Ylioppilaslehti Aino 2/2016

s. 24

MUOTI- GL AMOURIA RIVIERALL A ( KUVASSA )

HYÈRES s. 16

( EHKÄ KUVASSA? )

BURNOUTIT

2 /20 16

1

AALTO -YLIOPISTON YLIOPPILASLEHTI

2

BUZZ

e?

Sinun r work her u o Y ? n ä h juttusi tä

a. a n juttuj a m a t t i o j kir A INO a vusta jia ia s u u i usea mpia n a t ii t a h e e l id u n t y t va ju etsi s yks ino on sopi A i s ä t s e l L ä hetä mie en osoitteese uista a yy.fi. tuista jut @ is i a t k h l e u l j o a in a ikist ydessä! Ka e t h y e m m Ole . ni kor va us ie p n a a t e ma ks n o ur a utum in e t i r w o rs t A INO a nce write l to e e r f w e rn s b y ema il o ie f r g o t in s k o r o o is l s) f yo ur idea( s u d n e S . s issue hed work. is l u p l . l i a .f y r y a ee fo a inolehti@ y a sma l l f a p e W ! h c to u We ’l l be in t a nd ish conten l g n E e r o at m P.S. u know th a y! o y t e l o t tumn. Hurr py p u a a h e e h t r a in e p W gu a re comin s n io t a l s n tra

/AYY_FI TWITTER

INSTAGRAM

/AYY_FI

/STUDENTUNIONAYY FACEBOOK

/AYY_FI

A Y Y I N M E D I A YOUTUBE

SNAPCHAT

PERISCOPE

F O L L O W S O C I A L

/AYY_FI

/YLIOPPILASKUNTA

3

8

16 41

24

12 43

36

BUZZ 7

PÖHINÄÄ, PÖHINÄÄ

LAHJUS Aino toivottaa seksuaaliterveysrunolla lukijoilleen hyvää kesää vailla raskaushuolia.

8

SELKÄ SEINÄÄ VASTEN Eikö ole kliseistä olla taikkilainen ja feministi? FemAct vastaa.

10 WHAZZUP Kuulumisia Aallosta.

12 PÄSSIKSI PÄSSIN PAIKALLE AYY:n uusi pääsihteeri Niko Fern Ainon tentissä.

13 AINO RAGEILEE ÄLKÄÄ LYÖKÖ ENÄÄ...

14 SUCCEZZ Onnistumisia Aallosta.

BEEF

LEHDEN PIHVI

16 UUPUNEET Aino selvitti kyselyllä, miten Aallossa jaksetaan. Ei hyvin, kertovat tulokset.

22 OPISKELIJA-AKTIIVIUS – HOT VAI NOT? Aktiivi, ex-aktiivi ja epäaktiivi keskustelivat, kuka voitti?

BYE

HAU HAU HASSUTTELUA

40 PEP TALK Älä anna laman lannistaa, neuvoo setämies Riku Korhonen.

41 TUKIOPE Kesän 2016 hittijuomat.

43 ENSI VUONNA FIKSUMMIN

24 HYÈRES

45 SARJAKUVA Thank goodness for valepaska.

34 TULEVAISUUDEN ENNUSTAMISEN VAIKEUDESTA

47 SHOUTBOX Uudella palstalla Aino kuulee

Eli miksi robotit eivät viekään töitämme.

36 SYÖVÄSTÄ VIIS Aaltolainen Jutta Sibakov ei perustanut startupia tai valmistunut tohtoriksi ennätysajassa. Sen sijaan hän selätti syövän.

lukijoitaan.

48 PALUU MUSTIEN PUIDEN ÄÄRELLE Tarina kesäisestä metsästä.

50 MIEHISTÖN KESÄVINKIT

PÄ ÄK IRJ OI TU

S

Uupumuksesta ei saa puhua vain yksilön oireluna, koska usein se on koko yhteisön sairaus. Jos esimerkiksi työtai opiskeluyhteisössä vellovat koko ajan kestämätön kiire, kilpailun ja pelon ilmapiiri, työlle uhrautumisen ihannointi ja uupumuksen normalisoiva diskurssi, ongelma ei ratkea sillä, että herkimmin oireilevat opettelevat olemaan itselleen vähän armollisempia. Vaihtavat crossfitin joogaan ja riittävät itselleen.

Muutoksen pitää tapahtua ylhäältä alas, ei vain alhaalla.

Uupumisongelma tunnistetaan Aallossa sekä yli­ opiston että ylioppilaskunnan tasolla. Käynnissä on hienoja hankkeita burnout­ Aallon kesyttämiseksi, yhdessä ja erikseen. Tärkeä yhteisponnistus on esimerkiksi opiskelijoille suunnattu hyvinvoint­k ysely, joka ulotetaan kevään pilottivaiheen jälkeen koko yliopistoon.

AYY:n mukaan kyselyssä keskitytään nyt kartoittamaan, millainen itsetunto opiskelijoilla on opiskelun suhteen. Toivon syvästi, että projektissa muistetaan myös koko yhteisöä koskevat näkökulmat. Ei kysytä vain, miten sinä itse onnistut kannattelemaan itseäsi, vaan myös, mikä tässä yhteisössä painaa sinua alas. Ja sitten korjataan ongelmat.

Näin päätoimittajana olisi kiva tarjota ratkaisuja niihin haasteisiin, jotka nostaa esiin. Nyt se tuntuu vaikealta, koska uupumus on syvällä koko yliopistomaailman ja yhteiskunnan rakenteissa. Uskon kuitenkin, että edistää sekä omaa että koko yhteisön hyvinvointia, kun jaksamisongelmista puhutaan ääneen. Siihen tähtäävät tämä pääkirjoitus ja Uupuneetjuttumme sivulla 16.

S E U R A A AINO - LE HT EÄ MYÖS FAC E BOOKI S SA JA S NAPCHATI S SA @AINOLE HTI!

PAULIINA SUOMINEN, AINON PÄÄTOIMITTAJA

Näinä raikkaina, kesää enteilevinä aamuina minusta tuntuu usein pahalta nousta ylös ja vielä pahemmalta mennä töihin.

Olen väsynyt. Nuori muistini täyttyy keväistä, jotka ovat olleet pitkiä mutta raskaita.

Emmin aavistuksen julistaa väsymystäni julkisesti, koska pomoni saattaa lukea Ainoa. Mutta toisaalta, tuntemuksissani ei ole mitään erityistä. Kaikkia kavereitani väsyttää. Onhan kevät! Uupumus saapuu tuulten mukana kuin siitepölyallergia, eli varmasti joka vuosi.

Minä en voi syyttää väsymyksestäni liian tiukkaa opiskelu­vauhtia, koska tipuin tavoitetahdista jo fuksisyksyllä.

Sen sijaan voisin syyttää media-alaa, jolle valmistuminen ilman työkokemusta tuntuisi ammatilliselta itsemurhalta. Mutta aaltolaisilla on mielestäni täysi oikeus syyttää väsymyksestä opintojaan: kurssimääriä, läsnäolopakkoja, harjoitustöitä, kilpailu­ henkisyyttä, valmistumistavoitteita, loputtomia vaatimuksia.

Ylemmän korkeakoulututkinnon kuuluukin olla vaikea. Soisin kuitenkin, että opiskelijan pitäisi venyttää ennen kaikkea ajatteluaan eikä jaksamistaan, kuten nyt.

Mutta useimmiten väsynyt opiskelija syyttää ennen kaikkea itseään. Miksi juuri minä en jaksa? Olenko yksinkertaisesti heikompaa tekoa kuin muut? Kaikkia väsyttää, joten miksi juuri minun väsymystäni pitäisi hoitaa verovaroilla? Miten kehtaan olla tällainen first world problem -nillittäjä, vaikka minua hemmotellaan ilmaisella koulutuksella? Ja ennen kaikkea: miksi en osaa olla itselleni armollinen, vaikka tiedän, että pitäisi? ”Ole armollinen itsellesi” on ratkaisu, jota tarjotaan nyt kaikkiin inhimillisiin ongelmiin. Oman elämänsä maaret­ kalliot toistelevat lausetta blogeissa, terveydenhuollossa, kehityskeskusteluissa, kahvipöydissä ja kotona itselleen peilin edessä. Eikä siinä mitään. Ihminen vaatii nyt itseltään liikaa.

Höllääminen estäisi monet burnoutit.

Mutta armollisuuspuhe on myös vaarallista, koska sillä on helppo sälyttää vastuu uupumisesta kokonaan yksilön harteille. Itsepähän vaadit itseltäsi liikaa, ja nyt saat itse armahtaa itsesi jaksavaksi taas.

KUVASI DORA DALILA

EI S U U S I L L O ARM LT A O L L A A T U NO R U B A T S A L PE

5

TR EN DITU TK A

Gini alkaa olla jo passé. Se on viimeiset kaksi vuotta ollut niin trendikäs juoma, että nyt on jo olemassa sille omistautuneita baareja ja kapakoita, joissa saa valita cocktailiinsa laatu-ginin lisäksi kallista tai halpaa tonic-vettä sekä tietysti hörsöt marjoista yrtteihin ja hedelmistä makusiirappeihin. So last season, sanon minä, ja ehkä joku muukin.

Campari sen sijaan on nostanut päätään – johtunee kesästä?

Merkki on sponsoroinut viime aikoina tapahtumia, ja cocktailin vemputtajien punaiset lippikset on voinut bongata myös katu­ kuvasta. Ja onhan tämä juoma niin ihanan eurooppalaista.

Mikä voisikaan olla parempaa helteellä kuin Campari-sooda

KIRJOITTI VIIVI PROKOFJEV

E A N D S AY S M O T P U S G IR L C O M E D R IN K IN ' ? " U O Y T A H "W PA R I " I S A ID " C A M

jäillä ja viipaleella appelsiinia? Niin helppo ja yksinkertainen. Ja niin kaunis. Plussana tietysti upea pullo, jonka punaisuus miltei vaatii ympärilleen vehreän nurmen.

Ja kun on läträtty päivä soodalla tai on vielä pieni ikävä giniä, voi Camparinsa juoda Negronin muodossa. Ai ai ai, siihen tulee Camparia, giniä ja vermuttia. Komeuden kruunaa pala appelsiininkuorta mm-mm-mmm... (Tenhosta saa hyvän Negronin!)

Seuraavana aamuna voi Camparin vaihtaa hivenen miedompaan pikkusiskoonsa Aperoliin. Sitä kun lorauttaa brunssi­ pöydässä skumpan sekaan, Mimosat jäävät kakkosiksi. Maku muistuttaa Camparia, mutta prosentteja on vähemmän. Skool!

Huom! Ei sovi fanaattisille vegaaneille, sillä kummankin juoman punainen väri tulee koppakuoriaisista.

2 /201 6

Ilmoitusmy ynti Pirunnyrkki Oy Kari Kettunen puh. 0400 185 853 Erja Lehtonen puh. 0400 185 852

Toimitussihteeri Saarlotta Virri Ar t Direc tor Viivi Prokofjev Kirjoittajat Essi Aittamaa, Markus Helaniemi, Luumu Jokelainen, Stella Kallionpää, Kira Keini, Lari Koponen, Kristiina Markkanen, Anni Pajari, Iisa Pappi, Johanna Vierros

6

Kuvaajat ja kuvittajat Dora Dalila, Helen Korpak, Sofia Okkonen, Ilkka Saastamoinen, Ulla Donner, Samuli Saarinen Kustantaja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY

Mediakor tti ainolehti.fi/aino/mediatiedot/ Paino Printall AS Painos 4500 kpl Yhteystiedot Ylioppilaslehti Aino PL 69, 01250 Espoo ainolehti@ayy.fi www.ainolehti.fi ISSN 2341-9776

MALLINA OSCAR HOLMSTRÖM

Päätoimittaja Pauliina Suominen

KUVASI SOFIA OKKONEN

Toimitusneuvosto Anna Brotkin, Hanna Kahranaho, Arja Karhumaa, Tero Kartastenpää, Rosa Nylén, Antti Pikkanen, Anni Rahiala, Aurora Rämö

K ANNEN

Aino on Aallon ylioppilaslehti. Aino on journalistisesti itsenäinen. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti tavoittaa 15 000 kauppatieteiden, taideteollisen ja teknillisten alojen opiskelijaa. Aino on Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen.

LA HJ US

BUZZ

Palstalla Aino jakaa hyvää mieltä lahjomalla.

Aino toivottaa kaikille aaltolaisille seksikästä, mutta seksuaalitervettä kesää vailla raskaushuolia!

SE

KS

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen abortti­tilastoista ilmenee jotain huolestuttavaa: toistuvien raskauden­ keskeytysten määrä on noussut. Vuonna 2014 useampi kuin joka kolmas (36 %) ­raskaudenkeskeytyksistä tehtiin naisille, joille oli tehty keskeytys jo aiemmin. Eniten abortteja tehtiin yhä 20–24-vuotiaille.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämis­ keskus Fimean tilastojen mukaan yhdistelmä­ ehkäisypillereiden käyttäjien määrä on vähentynyt 24 prosenttia 2000-luvun aikana. Asiantuntijat epäilevät syyksi toistuvien aborttien lisääntymiseen juuri sitä, että yhä useampi hylkää e-pillerit sekä kondomit ja turvautuu keskeytettyyn yhdyntään.

Aino haluaa näin kesän kynnyksellä hellästi opastaa erityisesti 20–24-vuotiaita lukijoitaan runon lahjalla:

UA ER VE YD EK SI !

Lähteet: THL, Helsingin Sanomat 20.11.2015

IT

KUVASI HELEN KORPAK

AL Usko, toivo, rakkaus, osta kortsupakkaus.

Muuten illan hurmio voi olla elämäsi turmio.

Coitus interruptus toimii joskus, mutkus joskus silti lasti päätyy maaliin asti.

7

SE LK Ä SE IN ÄÄ VA ST EN

Juttusarjassa penätään vastauksia ajankohtaisilta henkilöiltä.

FemAct on feministiryhmä, jonka taustalla vaikuttaa muun muassa joukko menestyneitä sisustusarkkitehteja.

Aino tiedusteli FemActin aaltolaisvahvistuksilta, eikö ole kliseistä olla taikkilainen ja feministi.

T A R O U V ***** H

n a V ie rr o s K ir jo it ti Jo h a n n S a a st a m o in e Ku va si Il k ka

8

BUZZ

JULKIFEMAKOITA TUNNETUSTI INHOTAAN. SILTI PERUSTITTE FEMINISTIRYHMÄN. MIKSI TEITTE TÄMÄN ITSELLENNE?

FEMINISMI SANANA ON VÄHÄN NIIN KUIN SOTE TAI STARTUP – VITUTTAA, KUN SITÄ HOETAAN. MIKSI SANAA VIHATAAN?

Jenni Herkama: Haluamme FemActin avulla näyttää, ettei kukaan tarvitse tiettyä akateemista tutkintoa puhuakseen tasa-arvosta tai mistään muustakaan.

Salla Kantokorpi: Olimme Ranskassa nyt vappuna ja vannoimme toisillemme ikuista rakkautta twerkkauksen, onnen kyyneleiden ja viininsekaisen allaskohtauksen päätteeksi. Samalla tuli taas todettua, että FemAct vastaa sekä henkilö­kohtaiseen tarpeeseemme vaalia vahvaa naisten välistä ystävyyttä että haluumme vaikuttaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Naisille ei opeteta ryhmä­ ystävyyttä samalla tavalla kuin miehille. Pojat pelaavat jengissä lätkää, kun taas tytöt juoksevat pitkää matkaa yksin metsässä.

JH: Feminismi itsessään on pelottavaa, koska se muokkaa totuttua perhejärjestystä ja työelämäasetelmaa. Lisäksi se on sana, jota on tarkoituksellisesti käytetty väärin.

SK: Keskustelussa jankataan sitä, mitä feminismi-sana merkitsee kenellekin. Ketä kiinnostaa? Eikö voisi vain ajaa f­eminismin asiaa? Termeillä ei ole niin väliä, kunhan ajaa sukupuolten välistä tasa-arvoa tosissaan.

KUULOSTAA KORKEALENTOISELTA. MITÄ RYHMÄ TEKEE KÄYTÄNNÖSSÄ?

JH: Hengaamme yhdessä ja pidämme keskustelua yllä eri foorumeissa. Pari vuotta sitten järjestimme naistenpäivän tapahtuman, johon odotimme kahta katsojaa, mutta sinne tulikin valtavasti ihmisiä. No, olihan meillä puhujina kiinnostavia hahmoja kulttuuriministeristä kulttuurivaikuttajiin.

SK: Nyt haluamme tehdä invaasion koulumaailmaan seiska­luokalle. Toteutamme pilotin oppitunnista, jossa käsitellään kaverisuosion hierarkiaa Taru Kulmalaisen tyttöjen kaverisuosiota tutkivan väitöskirjan pohjalta. Haluamme herättää oppilaat huomaamaan koulun sisäiset valtarakenteet ja sen, että hierarkioihin voi vaikuttaa. Haluamme näyttää, ettei ole välttämättä oma vika, jos tuntuu, että on “luuseri” eikä sovi rakenteiden verkkoon.

MITÄ FEMINISMILLÄ SITTEN VOIDAAN SAAVUTTAA? SK: Me haluamme maalata epärealistisia ja realistisia ­utopioita tasa-arvoisesta yhteiskunnasta. Naiset eivät saa vain katsoa himassa Temptation Islandia, vaan meidän pitää tehdä asioita!

JH: Eikä saa pelätä sitä, että mokaa.

SK: Koska mokaa kuitenkin! Sori siitä! Tytöille ei opeteta mahdollisuutta epäonnistua, vaan meidät kasvatetaan perfektionisteiksi heti lapsesta. FemActissa olemme opetelleet sanomaan “sori siitä” ja yrittämään uudelleen.

MITÄ FEMINISTISTÄ OLETTE TEHNEET TÄLLÄ VIIKOLLA? JH: Olen johtanut yritystä.

SK: Tapasin vanhat opiskelukaverit viime perjantaina.

Mursimme yhdeksän mimmin voimin äitimyyttiä olemalla pilkkuun asti baarissa.

EIKÖ OLE AIKA KLISEISTÄ OLLA TAIKKILAINEN JA FEMINISTI? SK: Ei tila- ja kalustesuunnittelussa. Me oltiin vain niin vitun äijiä ja sirkkelöitiin menemään. Mutta meidän mielestä uusi feminismi on sitä, että nainen voi olla nainen tai kuka ikinä haluaa. Ei feministin tarvitse olla TaiK:issakaan mies, jolla on tissit.

MIKÄ SUOMALAISESSA TASA-ARVOSSA NYT SITTEN MÄTTÄÄ?

JH: Esimerkiksi juuri luimme, että kaikki Lahden kaupungin johtopaikat ovat miesten hallussa. Naisten ääni ei ole yhtä voimakas ja uskottava kuin miesten.

SK: Roolitus pätee myös niin, että ­vanhemmuudesta puhuttaessa miehen ääni ei ole yhtä uskottava. Suku­ puolittuneisuus on hanurista.

JH: Vauvaoppaissa naiselle kerrotaan, miten lapsi kehittyy, ja miehiä kannustetaan tuomaan äideille hyvää ruokaa.

SAATTEKO VIHAPOSTIA? JH: Iäkkäät sedät saattavat tulla kuiskimaan huoraa tapahtumissa.

SK: Ja ne kommentoivat videoon, että me tiedetään, missä te huorat asutte.

AINOKIN SAA PALJON PALAUTETTA, JOSSA MEITÄ SYYTETÄÄN FEMINISTIPROPAGANDAN LEVITTÄMISESTÄ.

JH: Mahtavaa! Kriitikoille voi vastata, että tulkaa itse tekemään lehteä.

Kuka?

Salla Kantokorpi on sisustusarkkitehtiyrittäjä, joka aloitti TaiK:issa 19-vuotiaana vuonna 2001 ja valmistui taiteen maisteriksi 2010.

Jenni Herkama on taiteen maisteri, joka opiskeli tilasuunnittelua TaiK:issa 2003–2010. Hän on osakkaana helsinkiläisessä suunnittelutoimistossa.

FemAct on Naisasialiitto Unionin alainen t­yöryhmä, jonka tavoite on muuttaa feminismi ääriliikkeestä ­kansanliikkeeksi. Toiminta sisältää tempauksia, ­kampanjoita ja tapahtumia. Ryhmä tunnetaan esi­ merkiksi vuonna 2014 julkaistusta f-sana-videosta, jossa 17 ­suomalaista julkkismiestä julistaa feminismin sanomaa.

9

K A U A UL L U L M O I S SI T A A

DIGITA A L IN EN H U IPPU Y L IOPISTO? Digitalisaatiolle on pedattu monenmoista messiaan roolia, mutta nyt se on pelastava myös Suomen kauppatieteellisen koulutuksen ja tutkimuksen – ainakin jos Suomen Ekonomeja on uskominen. Kauppatieteellisen alan palvelu- ja etujärjestö nimittäin ehdottaa, että kauppatieteellisestä opetuksesta ja tutkimuksesta vastaavat opintoyksiköt löisivät hynttyyt yhteen ja muodostaisivat

yhdessä digitaalisen Suomen kauppa­korkeakoulun. Ehdotuksen mukaan digitaalinen alusta mahdollistaisi muun muassa sen, että kukin yksikkö saisi jaettua omiin vahvuuksiinsa perustuvaa opetusta toisten käyttöön. Myös yksikköjen välinen päällekkäisyys vähenisi. Lisäksi opintoja voisi kuulemma tehdä yhä enemmän ajasta, paikasta ja yliopistojen rajoista riippumatta.

Ainon tuomio: Euro on paras konsultti.

HÄ IRI ÖT EK IJÄ

Lähde: HS 21.4.2016

Otaniemi piirtyy pääkaupunkiseudun asukkaiden mielikuvissa pahamaineisena, selviää tuoreesta Helsingin yliopiston tutkimuksesta. Tutkimus käy läpi tuhansien Helsingin metropoli­ alueen asukkaiden näkemyksiä heidän asuinalueensa levottomuudesta, ja se kattaa kaikki metropolialueen kaupunginosat.

Rauhattomimpien alueiden kärjessä keikkuvat sosioekonomisesti keskitasoa huono-osaisempien asuinalueet, kantakaupunki sekä – tittididii! – Otaniemi. Tutkimusryhmään kuuluva tohtorikoulutettava Teemu Kemppainen toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa, että havainto on “hauska” ja että se selittyy mitä todennäköisimmin teekkarijäynillä sekä “muilla hulinoilla”.

AIN O LO VE S <3

Kun opiskelijaa poljetaan, hän polkee takaisin. Aallon opiskelija Ismo Pänkäläinen ei pidä koulutusleikkauksista. Mielenosoitukseksi niitä vastaan hän aikoo loppukesästä polkea Brysselistä Suomeen ja haastaa myös valtiovarainministeri Alexander “triathlon” Stubbin mukaan tempauksen Suomen osuudelle. Tällaista innovatiivista poliittista aktiivisuutta Aino arvostaa! Bonuspisteitä teekkari saa trendikkäästä tehokkuusajattelusta: Näin voi kiireinen opiskelijaihminenkin kätevästi yhdistää kuntoilun ja poliittisen vaikuttamisen. ­Pänkäläinen kommentoi Ainolle tunnelmiaan Facebook Messengerin välityksellä suoraan Brysselistä: “Tällä hetkellä on hyvät ja luottavaiset fiilikset. Sitä jo odottaa innoissaan, että pääsee matkaan. : )”

10

BUZZ

AA LTO NU ME RO I

K L IK IN S Ä Ä S TÄ JÄ

200 000 euroa on Aalto-yliopiston potti Nokian 2 miljoonan euron lahjoituksesta suomalaisille yliopistoille.

28. on Aallon sijoitus Times Higher Education -lehden ranking-­ listalla, jossa vertaillaan alle 50-vuotiaita yliopistoja. Listalla on mukana 150 nousevaa yliopistoa.

31.5 on viimeinen päivä palauttaa Kelalle liiat opintotuet, mikäli tykitit tulorajat rikki myös vuonna 2015.

37 prosentilla naisopiskelijoista on viikoittaisia psyykkisiä ongelmia. Miesopiskelijoiden vastaava luku on 22 prosenttia.

Klikkiotsikko: TÄHÄNKÖ ON TULTU – AALLON YLIOPPILASKUNTA VASTUSTAA

VALTIOVALTAA!

Eli mitä oikeasti: AYY:n edustajisto linjasi kokouksessaan huhtikuussa, että se vastustaa hallituksen lakimuutosta, joka velvoittaa yliopistot perimään vähintään 1500 euron lukukausimaksua EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. AYY:n mukaan lukukausimaksut vähentäisivät tasa-arvoisuutta ja yli­ opiston kansainvälisyyttä.

Lähde: YTHS, (HS 15.2.2016) Klikkiotsikko: AYY ALLEKIRJOITTI KANNANOTON BUSSILIIKENNETTÄ VASTAAN!

2017 lukukauden avajaisten yhteydessä avataan myös uudistettu Dipoli. Partyyy!

200 000 28 31.5 37 2 017

Eli mitä oikeasti: Aalto-yliopisto ja Helsingin seudun liikenne ovat eri linjoilla liikenneratkaisuista Korkeakouluaukiolla, joka muodostuu Otaniemen uudeksi keskusaukioksi. Yliopiston mielestä aukion tulee olla kevyen liikenteen aukio, jonka halki ajaa ajoittain raitiovaunu. HSL:n mielestä kyseessä on joukko­liikennekatu, jonka läpi ajavia busseja kevyen liikenteen tulee väistää. Aalto-yliopisto kirjoitti lausunnon HSL:ää vastaan. Myös AYY päätti allekirjoittaa lausunnon.

Klikkiotsikko: LUE TÄSTÄ PAREMPI TAPA VALITA OPISKELIJAT YLIOPISTOIHIN!

LE TK AU TU S

in rummut u k n o ä m ä ”T ä, se sa a s s e e y t h y , jazz loistama an t i t n e m e l muut e n esille.” ä ä e s t i o u muttei t

Eli mitä oikeasti: Valtion taloudellinen tutkimus­keskus VATT julkaisi huhtikuussa paperin, jossa se kertoo näkemyksiään paremmasta tavasta valita opis­kelijat yliopistoihin. VATT ehdottaa keskitettyä arvosana­ rekisteriä, jonne opiskelijoiden ylioppilastutkinnon arvosanat kirjattaisiin. Korkeakoulut määrittelisivät itse, miten hakijat laitetaan paremmuusjärjestykseen.

Tämän jälkeen opiskelupaikat jaettaisiin taloustieteen kaksisuuntaisen markkinan teoriaan perustuvalla algoritmilla. Monimutkaisen kuuloista mallia puolustetaan reiluna, hakijoiden ja korkeakoulujen toiveita kunnioittavana sekä tasa-arvoisena.

Klikkiotsikko: OPISKELIJAT TEKIVÄT OLUTTA – ET USKO, MITÄ SITTEN KÄVI!

Eli mitä oikeasti: Aallon opiskelijoiden olutkerho KYllä Oluelle teki huhtikuussa yhdessä muiden suomalaisten opiskelijoiden olutkerhojen kanssa Akateeminen Vartti -nimisen oluen. Oluen pani Virossa operoiva opiskelija­lähtöinen panimo Sori Brewing. Olut myytiin viikossa loppuun, ja se sai olutkerhojen mukaan valtavasti positiivista palautetta.

Klikkiotsikko: NÄISSÄ PAIKOISSA AALLON KAMPUKSELLA KALU MENEE KOLOON

JA KUMI ON TARPEEN

mi en He lsi ng in Sa no jäs en än ma ku tes tiry hm ka ura a, htö ko mm en toi ny ija ke hit täj ä Ma jon ka toi ne n llo n alu mn i.

Aa on Itkon en

Eli mitä oikeasti: Aalto-yliopisto on hankkinut kampuksille kaksi kiinteää BFIX-pyöränhuoltopistettä.

Telineissä on pyörän huoltoon tarvittavat työkalut sekä pumppu. Telineet sijaitsevat Kauppiksen päärakennuksen oven vieressä ja Otakaari 18 edustalla.

Huoltopaikkojen käyttö on ilmaista.

11

IN P A IK A L L E S S Ä P I S IK S PÄ S

TANUT KILLASSA JA MUISSA VAPAAEHTOISPUMPUISSA. MIKSI HALUSIT VIELÄ PÄÄSIHTEERIKSI?

Yliopisto-opinnoista kiinnostuin työ­ tehtävien kautta, mutta mietin pitkään, otanko paikan vastaan, kun siinä vaiheessa oli jo hyvä duunipaikka.

Teekkarikaverini kuitenkin houkutteli, että Otaniemeen vain.

MITÄ AYY:SSA PITÄISI KEHITTÄÄ?

AYY:n toiminnan pitää tuntua yhteisölliseltä sekä kyltereille, teekkareille että taikkereille. AYY:lla ajatellaan usein, että sen toiminta on tosi yhteisöllistä, mutta ei se sitä sitten jäsenistön mielestä välttämättä olekaan..

Opiskelijoiden ääni pitäisi saada myös vahvemmin kuulumaan edunvalvonnassa. Esimerkiksi Espoon valtuustossa käsitellään nyt asioita, jotka koskettavat meitä.

PITÄISIKÖ RIVIOPISKELIJAN OLLA KIIN-

JOS YHDEN KURSSIN PITÄISI OLLA PAKOLLINEN JOKAISELLE AALTO-YLIOPISTON OPISKELIJALLE, MIKÄ SE OLISI?

Taloustieteen perusteet. Se on hyvä yleissivistävä kurssi, koin sen aikana monia ahaa-elämyksiä.

teeri?

Mikä pä äsih

NOSTUNUT YLIOPPILASKUNNASTAAN?

Ehdottomasti pitäisi, vaikka onkin utopistista, että kaikki jäsenet tunsiviat ylioppilaskunnan läheisesti tai läheiseksi. Jokainen jäsen maksaa kuitenkin ylioppilaskunnan jäsenmaksua. Sillä tasolla jokaisen pitäisi siis olla kiinnostunut, kokeeko saavansa vastinetta rahoilleen.

MITEN ENTINEN AMMATTIKOULULAINEN PÄÄTYI YLIOPPILASKUNNAN PÄÄSIHTEERIKSI?

12

Pitkä reitti tänne onkin ollut.

Opinto-ohjaajani suositteli, että opiskele merkonomiksi.

Ei amiksen käyminen kaduta, mutta sen jälkeen ei ollut oikein mitään kovin mahtavia duuneja,

BUZZ

Pääsihteeri eli pässi on Aaltoyliopiston ylioppilaskunnan ylisihteeri. Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa työskentelee yhteensä noin 50 työntekijää, joista pääsihteerii toimii noin 20 työntekijän esimiehenä. Pääsihteerin alaisuuteen kuuluvat edunvalvonnan, viestinnän, tapahtumatoiminnan sekä palvelutoiminnan henkilöstöä. Pääsihteeri suunnittelee ja kehittää AYY:n toimintaa yhdessä esimerkiksi AYY:n hallituksen, edustajiston ja taloushallinnon kanssa ja toimii linkkinä ylioppilaskunnan eri toimijoiden välillä. Niko Fermin kolmivuotiskausi kestää elokuuhun 2019.

KUVASI DORA DALILA

Haluan päästä kehittämään AYY:ta ja itseäni.

Kaikki aiemmat luottamustoimeni ovat olleet vuoden mittaisia, eikä ehdi ratketa juuri mitään.

Pääsihteerin kausi kestää kolme vuotta. Nyt toteutetaan isoja hankkeita, kuten kauppiskandien ja taikkereiden muutto Otaniemeen. Vähän tosin harmittaa, etten pääse näkemään sitä, kun kaikki lopulta ovat täällä.

joten hain ammattikorkeakouluun lukemaan tietotekniikkaa. Merkonomiopintojen prosentti­laskuilla oli aika hankalaa tehdä pääsykokeiden fysiikan tehtäviä, mutta pääsin sisään viimeiseltä sijalta.

KIRJOITTI STELLA KALLIONPÄÄ

OLET OLLUT KAKSI VUOTTA AYY:N HALLITUKSESSA, VAIKUT-

AYY:n uusi pääsihteeri Niko Ferm, 31, on kulkenut pitkän tien amiksesta AMK:n kautta teekkariksi. Hänen unelmissaan ylioppilaskunnan toiminta tuntuu läheiseltä kaikkien Aallon korkeakoulujen opiskelijoille.

AIN O RA GE ILE E

Kirjoitti Väinämöinen

ä lkä ä . . . ä ä n e ö k lyö SOSIAALISEN MEEEEDIAN AIKAKAUDELLA VITUTTAAPI ERITYISESTI KAKSI ILMIÖTÄ: 1: SOSIAALISTA MEEDIAA KÄSITTELEVÄT PIKKUNÄPPÄRÄT KOLUMNIT. SIIS TÄLLAISET, JOITA ESIMERKIKSI KAIKKIHETIMULLENYT-LIITE JULKAISEE VIIKOSSA ENEMMÄN KUIN VÄINÄMÖISELLÄ ON KIELIÄ KANTELEESSA. YLEENSÄ VIESTI ON, ETTÄ SOME ON PAHA, ÄLÄ OLE SOMESSA. SITTEN KAIKKI SOMESSA OVAT IHANAN YHTEISÖLLISESTI SAMAA MIELTÄ JA PEUKUTTAVAT JA JAKAVAT NÄITÄ TEKSTEJÄ SOMESSA. TUNNISTAT NÄMÄ BELSEBUBIN TEKELEET TÄLLAISISTA OTSAKKEISTA: • FACEBOOKIN UUDET REAKTIONAPIT SAAPUVAT – JA TÄMÄN NE KERTOVAT MEISTÄ (ETTÄ IHMISROTU ON SAAVUTTANUT NS. BENJAMIN BUTTON -VAIHEEN, JOSSA ALKAA KÄÄNTEINEN EVO­ LUUTIO TAKAISIN AIVOTTOMAKSI ALKULIMAKSI) • TÄMÄN VUOKSI INSTAGRAM RUOKKII SINUSSAKIN VÄÄRISTYNYTTÄ KAUNEUSKÄSITYSTÄ (KOSKA SINULTA PUUTTUU AIVOT JA/TAI MEDIALUKUTAITO) • LISÄÄKÖ SOME SINUNKIN SUORITUS­PAINEITASI? ET OLE YKSIN (UUH, MIKÄ VIILTÄVÄN TERÄVÄ HAVAINTO AJASTAMME) SOMEKOLUMNIEN SYÖPÄISÄ SISARLAJI OVAT FROZENKOLUMNIT. FROZEN (SUOMEKSI: JÄINEN) ON JENKKIHUMPSUTUS, JOKA ON KORVANNUT SUOMI-POJAN JA -TYTÖN ELÄMÄSSÄ HYVÄT VANHAT SUOMI-FILMIT,

KUTEN SUOMISEN PERHE JA KYLLI-TÄTI. AIKUISET KOLUMNISTIT TEHTAILEVAT NYT TOSISSAAN KOLUMNEJA, JOISSA JULISTETAAN ESIMERKIKSI: • FROZEN ON TEHNYT VAALEANSINISESTÄ VIHDOIN PIKKUTYTTÖJEN VÄRIN (HURRAA, FEMINISMIN VOI SIIS NYT LOPETTAA! PAITSI TEORIAN VESITTÄÄ VÄHINTÄÄNKIN SE, ETTÄ JO GRIMMIN SATUKIRJOISTA TUTTU TUHKIMO-PRINSESSA PUKEUTUU DISNEY-ELOKUVISSA VAALEAN­ SINISEEN MEKKOON) • FROZEN ON SELLAISTA NAISEMANSIPAATIOTA, ETTÄ ÄITIKIN ITKEE • OLEN ÄITI JA FROZEN EI SAANUTKAAN MINUA ITKEMÄÄN – PETYIN 2: BRÄNDÄTYT VASTAISKUT SOMELLE. SUOMALAISTA PIENYRITTÄJÄÄ RIISTÄVISSÄ JÄTTI­ KONSERNEISSA OMAN ELÄMÄNSÄ KEY DIGITAL CONTENT MARKETING DEVELOPEMENT CHANNEL COMMUNITY SUSTAINABILITY MANAGER TRAINEET (SUOMEKSI: JÄBÄLEISSONIT) OVAT KEKSINEET, ETTÄ HEI SAAN VAHVASTI KENTÄLTÄ SELLASTA SIGNAALII ET BELIEVE ME TÄÄ JENGI ON TÄHÄN JATKUVAAN ONLINE LIVINGIIN KYPSÄ KU JAMIE OLIVERIN JOULUKALKKUNA. ET NYT KANDEE HEI TEHÄ KAMPPIS JOS KEHOTETAAN ET #GOOFFLINE #STARTLIVING #STARTSHARING #RUUTU TULEE #OIKEANELÄMÄN VÄLIIN. SIT NE FIILAA JA OSTAA MEIDÄN TUOTTEITA. YKSI SANA: #ÄLKÄÄLYÖKÖENÄÄ

13

N A NI L ST L U O M S ISI T A A A

O

Riku Lindholm tahtoo saada massat meditoimaan. Se onnistuu parhaiten bisneksellä.

OHTI TU OTO LL A K HA A MI E LE NR AU

nojaavassa mindfulness-tekniikassa. Harjoittelusta on hänen mukaansa hyötyä nimenomaan hektisessä työympäristössä, koska keskittymiskyky lisääntyy ja tunne-elämän hallinta paranee.

Lindholmin mielestä stressimme on pitkälti informaatioähkyn tuotosta. Yritämme hallinnoida ylitsepursuavaa tiedon määrää, mutta epäonnistumme. Silti informaatioverkostojen alumni iloitsee teknologian ja älylaitteiden kasvavasta läsnäolosta. Mindfullness-ohjelmia on syytetty myös siitä, että ne vain kasvattavat tehtävälistaa. Lindholm kiistää ajatuksen. ”Bloomingissa pyrimme pois suorituspaineista personoimalla palvelun. Mindfulnessista on tarkoitus tehdä tapa, eivätkä tavat tietenkään synny väkisin. Ohjaaja auttaa alkuun, jotta sisäinen motivaatio löytyisi.”

Mielenrauhaa ei saa ilmaiseksi: Bloomingin palvelut maksavat yritykselle tällä hetkellä 600 euroa per henkilö. Rahoitusta on nostettu 300 000 euroa – näin alkuun. Kuulostaa isolta rahalta hengittelystä ja silmien sulkemisesta. ”Kyllähän tätä hommaa voisi pyörittää non-profittina, mutta tahdomme tehdä asiat isosti. Kun tuomme yritykselle voittoa, voimme mennä visiotamme kohti vähemmän riippuvaisina lahjoituksista”, Lindholm perustelee rahoitustarvetta.

Visio on luoda edullisempi Blooming massoille. ”Tahdomme vaikuttaa vähintään satoihin miljooniin ihmisiin globaalisti. Kun ilmapiiri kehittyy, Suomessa Kela tai YTHS voisivat maksaa tällaisia palveluita opiskelijoille”, Lindholm maalailee vaatimattomasti.

KIRJOITTI IISA PAPPI

Viisi vuotta sitten informaatioverkostojen opiskelija Riku Lindholm tunsi olevansa psyykkisesti jumissa. Oli Aaltoesprojekteja, kansallisen epäonnistumisen päivän luotsaamista – kyllä, hän on senkin takana –, 30 opintopisteen opiskeluperiodi ja kandidaatintutkielma. ”Jos olisin ängennyt mukaan vielä yhteenkin projektiin, olisin varmaan tipahtanut kelkasta. Ei sitä nyt burnoutiksi voi sanoa, mutta oli se tiukkaa aikaa.”

Nyt Lindholm tahtoo lievittää koko maailman stressitasoa, ja projekti alkaa yrityksistä. Viime syksynä sai alkunsa Blooming. Se on mobiiliapplikaatio, joka tarjoaa mindfulness-palveluita yrityksille. Kahdeksan viikon ohjelman aikana tehdään päivittäin 10–15 minuutin harjoituksia. Suljetaan silmät, keskitytään hengitykseen ja skannataan mielessä kehon tuntemuksia päälaelta alkaen.

Henkilökohtainen ohjaaja muistuttaa treeneistä ja patistaa eteenpäin. Kahdeksassa viikossa aivojen rakenteessa pitäisi näkyä muutoksia: lisää lihaskudosta otsalohkon loogiseen päättelyyn vaikuttavilla alueilla sekä pienentynyt mantelitumake, eli aivoalue, jolla refleksinomaiset tunnereaktiot syntyvät. Suuria lupauksia, mutta Lindholm seisoo niiden takana tosissaan. ”Parhaimmillaan mindfulness antaa lisäaikaa reagoida haastaviin tilanteisiin rationaalisemmin. Osaan suhtautua esimerkiksi huonoja uutisia sisältävään työsähköpostiin paremmin. Stressitilassa paahtamisen sijaan tunnistan tunteitani ja pystyn ottamaan niihin etäisyyttä sekä suhtautumaan asioihin rakentavammin.”

Tämän vuoksi Lindholm ei myöskään näe ristiriitaa menestyskeskeisessä elämäntyylissä ja rauhoittumiseen

14

Digimies Lindholm vastasi haastattelukysymyksiin videochatin välityksellä Piilaaksosta.

BUZZ

WRITTEN BY KIRA KEINI

BU BB LIN G UN DE R

Aalto’s professors predict the next big innovation in their field.

Professori Kirsi Niinimäki muotoilun laitokselta:

Professor N. Asokan at the Department of Computer Science:

”Kiertotalous on huomisen mindset: kaikki tuotteet ja materiaalit on tehtävä kiertoon kelpaaviksi. Tämä tarkoittaa helposti purettavia rakenteita sekä kierrätettäviä ja uudelleen käytettäviä materiaaleja. Kiertotalousajattelu muokkaa muotoilijan työtä radikaalisti, koska sitä varten tarvitaan uutta materiaalitietoutta ja koska tuotteet täytyy suunnitella muokattaviksi ja päivitettäviksi.

”There is a collision between two trends in systems security. On the one hand, the march of digitalization means that computing systems are taking control of almost every aspect of human life; on the other, the series of events of mass surveillance and insertion of vulnerabilities in widely used standards have undermined the trust people have on computing systems. We increasingly surround ourselves with systems in which we have increasing mistrust.

Tuote–palvelujärjestelmien suunnittelu (eng. product-service system, bisnesmalli, joka tähtää kestävään kehitykseen sekä kulutus- että tuotantovaiheessa) on muotoilijoiden tulevaisuuden työkenttää. Niitä tarvitaan tuotteen käyttöiän pidentämiseksi, lisäämään tuotteen merkityksellisyyttä esimerkiksi mittatilauspalveluiden avulla sekä tuotteen raaka-aineiden palauttamiseksi kuluttajalta takaisin materiaalikiertoon.”

One way to restore trust in digital computing systems is to build in pervasive verifiability. It must be possible to verify that a system was not only designed and implemented correctly, but is also operating correctly. This needs to go beyond mere authentication -– verifying the identity of another system – to attestation which means verifying a system is running correct software, is configured right and is behaving as expected.”

WRITTEN BY KIRA KEINI

PITCH , PL EA SE !

Aalto people pitch their projects.

F IGHTING D E MOR ALIZ ATION THROUGH A CU LTU R AL R E VOLUTION

J U HL APUVUT KI E RTOON V E RKOS SA

José Jácome is an Aalto Media Lab MA student who has been organizing public participatory events during the last year.

Activities have been e.g. riding the metro without pants and a zombie walk in downtown Helsinki. This summer José is trying to set up activities for refugee minors with the cooperation of Aseman Lapset and local shelters. All this is also what he’s writing his thesis on.

Vujupukua voi tulla käytettyä korkeintaan pari kertaa vuodessa. Loput ajasta kallis kolttu tai puku lojuu kaapissa käyttämättömänä. Tästä ajatuksesta syntyi Vress, kahden kylterin perustama juhlapukujen markkinapaikka verkossa.

Palveluun rekisteröityneet käyttäjät voivat myydä tai vuokrata käyttämiään pukuja haluamaansa hintaan muille käyttäjille.

Pitch by José Jácome: “We need more playfulness, human to human interaction and entertainment that is not purely commercial. More participation is needed in all aspects of public life and city culture. I promote a Cultural Revolution, participation and engagement to fight against demoralization. I’ll happily meet and discuss ideas with whoever interested in cooperating.”

Pitch by Niki Luhtanen, Vressin CEO: ”Juhlapuku on usein kallis ostos, ja sitä vuokraamalla voi hyvinkin tienata käytetyt rahat takaisin. Uskomme vahvasti jakamistalouden kasvuun. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse, ja olemassa olevia resursseja voidaan hyödyntää paljon nykyistä tehokkaammin. Vressistä voi vuokrata puvun hyvin edullisesti muihin pukuvuokraamoinen verrattuna.”

Tutustu: www.vress.co Read more: www.insidejob.agency The next ZombieWalk Helsinki is on the 11th of June.

15

Your pitch here? Tell us about your project: ainolehti@ayy.fi

BEEF Aino selvitti kyselyllä, miten Aallossa jaksetaan. Tulokset kertovat, että yliopisto koettelee usein enemmän jaksamisen kuin älyn rajoja.

n n in a S u o m in e Ku vi tt i S a m u li S a a ri n e K ir jo it ti Pa u li

NELJÄ NÄKÖKULMAA OPISKELU-UUPUMUKSEEN

OPISKELIJA LAURA EURO

16

Suunnittelun maisteriopiskelija LAURA EURO uupui kolmannen opiskeluvuotensa keväällä, kun hän teki yhtä aikaa kandia, suoritti kiinnostavaa kurssia ja teki osa-­ aikaista työtä tv-alalla. ”Touhusin koko ajan kauheasti, mutten saanut oikein mitään aikaan. En pystynyt enää keskittymään. Koulussa mietin työ­ juttuja ja töissä koulujuttuja.”

Aikataulujen hallitseminen kävi ylivoimaiseksi, eikä Euro enää muistanut, mitä kaikkea oli sopinut ja tehnyt.

Joka kerta, kun puhelin soi, heräsi pieni pelko siitä, oliko hän unohtanut jotain. Euro ei kuitenkaan tuntenut olevansa masentunut tai erityisessä kriisissä. Hän ajatteli, että nyt on vähän kiireistä, ei sen kummempaa.

Siksin työterveyslääkärin diagnoosi uupumuksesta ja passitus kolmen kuukauden sairaslomalle yllättivät hänet täysin. ”Olin ajatellut, että ehkä voisin olla muutaman päivän sairaslomalla töistä, jotta ehtisin vaikka

BEEF

nukkua, syödä ja käydä kävelyllä, ei sen enempää.

Arvostelukykyni oli heikentynyt. Oli helpottavaa kuulla, että ammattilainenkin oli sitä mieltä, että nyt pitäisi pysähtyä.”

Euro itse osaa nyt tarkkailla jaksamistaan, mutta hän näkee uupumistapauksia ympärillään esimerkiksi ARTS:issa, jossa kutsumusammattien vaativa työ­ kulttuuri näkyy jo koulussa. ”Uupuminen on harmillisen hyväksytty ilmiö. On myös kehuskelujuttu, että voi kun mulla on paljon tekemistä ja meinaa burnari tulla nyt.

Se on typerää, koska uupuminen ei ole yhtään tehokasta. Toipuminen vie tosi paljon aikaa.”

Euro on ollut aktiivisesti mukana esimerkiksi ylioppilaskunnassa ja TOKYO:ssa.

Hänestä AYY:ssa pidetään ilahduttavan hyvin huolta siitä, etteivät innokkaimmatkaan uuvu vapaaehtoishommista. ”AYY:ssa on arvona, ettei kukaan pala loppuun.

Siellä kysytään jaksamisesta suoraan, ja on ok sanoa, jos on liikaa hommaa.”

Euro peräänkuuluttaa samaa ajattelua yliopiston puolelle. ”Opettajien pitäisi enemmän korostaa sitä, että älkää palako loppuun ja että sanokaa, jos aikataulu on liian tiukka.”

Kanssaopiskelijoita Euro kehottaa miettimään omaa jaksamista ajoissa. ”Jos nyt tuntuu siltä, että on ehkä uupunut, ei kannata tehdä asialle jotain vasta seuraavien tenttien tai projektien jälkeen. Mitä kauemmin sinnittelee, sitä kauemmin kestää toipua.”

MINNA NEVALA, AALTO-YLIOPISTON OPINTOPSYKOLOGI YTHS:n tutkimusten mukaan reilu kymmenes opiskelijoista kokee opiskelu-­ uupumusta, jolla termillä ammattilaiset puhuvat opiskelijoiden burnouteista. Opintopsykologi MINNA NEVALA kohtaa työssään paljon aaltolaisia, joiden stressi on vaarassa muuttua uupumukseksi.

Burnoutin tunnistaa yksinkertaisesti siitä, että on hyvin väsynyt ja uupunut olo. ”Toinen juttu on se, että tulee kyyninen suhtautuminen opiskeluun. Miettii, onko tässä mitään järkeä ja tuleeko tästä mitään. Alkaa menettää itseluottamusta opiskeluun ja epäilee, pärjääkö tai onnistuuko”, Nevala kuvailee.

Nevalan mukaan opiskelijan uupumus liittyy miltei aina opiskeluun. Taustalla on yleensä pitkään jatkunut stressi, joka ei iske yhtäkkiä. Riskiryhmää ovat he, jotka haluavat erityisesti satsata opiskeluun. ”Tiedetään kyllä, että tietyntyyppiset luonteenpiirteet, kuten kunnianhimo ja tunnollisuus, altistavat uupumiselle.”

Kun Nevalan vastaanotolle tulee voimansa menettänyt opiskelija, ensin selvitetään, mistä on kyse.

Tärkeää on stressin vähentäminen. ”Stressiä voi vähentää työn määrää karsimalla, alentamalla itseensä kohdistamiaan vaatimuksia tai lisäämällä palautumis- ja vapaa-aikaa arkeensa.

Erilaiset rentoutumismahdollisuudet, sosiaalinen tuki ja puhuminen auttavat. Ja totta kai liikunta, riittävä uni ja terveellinen ruokavalio ovat tärkeitä”, Nevala luettelee.

Hän suosittelee stressinhallintakeinoksi myös mindfulness-harjoittelua eli tietoista läsnäoloa. ”Usein stressaamme siitä, mitä tulee tai mitä on tapahtunut.

Mindfulnessin avulla keskitytään nykyhetkeen. Tätä on ihan tutkittu, ja se vaikuttaa aivoissa stressinsäätelyyn positiivisesti. Auttaa sietämään stressiä ja säätelemään omaa oloa.” ”Mutta jos on tosi, tosi uupunut, on jo käytännössä pakko levätä ja sen jälkeen pystyy vasta korjaamaan tilannetta.”

Nevalan mukaan oikea burnoutin kohdalla puhutaan useamman kuukauden levosta. Joskus saatetaan tarvita puolikin vuotta. ”Jos ei ole ihan kunnon burnouttiin vielä menty, niin jo kuukauden lepo voi muuttaa tilannetta radikaalisti.”

AYY:N HALLITUKSEN HYVINVOINTISALKUN HALTIJA ELINA KUUTTI

ELINA KUUTTI kertoo, että AYY:n hallituksessa keskustellaan paljon siitä, miten opinnot kuormittavat opiskelijoita ja miten niitä voisi järjestellä järkevästi

niin, että opiskelija voi suoriutua hyvin ja uupumatta. Aihe on hänen mukaansa nyt ­erityisen ajankohtainen opintotukiuudistuksen ja opiskelijan pienenevän toimeentulon vuoksi. ”Tämä on ihan oikea ongelma varsinkin joillain tietyillä aloilla, joilla ei ole esimerkiksi mietitty, että nämä kaksi kurssia eivät voi olla samaan aikaan. Esimerkiksi arkkitehtuuri, muotisuunnittelu ja tuotantotalous ovat sellaisia aloja, joilla kerääntyy valtavat työmäärät tiettyinä aikoina vuodessa.”

Kuutin mukaan hallituslaiset käyvät keskustelua sekä sisäisesti että yliopiston opetuksesta vastaavien dekaanien ja työntekijöiden kanssa. ”Tämä yhteistyö on ollut aika hedelmällistä. Jos AYY:lle tulee tietoa, että vaikka jotkut kurssijärjestelyt eivät toimi, olemme suoraan yhteydessä niihin, joilla on valtaa muuttaa asioita. Yliopistolla tyypit ovat tosin aika työllistettyjä, joten kaikki ei toteudu heti. Joskus käy myös niin, etteivät asiat etene, vaikka pitäisi”, Kuutti sanoo.

AYY:n suurin haaste on se, ettei hallussa ole kaikkea tarvittavaa tietoa jaksamisesta ja sen ongelmista. ”Tavoitamme ne ihmiset, jotka pärjäävät aika hyvin ja lukevat sähköpostia. Mutta emme saa oikein tietoa niistä ihmisistä, jotka ovat tipahtaneet vaikka omasta ryhmästä tai opinnoista. Heihin vaikuttavat asiat jäävät pimentoon.”

17

Kuutti kertoo, että tällä hetkellä kiinnostava projekti on koko Aallon opiskelijoille suunnattu hyvinvointikysely, joka on Aallossa ensimmäinen laatuaan. ”Tutkimusta piloitoidaan nyt ELEC:issä. AYY on ollut tiukasti yliopiston mukana laatimassa sitä.”

Kuutti mukaan kysymykset käsittelevät pitkälti opiskelukykyä ja sitä, miten opiskelija kokee pärjäävänsä koulussa. ”Onko hyvä itsetunto opiskelijana vai onko tosi kriit­ tinen ja rankaiseeko itseään epä­ onnistumisista. Tällainen liittyy vahvasti siihen, että jotkut uupuvat, jos ei pysty olemaan itselleen armollinen.”

Tutkimusta laajennetaan eri kouluihin eri aikaan.

Syksyllä se olisi Kuutin mukaan tarkoitus saada ARTS:iin ja BIZ:iin.

AALTO-YLIOPISTON VARAREHTORI EERO ELORANTA

18

Vararehtori EERO ELORANTA toteaa, että opiskelijoiden hyvinvoinnista huolehti­minen on Aalto-yhteisön yhteinen asia ja erittäin tärkeä teema myös johdolle. Hyvinvointiasiat ovat olleet hänen mukaansa Aallossa esillä jo pitkään. ”Vuonna 2015 opiskelijoiden hyvinvointi nostettiin yhdeksi Aallon oppimis­ strategian keskeisistä ele­men­teistä teemalla ’Success of Students’, Eloranta sanoo.

Hänen mukaansa keskeisiä keinoja opiskelijoiden uupumusongelmien vähentämiseen ovat opetuksen suunnitteluun satsaaminen, erilaisten oppimis­tapojen ja -tyylien huomioiminen sekä opiskelutaitojen kehittäminen. ”Opettajien pedagoginen koulutus on yksi väylä näihin. Lisäksi on huolehdittava ohjaus- ja tukipalveluista kattavasti koko opiskelupolun ajan.”

Eloranta iloitsee siitä, että Aallon kurssipalaute­ järjestelmä sisältää nykyään kaikissa Aallon korkeakouluissa kysymyksen kurssien kuormittavuudesta suhteessa muihin kursseihin. ”Saatu opiskelijapalaute on kaikkien ohjelmanjohtajien käytössä uuden ’ohjelmanjohtajien työkalut’ -järjestelmän osana. Tarkoituksena

BEEF

on puuttua kaikissa ohjelmissa niihin kursseihin, joiden suhteellinen kuormittavuus on korkein ja/tai läpäisy­ prosentti alhaisin.” ”On lisäksi erinomaista, että Suomen kaikki yliopistot ovat kehittämässä kandipalautejärjestelmää yhdessä siihen suuntaan, että mukaan tulisi opiskelu-­ uupumus ja opiskelutaidot. Aallon johto on ollut vahvasti käynnistämässä ja tukemassa tätä hanketta”, Eloranta sanoo.

TÄMÄN BURNOUT-KYSELY PALJASTI

59 24 10 25 16

% % % % %

vastaajista koki palaneensa joskus loppuun. oli hakenut ammattiapua burnouttiin. vastanneista oli diagnosoitu uupumus. oli säästynyt burnouteilta. ei osannut arvioida uupumistaan.

”Oli korkeat vaatimukset omia töitä kohtaan, sillä harkkatöiden kritiikki saadaan julkisesti muiden edessä. Erityisen rankkaa oli silloin, jos opettajien kritiikissä antamat kommentit eivät vastanneet ohjauksissa saatua palautetta.”

30 % uskoi, että tuleva työura ajaa vielä burnoutiin.

Top 8 syyt, jotka uhkaavat ajaa uupumukseen 1. Opiskelu (75 % vastanneista valitsi tämän vaihtoehdon) 2. Menestymispaineet ja huoli tulevaisuudesta (molemmat 56 %) 3. Deadlinet (51 %) 4. Työt (49 %) 5. Heikko elämänhallinta (35 %) 6. Sosiaaliset suhteet (22 %) 7. Muut syyt (16 %) 8. Ulkonäköpaineet (13 %)

MIKÄ AALTOLAISIA UUVUTTAA? OPISKELIJAT VASTAAVAT.

”Suurin ongelma ainakin Insinööritieteiden korkeakoulussa lienevät kovat paineet valmistua tavoiteajassa.

Opiskelijat joutuvat noudattamaan mallilukujärjestyksiä tarkasti pysyäkseen tahdissa, mutta työmäärä periodien välillä on jakautunut erittäin epätasaisesti. Varsinkin fuksikevät on erittäin raskas.” ”Minä ehkä vain vaadin itseltäni liikaa. Kun oli tottunut olemaan lukiossa paras, tuntui pahalta olla yliopistossa keskiverto. Olen myös tottunut pitämään itseäni ihmisenä, joka jaksaa aina vähän enemmän koulua ja harrastuksia kuin muut.”

”Parhaillaan minua uuvuttaa kiireisen kokopäivätyön ja gradun tekeminen yhtä aikaa, eli koulun ja työn yhdistäminen. Mutta ei oikein ole muita vaihtoehtoja. Tukikuukausia olisi vain muutama jäljellä, eikä sekään riittäisi vuokraan, ruokaan jne. pääkaupunki­seudulla. Pakko käydä töissä.” ”Ensimmäisen burnoutin kohdalla otin liikaa kursseja, ja kun en osaa tehdä asioita puoliksi hyvin, paloin loppuun. Toisella ja kolmannella kerralla (hehe, tämä on ihan jokakeväinen meininki arkkari­lafkalla) syynä olivat arkkitehtuurin laitoksen paskat kurssijärjestelyt ja monen päivän valvo­ mista vaativat epäinhimilliset loppurutistukset kursseilla.” ”Koko yliopistossa on kulttuuri arvostella muiden opintoja helpoiksi ja väheksyä heidän suorituksiaan. Miksei jokainen voisi keskittyä omiin suorituksiinsa? Ei Aalto nouse ja kehity toisiamme väheksymällä ja mollaamalla.”

ONKO UUPUMINEN YLEISTÄ LÄHIPIIRISSÄSI?

”Monelle opiskelijalle todellisuus on sellainen, ettei ole vanhempia, ystäviä, kumppania, kollegaa, pomoa, ­terveysalan ammattilaista tai muutakaan kanssa­kulkijaa, joka kysyisi opiskelijan vointia. Mikään ei altista loppuun palamiselle yhtä tehokkaasti kuin yksin puurta­ minen ja pärjääminen.” ”Opiskelijoille ei pitäisi uskotella, että 60 op vuodessa on oikeasti mahdollinen tahti ja jotain tavoittelemisen arvoista. Kelan 45 op -vuosivaatimus on ihan tarpeeksi tiukka, ja jos sitä nostetaan 54 noppaan vuodessa, aiheuttaa se varmasti paljon lisää paineita opiskelijoille.” ”Kauppiksessa kuuluu kaiken olla kiiltokuvaa. Vain tyhmät ja lahjattomat eivät pysty kaikkeen. Täällä näkee vain muiden onnistumiset, muttei kenenkään vaikeita hetkiä.”

”Veikkaan, että nimenomaan Aalto-kavereista aika moni elää koko ajan rajalla tai on joskus kokenut burnoutin. Muilla kavereilla on jotenkin rennompi elämäntyyli.” ”Tuntuu, että kaikilla on ainakin pari kaveria, jotka ovat palaneet loppuun. Se on hyvin taval­ linen ilmiö, eikä kukaan enää jää ihmettelemään, jos joku jättää esimerkiksi vapaaehtoistyön kesken.

Aina epäillään syyksi uupumusta.” ”Burnouteista en tiedä, mutta moni on väsynyt ja stressaantunut. Lisäksi olen huomannut, että masennus sekä uni- ja syömishäiriöt ovat valitet­ tavan yleisiä.” ”Etenkin killan hallituksesta aina 1–2 vuodessa uupuu. Kyseiset ihmiset ovat usein tunnollisia ja haluavat hoitaa myös vapaaehtoishommat extra hyvin, ja siksi paine voi olla opintojen päälle liikaa.”

19

”Loppuun palaminen on yleistä, mutta siitä vaietaan kasvojen menettämisen pelossa. Arkkitehtiyhteisö, erityisesti studiokurssien henkilökunta, romantisoi työn tekemistä terveyden kustannuksella ja olettaa sitä opiskelijoilta.” ”Kulttuuriin ei kuulu myöntää, että kurssi on vaikea tai että tenttiin luki paljon tai epäonnistui. Etenkään, jos kyse on jostain muusta kuin todella matemaattisesta kurssista. Kaikilla on omien sanojensa mukaan keskiarvo 4,5 vähintään, ja kaikki on niin helppoa ja kursseista tulee vitoset, vaikkei lukenut yhtään. Silti on hirveä kiire, ja koululla ollaan yömyöhään.”

MITEN SELÄTIT BURNOUTIN?

”Pidin taukoa Kauppiksesta ja opiskelin muita juttuja Helsingin avoimen yli­opiston kautta. Tein vain juttuja, joista nautin ja lepäsin. Pitkään pelotti palata koulun penkille, mutta päätös pääaineen vaihtamisesta helpotti. Sen jälkeen elämä on ollut pikemminkin nousujohteista.” ”Kävin tiukassa stressissä Aallon opintopsykologilla kävin pari kertaa. Hän antoi neuvoja aikatauluttamisesta, liikunnasta ja sen sellaisesta. Aika peruskamaa, mutta auttoi aika paljon jo se, että joku kuunteli.” ”YTHS:llä neuvottiin käyttämään Aallon opiskelijoille ilmaista nettiohjelmaa nimeltä Headsted. Siitä oli paljon apua. Lisäksi kävin Aallon opintopsykologilla.” ”Olen tarkka ajastani, enkä anna muiden viedä sitä niin paljon kuin ennen esimerkiksi ryhmätöissä tai kerhoissa. Teen vähemmän asioita viikonloppuisin. Annan asioiden olla.”

MITEN AALTOLAISTEN UUPUMISONGELMIA VOITAISIIN VÄHENTÄÄ?

”Aalto ja proffat voisivat auttaa asiassa esimerkiksi poistamalla naurettavia läsnäolopakollisia luentoja sekä hoitamalla yliopistolle tenttiakvaarion!”

20

”Voisi esimerkiksi olla ok jättää opintotukileikkaukset tekemättä. 60 op kuussa ja enemmän duunia opintojen lisäksi kuulostaa aika jäätävältä. Itse en todellakaan

BEEF

uskalla nostaa lainaa tässä loputtomien yt-neuvottelujen maassa.” ”Vähemmän ’pakollista’ ryyppäämistä tapahtumissa.” ”Omalla kohdalla ohjaus opinnoissa olisi aut­tanut.

Olin sosiaalisista suhteista aika epävarma, ja Kauppikselta oli vaikea löytää omanhenkistä porukkaa.

Kylterikulttuurissa on jotakin painostavaa.” ”Opiskelijoille pitäisi kehittää jonkinlainen sairausturva, jotta läsnäolopakkoa vaativilta kursseilta ei heitettäisi sairastunutta ulos, vaan pyrittäisiin keventämään työtaakkaa opiskelijan elämäntilanteen sitä vaatiessa.” ”AYY:n viiden vuoden asumisraja aiheuttaa ihan turhaa asunnonvaihtopainetta ja stressiä opiskelijoille. HOAS muutti jo omia rajojaan. Aiemmin itse tipuin turva­ verkkojen ulkopuolelle juuri HOAS:in asuntopolitiikan takia, kun jouduin asunnottomaksi.” ”Kilpailuasetelmien ja opiskelijoiden vastakkainasettelun sijaan pitäisi pyrkiä kannustamiseen, tiimi­työskentelyyn ja yhteisöllisyyteen. Tällaisia työskentely­tapoja ja arvoja työelämäänkin siirtävät opiskelijat jaksaisivat varmasti paremmin sekä opinnoissa että myöhemmässä elämässä.” ”Kurssien tietoja joutuu kaivamaan 7+n:ästä eri paikasta, kuten sähköposti, Moodle, Optima, Oodi, Mycourses ja Into. En oikeasti pysy perässä. Näin yrittäjänä on ollut aika paljon muitakin dediksiä seurattavana, joten ei liene yllättävää, jos jotkin eri väyliä pitkin ilmoitetuista kouludediksistä tai pakollisista läsnä­oloista jää huomaamatta.

Siitä se soppa alkaa syntyä.

Osa maikoista vielä informoi asioista vain luennoilla tai eivät laita luentokalvoja nettiin.” ”Järjestämällä kursseja muutenkin kuin vain kerran vuodessa, jolloin yhden kurssin viivästyminen ei uhkaisi venyttää koko valmistumista.” ”Tutkintouudistuksia ei saa ajaa läpi liian nopeasti.

Valmistumiseni myöhästyi puoli vuotta, kun Aallossa lakkau­tettiin pääaineelleni pakollisia maisterikursseja, eikä tarjolla ollut viime keväällä mitään minulle sopivaa.”

”Burnouttiin tarvitaan enemmän ennalta­ ehkäisevää hoitoa.

Jälkihoidonkin lisääminen olisi paikallaan, sillä opinto­psykologeihin yhteydenotto on yllättävän hankalaa ja todellisen avun saaminen hidasta, jos nyt ei aivan mahdotonta.” ”Loppuun palamista vastaan voi taistella kehittämällä omia itsestä huolehtimisen taitoja, mutta samalla on lopetettava nuorten syyllistäminen ja hemmotelluiksi leimaaminen sen varjolla, että heille on tarjottu erästä maailman parhaista opiskeluympäristöistä.”

Sitaatit ovat otteita opiskelijoiden vastauksista Ainon burnout-kyselyyn.

NÄIN KYSELY TEHTIIN

Kysely toteutettiin Ainon verkkosivuilla maalis–­toukokuussa 2016. Siihen osallistui 206 Aallon opiskelijaa ikähaarukassa 19–31. Vastaajista hieman yli puolet oli naisia. Noin 60 prosenttia vastanneista oli ­teekkareita, 27 prosenttia kyltereitä ja 13 prosenttia taikkilaisia.

Kysely keräsi kiitosten lisäksi myös kri­tiikkiä. Jotkut vastaajista pitivät ongelmallisena, että sanaa ”­ burnout” ei määritelty ja että monimutkaista ilmiötä käsiteltiin yksinkertaisella kyselyllä.

Toimitus on tietoinen siitä, että kysely ei ole ongelmaton. Kuitenkin siitä koitui mielestämme

enemmän hyvää kuin huonoa. Kysely tehtiin journalistisista eikä tieteellisistä lähtökohdista, minkä vuoksi jätimme burnoutin määrittelyn vastaajan itsensä tehtäväksi. Subjektiivinen arvio omasta voinnista riitti. Yksinkertaiset kysymykset kirvoittivat paljon erilaisia näkökulmia ja kokemuksia aaltolaisilta, mikä oli kyselyn tarkoitus.

Toivomme, että eri näkökulmat tarjoavat vertaistukea uupuneille, työvälineitä vaikutusvaltaisille ja ymmärrystä ilmiöstä koko Aalto-yhteisölle.

21

KO LM EN SU OR A

Juttusarjassa eri alojen opiskelijat vaihtavat ajatuksia.

K TIIV A A J I L E K S I OP

IUS

H OT VAI N OT ?

Opiskelija-aktiiveille järjestötoiminta on yliopiston suola, joka räjäyttää elämän riennoilla, ystävillä ja CV:n täytteellä. Toisten mielestä killoissa ja ylioppilaskunnassa puuhastelu on kannattamatonta ja aikaa vievää nyhertelyä.

Mikä on totuus? Aktiivi, ex-aktiivi ja epäaktiivi keskustelivat.

TYÖELÄMÄÄN SIIRTYNYT EX-AKTIIVI EMMA BÖÖS on Kauppakorkeakoulun alumni ja entinen raskaansarjan opiskelija-aktiivi, joka oli mukana Kulttuurijaostossa, viestintävaliokunnassa, KY-ylioppilaskunnan hallituksessa ja KY-säätiön hallituksessa sekä KY-säätiön asiamiehenä. Nykyään hän työskentelee Account Managerina KPMG:llä.

i u s H e la n ie m K ir jo it ti M a rk

NYKYAKTIIVI PETTERI HELISTE on neljännen vuoden teknillisen fysiikan opiskelija.

Hän on tehnyt vapaaehtoistyötä vuodesta 2013 lähtien, muun muassa Fyysikkokillan raadissa ja AYY:n kansainvälisyysjaosto Mosaicissa.

EPÄAKTIIVI

VERTTI SARIMAA suorittaa muotoilun maisteriopintoja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Häntä ei opiskelijajärjestöjen toiminnassa näy.

22

BEEF

ARVON PANELISTIT. PÖYDÄN ÄÄRESSÄ ON KAKSI OPISKELIJA-AKTIIVIA JA YKSI EPÄAKTIIVI. MILLAISET IHMISET HULLAANTUVAT YLIOPISTON JÄRJESTÖTOIMINTAAN?

BÖÖS: Ainakin Kauppiksella monet aktiivit ovat pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Vapaaehtoishommissa on helppo tutustua ihmisiin. Ehkä aktiivit ovat myös sellaisia, jotka haluavat linjata, tehdä ja toteuttaa.

HELISTE: Linjailu on kyllä yhdistävä piirre. Ylipäätään aktiivit haluavat tehdä yhdessä muiden eteen hommia. Joskus mietin, ovatko jotkut lähteneet mukaan opiskelija­toimintaan vain sen glorian takia. On niitäkin, mutta kun pyörin pitkään mukana, huomasin, että ne ­tippuvat aika pian pois, jotka haluavat vain CV-merkinnän.

SARIMAA: Minulle järjestötoiminta ei koskaan ole ­tuntunut omalta jutulta, ja aikani on mennyt muiden harrastusten ja projektien kanssa. Artsin puolella ryhmäkoot ovat pieniä, ja meillä opiskellaan aika tiiviissä porukassa heti alusta asti. Siksi ei ehkä synny yhtä suurta ­tarvetta perustaa opiskelijakerhoja ja -järjestöjä kuin vaikkapa teekkareilla.

SARIMAA: Toisaalta noinhan kaikki ryhmät jossain määrin tekevät.

BÖÖS: Mukaan pääseminen muuttuu sitä vaikeammaksi, mitä pidemmälle opinnot etenevät. Jos ei lähde heti alussa mukaan, voi olla vaikeaa päästä piireihin myöhemmin.

HELISTE: Totta. Opiskelijahommissa on vähän sellainen uraputki, vaikka kyllä aina joku sitä rikkoo.

BÖÖS JA HELISTE, MITÄ JÄRJESTÖHOMMISTA ON JÄÄNYT KÄTEEN?

HELISTE: Olen oppinut paljon itsestäni, mitä osaan ja mitä en, miten handlaan jaksamista, missä vaiheessa palan loppuun. Lisäksi olen tavannut ihmisiä, joita muuten en ikinä tapaisi.

BÖÖS: Opiskelijajärjestöhommat olivat välillä kaoot­tisia, ja kun taloudellinen kannustin puuttui, tsemppi piti löytää yhdessä tekemisestä. Nyt työelämässä huomaa, että vapaaehtoishommissa olleet ovat oppineet sosiaalista pelisilmää ja kullanarvoista projektiosaamista.

OPISKELIJA-AKTIIVIT USEIN TOIVOVAT, ETTÄ

AYY:N VAPAAEHTOISTEN PALKITSEMISPROJEKTI

JÄRJESTÖKOKEMUKSELLA VOI KIILATA MUIDEN OHI

AJAA JOPA KYMMENTÄ OPINTOPISTETTÄ

TYÖELÄMÄSSÄ. USKOTTEKO, ETTÄ NÄIN ON?

PALKKIOKSI OPISKELIJA-AKTIIVEILLE. MITÄ MIELTÄ?

BÖÖS: Nyt työelämässä arvostan sitä, että sain

BÖÖS: En kannata. On opiskelijayhteisön tehtävä pal-

opiskelija­järjestöhommissa laajaa vastuuta valtavista projekteista ja budjeteista. En olisi saanut samanlaista oppikokemusta vain opiskelemalla ja tekemällä kesäduunia.

SARIMAA: Työelämässä joutuu tekemään töitä niidenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa ei välttämättä haluaisi.

Varmaan opiskelijapolitiikassa toimiminen koulii sellaisia taitoja.

HELISTE: Sama pätee tosin myös ylioppilaskuntiin.

Minulle se oli turvallinen ympäristö harjoitella ihmisten välisiä yhteentörmäyksiä. Aina kaikki kemiat eivät kohdanneet.

kita vapaaehtoisia. Koulu on koulu ja opiskelijaelämä opiskelijaelämää.

HELISTE: Vapaaehtoistoiminta voi olla aika kaoottista.

On vaikea mitata tai tiivistää, mitä tekijä on oppinut ja mistä opintopisteet tulevat. Toisaalta niin on monella kurssillakin.

SARIMAA: Minusta aktiivit ansaitsisivat nopat. Ne myös auttaisivat heitä valmistumaan nopeammin.

BÖÖS: Voisi silti olla vaikeaa varmistaa, että kaikki ne, jotka ansaitsisivat opintopisteet, saisivat ne. On paljon vapaaehtoistoimintaa, joka ei näy ulospäin ja josta ei jää merkintöjä pöytäkirjoihin. Järjestöillä on välillä vaikeaa sisäisestikin palkita kaikkia vapaaehtoisia esimerkiksi ansiomerkein.

SIIRRYTÄÄN PIMEÄLLE PUOLELLE. MITKÄ OVAT OPISKELIJA-AKTIIVISUUDEN JA VAPAAEHTOISTYÖN HAITTAPUOLIA?

PUHUKAAMME LOPUKSI VALLASTA. TOIMIIKO

HELISTE: Olen esimerkiksi lykännyt vaihtoon hakemista

DEMOKRATIA AALLON OPISKELIJAJÄRJESTÖISSÄ

monta kertaa erilaisten projektien takia. Kaikella käytetyllä ajalla on aina vaihtoehtoiskustannus, ja vapaaehtoishommat ovat pois muulta ajankäytöltä.

BÖÖS: Minulla meni 8,5 vuotta valmistua.

Vapaaehtoishommat imaisevat helposti syvemmälle järjestöhommiin, ja muu elämä kärsii.

MYÖS RIVIOPISKELIJAN EDUKSI?

OTETAANKO KAIKENLAISET TYYPIT HYVIN VASTAAN JÄRJESTÖISSÄ, VAI ONKO OPISKELIJA-AKTIIVISUUS SISÄÄNPÄIN KÄÄNTYNYTTÄ?

BÖÖS: Joskus tuntuu, että järjestöaktiivien yhteisö siivoaa erilailla ajattelevat ulos. Se ei ole pahantahtoista.

Helposti mukana on keskenään aika samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, ja ryhmän voi olla vaikeaa kuulla kritiikkiä tai eri tapoja ajatella asioita.

HELISTE: Opiskelijaelämä kestää vain rajatun ajan, eikä opiskelijoilla ole omia pennejä kiinni toiminnassa.

Aktiivien ei tarvitse varmistella järjestötoiminnassa loppu­elämäänsä. Siksi en koe uhkaavana, että opiske­ lijat ajaisivat järjestöissä henkilökohtaista etuaan.

SARIMAA: Opiskelijat ovat yleensä fiksua porukkaa.

Mikään systeemi ei ole täydellinen, mutten usko mihinkään valuvirheisiin opiskelijatoiminnan vallankäytössä.

BÖÖS: Aktiivien pitäisi muistaa, että heillä on oikeasti valtaa. Olen ollut KY:n edustajana Kauppiksen opintotukilautakunnassa päättämässä opiskelijoiden opinto­ tukien lakkauttamisesta. Lautakuntaa päädyin siksi, että lähdin aikanaan mukaan opiskelijatoimintaan. On niitäkin aktiiveja, jotka istuvat päättävissä elimissä, vaikka päätettävät asiat eivät kiinnosta.

23

24

HYÈ BEEF

RES n in a S u o m in e K ir jo it ti Pa u li ri S a a rl o tt a V ir

O k ko n e n Ku va si S o fi a

AALTO ARTS:ISSA TOIVOTAAN, ETTÄ MUOTISUUNNITTELIJOISTA TULISI VIELÄ URHEILIJOIDEN KALTAISIA KANSALLISSANKAREITA. AINO LENSI AALTOLAISTEN KANSSA HYÈRES'IN MAAILMANKUULUUN MUOTIKILPAILUUN SELVITTÄMÄÄN, MIHIN HEISTÄ ON.

25

Voittohumua finaalin jälkeen. Keskellä kukitettu Anton Vartiainen ja halauksessa hänen työparinsa, mustamekkoinen Hanne Jurmu. Rolf Ekroth kurottaa oikealta onnittelemaan.

OSA I :PALKINTOJEN JAON JÄLKEEN

26

Hyères’in muotikilpailu on juuri päättynyt. Ranskan Rivieran ylle laskeva aurinko punaa vanhan suola­ tehtaan, jonka sisällä finaalinäytöksen yleisö, nuoret suunnittelijat, tuomarit ja muoti­maailman vaikuttajat poukkoilevat päämäärättömästi ympäriinsä nyt, kun kaksiviikkoinen festari on ohi ja jännitys lauennut.

ROLF EKROTH , yksi Aalto-yliopiston neljästä finalistista, istuu hievahtamatta penkillä seinän vieressä ja tuijottaa hopeankiiltävän konfetin peittämää lattiaa. Muutaman metrin päässä opiskelukaverit HANNE JURMU ja ANTON VARTIAINEN pursuavat epäuskoista iloa. Naurava Jurmu pyyhkii onnen kyyneleitä. Keskittyneen oloinen Vartiainen hymyilee ainaista salaperäistä hymyään. He ovat voittaneet tuomariston kunnia­maininnan ja Chloé-muotimerkin 15 000 euron nimikko­palkinnon, johon kuuluu myös yhteistyö kiinalaisen muotiyrityksen kanssa. ”Ei mitään hajua, mitä se tarkoittaa. Varmasti palkinto tietää kaikenlaisia asioita, joihin ei ole pystynyt varautumaan, mutta ensi viikolla ajattelin kyllä mennä takaisin kouluun”, Jurmu sanoo.

Ystävät, muotitalojen kykyjen metsästäjät ja muoti­lehtien toimittajat piirittävät kaksikkoa nälkäisillä onnentoivotuksilla. Eräs pelätyistä ja ihailluista tuomareista ottaa käteensä Vartiaisen kultaisen palmu­ palkinnon. Metalliset lehdykät murtuvat irti. ”Tämä oli kyllä nyt vähän ikävää”, Vartiainen

huomauttaa Jurmulle suomeksi.

Ne ovat ainoat sanat, jotka kuulemme hänen suustaan kiitospuheen lisäksi. Vartiainen sai yleisön nauramaan, kun hän totesi mikkiin Suomi-englannilla ”the jury was very interesting”.

Myös Rolf Ekroth olisi toivonut palmua, rahapalkintoa, työtilaisuuksia ulkomailla ja ennen kaikkea tunnustusta. Äänestä on haihtunut into, joka siinä soi vielä aiemmin päivällä, kun kaikki oli yhä mahdollista. Kaiuttimista jumputtava leikkisä catwalk-musiikki tuntuu ilkkuvan melankolialle. ”Tietenkin harmittaa, etten voittanut mitään. Tai siis… Niin. Osaan arvostaa tätä myöhemmin, mutta nyt on unohdettu ja nurkkaan työnnetty olo”, Ekroth sanoo rauhallisesti.

Muutaman minuutin ikäinen pettymys on niin tuore, että sitä on vaikea eritellä sanoiksi.

Ekroth on valittu Suomessa vuoden 2016 nuoreksi suunnittelijaksi, ja viime vuonna hän voitti arvostetun Designer’s Nest -pääpalkinnon Kööpenhaminan muotiviikoilla. Vanha menestys ei kuitenkaan lohduta nyt. ”Tämä pettymys kuuluu alaan, joka ikiseen päivään. En tiedä, miksi välillä luulen, että se muuttuisi.”

Ekroth masentuu vähän myös voittaessaan. ”Se on varmaan joku egojuttu. Kaipaisin sellaista, että joka ikinen ihminen tulisi kehumaan ja halaamaan

HYÈ BEEF

RES

mua, ja kun sitä ei tapahdu, olen että ai, oliko tämä ihan paskaa. On se tunneprosessi oikeasti varmaan monimutkaisempi, mutta aina se sama olo tulee. Mutta se on varmaan mun neuroottisuutta. Ei kaikki täällä ole samanlaisia.”

Ekroth tosin näki, että pari kilpailijaa itki, kun kolmesta kilpailunäytöksestä ensimmäinen päättyi saman viikonlopun perjantaina. Näytöksissä purkautuu kerralla jännitystä ja väsymystä, joka kerääntyy, kun kilpailijat painavat Rivieralla kaksi viikkoa yötä päivää.

Siitä suurin osa on odottelua, koska kilpailijat pyörivät festareilla järjestäjien oikkujen ehdoilla.

Myös Aalto-yliopiston AKINO KUROSAWA jäi ilman palkintoja. Häntä ei näy. Ehkä japanilais­ suunnittelija itkee pettymystä kulisseissa, tai sitten helpottunut skumppa on jo poksahtanut Rivieran ilta-auringossa.

Aalto-yliopiston muotitaiteen professori PIRJO HIRVONEN liitää kokomustissaan ohi Jurmun ja

Vartiaisen onnittelijoiden joukon. Hän kävelee määrä­ tietoisesti Ekrothin luokse ja halaa tiukasti. ”Et sä voi Rolf voittaa kaikkia kisoja. Ajattele, että eihän ELINA (MÄÄTTÄNEN) ja SOPHIEKAAN (SÄLEKARI) pärjänneet viime vuonna, ja nyt niillä on kovat paikat. Se sun kakkosasu oli muuten upea, mähän aina hehkutin niitä rotseja”, Hirvonen sanoo ja pitää kiinni Ekrothin ryhtinsä hukanneista olkapäistä.

Hirvonen on yksi syy siihen, että festivaaleilla puhutaan nykyään ”Suomi-ilmiöstä”. Finaaliin on yltänyt huomattavan monta Aallon opiskelijaa, joista jokaisen Hirvonen on oppinut tuntemaan suunnittelijana ja ihmisenä. Hän lentää joka vuosi rikospaikalle Ranskaan sparraamaan opiskelijoita.

Vuodesta 2012 alkaen suomalaislehdissä on julistettu, että Suomi-muodin uusi ajanjakso on alkanut.

Silloin Aalto-yliopiston SIIRI RAASAKKA , TIIA SIRÉN ja ELINA LAITINEN voittivat täydeksi yllätyksekseen pääpalkinnon kandikurssilla syntyneellä miestenvaate­ mallistollaan, jonka ytimessä oli kuvitteellinen urbaani nomadiheimo. Heti seuraavana vuonna Grand Prix -pääpalkinto siunaantui SATU MAARASEN naistenvaatemallistolle, joka sekoitti maisemataidetta, 1960-luvun haute couturea ja armeijaprinttejä.

Raasakka ja Sirén istuvat tänäkin vuonna katsomassa finaalinäytöstä eturivissä. Maaranen on Hyères’issä esittelemässä Marimekolle suunnittelemiaan vaatteita, joita myydään festivaalikaupassa.

Yöpaitamaiset Suomi-kaavut on nostettu pienessä putiikissa näyttävästi esille.

Hyères’in finalistit ovat saaneet paljon palstatilaa lehdissä. Heistä kirjoitetaan toiveekkaasti, kuin nuorista urheilijoista. Muotimaailmasta etsitään uuden polven kansallissankareita, vaikka monen on vaikea ymmärtää, mikä paikka vaikeaselkoisella huippumuodilla voisi olla rivikansalaisen sydämessä.

Jurmun ja Vartiaisen Suomesta lennättämät mallit Antti Kekki (vas.) ja Oscar Holmström hengailivat lähinnä kahdestaan hotellihuoneessa, koska muut mallit olivat heidän mielestään ärsyttäviä egoisteja, jotka vain kehuskelivat syömättömyydellään. Kekki opiskelee Aallossa graafista suunnittelua.

27

OSA II : AIEMMIN SAMANA PÄIVÄNÄ

Vielä finaalipäivän iltapäivällä kisaajat eivät tiedä, mitä on edessä. Kaikki 11 finalistia, joista Jurmu ja Vartiainen ovat ainut työpari, on pakattu tiiviisti muoviseen showroom-­telttaan kukkulan päällä sijaitsevan kartanon puutarhassa. Ilma on kasvihuonemaisen tukahduttava, ja taustalla soi BRITNEY SPEARSIA ja muuta mahdollisesti ironista musiikkia.

Oviaukosta käy tasainen muotitalojen isoja kihojen ja kykyjenetsijöiden virta. Nuoret suunnittelijat promoavat heille mallistojaan ja itseään. Muotisuunnittelija myy kokonaista brändiä, joka alkaa hänen omasta olemuksestaan.

Suomalaiset suunnittelijat erottaa japanilaisista, ruotsalaisista, ranskalaisista ja jenkkiläisistä kilpa­ kumppaneistaan helposti, kuten kaikki muutkin festarialueella pyörivät suomalaiset. Muu muotiväki näyttää yllättävän tavanomaiselta. Farkkuja, sneakereita, mustia t-paitoja. Ei mitään erityisen eksentristä tai yllättävää. Aaltolaiset taas ovat kerrostaneet itsensä Hel Looks -henkisillä kuoseilla ja kaavuilla. Maallikko tuskin kuvaili heitä tyylikkäiksi. Mutta juuri tässä on Suomimuodin salaisuus: se on yllättävää ja täynnä isompia merkityksiä kuin se, mikä näyttää hyvältä. Kun muiden finalistien mallistot leikkivät silueteilla ja väreillä, suomalaiset pelaavat ajatuksilla. Kierrätyksellä, luonnon elementeillä, historialla, aatteilla.

Professori Hirvonen kuvailee maailmaa näin: ”Tämän ikäpolven suomalaiset näkevät nämä asiat ihan toisella tavalla. Ne tutkivat, mitä löytyy vanhoista lankapakoista ja kirstuista ja laittavat ne ihan uudenlaisen kontekstiin, ylösalaisin, sikin sokin.”

Ruudulliseen housuhameeseen pukeutunut lippispäinen Ekroth seisoo pisteellään odottamassa seuraavaa kiinnostunutta. Hän siemailee tiuhaan vettä, koska kuuma ilma uuvuttaa. Siihen sekoittuu hikeä ja parfyymiä, koska eräs kisan sponsoreista on hajuvesitalo, joka on valmistanut oman tuoksun jokaiselle finalistimallistolle.

Sponsoreita on paljon, ja ne ovat nimekkäitä, kuten Mercedes-Benz, Chanel ja Swarovski. ”Täällä on paljon rahaa. Sponsoreille tämä on sellainenkin juttu, että ne pääsevät kerran vuodessa tapaamaan toisiaan ja juhlimaan. Tuntuu, että me olemme täällä vain sivuroolissa, niin kuin tietenkin olemmekin, koska olemme vaihtuva osa. Joka vuosi tulee uusia. Eihän me olla mitään staroja täällä, vaan

Mallit valmistautuvat näytökseen. Toiselta leikataan vähäisiä partasuortuvin.

Alemman kuvan malli mittailee reitensä paksuutta Rolf Ekrothin malliston asussa.

28

HYÈ Rolf Ekrothille festivaalin jännittävin osuus oli esitellä sporttihenkistä mallistoa tuomareille.

Kasvihuonemaisissa showroom-teltoissa oli tuskaisen kuuma.

BEEF

RES

hyvin pieni, kiitollinen osa tätä koko juttua”, Ekroth sanoo.

Hänelle jännittävin osa kokemusta on ollut vaatteiden esittely tuomaristolle. Mallit tepastelevat koreografian vaatteet yllään, ja suunnittelija kertoo mallistostaan. ”Jury istuu hiljaa ja tuijottaa. Sitten pitää vain alkaa puhumaan itsestään. Mä aloitin parilla vitsillä, ja kiitos Luojan ne toimi.”

Ekroth sai tuomarit nauramaan kertomalla, miten hänestä tuli muotisuunnittelija. Lukion jälkeen suomenruotsalainen haki Helsingin yliopiston ruotsinkieliseen yhteiskuntatieteiden yksikköön Soc & Komiin, ”protestiksi hankenilaisille”. ”Sanoin jurylle, etten ollut tarpeeksi hyvä ihminen sosiaalityöntekijäksi, jonka jälkeen hakeuduin pokerin pariin ollakseni pokerinpelaaja. Parin vuoden kuluttua huomasin, etten ole tarpeeksi paha ihminen ollakseni pokerinpelaaja. Sosiaalityön ja pokerin väliltä löytyi sitten muoti.”

muotiopiskelijoista. Juttuvalinta ei Hirvosen mukaan ole lainkaan itsestään selvä vallitsevassa ilmapiirissä. ”Muotialaan suhtaudutaan hyvin usein pinnallisena, ja välillä tuntuu, ettei meitä arvosteta”, Hirvonen aloittaa. ”Mutta sanoisin, että nimenomaan suhtautuminen on pinnallista. Usein ajatellaan, että nämä opiskelijat ovat jollakin tavalla muita köykäisempiä, mutta ei se niin ole. Täällä on äärimmäisen teräviä, lahjakkaita ja kyvykkäitä ihmisiä. He voisivat menestyä millä tahansa alalla, mutta ovat valinneet muotisuunnittelun.”

Hirvonen myöntää, että muotisuunnittelu voi tuntua nurkkakuntaiselta ja koko muotiala turhanasikaiselta sellaisilla aloilla, joilla toimitaan puhtaasti rationaalisen ja loogisen ajattelun pohjalta. Siitä huolimatta Aallon muotisuunnittelun linja on hänen mielestään ansainnut kiitoksensa ja resurssinsa. ”Melkein 30 prosenttia finalisteista tulee meidän koulusta, joten ei kai tässä muuta voi sanoa, kuin että meillä on koulutus kohdallaan. En tiedä, millä muulla meidän koulutusta pitäisi vielä lähteä mittaamaan.”

Ekroth aloitti Aallossa vuonna 2012, jolloin kolmikko Laitinen-Rassikka-Sirén voitti kisan. Siitä lähtien Hyères on ollut hänen unelmansa. ”Jury-tapaamisessa ihan hetken ajan tunsin, että ihan vähän irrottauduin itsestäni ja kropastani. Mietin, että vau, nyt mä olen tässä ja puhun näille. Samalla kuulin, miten mun oma suu puhui sitä esitelmää, jonka tietenkin osaan ulkoa. Se oli huikea hetki.”

Innostuksesta on tosin jo katkennut terä. Syy on se, että kaikki festivaalialueella kuiskailevat Jurmun ja Vartiaisen nimeä. Joidenkin mielestä peli on jo ratkaistu.

Muotinäytöksissä yleisö on mylvinyt, kun kaksikon suomea mumisevat miesmallit kukka-asuissaan ovat hoiperrelleet persoonallisesti pois lavalta. ”Tietenkin mulla oli tänne jättiodotukset, mutta ne ovat pikkaisen tippuneet näytös näytökseltä.

Ranskalaisyleisö reagoi tosi vahvasti, ja Hanne ja Anton ovat saaneet jättiaplodeita. Mä en ole saanut niitä.

Vaikka olen iloinen heidän puolestaan, samalla olen vähän surullinen itseni puolesta.”

Mutta matka ei suinkaan ole ollut turha.

Esimerkiksi Diorin talent scout on käynyt kertomassa, että hän on Ekrothin suuri fani. ”Kaikki sanovat, että haluavat ottaa yhteyttä, ja on tullut vaikka mitä tarjouksia. Ensi viikko menee siihen, että ylläpidän näitä kontakteja. Se pitää tehdä hyvin. Sophie Sälekari ja Elina Määttänenkin ovat nyt hyvissä duuneissa. Kyllä tämä on se paikka, jossa pitää olla. Uskomatonta, että mä pääsin tänne.”

Sälekari ja Määttänen olivat molemmat kilpailun finaalissa vuonna 2015. Määttänen työskentelee suunnittelijana ranskalaisessa muotitalo Maison Margielassa ja Sälekari englantilaisen Alexander McQueen -muotimerkin leivissä.

Festarialueella tapaamme ex-voittajat Raasakan ja Sirénin, jotka kiittelevät entistä opinahjoaan muun muassa hyvistä fasiliteeteista ja vapaasta, omaan henkilö­kohtaiseen kehitykseen kannustavasta ilma­ piiristä. Molemmat ovat vastikään valmistuneet Lontoon Central Saint Martins -muotikoulusta, joka on yksi alan arvostetuimpia. Suomen työmarkkinat eivät houkuttele.

“Onhan Suomessa Marimekko ja Halti, mitä näitä nyt on, mutta kaikki meidän frendit on jo siellä töissä. Ei me voida viedä niiden työpaikkoja”, Sirén sanoo.

Hirvosen mukaan Aallon paljon puhutut fasiliteetit ovat luonnollisesti tärkeä tuki, mutta ennen kaikkea linjan menestyksen ydin ovat korkeatasoiset opettajat, jotka pyrkivät haastamaan ja houkuttelemaan jokaisesta esiin “sen omimman”. ”Opettajakunnan arvostuksesta ja heidän äänensä kuuntelemisesta olen suoraan sanottuna hieman huolissani.”

Hiki helmeilee graafisten mustien lasien takana, mutta Hirvosella ei ole kiire pois keskustelusta. Hänen mukaansa Aallossa ei välttämättä vieläkään täysin ymmärretä ARTS:in erityisluonnetta suhteessa muihin viiteen korkeakouluun. Leikkauspaineissa tulosvastuu kasvaa, ja nimenomaan tulos on Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa hankalasti mitattavissa. Sitä ei voi päätellä esimerkiksi julkaistujen akateemisten tutkimusten määrästä.

“Luovan alan keskeinen alue on kokeellista ja luovaa, etsimistä ja kypsymistä. Sitä ei näissä leikkauspaineissa arvoteta. Jos ARTS:ia, sen prosesseja, vaatimuksia ja mittauksia pyritään liiaksi samankaltaistamaan muiden Aallon korkeakoulujen kanssa, luovat ihmiset lähtevät muualle.”

Yhtäkkiä meidät yllättää takavasemmalta keski-ikäinen nainen, jolla on vaalea polkkatukka ja tyylikäs musta asu. Professori Pirjo Hirvonen on hyvin ilahtunut siitä, että Aino on raahautunut Otaniemestä asti raportoimaan

Toimittajat hätistetään showroom-teltasta, koska suunnittelijoiden pitää pakata mallistonsa festivaalin viimeistä muotinäytöstä varten. Lähestyvä finaalinäytös näkyy vakavuutena kasvoilla.

29

30

HYÈ BEEF

RES OSA III : JUURI ENNEN LOPPUHUIPENNUSTA

Lapsiperheitä, eläkeläisiä, perusjamppoja. Catwalkia ympäröivät penkit täyttyvät ihmisillä, joista suurin osa ei näytä ollenkaan muotiväeltä. Glamour-henkilöt lipuvat eturivin penkkeihinsä henkilökohtaisten asiakas­ palvelijoiden saattelemina aurinkolasit silmillä. Emme tiedä, keitä he ovat, mutta he kääntävät katseita.

Vieressämme front row’lla istuu tsekkiläismies, joka ei näytä tuntevan oloaan kotoisaksi. Hän kertoo työskennelleensä festivaalin perustajan ja taiteellisen johtajan JEAN-PIERRE BLANCIN autonkuljettajana tämän vierailulla kotimaassaan. Siitä hyvästä hänet on nyt lennätetty Rivieralle kisojen vieraaksi. Huomaa, että kisassa liikkuu paljon rahaa.

Näytös alkaa, ja ensimmäiset mallitytöt pokkuroivat lavalle. Eteerinen habitus saattaa olla lava­ karismaa tai krapulaa, koska edellisiltana on ollut festareiden ensimmäiset bileet. ”Tuntui aluksi, että tultiin kouludiskoon. Lasit

lenteli, ja ihmiset jonottivat tiskillä juomia. Ne mallithan ovat niin pikkuisia ja laihoja, että tulevat hetkessä humalaan”, Ekroth kuvailee.

Emme ole tavanneet festareillaan yhtään ennakkoluulojamme vastaavaa töykeää tai kylmää fashion ­bitchiä, vaan vain ystävällisiä hahmoja. Kuulemma kulissien takana on kuitenkin kova hierarkia, ja ruokalassa meikkaajat, kampaajat, suunnittelijat ja mallit vuorotellen ohittelevat toisiaan, koska jokainen ryhmä pitää itseään tärkeimpänä ja kiireisimpänä.

Mallisto toisensa jälkeen marssii catwalkin halki. Musiikki ja tunnelmat vaihtuvat, samoin aplodien volyymi. Tänäkin iltana Jurmu ja Vartiainen saavat suurimmat suosionosoitukset, vaikka pääpalkinto meneekin Japaniin.

Kun puheet on pidetty, suolatehdas hiljenee.

Hyères on taas vuoden verran hohdoton Ranskan eläkeläisten lomarysä.

Ekroth ompeli paitaan ­22 000 Swarovskihelmeä yhdessä vanhempiensa kanssa.

Vartiaisen ja Jurmun näytös kohahdutti myös persoonallisesti esiintyneillä malleilla, jotka ottivat kontaktia yleisöönsä, hoipertelivat catwalkilla ja mumisivat ääneen suomenkielistä litaniaa. Kuvassa Vartiainen koristelee malli Oscar Holmströmin otsaa show'ta varten.

Aallon opiskelijoista japanilaisen Akino Kurosawan mallisto oli kaikkein suomalaisin.

Jurmun ja Vartiaisen voitokas mallisto oli koristeltu aidoilla kukilla. Vartiainen aloitti kokeilut elävien kasvien kanssa jo opintojensa alkuvaiheessa.

31

OSA IV: TAKAISIN SUOMESSA

Viikon kuluttua finaalista soitamme Ekrothille, joka on juuri palannut Pariisista tapaamasta muotitalojen Hyères-kontaktejaan. Hän selvisi pahimmasta pettymyksestä marinoimalla maksaansa. ”Finaalin jälkeisessä cocktail-tilaisuudessa kiskoin kahdella kädellä viinaa. Se helpotti. En ole ikinä juonut suruun, mutta nyt join, ja hetkessä se meni ohi.

Seuraavana aamuna ei sitten enää ahdistanut, ja oli ihan kiva lähteä kotiin.”

Ekrothin mielestä on itsestään selvää, että kilpailuihin lähdetään voittamaan. Hän ei voi sietää tekopyhää ”Vaikka en voittanut, oli silti kivaa" -jaarittelua. Muiden finalistien Instagram-kuvatekstit ja Facebook-statukset olivat hänen mukaansa täynnä sitä kisan jälkeen. ”Vihaan sitä, kun ihmiset sanovat, etten saisi olla pettynyt. Kyllä mua edelleen harmittaa, ettei tullut palkintoa. Voittajista kuitenkin kirjoitetaan paljon, ja niillä on selvä etu meihin muihin nähden.”

Ekrothin seuraava askel on todennäköisesti harjoittelu ulkomailla, jollaisen Hyères voi hyvinkin poikia.

Moni Aallon suunnittelija saa kiittää harjoittelustaan muotisuunnittelun lehtoria ja opiskelijoiden henkistä gurua TUOMAS LAITISTA , jolla on laajat verkostot maailmalle. Laitinen oli siskonsa ANNEN kanssa ensimmäinen suomalaisvoittaja Hyères’issä vuonna 2006. Hänen sanotaan olevan yksi merkittävimmistä syistä siihen, että Aallon muotisuunnittelulla menee nyt lujaa.

Finaalin jälkeen esimerkiksi YLE, Helsingin Sanomat ja MTV3 uutisoivat suomalaisten Chloépalkinnosta näkyvästi. Jutut toistavat toisiaan: arvostettu palkinto tuli, ei ole eka kerta, Suomi-muodilla menee kivasti, professori ja voittajat iloitsevat.

Uutisointi kuvaa hyvin sitä, miten muoti on yleensä esillä suomalaismedioissa. Muotialan tärkeys perustellaan yksittäisillä onnistumisilla, jotka eivät merkitse maallikolle mitään. Vaikka muotisuunnittelijat ovat taiteiljoita, heiltä pyydetään harvoin kommentoimaan yhteiskuntaa niin kuin kuva- tai näyttömö­taitelijoita.

Kysymykset ovat yksinkertaisi. Miltä voitto tuntui?

Miksi Suomi menestyy? Keksitäänkö Helsingissä pian uusi H&M?

32

On kiinnostava kysymys, voisiko tai pitäisikö huippumuodin olla jotain, mistä koko yhteiskunta voisi nauttia tai ammentaa. Hirvosen mielestä muodin anti rivi­ kansalaiselle voi olla se, että muotisuunnittelu on ajan tulkintaa ja suunnannäyttämistä.

“Korkeatasoisin muoti on tavallaan se anturi, joka tunnistaa, mitä isoja asioita maailmassa juuri nyt on ilmassa. Ja sitten se tulee ulos tulkintana.”

Eräs tulkinta on esimerkiksi Hirvosen näkemys siitä, että muotisuunnittelulla ei pitäisi enää ruokkia kulutusta vaan ennemminkin kohtuullistaa sitä.

“Samalla tavalla kuin urheilukilpailuissa pärjäämisen myös muodin pitäisi nostattaa kansallista itse­ tuntoa. Se on kuitenkin valtava kansallinen pääoma, että pystymme luomaan sellaisia asioita, jotka muu maailma ja huippuammattilaiset arvottavat korkealle, ja että meillä ylipäänsä on jokin identiteetti.”

Mallit hengailevat. Kilpailijoiden pitkistä päivistä Hyères'issä suuri osa on odottelua, koska heidän pitää sietää kilpailun järjestäjien viivästyksiä ja oikkuja.

Oikealla mekko, jolla Vartiainen ja Jurmu voittivat 15 000 euron Chloé-palkinnon.

Tuomaristo luonnehti asun säteilevän vapautta, nuoruutta, huolettomuutta ja eleganssia. Voittajat olivat yllättyneitä, koska tehtävänanto oli heille haastava ja tekoprosessissa ongelmia, kuten kankaan kutistuminen.

HYÈ BEEF

RES HYÈRES ON S L A U TA PONNAHDU EESEEN MUOTIMAIN

1980luvun alusta lähtien järjestettyä tapahtumaa pidetään yhtenä maailman arvostetuimmista muotialan kilpailuista. Se on toiminut ponnahduslautana monelle kansainväliselle suunnittelijanimelle, kuten Viktor&Rolfille, Thierry Muglerin pääsuunnittelijalle Romain Kremerille ja tanskalaissuunnittelija Henrik Vibskoville.

Tämän vuoden tuomariston puheenjohtaja oli Chanelin muotoilujohtaja Virginie Viard. Tuomaristoon kuuluivat myös muun muassa Monacon prinsessa Caroline, Ranskan Voguen entinen päätoimittaja Carine Roitfeld sekä ranskalaisen muoti- ja taidelehden Purplen päätoimittaja ja perustaja Olivier Zahm.

Aiemmin tuomaristossa ovat istuneet muun muassa Helmut Lang, Jean-Paul Gaultier ja Dries van Noten.

33

SEN I M A T S U N N DEN E U U S I A V E L U T OTIT B O R I S K I M , E LI A T S E D U E K I VA ME M Ä T I Ö T N Ä E I VÄT V I E K Ä Fysiikan opiskelija havainnollistaa fysikaalisten laskukaavojen avulla, miksi robottien työvallankumousta ei tarvitsekaan pelätä.

Tulevaisuudentutkimus poikkeaa oleellisesti muusta tieteestä, koska ennusteita ei voi testata kokeellisesti. Tulevaisuudentutkija

BEEF

Koska nykyisten ennusteiden testaa­ minen on määritelmän mukaisesti mahdotonta, eräs tapa arvioida ennus­ teiden laatua on tutkia menneitä ennus­ teita. Seuraavaksi tarkastelen ennus­ teita Suomen väkiluvun kehityksestä eri vuosi­kymmenillä. Sen pitäisi kaiken järjen mukaan olla helpompi ennustet­ tava kuin yllä mainittu robotisaatio.

Tarkastellaan kaikkia vuoden 1973 jälkeen tehtyjä 15:ttä ennustetta, eli

Kuva 1: Suomalaisia väestö­ ennusteita eri vuosikymmeniltä.

2. Ekstrapoloinnilla tarkoitetaan kuvaajan jatkamista niin, että voidaan lukea arvoja, joihin alkuperäinen kuvaaja ei yllä.

OSMO A. WIION tulevaisuuslakien mukaan lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan.

Ensimmäisen lain tulkitaan viittaavan siihen, että vallitsevan muutoksen ole­ tetaan jatkuvan, ja toisen siihen, että tulevaisuus tuo mukanaan uusia odotta­ mattomia asioita.

Hyvä esimerkki tämän lain toteutumisesta on elokuvan Paluu tulevaisuuteen 2 (1989) tulevai­ suus: Vuonna 2015 voimme kuvitella, että nuori pysäköi lentävän autonsa puhelinkioskin viereen ja soittaa ystävälleen. Tämän jälkeen hän lei­ julautailee lähimmälle kirjelaati­ kolle ja lähettää nopeasti kaverilleen syntymäpäiväonnittelu­kortin – faksilla.

1. Aiheesta kirjoitetuissa julkaisuissa käytetään termiä ”computerization”, jonka oikeampi käännös olisi tietokoneistuminen, mutta kansainvälinen media käyttää sen tilalla lähes poikkeuksetta termiä robotti. Tämä kattaa myös niin sanotut ohjelmistorobotit, eli tekniikan alan termein tietokoneohjelmistot, kuten esimerkiksi Microsoft Excel.

34

Tulevaisuudentutkijat ovat ennustaneet, että 1 robotit valtaavat lähitulevaisuudessa merkittä­ vän osan työpaikoistamme. Ennusteiden mukaan jopa 30–50 prosenttia nykyisistä työpaikoista katoaisi seuraavan 20 vuoden aikana. Työelämän ovia kolkuttelevan nuoren näkökulmasta prog­ noosit ovat vähintäänkin pelottavia.

Vuonna 2014 Elinkeinoelämän tutkimus­ laitos ETLA arvioi, että Suomesta katoaa joka kolmas ammatti ja reilu ­kolman­nes nykyisistä työpaikoista 10–20 vuodessa. Uhanalaisimmat ammatit ovat matalan koulutus­tason töitä.

Katoamassa ovat muun muassa puhelinmyyjät – vihdoinkin –, mutta listalla on myös aaltolaisia kiinnostavia ammatteja, kuten tilasto-, rahoi­ tus- ja vakuutusalan toimistotyöntekijät. Näiden katoamisen todennäköisyys on jopa 96,8 pro­ senttia. Toisaalta esimerkiksi arkkitehdit voivat huokaista helpotuksesta. Oxfordin ­­yli­­opiston tutkijat julkaisivat vuonna 2013 tutkimuksen, jonka mukaan tietokoneet eivät korvaa arkkiteh­ tejä vielä seuraavaan kahteen vuosikymmeneen 98,2 prosentin todennäköisyydellä.

Pintapuolisesti tarkasteltuna robotisaa­ tion jälkeinen maailma näyttää hyytävältä. Moni miettii, onko oman alan töitä enää olemassa val­ mistumisen jälkeen.

Kuva 2: Väestöennusteiden toteutunut suhteellinen virhe.

oponen K ir jo it ti L a ri K

Palataan takaisin ennusteeseen työpaikkojen katoamisesta roboteille. Voimmeko sanoa mitään näiden ennusteiden luotettavuudesta edellä tarkas­teltujen menneiden väestöennusteiden toteutumisen perusteella?

Vastaus on samanaikaisesti kyllä ja ei: Menneiden ennustusten epäonnistuminen itsessään ei kerro mitään nykyisten ennus­ teiden toteutumisesta. Sen sijaan menneiden ennus­teiden epäonnistumisen syyt kertovat, miksi myös nykyiset ennustukset tulevat toden­ näköisesti epäonnistumaan. Menneisyydessä tehdyt ennusteet eivät nimittäin näytä koskaan varsinaisesti ennustaneen mitään uutta tulevaa,

Ehkä arkkitehtienkaan ei ole syytä vielä huokaista helpotuksesta.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestöennuste [verkkojulkaisu]. ISSN 1798- 5137. 2012. ”Laatuseloste: Väestöennuste 2012–2060”.

vaan ne ovat oikeastaan vain ekstra­ 2 poloineet lähimenneisyyttä.

Esimerkiksi vuoden 1973 väestö­ ennuste ei huomioinut – jo tapahtu­ nutta – maastamuuton tyrehtymistä.

Robotisaatioennuste tulee todennäköisesti epäonnistumaan, kuten myös lähes kaikki muut ennusteet sitä ennen ja sen ­jälkeen.

Alkuperäinen ­robotisaatioennuste vuodelta 2013 olettaa muun muassa entistä monimutkaisempien kokoonpanotehtävien siirtymisen roboteille, mikä ei ole viime aikoina toteutunut odotetusti. Esimerkiksi alkuvuodesta 2016 Mercedes-Benz ilmoitti korvaavansa osan nykyi­ sistä roboteista ihmisillä. Yrityksen mukaan ihmiset ovat robotteja monipuolisempia pienten yksilöllis­ ten tehtävien tekemisessä.

Toisaalta ennusteen epä­ onnistuminen ei välttämättä tar­ koita, ettei robotisaatiota tapahdu.

Sen sijaan se saattaa tapahtua täysin odottamattomalla tavalla.

M. Pajarinen ja P. Rouvinen. ISSN 2323-2463. 2014. ”Computerization threatens one third of Finnish employment”. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos.

kaikkia nykymuotoisia suomalaisia väestö­ ennusteita. Nämä ennusteet on esitetty kuvissa ­1 ja 2. Kuten kuvista 1 ja 2 nähdään, kaikkia menneitä ennusteita yhdistää voimakkaasti yksi virhe­tekijä. Kaikki ennusteet ovat ali­ arvioineet todellisen väestönkasvun viimeis­ tään vuosi­kymmenessä ennusteen laatimisesta.

Keskimäärin 10-vuotinen ennuste on ali­arvioinut väestönkasvua 1,8 prosenttia. Tämä pätee yhtä lailla koko aineistoon kuin vuoden 1995 jälkei­ siin neljään uusimpaan yli kymmenen vuotta vanhaan ennusteeseen. Lisäksi tätä vanhempien ennusteiden keskimääräinen virhe on kasvanut huomat­tavan voimakkaasti ensimmäisen kymme­ nen vuoden jälkeen. 20 vuoden kohdalla keski­ määräinen virhe on jo 5,4 prosenttia väestöstä.

2.

C. B. Frey ja M. A. Osborne. 2013. ”The future of employment: how susceptible are jobs to computerisation?” Oxford Martin School, University of Oxford.

1.

35

Ä T S Ä V Ö SY VIIS

Aaltolainen Jutta Sibakov ei perustanut menestyksekästä startupia tai valmistunut tohtoriksi ennätysajassa. Sen sijaan hän selätti syövän ja ymmärsi, ettei sairaus ole maailmanloppu. nen Ko rp a k ii n a M a rk ka st ri K ti Ku va si H e le n it jo ir K

36

BEEF

KAUPPATIETEIDEN OPISKELIJA JUTTA SIBAKOV pyörtyi rattiin ajaessaan Paimiosta Turkuun kesällä 2015.

Pelkääjän paikalla istunut isä onnistui viime hetkellä runnomaan jalkansa jarrulle. Sibakov pyörtyili sinä kesänä hälyttävän paljon ja kärsi yskästä sekä ­hengitys­ja nielemis­vaikeuksista. Kukaan ei vielä tiennyt, että oireiden taustalla oli kasvain, joka painoi ruoka- ja ­henkitorvea, hermoa ja laskimoa.

Nyt 21-vuotias Sibakov hakeutui lääkäriin pian sen jälkeen, kun taju oli lähtenyt ratissa. Jatkuvat oireet vaikeuttivat arkea, eivätkä lääkärit osanneet heti yhdistää niitä kasvaimeen. Aluksi luultiin, että Sibakovilla oli flunssa tai paniikkihäiriö. Kuukauden kuluttua ensimmäisestä lääkärikäynnistä Sibakov sai vihdoin lopullisen diagnoosin. Hänellä oli Non-hodgkinin b-solu­ lymfooma, eli imusolmukesyöpä välikarsinassa keuhkojen välissä, rintalastan alla. ”Minulle määrättiin aluksi vain hoitoja, jotka eivät tehonneet ollenkaan. Eihän syöpää voi anti­ biooteilla parantaa”, Sibakov toteaa.

DIAGNOOSI KEILASI MENNESSÄÄN elämän uusiksi. Aalto-yliopiston Mikkelin kampuksella opiskelleen Sibakovin oli tarkoitus lähteä elokuussa puoleksi vuodeksi opiskelija­vaihtoon Hongkongiin ja suorittaa siellä viimeiset kandikurssit. Huone Mikkelin kimppa­kämpässä oli jo vuokrattu eteenpäin, ja Sibakov oli muuttanut vanhempiensa luo kotikaupunkiinsa Turkuun valmistelemaan lähtöä.

Vaihto jäi sairastumisen vuoksi väliin, mikä oli itseään perfektionistiksi kuvailevalle opiskelijalle suuri takaisku. “Ensin olin et ei vittu mut sit olin et ei saatana”, Sibakov muotoili Fuck cancer -nimiseen blogiinsa.

Hän kirjoitti blogia koko sairautensa ajan ajatuksenaan käsitellä sairautta ja lisätä tietoisuutta siitä, millaista on elää syövän kanssa. ”Olen kunnianhimoinen tyyppi, ja mulle on aina ollut tärkeää päästä eteenpäin elämässä. Tykkään siitä, että asiat menevät niin kuin olen suunnitellut. Otti pahasti päähän kun näin, että kaverit menivät eteenpäin ja itse junnasin hoitojen kanssa paikallaan.”

Sytostaatti- eli solusalpaajahoidot aloitettiin heti kesän diagnoosin jälkeen, ja ne kestivät alkutalveen.

Joulukuussa Sibakov aloitti sädehoidot, joiden vuoksi hän joutui käymään klinikalla päivittäin alkuvuoteen 2016 asti. Ne olivat pieni paha verrattuna sytostaattien sivuoireisiin, jotka kuulostavat helvetiltä. Päätä särki, oksetti, veriarvot heittelivät ja limakalvot kuivuivat niin, että ikenet olivat verillä. ”Lääkärini olivat alusta asti luottavaisia paranemisen suhteen, koska he tiesivät, että kestän rankatkin hoidot. Harrastin monta vuotta voimistelua, joten peruskuntoni oli hyvä. Joillekin kynnyskysymys on juuri se, kestääkö kroppa enää hoitojen rasitusta sairauden lisäksi”, Sibakov sanoo.

Hänellä oli kaikkien hoitojen ajan oma onkologi eli syöpäsairauksiin erikoistunut lääkäri, mikä ei ole itsestäänselvyys julkisessa terveydenhuollossa. ”Lääkärini oli hirveän inhimillinen ja kiinnostunut minusta ihmisenä, ei vain potilaana. En ollut yksi hoidettava muiden joukossa. Hän kyseli aina kuulumisia muustakin kuin syövästä.“

HOIDOT PUDOTTIVAT HIUKSET, aluksi hiljalleen ja lopulta banaanin kokoisina tukkoina. Kun päässä kasvoi enää muutama haituva, kuin vauvalla, Sibakov nauroi peili­ kuvalleen. Takaisin tuijotti Taru Sormusten Herrasta -elokuvien Klonkku.

Pitkä vaalea kuontalo vaihtui peruukkeihin, milloin blondiin, milloin punaiseen. Sibakov ei ole heittänyt niitä roskiin. Voi olla, että peruukkeja tarvitaan jatkossa naamiaisiin tai teemabileisiin.

Sellaisia Mikkelin kampuksella järjestetään tiheästi. Vuosikurssilla on tiivis yhteishenki ja ehkä vielä enemmän yhteistä tekemistä kuin Helsingin kyltereillä. Sibakovin dollarinvihreiden opiskelija­haalareiden lahkeet on tikattu täyteen kangasmerkkejä. Vyölenksusta roikkuu vaaleanpunainen juomapullo. Syövän vuoksi haalarit lojuivat kuukausia koskemattomina. ”Oli kova paikka, ettei yhtäkkiä saanutkaan käydä sitseillä tai haalari­bileissä. Harmitti todella paljon, etten voinut enää olla mukana opiskelijayhteisössä. Kun jouduin jäämään porukasta pois, tunsin oloni usein eris­täytyneeksi ja yksinäiseksi.”

Aallon Mikkelin ­kampuksel­la koko vuosikurssi viettää kandi­­­­­­­tutkin­ non viimeiset puoli vuotta vaihdossa eri maissa. Kun käytännössä koko vuosikurssi oli ulkomailla, ystävät eivät voineet olla fyysisesti läsnä silloin, kun Sibakov olisi tarvinnut heitä eniten.

Vieraantumisen tunne meni pian ohi. Sibakovin säde- ja sytostaattihoidot päättyivät tammikuussa, ja vain kaksi päivää sen jälkeen hän istui jälleen sitsi­ pöydässä. Kun koko sali lauloi Sibakoville onnittelulaulun, se iski ensimmäisen kerran. Hän oli selvinnyt syövästä.

Terveen papereita täytyy silti vielä odottaa, sillä syöpäsairauksia seurataan hoitojen loppumisen jälkeen viisi vuotta. Huhtikuussa Sibakov sai lääkäriltään yhden elämänsä jännittävimmistä puheluista. Ensimmäisen jälki­kontrollin tulokset olivat tulleet, eikä kuvissa näkynyt mitään hälyttävää. ”Olen terve, kunnes toisin todistetaan.”

SEURAAVAKSI SIBAKOV ETSII asuntoa Helsingistä, sillä hän aloittaa syksyllä maisteriopinnot Aallon Helsingin kampuksella. Syöpädiagnoosista on kohta kulunut vuosi. Tuolloin Sibakov kirjoitti blogiinsa: “FUCK CANCER. Jos mä selviin syövästä, selviin ihan mistä

38

vaan. Musta tulee vielä niin vahva.” ”Viime vuoden jälkeen ansaitsen vapaan kesän. Ei mulla ole mitään näytön paikkaa tai tarvetta ylisuorittaa, vaikka olen selättänyt syövän. Viime kesä oli rankka, ja on täysin normaalia, etten vielä jaksa ihan samalla tavalla kuin ennen”, hän toteaa nyt.

Elokuvissa syövästä selvinneet alkavat elää valaistuneina kaksisataa lasissa, kun sairaus on selätetty. Sibakoville riittää paluu tavalliseen arkeen. Hän ei koe muuttuneensa ihmisenä kovin paljon syöpään

sairastuttuaan, vaikka nykyään onkin entistä helpompi samaistua muihin, joilla ei mene kovin hyvin terveystai muista syistä. Häntä ottaa kuitenkin päähän entiseen malliin esimerkiksi, jos tentti menee päin seiniä. Eräs asia on kuitenkin muuttunut kunnolla. ”On tosi vähän asioita, joihin voi vaikuttaa itse, ettei saa syöpää. Omasta terveydestä huolehtiminen on yksi niistä. Se, ettei polta, on mulle tärkeä juttu, josta olen alkanut saarnata kavereillekin, tosin rakkaudella”, Sibakov kertoo.

SYÖPÄÄN SAIRASTUU SUOMESSA vuosittain 600 iältään

kuitenkin eri asia sairastua syöpään nuorena.”

Sibakoville syöpä ei ollut maailmanloppu, mutta maailmankuvaan se vaikutti. ”Apua, miten mä muotoilen tämän niin, ettei tämä kuulosta kauhean kornilta?” hän aloittaa. ”Tosi moni nuori ottaa asiat itsestäänselvyytenä.

Koulun, terveyden, elämän. Mutta joskus voi tapahtua täysin odottamatta jotain, mikä pistää yhtäkkiä kaiken uusiksi. Sen takia pitää arvostaa sitä, mitä on juuri sillä hetkellä. Elämä on tässä ja nyt.”

18–35-vuotiasta nuorta. Sibakovin mielestä etenkin nuorten syövistä tiedetään ja puhutaan liian vähän. Siksi hän on tyytyväinen Sylvan järjestämään Fuck cancer -kampanjaan. Sylva on Suomen syöpäsairaiden lasten ja nuorten valtakunnallinen yhdistys, ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyn kampanjan tarkoitus oli lisätä tietoa nuorten syövistä. ”Syöpä on tabu. Onhan se vakava sairaus, mutta sitä pelätään mielestäni liikaa. Monelle ainoa kosketus syöpään on oma isovanhempi, joka on kuollut siihen. On

BEEF

BYE

PE P TA LK

Palstalla Aallon alumnit, nuo menestyneet setämiehet, neuvovat Y-sukupolvea.

L A N N I S TA A N A M A L A N ÄLÄ AN

Kuka?

mediasta. Järjestin kiltojen lehdille excua ja etsin sitä varten internetistä tietoa juuri fuusion kautta muodostetusta Sanoma WSOY:sta. Huomasin hakulomakkeen suosittuun trainee-­ ohjelmaan. Ennen sen täyttämistä soitin, että kannattaako edes hakea, kun etsitte ekonomeja ja oikeustieteilijöitä. Tulin valituksi, ja työskentelin Sanomalla eri tehtävissä yhteensä kahdeksan vuotta, ennen kuin muutin romanttisista syistä Istanbuliin.

Nykyisestä työnantajastani Googlesta on kirjoitettu paljon, ja täytyy sanoa, että suurin osa lehtijutuista on totta.

Google on mahtava työpaikka. Jos on joku idea, kukaan ei sano ensimmäisenä ’no’ vaan aina ’yes and’, ei edes ’yes but’.

Ja kaltaiselleni tieteiden ystävälle on oikeasti inspiroivaa, että teemme töissä asioita, jotka vaikuttavat valtavan suureen ihmisjoukkoon ympäri maailmaa.

Tällaista ideoiden jatkokehittelyä opin jo yliopisto­ aikana. Ylioppilaskuntatoiminta on pohjimmiltaan sitä, että opitaan tekemään itse ja tulemaan toimeen erilaisten tyyppien kanssa sekä perustelemaan omia kantoja. Sekin on arvokasta työnhaussa, että voi näyttää, ettei ole vain hoitanut opiskeluja vaan myös pystynyt kontribuoimaan jotain arvokasta ja hyödyllistä ympäröivälle yhteisölle.

Minulla on sama kaveripiiri kuin silloin, kun aloitimme opinnot 1993. Silloin puhuttiin paljon verkostoitumisesta ja sen hyödyistä, mutta yliopistossa syntyneet ystävyyssuhteet muodostavat paljon tärkeämpää omaisuutta kuin rahallinen omaisuus. Yliopistossa oppii tulemaan paremmaksi ihmiseksi muiden kanssa. Kun alamme kaikki nyt hiljalleen keski-ikäistyä, on hauska huomata, että sama porukka säilyy. Ja samat vitsit.”

Eero Korhonen on Teknillisen korkeakoulun rakennustekniikan alumni, joka on luonut melkein 20-vuotisen uran media-alalla Suomessa ja maailmalla. Nyt hän asuu Lontoossa ja työskentelee Googlella nimikkeellä Head of Strategic Relationships, News & Publishers, EMEA.

Palstalla toimitus jakaa viisauxia, joita ei opi Aallossa.

EL ÄM ÄM KO UL U

TÄSSÄ KAKSI FRESHIÄKIN FRESHIMPÄÄ VIISAUTTA KESÄÄN:

40

Älä koskaan usko, että mitään parempaa on luvassa.

Pätee esimerkiksi, kun poistat snäpin kuvitellen, että saat tilanteesta vielä paremman otoksen. Et saa. Tai kun etsit kesäyössä sopivia bailuja tai baaria, tyydy ensimmäiseen kelvolliseen. Muuten ilta kuluu koleassa suviyössä harhaillessa, ja lopulta menet klo 2.30 vittuuntuneena yksin nukkumaan pieneen ja homeiseen soluusi. Älä myöskään käytä koko opiskeluaikaasi itkeskellen, olisiko sittenkin pitänyt mennä lääkikseen. Siihen on syynsä, ettet mennyt. Siellä voi vaikka tappaa jonkun.

BYE

Juo kesällä rosé-viiniä. Kun juot roséta auringossa lomalla, saat ihan erilaisen hiprakan, kuin silloin, kun ryystät punaviiniä yksin pimeässä ahdistukseesi. Rosé on myös hienostuneempi juomavalinta kuin liian kylmä valkkari, jota juot humala­ hakuisesti suoraan pullosta matkalla Kappeliin.

KIRJOITTI PAULIINA SUOMINEN

”Suomi ja ennen kaikkea rakennusala olivat käsittämättömän kauheassa lamassa, kun aloitin rakennustekniikan opiskelut TKK:lla vuonna 1993. Kaikki osastonjohtajista alkaen olivat maansa myyneitä, koska tulevaisuus ei näyttänyt hyvältä. Oli esimerkiksi tosi vaikea saada kesätyöpaikkoja alalta.

Sitten opiskelujen loppuvaiheessa tuntui, että mikä vain on mahdollista kenelle tahansa, kun talous lähti yhtäkkiä vetämään. Minä päädyin media-alalle, vaikka pääaineeni oli teräsrakenteiden suunnittelu ja lopputyöni käsitteli tulipalojen matemaattisesta mallintamista. Tärkein oppini nykyopiskelijoille on se, että jos on innostusta johonkin asiaan, kannattaa yrittää päästä sen pariin, vaikka opiskelisikin jotain muuta.

Soittaa ja kysyä, pääsenkö teille töihin. Minulle teekkaritaustasta on ollut etua alalla, jossa ei ainakaan ennen ollut kovin paljoa diplomi-insinöörejä. Pystyin tuomaan pöydän ääreen jonkin erilaisen näkökulman.

Voisin kuvitella, että moni opiskelija kokee nyt samankaltaisia tuntemuksia kuin me 90-luvun alussa. Silloin tosin tuli laajassa mittakaavassa isoja, hyviä uutisia, kuten Neuvostoliiton romahtaminen. Nyt uutiset ympäröivästä maailma eivät ole kovin positiivisia. Todennäköisesti maailma on nyt kuitenkin turvallisempi ja parempi paikka kuin vaikka 23 vuotta sitten. Ajat muuttuvat, ja Suomikin tulee nousemaan ajan myötä. Ainakaan opiskeluja ei kannata sen takia jättää kesken, että nyt ei näytä niin hyvältä.

Aktiivisuudesta kilta- ja ylioppilaskuntahommissa on ollut valtavasti hyötyä työelämässä. Päädyin media-alallekin melkein vahingossa ylioppilaskunnan hallitushommien kautta.

Oli vuosi 2000, ja vastasin TKY:n hallituksessa viestinnästä ja

KIRJOITTI ANNI PAJARI

KUVASI DORA DALILA

TU KIO PE

Palstalla Aallon opiskelijat tutoroivat noviiseja.

V II N A S E U R A O L A J N E IN A K AT E E M 016 AT K E S Ä N 2 V O Ä S S Ä T V IN K K A A : T H IT T I J U O M A

Akateemisen Jaloviinaseuran “jalososialisti” Henri Hagberg vinkkaa janoisille kesän 2016 parhaat juomat. Suositukset ovat seuran hallituksen testaamia ja aktiivisessa käytössä.

YHDEN TÄHDEN JALOVIINA

Klassikkojuoma sopii kesähelteeseen, koska se kuuluukin nauttia taskulämpinä, eikä esimerkiksi miellyttävän viileänä. ”Esimerkiksi Kossuun tai muuhun raakaan viinaan verrattuna Jallussa on paljon enemmän luonnetta ja makua. Onhan se niin tunnettu ja leimallisesti suomalainen, että mukaan tulevat myös kulttuuriaspektit. Akateeminen Jaloviinaseurakin on nimenomaan kulttuuriseura.”

kesäpäivään. Tätä juomaa ei suositella heikkohermoisille.

Hagberg ei osaa kertoa, kenelle on tullut mieleen yhdistää piimä ja jallu. Hän kehottaa kuitenkin ennakkoluulottomuuteen, sillä yhdistelmä on kuulemma yllättävän toimiva. ”Vaihtoehtoisesti aloittelija voi nauttia piimän ja jallun myös erikseen, makuun hiljalleen totutellen.”

SOITTAJAN SOPPA

JALLUPOMMAC

Jallupommac, eli tuttavallisemmin japo, on mainio booli kesän juhlahetkiin. Tammitynnyrissä valmistettu hedelmäinen Pommac tukee Jallun pehmeää makua. Boolin resepti on perinteinen yhden suhde yhteen, eli pullo kumpaakin. ”Jos Pommac käy liian tyyriiksi kukkarolle, voidaan se korvata Rainbow Festival -juomalla.”

JALLUPIIMÄ

B52 on kermainen shottiklassikko, joka sisältää kahvi- ja triple sec -likööreitä sekä irlantilaista kermalikööriä. Opiskelijoiden oma B52 sisältää nimensä mukaisesti Jaloviinaa ja piimää.

Kun taskulämmin Jallu yhdistetään raikkaan viileään piimään, saadaan Jaloviinaseuran mukaan virkistävä juoma kuumaan

Soittajan soppa syntyy yhdistämällä Jaloviinaa anisviinaan ja jäämurskaan. Hagberg kertoo, että kotkalaiset jazz-muusikot suosivat sitä 1950-luvulla. ”Kuulemma oli aikoinaan sekä halpaa että tehokasta, nyt se taitaa olla lähinnä tehokasta”.

Toinen 1950-luvun suosikkijuoma oli terävänmakuinen juoma ­ sekoitus Gambina, joka toimii yhä virkistävänä kesäjuomana.

VESI

Liiallinen urheilujuomien nauttiminen saattaa johtaa ylikuntoon etenkin kesällä, joten osa nestetankkauksesta on syytä hoitaa vedellä, Hagberg muistuttaa. Hän antaa Ainon lukijoille bonusvinkin: kuumana kesäpäivänä maistuu simppeli Jallu-sangria. ”Jallu nautitaan siis punaisesta lasista.”

41

KY SY N JO S VA STA AT

Särkifoodin perustaja ja biotuotetekniikan opiskelija Paavo Vallas, voitit toukokuun alussa Sitran järjestämän Ravinnekierto Challenge -ideakilpailun särki-innovaatiollasi. Ideasi avulla voidaan muun muassa tuottaa särkiruokaa hoitokalastuskalasta, joka nyt on päätynyt kompostiin, kun vesistöjen rehevöitymistä on hillitty eliminoimalla niistä liiat särjet. Tilillesi rapsahti rapeat 10 000 euroa palkintorahaa. Oletko syönyt paljon särkeä, kun kasvoi noin paljon järkeä? ”Särkeä on valitettavasti ollut hintsusti tarjolla ennen Särkifoodia, joten en ole päässyt sillä järkeäni kasvattamaan. Sen sijaan olen joutunut hankkimaan järkeni kuten muutkin särkeä syömättömät eli yhdistämällä energiajuomat, pitkät yöt ja Maarintalon tietokoneluokat. Särkiin tutustuin kesällä 2013, kun olin töissä

Lahden seudun ympäristöpalveluilla. Siellä kuulin, että vuosittain 200 000 kilogrammaa hoitokalastuskalaa menee suoraan kompostiin Vesijärvellä. Eihän siinä ole mitään järkeä! Idea ongelman ratkaisemisesta jäi muhimaan alitajuntaani, ja tänä keväänä pääsin kehittämään ideaa eteenpäin Aalto Ventures Programissa.

Voin vain kuvitella, kuinka paljon järkeä aaltolaisilla tulevaisuudessa on, kun särkeä voi pian tilata Otaniemessä kotiin toimitettuna suoraan minulta tai Facebookista laittamalla Särkifoodille yksityisviestiä. Nyt ainoa mieltäni askarruttava kysymys onkin aikamme suuren filosofin, Scooterin, lanseeraama: ‘How much is the fish?’”

LUE LISÄÄ: SITRA.FI

Paavo Vallas kartoittamassa vesistöjen särkikantaa.

42

HAKU TEMPAUKSEEN SYKSYLLÄ

www.tempaus.fi | FB tempaus2016 | IG tempaus2016 | twitter tempaus2016

ENSI VUONNA F IK S U M M IN

KIRJOITTI LUUMU JOKELAINEN

KUVITTI VIIVI PROKOFJEV

Ikävä kertoa, mutta todennäköisesti sinutkin on varustettu melko keskinkertaisella aivokapasiteetilla.

Onneksi aivot ovat kuitenkin joustavia sekä äärimmäisen monimutkaisia ja siten kehitettävissä. Aino tutki, miten älyä voisi parannella seuraavaa lukuvuotta varten.

Älykkyyttä voi määritellä monin eri tavoin, mutta käsitellään sitä tässä siten, miten termi usein ymmärretään arki­ kielessä: kykynä oppia ja säilyttää sekä käyttää oppimaansa.

Psykologiassa älykkyys jaetaan usein kahteen osaan, joista toisella viitataan kuvaillun kaltaiseen älykkyyteen ja toisella niin kutsuttuun viisauteen, joka kasvaa elämän myötä (niin sanottu elämäm koulu -efekti). Henkilöä, jolla on suuri määrä tietoa ja korkea yleissivistys, pidetään yleensä älykkäänä.

Aivokapasiteettia on kautta aikojen koetettu kasvattaa moninaisin keinoin. Tälläkin hetkellä kehitetään älykkyyttä lisääviä lääkkeitä ja pidetään älykkyysvalmennuksia. Tutkimuksista ja kokeiluista on paljon ristiriitaista tietoa ja tuloksia, mutta koko ajan tiedetään enemmän siitä, miten äly kehittyy.

On selvää, että geneettinen perimämme rajoittaa älykkyyden tasoa. Esimerkiksi kiistelty Mensan äo-testi antaa aika selkeän kuvan siitä, miten älykäs on, joskin vain testin mittaamalla älykkyyden osa-alueella. Testiin voi kuitenkin harjoitella.

On havaittu, että melkein mitä tahansa voi oppia, kunhan satsaa tarpeeksi. Aivot muokkautuvat siihen, mihin niitä käytetään.

43

Scientificamerican.com Improving Fluid Intelligence with Training on Working Memory; Susanne M. Jaeggi, Martin Buschkuehl, John Jonides, ja Walter J. Perrig (pnas.org, 2008)

Tiede.fi Psychologytoday.com Mindset, The New Psychology of Success; Carol Dweck (Ballatine Books, 2007)

Eräs kuuluisimmista tutkimuskohteista älykkyyden k­ asvattamisen maailmassa on niin sanottu työmuisti eli lyhyt­ kestoinen muisti. Muistin kehittämistä on tutkittu paljon ja erilaisia muistitekniikoita onkin harjoitettu jo pitkään uskomat­ tomin tuloksin. Muisti ei kuitenkaan vaikuta älykkyyteen aino­­astaan tiedon säilyttäjän roolissa, vaan muistilla on yhteys myös esimerkiksi ongelmanratkaisukykyyn. Tutkijat Michiganin ­yliopistosta ovat teettäneet koehenkilöillä tietokoneella tehtäviä muistiharjoituksia, joiden on todettu parantavan ongelman­ ratkaisukykyä. Tämä perustuu siihen, että muisti­harjoitteet aktivoivat niitä aivoalueita, joita käytetään ajatteluun ja päättelyyn.

Tunnettu psykologian tohtori Carol Dweck on tullut tut­ kimuksissaan siihen tulokseen, että avain älyyn on ajattelutapa, ”mindset”. Hän jakaa ihmiset kahteen tyyppiin, joista toiset keskittyvät loputtomaan kehitykseen ja toiset jumittavat omassa älykkyyden tilassaan ja pelkäävät epäonnistumista. Dweckin tutkimusten mukaan valitsemme jommankumman ajattelu­ maailman jo lapsina. Hän uskoo, että oikea menestys vaatii mielentilan, jossa tavoitellaan unelmia, ollaan valmiita ottamaan riskejä, venyttämään itseään äärirajoille ja jossa epä­ onnistumisiin suhtaudutaan kehityksenä. Älykkyyttä on siis mahdollista kasvattaa, mutta se vaatii työtä. Aivoja pitää käyttää viisaasti, ahkerasti ja pelkäämättä. Kesälläkään ei kannata antaa pääkopan päästä täysin hunningolle. Kirjoja kannattaa lukea, saippuaoopperoiden katselua rajoittaa ja kaljaa juoda kohtuudella.

44

BYE

CO MI C

Created by Ulla Donner

45

Do you have an open mind and passion for new innovations?

Want to present your ideas on stage at Slush?

Accenture Digital Innovation Challenge 2016 â&#x20AC;&#x201C; ADIC16 â&#x20AC;&#x201C; is here!

Be part of the action and become an innovator.

Check out accenture.fi/ADIC16 for more information and apply now!

46

BUZZ

SH OU TB OX

”Uudella lehdellänne on yksi mielestäni hyvin vakava vinouma, joka kuuluisi korjata välittömästi: Käytätte (de facto) kaikkien aaltolaisten nimeä edistääksenne ”progressiviista” puna­ vihersiirtynyttä poliittista agendaa, millä ei ole mitään suoraa tekemistä Aallon kanssa. Räikein esimerkki on nuoret pojat pukeutumassa työtöiksi saatetekstillä, missä demonisoidaan meikkaamisen ”naisellisuus”, mitä täydentää (tuskin sattumalta) valitut personal interest- stoorit Tom of Finlandista, maahanmuuttokeskustelusta ja pornon tekemisestä.”

Hyvä lukija. Olet täysin oikeassa: toimituksella on personal interest Suomen historian suurimpaan elokuva­ hankkeeseen sekä elokuvaopiskelijoiden kuvaus­ vinkkeihin. Sen sijaan emme lukuisista yrityksistä huolimatta löytäneet lehdestämme juttua maahanmuutto­ keskustelusta. Ehkä sekoitit käsitteet maahanmuutto­ keskustelu ja keskustelukulttuuri? Molemmissa on toki sana ”keskustelu”.

Valehtelisimme, jos väittäisimme, etteivät mielipiteemme ja arvomme vaikuta tämän lehden sisältöön. Meistä toimittajat ovat ihmisiä, joilla on mielipiteitä ja joiden ammattitaitoa on antaa vastaanottajille välineitä pureksia omia mielipiteitään. Olemme selkeästi onnistuneet, koska sinäkin olet Ainon ansiosta näemmä pohtinut esimerkiksi omaa suhdettasi mekkoihin pukeutuviin poikiin.

Mainitsemasi saateteksti valokuvajutussa on valokuvaajan kirjoittama pohjustus siihen, miksi hän halusi ottaa kuvia, joissa pikkupojat leikkivät meikeillä ja meikoilla.

Valitsimme kuvat lehteen siksi, että ne ovat Aallon opiskelijan taiteellisesti korkealaatuinen työ ja ajankohtainen työ. Jos sinulla on lähettää meille esimerkiksi taiteellisesti korkeatasoinen ja näkökulmaltaan ajankohtainen sekä älykäs kuvasarja pikkupojista, jotka leikkivät pikkuautoilla, harkitsemme ehdottomasti sen julkaisemista.

Nimenomaan! Lukuisista yrityksistä huolimatta Aino ei ole löytänyt kirjoittamisesta kiinnostuneita teekkareita, paitsi tässä lehdessä on yksi. Jos siis olet teekkari ja luet tätä, ole hyvä ja ota yhteyttä: pauliina.suominen@ayy.fi, ja laitetaan sinut kirjoittamaan. Kvantti-lehti näyttää nyt vievän kaikki tasokkaat tekijät. Voisitte jakaa vähän resursseja Aallon yhteiseen hyvään Ainon kautta!

”Aino 1/2016:n pääkirjoitus oli tosi hyvä, samoin juttu drop-­outeista. Odotan mielenkiinnolla juttua aaltolaisten burn-outista.

Olen itse sillä puolella, jolla teoreettisesti katsoen pitäisi olla mahdollisuus muuttaa asioita paremmiksi. Pieniltä ne välillä tuntuvat ne omat mahdollisuudet. On hienoa, että joku puhuu ongelmista, joista virallinen julkisuus vaikenee.”

”Aino-lehden uudistus on onnistunut. Ensimmäisen kerran kun näin lehden makaavan sensuaalisti pöydällä minulla oli liian kiire katsomaan mistä oli kyse, joten sanoin itselleni, että pakko palata tuohon. Palattuani ja tutkittuani tajusin, että siinähän oli uusi Aino.”

FEEDBACK FOR AINO? PLEASE EMAIL US: AINOLEHTI@AYY.FI

Passiivis-”progressiivis”-argressiivisin ja poliittisesti värisokein terveisin, Ainon meikkaava tyttötoimitus <3

”Digaan täysii, aiempi verrattuna tähän luonteeton ja iisisti kakkonen Ylioppilaslehdelle. Aino o ny priimampi in mai opinjön.- Yllätyin hullust ku näin postilaatikossa tän, katoin et mikä fakin cool lehti tullu !”

Tänk juu veri meni! Tärkein tavoitteemme on nimenomaan voittaa Ylkkäri. :p

”Minä konservatiivinen henkilö, jonka mielenterveys on vaakalaudalla viherpuna kuplassa asustavien toimittajienne takia.

Lopettakaa se eläminen siinä kuplassa.”

Kiitos palautteesta, mutta emme haluaa lopettaa elämistä.

PALJONKO IHMINEN MAKSAA? 47

”Toimitusesittely ihan hassu, miks meillä ei oo teekkareita lehdessä?”

TA RIN A

“Älä sitten ole liian pitkään, ettet myöhästy ruualta.” “Ethän ota lenkkareita pois välillä, jalat menee likaisiksi ja lenkkarit pitää taas laittaa pesukoneeseen.” Komennot soivat korvissani, kun seison metsän reunassa. Se näyttää samalta kuin 10 vuotta sitten. Pieni polku, joka äkkiä katoaa puiden taakse, on yhtä kutsuva kuin ennenkin. Vain kivi polun reunassa näyttää pienentyneen.

Muistan miten isolta se tuntui silloin, kun tapanani oli kiivetä sen päälle ja tähystää joka suuntaan, ennen kuin hyökkäsin polulle ja metsän syliin.

Vilkaisen vielä keltaista taloa pellon reunassa. Metsä on sama, mutta muuten mikään ei ole ennallaan.

KULJEN POLKUA ETEENPÄIN. Aurinko ei enää häikäise, vaan sen säteet hukkuvat paksuun lehvästöön ja ilma tuntuu asteita viileämmältä kuin aukealla.

Minun on ollut ikävä näitä tuoksuja ja ääniä. Metsä ympärilläni on oma maailmansa, johon katoamista olen kaivannut.

Trimmatut puistobulevardit kukkaistutuksineen tai betoniviidakon keskelle rakennetut viherkeitaat eivät ole koskaan tuntuneet samalla lailla turvallisilta. Vaikka poissa ollessani taimet ovat kasvaneet nuoriksi puiksi ja muurahaiset ovat hylännet vanhan kotinsa perustaakseen uuden, on ympäristö muuten muuttumaton. Miten toivoisin, että sama muuttumattomuus koskisi minun elämääni.

Että voisin vielä juosta keltaiseen taloon ja ottaa vastaan torut likaisista lenkkareista tai kiipeillessä revenneistä housuista. Ja sitten, kiukun laannuttua, saada lautasellisen marjapuuroa tai mustikkamaitoa,

48

BYE

tai jotain muuta ruokalajia, jota kaupungissa ei koskaan tarjoiltu.

Siskoni pelkäsi metsää, eikä voinut ymmärtää, miksi minä aina katosin tänne. Olisit sisällä minun kanssani, hän pyysi. Et jättäisi minua yksin tähän pirun taloon. Mitä enemmän sisko pyysi, sen syvemmälle metsään minä kuljin.

Katosin tuntikausiksi, juoksin jalkani rakoille mättäillä, tein puroihin patoja ja majoja oksista. Joskus harvoin sain siskon suostuteltua metsään kanssani. Odotin, että hän olisi jakanut iloni, mutta petyin joka kerta. Linnunlaulua kuunnellessaan hän ei ymmärtänyt sen salaista kieltä. Hän ei kuullut lintujen villejä tarinoita muuttomatkoista vieraiden maiden halki tai romansseista, jotka johtivat uusien poikueiden syntyyn. Hänelle irronnut sammal oli irronnutta sammalta, eikä todiste metsäneläinten kisailusta tai saalistusretkistä. Hän kaipasi kaupunkia ja ystäviään. Ne olivat hänen pakonsa.

OTAN KENGÄT POIS, niin kuin tein aina lapsena. Sammal tuntuu juuri sellaiselta kuin pitääkin, pehmeältä, kostealta ja vähän kutittelevalta. Upotan varpaani syvälle ja muistan, miten vihasin automatkoja tänne. Äiti valitti hyttysistä ja sukulaisista. Valitti tylsyyttä ja sitä, ettei ollut tarpeeksi voimakas katkaistakseen jokavuotista vierailuperinnettä. Isä oli hiljaa ja ajoi, kunnes sai tarpeekseen ja räjähti. Sisko istui vierelläni kuulokkeet päässä ja tekstasi puhelimensa kontaktilistaa läpi.

Minä suljin silmäni ja olin jo metsässä, paikassa, jossa minun oli aina hyvä olla.

Painan jalkapohjiani

Kirjoittaja Essi Aittamaa opiskelee toista vuotta Aalto ARTS:in elokuva- ja TV-käsikirjoituksen maisteriohjelmassa.

Hän rakastaa kesää, metsiä ja savanneja.

syvemmälle pehmeään sammaleeseen. Mietin pellon reunan keltaista taloa, johon äiti ja isä ovat taas palanneet. Miten epämukavaa heistä on olla siellä, mutta miten he esittävät hyvinvoivia ja sivistyneesti eronneita, sukulaisten vuoksi. Mietin mummoani, jonka kummallinen idea tämä muistotilaisuus oli. Ja mietin siskoani, jota me kaikki olemme täällä kunnioittamassa, kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Miten paljon parempi minun onkaan olla tässä, metsän ympäröimänä, kuin sisällä talossa, keskellä pohjatonta surua ja sanatonta syyttelyä.

Istun kaatuneen puun rungolle ja kuuntelen puron solinaa. Se toivottaa minut tervetulleeksi takaisin. Vesi kiitää purossa huimaa vauhtia, se pärskähtelee, ihan kuin elämästä ilakoiden. Toivoisin, että voisin löytää saman keveyden.

Että voisin heittäytyä taas maailman vietäväksi ja kieputeltavaksi, että voisin huoletta syöksyä seikkailusta toiseen. Kutsun vanhoja ystäviä luokseni.

Linnut, oravat ja mäyrät, tulkaa!

Minä olen täällä taas! Palokärki katselee minua kauempaa. Se kääntää hiukan päätään uteliaana. Sen katse on ystävällinen, erilainen kun ne katseet ja kasvot koulun käytävillä. Ne, joista pystyi lukemaan, että tuo on sen itsemurhan tehneen perhettä. Tai ne kasvot kotona, jotka jähmettyivät ja kivettyivät tuskaansa ja lopulta lakastuivat kokonaan.

NOUSEN YLÖS JA ALAN seurata puroa. Se johtaa pienelle lammelle, joka on aina ollut yksi suosikkipaikostani tässä metsässä. Vaikka kesä on jo pitkällä, lammen vesi on kylmää.

En piittaa siitä, vaan kahlaan lampeen, niin syvälle että punttini kastuvat. Upotan käteni pinnan alle ja nostan vettä kasvoilleni. Se raikastaa minua, pesee väsymystä ja kymmenen vuoden hiljaisuutta pois. Katson veden pintaa ja heijastusta. Omien kasvojeni sijaan näen siskoni.

Hänen kasvonsa ovat sileät, hän ei ole vanhentunut päivääkään siitä, kun viimeksi kohtasimme.

Naurahdan ääneen. Tuntuu niin hassulta, että isosiskoni näyttää minua nuoremmalta nyt.

Hymyilen siskolle, ja hän virnistää vastaukseksi. Sisko nostaa kätensä pinnan alta ja tarttuu minun käteeni. Hänen otteensa on intensiivinen, kosketus on lämmin ja rakastava.

Sisko vetää minua mukaansa pinnan alle. Sanon, että minun on lähdettävä, että minua odotetaan jo, mutta sisko pudistaa päätään. ”Tule”, hän kuiskaa. ”Täällä on parempi.”

Me katsomme toisiamme, ja välillemme laskeutuu hiljainen yhteisymmärrys. Oloni on hyvä, luottavainen ja onnellinen. Seuraan siskoani, astun syvemmälle veteen ja lopulta painun pinnan alle kokonaan.

Hän vetää minua mukanaan, alemmas ja alemmas, mutta samalla hänen kasvonsa muuttuvat irvikuvaksi siitä, mitä ne olivat lammen pinnalla. Hänen hymynsä räjähtää irvistykseksi ja silmien loiste pistäväksi kateudeksi. Kädet, jotka äsken tuntuivat pehmeältä raastavat omiani. Riuhtaisen itseni irti siskon otteesta ja alan polkea vettä kaikin voimin. Haluan takaisin pinnalle, haluan kesään ja elämään. Kun uin ylöspäin, näen mielessäni metsän, johon kohta taas astun, ja linnut, oravat ja mäyrät, jotka odottavat minua lammen reunalla.

49

MI EH ISTÖ

Tekijät kertovat kesävinkkinsä.

Pauliina Suominen on Ainon päätoimittaja, jolla on Facebookissa profiili myös Hemulin nimissä. Hän lainaa tässä kesäviisaudeksi Hemulia: “Usko minua; mikään ei ole niin vaarallista kuin sisässä istuminen. Silloin saa helposti kaikenlaisia aatteita.”

Saarlotta Virri on Ainon toimitussihteeri, joka on eri mieltä päätoimittajan ja Hemulin kanssa. “Usko minua: kesällä kannattaa sulkea sälekaihtimet ja jäädä kotiin katsomaan OC:ta. Silloin välttää ihosyövän, kännisekoilut ja turhan hauskanpidon.”

Viivi Prokofjev on Ainon AD, joka myös kirjoittaa Trenditutkajuttusarjaamme. Viivi aikoo tutkia kesällä Tanskan länsi rannikkoa ja keräillä kiviä.

Markus Helaniemi painii kesän gradua kasaan markkinoinnin laitokselle. ”Mitään isoa koulutyötä ei kannata jättää kesälle.

Päivien lämmetessä lupaukset tehokkaista gradupäivistä muuttuvat itsesäälistä itsepetokseksi.”

Luumu Jokelainen on juuri valmistunut journalisti, joka kaipaa jo takaisin kouluun. ”Kesällä parasta on vaan grillata all day every day.”

Kira Keini on Ainon Madridin vahvistus, joka rakastaa yksin matkustamista. “Kesäreissuun kannattaa lähteä mahdollisimman vähin suunnitelmin. Joskus spontaanius tutustuttaa uusiin ihmisiin, joskus se vie täysin vieraaseen maahan. Seikkailu on taattu!”

Lari Koponen on teetä juova N+3:nnen vuoden fysiikan opiskelija, jonka mielestä kesäpäivien vähäistä määrää voi kompensoida niiden muita suuremmalla pituudella.

50

BUZZ BYE

Kristiina Markkanen on toimittaja ja viestinnän opiskeilja, joka kavahtaa aina kuullessaan oman äänensä nauhalta. “Kesällä on hauska läppä mennä uimaan johonkin, missä ei todellakaan saisi uida. Vaikka kolera-altaaseen.”

Iisa Pappi on viestinnän opiskelija, joka tahtoo kesäkaveriksi pullean maatiaiskissan. “Kesällä kannattaa paitsi hengailla söpöjen eläinten kanssa, myös käydä mahdollisimman usein naku-uinneilla.”

Stella Kallionpää on viidennen vuoden kylteri, joka tekee töitä koko kesän. ”Maagisin tunnelma on heinäkuun hiljaisina viikkoina, kun toimisto on kesätyöntekijöiden valtakunta.

Pysähtyneestä tunnelmasta ja terassilounaista pitää nauttia täysillä. Elokuun vilske yllättää joka vuosi.”

Johanna Vierros on tuore yrittäjä, joka haluaa rohkaista myös muita naisia toteuttamaan hulluja haaveitaan. “Kesäisin kannattaa pyöräillä niin paljon kuin pystyy, vaikka sataisi. Mikään muu liikkumismuoto ei tuo samaa vapaudentunnetta.”

Dora Dalilan kesään kuuluu Mercedes-mallinen avoauto, jollaista hän suosittelee myös muille.

Samuli Saarinen suosittelee kaikille lapsuuden kesää: irti­ sanoudu ja ota kolmen kuukauden loma, lue ja käy sompasaunassa ja kirppiksillä. Loppuelämää voi sit kattella syksymmällä.

Anni Pajari on medianomi, joka ei suosittele kellekään samanlaista kesän aloitusta kuin hänellä viime kesänä. "Näen vieläkin ahdistavia painajaisia viimeisestä koulupäivästä, jolloin kaarsin näyttävästi taksilla koulun pihaan ja juoksin hakemaan viimeisen tarvittavan allekirjoituksen tutkintotodistusta varten."

51

52

BUZZ