Aino 4/17 by Ylioppilaslehti Aino

AALTO-YLIOPISTON YLIOPPILASLEHTI

4 / 20 17

Kannen kuvasi Mikko Rikala

AA L YL TOY IO PP LIOP IL AS ISTO LE N HT I

4 / 20 17

Ostimme nuorispoliitikoista kertovaa juttua varten kaksi pakastebroileria, jotka valmistimme ja söimme kuvauksien jälkeen.

s. 4 -15 Mark Lwoff

Päätoi m it t aja

Riskillä /

Emilia Mäenmaa AD

With Risk

Viivi Prokofjev To i m i t u s s i h t e e r i

Kiira Koskela Av u s t a j a t

Luka Appelberg, Dora Dalila, Vita Edvards, Sonia El Kamel, Kaarle Hurtig, Helen Korpak, Victoria Odum, Juho Rautiainen, Mikko Rikala, Juuso Tervo Mikaela Uuksulainen, Anton Varpama-Taittonen, Katarina Vesikko Kust a nt aja

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY To i m i t u s n e u vo s t o

Hanna Kahranaho, Arja Karhumaa, Tero Kartastenpää, Rosa Nylén, Antti Pikkanen, Anni Rahiala, Aurora Rämö

s. 16 -23

koeti n k ivi Voiko unelma yhteisestä talosta toteutua?

Täältä t ulee poliitik ko / Here Comes a Politician

AALTO MAINITTU

I l m o i t u s my y n t i

Pirunnyrkki Oy Kari Kettunen puh. 0400 185 853 Erja Lehtonen puh. 0400 185 852

Aallon

Etuoikeutettu Aalto

Aallot löy töretkellä

Va l h e i t a A a l l o i l l a

Kuusta löytyi luola, ja tiedon myötä muutto Maasta voi olla aiempaa lähempänä, kertoi The Guardian. Hommasta saadaan kiittää radio aaltoja, joiden avulla luolan kooksi selvisi 50 km x 100 m. Luola suojaisi UV-säteilyltä ja lämpövaihtelulta. Aino pakkaa jo!

Aallot keikuttivat Jennifer Appelia ja Tasha Fuiabaa merellä viisi kuukaut ta halki myrskytuulten ja haihyökkäys ten, ainakin naisten itsensä mukaan. Tarina alkoi epäilyttää uutistoimisto AP:n paljastusten myötä. Saagaa ovat seuranneet isot mediat New York Timesista CNN:ään.

Ylioppilaslehti Aino PL 69, 01250 Espoo ainolehti@ayy.fi www.ainolehti.fi ISSN 2341-9776 Aino on Aallon y lioppilaslehti. Aino on journalistisesti itsenäi nen. Neljä kertaa v uodessa ilmestyvä lehti tavoittaa 15000 k auppatieteiden, t aideteollisen ja teknillisten a lojen opiskelijaa. Aino on Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen.

©V.Paasimaa

Pa ino Printall AS / Painos 4500 kpl

Oskari Onninen ehti kirjoittaa Hel singin Sanomiin laulukilpailuhuuman laannuttua unholaan vajoavast a Saara Aallosta. Vain viikkoa myöhemmin Yle räjäytti pankin julista malla, ettei Aalto ei voi sijoittua UM K:ssa toiseksi. Kilpailussa etsitään kappaletta Saaran esitettäväksi!

PÄÄKIRJOITUS

Ryhmäterapiaa opiskelijayhteisöille A alto-yliopiston ylioppilaskunnan ja kauppatieteilijöiden historia ei ole ongel

”AYY haluaa sosialisoida omaisuutemme”, kuiskataan toisesta.

maton – niiden välejä nakersi vuosia kiista

Minulle oli marraskuun alussa kertynyt

siitä, kenelle kauppakorkeakoulun van-

kymmenen tuntia haastattelunauhaa jut-

han ylioppilaskunnan KY:n rahat kuulu-

tua varten. Puheista aistin paljon pelkoja.

vat. Omaisuuskiistan aikaisia opiskelija-

Opiskelijakeskuksesta päättävät ihmiset

-aktiiveja ei ole enää mukana yhteisöjen

eivät tule neuvottelupöytiin vapaana heil-

toiminnassa, mutta erilaiset käsitykset

le opetetusta historiasta, josta yhteisön

tapahtuneesta elävät yhä. Tarinaan Aalto-

kunnia- ja perustajajäsenten muotokuvat

yliopiston syntymisestä kuuluu kaiken

kabinettien seinällä muistuttavat vielä kuin

”kohtaamispuheen” lisäksi myyttejä se-

varmemmaksi vakuudeksi. Tarinoilla ja

distä, torneista, kabineteista, piilotetuista

värikkäällä retoriikalla innokkaat yliopis-

rahoista, liitoista ja juonittelusta. Tämä

toon vasta saapuneet opiskelijat sosiaalis-

kävi jälleen kerran selväksi, kun tein tä-

tetaan yhteisöön, mutta samalla saatetaan

hän numeroon juttua Otaniemeen suun-

tahattomasti lietsoa vastakkainasetteluun.

nitellusta opiskelijakeskuksesta (s. 24 ). Ainon toimitussihteeri Kiira Koskela

Siksi täytyy olla tarkkana siitä, miten asioista puhutaan.

toteaa kolumnissaan (s. 38), kuinka pu-

Jos kallis hanke kaatuu, toivon, että

heella voidaan vahvistaa rajaa eri todel-

syynä ovat oikeat asiat, eivätkä omissa

lisuuksien välillä. Raja on vahva myös

porukoissa luodut pelot. Tämän varmis-

AYY:n ja KY:n välillä. Kiistasta puhutaan

tamiseksi vanhojen tapahtumien värittä-

muun muassa seuraavasti:

minen tulee lopettaa. Kaikkia osapuolia

”KY masinoi rahansiirto-operaation”, sanotaan yhdestä suunnasta.

kuulleena tarjoudun pitämään koko porukalle ryhmäterapiaa.

MIKAELA T/ W EMILIA MÄENMAA K/ P UUKSULAINEN

s. 24 -29

s. 30 - 31 Toinen todellisuuteni

s. 36 Lopun alku

”Koskaan ei ole kukaan käyttäytynyt mua kohtaan ahdistavasti, vaikka olen ollut pylly paljaana piiskattavana.” KU KA TEKI MITÄ?

Vita Edvards

Ville Niemi

Vita Edvards on helsinkiläinen vaatetusompelijaksi valmistunut puvustaja. Puvustuksia teatteriproduktioihin tekevä Vita toteutti yhdessä Art Director Vii vi Prokofjevin tämän numeron nuorisopoliitikoista kertovan jutun visuaalisen ilmeen. Vita keräsi kummastelevia katseita Stockmannin Herkun pakasteal taalla, kun kävi ennen kuvauksia ottamassa mitat broilereista.

Ainon saitin takapiru Ville ”Viiksimaisteri” Niemi on helsinkiläinen koodivel ho, joka tekee nettisivujen lisäksi 3D-visuaaleja. Tietokoneen renderöidessä kuvista videoita Ville lukitsee sen vessaan. Vaikka itse rakentama kone on tehokas, se pitää kamalaa meteliä. Villen visuaaleihin olet saattanut törmätä esimerkiksi viime kesän Flow Festivaaleilla.

hillittyvita

viiksi.exe

K/ T

KATARINA VESIKKO

K/P

HELEN KORPAK

R IS KIL LÄ

W ITH R ISK

Y H TÄ R I S K I A LT I S TA K U I N E L O K U VA - A L A O N L Ä H I N N Ä VA I N R AV I N T O L A B I S N E S .

EMILIA MÄENMAA

M A R K LWO F F O N M U K A N A M O L E M M I S SA .

T H E O N LY T H I N G A S V O L AT I L E A S T H E M O V I E I N D U S T R Y I S T H E R E S TA U R A N T B U S I N E S S . M A R K L W O F F H A S TA K E N

T/W

ON BOTH.

7 J okainen käymäni keskustelu elokuvatuottaja Mark Lwoffin kanssa jättää minut suuren hämmennyksen valtaan. Kun saan hänet ensimmäisen kerran puhelimen päähän, Lwoff kuulostaa epäilevältä. ”Kohta varmaan pitää vaatekaappiakin alkaa esitellä”, hän puuskahtaa. Käymme lyhyen mutta kiihkeän puhelinkeskustelun aikana läpi muun muassa minun opiskelutaustani. Kun pyytelen anteeksi vitsaillen, kuinka kapitalistisika se täällä soittelee, hän huudahtaa: ”Kommarit ne pahimpia kapitalisteja olivatkin!” Lwoff tuskin ehtii vetää henkeä kolme minuuttia kestävän puhelun aikana – niin paljon, nopeasti ja poukkoillen hän puhuu. Puhelu loppuu, ja huoneeseen tulee hiljaista. Lähetän perään tekstiviestin. Siis ymmärsinkö oikein, että suostut juttuun? Moikka, ehkä soitetaan ma, katsotaan saadaanko sopimaan aikatauluun. Kait ehkä ok. M. Kait ehkä ok? Maanantaina hän soittaa ja ehdottaa, että ajamme seuraavana päivänä Järvenpäähän. En ole aivan varma miksi.

E very conversation I have with the film producer Mark Lwoff leaves me flabbergasted. When I get him on the phone for the first time, Lwoff sounds sceptical. ”Soon I’ll even have to show you my wardrobe, won’t I?” he scoffs. During the short but heated phone call we manage to cover topics like my field of study. When I apologise half-heartedly that yeah, it’s me the capitalist pig calling he exclaims: ”If anyone, it’s the communists that were the biggest capitalists!” Lwoff barely has time to breathe during our three-minute call – he talks so much, so fast, straying left and right. The call ends, and the room falls silent. I text him afterwards. Did I get it right that you’re willing to do the interview? Hey, maybe let’s call on Monday, see if we can fit it into the schedule. Probably okay, maybe. M. Probably okay, maybe? On Monday he calls and suggests on Tuesday we drive to Järvenpää, a town some 40 kilometres outside Helsinki. I’m not sure why.

K yyti Järvenpäähän lähtee kulttuuri- ja ravintolakeskittymä

T he ride to Järvenpää leaves from the concentration of culture and cuisine, Teurastamo, which pleasantly translates to the Lwoff löytyy toimiston takahuoneesta kiinalaisen ravintolan Slaughterhouse. It’s nestled right beside the skyscrapers of yläkerrasta. Kalasatama, and that’s where Lwoff’s production company Bufo ”Yksi hyvä idea meni perseelleen, mutta tällaista tää on”, is situated. I find Lwoff himself in the back room of the office, Lwoff sanoo lopetettuaan puhelun. just upstairs from a Chinese restaurant. Olohuonemaisen toimiston sisutusta hallitsevat elokuva”We had a good idea that just got fucked over, but that’s just julisteet, joiden alkuperäiskappaleiden intohimoinen keräilijä how it is,” he says after his phone call ends. Lwoff on. Itse asiassa kiinnostus elokuvantekoon sai alkunThe main element of the office, that feels more like a living sa, kun ala-asteikäinen Lwoff halusi omakseen Terminator 2- room, are various movie posters. Lwoff is a passionate collecjulisteen. Hän kävi kysymässä Kaisaniemenkadun Finnkinon tor of originals, which, as a matter of fact, was what originally toimistolta julistetta ja haki samalla kuudesluokkalaisten taks sparked his passion for film. As an elementary schooler Lwoff wanted to get his hands on a Terminator 2 poster. He walked värkkipäiväksi töihin. Seuraavat kesät kuluivat siivoten elokuvateatterin hyllyjä, into the movie theatre on Kaisaniemenkatu, got the poster, and kunnes Lwoff päätyi vuonna 1992 avustamaan Kaikki pelissä a place to work at during sixth-graders’ volunteer day. -elokuvaan. Uran ensimmäiset vuodet menivät sekalaisissa eloThe next few summers he spent cleaning the shelves of kuva-alan töissä: runnerina, lavastusharjoittelijana, apulaisoh- the movie theatre, until in 1992 he ended up assisting in a movie, Kaikki pelissä. He spent the first few years of his career jaajana ja tuotantopäällikkönä. 2000-luvun alussa hän aloitti in various roles in the movie business: as a runner, set trainee, TaiKin Elolla elokuvatuotannon linjalla. ”Kurssin pitkät pojat olimme minä, Sampsa, Harri ja Vesa”, assistant director and production manager. Around the turn hän sanoo ja muistelee vuosikurssinsa kokoonpanoa. Pitkillä of the century he began his studies in the movie production pojilla hän tarkoittaa dokumentaristi Sampsa Virkajärveä , leik- department of TaiK, the predecessor of Aalto ARTS. kaaja Harri Ylöstä ja käsikirjoittaja Vesa Virtasta . ”The tall boys of the class were me, Sampsa, Harri and Vesa,” he says and reminisces his class. With Sampsa, Harri and Vesa Lwoffilla jäi tutkinto viimeistelemättä, mutta se ei estänyt häntä etenemästä urallaan. Hän on 41 ikävuoteen mennessä he refers to documentarist Sampsa Virkajärvi, editor Harri ehtinyt tehdä töitä Aki Kaurismäen , Pirjo Honkasalon ja Ylönen and scriptwriter Vesa Virtanen. Jörn Donnerin kaltaisten kulttihahmojen kanssa ja voittaa Lwoff never finished his studies but it didn’t stop him from Jussi-palkinnon. moving forward on his career. Lwoffin osaomistama tuotantoyhtiö Bufo syntyi kymmenen In his 41 years of age Lwoff has worked with cult figures of vuotta sitten kollega Misha Jaarin keittiönpöydän äärellä. Lwoff, Finnish cinema such as Aki Kaurismäki, Pirjo Honkasalo Jaari ja Virtanen jakoivat ajatuksen siitä, miten ja millaisia elo- and Jörn Donner, and won a Jussi prize, the Finnish equivalent of an Oscar. kuvia tulisi tehdä. Ja erityisesti siitä, keiden niitä tulisi tehdä. The production studio Bufo, owned partly by Lwoff, was Bufon tarkoitus oli tuottaa puhdasoppisia genre-elokuvia, joissa ei tehtäisi kompromisseja suuren yleisön kosiskelemi- founded ten years ago at his colleague Misha Jaari’s kitchen seksi. Nykyään Bufo tunnetaan erityisesti art-house-elokuvaan table. Lwoff, Jaari and Virtanen shared an idea of what kind of Teurastamolta Kalasataman tornitalojen kupeesta. Siellä sijaitsee Lwoffin ja kumppanien oman tuotantoyhtiön Bufon toimisto.

”You need to have eight projec t s ready for shoot i ng for just one to see t he l ight of d ay.” erikoistuneena tuotantoyhtiönä – ja ”sinä, jolla on jotain tekemistä ravintolan kanssa”. L ähdemme ajamaan kohti Järvenpäätä. Pian kurvattuamme Teurastamolta myös matkan syy selviää. Tarkoitus on vierailla Kari Hotakaisen romaaniin Ihmisen osa perustuvan elokuvan

kuvauksissa, jotka ovat alkaneet muutamaa päivää aikaisem-

films and how films were supposed to be made. And especially who was supposed to make them. The purpose of Bufo was to produce pure genre film that wouldn’t make compromises for the sake of attracting a larger audience. Nowadays Bufo is known especially as a company specialising in art house film – and as ”the one that had something to do with some restaurant.”

min. Bufo tuottaa elokuvan. Lwoff haluaa nähdä hankkeen konkretisoituvan sen jälkeen, kun sitä on pyöritelty pitkään neljän seinän sisällä. Sitä elokuva-alalla työskentely kuitenkin on: kestävyyslaji, jossa tasapainotellaan jatkuvan taloudellisen katastrofin partaalla. ”Menee kaksi vuotta, kun pähkäilee ideaa ja laittaa sen esittelykuntoon. Sitten rahoittajat sanovat, että ei tätä tehdäkään. Että sinne meni sitten kaksi vuotta.” Siksi tuotantoyhtiöillä on päällekkäin useita projekteja eri vaiheissa: ideoiden aihioita, käsikirjoituksia ja pitchattuja versioita. Lwoffkin on juuri ollut Kanadassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Hollannissa etsimässä rahoittajia ja tekijöitä hankkeille, jotka ovat vasta paperilla. ”Tilastollisesti kahdeksan juttua pitää olla kuvausvalmiina, että edes yksi pääsee tuotantoon.” Suomessa elokuvanteon mahdollistaa tukijärjestelmä, jota pyörittää Suomen elokuvasäätiö. Rahoitus on kiven alla, ja sitä on elokuvantekijöiden mielestä aina liian vähän. Ensi-iltansa lokakuussa saanut Tuntematon sotilas on kuitenkin mässäillyt suomalaisen elokuvahistorian kaikkien aikojen suurimmalla tuotantobudjetilla. Elokuva on kerännyt yksityistä rahaa säätiöiltä, yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä. Tämä on närkästyttänyt monia, ja uudelleenfilmatisoinnin tarpeellisuus on kyseenalaistettu moneen kertaan. Rahalle olisi varmasti ollut kovasti tarvetta pienissä tuotannoissa, eikö? ”Mä näen sen niin, että paras juttu palkitaan aina. Jos meille tulee hylsy, ajattelen että muiden jutut ovat parempia.” Ajamme harhaan. Ehdotan että olen hetken hiljaa, jotta Lwoff saa keskittyä ajamiseen. Hänen puolesta voisin olla hiljaa pidempäänkin.

We head out towards Järvenpää. Soon after leaving Teurastamo the reason for this trip becomes clear. We’re supposed to visit a movie set that was set up a few days ago. It’s used for filming Ihmisen osa, based on Kari Hotakainen’s novel, that Lwoff’s company Bufo is producing. He wants to visit the shooting, because it’s gratifying to see something actually come to life after a long while of pushing papers. That’s what working in the movie industry is about, after all: it’s a test of resilience on the constant verge of a financial catastrophe. ”It takes two years to come up with an idea and shape it into something presentable. And then the investors say hey, we’re not doing this. That’s two years down the drain.” That’s why production companies constantly have several projects in different stages on their hands: drafts, scripts and pitched ideas. Lwoff himself has just been to Canada, Sweden, Denmark and Netherlands looking for investors and staff for projects that still only exist on paper. ”Statistically you need to have eight projects ready for shooting for just one to see the light of day.” In Finland film production is made possible by a support system machinated by Suomen elokuvasäätiö, the Finnish Film Foundation. The funding is scarce, and according to movie makers there’s always too little of it. Despite this, the new adaptation of Tuntematon sotilas, The Unknown Soldier, that premiered in October, has been feasting on the biggest production budget in Finnish film history. The film has gathered funds from foundations, companies and private persons. This has pissed off a lot people, and the necessity of

Tapa ht u massa ol i enem mä n i h m isiä k ui n Bufon edel l isel lä elok uval la kat sojia avausv i i kon loppu na.

J ärvenpää peittyy jatkuvasti suuntaansa muuttavaan tihkusatee-

koskaan kovin hohdokasta, mutta kohun myötä siitä on tullut

seen, jolta sateenvarjo ei suojaa. Ohikulkijat jäävät tuijottamaan

todella ankeaa.

lähes kaksimetrisen Lwoffin perään kilkiessamme läpi keskustan.

”Mä oon sanonut ensimmäiseksi et mä oon töissä B-side

Itsepalvelukirpputori Eurosetin eteen on parkkeerattu paket-

Barissa, ettei vahingossakaan kukaan tule tossa kadulla hak-

tiautoja. Kirkkaat heijastinvalot valaisevat pihaa, jolla näyttelijä

kaamaan, että on täysi sika, kun työskentelee elokuva-alalla.”

Hannu-Pekka Björkman käyskentelee. Alueelle on pakkautunut

P arin viikon päästä olen jälleen Teurastamolla.

toppaliiveihin pukeutuneita tuotantoryhmän jäseniä, jotka hytisevät tihkusateessa. Tarjolle on laitettu mehua ja porkkanatikkuja.

”Ei helvetti, taasko sä tulit tänne”, Lwoff sanoo ja pyörittää

”On tärkeää, että motivaatio tähän tulee hyvin tehdystä työstä.

silmiään, kun tulen hakemaan häntä toimistolta.

Ei siitä, että on välikaronkkoja joka viikko tai siitä, että kahden

Lwoff on juuri palannut Amsterdamista ja siitä huolimatta,

viikon päästä mennään taas jonkun piikkiin baariin”, Lwoff sanoo.

että hän on kutsunut itseään epäselväksi pitchaajaksi, hän on

Hohtoa elokuva-alan ympäriltä ovat karistaneet paljastukset

yhdessä Paula Norosen ja ohjaaja Akseli Tuomivaaran kanssa

seksuaalisesta ahdistelusta. Maailmalla levinneen #metoo-kam-

voittanut 20 000 euron kehittelytuen lastenelokuva Tagli and

panjan ansiosta myös suomalaisen elokuvamaailman ahdistelu-

Telleä varten. Hylsy, hylsy, hylsy, onnistuminen.

ja hyväksikäyttökokemukset ovat juuri nousseet julkisuuteen.

Menemme alakerran baariin ja Lwoff tilaa kuvausta varten

Tiettyjen tunnettujen ohjaajien ja tuottajien nimet toistuvat ah-

baarimikolta dry martinin, lempidrinkkinsä. Harmillisesti Lwoff

distelukertomuksissa. Ilmiön rinnalla hälinä Tuntemattoman

on ollut kolme päivää juomatta ja aloittanut nestepaaston, jonka

sotilaan ympärillä tuntuu pieneltä.

vuoksi hän ei voi syödä edes drinkkinsä oliiveja. Nestepaasto

Lwoff sanoo toivovansa, että Bufossa jokaisen olisi kiva

tuntuu hieman kornilta kun tietää, että Lwoff on osaomistaja grilliravintola B-Smokeryssa.

olla töissä. Hänen mukaansa kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti ikään, sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katso-

Ravintola pantiin alkuun vuonna 2014. Bufolla oli hetki,

matta. On kuitenkin selvää, että Kaurismäen elokuvia tuottava

jolloin ei ollut tuotantoja päällä ja Lwoffin mukaan töissä oli

mies tuntee alalla kaikki – joukossa on siis väistämättä myös

”vähän tylsää”. Lwoff, Jaari, Virtanen, Markin lapsuudenystävä lakimies Antti ja Bufon äänisuunnittelija Karri Niinivaara vuok-

heitä, jotka ovat syyllistyneet ahdisteluun.

rasivat savustimen, ostivat parisataa kiloa lihaa ja grillasivat

Lwoff huokaa.

Hernesaaren rannassa Ravintolapäivänä liki 700 ruoka-annosta.

”Valutetaan sitten verta, jos sitä pitää valuttaa.” En oikein tiedä, minkälaista reaktiota odotan häneltä, kun

Kuten Suomen elokuvasäätiön vaikuttaja totesi, tapahtumassa

otan aiheen puheeksi. Ei kai hän luule, että väitän hänen liitty-

oli enemmän ihmisiä kuin Bufon edellisellä elokuvalla katsojia

vän ahdistelukohuun?

avausviikonloppuna.

”Nollatoleranssi tuollaiseen. Jos kävisi ilmi, että meillä olisi

”Ikävästi sanottu, mutta oikeassa oli. No mitäs sitten, oli

yhteistyötä tuollaisten ihmisten kanssa, niin mielestäni saman

pari viikkoa hirveä hype päällä ylipäätään siitä, että oltiin on-

tien kenkää. Onko meillä sitten sellaista? En usko.”

nistuttu jossakin.”

Elokuva-alalla työskentely ei ole Lwoffin mukaan ollut

Samoihin aikoihin Teurastamo järjesti kilpailun, jolla etsittiin

”Ei helvet t i, t a asko sä t ul it t ä n ne.” AI

”L et ’s spi l l some blood t hen, i f we have to.” another remake has been questioned many times. The money was surely more needed on small productions, right? ”The way I see it is that the best thing always gets rewarded. So if we get the short straw, I think it’s ‘cause the other stuff was just better.” We get lost. I suggest I stay quiet for a while, so Lwoff can concentrate on driving. He reckons I could be quiet for even longer. J ärvenpää is obscured by a drizzle that constantly changes direction, leaving my umbrella pretty much useless. Passers-by stare at Lwoff who towers at almost two meters tall making his way through the city. Vans are parked in front of a flea market Euroset. Bright lights illuminate the yard where the actor Hannu-Pekka Björkman is strolling. The area is packed with film staff, clad in quilted vests and quivering in the cold, fine rain. They’re serving juice and carrot sticks. ”In this industry it’s important to be motivated by a job well done. Not by excitement over getting to drink at someone else’s expense in two weeks,” Lwoff says. The glamour around the movie industry is also crumbling because of allegations of sexual harassment. Due to the #MeToo campaign that went viral around the world, cases of harassment and abuse have also arisen within the Finnish film industry. The names of some well-known directors and producers keep coming up in stories of harassment. Next to this issue, the conversation concerning The Unknown Soldier feels insignificant. Lwoff says he hopes that Bufo is a nice working environment for everyone. According to him, everyone is treated the same

regardless of age, gender and sexual orientation. Nonetheless, it’s clear that the man producing Kaurismäki’s movies knows everyone in the industry – most likely some of those too who have perpretated in harrasment. Lwoff sighs. ”Let’s spill some blood then, if we have to,” he says. I’m not sure what kind of reaction I’m expecting out of him when I bring up the subject. Does he think I’m accusing him of being tied to the harassment cases? ”There’s zero tolerance for that kinda stuff. If it occurred that we’re working with someone like that, I think they should be kicked out immediately. Do we have someone like that? I don’t think so.” According to Lwoff, working in the movie industry has never been glamorous, but now it’s bleaker still. ”I always take precautions and say I work at the B-side Bar, just in case someone’d wanna beat me up because I work in the film industry and therefore I’m obviously a pig.” In a few weeks I’m at Teurastamo again. ”Oh no, you’re here again?” Lwoff says and rolls his eyes as I come pick him up at the office. Lwoff has just returned from Amsterdam, and even though he’s called himself an incoherent pitcher, him, Paula Noronen and director Akseli Tuomivaara have just landed a 20 thousand euro developing sponsorship for a childrens’ movie, Tagli and Telle. Failure, failure, failure, success. We go to the bar downstairs. For the shoot Lwoff orders a Dry Martini, his favourite. Regretfully Lwoff hasn’t drunk in three

”Sit ten me vast a olt i i n k i n pulassa, k u n sa at i i n soppa r i.” uusia yrittäjiä liiketiloihin. Bufolaiset olivat paatuneita hakemuksen kirjoittajia ja tottuneet pyörittämään suuria rahasummia tuotantojen yhteydessä. ”Sitten me vasta oltiinkin pulassa, kun saatiin soppari.” He käärivät hihat ja olivat ensimmäiset kuukaudet keittiössä ja salissa itse töissä. Lwoff myöntää, että se oli ”yhtä helvettiä”. Oli sittenkin eri asia tehdä kotikeittiössä safkaa kuin tarjota vaativille 40 hengen pikkujouluporukoille korkealaatuista ravintolaruokaa. ”Tajuttiin joidenkin ihmisten ystävällisistä vinkeistä, että kannattaisi ehkä palkata ammattilaisia.” Lwoff antaa ymmärtää, että he osallistuivat kilpailuun puoliksi leikillään ja voittivat vahingossa koko jutun. Hän kieltää, että B-Smokery olisi perustettu kannattelemaan tuolloin taloutensa kanssa kamppaillutta Bufoa. Hullultahan ravintolan perustaminenkin kuulostaa. Yhtä riskialtista kuin elokuvabisnes on lähinnä vain ravintolabisnes, jossa on valtavat kiinteät kulut. Ravintolan kylkeen perustettiin samalla poppoolla vielä baari B-side Bar vuonna 2015. Käsikirjoittaja Virtanen on ravintolan ja baarin toimitusjohtaja. Hänen mukaansa niiden pyörittäminen on Bufolaisille harrastus. ”Jotkut pelaa golfia, toiset pyörittää baaria.” Palkkaa saa, jos käy vaikka tiskaamassa. Bufoa ei siis puskuroida ravintolan ja baarin vähäisillä tuotoilla. Ravintolan ja baarin tarkoitus on bufolaisten mielestä toteutunut, jos voi käydä omassa ravintolassa syömässä ja baarissa kaljalla.

days and has now started a liquid diet, so he can’t even eat the olives in the drink. A liquid diet feels corny, considering Lwoff is a co-owner of the B-Smokery grill restaurant. In 2014 there was a free moment between productions which, according to Lwoff, felt ”a little boring”. Lwoff, Jaari, Virtanen, Mark’s old friend from childhood ”lawyer Antti” and sound designer Karri Niinivaara rented a smoker, bought 200 kilos of meat and grilled some 700 portions during the Restaurant Day in Hernesaari. According to a big shot from the Finnish Film Foundation, there were more people at that event than there were at the opening weekend of Bufo’s last film. ”That wasn’t nicely said, but right they were. Whatever, at least we had a few weeks of hype over succeeding in something.” Around the same time Teurastamo organized a competition to find entrepreneurs whom rent their facilities out to. Bufonians were calloused application-writers and used to handling large amounts of money during productions. ”Then we got the contract – and that’s when we were really screwed.” They rolled up their sleeves and worked the kitchen and floor themselves for the first few months. Lwoff admits it was ”pure hell”. As it turned out, cooking for yourself and cooking for 40 arduous people having a pre-Christmas party and expecting gourmet were totally different things. ”We realised we should probably hire some professionals to do that job, after some people gently nudged us into that direction.” Lwoff lets me know between the lines that they started the whole thing half-jokingly, and turned out on top by pure accident. He denies that it was their intention to set B-Smokery up to support Bufo, which was struggling financially at that time. Setting up a restaurant sounds insane, right? The movie industry is only matched in volatility by the restaurant business that has sky-high fixed costs. In 2015 the gang set up a B-side Bar alongside the restaurant. Scriptwriter Virtanen is the CEO of both the restaurant and the bar. According to him running them is a hobby for the crew. ”Some people play golf, others run a bar.” You get paid if you do something like washing the dishes. So Bufo isn’t being buffered by the humble revenue created by the bar and the restaurant. The purpose of both can be fulfilled if you can dine at your own restaurant and have a beer at your own bar.

L woff väläyttää, että seuraavaksi Bufo yrittää valita tuotantoon taloudellisesti riskittömämpiä elokuvia. Kuten parhaillaan kuvattava Ihmisen osa, joka luultavasti puhuttelee valtavirtaa enemmän kuin jotkin Bufon aiemmin tuottamat elokuvat. Aiemmin hän on kuitenkin nimenomaan korostanut, kuinka elokuvantekoon voi sitoutua ainoastaan, jos tekemiseen uskoo täysillä. Mitä hän siis oikein tarkoittaa? ”Tämä on kallis laji harrastaa.” Sitten hän ottaa sanoissaan askeleen taaksepäin. ”Mutta meillähän on se, että me bufolaiset tykätään elokuvista ja ainakin etäisesti ihmisistä.” Kun ne kohtaavat oikealla tavalla, Lwoffin on vaikea sanoa ei, vaikka takuuta täysistä katsojasaleista ei olisikaan

Lwoff reveals that next Bufo is going to try to produce movies that are financially less risky. Like Ihmisen osa, which probably will speak to a larger audience than some of the movies Bufo has produced in the past. Yet he’s accentuated that you can only commit to film production if you believe in it a 100%. So what is he getting at? ”This is an expensive hobby to have.” Then he takes a step back in his words. ”The thing is that we like movies a lot, and like people somewhat.” When these two things meet, it’s hard for Lwoff to say no. Even if there’s no guarantee of full audiences

T/ W

JUHO RAUTIAINEN

K/ I

MIKKO RIKALA

K/ T

KATARINA VESIKKO

TÄÄLTÄ TULEE POLIITIKKO Here Comes a Politician

S U O M A L A I S I A N U O R I A VÄ I T E TÄ Ä N L A I S -

P E O P L E C L A I M T H AT Y O U N G F I N N I S H

K O I K S I V A I K U T TA J I K S I . O N K U I T E N K I N

P E O P L E A R E P O L I T I C A L LY L A Z Y. Y E T

P OIK K EUKSIA , KUTE N MIK KO L A AKSO,

T H E R E A R E E XC E P T I O N S , LI K E M I K KO

HANNA HUUMONEN JA HILK K A K EMPPI,

L A AKSO, HANNA HUUMONEN AND HILK K A

J O I L L E P O L I I T T I N E N VA I K U T TA M I N E N O N

KEMPPI WHO ARE MORE INTERESTED IN

O P I S K E L I J A I L L A N V I E T T O J A TÄ R K E Ä M P Ä Ä .

P O L I CY M A K I N G T H A N PA R T Y I N G . H O W

MIKÄ

AND WHY DID THEY END UP GIVING OUT

H E I TÄ

TOREILL A

I N N O S TA A

SEISOMAAN

SÄ ÄSSÄ KUIN SÄ ÄSSÄ JAK A-

PA M F L E T S A S T E E N AG E R S ?

M A S S A VA A L I M A I N O K S I A ? E räs suomalaisen politiikan kärkihahmo kysyi Aallon taloustieteen kurssilla vieraillessaan satapäiseltä yleisöltä, kuinka moni on jollain tavalla mukana politiikassa tai kiinnostunut joskus olemaan. Kukaan ei nostanut kättään. Muutama vuosi sitten Suomen viikoittainen nettiraivoannos nautittiin, kun kokoomuksen kansanedustaja Sampsa Kataja ilmoitti luopuvansa paikastaan Arkadianmäellä. Hän valitteli julkisesti, ettei kansanedustajan noin 7 000 euron palkkio houkuttele kansan parhaita kykyjä. Kommenttikentät kuumenivat, mutta kyllähän Katajalla pointti taisi olla. Ekonomistin hommissa saa kohtuullisen helposti parempaa palkkaa, eikä työnkuvaan tyypillisesti kuulu kansan virallisena sylkykuppina seisominen kylmillä toreilla saati sensaatiohakuisten toimittajien kysymysten sietäminen. Ekonomisti saattaa jopa saada kiitosta hyvin tehdystä työstä, eikä mielipiteen muuttajaa ilkuta takinkääntäjäksi. Vielä kun valtiollinen

A certain prominent figure in Finnish politics visited an Aalto lecture on economics and asked a question from the hall of hundred-something students: how many of them were somehow involved in politics, or were at least interested in being involved in the future? No one raised a hand. A couple of years ago the weekly social media outrage was achieved when Sampsa Kataja, a representative of the National Coalition Party Kokoomus, announced he was stepping down as a Member of Parliament. He publicly complained that the monthly pay of an MP, totalling at around 7000€, wasn’t lucrative enough to attract best and brightest of the country. The comment sections were buzzing, but Kataja seems to have had a point. As an economist, you fairly easily get paid more than an MP. Also your job doesn’t consist of campaigning in the cold outdoors, being the official scapegoat of the people, or putting up with journalists looking for another scandal. An economist

ja kunnallinen politiikka esitetään mediassa jokseenkin yhtä

ja puhua suoraan.”

värikkäänä kuin marraskuinen aamuruuhka, ei ole ihme, että

Laakso ei tosiaan vastaile kysymyksiin poliitikkomaisen

kädet eivät useimmilla aaltolaisilla nousseet taloustieteen kurs-

varoen tai ympäripyöreästi, vaan yllättävänkin kärkevästi.

silla innokkaasti pystyyn.

Poliitikoista hän puhuu hiirinä ja leijonina, kuten kuka tahan-

Aino käsitteli vuoden alussa aaltolaisia vaivaavaa poliittista

sa kunnon markkinaliberaali. Tärkeimpiä näkökohtiaan hän

haluttomuutta, ja myös Ylioppilaslehti on kirjoittanut nuorten

korostaa lyömällä nyrkkiä pöytään usein ja kohtuullisen kovaa. Laaksosta on löytynyt kapinallisuutta jo nuorena.

vaisusta osallistumisesta puoluetoimintaan. Huolensa poliittisen vaikuttamisinnon laskusta ovat esittäneet niin AYY-aktiivit

”Mun tapa kapinoida ei ollut vallankumouksellisuutta, vaan

kuin tutkijat.

mä kapinoin ihannoimalla Margaret Thatcheria ja vastustamalla

Joukosta löytyy silti myös poikkeuksia. On olemassa ihmis-

Valtion määräysvaltaa. Mitä helvetin oikeutta valtiolla on sanoa,

tyyppi, joka jo yläasteella lyö nuijaa oppilaskunnan hallituksen

minkä vahvuista viiniä aikuiset ihmiset saavat kaupasta ostaa?”

pöytään ja yliopisto-opiskelijanakin istuu ennemmin KoPo-,

Laaksosta tuli markkinaliberaali loogisen päättelyn seu-

SoPo- ja muissa kirjainyhdistelmäkokouksissa kuin sitseillä

rauksena. Hänen maailmankatsomuksensa perustuu arvoihin

laulamassa sopimattomia juomalauluja huonolla ruotsilla. Hän

eturyhmäpolitiikan sijaan.

verhoutuu jo teininä keski-ikäiselle ihmiselle tyy-

”Negatiivinen vapaus, eli vapaus ulkoa tulevasta

pilliseen asuun ja harjoittelee vapaa-ajallaan

pakottamisesta tai rajoittamisesta on perusarvo, joka lepää ajatteluni pohjalla. Koko ide-

itsevarmaa, mutta helposti lähestyttävää hymyä. Kokouksiin ja työryhmiin hänet ajaa joko silkka vallanhimo tai pikkuvanhuus – tai tällaisia ennakkoluuloja häneen ainakin helposti liitetään. Kolme nuorisopoliitikkoa kertoo nyt itse, mikä heidät sai mukaan puoluepolitiikkaan, ja onko stereotypioissa perää. A inossa alkuvuodesta julkaistun jutun valossa opintonsa hiljattain päättänyt Mikko Laakso , 25, ei ole tavallinen aalto-

lainen. Hän on poliittisella urallaan vaikuttanut jo Kokoomuksen Nuorten Liitossa, eduskunnassa ja Euroopan parla-

On olemassa ihmisty yppi, joka jo yläasteella lyö nuija a oppilaskunnan hallituksen pöy t ä ä n.

mentissa sekä toiminut kampanjapäällikkönä

ologiani on päätelty tästä perusarvosta.” Laakso kuitenkin tiedostaa, ettei ideologista puhtautta voi aina sovittaa poliittisten todellisuuden kanssa. ”Ei tämä homma toimi niin, että otetaan ideologinen utopia ja itketään, miten maailmassa on vikaa. Jos maailmaa haluaa muuttaa, on toimittava sen logiikan ehdoilla, jolla maailma toimii.” M yös Hanna Huumosen , 29, poliittinen maailmankuva on rakentunut puhtaan filosofisen analyysin perusteella. Hän on toiminut muun

muassa Opiskelijoiden Liikuntaliiton ja

ja kirjoittanut kirjan somekampanjoinnista. Nyt

Sosiaalidemokraattisten Opiskelijoiden puheen-

hän istuu Espoon kaupunginvaltuustossa ja vastapäätä minua

johtajana sekä avustajana europarlamentissa. Huumosen perusarvo on oikeudenmukaisuus, ja sopiva ide-

trendikkään lounasravintolan pöydässä. Ensivilkaisulla Laakso vastaa käsitystäni poliitikosta.

ologia löytyi filosofi John Rawlsin tietämättömyyden verhon

Kauluspaidan ja neuleen hillitty yhdistelmä viestii juuri sel-

takaa. Rawlsin ajatuskokeen mukaan kaikkien kannalta paras

laista rentoa vakuuttavuutta, jota nuorelta kokoomuslaiselta

yhteiskunta muodostuu, kun sääntöjen laatijat eivät tiedä, mihin

sopiikin odottaa. Vaikka Laaksolla oli vahvoja mielipiteitä

yhteiskunnalliseen asemaan he tulevat itse kuulumaan. Tämän

politiikasta jo hyvin nuorena, hän söi ensimmäiset poliittiset

ajatuskokeen myötä Huumonen totesi sosiaalidemokraattisen

kokouspullansa vasta täysi-ikäisyyden korvilla. Siinä mielessä

yhteiskunnan olevan oikeudenmukaisin.

hän ei siis vahvista mielikuvaani tyypillisestä järjestöaktiivista.

Tapaan Huumosen vaarallisilla kulmilla, ainakin jos Mikko

”En ollut yläasteella tai lukiossa oppilaskunnan hallitukses-

Laakson taannoista twiittiä Hakaniemen terroristijärjestöistä on

sa. Minä pidin sitä aina vähän piiperryksenä. Olen aina vierok-

uskominen. Huumonen tosin kutsuu niitä terroristijärjestöjen

sunut sellaista järjestösirkusta, jossa ollaan mukana kaikissa

sijaan ammattiliitoiksi. Hakaniemeläisessä kahvilassa tausta-

edunvalvontaryhmissä. Minulle arvot tulevat ensin, ja politiikka

musiikkina eivät silti soi taistolaislaulut, vaan Leevi and the

on vain keino saada oma ideologia näkymään yhteiskunnassa.”

Leavings, joka oli suosionsa huipulla jotakuinkin yhtä kauan

Noiden arvojen saattaminen yhteiskuntaan onnistuu Laakson mukaan parhaiten politiikalla eikä esimerkiksi tutkijana, kir-

sitten kuin Huumosen poliittinen koti demaritkin. Vaikka Huumonen on nojannut aina vasemmalle, hän valitsi

jailijana tai ministeriön virassa. Hän haluaa tehdä asioita, eikä

puolueensa vasta nuoruuden kapinan jalostuttua ”rakentavaksi

vain ehdottaa niitä.

vitutukseksi”. SDP:stä hän löysi ideologisen tuen lisäksi prag-

”Ketään ei kiinnosta lukea raportteja. Hiljainen asiantuntijavalta ei ole vaikuttavaa. On parempi olla voimakas johtohahmo

maattisen suhtautumisen politiikan tekemiseen. ”Ihmiset ovat hyviä osoittamaan epäkohtia, mutta harvat

19 might even get thanked for a job well done, and those who end up changing their opinion on something don’t get accused of being turncoats. Add to this the media’s habit of painting the national and municipal politics with a brush as grey as a November morning and it’s no wonder that the show of hands at the aforementioned lecture was far from enthusiastic. At the start of the year Aino addressed the political reluctance among Aalto students, and the student magazine Ylioppilaslehti has also written about students’ disinterest in party politics. Both AYY activists and researchers have voiced their concern towards the issue. There are always exceptions to the rule. People who start banging the gavel already at middle school student meetings do exist. Even as teenagers they clad themselves in clothes associated with middle-aged folks, and practice that confident yet approachable smile. As university students they prefer sitting around tables where educational and socio-political policies are made over sitting around sitsit tables singing inappropriate songs in broken Swedish. They’re driven to attend these meetings because they’re precocious, or hungry for power… or at least that’s what other people think. We’re giving the floor to three young politicians so they can tell you what got them into party politics and whether the stereotypes ring true.

specialists is not effective. It’s better to be a strong leadership figure and speak out.” Indeed, Laakso doesn’t answer my questions in a cautious and roundabout way of a common politician. On the contrary, he’s surprisingly poignant about certain issues. He talks of politicians as lions and mice, just like a proper advocate of a liberal market. He accompanies his most important points by banging his fist on the table – the strikes frequent and relatively hard. Laakso has been a rebel since he was young. “My type of rebellion hasn’t been the revolutionary kind, but instead I rebel by revering Margaret Thatcher and opposing the authority of the State. Why the fuck should the state have a say in what’s the strongest wine an adult person can buy from the grocery store?” Laakso became an advocate of the liberal market through logical reasoning. His worldview is based on values instead of lobbyist politics. “Negative liberty, meaning freedom from external restraints, is the basic value that lies as the core of my thinking. My whole ideology is derived from this point.” Nevertheless, Laakso is aware that ideological purity and the state of politicscan not always coincide. “You can’t just take an ideological utopia and then cry that there’s something wrong with the world. If you want to change the world you have to play by the logic upon which the world is functioning.”

People who start banging the gavel already at middle school student meetings do exist.

Recently graduated Mikko Laakso, 25, is not an ordinary Aalto student. During his political career he has already been active in the Youth of the National Coalition Party, the national and European Parliaments, as well as been a campaign manager and written a book on social media campaigning. Now he has a seat in Espoo City Council, as well as literal one across from me at a trendy restaurant we’re at. At first glance Laakso is the spitting image of a politician. The sensible shirt-and-cardigan combo gives the impression of exactly the kind of chill assertiveness you expect from a young Coalition member. Even though Laakso had strong political opinions since he was very young, he attended his first political meeting around his age of majority. So in that sense he doesn’t tie into my image of someone active in politics. “I wasn’t in the student body in middle school or high school. It never seemed very serious to me. I’ve always shunned the kind of organisational spectacle, where you attend all kinds of advocacy groups. To me my values are priority, and politics is just a way to get that ideology out into society.” According to Laakso, carrying values out into the society is best done by politicians, not researchers, writers or ministry employees. He wants to do things, not just suggest them. “Nobody’s interested in reading reports. The quiet power of

Hanna Huumonen, 29, also bases her political worldview on pure philosophical analysis. She has acted, among others, as a chairperson of Finnish Student Sports Federation OLL and Social Democratic Students, as well as an assistant in the European Parliament. Huumonen’s basic value is justice, and she found the right ideology behind the veil of ignorance coined by the philosopher John Rawls. According to Rawl the best possible society is achieved when those making up the rules don’t know what status they are going to have in that society. Through this thought experiment Huumonen established, that a social democratic would be the most just one. I meet Huumonen on dangerous territory – at least if Mikko Laakso’s recent tweet about the terrorists of Hakaniemi is to be believed. Huumonen calls them labour unions instead. The café we’re at isn’t playing communist Taistoist songs, but Finnish pop rock songs that were popular in the 80’s, around the same time as Huumonen’s political party, the social democrats. Even though Huumonen has always leaned towards the left she chose her political party only after her teenage rebellion turned into “constructive irritation” (fin. “vitutus”). In addition to ideological support, in the Social Democratic Party she also

tekevät mitään asioille. Minä olen kuitenkin myös positiivari ja uskon siihen, että asiat voivat parantua, jos niille tekee jotain. ” Politiikan realiteetit kuitenkin pelottavat Huumosta. Hän myöntää olevansa naiivi. ”Pelkään, että jos lähtisin täysillä poliittiselle uralle, tämä naiivius poistuisi. Tai ehkä vilpittömyys on parempi sana.” Politiikan varjopuolet tulivat Huumoselle tutuiksi hänen johtaessaan kampanjaa MV-lehteä vastaan. Uhkauksia ja haukkuja sateli juuri sillä tavalla kuin MV-lehden lukijoilta odottaisikin, ja verkon pimeissä nurkissa etsittiin hänen kotiosoitettaan. Lopulta MV-kansa onnistui vain vahvistamaan Huumosen halua tehdä töitä tärkeäksi katsomiensa asioiden eteen. Erilaiset reaalipolitiikan kauhukuvat ovat silti yltäneet Huumosen uniin asti. ”Näin painajaista, jossa minusta oli tullut puhuva robottikone. En pystynyt puhumaan mitään muuta kuin jargonia, eikä kukaan ymmärtänyt minua. Se oli kauheaa.” Jargonin lisäksi poliitikon arki on loputtomia kokouksia ja räntäsateessa seisomista vaalimainoksia jakaen. Se on Huumosen mukaan juuri niin hauskaa kuin miltä kuulostaakin. Kampanjoidessa joutuu myös kantamaan puolueen historiallista taakkaa harteillaan. ”Joskus ihmiset tulevat huutamaan minulle, että olen ihan paska, koska Lipponen leikkasi eläkkeitä. Mutta on tietysti myös paljon hyviä keskusteluja ja mukavia kohtaamisia.” T oisin kuin Huumonen, Keskustanuorten puheenjohtajakautensa juuri päättänyt Hilkka Kemppi , 29, nauttii toreilla kampanjoinnista. Tällä hetkellä hän toimii Asikkalan kunnanvaltuuston ja valtion nuorisoneuvoston puheenjohtajana. Intohimo politiikkaan pitää hereillä kokouksissa. ”Mulle tulee kokouksissa sellainen olo, että tämä on hemmetin tärkeää ja jos nyt en ole hereillä, niin maailma räjähtää. Onhan se joidenkin mielestä vaikea ymmärtää, että kun muut lähtee ryyppäämään, niin minä lähden liittokokoukseen, koska se on elämän parasta aikaa.” Kemppi tuntuu todella olevan tätä mieltä. Hänen CV:ssään on pitkä liuta luottamustehtäviä erilaisista järjestöistä, ja viimeiset neljä vuotta politiikka on ollut hänelle kokopäivätyötä. Tätäkin monen on vaikea käsittää. ”Edelleen minulta kysytään, että mitä teen työkseni, kun kerron olevani poliitikko. Tämä on työtä siinä missä mikä tahansa muukin ja vaatii omanlaistaan ammattitaitoa ja osaamista. Prosessijohtamista tämä aika paljolti on.” Se, että Kemppi on ammattipoliitikko, myös välittyy hänen olemuksestaan. Hän tuntuu tietävän liian suoraan puhumisen vaarat, niin korrekteja ja varovaisia ovat vastaukset. Laakson ja Huumosen kanssa keskustellessani koin olevani ihminen puhumassa toiselle. Nyt istun toimittajana poliitikon edessä. Ideologisen puhtauden ja reaalipolitiikan yhteensovittaminen ei ole Kempille ongelma. Hän ei valinnut puoluettaan teoreettisen analyysin perusteella, vaan hyvin pragmaattisesti: lukemalla läpi kaikkien puolueiden periaateohjelmat ja valitsemalla itselleen sopivimman. Kempille politiikka on työ ja elämäntapa. Silti hänkään ei omien sanojensa mukaan juokse titteleiden perässä, vaan

”Ketään ei kiin nosta lukea raportteja. Hiljainen asiant untijavalt a ei ole va i k u t t ava a .”

21 found a pragmatic take on doing politics. “People are quick to point out faults, but very few actually do something about the state of things. Nonetheless, I’m a positive person and want to believe that things can change if you do something about them.” Still, the reality of politics scares Huumonen. She admits that she’s naïve. ”I’m afraid that if I dive all into politics, this naïveté would fade. Or maybe sincerity is a better word.” Huumonen got to know the drawbacks of politics when she lead the campaign against MV-lehti, an online publication accused of spreading hate speech and fake news. The readers of the publication threatened and attacked Huumonen as you would expect them to, and machinated the search for her home address. In the end, that only managed to add fuel to the fire of Huumonen’s passion to work for things she finds important. Still, nightmares of real world politics follow Huumonen into her dreams. ”I had a nightmare where I had become a talking robot. I couldn’t speak anything else but jargon, and no one understood me. It was terrible.” In addition to jargon a politician’s everyday life is filled with endless meetings, and handing out campaign posters in freezing sleet. According to Huumonen it’s just as fun as it sounds like. When you’re campaigning you also have to carry the weight of your party’s past on your shoulders. ”Sometimes people scream at me and tell me I’m absolute shit because when SDP’s Lipponen was Prime Minister, he made the pension cuts. Of course there are also a lot of good conversations and nice encounters.” Unlike Huumonen, Hilkka Kemppi, 29, actually enjoys campaigning outdoors. She just ended her term as a chairperson of Finnish Centre Youth, and now she acts as a chair of both Asikkala City Council and State Youth Council. Passion for politics is what keeps her awake at the meetings. ”During meetings I somehow get this feeling that this stuff is important as heck and if I’m not awake now, the whole world will explode. I guess some people would find it hard to understand that when others go out to get wasted, I head to a general assembly. General assemblies are the best.” Kemppi seems to truly believe this. Her CV is filled with positions of trust, and for the past four years politics has been her full-time job. This is also something people find difficult to wrap their heads around. ”When I tell people I’m a politician, some of them still ask me what my actual job is. This is a job as any other, and requires its own set of skills and knowledge. It’s process management, mostly.” You can tell that Kemppi is a professional politician from the way she presents herself. She knows the dangers of speaking out, which makes her answers cautious and calculated. With Laakso and Huumonen I felt like a person talking to another person. Now we are our titles, a politician and a journalist. Combining ideological purity and real politics is not a problem for Kemppi. She didn’t choose her party through theoretical analysis, but very pragmatically: by reading every party’s values

hakeutuu tehtäviin, joissa voi vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. Niitä ovat esimerkiksi nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja koulutupolitiikka. Kempillä onkin selitys sille, miksi aaltolaiset ja muut nuoret eivät osallistu politiikkaan yhtä aktiivisesti kuin opiskelijat 70-luvulla. Noina aikoina eri puolueiden tapahtumissa kävi kymmeniätuhansia nuoria, ja poliittinen aktiivisuus näkyi kouluissa, yliopistoissa ja kaduilla. Nuorten poliittisen toiminnan radikalisoitumista meillä ja maailmalla kuitenkin pelästyttiin, Kemppi sanoo. Politiikka kitkettiin pois opetussuunnitelmista ja koko koulumaailmasta. ”Nyt me tehdään töitä, että pääsisimme takaisin peruskouluihin ja saisimme poliittisia nuorisojärjestöjä sinne näytille.” Myös puolueiden merkitys on Kempin mukaan muuttunut 70-luvulta. ”Ennen poliittisessa toiminnassa ei ollut kyse vain politiikasta, vaan puolueen rooli oli myös kerätä nuoria yhteen.” Nuoriso kävi siis keskustan kesäpäivillä, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Kun festarit alkoivat tarjota paikan kokoontumiseen ja musiikkia kapinan välikappaleeksi, puolueiden rooliksi jäi pelkkä asioiden hoitaminen. Nuorten poliittisessa aktiivisuudessa näkyy Kempin mukaan kuitenkin taas muutos. Politiikka on entistä vahvemmin osana koulumaailmaa. ”15–16-vuotiaat tulevat nyt uutena ryhmänä eniten keskustan toimintaan mukaan. Ja samaa viestiä kuuluu muistakin puolueista. Nämä nuoret ovat paljon aiempaa sukupolvea aktiivisempia poliittisesti.”

and goals and deciding the best fit for her. For Kemppi politics is both work and a lifestyle. Still, she says she doesn’t chase titles but instead chooses positions where she can affect issues important to her. These are for example educational policies and combating the social exclusion of young people. Kemppi seems to have an answer to why Aalto students and other young people don’t have the same interest as students did in the 70’s. During that time tens of thousands of students attended different parties’ assemblies, and politics were seen in schools, universities and on the street. The world, including Finland, was afraid of youth politics radicalising, Kemppi says. Politics were weeded out of the school curriculum and education altogether. ”Now we work to get back into primary schools so young people could see political youth organisations there.” According to Hilkka, the significance of political parties has also changed since the 70’s. ”It used to be that political activity wasn’t just about politics, but political parties also got young people together.” So young people went to Centre Party’s summer assemblies because they didn’t have a choice. When music festivals became an alternative for assembling and channelling one’s rebellion, the political parties’ part ended up being just taking care of things. ”Young people who are 15–16 years of age are the biggest new segment joining the Centre Party’s activities. I’ve head the same thing from other parties. These young people are more politically inclined than the previous generation.”

M ikäli Kemppiä, Huumosta ja Laaksoa on uskominen, heitä kaikkia yhdistää aito halu parantaa yhteiskuntaa. Heille politiikka ja sen mukanaan tuoma valta on pelkkä työkalu, jolla he pyrkivät saavuttamaan tavoitteensa. Mikä nuorisopoliitikoissa sitten ärsyttää? Miksi järjestöissä touhuavista tai muuten poliittisesti aktiivista ihmisistä puhutaan järjestölarppaajina ja poliittisina broilereina? Ehkä nuorisopoliitikkoja on helppo pitää epäaitoina tai ihan vain naiiveina, ja heidän innokkuutensa ja harjoiteltu hymynsä tukevat mielikuvaa. Huumonen myönsi itsekin olevansa naiivi. Ikä ja kokemus tuovat uskottavuutta, jota nuorena haetaan pukeutumalla housupukuun tai pikkutakkiin. Olemme myös ajautuneet kauas Platonin ihannedemokratiasta. Platonin mielestä poliitikoksi haluavan ihmisen ei pitäisi päästä sellaiseksi. Sen sijaan yhteisön tulisi nostaa keskuudestaan edustajansa, jotka hattu kourassa empien ja luottamuksesta liikuttuneena vastaanottavat tehtävän. Nyky-yhteiskunnassa poliitikoksi täytyy kuitenkin todella pyrkiä. Nuorisopoliitikot luottavat omaan näkemykseensä ja taitoihinsa, mikä saattaa muistuttaa meitä omasta epävarmuudestamme. Vaatii rohkeutta nostaa itsensä esille ja markkinoida omaa agendaa. Harvasta on siihen. Ilmapiiri on kuitenkin muuttumassa. Kempin mukaan kouluissa kasvava uusi sukupolvi on pian valmis ottamaan kantaakseen sen soihdun, jota me emme koskaan uskaltaneet tavoitella

If Kemppi, Huumonen and Laakso are to be believed, they’re all linked by a true desire to make the society better. For them, politics and the power it brings are tools to achieve this goal. So what’s so annoying about young politicians then? Why are people who are busy with associations or political work called mean names? Why does the Finnish language have the concept of a political broiler, a demeaning name for someone who has never worked anywhere else but in politics? Maybe it’s easy to see young politicians as factitious, or just naïve – Huumonen even admitted it herself, didn’t she? Credibility comes with age and experience and young people try to achieve it through clothing choices. We’ve also strayed far from Plato’s ideal democracy. According to him, no one who wants to be a politician should become one. Instead members of a society should choose their representatives from amongst themselves, leaving the chosen ones humbled and moved. But in the current state of affairs you really have to strive to become a politician. Perhaps the confidence these young politicians have in their convictions reminds us of our own uncertainty. It takes courage to put yourself in the spotlight and promote your own agenda. Few of us can do that. However, the atmosphere is changing. According to Kemppi the generation growing up in our schools will soon be ready to take on the torch we never dared to pursue

” N o b o d y ’s interested in reading reports. The quiet power of specialists is n o t e f fe c t i ve .”

Koetink O TA N I E M E N K A M P U K S E N A R V O K K A I M M A L -

K oska Aalto-yliopisto on päättänyt siirtää kaikki korkeakou

LE TONTILLE OLL A AN AIKEISSA R AKEN-

lunsa Otaniemeen, myös kaikki opiskelijayhteisöt siirtyvät sin-

TA A O P I S K E L I J A K E S K U S , J O N K A S Y N T Y Y N

ne. Eri kampuksilla ennen sijainneet opiskelijayhteisöt ovatkin

L I I T T Y Y PA L J O N SY M B O L I I K K A A . O N KO

heränneet etsimään tiloja ja pohtimaan yhteistyötä keskenään.

H A N K E VA I N T O I S I N T O K A S V U K I V U I S TA ,

Ruotsinkielisten opiskelijoiden toimintaa edistävä Teknolog

J O I S TA A A LT O J A S E N Y M PÄ R Ö I VÄT Y H T E I -

föreningen lanseerasi jo vuonna 2008 Vision TF -projektin selvit-

S Ö T O VAT K Ä R S I N E E T J O V U O S I A VA I E N -

tääkseen, kuinka yli satavuotias osakunta voisi kehittää toimin-

S I M M Ä I N E N KO N K R E E T TI N E N I LM E NT Y M Ä

taansa ja pitää taloutensa kunnossa. Nykyinen talo Urdsgjallar,

P O I K K I T I E T E E L L I S I S TÄ K O H TA A M I S I S TA ?

jossa TF:n ravintola toimii, oli todettu niin huonokuntoiseksi, että sen peruskorjaaminen olisi vaikeaa ja maksaisi kohtuuttoman paljon. Siksi osakunta päätti hankkia uudet tilat.

A alto-yliopiston nettisivuilla julkaistiin syksyllä 2016 valokuva,

Kauppatieteiden ylioppilailla KY:llä puolestaan oli kaikki

jossa kymmenen ihmistä on kerääntynyt pienoismallin ääreen

puitteiden suhteen hyvin, kunnes päätös kauppakorkeakoulun

liioiteltu hymy huulillaan. Kuvan ottamishetkellä yliopisto oli

kandiopiskelijoiden siirtymisestä Otaniemeen tehtiin keväällä

juuri julkistanut kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun, jossa

2012. Jotta järjestö voisi toteuttaa tarkoitustaan, eli edistää kyl-

haettiin suunnitelmaa Otaniemen metroaseman viereen jääväl-

terien opiskelijatoimintaa, sen olisi vietävä palvelunsa opiske-

le viimeiselle vapaalle tontille, Kemistin korttelille. Hymyjen

lijoiden luokse. Kun yliopisto päätti siirtää myös maisteriopis-

perusteella ei uskoisi, että takana on pitkä kiista yliopiston ja

kelijat Otaniemeen, tarve uusille tiloille kasvoi – etenkin, kun

Senaattikiinteistöjen omistaman arvomaan käytöstä.

KY:ssä oli totuttu omiin juhla- ja kerhotiloihin sekä toimistoon

25 Teknologföreningen (TF) on Aalto-yliopiston ruotsinkielinen osakunta, joka valvoo ruotsinkielisten aatteellisia ja yhteiskunnallisia intressejä. Sen toiminnan tukipilari on Otaniemessä sijaitsevassa Kela-tuen piiriin kuuluva opiskelijaravintola Täffä.

AYY eli Aalto-yliopiston ylioppilaskunta ajaa opiskelijoiden etua koulutukseen ja opiskelijaelämään liittyvissä asioissa. Kaikki yliopiston opiskelijat ovat AYY:n jäseniä. AYY kerää vuosittain kaikilta opiskelijoilta ylioppilaskuntamaksua.

T/W

EMILIA MÄENMAA

K/I

LUKA APPELBERG

ivi KY eli Aalto-yliopiston kauppatieteiden yli oppilaat ry on vanhasta kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnasta Aalto-yliopiston perustami sen aikaan muotoutunut yhdistys, jonka tarkoitus on edistää kylterien opiskelijatoimintaa.

KY-talossa hulppealla sijainnilla Kampissa. Vuonna 2013 KY ja TF alkoivat suunnitella tilojen rakentamista yhdessä. AYY on ollut keskusteluissa mukana jo alusta asti ja tietoinen suunnitelmista. Ylioppilaskunnalla ei kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut samanlaista pakottavaa tarvetta uusille tiloille kuin KY:llä ja TF:llä. AYY:llä on hyväkuntoinen toimisto keskellä Otaniemeä ja paljon juhlatiloja ympäri Otaniemeä ja Helsingin kantakaupunkia. Ylioppilaskuntaa kuitenkin kiinnosti tilojen tarjoaminen vapaaehtoisilleen ja mahdollisuus tuoda kaikki opiskelijat yhden katon alle. AYY näki myös tilaisuuden tavoittaa KY:n ja TF:n jäsenet, jotka olivat tähän asti eristäytyneet omiin tiloihinsa. Koska ylioppilaskunnalla on kuitenkin vastuu ajaa kaikkien jäsentensä etua, sen täytyy harkita taloudenpitoaan tarkkaan. Vuosien 2013 ja 2015 välillä AYY ja KY ovat jättäytyneet vuorotellen keskusteluista pois epäselvien toiveiden ja ajanpuutteen takia. TF puolestaan on puskenut hanketta määrätietoisesti. E nnen kuin AYY, TF ja KY pääsivät edes yhteisen pöydän ääreen neuvottelemaan rakentamisesta, käytiin yliopiston ja opiskelijayhteisöjen välillä taisto siitä, mitä Kemistin korttelin tontille rakennetaan. Yliopistolla oli epämääräisiä suunnitelmia alueelle: viereen oli suunniteltu Väre-rakennukselle laajennusvaraa, mutta aluetta ei oltu kaavoitettu.

TF ehdotti tontille opiskelijakeskusta, mutta yliopisto torppasi suunnitelman. Tuolloin rehtorina toimi Tuula Teeri . TF kuitenkin huomasi, että oikeasti maankäytöstä päättää sen kaavoittaja Espoon kaupunki, ei Aalto-yliopisto. AYY oli tehnyt tärkeää pohjatyötä sille, että TF ajoi yliopiston ohi Kemistin korttelin kaavoituksessa. Ylioppilaskunta kävi vuonna 2014 säännöllisesti puhumassa Espoon kaupungin valtuustoryhmille opiskelija-asuntojen rakentamisen puolesta ja tuli samalla luoneeksi hyvät yhteydet kaavoittajan suuntaan myös tulevia projekteja ajatellen. ”Halusimme ylioppilaskunnalle vähintään saman aseman kuin yliopistolla tai valtiolla Otaniemen alueen kehittäjänä”, toteaa vuonna 2014 AYY:n kampusasioiden hallitusvastaavana toiminut Pyry Haahtela .

Se oli kunnianhimoinen tavoite. Opiskelijoiden etua ajava ylioppilaskunta kun ei omista Otaniemessä maata, eikä sillä ole minkäänlaista mahdollisuutta ohjata säätiömuotoisen yliopiston tavoitteita muodollisesti. AYY:n tärkein vaikutuskeino onkin lobbaus, jolla se pyrkii tekemään opiskelijoista niin vakuuttavan toimijan, että heitä on pakko kuunnella. AYY:llä oli siis jo jalka Espoon kaupungin oven välissä. TF aloitti vuoden 2014 alkupuoliskolla AYY:n vanavedessä kaupungin taivuttelun ajatukseen, että Kemistin korttelin tontille tulisi yliopiston hallinto- ja opetusrakennusten sijasta kaavoittaa opiskelijakeskus. TF:n oli AYY:tä helpompaa toimia yliopiston tavoitteita vastaan. TF ei ole minkään tietyn opiskelualan yhteisö, kun taas AYY:llä on vahvat siteet yliopistoon. Espoo rakastui ideaan – opiskelijat rakentamassa kaupungin suurimpien valtuustoryhmien kokoomuksen ja vihreiden tavoitteiden mukaista 24/7-kaupunginosaa. Kun tieto TF:n onnistuneesta lobbauksesta kiiri yliopistolle, se esitti kaupunkisuunnittelulautakunnalle voimakasta vastustusta. Haahtelan mukaan yliopisto teki myös opiskelijajärjestöille selväksi haluttomuutensa olla mukana opiskelijakeskusprojektissa. ”Se, että yliopisto reagoi TF:n toimiin, oli merkki TF:n menestyksestä. Yliopisto ymmärsi, että Espoon kaupunki on lopulta se joka maankäytöstä päättää”, Haahtela sanoo. Myös TF:n nykyinen kampusvastaava Cosmo Jenytin

vahvistaa, että yliopisto ei tuolloin nähnyt opiskelijoiden arvoa Otaniemen arvotontilla. Asiaan on toinenkin kulma. ”Aalto ei halunnut, että kampuksen parhaalla paikalla on taho, joka ei edusta kaikkia yliopisto-opiskelijoita”, sanoo AYY:n nykyinen hallituksen jäsen Pyry Huhtanen . Sitten osa porukasta vaihtui. Loppusyksystä 2014 Antti Ahlava palkattiin vararehtoriksi vastaamaan kampuksen ke-

hittämisestä. Antti Tuomelasta tuli yliopiston kiinteistöyhtiön toimitusjohtaja. Kun Espoo oli voideltu, KY ja AYY hyppäsivät projektiin näkyvästi mukaan vuonna 2015. Porukka oli uusi ja tilanne kaiken kaikkiaan suotuisampi. Vuonna 2016 Tuula Teeri osallistui ensimmäistä kertaa TF:n vuosijuhlille ja antoi puheessaan ymmärtää, että yliopisto haluaa lisätä yhteistyötä TF:n kanssa. Tällä hän luultavasti viittasi haluun korjata tonttikeskustelun takia kiristyneitä välejä. Yliopiston nykyinen rehtori, Teerin alaisuudessa provostina toiminut Ilkka Niemelä ei osaa sanoa, miksi yliopiston suhtautuminen projektiin muuttui. Ahlava ja Tuomela puolestaan eivät kommentoi asiaa. Luultavasti mielipiteen vaihtumiseen vaikutti kaksi asiaa: Teeri ymmärsi, että taistelu tontista oli hävitty. Oli helpompaa hypätä voittajan leiriin. Lisäksi kun koko yhteisöä koskettava AYY lähti hankkeen julkisesti mukaan, yliopiston oli helpompi perustella tontin luovuttaminen opiskelijoiden käyttöön. V uoden 2017 aikana KY, TF ja AYY ovat alkaneet etsiä yhteistä näkemystä keskuksesta. Keväällä kukin määritti omat reunaehtonsa hankkeelle. TF:n ja KY:n reunaehdot ovat konkreettisia vaatimuksia siitä, millaisia tiloja ne haluavat itselleen. KY esimerkiksi vaatii itselleen juhlatilan, saunan ja oleskelutilat, TF puolestaan yksinoikeutta keskuksen ravintolatoimintaan. AYY:n osalta on vielä epäselvää, millä laajuudella se osallistuu projektiin. AYY:n hallituksen jäsenen Onni Lammen mukaan minimitasolla osallistuminen tarkoittaisi nykyisten toimintojen siirtämistä keskukseen, mikä olisi täysin turha investointi. ”Jos rivijäsenelle kerrotaan, että me laitetaan kolme miljoonaa kiinni, jotta saadaan parempi toimisto, niin se kysyy, onko tässä kymmenen vuoden ajan kiinni vuosittain 20 euroa jäsenmaksustani”, hän sanoo. Yhteisöt ovat juuri siirtyneet hankesuunnitteluvaiheeseen, jossa määritetään projektin aikataulu, keskuksen tilaohjelma ja kustannukset. Yhteisöjen välillä on vielä paljon näkemyseroja. Mitkä tilat lasketaan yhteisiksi? Kuinka kustannukset jaetaan?

mukaan, että opiskelijakeskukseen rakennetaan KY:n ja TF:n

Entä kuka hallinnoi mitäkin tiloja?

omien tilojen lisäksi yhdessä kaikille opiskelijoille avointa tilaa.

Kaikkien toiveiden toteuttaminen voi tulla liian kalliiksi.

Hän kuitenkin tarkentaa, että kustannukset yhteisistä tiloista

”Se, mikä on kaikkien mielestä paras ratkaisu, ei kohtaa

eivät välttämättä jakaudu kolmeen.

realiteetteja”, AYY:n hallituksen jäsen Pyry Huhtanen sanoo.

AYY:n näkemys on joka tapauksessa herättänyt ärsytystä

Avoinna olevia kysymyksiä mietitään työryhmässä, jossa

KY:ssä.

on edustajat kaikilta kolmelta osapuolelta.

”Tuntuu, että AYY:n ideointitoimenpiteet ja kiinnostus kus-

”Kyllä kaikkien hankeosapuolien täytyy kehittää myös sitä

tannusten jakamiseen liittyy lähinnä siihen, miten estetään KY:n

yleistä tarvetta”, kommentoi AYY:n hallituksen puheenjohtaja

siiloutuminen. Jos me ideoimme KY-jäsenistölle jotain, niin AYY

Joona Orpana .

heti miettii, miten sen voisi kääntää koko Aalto-yhteisölle”, sanoo KY:n puheenjohtaja Jyri Heimo .

Hänen mukaansa AYY on lähtenyt projektiin sillä ehdolla

R isk i on, et t ä ra ken net a a n va h i ngossa uusi Dipol i.

Hän myös huomauttaa, ettei tarkoituksena ole suinkaan

saada aikaan, he huomauttavat.

tehdä uutta KY-taloa.

Tammikuussa 2018 Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta

”Saattaa näyttää siltä, että meille olisi rakentumassa massii-

päättää alueen kaavoituksesta. Opiskelijayhteisöillä on kiire

vinen kolossi. Meidän koulumme on kuitenkin siinä vieressä.

yhteisen suunnitelman kanssa, jotta ne pääsevät vaikuttamaan

Ei kauppis ole levittäytynyt samalla lailla ympäri Otaniemeä

kaavoitukseen. Vielä on paljon asioita päättämättä ja aikaa on

kuin teekkarikoulutus.”

vajaa kaksi kuukautta.

TF:n Jenytinin mukaan kaikkien tilojen yhteishallinta ai-

AYY:n Lampisen mukaan suurin riski on se, että rakenne-

heuttaisi vain kaaoksen. Samaa mieltä ovat Heimo ja KY:n kam-

taan vahingossa uusi Dipoli – Otaniemeen vuonna 1961 valmis-

pusvastaava Toni Tenlenius . Esimerkiksi juhlatilojen varaus-

tunut arkkitehtuurin taidonnäyte, jonka toiminnallisuudet ei-

kalenterin jakaminen kaikkien kolmen kesken tuskin synnyttää

vät palvelleet kehittyvää opiskelijayhteisöä ja joka söi lopulta

sellaisia kohtaamisia, joita projektilla aatteellisesti yritetään

kaikkien rahat

T/ W

KIIRA KOSKELA

K/ P

GETTYIMAGES

TURV T E I N I - I Ä N F A N TA S I AT

” E n usko, että hirveän moni katsoo mua ja ajattelee, että tuo

S E K S I I N P A K O T TA M I S E S TA

ihminen on mustelmilla vaatteidensa alla. Monien mielikuva

U N O H T U I VAT V U O S I K S I , K U N N E S

siitä, kuka BDSM:ää harrastaa, on joku kalju ja kaljamahainen,

A I K U I S I Ä L L Ä K U M P PA N I E HDOTTI

keski-ikäinen mies. Todellisuudessa hirveän erilaiset ihmiset

S A D O M A S O K I S T I S TA S E K S I Ä .

tekevät tätä, kaikki sukupuolten ja mieltymysten kirjot. Kun ihmisiltä kysyy heidän ensimmäisestä seksuaalisesta

L Ö Y T Y I T U R VA L L I N E N T I L A , J O S S A

kokemuksestaan, moni palaa varhaiseen lapsuuteen. Että kyllä

T O T E U T TA A I T S E Ä Ä N .

TODELLISU UTENI

pakotettaisiin seksiin. Mutta kun olen kasvanut aikuisikään, se on kadonnut vuosiksi. Kun uudelleen havahduin asiaan, se tapahtui tosi konkreettisesti. Tapasin tyypin, joka tykkäsi alistaa. Tajusin, että tästähän mä teininä haaveilin. Ja heti kun kokeilin sitä, ajattelin että tää on ihan mieletöntä. Löysin tosi paljon uusia puolia itsestäni. K un ensimmäisen kerran menin BDSM-bileisiin, vähän jännitti, mitä siellä tapahtuu. Bileissä hieman jopa nauratti. Tilanne olisi voinut olla jostain rikkaiden tyyppien elämästä, jossa ihmiset on paatuneita kaikkeen. Että jotain piiskataan tuolla, ja sä vaan kattelet ja juttelet muita asioita. Pohjimmiltaan kyse on tosi perusbileistä, ihmiset tulee juomaan ja näkemään muita, tanssimaan ja pitämään hauskaa. Mutta etiketti on tosi tiukka ja yksityisyyden suojeleminen keskeistä. Usein heti ovella annetaan tarra kännykän kameran päälle. Uusilta kuulee monesti, ettei missään ole ollut yhtä turvallinen olo kuin meidän bileissä, jotka kuitenkin valtavirrasta ovat jotain irvokasta. Koskaan ei ole kukaan käyttäytynyt mua kohtaan ahdistavasti, vaikka olen ollut pylly paljaana piiskattavana tai roikkunut katosta köysien varassa. Kalliossa saa olla täysissä pukeissa tilaamassa juomaa ja jo joku tarttuu perseestä. BDSM-piirit ovat myös sen verran pienet, että jos tyrit, sinut suljetaan ulkopuolelle välittömästi. E i ole yhtenäistä käsitystä siitä, mistä kirjaimet BDSM tulevat. Yksi ajatus on, että B on bondage, D discipline, S sadism ja M masochism. Elementteihin liittyy dominointi ja toisaalta alistuminen. BDSM leikittelee vallankäytöllä, mutta valta on aina näennäistä, ja alistuva asettaa leikille rajat. Itse olen sekä alistava että alistuva osapuoli. Tykkään miehistä ja naisista, ja naisten kanssa heti ajattelen itseäni alistavana. Dominana olen armoton, itsekeskeinen ja sadistinen. Miesten kanssa omin asema minulle on alistuva. Siinäkin on eri alatyyppejä. Itse olen vähän sellainen oikutteleva alistuja, kaipaan jotain koulutusta ja kurinpitoa. Nautin myös vaniljaseksistä, mutta skenessä kuulee paljon, että moni ei vain pysty siihen enää. O n yksilöllistä, kuinka iso osa kenenkin elämää BDSM on. Joku saattaa vain tykätä tällaisesta seksistä. Mulla se on kuitenkin aika keskeinen osa seksuaalista identiteettiä. Tykkään sellaisesta pikkutyttömäisestä roolista, vaikka arjessa koen olevani aika maskuliininen. Olen löytänyt selityksen sille, miksi haluan välillä söpöstellä. Se liittyy siihen, että olen kasvanut poikien keskellä, missä ei ole ollut tilaa tyttömäisyydelle. Meidän himassa on ollut myös tosi rajoittunut fiilis seksistä, se on ollut jotenkin kiellettyä. BDSM:n myötä olen saanut luvan olla juuri sellainen kuin olen.

mä muistan, kun olen ollut kuusi ja on leikitty rosvoa ja poliisia,

Se on sairaan vapauttavaa.

ja rosvot on sidottu jonnekin ja se on tuntunut kivalta. Eihän

Valitettavasti BDSM:ään liittyy edelleen stigma. Seksuaalisten

sitä varmasti ole kokenut samanlaisena kiihotuksena kuin nyt,

mieltymysten ajatellaan kertovan ihmisen luonteesta. Jos työs-

mutta ihminen jotenkin muistaa, että siinä on ollut mukava ja

kentelee vaikka lasten parissa tai julkisessa ammatissa, pääsee

turvallinen olla.

helpommalla pysyttelemällä kaapissa.”

Haluaisin, että mullakin olisi joku tuollainen lapsuusmuisto, mutta ei mulla ole. Joskus 14–15-vuotiaana fantasioin, että mut

Nainen 23, Aallon sivuaineopiskelija

KESÄTYÖ

ACCENTURELLA Accenture on varmaankin yksi eniten killassa näkyvistä yrityksistä. Suurin osa kiltalaisista tutustuu yritykseen heti fuksina, jolloin monet käyvät ensimmäisellä excursiollaan Ruoholahden toimistolla. Ehkä osittain tästä tunnettavuudesta inspiroituneena hainkin Accenturelle töihin helmikuun yrityspäiväillan jälkeen ja päädyin kesäharjoittelijaksi finanssipuolelle. Odotukseni teknologiakonsulttiharjoittelijan arjesta olivat seuraavanlaisia: lähes päivittäistä Excelin ja PowerPointin pyörittämistä ja analysointia, paljon uusia prosesseja opeteltavaksi, muutos- ja kehitysprojekteja, tiimipalavereita sekä asiakaskontakteja. Totuus oli sekä tätä että paljon muuta. Kliseisesti voisi sanoa, että konsultilla ei tosiaan ole tavallista työpäivää, vaan työt muuttuvat jatkuvasti. Mitä työnkuvaan voisi sitten sanoa kuuluvan? Olin kesän osana Accenture Finland Banking Services -praktiikkaa, jonka asiakkaat ovat pankki- ja rahoitusalan yrityksiä. Näiden aiheiden ympärillä pyörivät myös päivittäiset tehtäväni. Karkeasti voisi sanoa, että työpäivät ja -viikot koostuivat seuraavista elementeistä: liiketoiminta-analyysejä, liiketoimintaprosessien mallinnusta, palavereita, esityksien valmistelua ja esittämistä sekä johdolle että asiakkaalle. Suurin osa työstä tehtiin yhteistyössä yhden tai useamman kollegan kanssa, joten uuden oppimista tapahtui päivittäin. Kommunikointi hoitui usein myös helposti Skypen välityksellä, joka mahdollisti ajoittaiset etäpäivät ja toi työskentelyyn mukavaa joustavuutta.

Ikä: 24

Monesti konsulttifirmojen kuvitellaan olevan ”all work, no play” -tyyppisiä paikkoja, joissa tehdään pitkää päivää ja työpäivän jälkeen jaksetaan korkeintaan nukkua. Tämä ei kuitenkaan pidä Accenturella paikkaansa, vaan yrityksessä panostetaan työntekijän hyvinvointiin. On MyWellbeing -ohjelmaa oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen, eri urheilulajien Fûn -kerhoja ja esimerkiksi kello kahden hedelmät piristämässä työpäivää. Myös kesäharjoittelijat saavat suurimman osan samoista eduista, kuin vakituisesti työskentelevät. Kesäharjoittelijoita muistettiin myös kahdesti iltamenojen muodossa, joka toi mahdollisuuden tutustua muihin harjoittelijoihin ja Helsingin yöelämään.

Pääaine ja vuosikurssi: Talouden ja liike-toiminnan hallinta, 5. vsk Sivuaineet: Kone- ja laitesuunnittelu sekä Ohjelmistotekniikka Harrastukset: Lumilautailu, järjestötoiminta

Suosittelisin Accenturea ja kesäharjoittelua ehdottomasti kaikille konsultoinnista kiinnostuneille. Työkaverit ovat oman tehtävänsä asiantuntijoita, joten oppia on tarjolla valtavasti ja kuten heti alussa opetetaan, kaikki vastailevat mielellään, jos pyydät apua tai tietoa jostakin. Työympäristö on globaali ja töitä tehdään eri puolilla maailmaa olevien konsulttien kanssa. Helposti voisi kuvitella, että kesäharjoittelijana ei pääse tekemään niin paljoa, mutta itse pääsin heti mukaan asiakasprojektiin ja sain vastuuta omista tehtävistäni. Omiin tehtäviin oli myös mahdollista vaikuttaa ja sain itse ohjata sitä, minkä suuntaisia tehtäviä sain. Lopputuloksena voisi sanoa, että kesästä jäi paljon uutta oppia ja kokemuksia tuleviin haasteisiin, niin kouluun kuin töihinkin.

PÄÄSIN HETI MUKAAN ASIAKASPROJEKTIIN. TYÖKAVERIT OVAT OMAN TEHTÄVÄNSÄ ASIANTUNTIJOITA, JOTEN OPPIA ON TARJOLLA VALTAVASTI.

TARTU TILAISUUTEEN www.accenture.fi/tyopaikat

Accenture Suomi

@AccentureFI

@accenturefi

Accenture Nordics

Take a step FORWARD with us. We are actively looking for people who strive to achieve their goals. We want pioneers who are not afraid to explore the unknown and great thinkers who see beyond the horizon. All kinds of possibilities exist at Neste for those with the right skills and attitude. For us the only way is forward. Read more: www.neste.com/joinus

Excursion to Pöyry

for Natural Problem Solvers

Pöyry invites engineering and business students who are already close to their graduation to spend an evening with us to learn more about Pöyry’s business, meet up with Pöyry’s management and young experts, get to know what it’s like to work at Pöyry and see what career opportunities Pöyry could offer for you! When: 18 January 2018 at 17-20 EET Where: Pöyry House, Jaakonkatu 3, Vantaa

Follow your student channels for more info!

Curious and talented - WELCOME!

Kuva: Ilkka Törmä

www.poyry.ﬁ

Teollisuuden ja tekniikan korkeakoulujen yhteistyötä Collaboration between Industrial Companies and Aalto University Hyvästä yhteistyöstä kiittäen Thank you for your cooperation and support

Aalto-yliopiston tekniikan tukisäätiö Foundation for Aalto University Science and Technology NO

AJANKOHTAISTA

Ratkaisu kai k keen löy t y y pian Aallosta Aalto-yliopistossa työskentelevä dosentti Mikko Möttönen sai työryhmineen lähes miljoonan euron rahoituksen kvanttitietokoneen rakentamiseen. Talouselämän haastattelussa Möttönen kertoo, että kvanttitietokone ratkaisee käytännön ongelmia ja tekee mahdottomasta mahdollista. Voimme huokaista helpotuksesta, sillä tulevaisuudessa solmitut parisuhteet tulevat kestämään kvanttitietokoneen hoitaessa riitelyn, seksin ja lastenhoidon. Jatkossa helpompaa onkin solmia suhde suoraan ylivertaisen tietokoneen kanssa, joka ei rapistu ja jonka jalkapallokentän kokoisessa rungossa riittää rakastettavaa.

Kiusallisia hetkiä Espoon strategian äärellä Espoon kaupunki ilmoitti passittavansa 25 virkamiestä A alto Executive Educationin johtamiskoulutukseen. Aino antaa mie lel lään oman panoksensa koulutusohjelman sisältöön. Strategiatyössä päättäjiä sparraavat kouluttajat voisivat esimer kiksi ihan ensimmäiseksi kertoa, että Espoon strategian kutsuminen Espoo-tarinaksi ei ole edistyksellisestä, vaan lähinnä kiusallista. Tarinallisuus on toki trendikästä, mutta tämänkaltainen pakotettu huolettomuus herättää väkisinkin epäluuloja. Jotkin asiat ovat yksinkertaisesti joko oikein tai väärin, ja on väärin, kun väkiluvultaan Suomen toiseksi suurimman kaupungin talousarviosta ja -suunnitelmasta puhutaan kuin iltauutisten loppukevennyksenä.

Upota kädet hiekkaan Kaikille aaltolaisille esimerkiksi 3D-printtausmahdollisuuksia tarjoavassa Fablabissa työskentelevät Jason Selvaraja ja Niklas Pöllönen tekivät tilaustyönä Designmuseolle Designing Freedom -näyttelyyn hiekkalaatikon ja äänimaiseman. Niiden tarkoitus on opettaa värien spektriä ja teknologiaa päiväkoti-ikäisille. Moniaistillisuus on paitsi pedagogiikan myös bisneksen megatrendi.

LOPU N ALKU

s. 4 0 - 41

s. 42

s. 43

Person of Interest

Salaliittoteoria

Ku ka , m i t ä , h ä h?

Palstalla Sonia El Kamel heittäytyy vainohar haiseksi ja jatkaa Aalto-satelliitin katoamissyyn spekulointia.

Opiskelijan aivopesee tällä kertaa Kaarle Hurtig, jonka mielestä politiikka ei toimi kuten sen pitäisi.

”Elsevier is an extreme example of greed in this industry. They are complete pigs”, says Juuso Tervo.

NELJÄNNEKSEN SENSAATIO

Pelast a ka a teek ka r it! ”Kuka suojelisi tupsuja, h aalareita, jäyniä ja juomalauluja?” kysyvät Aallon teknillisten alojen opiskelijat eli teekkarit. Aalto-yliopiston muodostamisen yhteydessä Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunta lakkautettiin ja vastuu teekkarikulttuurin vaalimisesta siirrettiin AYY:lle. Lokakuussa ylioppilaskunnan edustajiston keskusteluun tuotiin a loite teekkarikulttuurilinjapaperista. Pohdittavana on, pitäisikö kulttuurin vaalimisesta kirjata mustaa valkoiselle. Ei ole leikin asia, kuka tupsulakkeja jakelee ja kenelle! Aino huomauttaa, että teekkarien kulttuuria varten on kyllä jo perustettu lähes 50 vuotta sitten museo.

KOLU MNIT

Vo l d e m o r t o n laiska herja

Oikeuksien vaatiminen ei riitä

A merikkalaisen nykykirjallisuuden faneil-

T ämän kolumnin piti käsitellä digitalisaa-

la oli alkusyksystä syytä iloon, kun yksi la-

tiohössötystä, mutta aiheeni vaihtui äkisti,

jinsa suurista nimistä vieraili Helsingissä.

kun ikkunani alta kulki mielenosoitus.

Paul Austerin mietteitä kuultiin muun

En ole oikein koskaan ymmärtänyt

muassa Akateemisessa kirjakaupassa jär-

mielenosoitusten ideaa. Onko syyssatees-

jestetyssä keskustelussa, jossa sivuttiin

sa tyhjille kaduille huutamisesta todella

myös Yhdysvaltojen poliittista ilmapiiriä.

jotain hyötyä? Ehkä siitä on. Ei tämän

Kotimaansa presidentin nimeä kirjailija ei

kirjoituksen tarkoitus ole käsitellä mie-

halunnut edes sanoa ääneen, vaan nauratti

lenosoitusten järkevyyttäkään.

yleisöä lyttäämällä tämän pelkästään nu-

Joidenkin oikeuksien perään he siellä

meroksi neljäkymmentäviisi.

huusivat kylttejään heilutellen, ja minua alkoi ärsyttää, vaikka ihan asiasta var-

Ylimielinen hymy huulillani nyökyttelin idolini nokkeluudelle ja koin hyker

masti huusivatkin.

ryttävää yhteenkuuluvuutta Akateemisen

Harva ilta pimenee ilman, että joku

yleisön kanssa. Kirjakaupan kellertäväs-

someaktivisti tai mielenosoittaja vaatii oi-

sä valossa Hän-joka-jääköön-nimeämät-

keuksia itselleen tai toisille. Aiemmin päi-

tä edusti läsnäolijoille pimeyden v oimaa,

vällä luin lehdestä, miten erään kirjoittajan

joka oli mukava kutistaa hassuksi

mielestä työttömyysturvaan liittyvä työn-

sanaleikiksi.

hakuvaatimus on ihmisoikeusloukkaus. Tästä oikeuspuheesta on tullut niin

Myöhemmin vitsi alkoi epäilyttää.

arkipäiväistä, että jopa eläimillä nähdään

Sanoilla voidaan joko lujittaa tai rik-

kiistatta olevan oikeuksia. Viimeksi kärä-

koa olemassa olevia rakenteita. Se, ettei ihmisestä puhuta hänen oikealla nimellään, on omiaan luomaan myyttiä henkilön

T/W

KIIRA JUHO  

K/ P DORA DALILA

jillä väännettiin siitä, kuuluvatko eläimille myös tekijänoikeudet.

ympärille. Kun käsitys kansalaistottele-

En tarkoita, että eläimiä olisi sove-

mattomuudesta typistyy laiskaksi herjaa-

liasta kohdella kaltoin. Mutta pitäisikö

miseksi, vallanpitäjien asemaa tulee vah-

asia ilmaista ennemmin niin, että eläimiä

vistettua ihan vahingossa. Muka-hauskat

täytyy kohdella hyvin, koska meillä tie-

sutkautukset myös lujittavat jakolinjoja

toisina ja tekojemme seuraukset ymmär-

eri todellisuuksien välillä.

tävinä olentoina on velvollisuus kohdella

Epä-älyllisellä protestilla voi lopul-

niitä hyvin?

ta tuskin voittaa muuta kuin sosiaalista

Kun Gandhilta pyydettiin tukea kan-

hyväksyntää saman maailmankuvan ja-

sainvälisen ihmisoikeussopimuksen kir-

kavien keskuudessa. Hävittävää sen si-

joittamiseen, hän vastasi, että olisi pa-

jaan riittää jokaisella. Donald Trump on

rempi kirjoittaa julistus, jossa listataan

Yhdysvaltain presidentti, eikä tämä fakta

maailman kansalaisten velvollisuuksia

muuksi muutu, vaikka kuinka kiukuttelisi

oikeuksien sijaan.

kaverien kanssa.

Erityisesti nyt kun ihmiskunta kohtaa

Sittemmin osallistuin toiseen tilaisuu-

eksistentiaalisia kriisejä ei vapauksien ja

teen, jossa suomalainen sanojen ammatti-

oikeuksien vaatiminen enää riitä.

lainen niin ikään kieltäytyi mainitsemasta

Vastuut ja velvollisuudet painavat har-

Trumpin nimeä ja kutsui tätä leikkisästi

teilla enemmän, mutta ne myös pakotta-

Voldermortiksi . Tällä kertaa en enää

vat kääntämään katseen itsestä ulospäin,

nauranut. Sen sijaan mieleen tulivat kol-

siihen maailmaan, joka tarvitsee hartioi-

me viisasta apinaa: niistä Mizaru peittää

demme kantokykyä.

silmänsä, Kikazaru korvansa ja Iwazaru

Millähän hästägillä maailman kansa-

suunsa pahalta. Länsimaisen tulkinnan

laisten velvollisuudet saataisiin ihmisoi-

mukaan apinat symboloivat silmien um-

keuksien rinnalle?

mistamista ikäviltä tosiseikoilta.

#IHaveADuty ?

KIIRA KOSKELA

JU HO RAUTIAINEN

PLAN B

M ITÄ M U UTA M I N U STA OLISI VOI N UT TU LLA

Hei, olen Filosofian tohtori Camilla Hollanti. Työskentelen matematiikan professorina Aalto-yliopistossa matematiikan ja systeemianalyysin laitoksella. Olen parhaillaan vuoden mittaisella tutkimusvapaalla, josta aijon viettää suuren osan Münchenin Teknillisessä yliopistossa.

Joogaopettajan ura vaiht ui akateemiseen polkuun ” L apsuuden unelma-ammattejani

tieteitä. Muistan, kuinka l ukion r ehtori ko-

olivat astronautti ja patologi, rikos-

rosti puheessaan sitä, että koulun parhaan

romaaneista innostunut kun olen.

matematiikan arvosanan kirjoittaja ja pro matematica -mitalin voittaja oli tyttö.

Ennen yliopistoon pääsyä minulla ei ollut erityisen selkeitä uravaihtoehtoja.

Se otti todella paljon päähän. Tuli pieni

Loppumetreille harkitsin fysiikkaa, kieliä,

näyttämisen halu.

filosofiaa tai psykologiaa, kunnes päädyin

Jos olisin seurannut muita kiinnostuk-

matematiikkaan. Päätökseen ehkä vaikut-

sen kohteitani, minusta olisi voinut tulla

ti se, että pääsin yo-arvosanalla suoraan

islanninhevostilallinen tai viininviljelijä. Harkitsin myös joogaopettajan uraa siltä

pääsykokeiden ohi sisään. Yliopistossa algebran ja lukuteorian

varalta, että akateeminen polku ei olisi

professorit vaikuttivat varmasti siihen,

auennut.

että kiinnostuin erityisesti näistä aineista.

Urani on kulkeutunut sattumien kautta,

Fysiikka ja tähtitiede olivat keskeisim-

tietystä kesätyöstä tietyn ihmisen väitös

mät uravaihtoehdot, mutta ne olivat liian

kirjaohjattavaksi. Nyt työ on todella haus-

käytännöllisiä.

kaa ja palkitsevaa, enkä sitä vaihtaisi.”

Kouluissa kävi välillä selväksi, että tyttöjen ei odotettu opiskelevan luonnon-

T/ W NO

ANTON VARPAMA-TAITTONEN

K/ P VIIVI PROKOFJEV

PA PER WA R

public institutions to pay license fees for their publications. Even though I myself am part of one journal’s editorial board and an author, should someone wish to read an article of mine, I am essentially not allowed to pass on the pdf file of a published text. They would instead need to purchase the text for dozens of euros, and the money would go straight into the publishing house’s pocket. It is quite baffling. Elsevier is an extreme example of greed in this industry.

S C I E N T I F I C P U B L I S H I N G I S C O N T R O L L E D BY

Simply put they are complete pigs.

A HANDFUL OF BIG PUBLISHING HOUSES. T H E I R P O L I C I E S A R E V E R Y C O S T LY F O R

Why did you choose to sign the pledge?

LIBRARIES AND RESEARCHERS. JUUSO

The availability and accessibility of research literature is highly

T E R VO J O I N E D T H E B OYC O T T TO F I G H T

important to researchers like myself. For example, in Aalto, the

THE GIANTS.

openness of scientific data is not fully realized. A good example of this is my own field of research, art education. We have a few key American journals, but our library only has access rights to issues published after 1997 – mind you, these journals have been operating since 1959. I have asked the library if they could open access to older issues as well, but the answer has been that there is not enough money. Did you have to consider signing the boycott for long? In a way, there was a certain fear linked to it. What if I wanted to publish something, but suddenly could not, because my name would be connected to some kind of a ”fuck you” attitude. For instance, Taylor & Francis is the number one publishing house in my discipline. So if I wanted to contribute to the theoretical discussion on art education on an international level, I would have no other choice but to go to them. Scientific research revolves around the giants, and people are afraid for their careers. Yet, on a structural level, we should be acting against the situation. How can the scientific community fight these structures? The problem is that institutions require high-quality publications. And by high-quality, I mean high-quality specifically according to Publication Forum, a Finnish rating system for scientific

Juuso Tervo works as a Project Manager at the University Wide Art Studies, which offers art studies to Aalto students from all subjects. His research interests lie in art education, political philosophy, aesthetics and literary theory.

publication channels. And Publication Forum, in turn, favors these giant publishing houses. Something like Taylor & Francis is rated as a high-quality publication, even though they really are just a mass producer of mediocre papers. Smaller, quality publishing houses don’t have as large of a readership, but the work is often more valuable, I think. Some of my colleagues stay away from the big publishers and publish their research only with an open access license.

You have signed the No deal, no review boycott

Right now, I am in the process of applying for funding and de-

in which researchers refuse to edit or peer re-

ciding which publishers I would want to have publish my work.

view scientific publications from publishing house

I am only considering publishers that grant open access without

Elsevier. The boycott will take effect at the end of

additional fees.

the year unless common ground is found. What is this boycott all about?

In a addition to being a rebellious researcher, Juuso Tervo ma-

It all boils down to the politics of scientific publishing. There

kes opinionated and funny emoji art. Follow him on Instagram

are massive corporations like Taylor & Francis and Elsevier that

@arvotervo and check out his illustration on the last page of this

have an immense amount of power and a tendency to extort

magazine.

T/ W

KIIRA KOSKELA

K/ P

MIKKO RIKALA

PERSON OF INTEREST

SALALIITTOTEORIA

M i n ne k atosi sat el l i it t i?

PART I I

I nnovaatioyliopistoksi vihityn seitsemän-

alan osaamista. Poikkitieteellisen yhteis-

vuotiaan yliopistomme tarkoitus on jo

työn tuloksena syntyi Aalto-1 Satellite:

sen sikiöajoista asti ollut kasvattaa Game

Multidisciplinary Innovation Mind

Changereita, poikkitieteellisiä, kunnian-

Control Device. Viruksenlevityslaite naa-

himoisia ja kansainvälisiä työelämän mo-

mioitiin kolmen korkeakoulun yhteis-

niottelijoita. Mutta miksi rajoittaa tämä

tuumin, Tuula Teerin johdolla Aalto-

ihmistyyppi vain Aallon opiskelijoihin?

yliopiston Sähkötekniikan korkeakoulun

Miksei kaikkia maailman ihmisiä aivopes-

radiotieteen ja -tekniikan laitoksen

täisi samaan poikkitieteelliseen pelin-

opiskelijaprojektiksi.

muuttajamuottiin? Näitä kysymyksiä poh-

Vuosien kansainvälisen ja poikkitie-

tivat poikkitieteellisyyden kutkuttavasta

teellisen työn tuloksena 23. kesäkuuta

ajatuksesta humaltuneet professorit suun-

2017 kello 6.59 Suomen aikaa Aalto-1

nitellessaan Aalto-yliopistoa ja sen nousua

-satelliitti laukaistiin onnistuneesti ava-

maailman yliopistorankingin kärkeen.

ruuteen. Ja kas kummaa! Toisin kuin epä-

Syntyi niin sanottu MIMCD -suunnitelma

selvissä olosuhteissa flopannut Aalto-2,

poikkitieteellisyyden levittämisestä jokai-

Aalto-1 toimii parhaillaan suunnitellusti

seen maailman kolkkaan. Ja samalla pe-

kiertoradallaan.

dattiin poikkitieteellisen Aalto-yliopiston menestykselle suotuisat olosuhteet.

Aalto-1:n on ilmoitettu ottavan kuvia avaruudesta eri valon aallonpituuksilla,

Vaihtoehtoja levittää poikkitieteelli-

mutta todellisuudessa kyseessä on laite,

syyttä oli aluksi muutamia. Vanhan TKK:n

joka säteilee suoraan avaruudesta jokaisen

puolella kehitettiin ja prototypoitiin in-

hengittävän olion aivoihin niin kutsuttua

fluenssavirusta, joka lisäisi kantajansa

pelinmuuttajamentaliteettia. Julkisen tie-

poikkitieteellistä ja kansainvälistä ai-

don mukaan vuonna 2018 Aalto-1 ohja-

votoimintaa. Viruksen levityskanava oli

taan hallitusti tuhoutumaan. Ja samalla

pitkään hakusessa ja Aallon johtoporras

kun todistusaineisto salaliitosta tuhotaan,

suunnitteli jopa kanadanhanhien valjas-

tuhoutuvat ihmiskunnan viimeisetkin tie-

tamista viruksen levitykseen.

toisuuden rippeet.

Aalto-yliopiston synnyn myötä projek-

Aino suosittelee lukijoilleen konta-

tille löytyi vihdoin vahvan teknisen osaami-

minaation välttämiseksi kanadanhanhien

sen lisäksi myös muotoilun ja kaupallisen

sulilla vuoratun foliokypärän käyttöä.

KSC ROCKET T/ W SONIA EL KAMEL K/ P GARDEN

EASTER EGG

Hiplaajalle Munajahti jatkukoon Veikkauksen

päävoitto Veikkauksen mukaan olla jopa

rahapeliautomaateissa.

satoja euroja. Emmasta paljastuu uusia puolia, jos

K one seisoo kassalta vasemmalla, ulko

sattuu hipelöimään ruutua oikeasta koh-

oven vieressä. Automaatti on myyjän ali-

taa. Pelin tekijä on kirjoittanut nollista

tuisessa valvonnassa, koska uhkapelaami-

ja ykkösistä koodivärssyn, joka laittaa

nen on kielletty alle 16-vuotiailta. Enää

Emman ähkimään, kun rintoja taputtaa

ei tarvitse tonkia taskunpohjia kolikoista.

rivakasti hetken ajan.

Kortillakin pääsee häviämään. Mutta lait-

Odotan, että kassaneiti poistuu pis-

teen piilotetusta seksuaalisesta hyväksi-

teeltään. Valitsen Emman, muutama ri-

käytöstä ei tarvitse edes maksaa.

vakka villapaidan etumuksen napautus ja

Pelien valikoimissa on Emma, kurvi-

odottamani ääni ”aah” kuuluu. Varmistan,

kas vaaleaverikkö, joka on vuodesta 2015

ettei kukaan kuule tai näe toimiani. Tökin

retkeillyt Lapin maisemissa. Monilinjainen

tissejä uudestaan, taas ”aah”.

automaattipeli on suositun Kulta Jaskan spin-off. Jos saa puolukat, porot ja muut pohjoiset asiat oikeaan järjestykseen, voi

Veikkaus, tämä ei ole kultaa.

T/ W

VIIVI PROKOFJEV

PROK/ P VIIVI KOFJEV

AIVOPESU

Kaarlen teesit S uomalaisen valtakunnanpolitiikan tär-

kuullut poliitikon puhuvan eduskunnassa

keimmät elementit luotiin vuonna 1906.

unelmista tai maailmasta, jonka näkee

Maa, jonka asukasluku oli alle puolet

mahdolliseksi? Ehdottavan innostuneesti

nykyisestä, sai 200 kansanedustajaa.

uutta ideaa ja sen konkreettista kokeilua?

Syntyivät hallitus, eduskunta, eduskuntatalo, puheenvuoro, aloite, keskustelu,

O lemme tilanteessa, jossa vain pieni ryh-

jaa, ei, tyhjä ja poissa. Ne kaikki olivat

mä ihmisiä voi ehdottaa uusia ideoita tai

loogisia ratkaisuja 1900-luvun alun maail-

toimintamalleja julkisesti. Tähän jouk-

massa, jossa tieto kulki hitaasti, mahdolli-

koon kuuluu kansanedustajien ja kärkipo-

suus sisältöjen käsittelyyn ja arkistointiin

liitikkojen lisäksi muutamia talouselämän

oli rajallista ja fyysiset etäisyydet muo-

ja tieteen huippuja, toimittajia ja vallassa

– VAI HTUVA KI RJOITTAJA AIVOPESE E OPISKE LIJOITA VALITSE MASTAAN AI H E ESTA

dostivat konkreettisen esteen. Vaikka

Politiikan ensisijainen

kaikki nämä rajoit-

tehtävä on kärsimyksen

teet ovat poistuneet,

vähentäminen maailmassa.

järjestelmä toimii edelleen samojen

Politiikkaa on keskustelu

elementtien varassa.

siitä, millaisessa

Kilpailu on kui-

yhteisössä haluamme

tenkin kuljettanut

elää. Tähän keskus teluun

suomalaista poli-

voivat osallistua niin

tiikkaa uusiin suun-

ihmiset, yritykset kuin

tiin. Puolueesta on

instituutiot. Politiikan

tullut ihmisten ja

tulee mahdollistaa kes

inhimillisen toi-

kustelusta syntyvien

minnan ulkopuoli-

ideoiden tutkiminen,

nen auktoriteetti –

kokeileminen ja

staattinen toimija,

edistäminen.

jolla on oma moraalikäsityksensä ja

Politiikassa tarkkailemme

omat tavoitteensa.

myös teknologisen ja

Järjestelmässämme

kulttuurisen kehityksen

puolueiden suosio

vaikutuksia arkeemme:

riippuu muiden puo-

millaisia ilmiöitä

lueiden epäsuosios-

raken teet ja ihmiset

ta. Tehokasta puhet-

saavat aikaan, ja

ta on sellainen, joka

suhtaudumme näihin

onnistuu varsinai-

ilmiöihin.

miten

sen kannanottonsa lisäksi osoittamaan

Pyrimme politiikalla

muiden puoluei-

selvittämään, mitä halu

den olevan vääräs-

amme ja mihin pystymme.

sä. Lisäpisteitä saa näyttämällä aikaisemmin tehtyjen päätösten virheet ja

olevien lähisukulaisia. Lyömme laimin

esittämällä oma puolue ainoana oikeana

siis miljoonien ihmisten ideat ja näke-

vaihtoehtona.

mykset, jotka kumpuavat kokemuksesta

”Totuudellisen” vision esittämisestä

ja luovuudesta.

on tullut puolueen toiminnan, viestinnän

Mitä meidän sitten pitäisi tehdä?

ja markkinoinnin päämäärä, mikä tekee

Minulle on opetettu, että jos systeemi

epävarmojen ideoiden tai kysymysten esit-

vituttaa, pitää toimia. Jos fiilis pysyy sa-

tämisestä vaikeaa. Milloin viimeksi olet

mana, niin Kaarle2019.

T/ W

KAARLE HURTIG

K/ P JULIUS KONTTINEN

MAINOS

Finnish universities have a strong tradition of democratic decision making. There are laws that ensure that professors, other personnel and students have their say in academic committees and other decision making bodies. Year 2009 was a turning point, as the Universities Act was reformed and universities got more freedom to decide their own governing models.

“I am delighted that I got an opportunity to organize AYY’s event ‘My Career In Finland 2017. I got free hands in organizing this event which is challenging but at the same time fun! I am enjoying my work and I can certainly say that this volunteer work has provided me great learning opportunities. I feel I am better prepared for my career ahead. AYY provides a supportive environment to do, learn and grow!”

Combined with cuts to funding and more pressure to do well in international competition, there has been critique towards managerialism and unwelcome leader-centered decision making. News from University of Helsinki even became national, as Professor Sue Scott’s evaluation team reported alarming distrust and frustration among the staff and students. On the other hand, from the students’ point of view, one might argue that the weight of their opinion and participation has increased as even the national funding model includes student feedback through the candidate survey.

– Alok Jain, Corporate Relations Section 2017

”Last fall, I knew that I’d like to take part in organizing some activities, either with KY or AYY. The decision on what I wanted to do was not clear as day from the get-go, but when I heard about Aava, I made the decision pretty quickly. Interdisciplinary activities, especially getting out of your own comfort zone and getting to meet new people were things that I had hoped to gain from the community section, and I was not disappointed. During the year, I’ve participated in organizing all kinds of activities and parties with fabulous people. We’ve become a tightly knit bunch, with whom organizing events is always fun – with a good attitude and a slight twinkle in your eye!”

As far as words go, participation and communities seem to be “in” and democracy and advocacy seem to be “out”. Leaders hear “stakeholders” and “co-create with partners”. I admit that in Aalto this works quite well, even though the words are familiar from business, not education nor humboldtian university ideals. President, vice-presidents and deans seem to always have time to listen to students and there is genuine will to work together. Official routes, like academic and programme committees can seem slow and rigid when compared to personal interaction. The negative side is that this needs a lot of (personal) trust and connections, and doesn’t ensure that all voices are heard. People tend to fear causing conflicts, even if there are good examples where they have been solved.

-Kari Karttunen, Afterparty Correspondent, Aava 2017

“Working in the Teekkari Tradition Committee, known as TPTMK for those “in the know”, has been fun and interesting. Even though I’ve organized Annual Balls before, planning the associated events of the celebratory year and the Tradition Week itself has been a truly rewarding and instructive experience. There are a lot of things to do in event organization, promotion and corporate relations, and the tasks are excellently suited for people starting their volunteer work and students on the fringe of graduating as well.”

I’d like to think universities do have a place for traditional democracy. Committees and official meetings are one part in the matrix of interactions. When there is a genuine need to debate, need for consideration of who benefits and loses and what direction is taken, democratically elected representatives and official procedures ensure fair discussion.

-Mikko Mustonen, Teekkari Tradition Committee 2017

“I applied for the Campus Section because I was interested in doing things together with others and influencing my own environment. During the year, I got to do interesting projects and events with an awesome group. The year was rewarding and a good learning experience; definitely worth it!”

University democracy builds trust, as we are a community where all knowledge can never be found just in the heads of few. Open, lively discussion, voicing different opinions and contrasting different scenarios should always be promoted to students, if we truly are to educate game changers – game changers who are able to respect different viewpoints, negotiate and build commitment to a joint cause.

-Kati Kinnunen, 2017 KJ member

Call for student representatives to university administration is open until 30th of November. Student representatives act as full members in academic affairs’ committees, programme committees and other decision making or advising bodies. Student Union elects the representatives and supports their work. For information see ayy.fi/hallopedit

Äänioikeutettuja vaaleissa oli yhteensä 13 542 henkilöä, ja yhteensä äänioikeuttaan käytti 4561 äänioikeutettua Vaaleilla valittiin 45 uutta edaattoria. Onnea!

2015

7 n paikkajako 2015/201 AYY:n edustajistovaalie /2017 S:s fullmĂ¤ktigeval 2015 AU i n ge nin el rd tfĂś 2015/2017 da Man tative council elections en es pr re Y's AY in s at Distribution of se 6

4 2

6 3

2017

4 2

2 1

VIIMEINEN SANA

Vuosi 2017 muistet aan glit terist ä, huonekasveist a ja pu naisest a P I P A R I A N A A M A A N J A T O N T T U L A K I L L A K ÄT E E N , S E O N P I K K U J O U L U K A U S I N Y T ! M A R R A S K U U N R Ä N N ÄT P O S K I L L A O N A I K A T E H D Ä T I L I T S E LVÄ K S I M E N N E E N K A N S S A J A S U L K E A S I L M ÄT T U L E VA LTA V I E L Ä H E T K E K S I . K O S K A M U U T M E D I AT T E K E VÄT O M AT L I S TA N S A K U I T E N K I N VA S TA V U O D E N VA I H T E E N T I E N O I L L A , O N A I N O TÄ S S Ä K I N A S I A S S A A I K A A N S A E D E L L Ä . T O I M I T U K S E N K AT S A U S A R M O N V U O T E E N 2 0 17.

M aailman tuulien puhaltaessa hiuslakan

K aikkien aikojen rumin huonekasvi ano-

V uonna 2017 ei oltu seinäkukkasia, sillä

katkuisia pilviä Itämeren yli löi pari vii-

pinkieli pääsi pannasta, pistokkaiden vaih-

punainen aalto pyyhkäisi muotimaailmas-

sasta markkinointikoneiston kovettamaa

tamisesta tuli sosiaalisesti hyväksyttävää

ta katukuvaan. Flow-festivaali pystytti

naista päänsä yhteen ja kätensä glitte-

ja maanantait vietettiin peikonlehtien var-

Suvilahteen Red Gardenin, ja jokainen

riin. Ja niin oli vuoden menestynein busi-

jossa selfieitä ottaen. Ulkomailta hankitut

meistä kuvitteli itsensä erityiseksi pu-

ness-konsepti syntynyt. Valistuneen kau-

sisustuselementit saattoivat levittää ym-

keutuessaan päästä varpaisiin punaiseen.

punkifestarikansan must have -look oli

pärilleen muutakin kuin pelkkää hyvää

Ainoa aito edelläkävijä oli lopulta IT-nuori

menneenä kesänä ihohuokoset peittävä

mieltä. Pelätty eteläntuliainen ei ole enää

ja Instagram-julkkis Andre Pozusis , joka

kerros kimallusta. Tuhaus aerosolia il-

kuppa tai tippuri, vaan kasvitauti tulipolte.

punaisessa tukassaan ja kokopunaisessa

makehään viimeisteli meikin, joka seu-

Ennen Plantagen sijaitsi jumalan se-

asussaan sivalsi: ”Today it has been three

raavana päivänä huuhtoutui itsesyytösten

län takana – nykyään kasvin voi napata

ja sappinesteiden seassa viemäriin.

mukaan kotimatkalla Kampista.

years of red.” Me muut olimme vain trendin uhreja.

T/ W

TOIMITUS

VIIMEINEN KUVA

Tu t k i j a j a t a i t e i l i j a J u u s o Te r v o k e r t o o , m i s t ä a j a s s a m m e o n k y s e

Opiske saman plijat pääsevät äivän lip ulla KY M

KONSE PILLÄ RTTIIN !

T ule tekemä ä n A i noa

su 26.11. klo 19 Temppeliaukion kirkko, Helsinki J.S. Bach:

Kunst der Fuge Les Voix humaines -gambakvartetti (Kanada)

Etsim me jatk uvasti uusia kirjoit tajia, k uvaajia ja kuvittajia. su 17.12. klo 19 Vanha kirkko, Helsinki

C ont r ibute to A i no

Joulukonsertti Bach, Corelli, Locatelli Helsingin Barokkiorkesteri johtaa Dmitry Sinkovsky, viulu

We a r e c o n s t a n t l y look i ng for new w r iters, photographers and illustrators.

31.12. klo 19 | 1.1. klo 16 Musiikkitalo, Konserttisali

Uudenvuoden Juhlakonsertti

ai nolehti@ ay y.f i

Bach,Telemann Carolyn Sampson, sopraano Helsingin Barokkiorkesteri johtaa Aapo Häkkinen, cembalo

 NO

lippupalvelu

Liput palvelumaksuineen 10–58 €

www.hebo.fi

Tämä mainos ehti mennä painoon ennen kuin saimme tietää, koska metro lähtee liikkeelle. Saatat siis jo päästä Espoon elämyksiin metrolla, tai sitten et. www.espoo.fi www.visitespoo.fi