Kolumni
N E T IK ET IN R EN ESSA NSS I Missä kulkevat sananvapauden rajat? Milloin kärkäskin kritisointi on lain silmissä sallittua? Miten yhteiskunnan ilmiöt näkyvät korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa? Sananvapaus. Arvostettu ihmis- ja perusoikeus, jota ei voida pitää itsestäänselvyytenä. Työelämässämme vastaan voi tulla salassapitosopimuksia, vaitiolovelvollisuutta ja julkisuuslain mukaisesti salassa pidettäviä asiakirjoja. Vaikkei sananvapautta rajoitettaisikaan, jokaisella on viimekätinen vastuu sanomisistaan jo Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla. Viime aikoina paljon medianäkyvyyttä ovat saaneet Oikeusjuttu-teoksen kirjoittajan, tietokirjailija-toimittaja Johanna Vehkoon kunnianloukkaussyyte ja kansanedustaja Päivi Räsästä vastaan valtakunnansyyttäjän nostama syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Vaikka tapaukset ovat keskenään erilaisia, niitä yhdistää kaksi asiaa: jutun osapuolten julkinen luottamustehtävä (poliitikko) ja kysymys siitä, missä menee sananvapauden raja? Räsästä koskevan asian käsittely on vielä tämän jutun kirjoitushetkellä kesken käräjäoikeudessa. Alkuvuonna Korkein oikeus hylkäsi antamassaan ennakkopäätösratkaisussa 2022:1 Vehkooseen kohdistuneen syytteen ja vapautti tämän hovioikeuden hänelle tuomitsemasta rangaistuksesta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta. Perusmuotoinen kunnianloukkaus edellyttää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksentahallista esittämistä siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa taikka muuten halventaa toista. Sään-
nöksessä ei kuitenkaan pidetä kunnianloukkauksena arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn muun muassa politiikassa tai julkisessa virassa/tehtävässä. KKO:n mukaan esitetty kritiikki on sisältänyt ilmaisuja, jotka olivat yksittäin arvioituna toista halventavia. Korkein oikeus totesi kuitenkin, että pääpaino on ollut asianomistajan menettelyssä. Lisäksi perusteluissa kiinnitettiin huomiota siihen, että poliitikko tai julkisuuden henkilö altistaa itsensä kovallekin kritiikille, jolloin tämän sietokynnyksen tulee olla tavanomaista korkeampi. Asianomistaja oli itse aiemmin esittänyt julkisuudessa yhteiskunnallisia kannanottoja ja tästä syystä KKO katsoi, ettei kirjoitusta voida pitää kokonaisuutena arvioiden sellaisen ylittävänä, mitä ei voida pitää hyväksyttävänä. Ratkaisu osoitti jälleen sen, että kritiikki luottamustehtävissä toimivien toimia kohtaan on sallittua. Maalittaminen on negatiivinen tapa ilmaista kritiikkiä. Sisäministeriön mukaan maalittaminen on ”järjestelmällistä toimintaa, jossa yksittäinen henkilö - - käynnistää tai kannustaa yhteen kohteeseen kohdistuvan järjestäytyneen häirinnän, joka voi olla suoraa tai epäsuoraa. Keinoina voivat olla muun muassa mustamaalaaminen, yksityisluontoisten tietojen levit-täminen tai uhkaaminen. Maalittaminen voi kohdistua myös henkilöön hänen läheistensä kautta. Sen tavoitteena on yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeitä organisaatioita tai instituutioita kohtaan tunnetun luottamuksen rapauttaminen.” Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kertoi Advokaatissa 1/2022 kokeneensa uransa aikana eniten häirintää viimeisen 1,5 vuoden aikana. Toiviaisen saamissa viesteissä hänen riippumattomuuteensa on pyritty vaikuttamaan vaatimalla häntä perääntymään tekemistään päätöksistä.
9
