Kliinisen neurofysiologian osastolla työskentelevien hoitajien EEG-rekisteröintiosaaminen

TEKSTI Elina Linnavuori, Helena Leino-Kilpi ja Minna Stolt KUVA AdobeStock

Tutkimuksen lähtökohdat

Oikein toteutetut ja analysoidut laboratoriotutkimukset ovat ratkaisevan tärkeitä potilaan diagnoosin ja hoitopäätösten kannalta. EEG-tutkimus (elektroenkefalografia) on kliinisen neurofysiologian tutkimus, jossa rekisteröidään potilaan aivosähkökäyrää. EEG on tärkeä tutkimus epilepsian diagnosoimiseksi. Lisäksi sitä voidaan käyttää pitkittyneen epileptisen kohtauksen, status epilepticuksen tunnistamisessa. Kliinisen neurofysiologian erikoisalalla tutkitaan ääreis- ja keskushermoston sekä lihaksien toimintaa mittaamalla elimistön sähköisiä biosignaaleja.

Kliininen neurofysiologia (KNF) on ollut Suomessa yksi bioanalytiikan koulutuksen erikoisaloista vuodesta 1984 lähtien. Erikoisalan opetusta kuuluu bioanalytiikan perusopintoihin muutaman opintopisteen verran, vaihdellen eri ammattikorkeakoulujen välillä. Tämän lisäksi opiskelija voi syventää osaamistaan KNF-erikoisalasta käytännön harjoittelussa ja vapaasti valittavina opintoina. Bioanalyytikoiden lisäksi KNF-osastoilla työskentelee hoitajina myös esimerkiksi sairaanhoitajia, joiden tutkintokoulutukseen ei kuulu kliinisen neurofysiologian opintoja. Tarkkaa tietoa näiden ammattilaisten määrästä ei kuitenkaan ole saatavilla.

Kliinisen neurofysiologian osastolla työskentelevän hoitajan tehtäviin kuuluu koko EEG-tutkimuksen itsenäinen hallinta kliinisen neurofysiologian erikoislääkärin vastatessa tulosten tulkinnasta ja lausunnon antamisesta. EEG-rekisteröinnin suorittamiseen on olemassa erilaisia kansainvälisten tiedeyhteisöjen kuten International Federation of Clinical Neurophysiology (IFCN) sekä American Clinical Neurophysiology Society (ACNS) ja ammatillisten järjestöjen kuten American Society of Electroencephalographic Technicians (ASET) sekä International Organisation of Societies for Electrophysiological Technology (OSET) julkaisemia suosituksia EEG-tutkimuksen laadun ja yhdenmukaisten käytäntöjen varmistamiseksi.

Näiden EEG-suosituksien ja osaamisvaatimuksien mukaan EEG-tutkimuksen toteuttaminen voidaan jakaa kuuteen eri osa-alueeseen, joista EEG-tutkimuksen suorittajalla tulisi olla riittävät tiedot ja taidot toimiakseen oman alansa asiantuntijana. Nämä osa-alueet liittyvät 1) elektrodeihin, niiden asetteluun ja asianmukaiseen käyttöön, 2) laiteosaamiseen, 3) EEG-rekisteröinnin tekniseen suoritukseen huomioiden esimerkiksi erilaiset potilasryhmät 4) potilaan huomiointiin sisältäen potilaan turvallisuudesta huolehtimisen sekä ohjauksen, 5) EEG-signaalin tarkkailuun, missä hoitajan tulee tunnistaa EEG-signaalissa esiintyvät erilaiset artefaktit sekä yleisimmät tavanomaiset normaalit ja epänormaalit ilmiöt sekä 6) EEG-teoriaosaamiseen ja sen käyttöön tutkimuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Menetelmät

Tämä artikkeli perustuu Turun yliopiston hoitotieteen pro gradu -tutkielmaan. Tutkimuksessa pyrittiin saamaan tietoa Suomessa kliinisen neurofysiologian osastoilla työskentelevien EEG-rekisteröintejä suorittavien hoitajien koulutustaustasta ja osaamisesta sekä siihen yhteydessä olevista tekijöistä. Tutkimus oli kuvaileva poikkileikkausasetelmana toteutettu kyselytutkimus. Tutkimuksen aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä EEG-rekisteröintiosaamismittarilla Suomen neljän eri yliopistollisen sairaalan kliinisen neurofysiologian osastoilla työskenteleviltä KNF-hoitajilta, joiden työnkuvaan kuului EEG-tutkimusten tekeminen. Mittari koostui hoitajien itsearvioinnista sekä lyhyestä tietotestistä.

Tulokset

EEG-rekisteröintejä suorittava hoitaja

Kyselyyn vastasi 65 hoitajaa, jotka olivat koulutukseltaan sairaanhoitajia (n=34) sekä laboratoriohoitajia/ bioanalyytikoita (n=31), joilla oli keskimäärin 10 vuotta työkokemusta. Kliinisen neurofysiologian syventävät opinnot oli suorittanut kaikista vastaajista 26 %, laboratoriohoitajista/bioanalyytikoista opinnot oli suorittanut 49 % ja sairaanhoitajista 6 %. Vastaajista vain noin puolet oli siis saanut koulutusta alaan tutkintokoulutuksensa aikana. Kyselyssä tuli esiin, että työpaikoilla koulutusta EEG-rekisteröinneistä oli tarjolla ja suurin osa vastaajista olikin hyödyntänyt tätä mahdollisuutta. Vaihtelua kuitenkin esiintyi ilmoitetuissa koulutusmäärissä. Keskimäärin vastaajat osallistuivat osaston sisäiseen EEG-koulutukseen kaksi kertaa vuodessa. Työpaikan ulkopuoliseen koulutukseen vastaajista suurin osa ilmoitti osallistuvansa noin kerran vuodessa.

EEG-rekisteröintiosaaminen

Kliinisen neurofysiologian yksiköissä työskentelevät hoitajat arvioivat EEG-rekisteröintiosaamisensa kokonaisuutena korkeaksi. Vastaajat osasivat myös nimetä hyvin elektrodeja ja tunnistaa yleisimpiä artefakteja EEG-signaalista. Hieman matalammiksi hoitajat kuitenkin arvioivat oman EEG-teoriasaamisen.

Kliinisen neurofysiologian osastolla työskentelevien hoitajien koulutustausta vaihtelee, mikä korostaa työnantajan tärkeää roolia perehdytyksessä ja osaamisen varmistamisessa.

EEG-rekisteröintiosaamiseen oli yhteydessä vastaajan ikä ja työkokemus. Vanhemmat työntekijät, joilla oli kertynyt enemmän työkokemusta arvioivat osaamisensa paremmaksi kuin nuoremmat, vähemmän kokemusta omaavat työntekijät. Parempaan osaamisen arviointiin oli lisäksi yhteydessä kansainvälisiin EEG-suosituksiin perehtyminen sekä työpaikan ulkopuolisiin koulutuksiin osallistuminen. Testiosiossa EEG:hen liittyvän kirjallisuuden omatoiminen lukeminen oli yhteydessä parempaan artefaktien tunnistamiseen.

Johtopäätökset

Kliinisen neurofysiologian osastolla työskentelevien hoitajien koulutustausta vaihtelee, mikä korostaa työnantajan tärkeää roolia perehdytyksessä ja osaamisen varmistamisessa. Tuloksien perusteella voidaan todeta, että kokonaisuutena KNF-hoitajien perusosaaminen oli hyvää EEG-rekisteröintiin liittyvissä tiedoissa ja taidoissa, mutta EEG-teoriaosaamisessa koettiin puutteita. Tähän olisikin varmasti hyvä tarjota koulutusta jatkossa. Tulevaisuudessa EEG-rekisteröintiosaamista voitaisiin mahdollisesti kehittää tarjoamalla lisää kohdennettua koulutusta EEG:n perusteista esimerkiksi valtakunnallisesti yhtenevillä kliinisen neurofysiologian verkko-opinnoilla. Näistä hyötyisivät myös KNF-hoitajat, jotka eivät ole tutkintokoulutuksensa aikana suorittaneet kliinisen neurofysiologian opintoja.

EEG-rekisteröintiosaamiseen oli yhteydessä useita eri taustatekijöitä. Perehdytyksessä työnantajien olisi hyvä huomioida kansainväliset EEG-suositukset. EEG-rekisteröintisuosituksien tarkoituksena on antaa suuntaviivat laadukkaan EEG-rekisteröinnin toteutukseen. Ilman näitä suosituksia voi vääriä käytäntöjä päästä helposti syntymään. Lisäksi työnantajien on tärkeää mahdollistaa hoitajille työpaikan ulkopuolisiin koulutuksiin osallistuminen. Huomion arvoista myös on, että hoitajat, jotka lukivat omatoimisesti toisinaan tai usein EEG-kirjallisuutta, tunnistivat paremmin artefaktoja EEG signaalista. Tämä tuokin esiin myös työntekijän oman vastuun merkityksen osaamisensa kehittämisessä.

Tutkimuksessa käytetty mittari osoittautui luotettavaksi, mutta jatkossa on tarpeen laajentaa testiosiota tuomaan tarkempaa tietoa KNF-hoitajien teoriaosaamisesta ja EEG-signaalin tulkinnasta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yliopistoissa uuden tiedon tuottamisessa, ammattikorkeakouluissa koulutuksen kehittämisessä sekä työelämässä perehdytyksessä sekä henkilökunnan koulutuksen suunnittelussa.

Elina Linnavuori, Bioanalyytikko (AMK), TtM, tohtorikoulutettava, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto Helena Leino-Kilpi, THT, professori, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto, sivutoiminen ylihoitaja, VSSHP/TYKS Minna Stolt, TtT, dosentti, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

Lähdeviitteet pyydettävissä sähköpostitse toimisto@bioanalyytikkoliitto.fi.