumaan suomalaiseen opettajaharjoitteluun.

Suomalainen yliopistoihin ja normaalikouluihin keskitetty opettajankoulutusjärjestelmä on briteille varsin poikkeuksellinen järjestelmä, sillä Britanniassa opettajaksi voi valmistua useaa erilaista polkua pitkin. Yliopistoissa voi toki opiskella opettajan kelpoisuuden joko kandidaatin tutkinnon yhteydessä, tai sen jälkeen (PGCE). Muista vaihtoehdoista yksi väylä ovat ns. SCITTit (School-centred initial teacher training), eli kouluverkostojen järjestämät opettajankoulutusohjelmat, joihin valituilla on jo jokin alempi korkeakoulututkinto suoritettuna. ʜVuonna 2016 saapuivat ensimmäiset harjoittelijat, joita oli silloin noin 30, muisteli Pirjo Pollari, Normaalikoulun englannin lehtori, joka on toiminut vierailuiden koordinoijana yhdessä Kirsti Kosken kanssa.

Tämänvuotinen vierailu oli siten jo viides kerta, jolloin mukana olivat lähes kaikki yksikön harjoittelijat, nyt jo yhteensä 46 harjoittelijaa. Tulevia aineenopettajia heistä oli 39, ja luokanopettajia 7. Vierailua johti totutusti Nottinghamshire Torch SCITTin johtaja Treena Philpotts. Lisäksi mukana oli viisi muuta opettajaharjoitteluyksikön ohjaajaa.

Ohjattua harjoittelua suomalais-brittiläiseen malliin Vieraat viipyivät Jyväskylässä viikon 4 koulupäivät ja tutustuivat Normaalikoulun ohjatun opetusharjoittelun käytänteisiin. Britit kävivät observoimassa niin Norssin opettajien kuin suomalaisten opettajaharjoittelijoiden oppitunteja sekä osallistuivat palautekeskusteluihin. Lisäksi he kaikki opettivat vähintään yhden opetuskerran 2-3 hengen tiimeissä.

Suurin osa brittien omasta opetuksesta toteutui englannin opetuksen yhteydessä, mutta he opettivat myös yhteiskuntaoppia ja matematiikkaa.

Alakoululla harjoittelijat opettivat lähes kaikilla luokka-asteilla. Pienimpiä leikitettiin ja laulatettiin kielikylvyn malliin. ʜEnsimmäisen luokan oppilaat harjoittelivat värisanoja – osin Pohjois-Englannin murteella – ja vieraat tekivät osin yhteistyötä myös suomalaisharjoittelijoiden kanssa, kuvaili englannin lehtori Mari Kalaja, joka vastasi vierailun järjestelyistä alakoululla. Viitosluokan oppilaat saivat kortteja englantilaisilta alakoululaisilta, joihin suomalaiskoululaiset vuorostaan kirjoittivat vastauksia innokkaasti.

Yläkoulun tunneilla brittiharjoittelijat perehdyttivät norssilaisia mm. englantilaiseen tapakulttuuriin ja koulumaailmaan.

ʜRyhmäni tunnilla ysiluokkalaiset saivat kokeilla koulupukua, maistella tyypillisiä koulueväitä ja kauhistella tiukkoja koulusääntöjä sen sijaan, että olisimme lukeneet brittiläisestä koulujärjestelmästä oppikirjastamme. Ja aivan mainio tilaisuus kommunikoida natiivien kanssa! tiivisti tuntien antia englanninopettaja Luvi Viertola. ʜLukion ykköset suunnittelivat yhden päivän tutustumisretken Lontooseen maanalaista eli Tubea hyödyntämällä, ja toisella tunnilla ruokakulttuuriin perehdyttiin mm. maistelemalla marmitea, brittiläisten mämmiä, kuvai-

Nautin todella mahdollisuudesta tutustua erilaiseen koulujärjestelmään.” li Leea Rossi tuntien sisältöä, ja jatkoi: ʜMinusta tärkeää näissä vierailuissa on se, että oppilaat ja opiskelijat huomaavat, kuinka hyvin he pärjäävät vieraalla kielellä.

Koska suuri osa aineenopettajaharjoittelijoista oli matemaattisten ja luonnontieteellisten aineiden harjoittelijoita, he pitivät myös useita toiminnallisia Science in English –tunteja norssin lukiolaisille. Tunneilla perehdyttiin mm. anatomiaan englanniksi, tehtiin oikean lumen puutteessa keinolunta ja järjestettiin pieni ’lääkekoe’, jonka avulla pohdittiin lääketutkimuksen prosesseja. ʜYhteiskuntaopin tunneilla puhuttivat mm. erittäin ajankohtainen Brexit – aikaa Britannian eroon oli tällöin noin viikko – sekä median valta, kertasi Marjo Sassali.

Opetus oli niin oppilaiden, opiskelijoiden kuin ohjaajienkin mieleen. Vierailun ehkä suurinta antia briteille olikin omakohtainen kokemus suomalaisesta opettajaharjoittelusta ja varsinkin sen ohjauksesta ja palautteesta. ʜNautin todella mahdollisuudesta tutustua erilaiseen koulujärjestelmään. Marjon käyttämä aika ohjaukseen ja palautteeseen oli mielestäni poikkeuksellista, kommentoi eräs yhteiskuntaopin harjoittelija kokemustaan Marjo Sassalin ohjauksessa. ʜOhjaavalle opettajalle oli avartava tilaisuus nähdä hieman toisenlaista opetusta ja palautekeskusteluja, ja ottaa niihin osaa suomalaisella tyylillä – siis aika paljon tasa-arvoisemman dialogin kautta, Luvi Viertola lisäsi.

Vierailuohjelmaan kuului lisäksi myös perehtymistä suomalaiseen koulujärjestelmään, opettajankoulutukseen sekä opettajien työhön.

Jyväskylän englannin aineenopettajaharjoittelijat tapasivat brittiharjoittelijoita omassa vapaamuotoisessa tapaamisessa, jossa tutustuttiin paitsi opettajankoulutusjärjestelmien eroihin myös paikalliseen opiskelijaelämään.

Oppia puolin ja toisin Britit ovat olleet hyvin tyytyväisiä vierailuihinsa. ʜVierailemme Jyväskylän normaalikoulussa nähdäksemme ja kokeaksemme erilaisia pedagogisia toimintatapoja, joilla ohjataan sekä oppimista että opettajaksi oppimista, joissa Suomi on selkeä mallimaa. Opettajaharjoittelijamme saavat mukaansa monia uusia, luovia ideoita, joita he voivat soveltaa ja hyödyntää omassa opetuksessaan. Arvostamme suuresti mahdollisuutta vierailla tänäkin vuonna Jyväskylän normaalikoulussa, Treena Philpotts sanoi.

Treena Philpotts kertoi jokavuotisten vierailujen myös muokanneen heidän opettajankoulutusarkeaan: nykyisin he pyrkivät antamaan harjoittelijoille enemmän aikaa yhteissuunnitteluun sekä siihen, että harjoittelijat pääsevät katsomaan ja kommentoimaan toistensa tunteja – entisen kovan harjoitustuntitahdin (jopa 20 opetustuntia viikossa) takia se ei ole ollut mahdollista. Lisäksi suomalainen palautteenanto on heillä nykyisin tavoiteltavana mallina.

Vierailu ulkomaille on ollut myös vahva markkinointivaltti, jolla Torch SCITT houkuttelee tulevia opettajia valitsemaan juuri heidän koulutusohjelmansa. Torch SCITT sai viime vuonna arvostetun NASBTT Innovative Practice of the Year Award – palkinnon tunnustuksena koulutusohjelmansa monipuolisesta harjoittelupaikkatarjonnasta.

ʜYksi ratkaiseva tekijä, joka erotti Torch SCITTin edukseen muista hyvistä opettajankoulutusohjelmista, oli juuri vierailu Suomeen, Treena Philpotts tiivisti palkintoperusteita.

Vierailu on myös meille norssilaisille, niin koululle kuin opettajaharjoittelijoillemme, mainio mahdollisuus vaihtaa ajatuksia pedagogisista toimintatavoista sekä koulu- ja opiskelijaelämästä. Silmiä avaavaa oli mm. kuulla, kuinka moninkertaisen määrän oppitunteja brittiharjoittelijat opettavat harjoitteluvuotensa aikana, ja se, kuinka paljon vähemmän he saavat ohjausta ja palautetta tunneistaan. Myös opettajaharjoittelun hinta, noin 9000 puntaa vuoden koulutuksesta, kummastutti suomalaisia harjoittelijoita. ʜOli todella hyödyllistä kuulla brittiharjoittelujärjestelmästä. Ja kun en ole itse ollut missään vaihdossa ulkomailla, oli hienoa luoda myös natiivikontakteja, kertoi Juho Sundberg, tuleva englannin opettaja.

Brittiopettajien keskinäinen hierarkia hämmästytti meitä huomattavasti tasavertaisempaan malliin tottuneita suomalaisia.

Toisin kuin Suomessa, opettajaharjoittelija ei ole virallisesti valmis saatuaan opintonsa valmiiksi.

Ensimmäiset vuodet kuluvat ‘harjoittelijaopettajana’, joiden täytyy saada työpaikastaan hyväksytty arviointi voidakseen jatkaa työtään. Saatuaan ‘oikean opettajan’ statuksen opettaja jatkaa kiipeämistä urahierarkiassa erilaisten vastuutehtävien muodossa. Niinpä kunkin koulun opettajat kuuluvat useaan eri ryhmään: NQTs (newly qua-

lified teachers), RQTs (recently qualified teachers), middle leaders, senior management team – ja sitten vasta varsinaiset rehtorit!

Opettajan vinkkelistä oli kiinnostavaa myös kuulla, kuinka paljon sidotumpi opettajan työnkuva on ja kuinka paljon suurempi brittiopettajien opetusvelvollisuus on verrattuna suomalaisiin opettajiin.

Lisäksi opettajien suoriutumista arvioidaan jatkuvasti. Arviointi voi vaikuttaa palkkaan, jopa työpaikan säilymiseen. ʜTämäkin vierailu opetti meille paljon. Meillä on monessa suhteessa opittavaa briteiltä, mutta itse olen kyllä mieluummin opettajana Suomessa kuin Englannissa, Pirjo Pollari pohti. ʜVierailu tuottaa kieltämättä paljon valmistelutyötä myös meillä, sillä tulevan vuoden vierailun valmistelut alkavat elokuussa ja jatkuvat yhteistyössä läpi vuoden, Kirsti Koski ja Pirjo Pollari summasivat.

Vierailulla on kuitenkin kokonaisuudessaan positiivista vaikuttavuutta koko kouluyhteisölle, varsinkin oppilaille ja opiskelijoille, joten kyllä tässä plussan puolelle jäädään selvästi.

Ja satoihan sitä luntakin, vierailun viimeisenä päivänä.

Ytimessä -hanke innosti lukemaan teksti: Sanna Isopahkala Vuoden lopussa päättynyt Ytimessä-hanke oli Rauman, Turun ja Joensuun yhteinen hanke, jossa tavoitteena oli lisätä lukuinnostusta. Kyseessä oli Opetushallituksen opettajille ja kirjastotyöntekijöille suunnattu täydennyskoulutus, mutta hanke sisälsi myös oppilaita koskevia tapahtumia. ʜHalusimme nostaa esille monipuolisia menetelmiä kirjan käyttöön, hankkeen joensuulaisvoima Johanna Alpia-Sormunen kertoo. ʜYtimessä-hanke on koostunut pienistä, arkisista projekteista, joissa on nostettu lukutaitoa näkyväksi.

Emme halunneet esimerkiksi luoda vastakkainasettelua lukemisen ja urheiluharrastuksen välille. Siksi meillä oli yksi kampanja, jossa uimarit lukivat uima-altaassa, siitä otettiin kuvia ja niistä tehtiin julisteita, Alpia-Sormunen jatkaa.

Ytimessä-hankkeessa on raivattu aikaa lukemiselle. Yksi tällainen tempaus oli Koko koulu lukee, jolloin koko koulun väki pienimmistä oppilaista johtavaan rehtoriin hiljentyivät samaan aikaan kirjan ääreen.

Hankkeen tuotoksena julkaistiin loppuvuodesta 2019 kirja nimeltä “Ytimessä - Kirja kaiken oppimisen keskiöön” (toim.

Eeva-Maija Niinistö, Juli-Anna Aerila, Suvi Sairio & Merja Kauppinen). ʜKirjan on tarkoitus olla keittokirjamainen, josta voi poimia nopeasti omia kokeiluja käyttöön, Eeva-Maija Niinistö kertoo.

Future Classroom Lab Oulu Teksti: Pentti Mankinen FCLab.fi projektipäällikkö Minna ´t Lam FCLab.fi suunnittelija

Oulun yliopiston harjoittelukoulun Future Classroom Lab (FCLab) -tilat sijaitsevat Linnanmaan alakoulussa yhteisesti käytössä olevissa tiloissa eli toiminta on hajautettu lähes koko kouluun.

Kirppa-solu (entinen Ubiko-solu) toimii demotilana oppimisvyöhykkeiden osalta. Kyseisen tilan tavoitteena on oppimista tukevilla akustointi-, kaluste- ja sisustusratkaisuilla luoda toimiva oppimisvyöhykkeellinen kokonaisuus.

Oulun FCLabissa keskitytään tukemaan oppimisen itsesäätelyn (sosiaalinen ja yksilöllinen aspekti) kehittymistä, madaltamaan kynnystä esiintymiselle ja sen harjoittelulle sekä lisäämään keskustelukulttuuria ja tutkivaa oppimista. Yksi tavoitteista on helpottaa ärsykeyliherkkien lasten työskentelyä. Lisäksi tutkitaan yhteisopettajuuden erilaisia muotoja, parannetaan akustiikkaa, ergonomiaa ja viihtyvyyttä sekä kehitetään keskustelupiirin esitystekniikkaa ja kalustusta.

Taustalla on Oulun yliopiston harjoittelukoulussa vuosina 2012–2013 toteutettu Ubiko-hanke (www.ubiko.eu), jonka lähtökohtina oli kehittää tiimiopettajuutta, monirytmistä ja monipaikkaista opiskelua, pedagogisia käytänteitä ja toimintamalleja kohti ymmärtävää, taitavaa, strategista ja innostavaa oppimista (SRL). Fyysisen oppimisympäristön osalta toteutettiin jotain aivan uutta koulumaailmassa eli suunniteltiin muutamia erityiskalusteista, joista

Tutustu Heikki Kontturin väitöskirjaan: osa päätyi hankkeen jälkeen suomalaisen koulu- ” Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka kalustevalmistaja Martelan vakiotuotantoon. teoreettinen tausta on oppimisen itsesäätelyn ja sen kehittymisen tutkimuksessa. Tutkimuskontekstina toimi Oulun yliopiston harjoittelukouKirppa-solu oppimisympäristönä on saanut pal- lussa (Oulun normaalijon mediahuomiota Ubiko-hankkeen aikana ja koulu) toteutunut UBIKOkehittämishanke.”

Case Kirppa

sen jälkeen, eikä syyttä. Kyseessä on innovatiivisesti suunniteltu ja toteutettu vanhan koulutilan http://urn.fi/ peruskorjaus. Arkkitehti Heikki Luminen muutti urn:isbn:9789526210940 soluaulan viihtyisäksi opiskelutilaksi, joka on eristetty lasiseinillä ja -ovilla julkisista käytävistä.

Kuva: Architect office Lumiset, Heikki Luminen

Solun aulaan rakennettiin oululaisille tutun tervan värinen laiva (nimeltään Felix), joka tarjosi oppilaille oman suojaisan paikan työskentelyyn. Opettajien kanssa suunniteltu porraskatsomo (Messi) mahdollisti koko solun oppilaille (noin 100 lasta) istumapaikat esityksiin. Solussa liikuteltavien rahien avulla opettajilla oli helppo koota lapset kehämuodostelmaan. Tilan päädyissä sijaitsevat suojaiset lasiseinäiset pienryhmätilat, jotka tarjosivat neutraalit ja matalaärsykkeiset työskentelytilat (Skanssi ja Kajuutta).

Hankkeessa kiinnitettiin erityistä huomiota tilan akustiikkaan ja viihtyisyyteen sekä kaluste- että lattiamateriaaliratkaisuilla. Tiloihin valittiin muun muassa allergisoimaton kokolattiamatto ääneneristyssyistä. Toisaalta luokkien lattiamateriaalien värivalinnat mahdollistivat jo tuolloin konkreettisen oppimisvyöhykkeiden merkinnän – esimerkiksi dialogialue ja yksilöllinen työskentely. Käytännön opetustyössä huomattiin pian, etteivät kiinteät lattiamerkinnät tilan käyttötarkoituksesta toimineet niin kuin oli ajateltu. Ammattitaitoiset opettajat ovat hyödyntäneet tänä päivänä luokkatilat parhaaksi katsomallaan tavalla. Dialogipiiri on kuitenkin säilynyt jokaisessa luokassa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Hankkeen kokemusten myötä akustoivat ja allergisoimattomat kokolattiamatot, tietyt kalusteratkaisut ja solunäytöt on otettu käyttöön myös muissa koulun tiloissa. Akustiikka- ja valaistusratkaisuja on kehitetty Ubiko-hankkeesta edelleen.

”Akustiikan suhteen olettamana pidettiin jälkikaiuntaajan, eli kaiunnan ja sitä myötä melun, vaikuttavan aikuisiin yhtä haitallisesti kuin lapsiin. Monipaikkainen oppimisen sosiaalisuutta korostava työympäristö vaatii huomattavasti perusvaatimustasoa paremman akustisen ratkaisun. – – Oppimisprosessin muutoksen myötä UBIKOssa päätettiin selvittää, että mikä akustinen ratkaisu olisi riittävä ja mikä ratkaisu taloudellisesti optimaalinen. UBIKOn luokkahuoneiden akustiikkaa parannettiin demohankkeessa siten, että luokissa tehtiin toisistaan poikkeavia akustisia ratkaisuja, joita vertailtiin. Luokkien jälkikaiunta-ajat mitattiin ja kyselytutkimuksin selvitettiin mikä luokista koettiin miellyttävimmäksi oppimisympäristöksi.

Visuaalisesti luokat eivät poikkea toisistaan niin, että maallikko erottaisi akustoratkaisuja toisistaan silmämääräisesti. Kaikkein lyhin jälkikaiunta-aika todettiin testiluokissa selkeästi parhaaksi. Tähän tulokseen päästiin 40mm akustolevyllä kauttaaltaan akustoidulla alakatolla yhdessä tekstiilimaton ja tuolien istuinpehmusteiden kanssa.” https://www.feg.fi/media/CookBook_Oppimisymparistot.pdf

FCL:n myötä solutilaan on merkitty suuntaa antavat oppimisvyöhykekyltit, jotka eivät sulje pois muuta työskentelyä. Oppilaiden osalta muutos entisestä ei ollut kovin merkittävä. Nyt oppilaat tiedostavat paremmin, miten missäkin osaa solua toimitaan. Opettajaopiskelijoille oppimisvyöhykkeet asettavat omat haasteensa opetusta suunnitellessa ja erityisesti sen toteuttamisessa. Vaikka vyöhykkeet ovat vain suuntaa antavia, ne vaativat opettajalta erityistä opetustaidollista osaamista – suunnittelutaidot, sosiaaliset taidot, viestintätaidot, arviointitaidot, motivointitaidot jne.

Koulussamme käy vuosittain paljon vierailijoita kouluttautumassa tai tutustumassa opetukseen ja koulurakennukseen. Oppimisvyöhykekylttien avulla on helppoa kertoa tilan käyttöön liittyvistä pedagogisista ajatuksista. Esimerkiksi opetusmenetelmät ja työtavat konkretisoituvat tiettyjen

vyöhykekylttien myötä paremmin – itsenäistä työskentelyä IMMERSE-alueella ja vastaavasti tutkivaa oppimista EXPLORE-kyltin läheisyydessä. Oppimisympäristön havainnollistaminen jo pelkällä otsikkokyltillä auttaa vieraita ymmärtämää tilan käyttötarkoituksen.

”Reunoilla tms. toteutettu erillisyys tekee laivasta, lasikopeista ja kaapeista erillisen, spesiaalin työskentelypaikan muuhun solutilaan verrattuna.” Heikki Kontturi, 2016 Arkkitehti Heikki Taskinen oli jo 1970-luvun lopussa aikaansa edellä koulusuunnittelussa.

Esimerkiksi koulun jokaisen luokan avautuvien siirtoseinien ns. haitariseinien osalta, jotka mahdollistavat tarvittaessa suuren avoimen tilan.

Seinien lukitus on helppo avata ja liukumekanismi toimii moitteetta koulun iästä huolimatta. Jämerä haitariseinä eristää ääntää paljon paremmin kuin tämän ajan trendikoulujen avointen oppimisympäristöjen verhot tai lasiovet.

FCL-Oulu yhteisopettajuutta ja opetusharjoittelua tukemassa Yksi harjoittelukoulun perustehtävistä on opetusharjoittelu. FCL tarjoaa opettajille uusinta tekniikkaa oppituntien videointiin ja annotointiin. 1–2a ja 5–6ab -luokissa testattiin Maxell´n Lecture Capture System -tallennuslaitetta kahden kuukauden ajan. Kyseinen laite mahdollistaa useiden kuva- ja äänilähteiden yhtäaikaisen tallentamisen sekä helpon jakamisen. Laite kytketään MAC-osoitteella koulun omaan verkkoon,

josta LCS-tallenteet ovat ladattavissa – hyvää tietoturvaa käyttäjätunnuksen ja salasanan osalta noudattaen – IP-osoitteen avulla.

Testaamiseen osallistuneet opettajat kokivat parhaimmaksi videopalautelaitteeksi perinteisen Padcaster-kuvausyksikön. Renkaallinen tripodijalka ja iPad on todella helppokäyttöinen yksikkö niin kuvatessa kuin videoiden siirtämisessä verrattuna Maxell`n LCS-yksikköön.

Monitoimitila Koulumme monitoimitila toimii omana oppimisvyöhykkeellisenä tilana, jossa voi kuvata videoita Green Screeniä hyödyntäen, äänittää omia tarinoita tai musiikkia, esiintyä katsomoiden edessä ja tehdä paljon luovaan esiintymiseen sekä keskustelutaitoihin liittyviä asioita.

Tilassa voi kokeilla HTC VIVE -virtuaalilaseilla STEAMin ilmaisia sovelluksia tai testata omia VR-ympäristöjä. Käytössä on kohtuullisen laaja lattiapinta-ala VR-toimintaan eli noin 3 m * 4 m kokoinen alue. VR-lasien kaapelin pituus rajoittaa suuremman alueen käytön. Yksittäistä käyttökokemusta voi seurata ja kuunnella videotykin sekä tilan äänentoiston avulla.

Monitoimitilan katossa on Funtronic-yksikkö. Kyseessä on tietokoneen ja videotykin yhdistelmä, joka projisoi interaktiivisen kuvan tilan lattiaan.

Funtronicin sovellukset ovat suunnattu pääasiassa koulun pienimmille oppilaille. Yksinkertaiset drilliharjoitukset ovat erinomaisia esimerkiksi englannin kielen sanaston opiskeluun. Laite edellyttää oppilaiden aktiivista toimintaa eli se saa helposti lapset liikkumaan ja motivoi yllättävän tehokkaasti pitkäkestoiseenkin harjoitukseen.

Oulun Future Classroom Lab vuosina 2020–2022 FCLab.fi-hankkeen tulevaisuuden tavoitteena on laajentaa toimintaa eli perustaa uusia FCLab-yksiköitä kattamaan mahdollisesti koko harjoittelukouluverkoston.

Tulevaisuudessa myös kaupunkien ja kuntien koulut sekä korkeamman asteen oppilaitokset ovat mahdollisia FCLab-yksiköitä. Alkuperäisten labien tehtävänä (Oulussa, Joensuussa ja Tampereella) on kehittää jo aloitettua FCLab-toimintaa edelleen ja toimia mentoreina mahdollisille uusille FCLabyksiköille. Omien yksiköiden sisällä toimintaa pyritään laajentamaan alakoulusta myös yläkouluun ja lukioon.

Oulun FCLab.fi-hankkeen II-vaiheen yhtenä tavoitteena on tarkastella koko koulurakennusta oppimisvyöhykkeellisenä ympäristönä eri kouluasteiden tarpeista ja lähtökohdista nähden. Tällöin keskitytään yksikkökohtaisesti oppimisympäristösuunnitteluun sekä oppimisen ja opettamisen esteiden poissulkemiseen. Siis ei vain yhdessä “oppimislaboratoriona” toimivassa tilassa, vaan limittäin eri tiloissa, tilojen välissä, sähköisissä oppimisympäristöissä ja koko koulun yhteisessä toimintakulttuurissa.

Lisäksi FCLab.fi-hankeen II-vaiheen tavoitteena on tutkimustoiminnan lisääminen yhteistyössä paikallisten opettajankoulutusyksiköiden ja yliopiston kanssa.

Lähteet Kontturi, H. (2016). Oppimisen itsesäätelyn ilmeneminen ja kehittymisen tukeminen alakoulun oppimiskontekstissa.

Oulun yliopisto. <http://urn.fi/urn:isbn:9789526210940> Arkkitehtuurimuseo.

Arkkitehdit: Heikki Taskinen. <https://www.mfa.fi/kokoelmat/arkkitehdit/heikki-taskinen/>

Luminen, H.; M. Rimpelä & M. Granberg (2015).

CookBook, Modernin rakennetun ympäristön opas. Finnish Education Group. <https://www.feg.fi/media/CookBook_Oppimisymparistot.pdf>

Novissima-konferenssi nostaa esille kokeilu- ja kehittämistyön merkitystä Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Kerran vuodessa Helsingin normaalikoulujen henkilökunta kokoontuu yhteiseen Novissima-konferenssiin.

Helsingin normaalilyseolla käytävät tyhjenevät oppilaista ja henkilökunta valtaa tilan iltapäiväksi. Ilmoilla on iloista puheensorinaa, kun viikkiläiset saapuvat Ratakadulle ja kahden yksikön väki kohtaa toisensa käytävillä.

On jokavuotisen Novissima-konferenssin aika.

Tapahtumassa tärkeää ovat myös hyvä ruoka ja mukava yhdessäolo. ʜNovissiman juuret on siinä, kun Viikin tutkoke-työryhmässä aikanaan puhuimme, että kokoonnutaan yhteen juttelemaan siitä, mitä kukin omassa työssään tekee, kenties tutkii tai kokeilee ja kehittää. Se oli niille, jotka halusivat osallistua ja kaikki kuuntelivat kaikkien esitykset, Viikin normaalikoulun lehtori ja tutkoke-koordinaattori, FT Anni Loukomies muistelee.

Myöhemmin Helsingin normaalikoulut perustivat yhteisen Novissima-julkaisun, johon kirjoittamalla saa harjoitella tutkimusartikkelin tekemistä. ʜTämän myötä alkuperäinen idea oman työn esittelemisestä jalostui minikonferenssiksi ja päätimme nimetä sen samoin kuin julkaisun, Loukomies kertoo.

Kuva Anni Loukomiehestä: Konstantine Alania

Tämänvuotisen Novissima-konferenssin vastuuhenkilö on ollut Normaalilyseon tutkoke-koordinaattori, historian ja yhteiskuntaopin lehtori, FT Marko van den Berg. ʜOnhan tähän tavallaan jo rutiinia, kun Novissima on järjestetty jo useamman kerran. Kyllä tapahtuman järjestäminen silti vaatii omat resurssinsa; on varattava tilat, ruuat, koottavat esitykset ja rekrytoitava puheenjohtajat, van den Berg kuvailee.

Nykyään Novissima-konferenssi on työyhteisön YSaikaa ja sijoittuu oppituntien ja ohjausten jälkeen iltapäiväaikaan. ʜErityisen tärkeää on, että tarjolla on vähän parempaa ruokaa kuin normaalisti.

Loukomies yhtyy tähän ja muistuttaa, miten tärkeä tunnelman luoja ruoka on. ʜKun saa rauhassa ensin syödä hyvää ruokaa ja jutella kollegoiden kanssa, siitä tulee mukava fiilis, hän kuvailee.

Ruokaisa buffet-pöytä herättääkin kiitteleviä kommentteja osallistujilta. ʜIhanat tarjoilut, moni kuuluu huokaisevan juhlasaliin astuessaan.

Juhlasali tulee täyteen, kun Helsingin normaalikoulujen henkilökunta istuu pöytien ääreen. Ensin on aikaa rupatella kollegoiden kanssa, mutta pian tilaisuus avataan. ʜTällä tapahtumalla on kolme tärkeää merkitystä, johtava rehtori Tapio Lahtero linjaa.

Novissima-konferenssi on lisännyt tietoisuutta ja kiinnostusta tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyötä kohtaan Helsingin normaalikouluissa.

Ensinnäkin Novissima-konferenssi tuo ilmi normaalikoulujen tutkimusperustaisuutta. Toiseksi se rikkoo sitä käsitystä, että vain kovan luokan tutkimus olisi tärkeää.

Novissimassa nousee esille kokeilu- ja kehittämistyön merkitys yhtä tärkeänä tutkimuksen rinnalla. ʜKolmanneksi tapahtumalla on sijansa oppivassa yhteisössä. Novissima-konferenssissa voimme kaikki oppia toisiltamme, Lahtero korostaa.

Hän muistuttaa, että tällaisen tapahtuman yhteydessä voimme nähdä sitä, mikä arjessa hukkuu kiireen ja tiukan aikataulun alle. ʜToivon, että jokainen saa täältä mukaansa jonkun uuden ajatuksen, Lahtero sanoo avauspuheensa lopuksi.

Myös tilaisuuden avauksen ja ensimmäisten esitysten väliin jää hiukan seurusteluaikaa. Käytän sen hyväkseni

jututtamalla Anu Hyrkkästä ja Jan Schmidiä, joilla on yhteinen esitys aiheesta QRIDI liikunannan arvioinnissa. ʜLiikunnan arviointi on ollut paljon esillä ja myös omissa pohdinnoissa, Hyrkkänen kertoo.

Kollegat ovat kokeneet, että QRIDIn avulla oppilaiden osaamisen dokumentointi on helpompaa. ʜKyllähän tämä tapahtuma madaltaa kynnystä lähteä esittelemään omaa kokeilu- ja kehittämistyötä, kaksikko kuvailee.

Schmid kertoo lisäksi, että hänelle tutkiva ote opettajana on ollut aina tärkeää. Päästän esittäjät valmistautumaan ja suunnistan itsekin kuulijan paikalle.

Tutkijan polulla omasta aiheesta esitysten pitäminen on keskeistä. Siksi on tärkeää, että sitä saa harjoitella oman työyhteisön sisällä.

Novissima-konferenssissa on tänä vuonna 19 esitystä ja ne on jaettu seitsemään eri sessioon, joissa jokaisessa on joko kaksi tai kolme esitystä. ʜEsitysten välissä on muutama minuutti aikaa, jotta ehtii halutessaan vaihtaa siinä välissä toiseen tilaan, Marko van den Berg sanoo.

Itse valitsen ensimmäiseksi Viikin normaalikoulun rehtori Ilkka Laasosen esityksen aiheesta Hyvinvointitieto – Miten se ohjaa meitä?

Laasonen on tullut Viikkiin Vantaan Lehtikuusen koulusta.

Hän kertoo, että edellisessä työpaikassa kouluterveyskyselyn mukaan oppilaat kokivat, etteivät opettajat ole heistä kiinnostuneita.

ʜLähdimme miettimään keinoja, joiden avulla muuttaa tätä kokemusta. Perustimme välituntitoimintaa, sovimme kerran kuussa pidettävästä ryhmäytystunnista, kehitimme vuorovaikutuksen viikon, hyvän mielen aamut ja lisäksi oppilaat saivat lähettää kortteja koulun aikuisille, Laasonen esittelee.

Kahden vuoden päästä kouluterveyskysely antoi paljon valoisampia tuloksia. Laasonen jatkaa kertoen tarkemmin keinojen sisällöistä, mutta itse vaihdan viereiseen luokkaan, jossa Normaalilyseon lehtori, tietokirjailija, FT Helena Ruuska kertoo tekeillä olevasta elämäkerrasta.

Ruuska on kokenut elämäkertojen kirjoittaja ja tällä kertaa hän keskittyy Mary Gallen-Kallelan elämään. ʜEdellinen elämäkerta, jonka kirjoitin, oli Hugo Simbergistä. Simberg sanoi aikanaan, että Axel GallenKallelalla on juuri oikeanlainen vaimo taiteilijalle. Se herätti kiinnostukseni Marya kohtaan, Ruuska kertoo.

Yleisö seuraa keskittyneesti, kun Ruuska kuvailee taiteilijan töiden avulla, miten suuri vaikutus Mary-puolisolla oli taideteosten syntymiseen. Elämäkerran aineistona Ruuska käyttää pariskunnan kirjeitä, jotka tilanteen mukaan kulkivat esimerkiksi Rapolan ja Pariisin välillä. ʜTämä on minulle oikeastaan toinen työ, elämäkerturi kertoo esityksen jälkeen.

Seuraavaksi valitsen kuunneltavaksi Susa Kokon esityksen aiheesta Tavoitteena onnellinen oppija – monialainen kokonaisuus onnellisuudesta. Kokko muistuttaa, että opetussuunnitelman perusteissa korostetaan vahvasti oppijan hyvinvointia. ʜTein viime keväänä 4. luokkalaisten kanssa muutaman viikon kokeilun, jossa onnellisuusteema integroitui lähes jokaiseen oppiaineeseen.

Teoreettista taustaa Kokko haki Morvis (2009) ja Thoilliez (2011) onnellisuuden määrityksistä ja materiaalina hän käytti oman valmistelun lisäksi eri järjestöjen ja kouluttajien luomaa valmista materiaalia.

Samaan aikaan seinän toisella puolella tilaisuuden järjestäjä Marko van den Berg pitää esitystä aiheenaan Lähdetyöskentely historian opetuksessa: esimerkkinä USA:n päätös atomipommin käyttämisestä vuonna 1945.

Pohdin, miten valtava asiantuntemus tänään koolla olevaan joukkoon sisältyy. Käytävän toisella puolella taas on meneillään Viikin normaalikoulun lehtori KT Reetta Niemen esitys aiheesta Pedagoginen toimintatutkimus didaktiikan kehittämisen keinona.

ʜKyllä tämä on hyödyllistä YS-aikaa, vastaa kuvataiteen lehtori Satu Santala-Ekelund, kun kysyn mitä mieltä hän on Novissima-konferenssista.

Santala-Ekelund kiittelee erityisesti sitä, miten positiivista on esitysten kautta nähdä omien kollegoiden tietotaitoa. ʜJa lisäksi on myös tosi mukava kokoontua yhteen ja nähdä toisiamme.

Marko van den Berg on saanut esityksensä pidettyä ja muistelee eNorssi-verkoston Tutkoke-toiminnan alkuaikoja. ʜ10 vuotta sitten kukaan ei meilläkään oikein tiennyt, mitä se tutkoke-toiminta on. Nykyään ei kukaan voi olla tietämättä, koska sen lisäksi että eNorssiverkostossa on kehitetty paljon toimintaa, meillä on myös tämä oma julkaisu ja konferenssi, hän pohtii.

Novissima-konferenssi on hänen mukaansa lisännyt ymmärrystä myös siitä, mitä tarkoitetaan kun rekrytoitaessa uusia lehtoreita heiltä vaaditaan tutkimus-, kokeilu- ja kehittämisorientaatiota.

ʜMielestäni Novissima-konferenssia voisi käyttää myös esimerkkinä koulutusviennissä, nimenomaan siitä näkökulmasta, että miten osaamista jaetaan omalle yhteisölle.

Sekä Loukomies että van den Berg kertovat, että avainasemassa on kollegan kannustaminen, jotta tämä uskaltaa lähteä esittämään. ʜKoordinaattorin työ on tarjota kollegalle, että lähdetään yhdessä etsimään, mikä juuri sinun työssä on se kiinnostava asia, josta esitys kannattaisi valmistella, Loukomies kuvailee.

Kollega van den Berg on samoilla linjoilla. ʜKannustus on tässä aivan keskeistä, hän sanoo.

Tietokoneajan pedagogiikan jäljillä: Papert, Christensen ja Couch Tapani Saarinen, Ph.D.

Brysselin Eurooppalaisen koulun opettaja ja Viikin normaalikoulussa pitkään työskennellyt tohtori Tapani Saarinen kirjoitti jutun oppimisteorioista.

Artikkeli keskittyy oppimisteorioihin kolmen eri alan asiantuntijan ajattelussa. Asiantuntijat ovat MIT:n tekoälytutkija Seymour Papert, Harvardin innovaatiotutkija Clayton Christensen ja Applen koulutusjohtaja John Couch. He ovat omista lähtökohdistaan käsin pohtineet teknologian merkitystä oppimiselle.

Jokaisen henkilön kohdalla tuon esiin • hänen ajattelunsa taustan, • keskeiset pedagogiset ideat sekä • ajattelua ohjaavat oppimisen taustateoriat, niiden suhteen teknologiaan, ja merkityksen oppimisen sekä koulun kehittämisen näkökulmasta.

Lopuksi vertailen, mitä yhteisiä piirteitä ja mitä eroja heidän ajattelustaan löytyy.

Artikkeli liittyy tutkimus- ja kehittämisprojektiini, jossa teknologian pedagoginen käyttö yhdistetään oppimisen taustateorioihin. Artikkelin voi myös kuunnella ITK-webinaarina ITK:n YouTubekanavalta (2019). https://www.youtube.com/ watch?v=P_yOk4xvHCQ

Seymour Papert ja konstruktionismi Seymour Papert:illä on vahva kasvatusfilosofinen osaaminen, sillä hän toimi 1960-luvulla Jean Piaget’n tutkimusryhmässä Genevessä. Konstruktivismin lisäksi tekoälyn tutkimus on toinen Papertin ajattelun konteksteista. Sveitsin vuosien jälkeen hän siirtyi Yhdysvaltoihin, MIT:n tekoälytutkijaksi. Tekoälyn tutkimus on Papertin mukaan psykologisen tiedon konkretisoimista tietokoneohjelmissa ja roboteissa.

Ihmisen älykästä toimintaa jäljittelevä tekoäly ja sen tutkimus on mitä suurimmassa määrin oppimisen tutkimusta.

Papertin keskeinen pedagoginen idea on: Ihmisen tulee ohjelmoida tietokonetta, ei päinvastoin. Oppija opettaa tietokonetta tekemään eri asioita, eikä niin, että tietokone opettaa oppijaa. Oppiminen ei siis ole valmiin tiedon paketoimista sopiviksi paketeiksi ja pakettien toimittamista oppilaille tietyssä järjestyksessä, tiettyyn aikaan ja tietyssä paikassa. Papert kritisoi ohjelmistosovelluksia, jotka toistavat tällaista tiedon siirron mallia. Papertille, päinvastoin, tietokoneen käyttö on luovaa toimintaa, joka mahdollistaa oppijalle oman oppimisen paremman ymmärtämisen.

Papert kehittää Piaget’n oppimisen teorian pohjalta oman teoriansa, konstruktionismin: Oppiminen on Papertille löytämistä, joka tapahtuu aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Oppija muokkaa tiedonrakenteitaan ja opettajan tehtävä on tarjota ympäristö löytämiselle ja tiedon aktiiviselle muokkaamiselle.

Sama vaatimus koskee oppimisessa käytettävää teknologiaa ja ohjelmistoja: Papertin kuningasajatus on, että teknologia ja ohjelmistot tarjoaisivat oppijalle luonnollisen oppimisen ympäristön, jossa oppija oppii vuorovaikutuksessa ympäristön antamien virikkeiden kanssa, samalla tavoin kuin hän oppii esimerkiksi puhumaan.

Opiskeluympäristöjen ja ohjelmistojen design liittyy yhteen pedagogiikan kanssa. Se konkretisoi pedagogisen taustateorian. Pedagogiikan, opiskeluympäristöjen ja ohjelmistojen suunnittelussa tulee tähdätä siihen, että ne tukisivat tiedon muodostumisen ja kehittymisen kognitiivisia prosesseja.

Papert on ollut kehittämässä Lego Mindstorms robottia ja Scratch ohjelmointikieli on jatkumoa Papertin 60-luvulla aloittamaan lasten ohjelmointikielen kehitystyöhön. First Lego League Challenge oppimiskokonaisuus ammentaa Papertin ajatuksista.

Tietokoneen opettaminen ajattelemaan, eli ohjelmointi, on tärkeä väline pohtia omaa oppimista: Kun oppija opettaa tietokonetta vaikkapa piirtämään ympyrän, hän joutuu miettimään miten kyseisen asian itse ymmärtää ja oppii. Tietokoneen ohjelmoinnista tulee iteratiivinen prosessi, sillä bugit eli ohjelman toiminnan haasteet johdattavat ratkaisemaan ongelmia, ja kehittämään omaa ymmärrystä, joka tulee näkyväksi ohjelman, koodin kirjoittamisessa. Ajattelun ajattelu on Papertin ajattelussa keskeinen ajatus.

Clayton Christensen ja Disruptive Innovation Clayton Christensen on Harvardin yliopiston Business School:in professori, joka vuonna 1995 esitteli disruptive innovation - käsitteen. Se on nykyisin yleinen tapa hahmottaa innovaatioihin perustuvaa muutosta yritysmaailmassa, vastata kysymykseen miten Daavid voi voittaa Goljatin, ja miten taas ei voi.

Innovaatio on keskeinen osa disruptiota, mutta yhtä keskeistä on, että uusi innovaatio leviää ensin alueella, jossa ei ennestään ole kilpailua. Esimerkiksi Apple ei olisi ensimmäisillä koneillaan kyennyt haastamaan tietokonealaa silloin hallinnutta Digital Equipment

Corporation-jättiä, jos Apple olisi kilpaillut samoista asiakkaista ja heidän käyttämistään palveluista. Applen koneita ostivat aluksi ihmiset, joilla ei ollut tietokonetta ja lopulta Apple valtasi yhä suuremman markkina-alan ja voitti aiemmin hallinneen suuryhtiön. Disruption teoria selittää myös sen, miksi muutoksen, disruption tekeminen on niin hankalaa markkinoita hallitseville, resursseiltaan ylivertaisille yhtiöille. Yksi esimerkki on vaikkapa markkinan muutos siirryttäessä filmikuvauksesta digikuvaukseen.

Christenseniltä löytyy mielenkiintoinen tiekartta, argumentoitu näkemys siitä, miten ja kenen toimesta muutos oppimisen maailmassa todennäköisesti tapahtuu, ja kenen toimesta se ei tapahdu. Tämä muutoksen systeemisiin haasteisin pureutuva näkemys on hyödyllistä luettavaa sekä digitaalisten opiskeluympäristöjen kehittäjille, opettajille että muutosajan johtajille.

Miten teknologiaan pohjautuvat innovaatiot sitten muuttavat ja kehittävät oppimista?

Christensenin keskeinen pedagoginen idea on, että teknologia on oppimisen yksilöllistämisen mahdollistaja. Teknologia on kuljetusväline, jolla esitietokoneajan monoliittisen koulun opetus siirretään kohti yksilöllistä oppimista. Yksilöllisyyttä voidaan vahvistaa laajentamalla käsitystä älykkyyden alueista. Howard Gardnerin moniälykkyyden teoria (Multible Intelligences) tarjoaa tähän kehitystyöhön soveltuvan teoriataustan.

Moniälykkyyden teorian mukaan älykkyyden lajeja on kahdeksan. Kouluoppiminen on perinteisesti perustunut kielelliseen älykkyyteen ja matemaattis-loogiseen älykkyyteen. Sopeutuminen näihin kahteen älykkyyden lajiin perustuvaan oppimiseen on ollut ehto koulussa menestymiselle.

Moniälykkyyden teoriaan perustuvassa pedagogiikassa huomioidaan nekin opiskelijat, jotka ovat vah-

voja myös muilla kuin kielellisen tai matemaattisloogisen älykkyyden alueilla. Tämän parissa on jo tehty paljon kehitystyötä. Siksi Christensenin ajatusadaptiivisten, digitaalisten opiskeluympäristöjen kehittämisestä samojen periaatteiden mukaan tuntuu mahdolliselta. Pääsin muutaman alustavan yrityksen jäljille, mutta jos teillä on tilanteesta tarkempaa tietoa, olisi mielenkiintoista kuulla.

John Couch ja iso omena John Couch on tehnyt pitkän uran Applen koulutusjohtajana. Vuonna 2018 julkaistun Rewiring Educationkirjan taustalla on Apple:n vuosikymmenten työ oppimisteknologian eri hankkeiden parissa, esimerkkinä Apple Classrooms of Tomorrow Today (ACOT2).

Teknologia ei ole työväline, vaan diginatiiveille se on osa heidän luonnollista ympäristöään. Couchin mukaan tie teknologian tarkoituksenmukaiseen käyttöön kulkee oppimisen psykologian ymmärtämisen kautta.

Hänen käyttämät oppimisen teoriat tukevat projekti-oppimisen pedagogiikkaa.

Teknologiaa hyödyntävä projekti-oppimisen muoto, Challenge Based Learning, sai sekä inspiraatiota että konsultaatioapua Mythbusters/ Myytin murtajat -ohjelman tekijöiltä ja ohjelman formaatista osana edellä mainittua ACOT2-hanketta.

John Medinan (Brain Rules) ja Todd Rosen (The End of Average) aivotutkimukset, Anders Ericssonin motivaatiotutkimukset (Peak: Secrets of the New

Science of Expertice), Howard Gardner, Seymour Papert, Steve Jobsin oppimista koskevat ajatukset, kuten tietokone ajattelun polkupyöränä, sekä David Thornburg:in oppimisen tilat (Campfires in Cyberspace) ovat teoriataustaa, jonka Couch liittää oppimisen käsitykseensä. Lähtökohtana ovat aivotutkimuksen havainnot ihmisen aivojen erilaisuudesta ja siitä, että ne reagoivat samaan ärsykkeeseen eri tavoin.

Mitään keskiverto-aivoa tai reaktiota samaan ärsykkeeseen ei Medinan ja Rosen tutkimusten mukaan ole olemassa. Couch tekee tästä pedagogiikkaansa ohjaavan johtopäätöksen: Mikäli koulu pyrkii opettamaan keskiverto-oppilasta, se ei itse asiassa opeta ketään. Teknologia on Couchille avain yksilöllisyyden huomioimiseen sekä yksilölliseen opetukseen.

Papert, Christensen ja Couch: Ajattelun erot ja yhteiset piirteet Couch viittaa useaan oppimisen teoriaan, mutta Papert ja Christensen menevät häntä syvemmälle teorian sovelluksessa sekä oppimisen teorian symbioosissa teknologian kanssa. Papertin teosten pitäisi mielestäni kuulua opettajan, ja Christensenin jokaisen koulun kehittämisen parissa toimivan peruslukemistoon.

Kaikki kolme tekijää keskittyvät teknologian mahdollistamaan pedagogiseen muutokseen, joka perustuu oppimisen teoriaan. Christensen tarjoaa vielä argumentoidun tiekartan systeemin muutokselle, joka on keskeinen teknologian potentiaalin hyödyntämisessä opiskelun ja koulun maailmassa.

Tietokone-analogiaa hyödyntäen pedagoginen muutos on kuin oppimisen muutoksen software, disruptive innovation -teoria ja vastaavat, taas oppimisen muutoksen hardware. Hardware koskee pedagogisen muutoksen reunaehtoja, muutosta suhteessa systeemiin, eli kouluun, markkinoita hallitseviin oppimateriaalien tuottajiin ja kouluhallintoon, siihen liittyvine poliittisine ohjauksineen.

Perinteinen haaste koulun kehittämisessä on ollut uuden softwaren käyttäminen vanhassa hardwaressa. Esimerkiksi Papert kritisoi koulun teknologian käyttöä siitä, että se toistaa vanhaa tiedonsiirtämisen opiskelumallia. Jos hardware ei kehity tai sen muutosta ei johdeta tarkoituksenmukaisesti, uuden softwaren potentiaali jää käyttämättä. Rakettimoottori ja polttomoottori olivat aikanaan liikkumisen muutoksen mahdollistavia innovaatioita, mutta jos ne olisi kiinnitetty hevoskärryihin ilman itse liikennevälineiden tai liikenneinfran kehittämistä, ei oltaisi päästy lähellekään kuuta.

Papert kutoo teknologian saumattomasti Piaget’n kognitiivisen kehityksen teoriaan ja osoittaa teknologian hyödyt oman ajattelun ja oppimisen kehittämiselle.

Christensenille ja Couchille teknologia on erityisesti oppimisen yksilöllistämisen mahdollistaja. Adaptiivisen, ja tekoälyllä varustetun teknologian sekä pedagogisesti tarkoituksenmukaisten ohjelmistojen avulla oppimisen todellinen yksilöllistäminen voidaan toteuttaa esimerkiksi Gardnerin moniälykkyyden teoriaa seuraten.

Kaikki kolme asiantuntijaa tunnustavat, että ohjelmistokehitys on vielä kesken. Oppimisen teoriaan pohjautuva tavoite ja visio on olemassa. Papert kehitti elämänsä aikana aktiivisesti opiskeluympäristöjä: Ohjelmointikieli lapsille, Mindstorms robotti

ovat merkittäviä askeleita, mutta esimerkiksi luonnollista oppimista jäljittelevä, Papertin hahmottelema matikkamaa ei vielä ole materialisoitunut.

Yhteistä on myös käsitys, ettei teknologia ole vain työkalu tehostaa koulun toimintaa, vaan osa ympäristöä, joka tarjoaa laadullisesti uusia mahdollisuuksia oppimiseen. Kaikki korostavat oppimisen teorian ja tietokoneajan oppimisen läheistä yhteyttä.

Arvioinnin ulottuvuudet Arvioinnin ulottuvuudet -julkaisun (2020) kirjoittajien pyrkimyksenä on positiivisen arviointikulttuurin rakentaminen ja tukeminen. Kirjassa pohditaan ja luodaan opetussuunnitelmien perusteiden (POPS 2014; LOPS 2015) oppimiskäsitykseen nojaten arvioinnin teoriaa ja käytänteitä.

Osallistumalla arvioinnista ja sen ulottuvuuksista käytävään keskusteluun Tampereen yliopiston normaalikoulu pyrkii omalta osaltaan täsmentämään ja konkretisoimaan suomalaisen koulun arviointiajattelua.

Kirja täydentää ja ajantasaistaa arviointia koskevaa teoreettista ja käytännöllistä aineistoa, jota tarvitaan esimerkiksi opetusharjoittelun ohjauksessa sekä luokanopettajan, aineenopettajan tai kasvatustieteen opiskelussa.

Samalla se tekee näkyväksi arvioinnin monien ulottuvuuksien tiedostamisen tärkeyden koulutuksen kaikilla tasoilla.

Julkaisu löytyy osoitteessa: http://kaksio.uta.fi/arvioinnin-ulottuvuudet/mobile/index.html

Lahjakkuus Kari Uusikylä Lahjakkuudesta aiemminkin kirjoittanut emeritysprofessori Kari Uusikylä on tarttunut aihepiiriin jälleen kerran monipuolisesti ja järeään tutkimustietoon nojaten. Uusikylä viittaa kirjassaan esimerkiksi Gardnerin moniälykkyysteoriaan ja Golemanin tunneälyn käsitteeseen. Lisäksi Uusikylä käsittelee lahjakkuuteen liittyviä muita ilmiöitä kuten opetuksen nopeuttamista, suorituspaineita, loppuunpalamista ja mikä mielenkiintoista: moraalista lahjakkuutta sekä viisautta.

“Todistusarvosanoja tärkeämpää ovat persoonallisuuden eheä kasvu, itsensä toteuttaminen, sosiaaliset taidot ja moraali. Lahjojen tulee tuottaa iloa.”

Uusikylän viesti on tuttu, mutta sitäkin tarpeellisempi. Hän puhuu painokkaasti kasvun rauhasta ja jokaisen lapsen mahdollisuudesta löytää omat kykynsä.

Näin tuet lapsen itsesäätelyä - Hyvinvoinnin pedagogiikka varhaiskasvatuksessa

Taina Sainio Riikka Pajulahti Nina Sajaniemi Tällä varhaiskasvatuksen ammattilaisille suunnatulla teoksella on paljon käyttöä myös perusopetuksen ammattilaisille. Teos sisältää tärkeää tietoa itsesäätelystä, aivojen toiminnasta sekä informaatiota ravinnon, leikin, liikkeen ja levon merkityksestä itsesäätelytaitojen kehittymisen kannalta.

PS-Kustannuksen julkaiseman kirjan ehdoton helmi ovat harjoitukset, jotka ovat monipuolisia ja käytännönläheisiä. Lisäksi kirjassa vinkataan joka luvun lopussa aihepiiriin liittyvästä lastenkirjallisuudesta, nettisivuista ja muista oppaista.

Näin tuet lapsen itsesäätelyä -teos on oiva väline myös opetusharjoittelun ohjauksiin koko sisältönsä vuoksi mutta myös Pohdittavaa -kysymysten ansiosta.

Uusi julkaisu yhdyskuntaan suuntautuvasta opetuksesta:

Kohti autenttisia oppimiskokemuksia Maamme perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa painotetaan nykyisin toimintakulttuuria, jossa halutaan hyödyntää aikaisempaa enemmän vuorovaikutteisia oppimisympäristöjä ja koulun ulkopuolella tapahtuvaa oppimista opetustyön resurssina. Opetussuunnitelman toteuttaminen käytännössä on ollut suuri haaste koulujen opettajille sekä myös opettajien perus- ja täydennyskoulutukselle.

Uusi julkaisu Toward Community-Based Learning: Experiences from the U.S.A., India and China antaa virikkeitä kaikille kasvattajille ja opettajille, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään työtään ja hyödyntämään autenttisia oppimisympäristöjä. Kirja on jaettu neljään laajaan osaan, jotka pyrkivät antamaan kattavan ja syvällisen kuvan yhdyskuntaan pohjautuvasta ja suuntautuvasta oppimisesta.

Eija Kimosen ja Raimo Nevalaisen toimittamassa teoksessa analysoidaan tällaisen oppimisen lähtökohtia ja eri lähestymistapojen kehitystä kansainvälisen tutkimuksen näkökulmasta Yhdysvalloissa, Intiassa ja Kiinassa. Amerikkalaiset tutkijat tarkastelevat yhdyskuntaan pohjautuvan oppimisen pedagogisia strategioita, joita hyödynnetään kouluissa ja opettajankoulutuslaitoksissa. Suomalaiset tutkijat analysoivat tämän oppimismuodon filosofista taustaa sekä käytännön pedagogiikkaa, jolla edistetään koulun ja yhdyskunnan välistä ​​suhdetta.

Yhdyskuntaan pohjautuvan oppimisen erilaisia teemoja ja prosesseja pohditaan helposti lähestyt-

Julkaisun tiedot: Eija Kimonen and Raimo Nevalainen (toim.)Toward CommunityBased Learning: Experiences from the U.S.A., India, and China.

Leiden: Brill (2020) (Urban Education, Cultures and Communities Series, Vol. 1) https://brill.com/view/ title/53982?language=en Kirjoittajien muita julkaisuja: Kimonen, E. & Nevalainen, R. (Eds.) 2017. Reforming Teaching and Teacher Education: Bright Prospects for Active Schools.

Rotterdam, The Netherlands: Sense. (268 pages.)

Kimonen, E. 2015. Education and Society in Comparative Context: The Essence of Outdoor-Oriented Education in the USA and India. Photographs Raimo Nevalainen. Rotterdam: The Netherlands: Sense (305 pages.)

Kimonen, E. & Nevalainen, R. (Eds.) 2013. Transforming Teachers’ Work Globally: In Search of a Better Way for Schools and Their Communities. Rotterdam, The Netherlands: Sense. (364 pages.)

tävässä, mutta teoreettisesti hyvin perustellussa muodossa. Kirjassa käsitellään tämän oppimismuodon historiaa ja nykyisiä sovellutuksia ottaen huomioon eri lähestymistapojen onnistuneet ratkaisut, mutta myös niiden haasteet ja vaikeudet.

Artikkeleiden kirjoittajat kuvaavat lukuisia pedagogisia lähestymistapoja, joilla on pyritty vastaamaan nykyajan koulutuksen haasteisiin. Ne osoittavat,

kuinka oppiminen on liitetty autenttisiin oppimisympäristöihin, joissa oppilailla on mahdollisuus ymmärtää tutkimiaan ilmiöitä, kun he ratkaisevat esiin nousseita ongelmiaan.

Artikkeleissa kuvataan myös, miten opettajat tekivät oppimisesta entistä toiminnallisempaa ja kokonaisvaltaisempaa, jotta oppilaat saisivat valmiuksia toimia monimutkaistuvan maailman uusissa tilanteissa. Kirjan kiehtovat tapauskertomukset kuvaavat konkreettisesti, kuinka opettajat ja heidän oppilaansa ovat toteuttaneet yhdyskuntaan pohjautuvia projektejaan eri aikoina Yhdysvalloissa, Intiassa ja Kiinassa.

Tohtori Linda Hargreaves Cambridgen yliopistosta Englannista on kommentoinut kirjaa seuraavasti: ”Toward Community-Based Learning -kirja kertoo, kuinka opettajat ja kouluja ympäröivät yhdyskunnat ovat tehneet kasvatuksesta mielekästä Yhdysvaltojen, Kiinan ja Intian monimuotoisissa kulttuureissa. Tämän kaikille kasvattajille ja opettajille tärkeän kirjan kirjoittajat yhdistävät menestyksekkäästi kansainvälisen tutkimuksen lukuisiin esimerkkeihin, jotka kuvaavat yhdyskuntaan pohjautuvaa oppimista.”

Tulevia tapahtumia 11.3.2020 eNorssin ohjaajakoulutus moduuli 2.

(Tampere ja Helsinki) 22.4.2020 eNorssin TutKoKe-symposium Oulussa 23.-24.4.2020 eNorssin kevätseminaari Oulussa 13.5.2020 eNorssin ohjaajakoulutus moduuli 2.

(Tampere ja Helsinki)