Classic Motor Show

Classic Motor Show 2023 Lahdessa herättää autoharrastajissa kiinnostusta läpi maan ja tänäkin vuonna useampi alan harrastaja ympäri Suomea vieraili näyttelyssä.

Kävijöitä kaksipäiväisessä näyttelyssä oli yli 19 000, eli pihassa olisi ollut loistava paikka makkarakioskille, kuten näyttelyn alkuaikoina? Itse olen käynyt siellä joka kerta, kun se on järjestetty, 14 kertaa. Tänä vuonna yksi oma ”unelma” toteutui, eli oman auton saaminen sinne näytille yli 400 muun ajoneuvon kanssa.

Tarjosin jo talvella 2020 kerhon osastolle PV:tä tai 353:sta, mutta tuolloin koko näyttely peruuntui koronan vuoksi kuten seuraavanakin vuonna. Tänä vuonna kerholla oli osasto ja autokin vielä ehjä, vaikka välissä on useampi ajokerta jäällä ja maalla. Edeltävällä viikolla paikkailin pikku pensselillä kiveniskemiä ja muita käytön jälkiä, joita hauskanpitoon rakennettuun autoon väistämättä ajan myötä tulee. Putsasin ja puunasin ulkoa ja sisältä sekä vahasin koko auton. Asensin myös työkaverin rakentaman tripin hansikaslokeron kanteen, mutta siinä on vielä ohjelmoitavaa ennen kuin se on valmis. Sen toiminta perustuu Arduinoon ja tyylinä on yritetty matkia 1980-lukua.

Perjantaina töiden jälkeen suunta kohti Lahtea ja noin 90 km koukkauksen myötä sliksit lainaan mielestäni Volvon

parhaimman näköisillä vanteilla. Kiitokset lainaajalle niistä sekä isälle niiden hakemisesta, kun itse ajoin trailerin kanssa suoraan tapahtumapaikkaa kohti. Tapasimme Lahdessa ja kävimme huoltoasemalla syömässä ennen messukeskukselle saapumista. Sen pihassa tehtiin siis vielä renkaiden vaihto ja siitä sitten ajamalla sisään näyttelyhalliin. Vanteilla tuli kyllä

huomattava parannus auton ulkonäköön, joskus kun saisi itsellekin hankittua Polarikset, mutta tuppaavat olla liian arvokkaita.

Ovien avautumista odotellessa pari nuorta poikaa tuli kohteliaasti pyytämään voisinko painaa vähän kaasua videota varten? Tokihan sellainen onnistui, mutta ovea avaamaan tullut järjestysmies ei näyttänyt olevan ihan yhtä innoissaan moisesta.

Pihassa auto oli tosi kankea kääntymään semislikseillä ja olin vähän huolissani miten mahtaakaan taipua paikoilleen hallin sisällä, koska suurin osa autoista oli jo siinä vaiheessa tuotu paikalle, kun me saavuimme. Messukeskuksen lattia oli kuitenkin yllättävän liukas ja sisäpyörä suti siinä sujuvasti. Alle laitettiin pressu ja rekvisiitaksi bensakanisteri, tunkki sekä peltinen työkalupakki/-kaappi, ikään kuin rallin huoltoparkissa.

Kun auto ja siihen liittyvä rekvisiitta oli saatu paikoilleen, lähdimme etsimään yhdistelmälle parkkipaikkaa, josta suurkiitokset Matille ja hänen kaverilleen. Sen jälkeen hotellille ja nukkumaan.

Lauantaina aamupalan jälkeen isän kanssa takaisin messukeskukseen, jonne pääsimme sisään jo 7.30. Nostin pienoismallit pöydälle ja suuntasin kierrokselle muiden osastoja katselemaan. Oli tosi mukava kierrellä näyttelyä, kun yleisöä ei vielä ollut. Kainuun Mobilistien osastolla oli Volvoja sekä kerholaisia myös.

Volvo- ja Pyhimyskerhon osastot olivat vierekkäin. Esillä oli yhteensä seitsemän Volvoa.

242 L vm.1976, 480ES vm.1987, 780 vm.1987 ja ”353” vm.1984

1800E vm.1971, 1800S vm.1967 ja P1800 vm.1962

Kasilta sisään päästettiin mediaväkeä valokuvaamaan ja suuri yleisö pääsi sisään klo 9 alkaen. Tunnin päässä porukkaa olikin paljon ja väkeä riitti sitten tasaisena virtana lähemmäs neljää. Loppuun asti, eli viiteen saakka kiertelijöitä riitti, mutta pahin ruuhka helpotti siinä vaiheessa.

Volvokerhon osasto oli E-hallissa vierekkäin Pyhimys -kerhon kanssa, joilla oli esillä yhteensä 7 Volvoa. Kainuun Mobilistien osastolla olivat Volvot 780 ja 1800ES, Päijät-Hämeen Mobilistien P1800S, omistajien helmet kilpailussa mukana ollut sekatavaraauto LV132 vm.1941, teemanäyttelyssä esillä ollut 262C, sekä yritysosastoilla mannekiineina olleet 740 ja 142. Pyhimyksiä oli siis yhteensä viisi, kuten näyttelyn tämänvuotiseen teemaan hyvin sopi, ”Kupee on upee”. Pyhimyskerho oli tuonut näytille niitä kolme kappaletta, vasta entisöity punainen 1962 Jensen, uutena poliiseille lahjoitettu valkoinen 1800S vuosimallia 1967, sekä vaalean sininen 1800E vuosimallia 1971.

Meidän puolella osastoa oli Nastolasta vähän ajettu alkupään 242 L vuosimallia 1976. Erikoisen siitä teki kaasulaitteisto, jolla oli omistajan laskelmien mukaan lähes puolet edullisempaa ajaa kuin bensiinillä. Kaasua B21A polttaa noin 5,4 kg 100 km matkalla.

Seuraavana rivissä oli 1987 Hollannissa valmistettu 480ES, joka edusti ensimmäistä Volvon valmistamaa etuvetoista autoa ja sen vieressä samana vuonna valmistettu isompi coupe Italian Torinosta, eli 780. Pikku-coupessa oli nelisylinterinen, omaa sukua Renaultin moottori ja isoveljessä Peugeot-RenaultVolvo yhteistyö V6.

Lounaan jälkeen lähdin ulos kiertelemään harrasteparkkia, jonne aurinko paistoi. Lähialueelle päästetään vain yli 30 vuotta vanhat ajoneuvot, joten parkkialue on jo itsessään autoharrastajalle nähtävyys.

Vaihtuvassa näyttelyssä autot vaihtuivat päivän mittaan ensimmäisten messuvieraiden lähtiessä ja seuraavien saapuessa. Tänä vuonna parkkipaikalla vieraili jopa uutiskynnyksen ylittäviä harvinaisuuksia.

Pieniä ja vähän suurempiakin leluja, joihin työtunteja on uhrattu. Oman unelman etualalla peltipurkeista tinailtuja pienoismalleja, Amazon, P1800, 544 ja B21ET

Näyttelyn jälkeen ajeltiin lyhyt siirtymä keskustaan kohti Kaarlo Social -ravintolaa, jossa pidettiin kerhon kevätkokous. Autokortiston uusinta etenee nettisivujemme tekijän toimesta ja syksyn kokouksessa olisi valittava uudet toiminnantarkastajat. Olisiko juuri sinulla aikaa ja motivaatiota kyseisen toimen hoitamiseen? Virallisen osuuden jälkeen oli ruokailun aika, tarjolla oli kasvis-buffet ja halutessaan sai tilata liha- tai kalalisukkeen.

Sunnuntaina kävijöitä oli selvästi vähemmän kuin lauantaina, mutta riitti heitä silti hyvin. Muuten päivä kului kuten edellinen, tuntia ennen näyttelyn avautumista sisään kiertelemään, sitten osastolla päivystämistä ja ihmisten kysymyksiin vastailua ja lounaan jälkeen ulkoparkin kiertämistä. Omistajien helmat -äänestyksessä eniten ääniä keräsi Ford Escort 1300 GT ja parhaan yhdistysosaston palkinnon voitti Isuzu Owner`s Club.

Viikonlopun huomioita ja mietteitä näytteilleasettajan näkökulmasta, ihmisten huomiokyky on kyllä mielenkiintoinen asia.

Osa tuijotti Volvoa ja käveli pienoismallien ohi niitä huomaamatta ja osa päin vastoin. Volvo herätti kuitenkin useimmiten enemmän mielenkiintoa ja melkein koko ajan joku oli sitä tutkimassa. Useimmin esitetyt kysymykset olivat, missä tällä ajetaan ja paljonko on tehoa? Se oli mielestäni hämmentävää, ikään kuin autoa ei voisi kaikkien mielestä rakentaa puhtaasti vain hauskanpitoa varten? No, kaikkia ei voi tässä maailmassa miellyttää. Suurin osa kommenteista oli positiivisia ja mielenkiintoisia tapaamisia ja keskusteluita oli useampia viikonlopun aikana. Osa oli kiinnostunut rakentamisesta, toiset nähneet auton youtubessa, kolmannet ihmettelivät muuten vaan jne. Eräs mieleenpainuvimmista tapahtumista oli, kun pari virallisemman näköistä miestä tuli autoa katsomaan ja toinen kysyi olenko omistaja. Hän esitteli itsensä rallimuseon perustajaksi ja kertoi häneltä kysytyn, joko on käynyt katsomassa B-ryhmän Volvoa? B-ryhmän Volvoa, josta ei ole ollut mainintaa missään dokumentissa tai muista lähteissä, joten oli lähdettävä ottamaan selvää, mikä juttu tämä oikein on. Eräs toinen pidempään autosta ja ajo-ominaisuuksista kiinnostunut kertoi lopuksi itse ajaneensa 1980 luvulla Suurajot juurikin 340:lla.

Oli kyllä mukava viikonloppu ja paljon nähtävää niin messuhalleissa kuin ulkoparkissakin. Ehkä joku toinen vuosi uudestaan, jonkin toisen harrasteauton kanssa?

Harrasteparkissakin löytyi nähtävää

Päiväsaikaan vierailijoita riitti joka osastolla

EETU EKONEN