Tästä kaikki alkoi kesällä 2020. Neljä mopoilevaa Volvo-kerholaista kokoontui Hiisijärven hiekoille paistamaan makkaraa ja nauttimaan muitakin retkieväitä. Matka jatkui kohti Vartiusta. Nähtyään tämän yllä olevan kuvan Sisä-Savon Mobilisti totesi, että tulee olo, tuntemuksia kuin ennen koulupoikana. Kateus niitä isompia poikia kohtaan, joilla on mopot ja minulla ei!
Sellaisia henkilöitä, jotka ovat vahvasti suuntautuneita Volvo-merkkisiin autoihin, hassuttaa monessa tapauksessa muutenkin. Oheisessa kuvakertomuksessa yhdistävänä tekijänä on se, että esiintyvät henkilöt ovat joko Volvo-kerholaisia tai ovat olleet ja toinen on tietenkin kiinnostus mopoihin.
Ajomatkaa näillä Kainuun pikkuteille suuntautuneilla retkillä on karttunut kunkin viikonlopun aikana 250 – 300 kilometriä. Mopojen päälle on otettu mukaan vain välttämätön varustus selviytymisen kannalta, huolto-/ saattoauton mukaan lastattiin bensakanisterit, työkalut, kylmälaukut (ruokia varten), makuupussit…
Ensimmäisenä kertana 2020 autonkuljettajana toimi Sami ”Sämpy” Väisänen Volvo V70:llä ja siitä 2021 – Hannu Huovinen VW Transporterilla.
Retkemme ovat olleet hauskoja, vaikka joskus tahtoo hieman vastustella varsinkin kun ollaan täällä Kainuussa jossa sijaitsee Suomen pessimistisin kunta.
Ohessa kuvakertomus hieman erilaisista Volvo-kerholaisten retkistä.
Mitä kautta mennään eteenpäin? Pikkuteitä pitkin Vuosangan harjoitusalueen halki kohti Iivantiiraa? Vuosangassa ei nettitietojen mukaan ammuta? Täysin ilman harhailua ei selvitty, jokin umpiperä tilustie imaisi seurueen heti Hiisijärvellä 2020!Kuva: Riitta Pääkkönen
Lähdetään jo! Mikä siihen nyt tuli? Kaasuvaijeri irti 2020 Anssin Soliferista. Vaurio uustuotantokaasukahvan juuressa oli sikäli vakava, että loppureissu ajettiin vanhaan hyvään tyyliin vaijerista nykien.Kuva: Petri Huovinen
Mopopositiiviset välilaskupaikalla kahvipaussilla Sumsalla heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna 2021. Matka jatkui kohti Vartiusta. Martti Hakola Hopeasauma, Petri Huovinen Monark, Sauli Lindström Tunturi, Kai Huotari Suzuki ja Timo Pääkkönen Solifer.Kuva: Riitta Pääkkönen
Paluumatkalla 2021 Saulin Automaattitunturin pakopiippu muurautui täysin umpeen. Meteli oli valtaisa matkan jatkuessa pakoputken jäähtyessä huoltoauton kyydissä.Kuva: Petri Huovinen
Aivan ilman kommelluksia ei tältäkään retkeltä 2021 selvitty. Menomatkalla Martin Hopeasaumasta vuosimallia 1956 puhkesi takarengas Nivan kylän alueella ja taustalla häämöttävä saattoauto sai ensimmäisen ”kyytiläisensä”.Kuva: Petri Huovinen
…Hopeasauman rengas paikattiin vasta yöpymispaikalla. Kadonnutta pikkuosaa haeskellaan pihanurmikolta miehissä magneetin avustamana.Kuva: Petri Huovinen
Mopojamboree 2022. (Jamboree = juhla, juhlallisuus, gaala, juhlatilaisuus, suuret juhlat, kekkerit). Kajaani—Sotkamo—Hiisijärvi— Vuosanka—Iivantiira—Vartius ja käänteisessä järjestyksessä takaisin. Ensimmäistä mopedia rassattiin jo Hiisijärven hiekoilla, Miikan Solferin Tomos – moottorin kylki on pahaenteisesti auki! Kuva: Petri Huovinen
Osallistujat 2022 oikealta; Kaitsu Suzuki, Martti Solifer, Sämpy Honda, Sauli Tunturi, Timppa Solifer, Anssi Solifer, Miikka Solifer ja Petri Tunturi. Saattoauton kuljettaja Hannu näppäsi ottaa tämän kuvan.
Lentiiran Lomakylässä menomatkalla 2023 nautittiin pikkusuolaista ja pullakahvia.
Hiisijärven—Vuosangan väliseltä tieosuudelta oli kadonnut silta jonnekin 2022? Onneksi onnettomuuksilta vältyttiin, kun keulassa ajanut mopoilija ei juuri sillä hetkellä ollut kumartuneena ja pyörittelemässä kulkuneuvonsa säätösuutinta edullisempaan asentoon. Jonkinlainen puomi tai edes varoitusmerkki olisi ollut hyvä! Kuvassa Martin Soliferia saatetaan virran yli kaikkea mahdollista varovaisuutta noudattaen. Huoltoajoneuvoa emme lähteneet hyppyyttämään yli, se joutui kiertämään.Kuva: Petri Huovinen
Vilmilän seudulla 2023 piti pukeutua sadevaatteisiin ja heti kohta vaihtaa tulppa Jarmon MZ:aan. Säännöt osallistumisesta ovat väljät, museoikäinen satapiikki MZ tulkitaan mopoksi.Kuva: Sami Kyttälä
Sotahistoriaa sisältänyt kävelyretki 2023 lauantaina. Huosiusvaaran maastossa käydyssä kahakassa kaatui syyskuussa 1943 kaksi Suomalaista aliupseeria ja yksi neuvostopartisaani.Kuva: Sami Kyttälä
Lauantai-illan tunnelmia kävelyretken jälkeen savusaunan lämpiämistä odotellessa 2023. Samalla hupaisat jutut koristavat kasvoja.Kuva: Sami Kyttälä
Iivantiirantie on kuuma paluumatkalla 2023, vain sininen kaksitahtimoottoreiden kytösavu jää jäljelle.Kuva: Sami Kyttälä
2023 mukana matkalla olivat oikealta vasemmalle, Kai Huotari Suzuki, Anssi Mustonen Solifer, Timo Pääkkönen Solifer, Sami Kyttälä Solifer, Martti Hakola Hopeasauma, Sami Väisänen Honda, Jarmo Paananen MZ, Petri Huovinen Tunturi ja Hannu Huovinen VW Transporter.Kuva: Hannu Huovinen
Martti Hakola ja Hopeasauma 1956
Ei tullut Nopso, tuli Mopo
Helkaman Hopeasauma Mopo aloitti suomalaisen mopohistorian. Se myös luovutti mallinimensä suomen kielen yleisnimeksi moottoripolkupyörille.
Kielitoimisto yritti epätoivoisesti ehdottaa mopedien viralliseksi nimeksi nopsoa, mutta mopo vakiintui kansan suussa, yleisnimeksi kaksipyöräiselle, joka vaikutti suuresti varsinkin suomalaisen maaseudun liikenteseen 1960-luvulla.
Ensimmäiset suuremmat sarjavalmistuserät suomalaismopoja, Hopeasaumoja, teki Helkama Hangon tehtaillaan vuodesta 1956 lähtien.
Vielä 1956 mopot rekisteröitiin moottoripyörinä, tässä tapauksessa Oulun läänin kilpiin OA-716.
