Auta Lasta -lehti 2024-2025

Auta Lasta

Sisällys

Hyvinvoinnin savotalla................................................3

Meillä on tärkeä tehtävä .................................... 4

Veli Koskela -Alusta asti ja edelleen ...5

Sukulaissijoituksissa korostuu kiintymyssuhteen merkitys.......................................................................6

Jenni jokela tutkii Suomen lastensuojelun historiaa......................................................................7

Katja Castillosta tohtori..............................................7

Lapsiasiavaltuutettu alleviivaa työhyvinvoinnin merkitystä 8

Työhyvinvointia edistämässä...................................10

Vuosikymmen laadukasta varhaiskasvatusta Laululinnun päiväkodissa...........................................15

...................................................................16

Yhteistyöllä lapset ja nuoret samalle viivalle..........18

Minna rohkaisee perhehoitajia vanhempien kohtaamiseen.............................................................20

Heinäsalmikodin kesäreissu Tampereelle.................22

Uusi lapsiparkki Oulun Tuirassa.................................23

Terveiset presidenttiehdokkaille...............................24

...........................................................................24

Tessi-Hanke Heinäsalmikodissa...............................11 Harrastuksena piirtäminen........................................25

Opiskelijan mietteitä harjoittelusta Heinäsalmikodissa..................................... ................26

Työsuhdepyöräetu käyttöön

Auta Lasta ry:ssa.......................................................12

Sitoutuminen ruokkii sitoutumista..........................13

Merkittävä työympäristötyön tunnustus

Auta Lasta ry:lle........................................................14

Toimitus

Pertti Kukkonen

Toiminnanjohtaja

Auta Lasta ry

Kansikuvat: Heidi Hartzell

Johannes Lomma Ohjaaja

Auta Lasta ry

Nuorten päivä 14.9.2024...........................................29

Kuinka Nuorten päivän jatkoja vietettiin Discordissa verkkovälitteisesti? 28 Uusia työntekijöitä.....................................................30

Mulari Ohjaaja

Auta Lasta ry

Mustasaarentie 7 90510 OULU puh. 044 562 9800 autalasta@autalasta.fi www.autalasta.fi

Paino: PunaMusta Oy

Tuomo

HYVINVOINNIN SAVOTALLA

Kesällä nurmikkoa leikatessani kuuntelin elämänkertaäänikirjaa metsäkoneyhtiö Ponssen perustaja Einari Wigrenistä (Antti Heikkinen, Einari 2020). Einari oli köyhän perheen poika, joka suhtautui intohimoisesti metsätöihin. Jo neljätoistavuotiaana hän lähti isänsä kanssa hankkimaan ansioita savottatöissä. Kaarisahalla sahatut puut kuljetettiin tuolloin hevosreellä puutavaralanssille. Työ oli fyysisesti hyvin raskasta niin metsureille kuin hevosillekin. Einari haaveili aluksi moottorisahan ja myöhemmin traktorin hankinnasta. Näillä koneilla kun pystyi tekemään entistäkin tehokkaammin urakkaa. Haaveet toteutuivat Einarin urakoitua töitä niin paljon, että hän pystyi tienesteillään lopulta koneet hankkimaan.

Koneiden kanssa savottatöitä tehdessään Einari huomasi pienillä ratkaisuilla saavansa traktorinsa entistäkin paremmin metsätöihin soveltuvaksi. Itse hän ei osannut lisävarusteita traktoriin rakentaa, mutta tutuilta Vieremän pikkukylän miehiltä löytyi apua kehitystyöhön. Kun uusia rakennelmia testattiin savotalla tositoimissa, saatettiin käytännön kokemusten kautta keksintöjä kehittää edelleen. Vuosien saatossa Einarin ystäviensä kanssa kehittämä Ponsse -metsäkone osoittautui niin hyväksi, että sitä halusivat tilata käyttöönsä muutkin metsäkoneurakoitsijat, ja näin perustettiin Ponssen ensimmäinen tehdas. Tästä alkoi tarina, jonka seurauksena Ponssesta kasvoi maailman arvostetuin metsien monitoimikone.

”Mitenkä meellä männöö?”

Pertti Kukkonen, toiminnanjohtaja

Auta Lasta ry

Ponssen vahvuus oli siinä, että kone oli rakennettu vahvassa yhteydessä käytännön työhön metsäsavotoilla, vastoin kuin aikalaiset isojen tehtaiden piirustuspöydillä suunnitellut koneet. Ponssen kasvaessa Einari näki aina keskeisenä sen, että yksin, ilman osaavia työntekijöitä, ei synny maailman parasta metsäkonetta. Koneita ei myöskään rakennettu alusta loppuun omista osista, vaan joitain koneen osia ja komponentteja hankittiin toimiviksi havaituilta alihankkijoilta.

Johtajana Einari puhui Ponsse -perheestä. Tehtaan ilmapiiriä ja kunnianhimoista yhteistä tavoitetta vaalittiin joka tasolla. Einari oli usein sanonut, ettei Ponssella saa olla kahden kerroksen väkeä. Kirjan mukaan Einarin muistetaan suuttuneen vain pariin otteeseen. Tilanteet liittyivät huonon ilmapiirin lietsomiseen tehtaalla ja selkeisiin väärinkäytöksiin tai piittaamattomuuteen valmistusprosessissa ja markkinointityössä. Nämäkin purkaukset kuitenkin unohdettiin nopeasti, ja katse suunnattiin eteenpäin.

”Kyllä työ tiijättä. Tehkee niin kujin hyvä tulloo”.

Einarin ja Ponssen tarinaa kuunnellessani peilasin tätä yritystarinaa hyvinkin toisenlaiseen toimialaan eli meidän Auta Lasta ry:n järjestötoimintaan. Jotenkin koin yhteyttä Einarin ajattelun kanssa siitä, miten hyvä tulos syntyy. Meidänkin työssämme on aina lähdetty liikkeelle asiakastyön savotasta eli siitä, millaiset ilmiöt kulloinkin ovat haastaneet lapsia, nuoria ja perheitä. Ja parhaita asiantuntijoita savotalla ovat juuri lapset, nuoret ja perheet. Meidän osaavia metsäkonekuskejamme ovat lasten ja nuorten kanssa arkea elävät varhaiskasvattajat, ohjaajat ja kehittämistyön väki, sekä työtä mahdollistavat tukipalvelutehtävien ammattilaiset ja luottamushenkilöt.

Toimivat käytännöt ja uudet innovaatiot syntyvät harvoin ilman tutkittua tai koettua tietoa. Kannattaa kuulla ja oppia myös toisten tekemisestä. Asioita saadaan paremmin valmiiksi kumppaneiden kanssa yhteistyössä kuin yksin puurtamalla. Auta Lasta -väen keskuudessa vallitsee vahva keskinäisen kunnioittamisen ilmapiiri, ja jokaisen työkaverin erityisosaamiselle annetaan arvo ja kiitos. Eri mieltäkin meillä saa olla, ja on lupa antaa kriittistä palautetta kollegalle ja esihenkilöille. Mutta työasiat ovat työasioita, henkilökohtaisuuksiin ei koskaan mennä. Työyhteisössä tiedostetaan myös se, että työ ei ole koko elämä vaan kaikki vuorollamme elämme erilaisissa elämäntilanteissa siviilielämässä työn ulkopuolella. Selän takana työkavereista puhutaan mielellään hyvää, ja toiminta on kaikista haastavimmissakin tilanteissa hyvin ratkaisuhakuista.

”Myö halutaan pitää tämä oman porukan juttuna. Ponsse on meille niin kuin perheasia”

Kun Heinäsalmikodissa puolella työntekijöistä Auta Lasta -työsuhde on jatkunut yli kristallihääpäivän verran, voi kai meilläkin jo puhua Auta Lasta -perheestä. Ja vielä yksi tärkeä yhteinen asia. Ponssessa asiakkaat kestittiin aina hyvin. Heinäsalmen keittiö on paitsi Auta Lasta ry:n oman väen, myös asiakkaiden ja kumppaneiden suuressa arvostuksessa. Mainoslauseessa ”hyvä ruoka, parempi mieli” piilee jotain totuutta.

Tämän vuoden Auta Lasta -lehden teemana on työhyvinvointi. Mistä mahtaa kertoa se, että Auta Lasta ry:n mitattu eNps suositteluindeksi nousee erästä helsinkiläistä kollegaa lainatakseni Pohjois-Korealaisiin lukemiin? Toimiva ja hyvinvoiva työyhteisö ei synny eikä pysy itsestään. Se vaatii paitsi hyvinvointityön johtamista myös työntekijöiden sitoutumista positiivisen ilmapiirin rakentamiseen sekä oman ja yhteisen työn arvostamista. Einari halusi Ponssen olevan ”Semmonen tehas, missä ei oo työntekijöillä paha olla ja joka valamistaa muoliman ehottomasti parhaita mehtäkonneita”. Me Auta Lasta ry:ssä jaamme Einarin ajatuksen ja haluamme olla tekemässä maailman parasta lastensuojelua, varhaiskasvatusta ja kehittämistoimintaa.

Meillä on erityinen tehtävä

Monelle erityistä tukea tarvitsevista lapsista ja nuorista tie koulu- ja työelämään ei ole tasainen eikä mutkaton. Eikä se ole aina elämään yleensäkään. Oman paikan löytäminen voi vaatia suuriakin ponnistuksia. Tukea, kannustusta ja apua tarvitaan lähiympäristöstä. Onnistumiset ja ilo on välillä löydettävä pienistä asioista. Nuo ulkopuolisen silmissä pienet asiat ovat itse asiassa usein suuria, kun ne osataan asettaa oikeaan mittakaavaan.

Kehityksen ja uuden osaamisen perustana on tavoitteellisuus. Lapsen ja nuoren, tukiverkoston sekä opetushenkilöstön yhteinen, realistinen näkemys tulevaisuudesta on tärkeää löytää aina, kun suunnitellaan erityistä tukea tarvitsevan nuoren kouluja työelämäpolkua.

Kouluissa ja oppilaitoksissa tehdään päivittäin mittaamattoman arvokasta työtä monenlaisten haasteiden kanssa kamppailevien ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden ja opiskelijoiden ohjaamisessa, kasvattamisessa ja opettamisessa. Vaatimustaso pidetään realistisen korkealla, mutta samalla kannustetaan, tuetaan ja ohjataan askel kerralla kohti tavoitteita.

Yksin eivät koulut ja oppilaitokset kuitenkaan tästä tehtävästä selviä, vaan tarvitaan tukiverkko. Yhteiselle taipaleelle tarvitaan turvallisia, asiansa osaavia ja motivoituneita ihmisiä. Nämä ihmiset tulevat mm. kolmannen sektorin toimijoiden kautta tai yhteiskunnan muun palvelun toteuttamana. Kolmannen sektorin toimijoiden tehtävä on ensisijaisen tärkeä etenkin silloin, kun omien vanhempien tai huoltajien voimavarat eivät riitä tukemaan lasta tai nuorta vaikeiden aikojen kohdatessa. Tällaista tehtävää toteuttaa Auta Lasta ry erinomaisella tavalla.

Miksi tämän päivän koulu, siellä oppiminen tai puheissa esille nostettu oppimattomuus on saanut niin negatiivisen sävyn? Yksiselitteistä vastausta siihen ei varmastikaan ole, mutta pari taustalla olevaa seikkaa nostan esille.

Meidän on vanhempina katsottava peiliin. Lapset ja nuoret viettävät koulussa vain murto-osan ajastaan. Kasvatusvastuuta ei voi siis kokonaan vierittää kouluille. Meidän on hyvä miettiä, vastaako kasvatuksemme yhteiskunnan normistoa ja ovatko käyttäytymisen pelisäännöt selvät. Mikäli tässä on ristiriita kodin ja koulun välillä, menee opettajilla aika järjestyksen pitämiseen eikä opettamiseen, jonka kuitenkin pitäisi olla se varsinainen tehtävä. Rakkautta ja rajoja on edelleen varsin käyttökelpoinen kasvatuksen perusohje.

Toisaalta myös koulujen ja oppilaitosten on tarkasteltava opettamisen ja ohjaamisen sekä ennen kaikkea oppimisen tapoja. Vastaavatko käytettävät metodit tämän päivän oppijan kykyyn ja keinoihin omaksua asioita? Yritetäänkö tai joudutaanko oppijoita tasapäistämään liikaa? Meidän on tunnustettava, että osalle lapsista ja nuorista suurissa ryhmissä oppiminen on liian haastavaa ja he vievät siksi opettajan ajan ja huomion muiden oppijoiden kustannuksella. Erityisluokat ja -koulut ovat paikkoja, joissa oppimisen esteet voidaan kompensoida ja taata riittävä tuki opintojen etenemiselle. Miten asioita saadaan kehitettyä, miten voimme pyrkiä takaamaan lapsille ja nuorille hyvän tulevaisuuden ja oman paikan yhteiskunnassa? Perheiden ja vanhemmuuden tukeminen kasvatustehtävässä on tässä ajassa tärkein tehtävä. Tämä vaatii päättäjiltä viisautta ajatella pitkälle tulevaisuuteen ja meiltä kaikilta nuorten ja lasten kanssa toimivilta tahoilta yhteistyötä ja yhteistä isoa tavoitetta oman erityisen tehtävämme äärellä.

Hannu Koivula Toimitusjohtaja Ammattiopisto Luovi Oy

Veli Koskela - alusta asti ja edelleen

Vuonna 1927 syntynyt Auta Lasta ry:n perustajajäsen Veli Koskela on vaikuttanut suuresti mm. yhdistyksen toimitilojen rakennushankkeiden toteutumiseen. Lisäksi Koskela on toiminut Auta Lasta ry:n hallituksen puheenjohtajana, varapuheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä.

Auta Lasta ry:n perustajajäsen Veli Koskela on tehnyt yhdistyksemme hyväksi paljon ja ollut tavalla tai toisella mukana järjestön kehityksen eri vaiheissa vuosikymmeneltä toiselle. Iän mukana myös omaa toimintaa pitää mukauttaa, ja niin on tehnyt Koskelakin. Auta Lasta ry:tä hän ei kuitenkaan ole jättänyt, vaan on edelleen löytänyt keinon kantaa kortensa kekoon.

Koskelan nykyinen työnsarka lähti liikkeelle, kun näkövammakeskuksesta ohjeistettiin menemään Helsinkiin Annansilmään opintomatkalle. ”Ne sitten ajoivat minut sinne Helsinkiin. Olin siellä toista vuorokautta, ja sieltä sain ohjeet”, Koskela kertoo.

Paluujunaan astuessa oli mukaan tarttunut arvokas tuliainen. Kanssamatkustajien ihmeteltäväksi junan hattuhyllyllä nökötti ekomuovista taiteltu mustavalkoinen kori. ”Otin yhden korin mukaan, ja ajattelin, että tuo pitää Irja-vaimolle näyttää, että voisiko tämä tulla meillä kysymykseen. Irja nuuski ja katteli ja ihmetteli. Sitten hän hyväksyi, kun se kuuli, ettei tässä tarvitse liuotusvesiä käyttää, vaan kykenee taivuttelemaan käsin.”

Tuosta reissusta on aikaa jo toistakymmentä vuotta, ja siitä lähtien Veli Koskela on taitellut ekomuovista tehtyjä koreja vuodet läpeensä. Hän ei osaa sanoa, montako koria on yhteensä tehnyt, mutta hyvin todennäköisesti puhutaan tuhansista.

"Tämä on minun harrastukseni. Jossain vaiheessa valmistin myös kauppakasseja, mutta se on jäänyt. Korit ovat löytäneet paikkansa, jos mistäkin. Niitä on ollut mukana messuilla Helsingissä ja Turussa, lelulaatikoina päiväkodilla ja niitä on mennyt lähetystyön mukana Afrikkaa ja Intiaa myöten”, hän kertoo.

Koskela on ollut yhdistyksemme toiminnassa mukana pitkään, Annikki Raatikaisen ajoista lähtien. Raatikaisen hän muistaa jo lapsuudestaan. ”Minä tunsin Annikki Raatikaisen jo, kun hän oli Rantsilan Kärsämäen kylällä evankelistana. Silloin Raution Esko lähti hommaan mukaan. Tämä Rantsila ja Temmes, minun kotikyläni, ovat naapureita. Tältä ajalta tunsin Annikki Raatikaisen ja tiesin hänen työnsä. Hän kävi kotikylälläni Koskelassa pitämässä maalaiskodissa seuroja. Olen siis tuntenut hänet lapsesta asti. Sieltä se on pisto annettu minun sydämeeni.”

Koskela oli mukana silloinkin, kun Raatikainen aikoinaan muutti Ilmajoelta Ouluun. ”Raatikainen soitti minulle muutamana iltana ja kysyi talkooporukkaa muuttoa varten. Kolme kaveria meitä lähti. Raatikainen oli jo vuokrannut ensimmäisen tilan Pateniemestä. Sieltä sitten muutettiin ensin Välivainiolle, kunnes muutettiin Uusikadulle.”

Kaikki muutot hoidettiin samalla porukalla. Koskela painottaa, että lopulta Hietasaareen saadut tilat eivät olleet itsestäänselvyys, vaan sinne on päädytty monen mutkan kautta. Pienen hetken Auta Lasta ry on toiminut Muhoksellakin paikallisen koulun tiloissa.

”Jos otetaan vielä tämä hengellinen puoli esiin, niin se on ollut se, mikä minut on vetänyt tähän hommaan mukaan. Auta Lasta ry:llä on alun pitäenkin ollut synnynnäisiä asiantuntijoita. Koivukankaan Otto aikoinaan avitti eteenpäin, kun Kajaaninkadulle tehtiin se niin sanottu Puusaalemi, jonka minä nuorena rakennusmestarina suunnittelin. Otto kehotti silloin jatkamaan. Siellä on ollut tämän yhteisen asian puolesta puhujia paljon matkan varrella.”

”Kun arkkitehti Torvikosken kanssa suunniteltiin Uudelle kadulle alkuperäistä rakennusta, niin silloin kaupunginjohtaja ensimmäisenä kysyi, että `mitä nämä ovat nämä helluntalaiset. Ovatko ne juutalaisia? ´ Torvikoski oli sanavalmiimpi kuin minä, ja sanoi, että `suomalaista tavallista kadunväkeä me ollaan´ Tämän jälkeen kaupunginjohtajakin vakavoitui. Kyllä tällä yrityksellä on siunauksensa ollut. Minä olen alusta alkaen ollut jotenkin otettuna tähän Auta Lasta yhdistykseen. Nyt teen peeärrää näitten korien muodossa”, Koskela sanoo.

Koskelan haastattelu ja teksti: Johannes Lomma Kuvat: Pertti Kukkonen, Johannes Lomma

Kaisa Vuolukan väitöskirjatutkimus: Sukulaissijoituksissa korostuu kiintymyssuhteen merkitys

Väitöskirjatutkimuksessani tarkastelin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden arviointi- ja päätöksentekotyötä, kun lapsen sijoitusta harkittiin sukulaisperheeseen. Arvioinnissa ja päätöksenteossa korostuvat kiintymyssuhde- ja traumateoreettiset näkökulmat sekä sosiaalityöntekijöiden yksilölliset perustelut sijoittaa lapsi sukulaisille. Keskeisenä tuloksena esiin nousi kiintymyssuhteen arviointi ja merkitys, kun lapsen sijoitusta perustellaan sukulaisperheeseen.

Perhehoito on osa sijaishuoltoa ja sukulaissijoitus yksi perhehoidon muoto. Sukulaisten mahdollisuus huolehtia lapsesta konkretisoituu tilanteissa, joissa lapsi tarvitsee lastensuojelullista tukea tilanteissa, joissa hän ei voi asua omassa perheessään vanhempiensa luona. Aina kyseessä ei ole lapsen huostaanotto vaan sukulaissijoitus voi toteutua myös esimerkiksi erilaisin huoltojärjestelyin.

Sosiaalityöntekijöiden työskentelyä ohjaa toive, että lapsi pääsisi sukulaissijoitukseen

Tutkimuksessani olin kiinnostunut siitä, millaista tietoa sosiaalityöntekijät keräävät arviointi- ja päätöksentekoprosessin tueksi ja millä tavoin lapsen etua perustellaan. Tietoa kerättiin ja analysoitiin laajasti lapsen, vanhempien ja sukulaisten tilanteesta sekä perheen tai suvun erilaisista suhteista.

Sosiaalityöntekijät etsivät lähtökohtaisesti sellaisia tekijöitä, joiden perusteella lapsi voitaisiin sijoittaa läheis- tai sukulaisperheeseen. Parhaimmillaan sukulaissijoitukset edistävät lapsen hyvinvointia, kun hän saa asua läheisten luona, ehkä tutussakin kodissa ja tavata vanhempiaan. Sosiaalityöntekijät tulkitsivat suvun olevan kiintymyksen tarjoajana ylivoimainen ja lyhytkin sijoitus läheisen luona voi olla lapselle merkityksellistä. Lähtökohtaisesti kyseessä ovat suvun vetovoimatekijät, jotka vetävät lasta suvun piiriin, kun läheisistä löytyy ihmisiä, jotka haluavat auttaa lasta ja hänen vanhempiaan. Lapsen hyvinvointia voi kuitenkin haastaa aikuisten suvun suhteista ja kokemuksista kumpuavat ristiriidat.

Tutkimus toi kuitenkin esille myös tilanteita, ettei lasta sijoitettu sukulaisille. Tällöin sosiaalityöntekijät arvioivat riskitekijät sellaisiksi, ettei lapsen etu pääse toteutumaan sukulaissijoituksessa, vaan lapsi tarvitsee esimerkiksi tuekseen ammatilliset sijaishuollon raamit. Myös sukulaisten oma tilanne saattoi olla sellainen, ettei heillä ollut mahdollisuutta huolehtia lapsesta pitkäjänteisesti omista lähtökohdistaan käsin. Toisaalta sukulaissijoituksissa sosiaalityöntekijät ovat valmiita joustamaan esimerkiksi sijoitukseen liittyvistä periaatteista tai sukulaisten ikä tai terveydentila eivät saa päätöksenteossa samanlaista painoarvoa kuin esimerkiksi adoptiolainsäädännössä.

kirjoittaja Kaisa Vuolukka toimii Auta Lasta ry:n kehittäjäsosiaalityöntekijänä ja Kokkolan yliopistokeskuksen yliopiston opettajana ja tutkijatohtorina.

Sukulaissijoitusten arviointi- ja päätöksenteko vaativat sosiaalityöntekijöiltä vahvaa asiantuntijuutta lapsen edun määrittelyssä. Siinä korostuvat niin lainsäädännölliset, ideologiset kuin yhteiskunnalliset periaatteet hyvän lapsuuden turvaamiseksi.

Kaisa Vuolukan väitöskirjan pysyvä osoite: https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/66173

Artikkelin

Jenni Jokela tutkii Suomen lastensuojelun historiaa

Suomen lastensuojelulain surullinen tausta

”Köyhänkin lapsi on ihminen” totesi kansanedustaja Anni Huotari Suomen ensimmäisen lastensuojelulain valmistelua koskevassa eduskunnan istunnossa vuonna 1935. Toteamusta edelsi sekä lehdissä että eduskunnassa käyty kiivas keskustelu 9-vuotiaan Elias Vehkalammen tapauksesta, jossa sen aikainen lastensuojelun asiakas menetti henkensä sijaishuoltopaikassaan viranomaisten lakimääräisten velvollisuuksien laiminlyömisen seurauksena vuonna 1931.

Oikeushistoriallinen pro gradu -tutkimukseni osoitti, että Eliaksen kuolema on kansallisen lastensuojelun oikeudellistumiselle merkittävä. Hänet löydettiin sijaisperheestään kuolleena, pahoinpideltynä ja mädäntynyt linnunraato kurkkuunsa tungettuna. Köyhän huutolaislapsen surullinen kohtalo kosketti ensi kertaa kaikkia yhteiskuntaluokkia. Erityinen lastensuojelulaki nähtiin vastauksena epäkohtiin.

Ensimmäisellä säädetyllä lastensuojelulailla on pyritty puuttumaan samaan ongelmaan kuin nykyiselläkin: estämään Eliaksen kohtalon kaltaiset tragediat. Siinä ei ole kuitenkaan vuosikymmenten saatossa onnistuttu, kuten Vilja Eerikan ja Milo-pojan tapaukset ovat osoittaneet. Työnimeä ”Kova on köyhän lapsen kohtalo” kantava väitöskirjaprojektini tulee syventymään tähän lastensuojelun rakenteellisen problematiikkaan ja sen historiaan.

Jenni Jokela, OTM

Turun Veturointi-toiminnan kokemusasiantuntija

Jenni Jokelan ”Köyhänkin lapsi on ihminen” -pro gradun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBNfi-fe2022080552990

29.11.2024 väitteli tohtoriksi Oulun yliopistossa kasvatustieteen maisteri Katja Castillo aiheella: Etiikka on saman kyseenalaistumista. Opettamisen etiikan uudelleenajattelua Emmanuel Levinasin kanssa"

"Katja Castillo tutki väitöskirjassaan opettamisen etiikkaa perehtymällä 1900-luvulla eläneen ranskanjuutalaisen filosofin Emmanuel Levinasin ajatteluun. Tutkimuksessa tarkasteltiin kasvatuksen eettisyyttä opettajan ja oppilaan välisessä suhteessa ja opettamisen ilmiössä."

Auta Lasta ry:ssa Katja on tunnettu mm. yhdistyksen hallituksen pitkäaikaisena jäsenenä.

Katja Castillon väitöskirjan pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202410236432

Katja Castillosta tohtori Katja väitöstilaisuudessaan 29.11 2024

Jenni luennoimassa Tampereen lastensuojelupäivillä 2024

Kuva: Miika Neulaniemi

Lapsiasiavaltuutettu alleviivaa työhyvinvoinnin merkitystä

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen näkee lastensuojelussa työskentelevien työhyvinvoinnin kriittisen tärkeänä asiana, joka vaikuttaa olennaisesti myös lastensuojelun asiakkaisiin. ”Työhyvinvointi on työn tärkeimpiä elementtejä. Työntekijät ovat rakentamassa lapsen arkea. On siinä iso ero, jos lapsen arjessa onkin joku, joka ei voi työssään hyvin eikä sitten sitoudu kasvatus ja hoivatyöhön”, hän sanoo.

Pekkarisen hoksauttaa, että Kevan tekemien tutkimusten mukaan sosiaalialalla työskentelevät ovat kuitenkin usein tyytyväisiä ja hyvinvoivia, vaikka julkinen keskustelu ei ehkä tätä väitettä tuekaan. ”Mediassa keskitytään tarpeettoman paljon negatiiviseen puoleen. Monesti sosiaalialalla ihmiset ovat unelmatyössään, ja saavat tehdä oikeasti tärkeää ja merkityksellistä työtä. Myös omasta työstäni voin sanoa, että on helpompi edistää lasten oikeuksia kuin vaikkapa turkistarhausta.”

Perinteisten työhyvinviointiin vaikuttavien tekijöiden, kuten työilmapiirin ja psyykkisen kuormituksen, lisäksi Pekkarinen painottaa työturvallisuuden tärkeyttä lastensuojelutyössä. ”Turvallisuus on hyvin merkittävä asia, koska väkivallan uhkaa on lastensuojelussa enemmän muin monissa muissa ammateissa. Myös omat vaikutusmahdollisuudet työssä, työvuorolistoista työnsisältöön asti, ovat olennainen osa työhyvinvointia. Lastensuojelussa vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin rajatut ja lainsäädäntö hirveän normitettua. Kun rajataan lapsen tai aikuisen perusoikeuksia, on vastuu työssä suuri ja täten on toimittava kaikkien sääntöjen ja rajoitusten mukaisesti.”

Pekkarinen painottaa työhyvinvoinnin tärkeyttä myös lasten ja nuorten näkökulmasta. ”Lapset ovat tosi tarkkanäköisiä ja osaavat lukea aikuisten tunnetiloja, mikä on ollut evoluution kannalta elintärkeä keino. Lapsilta on vaikeaa piilottaa väsymystä, kyllästyneisyyttä tai ärtymystä.” Pekkarinen sanoo lasten aistivan samalla tavalla myös laajempaa yhteiskunnallista ilmapiiriä, mikä voidaan havaita niin lastensuojelun kuin koulujen puolella, myös lainsäädännössä. ”Kielteinen medianäkyvyys on osaltaan ollut aiheuttamassa tätä neuroottista lainsäädäntöä. Kouluissa puhelimien käyttöön pitää jo säätää lakeja, vaikka kyseessä on ihan peruskasvatukseen liittyvä asia. Totta kai lapset aistivat ilmapiirin myös tällä tasolla ja reagoivat siihen.”

Kysyttäessä, mistä yhdeksi lastensuojelulaitosten ongelmakohdaksi nykyään nostettu tiheä henkilökunnan vaihtuvuus joissain laitosyksiköissä johtuu, vastaa Pekkarinen kyseen olevan niin sanotusta Matteus-efektistä: ”Hyvä tulee hyvän luokse. He, jotka ovat valmiita sitoutumaan, pyrkivät sellaisiin paikkoihin, joissa muutkin sitoutuvat. Ne paikat, joilla on huonompi maine, joutuvat tyytymään väliaikaisiin työsuhteisiin, mikä osaltaan aiheuttaa myös lasten oireilua. Tämä on vaikea kierre, jonka pysäyttäminen vaatii napakkaa johtamista. Näissä tilanteissa helposti syyllistetään lapsia, vaikka kyse ei ole pelkästään siitä, että lapset ovat vaikeahoitoisia.”

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen

Pekkarinen viittaa tutkimuksiin, joita on tehty vanhustenhuollosta: ”Niissä vanhustenhuollon yksiköissä, joissa työhyvinvointi oli heikkoa, käytettiin enemmän lepositeitä, lääkkeitä ja rajoitustoimenpiteitä. Vanhusten huollosta tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että tällainen ilmiö johtuu työhyvinvoinnista. Vaikka asiakaskunta olisi samantasoista, niin yksiköillä on eroja.”

”Negatiivisen kierteen pysäyttäminen vaatii johtoa, joka osaa kiinnittää huomiota nimenomaan työhyvinvointiin, ja osaa antaa vapauksia työntekijöille. Sitä kautta osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuden tunne kasvaa, ja se on meille kaikille tosi tärkeää.” Pekkarisen mukaan on vaikea sanoa, kumpi lastensuojelussa on tullut ensin, haastavat asiakkaat vai henkilökunnan väsymys. Hän uskoo silti vanhustenhuollossa tehtyjen tutkimusten antavan osviittaa myös lastensuojelun puolelle.

Pekkarinen jatkaa toteamalla, että todella vaativille lapsille pitäisi perustaa ihan omat yksiköt, mutta toistaiseksi lastensuojelulaki ei tarjoa tällaista mahdollisuutta. ” Vaikka moni yksiköistä nykyään haluaa profiloitua erityisyksiköiksi, niin lainsäädännöllisesti erityisyksiköitä ei ole olemassa. Niillä on ihan samat työkalut kuin muillakin. Sitten sinne otetaan tosi vaativia lapsia ja ilmoitetaan, ettei pärjätä.” Pekkarinen toivoo esityksen uudesta lastensuojelulaista tulevan jo vuoden päästä. Hän uskoo, että erityisyksiköitä koskevat tarpeelliset muutokset on sisällytetty uuteen lakiin.

Lopuksi Pekkarinen heittää kannustavasti pallon yksilölle. ”Jokainen on itse loppupeleissä vastuussa siitä, minkälainen työntekijä on. Kannattaa aina miettiä, mitä tuo mukanaan huoneeseen. Kyllä lastensuojeluala on erityinen. Sen tärkeyttä ja merkitystä ei kyseenalaista kukaan. Toivon, että lastensuojelussa työntekijät uskaltaisivat olla ylpeitä työstään. Ja mediassakin tuotaisiin esille enemmän positiivisia puolia, joita on paljon”, hän sanoo.

Pekkarisen haastattelu ja teksti: Johannes Lomma Kuva: Mediapankki/Lapsiasiavaltuutettu

Auta Lasta ry

Jokainen lapsi, nuori ja perhe kokee elämänsä hyväksi ja turvalliseksi Kotia lähellä vuodesta 1969

Autamme lapsia, nuoria ja perheitä elämänpolun eri vaiheissa. Lähimmäistä rakastaen

Eteenpäin suunnaten

Työhyvinvointia edistämässä

Mistä rakentuu sinun työhyvinvointisi? Ehkä merkityksellisestä työstä, hyvistä työkavereista, reilusta esihenkilöstä, hyvästä fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Ehkä vaikutusmahdollisuuksista, työn joustoista, ihanista asiakkaista, selkeästä johtamisesta, kuulluksi tulemisen tunteesta, yhteisöllisyydestä. Listaa voisi jatkaa ja se on jokaisella omanlaisensa.

Työhyvinvoinnin kokonaisuudessa on asioita, joihin voimme itse vaikuttaa, joihinkin tarvitsemme työkavereiden ja työyhteisön tukea, ja on asioita, joille voi vain nostaa hattua ja todeta, että tälle ei juuri nyt voi mitään tehdä. Jos kokonaisuus toimii, voi todeta, että töissä on hyvä olla ja energiaa jää vielä vapaa-ajallekin. Työhyvinvointi heijastuu työntekijään itseensä ja hänen läheisiinsä, työkavereihin ja yrityksen imagoon sekä myös siihen, miten kohdata asiakkaita, lapsia ja nuoria sekä heidän läheisiään. Siksi liikutaan isojen asioiden äärellä.

ESR-rahoitteisessa Tessi- Työhyvinvoinnin edistäminen sijaishuollossa- hankkeessa herätellään Tie hyvinvointiin tapaamisissa työntekijöitä pohtimaan omia voimavaroja ja etsimään ratkaisuja oman työhyvinvoinnin edistämiseen. Toiminta on ryhmämuotoista, mutta yksilökeskeistä – jokainen työntekijä valitsee itse ne asiat, joiden avulla juuri nyt haluaa edistää omaa työhyvinvointiaan.

Hankkeessa kehitetään ja testataan myös uutta työyhteisötason toimintamallia työhyvinvoinnin edistämiseksi. Tavoitteena on, että joku työntekijöistä jatkossa pitäisi esillä työhyvinvointiin liittyviä asioita omassa työyhteisössään. Hankkeessa näille työyhteisön Tsemppareille luodaan materiaalia, jonka avulla he voivat nostaa erilaisia teemoja yhteiseen keskusteluun ja toimintaan. Hankkeessa on muutamia pilotti-Tsemppareita, joiden kanssa toimintaa työstetään, jotta siitä saadaan erityisesti lastensuojelun sijaishuollon yksiköihin sopiva kokonaisuus. Toiminta on herättänyt mukavasti kiinnostusta yrityksissä.

Minna Mettovaara ja Tarja Tuovinen-Kakko iloitsevat siitä, että Tessi-hankkeessa mukana olleessa Heinäsalmikodissa on työssään viihtyviä työntekijöitä. Tie hyvinvointiin ryhmissä oli kannustava ja lämmin ilmapiiri. Osallistujien vahva ammatillinen osaaminen ja pitkä kokemus lastensuojelutyöstä toivat keskusteluihin syvyyttä ja arvokaita näkemyksiä.

Tekstit: Marja Vanhala , Varpu Wiens, Minna Mettovaara ja Tarja Tuovinen-Kakko Kirjoittajat ovat Tessi - Työhyvinvoinnin edistäminen sijaishuollossa –hankkeen työntekijöitä

Tessi-Hanke Heinäsalmikodissa

Keväällä 2024 Heinäsalmikodin henkilökunnalla oli mahdollisuus osallistua Tessi-hankkeeseen, jonka tavoitteena on lastensuojelun sijaishuollon työntekijöiden hyvinvoinnin ja jaksamisen parantaminen edistämällä terveellisiä elintapoja ja mielen hyvinvointia. Hankkeen päätoteuttaja on Oulun Diakonissalaitoksen säätiö sr. ja osatoteuttaja Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.

Heinäsalmikodista ryhmään ilmoittautui neljä ohjaajaa. Ryhmässä jokainen osallistuja asetti itselleen oman työhyvinvointia tukevan tavoitteensa, jota kohti loppukevään ajan pyrittiin. Tavoitteet pyörivät paljolti liikunnan, ravinnon ja unen ympärillä. Toiset onnistuivat tavoitteessaan paremmin kuin toiset, mutta kaikki kuitenkin saivat jotain tehtyä. Yksi ryhmään osallistuneista oli Tuomo Mulari, joka kertoo kokemuksen olleen antoisa.

”Kyllä se mulle teki hyvää. Elämänlaatu on parantunut”, hän sanoo. "Minulle Tessi-tapaamiset oli ehkä sellainen kaivattu starttimoottori niille asioille ja toimenpiteille, joita oli kyllä jo itsekseen ajatellut to do -listalle, mutta joiden toteutus oli jäänyt roikkumaan. Tapaamissa sai myös kuulla työkavereiden ajatuksia työssä jaksamisesta."

Tuomon tavoitteena oli liikunnan lisääminen. Tavoitteeseen on päästy, kirkkaasti. Hän kertoo liikunnan lisäämisen vaikuttaneen myös muihin jaksamista edesauttaviin tekijöihin, kuten parempaan unen saantiin ja vuorotyön aikatauluista palautumiseen. Tuomo toteaa Auta Lasta ry:n tarjoavan työntekijälleen hyvän kattauksen jaksamista ylläpitäviä ja parantavia työkaluja, kuten Epassi, pyöräetu ja työnohjaukset.

Projektin alkamisen jälkeen Tuomo on pyöräillyt reilut 4000 kilometriä eikä vauhti näytä hiipumisen merkkejä. Pisin yhteinäinen lenkki on ollut 72 kilometriä. Tulevien vuosien tavoitteksi hän ilmoittaa työmatkojen taittumisen kesät ja talvet pyörällä nykyiseen malliin ja ensikesäksi suunnitteilla on hieman pitempää pyöräreissua, ehkäpä reissu Oulusta lapsuuden maisemiin Suomussalmelle. "Useampia vuosia sitten tuli pyöräiltyä hyvinkin paljon, mutta pyöräily loppui melkolailla kokonaan polveen tulleen kipuilun takia. Mutta nyt pikkuhiljaa ja päivä kerrallaan kokeillaan josko se polvikin kestäisi"

Mularin haastattelu ja teksti: Johannes Lomma Kuvituskuva: Tuomo Mulari /Photoshop Ai

Ari Sulasalmi aloitti Heinäsalmikodissa syksyllä 2006. Ari kertoo heti huomanneensa talossa vallinneen yhdessä tekemisen hengen ja yhteisen työskentelyfilosofian, johon oli helppo mukautua. ”Aika pian alkoi tuntua, että voisi olla pitempäänkin. Olen ollut erittäin tyytyväinen valintaan”, hän sanoo. Ari kiittää eritoten Heinäsalmikodin yhteisiä arvoja sekä hyviä esihenkilöitä. ”Täällä on myös mahdollisuus kehittää itseään. Heinäsalmen henki on tulevaisuuteen katsova, ja tietenkin lapsukaiset ihania.”

Jutta Jaakkola palkattiin Heinäsalmikotiin töihin kesällä 2006, kesken harjoittelun. Siitä lähtien hän on ansiokkaasti työskennellyt lastenkodin pidettynä ohjaajana, eikä suunnittele tulevaisuudessakaan vaihtavansa maisemaa. ”Ihan koko ajan ei harmita. Työkaveritkin on kivoja, niin onhan täällä mukavaa.”

Yli 15 vuotta Auta Lasta ry:n riveissä:

Työsuhdepyöräetu käyttöön Auta Lasta ry:ssa

Vuodesta 2024 lähtien Auta Lasta ry on tarjonnut henkilöstölleen mahdollisuuden hankkia työsuhdepolkupyörä. Eli käytännössä työntekijä voi hankkia itselleen uuden laadukkaan pyörän ja maksaa sen vuosien saatossa minimaalisella kuukausiveloituksella samalla hieman verovähennyksiä saaden. Useampi on tarttunut tähän tilaisuuteen, ja työpaikan pihaan on kuluneen vuoden aikana rullailtu mitä hienoimmilla polkuvälineillä. Muun muassa yhdistyksen toiminnanjohtaja Pertti Kukkonen on polkea sivaltanut 45 kilometrin työmatkansa Muhokselta Hietasaareen jo pariin otteeseen. Monet pyörän hankkineista laittoivat itselleen sähköpyörän, mutta pysyipä joku myös perinteisessä puhtaalla lihasvoimalla liikkuvassa menopelissä.

”Uusi pyörä on ihan täysin eri maailmasta kuin se vanha rotisko, josta viimeisellä työmatkalla hajosi jo vaihteistokin ja kotimatka kesti tunnin noin 13 minuutin sijaan”, kertoo pyöräedun erittäin tyytyväisenä vastaanottanut Tuomo Mulari. ”Vanha pyörä hajosi perjantaina, mutta onneksi heti maanantaina sain uuden. Nyt, kun on hyvä ja hyvänhintainen pyörä, niin sitä tulee huollettuakin paremmin.” Giantin Revolt-mallin pyörän hankkinut Tuomo kertoo jopa pidentäneensä työmatkaansa pyöräilynautinnon lisäämiseksi. ”Töihin ajan vaadittua pidempää reittiä. Pyörässä on kaikki säädöt laitettu viimeisen päälle omiin mittoihini sopivaksi, ja sillä voi hyvin ajaa niin maantiellä kuin soralla ja maastossa".

Perhehoidon koordinaattori Ella Takkulalla työsuhdepyörä on ollut ahkerasti käytössä niin työmatkoilla kuin vapaa-ajalla. ”Siinä saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun hoituu työmatka ja harrastus samalla”, Ella toteaa. Hänen pyöränsä malli on Ghost E-riot AM CF advanced. Ella on ollut valintaansa tyytyväinen. ”On hyvä pyörä. Hiilikuiturungot ja kaikki. Kilsoja on tullut jo päälle toista tuhatta.”

Kalle Riiste innostui pyöräedusta, koska halusi itselleen paremman polkupyörän, jolla voisi ajaa myös talvisin. Tavoitteena Kallella oli päästä liikkumaan työmatkansa pyöräillen ja näin mies on myös tehnyt. ”Kaikkiin vuoroihin yövuoroja lukuun ottamatta tulee pyöräiltyä. Tähän mennessä kilsoja on kertynyt noin 1200”, hän sanoo. Kalle osti itselleen sähköpyörän. Tarkemmin sanottuna malli on Giant Talon e+ 1. Kalle kehuu pyörää hyväksi, mutta on huomannut sähköavusteisuuden valuvan osittain hukkaan Pohjois-Pohjanmaan tasaisilla teillä. ”Oulun maastot ovat sen verran helppoja, että sähköavusteisuuden takia saa polkea aika leppoisasti. Mutta eipä tarvitse käydä töissä suihkussa, kun tulee uudella pyörällä. Vanhan kanssa olin aina aivan hiestä märkä.”

Sitoutuminen ruokkii sitoutumista

Veera Kukkosen opinnäytetyö Heinäsalmikodin sitouttavista tekijöistä

Veera Kukkosen keväällä 2024 valmistuneessa opinnäytetyössä tutkitaan sijaishuollon työhön sitouttavia tekijöitä. Siemen Kukkosen tutkimukseen kylvettiin jo vuonna 2021, kun hän oli kesätöissä Auta Lasta ry:n toimistossa. Hän kertoo tällöin viettäneensä ruoka ja kahvitauot Heinäsalmikodin henkilöstön kanssa ja kiinnittäneensä heti huomiota henkilökunnan hyväntuulisuuteen ja yleiseen ilmapiiriin. Tämä oli ilmeisesti tehnyt Kukkoseen jonkinasteisen vaikutuksen. Hän kuvaa kokemustaan opinnäytetyönsä johdannossa: ”Yksikön työntekijät tulivat poikkeuksetta hymyssä suin työvuoroon, vaikka kesä oli kauneimmillaan. Jopa muutama lomalainen poikkesi kahvitauon aikaan kollegoja moikkaamaan.

Kahvipöytäkeskusteluissa kävi myös ilmi, että eräs oli vaihtanut parempipalkkaisesta työstään Heinäsalmikotiin, eikä ollut katunut sitä vielä kertaakaan. Henkilökunta kertoi muutenkin viihtyvänsä erittäin hyvin työssään. En ollut törmännyt vastaavaan ilmapiiriin koskaan aikaisemmin.” Tästä intoutuneena Kukkonen halusi tietää, miksi työntekijät viihtyvät niin hyvin Heinäsalmikodissa. Tarkemmaksi tutkimustehtäväksi muodostui selvittää, mitkä tekijät sitouttavat työntekijöitä Heinäsalmikodin sijaishuollon yksikössä.

Aineiston tutkimukseen Kukkonen keräsi haastattelemalla kuutta Heinäsalmikodin työntekijää ja yhtä esihenkilöä. Tutkimustuloksissa nousi esiin useampia sitoutumiseen vaikuttavia seikkoja, joista toiset olivat osalle haastatelluista tärkeitä, osalle toiset. Yhtä ainoaa selittävää tekijää ei sitoutumiselle löytynyt, vaikkakin työyhteisö ja siellä vallitseva hyvä huumori koettiin tärkeänä edellytyksenä töissä viihtymiselle. Myös se, että toisetkin sitoutuvat työhön, oli tärkeää. Näiden lisäksi opinnäytetyössä tarkasteltiin Heinäsalmikodin työntekijöiden sitouttavia tekijöitä monesta eri näkökulmasta, joita olivat: uudistuminen, työtehtävät ja työn sisältö, työnantajakuva, johtaminen, työn joustavuus, palkkaus ja edut, kehittymismahdollisuudet ja tulevaisuudennäkymät. Samoista näkökulmista tarkasteltiin myös sitouttamista haastavia tekijöitä.

Tutkimuksen perusteella Heinäsalmikodin henkilökunta on poikkeuksellisen sitoutunut työhönsä. Kukkonen kuvaa asiaa hienosti työnsä päätelmässä: ”Työyhteisön vaikutus sitoutumiseen on merkittävä. Yksikkö on kuin toinen koti, ei pelkästään nuorille, vaan myös henkilökunnalle. Väitteenä tämä kuulostaa liioitellulta, mutta useampi työntekijä tosiaan kuvasi näin työpaikkaansa. Töissä ei vain käydä, siellä viihdytään. Huumori yhdistää ja helpottaa työn kuormittavuutta. Ilot ja surut jaetaan ja ollaan valmiita rientämään apuun, kun toinen sitä kaipaa. Jokaisen haastateltavan mukaan töihin on mukava tulla, mikä puhuu sekin puolestaan.

Sisäinen työnantajakuva on vahva. Henkilöstö uskoo työskentelevänsä alan parhaalla työnantajalla. Tietyt heikkoudet, kuten palkkaus, tunnistetaan. Silti jokainen piti Heinäsalmikotia kokonaiskuvaltaan ylivoimaisena työnantajana. Ylpeys omasta organisaatiosta välittyy puheista. Henkilöstö kokee työnantajan ydintekemisen olevan sitä mitä ulospäin luvataan. Toimintaa kuvataan uudistumiskykyiseksi, mikä selittänee kokemuksen työn kehittävyydestä.”

Teksti: Johannes Lomma

Kuva: Jatta Sauvula

Veera Kukkosen opinnäytetyö SITOUTUMINEN RUOKKII SITOUTUMISTA -sijaishuollon työssä sitouttavat tekijät on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa www.theseus.fi.

Veera Kukkonen

Merkittävä työympäristötyön tunnustus

Auta Lasta ry:lle

Auta Lasta ry:n lastenkoti- ja perhehoidon ohjaus- ja tukipalvelut palkittiin huhtikuussa 2024 sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen myöntämällä työturvallisuuskeskuksen tunnustuksella ansiokkaasta työstä työympäristön kehittämiseksi. Grahn-Laasonen jakoi työympäristötyön tunnustukset 29.4.2024 Kansainvälisen työturvallisuuspäivän seminaarissa Työturvallisuuskeskuksessa Helsingin Kalasatamassa.

Vuoden 2024 palkitsemisten teemana oli työstä aiheutuvan kuormituksen ennaltaehkäisy ja hallinta. Huomioituja seikkoja olivat sekä psykososiaalista että fyysistä työturvallisuutta ja terveyttä edistävät toimenpiteet, jotka ovat kehittäneet työyhteisöä ja toimivat hyvinä esimerkkeinä. Heinäsalmikoti oli täyttänyt vaaditut kriteerit työturvallisuuskeskuksen perustelujen mukaan seuraavalla tavalla:

”Auta Lasta ry:n Heinäsalmikoti toimii haastavalla alalla, jossa tyypillistä on työn henkinen kuormittavuus ja henkilöstön suuri vaihtuvuus. Heinäsalmikodissa on saatu hyvin vähennettyä työn kuormitusta ja tuettua henkilöstön jaksamista. Koko työyhteisö on sitoutunut vahvaan yhteisöllisyyteen. Työpaikalla on panostettu merkittävästi työsuojeluun ja esimerkiksi henkilöstön osaamiseen väkivaltatilanteiden hallinnassa. Heinäsalmikodissa jokainen työntekijä pääsee myös toteuttamaan työssään henkilökohtaisia kiinnostuksen kohteitaan. Henkilöstölle on mahdollistettu myös monia pitkiä täydennyskoulutuksia. Työntekijöiden työpaikalleen antama poikkeuksellisen korkea (88) nettosuositteluindeksi (eNPS) kertoo siitä, että työntekijät ovat valmiita suosittelemaan työpaikkaansa myös ystävilleen ja kollegoilleen.”

Työturvallisuuskeskuksen tunnustuspalkintoa sosiaaliturvaministeri Grahn-Laasoselta vastaanottamassa Auta Lasta ry:n toiminnanjohtaja Pertti Kukkonen ja apulaisjohtaja Tiina Koivula, Heinäsalmikodin vastaava ohjaaja/ varatyösuojeluvaltuutettu Mikko Karppinen ja ohjaaja/työsuojeluvaltuutettu Satu Kylmänen

Vuosikymmen laadukasta varhaiskasvatusta

Laululinnun päiväkodissa

Syksyllä 2024 Laululinnun päiväkoti täytti pyöreitä vuosia, kun se juhli 10-vuotista taivaltaan. Laululinnun toiminta käynnistyi vuoden 2014 syksyllä ja on siitä saakka tarjonnut alueen perheille ja heidän lapsilleen turvallisen, kodinomaisen ympäristön lasten kasvua ja kehitystä tukien. Kymmenen vuoden aikana on tehty ja koettu paljon hyviä muistoja yhdessä lasten sekä heidän perheidensä kanssa. Erityisesti korostuvat juuri yhdessä tekeminen sekä yhteiset onnistumiset vuosien saatossa. Yhdessä koetut hyvät hetket kuten myös yhdessä selätetyt haasteet ovat muokanneet yhteisöstämme tiiviin, vahvan ja rohkean. Nämä ovat tärkeitä ominaisuuksia mille tahansa työyhteisölle ja edesauttavat työssä viihtymistä ja sitoutumista. Lisäksi ne tekevät työyhteisön ihmissuhteista merkityksellisiä, joka usein toimii keskeisenä motivaatiotekijänä työssämme. Työ tuntuu motivoivalta, kun tietää, että sillä on merkitystä.

Vaikka asiakasperheet ja työntekijät ovat vaihtuneet vuosien saatossa, ovat toiminnan kantavat teemat pysyneet. Lämmin vuorovaikutus, yksilöllinen huomioiminen sekä luottamuksellinen yhteistyö perheiden kanssa ovat luoneet pohjan toiminnalle, johon niin uusien perheiden kuin työntekijöidenkin on helppo tulla mukaan. Toiminnan laadun pysyvyydestä täytyykin kiittää upeita työntekijöitämme, jotka toimintakulttuurin ovat luoneet ja kovalla työllä aktiivisesti ylläpitäneet.

Laadukas toimintakulttuuri luo edellytykset positiiviselle vuorovaikutukselle, työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksille sekä toimivalle tiimityölle. Nämä kaikki toiminnan osa-alueet tukevat lopulta perustehtäväämme lasten parhaaksi toimimisessa. Toimiva tiimi vaatii kuitenkin osaavan henkilöstön lisäksi hyvää yhteistyötä perheiden kanssa. Siispä iso kiitos myös perheille ja heidän aktiivisuudelleen.

Myös jatkossa tavoitteenamme on keskittyä toiminnan laadun ylläpitämiseen ja kehittämiseen arvojemme pohjalta. Yhdessä perheiden kanssa voimme luoda lapsille kasvuympäristön, joka ruokkii lapsen luonnollista uteliaisuutta ja antaa edellytykset kasvaa ja kehittyä omaan mittaansa. Toivotaan, että saamme antaa valmiuksia ja unohtumattomia muistoja mahdollisimman monelle lapselle sekä perheelle seuraavatkin kymmenen vuotta!

Arinan lahjoitus hyötykäyttöön

Auta Lasta ry oli 2023 osana Arinan, pidetään yhdessä pohjoisen puolta, kampanjaa. Arinan asiakasomistajat pääsivät omalta osaltaan vaikuttamaan ja äänestämään kohteita, joille tuki osoitetaan. Yhdistyksemme oli huomioitu upeasti äänestäjien keskuudessa.

Varhaiskasvatus päätti käyttää osuutensa tukipotista hankkimalla päiväkodeille yhteisen, sähköavusteisen muksubussin. Päiväkotien lapset saivat ehdottaa ja äänestää pyörälle mieleistä nimeä ja yksimielisen äänestyksen tuloksena pyörä ristitiin Oivaksi. Lasten keskuudessa Oiva on otettu riemuiten vastaan ja kyytiin ovat päässeet niin Laululinnun kuin Eväsrepunkin lapset. Retkiä on tehty kaupunkiympäristöön kuten Nallikarin rannoille, Ainolan puistoon sekä esimerkiksi ajeltu pitkin Oulujoen vartta. Muksubussi on omiaan laajentamaan päivittäistä retkeily-ympäristöä kestävällä tavalla. Sen lisäksi, että pyörällä kurvailu on hauskaa, se opettaa lapsille esimerkiksi liikennesääntöjä sekä kestävää tapaa liikkua lähiluonnossa ja kaupunkiympäristössä!

Tomi Leppälä

Varhaiskasvatuksen johtaja

Päiväkoti Eväsreppu Laululinnun päiväkoti

Poimintoja

Veturointi-toiminta puhumassa kokemusasiantuntijuudesta Euromet 2024 symposiumissa. Kiinnostavaa keskustelua muiden eurooppalaisten järjestöjen kanssa!

Auta Lasta perhehoito kävi uusien yhteistyöavauksien merkeissä kylässä Turussa Lausteella.

Heinäsalmikodista viisi työntekijää osallistui Helsingissä järjestettävään kaksipäiväiseen jälkihuoltoseminaariin. Heinäsalmikodin ryhmästä jälkihuoltospesialisti Ari Toivola toimi tapahtumassa myös puhujana otsikolla auttamisen mekanismit.

K-Supermarket Toppilan kauppias Janne Saarela kävi apurinsa kanssa toimittamassa supermittavan ruoka- ja päivittäistavaroista koostuvan joululahjan Auta lasta ry:lle. Suuri kiitos!

Auta Lasta ry:n kevätkokouksen aluksi luovutettiin tasavallan presidentin 6.12.2023 myöntämät kunniamerkit ansioituneille autalastalaisille. Yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja Eeva Rahko sai Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin, apulaisjohtaja Tiina Koivula Suomen Leijonan Ansioristin ja lastenkodin ohjaaja Jutta Jaakkola Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin.

Suuret onnittelut kunniamerkin saaneille ja kiitos Auta Lasta ry:n hyväksi tehdystä työstä! Kuvassa vasemmalta Tiina, Jutta ja Eeva.

Heinäsalmikoti kiittää Lions Club Oulu Raattia tällekin vuodelle nuorten harrastustoimintaan osoitetusta lahjoituksesta. Tuhannen euron lahjoituksella mahdollistettiin lastenkodin heinäkuussa Tampereelle suuntautuvan kulttuurimatkan aktiviteetteja.

Lions Club Oulu Raatti on tukenut Heinäsalmikodin lasten ja nuorten harrastustoimintaa säännöllisesti vuodesta 2007 alkaen, joten jo sadat lastenkodissa asuneet lapset ovat vuosien kuluessa päässeet osallisiksi kummiyhteisömme mahdollistamasta harrastustoiminnasta.

"Ruuanlaitto autalastalla sujuu kuin tanssi!". Marco Bjurström pääsi mukaan autalastoitettujen kasvavaan joukkoon! instagram.com/autalastary

Auta Lasta -väki kokoontui perinteiseen lokakuun kehittämis- ja virkistäytymislauantaihin. Toiminnallisen päivän jälkeen illalla vuorossa olivat tutustumiskierros Oulun kaupunginteatterin kulisseihin ja tämän jälkeen näytelmä Varjoja paratiisissa katsomon puolelta.

Järjestövarikko

-Yhteistyöllä lapset ja nuoret samalle viivalle

Samalta viivalta Oulu -kehittämiskokeilu toteutui vuosina 2023-2024 Oulun kaupungin, Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlan, Auta Lasta ry:n Järjestövarikon ja SOS-lapsikylän Oulun ehkäisevän työn yhteistyönä. Yhteistyöprojektin taustalla oli Oulun kaupungin päätös vähentää lapsiperheköyhyyttä ja sen kielteisiä vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Samalta Viivalta Oulu -kokeilu liittyi oululaisten perheiden varhaiseen talousongelmien tunnistamiseen sekä taloudellisesti haastavan tilanteen vaikutusten vähentämiseen lasten ja nuorten arjessa. Kokeilun kärkenä oli mielekkään vapaa-ajan toiminnan edistäminen. Saimme Järjestövarikkona lähteä mukaan kehittämistyöhön heti oman hankkeemme alussa, keväällä 2023. Kokeiluun lähtivät mukaan kotoutumispalvelut, työllistymistä edistävät palvelut, talous- ja velkaneuvonta, talousneuvola, lasten ja nuorten suun terveyden huollon yksikkö, eropalvelut sekä Kela. Kokeilun aikana nousi vahvasti esille se, miksi myös aikuisten palveluissa on tärkeää ottaa puheeksi perheen tilanne, taloudelliset haasteet ja niiden mahdolliset vaikutukset lapsiin ja nuoriin. Toimijoiden kanssa sovimme, että työntekijät voivat yhdessä perheen kanssa ottaa yhteyttä Järjestövarikkoon ja me kartoitamme mielekästä vapaa-ajan tekemistä lapsille sekä etsimme näihin taloudellisen tuen muotoja. Hyvin pian mukaan löytyi myös SOS-lapsikylän ehkäisevä työ ja järjestön Unelmista totta-tuki. Unelmista totta -harrastustuki on lasten ja nuorten ohjatun ja säännöllisen harrastamisen tukimuoto, jossa pienituloinen perhe voi hakea harrastustukea, mikäli lapsen harrastuksen aloittaminen tai jatkaminen ei olisi muuten mahdollista. Tämä yhteistyökuvio on osoittautunut meille ja perheille todella merkittäväksi. Samalta viivalta Oulu -yhteistyötahojen kautta meille ohjautui 35 perhettä, joista valtaosa kotoutumispalveluiden kautta. Kaikkinensa olemme tavanneet yli 150 perhettä Järjestövarikon työn kautta. Valtaosaa asiakasperheistä koskettaa haastava taloudellinen tilanne ja lapsiperheköyhyys näkyy jokapäiväisessä työssämme. Lasten ja nuorten mielekäs vapaa-aika ja harrastukset ovat tällä hetkellä kysytyin toive Järjestövarikon suuntaan. Perheitä tavatessa esiin nousee taloudellisen tilanteen lisäksi monia muita tekijöitä, jotka ovat olleet esteenä harrastamisen aloittamiselle tai jatkamiselle. Pienet tukiverkostot, vanhempien jaksamisen haasteet, kielen ja kulttuurin ymmärtäminen tai esimerkiksi polkupyörien puuttuminen lapsilta ovat olleet konkreettisia esteitä, joita perheiden kanssa yritämme selättää. Pyrimme katsomaan perheen tilannetta kokonaisuutena ja löytämään tukea 3. sektorilta laajemmin tilanteisiin.

Samalta viivalta Oulu näkyi Ouluhallilla Ilon päivässä. Kuvassa vasemmalta Suvi Järvenpää (SOS-lapsikylä, Tiia Hautamäki, Heidi Lötjönen (SOS-lapsikylä), Joonas Havenius ja Eija Viitala (Oulun kaupunki).

Kehittämistyö on avannut meille näköalapaikan sille, kuinka valtavan suuri vaikutus mielekkäällä harrastamisella voi lapselle olla ja toisaalta, miten iso merkitys lapsen harrastamisella on myös vanhemmille. Matkan varrella olemme saaneet todistaa monenlaisia, koskettaviakin hetkiä. Esimerkkejä löytyisi kymmeniä, mutta tässä muutamia:

…vanhemman helpotus, kun hän voi eron jälkeen mahdollistaa lasten harrastusten jatkumisen taloudellisen tuen avulla… …nuoren ilon, kun hän vuosien haaveilun jälkeen aloittaa baletin ja ostaa ensimmäiset balettitossunsa… …perheensä kanssa sotaa paennut lapsi, joka kertoo kokevansa olonsa onnelliseksi ainoastaan vedessä, aloittaa uimaharrastuksen…

Samalta viivalta Oulu on antanut mahdollisuuden meille tehdä työtä, jolla on todella merkitystä.

Samalta viivalta Oulu-kehittämiskokeilusta on valmistumassa tutkimus vuoden 2024 lopulla Itlan projektitutkija Ville Tikkasen toimesta. Erityisen lämmin kiitos yhteistyöstä Oulun kaupungin Eija Viitalalle, SOS-lapsikylän Heidi Lötjöselle ja Suvi Järvenpäälle sekä Itlan Tiina Ristikarille, Mari Hirvoselle ja Ville Tikkaselle!

Tiia Hautamäki, projektipäällikkö

Järjestövarikko

Järjestövarikon Tiia ja Joonas

Auta Lasta ry:n Järjestövarikko sai lokakuussa Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä Tampereella Lastensuojelun arjen sankari -kunniamaininnan.

Tuomaristo arvosti erityisesti vaikuttavuuden näkökulmaa toiminnassa, toiminnan ennaltaehkäisevää luonnetta sekä kohderyhmää; haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret. Kunniamaininnan myönsivät Lastensuojelun Keskusliitto ja Huoltaja-säätiö.

Yli 15 vuotta Auta Lasta ry:n riveissä:

Marja-Liisa Kesti

”Tykkään kotitöistä ja lapsista. Se on saanut jäämään. Heiniksessä voi olla oma itsensä. Ehkä jossakin muualla ei voi ihan yhtä vapaasti tuoda julki omia elämänarvojaan. Olen aina sanonut ja sanon nytkin: tämä on Suomen paras työpaikka”, kertoo Marja-Liisa Kesti. Hän tuli Heinäsalmikotiin vuonna 1987 ja pääsi heti vakituiseksi työntekijäksi. Marja-Liisa luonnehtii saamaansa pestiä unelmatyöksi. ”Olin aina halunnut Heinikseen. Sain siihen ensimmäisen kipinän Auta Lasta ry:n lehdestä, joita ennen vanhaan helluntaiseurakunnan kesäjuhlilla myytiin.

Pitkään talossa olleena Marja-Liisa on ehtinyt ja nähnyt. Hän kertoo, että alkuaikaan lapsia kulki mukana omilla mökkireissuillakin ja toisinaan heidät kutsuttiin käymään työntekijöiden kotona vierailulla. Nykyään moiset vierailut taitavat olla harvenemaan päin. ”Muutos on tapahtunut vähitellen. Ei sitä sinänsä huomaa. Työn perusluonne on pysynyt kuitenkin samana”, Marja-Liisa sanoo.

Auta Lasta ry perhehoito

Minna rohkaisee perhehoitajia vanhempien kohtaamiseen

Minnalle ja Juhalle oli alusta alkaen selvää, että perhehoitajan tehtävään liittyy oleellisesti yhteistyö syntymävanhempien kanssa. Minna kertoo, että pride-valmennuksessa tästä puhuttiin ja valmennettiin asiaan. He saivat tutustua valmennuksessa syntymävanhemman kokemuksiin.

Minna Ahtimaa-Näsman on toiminut Auta Lasta ry:llä perhehoitajana yhdessä miehensä Juhan kanssa vuodesta 2020 alkaen. Perheessä on ollut kaksi nuoruusikäisen lapsen sijoitusta ja heillä on pitkään kestänyt tukiperhesuhde. Minna toimi myös tukihenkilönä heille sijoitetun pojan itsenäistymisvaiheessa. Aiemmassa työssään Minna toimi lastensuojelun perhetyöntekijänä Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymässä.

Minna ja Juha ovat tukeneet perhehoidon aikana vahvasti yhteyttä lapsen vanhempaan. Vanhempien yhteyttä on tuettu viesteillä, puheluilla ja käynneillä syntymävanhemman luona. Tukiperhetoiminnassa perhehoitajat ovat tukeneet lapsen vanhemmuutta mm. puhumalla lapselle oman vanhemman kunnioittamisesta ja huolenpidon merkityksestä. Minna on tuonut esille myös lapsen vanhemman tuen tarpeita sosiaalityöntekijälle. Yhteistyö tuo esille tarpeita.

Minna kokee, että hänelle on luontaista toimia yhteistyössä sijoitettujen lasten ja tukilapsen elämässä. Hänellä on rohkeus kohdata ja ymmärtää ihmisiä elämän vaikeissa tilanteissa. Ihmisen kuuleminen tuo asioille syvemmän merkityksen ja auttaa häntä myös perhehoitajana toimimisessa. On tärkeää ottaa ystävällisesti ja suoraan puheeksi mietityttäviä asioita. Tärkeää on antaa palautetta vanhemmille, kun asiat edistyvät. Kannustus vie asioita eteenpäin. Aiemmassa tehtävässään perhetyöntekijänä hän tuki ja kannatteli vanhempia ja perheitä usein pitkäänkin. Hän näki tärkeänä sen, että tutuksi tullut työntekijä on usein turva muutoksissa ja kriiseissä.

Minna kannustaa perhehoitajia olemaan rohkeita yhteistyössä. Usein keskustellaan rajojen laittamisesta omalle toiminnalle. Hyvä ja luottamuksellinen yhteistyö luo pohjan keskustelulle, jossa voidaan tehdä sopimuksia ja luoda yhdessä tarpeellisia rajoja. Luottamus auttaa kunnioittamaan toista ihmistä ja avaa tietä yhteiselle ymmärrykselle.

KOKEMUSASIANTUNTIJANA VANHEMMAN NÄKÖKULMASTA

Noora Savolainen on käynyt puhumassa kokemusasiantutijana mm. perhehoitajien pride-valmennuksissa, ammattikorkeakouluissa, yliopistolla, lastensuojelupäivillä ja erilaisissa sosiaalialan koulutuksissa. Hän on ollut mukana kehittämishankkeissa mm. lape-hanke, kaste-hanke, systeemisen-mallin kehittämistyö, kehittäjä-asiakas-verkostot.

Noora kokee, että oman elämänkokemuksen kautta hän havainnoi asioita herkästi ja aistii usein muita aiemmin asioita. Nooralle on tärkeää työssään kokonaisvaltainen perheiden auttaminen ja kaikkien perheenjäsenten kohtaaminen. Hän arvostaa sitä, että perheille annetaan riittävän varhaisessa vaiheessa ja riittävästi apua arkeen. Ilman vahvaa apua perheet voivat ajautua hänen oman elämänkokemuksensa kaltaisiin tilanteisiin.

Kuva Minna Ahtimaa-Näsman

Juha ja Minna Ahtimaa-Näsman

Noora pohtii tasavertaista kohtaamista kaikkien perheenjäsenten osalta. Hän on tehtävässään mm. pride-valmennuksissa kokenut usein ennakkoluuloja ja pelkojakin kohdata lapsen syntymävanhemmat. Puheessa saattaa vielä kuulua kokemus, että sijaisvanhempi on ”lapsen pelastaja” ja biologinen vanhempi on ” pahis”. Hän on pohtinut muun muassa sitä, että puhe perhehoitajana toimivan rajojen pitämisestä tarkoittaa usein rajojen asettamista syntymävanhemman suuntaan. Tähän hän törmäsi myös omassa kuntoutumisprosessissaan. Se hankaloitti ja hidasti lasten palaamista hänen luokseen.

Noora kertoi podcastissa avoimesti, miten hän huumeita käyttävänä vanhempana käyttäytyi usein huonosti ja saattoi olla pelottavakin. Pohjalla oli kuitenkin ihminen, joka rakastaa lapsiaan ja haluaa olla heille hyvä äiti. Hyvät kohtaamiset ja ymmärtävä ja kannustava sosiaalityöntekijä antoivat hänelle energiaa ja voimaa kuntoutumiseen. Toivoa antava ja hyvä asenne heikossakin tilanteessa olevaa vanhempaa kohtaan on viesti myös lapselle paremmasta. Se avaa reittejä perheen jälleenyhdistymiselle.

Noora pohtii pidetäänkö perhehoitajien valmennuksessa riittävästi esillä sitä, että lapsen kotiutumista syntymävanhemmalle tulee tarkastella lainkin mukaan. Hän ei näe, että asian esillä pitäminen veisi lapsen etua huonompaan suuntaan. Hän puhuu tässä omien lastensa kokemuksen kautta. Hän on ymmärtänyt, että kohtaaminen syntymävanhempien kanssa ei ole valinnan kysymys perhehoitajalle, vaan kuuluu oleellisesti tehtävään.

Nooran mielestä lastensuojelun kehittämistyötä olisi hyvä tehdä asiakaspinnassa. Hän kokee saaneensa eniten kehittämistyöstä silloin, kun asioita käytännössä tekevät ihmiset ovat olleet siinä vahvasti mukana. Kehittämistyössä on hyvä olla mukana käytännön kanssa tutkimus ja kehittämisen vaikuttavuuden arviointi. Noora toivoo, että biologisen vanhemman rooli voisi olla tulevaisuudessa lastensuojelun työssä ja kehittämisessä vahvempi. Vanhempi on vastuussa lapsen elämästä ja arjesta. Kokemuksen ääni voisi avata lastensuojelun yhteistyöhön näkymiä, joissa voitaisiin tulevaisuudessa toimia koko perheen parhaaksi!

ASIAKKAASTA SOSIAALIALAN AMMATTILAISEKSI

Auta Lasta ry julkaisi keväällä 2024 ensimmäisen podcastin. Podcastissa Noora Savolainen ja Auta Lasta ry:n perhehoidon yhteyspäällikkö Anne-Maria Takkula keskustelevat yhteisestä matkastaan. Noora Savolaisen lapset otettiin huostaan äidin huumeiden käytön vuoksi. Siitä alkoi koskettava matka lasten perhehoitosijoituksen, äidin kuntoutumisen ja perhe-perheessä sijoituksen kautta perheen jälleenyhdistymiseen. Noorasta tuli kokemusasiantuntija perhehoidolle. Lapset sijoitettiin aikanaan Anne-Marian tekemällä päätöksellä. Noorasta ja Anne-Mariasta tuli työkavereita. Ensin perhehoidon tiimissä, myöhemmin Auta Lasta ry:n hankkeessa. Noora Savolainen työskentelee tänä päivänä perhetyössä. Työnsä ohessa hän opiskelee sosiaalityöntekijäksi.

Teksti : Anne-Maria Takkula

Kuva ja grafiikka: Ella Takkula

Heinäsalmikodin kesäreissu Tampereelle

Herättiin aamulla aika aikasin että kerettäisiin junaan, kaksi taksia tuli hakemaan meitä juna-asemalle, ja kun kaikki oli takseissa, lähettiin juna-asemaa kohti. Kun päästiin asemalle ja hypättiin junaan, niin sitten alkoi pitkä junamatka Tampereelle.

Kun päästiin Tampereelle, me käytiin viemässä meidän tavarat hotellille, ja mentiin syömään, kun kaikki oli syönyt, me mentiin Vapriikkiin kiertelemään. Siellä oli kaikenlaisia kiinnostavia näyttelyitä, esimerkiksi yksi oli erilaisista kivistä/kristalleista, ja toinen taas videopeleistä! Siellä oli todella kiva kierrellä, ja sain paljon uutta tietoa useista kiinnostavista aiheista!

Vapriikin jälkeen me mentiin hotellille, ja saatiin meidän huoneet. Kun oltiin hetki levätty huoneissa, sai lähteä käymään viereisessä kauppakeskuksessa. Käytiin siellä kiertelemässä kaverini kanssa, ja löysimme todella kivan aasialaisen kaupan, jossa kävimme ostamassa herkkuja. Kun menimme takaisin huoneeseemme, aloitimme katsomaan elokuvaa, ja söimme herkkuja. Jonkin ajan kuluttua menimme nukkumaan.

Seuraavana päivänä heräsimme ehkä noin puoli yhdeksän aikaan, ja menimme syömään hotellin aamupalaa, se oli todella hyvää! Sen jälkeen, lähdimme kohti Tampere Taloa, jossa oli taidenäyttely Taru sormusten herrasta, ja se oli todella upea! Ostin näyttelystä itselleni lohikäärme patsaan koska se oli niin söpö!

Taidenäyttelyn jälkeen me mentiin Särkänniemeen ja siellä se loppupäivä vierähtikin mukavasti! Käytiin todella monessa laitteessa, ja syötiin Särkänniemessä olevassa Pizza buffetissa! Siellä oli myös jokin sirkusesitys jota käytiin katsomassa, ja tottakai akvaariossakin oli pakko käydä! Kun oltiin saatu riehuttua koko päivä laitteissa, mentiin hotellille, josta mentiin “iltapalalle” Hesburgeriin. syönnin jälkeen mentiin nukkumaan.

Viimeisenä päivänä taas herättiin ja käytiin aamupalalla, jonka jälkeen haettiin tavarat huoneista, laitettiin ne säilöön, ja mentiin Koskikeskukseen. Siellä me shoppailtiin jonkin aikaa, käytiin syömässä RAXissa, ja sen jälkeen haettiin tavarat säilöstä ja lähettiin kohti rautatieasemaa.Kun päästiin junaan niin siitä alkoi sitten matka takaisin kohti Oulua!

Tykkäsin reissusta tosi paljon, sain paljon uutta tietoa museoissa, ja sain mahtavia uusia kokemuksia! Toki olin hyvin väsynyt reissun jälkeen, mutta se kuuluu asiaan.

Muistaakseni juuri reissusta tulleena ja väsyneenä taisin antaa reissulle arvosanaksi 3/5, mutta nyt jäkikäteen antsisin kuitenkin reissulle 4,5/5!

Teksti: Reissussa mukana ollut nuori Kuvat: Satu Kylmänen

Uusi lapsiparkki Oulun Tuirassa

Auta Lasta ry:n Lapsirikas-toiminta aloitti tammikuussa 2024 uuden lapsiparkin Tuirassa. Lapsiparkki on toteutettu yhteistyössä Diakonialaitoksen kanssa Oulun D-aseman tiloissa. Taloudellista tukea parkin toteutukseen ensimmäisen vuoden ajan saatiin Oulun kaupungin varhaiskasvatuksen ennaltaehkäisevän toiminnan rahoituksen kautta.

Tuiran lapsiparkki pidetään joka perjantai D-asemalla klo 9–12 ja sinne voi tuoda alle kouluikäiset lapset hoitoon. Parkin avulla tarjotaan lastenhoitoapua kotona lapsiaan hoitaville vanhemmille. Lapsille on parkissa mukavaa ja virikkeellistä tekemistä pienessä lapsiryhmässä turvallisten aikuisten kanssa. Lapsille tarjotaan parkissa myös terveellistä välipalaa.

Lapsiparkin tavoitteena on lasten ja vanhempien hyvinvoinnin tukeminen yhteisöllisen vapaaehtoistoiminnan avulla. Tavoitteena on tarjota vanhempien voimavaroja vahvistavaa matalankynnyksen lastenhoitoapua paikassa, johon mahdollisimman monella on helppo tulla. Tuiran lapsiparkki on ensimmäinen päivällä toteutettava parkki Lapsirikas-toiminnassa. Lapsiparkin aikuisina toimivat Lapsirikas-toiminnan työntekijät sekä vapaaehtoiset ja opiskelijat. Tuiran parkissa käyneistä lapsista suurin osa on ollut alle 2-vuotiaita. Parkissa aika kuluu pääasiassa leikkien, lapsia sylissä pitäessä ja kirjoja katsellessa. Leikin ohessa opetellaan kaveritaitoja ja yhdessä leikkimistä.

Lapsiparkki

D-asema Oulu Valtatie 53 alle kouluikäisille lapsille

Perjantaisin klo 9-12 10.1. -23.5. (ei 7.3. ja 18.4.)

Ilmoittautumiset ja lisätiedot saman viikon keskiviikkoon mennessä p.044 5629822/Helena Kokko

Terveiset presidenttiehdokkaille

Heinäsalmikodin lapset ja nuoret lähettivät terveisiään vuoden 2024 presidentinvaalien ehdokkaille.

Terveisiksi ehdokkaille ilmestyi paperille niin viestejä kuin kuvia ehdokkaista.

Terveiset ja teokset ojennettiin ehdokkaille heidän Oulun vierailullaan ja tokihan ehdokkaat saivat muistoksi myös omat Auta Lastat.

Kiitos!

Suuri kiitos kaikille yhdistyksemme toimintaa tukeneille yrityksille, yhteisöille ja yksityishenkilöille!

Kuvat: Mikko Karppinen, Pertti Kukkonen

Harrastuksena piirtäminen

"Olen alkanut piirtämään ehkä jotain kolmevuotiaasta asti. Piirtämistä olen opetellut enimmäkseen itse mutta joskus koulussa kävin taidekerhossa.

Piirrän lyijykynillä sekä sivellintusseilla. Enimmäkseen tykkään piirtää eläinten kuvia ja joskus keksin ja piirrän myös kuvia fantasiaeläimistä. Oikeiden eläimien mallikuvia katson netistä ja opettelen myös eläinten anatomiaa, jotta osaisin piirtää kuvista aidon näköisiä. Piirtämistekniikoita opettelen netistä ja myös kirjoista. Tällä hetkellä harjoittelen erityisesti piirrosten varjostustekniikoita.

Joskus minulla on kausia, jolloin en piirrä juuri yhtään, mutta joskus taas piirrän hyvinkin paljon. Kerran, kun keskityin piirtämiseen oikein kovasti, olin piirtänyt erästä kuvaa viisi tuntia ja aika oli mennyt aivan huomaamatta.

Aion jatkaa piirtämistä myös vanhempana ja olen myös harkinnut, että voisin hakeutua esimerkiksi johonkin kurssille jossa opetetaan piirtämistä. Koen piirtämisen olevan terapeuttista. Piirtämisen lisäksi teen joskus myös animaatioita tietokoneella".

ja piirrokset: Heinäsalmikodissa asuva

Satu Kylmänen oli aikoinaan seissyt Heinäsalmikodin ulko-ovella iso ja komea kermakakku kädessään. Edessä kiilsi peiliksi jäätynyt pihamaa, jonka poikki piti nyt kävellä - mieluiten kakku ehjänä. Tässä vaiheessa keikkalaisena hommissa ollut Satu totesi silloiselle lastenkodin johtajalle: ”Jos tässä onnistun, niin sinun on pakko palkata minut!”. Ja kyllähän Pertti palkkasi.

Satu oli tullut Heinäsalmeen ensimmäisen kerran 2006, silloin harjoitteluun. Siitä hän jäi lastenkodin ohjaajan palkkalistoille yhden lapsen vierihoitajaksi. ”Tykkäsin heti Heiniksestä. Alusta asti tuntui, että haluan jäädä pidemmäksi aikaa. Olen ollut tyytyväinen valintaan. Täällä on älyttömän hyvä työporukka, ja nuoret ihania.” Ohjaustyön lisäksi Satu toimii nykyään myös Auta lasta ry:n työsuojeluvaltuutettuna.

Yli 15 vuotta Auta Lasta ry:n riveissä:

Teksti

nuori

Opiskelijan mietteitä harjoittelustaan Heinäsalmikodista

Olen toisen vuoden sosionomi-diakoniopiskelija ja tulin suorittamaan 10 viikon perusharjoittelua Heinäsalmikotiin helmikuussa 2023. Edessä oli ensimmäinen harjoitteluni ja minulla ei ollut aiempaa kokemusta sosiaalialalta, joten uuden edessä todella oltiin. Muistan, kun pienen jännityksen kera astuin ensimäistä kertaa Heiniksen ovista sisään. Minulla oli kuitenkin vahva tunne siitä, että tämä on hyvä juttu ja tämä kannattaa kokea. Nyt 10 viikkoa myöhemmin voin todeta, että kyllä kannatti. Olen oppinut paljon ja ennen kaikkea saanut tutustua mahtaviin ihmisin, niin koko Heinäsalmikodin henkilökuntaan kuin myös ihaniin nuoriin, jotka täällä asuvat.

Heinäsalmikodissa meidät opiskelijat on otettu hyvin vastaan, mistä olen kiitollinen. Olen saanut turvallisin mielin kysyä milloin mitäkin ja sanoa ääneen asioita, jotka ovat mietityttäneet. On ollut hienoa olla osana työyhteisöä, jossa jokainen saa olla oma itsensä ja jossa jokaisen työpanosta arvostetaan. Puhalletaan yhteen hiileen huumoria unohtamatta.

Olen saanut viettää monenlaisia hetkiä Heiniksen nuorten kanssa. Vaikka olen ollut vain pienen ajanjakson osana heidän elämäänsä, niin koen senkin ajan todella merkityksellisenä. Heinäsalmikodissa nuorilla on hyvät mahdollisuudet tehdä mieleisiään asioita kuten pelata, askarella, liikkua ja musisoida. On ollut mukava huomata kuinka jokainen voi hyödyntää omia mielenkiinnonkohteitaan nuorten kanssa työskennellessä. Heinäsalmikoti on turvallinen ja luotettava paikka nuorille ja perheille läpi elämän.

Otan vasta ensiaskelia urallani, mutta lähden täältä jatkamaan opintojani monta arvokasta oppia ja kokemusta rikkaampana.

Lämmin kiitos! terveisin opiskelija Pihla

* Toimituksen huom. Kuten Pihla sinulle lupasimme, julkaisemme tämän kirjoituksesi jälkikäteen tässä uudessa 2024-2025 lehdessämme, koska emme saaneet mahtumaan kirjoitustasi edelliseen lehteemme. Terveisin: Auta Lasta -lehden toimitus :)

Yli 15 vuotta Auta Lasta ry:n riveissä:

Arvoisa Auta Lasta -lehden lukija!

Kuten olet huomannut, olemme tässä pitkälti työhyvinvointi-teemaisen lehtemme sivuilla, siellä sun täällä, esittelleet jo kohtuullisen pitkän ajan Auta Lasta ry:n riveissä toimineita työntekijöitä. Jos mietit miksi päätimme esitellä juuri yli 15 vuotta töissä olleita henkilöitä, on vastaus helppo. Jos olisimme nyt ottaneet kriteeriksi esimerkiksi yli kymmenen vuotta Auta Lasta ry:n riveissä olleet työntekijät ja luottamushenkilöt, olisi lehtemme täyttynyt suurelta osin pelkästään näistä esittelyistä.

”Selvitysten mukaan lastensuojelutyössä työskentelevät työntekijät kokevat työhyvinvointia uhkaavia kuormitustekijöitä sekä alan veto- ja pitovoima on heikkoa”, sanotaan sijaishuollon työhyvinvointia edistävän TESSI-hankkeen esittelysivulla. Kyseiset selvitykset varmasti pitävät paikkansa, mutta onneksi on myös paikkoja, joissa työntekijät pysyvät, ja vieläpä aivan mielellään. Parin viime vuoden aikana Heinäsalmikodistakin on toki lähtenyt pari vakituista työntekijää, mutta ei muihin hommiin, vaan eläkkeelle. Silti yhdistyksen riveihin jäi vielä rutkasti kokemusta.

Yli 15 vuotta Auta Lasta ry:n riveissä:

Nykyinen Auta Lasta ry:n toiminnanjohtaja Pertti Kukkonen on loistanut yhdistyksen listoilla jo päälle kolme vuoskymmentä. Eikä suotta, sillä onhan mies saanut aikaan muutakin kuin vain pari peukalon pyöräytystä. Sanaleikeistään ja mieltymyksestään uunimakkaraan tunnettu johtajamme aloitti uransa 90-luvun alussa, jolloin Heinäsalmikoti oli juuri siirtynyt pysyvästi Hietasaareen.

”Tulin Heinäsalmikotiin töihin 3.5.1993. Sitä ennen olin ollut kesätöissä 1992 ja sosiaalikasvattajaharjoittelijana 1991. Silloin oli uuden karheat tilat. Puuhalaa juuri rakennettiin.” Pertti toimi ohjaajan sijaisena vuoteen 1995, minkä jälkeen hän haki varajohtajan paikkaa ja lopulta saikin työn. 1997 hän alkoi lastenkodin johtajaksi, jona toimi seuraavat 20 vuotta.

2017 Pertti siirtyi Auta Lasta ry:n toiminnanjohtajaksi. Sitä ennen hänelle oli ollut jo pitkään tiedossa, että haluaa työskennellä juuri tässä yhdistyksessä. ”Semmoisena ajopuuna olin alkuunsa, kun aina putkahdin uuteen tehtävään. Kun vastuuta tuli pikkuhiljaa, niin alkoi tuntua, että voisi olla pitempäänkin. Vuosituhannen vaihteessa se oli jo aika selvää. Nykyään puhutaan paljon työn kierrosta, että 7 vuoden välein pitäisi vaihtaa työpaikkaa. Oma työnkierto on ollut, että on kiertänyt kaikki muut työpaikat kaukaa. Tämä on kuin toinen koti, on oma koti ja sitten Heinäsalmikoti.”

Pertti aikoo painaa täydellä höyryllä jatkossakin. Tahtoa löytyy, ja luotto omiin joukkoihin on rautainen. ”Hankalissa tilanteissa ei ole jääty tuleen makaamaan, vaan yhdessä ongelmiin on aina löytynyt ratkaisu. Tähän on valikoitunut hyvä porukka, paras A-ryhmä. Se, että saa olla omanlaisensa, on iso arvo. Ja se, että täällä arvostetaan ja kunnioitetaan jokaisen tapaa tehdä. Siksi täällä on turvallista olla. Helppo olla johtajana, kun on niin iso luottamus kaikkiin AutaLastalaisiin. Luottamusta löytyy moneen suuntaan.”

Ruusuja ja risuja pyydettäessä henkilökunnankin palaute painottuu hyvin pitkälti ruusuihin. ”Kokonaisuutena olen tykännyt Pertistä, koska hän ottaa huomioon ihmisen. Esimerkiksi hänen perhetilanteensa,” Marja-Liisa Kesti sanoo.

Itsekin pitkän uran Heinäsalmikodissa tehnyt Marja-Liisa muistaa Pertin jämäkkänä lastenkodin johtajana. ”Pertti oli silloin aikanaan takaseinä lapsille. Jos ei lasten kanssa pärjännyt, niin sanoin vain, että `mää kerron Pertille´. Aina on voinut luottaa, että hän hoitaa homman. Nykyään Pertti joutuu antamaan huomiota muun muassa hankkeille, mikä on hieman etäännyttänyt häntä lastenkotityöstä. Silloin aikanaan ei ollut varajohtajia tai vastaavia johtajia. Oli vain Pertti”, Marja-Liisa muistelee.

Myös pomon turnauskestävyys saa kehuja: ”Reissussa Pertti jaksaa valvoa aina pisimpään ja on kuitenkin ensimmäisenä pystyssä, eikä valita ikinä. Tekee töitä tosissaan, muttei tosikkona hampaat irvessä”, Ari Sulasalmi kuvaa ja jatkaa samaan hengenvetoon: ”Pertti innostuu kaikesta kehittämisestä. Hän huolehtii mielellään myös siitä, että henkilökuntaa koulutetaan, ja että Heiniksessä pysytään ajan tasalla”.

”Ne kehitettävät jutut ovat nousseet täältä lastenkodin arjesta. 90-luvulla oltiin aika huonossa maineessa. Nykyään ollaan kansallisia ykkösvaikuttajia, ja palveluntuottajana hyvin arvostettuja”, Pertti kuvaa. Tulevaisuutta ajatellen hän sanoo olevansa ikuinen optimisti ja uskoo, että Auta Lasta ry:llä tehtävälle työlle on paikkansa nykymaailmassa. ”Meidän työmme on arvolähtöistä. Ollaan kivenä kengässä näille hoivajäteille palveluntuottajana ja myös kehittäjänä. On meillä iso rooli innovaattorinakin”.

Kukkosen haastattelu ja teksti: Johannes Lomma Kuvat: Heinäsalmikoti

Kuinka Nuorten päivän jatkoja vietettiin Discordissa verkkovälitteisesti?

Nuorten Turvasatamassa järjestettiin ensimmäistä kertaa Nuorten päivän jatkot, joka oli lastensuojelutaustaisille nuorille suunnattu yhteisöllinen tapahtuma. Verkkovälitteinen tapahtuma suunniteltiin ja toteutettiin yhteistyössä lastensuojelutaustaisten nuorten kanssa. Nuorten päivän jatkot sopivat erityisesti niille nuorille, jotka eivät kokeneet omakseen osallistua päivällä järjestettävään livetapahtumaan. Tapahtuma sopi myös yhtä lailla heille, jotka halusivat jatkaa päivällä käytyjä keskusteluja verkkovälitteisesti. Tapahtumassa oli yhteistä hauskanpitoa, asiallista keskustelua sekä nuoret saivat mahdollisuuuden vaikuttaa lastensuojeluun liittyviin teemoihin.

Tapahtumassa järjestettiin leikkimielinen lastensuojeluaiheinen tietovisa, jossa voittajille tarjottiin palkinnot tuomaan lisäjännitystä ohjelmaan. Illan aikana käydyssä ”Milloin apu tuntuu avulta?”- teemakeskustelussa nuoret saivat oman äänensä kuuluviin ja jakoivat omia näkemyksiään sekä arvokkaita oivalluksiaan siitä, milloin apu tuntuu avulta. Nuoret toivat muun muassa rohkeasti esille, mistä syntyy kokemus avun saamisesta, mahdollisista esteistä avun hakemiselle ja millaisia toiveita heillä olisi avun saamisen suhteen. Teemakeskustelun jälkeen tapahtumassa siirryttiin rentouttaviin ja rauhoittaviin tunnelmiin iltasadun merkeissä.

Meemipajaan osallistuneen nuoren tekemä meemi

Nuorten Turvasatama -toiminnan työntekijät: Krista Leino, kehittämispäällikkö Pesäpuu ry, Iida Säynäjäkangas, viestintäasiantuntija Osallisuuden aika ry ja Anniina Heiskanen, asiantuntija Auta Lasta ry

Koko tapahtuman ajan nuorilla oli mahdollisuus osallistua meemityöpajaan, jossa he pystyivät humoristisella tavalla tuomaan omia näkemyksiään esille, milloin apu tuntuu avulta. Meemipajaan osallistuneiden kesken arvottiin lahjakortti, jonka avulla haluttiin osoittaa kiitosta nuoria kohtaan. Herkuttelu oli myös olennaisena osana illanviettoa, johon Nuorten Turvasatama tarjosi nuorille mahdollisuuden hakea kulukorvausta jälkikäteen. Nuorten Turvasatama toimii nuorten viestinvälittäjänä tapahtuman jälkeen, sillä tapahtuman pohjalta viedään äärimmäisen tärkeitä oivalluksia ja oppeja Valtakunnallisille lastensuojelupäiville lastensuojelun ammattilaisille, jotka työssään kohtaa kohderyhmän nuoria.

Teksti: Anniina Heiskanen, Nuorten Turvasatama

Yli 15 vuotta Auta Lasta ry:n riveissä:

Anne Seppälän ura Heinäsalmikodissa alkoi harjoittelijana vuonna 1998. ”2000 toukokuussa valmistuin, ja sen jälkeen on tullut oltua `hitokseen´.” Anne muistelee lämmöllä ensimmäisiä vuosiaan lastenkodin listoilla. ”Silloin alussa oltiin yksin vuorossa. Jäätävä avainnippu kouraan. Oli opettavaista, kun piti ite keksiä ratkaisut. Sieltä se uppiniskaisuuskin kai kumpuaa. Kyllä työkavereihin kuitenkin tutustuin heti, työajan ulkopuolellakin.”

Anne kertoo alusta asti halunneensa pysyä nimenomaan Heinäsalmikodissa. ”Muutakin paikkaa tarjottiin, mutta sanoin sinne johtajalle, että `sinulla ei ole tarjota niin paljon rahaa, että tulisin sinne mieluummin töihin kuin Heinikseen´. Täällä on yhteisöllisyyttä ja perheenomaisuutta. Tutut mestat ja tutut työntekijät, niin mikäpä sen parempaa.” Eikä Anne kerro katuneensa päätöstään, vaikka työ on joskus ollut haastavaa. ”Suurimmalta osin olen ollut valintaani tyytyväinen. Välillä on ollut hankaliakin aikoja, mutta silloin työyhteisön saumaton tuki piti mukana. Tämä on kuin perhe, ja mihinkä sitä perheestä lähtisi?”

Nuorten

Lastensuojelun Keskusliiton koordinoima Nuorten päivä on tarkoitettu ja omistettu nuorten äänten kuulemiseen. Nuorten ääni linkittyy myös vahvasti kokemusasiantuntijuuteen lastensuojelussa. Nuorten päivänä kokoonnuimme yhdessä Tampereen Monitoimitalolle erilaisten työpajojen merkeissä. Lopuksi kaikki osallistujat keskittyivät lastensuojeluaiheisiin pakopeleihin. Meidän Veturointi-toiminnan työpaja keskittyi mielenosoitukseen. Mutta ei mihinkään perinteiseen mielenosoitukseen: Meidän työpajassamme tehtiin legoukoille mielenosoituskylttejä. Meillä oli isot legolevyt, tikkuja ja paperia ja vähän liimaa. Nuoret saivat valita omat ukkonsa ja askarrella kyltit. Lopuksi he asettivat legoukot alustoille pieneksi armeijaksi.

Työpaja oli kaikin puolin vaikuttava ja pysäyttävä. Nuorten ääni mielenosoituksen tavoin askarrelluissa kylteissä, sen sanoma oli käsinkosketeltava ja todellakin pysäyttävä. Oma henkilökohtainen lempparini mielenosoituskylteistä oli: ”Sossu on mun äiti, kaveri, isi, tuki, turva. Saatavilla arkisin 8–16. Milloin sun perhe on saatavilla?” Nuoret viihtyivät silminnähden työpajassa ja syntyi hyviä keskusteluja, syvällisiäkin. Porukkaa oli koko työpajan ajan kiitettävästi. Johdattelimme nuoret tunnelmiin, mutta he saivat täysin ideoida ja kirjoittaa tekstit kyltteihin.

Nuorten ääni jää valitettavasti liian usein byrokraattisen puheen alle musertuen kuin heikko jää. Siksi halusimmekin koota, mitä nuoret haluaisivat kertoa ammattilaisille ja päättäjille. Nuorten ääni ei ole kuitenkaan mikään heikko ja vähäpätöinen, vaan asia mikä jokaisen pitäisi ottaa vakavasti.

Teksti ja kuva: Inka Kuusikoski

Ohjaaja, Paikka Auki, Veturointi-toiminta

Yli 15 vuotta Auta Lasta ry:n riveissä:

Tuomo Mulari kertoo asettuneensa vakituiseen työhön Heinäsalmikotiin ohjaajan sijaisuuksien kautta. ”Minut vakinaistettiin, kun lastenkodin uusi osasto Rantaheinä avattiin vuonna 2004." Siitä lähtien mies on viihtynyt lastenkodin riveissä. Auta Lasta ry:ssa Tuomo toimii Heinäsalmikodin ohjaajana sekä yhdistyksen It-tukihenkilönä.

"Eikös meillä työntekijöillä ole täällä ensinäkin se 20 vuoden koeaika?", Tuomo naurahtaa ja toteaa erinomaisen työilmapiirin ja monipuolisen tehtäväkuvan olevan kannusteena pitkälle uralle Auta Lasta ry:ssa.

Mikko Karppinen tuli lastenkodille harjoitteluun vuonna 1999. ”Työt alkoi joskus myöhemmin. Eläkettä odotellessa”, nykyinen vastaava ohjaaja kuittaa.

Uusia työntekijöitä

Veturien maailmaan Turun Pansion lähiöstä

Miika Neulaniemi, Veturointi-toiminta Turku

"Enpä olisi vielä viime keväänä arvannut, että työmatkani kohde vaihtuu Pansion lähiöstä Turun keskustan liepeellä sijaitsevaan Heidekeniin. Tätä kirjoittaessani työtä Veturointi-toiminnassa ja Auta lasta ry:ssä on kestänyt nelisen viikkoa. Kannattiko hakea? Todellakin!"

Hei, olen Miika Neulaniemi, Turun veturointi-toiminnan uusi kehittämispäällikkö. Olen Kurikasta kotoisin ja löysin paikkani maailmassa Turusta vuonna 1998. Eri puolilla Suomea on senkin jälkeen tullut asuttua, mutta aina olen Turkuun palannut. Yo-kirjoitusten ja armeijan jälkeen se oli taiteen tekeminen, mikä eniten kiehtoi. Yksiöni oli samalla ateljeeni, missä maalasin maalauksiani ja välillä ripustin näyttelytiloihin. Pikkuhiljaa koin, että haluan kuitenkin ammatin jostain muusta, mieluiten yhteisöjen kanssa työskentelystä.

Korkeakoulututkintoni ovat Seinäjoen ammattikorkeakoulusta sosiokulttuurisen innostamisen ja kulttuurituotannon opinnoista (medianomi amk) sekä Jyväskylän yliopistosta taidekasvatus pääaineena (filosofian maisteri). Olen saanut myös tehdä hyvin erilaisia hommia kulttuurin, opetuksen ja sosiaalialan maailmoissa. Aiempi työni oli luotsata toimintakeskus Panskista Pansion lähiössä. Panskis on Fingerroosin säätiön koordinoima maksuton paikka kaikenikäisille, jossa viihdyin noin kahdeksan vuotta. Työ opetti todella paljon ja sen kautta tuli tutuksi myös monet turkulaiset sosiaalialan järjestöt.

Mutta aikansa kutakin. Kun näin työpaikkailmoituksen kesällä, niin mietin, että tuopa kuulostaa kiinnostavalta, pitäisikö hakea… Hain ja tuli kutsu työhaastatteluun, jossa sain todella hyvän fiiliksen Auta lasta ry:n jengistä. Valinta natsahti kohdalleni ja nopealla aikataululla siirryin Heidekenille!

Olen pitänyt valtavasti tästä työstä! Hanna Oikarinen tiimeineen Turussa ja Oulun jengi Mervi Saloheimon johdolla on tehnyt todella hyvää ja vaikuttavaa työtä. Heidekenillä on myös monia tuttuja kasvoja, mikä on auttanut uuteen työmaailmaan sukeltamista. Tavoitteeni on auttaa toiminnan vetureita ja nuoria parhaimpani mukaan iloa unohtamatta. Sitä kaikki ihmiset tarvitsevat. Ilokseni olenkin huomannut, että täällä ymmärretään huumorin päälle!

Ruska alkaa hiipiä lehtiin samalla kun kalenteri täyttyy ja monet veturit tulevat yksi kerrallaan tutuiksi. Toivon kaikille hyvää ja ihanaa syksyä! Me pidetään lippua täällä Turussa ylhäällä ja nuorten asia aina sydämessä!

Hei kaikki!

Monet ovat kysyneet minulta, että mistä tulen, kun en oululaiselta kuulosta. Noin 16 vuoden jälkeenkään en vielä vakuuta muita oululaisuudellani, mutta onhan tässä vielä aikaa. Turku sekä Pietarsaari ovat olleet aikaisemmin kotejani ja en siltikään osaa ruotsia kovin hyvin, vaikka sitä on tullut opiskeltua mahdottoman kauan. Oulun koen silti kodikseni: täällä on ystävät, perheeni, minun sekä puolisoni perheet, työt jne. 16 vuoden aikana olen kerennyt opiskella muun muassa kaksi koulutusta sekä hankkimaan työkokemusta useammastakin paikasta.

Tradenomin koulutus vaihtui varhaiskasvatuksen sosionomiksi sekä opettajaksi, kun pääsin Diakkiin opiskelemaan. Olen ollut aikaisemmin töissä naapurissa päiväkoti Versossa sekä viimeisin kokemus on Yli-Iistä varhaiskasvatuksen sosionomina. Nyt olen täällä Eväsrepussa opettajana ja ensimmäinen syksy on jo kohta taputeltu! On ollut todella mahtavaa olla täällä uusien ihmisten sekä kokemusten äärellä. Paljon olen oppinut työkavereiltani sekä lapsilta ja paljon on vielä opittavaa. Ja se onkin motivoivaa tässä työssä, että pääsen kehittämään itseäni paljon.

Camilla Pätsi, varhaiskasvatus

Anne Oikarinen, varhaiskasvatus

Aloitin työskentelyn Auta Lasta Ry:n porukassa elokuussa 2023 määräaikaisella työsopimuksella ja 2024 syksyllä siirryin vakituiseen työsuhteeseen. Tällä hetkellä toimin kiertävänä varhaiskasvatuksen sosionomina Laululinnun ja Eväsrepun päiväkodeissa sekä päiväkotien vs. varajohtajana. Erityisen innostunut olen luontokasvatuksesta.

Koulutukseltani olen sosionomi ja lähihoitaja. Lisäksi olen neuropsykiatrinen valmentaja. Olen työskennellyt varhaiskasvatuksen lisäksi kehitysvamma-alalla sekä neuropsykiatristen haasteiden parissa. Vapaa-aikaani vietän kaikkein mieluiten metsän keskellä Ylä-Kainuussa, mutta tarvittaessa hyvänä korvikkeena toimii Haukiputaan maastot.

Aloitin maaliskuussa 2024 työn Turun Veturoinnissa. Se on oikeastaan aika hauska reitti, miten sinne päädyin. Yksi vetureista lähestyi minua vanhan työpaikkani loppuseminaarin jälkeen ja kysyi, että haluanko töitä. Samalla hän kertoi, että heille on tulossa veturien koulutus pian, ihan tässä parin kuukauden sisällä. Innostuin heti, koska sen verran mitä tiesin Veturoinnista, heillä oli uskomaton pössis siellä! Se lämpö ja yhteenkuuluvuus, mikä heistä paistoi heitä jo ensimmäistä kertaa nähdessäni. Silloin jo ajattelin haluavani joskus tuonne töihin.

Menin siis koulutukseen ja pääsin tuntityöntekijäksi. Kuitenkin Veturoinnista aukesi Paikka auki-työ, johon sitten hain. Jännitin kovasti, en ollut tehnyt paljoa 100 % työajalla töitä. Sain kuitenkin sen työpaikan ja matkani Veturoinnissa ohjaajana alkoi. Tällä hetkellä työskenneltyäni noin puoli vuotta täällä… olen sanaton.

Työn merkityksellisyys ja itsensä tunteminen arvokkaaksi on vienyt täysin mennessään. Joka päivä on erilainen, mutta nautin siitä. Olen saanut pitää puheenvuoroja, olla vaikuttamassa paneelikeskustelussa, sekä ollut mukana monessa eri tiimissä. Nautin siitä, että saan työn kautta toteuttaa itseäni ja olla samalla oma itseni. Joskus iloinen oma itseni, mutta välillä haavoittuvainen, rikkinäinen. Se oman itsensä korjaaminen voi viedä aikaa, mutta uskon tämän työn olevan yksi paikkaava tekijä.

Polkuni tähän pisteeseen ei ole aina ollut kovinkaan ruusuista, päinvastoin. Lastensuojelun asiakkuus oli alkanut jo minun ollessani pieni, mutta ensimmäinen sijoitus tapahtui ”vasta” 14-vuotiaana. Silloin olin sijoitettuna muutaman kuukauden ja vuodeksi palasin rellestämään kotiin. Kunnes sitten 16-vuotiaana minut huostaanotettiin omasta toiveestani. Se pelasti henkeni.

Inka Kuusikoski, ohjaaja Paikka Auki, Veturointi-toiminta Turku

Auta Lasta ry on vuonna 1969 perustettu lastensuojeluyhdistys, joka ylläpitää Oulussa 14-paikkaista lastensuojeluyksikkö Heinäsalmikotia, 21-paikkaista päiväkoti Eväsreppua ja 30-paikkaista Laululinnun päiväkotia. Auta Lasta ry:n palvelukeskus Heinäsalmessa toimivat yhdistyksen keskustoimisto, Heinäsalmikoti, perhehoitopalvelujen toimisto sekä päiväkoti Eväsreppu. Heinäsalmi sijaitsee luonnon keskellä Oulun Hietasaaressa vain muutaman kilometrin päässä Oulun keskustasta. Laululinnun päiväkoti sijaitsee Intiön kaupunginosassa vanhalla puukasarmialueella.

Auta Lasta ry:n yleishyödyllisen kehittämistoiminnan toimistot sijaitsevat Oulussa järjestötalo Kumppanuuskeskuksessa, Raahessa Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän Softpoliksessa sekä Turussa perhetalo Heidekenissa.