Työelämän muutokset haastavat bioanalyytikkokoulutusta uudistumaan

TEKSTI Riitta Lumme

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuusongelmat ovat näkyvästi esillä julkisuudessa. Bioanalyytikkopula on jatkunut vuosikausia ja siksi ammattikorkeakoulut ovat lisänneet aloituspaikkoja ja hakeneet myös muita ratkaisuja, jotka voisivat osaltaan helpottaa työvoimapulaa.

Sosiaali- ja terveysministeriö päätti viime vuoden lopulla poikkihallinnollisesta ohjelmasta, jolla haetaan keinoja työvoiman saatavuuteen. SOTEKO -hanke on osa tuota ohjelmaan ja siinä tarkastellaan alan koulutusrakenteita ja tavoite on kehittää koulutusjärjestelmää vastaamaan tulevaisuuden työtehtäviä ja osaamista.

Ensi vuoden alussa sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät 21 hyvinvointialueelle. Se tuo mukaan muutoksia palveluihin ja henkilöstölle. Erilaisten teknologisten ratkaisujen kuten digitalisaation, automaation, robotiikan ja tekoälyn on arvioitu muuttavan henkilöstön tehtäviä ja toisaalta luovan uudenlaisia osaamistarpeita ja ammatteja. Artikkelissa tarkastellaan ajankohtaisia koulutukseen liittyviä kehittämishaasteita.

Monimuotoista koulutusta

AMK-tutkinto on 30-vuotias. Erilaisia sosiaali- ja terveysalan tutkinto-ohjelman tutkintonimikkeitä on tällä hetkellä 19, joista bioanalyytikkoja koulutetaan viidessä suomenkielisessä ja yhdessä ruotsinkielisessä ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoulut tarjoavat bioanalyytikoille monimuotokoulutuksia tai ns. satelliittikoulutuksia päiväopetuksen rinnalla eri puolilla Suomea. Ne ovat myös vetovoimaltaan suositumpia kuin perinteinen päiväopiskelu. Ammattikorkeakouluilla on keskenään hieman erilaisia monimuotokoulutusten toteutustapoja, mutta pääsääntöisesti tietopuolinen opetus tapahtuu digitaalisesti ja työelämäharjoittelu tehdään lähellä opiskelijan kotipaikkakuntaa. Bioanalyytikkojen koulutus sisältää lisäksi käytännön harjoittelua korkeakoulujen oppimisympäristöissä, joita ei ainakaan vielä toistaiseksi ole mahdollista korvata pelkästään digitaalisin ratkaisuin, vaikka erilaisia virtuaaliympäristöjä hyödynnetään jo opetustilanteisiin valmistautumisessa. Oppimisympäristöt monipuolistuvat kuitenkin nopeasti ja tulevaisuudessa esimerkiksi virtuaalitodellisuuden sovellukset muuttavat opetuskäytäntöjä.

Koronapandemia vauhditti opetuksen digitaalisia ratkaisuja ja paluuta pelkästään kampuksilla tapahtuvaan opetukseen tuskin jatkossaan nähdään. Toukokuussa 2022 järjestelyillä vuotuisilla AMK-päivillä pohdittiin, miten jatkossa opiskellaan. Palataanko koronan jälkeen takaisin korkeakoulukampuksille, opiskellaanko hybridimallilla vai kokonaan verkossa? Hybridi- ja verkko-opiskeluvaihtoehdot ovat yleisesti käytössä. Kaikki Suomen korkeakoulut ovat mukana Digivisio 2030 -hankkeessa, jossa kehitetään palvelujärjestelmää. Tavoite on, että oppija voisi joustavasti suorittaa opintoja korkeakoulurajojen yli. Suomi hakee joustavan ja oppijakeskeisen mallimaan statusta vuoteen 2030 mennessä.

Opetuksen digitaalisuuteen liitetään ajasta ja paikasta riippumattomuus ja entistä useammin myös kansainvälisyys. Verkko- ja luokkaoppimisen rajat ovat hämärtyneet. Keskeistä erilaisia opetuksellisia ratkaisuja pohdittaessa on teknologian lisäksi pedagoginen ja sisällöllinen näkökulma eli se, miten ja minkälaista teknologiaa ja opetusmenetelmiä sisältöjen opiskelussa käytetään niin, että saavutetaan halutut oppimistulokset. Opettajan läsnäolo, opiskelijoiden keskinäinen sekä opettajien ja opiskelijoiden välillä tapahtuva vuorovaikutus sekä verkkotyöskentelyn ja lähiopetuksen yhdistelmät ovat oppimistulosten kannalta määräävämpiä tekijöitä kuin se, mitä oppimismuotoa käytetään. Käänteinen oppiminen on tullut suosituksi tavaksi yhdistää verkossa ja luokassa tapahtuvaa oppimista. Se lisää oppijoiden itseohjautuvuutta, kun he ensin perehtyvät verkkoalustalla aineistoihin ja työskentelevät sen jälkeen yhteisöllisesti. Tiedon jakaminen ei vaadi yhteistä luokkatilaa, vaan oppijat voivat opiskella esimerkiksi teoriatietoja ajasta ja paikasta riippumatta opettajan osoittamista aineistoista.

Ylemmät korkeakoulututkinnot

YAMK-tutkinto täyttää 20 vuotta. Erilaisia YAMK-tutkinto-ohjelmia on useita kymmeniä erilaisia ja tutkinnon suorittaneita jo noin 30 000 tuhatta. Vuosina 2016-2020 YAMKtutkinnon on suorittanut 153 bioanalyytikkoa. Ammattikorkeakoulujen verkosto jatkaa kuluvana syksynä bioanalytiikan YAMK-opintojen toteuttamista. Yhteisesti järjestettävien opintojen laajuus on 20 op, muut opinnot 90 op:n laajuisesta tutkinnosta opiskelijat suorittavat omaan ammattikorkeakouluunsa.

Tehyn keväällä 2022 tekemän kyselyn (n=868) mukaan ylemmän tutkinnon suorittaneista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista kahdella kolmasosalla työkuva muuttui YAMK-tutkinnon suorittamisen jälkeen. Bioanalyytikoista vastaajia oli noin 5 %. Kaikista kyselyyn vastanneista puolet oli suorittanut sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja kehittämisen YAMK-tutkinnon. Uralla eteneminen ja osaamisen kehittäminen olivat tärkeimmät syyt jatko-opiskeluun. Vastaajat toivat esille YAMK-tutkintojen heikkoa tunnettavuutta ja sitä, että osa työnantajista arvostaa enemmän tiedekorkeakoulussa suoritettua maisterin tutkintoa.

Oman tieteenalaohjelman saamiseksi takaisin on tehty lukuisia aloitteita ja käyty neuvotteluja sekä Helsingin että Turun yliopiston edustajien kanssa.

Kliinisen laboratoriotieteen tieteenalaohjelma toimi Oulun yliopistossa vuosituhannen vaihteesta vuoteen 2014, jolloin se lakkautettiin Oulun yliopiston hallituksen päätöksellä. Sen jälkeen useimpien bioanalyytikoiden reitti on ollut hakeutua suorittamaan YAMK-tutkintoa tai tiedekorkeakoulussa terveystieteiden kandidaatin (180 op) ja maisterin tutkintoa (120 op) terveyshallintotieteessä tai hoitotieteessä ja osa on suorittanut terveydenhuollon opettajapätevyyden.

Oman tieteenalaohjelman saamiseksi takaisin on tehty lukuisia aloitteita ja käyty neuvotteluja sekä Helsingin että Turun yliopiston edustajien kanssa. Tämä työ jatkuu edelleen, koska työelämässä on tunnistettu tarve sekä YAMK-tutkinnon että tiedekorkeakoulututkinnon suorittaneille ammattilaisille. Esimerkiksi kunta-alan osastonhoitajista eläköityy vuoteen 2029 mennessä 49 %.

Myönteinen uutinen on se, että Helsingin yliopisto aloittaa terveystieteiden maisterikoulutuksen syksyllä 2023. Koulutus ei ainakaan vielä alkuvaiheessa vastaa bioanalyytikoiden oman tieteenalakoulutuksen tarpeisiin, mutta voi kehittyessään tarjota mahdollisuuden alakohtaisiin sisältöihin tai tutkintoon.

Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen arviointi

Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen arviointi toteutettiin vuosina 2020-2021. Se koskee sekä yliopisto- että ammattikorkeakoulutusta. Siinä tarkasteltiin järjestelmän vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Arviointi perustui valmiisiin palauteaineistoihin, korkeakoulujen itsearviointiin sekä haastattelu- ja työpajamateriaaleihin.

Arviointiraportin mukaan sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutus on maantieteellisesti kattava ja laaja-alainen, erilaisia tutkintoja on runsaasti. Opintotarjontaan tarvitaan koordinaatiota ja siirtymät korkeakoulujärjestelmästä toiseen kaipaavat kehittämistä.

Korkeakouluissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota tulevaan sote-uudistukseen ja sen tavoitteisiin sekä ottaa nämä huomioon opiskelijoiden osaamisen kehittämisessä sekä osaamistavoitteissa. Tarvitaan eri yksiköiden koulutus- ja tieteenalat ylittävää yhteistyötä sekä monialaisia koulutuskokonaisuuksia.

Alan koulutuksen työelämärelevanssi on arviointiraportin mukaan hyvä ja sitä tuetaan tutkinto-ohjelmissa eri tavoin. Tärkeimmät keinot työelämärelevanssin toteutumiseen ovat harjoittelu sekä työelämän edustajien osallistuminen opetussuunnitelmatyöhön.

Alan harjoittelupaikoilla on alueellisesti vaikeuksia tarjota riittävästi harjoittelupaikkoja ja ammattitaitoisia ohjaajia opiskelijamäärien kasvaessa. Suurissa kaupungeissa harjoittelupaikat ovat kilpailtuja, mutta sen sijaan pienillä paikkakunnilla haasteena on harjoittelijoiden saatavuus.

Sosiaali- ja terveysalan harjoitteluista noin 70 % on maksullisia, kustannukset ovat vuositasolla lähes kahdeksan miljoonaa euroa. Maan hallitus on esittänyt, että harjoittelumaksuista luovuttaisiin sote-uudistuksen yhteydessä. Sosiaali- ja terveysministeriön laatiman lakiluonnoksen mukaan sosiaali- ja terveysalan amk-tutkintojen harjoittelusta suoritettaisiin korvaus harjoittelupaikoille valtion varoista.

Ammattikorkeakoulut luopuvat nykyisistä harjoittelusopimuksista vuoden 2023 alussa, kun sote-palvelut siirtyvät hyvinvointialuille. Neuvottelut uusista maksuttomista sopimuksista ovat käynnissä.

Työvoiman saatavuus

Bioanalyytikkopulasta on keskustelu vuosien ajan ja useimmat ammattikorkeakoulut ovat lisänneet aloituspaikkoja. Koronapandemian jälkeen otsikoihin on noussut sotealan työvoimapula ja kesän aikana lähes päivittäin on voinut lukea uutisia ja yleisön osastokirjoituksia sosiaali- ja terveydenhuollon ylikuormituksesta.

Sosiaali- ja terveysministeriö päätti marraskuussa vuonna 2021 poikkihallinnollisesta ohjelmasta, jonka tehtävänä on löytää kestäviä ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuuden edellyttämän osaavan työvoimatarpeen kattamiseksi lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä alueelliset erot huomioiden. Ohjelma jakautuu seitsemään teemaan. Kullekin teemalle on laadittu toimenpidesuunnitelma sekä aikataulu.

Useimmat kaaviossa kuvatuista teemoista liittyvät myös koulutukseen ja koulutusjärjestelmään. Esimerkiksi kesällä 2022 Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus (JOTPA) myönsi valtionavustusta täydentäviä ja pätevöittäviä opintoja varten sosiaali- ja terveydenhuollossa. Metropolia Ammattikorkeakoulu sai Terveysalan ammattilaisten pätevöitymispolulle 636 000 euroa. Siinä ovat mukana myös bioanalytiikan sekä radiografian ja sädehoidon tutkinto-ohjelmat. Tarkoituksena on kehittää opintopolkua Valvirasta ammattiharjoittamisoikeutta hakeville Bachelor-tason tutkinnon suorittaneille. Työpaikat ovat alkaneet rekrytoida bioanalyytikoita ulkomailta, kun kotimaisen työvoiman saatavuus on heikentynyt.

Aiemmin SOTE-silta-hankkeessa on edistetty koulutuspolkua EU- ja ETA-alueiden ulkopuolella tutkinnon suorittaneille. Bioanalyytikon EU- tai ETA-alueiden ulkopuolella suoritetuissa tutkinnoissa on eroja suomalaiseen vastaavaan tutkintoon verrattuna. Käytännössä heiltä vaaditaan lähes aina opintojen täydentämistä. Bioanalyytikon ammatissa on kansainvälisesti erilaisia painotuksia. Yleisin ero suomalaisen ja ulkomailla suoritetun tutkinnon välillä on se, että ulkomailla tutkinnon suorittaneilta puuttuvat esimerkiksi preanalytiikan ja näytteenottotoiminnan sekä potilastutkimusten (kliinisen fysiologian, neurofysiologian ja isotooppilääketieteen tutkimukset) opinnot. Näytteenottotehtävistä ja potilastutkimusten tekemisestä huolehtivat ulkomailla useimmiten muut hoitoalan työntekijät, esimerkiksi sairaanhoitajat.

Työvoiman määrällinen kehitys

Keva on syksyllä 2020 julkaissut analyysimallin työvoimatarpeesta sekä niiden trendeistä kuntasektorille. Tuolloin kuntasektorilla oli 3 900 bioanalyytikkoa ja kaikkiaan työllisiä bioanalyytikoita oli 5 221. Vuonna 2020 kysyntä ylitti tarjonnan ja vajausta oli 15,2 %. Vuodelle 2025 ennustuksessa on 14,7 %:n ja vuodelle 2030 10,6 %:n vajaus. Vuoteen 2024 mennessä kunta-alalla työskentelevistä bioanalyytikoista jää eläkkeelle 755 ja vuoteen 2029 mennessä 1311 (33,6 %). Tällä hetkellä laboratorioissa työskentelee erityisesti preanalytiikan tehtävissä lähi- ja sairaanhoitajia. Vuoteen 2029 mennessä sairaanhoitajista 25 % ja lähihoitajista 32 % siirtyy eläkkeelle. Uusia bioanalytiikan opiskelijoita aloitti 291 vuonna 2021. Vuosina 2016–2020 bioanalyytikoita valmistui 942 ja viime vuonna 213. Mikäli koulutuksen läpimeno säilyy hyvänä, pitäisi jatkossa myös valmistuneiden määrän nousta. Olennaista työvoiman saannin kannalta on tietenkin myös, kuinka moni valmistuneista siirtyy työelämään ja pysyy siellä, joten pitovoimatekijät ovat merkityksellisiä. Sosiaali- ja terveysalan tutkintotavoitteet nousivat viime vuonna 28 %. Kaikki korkeakoulut ovat lisänneet bioanalyytikoiden aloituspaikkoja. Käytännössä tämä merkitsee haasteita esimerkiksi harjoittelupaikkojen saannissa ja käytännön opetustilanteiden järjestelyissä.

Lopuksi

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen siirtyy vuoden vaihteessa 21 hyvinvointialueelle, jonne myös henkilöstö siirtyy. Julkinen sektori tuottaa Suomen laboratoriopalveluista 90 %. Terveydenhuollon laboratoriopalveluiden kustannukset ovat vuositasolla miljardin luokkaa, kuvantaminen mukaan luettuna noin 1,5 miljardia. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista niiden osuus on 7–8 %. Väestön kasvavien terveystarpeiden, ikääntymisen ja uusien teknologioiden on arvioitu lisäävän kustannuksia vuositasolla noin 5 %. Minkälaisia muutoksia sote-uudistuksen myötä tapahtuu laboratorio- ja diagnostiikkapalveluissa ja minkälainen henkilöstö näitä palveluita tuottaa? Tiukkeneva julkinen talous edellyttää järkevien ratkaisujen hakemista.

Sosiaali- ja terveysala on murroksessa ja julkisessa keskustelun mukaan jopa kriisissä. Se koskee myös bioanalyytikoita ja alan koulutusta. Sosiaali- ja terveysalasta kirjoitetaan useimmiten kielteiseen sävyyn, joten se ei varmastikaan lisää hakijoiden kiinnostusta. Koronapandemian aikana terveydenhuollon laboratoriotyö sai näkyvyyttä, mutta miten bioanalyytikot hyödynsivät sitä? Pandemian vaikutukset näkyivät myös koulutuksen vetovoimaluvuissa. Bioanalyytikkokoulutukseen on edelleen kohtuullisen hyvin hakijoita, mutta ikäluokkien pienentyessä on tehtävä työtä riittävän hakijamäärän varmistamiseksi.

Tulevat hyvinvointialueet ja siellä tehtävät ratkaisut ovat merkityksellisiä laboratoriopalveluiden ja työntekijöiden kannalta. Työelämän, ammatillisten järjestöjen ja kouluttajien yhteistyötä tarvitaan vaikuttamistyössä ja päätöksenteossa, jotta meillä on jatkossakin korkeatasoiset laboratoriopalvelut sekä riittävästi ammattitaitoisia työntekijöitä niitä toteuttamassa.

Riitta Lumme, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Lähdeviitteet pyydettävissä sähköpostitse toimisto@bioanalyytikkoliitto.fi.