HÄKKI NEN
HYVÄ TEKSTI KANTAA(N)
K
un olin vuosikymmenen alussa töissä terveyskeskuksessa, siellä oltiin siirtymässä kansallisen potilastiedon arkistoon Kantaan. Se pelotti. Mitä tapahtuukaan, kun potilaat itse pääsevät avaamaan kauan piilossa olleen salaisuuksien arkun, nettisivun, jolta he näkevät itseään koskevat potilasasiakirjamerkinnät! Enää ei voi kirjata mitään, valituksia tulee joka puolelta, kaikki menee pieleen. Päihdehoidossa ollaan nyt saman kauhukertomuksen äärellä. Kantaan on jo siirrytty tai pian siirtymässä. Muualta terveydenhoidosta on jo kuultu, että työssä voi edelleen keskittyä hoitamiseen eikä kirjauksien muuttamiseen. Kanta pelottaa silti. Kohde vain on muuttunut. Nyt kaikki näkevät, että potilaalla on päihdeongelma. Lähtee työpaikka, vaimo ja lemmikkigerbiilit, kun selviää, että potilas on kerran kävellyt katkon ovesta sisään. INFORMAATIO POTILAAN TERVEYDESTÄ ja hoidosta ei ole potilasasiakirjojen ainoa tehtävä. Päihdesairauksien hoito täytyy normalisoida osaksi tavallista terveydenhoitoa. Yksi tapa vaikuttaa tähän on lisätä asian näkyvyyttä myös potilasasiakirjoissa. Tässä auttaa se, että päihdehoidon tekstit ovat kaikkien näkyvillä. Jos emme aktiivisesti itse ole asiaa muuttamassa, ei päihdeongelman stigmaa pura kukaan muukaan. Merkitystä on myös tekstistä huokuvalla asenteella. Neutraali kieli ilman arvolatausta mihinkään suuntaan on hyvä tavoite niin työssä kuin asiakirjoissakin. Tärkeintä on, että KANNASSA TYÖNTEKIJÄÄ JÄNNITTÄÄ myös omien tekstiemme kirjoittaminen ”kaikkien” näkyville. Osittain viesti menee perille. syystäkin. Terveydenhoidossa on totuttu kirjoittamaan tönkköä kieltä. Nyt on hyvä aika uusia oma kirjoitustyyli. Lain mukaan potilaan on saatava terveystieto muodossa, jonka hän ymmärtää. On turha käyttää kankeaa ammattijargonia, joka lähinnä huvittaa lukijaa. On kaikkien etu, että teksti on tiivistä, ymmärrettävää ja sisältää silti oleelliset asiat. Tämä nopeuttaa sekä kirjoittajan tai sanelijan että lukijan työtä. Kiireessä ja informaatiotulvassa kahlatessa potilasasiakirjoissa pahinta on kömpelöllä kielellä jaarittelu, jonka todellinen sisältö jää kaikesta sanahelinästä huolimatta vähän hämäräksi. Tarinointia voi harrastaa pöytälaatikkoromaanissa, nettiväittelyssä tai kolumnissa. Mainittakoon vielä, että tekstin muotoseikkoihin ja sanamuotojen täydelliseen asetteluun ei pidä jumiutua. Tärkeintä on, että viesti menee perille. Mielestäni meidän olisi mahdollista ja varovaisesti arvioiden todennäköisesti syytäkin kiinnittää sen ytimekkyyteen enemmän huomiota. Margareeta Häkkinen työskentelee A-klinikka Oy:n laitospalvelujen ylilääkärinä. Kommentoi kolumnia osoitteessa: A-klinikkasaatio.fi/tiimi 4 / 2019 TIIMI
11