Page 1

TIIMI

P Ä I H D E T YÖ N E R I KOI S L E H T I 4

/2 0 1 8

HÄPEÄ VIIHTYY PIMEÄSSÄ Häpeän hallitsema ihminen kokee olevansa huono ja arvoton.

TOIMIJUUS JÄSENTÄÄ asennoitumista puheeksiottoon USKONTO ei takaa pähteettömyyttä TYÖ JA TEKIJÄ Virpi Liirus-Mäkelä


4

2018

TIIMI

16

4

PÄ I H D ET YÖN E R I KOI S L E H T I

www.a-klinikka.fi/tiimi 54. vuosikerta Ilmestyy viisi kertaa vuodessa ISSN 0358-6936

22

JULKAISIJA

A-klinikkasäätiö Ratamestarinkatu 7 A, 6. krs., 00520 Helsinki www.a-klinikka.fi

SISÄLTÖ

PÄÄTOIMITTAJA

Kirsi Utoslahti kirsi.utoslahti@a-klinikka.fi p. 045 6579 019

3 PÄÄKIRJOITUS 4 LYHYESTI

TOIMITUSSIHTEERI

Auli Saukkonen auli.saukkonen@a-klinikka.fi p. 0400 624 870 ULKOASU

Anna Makkonen TOIMITUSNEUVOSTO

Marja Holmila Koko Hubara Margareeta Häkkinen Mikko Salasuo (pj.) Ilpo Salonen Jouni Tourunen Kirsi Utoslahti TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSET

A-klinikkasäätiön keskustoimisto www.a-klinikka.fi/tiimi/tilaus p. 040 6623 384 tilaukset@a-klinikka.fi TILAUSHINTA

25 euroa/vuosi ILMOITUKSET

Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi PAINOPAIKKA

Grano

KANNEN KUVA

Anna Makkonen

6

Häpeä viihtyy pimeässä

11 HÄKKINEN

Ajo-oikeus ei ole kansalaisoikeus

12

Miksi pakko, jos vapaaehtoiseenkin hoitoon on vaikea päästä?

14

Uskonto ei takaa päihteettömyyttä

16

TYÖ JA TEKIJÄ

Virpi Liirus-Mäkelä

20

TIETEEN KENTILTÄ

14 s.23

Ennakkokäsityksiin ei pidä tuudittautua.

2 1 SALASUO

Tupakointikielto totaalisessa laitoksessa

22

Toimijuus jäsentää asennoitumista puheeksiottoon

26 TUTKITTUA 28

KIRJAT Anton Vanha-Majamaa: Kannabiskirja Merja Asikainen: Milana – Elämäni Laila Kinnusen tyttärenä Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

31 HENKIREIKÄ

Kristiina Niskanen


PÄÄKI RJOITUS

KOHTAAMINEN KANTAA

P

äihdetyön roolina on joskus olla ainoa taho, joka kohtaa ihmisen. Jokainen kohdattava on kuitenkin oman elämänsä keskiössä. Kohtaaminen on tärkeä osa asiakaskokemusta. Kohtaaminen vähentää leimautumista sekä voimia vieviä, erillisyyttä vahvistavia tunteita, kuten häpeää. Palvelujen laatu on niin saatavuutta, turvallisuutta kuin henkilökunnan pysyvyyttäkin. Kohtaaminen on nähdyksi ja kuulluksi tulemista. TIIMIN TÄSSÄ NUMEROSSA Suomen Mielenterveysseuran erityisasiantuntija Jukka Valkonen avaa kohdatuksi tulemista hyvinvoinnin edellytyksenä. Kohtaamista tarvitaan, jotta voi voida hyvin. Se on eniten hyvinvointia lisäävä tekijä myös, kun osallistutaan järjestöjen toimintaan ja palveluihin. Kohtaamiseen liittyy yhdenvertaisuus toisten ihmisten kanssa. Kohtaaminen itsessään palkitsee. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakasen mukaan sosiaali- ja terveysalan sekä opetusalan työssä koetaan suurinta työn imua. Työn imun kokeminen on avuksi muutoksissa. IHMISSUHDEOSAAMINEN alkaa olla tärkeintä kaikenlaisessa työssä. Päihdetyön lähtökohdat ovat hyvät. Robotit eivät vie yhteistyötä, algoritmit eivät tunne eikä niillä ole näkemystä. Tulevaisuuden taitoja ovat empatia ja muutoksessa eläminen. Järjestöjen tehtävänä taas on laajasti ajateltuna kuunnella ja tuottaa mahdollisuuksia kuulua yhteisöön. Kohtaaminen MATALAA KYNNYSTÄ tarvitaan palvelujen ohella tieon tärkeä osa don vaihdannalle, jolloin ollaan lähempänä yhteiskehittäasiakaskokemusta. mistä ja oppimista. Yhteinen tilannekuva auttaa luomaan avun polkua auki ja sille tulee voida astua moninaisista lähtökohdista. ERITYISEN PALJON lähivuosina tarvitaan tietoa kohtaamisen vajeista ja katveista. Tarvitaan putoamisen vaarassa olevien ihmisten ja ryhmien tunnistamista, mutta yhtä lailla apua tarvitsevien vahvuuksien tunnistamista. Kokemusasiantuntijuus löytää yhä uusia paikkoja vaikuttaa siihen, että kohtaamisten laatu olisi korkeaa. Tutkimus- ja kokemustieto ovat avuksi omaan työhön vaikuttamisessa ja kehittymisessä, jotka puolestaan ovat voimavaratekijöitä ja vahvistavat työn imua. Kirsi Utoslahti

Kirsi Utoslahti on Tiimi-lehden päätoimittaja. Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 4 / 2018 TIIMI

3


LYHYESTI

yhtä vaikeaa joulua, jolloin äitini ei noussut sängystä päiviin eikä kyennyt mihinkään. Ruokia, koristeita tai lahjoja ei ollut, kuusesta puhumattakaan. Soitin itkuisena ystävälleni, joka kehotti lähtemään kävelemään hänen luokseen. Hän tuli vanhempineen minua vastaan puolimatkaan. Hänen äitinsä tarttui minua kädestä ja totesi: ”Ei ole mitään hätää, olet aina tervetullut meille, olet yksi meidän tytöistä nyt ja aina!” A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuuden #OleLuottoaikuinen-kampanjalla halutaan kiinnittää huomiota niiden lasten ja nuorten tilanteeseen, joilla on vaikea tilanne kotona. Kampanja on herätellyt aikuisten rohkeutta olla tukena lapsille ja nuorille. Kampanjassa pyydettiin aikuisia kertomaan kokemuksia autetuksi tulemisesta ja auttamisesta. Tarinoita on saatu tähän mennessä noin 150. ”Tarinoiden keruussa ajatus on ollut inspiroiEN IKINÄ UNOHDA

4

TIIMI 4 / 2 018

da ihmisiä ja luoda uskoa siihen, että omilla pienilläkin teoilla voi olla merkitystä. Tarinoiden luottoaikuiset eivät ole välttämättä olleet itse ollenkaan tietoisia siitä, että heillä on ollut iso merkitys”, sanoo Lasisen lapsuuden koordinaattori Janne Takala. Täti tai setä. Isovanhempi. Kummi. Opettaja. Kaverin vanhempi. Naapuri. Harrastuksen ohjaaja. Nuorisotyöntekijä. Tärkeäksi muodostuvia turvallisia ja välittäviä aikuiskontakteja voi syntyä missä vain kohtaa nuoren elinpiiriä. Tuki ei ole ollut välttämättä puhumista vaan joskus enemmän nuoren ottamista mukaan ja yhdessä tekemistä. Kokemuksia oman elämän luottoaikuisesta tai siitä, miten on itse toiminut luottoaikuisena voi edelleen kertoa Lasisen lapsuuden nettisivuilta löytyvällä lomakkeella: Lasinenlapsuus.fi/oleluottoaikuinen

Julie Johnson/Unsplash

Yksi meidän lapsista nyt ja aina


Scanstockphoto

LYHYESTI

PSYYKKINEN KUORMITTUNEISUUS YLEISTÄ TYÖELÄMÄN ULKOPUOLELLA OLEVILLA TYÖIKÄISILLÄ työikäiset kokevat vakavaa psyykkistä kuormittuneisuutta jopa kolme kertaa yleisemmin kuin koko väestö, kertoo THL:n tutkimus. Kyselyn vastaajat kokivat taloudellisen selviytymisen varsin hankalaksi ja vaikeudet perustarpeiden tyydyttymisessä olivat yleisiä. Tulojen ennakointi ja tulevaisuuden suunnittelu koettiin vaikeaksi. Koettu terveys oli huomattavasti heikompi kuin koko väestössä ja yksinäisyys yleistä. Kyselytutkimus kohdistui heikoimmassa asemassa oleviin työikäisiin, kuten työkyvyttömyyseläkkeellä oleviin, pitkään työttömänä olleisiin ja työllistettyihin. Tiedon tarve on suuri, sillä heitä ei ole tavoitettu hyvin muissa väestötutkimuksissa. Kyselyyn vastasi noin 800 henkilöä. TYÖELÄMÄN ULKOPUOLELLA OLEVAT

KOKAIININ KÄYTTÖ LISÄÄNTYNYT EUROOPASSA näyttävät lisääntyneen Euroopassa, käy ilmi Euroopan huumeseurantakeskuksen EMCDDA:n uudesta vuosiraportista. Kokaiini on myös entistä puhtaampaa. Yliannostuskuolemien määrä on noussut neljättä vuotta peräkkäin Euroopassa. Kuolemia aiheuttavat pääosin heroiini ja lääkeopioidit, kuten metadoni, buprenorfiini ja fentanyylit. EMCDDA nostaa keskeisiksi huumekuolemien ehkäisykeinoiksi korvaushoidon ja vastalääke naloksonin jakelun.

Ehkäisevän työn viikolla puhutaan nuuskasta EHKÄISEVÄN PÄIHDETYÖN VIIKOLLA 5.–11.11.

puhutaan tänä vuonna nuuskasta. Nuuskan suosio on ollut kasvussa, ja esimerkiksi ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista runsaat 10 % nuuskaa päivittäin. Kampanjan materiaaleja ja tapahtumia kootaan verkkosivuille osoitteeseen Kysyminenkannattaa.fi. Teemaviikon järjestää Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto.

Hiv-kotitesti markkinoille tullut hiv-kotitesti, jonka avulla henkilö voi itse testata, onko hän saanut hivtartunnan. Autotest VIH -testi otetaan verinäytteestä sormenpäästä. Kotitestin uskotaan madaltavan kynnystä tehdä hiv-testi ja aikaistavan uusien tartuntojen toteamista. Joka kymmenes suomalaisista hiv-tartunnan saaneista ei tiedä sairaudestaan. SUOMEN MARKKINOILLE ON

KOKAIININ SAATAVUUS JA KÄYTTÖ

EUROOPAN UNIONIN MAISSA NUORISTA AIKUISISTA

ON KÄYTTÄNYT

1,9%

KOKAIINIA VIIME VUODEN AIKANA.

Kaarlo Simojoesta työelämäprofessori A-KLINIKAN TOIMITUSJOHTAJA

ja johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki on nimitetty työelämäprofessoriksi Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Hän on tiedekunnan ensimmäinen työelämäprofessori ja aloittanut viisivuotisen toimikautensa heinäkuun alussa.

4 / 2018 TIIMI

5


HÄPEÄ VIIHTYY PIMEÄSSÄ

6

TIIMI 4 / 2 018


Kun häpeä hallitsee ihmistä, hän kokee olevansa totaalisen huono ja arvoton. KokeNetin #eihävetäkampanjassa halutaan kannustaa ihmisiä pääsemään eroon häpeästä. Teksti Pia Alarto Kuvitus Anna Makkonen

H

äpeä on pelottava tunne, joka viihtyy pimeässä. Pimeydessä elää puhumattomuus. Se vain kasvattaa häpeää ja saa meidän voimaan entistä huonommin. Häpeän pahin vihollinen on valo. Kun uskallamme kertoa asioita, joita häpeämme, häpeä menettää valtansa eikä se pääse enää kahlitsemaan meitä. Häpeä on tuttu tunne päihteidenkäytön kanssa kamppaileville. Moni päihdeperheessä kasvanut tunnistaa, että asiaa salaillaan eikä ulkopuolisille puhuta perheen ongelmista. Moni työssäkäyvä salaa mielenterveysongelmansa, koska pelkää, että työpaikka menee alta, jos asia tulee yleiseen tietoon. Moni alkoholisti kääntää juomisensa syyt muiden syyksi, koska ei halua myöntää totuutta itselleen eikä käsitellä juomisen aiheuttamaa häpeää. Monet meistä sinnittelevät ongelmiensa kanssa liian pitkään. Syitä siihen on monia, mutta yksi syy on leimaantumisen pelko, stigma. ”Enhän minä sentään mikään alkoholisti ole.” >>

4 / 2018 TIIMI

7


Kun uskaltaa kertoa asioita, joita häpeää, häpeä menettää valtansa. Mielenterveystalo määrittelee stigman eli häpeäleiman näin: ”Stigmalla tarkoitetaan ei-toivottua sosiaalista leimautumista, joka aiheuttaa muun muassa häpeää, kärsimystä ja itsearvostuksen vähenemistä.” ELÄMÄÄ HÄPEÄN KANSSA

On ahdistavaa kantaa syvällä sisimmässään häpeää.

8

TIIMI 4 / 2 018

Häpeä on ollut läsnä elämässäni niin kauan kun muistan. Olen aina tavalla tai toisella hävennyt itseäni. Osittain olen tiedostanut, että häpeän. Mutta vasta pari vuotta sitten ymmärsin, miten suuri hallitseva ja kahlitseva tuo häpeä on ollut. Olen pienestä saakka ymmärtänyt olevani iso. En muista aikaa, jolloin se ei olisi jotenkin ollut huono asia. Viimeistään kouluterveydenhoitaja teki selväksi, että painoin liikaa. Opin häpeämään itseäni ja kokoani. Surullista on, että nyt aikuisena, kun katson kuvia itsestäni lapsena ja nuorena, en näe lihavaa tyttöä. Näen tytön, joka on pitkä ja ehkä hieman tukeva. Lihavuus tuli kuvaan myöhemmin. Toinen seikka, joka on vaikuttanut minuun ja suhteeseeni häpeään suuresti, on lasinen lapsuus. Perheemme oli ulospäin normaali yhden lapsen perhe, jossa vanhemmat kävivät töissä ja jossa elettiin normaalia perhe-elämää. Meidän tapauksessa normaali perhe-elämä vain oli melko kosteaa, lähinnä toisen aikuisen kohdalla. Olen lapsesta asti ollut paljon ravintoloissa ja hyvin pienestä pitäen tottunut näkemään humalaisia ihmisiä. Lapsuuteni oli silti onnellinen ja melko turvallinen. Oli kuitenkin tuo kosteusvaurio, jota opin häpeämään ja peittelemään. Minusta kasvoi itsenäinen nuori ja pärjäsin hyvin. Tein mitä minulta odotettiin enkä juurikaan kapinoinut. Toisaalta kaikki oli hyvin ja toisaalta oli


nuo pari häpeällistä asiaa, joita piti peitellä. Kokoani oli hieman vaikeampi peitellä, mutta opin olemaan kiva ja mukava ja sulautumaan joukkoon. Minua ei ole koskaan esimerkiksi kiusattu. Aikuistuin ja opiskelujen kautta päädyin työelämään ja elämään itsenäistä elämää. Minulla oli paljon ystäviä ja olin aktiivinen. Silti minulla oli tunne, etten oikeastaan elä. Olen vain mukana mutten oikeasti osallistu. Minulla oli jäänyt lapsuudesta tarve jotenkin piiloutua ja yrittää olla mahdollisimman huomaamaton. En oikeastaan päästänyt ketään lähelle. Välttelin jopa itse tutustumasta itseeni ja siihen, kuka olen ja mistä pidän. Jossain vaiheessa havahduin horroksesta ja ymmärsin että asialle pitää tehdä jotain, muuten elämä jää elämättä. Tätä kirjoittaessani tuosta havahtumisesta on noin 15 vuotta. Viimeiset pari vuotta keskittynyt pohtimaan suhdettani häpeään. Melko pian törmäsin asiaan nimeltä stigma. En tuolloin vielä tuntenut käsitettä, mutta ymmärsin, että kannoin voimakasta häpeäleimaa ja häpesin sitä mitä olin. Olin yrittänyt häivyttää itseni niin näkymättömäksi kuin vain mahdollista. On ironista, että muutin itseni näkymättömäksi syömällä itseni lihavaksi. NAURU VAPAUTTAA

Matkan varrella herättelin itseäni pikkuhiljaa horroksesta. Tämä paljasti muun muassa syvän työuupumuksen ja masennuksen. Uskalsin päästää pahan olon ulos ja sain diagnoosit. Jatkoin matkaa. Pikkuhiljaa kuntouduin lisää ja kohtasin kokemusasiantuntijuuden. Tuntui kuin olisin löytänyt kodin. Täällä minua ymmärrettiin. Viimeistään silloin ymmärsin, etten ole yksin ja ainut joka kokee näitä tunteita. Kokemusasiantuntijakoulutuksen loppuseminaarissa päädyin kuulemaan erään tutun tarinan, jossa hän kertoi, kuinka häntä oli kiusattu koulussa. Itkin läpi koko puheenvuoron. Oivalsin, että olen kiusannut itseäni koko elämäni. Häpeä oli hallinnut minua ja tekemisiäni enemmän tai vähemmän koko ikäni. Pitkän toipumisprosessini aikana olin uskaltanut alkaa elää enemmän ja enemmän, mutta silti häpeä oli edelleen elämässäni. Aloimme yhdessä tuttuni kanssa työstää häpeää elämässämme, ja kahden vuoden matka on ol-

lut huikea. Puhuimme keskenämme ja tunnustimme toisillemme asioita, joita häpesimme. Me kannustimme toisiamme uskaltamaan ja nauroimme paljon. Nauru oli vapauttavaa. Opimme kertomaan läheisillemme häpeästämme. Läheisemme oppivat ymmärtämään meitä paremmin, ja näiden keskustelujen ja valoon tuomisen myötä häpeä menetti pikkuhiljaa otteensa. Uskalsimme koko ajan enemmän ja sen myötä saimme myös koko ajan entistä enemmän. NOSTETAAN KISSA PÖYDÄLLE

Olemme luennoineet yhdessä häpeästä ja käynnistimme #eihävetä-kampanjan, jossa tavoitteena on nostaa kissa pöydälle, toisin sanoen puhua häpeästä ja nimenomaan haitallisesta häpeästä. Monet eivät edes tunnista, että kyseessä on häpeä. Häpeä on haitallista silloin, kun kohdistamme sen siihen mitä olemme, persoonaamme, eikä tekoihimme. Me määrittelemme haitallisen häpeän tunteeksi siitä, etten kelpaa sellaisena kuin olen, että en riitä tällaisena kuin olen ja että olen huonompi kuin muut. #Eihävetä-kampanjan myötä haluamme, että ihmiset oppivat tunnistamaan haitallisen häpeän ja saavat työkaluja sen käsittelemiseen. On ahdistavaa kantaa syvällä sisimmässään häpeää. Kun häpeää aiheuttavasta asiasta uskaltaa puhua ääneen ja huomaa, ettei se aiheuta maailmanloppua, jo se voi riittää siihen, että uskaltaa pikkuhiljaa vapauttaa itsensä häpeän kahleista. >>

Osoitteessa Häpeä.fi kerätään ihmisiltä häpeätarinoita.

4 / 2018 TIIMI

9


Mielen ongelmissa ei ole helppoja ratkaisuja.

Kokemuksia toipumisesta

Kampanjassa haluamme tuoda esiin erilaisia näkökulmia häpeästä ja rohkaisemme ihmisiä kertomaan omat häpeätarinansa. Tarinoita kerätään kampanjan sivuilla osoitteessa Häpeä.fi. Tavoitteena on herätellä meitä kaikkia, ihan jokaista, pohtimaan omaa suhdettamme häpeään. Toinen tavoite on pohtia stigmaa, häpeäleimaa, ja madaltaa kynnystä hakea apua, mikäli tuntee että apuun on tarve. Kun olemme luennoineet häpeästä ja puhuneet siitä avoimesti, monet tunnistavat itsensä siinä mistä puhumme. Vaikka kokemuksemme eivät ole samanlaiset, tunne on samankaltainen ja tunnistettavissa. Monet ovat rohkaistuneet ensin tunnistamaan itsessään häpeän, sitten puhumaan siitä läheiselle, luotettavalle ihmiselle. Häpeä on niin universaali tunne, että uskon jokaisen meistä tunnistavan sen jollain tasolla. Mielen ongelmissa ei ole helppoja ratkaisuja. Häpeän parantaa paitsi se, että tuomme valoon sen mitä häpeämme, myös aika. Pikkuhiljaa huomaamme, että kahlitseva ja hallitseva tunne väistyy. Uskallammekin enemmän ja enemmän.

KOKENET-VERKKOPALVELUSSA 19

Pia Alarto työskentelee KokeNetin suunnittelijana A-klinikkasäätiön keskustoimistossa.

KokeNet-palvelu: Kokenet.fi

×

#Eihävetä-kampanjasivut: Häpeä.fi

10

TIIMI 4 / 2 018

koulutettua kokemusasiantuntijaa tarjoaa vertaistukea verkossa. Kokenettiläisiltä löytyy kokemusta niin alkoholismista kuin peliriippuvuudesta ja mielenterveysongelmista. Ja hyvin monesta muustakin asiasta. Yhteistä kaikille on, että ongelma on tavalla tai toisella käsitelty. Kaikilla on kokemus myös toipumisesta. Ensimmäinen askel toipumiseen on, että myönnetään ongelman olevan olemassa. Että siihen päästään, tarvitaan monesti paljon kärsimystä ja epätoivoa. Yhdeksääntoista kokemustarinaan mahtuu monenlaisia kertomuksia toipumisen ensi askelista. Jokaisen tarina on jollain tavalla uniikki. KokeNet on matalan kynnyksen palvelu, jossa apua voi hakea nimettömänä ja jossa jokainen avun tarvitsija tulee kohdatuksi. Koska kokenettiläiset ovat itse käyneet läpi vaikeat ensiaskeleet kohti terveempää elämää, kohtaaminen on aito ja kunnioittava. Sanomme suoraan mutta ymmärrämme ja tuemme vaikealla matkalla, jossa ensi askeleet ovat ne vaikeimmat.


HÄKKI NEN

AJO-OIKEUS EI OLE KANSALAISOIKEUS

J

oskus minä kadehdin silmälääkäreitä. Jos mitattavissa olevat näkövaatimukset eivät täyty, niin ajoterveysvaatimukset eivät täyty. Ei siinä tarvitse miettiä, miten motivoisi potilasta hoitoon kiinnittymiseen, kun tämäkin nyt tuli tähän väliin. Toista se on meillä päihdelääkäreillä. Ja nyt myös päihdehoitajilla. Kesällä päivitettiin ajokorttilakia siten, että nyt myös sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla on oikeus ilmoittaa poliisille, ettei potilas täytä ajoterveysvaatimuksia jatkuvan päihteiden käytön takia. Tämä ilmoitusoikeus koskee ainoastaan päihteitä, ei muita ajokykyyn vaikuttavia terveysongelmia. Lääkärille ajoterveyden seuranta on oikeutta painavampi, velvollisuus. Ajoterveysvaatimukset eivät täyty, jos potilaalla on alkoholiriippuvuus tai jos hän ei pysty olemaan ajamatta humalassa. Huumeiden ja päihdyttävien lääkkeiden käyttö ei saa olla riippuvuustasoista tai säännöllistä. POTILASSUHTEESSA on haastavaa olla se ilkimys, joka vie herkkujen lisäksi vielä kortinkin. Vaikka kyllähän me päihdetyöntekijät työskentelemme koko ajan hoitosuhdetta kuormittavien asioiden kanssa. Päihdetyöntekijän ei pidä piiloutua hoitosuhdemuurin taakse. Luottamuksellinen hoitosuhde ei lopu siihen, että puututaan ajoterveyden esteisiin osana hoidon kulkua ja tavoitteiden asettamista. Korttia ei jatkossakaan kerätä pois katkon ovella. Käytännössä lääkärin tai hoitajan ilmoitus poliisille kyllä tarkoittaa ajo-oikeuden menetystä. Ilmoitus on kuitenkin harvoin ensimmäiHyvän hoitosuhteen on nen etappi. Hoitoon motivoituneelle päihdeongelmaiselle lääkäri antaa ensin suullisen ajokiellon, jon- kestettävä puuttuminen ka jälkeen tilannetta seurataan ja keskitytään päihdemyös ajoterveyteen. hoitoon. Vasta, jos suullinen ajokielto ja hoidon tehostus eivät riitä, tehdään ilmoitus poliisille. Ilmoitus tehdään toki nopeammin silloin, jos päihderiippuvainen ei lainkaan sitoudu päihdehoitoon. RATTIJUOPPOUS HARMITTAA päihdetyöntekijää vähintään yhtä paljon kuin muitakin. Ehkä enemmänkin, kun tietää, miten vähän keinoja sen todelliseksi pysäyttämiseksi eli onnistuneeseen raitistumiseen joskus on. Jos ajokortti on päihdehoidon ainoa motivaattori, on hyvä, että on edes joku kannustin. Jos kortin menetyskään ei kiinnosta, riippuvuus voi olla jo niin voimakas, että on todella aika puuttua asiaan ja tehdä aktiiviset hoitoyritykset. Päihdetyöntekijä ei ole lainvartija, vaan terveyden ylläpitäjä ja hoitaja. Ajokielto ei ole päihdehoidossa rangaistus. Joskus se on osa hoitoprosessia. Hyvän hoitosuhteen on kestettävä puuttuminen ajoterveyteenkin. Margareeta Häkkinen työskentelee A-klinikka Oy:n laitospalvelujen ylilääkärinä. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 4 / 2018 TIIMI

11


MIKSI PAKKO, JOS VAPAAEHTOISEENKIN HOITOON ON VAIKEA PÄÄSTÄ? A-klinikkasäätiö löytää paljon korjattavaa hallituksen lakiluonnoksesta ihmisten itsemääräämisoikeuden rajoittamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Teksti Auli Saukkonen

S

osiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu pitkään uudistusta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuteen. Päihdehuoltolaissa ja mielenterveyslaissa olevat itsemääräämissäädökset ollaan sisällyttämässä uuteen asiakas- ja potilaslakiin ja lastensuojelulakia muuttamassa. Päihdehuoltolaki ja mielenterveyslaki lakkautettaisiin. Ministeriö pyysi lakiluonnoksesta lausuntoja kesällä ja lausuntoaika päättyi 7.9. Hallituksen tavoitteena on uudella lainsäädännöllä vahvistaa asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta ja vähentää erilaisten rajoitustoimien käyttöä. A-klinikkasäätiön mielestä hallituksen tavoitteet toteutuvat lakiluonnoksessa huonosti. Se kritisoi luonnosta sekavuudesta, ristiriitaisuudesta ja epämääräisyydestä. Esitetyn sääntelyn nähdään myös huonontavan päihdepotilaiden oikeusturvaa ja lisäävän stigmatisaatiota. Luonnoksen mukaan päihdeongelmista kärsivä päätyisi tahdonvastaiseen hoitoon kevyemmin perustein kuin esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivä. A-klinikkasäätiö toivoo, ettei lakiluonnos etene vaan sitä korjataan. Itsemääräämiskyky on käsitteenä keskeinen ja 12

TIIMI 4 / 2 018

sen määritelmän tulisi olla selkeä. Itsemääräämiskykyä ja sen alentumista pitäisi pystyä arvioimaan luotettavasti ja yleisesti hyväksytyllä tavalla. Itsemääräämisoikeuteen puuttumisen kriteerit tulisi määritellä selkeästi ja konkreettisesti. Näissä kaikissa perustavaa laatua olevissa asioissa A-klinikkasäätiö näkee lakiluonnoksessa ongelmia. SYYNÄ TERVEYSVAARA TAI VÄKIVALTAISUUS

Tällä hetkellä päihteiden väärinkäytöstä tai päihderiippuvuudesta kärsivä henkilö voidaan määrätä sairaala- tai laitoshoitoon mielenterveyslain, päihdehuoltolain tai lastensuojelulain perusteella. Mielenterveyslain perusteella täysi-ikäinen päihteidenkäyttäjä voidaan määrätä tahdonvastaiseen psykiatriseen sairaalahoitoon vain, jos päihteidenkäyttö liittyy samanaikaiseen psykoottiseen sairaustilaan. Päihdehuoltolain nojalla täysi-ikäinen päihdepotilas voidaan määrätä tahdonvastaiseen sairaalahoitoon terveysvaaran tai väkivaltaisuuden takia. A-klinikkasäätiön lausunnossa todetaan, että päihteidenkäytön vuoksi toteutettavasta tahdonvastaisesta päihdehoidosta olisi syytä luopua kokonaan, koska nykylainsäädännönkään aikana sitä ei ole käy-


A-klinikkasäätiö: hallituksen tavoitteet toteutuvat lakiluonnoksessa huonosti.

tetty juuri lainkaan. Ongelmat liittyvät vapaaehtoisen hoidon saatavuuden ongelmiin, huomautetaan lausunnossa. Lakiluonnoksen perustelujen mukaan vapaaehtoisuuteen perustuvia hoitoja ei tarvitsisi soveltaa ennen pakkohoitopäätöstä. A-klinikkasäätiö huomauttaa, että yleensä tulee käyttää muita keinoja ennen kuin ihmisten perusoikeuksia rajoitetaan. Linjaus poikkeaa myös hallintotuomioistuinten ratkaisuista. Kuntien, kuntayhtymien ja aluehallintovirastojen mukaan tahdosta riippumattomalle päihdehoidolle ei ole ollut tarvetta henkilön väkivaltaisuuden perusteella. Niiden mielestä riittäviä ja helposti saatavilla olevia palveluja on hyvin tarjolla myös vaikeahoitoisempien asiakkaiden kuntoutukseen. MITÄ EROA SYÖMISHÄIRIÖISELLÄ JA JUOMISHÄIRIÖISELLÄ?

Lakiluonnos on ylimitoitettu myös terveysperustaisuuteen liittyvän tahdonvastaisen päihdehoidon kohdalla, A-klinikkasäätiö toteaa. Luonnostekstissä henkilö voitaisiin määrätä tahdonvastaiseen hoitoon myös siinä tapauksessa, jos lääkäri arvioi hänen olevan saamassa ”huomattavaa kärsimystä aiheuttavan” sairauden. Tämä alentaisi olennaisesti kynnystä puuttua asiakkaan itsemääräämisoikeuteen, A-klinikkasäätiö arvioi. Sen mielestä laki lisäisi toteutuessaan entisestään päihteitä käyttävien stigmatisaatiota. A-klinikkasäätiön lausunnossa pohditaan, onko itsemääräämisoikeutta edes järkeä säännellä lääketieteellisiin diagnooseihin perustuen. Onko perusteltua määritellä päihdehoidolliset pakot kokonaan eri periaattein ja prosessein kuin muut terveyden-

huollon hoitopakot? Miksi syömishäiriöisen potilaan pakkohoito toteutettaisiin kokonaan eri periaattein kuin juomishäiriöisen, kysytään lausunnossa. Päihteidenkäytön vuoksi tapahtuvan pakkohoidon alkuvaiheen maksimikestoa pidennettäisiin nykyisestä viidestä vuorokaudesta seitsemään vuorokauteen, ja hoitoa voidaan jatkaa tarvittaessa. Perustelut nykyistä pidemmälle ja muusta terveyden huollon pakkohoidosta poikkeavalle kestolle tulisi esittää nykyistä uskottavammin, A-klinikkasäätiö huomauttaa. HALLINTO-OIKEUDET JÄISIVÄT ILMAN ROOLIA

Myös väkivaltaperustaiseen pakkohoitoon sisältyy A-klinikkasäätiön mukaan ongelmia. Lakiluonnoksessa oletetaan, että poliisi osaisi antaa riittävän ja oikean arvion pakkohoidon tarpeen perusteeksi, ennen kuin varsinaista väkivaltarikosta on tapahtunut ja poliisin esitutkintaa aloitettu. Jos perusteltu väkivaltaepäily on olemassa, poliisin tulisi viedä se syyteharkintaan. Terveydenhuollon itsemääräämisoikeuden rajoitustoimenpiteet koettaisiin tällöin oheisrangaistukseksi varsinaisille rikosseuraamuksille. Hallinto-oikeus ei luonnoksen mukaan enää vahvistaisi pakkopäätöksiä Näin asiakkaiden ja potilaiden oikeussuojakeinot vähenisivät oleellisesti. Siitäkin syystä olisi tärkeää, että päihdepotilaiden itsemääräämisoikeutta rajoitettaisiin samoin periaattein ja kriteerein kuin muidenkin potilaiden hoitopakot toteutetaan, todetaan A-klinikkasäätiön lausunnossa. Hallituksen esitys on tarkoitus tuoda eduskuntaan syksyllä. Uudet lait tulisivat voimaan pääosin vuonna 2020.

×

4 / 2018 TIIMI

13


USKONTO EI TAKAA PÄIHTEETTÖMYYTTÄ Muslimit eivät juo alkoholia, mutta Balkanin maista tulevat juovat? Maahanmuuttajien päihteidenkäyttöön liittyy stereotypioita. Kuitenkaan päihteidenkäytöstä ei pitäisi olettaa mitään vaan kysyä siitä kaikilta. Teksti Auli Saukkonen

U

skonto ei takaa päihteettömyyttä. Ei pidä tuudittautua ennakkokäsitykseen, jonka mukaan muslimit eivät käytä alkoholia, mutta Balkanilta tulleet käyttävät. Tai että somalialaiset käyttävät khatia. Vaikka uskonto tai kulttuuri voivat olla suojaavia tekijöitä, jokainen ihminen on yksilö. ”Ulkomaalaistaustaiset naiset ovat jonkin verran suojatummassa asemassa. He ehkä liikkuvat vähemmän kodin ulkopuolella ja perhe suojaa heitä. Miehille toimettomuus on iso riskitekijä”, sanoi Palomahankkeen projektityöntekijä Tanja Miettinen Päihdepäivien Ilman yhteistä kieltä -seminaarissa. Siinä käsiteltiin pakolaistaustaisten asiakkaiden tilannetta päihdetyössä ja rikosseuraamusalalla. Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa käytetään kaikkia päihteitä. Käyttö on saattanut alkaa jo aiemmin, esimerkiksi pakomatkan aikana ja pakolaisleirissä. Turvapaikkaa hakevilla ja oleskeluluvan saaneilla on myös erityisiä päihteidenkäyttöön altistavia riskitekijöitä. Niitä ovat esimerkiksi epävarmuus tulevasta, huoli perheestä, yksinäisyys ja sopeutumisvaikeudet uuteen kulttuuriin. Päihteitä voidaan käyttää myös itselääkityksenä psyykkisiin ongelmiin, traumatisoiviin asioihin 14

TIIMI 4 / 2 018

ja stressin aiheisiin. Pakolaisilla on myös muuta väestöä enemmän mielenterveyden ongelmia. Niistä yleisimmät ovat traumaperäinen stressihäiriö, masennus ja ahdistuneisuus. THL:n tutkimuksessa muutaman vuoden takaa selvisi, että kurditaustaisista maahanmuuttajamiehistä yli 80 % oli kokenut traumaattisia tapahtumia. Saman kulttuurin naisista yli puolella oli masennus- tai ahdistuneisuusoireita. ”On tärkeä tunnistaa sitä psyykkistä kuormaa, joka pakolaisilla on”, sanoi Paloma-projektin koordinaattori Satu Jokela. VIERAASSA KULTTUURISSA

Osan haasteesta muodostaa uusi kulttuuri, jossa mahdollisia ongelmia pitäisi pyrkiä käsittelemään. Jos jo suomalainen päihteidenkäyttökulttuuri on maahanmuuttajille vieras ja ehkä outo, sitä on myös hoitokulttuuri. Monessa maassa ei päihdehoitoa, joka vastaisi suomalaista järjestelmää. Paloma-hankkeessa työskentelevä päihdelääkäri Seija Joukanen arvioi, että maahanmuuttajataustaisilla päihdepalvelujen käyttö on vähäisempää kuin todennäköinen tarve. Päihteidenkäyttö voi olla tabu ja häpeä eikä päihderiippuvuutta välttämättä ymmärretä sairaudeksi.


EnnakkokäsityksIIn ei pidä tuudittautua. THL on julkaissut Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa -oppaan eli Paloma-käsikirjan. Paloma on lyhenne sanoista Pakolaisten mielenterveystoimien valtakunnallinen kehittämishanke. Noin 400-sivuinen opas sisältää suosituksia ja konkreettisia työkaluja mielenterveyden edistämiseen ja ongelmien tunnistamiseen ja hoitoon. Se on vapaasti ladattavissa netistä. ULKOMAALAISILLA VANGEILLA EI ONGELMIA?

Suomen vankiloissa on noin 550 ulkomaalaista vankia, joista vankeusvankeja on noin 330. Määrä on noin 18 % Suomen vankiluvusta. He ovat saaneet

tuomionsa tyypillisesti huumausainerikoksesta. Se on päärikoksena noin 46 %:lla. Vaikka tuomio on tullut usein huumerikoksesta, ulkomaalaisilla vangeilla ei silti juuri esiinny päihdeongelmia. Kun suomalaisilla vangeilla yleisin mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöstä kertova Fdiagnoosi on päihdekäyttö, ulkomaalaistaustaisilla se on ahdistuneisuus- tai sopeutumishäiriö. Kieli- ja kulttuurimuuri tulevat vastaan myös vankiloissa, sanoivat Rikosseuraamuslaitoksen Vankeusaika mahdollisuutena -hankkeen työntekijät Adnan Balic ja Ahmed Abdulkarim. ”Asiakkaat tyypillisesti kieltävät kaiken. Ei heillä ole mitään ongelmia eikä mitään autettavaa. Näin he sanovat ensimmäisellä kerralla, mutta kun tavataan rauhassa uudelleen, asiat alkavat aueta”, Ahmed Abdulkarim sanoi. Suomalainen tehokkuus ja suoraan asiaan meneminen ei myöskään ole aina hyvästä, hän sanoi. ”Suomalainen tapa puhua suoraan voidaan kokea rasistiseksi. Ennemmin kannattaisi puhua kiertäen, kaartaen ja selittäen.”

×

TYÖTÄ LÄHELLÄ IHMISTÄ Lähi- ja perushoitajat työskentelevät aina lähellä ihmistä lasten, nuorten, työikäisten ja vanhusten keskuudessa. Myös lääkehoito on osa heidän työtään. Tutustu lähi- ja perushoitajan työhön ja SuPerin toimintaan:

www.superliitto.fi

superliitto


16

TIIMI 4 / 2 018


TYÖ JA TEKIJÄ

IHMISEN

ASIALLA

Kirkon diakoniatyö auttaa ahdingossa eläviä ihmisiä. Virpi Liirus-Mäkelä on suuntautunut päihde- ja kriminaalityöhön. Teksti & kuva Auli Saukkonen

H

elsingin seurakuntayhtymän erityisdiakonian työntekijän Virpi LiirusMäkelän työhuone sijaitsee Hermannin diakoniatalossa. Aamuyhdeksältä talossa on vielä hiljaista. Pesukoneet odottavat pyykinpesijöitä ja kuntosali kuntoilijoita. Sentään keittiöstä kuuluu kolinaa. Siellä työntekijä ja vapaaehtoiset valmistelevat päivän lounasta. Lounaaksi on kesäkeittoa, ja lounas maksaa yhden euron. Kirkkosalin seinustoille on nostettu patjoja. Öisin kirkkosali muuttuu hätämajoitustilaksi, joka tarjoaa katon pään päälle ihmisille, joilla ei ole muuta paikkaa. Jumalanpalvelus pidetään joka sunnuntai kello 10. Siitä käytetään myös nimitystä ”pullakirkko”, sillä kirkonmenojen päätteeksi on pullakahvit. Hermannin diakoniatalo tarjoaa monelle kävijälle kannattelevan rutiinin ja yhteisön, johon he kuuluvat. Virpi Liirus-Mäkelä on erikoistunut päihde- ja kriminaalityöhön. Hänen näkyvintä työtään on tavata ihmisiä erityisdiakonian päivystyksessä, omalla vastaanotolla Hermannissa, kaupungilla ja vankiloissa. Diakoniatyöntekijäksi hänet tunnistaa jo ulkoisesta olemuksesta, vihreästä paidasta ja pantakau-

luksesta. Paita ja kaulus on kirkon työntekijöitä yhdistävä virka-asu. Esimerkiksi papeilla paita on musta ja piispoilla violetti. ”Ihmisten on välillä vaikea hahmottaa kirkon ammatteja. Kun sanon, että olen kirkon sosiaalityöntekijä, sitten se aukeaa”, Liirus-Mäkelä sanoo. AJANKÄYTTÖÄ VOI ITSE SÄÄDELLÄ

Diakoniatyössä kyse on ennen kaikkea ihmisten kohtaamisesta, Virpi Liirus-Mäkelä määrittelee. Työelämässä kysytään yhä enemmän sosiaalisia taitoja ja taitoja kohdata muita ihmisiä. Niiden tulisi olla tärkeitä myös kirkon työntekijöille, hän lisää. ”Diakoniatyössä oleellista on kuulla ihmisen oma tarve ja ajatus. Tulee ihminen sitten papin, lääkärin tai diakoniatyöntekijän luokse, hän haluaa, että hänet nähdään, ja kuullaan, mitä asiaa hänellä on. Se ei kuulosta vaikealta mutta käytännössä tuntuu, että se on monesti vaikeaa.” Diakoniapäivystykseen tullaan yleensä jonkin konkreettisen asian kanssa. Asia liittyy monesti talouteen, asumiseen tai ihmissuhteisiin. Erityisdiakoniassa tehdään palveluohjausta, tarjotaan ruokaa ja autetaan asunnon etsimisessä. Seurakunnissa käytössä >> 4 / 2018 TIIMI

17


Diakoniatyössä oleellista on kuulla ihmisen oma tarve ja ajatus.”

olevia osto-osoituksia ei saa erityisdiakoniasta. ”Jos ajatellaan asumista, kannan huolta nuorista ihmisistä ja miehistä, jotka jäävät yksin eron jälkeen. Miehet tulevat meille asuntoasian kanssa, mutta monesti siinä on muutakin mukana. Vaikka päihteitä olisi kuvassa mukana, myös lapsia ajatellaan, ja varsinkin kun ollaan selvin päin. Tunnetaan syyllisyyttä ja häpeää siitä, ettei ole voitu hoitaa suhteita lapsiin niin kuin olisi haluttu”, sanoo Liirus-Mäkelä. Hän haluaa antaa ihmisille voimaa, toivoa ja näköaloja. ”On hienoa päästä sanomaan, että sinä olet hyvä ja upea mutta sinussa on tämä sairaus. Jollakin toisella on jokin toinen sairaus. Olet Jumalan silmissä kallis ja rakas. Toivon että se myös välittyy minusta, eivätkä sanat olisi vain sanoja. Että ihminen jaksaisi myös uskoa sanoihin.” Hän laskee diakoniatyöntekijän vastaanotot myös sielunhoitotyöksi. Sen hän määrittelee ihmisen kokonaisvaltaiseksi kohtaamiseksi, jossa on mahdollista käsitellä esimerkiksi syyllisyyden, hengellisyyden ja olemassaolon kysymyksiä. Virpi Liirus-Mäkelä kiittelee työtään siitä, että ihmisten kuuntelemiseen on riittävästi aikaa. Päivystyksessä voi olla jonoa, ja yhdelle ihmiselle ei ole välttämättä paljon aikaa. Sen sijaan itse vastaanottoaika voi kestää jopa puolitoista tuntia. ”Ajankäyttöä pystyy itse säätelemään. Jos katson, että tämä ihminen tarvitsee 1,5 tuntia, voin käyttää sen. Monelle on tärkeää, että kerrankin saa puhua keskeytyksittä ja tulla kuulluksi. On hienoa, että meillä on siihen mahdollisuus.” TUNNETAITOJA TARVITAAN

Virpi Liirus-Mäkelä aloitti työuransa seurakuntatyössä Helsingissä. Kirkon ulkosuomalaistyössä palvellessaan hän törmäsi suomalaiseen, joka opiskeli USA:ssa eläinavusteista tunnetaitovalmennusta. Myös Liirus-Mäkelä kiinnostui tun18

TIIMI 4 / 2 018

netaidoista ja lähti Suomeen palattuaan mukaan tunnetaitovalmennukseen. Tunnetaitovalmennuksessa opitaan tunnistamaan omia tunteita ja tiedostamaan ne. Näin ihminen voi päästä vähitellen eroon tilanteesta, jossa on tunteiden viemänä, ja ottaa tunteet positiiviseen käyttöön, työvälineiksi. Meille ei opeteta tunnetaitoja, Liirus-Mäkelä sanoo. Ne imetään ympäristöstä, ja erityisen tärkeä on lapsuuden kasvuympäristö. Kuitenkin tunnetaidot ovat tarpeen jokaiselle. Itse kunkin olisi hyvä tietää esimerkiksi palautumisaikansa. Se on aika, joka tarvitaan, jotta ihminen pääsee yli kiukun tai ärtymyksen tunteesta ja pystyy keskustelemaan. Sittemmin Virpi Liirus-Mäkelä jätti tunnetaitovalmennuksen ja palasi juurilleen diakoniatyöntekijäksi. Tällä hetkellä hän ei kouluta tunnetaitoja mutta pitää mahdollisena, että tulevaisuudessa vielä tekee sitä. Vielä kymmenen vuotta sitten tunnetaidoista on niin puhuttu mutta nyt niiden tarve tiedostetaan. Toinen hänelle tärkeä asia on päihdesensitiivinen surutyö. Hän on vetänyt Sininauhaliiton papin Jenni Tuulensuun kanssa päihteisiin kuolleiden omaisten sururyhmää. Omia ryhmiä tarvitaan, sillä päihteisiin menehtyneiden läheiset eivät useinkaan rohkene puhua tai tule kuulluksi tavallisissa sururyhmissä. HEIKENTYNEET PALVELUT

Kun ihmiset tulevat erityisdiakoniapäivystykseen tarpeineen ja toiveineen, työntekijöiden pitää olla hyvin kartalla palveluista. Virpi Liirus-Mäkelä luettelee oleellisimmiksi yhteistyötahoikseen Helsingin sosiaalipäivystyksen, astu- eli asuttamisen tukitoiminnan, Hietaniemen palvelukeskuksen, kirkon asuttamistoiminnan, vankilapapit ja samaa työtä tekevät kollegat. Hän sanoo, että verrattuna 30 vuoden takaiseen


TYÖ JA TEKIJÄ

tilanteeseen palvelut ovat heikentyneet rytinällä. ”Kun kuuntelen tapaamiani ihmisiä, tuntuu, ettei oikein mikään palvelu pelaa. Tai ainakin he joutuvat taistelemaan saadakseen palvelua ja välillä he tarvitsevat työntekijän puhumaan puolestaan.” Päihdepalveluista hän listaa päällimmäiseksi ongelmaksi kuntouttavien laitospalvelujen alasajon. Tarjolla on oikeastaan vain katkaisuhoitoa ja painopiste on avopalveluissa. Yömajoitukseen hakeutuu ihmisiä, joilla saattaa olla vakavia mielenterveysongelmia. Psykiatrista hoitoa ei tahdo saada, ennen kuin yrittää tehdä jotain itselleen tai toisille – jos sittenkään. Myös kova puhti digitalisaatioon rasittaa. Ihmisiltä vaaditaan nettiasiointia sähkösopimuksen tekemisestä alkaen, vaikka heillä ei ole edes tietokoneita. Auttajaa rassaa myös tiukaksi vedetty tietosuoja. Se tuntuu suojaavan ihmisiä välillä myös avun saamiselta, sanoo Liirus-Mäkelä. ”Vaikka ihmiseltä olisi kirjallinen lupakin hoitaa hänen asioitaan, se ei aina onnistu. Ymmärrän, että halutaan estää väärinkäytöksiä, mutta välillä tuntuu, että asiat on tehty liian hankaliksi. Ei pysty auttamaan.” ”Noh, nämä on näitä”, hän puuskahtaa epäkohtia lueteltuaan ja myöntää, että myös oma näkökulma voi olla jossain määrin vääristynyt. ”Varmasti on hyviäkin tarinoita, mutta me kuulemme niitä vähemmän.” KÖYHÄT KESKUUDESSAMME

Vaikka erityisdiakoniassa työskennellään ihmisten erilaisen ahdingon parissa, Virpi Liirus-Mäkelä sanoo, ettei hän koe työtään raskaaksi. Kristittynä hän voi ajatella tekevänsä vain osansa. Ihminen näkee asioista oman pienen kaistaleensa, mutta isompi kuva on Jumalan hallussa. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, sanotaan Raamatun Uudessa testamentissa. Jotkut tulkitsevat viestin niin, että työ köyhyyden poistamiseksi ei maksa vaivaa, koska köyhiä on aina ollut ja tulee olemaan. Virpi Liirus-Mäkelä näkee viestin toisin. ”Idealismi on pikkuhiljaa karissut omasta työstä. Olen huomannut, että tämä maailma on aika karu. Miten me pidämme huolta ihmisistä, joilla on vaikeaa tai jotka eivät monistakaan syistä saaneet hyviä lähtökohtia tai joilla on jokin sairaus? Jos se Raamatun koh-

Virpi Liirus-Mäkelä Erityisdiakonian diakoniatyöntekijä, Helsingin ev.lut. seurakuntayhtymä Paras ominaisuutesi työssä? Tällä kokemuksella uskallan jo sanoa, että läsnäolon taito. Olen oppinut olemaan hetkessä läsnä, kohtaamaan ihmisen sellaisina kuin hän on ja kuuntelemaan ja kysymään, missä voisin olla hänelle avuksi. Huonoin ominaisuutesi työssä? Tuppaan aina innostumaan. Pitää oppia myös rajaamaan tekemistään ja keskittymään. Rakkain työkalusi? Hyvät kysymykset. Mitä työ on sinulle opettanut? Ihan valtavasti ihmisyydestä yleensä ja myös omasta itsestäni. Meitä ihmisiä askarruttavat perimmältään samat henkiset ja hengelliset kysymykset. Mistä saat vastapainoa työlle? Omasta hengellisestä elämästä ja vetäytymisestä aina välillä itsekseni olemaan. Luonto on tärkeä, samoin vesi. Koira on aina yhtä iloinen, kun tulen kotiin. Myös luen paljon. Ellet olisi erityisdiakonian työntekijä, mitä voisit olla? Välillä olin itsenäinen ammatinharjoittaja ja kouluttauduin työnohjaajaksi, mutta sitten palasin takaisin kirkon työhön. Tämä on just sitä mitä haluan tehdä.

ta köyhistä aina keskuudessanne tarkoittaakin sitä.” ”Joidenkin ihmisten elämä on tänä päivänä ihan mahdotonta selviytymistaistelua päivästä toiseen. Ei sen ihan niin kauhean tiukkaa pitäisi olla, varsinkin, jos on lapsetkin siellä kasvamassa. Ihmisille pitäisi turvata edes jonkinlaiset elämisen edellytykset ja perusturva, ettei tarvitsisi kotonaan pelätä ja tuntea turvattomuutta.”

×

4 / 2018 TIIMI

19


TIETEEN KENTILTÄ

Palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta.

Vertainen kaipaa tukea kohtaa haittoja vähentävässä työssä? Tätä selvitettiin kanadalaisessa tutkimuksessa. Aineistona oli kuuden haittoja vähentävästä ohjelmasta vastaavan päällikön ja yhdentoista vertaisen laadulliset yksilöhaastattelut. Vertaistyöntekijä tyypillisesti tarvitsee ja käyttää itse haittoja vähentävän työn palveluja mutta hän myös auttaa ja tukee muita käyttäjiä. Tutkimuksesta kävi ilmi, että vertaistyöntekijöiden oli vaikea erottaa näitä kahta identiteettiä toisistaan. Vertaiset asettivat usein itselleen liiankin suuria ja idealisoituja odotuksia, joita he eivät aina käytännössä kokeneet pystyvänsä täyttämään. Tämä näkyi vaikeuksina kertoa omaan huumeiden käyttöön johtavista riskitilanteista vertaistyössä ja käyttää itse haittoja vähentäviä palveluita. Monet kokivat myös juuttuneensa asemaan ja tehtäviin, jotka ovat riippuvaisia huumeiden käyttäjän identiteetistä. Ongelmia voidaan ehkäistä ja estää vertaisten koulutuksella ja tukemalla heitä työssä. Olisi myös tärkeää järjestää vertaisille kouluttautumismahdollisuuksia muihinkin kuin huumeiden käyttäjän identiteettiin perustuviin tehtäviin, kun henkilö tuntee olevansa tähän valmis. MILLAISIA HAASTEITA VERTAISTYÖNTEKIJÄ

Lindsay Wilson et al:. Peer worker or client? Conflicting identities among peer workers engaged in harm reduction service delivery. Addiction Research & Theory 5/2018.

Miten Euroopassa reagoidaan muuntohuumeisiin? muuntohuumeiksi kutsuttujen uusien psykoaktiivisten aineiden lisääntynyt ilmestyminen markkinoille asettaa päihdehoitojärjestelmälle Euroopassa ja mitä käytäntöjä oli tarjolla vuonna 2015? Tätä tutkittiin erilaisten aineistojen, kuten kirjallisuuskatsausten, kyselyn ja fokusryhmähaastattelujen, pohjalta. Muuntohuumeilmiön erityispiirteenä on aineiden nopea vaihtuvuus markkinoilla. Vuonna 2015 kahdessa kolmasosassa EU-maita oli joko kehitetty tai nähtiin tarvetta kehittää uusia menetelmiä liittyen muuntohuumeisiin. Tarve saada luotettavaa ja ajankohtaista tietoa muuntohuumeista korostui. Työntekijöillä oli puutteita tiedoissa, koska koulutusmateriaalia muuntohuumeista ei ollut olemassa. Siksi muuntohuumeisiin liittyvien haittojen kohtaamiseen liittyi myös tarpeetonta pelkoa. Kaivattiin asiallista perustietoa muun muassa eri muuntohuumeryhmistä, käyttö- ja tunnistamistavoista, markkinatilanteesta sekä tavoista ehkäistä muuntohuumeisiin liittyviä haittoja. Kun markkinoille tulee uusia haitallisia muuntohuumeita, kaivattiin selkeämpää struktuuria tiedottamiseen: mitä, miten ja kenelle tulisi tiedottaa. Tutkimuksen mukaan muuntohuumeisiin liittyvien menetelmien kehittäminen on vielä kesken Euroopassa, vaikka joitain menetelmiä on kehitetty hajanaisesti eri maissa. MITÄ UUSIA HAASTEITA

Alessandro Pirona et al.: New psychoactive substances: Current health-related practices and challenges in responding to use and harms in Europe. International Journal of Drug Policy 1/2017, julkaistu verkossa 9.12.2016.

20

TIIMI 4 / 2 018


SALASUO

TUPAKOINTIKIELTO TOTAALISESSA LAITOKSESSA

T

upakoinnin rajoittaminen vankiloissa kuulostaa järkevältä toimelta. Sillä edistetään vankien terveyttä, eivätkä vartijat altistu työssään tupakansavulle. Kiellot ja rajoitukset ovat linjassa laajempien yhteiskunnallisten toimien kanssa, joilla on onnistuttu vähentämään suomalaisten tupakointia. NÄKÖKULMA VANKIEN tupakoinnin rajoituksiin muuttuu, kun vankilaa tarkastellaan totaalisena laitoksena. Armeijassa, mielisairaaloissa ja vankiloissa asukkien elämä on ympärivuorokautista ja tiukasti säädeltyä. Yksilöt erotetaan sosiaalisesti ja fyysisesti muusta yhteiskunnasta. Asukkien pukeutumiseen, käyttäytymiseen, kommunikointiin ja totuttuihin arkisiin toimiin kohdistuvilla rajoituksilla karsitaan identiteetin kannalta keskeisiä rakennusvälineitä. Tästä puhutaan minuuden riistämisenä, jolla viitataan sosiologi Erving Goffmanin klassikkotutkielmaan totaalisista laitoksista. TOTAALISISSA LAITOKSISSA asukeilla on hyvin rajallinen päätäntävalta omaan toimintaansa. Tästä syystä tupakoinnin kaltaiset varsin pienetkin asiat saavat suuria merkityksiä. Symbolisen merkityksen ohella ne ovat tärkeitä välineitä yksilöiden kokemuksessa minuuden ja autonomian säilymisestä. 2000-luvulla vastaavia toimia on kokeiltu esimerkiksi armeijassa. Siellä tupakoinnilla on sitkeä ja kauas mennei- Näkökulma vankien syyteen kiinnittyvä kulttuurinen paikka, jota ei ole täyskiel- tupakoinnin rajoituksiin loin pystytty murtamaan. muuttuu, kun vankilaa KUN TOTAALISISSA LAITOKSISSA ryhdytään sääntetarkastellaan totaalisena lemään sellaisia elämänalueita, joiden asukit katsovat laitoksena. kuuluvat yksityisen piiriin, syntyy vastarintaa ja sääntöjä pyritään kiertämään kaikin mahdollisin keinoin. Vankilan kohdalla tämä aiheuttaa kitkaa vartijoiden ja vankien suhteeseen, joka on usein jo valmiiksi varsin jännitteinen. Sen sijaan, että vangit motivoituisivat lopettamaan tupakoinnin, tupakoinnista saattaa tulla tärkeä vastarinnan ja yksilön autonomian symboli. TOIMET TUPAKOINNIN vähentämiseksi ovat kansanterveyden kannalta kannatettavia. Ihmisen toimintaan vaikuttavat kuitenkin monet psykologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset voimat, jotka asettuvat poikkiteloin terveyden edistämiseen pyrkivien toimien kanssa. Totaalisissa laitoksissa tupakointikiellot saavat hyvin erilaisen merkityksen kuin muualla yhteiskunnassa. Siksi täyskieltojen vaikutus saattaa kääntyä jopa negatiiviseksi. Tupakoinnin kieltäminen totaalisissa laitoksissa on myös perustavanlaatuinen yksilönvapauskysymys. Onko mikä tahansa oikeutettua, kun ihmisen minuutta riistetään?

Mikko Salasuo on Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosentti ja työskentelee vastaavana tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 4 / 2018 TIIMI

21


TOIMIJUUS JÄSENTÄÄ ASENNOITUMISTA PUHEEKSIOTTOON

22

TIIMI 4 / 2 018


Toimijuus on keskeinen käsite jäsentämään sitä, miten asiakkaat ja ammattilaiset suhtautuvat alkoholinkäytön puheeksiottoon sosiaalityössä. Toimijuutta tukevat ja uhkaavat tekijät on tärkeä tunnistaa. Teksti Elina Renko

U

lkopuolelta tulevan alkoholinkäytön kontrollin koetaan herkästi loukkaavan yksilön valinnanvapautta. Kuitenkin alkoholin ongelmakäyttöön on tärkeää puuttua mahdollisimman varhain. Mitä aikaisemmin ongelmakäyttö tunnistetaan ja siihen puututaan, sitä pienemmiksi jäävät käytön riskit. Tutkin väitöskirjassani varhaista puuttumista aikuissosiaalityössä. Kysyin ensinnäkin, miten asiakkaat ja ammattilaiset asennoituivat alkoholinkäytön puheeksiottoon ja käyttöön liittyvään neuvontaan. Toiseksi kysyin, asennoituvatko asiakkaat ja ammattilaiset puheeksiottoon ja neuvontaan samoin vai onko asennoitumisessa eroja. Tutkimukseni pohjautuu sosiaalityön ammattilaisten ja asiakkaiden haastatteluaineistoon. Hyödynnän laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapaa, jossa keskeisiä tulkintaa vaativia kysymyksiä ovat muun muassa, mihin asennoidutaan, kuka asennoituu ja miten asennoitumista perustellaan. KOLMENLAISTA TOIMIJUUTTA

Asiakkaan kohtaaminen on sosiaalityön perusta ja sosiaalityön ammattilaiset tapaavat alkoholin ongelmakäyttäjiä usein. Alkoholinkäyttö on osa asiakkaan kokonaistilannetta. Asiakkaan tilanteen arviointi edellyttää, että ammattilainen ottaa puheeksi alkoholinkäytön ja kartoittaa, millainen rooli alkoholilla asiakkaan elämässä on. Rooli voi olla hyvinkin mo-

niulotteinen, sillä alkoholin ongelmakäyttö kietoutuu usein erilaisiin elämänhallinnan vaikeuksiin ja ongelmavyyhteihin. Miten sosiaalityön asiakkaat ja ammattilaiset asennoituvat alkoholinkäytön puheeksiottoon ja käyttöön liittyvään neuvontaan? Saamieni tulosten perusteella asennoituminen vaihteli sen mukaan, millaiseksi asiakkaan ja ammattilaisen toimijuudet rakentuivat. Hieman yksinkertaistaen voi todeta, että kun toimijuus oli vankkaa, asennoituminen oli myönteisempää, toimijuuden uhattuna ollessa kielteisempää. Toimijuudella viitataan yksilön kykyyn tehdä valintoja ja toimia niiden mukaisesti. Tutkimuksessani katson toimijuuden olevan sosiaalinen ilmiö, jota rakennetaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Toimijuus on mahdollista vain suhteessa toisiin. Erotin asennoitumista jäsentäessäni toisistaan kolme toimijuuden muotoa. Lujan toimijuuden kohdalla sekä ammattilaisen että asiakkaan toimijuus on luja. Puheeksiotto ja neuvonta näyttäytyvät järkevänä sosiaalityöhön kuuluvana kommunikaationa. Ammattilainen hoitaa työrooliinsa kuuluvia velvollisuuksia, joiden olemassaolon ja oikeutuksen asiakas tunnistaa. Uudelleen rakentuvan toimijuuden kohdalla toimijuuden lujuus ei ole enää itsestäänselvyys. Toimijuuden säilyminen riippuu siitä, kuinka uskottavasti asiakkaat ja ammattilaiset esittävät roolejaan ja ra4 / 2018 TIIMI

23


Kun toimijuus oli uhattuna, asennoituminen puheeksiottoon oli kielteisempää.

miellettiin työrooliin kuuluviksi itsestäänselvyyksiksi. Asiakkaiden asennoitumisessa painottui puolestaan puheeksioton ja neuvonnan mieltäminen herkiksi puheenaiheiksi. Tähän liittyi haavoittuvan toimijuuden rakentuminen. Uudelleen rakentuva toimijuus näyttäytyi vahvimmin asiakkaiden ja ammattilaisten yhteisenä alueena, jossa puheeksiottoon ja neuvontaan asennoiduttiin ennen kaikkea tarpeellisina motivoinnin välineinä. MIKÄ TUKEE TAI UHKAA TOIMIJUUTTA?

kentavat yhteistä tilanteenmäärittelyä. Toimijuuden ylläpito edellyttää toimintaa. Toimijuuden tukemisessa ja uudelleen rakentamisessa painottuu mahdollistava kommunikaatio, joka avaa asiakkaalle ovia tuoda oma tarinansa esille ja rakentaa voimaantumisen edellytyksiä. Haavoittuvan toimijuuden suojaamisessa pääpaino on siinä, milloin toimijuus uhkaa rikkoutua. Toisaalta huomio kiinnittyy keinoihin, joiden avulla on mahdollista suojata toimijuutta, jota haavoittuminen uhkaa. Alkoholinkäyttö näyttäytyy herkkänä puheenaiheena, asiakkaat ja ammattilaiset puolestaan asiakassuhteen osapuolina, joissa alkoholikäyttö herättää tunteita. ASIAKKAIDEN JA AMMATTILAISTEN EROT?

Entä sitten toinen tutkimuskysymykseni? Asennoituivatko asiakkaat ja ammattilaiset puheeksiottoon ja neuvontaan samoin vai oliko asennoitumisessa eroja? Ensinnäkin on huomionarvoista, että asiakkaiden ja ammattilaisten asennoituminen oli hyvin samankaltaista. He myös perustelivat asenteitaan samoin. Yhtäläisyyksien ohella asiakkaiden ja ammattilaisten asennoitumisessa oli kuitenkin myös eroja. Yleisesti ottaen ammattilaisten asennoitumisessa korostui luja toimijuus. Puheeksiotto ja neuvonta 24

TIIMI 4 / 2 018

Toimijuuden säilyttäminen, rakentaminen ja suojaaminen nousi sekä asiakkaiden että ammattilaisten asennoitumisessa niin keskeiseen asemaan, että kutsun toimijuutta väitöskirjassani ”pyhäksi”. Tutkimukseni tekee näkyväksi toimijuutta tukevia ja uhkaavia piirteitä. Piirteiden tunnistaminen ja erittely mahdollistaa sen pohtimisen, onko toimijuutta uhkaavia piirteitä mahdollista välttää tai sitä tukevia piirteitä edistää ja jos niin miten. Toimijuutta uhkaavat piirteet voivat usein olla seurausta siitä, että asiakassuhteen osapuolet ymmärtävät eri tavoin, millaisesta vuorovaikutusasetelmasta puheeksiotossa ja neuvonnassa on kyse. Asiakkaan ja ammattilaisen rooleissa eivät ainoastaan kohtaa yksilöt, vaan niihin liittyy yhteiskunnallisia velvollisuuksia ja odotuksia. Toiseen ja itseen kohdistetut odotukset voivat poiketa toisistaan, ja sa-

Toimijuudella viitataan yksilön kykyyn tehdä valintoja ja toimia niiden mukaisesti.


Toimijuuden säilyttäminen, rakentaminen ja suojaaminen nousi asennoitumisessa keskeiseen asemaan.

massa rooliasetelmassa voi syntyä hyvinkin vaihtelevia asemayhdistelmiä ja vuorovaikutusasetelmia. Voi käydä esimerkiksi niin, että asiakas tulkitsee puheeksioton alkoholin ongelmakäytön epäilyksi, vaikka ammattilaisen näkökulmasta kyseessä on sosiaalityöhön kuuluva tilannearvio. Puheeksiotto- ja neuvontatilanteessa olisikin tärkeää huomata sellaiset vuorovaikutuksen kohdat, joissa vuorovaikutusasetelmaa koskeva yhteinen ymmärrys alkaa muodostua tai estyä. Toimijuutta tukeviksi piirteiksi nousevat tutkimuksessani etenkin puheeksioton ja neuvonnan rooli-istuvuus, motivoiva vuorovaikutus ja arkaluontoisuuden tuottamisen taidot. Rooli-istuvuuden osalta tämä tarkoittaa, että toimijuuteen kohdistuva uhka väistyy, jos asiakkaat ja ammattilaiset jakavat ymmärryksen siitä, että puheeksiotto ja neuvonta kuuluu sosiaalityöhön. Yhteinen ymmärrys ei ole itsestäänselvyys ja asiakaskohtaamisissa voi tulla erimielisyyttä siitä, millaisia velvollisuuksia ja oikeuksia ammattilaisilla ja asiakkailla on. Toisaalta yhteisymmärrystä on myös mahdollista rakentaa viestimällä asiakassuhteen osapuolille, että alkoholinkäytön puheeksiotto ja neuvonta kuuluu sosiaalityöhön. Motivoiva vuorovaikutus ja erityisesti asiakkaan muutoshalun vahvistaminen hahmottui tutkimuksessani puheeksioton ja neuvonnan kulmakiveksi ja keskeiseksi toimijuutta rakentavaksi tekijäksi. Asi-

akkaan lähtökohdista liikkeelle lähtevä motivoiva vuorovaikutus jäsentyi suositeltavaksi puheeksioton ja neuvonnan tavaksi sekä asiakkaiden että ammattilaisten näkökulmasta. Sosiaalityössä voisi olla mielekästä lähteä rakentamaan puheeksiottoa ja neuvontaa motivoivan vuorovaikutuksen varaan. Arkaluonteisuuden tuottamisen taito korostui haavoittuvan toimijuuden suojaamisessa. Arkaluonteisuuden tuottaminen on vuorovaikutteista toimintaa, jossa herkäksi oletettuja aiheita käsitellään esimerkiksi epäsuorasti, pehmentäen ja perustellen. Ammattilaiset ja asiakkaat voivat luoda yhteistä ymmärrystä herkistä aiheista lukuisin tavoin, eikä yhdessä tilanteessa toimiva arkaluonteisuuden tuottaminen välttämättä toimi toisessa. Tutkimukseni perusteella sosiaalityön puheeksiotto- ja neuvontatilanteissa arkaluonteisuuden tuottajana voisi toimia esimerkiksi rutiininomaisuuden esiintuonti. Jos sekä asiakkaalle että ammattilaiselle on selvää, että puheeksiotto on rutiini, tulkinta puheeksioton taustalla vaikuttavasta epäilystä hälvenee. Alkoholinkäytön puheeksiottoa ja käyttöön liittyvää neuvontaa on tutkittu terveydenhuollossa laajasti, sosiaalityössä vähemmän ja molemmissa tutkimus on keskittynyt yksilötasolle. Puheeksiotossa ja neuvonnassa on kuitenkin kyse vuorovaikutuksesta, jota ei voi irrottaa sosiaalisesta maailmasta ja sen jännitteistä. Tutkimukseni suuntaa huomion yksilöä laajempaan tarkasteluun ja tuo esiin ne yhteisymmärryksen ja kiistelyn ulottuvuudet, joita puheeksiottoon ja neuvontaan liittyy toimijuutta korostavassa yhteiskunnassa.

×

Elina Renko työskentelee Helsingin yliopistossa tutkijatohtorina. Artikkeli perustuu hänen väitöskirjaansa Pyhä toimijuus – Miten sosiaalityön asiakkaat ja ammattilaiset asennoituvat alkoholinkäytön puheeksiottoon ja käyttöön liittyvään neuvontaan? Kommentoi kirjoitusta osoitteessa www.a-klinikka.fi/tiimi. Lähdeluettelo on kirjoituksen nettiversiossa.

4 / 2018 TIIMI

25


T UTKITTUA

PÄIHDE- JA MIELENTERVEYSJÄRJESTÖISSÄ TUNNETAAN YHDENVERTAISUUTTA

KOHDATUKSI TULEMINEN EDISTÄÄ HYVINVOINTIA Järjestöjen toimintaan ja palveluihin osallistuvat kokevat, että toiminnassa heidän hyvinvointiaan lisää eniten kokemus kohdatuksi tulemisesta. Edellytykset kohdatuksi tulemiselle tulisi turvata myös palveluita kehitettäessä. Teksti Jukka Valkonen

P

äihde- ja mielenterveysjärjestöillä on erityinen rooli yhteiskunnassa. Järjestöt määrittelevät toimintansa usein julkisia ja yksityisiä palveluita täydentäväksi. Rahoittajat vaativat toiminnalta jonkinlaista yleishyödyllistä luonnetta. Joskus järjestöjen katsotaan tavoittavan sellaisia kohderyhmiä ja hankalia ongelmia, joita muut palvelut eivät kykene kohtaamaan. Mielenterveys- ja päihdejärjestöjen tutkimusohjelman (MIPA-hanke) toteuttaman kyselyn perusteella järjestöjen toiminta ja palvelut osoittautuivat kuitenkin toimintaan osallistuvien näkökulmasta myös laadullisesti erityisiksi.

ten erilaiset sosiaaliset tekijät, kuten yhdessäolo perheen ja läheisten kanssa sekä yhteydenpito ystäviin. Myös levon ja rentoutumisen nähtiin edistäneen melko paljon hyvinvointia. Yksittäisistä asioista huumorin nähtiin vaikuttaneen eniten hyvinvointiin. Huumorilla näytti tutkimuksen perusteella olleen vahva yhteys sosiaalisuuteen. Voi siten olla, että huumori helpottaa yhdessäoloa samalla kun se auttaa ottamaan etäisyyttä mahdollisiin ongelmiin.

HUUMORISTA HYVINVOINTIA

Järjestöjen toiminnasta osallistujat nostivat keskeiseksi sen, että he olivat kokeneet tulleensa kohdatuiksi. Kokemus kohdatuksi tulemisesta muodostui esimerkiksi siitä, että vastaaja tunsi itsensä yhdenvertaiseksi muiden kanssa, oli saanut olla muiden seurassa ja tuli kuulluksi. Kohdatuksi tulemista edisti myös se, että vastaaja koki itsensä tärkeäksi ja tarpeelliseksi ja että hänestä välitettiin. Myös mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin ja koke-

MIPA-hankkeen kyselyssä selvitettiin toimintaan osallistuvien näkemyksiä omaa hyvinvointia edistävistä asioista. Vastaajat (N=936) olivat pääosin avoimissa kohtaamispaikoissa käyviä ihmisiä, työllistettynä toimintaan osallistuvia, palveluita käyttäviä asiakkaita, vertaisia ja kokemusasiantuntijoita sekä vapaaehtoistyöntekijöitä. Yleisesti ihmisten hyvinvointiin vaikuttivat eni26

TIIMI 4 / 2 018

OSALLISTUJIEN HYVINVOINTIA EDISTÄÄ KOHTAAMINEN JA TEKEMINEN


1 _ Ei pidä lainkaan paikkaansa 5 = Pitää täysin paikkaansa

Järjestön toiminnassa hyvinvointia edistää (mediaani) 4,7

Työllistetty (n=95)

4,4 4,2 4 3,6

4,3 4,1 3,9

Vertainen tai kokemusasiantuntija (n=190) Vapaaehtoinen (n=103) 3,6 3,5 3,3 3,2 2,8 Avun saaminen

3 Kohdatuksi tuleminen

Itsensä toteuttaminen

Päiväkävijä (n=304) Palvelun käyttäjä (n=161) Muu osallistumistapa (n=83)

Eniten vastaajien hyvinvointia yleisesti edistäneet asiat (n=936) Keskiarvo 4,5 4,0

3,9

3,9

3,8

4,1

1 = Ei ole edistänyt hyvinvointia lainkaan 5 = On edistänyt hyvinvointia erittäin paljon

3,5 3,0 Yhdessäolo perheen tai läheisten kanssa

Yhdessäolo tai yhteydenpito ystävien kanssa

Lepo tai rentoutuminen

mus turvallisuudesta olivat yhteydessä kohdatuksi tulemiseen. Toinen toimintaan osallistuvien hyvinvointia edistänyt asiakokonaisuus liittyi päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tarjoamaan mahdollisuuteen itsensä toteuttamiseen. Se korostui vertaisten, kokemusasiantuntijoiden ja vapaaehtoisten vastauksissa. Mahdollisuus käyttää omia kykyjä ja auttaa toisia sekä merkityksellisen tekemisen saaminen olivat yhteydessä itsensä toteuttamiseen. Koko aineiston tasolla vähemmän merkityksellistä – joskin monien yksittäisten vastaajien näkökulmasta hyvin tärkeää – oli se, että vastaaja oli saanut apua järjestön vapaaehtoisilta, työntekijöiltä tai vertaisilta ja kokemusasiantuntijoilta. JÄRJESTÖILLÄ ERITYINEN TEHTÄVÄ TURVATA KOHTAAMISEN EDELLYTYKSET

Järjestöjen toiminnalle näyttää olevan ominaista se, että ihmiset kokevat tulevansa kohdatuiksi. Tämä erityispiirre edistää vastausten perusteella ihmisten hyvinvointia. Tulos on odotuksenmukainen ja vastaa hyvin järjestöjen itselleen asettamia tehtäviä.

Huumori

Tutkimuksessa ei vertailtu järjestöjen toimintaan osallistumista ihmisten muihin toimintaympäristöihin, esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluihin, mutta tulosten perusteella voi olettaa, että järjestöt vastaavat jossain määrin erilaisiin tarpeisiin. Voi olla, että esimerkiksi akuutteihin terveysongelmiin haetaan apua ensisijassa muualta. Toisaalta myös järjestöjen tarjoamiin palveluihin osallistuneet ihmiset näkivät kohdatuksi tulemisen keskeiseksi hyvinvointinsa kannalta. Tämä viittaa siihen, että myös järjestöjen palvelutoiminta tuottaa laadullisesti kokemuksen kohdatuksi tulemisesta. Yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat myös järjestöihin. Esimerkiksi odotukset tehokkuudesta ja tulosten mittaamisesta pakottavat kehittämään toimintaa. Järjestöjen onkin hyvä arvioida jatkuvasti, miten ne turvaavat edellytykset sille, että ihmiset voivat kokea tulleensa riittävästi kohdatuiksi.

×

Jukka Valkonen (Suomen Mielenterveysseura) toimii tutkijana päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA).

4 / 2018 TIIMI

27


KI RJAT

Teksti Pasi Vastamäki

Kannabiskirja antaa eväitä keskusteluun Anton VanhaMajamaa avaa Kannabiskirjassa oven kannabiksen ihmeelliseen maailmaan laajan asiantuntijaverkoston ja muutamien aiheen ympärillä operoivien ihmisten avulla. Kannabiksen historiaa kuvataan kirjassa laajasti alkaen jo muinaisista skyyteistä. Kirja on kirjoitettu sujuvasti. Uskon sen olevan helppolukuinen myös aiheeseen vähemmän perehtyneelle. Kirjassa kuvataan Vanha-Majamaan matkoja ympäri maailmaa aihepiiriin liittyen. Toisinaan kirjoittajan seikkailut maailmalla tuntuvat hieman irrallisilta, mutta ne keventävät kirjan tunnelmaa ja tarjoavat perspektiiviä kannabiskulttuuriin myös subjektiivisesti sisältäpäin. Niissä käyttäjät ja aiheen parissa toimivat saavat tuoda esiin itseään ja omia näkökulmiaan. Kuvaukset eri maista tarjoavat hyvän vertailukohdan myös Suomen kannabiskulttuuriin, joka poikkeaa paikoitellen vahvasti niistä maista, joissa kannabis on tasolla tai toisella sallittu. Tieteellisissä asioissa kirja on objektiivinen. Seitsemäs luku avaa, kuinka laittomalla ja laillisella kannabiksella tehdään myös rahaa. Ja paljon tehdäänkin. Kirjassa kerrotaan kannabiksen laillistamis- ja jakelumalleista eri maissa. Haittojen vähentämisen korostuessa päihdetyön kentällä on tärkeä tietää myös muista kuin Suomessa vallitsevista toimintatavoista, mikäli aiheesta haluaa käydä asiantuntevaa ammatillista tai poliittista keskustelua. Kirja tarjoaakin paljon työkaluja, joita voi hyödyntää dialogissa ihmisten kanssa. Lääkekäytön kohdalla kirja on objektiivinen. Se tuo ansiokkaasti ilmi propagandan, jota kannabikHELSINKILÄINEN VAPAA TOIMITTAJA

28

TIIMI 4 / 2 018

Anton Vanha-Majamaa: Kannabiskirja. Kosmos 2018.

sen kritiikittömän lääkekäytön puolustajat tuottavat. Toisaalta se nostaa esiin myös seikkoja, jotka puoltavat kannabiksen lääkekäytön laajempaa tutkimusta, koska potentiaalia selkeästi on. Kirja selittää, miksi on tärkeää, että lääkekannabis valmistetaan valvotusti ja miksi itse kasvatettu kannabis ei usein kelpaa lääkekäyttöön. Vaikka kannabis on laajasti itselääkinnässäkin käytetty aine, lääkekäytössä kaikkien lääkkeiden kohdalla on tärkeää, että annos ja käyttötapa ovat oikeita. Kannabis ei tee poikkeusta tähän sääntöön. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka kohtaavat työssään ihmisiä, joilla on jokin suhde kannabiksen käyttöön, sekä myös muille aihepiiristä kiinnostuneille. Kirja antaa hyvät perustiedot kannabiksesta ja ilmiöistä aineen ympärillä. Pasi Vastamäki työskentelee projektityöntekijänä Kannabisinterventio nuorille kannabiksen käyttäjille -hankkeessa (2018–2020). Hanke on EHYT ry:n ja YAD ry:n valtakunnallinen yhteishanke.


KI RJAT

Teksti Janne Takala

Toivoa luova selviytymistarina julkisuuden henkilönä edelläkävijä, joka on avautunut julkisesti elämästä alkoholistin lapsena. Merja Asikaisen selkeästi rytmitetyssä tekstissä hänen pohdiskelevat ajatuksensa saavat helppolukuisen muodon. Lastensuojelun raportit ja katkelmat Misicin päiväkirjoista luovat kertomukseen vahvaa todentuntua. Kirja on kiinnostava myös ajankuvana, perheenjäsenen näkökulmana Suomen ensimmäisen suuren laulajatartähden kokemaan julkiseen riepotteluun sekä yhden suvun päihdekohtaloiden koskettavana kronikkana. Laila Kinnusen menestys yhdistettynä hänen ja hänen veljiensä päihdeongelmiin ajoivat Kinnusen perheen raa´an julkisuuden, tukahdutettujen tunteiden sekä päihdeongelmien syöksykierteeseen. Lukukokemus ei kuitenkaan jää julkkisperheen vaikeuksien tirkistelyksi. Milanan kuvaama kulissien ylläpito on totta useimmille alkoholiongelmaisten ihmisten perheille. Milana Misicin avautuminen voi tuttuudessaan ja aitoudessaan tuottaa vertaistuen ja lohdun kokemuksia. Misic asui lapsuutensa hyvin varhaisesta iästä alkaen isovanhempiensa hoivissa vailla omaa huonetta. Lapsuuden turvattomuus johtui mummolassa asuvien alkoholiongelmaisten ja aggressiivisten enojen kaoottisesta elämäntavasta öisine juhlineen ja riitoineen. Enojen traaginen kuolema viiden päivän sisällä hätkähdyttää. Edelleen monissa perheissä isovanhemmat suojelevat aikuisia alkoholiongelmaisia lapsiaan, vaikeuttavat ylisukupolvisten ongelmavyyhtien katkaisemista ja lopulta saattelevat lapsensa viimeiselle matkalle. Kirja ei lopulta kerro Laila Kinnusen alkoholinkäytöstä. Se kertoo enemmän seurauksista: rakkaudesta, jonka osoittamiseen äiti ei alkoholiongelmansa takia useinkaan pystynyt, ja tavallisista lapsuuden arkeen kuuluvista asioista, jotka puuttuivat äidin ollessa fyysisesti poissa. On helppo uskoa, että tyttölapsella oli kova kaipaus äitiä kohtaan tämän alkoholiongelmista huolimatta. MILANA MISIC ON

Merja Asikainen: Milana – Elämäni Laila Kinnusen tyttärenä. Like 2018.

Laila Kinnusen kohtalo oli tyttärelle järkyttävä. Siihen kuului pitkä ja julkisuudessa retosteltu parisuhde Laila-äitiä säännöllisesti pahoinpidelleen miehen kanssa vaatimattomissa asuinoloissa, kaukana Lailan oman perheen luota. Alisteisessa asemassa eläminen jätti psyykkiset haavat Misiciin. On kuvaavaa, että kirjan kuudesta luvusta vasta viimeisen aihe ja nimi on Minä. Laila Kinnunen kuoli 60-vuotiaana hänen tyttärensä täytettyä vasta 30, mutta Milana Misicin lasinen lapsuus ei päättynyt tähän. Hän kuvaa lapsuutensa monia seurauksia, joiden kanssa pärjääminen on vaatinut paljon työstämistä: alemmuudentunteet, ahdistuksen aiheuttamat univaikeudet, paniikkihäiriöt, tukan repiminen ja oman alkoholinkäytön tarkkailu — vain joitakin mainitakseni. Milana on surullisuudestaan huolimatta kiehtova elämäkerta ja toivoa luova selviytymistarina. Vaikeista oloista on mahdollista yltää keveämpään aikuisuuteen. Elämänvaiheiden tietoinen ajatteleminen ja ajatusten jakaminen voi olla korjaava kokemus niin kirjoittajalle kuin lukijalle. Teoksella voi olla käyttöarvoa myös alkoholiongelmaisen ja hänen läheisensä kohtaamisessa asiakastyössä. Janne Takala toimii koordinaattorina A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnassa. 4 / 2018 TIIMI

29


KI RJAT

Teksti Auli Saukkonen

Melkein unohdettu jos kirjan kirjoittanutta kuvataan takakansitekstissä näin: ”kirjailija, kirjallisuuden opettaja, äiti, alkoholisti, yksinhuoltaja ja sisukas nainen”. Kyse on yhdysvaltalaisesta Lucia Berlinistä, jonka novelleja on julkaistu ensimmäistä kertaa suomeksi kokoelmana Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia. Lucia Berlin eli vuodesta 1936 vuoteen 2004, ja kirjan esipuheessa hänen kerrotaan ammentaneen kertomuksiinsa paljon omasta elämästään. Berlinin tapa kirjoittaa on jotenkin rehellinen. Lukija huomaa, että novellien tarinat eivät ole keksittyjä vaan elettyä, koettua ja oivallettua elämää. Novelleissa ei ole mitään teennäistä tai väkinäistä. Berlin eli lapsuutensa Yhdysvaltojen kaivoskaupungeissa ja asui myöhemmin USA:n lisäksi Chilessä ja Meksikossa, oli kolmesti naimisissa, sai neljä poikaa ja elätti itsensä ja perheensä sekalaisilla töillä. Ynnä kamppaili koko elämänsä alkoholinkäytön kanssa. Novellikokoelman perusteella voi sanoa, että Lucia Berlin on hyvä löytö. On hienoa, että hänen novellejaan on tuotu myös suomenkielisten lukijoiden ulottuville. Berlin kirjoittaa kirkasta kieltä rennolla otteella ja menee tekstissä siekailemattomasti suoraan asioiden ytimeen. Hänellä on sanottavaa ja hän myös luottaa lukijan älyllisyyteen tuoden sanomansa esiin nostamatta sitä tikun nokkaan. Vaikka novellin aihe voi olla makaaberi, itse tekstissä ei ole mitään vastenmielistä tai vieraannuttavaa. Yksi Berlinin novellien teemoista on auttamisen etiikka ja autetuksi suostumisen ongelmat. Köyhälläkin on kunniansa, Berlin antaa ymmärtää kokoelmansa niminovellissa Siivoojan käsikirja. Vaikka elantonsa saisi törkyjen siivoamisesta rikkaiden kodeissa, itsekunnioituksensa on mahdollista säilyttää. Päihderiippuvuutta käsitellään useammassa novellissa. On pari tuokiokuvausta katkaisuhoitoaseHERÄTTÄÄ HÄMMENNYSTÄ,

30

TIIMI 4 / 2 018

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia. Aula & Co 2017. Suomentanut Kristiina Drews.

malta ja tarina siitä, kuinka tapahtumat karkaavat käsistä metadonihoitoyhteisössä. Kertomuksessa Suru Berlin kertoo kahdesta sisaresta, joista vanhempi tukee nuorempaa syöpähoitojen ja erokriisin myllerryksessä. Suurin ja vaikein suru jää kuitenkin puhumatta: vanhemman sisaren alkoholiriippuvuus. Miksi Lucia Berlinistä halutaan tuoda esiin hänen alkoholismiaan? Maailmahan tuntee paljon miespuolisia kirjailijoita, joilla on ollut massiivisia ongelmia oman alkoholinkäyttönsä kanssa mutta joiden yhteydessä alkoholi mainitaan pelkkänä sivuviitteenä, jos sellaisenakaan. En keksi muuta syytä kuin markkinoinnin. Jos puhutaan yli kymmenen vuotta sitten kuolleesta kirjailijasta ja kirjallisuuden opettajasta, kiinnostus voi jäädä laihaksi. Mutta kun kuvaan lisätään alkoholismi, kiinnostusarvo nousee. Silti arvelen, että Lucia Berlin saattoi itse pitää itseään AA:n opetusten mukaan alkoholistina elämänsä loppuun saakka. Hän tuskin olisi pannut pahakseen. Berlinin novelleja ilmestyy suomennettuna lisää tänä syksynä.


HENKIREIKÄ

Teksti Kristiina Niskanen

ELÄMÄNI AIDOSTI VAPAANA

Kuva: Kristiina Niskasen albumi

P

ortista sisään, portaat ylös ja ovi oikealla. Avaimeen on kirjoitettu T-kirjain erottamaan avain kotiavaimestani. Astun sisään ja jälleen koen sen tunteen: tämä on minun paikkani. Rauha laskeutuu sisääni. Keskellä Helsingin ydintä, omassa rauhassa Annankadulla on toteutunut unelmani, henkireikäni ja oma paikka maailmassa. Joulukuussa 2017 kannoin muuttolaatikoita huoneistoon. Koko syksy oli mennyt jokseenkin sumussa vaikean elämäntilanteeni takia. Työni ja läheiset ihmiset kannattelivat, kun menin jaksamiseni äärirajoilla. Huokaisen ja tunnen onnen tunteen joka kerta, kun astun työpaikalleni sisään. Täällä minä olen minä ja tässä paikassa toteutuu riippuvuuden hoito kokonaisvaltaisesti psykoterapian avulla. Vielä 11 vuotta sitten itse elin elämääni riippuvaisena alkoholista ja lääkkeistä. Työskentelin vaativassa työssä sairaanhoitajana ja hoidin lapsiani. Minusta ei olisi uskonut, että iltaisin käytin kemiaa pysyäkseni kasassa ja jaksaakseni jälleen seuraavan päivän. Ajelehdin vailla päämäärää ja pakenin kohtaamattomia kipujani suorittamiseen ja lääkitsemiseen. Tämä ajanjakso päättyi elämäntapamuutokseen ja lopulta koko elämäni muuttumiseen. Toipuessani rankasta vaiheesta aloin unelmoida. Se tuntui aluksi hölmöltä ja jopa kielletyltä, mutta etenin pienin askelin kohti tavoitettani. Opiskelin ja työskentelin unelmani eteen. Riippuvuuksien hoito kiinnosti minua ja lähestyin aihepiiriä useasta eri näkökulmasta löytääkseni oman ajatukseni asiasta. Samanaikaisesti tutkin itseäni ja lähestyin sisintäni löytääkseni sen, mikä minussa resonoi, ja mitä haluan ottaa mukaani oman unelmani toteuttamiseen. Keräsin tietoa, opin uutta ja muodostin kokonaisuutta psykoterapeuttisesta riippuvuuksien hoito-ohjelmasta. Ja tässä nyt istun, omalla pienellä klinikallani, kohtaamassa riippuvuuksien vankilassa kipuilevia ihmisiä. Pikkuhiljaa tai joskus nopeamminkin näen ihmisten astuvan omaan elämäänsä ja kuulen heidän unelmiaan. Kun pakonomaisuus häviää elämästä, unelmointi tulee mahdolliseksi. Istuessani alas tuoliini ja päästessäni osaksi toisen elämää, tunnen itse olevani omalla paikallani. Terapiatyön ulkopuolella olen aikamoinen vipeltäjä. Kehitän työtäni, urheilen, tapaan ystäviäni ja helposti täytän kalenterini kaikella mielenkiintoisella. Liian harvoin olen kosketuksissa syvimpään itseeni, kun iloisesti porhallan eteenpäin. Työssäni se tapahtuu, koska asettuminen toiseuden äärelle on myös asettumista itseni äärelle. Olen onnekas, koska olen uskaltanut etsiä omaa tehtävääni ja tänään se on totta. Toteutan unelmaani kiitollisena ja onnellisena ja tunnen elämän virtaavan minussa voimakkaammin kuin koskaan aiemmin. Kristiina Niskanen on sairaanhoitaja ja psykoterapeutti Riippumattahoito-ohjelmassa. Hän haastaa omasta henkireiästä kertomaan seuraavaksi Toipumon päihdelääkärin ja psykiatrin Antti Loimalahden. 4 / 2018 TIIMI

31


Varjomaailma_A3 uusi ilme 2014_paivitetty_2018_v2_print.pdf 1 20.4.2018 13.45.46

Varjomaailma_A3 uusi ilme 2014_paivitetty_2018_v2_print.pdf 1 20.4.2018 13.45.46

Varjomaailma_A3 uusi ilme 2014_paivitetty_2018_v2_print.pdf 1 20.4.2018 13.45.46

Varjomaailma_A3 uusi ilme 2014_paivitetty_2018_v2_print.pdf 1 20.4.2018 13.45.46

Et ole ole le Et Et ole yksin yksin in yksin Vanhempien juomisesta saa puhua

Vanhempien juomisesta saa puhua Vanhempien juomisesta saa puhua ta saa puhua Vanhempien juomisesta saa puhua

a.fi fi

www.varjomaailma.fi @varjomaailma.fi

www.varjomaailma.fi @varjomaailma.fi www.varjomaailma.fi www.varjomaailma.fi @varjomaailma.fi @varjomaailma.fi

Tiimi 4/2018  

Häpeän tunne kutistuu, kun sen nostaa valoon ja siitä puhuu.

Tiimi 4/2018  

Häpeän tunne kutistuu, kun sen nostaa valoon ja siitä puhuu.

Advertisement