Ylioppilaslehti Aino 3/2016

METSÄ ON UUSI METSÄ

S.22

JUHO KUOSMANEN PELASTAA SUOMI-ELOKUVAN

S.32

KATSE TULEVAISUUTEEN!

3/ 20 16

AALTO -YLIOPISTON YLIOPPILASLEHTI

2 2 2

BUZZ

? work here r u o Y ? n ä usi tä h n ja Sinun jutt ku va a ma a , n a a m a i, t t ä on eduks jia kirjoi t a s t ö s y u t v i t a h e ia uus us l A ino etsii mpi kokem mus, pa ri e ie k A a . h a j n u e t t in uoto a n ju le etä va pa a m ku vitta ma h ä L . teitä A inol ä t t y n ä ö n t a ä v m u ä k t t ta i- ta i muttei vä l sä! Ka ikis lisia tekst s l e o d y d e h t a h m y a me aj juttuidea a yy.fi. Olem @ i t h e l o a us. in en a pieni kor v n a a t osoitteese e s k a ta töistä m e julka istuis kustelemm s e k a s s o j l a n, . a vusta ja il ä l l y s poruka l l a k y a s t e is u m t m u ä j t ista Jä rjes ta ja tule v s e is m a t s u A inon a v hoto gra ph p , e t i r w o t cers t is a benefi s w freel a n e e n in z r a o g f a g kin in m A ino is lo o , a co uple experience n s io u t io a v ic e l r p P al ap rate. pre vio us a nd il lust o ur inform r y u o s y u f il o a s m a mple must. E l ossible ex p but not a d n pa y a sma l a e s e W l ! ic h t c r u a o or e in t of idea s f .fi. We ’l l b y y a @ i t h e ol work to a in ork. ublished w p l l a r o f g in which fee in t e e m ’ s ncer her. ve a freel a a h l ’l ines to get e z w a , g n a m m u e t r u a utu During the A ino a nd f in g in k r o ss w we ’l l discu

3 3 3

4 4 4

BUZZ

S E ND U S F E E DBACK AND WIN THI S UNIQU E

H E R E ’ S H O W T O D O I T:

A A LT O D R O P O U T B O M B E R !

Send us feedback on the magazine b y e m a i l t o a i n o l e h t i@ a y y. f i . Te l l u s w h a t y o u l o v e a n d /o r h a t e a n d w h a t we should do better in the future. All ideas for articles are ver y welcome!

E m a i l u s b y t h e e n d o f S e p te m b e r. I n O c t o b e r, w e w i l l l o t t h e w i n n e r a m o n g ever yone who’s send u s fe e db ack this year and get in touch with the lucky w i n n e r.

W O U L D YO U L I K E T O W I N T H I S O N E - O F - A K I N D , S H O W - S T O P P I N G A A LT O D R O P O U T B O M B E R T H AT W A S F E AT U R E D O N T H E C O V E R O F A I N O ’ S I S S U E 1/ 2 016 ? O F C O U R S E YO U W O U L D !

TH E BOMB E R I S BY ALPHA INDU STRI E S IN TH E SIZE L ARGE .

KUVA: LIINA AALTO-SETÄLÄ

Startup-meininkiä ison talon eduilla ”Valitsin IT-alan, koska se murtaa historiaa ja kirjoittaa tulevaisuutta joka päivä. Ei ole kiveen hakattu missä ollaan kolmen vuoden päästä. Päädyin Tietoon, enkä ole katunut. Täällä yhdistyvät ison talon edut ja toisaalta pienen yrityksen dynaamisuus ja matala hierarkia.”

Juho Paaso, Sales Manager Löydä ura, joka antaa enemmän: tieto.com/careers

5 5 5

9

22

58 32

16 63

42

BUZZ

PÖHINÄÄ, PÖHINÄÄ

BEEF

LEHDEN PIHVI

BYE

HAU HAU HASSUTTELUA

18 GRAFFITIGATE Vastakkainasettelujen aika ei ole ohi! Teekkarikylän graffiti kylvää eripuraa.

57 KOLUMNI Jokainen meistä on syyllistynyt akateemiseen vilppiin, väittää Esa-Pekka Mattila.

21 TULENARKA PROFESSUURI Aalto ARTSin professorivalinnasta syntyi myrsky.

58 LÄNSIMETROCRAWL Aino selvitti, missä vaiheessa kohumetron rakennustyöt ovat.

12 WHAZZUP Kuulumisia Aallosta.

22 METSÄ ON UUSI METSÄ Suomalainen metsäteollisuus nousee suosta.

61 SARJAKUVA Love being successful? Become successful!

15 AINO RAGEILEE Brändätkää nyt perseennekin.

16 SUCCEZZ Onnistumisia Aallosta.

28 KOLMEN SUORA Mitä milleniaali haluaa työelämältä? Teekkari, kylteri ja muotoilija vastaavat.

63 TUKIOPE Tietotekniikan opiskelija Henri Nurmi paljastaa, miten vältät tietoturvaongelmat.

9

LAHJUS Kokoustarjoilut Länsimetro Oy:lle, olkaa hyvä!

10 SELKÄ SEINÄÄ VASTEN Selvitimme, onko kapellimestari-huippumuusikko-yleisnero Eero Lehtimäessä ainuttakaan säröä.

32 HÄMMENTYNYT MIES Pelastaako tuore Cannes-voittaja Juho Kuosmanen Suomielokuvan?

38 FAREWELL, INTERNATIONAL STUDENTS 42 OPAS UUTEEN LUKUVUOTEEN This is THE lukuvuosi. Näillä vinkeillä taivas avautuu.

48 R.I.P Aino kuvasi kunniakierroksen jo hylätyissä ja pian entisissä päärakennuksissa.

64 ESSEE Slushin kasinoyrittäjyydellä ei pelasteta maailmaa, kirjoittaa Juho Rautiainen.

66 MIEHISTÖN VINKIT FUKSEILLE

PÄ ÄK IRJ OI TU

S

S U K U P O LV I KO K E M U S

tatuoinnin, tatuoijalla oli käden tilalle asennettu tatuointipyssy.

Miksei, jos tykkää, mutta kyllä minusta luonnollinen ihminen on kaunis. En tykkää siitäkään, kun silmämunia piikitetään pastellinvärisiksi. Tatuoija oli kuulemma menettänyt käden alkuperäis­ version, kun automaattiohjaus meni työmatkalla sekaisin.

Kaipaan sitä, miltä tuntui puristaa rattia. Ja ihmisen kättä.

Muistan, miten opiskeluvuosina ahdisti, kun minulla ei ollut vastauksia. Pelotti, että teen vääriä valintoja tai etten saa aikaan niin suuria kuin mihin kykenisin. Kai se johtui siitä, että ensimmäistä kertaa melkein jokaisella oli valittavanaan kaikki maailman mahdollisuudet. Oli vaikea sitoutua mihinkään, kun tiesi, että muitakin vaihtoehtoja oli loputtomasti. No, kyllä nuorten mahdollisuudet sittemmin kapenivat.

Voisinpa kertoa nuorella itselleni, että älä huoli, ei kellään muullakaan ole vastauksia. Ei täällä kukaan muukaan oikeasti tiedä, mitä on tekemässä. Nykyään tiedetään vielä vähemmän, koska kaikki muuttuu entistä monimutkaisemmaksi. Jotkut vain feikkaavat paremmin kuin toiset.

Sanoisin, että koeta nyt vain keskittyä johonkin ja tulla siinä jokseenkin hyväksi. Ota ensin se askel, joka on kaikkein helpoin. Ja ennen kaikkea, tunne matka. Keskity mihin tahansa tuntemukseen, kunhan keskity. Mieti vaikka sitä, miltä perseesi noin fyysisesti tuntuu luentosalin ruskeassa muovipenkissä.

Nauti siitä muovisesta tunteesta niin kauan, kun muovia ja luento­saleja vielä on.

Lopulta ihminen ikävöi hyvin yllättäviä asioita.

PAULIINA SUOMINEN, AINON PÄÄTOIMITTAJA

Muistelen yhä sitä kesää, jolloin kaikki jahtasivat poke­moneja, muistaakseni 2015. Ei, sittenkin 2016, koska oteltiin kesä­ olympialaiset. Siellä Tokiossa suomalaiset kahmivat mitaleita, koska osattiin vielä valmentaa. Dopingkin tarkoitti viattomia kemikaaleja, ei näitä kyborgihommia.

Sinä kesänä minä, Laura, Ville ja Mikko kirmasimme ulkona vehreissä puistoissa. Nyt sen vasta tajuaa, miten ­ainutlaatuinen sukupolvi juuri me olimme maailman historiassa – ­viimeiset, jotka olivat eläneet myös ajan ilman älyteknologiaa. Kun meistä aika jättää, jäljelle ei jää ketään, joka osaisi kaivata elämää ilman verkkoa.

Silloin netti oli kuin seksi 1960-luvulla: ei viruksia, vain rajatonta rakkautta. Saattoi painella menemään ilman suojia tai pelkoa niistä uhista, joita nyt pitää varoa.

Rajattomasta rakkaudesta tuli mieleen se englantilainen vaihtari, jonka tapasin Töölön kampuksella. Silloin en vielä tajunnut, mikä rikkaus oli, kun oli vaihtareita ja perinteikkäitä koulutaloja.

Minä ja englantilainen katsoimme toisiamme silmiin, kun ei vielä ollut näitä toisia todellisuuksia, joita nykyiset Beibit, Herot ja Kivet tuijottavat yksin makuuhuoneissa. Minun lapsuudessani oli muuten kaikilla omat makuuhuoneet, jopa Helsingissä.

Nykyään nukkuvat samassa huoneessa vanhemmat ja keskimäärin 1,5 lasta. On se sairaaksi mennyt, mutta kun ei ole enää tilaa kaupungeissa.

Kun täytän 82 ja pääsen eläkkeelle, muutan heti Tallinnaan.

Matka vie Hyperloopilla vain 18 minuuttia, ja luin Seiskasta, että Robinkin on muuttanut sinne printattuihin senioritaloihin. Ei siellä viina tosin enää yhtä halpaa ole kuin euroaikana, mutta ainakaan ei asu cleantech-teekkareita katolla siirreltävissä ­kapselikodeissaan niin kuin täällä. Ei mitään rauhaa suoda nykyihmiselle. Kiitos ilmastonmuutokselle, että on edes entistä enemmän metsää, jossa rauhoittua. Ja onneksi teekkarit sentään ovat niin kuin olivat ennen.

Löysin kätköistäni vanhan elintenluovutuskortin. Muistan, kun ne poistettiin käytöstä. Kun otin itselleni 75-vuotislahjaksi

KUVASI DORA DALILA

Kyllä ennen oli kaikki paremmin.

7 7 7

TR EN DITU TK A

Oikaisu

Jos tavaroiden karsiminen KonMarin hengessä on tuottanut liiaksi tulosta, ja löydät itsesi tyhjästä asunnosta kolmen t-paidan ja sukkaparin kanssa, on aika suunnata huutokauppaan.

Lähin ja petollisesti helpoin tapa poistella kampetta on tietysti Bukowskis-nettihuutokauppa, jossa aarteita voi metsästää

KIRJOITTI VIIVI PROKOFJEV

ENSIMMÄISEN, TOISEN JA KOLMANNEN KERRAN! MYYTY X MÄÄRÄLLÄ EUROJA NUMEROLLE X! Roban liikkeen lisäksi myös Tukholmasta ja Malmösta. Jos taas halajaa tositoimiin, kannattaa kärkkyä Helanderin kerran kuukaudessa järjestettävää huutokauppaa.

Tunnelmasta saa kiinni myös kotisohvalta, kiitos Suomen huutokauppakeisarin loputtoman pitkien jaksojen.

Ainon Hyères’in muotikilpailusta kertovassa reportaasissa lehden numerossa 2/2016 oli virheellinen kuvateksti. Sen mukaan kisan suomalaismallit Oscar Holmström ja Antti Kekki hengailivat Ranskassa töiden ulkopuolella pitkälti kahdestaan hotellihuoneessa, koska muut mallit olivat ärsyttäviä egoisteja, jotka lähinnä kehuskelivat syömättömyydellään. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan sanat olivat joutuneet Kekin ja Holmströmin suuhun vääristyneinä mutkien kautta. Kekki ja Holmström viihtyivät mainiosti mallien joukossa.

Aino pahoittelee ikävää virhettään.

3 /201 6

Toimitussihteeri Saarlotta Virri Ar t Direc tor Viivi Prokofjev Kirjoittajat Markus Helaniemi, Luumu Jokelainen, Param Jolly, Stella Kallionpää, Lari Koponen, Esa-Pekka Mattila, Reetta Mikkola, Emilia Mäenmaa, Iisa Pappi, Juho Rautiainen, Annamari Vesamo 8 8 8

Kuvaajat ja kuvittajat Liina Aalto-Setälä, Dora Dalila, Ulla Donner, Hilla Kurki, Eero Lampinen, Taika Mannila, Sandra Prami, Mikko Rikala, Ilkka Saastamoinen

BUZZ

Toimitusneuvosto Anna Brotkin, Hanna Kahranaho, Arja Karhumaa, Tero Kartastenpää, Rosa Nylén, Antti Pikkanen, Anni Rahiala, Aurora Rämö Ilmoitusmy ynti Pirunnyrkki Oy Kari Kettunen puh. 0400 185 853 Erja Lehtonen puh. 0400 185 852 Mediakor tti ainolehti.fi/aino/mediatiedot/ Paino Printall AS / Painos 4500 kpl Yhteystiedot Ylioppilaslehti Aino PL 69, 01250 Espoo ainolehti@ayy.fi www.ainolehti.fi ISSN 2341-9776

KUVITTI EERO LAMPINEN

Päätoimittaja Pauliina Suominen

Kustantaja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY

K ANNEN

Aino on Aallon ylioppilaslehti. Aino on journalistisesti itsenäinen. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti tavoittaa 15 000 kauppatieteiden, taideteollisen ja teknillisten alojen opiskelijaa. Aino on Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen.

LA HJ US

BUZZ

Palstalla Aino jakaa hyvää mieltä lahjomalla.

KO KO U S TA R J O I LU T L Ä N S I M E T RO OY : L L E

KUVASI MIKKO RIKALA

Hyvää hyvyyttämme haluamme tukea Länsimetro Oy:ta näinä haastavina aikoina ja lahjoittaa työn raskaan raatajille kokoustarjoilut kriisipalavereihin, joissa nyt (toivottavasti) istutaan yötä myöten.

Mehujään resepti Ainekset: keltaista nestettä Tee näin: Jäädytä keltaista nestettä yön yli muoteissa ja tarjoile viholliselle.

9 9 9

SE LK Ä SE IN ÄÄ VA ST EN

Juttusarjassa penätään vastauksia ajankohtaisilta henkilöiltä.

O R T S E MA N E N I L L T ÄY D E

Eero Lehtimäki on nouseva kapellimestari, huippumuusikko ja yleisnero, joka harrastaa Aallossa opiskelua.

Selvitimme, onko hänessä ainuttakaan säröä.

A ILI A MÄ EN MA KIR JO ITT I EM N SA AS TA MO INE KU VA SI ILK KA

10 10 10

BUZZ

Eero Lehtimäki, sinulle tapahtui hiljattain suuria. Pääsit elokuussa kahden minuutin varoitusajalla johtamaan Turun musiikkijuhlilla konsertin avajaiskappaletta, koska tähtikapellimestari sai sellaisen päähänpiston. Kuinka hyvin sinulla nyt menee?

Se, mitä musiikkijuhlilla tapahtui, oli huikeaa ja voi hyvinkin johtaa siihen, että minulla alkaa mennä älyttömän hyvin. Olin juuri Lohjan Tenoripäivillä soittamassa big band -musiikkia, seuraavalla viikolla Flow-festareilla johtamassa uutta musiikkia ja seuraavaksi olen yhtäkkiä Mariinski-orkesterin edessä. Oikeastaan voisi varmaan jo nyt sanoa, että menee aika hyvin.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat kutsui tapausta Turun musiikki­ juhlilla mahtipontisesti "nuoren suomalaisopiskelijan läpi­ murroksi". Menikö Lohjan pojalla pasmat sekaisin?

Minua ällöttää itsensä tyrkyttäminen. Iloitsen siitä, että minun onnistumiseni on koettu yhteisenä onnistumisena. Kun olympialaisetkin meni perseelleen, Hesarin kommenttipalstalta välittyi minun onnistumiseeni liittyen sellainen "Suomi voittaa" -fiilis.

Jos maailmalla muuten sanoo olevansa suomalainen kapelli­ mestari, sitä pidetään tosi kovana juttuna. Kun olin vaihto‑­ oppilaana Wienin musiikkiyliopistossa, suomalaisuuttani tuotiin monesti esiin.

Opiskelet myös akustiikkaa Aalto-yliopiston Sähkötekniikan korkeakoulussa. Etkö voisi vain keskittyä yhteen asiaan kerrallaan?

Kyllästyn, jos teen vain yhtä asiaan kerrallaan. Myönnän kyllä, että kiinnostukseni kohteiden määrä on melkein sairaalloinen.

Tämän haastattelun jälkeen menen pyrkimään laulun pedagogiikan oppilaaksi, ja soitan myös alttoviulua. (toim. huom.: Haastateltava kertoo jälkeenpäin, että kun valitsijat olivat kuulleet hänen koelaulunsa, he tarjosivat hänelle opettaja­ opiskelijoiden harjoitusoppilaan paikan sijaan suoraan sivu­ ainetta laulumusiikin osastolta. Lehtimäki luonnollisesti aikoo ottaa paikan vastaan.) Pohdin juuri, miksi tuntuu aina siltä, että on liian vähän aikaa. Päädyin siihen, ettei voi syyttää ajan vähyyttä, koska kaikilla meillä on saman verran aikaa. Ehkä niillä, joilla on muka tarpeeksi aikaa, on liian vähän tekemistä.

Pidätkö itseäsi keskivertoihmistä älykkäämpänä?

Varmaan kaikki tätäkin lehteä lukevat ihmiset ovat keskivertoa älykkäämpiä, mutta koen olevani ihan oikeasti aika älykäs.

Mitä tämä harrastusmielessä opiskelemasi akustiikka oikeastaan on?

Akustiikka on äänen fysiikkaa. Se kiinnostaa minua tietysti lähinnä musiikin lähtökohdista, esimerkiksi, miten konsertti­salit toimivat. Akustiikka on myös sitä, miten äänihuulet tuottavat äänen ja miten korva käsittelee sen.

Kun Musiikkitalo valmistui 2011, sen akustiikka sai musiikkikriitikot nurisemaan. Menivätkö akustiikkaan käytetyt kohutut eurot hukkaan?

Musiikkitalo ei ole suosikkisalejani. Se sopii uuteen musiikkiin ihan hyvin, kun pitää saada erottelua äänien välillä. Vähän sama juttu kuin tunnistaisi ruoasta "ahaa, tässä on minttua, muskottipähkinää ja valkopippuria", mutta ruoka ei muodosta kokonaisuutta. Musiikkitalon salissa ei ole sellaista lämpöä, jonka haluan konserttisalissa kokea.

Viuhdoit vuosina 2011–2014 taiteellisena harhaanjohtajana teekkareiden kuuluisassa Retuperän WBK:ssa, joka kuvailee itseään "maailman parhaaksi Uudempaa ranskalaista Torwimusiikkia soittavaksi espoolaiseksi teekkaripalokunta­ orkesteriksi". Miten tällainen hupihomma sopii vakavasti otettavalle maestrolle?

Monelle musiikki on äärettömän pyhä asia, eikä siihen saa liittää huumoria. Minä sain kuitenkin valtavan paljon taiteellisesta harhaanjohtajuudesta, myös musiikillisesti. Diggaan ylipäätään sellaista asennetta, että ollaan kapinallisia. Monet säveltäjät ovat näyttäneet musiikillaan keskisormea maailmalle. Nykyään uutta musiikkia kuunnellaan nihkeästi, koska sitä pidetään kakofoniana. Harva tietää, että Mozartin kaltainen pikkusievä musiikki on aikanaan ollut protestimusiikkia.

Kummilla on hauskempaa, teekkareilla vai muusikoilla?

Hauskuus on tosi erilaista näillä ryhmillä, mutta teekkareilla on yhteisöllisenä meininkinä hauskempaa. Kun aloitin opiskelut Sibelius-Akatemiassa, kävimme porukalla syömässä, ja se oli siinä. Teekkarit puolestaan ryhmäytyivät ja tutustuivat toisiinsa viikkokausia. Myös teekkarikulttuuri ja -huumori puree minuun hyvin, mikä tulee ehkä verenperintönä, sillä suvussani on paljon diplomi-insinöörejä.

Mikä on näiden ihmisryhmien suurin ero?

Tiede on faktaa, jossa on oikea ja väärä vastaus. Musiikissa puolestaan on loppujen lopuksi aika vähän faktoja. Partituuri on vain graafinen approksimaatio musiikista – se ei ole musiikki itse. Olen onnellinen, että teen musiikkia työkseni ja että on tällainen harrastus, jossa voin selvittää x:n. En kylläkään rentoudu harrastuksissani, kuten golfissa ja paritanssissa, koska suoritan niitäkin.

Ahaa, särö! Olet pingottaja. Missä sitten rentoudut?

Kun syön jäätelöä, koska siinä ei voi olla hyvä tai huono.

Eikö olisi seksikkäämpää soittaa vaikka kitaraa kuin klarinettia?

Ei missään nimessä! No okei, klarinetti ei ole ehkä maailman seksikkäin soitin, mutta väitän pystyväni soittamaan sitä todella hurmaavasti.

Kuka?

Eero Lehtimäki on 27-vuotias klarinetisti, kapellimestari ja teekkari, joka nousi suuren yleisön tietoisuuteen viimeistään elokuussa, kun venäläinen tähtikapellimestari Valeri Gergijev pyysi häntä kahden minuutin varoitusajalla johtamaan Turun musiikkijuhlien konsertin avausteoksen, Maurice Ravelin baletin Hanhiemo. Lehtimäki on valmistunut Helsingin konservatoriosta klarinetistiksi ja bassoklarinetistiksi ja suorittanut kapellimestariopinnot SibeliusAkatemiassa. Hän opiskelee parhaillaan akustiikkaa Aalto-yliopistossa.

11 11 11

K A U A UL L U L M O I S SI T A A

MI NE N TA LO US OS AA MI NT TII N

"SUOMEN SEKSIKKÄIN PUHUU INVESTOINTIVARAUKSESTA"

LE TK AU TU S

Otsikoi Helsingin Sanomat videon, jossa Suomen seksimmäimmäksi mieheksi äänestetty Petteri Orpo selostaa Kokoomuksen kantaa investointivarauksiin ­budjettivääntöjen aattona 8.8.2016. Jotkut tuntevat Orpon myös Suomen valtionvarainministerinä.

Onko taloustiede sinullekin hepreaa? Menevätkö apteekki­sääntelyn, vapaakauppa­sopimuksen ja päästökaupan kiemurat ohi hilseen ja täi­kamman? Ei hätää, kylteri tulee ja pelastaa! Joukko taloustieteen opiskelijoita puuhaa syksyksi taloustiedeaiheisia minidokkareita ainejärjestönsä KY Economicsin projektina.

Ideana on tarkastella ajankohtaisia aiheita taloustieteen näkökulmasta niin, että teekkari tai taikkarikin ymmärtää.

Ensimmäinen video julkaistaan 13.9. ja loput viisi syys–marraskuun aikana. Huhujen mukaan ensimmäinen video käsit­telee apteekkisääntelyä ja sillä esiintyy Vihreiden kansanedustaja, Löyly-yrittäjä Antero Vartia.

SA LA ­ KU UN TE LIJ A

M I K S I K A N N AT TA A M E N N Ä FA L LU P I I N 4 . 1 0 . , TA PA H T U M A N CO M M U N I C AT I O N S LE AD PAULIINA AL ANEN? "Koska alle kympillä (8 euroa) et saa parempaa show’ta!

FallUp on Euroopan suurin opiskelijoille suunnattu ­yrittäjyystapahtuma ja loistava lähtölaukaus yrittäjyyden ja AaltoES:in maailmaan. Luvassa on megaluokan puhujia, helposti lähestyttäviä startupeja, jatkot ja mikä parasta – ilmaista safkaa ja juomaa. Illan vetonaulana aloittaa peli‑alan legendaarisen Unity Technologiesin perustaja ja CEO David Helgason. Hänen ansiostaan maailmassa on työkalu, jonka avulla luoda Pokémon GOn kaltaisia menestys­pelejä. Muita puhujia ovat muun muassa Kyrö Distilleryn Mikko Koskinen, Woltin Miki Kuusi sekä RailsGirls-yhteisön perustanut Linda Liukas. Paneelissa yrittäjyyteen pureutuvat suomalaiset eri alojen yrittäjät, muun muassa tunnettu trashionista Outi Les Pyy. Viime vuonna tapahtuma myytiin loppuun, joten pidä kiirettä!"

AIN O LO VE S <3

Digitaalinen opiskelijakor tti

12 12 12

Hyvästi, lukuvuositarrojen jonottaminen! Opiskelijoiden etupalvelu Frank lanseerasi 28.8. digitaalisen opiskelijakortin, Frank Appin, jonka voi ladata sovelluskaupoista ilmaiseksi iOS- ja Android-käyttöjärjestelmille. Sovellusta vilauttamalla saa alennuksen esimerkiksi junassa ja opiskelijaruokalassa, ja sen avulla saa käyttöön kaikki muutkin Frankin opiskelija­ edut. Sovelluksen kartan avulla on helppo bongata lähialueen opiskelija-alennukset.

Ainon testissä sovelluksen käyttöönotto vei noin 2 minuuttia, josta valtaosa kului sopivan selfien valitsemiseen digitaalista opiskelijakorttia varten. VR:n konduktööri hyväksyi sovelluksen mukisematta.

BUZZ

Kaksi nuorta naista keskustelemassa bussin 102T takapenkillä matkalla Otaniemeen: "Kun joku on kysynyt, miten sain sen duunin, vastaan, että entinen duunikaveri suositteli mua toimarille. Oikeasti se on siis mun serkun firma."

"Joo en mäkään ikinä sano, että olen iskällä töissä. Onneksi meillä on aika yleinen sukunimi."

Huurteisen ystäviä hemmotellaan Otaniemessä Sivistynyt olutkulttuuri on rantautunut Otaniemeen jäädäkseen.

Nyt mallasjuoman ystävät kokoontuvat yhteen Ota olut! -erikoisja pienpanimo-olutfestivaaleilla, jotka järjestetään Otaniemen Urban Millissä 24.9. klo 13 alkaen. Tapahtuma on tiettävästi ensimmäinen Espoossa järjestettävä erikoisolutfestivaali. ­Sen takapiruja ovat otaniemeläinen opiskelijaporukka Jalostajat ja ruoholahtelaisen olutravintola One Pint Pubin henkilökunta.

Hienostuneen tissuttelun lomassa voi nauttia olutaiheisesta paneelista sekä live-musiikista.

51 9608 0,5 7 AIN O NU ME RO I

51 % korkeakoulujen ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista on töissä Suomessa, kun valmistumisesta on kulunut vuosi.

Lähde: Cimo

0,5 % oli Aalto-yliopiston sijoitussalkun alkuvuoden tuotto kulujen jälkeen. Vertailun vuoksi: vuonna 2015 salkun tuotto oli 5,5 % vastaavalla ajanjaksolla.

7 Otaniemessä tapahtunutta asuntomurtoa ilmoitettiin poliisille tammi–heinäkuussa. Vuosina 2010–2013 ei ilmoitettu ollenkaan, ja vuosina 2014 ja 2015 taas yksi kumpanakin vuonna.

Lähde: Poliisin tulostietojärjestelmä (PolStat)

Et taatusti usko silmiäsi, kun luet neljännen kohdan!

Länsimetro käynnistyi vihdoinkin – auttaa etenkin opiskelijoita Eli mitä oikeasti: 1,5 miljardia maksanut, pitkään odotettu länsimetro Yhdysvalloissa Los Angelesin kaupungissa aloitti toimintansa toukokuussa. Helsingistä Espooseen jatkuva länsimetro aloittaa toimintansa ehkä joskus, ellei myöhästy.

Tämä ilmiö muuttaa varmasti lastesi elämää – Aalto varautuu rankalla kädellä Eli mitä oikeasti: Aalto-yliopisto palkkaa DI, VTM Kati Hagrosin Chief Digital Officeriksi suunnittelemaan yliopiston digitalisaatiostrategiaa ja johtamaan IT-palvelukokonaisuutta. "Digitalisaatio koskee kaikkia toimialoja ja avaa valtavia mahdollisuuksia", rehtori Tuula Teeri kommentoi.

Aalto-yliopisto joutui syyniin – kansallinen komitea vaati pääsyä kampukselle Eli mitä oikeasti: Aalto-yliopisto sai kesäkuussa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin toteuttamassa auditoinnissa laatuleiman. Auditointiryhmä katsoi, että yliopiston laatujärjestelmä täyttää korkeakoulujen laadunhallinnan kansalliset kriteerit ja vastaa eurooppalaisia periaatteita ja suosituksia. Karvi on on itsenäinen virasto, joka vastaa opetuksen ja koulutuksen kansallisesta arvioinnista.

KIRJOITTI MARKUS HELANIEMI

9 608 oli kaikkiin Aalto-yliopiston hakukohteisiin hakeneiden opiskelijoiden määrä kevään yhteishaussa. Viime vuonna hakijoita oli 9 893. Aloituspaikkoja oli tänä vuonna yhteensä 1 540.

KL IKI NSÄ ÄS TÄ JÄ

Et ikinä usko, kuka lahjoittaa miljoonan Aallolle!

Eli mitä oikeasti: Aalto-yliopisto ja betonialan toimijat solmivat kesäkuussa sopimuksen betonitekniikan tutkimuksen edistämisestä Aallossa. Sopimuksen mukaan betoniala lahjoittaa yliopistolle miljoonan euron suuruisen apurahan käytettäväksi betonitekniikan tutkimukseen.

Näistä AYY:n opiskelija-asunnoista heitetään kaikki asukkaat ulos – ja näihin ei voi enää kukaan hakea!

Eli mitä oikeasti: Jämeräntaipaleen kiinteistöissä 3, 5 ja 7 aloitetaan tammikuussa 2017 peruskorjausremontti, jonka takia asukkaiden ja käyttäjien vuokrasopimukset irtisanotaan. AYY, HYY ja Hämäläisten ylioppilassäätiö myivät Ida Aalbergintie 1:n asunnot SATO:lle, ja kaupan vuoksi asuntoja ei voi enää hakea Domo-järjestelmän kautta.

Syksyllä Suomen rajojen yli tulee taas hakkereita!

Eli mitä oikeasti: AaltoES järjestää marraskuussa Junction Hackathon -ohjelmointitapahtuman yli tuhannelle ohjelmoijalle 40 eri maasta. Osallistujat kehittävät ratkaisuja esimerkiksi virtuaalitodellisuuteen, teolliseen internetiin ja terveyteen. Hackathon järjestetään toista kertaa ja tällä kertaa tarkoituksena on kasvattaa tapahtumaa reilusti.

13 13 13

51 9608 0,5 7

KIRJOITTI STELLA KALLIONPÄÄ

KUVASI DORA DALILA

LakinLaSkijaiSet

BUZZ

vermo

30.9.

14 14 14

AIN O RA GE ILE E

Kirjoitti Väinämöinen

t ä d brän t y n ä kä n i k e n n e e s r pe SUUR-BRITANNIA PURJEHTI EUROOPAN UNIONISTA KUIN TUONELAN JOUTSEN TUONEN MUSTASSA VIRRASSA. TÄSTÄHÄN MAINOSMIEHET JA MARKKINOINTIMUIJAT KEKSIVÄT HETI SYYTTÄÄ SOSIAALISISSA MEEDIOISSA SITÄ, ETTÄ EU ON BRÄNDÄTTY HUONOSTI. ONGELMA OLI KUULEMMA SIINÄ, ETTEI EU NÄYTTÄYDY TAVALLISELLE RAHVAALLE SELLAISENA KIVANA YHTEISÖLLISENÄ JUTTUNA, JOHON ON JEES KUULUA. ETTÄ JOS EU OLISI MUUMIHAHMO, NIIN SE EI OLISI NYT MUUMIMAMMA TAI EDES HEMULI VAAN MÖRKÖ.

SIIS KYLMÄ, KASVOTON MÖHKÄLE, JOKA EI KOSKETA KETÄÄN! EI SILLOIN PYSY KAIKKI MUUMIT EU:SSA. KORVANI MELKEIN KUULEVAT, MIHIN TYYLIIN TÄMÄN SYNTISEN MAAILMAN BRAND IMAGE GURUT NYT BRAINSTORMAAVAT NEUKKAREISSAAN: "HEI JÄBÄT MUL ON KAKS POINTTII: 1) SLOGAN. PITÄIS NOPEE KEKSII ISKEVÄ SLOGAN EU:LLE, TYYLIIN "EU ON KUIN JOULUPUKKI – TUO JOKAISELLE JOTAIN HYVÄÄ!"

TAI "EU – THE ONLY UNION TO HELP SANTA CLAUS MOVE FREELY", KUN TÄÄ "PÄÄOMAN LIIKE ON IKUISTA" EI SELKEESTI ENÄÄ ISKE JENGIIN. 2) HYVÄ HENKILÖBRÄNDI. NYKYMAAILMASHAN EI ENÄÄ MYYDÄ TAVAROITA VAAN IHMISIÄ. NYT PITÄIS SENDII JOKU BRYSSELIIN LUOMAA JUNCKERILLE SELLANE HENKILÖBRÄNDI, JOKA LIIKUTTAA JENGII. KEKSIS VAIK JONKU HYVÄN HARRASTUKSEN, TRIATHLON TAI SYVÄNMERENSUKELLUS TAI SELLASTEN PIENTEN PYÖRÄTUOLIEN ASKARTELU HALVAANTUNEILLE LÖYTÖKOIRILLE. JOHTOON TARVITAAN JOKU HYVÄ JÄBÄ, JOLLA ON HYVÄ SOMEPRESENSSI, ET KAIKKI TIETÄIS KELLE TVIITTAA, KUN ON ASIAA EU:LLE. KÄVIN MOSKOVASSA VIIKONLOPPUNA, JA TÄYTYY KYL SANOO ENSINNÄKIN, ET ITÄNAAPURISSA TÄÄ VAHVA JOHTAJUUS -HOMMA OSATAAN PALJON PAREMMIN JA TOISEKS ET MOSKOVA ON UUS BERLIINI. ET NÄÄ KAKS KÄRKEE, SLOGAN JA VAHVA HENKILÖBRÄNDI, ON IHAN ENSSIJAISET NYT, JOS HALUTAAN SAADA TÄÄ YHTEISÖ RULLAA!!!"

MIELENI MINUN ITKEVI, AIVONI RÄJÄHTÄVÄVI.

15 15 15

N A NI L ST L U O M S ISI T A A

O

A

VA ATE SU U NNIT T E LI JAN PU U DILDO TÄY T TI MARKKINAVAON

Te a La t v al a tah to o m u lli s ta a s e k s i v älin e al an Te ke s - t u e t u ill a luksusdildoillaan. neljään Latinalaisen Amerikan maa-

Puinen dildo on maailmassa niin erikoinen asia, että niiden suunnittelijasta Tea Latvalasta, 38, on kirjoitettu paljon lehti­

han. Se on myös tiettävästi his-

juttuja. Mediahuomion vuoksi hänet tunnistetaan välillä kadulla.

"Joku tuntematon on saattanut huudahtaa, että ‘hei sä oot

torian ensimmäinen puukapula, joka on saanut innovaatio­keskus

se puunainen’ tai ‘sä oot se dildonainen’. Huutelusta ja media-

Tekesin tukea kansainväliseen vientiin.

huomiosta osaa olla välittämättä liikaa, kun tietää itse, mil-

Design-dildo valmistetaan

laista arkitodellisuutta elää. Arkeni on sitä, että kantelen

yhdestä puulankusta ensin jyrsimällä

puukapuloita huppari päällä Vallilassa", Tea Latvala, 38,

ja sitten veistämällä sekä hiomalla käsin lopulliseen muotoonsa. Nyt ensimmäiset

kuvailee elämäänsä seksivälinevalmistajana.

Latvala kasvoi kiinni puuhun jo lapsuudenkodissaan Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla. Isä on ammatil-

KIRJOITTI ANNAMARI VESAMO

taan puuseppä, ja molemmat vanhemmat työskentelivät Kurikan puunjalostustehtaalla. Latvala lähti kuitenkin Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan vaatesuunnittelua, mutta oman alansa sijaan hän luki pääasiassa yrittäjyyttä, tulevaisuuden tutkimusta ja trendien ennakointia.

Kun Latvala valmistui vuonna 2007, hän hyppäsi Neloselle juontamaan seksiaiheista talk show’ta, G-pistettä, yhdessä Anna Perhon kanssa. Perho oli kutsunut Latvalan G-pisteen koekuvauksiin nähtyään pilottijakson muotiaiheisesta ohjelmasta, jonka Latvala oli tehnyt samalle tuotantoyhtiölle.

Osittain G-pisteen ansiosta Latvala päätyi myöhemmin seksivälinealalle. Hän tutustui erästä jaksoa varten Väestöliiton tutkimukseen naisten seksuaalisuudesta ja seksiapuvälineistä. Tutkimus paljasti, miten seisahtuneita mielikuvat naisten seksuaalisuudesta olivat.

"Koko alalle pitää tehdä mullistus", Latvala perustelee paikkaansa seksivälinemuotoilijana.

Hän on tuonut muovisen ja halvanoloisen seksi­ lelumaailman keskelle jotain tuoretta, eli huolella muotoillun käsityötuotteen. Teatiamo-yrityksen ruusupuinen dildo on ollut esillä galleriassa Miamissa, ja sillä on jakelusopimus

LIG HT BU LB MO ME NT

"Ratkaiseva hetki EntoCuben perustamiselle oli Helsinki City Marathon 2014, jossa juoksin reitin varteen lyyhistyneen miehen ohi. Pari viikkoa myöhemmin kuulin, että mies oli ystäväni ja että hän

BUZZ

"Minulla on visio, että tietystä puulajista valmistetaan vain rajoitettu tuotantoerä. Näin dildot jäävät keräilykappaleiksi."

Mikään ekotuote Latvalan puudildo ei ole. Lukuisissa työvaiheissa kuluu väkisinkin paljon materiaalia, ja lisäksi Latvala on saanut kritiikkiä Brasiliasta tuodun harvinaisen ruusupuun käytöstä. Juuri nyt hän pohtii tuotannon siirtämistä Puolaan, jossa työ voitaisiin tehdä seitsemän kertaa nykyistä halvemmalla.

Kaalimato.comin mainoksessa ostajia kuitenkin kehotetaan: "Choose wood, choose organic." Ekotuotteen sijaan orgaaninen viittaa Latvalan mukaan luonnonmukaiseen orgasmiin.

Kyse on mielikuvista, joita puulankusta hiotun esineen myyminen vaatii.

"Ilman brändäystä näin yksinkertaista tuotetta ei saa myytyä. En ole aivan onnistunut siinä vielä, mutta nyt konsultoin mainostoimistoa tuotteen mielikuvien rakentamiseksi."

Latvala sanoo mielellään ääneen, että hän tavoittelee mainetta ja mammonaa. Puisen päätuotteen ohella Latvala on suunnitellut lasisia dildoja, ja lisäksi prototyyppeja on metallista ja kivestä. Vaikka tuoterepertuaari on suppea, vaatesuunnittelija aikoo toistaiseksi pysytellä dildonaisena, eikä laajentaa esimerkiksi alusvaatteiden suunnitteluun.

Palstalla aaltolaiset kuvailevat valaistumisen hetkiään.

Toimitusjohtaja Robert Nemlander EntoCubesta, joka valjastaa merikontteja hyönteisten paikalliseen massatuotantoon: 16 16 16

Mister Rosewood -dildot on myyty loppuun, ja Latvala keskittyy seuraavaan tuotantoerään.

oli kuollut reitille. Silloin vannoin, etten enää koskaan juokse ohi, jos voin tehdä jotain – oli kyse sitten tuntemattomasta henkilöstä tai maailman­laajuisesta haasteesta. Päätin toteuttaa muhineen ideani ja perustaa hyönteis­alan yrityksen, joka osaltaan vastaisi kestävän ruokatuotannon haasteisiin. Olin tajunnut hyönteisten arvon osana tulevaisuuden tehokasta ruokatuotantoa jo vuonna

2012, kun olin Nasan astronauttikokelaana. Olen rakennusalan diplomi-insinööri ja eräänä päivänä työmaalla tajusin, että meri- tai työmaa­kontit voivat ylläpitää optimoitua ympäristöä hyönteisille vuoden ympäri. Tarvittiin kuitenkin konkreettinen herätys, ystäväni menehtyminen maratonilla, että päätin siirtää ideani käytäntöön hinnalla millä hyvänsä."

PITCH , PL EA SE !

Palstalla aaltolaiset mainostavat hankkeitaan.

KOKO AUKEAMA: ANNAMARI VESAMO

YRITTÄJIEN TIETOPANKKI

ROBOTTEJA OPISKELIJARUOKALOIHIN JA FESTAREILLE

Yritä.fi on kahden kaup pislais en elok u u s s a lanseeraama projek ti, joka pyrkii kokoamaan t ä r k e i m m ä n i n f o n y r i t t ä ­m i s e s t ä y k s i l l e n e t t i ­ sivuille. Nyt nettisivuilla on muun muassa ilmainen, reilu tunnin mittainen videokurssi toiminimen perustamisesta. Sen rinnalle on tulossa tietopaketteja muista yritysmuodoista.

Automaatiotekniikan opiskelijat Atte Koskela ja Juuso Latva- Kiskola ovat tehneet piirustuksia ruoka- automaateista, jotka voisivat purkaa j o n o j a o p i s ke lij ar u o kal a s s a . To i s tai s e k s i ka v e rukset puuhaavat ruoka- automaatteja koti-, koulu - ja autotalliprojek tina, mutta visioivat au tomaatis ta " täy siveris tä ravintolaa".

P I TC H BY K A R R I H I E K K A N E N , Y R I TÄ . F I : "Yrittämisen tärkeydestä Suomen talouden pelastajana puhutaan paljon. Monille yrittäminen ei kuitenkaan tunnu houkuttelevalta uravaihtoehdolta, koska siihen liittyy paljon byrokratiaa ja muita vaikealta tuntuvia asioita. Kattavaa tietopalvelua ei ollut, joten aloitimme verkkokoulutuksen muutaman tukijan avustuksella. Visioimme, että Yritä.fi olisi tulevaisuudessa kaikkien yrittäjien tietopankki. Aloitimme toiminimi­yrittämisestä, koska niitä perustetaan Suomessa määrältään eniten, noin 15 000 vuodessa. Usein toimi­ nimen perustajilla ei ole kaupallista koulutusta, ja he ovat ehkä kipeimmin tiedon tarpeessa." yritä.fi

P I T C H B Y A T T E K O S K E L A , T O I N E N R U O K A P A LV E LUAU TO M A AT I N I D E O I J I S TA : "Projekti on tähän mennessä kulkenut työnimellä Street food 24/7. Tarkoituksenamme on luoda erilaisia ruoka-­ automaatteja, joista jokainen on erikoistunut tietynlaiseen ruokaan. Ihmisillä on erilaisia makuja, joten variaatioita ruoista on oltava lukuisia. Kehittämämme Customer Configuration Centerin avulla luomme jokaiselle asiakkaalle kustomoidun annoksen: asiakas voi joko äly­ puhelimellaan tai paikan päällä tilatessaan rakentaa perusrungon ympärille annoksensa haluamillaan lisukkeilla ja mausteilla. Seuraavaksi alamme rakentaa prototyyppeja laitteesta."

BU BB LIN G UN DE R

SH OR TLY

Aalto-2-satelliitti on valmis Aalto-2-satelliitti on lähetetty tarkastettavaksi Hollannin Delftiin valmiina laukaistavaksi avaruuteen. Opiskelijavoimin rakennetun Aalto-1-satelliitin jatkoprojekti Aalto-2 osallistuu QB50-missioon, jonka tarkoituksena on tuottaa ensimmäistä kertaa kattava malli Maan ilmakehän ja avaruuden välisen rajakerroksen ominaisuuksista.

Ennen avaruutta satelliitti matkaa vielä Yhdysvaltain itärannikolle, jossa sille odotetaan lähtölaukausta loppuvuodesta 2016.

Lukio ja yliopisto lähemmäs toisiaan Espoon Haukilahden lukiolaiset ovat kuukauden ajan opiskelleet Aalto-yliopiston Otaniemen kampus­alueella. Uudenlainen kouluratkaisu sai alkunsa opetuksen palveluarkkitehtuuriin

liittyvästä tutkimus- ja kehityshankkeesta, jota johti Aaltoyliopiston arkkitehtuurin laitoksen professori Jarmo Suominen.

Aallossa ideoitu konsepti, joka kehittää väistökouluja, korostaa koulua palveluna, ei vain rakennuksena. Haukilahden lukiolaiset voivat nyt hyödyntää muun muassa yliopiston Kielikeskusta.

Muodin pääaine sijoittui maailman kolmanneksi parhaaksi Aalto-yliopiston muodin kandidaattiohjelma ylsi kolmannelle sijalle Business of Fashion -verkkosivuston vertailussa, jossa arvioitiin 56 yliopistoa eri puolilta maailmaa.

Rankingin perusteina olivat kansainvälinen vaikuttavuus, opiskelukokemukset sekä pitkän aikavälin arvo.

Aalto sai tarkastelluista yliopistoista kaikkein korkeimmat pisteet pitkän aikavälin arvossa, jossa tutkittiin opiskelijoiden työelämävalmiuksia.

Palstalla Aallon professorit ennustavat seuraavan innovaation.

Materiaalitekniikan laitoksen professori Antti Korhonen:

"Nanorakenteiset ja erittäin hieno­rakenteiset metallit kehittyvät tulevaisuudessa, sillä nano­ teknologiaan riittää tällä hetkellä paljon kiinnostusta. SPD-menetelmällä (Severe Plastic Deformations) materiaaleja plastisesti muovaamalla saadaan aikaan merkittäviä lujuusominaisuuksia. Jotkut yritykset valmistavat jo erikoislujaa, nanorakenteista titaania.

Aiempaa lujemmilla materiaaleilla syntyvät tuoteinnovaatiot.

Terästen osalta kehitys on tähän mennessä johtanut esimerkiksi autoteollisuudessa yhä lujempien materiaalien käyttöön. Tämä säästää painoa ja vähentää energian kulutusta. Uudet menetelmät terästen työstössä mahdollistavat työkalut ja pinnoitteet, jotka kestävät aiempaa paremmin kulutusta. Saavutetaan valtava tuottavuuden parannus, kun koneiden työstönopeuksia voidaan nostaa moninkertaisiksi nykyiseen verrattuna.

Olemme myös voineet jo osoittaa, että uusilla terästen työstömenetelmillä työkalujen käyttöikä voi nousta nykyisestä jopa 26-kertaiseksi."

17 17 17

BEEF

Va s tak kain a s e t te l u n aika e i o l e o hi! Te e k kar ik y l än alik u lk u t u n n e lin gra f f i ti s y n ny t ti l äh e s I lk ka Kaner van seksiviestien veroisen kohun, jossa välähteli myös leiriy tymistä eri korkeakoulujen välillä.

KIRJOITTI ANNAMARI VESAMO

18 18 18

BUZZ

KUVASI SANDRA PRAMI

Violation of dignity, Maria Mastola kirjoitti toukokuussa 2015 valkoisella spraymaalilla Teekkarikylän alikulkutunnelin kohutun graffitin päälle. Hän maalasi sabluunan avulla tekstin sensuurilaatikkoon, joka peitti kuvassa naisen rintoja lääppivät miehen kädet.

Mastola julkaisi kuvan töhrimästään graffitista Facebookin Teekkarikylä-ryhmässä, jossa tekoa puitiin yli 200 viestin pituisessa viestiketjussa. Monet itkivät tuhotun graffitin perään ja halveksuivat tärkeän maa­merkin tuhoamista. Toiset oli tyytyväisiä siihen, että maalaus oli päivitetty 2010-luvulle. He yhtyivät Mastolan kritiikkiin siitä, että maalauksen mukaan seksuaalinen häirintä olisi hyväksyttävää.

Keskustelu äityi räväkäksi, ja Mastolaa pommitettiin tunnemyrskyssä kirjoitetuilla loukkaavilla viesteillä.

"Hulluimmat kommentit sain yksityisviesteissä.

Naispuoliset otaniemeläiset halusivat, että lopettaisin vihjailun siihen suuntaan, että miesopiskelijat ovat seksistejä", Mastola muistelee vuoden takaisia yhteydenottoja.

"Enhän minä miehiä missään vaiheessa väittänyt seksistisiksi, vaan maalausta."

Mastola kommentoi Nyt-liitteelle, että hänen tekonsa oli puhdasta vandalismia ja että kohusta huolimatta hän ei katunut graffitin sotkemista.

Vuotta myöhemmin, tämän vuoden toukokuussa, Facebookissa julkaistiin kuva valkoiseksi muuttuneesta alikulkutunnelista. Viisi päivää myöhemmin teekkari­ kyläläiset jatkoivat dokumentointia kuvalla uuden graffitin maalausvaiheista sekä kommentilla: "Kiva, että jotkut käy nyt tyhjälle seinälle maalaamassa pilakuvia, ennen kuin muraali tulee."

Alikulkuun kuvia maalasivat Sandra Prami ja Samu Salovaara, jotka opiskelevat visuaalisen viestinnän muotoilua Aallossa. Heille Otaniemi oli entuudestaan ympäristönä vieras, eikä kumpikaan tiennyt etukäteen mitään graffitikohusta. Kolmannen vuoden opiskelijat keksivät kokeilla graffitinmaalausta alikulkutunneliin taidejakson kurssityönään. Maalauspaikka valikoitui ison seinäalan takia aikana, jolloin vanha maalaus oli vielä paikallaan.

Vanhan graffitin ympärille kehkeytynyt sotku selvisi sattumalta, kun kurssia ohjannut Andy Best-Dunkley kehotti opiskelijoita ottamaan yhteyttä Maria Mastolaan.

Mastola kertoi opiskelijoille näkemyksensä tapauksesta ja kannusti heitä maalausprojektin pariin.

Mastolan piti aluksi olla mukana uuden graffitin suunnittelussa. Myös 1990-luvun maalauksen toteuttanut vappulehti Julkku halusi toteuttaa uuden version maalauksesta, ja Mastola oli yhteydessä lehteen. Yhteydenpito tyrehtyi Mastolan mukaan kuitenkin nopeasti Julkun puolesta.

Mastola ei usko, että hän ravisteli töhrimisellään yhteisöä muuten kuin hetkellisesti tai muutti Otaniemeä merkittävästi paremmaksi paikaksi. Hän on kuitenkin tyytyväinen siihen, että Prami ja Savolainen päivittivät tunnelin kuvaston.

"Tärkeintä minulle on, ettei kukaan enää näe vanhaa maalausta."

Jälkikäteen Mastola ihmettelee sitä, miten vanhasta maalauksesta tuli monille otaniemeläisille niin rakas

juuri kyseenalaistamisen hetkellä. Graffiti pysyi muuttumattomana noin 20 vuotta, eikä Mastola usko monenkaan kiinnittäneen huomiota koko maalaukseen, saati siihen, mitä teos esitti. Mastola näkee tapauksessa yhtäläisyyksiä Suvivirteen. Sisältöön ja sanomaan syvennytään vasta, kun joku uhkaa muuttaa tai poistaa tradition. Tällöin perinne nousee suojeltavaan itseisarvoon, jonka varjolla voidaan haukkua ja alistaa.

Mastolan kritiikki sivuutettiin myös kommentoimalla, että hän oli ymmärtänyt maalauksen sanoman väärin.

Kritisoijien mielestä teos ei kuvannut seksuaalista häirintää vaan Otaniemeen kaavailtua metroa. Kommenteissa välähteli myös vastakkainasettelua Otaniemeen pakkautuvien erilaisten opiskelijakulttuurien kesken.

"Artsilaiset tulevat tänne ja luulevat omistavansa paikan", kommentoitiin.

Prami, Salovaara ja kurssikaverit eivät epäröineet telata valkoisella maalilla graffitin päälle. He uskovat, että vanhan maalauksen perään haikaili lopulta vain pieni porukka. "Äänekkäimmät näkyvät", Prami summaa.

Prami ja Salovaara kertovat, että he ilmoittivat maalaussuunnitelmista AYY:lle. Ylioppilaskunnasta vastattiin, että alikulkuun oli suunnitteilla uusi maalaus, joten kurssityön tulos saatettaisiin peittää jo kesän aikana. Se ei haitannut Pramia ja Salovaaraa haitannut, jotka toteuttivat maalauksensa rennosti ilman tarkkoja suunnitelmia.

AYY:n kampusjaoston puheenjohtaja Santeri Nuotio kommentoi tapahtumia AYY:n näkökulmasta: "AYY ei ole tehnyt alikulkuun suunnitelmia, eikä ole myöskään missään vaiheessa hallinnoinut prosessia. Sen sijaan AYY on luvannut hankkia Espoon kaupungilta luvan maalauksen tekemiseen ja hankkia maalit, kunhan teoksen teossa osallistetaan yhteisöä."

Prami kertoo, että he sopivat AYY:n kanssa hyvässä yhteishengessä, että ylioppilaskunta maksaa projektin maalit. He eivät pyytäneet AYY:lta erityistä lupaa alikulun maalaamiseen, eikä AYY olisi voinut sitä antaakaan, koska alikulku kuuluu kaupungille.

Prami ja Salovaara kertovat, että he ovat saaneet monet ohikulkijat pysähtymään ja antamaan positiivista palautetta suoraan heille. Kun maalaus valmistui, monissa Facebookin Teekkarikylä-ryhmän kommenteissa paistoi kuitenkin jälleen kiintymys vanhaan graffitiin. Joku toivoi uudistuneelle alikulkutunnelille vanhan kohtaloa: "Toivottavasti joku menee nyt feministipuuskissaan sensuroimaan tuonkin."

Sekä nykyisen graffitin tekijät että vanhan maalauksen tuhrinut Mastola toivovat, että alikulkutunnelin laajaa seinäalaa hyödynnettäisiin jatkossa uusien maalauksien tekemiseen. Se, että tätä pitää erikseen toivoa, tuntuu melkein absurdilta katutaidekulttuurin kontekstissa, jossa julkinen tila käsitetään vapaana taiteilijoiden ylläpitämälle jatkuvalle muutokselle. Prami ja Salovaara yhtyvät Facebook-kommenttiin, jossa ihmeteltiin, "missä muualla suhtaudutaan tunneleiden seinämaalauksiin pysyvänä". He toivottavat uudet versiot lämpimästi tervetulleksi oman maalauksensa päälle.

19 19 19

Y R K RE MAHDOLLISUUKSIEN AYY! VIETÄ YKSI ELÄMÄSI PARHAISTA VUOSISTA AYY:N HALLITUKSESSA TAI JAOSTOSSA. HAUT PESTEIHIN AUKEAVAT LOKAKUUSSA!

MUUT

S

HALLITU

3.10. HAKULOMAKKEET AUKEAVAT

3.10. HAKULOMAKKEET AUKEAVAT

MARRASKUU

4.11. HAKU HALLITUKSENMUO-

LINNANISÄNNÄT JA ASUKASNEUVOSTOT VALITAAN TALOKOKOUKSISSA

DOSTAJAKSI PÄÄTTYY EDUSTAJISTON KOKOUKSESSA

4.11. HAKU EDUSTAJISTON PUHEEN-

9.11. HAKU HALLITUKSEN JÄSENEKSI

JOHTAJAKSI PÄÄTTYY EDUSTAJISTON KOKOUKSESSA

PÄÄTTYY

10.-17.11. HALLITUSKANDIDAATTIEN

7.11. HALLOPED-HAKU AUKEAA

HAASTATTELUT

14.11. HAKU HOASIN VALTUUSKUNTAAN

24.11. HALLITUKSEN VALINTA

PÄÄTTYY

24.11. HAKU TTER:N JOHTOKUNTAAN,

JAOSTOT

TALOUSTOIMIKUNTAAN JA JATKUVUUSTOIMIKUNTAAN PÄÄTTYY

3.10. HAKULOMAKKEET AUKEAVAT

HAKU EDUSTAJISTON VARAPUHEENJOHTAJAKSI PÄÄTTYY EDUSTAJISTON KOKOUKSESSA

27.11. HAKU JAOSTOJEN PUHEENJOHTAJAKSI PÄÄTTYY

JOULUKUU

N. 28.11-4.12. (VKO 48)

JAOSTOPUHEENJOHTAJAKANDIDAATTIEN HAASTATTELUT

15.12. TTER:N OPISKELIJAJÄSENTEN,

JATKUVUUS-, JA TALOUSTOIMIKUNTIEN VALINTA EDUSTAJISTON KOKOUKSESSA

6.12. HAKU JAOSTOJEN JÄSENEKSI PÄÄTTYY

20 20 20

VALINNAT TEHDÄÄN KUNKIN HAUN PÄÄTYTTYÄ.

PÄÄTÖKSISTÄ ILMOITETAAN HAKIJOILLE.

N. 7.12-16.12 (VKOT 49-50)

JAOSTOJEN JÄSENKANDIDAATTIEN HAASTATTELUT

A Y BEEF

Y .

F

I

/

S

T

O

P

KIRJOITTI IISA PAPPI

KUVITTI VIIVI PROKOFJEV

TU LE NARK A PROF E S S U U RI Toukokuussa elokuvaohjaaja Saara Cantellin Facebookpäivitystä alettiin jakaa hurjaa vauhtia. Latvialainen elokuvaohjaaja Dāvis Sīmanis oli juuri valittu elokuvaohjauksen professoriksi Aalto-yliopistoon, ja Cantell nosti asiasta metelin somepäivityksessään ennen päätöksen virallista julkistamista.

Valintamenettelyn myötä elokuva- ja lavastustaiteen laitoksen Anne Lakanen irtisanoutui paikastaan laitosjohtajana.

Ilmoituksensa mukaan hän koki laitosjohtajan tehtävien hoitamisen mahdottomaksi syntyneessä tilanteessa.

Valinta ja Cantellin kirjoitus kuohuttivat, koska dokumentti­ elokuvaan keskittynyt Sīmanis valittiin tehtävään kolmen ansioituneen naisohjaajan ohi.

Tapaus lisäsi pökköä viime vuosien kiihkeään keskusteluun siitä, miten epätasa-arvoisessa asemassa naiset ovat elokuva-alalla. Esimerkiksi rahoituksen jakaantuminen mies- ja naisohjaajien kesken puhuttaa, samoin kuin se, miten suomalaisessa elokuvassa ei ole juuri rooleja keski-ikäisille naisille.

Myös elokuvapuolen Suomi 100 -hankkeet ovat kaikki järjestelmällisesti mahtipontisia miesten tekemiä tarinoita miehistä, ja naisnäkökulma uupuu kokonaan. Professorivalinnan kriitikot näkivät, että ARTSissa oli kyse saman epätasa-arvon ulottumisesta yliopistomaailmaan. ”Raadissa taidetaan alitajuisesti odottaa messiasta, eli tietyn ikäistä miestä”, kommentoi paikkaa hakenut käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja Taru Mäkelä, joka asettuu vahvasti Cantellin ja Lakasen tueksi.

Sīmanisin valinta nousi valtakunnallisen median puheenaiheeksi. Keskustelussa etsittiin syyllisiä ja uhreja kuin parhaassa draamassa. Oliko Sīmanisin valinta sukupuolisyrjintää? Vai oliko tämän valinnan kyseenalaistaminen itse asiassa Sīmanisin ja rekrytoijien vähättelyä? ”Toimittajat ovat jättäneet Sīmanisin meriitit enimmäkseen huomiotta keskittyessään muiden hakijoiden taustoihin”, huomauttaa elokuva- ja lavastustaiteen laitoksen opiskelijoiden ainejärjestön ETL ry:n puheenjohtaja Anna Mellin.

36-vuotias Sīmanis on opettanut yliopistoissa seitsemän vuotta. Muilla kärkinelikossa, on puolestaan esimerkiksi laajempi käytännön kokemus fiktion ohjaamisesta. ”Olemme ainejärjes-

Some-ryöppy, otsikoita Helsingin Sanomissa, irtisanoutuminen laitoksella. Millaisella professorivalinnalla saatiin Aalto ARTSissa aikaan tällainen myrsky? tömme puolesta tehneet kannanoton aiheesta, enkä ymmärrä, miksi asiaa kaivellaan edelleen. Olemme tyytyväisiä siihen, miten Aalto huomioi opiskelijoiden mielipiteen rekrytoinnissa.”

ETL ry kritisoi kannanotossaan muun muassa sosiaalisessa mediassa vellonutta toisen käden tietoon perustuvaa keskustelua sekä toivoo elokuva-alalta samanlaista kiinnostusta muihin laitoksen epäkohtiin, kuten vaikeuksiin saada toisten pääaineiden avoimia professorin virkoja täytettyä.

Ainon tavoittamat hakijat Mäkelä sekä elokuvaohjaaja, käsi­ kirjoittaja ja Suomen elokuvaohjaajaliiton (Selo) puheenjohtaja Saara Saarela kertovat osaltaan hakuprosessin epämääräisyydestä. Molemmat kokivat, ettei informaatio liikkunut hakuprosessin aikana kunnolla kaikille hakijoille saakka. Lopulta haetun associate professorin paikka jäi kokonaan täyttämättä, ja Sīmanisille luotiin adjunct professorin paikka. ”En ole kuullut, että näin olisi ennen toimittu yliopistomaailmassa. Tarjotusta paikasta kieltäytyminen ei puolestaan ole mitenkään tavatonta”, Saarela kertoo viitaten muun muassa Svenska Ylen uutisointiin siitä, kuinka Sīmanis sanoi kieltäytyvänsä paikasta tultuaan valituksi. Sīmanis kertoi Ylelle, että kohu Suomessa sai perättömiä huhuja liikeelle Latviassa asti.

Moni näkee adjunct professorin paikan esiasteena sille, että Sīmanisista tulee myöhemmin associate professor. Aaltoyliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani Anna Valtonen kommentoi väitettä diplomaattisesti: ”Tahdomme tarjota opiskelijoillemme parasta. Adjunct professorin paikka varmistaa paitsi tämän, myös sen, että Sīmanisin tutustuminen laitokseemme sujuu miellyttävästi.”

Elokuvaohjauksen professuurin tarina näyttää siis jatkuvan kesän loputtuakin. ”Tämän seuraaminen on ollut Gogolin tasoista tarinankerrontaa. Mielenkiinnolla jään katsomaan, miten tapahtumat etenevät”, Mäkelä toteaa.

Kävi tarinassa miten tahansa, yhdestä asiasta näytetään olevan yhtä mieltä: keskustelu ei ole tehnyt tikusta asiaa, vaan se on herätellyt tervetullutta aktiivisuutta tasa-arvokeskustelussa valtakunnallisesti. ”Ei näistä asioista puhuminen ole turhaa. Keskustelua ei tule koskaan pelätä”, Saarela summaa.

21 21 21

Tämä on ensimmäinen osa Ainon uudessa juttusarjassa, joka esittelee nousevia aloja.

metsä on uusi metsä

SU OM EN PE LA STA JAT

Autioiden paperitehtaiden aika on ohi.

Suomalaisen metsäteollisuuden voi nostaa suosta esimerkiksi sellukuidusta syntyvä kangas tai pussi. Ilmastonmuutoskin on bisnekselle tervetullut ilmiö.

KIRJOIT TI LUUMU JOKELAINEN KUVIT TI VIIVI PROKOFJEV

22 22 22

Tervasta se alkaa, suomalaisen metsäteollisuuden kehitys 1600-luvulla. 1700-luvulla sahateollisuus yleistyy niin, että iskee ensimmäisen kerran huoli metsien loppumisesta – sama huoli, joka kalvaa 300 vuotta myöhemminkin. Vuonna 1783 neljävuotiaaseen Tampereen teollisuuskaupunkiin perustetaan maan ensimmäinen paperitehdas 1800-luvun lopulla Suomi on kivunnut maailman kolmanneksi suurimmaksi sahatavaran viejäksi, ja 1950-luvulla metsäteollisuus muodostaa melkein 80 prosenttia metsätasavallan kokonaisviennistä. Alalla vaikuttavat tutun kuuloiset nimet, kuten Rosenlew, Hackman ja Ilmarinen, jotka myöhemmin erikoistuvat muuhun bisnekseen.

Seuraavina vuosikymmeninä metsäteollisuutta hämmentävät kansainväliset sopimukset, heräävät ympäristö­ liikkeet sekä tietotekniikka- ja elektroniikka-alan kasvu.

Ala kuitenkin selviää 1990-luvun taloustuhosta uudelle vuosituhannelle vahvempana kuin koskaan.

2010-luvun alkuun mennessä paperikoneet ovat kuitenkin seisahtuneet etenkin maan keskiosissa, kun ala keskittyy rannikolle. 1990-luvun puolivälin jälkeen metsäteollisuudesta on kadonnut yli 10 000 työpaikkaa, koska viestintä- ja painoteknologia kehittyvät nopeasti.

Lehtiä ja kirjoja ei lueta niin kuin ennen, ja koneet osaavat painaa ilman ihmistä.

Mutta metsäteollisuuden kultaiset päivät eivät ole. Ne saattavat olla vasta tulossa.

BUZZ

Kasvu synty y uusista metsäinnovaatioista Kun vielä 1970-luvulla metsäteollisuuden viennin arvo oli yli puolet koko Suomen viennistä, se on nyt hieman yli 20 prosenttia. Muutos tuntuu suurelta, mutta Metsäteollisuus ry:n tietopalvelupäällikkö Riitta Salo huomauttaa, että luvut hämäävät: "Kyse on lähinnä siitä, että muu teollisuus on kasvanut, ei siitä, että metsäteollisuus olisi jotenkin pienentynyt. Viime vuodet metsäteollisuuden vienti on ollut noin 11 miljardia euroa, ja vuoden 2009 talouskriisien jälkeen metsäteollisuuden vienti on kasvanut kolmanneksella."

Kun kuuntelee Saloa hetken, ei enää vaikuta kovin huolestuttavalta, että paperin kysyntä laskee.

"Pehmopapereiden kasvuennuste puolestaan on positiivinen, kuten myös pakkausmateriaalien."

Digiteollisuus kun ei pyyhi ahtereita tai pakkaa tavaroita.

Salo kertoo, että kun puhutaan tehtaiden tilanteesta, puhutaan monilta osin "toiminnan tehostamisesta", ei ainoastaan irtisanomisista ja sulkemisista.

"Ei ole suljettu pelkästään kokonaisia tehtaita, vaan usein on suljettu ainoastaan yksittäisiä koneita. Näillä toimilla on laman aikaan pyritty siihen, että edes osa työpaikoista säilyisi."

Vaikka kehitys on jättänyt jälkeensä työttömiä, se ei ole vain pahasta. Metsästä saatavista hyödykkeistä,

"Meillä on kolme isoa metsäfirmaa, jotka ovat määränneet tutkimuksen suunnan, ja sen vuoksi innovaatiot ovat jääneet vähäisiksi."

eritoten puusta, kehitellään monenlaisia uusia innovaatiota. Puusta tehdään nyt esimerkiksi lankaa, pakkauksia, biopolttoaineita, puukipsejä, taidetta, biopoltto­ aineita ja jopa puudildoja. Pihkasta puolestaan saadaan lääketuotteita, ja pakurikäävät sekä muut metsien superruuat ovat kovassa nosteessa. Uusia painatus­ tekniikoita kehitellään, ja onkin jo saatu aikaan niin kutsuttu älypaperi, jossa paperille painetaan virtapiirejä.

Metsäteollisuus ei siis vaikutakaan olevan lainkaan huonoissa kantimissa – päinvastoin.

Eläintenruokaa ja kangasta sellukuidusta Aalto-yliopisto on mukana innovaatiokelkassa.

Puunjalostustekniikan laitoksen tutkimusryhmä on esimerkiksi luonut Ioncell-F-nimisen selluloosasta valmistettavan kuidun, josta voidaan tehdä vaatteita.

Tutkimusryhmä on saanut yhteydenottoja muun muassa H&M:ltä ja Ikeasta. Marimekko on jopa kokeillut materiaalia mekkoon. Tekstiilikuitu on selkeästi eräs lupaavimmista ekologisten vaatteiden suunnannäyttäjistä ja Ioncell-F yksi niistä tekstiilimateriaaleista, joiden toivotaan korvaavan paljon vettä kuluttavan ja kuivilla alueilla viljeltävän puuvillan. Muitakin keksintöjä on kehitteillä. Puunjalostustekniikan laitoksen professori Olli Dahl on kehitellyt AaltoCell™-nimisen mikrokiteisen selluloosan. Sitä valmistetaan sellukuidusta – siis samasta tavarasta, josta paperi ja kartonki tehdään.

Jauhemuotoinen puukuitu on kohtalaisen samanlaista kuin kasveista saatavat kuidut.

"Paperin kysyntä on digitalisaation myötä laskenut, ja aloimmekin tutkimusryhmämme kanssa miettiä, mitä muuta sellusta voisi tehdä. Ryhdyimme kehittelemään mikrokiteisen sellun prosessia, joka sopii valmiiseen sellutehtaaseen", Dahl keroo.

Tuote haluttiin valmiiseen tehtaaseen, sillä uuden koneen valmistus on huomattavasti kalliimpaa kuin jo olemassa olevien muokkaus uutta tehtävää varten. Ja toimettomana olevia paperikoneitahan riitti.

Mikroselluloosaa oli käytetty jo pitkän aikaa. Sen avulla tehtaillaan esimerkiksi lääketeollisuuden pillereitä. Elintarviketeollisuudessa sitä puolestaan käytetään paksuntajana esimerkiksi jugurtissa, johon sillä luodaan rasvan tuntu.

Tuotteen kehittely tähtää kuitenkin entistä korkeammalle. Esimerkiksi märehtijät voivat käyttää AaltoCellkuitua energiana ja siten kasvattaa maidontuotantoa ja lihasmassaa. Yksimahaisilla eläimillä selluloosa ei sula elimistössä, mutta se parantaa suoliston toimintaa ja voisi siten olla oiva lisäravinne myös esimerkiksi siipikarjan ja sikojen ruokinnassa.

"Tätä ei ole vielä tutkittu kliinisesti loppuun asti, mutta olemme huomanneet, että olemme saaneet broilerit kasvamaan vähemmällä ruualla enemmän.

Tutkimukset ovat todella kalliita, ja rahoitusta on ikävä kyllä vaikea saada", Dahl harmittelee.

Hän kertoo, että Aalto suunnittelee nyt tutkivansa Luonnonvarakeskuksen kanssa, josko AaltoCellistä saataisiin uusi peltopinta-alaa säästävä globaali tuote.

23 23 23

Myös Aallon biotuotekemian professori Monika Österberg uskoo, että puussa piilee monia mahdollisuuksia: "En olisi täällä töissä, jollen uskoisi tähän asiaan."

Hän näkee, että metsäteollisuuden suurin potentiaali on uusissa tuotteissa.

"Itse uskon myös puurakentamiseen. Siinä Suomella voisi olla paljonkin annettavaa. Meillä kasvaa paljon puuta, ja Suomella on vahvat perinteet arkkitehtuurin ja muotoilun puolella. Puu on suosituin materiaali pientalorakentamisessa, mutta nyt rakennetaan myös puukerrostaloja. Österberg huomauttaa, että paljon puuta sisältävä sisustus on myös terveellinen.

"Puu hengittää ja säätelee kosteutta. Se on hyväksi ihmiselle. Puun kuvitellaan homehtuvan helposti, mutta se ei ole totta. Olen mukana tutkimuksessa, jossa pyrimme hyödyntämään puun lämmön- ja kosteuden­ säätöominaisuuksia energian säästämiseksi. Juuri nyt yritämme kehitellä pinnoitetta, joka säilyttäisi puun hengittävyyden ja suojaisi sitä samalla roiskeilta tavallista paremmin."

"Vihreällä pensselillä maalattuja sellutehtaita" Metsäteollisuus kasvaa paitsi laajentamalla tuotevalikoimaa, myös uusilla tehtailla. Esimerkiksi Metsä Groupiin kuuluva Metsä Fibre on rakentamassa Äänekoskelle uutta biotuotetehdasta, jonka on määrä tuottaa lähinnä sellua, mäntyöljyä ja tärpättiä.

Mukaan on otettu myös erinäisiä bioenergiatuotteita, mikä tarkoittaa sitä, että tehdas valmistaa esimerkiksi biosähköä. Tehdas ilmoittaa verkkosivuillaan, että se tutkii useita eri investointikohteita biotuotteiden saralla.

Biotehdas on suomalaisen metsäteollisuuden suurin investointi

24 24 24

BUZZ

kautta aikain kokonaisen 1,2 miljardin euron panostuksellaan, ja sen on määrä valmistua ensi vuonna.

Metsä Fibre ei ole suinkaan ainoa investoija. Useat metsäyhtiöt laajentavat ja uudistavat nyt toimintaansa, ja kokonaisia tehtaita halutaan rakentaa enemmänkin.

Biojalostamohanke-nimikkeillä kulkevia laitoksia on suunniteltu Haapajärvelle ja Kemiin. Uusia sellutehtaita puolestaan harkitaan ainakin Kemijärvelle, Kainuuseen ja Kuopioon.

Sen lisäksi, että metsäteollisuusyritykset ovat uudistaneet tuotteitaan ja tehtaitaan, niiden julkisuuskuva vaikuttaa muuttuneen. Tehtaat eivät halua enää olla pelkkiä sellutehtaita. Esimerkiksi Metsä Fibre esittelee tehtaansa hyvinkin vihreästi: verkkosivujen mukaan tehtaan on määrä olla ylittämättä ­päästörajoituksiaan ja käyttämättä lainkaan fossiilisia polttoaineita.

Lisäksi luvataan, että tehdas huolehtii ympäristöstään.

Metsäteollisuusyhtiö UPM puolestaan kutsuu itseään "Biofore-yhtiöksi". UPM:n mediasuhteiden yksiköstä avataan termiä näin: "Biofore on UPM:n luoma käsite, joka asemoi yhtiön uudella tavalla. Bio viestii suuntautumista tulevaisuuteen, kestäviä ratkaisuja ja hyvää ympäristönsuoritus­ kykyä. Fore viittaa metsään (forest) ja yhtiön asemaan kehityksen edelläkävijänä (in the forefront)."

UPM kertoo yhdistävänsä bio- ja metsäteollisuuden: "Tarkastelemme metsää ja nykyisiä liiketoimintoja uusin silmin. Kestävä kehitys ja innovaatiot tarjoavat mielenkiintoisia mahdollisuuksia."

Yrityksen markkinointi herättää futuristisia ja innovaatio­hakuisia mielikuvia. Kuinka vahvasti mielikuva vastaa totuutta?

Professori Dahl on sitä mieltä, että uusissa bio­ tehtaissa ajatellaan tuotteen elinkaarta ja sivuvirtoja aiempaa enemmän, mutta tämän isompaa eroa hän ei näe perinteisiin sellutehtaisiin: "Vihreällä pensselillä värjättyjä sellutehtaita nuo biotuotetehtaat ovat. Tämä on brändäämistä, mutta kyllä pitääkin brändätä. Ei se ole paha asia."

Dahlin ­kollega Monika Österberg on samoilla linjoilla myönteisten mielikuvien tärkeydestä: "Tuntuu, että tämä koko homma voisi lähteä nousukiitoon, jos meillä ylipäänsä brändättäisiin paremmin."

Oli miten oli, UPM:llä ovat tavoitteet ainakin päällisin puolin kunnossa: "UPM:n Biofore-strategia haastaa pitkään eläneen ’ota-käytä-hävitä’-talouden. Me edistämme kiertotaloutta, jossa resursseja käytetään mahdollisimman pitkään, kunnes ne lopulta palautetaan kierrätettyinä uusien tuotteiden, materiaalien ja energian tuotantoon."

Enemmän puita, mutta heikkolaatuista metsää Suomen suurimmat metsäteollisuusyritykset Stora Enso, UPM-Kymmene ja Metsä Group ovat maailmanlaajuisestikin merkittäviä pelureita. UPM ja Stora Enso lukeutuvat jopa maailman kymmeneen suurimpaan metsäyhtiöön. Kaikkien mielestä metsäjättien asema suomalaisella metsäalalla ei ole hyvä asia.

"Tämä on poliittisesti arka asia sanoa, mutta perinteisesti tutkimus on tehty suurten yritysten ehdoilla. Meillä on kolme isoa metsäfirmaa, jotka ovat määränneet tutkimuksen suunnan, ja sen vuoksi innovaatiot ovat jääneet vähäisiksi. Isot yritykset tarvitsevat tuotteita, joista saa paljon rahaa ja heti. Niitä ei kiinnosta 10–50 miljoonan liikevaihto, jota uusista tuotteista saisi", Dahl sanoo ja jatkaa: "Tämä on pahin asia, jonka minä näen suomalaisessa biotaloudessa. Tästä epäkohdasta ei saisi juurikaan puhua, sillä Suomen rahoitusjärjestelmät ja suhteet ovat sellaisia, että jos suunsa avaa, niin rahoitusmahdollisuudet heikkenevät."

Miksi sitten avata suutaan?

"On parempi, että asioista aletaan keskustella ja että maailma muuttuisi edes pikkuhiljaa."

Ei liene yllätys, että isot yritykset saavat nuhteita myös luonnonsuojelupiireissä. Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander harmittelee hakkuiden määrää: "Hakkuut ovat olleet viime vuosina voimakkaassa kasvussa, ja hakkuuennätyksiä on rikottu.

Metsäteollisuuden yhteinen tavoite on lisätä hakkuita lähivuosina nykyisestä ennätystasosta edelleen jopa 20 prosenttia."

Suomen metsissä kasvaa kuitenkin koko ajan

"Tuntuu, että tämä koko homma voisi lähteä nousukiitoon, jos meillä ylipäänsä brändättäisiin paremmin."

25 25 25

enemmän puita, koska soita on ojitettu ja koska ilmaston­muutos lämmittää ilmakehää. Tämä on sinänsä iloinen uutinen, että yhä isompi määrä metsää toimii hiili­nieluna ja että metsäteollisuudella on entistä enemmän hakattavaa. Kajander kuitenkin sanoo, ettei puun määrän kasvu anna yksiselitteistä syytä ilakointiin: "Tämä ei tarkoita, että luonnoltaan arvokkaan metsän määrä kasvaisi. Metsän monimuotoiset piirteet vähenevät koko ajan. Puun määrä lisääntyy muun muassa siksi, että valtava määrä soita on takavuosikymmeninä ojitettu ja otettu metsätalouskäyttöön. On tuhottu vesistöjä ja uhanalaisia lajeja."

Suomailla ja luonnontilaisissa metsissä viihtyvät lajit eivät usein pärjää talousmetsissä. Esimerkiksi mustikkakanta on vähentynyt avohakkuiden vuoksi puoleen 1950-luvulta. Hömötilainen puolestaan on uhanalaistunut voimakkaan metsätalouden seurauksena. 2000luvun aikana lajin edustajat ovat vähentyneet jopa 40 prosentilla.

Kajander kertoo, että Suomen metsistä suojelupinta-alaa on vain muutama prosentti ja muu on metsätalous­ käytössä, mikä tarkoittaa vääjäämätöntä hakkuu-uhkaa.

Puiden kasvun kesto vaihtelee paljon, mutta k ­ eskimäärin puusta tulee hakkuuikäinen 60–100 vuodessa.

"Vallitsevassa avohakkuumallissa poistetaan aika lailla kaikki puut ja sitten odotetaan taas 80 vuotta uuden metsän kasvua. Muutamia säästöpuita hakkuille toki jätetään, mutta ne viehättävät vain hyvin rajallista asukkimäärää. En halua väheksyä jätettyjen puiden merkitystä, mutta eihän avohakkuulla seisova runko mitenkään metsää korvaa", Kajander sanoo.

Avohakkuun voisi korvata niin kutsutulla jatkuvalla kasvatuksella, jossa metsää käydään harventamassa nykyistä paljon lyhyemmillä aikaväleillä. Siten se pysyy koko ajan metsänä.

"Tätä ei tehdä, koska Suomi on yhden totuuden maa.

Aivan viime vuosiin asti oli jopa laitonta tehdä muuta kuin avohakkuuta", Kajander kertoo.

Metsäkeskuksen hankehallinnon päällikkö Pekka Hovila tarkentaa, että lainsäädännöllisesti muun kuin avohakkuun tekeminen ei oikeastaan ollut laitonta: "Meillä tuli merkittävä metsälain muutos 1.1.2014.

Silloin tämä jatkuva kasvatus tuli sallituksi menetelmäksi. Sitä ennen käytäntö oli se, että kasvatushakkuissa piti jättää metsikön kookkaimpia puita kasvamaan. Muutoksen jälkeen saa siis jättää kaikenkokoisia puita kasvamaan, kunhan puuston määrä muuten on riittävä."

Kajanderin mielestä avo­ hakkuumallin suosiminen johtuu lähinnä suurista yrityksistä:

"Samat metsänhoitoyhdistykset (metsänomistajien yhdistykset ja etujärjestöt) ovat hyötyneet taimien myynnistä ja ohjeistavat metsätaloutta."

Kajander näkee, että suunta on parempaan päin, mutta lähinnä tutkimuksen kentällä.

"Tietoa ja mahdollisuuksia alkaisi jo olla, mutta asenteet jumittavat. Käytännön tasolla muutos ei vielä näy. Jatkuvan kasvatuksen metsänhoito on ihan marginaalista."

Kajander kertoo, että koko metsätalous toimii yleensä siten, että metsäjätit ostavat puut pystyssä metsästä ja hakkaavat ne omilla urakoitsijoillaan. Isoille toimitsijoille avohakkuut ovat edullisempia.

"Metsänomistajille tämä ei kuitenkaan ole edullista. Uuden metsän perustaminen on todella kallista, ja avohakkuista rahaa saa vain todella harvoin. Eiväthän tällaiset asiat hetkessä muutu, mutta metsänomistajien kannattaisi itse olla asioista hyvin selvillä ja osata vaatia muutosta."

Bioenergia ihastuttaa ja vihastuttaa Jotkin alan innovaatiot jakavat asiantuntijoiden mieli­ piteet. Yksi näistä on puusta valmistettava biopolttoaine, jota sekä Kajander että Dahl kritisoivat.

"Puussa on happea, vetyä ja hiiltä. Öljyssä on vain vetyä ja hiiltä. Kun puusta tehdään polttoainetta, joudutaan hapen määrää pienentämään niin paljon, että se menee kannattamattomaksi. Metsän puilla on jo omat järkevät käyttötarkoituksensa", Dahl sanoo.

Kajander on samaa mieltä, joskin hän luonnollisesti katsoo asiaa luonnon kannalta: "Biodieselin valmistus on tehotonta. Siihen kuluu paljon energiaa, ja käytännössä se tuottaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin fossiiliset polttoaineet."

Kajander toteaa, että ilmastopäästöjä on vaikea ar­ vioida, sillä kyse on aikajänteestä: "Kumpikaan ei ole ekologinen vaihtoehto, mutta lyhyellä aikavälillä puun laajamittainen poltto aiheuttaa jopa fossiilisia polttoaineita enemmän päästöjä. Uusi puu korvaa vanhan niin hitaasti, ja vielä hitaammin palautuvat maaperän hiiliva-

"Tietoa ja mahdollisuuksia alkaisi jo olla, mutta asenteet jumittavat.

26 26 26

Käytännön tasolla muutos ei vielä näy."

BEEF

rastot, jotka hakkuissa pienenevät.

Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta olennaista on leikata päästöjä jo lähivuosikymmenten aikana. Suomessa strategiana on laajamittainen puun poltto, mutta se ei ole kestävä ratkaisu."

Dahl on Kajanderin kanssa samaa mieltä siitä, että kyseessä on poliittinen päätös: "EU:ssa on asetettu tavoitteet, ja niihin pyritään keinoilla millä hyvänsä."

Dahl haluaa myös ottaa kantaa yritystukiin: "Teknillistaloudellisesta näkökulmasta öljystä on paljon halvempaa tehdä energiaa kuin puusta. Tyhmintä on mennä antamaan tuotanto­ tukia, jotka luovat sellaista teollisuutta, joka ei pysty pidemmällä aikavälillä kannattelemaan itseään. Lopputuotteiden hinnan tulee olla sellaisella tasolla, että toiminta on kannattavaa. Muuten luodaan keinotekoista taloutta."

Metsäbiomassasta valmistettu biodiesel oli vielä joitakin vuosia taaksepäin tärkeä investointikohde.

Viime aikoina isot metsäyritykset ovat huomanneet, ettei sen valmistus ole kannattavaa, ja vetäytyneet joistakin investoinneistaan. Biopolttoaineen valmistukseen kuitenkin investoidaan yhä paljon, ja sillä on puoltajia kuin hakkaamattomissa metsissä puita.

Edes Aalto-yliopiston sisällä näkemykset eivät ole yhteneviä. Professori Österberg esimerkiksi sanoo, ettei hän ole Dahlin ja Kajanderin kanssa täysin samaa mieltä puusta vamistettavasta biopolttoaineesta: "Olen samoilla linjoilla sen kanssa, että puusta ja sellusta kannattaa valmistaa materiaalia. Mutta kyllä mielestäni on järkevää käyttää energiantuottoon sellaisia sivuvirtoja, joille ei löydy muuta käyttöä." Österberg kertoo, että biopolttoaineiden v ­ almistus on todennäköisesti jatkossakin vain pieni osa puunjalostusteollisuuden työnkuvaa. Hän muistuttaa, että fossiilisille polttoaineille on löydettävä uusiutuvia vaihtoehtoja ja että tätä työtä tehdään pääosin muualla kuin puunjalostusteollisuudessa, pääosin öljynjalostamoyrityksissä.

"Olen Kajanderin kanssa siinä suhteessa eri mieltä, että mielestäni uusiutuvista raaka-aineista tehty polttoaine on aina ekologisempi kuin fossiiliset polttoaineet, kunhan käytetään jätevirtoja ja tehokkaita prosesseja.

Tämä voi myös olla taloudellisesti kannattavaa. Hyvä esimerkki aiheesta on Neste Oilin kehittämä uusiutuva diesel, joka on fossiilisia polttoaineita parempi sekä laadultaan (eli parempi moottorin suorituskyvylle) että kasvihuonepäästöiltään. Vihreys ei yleensä riitä tuotteen kauppaamiseen, mutta tässä tapauksessa tuote on myös laadukkaampi", Österberg sanoo. Österberg myöntää, että todennäköisesti bioetanolin valmistus suoraan puusta ja palmuöljyn käyttö biodieselissä on täysi järjetöntä. Hän kertookin, että on paremmin perillä uusista kuin vanhoista menetelmistä.

"Toivoisin, ettei uusia innovaatioita tuomittaisi vanhojen epäonnistumisten vuoksi."

Lähteet: Metsäteollisuus ry, Tekniikka & Talous, Tilastokeskus, Luonnonvarakeskus, Tiede 6/2015, Metsäkeskus, WWF viestintä, Suomen kuvalehti

Ilmastonmuutos lupaa investointeja Metsäalan tulevaisuus ei ole ainoastaan suuryritysten ja yliopistotutkijoiden käsissä. Metsän mahdollisuuksista ovat kiinnostuneet myös monet pienemmät yritykset.

Yksi lupaavista suomalaisista yrityksistä on Paptic Oy, joka kehittää puusta valmistettavaa muovin korviketta nimeltään paptic. Startup sai Euroopan komissiolta juuri noin 2,2 miljoonaa euroa tukirahaa.

"Nyt meidän täytyy kehittää tuotettamme, tuoda se markkinoille ja tehdä siitä Suomelle suuri vientituote", kertoo yksi Paptic Oy:n perustajajäsenistä, Esa Torniainen.

Tähän mennessä papticista on kehitelty lähinnä muovipusseja, tai oikeastaan siis papticpusseja.

Papticin suunnitelmat kuulostavat kunnianhimoisilta, mutta syystäkin: muovijäte on suuri ympäristö­ ongelma, erityisesti merissä. Tähän mennessä muovi on korvattu paperipusseilla ja pellon antimista tehtävillä biopusseilla. Papticia täysin vastaavaa materiaalia ei vielä ole maailmassa. Papticia voi kierrättää kartongin seassa, ja sen raaka-aineista 70 prosenttia on bio­ pohjaista sekä biohajoavaa.

"Muovikassien lisäksi kartoitamme muita mahdollisuuksiamme pakkauspuolella. Siellä käytetään paljon muovia", Torniainen kertoo.

Kuten AaltoCelliä, myös papticia voidaan valmistaa toimettomiksi jääneillä paperikoneilla. Ja tästä uudessa metsäteollisuuden ekologisuuden hengessä on muutenkin kyse: kierrätetään ja vältetään ylijäämää.

Kaiken kaikkiaan alan ilmapiiri tuntuu varsin toiveikkaalta.

"En usko, että tässä on kyse vain hypetyksestä", professori Österberg sanoo.

Metsäteollisuus hyötyy ilmastonmuutoksesta Yksi metsäteollisuutta hellivä, joskin muuten kovin ei-toivottu ilmiö, on ilmastonmuutos. Ilmaston lämpeneminen tarkoittaa puuston entistä nopeampaa ja rehevämpää kasvua kohtalaisen karussa Suomen maassa.

"Potentiaalinen raaka-ainevara on valtava, ja tehtaita perustetaan sinne, missä on joko markkinat tai raaka-­ aineet. Uskon, että Suomeen tulee merkittäviä investointeja seuraavan 15 vuoden aikana", Dahl sanoo.

Jopa Luonto-Liiton Kajander myöntää, että puu voisi olla ekologinen materiaali, mutta nykyään ­metsätalous on hänen mukaansa lajiston ja luontotyyppien ­suurin uhanalaisuuden aiheuttaja Suomessa. Hän toivoo muutosta: "Suojelualueverkoston tulee olla riittävän kokoinen. Nykyään Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain kaksi prosenttia. Pohjoinenkin mukaan luettuna Suomen metsistä on suojeltu vain viisi prosenttia, vaikka Suomi on sitoutunut YK:n biodiversiteettisopimukseen, jonka tavoite on 17 prosenttia. Tämän lisäksi korjausliikettä tarvitaan siinä, miten kohtelemme talousmetsiämme.

Miltei nykyinen määrä puuta voitaisiin tuottaa, vaikka luontoa kohdeltaisiinkin nykyistä paremmin."

27 27 27

JUTTUSARJASSA ERI ALOJEN OPISKELIJAT VAIHTAVAT AJATUKSIA.

KO LM EN SU OR A

MITÄ MILLE NIA ALI HALUA A ?

Aino istutti teekkarin, kylterin ja muotoilijan saman pöydän ääreen ja kysyi HR-ammattilaisia piinaavan kysymyksen: mitä nuoret korkeakoulutetut haluavat unelmiensa työnantajalta?

KIRJOITTI STELLA KALLIONPÄÄ

KUVASI LIINA AALTO-SETÄLÄ

MINT TU BERGENDAHL 20, on Kauppakorkeakoulun toisen vuoden opiskelija ja tuore rahoituksen pääaineopiskelija. Hän on työskennellyt kesällä 2016 rakennusalan yrityksen ostolaskutiimissä ja aiemmin tennisvalmentajana.

28 28 28

"Öö… Hello. Finnish or English?"

Availemme huoneiden ovia ja etsimme haastattelua varten varattua tilaa. Olen epävarma, pitäisikö keskustelut aloittaa englanniksi vai suomeksi, mutta ei sillä taida olla väliä, koska ympärillämme kaikki puhuvat sujuvasti molempia. Paikka on arki-iltapäivänä täynnä intensiivisesti työskenteleviä tiimejä ja yksinäisiä puurtajia naputtamassa läppäreiden ääressä ikkunasyvennyksessä.

Olemme Micrsoftin Flux-tilassa, joka on tarkoitettu startupeille verkostoitumista ja ideoiden kehittämistä varten. Tila muistuttaa luovaa toimistoa: tyylikäs ja pelkistetty sisustus puupöytineen ja näyttävine

BEEF

kattovalaisimineen. Nurkassa tönöttää uutuuttaan hohtava pöytäjalkapallopeli. Keittiöstä saa ilmaiseksi kahvia ja limsaa.

Täällä on tarkoitus saada vastauksia HR-ammattilaisia työllistävään kysymykseen: mitä nuoret korkeakoulutetut haluavat työpaikaltaan? Kun firmat taistelevat parhaista talenteista, pirteät rekrytoijat hehkuttavat kampusten opiskelijatapahtumissa samassa lauseessa monipuolisia työtehtäviä sekä firman tarjoamia jäätelötaukoja. Mikä lopulta ratkaisee, missä milleniaali haluaa luoda uransa?

SOFI PERIK ANGAS 27, suorittaa palvelumuotoilun maisterintutkintoa Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.

Hän työskentelee palvelumuotoilijana ja on aiemmin tehnyt satunnaisia kesätöitä ja vaikuttanut opiskelijajärjestöissä.

JANNE OLIN 20, on kolmannen vuoden rakennetun ympäristön pääaineopiskelija Insinööritieteiden korkeakoulussa.

Hän työskentelee liikennesuunnittelun konsulttiyrityksessä.

Paikkanamme on keltaiseksi maalattu neuvotteluhuone. Nyt on tarkoitus puhua siitä itsestään, siis työelämästä. Kylterillä, teekkarilla ja muotoilijalla on erilaiset mietteet jo siitä, miltä tuleva työnantaja ylipäätään näyttää.

Minttu Bergendahl: Minulle työpaikasta tulee ensimmäisenä mieleen merkittävä yritys, esimerkiksi kansainvälinen suurfirma. Tämä varmaan johtuu Kauppis-taustastani.

Sofi Perikangas: Taide- ja kulttuurialat ovat minulle läheisiä, ja sen alan toimijat eivät ole mitään suuryrityksiä. Pienet

yritykset tuntuvat itselleni tutummilta.

Nykyinen työpaikkani on 50 hengen yritys. Siellä ei ole sitä suuryrityksen ongelmaa, että olisin pieni ratas isossa koneistossa tai että kehitysmahdollisuudet tulisivat vasta tietyn ajan kuluttua. Tai mistä voisin tietää, kun en ole ollut töissä isossa firmassa, mutta sellainen mielikuva minulla on niistä.

Janne Olin: Todella isot yritykset tuppaavat olemaan epä­ eettisiä. Kaikilla on suuret sanat kestävästä kehityksestä,

29 29 29

mutta tavoite on silti takoa rahaa. Nykyinen työni on julkisen puolen määrittelemä. Se on hyvä, koska siten kukaan ei voi tehdä silmittömästi rahaa.

MB : Yritykset kuitenkin toimivat tehokkaammin ja tekevät parempia ratkaisuja kuin julkisen puolen toimijat.

Arvelen, että yksityisen alan toimijat ovat myös omistautuneempia yritykselle.

JO : Olen miettinyt myös oman yrityksen perustamista joskus tulevaisuudessa. Olisi makeeta päästä kavereiden kanssa tekemään jotain, mikä kiinnostaa.

SP: Taideteollisella alalla on todennäköisempää perustaa oma toiminimi tai studio kavereiden kanssa kuin päätyä yrityksen palkkalistoille. Siksi jo koulun alussa puhutaan siitä, mitä pitää miettiä, kun perustaa yrityksen.

Fluxin seinällä lukee mietelauseita kuten "choose a job you like and you never have to work a day in your life" ja "fail often, so you can succeed sooner". Viereisistä neuvottelutiloista kuuluu kiihkeää ideointia. Täällä yrittäjyys näyttäytyy innostavana ja iloisena. Vastaako tämä myönteinen ilmapiiri haastateltavien ajatuksia yrittämisestä?

MB : Kauppiksessa startup-skene näkyy vahvana, mutten ole ollut siinä mukana tai näe itseäni yrittäjänä. Minua kiinnostavat isojen yritysten laajemmat työnkuvat. Toisaalta isotkin yritykset ovat huomanneet, että startupeja kannattaa tukea. Esimerkkinä vaikkapa tämä Microsoftin tila!

SP: Mä olen lukiosta asti miettinyt yrittäjyyttä, mutta toistaiseksi en ole keksinyt hurjia liikeideoita. Startupit pyörivät myytävän tuotteen ympärillä, ja jos ei ole tuotetta, myydään omia palveluksia. Sitä varten haluan ensin kerätä ammattitaitoa ja kokemusta.

JO : Liikennesuunnitteluala on aika konservatiivinen. Ei omaa liikennekonsulttiyritystä voi mielestäni perustaa heti koulun penkiltä. 15–20 työvuoden päästä saattaa kuitenkin tulla fiilis, että haluan kokeilla oman yrityksen perustamista. Se tuskin olisi mikään innovaatioyritys, vaan tekisin samoja juttuja, kuin muutkin yritykset tekevät. Työnteko vain on automaattisesti mielekkäämpää, kun sitä tekee itselleen.

SP: On olemassa muitakin tapoja tulla yrittäjäksi kuin muotoilla maailman paras vesipullo ja myydä sitä.

Esimerkiksi nykyisessä työpaikassani tehdään osakeanti, jossa myös juniorityöntekijöille tarjotaan mahdollisuus ostaa osakkeita.

30 30 30

BEEF

MB : Aiotko ostaa niitä?

SP: En tiedä, olen ollut siellä vasta vähän aikaa töissä... Mitä jos sidon omaa rahaa kiinni yritykseen ja haluankin lähteä vuoden päästä?

Haastateltavien mielipiteet eroavat sen suhteen, miltä toimialalta tuleva unelmatyönantaja voisi löytyä. Pian kuitenkin löytyy ominaisuus, josta kaikki ovat yhtä mieltä: työnantajan on oltava joustava.

JO : Haluan vapauksia ja sellaisen työnantajan, joka voi niitä antaa. Arvostan esimerkiksi nykyisen työni luottamukseen perustuvaa joustavuutta. Se tarkoittaa sitä, että kunhan hoidan työni, maailma ei kaadu, vaikken menisi jonain päivänä töihin esimerkiksi autokoulun takia.

MB : Johtamisen perusteiden kurssilla korostettiin, että henkilöstöjohtajien pitää ymmärtää työntekijöiden tarve joustavuudelle. Meneekö kehitys siihen, ettei lopulta käydä työpaikalla fyysisesti enää ollenkaan tai ettei ole enää ennalta määrättyjä työtehtäviä? Mielestäni tietty aikaraja selkeyttää työtä. Muutoin joku saattaa olla tekemättä mitään, ja joku toinen tekee ihan liikaa.

SP: Joustavuuteen pätee myös vastavuoroisuus. Jos saan määritellä, milloin ja missä olen töissä, olen valmis myös tekemään töitä tarvittaessa iltaisin ja viikonloppuisin.

Keskustelijoita ei tunnu pelottavan työn ja vapaa-ajan sekoittuminen. Tehdään mielikuvaharjoitus: Kuka vastaisi työpuhelimeen lomalta?

SP: Varmasti sanoisin ennen lomaa, että mulle voi soittaa tärkeissä asioissa, joten kyllä vastaisin.

MB : Niin minäkin. Ei vie paljoa aikaa vastata puhelimeen, ja kyseessä saattaisi olla jotain tärkeää.

JO : Riippuu tilanteesta. Jos olisin pienessä firmassa töissä, vastaisin, mutta jos olisin pakkolomalla isosta yrityksestä, en varmaan edes ottaisi puhelinta lomalle mukaan.

Korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akavan teettämässä tutkimuksessa noin kolmasosa 20–35-vuotiaista korkeakoulutetuista vastaajista piti "erittäin tärkeänä", että työssä saa toteuttaa arvokkaaksi kokemiaan asioita. Mutta mitä merkityksellinen työ käytännössä tarkoittaa?

MB : Olin kesän töissä yrityksen ostolaskutiimissä ja vastasin

puheluihin, joissa kysyttiin muun muassa lisätietoja laskuista. Minulle tuli tärkeä olo, kun pystyin auttamaan.

Tunsin olevani yhteydessä liiketoimintaan.

JO : Työssäni pääsen esimerkiksi arvioimaan teiden ja suojateiden turvallisuutta. Minulle on tärkeää ruohonjuuri­ tason vaikutus: työni kautta ihmisten elämä tulee turvallisemmaksi.

SP: Olen samaa mieltä. Muiden auttaminen luo merkitystä työlle. Suunnittelen työkseni digitaalisia palveluita, jotka helpottavat muiden työtä. Se tuntuu mielekkäältä, koska haluan auttaa ihmisiä pois mekaanisen ja puuduttavan työn parista ja antaa heille sen sijaan mahdollisuuden kehittää itseään.

Ensitapaamisen jää alkaa rikkoutua, ja keskustelu vapautuu.

Haastateltavat täydentävät toistensa kommentteja. Kaikki ovat hyvin selvillä siitä, minkälainen on mieluisa työnantaja.

Nyt on siis hyvä hetki kääntää katse kolikon toiseen puoleen: ikäviin työnantajiin. Tuleeko mieleenne jokin firma tai organisaatio, jossa ette haluaisi työskennellä eettisistä syistä?

SP: Kaverini kysyi, voisinko olla töissä IKEAssa, kun se tuottaa huonolaatuista tavaraa ja kopioi tuotteita, joita niin sanotut "oikeat muotoilijat" ovat suunnitelleet.

Vaikken pidä näistä toimintaperiaatteista, voisin kuvitella itseni IKEAn palkkalistoille. Olen sitä mieltä, että jos vastustaa jotain, pitää ainakin yrittää vaikuttaa siihen, vaikka sitten sisältäpäin.

JO : Voisi olla idealistin valinta mennä omasta mielestään epäeettisiin yrityksiin töihin ja yrittää muuttaa niitä, mutta pelkään, että lopulta huomaisi olleensa siellä töissä 10 vuotta, eikä mikään ole muuttunut. En haluaisi olla töissä isossa kiinteistökehitysfirmassa. On esimerkiksi älyttömän epäkestävää, että kun tietynmalliset toimistot menevät pois muodista, rakennetaan vain uusia tilalle.

Haastateltavat haluavat vaikuttaa työpaikalla ja työpaikan kautta, mutta väylät jakavat mielipiteitä. Perikangas ja Bergendahl kokevat, että isojen firmojen maineen kautta pystyy vaikuttamaan parhaiten, mutta Olin kyseenalaistaa yksittäisen työntekijän vaikutusmahdollisuudet suuryrityksissä.

SP: Haluan jossain vaiheessa töihin isoon ja tunnettuun firmaan, niin että voisin saada itsekin nimeä. Minua kiinnostaa kouluttaminen ja yleisölle puhuminen.

JO : Entä jos saat isossa yrityksessä kuuluviin ainoastaan

firman äänen? Työntekijä edustaa aina yritystä, ja isossa yrityksessä kaikki on pientä firmaa tiukempaa. Jos esimerkiksi laukoo jotain firman linjan vastaista sosiaalisessa mediassa, saa fudut saman tien. Minua pelottaa isojen yritysten vahva hierarkia ja se, että vaikutusmahdollisuudet riippuvat siitä, millä uratasolla työntekijä on.

SP: Ajattelen niin, että jos olen töissä vaikutusvaltaisessa yrityksessä, pystyn auttamaan yritystä ja sen sanomaa eteenpäin. Kyse on jälleen siitä, allekirjoittaako kyseisen yrityksen arvot.

MB : Minulle myös yrityksen sisäiseen ilmapiiriin vaikuttaminen on tärkeää. Tuurasin kesällä työpaikan taukojumppa­ ohjaajaa ja vaikutin sitä kautta työkavereideni hyvinvointiin. Tulevaisuudessa työn merkityksellisyys tulee minulle siitä, että pääsen vaikuttamaan liiketoiminnan kehittämiseen, esimerkiksi siihen, mihin yritys investoi.

Minua kiinnostaa myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen.

Yksi vaihtoehto on suurlähettilään työ.

Kun haastateltavat pääsevät vauhtiin, työelämästä riittää puhuttavaa. Haastatteluun varattu aika alkaa kuitenkin loppua, joten on viimeisen kysymyksen aika. Haluaisivatko haastateltavat työskennellä tulevaisuudessa esimiestehtävissä, vai onko pomostatuksen havitteleminen vanhanaikaista?

JO : Esimiehenä oleminen ei ole tavoitteeni. Se on yksi mahdollisuus, mutta voin ihan hyvin olla onnellinen olematta kenenkään pomo.

SP: Haluaisin olla esimies, mutta vasta kun minulla on niin paljon näkemystä, että osaan auttaa muita kohti yhteistä päämäärää. Palvelumuotoilijana fasilitoin asiakastilannetta niin, että kaikki sujuu hyvin ja helposti. Samalla lailla näen pomonkin tehtävän.

MB : Haluaisin olla esimies tulevaisuudessa. Siinä asemassa pystyy vaikuttamaan eniten ja näyttämään ­esimerkkiä muille työntekijöille. Esimiehen täytyy myös luottaa itseensä ja muihin ja olla valmis ottamaan vastuuta.

Minua pelottaa ajatus siitä, että olisin ison yrityksen johtaja, ja pieni virhepäätökseni tuottaisi muille paljon harmia.

Keltaisen neuvotteluhuoneen varaus päättyy, ja seuraavat käyttäjät kuikuilevat jo kärsimättömänä ovensuussa.

Seurue lähtee jatkamaan elämäänsä reput selässä, yrityksensä tarrat läppärien kansissa ja päässä suunnitelma siitä, miltä Suomen työelämä näyttää tulevaisuudessa.

31 31 31

32 32 32

BEEF

H Ä MMENT YN Y T MIES

Ohjaaja-käsikirjoittaja Juho Kuosmanen murtaa taiteellaan ja olemuksellaan suomalaisen e l o k u v an m a c h o k u l t t u u r i a . Tu o re C ann e s - v o i t to avaa ovia maailmalle, mutta tuskin ainakaan helpottaa piinaavia menestyspaineita.

KIRJOITTI SAARLOTTA VIRRI KUVASI ILKKA SAASTAMOINEN

Siinä kävi juuri niin kuin ei pitänyt. Festivaaliesityksen piti olla katastrofi, elokuvan totaalinen floppi ja uran, joka ei ollut edes kunnolla alkanut, lopullisesti paketoitu. Tai niin Juho Kuosmanen tapasi ajatella luomis­ työn pimeinä hetkinä. Toisin kuitenkin kävi. Tuli Cannes-voitto, suomalaisen elokuvahistorian toinen.

21. toukokuuta 2016 36-vuotias esikoisohjaaja, Aallon elokuvaohjauksen linjalta valmistunut Juho Kuosmanen nousi hetkessä Suomen elokuvamaailman tähdistöön. Hänen 16-millisellä filmikameralla kuvattu mustavalkoelokuvansa Hymyilevä mies voitti Cannesin kakkossarjana tunnetun Un Certain Regard -kilpasarjan.

Aiemmin suomalaisista oli juhlinut Cannesissa vain A ­ ki Kaurismäki, jonka kulttielokuva Mies vailla menneisyyttä voitti pääsarjan kakkospalkinnon vuonna 2002.

Koskettavassa kiitospuheessaan hämmentynyt Kuosmanen kiitti perhettään: "Without you I’m nothing, with you, I’m everything I need to be."

Katsomossa vaimo kyynelehti ja kaksi pientä lasta kiemurteli onnellisina tuoleissaan.

Hetki oli täynnä latausta. Siitä lähtien, kun Kuosmanen sai tietää, että hänen esikoisohjauksensa tultaisiin näyttämään Cannesissa, hän oli tuskaillut epäonnistumisen pelon, menestyspaineiden ja äärimmilleen viritetyn itsekritiikin kanssa.

Muutama kuukausi Cannesin jälkeen Kuosmanen istuu Café Regattan terassilla ja siemailee mustaa kahviaan. Katse harhailee merelle. Kuosmanen on saapunut haastatteluun puoli tuntia liian aikaisin päällään sininen kauluspaita ja vihreät sammarit ja jalassaan siistit valkoiset Converset. Asua voisi kutsua Kuosmasen univormuksi, koska se on nähty jo useissa tv-haastatteluissa. Vaatimaton tyyli kiinnittää huomion siksikin, että Kuosmanen on aiemmin lähettänyt tekstiviestitse tuntomerkkinsä.

Suomalainen elokuva on pitkään ollut isoegoisten machomiesten leikkikenttä – sellaisten kuin Kiinaactionia puuhaava Renny Harlin, Vares-elokuvia takova Aleksi Mäkelä ja iltapäivälehtien rakastama Olli Saarela.

Tässä kontekstissa Kuosmanen on tervetullut raikas tuulahdus. Esikoisohjaus on poikkeuksellisen herkkä nyrkkeilyelokuva, joka asettaa maskuliinisen mies­ kuvaston naurunalaiseksi. Kuosmasen tuntevat kuvailevat häntä äärimmäisen kiltiksi ja hyväsydämiseksi, reiluksi ja vaatimattomaksi.

Cannes-voiton turvin olisi jo varaa vähän egoboostailla, mutta sitä Kuosmanen ei tee.

Sen sijaan hän myöntää heti aluksi, ettei enää kestä katsoa elokuvaansa, koska löytää siitä jatkuvasti virheitä. Näistä tunteista hän puhuu mielellään:

33 33 33

epäonnistumisen pelosta, häpeästä ja menestyspaineista.

Samoista tunteista kertoo myös fiktiivinen muotokuva nyrkkeilijä Olli Mäestä, joka valtavien paineiden alaisena valmistautuu elämänsä tärkeimpään otteluun.

"Tein tätä elokuvaa kuusi vuotta. Koko sen ajan yritin hokea itselleni: ole vapaa ja leikkisä äläkä ajattele menestystä, koska sillä ei ole merkitystä. Mutta totta puhuen, tämä tunnustus tuntuu todella hyvältä", Kuosmanen vuodatti palkintopuheessaan ja kiitti tuomaristoa omituisesta elokuvamausta.

34 34 34

Kun media alkoi toukokuussa täyttyä menestysuutisista, Kuosmasen nimi oli suurelle yleisölle vielä tuntematon. Ennen Cannes-voittoaan Kuosmanen oli tehnyt muutamia lyhytelokuvia sekä ohjannut teatteria, oopperaa ja livemykkäelokuvan, eli ei mitään varsinaisia kassamagneetteja.

Ensimmäisenä Kuosmanen kiinnostui teatterista.

Hitsaajaisän ja kätilöäidin poika kasvoi kerrostalossa Kokkolassa, samalla kadulla kuin Hymyilevän miehen päänäyttelijä Jarkko Lahti. Työväenluokkaisen perheen isä kirjoitti huvikseen runoja ja näytelmiä sekä harrasti teatteria, mutta menehtyi, kun poika oli 7-vuotias.

Teini-ikäisenä Kuosmanen innostui isänsä tavoin harrastelijateatterista ja haaveili näyttelijän urasta.

Lukion jälkeen Kuosmanen opiskeli itsensä ensin Kokkolan Aikuiskoulutuslinjalla media-assistentiksi, muutti sitten Helsinkiin ja haki lopulta opiskelemaan sekä Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön koulutusohjelmaan että Taideteollisen korkeakoulun elokuvaohjauslinjalle.

Jälkimmäisen ovet avautuivat ensi yrittämällä. Alussa opintoja kuitenkin viivästyttivät Leea Klemolan ohjaaman Kokkolanäytelmä, jossa Kuosmanen näytteli.

Kuosmanen ja elokuvan "Leea oli ohjaajana sellaipäänäyttelijä Jarkko Lahti kulkivat ala-asteella nen, että pystyin vapautumaan. koulumatkansa yhdessä.

Kerran Lahti heitti Kuosmasta Hän osasi luoda sellaisen illuupyöränpumpulla päähän, sion, että hyvin menee, ja pystyin ja vertavuotava Kuosmanen joutui lähtemään äitinsä sillä tavalla ulkoistamaan häpeän kanssa sairaalaan. Lahti ja epävarmuuden tunteeni hänelle, ei koskaan joutunut tilille teostaan. vaikka eihän se varmasti hyvin mennyt", Kuosmanen nauraa ja jatkaa sitten Klemolan ylistämistä: "Oma henkilöohjaukseni on varmasti tullut todella paljon sieltä. Teki hyvää nähdä vierestä, miten taiteen tekeminen ei ole oman valtavan vision pakottamista lavalle, vaan etsimistä, epävarmuuden ja puoli­valmiin teoksen sietämistä, häpeän ylittämistä ja henkistä prosessia."

Neljäntenä opiskeluvuonna TaiKissa alkoi tapahtua. Kuosmasen lyhytelokuva Kestomerkitsijät sijoittui Cannesin Cinéfondation-opiskelijasarjassa kolmanneksi. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2010, hänen Taulukauppiaat-lopputyöelokuvansa voitti Cannesin opiskelijasarjan ensimmäisenä suomalaisena koskaan.

BEEF

Palkkioksi opiskelijasarjan voitosta Kuosmanen sai rahan lisäksi lupauksen siitä, että hänen esikois­ pitkänsä tultaisiin näyttämään Cannesin virallisessa sarjassa. Nuorelle esikoisohjaajalle se oli maailmanluokan tilaisuus.

"Muistan, kuinka istuin työhuoneessani ja mietin, että nyt pitäisi sitten kirjoittaa mestariteos. Tuntui mahdottomalta täyttää niitä odotuksia, jotka koin osakseni."

Kuosmanen ajautui uransa epäluovimpaan vaiheeseen. Ilon ja leikkisyyden tilalle puskivat menestymisen pakko ja epäonnistumisen pelko. Takaraivossa jyskytti koko ajan ajatus siitä, että pitäisi kehitellä jotain, joka kelpaisi Cannesiin. Samalla Kuosmanen kyllä tiesi, että paineet ja suuret odotukset olivat ennen kaikkea hänen oman päänsä sisällä. Hän oli koko elämänsä taistellut häpeän tunteita vastaan.

"Onneksi olin oppinut opiskeluajoilta sen, että valheesta jää nopeasti kiinni. Jos lähtee tekemään elokuvaa sellaisella ajatuksella, että haluaa näyttää joltakulta muulta, esimerkiksi tietyntyyppiseltä elokuvantekijältä, jää viimeistään kuvauspaikalla kiinni. Silloin ei pysty välittämään aitoja tunteita, koska on vain ulkokohtainen halu tehdä elokuvaa. Ohjaajana on äärimmäisen tärkeää, että ymmärtää päähenkilön sielun tilaa."

Lopulta löytyi päähenkilö, jonka sielun tilaa Kuosmanen uskoi ymmärtävänsä täysin.

Se oli oman kylän kommunistileipuri ja ammattinyrkkeilijä Olli Mäki, joka vuonna 1962 nyrkkeili ensimmäisenä suomalaisena maailmanmestaruudesta Helsingin Olympiastadionilla, mutta hävisi ottelun täystyrmäyksellä. Kuosmanen näki Kokkolan Kaupunginteatterissa näytelmän Mäestä ja kuuli silloin, että tämä oli kutsunut rökäletappiopäiväänsä elämänsä onnellisimmaksi päiväksi. Pian Kuosmanen näpytteli viestiä ystävälleen Jarkko Lahdelle, jonka kanssa hän oli nähnyt näytelmän, ja pyysi tätä päänäyttelijäksi nyrkkeilyelokuvaan.

"Oli lohdullista ajatella, että pystyin samaistumaan täysin niihin tunteisiin, joita Olli valmistautuessaan MM-otteluun kävi läpi. Kuten siihen, että ympärillä läheiset ihmiset näkevät edessä häämöttävän MM-ottelun – minun tapauksessani Cannesin ensi-illan – mahtavana mahdollisuutena, kun taas itse näkee edessään vain potentiaalisen katastrofin."

Toisaalta Mäen tarina toi myös toisenlaista lohtua.

Olihan Olli Mäenkin elämän onnellisin päivä ollut päivä, jolloin hän sai turpaan tuhatpäisen yleisön edessä.

"Koin Olli Mäen suhtautumisen omaan nöyryyttävään tappioonsa ja ulkoiseen menestykseen todella terveenä ja lohdullisena. Hänen tarinansa avulla pystyin nauramaan omille paineilleni ja saamaan suhteellisuudentajua."

Kuusi vuotta myöhemmin Cannesissa juhli hyväntuulinen elokuva rakastuneesta nyrkkeilijästä, joka valmistautuu elämänsä suurimpaan koetukseen, mutta haluaisi treenaamisen, painonpudotuksen ja medialle pönöttämisen sijaan vain leperrellä rakastettunsa kanssa. Elokuvan herkän melankolista, mutta silti kepeää tunnelmaa on ylistetty arvostettua Variety-lehteä myöten. Kuosmanen on onnistunut kuvaamaan pohjanmaalaista ujoa ja

Kuosmanen kirjoitti Hymyilevän miehen käsikirjoituksen yhdessä ex-opiskelutoverinsa, käsikirjoittaja Mikko Myllylahden kanssa. Sitä vauhtia kun Myllylahti lisäsi tiedostoon merkkejä, Kuosmanen pyyhki niitä pois. "Mikko sanoi, että repii kohta backspacen mun näppäimistöstä, ellei tää muutu.

Minulle prosessi oli silkkaa nautintoa ja Mikolle… No, varmaan silkkaa kärsimystä."

35 35 35 35

vaatimatonta mielenlaatua tavalla, joka kolahtaa myös kansainväliseen yleisöön.

Kuosmasen mukaan elokuvassa ei ollut oikeastaan mitään sellaista, mikä olisi etukäteen viitannut siihen, että se tulisi menestymään: tavallaan Hymyilevä mies on eurooppalainen taide-elokuva, toisaalta romanttinen komedia ja sitten kuitenkin nyrkkeilyelokuva ja epookki. Eurooppalaisella festarikentällä taas menestyvät belgialaisten Dardennen veljesten hengessä tehdyt sosiorealistiset draamat.

"Ja sitten toisaalta, ehkä juuri se teki vaikutuksen.

Kun katsoo viikon vakavahenkistä draamaa, ja tekisi jo mieli tappaa itsensä, ja sitten näkee tällaisen leikillisen elokuvan, se osuu. Jos jotain tästä elokuvasta voi sanoa, niin se on kyllä todella vilpittömästi tehty. Siinä ei ole pyritty olemaan mitään, mitä me tekijät ei oikeasti oltaisi."

Eräs elokuvan kantavista teemoista on ristiriita Olli Mäen yksityisten tunteiden ja sen ulkoisen kuvaston välillä, jota hänestä halutaan esitellä ulospäin.

Samaan aikaan, kun mediasirkus ympärillä kasvaa, Ollin omat voimat vähenevät. Pohjanmaalainen ei osaa sitä uhmakasta showbisneksen kieltä, jota häneltä tiedotustilaisuudessa odotetaan, vaan vastaa Amerikanvalloituskysymyksiin vaatimattomasti: "Katsotaan nyt ensin tämä Eurooppa."

Kuosmasta huvittaa, koska kohtaus voisi yhtä hyvin olla hänen omasta elämästään.

"Taulukauppiaat-lyhytelokuvan Cannes-menestyksen jälkeen monet kysyivät, että mitä haluat tehdä elokuvaohjaajana, kiinnostaako Hollywood? En minä ajattele sellaisia."

Kotipaikkakunnalla Kokkolassa menestykseen suhtaudutaan vähemmän pakonomaisesti kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tai Aalto-yliopistossa, jonka menestysteologiasta Kuosmanen sai opiskeluaikoina täyslaidallisen.

"Omassa kaveriporukassani Kokkolassa menestys nähdään pikemminkin nolona ja vittuilun aiheena. Siinä

Kuosmanen omistaa kolme neljäsosaa puuveneestä, puolet yhdestä ja neljäsosan toisesta.

"Veneily on maailman parasta.

Merellä horisonttia katsellessa tulee kummallinen, rauhoittava tunnelma. Sellainen vapauden illuusio, että maailma jatkuu tonne ja kaikki on mahdollista."

36 36 36

BUZZ

ilmapiirissä on hyvin vaikea lähteä paukuttelemaan henk­seleitä. Cannes-voitosta voi korkeintaan puhua sivulauseessa ja sitten siirtyä nopeasti muihin aiheisiin."

Ja se on Kuosmasen mukaan oikeastaan paljon terveempää kuin jatkuva menestysnostatus. Lopulta kyse on asioiden asettamisesta mittasuhteisiinsa, niin elokuvassa kuin elämässä ylipäätään. Hän ajattelee, että vaikka media janoaa sankaritarinoita, yksittäistä ihmistä menestys harvoin tekee onnelliseksi.

"Menestyksen jano on loputon, ja jos siihen lähtee hakemaan täyttymystä, on nopeasti hukassa ja heroiinikoukussa."

Un Certain Regard -palkinnon voitto merkitsee ainakin sitä, että elokuva tulee leviämään hyvin ympäri maailmaa. Lisäksi tie Cannesin pääsarjan elokuvaohjaajaksi kulkee usein pienempien sarjojen voittamisen kautta.

Aikana, jolloin edes keihäsmiehet eivät tuo Suomelle mitaleita olympialaisista, tämänkaltaisten sankaritarinoiden jano on suuri. Hymyilevän miehen suitsutetaan olevan uuden sukupolven esiinmarssi, ja Kuosmasesta povataan suomalaisen elokuvan odotettua ­käynti­korttia maailmalle. Kokkolassakin, jossa yleensä ollaan niin, niin vaatimattomia, leveillään nyt Kuosmasen saavutuksilla.

Kuosmasen menestyspaineet siis tuskin hälvenivät voitolla. Kun syksyn festivaalihumu laantuu, on jälleen aika kirjoittaa mestariteoksia. Työn alla on ainakin kaksi uutta pitkän elokuvan käsikirjoitusta sekä yksi tilaustyönä tehtävä lyhyt mykkäelokuva. Keväällä alkaa kolmannen käsikirjoituksen kirjoittaminen, ja luvassa on myös tv-sarjan ohjaamista.

"Toivon, että saisin vähän höllennettyä ­itsekritiikkiä ja enemmän kirjoitettua kuin pyyhittyä pois", Kuos­ manen toteaa uskollisesti rennon lakoniselle tyylilleen.

Mikä elämässä sitten on tärkeää, jos ei ura ja menestys? Kuosmanen vastaa ympäripyöreästi: "Rakkaus eri ilmenemismuodoissaan… Ja vapaus.

En minä muutakaan keksi. Mieluummin nuo kuin joku pokaali."

B IO KUVA: KUOKKASEN KUVAAMO

Juho Kuosmanen s. 1979

OHJASI NÄYTTELI

TAU LU K AU P P I A AT

(elokuva), 2010, ohjaus, Cannesin Cinéfondation-pääpalkinto, viisi Jussi-ehdokkuutta

HYMYILE VÄ MIE S

RO M U - M AT T I L A J A K AU N I S N A I N E N

8 P Ä I V Ä Ä E N S I - I LT A A N

2010

(lyhytelokuva), 2007, ohjaus, Cannesin Cinéfondation-sarjan 3. palkinto

2012

(mykkäelokuva-performanssi), 2012

K E S TO M E R K I T S I J ÄT

S I LM ÄT E R Ä

(elokuva) 2013, lehdenjakaja

KAUPUNKILAISIA

(lyhytelokuva), 2008, ohjaus, 2. palkinto "Leopards of Tomorrow" Locarnon elokuvajuhlilla, Premiers Plans -festivaalin Prix Arte, Tampereen elokuvajuhlien nuorisotuomariston palkinto

2013

(elokuva) 2008, teatterin näyttelijä

2008

2007

2016

(elokuva) 2016, ohjaus, Cannesin Un Certain Regard -kilpasarjan pääpalkinto, ehdolla Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkintoon, Suomen Oscar-ehdokas 2017

HEVOSHULLU (lyhytelokuva) 2013, käsikirjoitus, ohjaus, leikkaus

HOPEANUOLET

(tv-sarja) 2007, Henrik MäkiPenttilä

HYMYILE VÄN MI E H E N PÄ ÄNÄY T T E LI JÄ JARKKO L AHTI KUOS MAS E STA: "Juho on sosiaalisesti äärimmäisen herkkä ja hienotunteinen, kiltti ja sydämellinen mies. Hänellä on hyvin matala häpeän kynnys, mikä on usein myös laadun tae. Heti jos jokin alkaa mennä Juhon mielestä liian sentimentaaliseksi tai liian joksikin, hän puhaltaa pelin

poikki. Sillä tavalla hän on äärimmäisen tyylitajuinen.

Uskon, että juuri tinkimättömyys tekee Juhosta erityisen. Kun Juholla on varma visio, hän ei anna senttiäkään periksi. Sitten puhutaan lisäaikaa, tehdään riittävästi käsikirjoitusversioita tai

riskeerataan rahoitus sillä, että tuleekin mustavalkoelokuva, mitä hyvänsä, jos teos niin vaatii. Ja toisaalta hänellä on valtava viisaus ja nöyryys kuunnella syntyvää prosessia yhdessä näyttelijöiden kanssa. Sillä tavalla syntyy luottamus ohjaajaan."

37 37 37

FAREWELL, INTERNATIONAL STUDENTS WRITTEN BY PARAM JOLLY

38 38 38

BUZZ

PHOTO CREDITS SHUTTERSTOCK

On 15 December 2015, the Finnish Parliament decided to implement tuition fees for non-EU/ EEA students who start their Bachelor’s and Master’s Degree programs with English as the medium of instruction, in August 2017.

Aalto student Param Jolly interviewed students, Aalto staff, AYY and experts to find out how they feel about the new policy and its impact on Finland’s academic future.

39 39 39

W E W E I E I E LT TER WN I T E W W L R N S L E T , A L R E E T R R A N A , R A , E F S R N L S E F N SAN A N L F UADRE R N T E L T S A T T A F E R R A U A I W E T O R T E N T T D E F I N N R D E O N O N N I I I E E T N E T N FA N N A T I N U A N T I E S E L A T N N D D W T T R S E I L U E N E F D R T T T S A U R IFIANU S A S F S R T T S F T N E A T E U S R R W R D E I D E S T N U E E W T N E L W T I NSTE S ELLERN INT L, EDL E U , R T T A R L N U S T N S E D ETW A I T O F A UD T E U A N NR ELELN, IEOLN D W , L A T E E E S L N W RNAARETW A A INTIA R N T N S E L S L O R L E F T , R A E F N I N N S T F ENITNTLO R E T E A A A N U F E T , N R A D S D I T I S E L O R L N E L E W U E A N I N A D EWSFT N T E N T A U I L T E O F S I R S L E T T , R E A R W N N S EW INETS TUEDLL AT N T ER I S , L U L E I T O E L , R T N E L E W E N N N S E , R D S W T R FIA ATIOTA OR U NA UTDE A S T E F N R N DEN ION R N E I R T A A N N , S N S R I E F L T L T F A T L N A E L S T E L A A L R W D E N F S U E N D R T O T A W I I T A LF,ARN S I U T N U A E N , N L T T L R I L E E L E , W R O S ENTIT L SELL NAT FEASRT STTU NITEN T D A , D R I W O U N S E A NT TS S NT A N E IN Imposing the tuition fees is an interesting move which may have some far reaching implications on Finland’s higher education reputation and overall academic output, among other things. Finland is one of the very few countries in the world offering free education irrespective of the nationality of a student. This will no longer be the case for new non-EU/EEA degree students enrolling next year.

I am an international student at Aalto. Before writing this article, I believed that tuition fees were an impor­tant issue that deserved to be written and discussed about.

However, I wasn’t expecting how much the public would have to say on this matter. After reading through multiple pages of discussions on blogs and forums, I got in touch with some of these people and asked for their updated views, now that the important details regar­ ding the fees are out. Along with this, I got some valuable viewpoints from discussions with people at Aalto University and AYY. The Study in Finland website markets Finland as an "exotic and a safe target country" for international students. Will this still hold true in the near future? Or is the new tuition fee policy going to deter foreign students from applying? Let’s have a look at what the academic community has to say.

Students speak

Iiro Salo, a native Master’s Degree student at Aalto University thinks that he learned a lot about working with non-European students and that "the new legislation might have a negative impact on the multicultural atmos­phere at the University." On the other hand, he feels that if the number of non-EU students don’t drop, the extra money may help maintain the variety of courses on campus.

Melissa Demel, an American Bachelor’s Degree student studying International Business at Savonia University of Applied Sciences, is writing her thesis on the Customer Satisfaction of Mobility Students. While researching for her thesis she learned some interesting things: "The major reason why universities open their doors to foreign students is to build up an international environment to support globalization in the working world.

These students can bring a wealth of intercultural skills and knowhow along with them." After considerable deliberation she adds, "Many of the foreigners I have studied with had to go back home because they simply couldn’t make it work after graduation. So I totally understand why there has been a cry for tuition fees for those who chose not to remain in Finland after their studies and support the Finnish Economy by paying income taxes."

Demel compiled data from 2 049 students from 77 nationalities on six indicators, out of which "value for money" of the University Education they received, was ranked incredibly high. She further points out that the

students get a short period of time to search for a job before their Residence Permit expires and worries how Finnish Universities will remain competitive after the fees are introduced because of the uncertain return on investment.

Patoh Maritim, A Bachelor’s Degree student from Kenya, studying at Arcada University of Applied Sciences is afraid that he may be unable to continue his education post his Bachelor’s Degree because funding his studies will be hard. He believes that he would need 2 or more jobs to cover his tuition, rent and expenses.

There are several students like Maritim and Demel who came to Finland to study for a Bachelor’s Degree but are unable to continue their education after graduating. By the time they apply for a Master’s Degree, the new legislation will be in effect and they will have to pay the tuition fee, which they are unable to afford. Since last year, foreign graduates now have the right to apply for a one year Residence Permit on the basis of a job search, so they don’t have to go right after finishing their studies. Of course getting a permit requires them to be able to support themselves financially.

Maria Sundin, a former Swedish exchange student at Aalto University says that even though she does not have a specific opinion, her friends consider it quite natural that non-EU students have to pay for their education.

"They highlight that everyone is supposed to pay the government back in some way, it’s just a question of when and how", Sundin explains.

Her friends seem to consider it a no-brainer that they have those fees in Sweden.

After this legislation was passed and more recently when the tuition fees for Aalto University were announced, there was a spurt in discussions across social media. Particularly, members of the English speaking community voiced their opinions in response to this. Not all of them were against the fees. A few people, especially Finnish citizens felt that there should be some sort of a system in place which doesn’t put the taxpayer under burden for financing the education of foreign students.

Instead this public money may be utilized elsewhere.

There is a prevailing sentiment that students exploit the system by leaving the country after getting a good quality free education. This however, may not necessarily be the case, as evident from some statistics released

by CIMO (Centre for International Mobility). According to them, only 32% of foreign students leave Finland within 5 years of graduation. About 50% of all international graduates are working and as a result, paying taxes. This means that by staying and working here, they are in fact adding value to the Finnish Economy.

Dialogue with the Dean

Prof. Gary Marquis, Dean of the School of Engineering clarified some important details and outlined the

N E E W L T L IEN L L E E A A , E R A L T E N N S L E O E R N S , R I T A R N S T , U N STA T L T R T L R D A I N W A E O E U N E T E F W E N N D E N I E O T R ETN E S , O E T R N I T A L W N N S , F L D N A E L D R A A T E L I N A W S L U L R E F N L U L L E O T TN , T R I E T E S T N I T A N N D N TIOL SL T E I W R , D A L U E U T S E L EEN T S T R A N N W N A F E N S , A T T A F R R L O A D S I A L L A N L R T F,O RFN E F N R A L E T W E I A N E ATTIIIO I T L N N R D T S N I E T E T A ALFSAN W U R N , I E N S N T E D L N S T A L U T , R L S T U T L S L E L T L S U E O , R D L E W I A A , N S E I W , N N E N N T W T E A R W L O U N L T I T A E L T E A EO D L I A , R O O R E N E N S N S I N N R T E A A N T T T T U R W T S S N E F A L D T I E ED A F N E O L N T E A E A N N , R N S R L N A U T E L T T N D I S R A W L , A L I U L , E F N U N L E , O E E T L L L T N T I E A L A W L E N L S E N T N , R L R N W O D O ORAAL E FTS I N A I E T T A A U U N T T NEEW S T R D W I W E A O T T A E E S S N E N N I N S T L TREN R N N L T E S R , T R D F F R A E N A A U N , D E T F F L N R R A S T , A U,DEDEEALTLIO L T N E E E R W W L L I I E N A D N N O W E E W N I N N N I I U L T T RTIE N O U E A T L I E E T T O L S T W , R R L T A L E A N N S S E N , R S T T T R A N S E U U R N S T T A N SU D TTDIO philosophy behind the new plan: Introduction of fees for non-EU/EEA students at Aalto and all other Universities in Finland is purely a legislative decision by the Finnish Parliament. Each Finnish University’s Administration was tasked with deciding upon the amount of the said fee. The decision for the amount was made on the basis of benchmarking other internationally renowned universities, particularly in the Nordic region such as those in Sweden and Denmark.

According to Marquis, the tuition fee policy isn’t based on a profit based model. Instead, at least initially, Aalto University will merely "break even" with respect to the grants and waivers that it will disburse to high performing international students studying under the fee system. He hopes that in the future, after the challenges of the initial transitional period are overcome, the surplus funds can be used to fund more research and other projects, thus raising the academic output of the University.

like Sweden and Denmark have to, due to different funding legislations, charge the whole cost of the education from the non-EU students and neither of them has been exactly successful in attracting international students."

She exclaims that it is "absolutely vital" that the tuition fee waivers to be implemented should be generous and standardized, so that there is at least some influx of international students from diverse backgrounds at Aalto. She points out that funding for the degrees still comes from the state and thus granting waivers does not put financial burden on the University. She insists: "At this point the most important aspect would be to try and avoid a complete loss of international students at Aalto."

The administration, if necessary, may adapt by amending its current fee policy and increase grants if the new international student enrollments drop dramatically.

The writer ’s p ersonal opinion

Marquis believes this new tuition fee policy will help put value to the high quality of education imparted in Finland. He also acknowledges that during the first few years of the fee implementation, the diversity on campus may take a hit, with more students coming from within the EU than from the outside.

A key point to note is that the Finnish Parliament stipulated a requirement of a minimum fee of 1 500 EUR, with all Universities being given the freedom to decide upon the final amount based on their own benchmarking studies and/or internal policy decisions. For example, University of Helsinki has decided an annual fee of ­ 13–18 000 EUR and Aalto University has fixed a 12–15 000 EUR fee depending on the course of study.

T h e AY Y P e r s p e c t i v e :

Milla Ovaska, International Affairs Specialist at AYY (Aalto University Student Union) strongly believes that: "The most important factor to safeguard in this tuition fee process is the internationality of the University."

She emphasizes that Aalto and Finland in general have worked long and hard to internationalize the University, to plan new programs and to make the university experience international for everyone. All of this effort is now at stake.

She feels that a lot of Finns don’t understand that the non-EU/EEA students don’t get the Kela benefits that the Finnish students do. Tuition has so far been free, but the living expenses have always been managed by the foreign students themselves. The introduction of fees may mean that a lot of international students may no longer be able to afford studying in Finland and the international environment of Aalto may suffer as a result.

Ovaska is of the opinion that Finland will seem to be "superexpensive" compared to other top quality Central European destinations. She adds that "Nordic Countries

The percentage of international students at Aalto University have averaged at around 20% from 2010 to 2014. The top 5 Countries which comprise the international student body are China, Vietnam, Russia, India and Pakistan, all non-EU/EEA countries. Together they comprise 46% of the total full time international students at Aalto (2014). This means that it is almost certain that the new tuition fee policy will change the diversity of the incoming students in 2017. I expect there to be fewer international students on campus and the ones that do enroll, may largely be from EU member states. This is a pity because Finland might lose some vital international talent to countries like Germany and Norway, where tuition remains free.

Finland’s unique and flexible education system, along with its healthy work culture needs to be marketed to the rest of the world. Finland performs so well on a lot of the progressive indices and global surveys, yet people around the world don’t seem to take notice. This needs to change. Finland requires highly skilled people to spearhead its economic growth and maintain competitiveness. This can only be achieved in a framework devised to be favorable to international students.

Internationalization has a big influence on the college going experience of any student. It brings with it a lot of positive elements like working in culturally diverse groups, collaborating on projects, sharing ideas and obviously socializing at campus parties. Aalto will have to greatly improve its marketing strategy to reach out to a wider intellectual group. Along with this, establishing a good grant system, continuously improving its higher education model and creating better research opportunities may help raise the University’s reputation as a favored academic destination. But will Aalto University rise to this challenge and emerge as a champion of internationalization in this rapidly changing global environment? Only time will tell.

O PA S U U T E E N LU K U V U OT E E N Tänä lukuvuonna. This is THE lukuvuosi™.

Näiden vinkkien avulla otat ilon irti elämäsi potentiaalisesti parhaasta ajanjaksosta.

KOKOSI AINON TYÖRYHMÄ KUVITTI TAIKA MANNILA

42 42 42

BUZZ

LUKUVUOSIBINGO

4X

Saatko bingon ennen joululomaa?

VITONEN T E N T I S TÄ

SITSIYRJÖ

SOMETON LUENTO

H Y L ÄT T Y T E N T I S TÄ

ALL-NIGHTER

0 POIS SAOLOA K U R S S I LT A

U U S I S TA R T U P

0 U U T TA S U K U P U O L I TAU T I A

5 0 U U T TA LINKEDINKO N TA K T I A

KUTSU LINNAN JUHLIIN

NIMI AINOSSA

K ADOTET TU OMAISUUS BILEISSÄ

K ÄY N T I O P I N TO ­ P SYKOLOGILL A

YLEISÖ TA N S S I L AT T I A L L A

FUKSIN POKAUS

U U S I YS TÄVÄ < 3

KIINNOSTAVAN NUORENTAITEILIJAN NÄYTTELY KUVATAITEILIJA KAROLIINA HELLBERG

JOSEFINA NELIMARKKA, OKSASENKADUN GALLERIA, MARRASKUUSSA "Josefina Nelimarkka on Lontoossa ja Helsingissä asuva taiteilija, jonka teoksissa tiede ja taide sulautuvat yhteen.

Näyttelyn runolliset teokset käsittelevät astrobiologiaa."

TUUKKA TAMMISAARI, GALERIE FORSBLOMIN STUDIO-TILASSA, 25.11.– "Ihailen kovasti Tuukka Tammisaaren värien käyttöä, jota moni pitää hämmentävänäkin. Hän tekee monenlaisia töitä, mutta tähän näyttelyyn on tulossa maalauksia.

Seuraavaksi hänellä on näyttely New Yorkissa."

BENJAMIN ORLOW, SINNE, 5.1.–5.2.2017 "Lontoossa asuva kansainvälisesti palkittu Benjamin Orlow sai yllättävän kutsun armeijaan. Sinnessä esiteltävä video­taideteos Strid (Taistelu) perustuu armeijassa kuvattuun materiaaliin, mutta mukana on myös tanssia ja performansseja."

KAARLO STAUFFER, TM-GALLERIA, 26.10.–13.11.2016 " Black Twig -yhtyeessä soittava Kaarlo Stauffer kuvaa maalauk­sissaan ympäristöään ja ystäviään. Teoksissa hyödynnetään esimerkiksi kännykkäkuvia."

43 43 43

PA R H A AT I S K U R E P L AT E L I N Ä I N PÄ Ä S E T H O U S U I H I N ( K YLLÄ, NAISILLAKIN VOI OLLA HOUSUT)

"Unohdettaisko hetkeks kik y ja puhuttais mieluummin kink yjä?"

"A r e y o u B r i t i s h ? C a u s e I ’d l i k e t o ex it w ith yo u."

"Olemmeko samalla kurssilla?

Koska voisin vaikka vannoa, et tä meillä on kemiaa."

"Haluutsä leikkii mun poke - palloilla?"

"Oot kuumempi ku mun läppärin pohja Junction H ackathonin jäljiltä."

4X 44 44 44

NOUSEVA KAUPUNKI-ILMIÖ KAUPUNKITUTKIJA MIKA HYÖTYLÄINEN

OPISKELIJOIDEN ASUTTAMINEN RAHTIKONTTEIHIN "HOAS:in hallituksen puheenjohtaja ehdotti yksiöiden hintojen laskemiseksi opiskelijoiden asuttamista 14 neliön kontteihin.

Opiskelijoiden epätoivolla ratsastetaan euron kuvat silmissä.

Aran 25 neliön minimivaatimus yksiölle ei ole yhtään liikaa."

BUZZ

ASUMISEN HINTA HELSINGISSÄ "Friedrich Engels kirjoitti asuntokeinottelusta jo vuonna 1872. Se on totta edelleen.

Niin kauan kuin asunnot ovat hintakeinottelun välineitä, emme ratkaise hintojen nousua kaupungissa."

KAUPUNKIEN KIINTEISTÖNHALLINTA "Monissa kunnissa maan­ omistus ja kiinteistönhallinta on liikelaitostettu, ja julkisista palveluista on tullut vuokranmaksajia. Mitä enemmän esimerkiksi kirjastot käyttävät rahaa tilavuokriin, sitä vähemmän niillä on rahaa kirjoihin."

HELRIDE-SKEITTIKILPAILU "Tänä vuonna skaboihin kuului vert-ramp osuus Savelassa, miniramppi Kiasmalla, alamäki-street-osuus Siltasaarenkadulla ja kirsikkana kakun päällä death race Suvilahden DIY-parkilla. Hienoa nähdä, että skeittaus voi hyvin Stadissa."

4X

RUOKATRENDI RUOKABLOGGAAJA JENNI HÄYRINEN, LIEMESSA.FI

KASVISRUOKA "Kasvikset on siirtyneet sivuroolista lautasen pääosaan.

Nykyään myös sekasyöjä syö hyvää kasvisruokaa, ja tarjontaa alkaa olla muuallakin kuin Kalliossa."

ALKOHOLITTOMAT DRINKIT ELI MOCKTAILIT "Baareissa on yhä enemmän tarjolla muitakin alkoholit­ tomia kuin ykkösolutta ja limua.

Joissakin ravintoloissa viinin sijaan voi jo tilata ruokaan sopivan mehu-menun."

RUOKAMATKAILU "Yhä useampi valitsee matkakohteita ruuan tai yksittäisen ravintolan perusteella. Aina ei tarvitse lähteä maailman ääriin.

Turussa ja Tampereellakin on hyviä ravintoloita."

PALUU JUURILLE "Nostalgiset ruuat ja mummojen vanhat reseptit ovat tehneet paluuta. Ravintoloissakin näkyy taas klassikkoruokia.

Perinteinen skandinaavinen ruoka on myös puhdasta."

O PA S A RG U M E N TA AT I O O N , E L I N Ä I N TO R P PA AT T Y P E RY Y D E T, J O I L L A S I N UA KO E T E L L A A N LU K U VUODEN AIKANA IDIOTISMI :

"Ai sinullako on rankkaa? Puhutaanpa uudelleen sitten, kun sinulla on lapsia, koiria, lainoja, keski-iän kriisiä ja dementoituneet vanhemmat kotihoidossa."

"Ahaa, opiskelet tällaista Sustainable Creativitya? Ja mikähän sinusta tulee isona – korkeakoulutettu työtön?"

"Asut Otaniemessä? Voi, syvimmät osanottoni! Eihän sieltä pääse ihmisten ilmoille, kun ei ole edes metroa."

"Etkö ole jo hieman liian vanha heittämään elämääsi hukkaan virtuaalipelien äärellä ja somessa, kun maailmassa on oikeitakin asioita, joihin voisit keskittyä?"

VA S TA A N Ä I N : Miten näköalatonta. Siihen mennessä maailma on muuttunut niin, että perinteinen perheyhteisö on menettänyt merkityksensä, eläinsuojelutyö on vapauttanut vankeudessä elävät koirat, moderni lääketiede on poistanut dementian, eikä kaltaiselleni korkeakoulutetulle työttömälle myönnetä lainoja.

Onko sinun ehkä vaikea hahmottaa, mitä tällaisen aineettoman alan opiskelu tarkoittaa? Juuri minun kaltaiseni visionäärit tulevat messiaan elkein pelastamaan maailman sinunkin synneiltäsi, koska maailmassa tarvitaan lisää työtä, joka ei tähtää kulutuksen lisäämiseen vaan sen vähentämiseen. En myöskään usko vanhan­ aikaiseen "minusta tulee isona" -ajatteluun.

Otaniemen liikenne säilyy itse asiassa lähes entisellään – vain bussilinjat 501 ja 501V ovat lopettaneet liikennöinnin alueelle. HSL:n arvion mukaan Länsimetro aloittaa liikennöinnin viimeistään tammikuussa 2017, minkä jälkeen olenkin enemmän kosmopoliitti kuin sinä, Kallion hampuusi.

Etkö ole jo hieman liian vanha puuttumaan muiden ihmisten elämäntapavalintoihin, kun sinulla on omiakin ongelmia, joihin voisit keskittyä? Minulle virtuaalitodellisuus ei ole pois "oikeasta elämästä", vaan pystyn pokettamisestani huolimatta nauttimaan esimerkiksi ihmisistä, mustikoiden keräämisestä ja lehmien käyskentelystä maalaismaisemassa.

45 45 45

OTA VA S TA A N J U H L A H A A S T E

Oletko n:nnen vuoden opiskelija? Näiden tehtävien avulla bileet muuttuvat jälleen kiinnostaviksi.

KEKSI UUSI JUOMAL AULU JA JOHDA SE Jos jännittää, sovi juontajien kanssa antavasi laulun ikään kuin kiitoslahjaksi yleisölle vasta juhlan päätteeksi. Tällöin kaikki ovat jo päihtyneitä, eivätkä muista tempausta jälkikäteen.

PIDÄ PUHE Kun edessä on hetki huomion keskipisteenä, koko juhlaan tulee panostettua enemmän kuin väsyneisiin perusbileisiin. Vaikka puhuisit miten ympäripyöreitä porukan yhteis­hengestä ja valoisasta tulevaisuudestanne, kanssa­ juhlijat kiittelevät sinua kauniista sanoista loppuillan. Itsetunto kohoaa, ja lasi täyttyy ilmaisista juomista. Esimerkiksi vuosi­juhlilla hyvä puhe on myös loistava keino jäädä kunnian­arvoisten vieraiden mieleen. Jos yksin puhuminen kammostuttaa, pakota kaveri rikoskumppaniksi.

PUHU JOKAISELLE Ota tavoitteeksi vaihtaa edes muutama sana jokaisen juhlijan kanssa sen sijaan, että nysväät vanhojen ummehtuneiden pierujen kanssa. Puhumishaasteestasi kertominen on hyvä jäänmurtaja, joten et tarvitse muita keskustelunavauksia.

L Ä P S I P Y L LY J Ä Haasta kaveritkin hassun hauskaan kilpajuoksuun, jossa voittaja on se, joka saa kerättyä eniten läimäisyjä illan aikana. Kisa on erityisen kutkuttava, kun tavoitteena on läpsäistä niin, ettei kohdepylly tiedä, kenen käsi kävi. (Muistathan kuitenkin, että seksuaalinen ahdistelu on rikos. Pidä oma harkintakyky mukana juhlissa ja Ainon juttuja lukiessasi.)

J Ä R J E S TÄ KO H TAU S Harjoittele kaverisi kanssa etukäteen dramaattinen kohtaus, esimerkiksi ilmiriita kadonneesta Jallupullosta. Esittäkää show näyttävästi yön pikku­ tunneilla. Antakaa "riidan" yltyä painiksi, jossa juhla­väen täytyy valita puolensa. Myös intohimoiset rakkauskohtaukset toimivat. Esityksen avulla myös kaltaisesi vanha limakoura saa osakseen huomiota, joka muuten lankeaa vain viehkeiden fuksien ylle.

4X 46 46 46

KOKEMISEN ARVOISET BILEET DJ JA JUTUN KUVITTAJA TAIKA MANNILA

VALLILAN ALUE "All eyez on Vallila. Minua kiinnostaa kaikki, mitä Vallila Underground Movement tekee.

Konepajan Brunossa taas on sellaista poikkikulttuurista juhla­kulttuuria, jota Helsinkiin kaivataan."

BUZZ

MENE VIERAIDEN IHMISTEN JUHLIIN Selaa Facebookissa muiden ainejärjestöjen tulevia tapahtumia ja väitä tarvittaessa paikan päällä, että joku kutsui sinut. Kutsujan nimi kannattaa bongata osallistujalistalta.

BILEET ODOTTAMATTOMISSA PAIKOISSA "Kaupoissa ja kahviloissa on yhä enemmän tapahtumia.

Esimerkiksi keskustaan avatussa muotikauppa TRE:ssä järjestetään myös keikkoja ja bileitä.

Veikkaan, että seuraavaksi biletetään museoissa!"

ASYLUM "Vaikka en olekaan elektronisen musiikin lahjakkain nauttija, Asylum-klubin takana oleva HCPSPIRIT-jengi järjestää aina kiinnostavia bileitä muun muassa Kaapelitehtaalla. He ovat verkostoituneet paljon myös ulkomaille."

D.R.E.A.M. -KLUBIT "Meidän D.R.E.A.M. -klubit Kuudennella linjalla on tietysti parhaita. Syksylle on suunnitteilla paljon jekkuja ja yllätysvieraita. Keskustassa on hautumassa myös yksi uusi, yllättävä klubi, josta lisää myöhemmin."

4X

TIETOKIRJA TAJUNNAN RÄJÄYTTÄMISEEN KOSMOLOGI JA KIRJAILIJA KARI ENQVIST

JANNA LEVIN: MUSTAN AUKON BLUES (URSA, 2016) ”Vetävästi kirjoitettu tarina gravitaatioaalloista niiden keksimisestä löytymiseen ja kaikista harhapoluista, joita siinä välissä kuljettiin. Erittäin ajankohtainen kirja, sillä löydös on todennäköisesti Nobelin arvoinen.”

EDWARD O. WILSON: MITÄ IHMISEN OLEMASSAOLO MERKITSEE (VIISAS ELÄMÄ, 2016) ”Wilson on sosiobiologian grand old man ja kaksinkertainen Pulitzer-voittaja, jonka pohdiskelevat populaarikirjat ovat aina erinomaista luettavaa.”

SEAN CARROLL: MAAILMANLOPUN HIUKKANEN (URSA, 2015) ”Carroll on arvostettu amerikkalaiskosmologi ja ahkera bloggaaja. Kirjassa kerrotaan vuonna 2012 löytyneen Higgsin hiukkasen metsästyksestä.”

KATHERINE FREESE: KOSMINEN COCKTAIL (TERRA COGNITA, 2015) ”Katie Freese on professori, joka tutkii pimeää ainetta.

Tämäkin kirja kertoo tästä tuntemattomasta aineesta, jota universumissa on kuusi kertaa kertaa enemmän kuin tavallista ainetta. Pimeää ainetta ei ole vielä havaittu suoraan, mutta sen vaikutus maailmankaikkeuden kehitykseen on mitattavissa.”

N Ä I N P I DÄT M U R TOVA R K A AT VA R PA I L L A A N OTA N I E M E S S Ä Laita vesisanko oven päälle. Kikka kastelee murtovarkaan kiusallisesti, ja hänet on helppo tunnistaa kampusalueella.

Valmista sähkötekniikan pajakurssilla räksyttävä robottihauva tai pyydä sellainen sähköteekkarikaverilta lukuvuodenalkajaislahjaksi. Kun robochihu rettelöi yksiössäsi, vorot eivät tohdi sisään.

Jätä suosikki animepornoklippisi päälle, kun lähdet kotoa. Varkaat eivät taatusti uskaltaudu lähellekään teekkarin pornoluolaa, ja bonuksena naapurisi luulevat, että sinulla on vientiä.

Kun lähdet illalla bailaamaan, tilaa Uber kaverisi ovelle. Näin puskan takana vaanivat vorot hyökkäävät ystäväsi kämppään omasi sijasta.

47 47 47

A A L LO N U U S I K A M P U S A LU E VÄ R E VA L M I S T U N E E 2 0 1 8 , J A M U U T T O O TA N I E M E E N H Ä Ä M Ö T TÄ Ä . K U N S E I N ÄT VA I H T U VAT, TA A K S E J Ä Ä V Ä Ä J Ä Ä M ÄT TÄ J O TA I N K O R K E A KO U LU J E N H E N G E S TÄ . A I N O KUVASI KUNNIAKIERROKSEN J O H Y L ÄT Y I S S Ä J A P I A N E N T I SIS SÄ PÄÄR AKENNUKSIS SA .

48 48 48

BUZZ

KU VASI HILL A KURKI

R.I .P

49 49 49

ART S

Ateneum 1848–1982 Arabia 1986–2017 Otaniemi 2017–

Fossiileja lattiassa.

50 50 50

Pauli Aalto-Setälä, toimitusjohtaja, ent. Nelosen päätoimittaja (ei koskaan valmistunut) Eero Aarnio, suunnittelija Umayya Abu-Hanna, journalisti ja Vihreiden poliitikko Aleksi Bardy, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja Elina Brotherus, kansainvälisesti tunnettu valokuvataiteilija Kaj Franck, suunnittelija Klaus Härö, elokuvaohjaaja Mikko Ijäs, kuvataiteilija ja taiteentutkija Yrjö Kukkapuro, suunnittelija Stefan Lindfors, suunnittelija Marita Liulia, kansainvälinen mediataiteilija Kiba Lumberg, kuvataiteilija ja Vasemmistoliiton poliitikko Susanna Majuri, valokuvataiteilija Kerttu Nurminen, lasitaiteilija Alex Rapp, taidemaalari Timo Sarpaneva, suunnittelija Jaakko Selin, tunnettu muotitoimittaja Sikke Sumari, ravintoloitsija ja tv-persoona (mm. Kokkisota-ohjelman juontaja) Ilkka Suppanen, suunnittelija Katja Tukiainen, sarjakuvataiteilija Tapio Wirkkala, suunnittelija Yrjö Sotamaa, professori, kansainvälinen designasiantuntija Harri Koskinen, suunnittelija Ilmari Tapiovaara, sisustusarkkitehti Paola Suhonen, muotitaiteilija

Arabian luokkahuoneet tyhjenevät.

51 51 51

CONCORDIA RE S PARVAE CRE SCUNT, DI SCORDIA MA XIMAE DIL ABUNTUR!

B IZ

Golden Fatboy on top of a silver Fatboy

52 52 52

BUZZ

Fabianinkatu 26 1911–1950 Runeberinkatu 1950–2017 Otaniemi 2017–

UNIVE RSITAS O ECONOMICA H E LSINGI E N SI S

Kauppakorkeakoulun entisen päärakennuksen edessä komeilevan patsaan nimi on Liikevoitto.

53 53 53

Paljonkohan tämä Tynell maksaisi?

CH E M E LEC E NG SCI

Litoniuksen talo 1848–1877 Hietalahdentori 1877–1966 Otaniemi 1955–

Alvar Aalto valmistui TKK:lta vuonna 1921 ja on suunnitellut monia Otaniemen rakennuksia.

Nykyisin Hietalahdentorin reunalla komeilevassa uusrenessanssityylisessä linnassa toimii Metropolian ammattikorkeakoulu.

54 54 54

BUZZ

Observatorio ei ole en채채 toiminnassa, p채채tti vartija.

L ABOR ET SCI E NTIA

55 55 55

Do you have an open mind and passion for new innovations?

Want to present your ideas on stage at Slush and win 10 000 €?

Accenture Digital Innovation Challenge 2016 – ADIC16 – is here!

Be part of the action and become an innovator.

Check out accenture.fi/ADIC16 for more information and apply now!

56 56 56

BUZZ

KO LU MN I

BYE

Vilppi eli hy vä tieteellinen käy täntö

Jokainen meistä on syyllistynyt akateemiseen vilppiin tai ainakin tietää jonkun vilpillisen. Onko se edes ongelma?

Kello on 23:45 synkkänä syysyönä. Kalman väreissä hehkuvalta näytöltä tuijottaa masentavan kurssin lopputyö. Teksti on viimeistelemättä, deadlineen on 10 minuuttia. Hyviä lainauksia löytyy helposti. Lainaus sieltä, toinen tuolta. Ja sitten se tapahtuu: sanan ehkä tilalle lipsahtaakin joten. Tulosten kohdalla viimeinen löydös jää mainitsematta. Eihän sitä kuitenkaan kukaan niin tarkasti lue. Eikä tätä kukaan oikeasti julkaise. Ja ei tällä nyt loppujen lopuksi ole niin paljon väliä. Kaiken lisäksi koko työ on vain yksi osa kurssin arvosanaa.

Periaatteessa jokainen opiskelija on koulutettu tunnistamaan, missä menee hyväksyttävä raja. Mikä on ok, ja milloin akateemisen maailman Belsebub – plagiointi ja tutkimusvilppi – on koskettanut tutkimuspaperia likaisilla sormillaan.

Raja on kuitenkin häilyvä ja henkilökohtainen. Rima saattaa laskea esimerkiksi silloin, kun istuu pikkutunneilla unenpuutteessa ruudun äärellä ja deadline ahdistaa. Jos kerran aiemmin tehty pieni kaunistelu ei poikinut ongelmia, miksi seuraavakaan poikisi? Tai sitä seuraava? Yhtäkkiä vilpille ei näy loppua.

Näin kävi näyttävästi myös Teknologian tutkimuskeskus VTT:n suojissa, jossa muuan Matej Orešič työskenteli tutkimusprofessorina vuosina 2003–2013. VTT kertoi ensin julkisesti, että Orešič oli hairahtanut pienteen tulosten valikointiin muutamassa tutkimuksessa, mutta lopulta tapaus paljastui pitkäaikaiseksi systemaattiseksi vääristelyksi ja tutkimustulosten pimittämiseksi. Datan analysointi ei aina ollut luotettavaa, eikä "case study" ollut edustava näyte. Vaikka osa tutkimuksesta oli ansioitunutta, merkittävimmät löydökset olivat pääsääntöisesti vilpillisiä. Osittain sumutuksen ansiosta VTT:n metabolomiikkaryhmä oli kuitenkin saanut Suomen Akatemialta, EU:lta, Tekesiltä, useilta eri säätiöiltä sekä VTT:ltä yhteensä noin 20 miljoonaa euroa tutkimusrahaa kymmenen vuoden aikana.

Mitäpä siitä, että Orešičin alaisilla oli epäily

diabetestutkimuksen tulosten vilpillisyydestä. Kauniilla tuloksilla kun sai hyvää akateemista näkyvyyttä, mainetta ja tuntuvaa rahoitusta. Samalla metabolomiikkaryhmän rahoitus oli kuitenkin poissa muusta, hyvästä tutkimuksesta, ja VTT:n tapauksessa myös verorahoista.

Ennen kaikkea tutkimusvilppi heikentää luottamusta tutkitun tiedon luotettavuutteen. Samalla se asettaa akateemisen valvonnan laitoksessa kyseenalaiseen valoon. Tässä tapauksessa erityisen ongelmallista on VTT:n kattava yhteistyö muiden organisaatioiden, kuten Aalto-yliopiston, kanssa. Kun yliopiston julkaisuista noin viisi prosenttia on yhteisjulkaisuja VTT:n kanssa, ongelma on yhteinen.

Silti mietin, onko tieteellisellä vilpillä oikeastaan merkitystä muussa kuin merkittävässä tutkimuksessa. Kun vääntää lopputyöskeidaa, pienehkö luettavuuden lisääminen lauseita siistimällä vain tekee lukukokemuksesta miellyttävämmän, kun loputtomat sulut ja anekdootit vähenevät. Ja toisaalta – onko vilppi sittenkään niin suuren luokan ongelma, kuin voisi olettaa? Tutkimuseettisen neuvottelukunnan selvittäviksi tulee vuosittain parisenkymmentä hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyä. Ottaen huomioon tieteellisen tutkimuksen määrän, Suomessa on joko äärimmäisen rehellistä tutkimista, tai vaihtoehtoisesti pientä kaunistelua epärelevanteissa tutkimustöissä tehdään ilman sen suurempia ongelmia. Jos näin on, on entistä vahvemmin paikallaan kysyä, miksi tutkia edes lopputyössä jotain, millä ei ole mitään merkitystä?

Pohdin myös, onko kohtuutonta vaatia, että akateeminen yksilö pystyy tunnistamaan ajattelustaan yksiselitteisesti, mikä on hänen omaa alkuperäistä tuotantoaan ja mikä muualta kuultua. Ihminen on perusluonteeltaan matkiva apina, joka koko elämänsä ajan poimii palasia maailmankuvaansa ympäristöstään ja kokemastaan ja oppii sen mukaisesti. Tuntuu perverssiltä, ettei näin tapahtuisi väistämättä myös kirjoituksissa. Kuten tässä kolumnissa, josta noin 25 prosenttia on suoraa lainausta.

Kirjoittaja Esa-Pekka Mattila on n:nnen vuoden kauppatieteiden opiskelija, joka turhautuu kaukolentoihin ja läsnäolopakkoihin.

57 57 57

L Ä N S I M E T RO C R AW L Ei loikattu länsimetron k y y tiin elokuussa. Lari Koponen kiersi heinäkuun lopussa tutkimassa pysäkki pysäkiltä, missä vaiheessa kohumetron rake nn u s t y ö t o li v a t . To d e lli s u u s n ä y t ti to i s e l ta kuin lehdistötiedotteissa.

KIRJOITTI JA KUVASI LARI KOPONEN

EILEN

58 58 58

Jos haluaa ymmärtää tulevaisuutta, pitää ensin katsoa menneeseen. Luokaamme siis aluksi katsaus länsimetron dramaattiseen historiaan: Metron laajentamisesta länteen on puhuttu siitä lähtien, kun nykyinen metrolinja valmistui 1980-luvun alkupuolella. Näistä puheista siirryttiin tekoihin aloittamalla rakennus­ suunnittelu vuonna 2009, eli suurin piirtein samaan aikaan kuin Olkiluodon 3 -ydinvoimalan piti alkuperäisen aikataulun mukaan valmistua. Tavoitteena oli, että uusi automaattimetro aloittaisi loppuvuodesta 2013. Kuten hyvin tiedetään, molemmat suurhankkeet ovat yhä kesken.

Ensimmäinen todellinen haaste länsimetron kanssa koettiin ennen kuin rakentamista voitiin edes aloittaa. Metron kaavasta tehdyt valitukset lykkäsivät rakentamisen aloitusta, joten metroa rakentamaan perustettu Länsimetro Oy arvioi kesäkuussa 2009, että metro valmistuu vasta syksyllä 2014.

Lopulta rakennustyöt päästiin aloittamaan marraskuussa 2009.

Metrolinjan louhinta puolestaan alkoi torstaina 28.1.2010 kello 12.30 Ruoholahdesta ja valmistui reilun neljän vuoden jälkeen torstaina 27.2.2014. Tällä välin tulevan metrolinjan varrella Otaniemessä ehdittiin tottua kolmeen päivittäiseen räjähdykseen aina aamulla, päivällä ja illalla. Jokainen paukku pidensi metrotunnelia kahdeksalla metrillä.

Puolen vuoden rakennustöiden jälkeen toukokuussa 2010 ilmoitettiin, että metron valmistuminen viivästyisi vuoden 2015 loppuun kaavavalitusten takia. Tästä aikataulusta pidettiin kiinni aina alkuvuoteen 2014 saakka, kunnes metron ilmoitettiin viivästyvän syksyyn 2016. Heti ilmoitusta seuranneena päivänä metron automatisoinnista vastaavan Siemensin liiketoiminta­ johtaja Juha Lehtonen kommentoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että aikataulu on kunnianhimoinen.

Tämä haastattelu enteili tulevaa. Tilaaja ja toimittajat eivät uskoneet samaan aikatauluun, josta saattoi jo tuolloin vuonna 2014 nähdä rivien välistä, että sen taustalla oli Espoon bussien liikennöintisopimusten uusiminen 15.8.2016 (HSL joukkoliikennejohtaja Tero Anttila, HS 11.2.2014). Metron automatisoinnin kustannuksia ja aikataulua koskevat riidat nousivat

BYE

otsikoihin loppuvuodesta 2014, kun automatisointia ensin lykättiin alku­vuoteen 2017 (HS 6.11.2014) ja kun kuukautta myöhemmin päätettiin lopulta kokonaan perua koko automatisointi (HS 16.12.2014). Vuoden 2014 lopussa Länsimetro Oy kuitenkin tähdensi, ettei tämä kiista tulisi vaikuttamaan metron valmistumiseen. Metrorata olisi valmiina tammikuussa 2016, ja metro avattaisiin liikenteelle elokuussa 2016.

Ensimmäiset merkit siitä, että metron rakennustyöt eivät ole aikataulussa, olivat havaittavissa loppuvuodesta 2015.

Vielä saman vuoden kesällä kerrottiin, että metron kiskojen asentaminen etenee hyvin ja että ne ovat valmiita syksyllä.

Todellisuudessa viimeiset kiskot asennettiin vasta joulukuussa 2015. Tämän ei kuitenkaan annettu häiritä maanantaina 7.3.2016 alkanutta mainoskampanjaa terästettynä sloganeilla: "Seitsemän vuoden urakka valmistuu elokuussa – metrolla Espooseen 15.8." sekä "Loikkaa kyytiin elokuussa".

Perjantaina 10.6.2016 tulevan länsimetron mainoskampanja oli täydessä vauhdissa ja mediassa oli juuri esitelty Espoon uudet liityntäbussilinjat, kun täysin yllättäen länsimetron valmistuminen lykkääntyi tuntemattoman aikamääreen verran: "Länsimetron hallitus sai tänään 10.6. tiedon, että länsimetron liikennettä ei voida käynnistää 15.8.2016.

Matkustajaturvallisuuteen liittyvien taloteknisten järjestelmien testausten viivästyminen lykkää metroliikenteen aloitusta", ­lansimetro.fi uutisoi.

Tiedotteessa puhuttiin siitä, kuinka metron turva­ järjestelmien testausta ei ollut vielä päästy aloittamaan. Tieto tuli täysin yllätyksenä myös Espoon kaupunginhallitukselle, ja kun media yritti ottaa selvää siitä, miksi näin pääsi käymään, Länsimetro Oy:n hallitus kieltäytyi julkaisemasta kokouspöytäkirjojaan (8.7.2016, SK 27/2016). Pian ilmeni, ettei kyse ollut turvajärjestelmien testien viivästymisestä, kuten tiedotteessa todettiin. Syy ei ollut edes järjestelmien yhteensovittamisen viiveessä, jonka Länsimetro Oy oli aiemmin nimennyt syntipukiksi, vaan metrolinja ei yksinkertaisesti ollut valmis vielä heinäkuun lopussa (29.7.-16, SK 30/2016). Viimeisimmän tiedon mukaan metro on valmis koeliikennettä varten tammikuussa 2017.

TÄ N Ä Ä N Ainon avustaja Lari Koponen kiersi 26–27.7. jokaisella uudella metroasemalla tutkimassa, missä vaiheessa rakennustyöt ovat. Näin kierros eteni: Lauttasaari. Aloitan retken suunnistamalla kohti Lauttasaaren metroasemaa. Opaste metrolle ohjasi ennen kohti Ruoholahtea, mutta nyt se on siirretty osoittamaan kohti Lauttasaaren keskustaa. Päätän noudattaa opastetta.

Matkalla ensimmäiselle uudelle metroasemalle kohtaan entisen metrotunnelityömaan, joka on sulavasti kokenut viher-, vai pitäisikö sanoa sinipesun. Työmaa-aita on maalattu siniseksi, ja YIT rakentaa paikalle kerrostaloa. Hieman myöhemmin löydän toisen työmaa-aidan takaa piilosta metroaseman itäisen sisäänkäynnin, jota ympäröivät rakennustähteet ja -materiaalit. Ainoastaan työmaa-aidan teksti paljastaa, että olen tullut metroasemalle. Mitään maanpäällistä merkkiä siitä, että kyseessä on metroasema, ei ole vielä rakennettu. Talon kulmaan rakennetusta asemasta voisi hyvin kävellä ohi huomaamatta sitä.

Toisin kuin Lauttasaaren metroaseman itäinen sisäänkäynti, läntinen sisäänkäynti on oma rakennuksensa.

Rakennusta ympäröivät vielä rakennustelineet, kaivinkone ja työmiehet. Metroaseman työmaakyltistä näkee selvästi, miten sen alaosan teksti "Työ valmistuu 2015" on muutettu mustalla tussilla muotoon "-6".

Koivusaari. Lauttasaaren länsipäässä sijaitseva Koivusaaren metroasema sen sijaan näyttää ulkoisesti valmiilta. Aseman vieressä on kuitenkin tyhjäkäynnillä iso trukki, joka on juuri tuonut paikalle kolme isokokoista metalliesinettä. Tajuan samassa, että kyseessä ovat surullisen kuuluisat puuttuvat savunpoistoluukut, jotka Helsingin Sanomat mainitsi kesäkuussa yhdeksi syyksi projektin viivästymiseen (HS 17.6.– 16). Nyt luukkuja ollaan vihdoin viemässä alas asennettavaksi.

Keilaniemi. Keilaniemessä uusi metroasemarakennus näyttää ulkoisesti valmiilta, mutta kaikki metroasemalle kuuluva sisäkalustus näyttää puuttuvan. Ihmettelen tosin, miten asemalle on tarkoitus päästä esimerkiksi Otsolahden suunnasta, kun Kehä I -työmaa on poistanut alikulkutunnelin, joka aiemmin sijaitsi aseman kohdalla.

Aalto-yliopisto. Lehtitietojen mukaan Aallon metroasema valmistui uusista asemista ensimmäisenä, joten odotan näkeväni Otaniemessä ensimmäisen valmiin metro­aseman.

En joudu pettymään, jos ei lasketa sitä, että aseman toisen uloskäynnin kaikki ovet johtavat suoraan Väreen työmaakuoppaan. Kyseessä on siis valmis asema, jolle ei voi päästä

sisään. Mitähän seuraavaksi?

Matkalla Tapiolaan luen kyltistä metrotunnelin suulta, että Otaniemen metroaseman huoltotunnelin liikenne on ollut kokonaan poikki 23.5.–12.6. Itse huoltotunnelin ammottava suuaukko odottaa kutsuvasti rampin päädyssä, ilman ovia tai edes ovenkarmeja. En kuitenkaan kehtaa mennä sisään ilman lupaa ja tyydyn havainnoimaan tunnelia pihan puolelta.

Tapiola. Tapiolassa, noin 500 metriä kotioveltani, en aluksi meinaa löytää koko asemaa, ja joudun toisen kerran matkan aikana turvautumaan länsimetron asemakarttaan. Lopulta löydän kaksi aseman sisäänkäyntiä, joista toiselle vievät portaat johtavat vielä yläpäästään ei-mihinkään, eikä sitä toistakaan voi valmiiksi kuvailla: täysinäisiä eristepaketteja ja rakennus­ telineet vanerilattian päällä. Tapiolan värimaailmaan oranssia paremmin sopiva harmaa M-kirjain on ironisesti teipattu peittoon oranssilla teipillä.

Urheilupuisto. Joutsenpuiston katutyömaa, valmista joulukuussa 2016. Korjaan – Urheilupuiston metroasematyömaa, valmista tammikuussa 2017! Löydän Urheilupuiston metroaseman keskeltä suurta tietyömaata, joka estää lähestymästä asemaa mistään suunnasta. Joudun siis tyytymään kaukaa tehtyihin havaintoihin, joiden mukaan asemarakennuksen kattoa ympäröivät vielä tilapäiset työmaakaiteet ja asemarakennuksen pihaa ei ole vielä valettu.

Niittykumpu. Mene Matinkylään, mene suoraan Matinkylään kulkematta Niittykummun kautta. Huolimatta siitä, että olen selvittänyt kaikkien asemien sisäänkäyntien sijainnit etukäteen, onnistun kävelemään ohi Niittykummun metro­ asemasta alle 20 metrin päästä sen pääsisäänkäynnistä.

Kierrän ylimääräisen sakkokierroksen asemaa ympäröivien työmaiden ympäri, kunnes viimein hahmotan, missä sisäänkäynti sijaitsee. Kävelen asemalle ajoradan vartta, koska sinne ei johda jalkakäytävää, ja yritän näyttää siltä, että minulla on lupa kävellä juuri tästä kohtaa. Kohtaan miehiä metron­ oransseissa huomioliiveissä katselemassa piirustuksia. He eivät kiinnitä huomiotaan minuun, joten jatkan matkaani kohti sisäänkäyntiä.

Epäusko täyttää mielen: Hommahan on aivan vaiheessa. Ei täällä ole mitään metroasemaa.

Matinkylä. Lopuksi käyn vielä tarkistamassa, miltä Matinkylän metroasema näyttää. Koska se sijaitsee Ison Omenan kauppakeskuksen uudessa osassa, joka valmistuu elokuussa, en kuitenkaan pysty tekemään siitä suoria havaintoja.

Saa nähdä, voiko niitä tehdä vielä tammikuussakaan.

59 59 59

KY SY N JO S VA STA AT

60 60 60

2-vuotissynttärit tulee syksyllä mediataidetta ja teknoo ja beer stay tuned fb.com/viiksimaisteri ja ig/@villeveikkotapani BYE

ULLA DONNER

CO MI C

61 61 61

KY SY N JO S VA STA AT

M I T E N B R E X I T VA I K U T TA A OPISKELIJALIIKKUVUUTEEN, K ANSAINVÄLISEN LIIKKUVUUD E N JA Y H T E I S T YÖ N K E S K U KS E N C I M O N VA S TA AVA A S I A N T U N TIJA ANNI KALLIO? "Britannia on hyvin suosittu opiskelijavaihdon kohdemaa. Lukuvuonna 2014–15 Suomesta lähti Britanniaan Erasmus+ -opiskelijavaihtoon 477 korkeakouluopiskelijaa, eli se oli Saksan jälkeen toiseksi suosituin Erasmus+ -kohdemaa. Erasmus+ -harjoitteluun Britanniaan lähti puolestaan 161 opiskelijaa, eli maa oli kolmanneksi suosituin Espanjan ja Saksan jälkeen.

Jos Britannia jäisi neuvotteluissa kokonaan Erasmus+ -ohjelman ulko­ puolelle, laskisi sekä vaihto-opiskelijoiden että harjoittelijoiden määrä hyvin todennäköisesti, koska opiskelijat eivät enää saisi EU-apurahoja vaihtojaan varten. Myöskään nykyiset korkeakoulujen väliset Erasmus+ -sopimukset eivät välttämättä jatkuisi pelkältä kahdenväliseltä pohjalta.

Kansanäänestys ei kuitenkaan vaikuta käynnissä oleviin Erasmus+ -ohjelman hankkeisiin, ja myös uusia hankkeita voidaan valmistella normaalisti tämän vuoden ja vuoden 2017 hakukierroksille. Tämän jälkeen Britannian jatko

-30

EL ÄM ÄN KO UL U

% 1.

2.

3.

4.

62 62 62

BYE

Palstalla toimitus jakaa viisauxia, joita ei opi Aallossa.

ULKOMAILL A OPIT TUA

OPISKELIJAKORTILLA SYYSKUUN AJAN

ÄÄ A TEKEVÄT HYV K T O J , A IT O R A – TAV SECOND HAND A.FI LÄSI WWW. FID Ä M Y Y M IN H KATSO LÄ

Erasmus+ -ohjelmassa riippuu siitä, mitä britit ja komissio sopivat neuvotteluissaan. Toivottavaa olisi, että Britannia voisi jatkossa osallistua Erasmus+ -ohjelmaan samaan tapaan kuin EFTA-maat nykyisin, eli niin, että se maksaisi osallistumisestaan vuosittaisen maksuosuuden ohjelmabudjettiin. Tämä mahdollistaisi osallistumisen ohjelman rahoittamaan toimintaan samaan tapaan kuin muutkin ohjelmamaat.

Olisi varmasti iso tappio niin oppilaitoksille kuin yksittäisille opiskelijoille, opettajille ja korkeakoulun henkilöstölle sekä laajemmin koko eurooppalaiselle korkeakouluyhteisölle, jos Britannian osallistuminen ohjelmaan loppuisi."

Joskus poliisi saattaa syyttää sinua pikkurikkeestä, esimerkiksi julkisesta kuseskelemisesta, ulkomaan hämyisillä kaduilla ja vaatia sakkoja käteisellä. Älä raota lompsaasi, vaan pyydä, että poliisisedät keskustelevat laskun toimittamisesta Suomen Ulkoministeriön 24h-linjan puhelinneuvojan kanssa – ethän suostu hämäräperäiseen käteismaksuun. Poliisi lipeää paikalta, ennen kuin ehdit "oikeusvaltiota" sanoa.

Opettele puhumaan natiivitason ranskaa ennen kuin menet Ranskaan. Älä luota apinoihin, äläkä heidän sukulaisiinsa.

Toisaalta, jos haluat kerryttää kokemuspankkia, luota jokaiseen.

TU KIO PE

Tietotekniikan opiskelija kertoo: näin vältät tietoturvaongelmat

Varmuuskopioi.

Varmuuskopioiden puute on yleisin tietoturva-asia, jonka tietokoneen käyttäjä mokaa.

"Periaatteessa varmuuskopioita pitäisi säilyttää niin, että ne olisivat turvassa, vaikka talo palaisi. Käytännössä tiedostojen kopioiminen ulkoiselle kovalevylle tai pilvipalveluun ajaa asian."

KIRJOITTI STELLA KALLIONPÄÄ

KUVASI HILLA KURKI

Harjoita salasanataidetta.

Hyvässä salasanassa on vähintään neljätoista merkkiä, isoja ja pieniä kirjaimia ja erikoismerkkejä. Helppoihin ratkaisuihin ei saa haksahtaa: "salasana" on surkea salasana, eikä "1234" salasanan perässä tee siitä turvallisempaa.

Mutta miten sanahirviöt muistaa? Nurmi vinkkaa: "Keksi 5–8 sanan lause, jonka muistat helposti. Tavoittele omaperäisyyttä: ei ‘minärakastansinua’ vaan ‘pyöräilensiskonkanssasunnuntaisin’. Muokkaa lausetta: käytä isoja ja pieniä kirjaimia, vaihda kirjaimia numeroiksi ja tee kirjoitusvirheitä."

Ulkoista muistaminen.

Kun sosiaaliset mediat, verkkokaupat ja pari sähköposti­ osoitetta lasketaan yhteen, moderni tietokoneenkäyttäjä joutuu lujille muistaakseen kaikkien palveluiden salasanat.

Nurmi käyttää salasananhallintaohjelmaa, joka säilöö ja muodostaa satunnaiset 32-merkkisetsalasanat. Kaikkien palveluiden salasanat ovat yhden pääsalasanan takana. Sen käyttäjä luo ja muistaa itse.

"Salasananhallintaohjelmien tarjoajia riittää. Kannattaa käyttää suosituimpia, koska niitä on yritetty murtaa eniten."

Tunnistaudu kaksivaiheisesti.

Kaksivaiheinen tunnistus tarkoittaa sitä, että salasanan syöttämisen jälkeen palveluntarjoaja lähettää puhelimeen vahvistuskoodin, joka pitää syöttää palveluun ennen sisäänpääsyä.

"Jos kirjautuu sähköpostiin uudelta tietokoneelta, kannattaa

Henri Nurmi paljastaa, onko hysteeristä teipata tietokoneen kamera tai kieltäytyä tunkemasta kaverin muistitikkua omaan koneeseen.

käyttää kaksivaiheista tunnistusta. Sähköposti on kriittisempi palvelu kuin moni tajuakaan: sinnehän lähetetään useimpien palveluiden uusi salasana, jos vanha on unohtunut."

Varo Wi-Fi:ä.

Suojaamattomissa Wi-Fi-verkoissa esimerkiksi kauppakeskuksissa kannattaa vierailla vain sivuilla, joihin luottaa.

Perussääntö on se, että suojatuilla nettisivuilla näkyy lukon kuva tai vihreä väri osoiterivin alussa, ja osoite alkaa "https://".

"Suosittelen silti jakamaan netin mieluummin omasta kännykästä kuin käyttämään salasanasuojaamatonta wifiä."

Teippaa kamera.

Sarjoissa ihmisiä vakoillaan tietokoneen kameran kautta, ja Facebookiakin on epäilty mikrofonien kuuntelemisesta.

Kannattaako etukamera teipata piiloon tai varoa sanojaan koneen läheisyydessä?

"Ei salakuvaus ole pelkkää foliohattupropagandaa.

Suomessakin on tapauksia, joissa käyttäjiä on vakoiltu. Se saattaa tapahtua ilman, että käyttäjä itse mokaa, kun joku löytää selaimesta haavoittuvuuden ja istuttaa luotettavalle sivustolle haittaohjelman. Yleensä taustalla on rahanarvoinen motiivi, esimerkiksi liikesalaisuudet."

Epäile kaikkea ja kaikkia.

Onko hysteeristä kieltäytyä laittamasta kaverin antamaa USBtikkua omaan koneeseen?

"Jos sinua vastaan olisi syy tehdä tietoturvahyökkäys, pitää miettiä, voiko USB-tikkuja laittaa kiinni. Kaverin antaman tikussa tuskin on mitään vikana. Joku oli Yhdysvalloissa ripotellut 300 USB-tikkua ympäri kampusaluetta ja seurannut, mitä niille tapahtui. Puolet lyötiin koneisiin kiinni."

Vaikka kuinka varautuisi, verkossa on riskinsä.

"Täysin tietoturvallinen ihminen käyttäisi vain kynää, paperia ja kassaholvia."

63 63 63

ES SE E

HUP PAR IP IIR IEN VAR JO P UOLI Slushissa juhlitulla kasinoyrittäjyydellä ei pelasteta taloutta tai maailmaa, kirjoittaa Juho Rautiainen.

Otetaan uskonnollinen messu, jossa kielilläpuhuminen korvataan bisnesjargonilla. Lisätään tuotanto, jossa paistaa kykyjenetsintäkilpailujen teennäinen mahtailevuus. Saadaan yhtälö, joka tunnetaan kasvuyrittäjyystapahtuma Slushina. Vaikka messun pöhinä onkin itsessään jokseenkin harmitonta, on arveluttavaa, että valtionjohtommekin on lähtenyt hehkutukseen mukaan.

Hyviä yrityksiä tulee tietenkin tukea, mutta Slushissa ei sellaisia juuri ole.

Yhteiskunnalle hyvä yritys tekee kolmea asiaa: työllistää, maksaa veroja ja ratkaisee ihmisten ongelmia. Ne yritykset, jotka saavat Slushin saarnamiesten siunauksen, eivät ole hyviä millään näistä mittareista.

Slushissa lupaukset maailmaa mullistavista innovaatioista ovat suuria, mutta hehkutetut tuotteet tapaavat olla toinen toistensa kopiota tyhjänpäiväisistä mobiilipeleistä tai applikaatioita, joilla voi tilata hampurilaisen kotiin.

Työllisyyden osalta huppari­ piireissä heitetään korkeimmat ylä­ femmat niille yrittäjille, jotka ovat onnistuneet hyperbolisen hehkutuksen avulla kasvattamaan kojunsa markkina-­ arvon korkeimmaksi niin, että työllistävät samalla mahdollisimman vähän ihmisiä.

Toimivan liiketoiminnan rakentamisen sijaan nämä yritykset tavoittelevat helppoa ja nopeaa "exittiä" – sellaista kuin esimerkiksi Instagramilla.

Parikymmentä ihmistä työllistänyt ja tulosta tekemätön Instagram myytiin miljardilla Facebookille. Lottovoitosta on iloa vain voittajille, ei juuri muille.

Paitsi verottajalle. Ehkä.

Supercell herätti hiljattain ihastusta ja maailmanlaajuisen u ­ utismyrskyn maksettuaan kymmenien miljoonien veronsa Suomeen. Tästä on toki syytä innostua näinä taloudellisina aikoina, mutta voitaisiinko myös vähän huolestua? Tilanteen täytyy olla huono, jos yritys ylittää kansainvälisen

64 64 64

BUZZ BYE

uutiskynnyksen tekemällä sen, mitä sen kuuluukin tehdä, eli yksinkertaisesti olemalla kusematta silmään sitä valtiota, joka sen menestyksen on mahdollistanut. Päinvastaiset tarinat ovat lohduttoman yleisiä. Kun korkeaan markkina-arvoon puhkuttu ja pöhisty yritys myydään, omistajien huppuja ovat kiskomassa himokkaat porsaanreikien nylkyttäjät, jotka varmistavat, että myyntivoitot saadaan verosuunniteltua palmun alle turvaan, ennen kuin verenhimoinen verokarhu ehtii viattomien tulojen kimppuun.

Hupparipiireissä on laajemminkin tapana nähdä valtion ja työmarkkina­ järjestöjen kaltaiset tahot menneen maailman reliikkeinä. Ihannekuvien Uber-maailmassa hyvää pöhinä­ meininkiä ei pilata vastuulla, välittämällä työntekijöiden hyvinvoinnista tai muulla sellaisella, joka ei kuulu lean-mallin mukaiseen, karsittuun liiketoimintalogiikkaan. Halutaan, että valtioiden kaltaiset jäykät ja tylsät tahot jättäytyvät leikistä pois, kun tehdään edistyksellistä ja disruptiivista innovointia. Harvassa ovat kuitenkin ne mobiiliapplikaatioyritykset, jotka eivät lepää valtioiden ja tiedeyhteisöjen tekemien keksintöjen, kuten tietokoneiden, internetin, GPS:n tai sähkön turvallisessa sylissä. Ihmiskunnan merkittävimmät edistysaskeleet on otettu harmaat puvut, ei hupparit, päällä.

Startup-kulttuuria ruokkii ylivertai­ suusharhan lisäksi epärealistinen usko onnistumisen mahdollisuuksiin.

Vaikka minun tai sinun kohoaminen seuraavaksi miljardöörivisionääri­ guruksi ei olekaan juuri sen todennäköisempää, kuin rengin oli nousta aatelistoon, tällainen nousu tuntuu varsin mahdolliselta vaihtoehdolta. Monet startup-maailman patologiset optimistit ovat saturoineet mielensä pärjäämiskirjallisuuden tarinoilla, jotka tuntuvat julistavan, että kuka vain voi menestyä isosti. Ei tarvitse kuin tehdä töitä väsymättömällä uskolla itseensä ja viis veisata niiden puheista, jotka yrittävät kylvää meihin epäilyksen siementä, ja paikka voi aueta kenelle tahansa.

Mutta epäonnistumisen tie käy

Juho Rautiainen on teoreettisen filosofian, sosiaalipsykologian, johtamisen ja taloustieteen opiskelija, joka pitää yltiöpositiivista ajattelua ja unelmointia arveluttavana toimintana.

tismalleen samaa polkua pitkin. Suurin osa startup-pöhisijöistä, kuten meistä kaikista muistakin, päätyy lopulta kapakan pöytään sammaltamaan elämäntarinaansa nuorille ja innokkaille sieluille, jotka eivät luonnollisesti kuuntele, sillä he eivät tietenkään tee samoja virheitä. Hehän ovat lukeneet viimeisimmän visionäärin elämä­ kerran, jossa menestyksen pohjaksi ei tarvittu kuin autotalli ja kesken jätetty koulu.

Jos epäonnistujatkin kirjoittaisivat elämäkertoja, saattaisi todellisuus avautua eteemme hieman nykyistä arvaamattomampana ja kaoottisempana. Voisiko olla niin, ettei Rovion menestyksen takana olekaan mitään suurta salaisuutta tai ylivertaista bisnesälyä? Voisiko olla niin, että maailmalla on lukemattomia pelialan yrityksiä, joilla on aivan yhtä hyvät organisaatiot ja tuotteet, eikä kukaan oikeastaan osaa sanoa, miksi juuri vihaiset linnut ovat valloittaneet maailman? On vaikea myöntää, ettemme ole niinkään järkeviä vaan ennemminkin järkeistäviä olentoja.

Totuus onnistumisen mahdollisuudesta on kuitenkin se, että noin yhdeksän kymmenestä startupista kuopataan ensimmäisen muutaman vuoden aikana, joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 99 prosenttia. Taivaalliset enkelisijoittajat toki tietävät tämän ja pyrkivät järkevällä hajauttamisella varmistamaan, että heidän salkussaan hautuu tuo harvinainen kultamunia suoltava hanhi. Niinpä sijoittajan kannalta sillä ei ole merkitystä, että kaikki muut epäonnistuvat.

Viimeisimpään finanssikriisiin meidät ajoi menettely, jossa lainoja myönnettiin myös niille, joilla ei ollut todellista takaisinmaksukykyä. Tätä kutsutaan nimellä "predatory lending" – saalislainoitus, jos sallitte.

Enkelisijoittajien toiminta on keskeisiltä osiltaan juuri tällaista: uhkapeliä yrittäjien kustannuksella. Nämä sijoittajat ovat se talo, joka aina voittaa, kun yhdeksän kymmenestä yrittäjästä jää yritysrulettipöytään nuolemaan näppejään.

Hupparipiireissä on kyllä tapana glorifioida epäonnistumista, mutta ollaanpa rehellisiä: Ihminen, joka on laittanut kaiken aikansa, energiansa, rahansa, ihmissuhteensa ja kunniansa yrityksen pyörittämiseen parin vuoden ajan, tuskin repii kuplajuomapullon korkkia auki, kun konkurssihakemus on jätetty. Silikonilaakson luvatusta maasta onkin saatu kuulla traagisia tarinoita niistä, jotka epäonnistuttuaan poksauttivat skumppapullon sijaan luodin päähänsä. Yrityksen konkurssi voi olla opettavaista, mutta pienelle ihmiselle se voi aiheuttaa suunnatonta surua ja ahdistusta. Yltiöoptimistinen kulttuuri tuottaa pahimmillaan epäonnistujalle huonoa omatuntoa omasta ahdistuksesta.

Konkurssihan pitäisi voida ottaa avosylin vastaan ja jatkaa entistä kovemmalla energialla eteenpäin.

Negatiivinen asenteeni ei tietenkään ulotu kaikkiin kasvuyrittäjiin. Toki on olemassa lukemattomia rohkeita ja järkeviä startup-yrittäjiä, jotka pyrkivät pitkäjänteisellä työllä rakentamaan toimivaa liiketoimintaa hyödyllisten ja mielenkiintoisten tuotteiden varaan. Vielä enemmän kuitenkin on ihmisiä, jotka ovat imeneet itseensä startup-kulttuurin saarnamiesten motivaatiopornoa ja luottavat siihen, että hekin voivat perustaa yrityksen jonkin tyhjänpäiväisen mobiili­applikaation varaan ja kuitata parissa vuodessa muutaman sata miljoonaa ­pelikassaansa.

Slushissa jälkimmäisillä on ehdoton yliedustus.

Jokaiselle, joka on tutustunut Suomen talouden tilanteeseen, lienee selvää, että ainoa tie ulos tästä suonsilmäkkeestä on kasvattaa työn tuottavuutta lisäämällä työn arvonlisää. Työntekijät on siis parempi laittaa tekemään ohjelmakoodia kuin selluloosaa. Teknologiayritykset ovat toki merkittävä osa tätä yhtälöä, ja nuoria on hyvä kannustaa yrittäjyyteen, mutta Slushin edustamalla kasinoyrittäjyydellä taloudessa ei saada aikaan rakenteellista muutosta. Hyviä yrityksiä täytyy tukea, mutta globaalista taloudesta pikavoittoja hakevat pelurit pitchailkoot Slushissa keskenään. Tähän rulettipöytään ei valtion pidä istua.

65 65 65

MI EH ISTÖ

Palstalla miehistö jakaa vinkit fukseille.

PAULIINA SUOMINEN on Ainon päätoimittaja, joka katuu eniten elämässään sitä, ettei lähtenyt heti fuksivuonna mukaan ylioppilas­lehtien toimituskuntiin. "Kaikki kirkasotsaiset fuksit reippaasti tekemään Ainoa!"

SAARLOTTA VIRRI on Ainon toimitussihteeri, jolle fuksivuosi oli fyysisesti rankkaa aikaa. (Hän ei aloittanut silloin crossfit-harrastusta.) "Itse kadun ainakin enemmän sitä, mitä tein, kuin sitä, mitä en tehnyt."

VIIVI PROKOFJEV on Ainon AD, joka suosittelee pakollisten kurssien läpäisemistä ekana vuonna. Hän aloittaa nyt viidennen vuotensa, eikä ole käynyt vielä ainuttakaan pakollista tylsää kurssia.

EMILIA MÄENMAA on Kauppakorkeakoulun toisen vuoden opiskelija, joka myös päätoimittaa Kylteri-lehteä. "Fuksit kuulkaa: Mikäli haluatte osallistua opiskelijatoimintaan, varmistakaa, että se on aidosti kehittävää. On turhaa pitkittää valmistumista vuosikausia vain, koska on jonkun kerhon juomavastaava."

ANNAMARI VESAMO on viidennen vuoden arkkitehtiopiskelija, joka muutti Pariisiin odottelemaan metron valmistumista.

"Soluasuntoon muuttaneille fukseille vinkiksi: tutustu kämppäkavereihisi ja hanki yhteistiloihinne viherkasvi. Voit tehdä kommuunivuosista elämäsi parasta aikaa."

REETTA MIKKOLA on viidennen vuoden sosiologiopiskelija, joka innostui tänä kesänä Kouvolasta. "Fukseja kehottaisin sanomaan aina kyllä opiskelijaristeilyille. Ne eivät ole uhka, vaan mahdollisuus."

JUHO RAUTIAINEN on kauppatieteiden opiskelija, joka otti autiolle saarelle mukaan Nietzschen Antikristuksen ja runsaasti

66 66 66

BUZZ

rommia. "Fukseille vinkiksi: Jos joku kysyy, miksi sinulla on huivi päässäsi, ja vastaat sen johtuvan siitä, että olet merirosvo, ei tarkentavia jatkokysymyksiä yleensä esitetä."

LARI KOPONEN on teoreettisen fysiikan fuksi, jos laskee opintovuodet käänteisessä järjestyksessä. Hänen salaisena haaveena on vielä joskus kulkea Suomi päästä päähän lihasvoimalla. "Fukseille vinkiksi: Ainakin minua on useammin jälkikäteen kaduttanut se, mitä ei tullut tehtyä, kuin se mitä tuli."

MARKUS HELANIEMI on n:nnen vuoden kylteri, joka vietti kesänsä tieteellisten artikkelien ja ison G:n parissa. "Mursu: valmis gradu on parempi kuin gradu, josta tulee hyvä."

STELLA KALLIONPÄÄ on gradua vaille valmis kauppatieteiden maisteri, joka pohti fuksina, pitäisikö ensimmäinen opiskeluvuosi viettää tärkeän kuuloisessa toimistoduunissa vai rymytä KY:n kellareita tapahtumia järjestäen. Päätös tehdä jälkimmäistä ei ole kaduttanut hetkeäkään.

LUUMU JOKELAINEN on vapaa toimittaja ja liian AMK tietääkseen paljoa fuksielämästä. "Otaniemen naiset: kuivatkaa alushousunne sisätiloissa."

IISA PAPPI on toisen vuoden viestinnän opiskelija, joka asui kesällä vanhassa koulubussissa. "Fuksisyksynä kannattaa sanoa kyllä kaikelle, kakkosvuonna melkein kaikelle."

PARAM JOLLY is an international Master’s Degree student in Mechanical Engineering who encourages everyone to explore the plethora of activities and clubs on campus. "Developing a hobby is not only great fun, but also an amazing learning experience. As a bonus, it may help you pull through an unforgiving (for some) winter season."

ILM OI TU S

Tempaus tulee!

T E M PAU S 2 0 1 6 H A LUA A K I I N N I T TÄ Ä H U O M I O N S U O M E N P E R U S KO U LU T U K S E N T I L A A N . TA R KO I T U K S E N A O N LU O DA K E S K U S T E LUA J A N Ä I N VA R M I S TA A , E T TÄ S U O M E N P E R U S KO U LU T U K S E N TA S O T U RVATA A N M YÖ S TULE VAISUUD E S SA .

T e m p a u s t o t e u t e t a a n 31 .1 0 . –2 .11 . O p i s k e l i j a t v i e r a i l e v a t k a h d e n p ä i v ä n a i k a n a y l i 1 4 0 0 p e r u s k o u l u s s a .

Kouluissa toteutetaan ennalta suunniteltu ohjelma yhdessä oppilaiden kanssa. Loppuhuipennuksena järjeste tään suuri karnevaali pääkaupunkiseudulla. Juhla kokoaa yhteen niin koulutuksen puolestapuhujat kuin muutkin aiheesta kiinnostuneet.

Suomalaisen peruskoulutuksen puolesta!

Peruskoulutus on kiistattomasti Suomen tärkein menestystekijä maailmalla. Koulutusjärjestelmän avulla on onnistut tu osallistamaan koko pieni kansa hy vinvointivaltion rakentamiseen. Tällä hetkellä koulujärjes telmällä on edessään uusia haasteita, sillä oppimismenetelmät ja opetus ovat jääneet ajastaan jälkeen.

Selvitykset osoittavat, että peruskoululaisten oppimismenestys ja opiskelumotivaatio ovat laskussa, eivätkä opetustavat ja oppimisympäristöt vastaa kaikilta osin nyk yajan vaatimuksia.

Tämän vuoden tempaus on opiskelijoiden tapa osoit taa tukensa kaikelle tälle. Haluamme tuoda peruskoului hin iloa sekä positiivista mieltä ja samalla herättää keskustelua peruskoulutuksen tärkeydestä. Hy vää ja laadukasta peruskoulutusta ei tulisi pitää itsestäänselv y y tenä. Hy vä taso säily y vain, jos sen eteen ollaan valmiita tekemään töitä.

Kuinka pääset mukaan tempaamaan?

Te m p a u s ta o n j o v a lm i s te l e m a s s a 70 v a p a a e h to i s ta . Tä m ä n li s ä k s i to i v o i s im m e m u ka a n t u h a n s i a o p i s ke li j o i ta n iin ko u l u v i e ra il u ill e k u in Te m p a u k s e n p ä ä j u h l a a n k in . I lm o i t ta u t u m in e n a u ke a a Te m p a u s g a a l a s s a 2 0 .9. A p o l l o L i v e C l u b i l l a , j o s s a k e r r o t a a n j u h l a l l i s e s t i j a h a u s k a s t i l i s ä ä Te m p a u k s e n ko n k re e t ti s e s ta to te u t ta m i s e s ta . L u v a s s a o n h u ike a s h o w ka ik ill e a a l to l a i s ill e j a s a m a ll a tärkeä infopaketti itse tempaajaksi lähtemisestä. Nappaa siis kaikki ystäväsi mukaan, ja saapukaa sankoin joukoin tempaamaan suomalaisen peruskoulutuksen puolesta!

M I K S I O L E T M U K A N A T E K E M Ä S S Ä T E M PAU S TA? “ Läh din m u ka an Te m p a u k s e e n , ko s ka n äin s e n til ai s u u te n a p ä ä s tä te ke m ä än j o tak in , m i tä i s o m p a a e i t u l e koko opiskeluaikana näkemään ja myös sellaista, mikä on aivan erilaista kuin mikään muu, mitä Aallossa voi tehdä. Samalla tarjoutui tilaisuus päästä tutustumaan huikeeseen porukkaan myös oman korkeakoulun ja vuo sikurssin ulkopuolelta.”

To t ti Ty y n il ä , ta l o u s ti e te e n o p i s ke li j a “ L ä h d in m u ka a n , ko s ka Te m p a u s2016 o li a i v a n m a h ta v a n k u u l o in e n p ro j e k ti . S e ta r j o s i m y ö s til a i s u u d e n tehdä hommia loistavan tiimin kanssa ja yhdistää aaltolaisia. Aihe on tärkeä ja projek tissa on sopivasti hullua kunnianhimoa!”

Tu u k ka P y käl äin e n , te o lli s e n m u o to il u n o p i s ke lij a “ Te m p a u k s e e n l ä h in m u ka a n , ko s ka h a l u u n e h d o t to m a s ti o ll a m u ka n a to te u t ta m a s s a i s o in ta A a l to y h te i sössä tähän mennessä tehtyä projektia. Tiimissä pääsen hyödyntämään jo hankittuja viestinnän taitoja ja varmasti oppimaan uut ta, kun t yöskentely tavat on erilaisia kuin esimerkiksi K Y- vetoisissa projekteissa. Tähän mennessä en oo juurikaan ollut mukana Aallon koulujen yhteisessä toiminnassa, ja kun k u u l i n T e m p a u k s e n a i h e e n k e v ä ä l l ä , i n n o s t u i n h e t i t o s i p a l j o n – j u s t t ä t ä A a l t o - y h t e i s ö n p i t ä i s i o l l a ! ” 67 67 Julia Österlund, Corporate Communications - opiskelija 67

68 68 68