Pikavisiitti Vaasanlaivalla Uumajaan

Pienimuotoinen perinteemme Amazon-turneista Ruotsin puolelle jatkui menneenä kesänä lyhyellä pyrähdyksellä Uumajan seudulle.

Pohjanlahden yli mentiin Vaasanlaivalla, jollaisella olimme vaimon kanssa viimeksi seilanneet joskus teineinä omien perheidemme mukana. Linjalle oli vielä saatu uusi lautta, joten nyt oli hyvä hetki verestää muistoja.

Kyllähän laiva ihan hieno olikin, vaikkei mikään uiva palatsi. Ja ruoka oli hyvää, niinkuin olimme etukäteen kuulleet. Muutaman tunnin matkalla ei sen kummempia ihmeitä osattu kaivatakaan.

Jämähdys siltatyömaalle

Saavuimme Uumajan satamaan heinäkuisena tiistai-iltapäivänä – ja jämähdimme liki saman tien nälkävuoden mittaiseen siltatyöjonoon. No, mikään ei ole ikuista, joten siltojakin pitää korjata – ja näköalat sillalta olivat nytkin komeat. Itse kaupunki on parinkymmenen kilometrin ajomatkan takana satamasta. Hotellimme oli suunnilleen satavuotias, mutta hyvällä maulla remontoitu, ja ihan keskustassa.

Auton toimittaminen parkkihalliin ja miehen toimittaminen hallista takaisin hotelliin, oli pienimuotoinen Amazing Race, mutta pitäähän elämässä olla jännitystä.

Tulevina päivinä halli oli myös useamman Amazon-henkisen keskustelun paikka, sekä henkilökunnan että vieraiden kanssa.

Kaupungin keskusta on kompakti, joten kaikki meitä kiinnostava sijaitsi kävelymatkan sisällä, ja pääosin keskustaa halkovan Umeå-joen rannalla. Päätimme kiertokävelyn maittavaan päivälliseen jokirannan terassiravintolassa sekä lyhyeen vierailuun kattoterassilla – koska tulevaksi päiväksi oli paljon suunnitelmia, seuraava osoite oli kahden lakanan välissä.

Uumajan vanha keskusta on hyvinhoidettu ja siisti.

Sisäkuva remontoidusta satavuotiaasta hotellistamme.

Kelloista moottoreihin

Uusi aamu alkoi tunnin ajolla etelään Olofsforsin ruukille. Alue oli kaunis ja ruotsalaiseen tapaan hyvin hoidettu. Olisikohan lähin suomalainen vastine vaikka Fagervik. Mielenkiintoinen lisä oli paikallisen kelloseppäkoulun kellomuseo, jossa oli toimiviksi entisöityjä kelloja satojen vuosien ajalta.

Seuraava kohteemme oli Vännäsin moottorimuseo samannimisessä kirkonkylässä suunnilleen 30 kilometriä sisämaassa. Museota ylläpitää paikallinen lentokerho, ja näytillä oli myös lentävää tai ainakin lentänyttä kalustoa. Vännäsin kentällä oli tiemmä vieraillut jopa B17 Lentävä linnoitus, joten ihan pientä puuhailua ei Vännäsin lentotoiminta ole ollut! Ruotsilla oli kylmän sodan aikana yhdet maailman suurimmista ilmavoimista, vaikka asia nyt tuntuu vaikealta uskoa.

Vännäsin moottorimuseossa on laaja ja monipuolinen valikoima liikennevälineitä, ei tosin kovin Volvo-painotteinen verrattuna Saabiin.

Yksityisille museoille tyypilliseen tapaan museona toimiva vanha lentokonehangaari oli ääriään myöden täynnä tavaraa kahdessa kerroksessa. Tilaahan saa rahalla, ja rahaa ei tällaisilla museoilla ole koskaan riittävästi.

Museon kattaus oli monipuolinen, ei tosin kovin Volvo-pitoinen.

Tarjolla oli Mailerin MG-versio, Saab 92, Panhard PL7, Auto Union, suksilla varustettu Monark jne. Pari näytillä ollutta Volvoa olivat Pohjanmaallakin kilpailleen Grus-Kallen Rallycross-PV sekä hienosti ensisöity LV65 tankkiauto.

Naapuripöytiin vilkuileville Vännäsissä olisi ollut tarjolla myös Saab-kokoelma, mutta siihen ei aika enää riittänyt.

Hoga kusten – korkea rannikko

Ruotsalaiset nimittävät kulmakuntaa Höga kusteniksi ja maisemat alkoivatkin olla varsin jylhiä, paljon mäkisempiä kuin Pohjanlahden toisella puolellajossa vastassa on hyvin tasainen KeskiPohjanmaa.

Kun ajelimme Umeå-joen vartta alas jälleen kohti Uumajaa, mieli alkoi vetää kovasti kohti Ruotsin Lappia. Tulevalle kesälle on luvassa melkoinen Jaakobinpaini, kun pitää tehdä valinta Lounais-Ruotsin rannikon ja Kiirunan suunnan välillä – kumpaankin tekisi mieli – tai sitten päädymme johonkin ihan muualle.

Rouva oli bongannut päivällispaikaksi kalaravintolan rannikolta. Paikka oli jonkinlaisen mökki- ja karavaanarialueen yhteydessä.

Ihan hyväähän se ruoka oli ja maisematkin kauniita – mutta ei se ehkä 30 kilometrin ajelun arvoinen ollut. No, aina ei voi voittaa. Sokerina pohjalla Amatsoonin pakoputken takakiinnike laukesi – mutta rakennelma oli onneksi varsin helppo fiksata. Korjaukseen ei juuri vartia enempää kulunut. Kaupunkiin palattuamme ehdimme vielä katsella paikallista iltacruisingia terassiravintolan antimia nautiskellen. Osallistujia ei tosin ollut kahtakymmentä enempää, mutta siihenkin joukkoon mahtui muutama helmi – kuten myös muutama tontitettu ysäri-MB eli jokaiselle makunsa mukaan.

Tylsällä päivälaivalla paluu

Kolmas päivä olikin enää paluupäivä. Täytyy myöntää, että päivälaiva pääosin avomerellä on jokseenkin tylsä. Avomerta jaksoi toki katsella hetken, mutta loppuajan pelasimme lapsuusvuosilta tuttuja korttipelejä Tax Freen taikurikorttipakalla. Kotimatkalla Vaasan satamasta poikkesimme vielä pitkästä aikaa Kaskisiin, josta löytyi mukava ruokapaikka ihan rannasta. Muuten kaupunki on sangen unelias, mutta puutalokeskusta on toki tutustumisen arvoinen.

Maistiaisten perusteella taidamme joka tapauksessa suunnata Uumajaan ja siitä ylös toisenkin kerran. Oli se sen verran kiinnostavaa seutua.

JUSSI HEERVÄ

Kelloseppäkoulun kellomuseosta löytyy upeita aarteita