Ajelua Pirkanmaalla I

Tämän vuotinen kokoontumisajo järjestettiin Pirkanmaalla. Moni harrastaja suuntasi jo perjantaina kohti 4000 asukkaan Ruoveden kuntaa ja sen leirintäaluetta, joka on Haapasaaressa, kilometrin päässä Ruoveden kyläkeskuksesta. Saareen johti pengerretty tie, jolta oli hienot maisemat Ruovesi-järvelle molempiin suuntiin. Järvi on Suomen 63. suurin pinta-alaltaan ja sieltä pääsee kahden sulun kautta Näsijärvelle.

Ruovesi

Perjantai 16.6.

Ilta oli kesäisen aurinkoinen, sauna ja järvi olivat oikein mukavat hikisen ajomatkan jälkeen. Ennen niitä sai tietysti perinteiseen tapaan jutustella kerhotovereiden kanssa ja katsella auringossa kilpaa kiiltäviä autoja. Rannassa odotti kuumaksi lämmitetty yhteissavusauna sekä lämmin palju. Järvivesikin oli lämmennyt hellepäivien ansiosta ja pulahdus virkisti mukavasti oloa. Ensimmäiset löylyt oli otettava ovi auki ja selkänsä mustattuaan osa vitsaili lähtevänsä mökin saunaan pesulle.

Iltaruoka tarjoiltiin saunojen lähellä olevasta rakennuksesta, jonka suurella ulkoterassilla kelpasi nauttia kesäillasta ja hyvästä seurasta. Tarjolla oli hampurilaisia raskalaisten kera, jotka sai koota itse ja santsatakin sai.

Leirintäalue Haapasaaressa, kilometrin päässä Ruoveden kyläkeskuksesta.

Vuorenmajalla syötiin lounas ja katseltiin maisemia.

Iltaruoka saatiin nauttia ulkoterassilla mukavassa kesäillassa.

Lauantai 17.6.

Vierailupaikkoja sekä ajoreittejä oli valittavissa kaksin kappalein. Osa porukasta kokoontui aamulla leirintäalueen edessä olevalle parkkialueelle, josta 19 auton letka suuntasi ikä-järjestyksessä kohti Mänttää ja Serlachius-museoita.

Museon parkkipaikalle alkaa saapua nähtävää.

Taidetta graniitista ja teräksestä?

Leirintäalueen puolella jonoon kokoontuivat Haapaveden veturipuistoon menijät, jonne startattiin ensimmäisen letkan lähdettyä. Yhteensä autoja oli lauantaina liikkeellä laskujeni mukaan 35 kpl.

”Istutaanpa” ensin Mäntässä vierailleen autokunnan ”kyytiin”. Ajomatka alkuun oli noin 37 km, jonka jälkeen saavuttiin taidemuseoon.

Museo on nimetty Gösta Serlachiuksen (1876-1942) mukaan, joka kasvatti setänsä G. A. Serlachiuksen perustaman paperiyhtiön yhdeksi maan tärkeimmistä metsäteollisuusyhtiöistä. Kukapa ei olisi käyttänyt Serlan pehmopaperia.

Gösta oli kiinnostunut myös taiteesta ja hankkikin jo ekalla Mäntän tehtailta saamallaan palkalla taideteoksen. Se oli hänen ensimmäisensä, tuntemattoman maalarin 1700-luvulla maalaama muotokuva.

1910-1920-luvuilla hän kartutti kokoelmaansa hankkien erityisesti Gallen-Kallelan maalauksia. Hänen suuri unelmansa oli oman taidemuseon rakennuttaminen, mutta hanke jäi kesken hänen kuoltuaan. Museo on toiminut vuodesta 1945 lähtien Gösta Serlachiuksen edustuskodikseen 1935 rakennuttamassa Joenniemen kartanossa ja sitä on laajennettu 2014.

Kesäilta, ranta, hieno tunnelma ja Duett.

”Flammi”, eli Keski-Euroopan vastine pizzalle, rakentui ohuen hiivattoman pohjan päälle tulevasta ranskankermakastikeesta ja täytteistä. Itse valitsin täytteeksi hirvenjauhelihan, kantarellin ja karpalon.

Kiersimme museon oppaan johdolla

Tämä kertoi niin taiteilijoista, museorakennuksista ja itse taideteoksista. Jotta kaikki selostuksen kuulisivat, jaettiin vierailijoille langattomat kuulokkeet, joista oppaan puhe kuului selvästi hieman kauempaakin.

Kierros aloitettiin uuden laajennuksen puolelta, jonka rakenteissa on käytetty paljon puuta ja lasia. Suurista lasiseinistä näkyy ympäröivään puistoon ja järvelle, kun astellaan oppaan perässä näyttelysaliin katsomaan nykytaidetta.

Täytyy kyllä myöntää, että hieman (minäkin) kummastelin joitain teoksia, mutta taiteen kai tuleekin herättää tunteita, joko hyviä tai sitten toisenlaisia?

Kuulokkeiden takaa kuului jossain kohtaa mielenkiintoinen keskustelu, kun vanhempi herrasmies kommentoi erästä teosta ihan rehellisesti ”rumaksi”. Ei siinä muuten mitään, mutta sitä seurannut kommentti ”Puhut muuten aika kovaa” sai hymyn nousemaan useamman kommentin kuulleen huulille. Kuulokkeet päässä oma äänenvoimakkuus saattaa nimittäin helposti muuttua…

Vanhalla puolella oli esillä vanhoja maalauksia ja ne olivat osa todella hienoja. Parhaat melkein kuin valokuvia, mutta maalattu käsin 100-200 vuotta sitten. On siinä useampi tunti vierähtänyt jo yhden maalauksen parissa, hattua pitää nostaa.

Seuraavaksi ajettiin 5 km:n siirtymä Vuorenmajalle lounaalle. Autot jäivät urheilukentän viereen, josta oli noin 700 m kävely ylös Mäntänvuoren rinnettä. Polulta saattoi poiketa hirsiseen näkötorniin ihailemaan maisemia ja kaukana puiden välistä näkyvää horisonttia.

Lyhyen siirtymän jälkeen oltiin Serlachius Oy:n entisellä pääkonttorilla, jossa toimii nykyään Gustaf-museo. Henkilökunta pyysi meitä ensiksi saapuneita siirtymään parkkipaikalta museon eteen, pääoven molemmille puolille parkkiin. Siihen saatiin hieno rivi Volvoja pysäköidyiksi.

Esillä oli tarinoita paperin valmistuksesta sekä alakerrassa aiheeseen liittyvä näyttely. Mieleen jäivät johtajanhuoneen ja neuvotteluhuoneen puukalusteet, joiden yksityiskohtiin puusepät olivat laittaneet parhaat taitonsa käyttöön.

Leirintäalueelle palatessa odotti iltaruoka ja saunat. Ruoka oli suorastaan erinomainen, pehmeäksi haudutettua lihaa, perunaa ja kasviksia.

Sunnuntai 18.6.

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja aamulla vaihdettiin vielä juttuja sekä kyseltiin missä päin Suomea kokoonnutaan ensi kesänä?

Lieksasta oltiin illalla jo hieman keskusteltu ja muutamaa viikkoa myöhemmin siitä myös sovittiin, eli kesällä 2024 suunta olisi kohti Pohjois-Karjalaa. Mahtaako olla yhtä hyvä iltaruokatarjoilu jälleen?

Teksti ja kuvat EETU EKONEN

Paperitehtaan pienoismalli Gustaf -museon alakerrassa