PUHEENJOHTAJISTON PALSTA

Cevor Tikerpuu - Puheenjohtaja

MITKÄ ASIAT OVAT JUURI MINULLE TÄRKEITÄ?

Hyvä sinä! Lukukausi on viittä vaille taputeltu, ja on aika siirtyä vapun kautta kesään. Olipa kyseessä ensimmäinen tai n:ännes lukuvuotesi, nyt on syytä nauttia yöttömistä öistä ja kohoavista lämpötiloista.

Kevät perinteisesti tunnetaan stressin täyteisenä vuodenaikana. Monelle kevät tuo mieleen muistoja pääsykoekirjojen kahinasta, ylioppilaskirjoitusten hyvän vastauksen piirteiden kurkistelusta taikka omien seuraavien askelten jännittämisestä opintopolun hakulomakkeella. Vaikka nämä hetket ovat nyt takanapäin, tuo kevät aina tullessaan uusia stressin aiheita: kesätyöhakemusten parissa hikoilemista, tenttiarvosanojen jännittämistä ja muita tarpeellisia järjestelyjä kesää varten.

Stressiä syntyy yleensä silloin, kun kokee, etteivät omat voimavarat riitä kaikkien käsillä olevien tehtävien hoitamiseen. Sitä saattaa helposti uskotella itselleen, että kaikki maailman askareet pitäisi pyrkiä saamaan valmiiksi ennen kesälomaa tai kesätöitä. Stressiä tuottavat asiat ovat usein itselle tärkeitä, joten niistä haluaa suoriutua kunnialla. Suorituspaineet ovat taas omiaan lisäämään stressiä entisestään. Itselläni kaikki tämä kiteytyy yhteen kysymykseen: Mikä minusta tulee isona?

Voin paljastaa vastauksen: En tiedä, ja sehän vasta onkin stressaavaa. Oli sitten tietävä tai tietämätön, uskon kesän tuovan jokaiselle hyvää tasapainoa lukukausiopintoihin. Jotta omat voimavarat pystyy mitoittamaan sopivaan suhteeseen omien tavoitteiden kanssa, on hyvä pysähtyä aika ajoin itsereflektiomaan: mitä minä oikeastaan haluan, ja mitkä asiat ovat juuri minulle tärkeitä?

Stressi ei koskaan katoa elämästä täysin, vaan stressin aiheuttajat vain muuttuvat. Tästä syystä loppujen lopuksi stressaamista on lähes mahdotonta estää. Ennemmin tai myöhemmin asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Aika ajoin haastan itseni muistelemaan ja iloitsemaan asioista, jotka olen saavuttanut. Kaksi vuotta sitten pelkän opinto-oikeuden saaminen tuntui mahdottomalta ja stressaavalta. Ajattelen, että kun selvisin hakukeväästä, selviän uusistakin haasteista. Olen kuitenkin päässyt opiskelemaan unelma-alaani ja haluan myös nauttia siitä.

Kevät on toivoa täynnä, mutta myös yllättävän haikeaa aikaa. Se saa ainakin itseni tajuamaan, miten nopeasti jälleen yksi lukukausi on vierähtänyt. Toisaalta aika rientää, kun tekee mitä rakastaa. Seuraavaa palstaa kirjoitankin eri tunnelmissa, kun toivotamme uudet Artistit tervetulleeksi napapiirille.

Tsemppiä vielä loppukevääseen!

Iloisin vapun- ja kesän toivotuksin, Cevor