Page 1

TIIMI

P Ä I H D E T YÖ N E R I KOI S L E H T I 1

/2 0 1 9

M I TÄ JÄLJELLE JÄÄ PÄIHDEKUOLEMA läheisten silmin POPULISMI NÄIVETTÄÄ haittojen vähentämistyötä


1

2019

TIIMI

16

4

PÄ I H D ET YÖN E R I KOI S L E H T I

www.a-klinikka.fi/tiimi 55. vuosikerta Ilmestyy viisi kertaa vuodessa ISSN 0358-6936

12

JULKAISIJA

A-klinikkasäätiö Ratamestarinkatu 7 A, 6. krs., 00520 Helsinki www.a-klinikka.fi

SISÄLTÖ

PÄÄTOIMITTAJA

Minna Hietakangas minna.hietakangas@a-klinikka.fi p. 050 4727 846

3 PÄÄKIRJOITUS 4 LYHYESTI

TOIMITUSSIHTEERI

Auli Saukkonen auli.saukkonen@a-klinikka.fi p. 0400 624 870 ULKOASU

Anna Makkonen TOIMITUSNEUVOSTO

Marja Holmila Koko Hubara Margareeta Häkkinen Mikko Salasuo (pj.) Ilpo Salonen Jouni Tourunen Minna Hietakangas TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSET

A-klinikkasäätiön keskustoimisto www.a-klinikka. fi/tiimi/tilaus tilaukset@a-klinikka.fi TILAUSHINTA

25 euroa/vuosi ILMOITUKSET

Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi PAINOPAIKKA

Grano

KANNEN KUVA

Anna Makkonen

6

Mitä jäljelle jää

11 HÄKKINEN

26

Tasa-arvoisessa terveydenhoidossa korvaushoitoa ei tarvitsisi ansaita

12

Sisko ja sen veli

16

TYÖ JA TEKIJÄ

s.23

Antti Kervinen

20

TIETEEN KENTILTÄ

21 SALASUO

Täysi-ikäiset nuoret kokivat yksinäisyyttä useammin kuin alaikäiset.

Päihteiden kanssa läträävät rikkinäiset miehet

22

Huumehaittojen vähentäminen populistien silmätikkuna

26

TUTKITTUA

28 KIRJAT

Tapani Ruokanen: Kun huumeet tulivat Helsinkiin – Vihreän Keitaan tarina Antti Kivimäki: Odotusarvoisesti sinun Mikko Piispa: Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta

32 HENKIREIKÄ

Risto Nieminen


PÄÄKI RJOITUS

KUPERKEIKKOJA KORVIEN VÄLISSÄ

A

ivot heittävät hyvällä tavalla kuperkeikkaa, kun elämässä jokin tärkeä palanen muuttuu. Aivan kuten koiranpennun uutena emäntänä bongaan aiempaa valppaammin kaikki rekut, A-klinikkasäätiön tuoreena viestintäpäällikkönä kiinnitän huomiota siihen, mihin alkoholi on uinut arjessani. Sekin puoliksi sipaistu valkoviinipullo jääkaapin ovessa, mitä siitäkin nyt pitäisi ajatella. Kun tipaton tammikuu on valunut loppuun, vaihtuuko alkoholiton saunaolut automaattiohjauksella tavalliseen?  Huomaan kaipaavani sitä, että löytäisin keskustelua ihan tavallisten ihmisten alkoholinkäytöstä. Sellaista, johon voisi peilata elämäänsä.  PÄIHDEALAN UNTUVIKON  aivoakrobatia jatkuu Tieteen päivillä. Kuuntelen Riippuvuuden rajalla -luentosessiota, jossa pöyhitään sanoja ja niiden herättämiä mielikuvia. Aihe on ollut viestijän ja toimittajan työurallani yksi lempilapsistani. Sanat eivät vain viattomasti heijasta todellisuutta vaan luovat sitä. THL:n johtava asiantuntija Tuukka Tammi, Tampereen yliopiston professori Pauliina Raento ja Nuorisotutkimusseuran vastaava tutkija Mikko Salasuo ravistelevat ajattelemaan riippuvuuskeskustelua uusista näkökulmista.  TAMMI OSOITTAA , kuinka sana huumausaine kadottaa sen yhteyden, että huumeiksi nimetyillä aineilla on taustansa lääkeaineina. Toisin on englannin kielen drug-sanan laita. Pelitutkija Raento tuuHuomaan lettelee mielikuvia totonpelaajista esittelemällä haastattelututkaipaavani sitä, että kimuksensa, jossa vedonlyöjät osoittautuivat taitaviksi riskienlöytäisin keskustelua hallinnan asiantuntijoiksi. Lopuksi Salasuo haastaa aprikoimaan, olemmeko kaikki koukussa, kuka työhön, kuka lenkkeiihan tavallisten lyyn, kuka jalkapallon mahtiseuran fanittamiseen. Riippuvuusihmisten alkoholinsanan kaiku on negatiivinen, ja se yhdistetään yleensä päihteikäytöstä.  siin, vaikka samalla tavalla jumiin voi jäädä somepäivitysten räpläämiseen.   Melkein kuulen pääni raksutuksen Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa. Uusi työ tarjoaa tutkimusretken myös omiin asenteisiin. JOTTA KESKUSTELU päihdealalla jatkuu rohkeana ja moniäänisenä, me haluamme Tiimi-lehdessä tarjota yhden uuden paikan sille. Kutsumme päihdetyön ammattilaisia kirjoittamaan vuorotellen lehden pääkirjoituksen. Meille voi myös ehdottaa vierailevia pääkirjoituksen tekijöitä. Olkoon tämä sivu painavien puheenvuorojen, kiinnostavien keskustelunavausten ja tärkeää työtä näkyväksi tekevien kirjoitusten temmellyskenttä!  Minna Hietakangas Minna Hietakangas on Tiimi-lehden päätoimittaja. Kerro lyhyen perustelun kera, kenen päihdealan vaikuttajan pääkirjoituksen haluaisit lukea: minna.hietakangas@a-klinikka.fi. 1 / 2019 TIIMI

3


Kuva: Scanstockphoto

LYHYESTI

Alkoholiin kuolee edelleen eniten työikäisiä väheneminen jatkui edelleen vuonna 2017, selviää Tilastokeskuksen kuolemansyytilastosta. Alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen kuoli 2017 vajaat 1 600 henkeä, mikä on lähes 200 henkilöä vähemmän kuin vuonna 2016. Menehtyneistä 75 prosenttia oli miehiä. Alkoholiin kuolleista edelleen suurin osa oli työikäisiä. Työikäisten yleisimmät kuolinsyyt olivat kasvaimet (31 %), verenkiertoelinten sairaudet (23 %) ja alkoholiperäiset syyt (12 %). Vuonna 2017 alkoholiin kuoli noin tuhat työikäistä. Vuonna 2017 alkoholiperäisiin syihin kuolleiden keski-ikä oli miehillä 61 vuotta ja naisilla 62 vuotta. Yli 65-vuotiaiden osuus kuolleista on kymmenessä vuodessa kasvanut 17 prosentista 37 prosenttiin. Alkoholikuolleisuus on vähentynyt viime vuosina ennen kaikkea nuoremmissa ikäryhmissä. Alkoholiin kuolleiden määrä on seuraillut alkoholin kulutuksen muutoksia, vaikka alkoholiperäisiin tauteihin kuoleminen vaatii yleensä pitkäaikaista useamman vuoden kestänyttä haitallista alkoholinkäyttöä. Alkoholiperäisiin kuolemansyihin on kerätty yhteen useita peruskuolemansyinä esiintyviä alkoholiperäisiä tauteja ja tapaturmaiset alkoholimyrkytykset. Alkoholikuolemista suurin osa aiheutuu alkoholin käyttöön liittyvistä sairauksista, kuten maksa- ja sydänsairauksista.

4

TIIMI 1 / 2 019

Julie Johnson/Unsplash

VUONNA 2008 ALKANUT ALKOHOLIKUOLLEISUUDEN


Kuva: Maiju Hakala

LYHYESTI Lääkkeiden käytöllä yhteys huumekuolemiin LISÄÄNTYNYT LÄÄKKEIDEN

UUSI PITKÄVAIKUTTEINEN KORVAUSHOITOLÄÄKE KÄYTTÖÖN

Scanstockphoto

KÄYTTÖ ja

uuden pitkävaikutteisen korvaushoitolääkkeen Espoon palveluissaan. Lääkevalmiste Buvidal voidaan antaa pistoksena kerran viikossa tai jopa kerran kuukaudessa. Buvidal otetaan Espoossa kliiniseen käyttöön ensimmäisenä Euroopassa. ”Haluamme olla eturintamassa kokeilemassa lääkettä, sillä uskomme tällaisesta pitkävaikutteisesta lääkityksestä olevan paljon etuja potilaille ja hoitojen järjestämisessä”, sanoo A-klinikka Oy:n toimitusjohtaja ja lääketieteellinen johtaja Kaarlo Simojoki. Ensi vaiheen kokemukset ruiskemuotoisesta lääkkeestä ovat positiiviset.

niiden määrääminen ovat yhteydessä huumeiden käyttäjien kuolemiin myös Suomessa, osoittaa VTM Sanna Röngän tammikuussa tarkastettu väitöskirja. Sen lisäksi, että lääkkeitä myydään kadulla, myös lääkärien määräämät lääkkeet aiheuttavat huumeiden käyttäjien kuolemia. Huumemyrkytykset ovat alle 40-vuotiaiden miesten toiseksi yleisin kuolemansyy Suomessa.

A-KLINIKKA OY ON OTTANUT käyttöön

Kuvassa sairaanhoitaja Sari Rissanen antamassa injektiolääkettä potilaalle.

EMPATIA KORTILLA SUOMALAISET TUNTEVAT POLIITTISESTA SUUNTAUTUMISESTA riip-

pumatta vähiten myötätuntoa ylivelkaantuneita ja päihdeongelmaisia kohtaan, kertoo Sakari Kainulaisen ja Juho Saaren tekemä analyysi. Suurinta myötätuntoa tunnettiin köyhien perheiden lapsia, vanhuksia ja vammaisia kohtaan. Eniten myötätuntoa päihdeongelmaisia kohtaan tunsivat Vasemmistoliiton, Vihreiden ja KD:n kannattajat. Kriittisimpiä olivat Perussuomalaisten, RKP:n ja Kokoomuksen kannattajat. Joko itse tai muiden välityksellä koetuilla negatiivisilla elämänkokemuksilla oli yhteys vahvempaan empatiaan. Kyselyn aineistona oli kaksi suomalaisille tehtyä laajaa väestökyselyä.

48%

SUOMALAISISTA KERTOO VÄLITTÄVÄNSÄ PÄIHDEONGELMAISISTA.

Tupakaton ja nikotiiniton Suomi saa laajaa kannatusta SUOMALAISISTA 80 PROSENTTIA

pitää hyvänä tavoitetta muuttaa Suomi tupakattomaksi ja nikotiinittomaksi vuoteen 2030 mennessä, kertoo Suomen ASH ry:n teettämä kysely. Myös tupakoivista 53 prosenttia ja nuuskaa käyttävistä 59 prosenttia kannattaa tavoitetta. Sähkösavukkeen käyttäjistä tavoitetta kannattaa 38 prosenttia.

Pienituloisten määrä kasvoi vuonna 2017 PIENITULOISIIN KOTITALOUKSIIN

kuului vuonna 2017 yli 600 000 suomalaista, kertovat Tilastokeskuksen tulonjakotilaston ennakkotiedot. Kotitalouksista noin 12 prosenttia oli pienituloisia. Määrä kasvoi 0,6 prosenttiyksiköllä vuodesta 2016. Yhden hengen kotitalous laskettiin vuonna 2017 pienituloiseksi, jos sen tulot olivat enintään noin 1 230 euroa kuukaudessa. 1 / 2019 TIIMI

5


M I TÄ JÄLJELLE JÄÄ Tu o v a i k e a asia

6

TIIMI 1 / 2 019


Kun läheinen kuolee päihteisiin, onko sitä lupa surra? Teksti ja kuvat Auli Saukkonen Kuvitus Anna Makkonen

T

ieto läheisen ihmisen kuolemasta päihteisiin pysäyttää ja usein myös sysää liikkeelle tunteiden myllerryksen. Menehtymisestä päihteisiin ei ole helppo puhua. Syynä voi olla esimerkiksi häpeä tai pelko siitä, että asiaan reagoidaan jotenkin mitätöivästi tai loukkaavasti. Kuolinsyyksi saatetaan kertoa ennemmin vaikka sairauskohtaus tai tapaturma. ”Päihteidenkäytöstä johtunut kuolema herättää usein omaisissa ristiriitaisia tunteita. Siitä ei ole lupa puhua samalla tavalla eikä niin avoimesti kuin jos kuolema olisi tapahtunut jollain toisella tavalla. Lupa surra voi olla eri tavalla sallittua. Edelleen usein suhtaudutaan niin, että ihminen aiheutti kuolemansa itse. Ei ymmärretä, että taustalla on päihdesairaus, joka on johtanut kuolemaan”, miettii Espoon A-klinikan ja nuorten palvelujen psykologi Minna Ylönen. MONENLAISIA TUNTEITA

Kiukku, viha, helpotus. Lamaannus, häpeä, syyllisyys, hylätyksi tulemisen tunne. Päihdekuoleman herättämien tunteiden kirjo on suuri. Minna Ylönen muistaa huumeita käyttäneen nuoren miehen, jonka perheen hän tapasi miehen menehdyttyä. Paikalla tapaamisessa olivat miehen isä, äiti ja sisar, miehen teini-ikäinen poika ja pojan äiti. Menehtyneen nuoren miehen perheenjäsenten reaktiot kuvastivat konkreettisesti tunteiden kirjoa. Isä oli toiminut pitkään 24/7-hälytysvalmiudessa valmiina lähtemään hätiin tarpeen mukaan. Hän oli ajatellut pelastavansa poikansa. Kun poika oli kuollut, isä tunsi olevansa lamaantunut ja koki täydellistä tyhjyyden tunnetta. Äiti suri, tunsi syyllisyyttä ja mietti, mitä perhe olisi vielä voinut tehdä pojan hyväksi. Sisar oli surullinen ja pahoillaan mutta tunsi itsensä myös hylätyksi, sillä huomio perheessä oli keskittynyt hänen veljeensä. Miehen teini-ikäinen poika tun-

si puhdasta kiukkua niin isäänsä kuin isovanhempiaan kohtaan. Pojan äiti mietti hyvin käytännöllisesti pojan elämää eteenpäin, esimerkiksi tapaamisia isovanhempien kanssa. ”On erilaisia tapoja käsitellä surua. Tapa reagoida riippuu ihmisen taustoista ja historiasta. Millaisia taitoja hänellä on esimerkiksi tunnehallintaan? Miten hän on oppinut käsittelemään stressiä? Kuinka hän on aikaisemmin selviytynyt? Kriisipsykologi Salli Saari on todennut osuvasti: millainen yksilö, sellainen kriisi”, sanoo Minna Ylönen. Myös ihmisen elämäntilanne vaikuttaa paljon. Jos kuormitusta on ennestään, läheisen kuoleman käsittely on sitä vaikeampaa, Minna Ylönen huomauttaa. ”Ajatellaan vaikkapa keski-ikäistä naista, jolla on taustalla avioero, omat vanhemmat sairaina ja huolenpidon tarpeessa ja työpaikalla hankalaa. Jos tähän päälle tulee lapsen kuolema, on selvä, että elämäntilanne vaikeuttaa selviytymistä kriisistä.” HANKALAT TUNTEET

Toiset mielessä pyörivät tunteet on vaikeampi hyväksyä ja kohdata kuin toiset. Yksi hankalista tunteista on helpotuksen tunne. Kun kuoleman myötä myös läheisen näkökulmasta kuormittava elämäntilanne päättyy – tai ainakin muuttuu toisenlaiseksi – luonnollinen tunne on helpotus. Läheiset usein tunnistavat sen itsessään, mutta muiden ei haluta kuulla sanoittavan kuolemaa seurannutta tunnetta helpotukseksi. ”Sururyhmässä ihmiset totesivat, että vaikka kuolema olisi ollut itselle helpotus, he eivät halua kuulla sitä toisilta”, sanoo sururyhmää päihteisiin menehtyneiden läheisille ohjannut Helsingin ev.lut. seurakuntayhtymän erityisdiakoniatyöntekijä Virpi Liirus-Mäkelä. >> 1 / 2018

TIIMI

7


Pohdittavaksi saattaa tulla myös perimmäisiä kysymyksiä. Esimerkiksi: mitä tarkoitusta oli elämällä, joka jälkikäteen katsottuna oli ehkä täynnä tuskaa ja sekasortoa? Mitä järkeä kaikessa on ollut? ”Eihän minulla ole näihin kysymyksiin vastausta, mutta voin olla siinä pohdinnassa mukana. Voi päätellä niinkin, että tässä ollut mitään järkeä. Ihmisellä on lupa kysyä. Ihmisen tuskan pitää tulla kuulluksi”, Virpi LiirusMäkelä sanoo. TOTAALISEN TOISENLAINEN TODELLISUUS

Menehtymisestä päihteisiin ei ole helppo puhua. Minna Ylönen on ohjannut monia päihteitä käyttävien nuorten vanhempien ryhmiä. Syyllisyys on ryhmissä yksi eniten keskustelua herättävä tunne, ja varsinkin äidit tuntuvat kantavan syyllisyyden taakkaa. Syyllisyyden purkaminen ja siitä vapautuminen on ollut ryhmissä tärkeä työskentelyn kohde. ”Läheiset ihmissuhteet ovat aina alttiina erilaisille konflikteille ja ristiriidoille. Ihmiset eivät niinkään ajattele, että he olisivat olleet huonoja kasvattajia. Enemmän ajatellaan tilanteita, joissa tuli sanottua pahasti ja toimittua väärin. Missä hyvänsä ihmissuhteessa voi tulla sanottua ja loukattua. Sanat jäävät elämään kasvattaen syyllisyyttä.” 8

TIIMI 1 / 2 019

Jotta surusta ja menetyksen tunteesta pääsisi eteenpäin, sitä pitää käsitellä jollain tavalla. Tyypillisesti kuolemantapausta käydään läpi lähipiirin kesken ja ihmiset auttavat ja tukevat toinen toisiaan. Mutta jos näkemykset lähipiirinkin kesken risteävät eikä perheen ulkopuolisillekaan oikein tohdi puhua, tilanne on hankala. Minna Ylönen korostaa, että surun kanssa ei kuitenkaan pitäisi jäädä yksin. Surun läpi elämisen näkökulmasta tärkeä saada avoimesti sanoitetuksi ne kaikki tuntemukset, joita tilanteeseen liittyy. Läheisen kuolema on ihmiselle elämäntilannekriisi. ”Kriisityön periaatteita on, että kriisistä voi selviytyä, ja selviytymistä auttaa puhuminen omasta kokemuksesta ja tuntemuksista. Kun kokemuksestaan puhuu, se jäsentyy ja tunteet saavat nimen. Kaikki tapahtunut on helpompi integroida osaksi omaa kokemusmaailmaa ja elämäntarinaa.” Tunteiden käsittelyyn on puhumisen lisäksi muitakin kanavia, kuten esimerkiksi kirjoittaminen tai tekeminen. Kuten pääministeri Juha Sipilä, joka käsitteli poikansa kuolemaa tekemällä hänelle ruumisarkun yhdessä perheen miesten kanssa. Seurakunnat järjestävät sururyhmiä, joissa ihmiset voivat käydä läpi omaisen kuoleman herättämiä tuntoja ja saada vertaistukea. Virpi Liirus-Mäkelä on ohjannut Sininauhaliiton papin Jenni Tuulensuun kanssa sururyhmän päihteisiin menehtyneiden läheisille. Hänen huomionsa on, että tavallinen sururyhmä ei ole ainakaan kaikissa tapauksissa oikea paikka läheisensä päihteille menettäneille. ”Surua ei voi verrata, mutta näiden ihmisten todellisuus vain on niin totaalisen erilainen. Tavallisessa sururyhmässä voi olla esimerkiksi iäkkäämpiä ihmisiä, joilla puoliso on kuollut sairauteen vuo-


Surua pitää käsitellä, jotta siitä pääsisi eteenpäin. sikymmeniä kestäneen yhteisen elämän jälkeen. Voi olla, että he eivät kestä kuulla huumeidenkäytöstä ja elämästä huumeita käyttävän lähellä.” Kuoleminen päihteisiin on omanlaisensa kuolema ja sen herättämät tunteet omanlaisiaan. Virpi Liirus-Mäkelä toivoo, että päihdesuru tulisi näkyvämmäksi ja kohdatuksi ja että päihteitä käyttävien ja heidän omaistensa ääni tulisi kuulluksi. Myös Liirus-Mäkelän ja Tuulensuun vetämässä ryhmässä osallistujat kokivat, että päihdesensitiiviselle ryhmälle on ehdottomasti tarvetta. Siellä sai puhua vapaasti ja muut ymmärsivät, mistä puhutaan. ”Kuten siellä eräs äiti sanoi: minullakin on oikeus surra, vaikka lapseni kuoli päihteisiin. Minusta on surullista, että se pitää sanoa erikseen”, Virpi LiirusMäkelä huokaisee. Päihdesurun näkymättömyydestä kertoo, että päihdesururyhmiä ei juuri järjestetä. Syy voi olla se, että päihdekäyttöön liittyy paljon tunteita ja halua pitää oma julkisivu kirkkaana. Päihteet aihealueena voi olla kirkon työntekijöille vieras. Työntekijä voi kokea, ettei tiedä asioista tarpeeksi. MUISTOHETKI SUO MAHDOLLISUUDEN SURRA

Päihteidenkäytöstä johtuva kuolema koskettaa omaisten lisäksi päihdetyötä tekeviä ja ihmisiä, jotka ovat jakaneet menehtyneen kanssa saman päihdemaailman. Erityisdiakonian diakoniatyöntekijä Virpi LiirusMäkelä jalkautuu kollegoidensa kanssa kesäisin kahvikärryineen säännöllisesti Helsingin Vaasanaukiolle. Siellä päihdesuru kävelee suoraan kohti aukiolla kulkevien päihteidenkäyttäjien mukana. Keneltä on kuollut kaveri, keneltä puoliso. ”Osa on aika sekaisin, mutta tuska on heillä yhtä suuri kuin muillakin. Tilanne voi olla esimerkiksi se, että omaiset ovat kieltäneet heitä osallistumasta hautajaisiin. Koen arvokkaaksi, että ihmisillä on mahdollisuus puhua surustaan, vaikka tapaaminen olisi lyhyempikin.”

Sytytä tähti päihteisiin menehtyneelle PYHÄINPÄIVÄNÄ 3.11.2018 AVAUTUNUT

Vaiettumenetys.fi antaa kanavan muistaa päihteisiin menehtyneitä ihmisiä. Sivustolle voi sytyttää tähden päihteisiin menehtyneen muistolle ja muistaa häntä pienellä tekstillä ja kuvalla. Kaikki viestit moderoidaan ennen julkaisemista. Sivustolla on tietoa päihteiden aiheuttamista kuolemista ja kuoleman synnyttämistä erilaisista tunteista. Tietoa on myös siitä, mistä tilanteeseen voi saada apua ja tukea. Myös lukuvinkkejä kerrotaan. Sivuston ovat toteuttaneet Sininauhaliitto, A-klinikkasäätiö, A-Kiltojen Liitto ry, Tukikohta ry, surujärjestöjen Surevan kohtaaminen -hanke, Kran rf, Helsingin seurakuntayhtymä ja Vantaan seurakunnat. Aloite Vaiettumenetys.fi -sivuston perustamiseksi tuli yksityishenkilöltä. Veljensä alkoholinkäytön seurauksena menettänyt Minna tiedusteli, onko alkoholiin kuolleiden läheisille vastaavia tilaisuuksia kuin huumeisiin menehtyneille muistoksi järjestetyt tilaisuudet. Minna kertoo veljensä kuoleman herättämistä tuntemuksista alkaen sivulta 12. SIVUSTO

Päihdetyön asiakkaiden ja potilaiden keskuudessa kuolleisuus on korkea. Työntekijät käsittelevät kuolemantapauksia työryhmän kesken, jolloin kenenkään ei tarvitse jäädä miettimään niitä yksin omassa mielessään. Tiivis ja toimiva työryhmä auttaa. Muistotilaisuuksia järjestään niin asiakkaille korvaushoitoklinikoilla kuin asukkaille asumisyksiköissä. Se, että tilaisuuksia pidetään, on merkityksellistä, sanoo Virpi Liirus-Mäkelä. ”Järjestetään muistohetki ja annetaan ihmisille mahdollisuus surra. Joku voi kysyä, järjestetäänkö mullekin aikanaan tällainen tilaisuus. He tietävät, että heitä muistetaan.”

×

1 / 2019

TIIMI

9


X I X H U U M E T YÖ L Ä I S T E N N E U V OT T E LU PÄ I VÄT 26.5. audu t t i o Ilm essä: menn /htnp tery.fi www.s

Toipuminen ja motivaatio 3.6.2019 Suomen Diakoniaopiston auditorio, Alppikatu 2, Helsinki

Kouluttajana kansainvälisesti arvostettu yhdysvaltalainen George de Leon, joka on tehnyt uraauurtavaa työtä huumehoidon ja terapeuttisen yhteisöhoidon kehittämiseksi vuosikymmenten ajan. Hinta 120 €, Steryn jäseniltä 100 €

uusi ilme 2014_paivitetty_2018_v2_print.pdf 1 20.4.2018 13.45.46 usiVarjomaailma_A3 ilme 2014_paivitetty_2018_v2_print.pdf 1 20.4.2018 13.45.46

ole EtEtole yksin yksin

LÄHI- JA PERUSHOITAJIA TARVITAAN KAIKKIALLA, MISSÄ

IHMISIÄ HOIDETAAN

JA AUTETAAN.

Vanhempien juomisesta saa puhua Vanhempien juomisesta saa puhua

Lähi- ja perushoitajat työskentelevät aina lähellä ihmistä lasten, nuorten, työikäisten ja vanhusten keskuudessa. Myös lääkehoito on osa heidän työtään. Tutustu SuPerin toimintaan: www.superliitto.fi

www.varjomaailma.fi @varjomaailma.fi www.varjomaailma.fi @varjomaailma.fi

superliitto


HÄKKI NEN

TASA-ARVOISESSA TERVEYDENHOIDOSSA KORVAUSHOITOA EI TARVITSISI ANSAITA

O

n eri asia saada akuutti sydänkohtaus tai aivoverenvuoto yliopistosairaalan naapurissa kuin tunnin matkan päässä aluesairaalasta. Asuinpaikka kuitenkin määrittää hoidon toteuttamista myös sellaisissa sairauksissa, joissa ei tarvita monimutkaisia hoitolaitteita tai erityistason ympärivuorokautista päivystystä. Opioidikorvaushoidossa epätasa-arvoa luo tottuminen vallitseviin käytäntöihin niitä päivittämättä tai kyseenalaistamatta. Alueellista vaihtelua on esimerkiksi hoidon lopettamiskäytännöissä. KORVAUSHOITO ON vaikuttavaa hoitoa, joka vähentää merkittävästi opioidiriippuvaisten kuolleisuutta, etenkin myrkytyskuolemia. Erityisen suuri kuolemanriski on hoidon päättymisen jälkeen. Silti hoitoja lopetetaan hoitoyksiköiden aloitteesta välillä löyhinkin perustein. Jos potilas ei sitoudu hoitoon, esimerkiksi jää usein pois lääkkeenjaolta, ratkaisu ei ole hoidon lopetus vaan tehostus. VALTAOSA OPIOIDIRIIPPUVAISISTA on maassamme edelleen korvaushoidon ulkopuolella. Hoidon lopettamiskynnys on toisinaan matala, ja hoitoon pääsyn rima voi olla liian korkealla. Korvaushoito ei ole viimeinen vaihtoehto, vaan se voi olla myös muun hoidon alkupiste ja mahdollistaja. Osa motivoituu ja kykenee elämäntaparemonttiin vasta korvaushoidossa. Osa ei ehkä koskaan irrottaudu muiden päihteiden oheiskäytöstä. Oleellista on, että korvaushoidossa hoidetaan opioidiriippuvuutta. Ei verenpainepotilaaltaKorvaushoidon käytännöt kaan lopeteta verenpainelääkitystä, jos hän ei saa sokerija ratkaisut eivät saa olla tasapainoaan kuntoon. vallankäyttöä. KORVAUSHOITOKÄYTÄNTÖJEN alueellinen yhdenmukaistaminen ei yksin riitä. Mitä tehdään aikuistyypin diabeetikolle, kun metformiinin annos on maksimissa, makkaralautaselle ei edelleenkään mahdu salaattia ja tupakka vain tupruaa? Tehostetaan lääkehoitoa, ohjausta ja motivointia. Opioidiriippuvaisen ei pidä olla eri asemassa, sillä molemmissa on kyse pitkäaikaissairauden näyttöön perustuvasta hoidosta. Korvaushoitokäytäntöjä on myös jatkuvasti kehitettävä lääketieteellisenä riippuvuussairauden hoitona. Erityisesti täytyy parantaa psykososiaalisten hoitojen saatavuutta kaikissa potilasryhmissä ja vähentää hoidon lääkekeskeisyyttä. HOITOHENKILÖSTÖN PITÄÄ aina muistaa hoidon tarkoitus. Korvaushoidon käytännöt ja ratkaisut eivät saa olla vallankäyttöä tai rangaistuksia vaan lääketieteellisiä ja hoidollisia. Korvaushoitoa ei tarvitse ansaita tekemällä temppuja. Riittää, että on todettu opioidiriippuvuus, josta vieroittautuminen ei onnistu, ja potilas hyötyy enemmän korvaushoidosta kuin sen ulkopuolelle jäämisestä. Margareeta Häkkinen työskentelee A-klinikka Oy:n laitospalvelujen ylilääkärinä. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 1 / 2019 TIIMI

11


SISKO JA SEN VELI

12

TIIMI 1 / 2 019


Ahdistuksen sekaista kipua. Kysymyksiä, miten tässä näin kävi. Näin Minna kuvaa tunteitaan, kun veli kuoli alkoholiriippuvuuteen. Teksti Auli Saukkonen Kuvat Minna

K

un Minna syntyi, hänen veljensä Mika oli viisivuotias. Veli oli kiltti, hauska, fiksu, rauhallinen ja vakaan oloinen poika. Ja myös kivannäköinen, huomasi Minna vähän isompana. Sisarukset elivät yhteistä lapsuutta. Yhdessä hassuteltiin ja huumorintaju oli samanlainen. Monty Pythonin vitsit upposivat kumpaankin. Yhteistä huumoria revittiin ihmisten tärkeilynhalusta. ”Kerran kesämökillä maattiin veljen kanssa ulkona varjossa maton päällä. Yhtäkkiä tuli kova ukkossade, ja äiti huusi meitä sisään. Menimme maton alle piiloon ja siellä oltiin sateelta suojassa ja naurettiin”, muistaa Minna. Veljellä oli kavereita, hän urheili ja asiat olivat kaikin puolin kunnossa. Minna sanoo käyneensä itse aina vähän mollissa, mutta veli oli olemukseltaan positiivisempi.

Minna ei tarkkaan muista eikä niin tiedäkään, milloin veljen asiat alkoivat mennä vinoon.

M

inna ei tarkkaan muista eikä niin tiedäkään, milloin veljen asiat alkoivat mennä vinoon. Lukion jälkeen Mika ei lähtenyt opiskelemaan, vaikka edellytyksiä olisi ollut. Sen sijaan hän meni töihin ja muutti parikymppisenä omaan asuntoon. Nähdessään veljensä ensimmäisen kerran humalassa Minnaa pelotti. Veljen silmät olivat kuumeiset ja oli kuin hän olisi humahtanut johonkin toisenlaiseen tilaan. Muutos veljen olemuksessa tuntui Minnasta pahalta. Kuin hänestä olisi tullut joku toinen. Oliko alkoholinkäyttö jonkinlaista jälkinuoruuden kapinaa, mietti Minna jälkeen päin. Halua järkyttää sulkeutuneen suvun jähmettyneisyyttä. Veljen alkoholinkäyttö kehittyi riippuvuudeksi. Töistä tuli lähtö. Veli ei koskaan puhunut juomisestaan, ja sen syyt jäivät hämäriin. Minna ajattelee, että veljellä ei ollut mitään mitä kohti pyrkiä, ei unelmia mutta ei itsetuhoisuuttakaan. Elämä oli tasapainoilua sillä välillä. Kun Minna kävi katsomassa sairaalassa ensimmäistä kertaa tehohoitoon joutunutta veljeään, hän tunsi kauhua ja avuttomuutta. Veli makasi letkuissa kuin iso avuton lapsi, eikä kukaan tiennyt, jäisikö hän vammautuneeksi. ”Hei, me selvitään tästä yhdessä”, Minna kuiskasi veljelleen, kun äiti meni sängyn laidalta vähän kauemmaksi. Veli vaikutti kuulleen sanat ja hymyili vähän. >> 1 / 2019 TIIMI

13


Päihdekuntoutuksessa veli kävi muutamia kertoja. Minna muistaa käyneensä omaisten päivässä. Muut kuntoutujat olivat Minnan silmissä vanhoja ukkoja. Miten tästä saa motivaatiota, hän ihmetteli itsekseen. Veli oli sitä mieltä, että kuntoutuksessa oleminen oli turhaa ja halusi päästä pois mahdollisimman pian. Sosiaalityöntekijällä oli suora, reipas ja lämmin ote Mikaan, ja hänestä Mika piti.

Veli ei koskaan puhunut juomisestaan, ja sen syyt jäivät hämäriin.

M

inna näki veljensä viimeisen kerran joulunaikaan 2003. Veli oli turvoksissa ja keltainen. Kädet tärisivät niin että kahvikuppi ei tahtonut pysyä käsissä. Hän oli poissaoleva, kuin ei olisi ollut paikalla ollenkaan. Viikon päästä äiti soitti, kertoi olevansa Mikan asunnolla ja sanoi että Mika on kuollut. Minna oli kotonaan keittämässä spagettia. Hän otti kattilan pois liedeltä ja lähti Mikan asunnolle. Hän muistaa hajun asunnossa, tahmean lattian, johon talvisaappaat tarttuivat, ja veljen, joka retkotti sängyssä. Hän oli ollut kuolleena jo useamman päivän. Kotiinsa tultuaan Minna näki kattilan, jossa oli puoliraakaa spagettia. Se toi Minnan mieleen Mikan, joka oli kuollut 33-vuotiaana päästyään elämässä hädin tuskin alkuun. Ruuanlaitto oli jäänyt kesken, ja niin oli jäänyt veljen elämäkin. Minna sanoo, ettei muista mitään Mikan siunaustilaisuudesta. Hän ei kyennyt suremaan eikä tuntemaan mitään. Kaikki oli liian pahaa ollakseen totta. Hän kuvaa itseään kuin patsaaksi, joka meni seisomaan, minne seremoniamestari opasti. Ennen siunausta Minna oli halunnut vielä nähdä Mikan. Ei se ollut enää hän, kasvot olivat jo kuoleman merkitsemät.

S 14

iitä, mitä omat aistit välittivät Mikan viimeisistä hetkistä, oli vaikea päästää irti. Siitä tuli totuus, ja elävää ja tervettä veljeä oli vaikea muis-

TIIMI 1 / 2 019

taa. Se traumatisoi. Minna sanoo aina olleensa herkästi tunteva, ja veljen kuolema kulki hänen mukanaan vuosikausia. Minna sanoo, että se suru, jota hän tunsi, ei ollut puhdasta surua vaan komplisoitua surua. ”Se oli ahdistuksen sekaista kipua ja kysymyksiä, miten tässä näin kävi. Avuttomuutta. Myös jonkinlaista syyllisyyttä, kun en kyennyt enempään.” Minna osallistui seurakunnan sururyhmään. Muut osallistujat olivat lähinnä seitsemänkymppisiä leskirouvia. Tunnelmaa hallitsi haikeus ja positiivinen muistelu. Kielteisiä tunteita ei juuri nostettu esiin. Se oli sellaista sivistynyttä kahvinjuontia, muistaa Minna. ”Ei se mitenkään kannustanut tai luonut turvallista ilmapiiriä purkaa veljen kuolemaan liittyviä asioita.” Joillekin ystävilleen Minna kertoi veljensä kuolemasta. Heidän reaktionsa oli lähinnä yllättyneisyys, järkytys ja hämmennys: eihän vasta kolmekymppinen voi kuolla alkoholiin.

Minna sanoo, että hänen tuntemansa suru ei ollut puhdasta vaan komplisoitua surua. Mikan kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta. Minna on päässyt elämässä eteenpäin: opiskellut, valmistunut ja ollut työelämässä – mutta välillä myös sairauslomalla masennuksen takia. Hän sanoo, että ahdistus ja kipu ovat edelleen läsnä hänen elämässään mutta eivät enää terävällä ja pelottavalla tavalla. Kun Mikan kuolemasta oli jo mennyt aikaa, Minna näki unen. Hän seisoi Mikan haudalla ja eikä ollut enää pikkusisko vaan isosisko. Ei enää mitään hätää, sanoi Minna veljelleen. Valokuvaaminen on ollut Minnalle tärkeä tapa käsitellä veljen menettämistä. Niillä kuvilla on kuvitettu myös tämä juttu.


1 / 2019 TIIMI

15


16

TIIMI 1 / 2 019


TYÖ JA TEKIJÄ

AIKA FAKIIRI

Voi olla, että Antti Kervinen on maailman ainoa päihdetyötä tekevä ihminen, joka tietää, miten nainen sahataan kahtia. Teksti Auli Saukkonen Kuva Markus Perko/Studio Monsteriluola

T

ämä on taikuutta. Antti Kervinen läväyttää korttipakan viuhkaksi eteeni. Viuhkasta pitää poimia yksi pelikortti, jonka saa katsoa vain itse. Alle viidessä sekunnissa Kervinen on selvittänyt, mikä kortti oli kyseessä. Ristiysi. Pystyikö mua lukemaan noin helposti, vaikka koetin pitää pokerinaaman? ”No kyllä pystyi”, hän nauraa. Taikuus on ihme. Se kautta saa taas kosketuksen pieneen lapseen itsessään. Voi hämmästyä ja yllättyä. Suu loksahtaa auki ja silmät pyöristyvät. Ei voi olla totta! Antti Kervinen on harrastanut ja tehnyt työkseen sirkus- ja taikatemppuja 27 vuotta. Hän tuli sirkuksen maailmaan jo lapsena, kun Juvalla aloitti nuorisosirkus. Opettajat tulivat Varkauden ja Kuopion nuorisosirkuksesta. Opeteltiin esimerkiksi yksipyöräisellä ajamista, jonglöörausta ja illuusiotemppuja, kuten naisen sahaamista kahtia. Taikuuden ja sirkustemppujen mystiikka iski kipinää nuoressa pojassa. ”Luin varmaan kaikki kirjaston taikurikirjat ja opiskelin niistä. Alkuun opeteltiin pyörittämään

puupalloa sormien välissä. Sillä haettiin sormien hallintaa, joka on taikurille oleellista. Ensimmäinen oppimani taikatemppu oli yhden käden solmu”, Kervinen muistelee. Hän näyttää tempun. Pidetään yhdellä kädellä narun päästä kiinni. Sitten tapahtuu jotain, ja seuraavassa hetkessä narussa on solmu. Taas saa hämmästyä. HYVINVOINTIA HEIKOILLA OLEVILLE IHMISILLE

Antti Kervisen kiinnostus alkoi taikuudesta, siirtyi fakiirin hommiin – mitä on esimerkiksi erilaisten asioiden tekemistä piikkimaton tai lasinsirujen päällä – ja sieltä tulisirkukseen ja teatteriharjoituksiin. Kun myös jonglööraus ja tasapainoilu kiinnostavat, Kervistä voisi kutsua sirkuksen tai taikuuden monitoimimieheksi, vaikka mieluiten hän ei lainkaan määrittelisi itseään. Työsopimuksessa lukee kuitenkin yhdenlainen määritelmä: Antti Kervinen työskentelee ohjaajana Tampereen A-killan Sirkus Fokus -hankkeessa. Hankkeen tausta on tämä: joitakin vuosia sitten >> 1 / 2019 TIIMI

17


”Ihmiset löytävät itsestään uusia puolia ja yllättävät jopa itsensä.”

Kervinen tuli pitämään Tampereen A-kiltaan tulikurssin ja kiinnostui sitä myötä killan toiminnasta. Hän opiskeli lähihoitajaksi ja jäi kiltaan töihin ohjaajaksi. Sitten syntyi idea käynnistää Tampereen A-killassa sosiaalisen sirkuksen projekti. Kun toiminnanjohtaja Vesa Vaittinen näytti hankkeelle vihreää valoa, tehtiin hankesuunnitelma ja saatiin hankkeelle rahoitus Veikkauksen voittovaroista. Kolmevuotinen Sirkus Fokus -hanke alkoi helmikuussa 2018. Sirkus Fokuksessa ovat töissä ohjaajat Antti Kervinen ja Lida Kuusisto ja sirkuksen tirehtöörinä Kaisa Kortesoja. Ensikuulemalta voisi ajatella, että sirkus A-killassa, päihdekuntoutujayhteisössä, on aika kaukaa haettua. Mitä yhteistä päihdekuntoutumisella tai järjestötoiminnalla on sirkustemppuilun kanssa? Kun sosiaaliseen sirkukseen tutustuu, ajatus ei enää tunnu erikoiselta. Sosiaalisen sirkuksen idea on ollut mennä sinne, missä apua kaivataan, ja tuoda positiivisia asioita ihmisille, jotka ovat heikoilla. Sillä on pitkä historia. Sosiaalinen sirkus sai alkunsa toisen maailmansodan jälkeen Saksan lähiöistä. Sodan hävinnyt valtio oli alamaissa ja tulevaisuus hämärän peitossa. Lähiöihin tuotiin sirkustoimintaa antamaan ihmisille iloa ja helpotusta ankean arjen keskelle. ITSETUNTOA JA ONNISTUMISEN KOKEMUKSIA

Sosiaalinen sirkus pyrkii parantamaan ihmisten hyvinvointia. Jo sirkusesityksen katsominen tuottaa iloa ja elämyksiä, mutta uudelle tasolle toiminta saadaan, kun ihmisiä otetaan mukaan tekemään sirkusta. Sirkusharjoitteiden tekemisen tuloksena voi olla esimerkiksi oman kehon hallinnan paranemista, enemmän uskallusta luottaa, itsetunnon kohenemis18

TIIMI 1 / 2 019

ta ja oman luovuuden löytämistä. Tuloksia on nähty jo Sirkus Fokuksen ensimmäisen toimintavuoden aikana. Jonglöörauksen oppimisella on ollut vaikutuksensa itseluottamukseen ja kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Keskittymistä vaativa tasapainoharjoittelu on yhdenlaista mindfulnessia. Se on auttanut pahoina päivinä irtautumaan negatiivisten ajatusten kehästä. ”Onnistumisen kokemukset ovat tämän homman ytimessä. Ihmiset löytävät itsestään uusia puolia ja yllättävät jopa itsensä. Meidän ohjaajien rooli tarjota tähän mahdollisimman paljon välineitä”, sanoo Antti Kervinen. Sosiaalisesta sirkuksesta ei haeta vain onnistumisia, vaan mokailut ovat suorastaan toivottavia. Sosiaalisen sirkuksen ajatus on viime kädessä muuttaa ihmisten elämää ja tuoda ihmisille uusia näköaloja. Ajatus sirkuksesta voi myös pelottaa. Minäkö tasapainoilemassa ja temppuilemassa? Se on epämukavuusalueelle menemistä. Mutta ennemmin kuin epämukavuusalueesta Kervinen puhuu elämysalueesta. ”Tietynlainen magia on elämysalueella. Ihminen huomaa, kuinka elämysalueelle mennessä maailma laajenee ja asioita löytyy. Pääsee ehkä eroon luupeista, joihin me ihmiset helposti jäädään. Luovat harjoitteet ja aistien hämmentämiset rikkovat rajoja. Härkitään tietoisesti sitä, miten on aina totuttu tekemään.” SE JOKA MENETTÄÄ LEIKIN, MENETTÄÄ PALJON

Sosiaalinen sirkus ei ole perinteistä sirkustreenaamista, vaan siinä etsitään juuri kohderyhmälle sopivia harjoitteita osallistujien ominaisuudet, tilanne ja


TYÖ JA TEKIJÄ

Antti Kervinen Ohjaaja Sirkus Fokus -hankkeessa Tampereen A-killassa Paras ominaisuutesi työssä? Varmaan tietynlainen rauhallisuus.

ympäristö huomioon ottaen. Tutkitaan, mitä voidaan tehdä ja mitkä jutut toimivat kulloisessakin ympäristössä. Jos tuntuu, että puupallolla ei jaksa harjoitella, niin kuin Antti Kervinen aikoinaan, se ei ole este. ”Kaikki asiat eivät vaadi esimerkiksi sorminäppäryyttä. Osa vaatii tietynlaisia välineitä, osa matematiikkaa ja osassa on kyse salaisuudesta, joka täytyy vain tietää”, Kervinen sanoo. Yksi tapa tehdä sosiaalista sirkusta on hahmojen rakentaminen. Esimerkiksi klovneriaharjoituksissa luodaan erilaisia koomisia tyyppejä. Arkiminästä poikkeavan hahmon avulla voi löytää uuden puolen itsestään. Sirkus Fokuksen yhtenä tavoitteena on perustaa sirkus Tampereen A-kiltaan. Mitä tämä tarkoittaa, sitä ei voi vielä tietää. Se on ehkä taikuriryhmä, ehkä akrobaattiryhmä, ehkä jotain muuta. Sirkuksesta tulee sellainen kuin kiltalaiset haluavat. Sirkus luo mahdollisuuden toimia esiintyjien lisäksi myös esimerkiksi muusikoille, lavastajille, rakenteiden rakentajille, puvustajille ja maskeeraajille. On luvallista valita, pysyykö katsojan roolissa vai haluaako tekijäksi. Kummassakin on puolensa. ”Taikuus jakaa aina mielipiteitä. Toisia se kiinnostaa ja toisia ei kiinnosta. Taikuudessa tehdään aina valinta: haluatko pitää lapsenomaisen ihmeen vai haluatko tietää, miten asiat tapahtuvat. Pitää valita, lähdetkö tietämisen polulle, koska sen jälkeen moni asia paljastuu. Siinä menettää paljon tai saa paljon.” Sosiaalisen sirkuksen yksi ulottuvuus on yhteyden saaminen omaan sisäiseen lapseen. Homo Ludens, leikkivä ihminen, on ihmisyyden ytimessä, väittää Antti Kervinen. ”Asioita löydetään ja opitaan leikkimällä. Ihmiset haluavat olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Huonoin ominaisuutesi työssä? Tässä työssä pitää hakea tasapainoa taiteellisuuden ja sosiaalisen toiminnan välillä. Luovana ihmisenä on taipumusta räjähtää kaikkiin suuntiin, ja välillä pitää muistaa myös maadoittaa Rakkain työkalusi? Toiset ihmiset ja vuorovaikutus heidän kanssaan. Vaikka on mulla käytössä kaikenlaisia lelujakin korttipakasta alkaen. Mitä työ on sinulle opettanut? Tiettyä kärsivällisyyttä ja sitä, että tämä työ toimii ja sillä on vaikutusta. Mistä saat vastapainoa työlle? Kotona on kaksi pientä lasta, joten sitä kautta tulee vastapainoa. Lisäksi kerään kaikenlaista knoppitietoa, piirrän, laulan ja satunnaisesti keikkailen. Ellet olisi töissä Sirkus Fokuksen ohjaajana Tampereen A-killassa, mitä voisit olla? Varmaan tekisin päihdetyötä jossain toisessa muodossa.

Leikkiessä kokeillaan, haastetaan, testataan, epäonnistutaan. On tärkeää, miten suhtaudutaan mokiin. Jos korttipakka levähtää lattialle kesken tempun, siitä voi improvisoida jotain uutta. Mokaan voi suhtautua mahdollisuutena lisätä improvisaatiota elämässä.” ”Jos ihminen menettää leikin, hän menettää tosi paljon. on ihmisiä, jotka ei ole koskaan saaneet leikkiä. Se mahdollisuus on voitu viedä pois hyvinkin nuorella iällä. He ovat joutuneet ottamaan vastuuta ja astumaan aikuiseen kylmään maailmaan.”

×

1 / 2019 TIIMI

19


TIETEEN KENTILTÄ

Palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta.

Stressaantuneisuus yhteydessä hoidon keskeyttämiseen jatkuva haaste päihdehoidossa. Norjalaisessa tutkimuksessa seurattiin viiteen laitoshoitopaikkaan hakeutuneita asiakkaita päihdehoidon alkamisesta hoidon päättymiseen. Tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät olivat yhteydessä mahdolliseen hoidon keskeytymiseen. Tutkimuksen kohteena olleessa laitoshoidossa edellytettiin päihteettömyyttä. Asiakkaat olivat tarvittaessa ennen hoidon alkua korkeintaan 14 vuorokautta katkaisu- tai vieroitushoidossa. Tutkimukseen osallistui 454 henkilöä. Hoito keskeytyi 132 asiakkaalla, mikä on runsas neljännes hoidon aloittaneista. Psyykkinen stressaantuneisuus oli tutkimuksen tulosten mukaan yhteydessä suurentuneeseen riskiin keskeyttää hoito. Keskeyttämisen riskiä vähensi sen sijaan korkea sisäinen motivaatio päihteiden käytön muutokseen. LAITOSHOIDON KESKEYTYMINEN ON

Helle Wessel Andersson et al.: Predictors of Dropout from Inpatient Substance Use Treatment: A Prospective Cohort Study. Substance Abuse: Research and Treatment 1/2018. Julkaistu verkossa 28.2.2018.

Uusi laki oikeuttaa rahapelihaittojen ehkäisyä ehkäisevää päihdetyötä ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain myötä. Tutkimuksessa haluttiin selvittää lain vaikutuksia etenkin rahapelihaittojen kannalta. Asiaa tutkittiin ehkäisevän päihdetyön toimijoiden yksilö- ja ryhmähaastatteluin. Tutkimuksen tulosten mukaan laki muutti rakenteita vain vähän, koska ne olivat jo olemassa ennen lain voimaantuloa. Lakia pidettiin kuitenkin merkityksellisenä, sillä sen katsottiin antavan oikeutuksen ja perustelun toiminnalle. Kokoaikaisen koordinaattorin työpanosta pidettiin tärkeänä. Rahapelaamisen arkipäiväisyys ja resurssien niukkuus nähtiin keskeisinä haasteina. Sote-uudistus nähtiin mahdollisena uhkana ehkäisevälle päihdetyölle. Pelättiin, että pahimmillaan ehkäisevä päihdetyö ja terveyden edistäminen katoavat sote-uudistuksen myötä kokonaan. RAHAPELIHAITAT LIITETTIIN OSAKSI

Jani Selin et al.: Rahapelihaittojen ehkäisyn paikallinen toimeenpano ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain jälkeen. Yhteiskuntapolitiikka 5-6/2018.

20

TIIMI 1 / 2 019


SALASUO

PÄIHTEIDEN KANSSA LÄTRÄÄVÄT RIKKINÄISET MIEHET

J

uice Leskisestä kertova elokuva on herättänyt pääosin ihastusta mutta myös kriittisiä huudahduksia. Eräs kolumnisti heristeli sormeaan, kun taas tehtiin elämäkertaelokuva alkoholiin sortuneesta miestaiteilijasta. Tulkinnan mukaan elokuvan tekijät ja yleisö tykkäävät päihteiden kanssa läträävistä rikkinäisistä miehistä. PROFESSORI GREG HALLIN analyysi paljastaa, ettei suosittujen miestaiteilijoiden elämä tosiaan ole ollut ruusuilla tanssimista eliniän odotteen ja terveyden suhteen. Hall kävi läpi Rolling Stone -lehden listan sadasta kaikkien aikojen parhaaksi nimetystä artistista ja bändistä. Listalla oli kaikkiaan 252 muusikkoa ja heistä 82 oli menehtynyt. Henkirikoksen uhriksi oli joutunut 6 muusikkoa, kuten John Lennon ja Sam Cooke. Lento-onnettomuudessa menehtyi Buddy Hollyn lisäksi kaksi muuta artistia. Useissa tapauksissa alkoholilla ja huumeilla oli osuutta asiaan. YLIANNOKSEEN KUOLLEIDEN lista osoittaa, ettei päihteiden kanssa läträävien miesten valikoituminen elämäkertaelokuvien kohteeksi ole pelkkää sattumaa. Överien kautta lähtivät muun muassa Elvis Presley, Jimi Hendrix, Sid Vicious, Gram Parsons, Michael Jackson ja Prince. Joukkoon mahtui myös yksi nainen, Janis Joplin. Tupakointi puolestaan johti George Harrisonin ja Levon Helmin sekä 5 muun muusikon kuolemaan. Professori Hall yhdisti päihteisiin myös mittavan joukon Päihteisiin kuolleiden muita kuolemantapauksia, kuten Jim Morrisonin, Curt Cobainin ja Hank Williamsin. Lista on pitkä ja lohduton. muusikoiden lista on Menehtyneiden keski-ikä 49 vuotta. pitkä ja lohduton. MENEHTYNEIDEN ARTISTIEN määrään nähden päihteiden merkitys kuolemantapauksissa oli valtava. Samoin tapaturmien. Selitystä päihdekuolemien hurjaan yliedustukseen musiikin jättiläisten kuolemantapauksissa on esitetty muun muassa luovuuden ja herkkyyden yhteydestä mielenterveyden häiriöihin ja päihteiden käyttöön. Toisaalta taas päihteiden käytön yhteydestä tapaturmiin. Professori Hallin selvityksen valossa näyttää siltä, että historian suurista muusikoista on hankala tehdä elämäkertaelokuvaa ilman päihteitä. Sama koskee niitä rikkonaisia miehiä, jotka jyräsivät viime vuosituhannella levynmyyntitilastoissa ja yleisön suosiossa. EHKEI JUICE-ELOKUVAKAAN kiinnosta tekijöitä ja yleisöä muusikon sukupuolen tai päihteillä läträämisen vuoksi, vaan nimenomaan kertomuksena erityisen herkän ja luovan riimittelijän harhailusta ja kamppailusta omia demoneitaan vastaan. Kuvauksena sellaisesta säröilevästä henkisestä maisemasta, josta nousi suomalaisen yleisön rakastama musiikillinen nerous. Mikko Salasuo on Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosentti ja työskentelee vastaavana tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 1 / 2019 TIIMI

21


HUUMEHAITTOJEN VÄHENTÄMINEN POPULISTIEN SILMÄTIKKUNA

22

TIIMI 1 / 2 019


Haittojen vähentämisohjelmat pääsivät hyvin liikkeelle Itä-Euroopassa, kunnes talouden taantuma ja poliittinen populismi muuttivat tilanteen. Teksti Tuukka Tammi Kuvat Liisa Palonen

H

uumehaittojen vähentäminen on viimeisen 10 vuoden aikana ottanut takapakkia Itä-Euroopassa. Yksi syy on vuonna 2008 alkanut talouden taantuma ja sitä seuranneet leikkaukset. Myös Itä-Euroopassa vahvistunut poliittinen populismi on ollut haittoja vähentävälle työlle myrkkyä. Ennen taantumaa haittojen vähentämisen ohjelmat – esimerkiksi hiv:n ja hepatiittitartuntojen ehkäisy ja hoito sekä opioidikorvaushoito – oli saatu hyvin liikkeelle monissa Itä-Euroopan maissa. Kansainväliset avustusjärjestöt, suurimpana hiv-torjuntaan keskittyvä Global Fund, ovat tukeneet huumehaittatyötä alueella. Työ on ollut isolta osin kansa-

Pahin hiv-tilanne on Venäjällä, jossa puhtaiden käyttövälineiden vaihtotoiminta on kiellettyä.

Pro-tukipisteen Jaana Kauppinen (vas.) ja Positiiviset ry:n Sini Pasanen olivat mukana Bukarestin konferenssissa, jossa käsiteltiin haittojenvähentämistyötä Euroopassa.

laisjärjestöjen vastuulla. Taantuman myötä avustussummat ovat pienentyneet huomattavasti. Hiv- ja hepatiittitartunnat ovat samaan aikaan lisääntyneet. Arvion mukaan Itä-Euroopassa ja entisen Neuvostoliiton alueella on 1,4 miljoonaa hiv-positiivista ihmistä. Määrä lisääntyy yli 100 000 hengellä vuodessa. Monet tartunnoista saadaan likaisista huumeiden pistovälineistä. Lääkkeellisen hiv-hoidon piirissä on vähemmistö tartunnan saaneista. Pahin tilanne on sekä nykylukujen että tulevaisuudennäkymien suhteen Venäjällä, jossa opioidikorvaushoito ja puhtaiden käyttövälineiden vaihtotoiminta on kiellettyä. HAITTOJEN VÄHENTÄMISEN KRIISI ULOTTUU MYÖS EU:N JÄSENMAIHIN

Bukarestissa järjestettiin viime marraskuun lopussa European Harm Reduction Conference, jossa analysoitiin haittoja vähentävän huumetyön tilaa ja tulevaisuutta Euroopan eri maissa. Yli 400 osallistujaa koonnut konferenssi oli samalla suomalaisvetoisen HA-REACT- hankkeen lopputapahtuma. HA-REACT oli kolmivuotinen Euroopan komission ja hallitusten yhdessä rahoittama hanke, jonka tavoitteena oli parantaa hiv:n, hepatiitti C:n ja tuberkuloosin ehkäisyä ja hoitoa huumeiden käyttäjien keskuudessa. Hankkeessa toimi 22 organisaatiota 18:sta eri EU-maasta. HA-REACT on osallistujamäärän ja budjettinsa puolesta suurin EU:n ikinä rahoittama huumehaittojen vähentämishanke. EU:n alueella on 2010-luvulla koettu kaksi laajamittaista huumeiden pistokäyttöön liittyvää hivepidemiaa: Kreikassa ja Romaniassa molemmissa vuonna 2012. Euroopan tartuntatautiviraston >> 1 / 2019 TIIMI

23


Poliittisen populismin liikkeiltä ei yleensä löydy ymmärrystä huumeiden käyttäjien tarpeille.

Sen perusteella Latvia, Liettua ja Unkari valittiin toiminnan kohdemaiksi. Arveltiin, että nämä maat hyötyisivät eniten hankkeesta. Niissä haittojen vähentämistoimien tila oli huolestuttavan heikko. Unkarissa haittojen vähentämisen resurssit olivat romahtaneet. Myös Romania ja Kreikka haluttiin mukaan, mutta niiden hallitukset eivät olleet halukkaita osallistumaan projektiin. VAIKUTTAMISYRITYKSIÄ MONELLA TASOLLA

ECDC:n asiantuntija Anastasia Pharris kertoi haittojen vähentämisen konferenssissa, että epidemioiden puhjettua ECDC:ssä oli herätty pohtimaan EU:n kykyä vastata kansallisiin epidemioihin yhteisvoimin. ECDC:ssä työskenteli tuolloin myös professori Mika Salminen, joka nykyään johtaa THL:n terveysturvallisuusosastoa ja toimi myös HA-REACThankkeen johtajana. Vaikka epidemioiden harjalla ei löytynyt keinoa auttaa Kreikkaa ja Romaniaa, ECDC ja Huumausaineiden seurantakeskus EMCDDA päätyivät tekemään riskiarvion eri EU-jäsenmaiden tilanteesta tulevan varalle. Riskiarviossa kukin EU-maa arvioitiin sen perusteella, millainen hiv- ja hepatiitti C -tilanne maassa on ja millainen on maan kyky vastata epidemioihin erityisesti huumeita käyttävien ihmisten terveyden kannalta. HA-REACT -hanke perustui tähän riskiarvioon.

HA-REACT -hankkeen osaprojekteissa yritettiin parantaa kohdemaiden tilannetta monella tavalla ja tasolla. Huumeiden käyttäjien kanssa työskenteleville tarjottiin koulutusta. Järjestettiin seminaareja ja työpajoja, tehtiin opintokäyntejä ja tuotettiin painettuja ja digitaalisia materiaaleja. Kattava e-oppimispaketti haittojen vähentämisestä vankiloissa on julkaistu nettisivustolla Harmreduction.eu. Kohdemaissa kohennettiin haittojen vähentämistyötä konkreettisesti: Latviassa muun muassa perustettiin liikkuva yksikkö (pikkubussi) tekemään hiv- ja hepatiittitestausta sekä vaihtamaan huumeiden käyttäjille puhtaita käyttövälineitä. Unkarissa koulutettiin ja tehtiin hiv:n ja hepatiitti C:n pikatestausta. Liettuassa arvioitiin ensimmäistä kertaa tutkimuksellisesti, paljonko maassa asuu pistämällä huumeita käyttäviä ihmisiä ja mitä palveluja heille on tarjolla. Päätöksentekijöille ja hallinnon edustajille järjestettiin kohdemaissa kymmeniä tilaisuuksia, joissa listattiin syitä kehittää haittojen vähentämistyötä. Itse esittelin useaan otteeseen Suomen ”menestystarinaa” terveysneuvonnan ja hiv-torjunnan saralla. HA-REACTin tuottamat esitteet, videot ja oppaat on käännetty kohdemaiden kielille sekä venäjäksi. Aivan hiljattain valmistui muun muassa päätöksentekijöille suunnattu opas “Everything you ever wanted to know about drug-related harms but were afraid to ask”. HA-REACT -hankkeessa laadittiin myös selvitys haittoja vähentävän työn vaihtoehtoisista rahoitusmalleista. Paljon kiitosta on kerännyt hiv:n ja hepatiitti C:n pikatestausta käsittelevä opas.

Daniele Morgana esitteli haittojen vähentämistoimintaa Liettuassa. Liettua kuuluu niihin Euroopan maihin, joissa haittojen vähentämistoimet ovat huolestuttavan heikolla tolalla.

24

TIIMI 1 / 2 019


Varsinaisten kohdemaiden lisäksi HA-REACT kehitti vankiloissa tehtävää haittojen vähentämistyötä Tsekin tasavallassa ja Puolassa. HA-REACTin materiaalit ja e-koulutukset löytyvät osoitteesta Hareact.eu. Haittojen vähentämispolitiikan perusteita esittelevää videota ollaan paraikaa kääntämässä myös suomeksi. UNKARI ON VAROITTAVA ESIMERKKI

Populistiset liikkeet ovat voimistuneet taloustaantuman vanavedessä ympäri Eurooppaa. Vallankahvaan ne ovat toistaiseksi päässeet harvassa maassa. Unkarissa Viktor Orbánin johtama oikeistopopulistinen Fidesz-puolue on hallinnut maata koko 2010-luvun. Poliittisen populismin liikkeiltä ei yleensä löydy ymmärrystä huumeiden käyttäjien tarpeille. Haittojen vähentämisen liberaali pragmatismi ei sovi näyttävien ja nopeiden kertaratkaisujen politiikkaan. Äärimmäinen esimerkki tulee juuri Unkarista: siellä astui viime vuonna voimaan laki, jolla asunnottomuus kriminalisoitiin. Lokakuussa 2018 ensimmäinen asunnoton, entinen insinööri, tuomittiin oikeudessa asunnottomuudestaan. Lakia käytetään ei-toivotun aineksen siirtämiseen pois julkisesta kaupunkitilasta. Näin pyritään synnyttämään vaikutelma, että populistisella politiikalla on saatu aikaan tulosta. Haittojen vähentämisen konferenssissa oli oma sessionsa asunnottomuuden ja huumeiden käytön moninaisista yhteyksistä. Huumeiden käyttäjät ovat seitsemän kertaa todennäköisemmin asunnottomia kuin väestö keskimäärin, kertoi Euroopan asunnottomuuden vähentämisjärjestö FEANTSAn johtaja Freek Spinnewijn esityksessään.

”Kaikki mitä ikinä olet halunnut tietää huumeisiin liittyvistä haitoista, mutta et ole rohjennut kysyä”, kuuluu HA-REACT -hankkeen päätöksentekijöille tuottaman oppaan nimi.

Unkari oli yksi HA-REACT -hankkeen kohdemaista. Ennen Orbánin hallintoa haittojen vähentäminen oli siellä julkisen rahoituksen piirissä eikä vain kansalaisjärjestöjen varassa. Populismi on kuitenkin vienyt nämä rahat toisaalle. Itä-Euroopan haittojen vähentämisverkoston johtaja Anna Dovbakh sanoi konferenssissa, että todellinen ongelma ei ole rahan puute vaan se, että hallitukset käyttävät rahaa väärin. Huumeiden rikoskontrolliin käytetään yhtä paljon rahaa kuin ennenkin. Ja nyt myös esimerkiksi asunnottomien kiusaamiseen. Unkarin ihmisoikeussäätiön johtaja Peter Sarosi totesi, että poliittisen populismin vastustamiseksi tarvitaan uudenlaisia alliansseja, liittoutumia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Haittoja vähentämisen liikkeellä on itsestään selvä paikkansa tällaisessa liittoumassa.

×

Unkarissa haittojen vähentämisen resurssit ovat romahtaneet.

LISÄTIETOA: Harmreductionconference.eu Hareact.eu Harmreduction.eu

Tuukka Tammi työskentelee johtavana asiantuntijana THL:ssä ja kuului EU Joint Action HA-REACT -hankkeen koordinaatiotiiimiin. Tiimissä työskentelivät THL:stä myös muun muassa Mika Salminen johtajana, Outi Karvonen projektipäällikkönä ja Henrikki Brummer-Korvenkontio ja Kirsi Liitsola asiantuntijoina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos koordinoi hanketta. 1 / 2019 TIIMI

25


T UTKITTUA

HALU ELÄÄ TERVEELLISESTI SYÖ KIINNOSTUSTA ALKOHOLINKÄYTTÖÖN Mikä vähentää nuorten kiinnostusta käyttää alkoholia? Halu elää terveellisesti oli yleisin nuorten kertoma syy. Teksti Tuuli Saarainen, Janne Takala & Sara Mäkäräinen

A

-klinikkasäätiön nuorten verkkopalveluiden Nuortenlinkin ja Varjomaailman teettämässä väestökyselyssä selvitettiin nuorten omaa päihteidenkäyttöä ja täysi-ikäistymisen vaikutusta päihteisiin liittyviin asenteisiin ja valintoihin. Lisäksi haluttiin tietää, miten nuoret kokevat vanhempiensa asenteiden ja huolenpidon vaikuttavan heidän päihteidenkäyttöönsä. Tulokset kuvaavat myös sitä, miten vanhemmat nuorten mukaan suhtautuvat päihteisiin. Nuorten kyselyn toteutti Taloustutkimus syksyllä 2018. Siihen vastasi 404 iältään 16–20-vuotiasta nuorta. KANNABIS EI KORVAA ALKOHOLINKÄYTTÖÄ

Nuorten alkoholinkäyttö on tilastojen mukaan vähentynyt 2000-luvulla. Yhtä innokkaasti kuin on otettu vastaan uutinen nuorten alkoholinkäytön vähenemisestä, kannabista on ehdotettu alkoholin syrjäyttäneeksi päihteeksi. Kyselyyn vastanneista nuorista yli 70 % ilmoitti käyttävänsä alkoholia. Kannabista oli vähintäänkin kokeillut 15 % kaikista vastaajista. Kyselyn perusteella alkoholia ja kannabista käytetään rinnakkain: kannabista käyttävät useimmiten myös juovat, mutta ei toisinpäin. Väite, että kannabis on korvannut nuorilla alkoholinkäytön, ei kyselyn valossa pidä paikkaansa. Alkoholinkäyttö yleistyy täysi-ikäistyneillä nuorilla: 16–17-vuotiaista vastaajista 53 % kertoi käyt26

TIIMI 1 / 2 019

tävänsä alkoholia, mutta 18–20-vuotiailla vastaava luku oli 83 %. Alaikäisten nuorten päihteidenkäyttö näyttää kyselyn perusteella olevan yhteydessä siihen, että vanhemmat sallivat alle 18-vuotiaiden alkoholinkäytön. Myös täysi-ikäisillä nuorilla päihteidenkäyttö liittyi vanhempien sallivampaan suhtautumiseen. Alkoholi on osa nuorten yhdessäoloa. Yli puolet päihteitä käyttävistä nuorista vastasi, että humalassa olo kavereiden kanssa on hauskaa: täysin tai lähes samaa mieltä väitteen kanssa oli 54 % vastaajista. Viidennes nuorista vastasi käyttävänsä päihteitä uskaltaakseen puhua vieraille ihmisille. Yli puolet nuorista kuitenkin kertoi, ettei tarvitse alkoholia tuomaan rohkeutta sosiaalisiin tilanteisiin. Nuorista 47 % kertoi, että halu elää terveellisesti vähentää kiinnostusta käyttää alkoholia (kuvio). Myös päihteitä käyttävät nuoret valitsivat vastausvaihtoehdon, vaikka halu elää terveellisesti korostuikin päihteettömien nuorten vastauksissa. Halu terveelliseen elämään ei siis tarkoita automaattisesti päihteettömyyttä. Päihteettömät nuoret kertoivat päihteitä käyttäviä nuoria useammin kiinnostuksen vähäisyyden syiksi uskonnon (14 % vs. 1 %) tai kavereiden juomattomuuden (15 % vs. 6 %). Kyselyyn vastanneista nuorista 29 % kertoi kokeneensa haittoja vanhempiensa alkoholinkäytöstä. Haittoja oli kokenut usein 7 % nuorista. Erityisesti vanhempien juomisesta haittoja kokeneet halusivat


Nuorten ilmaisemat syyt sille, mikä vähentää omaa kiinnostusta käyttää alkoholia. 47%

Haluan elää terveellisesti. 28%

En pidä alkoholin mausta tai hajusta. 19%

Olen nähnyt, miten alkoholi vaikuttaa kavereihini enkä pitänyt siitä. 16%

Pelkään, että nolaan itseni. Olen nähnyt, miten alkoholi vaikuttaa vanhempiini enkä pitänyt siitä.

14%

Se häiritsee urheilu- tai muuta harrastustani.

12% 12%

Pelkään, että tulen riippuvaiseksi alkoholista. 9%

Vanhempani suuttuvat, jos saisivat tietää.

8%

Kaverini eivät juo.

7%

Alkoholia on vaikea hankkia. Uskontoni kieltää alkoholinkäytön. Haluaisin kokeilla mutta kaverini eivät halua.

5% 1% 16%

Ei mikään näistä. Muu syy.

vanhempien kyselevän enemmän heidän kuulumisiaan (31 % vs. 18 %). Jopa täysi-ikäisistä haittoja kokeneista nuorista viidennes toivoi tätä. Haittoja kokeneet nuoret suhtautuivat tulevaisuuteen hieman pessimistisemmin, mutta valtaosaa heistäkään ei voi pitää näköalattomina. JOKA KYMMENES KERTOI TUNTEVANSA USEIN YKSINÄISYYTTÄ

Kyselyn perusteella täysi-ikäistyminen luo nuorille paineita, vaikka nuorten uskoa tulevaisuuteen voi yhä pitää melko vahvana. Kaikista vastaajista 63 % uskoi täysi-ikäistymisen tarkoittavan velvollisuuksien lisääntymistä. Vastaajista 35 % oli täysin tai jokseenkin sitä mieltä, että täysi-ikäistyminen lisää ahdistusta. Toisaalta täysi-ikäistymisen koettiin lisäävän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämään. Täysi-ikäiset kertoivat alaikäisiä useammin juovansa hauskanpidon ohella rentoutuakseen, surullisena, tylsistyneenä tai ahdistuneena. Kyselyn vastaajista 57 % kertoi tuntevansa olonsa yksinäiseksi vähintään joskus. Usein itsensä yksinäiseksi kertoi tuntevansa joka kymmenes kyselyyn vastanneista. Täysi-ikäiset kokivat tulosten perusteella yksinäisyyttä useammin kuin alaikäiset. Päihteidenkäyttö ei korostunut yksinäisyyttä usein kokevien kohdalla. NUORET OVAT OSA YHTEISKUNTAA

On hyvä pyrkiä ymmärtämään nuorten päihdekulttuuria ja päihteidenkäytölle antamia merkityksiä,

8%

jolloin voidaan löytää uudenlaisia merkityksellisiä tapoja keskustella päihteistä nuorten kanssa. Nuori on paljon muutakin kuin päihteidenkäyttö. Hän on osa perhettä ja lähiyhteisöään mutta samalla myös yhteiskuntaa, jossa alkoholi on 18-vuotiaille laillinen päihde ja jonka käyttöä tuetaan ja jopa ihannoidaan. Kenen tehtävä on asettaa rajat nuoren päihteidenkäytölle tai kyseenalaistaa niitä päätöksiä, joita jo täysi-ikäisyyden saavuttaneet nuoret päihteiden suhteen tekevät? Kyselyyn vastanneista täysi-ikäisistä 48 % oli sitä mieltä, että vanhemman tehtävänä on asettaa sääntöjä nuorten alkoholinkäytölle. Nuoret ajattelevat päihdeasioista fiksusti, tuntien vastuuta itsestään ja läheisistään. Miten osaisimme olla siirtämättä painetta aiempien sukupolvien päihdekulttuurista heidän harteilleen? Miten tuemme nuorten hyvinvointia ja terveellisiä elintapoja ja ehkäisemme päihteidenkäytön kehittymistä ongelmia aiheuttavaan suuntaan? Miten estämme nuorta päätymästä osaksi vanhakantaista päihtymyshakuista käyttökulttuuria? Vastuu kuuluu päättäjille, palveluiden suunnittelijoille, nuoria ja vanhempia kohtaaville ammattilaisille sekä varsinkin ihan kaikille tavallisille aikuisille.

×

LISÄÄ TIETOA Nuortenlinkki.fi > Info Tuuli Saarainen työskentelee kehittämissuunnittelijana A-klinikkasäätiön Nuortenlinkissä. Janne Takala työskentelee kehittämiskoordinaattorina ja Sara Mäkäräinen projektikoordinaattorina A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnassa. 1 / 2019 TIIMI

27


KI RJAT

Teksti Auli Saukkonen

Hengen voimalla kodissaan rukouspiiriä pitänyt 70-vuotias sisustustaiteilija, sosiaalisen herätyksen saanut varakas eliitti ja Suomen ensimmäinen huumeaalto. Tässä kolmiyhteydessä syntyi Suomen vanhin huumejärjestö Vihreä Keidas. Suomen Kuvalehden päätoimittajana lähes 20 vuotta toiminut Tapani Ruokanen on koonnut Vihreän Keitaan vaiheista historiikin, joka kertoo sinnikkäästä työstä huumeita käyttävien nuorten keskuudessa. Keskeinen työkalu tässä missiossa on ollut kristinusko ja uskoontulo. Ruokasen teksti on elävimmillään, kun hän kuvaa Vihreän Keitaan alkuvaiheita. Yhdistyksen äiti on Ella Grönroos, antiikki- ja sisustusalan asiantuntija ja vahvatahtoinen kosmopoliitti. Hän on kristitty, jota inspiroi niin USA:n kristillinen jengityö kuin 20-luvulla Englannissa syntynyt Oxford-liike. Grönroos tukijoukkoineen perustaa amerikkalaisen esikuvan mukaan Helsingin keskustaan nuorisokahvilan, jossa sanaa julistetaan, sieluja hoidetaan ja tarjotaan maksutta kahvia tai teetä ja pullaa. Kahvila on avoinna joka arki-ilta kello 19–22. Nuoriso kutsuu kahvilaa Jeesus-baariksi. Myös lieveilmiöitä syntyy. On järjestyshäiriöitä ja paikkoja rikotaan. Baari saa maineen paikkana, jossa hyväntahtoisilta tädeiltä voi valheellisin tarinoin huijata rahat viinaan tai aineisiin. Vihreän Keitaan mesenaateiksi Grönroos hankkii suhteillaan rikkaita yhteiskunnan yläkerroksesta, kuten Heikki ja Anna Herlinin ja Rakel Wihurin. Suorastaan uskomattomalta kuulostaa tarina, jossa huumeita käyttävä nuori mies saa Herlinin edustusautolla kyydin sosiaalihuoltoon. Vihreä Keidas järjestää suosionsa huipulla olleen, uskoon tulleen Cliff Richardin konsertin HelKATUJEN NUORISOSTA HUOLESTUNUT,

28

TIIMI 1 / 2 019

Tapani Ruokanen: Kun huumeet tulivat Helsinkiin – Vihreän Keitaan tarina. Docendo 2018.

sinkiin 1969. Tosin kaikki kristityt eivät välittäneet Cliffin mukana tulleista vähäpukeisista tytöistä, huomauttaa Tapani Ruokanen historiakirjassa. Vihreän Keitaan työ on laajaa sisältäen teetupien lisäksi esimerkiksi etsivää työtä, ”huumeinformaatiotyötä” kouluissa ja vankiloissa sekä kuntoutusta. Yhdistyksen näkyvimmäksi hahmoksi nousee Riitta ”Ritu” Ylipahkala, pahapäinen tyttöjengin pomo, joka aloittaa uuden elämän evankelistana. Vaikka Ella Grönroos on tarkoittanut keitaan toiminnan yleiskristilliseksi, oppiriitoja syntyy ja nurinaa kuuluu ”hihhulitouhusta”. Työ on rankkaa ja rahanpuute vaivaa. Henkilöstö- ja talousvaikeuksien keskellä pitkän linjan vapaaehtoinen, sanavalmis Ulf Emeleus lausahtaa: ”Paniikkia on tässä työssä ollut aina.” Historiikin julkaiseminen on ollut kiitettävä ponnistus. Ilman sitä pala värikästä huumetyön historiaa olisi uhannut jäädä arkistojen uumeniin ja vähitellen unohduksiin.


Teksti Pekka Pakarinen

Elämää odotusarvoilla sinun on pirteä ja hyvin kirjoitettu esikoisteos, jonka pääteemoja ovat pokeri ja deittailu ammattina ja addiktiona. Teksti on varsin sujuvaa ja viihdyttävää. Kirjan lopussa on myös pokerin – ja miksei myös pokaamisen – perussanasto, jonka avulla kirjassa esiintyvää peliteoriaa ymmärtää, ellei se ole ennestään tuttu. Romaanin päähenkilö Ville pelaa pokeria nettikasinossa. Villen lähtökohta peliin on kurinalaisuus, tarkkojen odotusarvojen laskeminen ja panostus niiden mukaan. Näissä kohdissa ja kuvauksissa, joissa tarinan kertoja Ville pohtii asioiden odotusarvoja, mahdollisuuksia ja todennäköisyyksiä, uhkapelitermistö ja -ajattelu lipoo herkullisen läheltä arkielämää: kertoja laskee todennäköisyydet antaen näin ”arvotuksen” seuraavalle jaolle, siirrolle tai kommentille esimerkiksi deittiyhteydessä. Homma kulkee prosenttien ja todennäköisyyksien ehdolla. Elämä seuraa siinä sivussa ja mukana, turvallisesti kaavan mukaan. Referoituani kirjan 114 päivän kesäputkeaan päättäneelle Tuntemattomalle Toverilleni hän kysyi: ”Mut mikä tota jätkää vaivaa?” Tuskinpa mikään sen pahempi kuin elämän tyhjyys ja pakkomielteisyys, ehkäpä myös jonkinlainen normaaliuden kaipaus, onhan pelaaminen ja laskelmoiva deittailu kuitenkin jonkin sortin simulaatiota ja todellisuudenpakoa. Toverin kysymykseen en osannut vastata kuin ”sama tauti, eri oireet”, ja tämä on huono vastaus. Päihteidenkäytön juoni on päihtymys ja sen jälkeinen vieroitustila, mutta kirjassa päähenkilö Ville näyttää olevan jatkuvassa puutteen ja täytetyn tarpeen tilassa. Siihen nähden, miten paljon Suomessa pelataan, pelaamisesta kertovia kirjoja on julkaistu yllättävän vähän. Odotusarvoisesti sinun antaa viitteitä pelimaailmasta, sen säännöistä ja valta-asemista. Itseäni jäi kiinnostamaan, paljonko Suomessa on pelaajia, jotka elättävät itsensä pelaamalla. Määrä lienee pieni. Ammattipelaaja on vapaa, mutta vapauden hinta ANTTI KIVIMÄEN ODOTUSARVOISESTI

Antti Kivimäki: Odotusarvoisesti sinun. Atena 2018.

on kova. Sen takaa jo yleinen asenne työhön. Eihän pelailu voi olla työtä, on usein kuultu kommentti. Kun pelaamisen ja laskelmoinnin siirtää lemmenmaailmaan, seuraa huvittavan tylyjäkin arvioita mahdollisesta kumppanista, mutta tässäkin Kivimäki pysyy huumorin avulla voitolla. Itse asiassa pieni kalkylointi voi tuoda realismia suhdepoliittisiin neuvotteluihin. Parisuhde tai seksisuhde ei ratkaise kaikkia ongelmia, alku- ja keskipeliä seuraa nimittäin loppupeli ja silloin arvot punnitaan. Kirjan loppupeli on rakenteellisesti vähän köpö mutta kulkee loogisesti kohti mahdollista happy endiä: kertoja-Villen päätökset ja kalkyloinnit vievät miehen tieteelliseen turvasatamaan, missä pohtia seuraavaa leveliä. Kirjan kiihkeän addiktiivista rytmiä ja toimintaa ajatellen se voisi olla mielenrauha ilman odotusarvoja. FM Pekka Pakarinen on kulttuurintutkija ja toimittaja. 1 / 2019 TIIMI

29


KI RJAT

Teksti Olavi Kaukonen

Yksilöjen Y-sukupolvi valaisevan kirjan 1980-luvulla syntyneen sukupolven elämää jäsentävistä tekijöistä. Sukupolvea kutsutaan Y-sukupolveksi. Kirjan avausluvussa käydään ansiokkaasti läpi sukupolvitutkimuksen suomalaista traditiota, ja tämän tradition lähtökohdista nousevat myös kirjan haasteet: yhtä yhdistävää ja jäsentävää sukupolvikokemusta ei ole helppo määrittää. Mikko Piispa on ratkaissut ongelman valitsemalla yhdeksän sanaa, jotka näyttävät jäsentäneen kaikkien 1980-luvulla syntyneiden suomalaisten elämää. Tällaisia ilmiöitä ovat yksilöllisyys, yltäkylläisyys, portfolio, kaupunki, kännykkä, 9/11, MM 95, kannabis ja tulevaisuus. Valinta antaa mahdollisuuden keskustella sekä sukupolvista että elinoloista. Juuri muuttuvien elinolojen kiintopisteiden kartoittaminen on kirjan parasta antia. Mieleen tulee Piispan syntymän aikaan Suomessa virinnyt elämäntapatutkimus, yhteiskunnan muutosten puitteistaman mutta lisääntyneen yksilöllisyyden tyyppikohtaisten erojen selittäminen. Samaan tapaan Piispa kartoittaa elämäntavallisia valintoja ja suorastaan karttaa omalle sukupolvelleen tyypillisen avainkokemuksen määrittelyä. Kirjoittaja ei halua kiinnittää sukupolveaan etenkään mihinkään poliittisiin avaintapahtumiin. Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta ei siis tuota hahmotelmaa mistään sukupolvea yhtenäisemmästä etujoukosta. Yksilöllisyyden ja jopa hedonismin imu on suurempi. Tähän liittyen on kiinnostavaa, että yksi Y-sukupolven elämää erityisesti jäsentänyt ilmiö on ollut kannabis. Totta onkin, että juuri 1980-luvulla syntyneiden keskuudessa kannabiksen kokeilu on ollut poikkeuksellisen yleistä. Myös edeltävä 1970-luvulla syntyneiden sukupolvi on ollut hanakka kokeilemaan erilaisia huumeita, ja juuri heistä näyttää rekrytoituvan päihdehuoltoon uutta asiakaskunTUTKIJA MIKKO PIISPA ON KIRJOITTANUT

30

TIIMI 1 / 2 019

Mikko Piispa: Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta. Teos 2018.

taa. 1970-luvulla syntyneet aikuistuivat 1990-luvun poikkeuksellisen syvään taloustaantumaan, vapautuvaan alkoholipolitiikkaan ja nopeasti lisääntyneeseen huumeiden tarjontaan. Y-sukupolvi näyttää olevan toistaiseksi viimeinen, jolla humalahakuinen alkoholinkäyttö on ollut yhtä yleistä kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Yhteiskunnallinen maisema on myös tyystin erilainen seuraavan vuosikymmenen nuorilla aikuisilla. 1990-luvun alussa ja 1980-luvun loppuvuosina syntyneillä suhde päihteiden käyttöön näyttää muuttuneen, mutta niin näyttää moni muukin asia. Heidän elämäntapaansa ja valintojaan jäsentävät edelleen kännykät ja kaupungit, mutta myös uudet yhteiskunnalliset kysymykset, erityisesti ilmastonmuutos seurauksineen. Yksilöllisyys ja yltäkylläisyys saavat luultavasti uusia merkityksiä ja rajoja seuraavan sukupolven tulevaisuudessa. Olavi Kaukonen on A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja.


HENKIREIKÄ

Teksti Risto Nieminen

ROPAILU JA AJELUT OVAT LAATUAIKAA

O

len paljon tekemisissä riippuvuuksista vapaata elämää hakevien ihmisten kanssa. Kohtaan muutosta haluavia kansalaisia työssäni. Vapaa-ajallani tapaan sellaisia, joiden raittiin elämän vaiheissa olen voinut olla mukana jopa useita vuosia tai vuosikymmeniä. Monipuolisen koulutuksen saaneena ja raitistuneena ammattilaisena tunnistan itsessäni mielenterveys- ja riippuvuustyöhön kehittyneen kutsumustasoisen imun. Minulla, kuten monella sote-töihin hakeutuvalla, on omasta henkilöhistoriasta kumpuavaa draivia, jolla on puolensa. Hoidollisissa keskusteluissa ja ryhmissä usein syntyvässä intensiivisessä ilmapiirissä aika menee huomaamatta, ja asiassa pysytään vaivattomasti. Syvällinen keskustelu muutosvalmiuden löytäneen ihmisen kanssa sulkee muun maailman pois. On vain tässä ja nyt. Päihdetyön ja toipumisen maailma myös verottaa voimavaroja. Riippuvuuden istuessa keskustelukumppanin olkapäällä yhteyden saaminen on työlästä. Toisinaan ihmiskohtalot ja elämänvaiheet ovat hyvin raskaita. Vapaa-ajallani olen joskus mielelläni yksin ja nautin hiljaisuudesta ja rauhasta. Puheluihin vastaan vain iltauutisiin saakka, vapaa-ajan sähköposteihin usean päivän tai viikon viipeellä ja somessa valikoin keskusteluni. Olen kauan ihmetellyt, olenko pohjimmiltani sisäänpäin suuntautunut introvertti vai seurasta nauttiva ekstrovertti. Olen monesti kokenut olevani sosiaalisesti jokseenkin lahjaton, mutta yhtä lailla olen nauttinut yhdessäolosta, esiintymisestä isojenkin joukkojen edessä ja yhteisöllisestä osallistumisesta. Huolestuneisuus itseni määrittelemisestä päättyi marraskuussa 2018, kun löysin mediasta uuden käsitteen. Totesin huojentuneena olevani keskelle introvertti-ekstrovertti -jatkumoa sijoittuva ambivertti, jolla on liikkumavaraa molemmille sivuille. Niinpä toteutan työyhteisössäni ja vapaa-ajan yhteisöllisissä toimissani liittymisen ja pätemisen tarpeitani ja pystyn edelleen myös oppimaan. Lähisuhteissani nautin läheisyydestä, toivottavasti kulloinkin sopivassa määrin. Hiljaisuuden, kiireettömyyden ja vapauden tarpeeni saavat täyttymyksensä useimmiten kymmenen vuotta sitten aloittamani autoharrastuksen parissa. Kolme vanhinta autoani ovat yhteensä 150 vuotta vanhoja. Yksinäiset ”ropailutunnit” tuovat onnistumisen hetkiä. Ajelut museoikäisellä autolla tuovat nautinnollista rauhaa vasta 46-vuotiaana ajokortin saaneen, eläkeikää lähestyvän miehen elämään. Valitsenkin tähän kuvan ilmentämään tuota laatuaikaa. Psykologi Risto Nieminen työskentelee Ylä-Savon soten mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Hän haastaa omasta henkireiästään kertomaan seuraavaksi päihdesairaanhoitaja Anu Komun PäijätHämeen hyvinvointiyhtymästä. 1 / 2019 TIIMI

31


a an set em lap e ist t ja y it Er eise h lä

8.-9.5.2019 HELSINGIN KULTTUURITALO Suomen suurimmassa päihdeaiheisessa messutapahtumassa on yli 25 seminaaria ehkäisevästä työstä, rakenteista ja päihdehoidosta. Aiheina mm. nuorten kannabiskokeilut, päihteitä käyttävien nuorten asema lastensuojelussa, vertaisuuteen pohjaava läheistyö sekä toipumiskeskeinen päihdehoito. Ilmoittaudu tapahtumaan 12.4.2019 mennessä osoitteessa

www.päihdepäivät.fi

Ole nopea ja hanki ennakkolippu etuhintaan 28.2. mennessä!

Profile for A-klinikkasäätiö

Tiimi 1/2019  

Kun läheinen kuolee päihteisiin, onko sitä lupa surra?

Tiimi 1/2019  

Kun läheinen kuolee päihteisiin, onko sitä lupa surra?

Advertisement