NETIKETIN RENESSANSSI

Missä kulkevat sananvapauden rajat? Milloin kärkäskin kritisointi on lain silmissä sallittua? Miten yhteiskunnan ilmiöt näkyvät korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa?

Sananvapaus. Arvostettu ihmis- ja perusoikeus, jota ei voida pitää itsestäänselvyytenä.

Työelämässämme vastaan voi tulla salassapitosopimuksia, vaitiolovelvollisuutta ja julkisuuslain mukaisesti salassa pidettäviä asiakirjoja. Vaikkei sananvapautta rajoitettaisikaan, jokaisella on viimekätinen vastuu sanomisistaan jo Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla.

Viime aikoina paljon medianäkyvyyttä ovat saaneet Oikeusjuttu-teoksen kirjoittajan, tietokirjailija-toimittaja Johanna Vehkoon kunnianloukkaussyyte ja kansanedustaja Päivi Räsästä vastaan valtakunnansyyttäjän nostama syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Vaikka tapaukset ovat keskenään erilaisia, niitä yhdistää kaksi asiaa: jutun osapuolten julkinen luottamustehtävä (poliitikko) ja kysymys siitä, missä menee sananvapauden raja?

Räsästä koskevan asian käsittely on vielä tämän jutun kirjoitushetkellä kesken käräjäoikeudessa. Alkuvuonna Korkein oikeus hylkäsi antamassaan ennakkopäätösratkaisussa 2022:1 Vehkooseen kohdistuneen syytteen ja vapautti tämän hovioikeuden hänelle tuomitsemasta rangaistuksesta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta. Perusmuotoinen kunnianloukkaus edellyttää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksentahallista esittämistä siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa taikka muuten halventaa toista. Säännöksessä ei kuitenkaan pidetä kunnianloukkauksena arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn muun muassa politiikassa tai julkisessa virassa/tehtävässä.

KKO:n mukaan esitetty kritiikki on sisältänyt ilmaisuja, jotka olivat yksittäin arvioituna toista halventavia. Korkein oikeus totesi kuitenkin, että pääpaino on ollut asianomistajan menettelyssä. Lisäksi perusteluissa kiinnitettiin huomiota siihen, että poliitikko tai julkisuuden henkilö altistaa itsensä kovallekin kritiikille, jolloin tämän sietokynnyksen tulee olla tavanomaista korkeampi. Asianomistaja oli itse aiemmin esittänyt julkisuudessa yhteiskunnallisia kannanottoja ja tästä syystä KKO katsoi, ettei kirjoitusta voida pitää kokonaisuutena arvioiden sellaisen ylittävänä, mitä ei voida pitää hyväksyttävänä.

Ratkaisu osoitti jälleen sen, että kritiikki luottamustehtävissä toimivien toimia kohtaan on sallittua.

Maalittaminen on negatiivinen tapa ilmaista kritiikkiä. Sisäministeriön mukaan maalittaminen on ”järjestelmällistä toimintaa, jossa yksittäinen henkilö - - käynnistää tai kannustaa yhteen kohteeseen kohdistuvan järjestäytyneen häirinnän, joka voi olla suoraa tai epäsuoraa. Keinoina voivat olla muun muassa mustamaalaaminen, yksityisluontoisten tietojen levit-täminen tai uhkaaminen. Maalittaminen voi kohdistua myös henkilöön hänen läheistensä kautta. Sen tavoitteena on yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeitä organisaatioita tai instituutioita kohtaan tunnetun luottamuksen rapauttaminen.” Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kertoi Advokaatissa 1/2022 kokeneensa uransa aikana eniten häirintää viimeisen 1,5 vuoden aikana. Toiviaisen saamissa viesteissä hänen riippumattomuuteensa on pyritty vaikuttamaan vaatimalla häntä perääntymään tekemistään päätöksistä.

Useat oikeudenhoidon ammattilaiset ja esimerkiksi Lakimiesliitto ovat vaatineet lainsäädännöllisiä keinoja maalittamiseen puuttumiseksi. Kesäkuussa 2021 voimaan tuli rikoslain muutos, jonka mukaan syyttäjä saa nostaa syytteen laittomasta uhkauksesta, jos teko on kohdistunut henkilöön hänen työtehtävänsä - - tai julkisen luottamustehtävänsä vuoksi. Tämän lisäksi valtakunnansyyttäjä voi antaa määräyksen syytteen nostamisesta yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä tai kunnianloukkauksesta, mikäli rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.

Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen kriminalisoinnin tarkoituksena on suojata yksilön rauhoitettua aluetta, jonka piiriin kuuluvia asioita hänellä on oikeus pitää halutessaan omana tietonaan. Tällaisina asioina voidaan pitää esimerkiksi tietoja perhe-elämästä, vapaaajan käytöstä, terveydestä ja ihmissuhteista.

Säännöksessä kielletään toisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan oikeudeton levittäminen joukkotiedotusvälineellä tai sen toimittaminen muuten lukuisten ihmisten saataville. Teon tulee olla omiaan aiheuttamaan loukatulle vahinkoa tai kärsimystä taikka kohdistaa häneen halveksuntaa. Esitöissä vahinkona on pidetty arvostetun luottamustehtävän menettämistä ja tärkeiden ihmissuhteiden katkeamista. Erityisesti politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa/ tehtävässä toimivan yksityiselämää ei suojata samassa laajuudessa kuin muiden henkilöiden. Merkitystä oikeudenkäytössä tulee antaa henkilön asemalle ja henkilön itsensä julkisuudessa jakaman yksityisen tiedon määrälle.

Tässä artikkelissa on tähän asti puhuttu isoista asioista. Sananvapaudesta, politiikasta, yhteiskunnallisten organisaatioiden luottamuksen romuttamisesta ja rikoksista. Ne saattavat tuntua hieman etäisiltä, valtion ylimmän tason ongelmilta. Onko näitä asioita ja ilmiöitä lähempänäkin? Erinäisissä luottamustehtävissä toimijat ovat ihmisiä, joilla on halu vaikuttaa yhteisiin asioihin ja hyödyntää käytettävissä olevia resursseja siihen, että elämä rullaa ja asiat ovat mahdollisimman hyvin. He myös asettavat itsensä ainakin vaikutuspiirissään jokseenkin julkiseen asemaan: valta ja vastuu altistavat kritiikille, jota tulee KKO:n ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimenkin ratkaisujen valossa kestää.

Luottamustoimia on aina valtion ylimpään johtoon saakka mutta luottamustehtäviä löytyy myös opiskelijaa paljon lähempää esimerkiksi kunnasta tai yliopistoyhteisöstä. Yliopiston hallinnossa on yliopistolain mukaisesti opiskelijaedustajia (hallopedejä), ylioppilaskunnassa LYY:ssä ylintä päätösvaltaa käyttää edustajisto ja hallinto- ja toimeenpanovaltaa hallitus. Artisteille tutuimmat luottamustehtävät lienevät kuitenkin Artiklan hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt sekä valiokuntavaaleissa valitut valiokuntalaiset. Osasta luottamustehtävistä maksetaan palkkaa tai palkkioita, osasta puolestaan mukaan tarttuu ”vain” ihmisiä, elämyksiä ja roppakaupalla kokemusta - sitä kuuluisaa CV-merkintää unohtamatta.

Vaikka valtiollista päättämistä ja oikeudenhoitoon vaikuttamista ei voidakaan suoraan verrata omaa yliopistoarkea lähellä tapahtuviin asioihin, niissä on kuitenkin yhteistä kosketuspintaa.

Ylioppilaskunta ja yliopisto ovat julkisoikeudellisia elimiä, joiden toimintaa sääntelee yliopistolaki. Voisiko tällöin myös hallopedeihin ja edaattoreihin kohdistua maalittamista? Ylioppilaskunnan ja yliopiston hallintoasiaa koskeviin päätöksiin voidaan vaatia oikaisua hallintoprosessin mukaisesti. Luottamukseen perustuvaan toimintaan kuuluu olennaisesti toimijoiden suoriutumisen ja tekemien päätösten arviointi ja kritisointi. LYY:n sääntöjen mukaan luottamushenkilön tulee edistää ylioppilaskunnan ja sen jäsenten parasta sekä toimia luottamustehtävässään arvokkaasti tehtävän edellyttämällä tavalla.

Ainejärjestötoimintaa säätelee puolestaan yhdistyslaki, jossa yhdistyksen hallitukselle asetetaan velvollisuus hoitaa yhdistyksen asioita huolellisesti sen sääntöjen ja lain mukaisesti. Hallituksen jäsenellä ja yhdistyksen toimihenkilöllä on velvollisuus korvata tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheutettu vahinko. Ylintä päätösvaltaa yhdistyksessä käyttävät sen jäsenet. Yhdistyksessä voi vaikuttaa monella lain sallimalla tavalla,

Julkisessa tehtävässä toimivan yksityiselämää ei suojata samassa laajuudessa kuin muiden henkilöiden.

joista helpointa on palautteen anto asianmukaisia väyliä pitkin. Yhdistyksen jäsenet käyttävät ylintä valtaansa yhdistyksen kokouksissa, joiden koolle kutsumiseksi aloitteen voivat tehdä myös jäsenet.

Niin valtakunnan- kuin yliopistopolitiikassakin hallitus voi kaatua ja aiemmin luottamustehtävässä toimineet eivät tule valituksi enää uudelle kaudelle. Mikäli luottamushenkilöt eivät nauti luottamusta, heidät voidaan erottaa sääntöjen tai lakien nojalla. Nämä ovat luottamustehtävissä toimiville kauhukuvia. He haluavat toimia parhaalla mahdollisella tavalla luottamustehtävän ollessa heille kunnia-asia.

Kaikkia näitä luottamuksen perustuvia rooleja yhdistää se, että niissä toimijat vaikuttavat välillisesti jokapäiväiseen elämäämme. Mikäli yliopistotasolla opiskelijaelämään tai edunvalvontaan ei panostettaisi, opiskelijoiden väliset kontaktit toisiinsa riippuisivat pitkälti opiskelujen ohessa tai työelämässä saavutetuista yhteyksistä ja opintojen toteuttamistapaan tai laatuun vaikuttaminen olisi huomattavasti haastavampaa. Edunvalvontatyön vaikutukset näkyvät myös ainejärjestöön kuulumattomille opiskelijoille. Mitään näistä ei tule kuitenkaan ilman merkittävää, usein näkymätöntä työmäärää. Ilman yliopistoyhteisön aktiiveja ei olisi opiskelijaelämää – ainakaan sellaisena kuin me sen tunnemme. He laittavat itsensä likoon ja antavat pyyteettömästi aikaansa, osaamistaan ja panostustaan paremman huomisen eteen.

Internetin mahdollistaman riippumattoman tiedonvälityksen merkityksen kasvu on tunnustettu positiivisena asiana aina Korkeinta oikeutta ja EIT:a myöten. Toisaalta se on myös helpottanut valheellisen tai yksityiselämää koskevan tiedon levittämistä. Vaikkei rikosvastuuta tiedon levittämisestä syntyisikään, kannattaa pysähtyä pohtimaan paria seikkaa:

Sanoisitko somessa julkaisemasi asian myös omalla nimelläsi tai kasvotusten? Haluaisitko itse, että joku ruotii netissä olemustasi tietämättä siitä, mitä yksityiselämässäsi on meneillään? Tai parisuhdestatustasi jos käyt juuri läpi vaikeaa eroa?

Niin pitkään kuin tiedot tai väitteet eivät liity luottamustehtävän hoitoon, tulisi jokaiselle sallia oikeus yksityisyyteen. Postauksen kohde on opiskelukaverisi ja tuleva kollegasi.

Asiallisesti virallisia reittejä pitkin annettu kritiikki (myös anonyymi sellainen) nähdään ja tulee nähdä toivottavana ja positiivisena asiana: sen avulla toimijat voivat tarkastella toimintaansa, arvioida onnistumistaan ja tehdä tarvittavia muutoksia. Positiivinen palaute motivoi ja kannustaa jatkamaan hyväksi havaitulla linjalla, rakentava kritiikki kehittää sekä toimijaa että toimintaa ja asiaton palaute sekä kiusaaminen uuvuttavat ja lamauttavat. Ole aktiivinen, huomioi, keskustele ja kritisoi.

Kunnianloukkausta ja yksityiselämää koskevan tiedon levittämistä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 19/2013 vp) on kaksi mielenkiintoista kohtaa, jotka haluan tässä lopussa nostaa esille:

Ilman yliopistoyhteisön aktiiveja ei olisi opiskelijaelämää – ainakaan sellaisena kuin me sen tunnemme.

- ”Ilman nimenomaista lupaa ei ole yleensä perusteltua olettaa, että henkilö olisi suostunut ainakaan yksityiselämään syvälle käyvien tietojen julkistamiseen.” (s. 41)

- ”Kaikkia sellaisia kielteisiä tai henkilökohtaisia väitteitä, jotka voivat julkistettuina olla loukkaavia, tulee ennen esittämistä arvioida kriittisesti. Väitteiden paikkansapitävyys on yritettävä varmistaa useammasta kuin yhdestä lähteestä. Myös lähteiden luonteella on merkitystä tietojen luotettavuutta arvioitaessa.” (s. 46)

Yliopistosta valmistuu tulevaisuuden luojia, vaikuttajia ja oikeudenhoidon ammattilaisia. Toivoisin, että olisimme yhdessä luomassa kiusaamisesta ja häirinnästä vapaata tulevaisuuden yhteiskuntakulttuuria. Koska ainakin minusta olisi harmillista, jos vielä työelämässä joutuisimme pelkäämään tai jos joku huikea ja pätevä tyyppi jättäisi kiusaamisen pelossa lähtemättä mukaan tekemään yhteisöstämme entistäkin parempaa. Vaikuta, älä kiusaa.

Kirjoittaja on nettikiusaamiseen väsynyt opiskelija