Page 1

TIIMI

P Ä I H D E T YÖ N E R I KOI S L E H T I 5

/2 0 1 9

NAINEN EI OLE

KUIN MIES

PÄ I H D E H O I D O S S A K A A N

APTEEKKISOPIMUSJÄRJESTELMÄ osana päihdekuntoutusta Työ ja tekijä RIITTA GRANFELT MITÄ LUKEE viinipullon etiketissä?


12

5

2019

TIIMI

PÄ I H D ET YÖN E R I KOI S L E H T I

A-klinikkasaatio.fi/tiimi 55. vuosikerta Ilmestyy viisi kertaa vuodessa ISSN 0358-6936 JULKAISIJA

A-klinikkasäätiö Ratamestarinkatu 7 A, 6. krs., 00520 Helsinki A-klinikkasaatio.fi

16

27

SISÄLTÖ

PÄÄTOIMITTAJA

Minna Hietakangas minna.hietakangas@a-klinikka.fi p. 050 4727 846

3 PÄÄKIRJOITUS 4 LYHYESTI

TOIMITUSSIHTEERI

6

Auli Saukkonen auli.saukkonen@a-klinikka.fi p. 0400 624 870 ULKOASU

Anna Makkonen TOIMITUSNEUVOSTO

Marja Holmila Koko Hubara Margareeta Häkkinen Mikko Salasuo (pj.) Ilpo Salonen Jouni Tourunen Minna Hietakangas TILAUKSET &

Nainen ei ole kuin mies päihdehoidossakaan

1 1 HÄKKINEN

Tupakkariippuvuus ei ole pelkkä pahe

12

Apteekkisopimusjärjestelmä osana päihdekuntoutusta

16

TYÖ JA TEKIJÄ

s.23

Riitta Granfelt

20

TIETEEN KENTILTÄ

2 1 SALASUO

Olisiko kannabiksesta alkoholin korvikkeeksi?

OSOITTEENMUUTOKSET

A-klinikkasäätiön keskustoimisto A-klinikkasaatio.fi/tiimi/tilaus tilaukset@a-klinikka.fi

22 TUTKITTUA 24

Rohkeasti maailmalle

25 euroa/vuosi

27

Mitä lukee viinipullon etiketissä?

ILMOITUKSET

28

Entä jos ei syytettäisi ketään?

TILAUSHINTA

Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi PAINOPAIKKA

Grano

KANNEN KUVA

Anna Makkonen

30 KIRJAT

Veikko Launis: Ihmisarvo Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo

31 HENKIREIKÄ

Minna Hietakangas

28 Pelko on yleisin syy siihen, miksi epäkohdista ei raportoida.


PÄÄKI RJOITUS

KUITTIRUMBAA JA KANSAINVÄLISIÄ TUULAHDUKSIA

T

yöpäivät ja -viikot kulkevat usein ylinopeutta, vuodenajat vaihtuvat poikkeuksellisen nopeasti. Riittääkö aikani kaiken muun lisäksi vielä kansainvälisten rahoitushakemusten kirjoittamiseen? Pelottaako massiivinen kuittirumba liikaa vai turhaudunko yleiseurooppalaisista hallinnollisista himmeleistä? Onko meillä järjestökentän työmuurahaisilla mahdollisuuksia kansainvälistyä vielä aikaisempaa enemmän? Kansainväliset projektit ovat muutakin kuin negatiivisia mielikuvia. Ne tuottavat parhaimmillaan konkreettisia ja pitkäkestoisia tuotoksia ja tuloksia, joita voi hyödyntää niin kotimaisella kuin kansainvälisellä järjestökentällä. Taakkaa helpottanee myös se, että viime vuosina järjestöjen ulottuvilla olevien kansainvälisten hankkeiden hallinnolliset vaatimukset ovat keventyneet. Yhteistyöhankkeet ovat dynaamista tiimipeliä jo ensimetreistä alkaen. Kansainvälisten kumppaneiden hankinnassa on hyödyllistä käyttää aiemmin hyvin toimineita kumppanuuksia. Jos niitä ei vielä ole ennättänyt syystä tai toisesta muodostua, omia ideoita ja ajatuksia kannattaa ilmaista matalalla kynnyksellä. Hyvä kumppanuus perustuu vahvaan luottamukseen, eikä verkostoitumisen tärkeyttä voi koskaan korostaa liikaa. Onneksi myös kotimaiselta järjestökentältä löytyy jo ilahduttavan paljon kansainvälisten hankkeiden osaajia, jolloin sparrausapukin on aina lähellä. Toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia on syytä pitää silmällä. Esimerkiksi järjestöille Veikkauksen tuotoista kanavoitavien avustusten on oletettu laskevan lähivuosina. Tämä voi rohkaista ja kannustaa, mutta toisaalta myös painostaa yhä useampaa päihde- ja mielenterKansainväliset veysjärjestöä tavoittelemaan kansainvälisiä rahoituksia. On kuitenkin huojentavaa ajatella, että tavoitteellinen laa- hankkeet ovat dun ja vaikuttavuuden kehittäminen sekä palvelujen yhdynaamista tiimipeliä denvertaisuuden parantaminen onnistuvat erinomaisesti ensimetreistä alkaen. myös kansainvälisissä hankkeissa. Panostus kansainväliseen toimintaan kannattaa. Tällöin järjestöjen osaamis- ja kokemuspankkiin kertyy rutkasti tietoa, taitoja, kokemuksia ja kommelluksiakin, joiden saavuttaminen muutoin olisi lähes mahdotonta. En siis huolestu kuittirumbasta tai ylibuukatusta kalenteristani – molempien hallitsemiseen löytyy runsaasti työkaluja. Alati neuvokkaiden ja keskustelutaitoisten kollegojen kannustusta ja tukea ei voi liiaksi korostaa. Silti pohdiskelen positiivisen uteliaalla, mutta aavistuksen epätietoisella mielellä, onnistuvatko ensi vuodelle suunnitellut kansainväliset yhteistyöhankkeet. Kyllä onnistuu!

jo

Jukka Koskelo

Jukka Koskelo työskentelee A-klinikkasäätiössä Dopinglinkin kehittämiskoordinaattorina. Lisää Dopinglinkin kokemuksista kansainvälisestä yhteistyöstä alkaen sivulta 24. 5 / 2019 TIIMI

3


Digi ei aukene kaikille ASIOINTI JA PALVELUT ovat siirtyneet kovaa vauhtia verkkoon tai kännykkäsovelluksiin, mutta osa porukasta on pudonnut digikelkasta. Havainnosta syntyi MargIt-verkosto, joka tukee marginaalissa elävien, kuten rikostaustaisten ja asunnottomien, digitaitoja. Verkoston käynnistäjä, Ruokajonosta osallisuuteen -hankkeen projektityöntekijä Piia Niilola, kertoi verkoston seminaarissa, että idea työhön saatiin hankkeen asiakkailta. Moni asiakas ilmaisi olevansa kiinnostunut talous- ja velka-asioista ja sote-palveluista, mutta ei saanut niistä mistään tietoa, koska käytössä ei ollut älylaitetta. Niinpä ruoka-avun oheen lähdettiin suunnittelemaan digitukea. Tukea on annettu pop up -neuvontapisteissä, ryhmämuotoisesti ja myös yksilöohjauksena. Ihmiset ovat saaneet kohennusta elämäänsä monin tavoin. ”Yhteyksiä läheisiin on syntynyt, vanhoja yhteyksiä on virkistynyt ja uusia solmittu. Omien asioiden hoi-

4

TIIMI 5 / 2 019

to on helpottunut ja vapaa-aikaan on saatu uutta sisältöä, kun on liitytty esimerkiksi oman asuinalueen Facebook-ryhmään tai harrastusryhmään. Muutama on kertonut myös muutoksesta päihteidenkäytössään”, luetteli Piia Niilola. Osalle on tullut digituen kautta uusi tavoite elämään: rahan säästäminen omaan digilaitteeseen. Seminaarissa puhunut sisäministeri Maria Ohisalo totesi, että digitalisaatiota pitää laajentaa vastuullisesti. Tulee huolehtia siitä, että kaikki pysyvät mukana digikehityksessä, ja siinä on tekemistä niin julkisella sektorilla kuin esimerkiksi järjestöillä. Keskustelussa huomautettiin, että vanha köyhäinhoidon logiikka toimii edelleen palvelujen taustalla: valvontaa korostetaan, vaikka ongelma on pikemminkin sosiaalitukien alikäyttö. Miksi ei ole Kelan kännykkäsovellusta, joka hakisi ihmisen taustatiedoilla kaikki hänelle kuuluvat etuudet, keskustelussa kysyttiin.

Kuva: Scanstockphoto

LYHYESTI


LYHYESTI FASD-lasten kuntoutus retuperällä on Suomessa huonosti hoidettu, toteaa Kehitysvammaliitto. Vaurioita ei tyypillisesti tunnisteta lapsen syntyessä, vaan ne tulevat ilmi myöhemmin. Silloinkin ongelmien syy – äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö ja sen aiheuttamat neurologiset vauriot – jää usein pimentoon. Lapset eivät saa tarvitsemaansa kuntoutusta. Tietoisuutta FASDsta tulee merkittävästi lisätä lapsia kohtaavien ammattilaisten keskuudessa, Kehitysvammaliitto vaatii. FASD-lasten kuntoutukselle ja hoidolle tarvitaan valtakunnallinen käypä hoito -suositus.

KKV: VEIKKAUKSEN VALVONTA UUDISTETTAVA

Scanstockphoto

FASD-LASTEN KUNTOUTUS

KILPAILU- JA KULUTTAJAVIRASTO (KKV) on selvittänyt rahapelaamisen järjestämisen, sääntelyn ja valvonnan vaihtoehtoja. Sen mukaan Suomen rahapelijärjestelmän sääntely ei täytä tehokkaan valvonnan vaatimusta. Sääntelystä on vastuussa monta eri tahoa, joiden tehtävät ovat osittain päällekkäisiä ja joiden keskinäiset vastuut jäävät epäselviksi. KKV:n mukaan nykyistä rahapelisääntelyä on keskitettävä ja tehostettava. Vasta sen jälkeen voidaan harkita, onko järjestelmää tarvetta muuttaa.

Joka toinen tuomittu oli rikoksen uusija RIKOKSEN UUSIJOIDEN OSUUS tuo-

POLITIIKAN VAIKUTUKSIA ALKOHOLIHAITTOIHIN SELVITETTY on selvittänyt alkoholipolitiikan vaikutuksia alkoholin kulutukseen ja sen aiheuttamiin haittoihin Suomessa. Selvityksessä vertailtiin kahta eri politiikkaskenaariota nykytilanteeseen. Ensimmäinen skenaario oli alkoholin myynnin yksityistäminen ja salliminen kaikissa myyntipisteissä. Toisessa skenaariossa selvitettiin, mitä tapahtuisi, jos alkoholipolitiikka olisi samanlaista kuin Ruotsissa. Ruotsissa yli 3,5-prosenttiset alkoholijuomat myydään Systembolagetin kautta. Alkoholin myynnin yksityistäminen lisäisi alkoholihaittojen kustannuksia Suomen taloudelle noin 271 miljoonalla eurolla vuodessa. Ruotsin malli vähentäisi kustannuksia noin 380 miljoonalla eurolla vuodessa. Alkoholihaitat aiheuttavat Suomessa tällä hetkellä noin 1,6 miljardin euron välittömät kustannukset vuositasolla. KANSAINVÄLINEN TUTKIJARYHMÄ

ALKOHOLI TAPPOI NOIN

4000

SUOMALAISTA VUONNA 2018

mituista on laskenut 2000-luvulla, mutta viime vuonna uusijoiden osuus lähti jälleen nousuun, kertoo Tilastokeskus. Uusijoiden osuus oli viime vuonna 48 % tuomituista. Rikosten uusiminen on myös hieman nopeutunut ja tuomiot käsittävät useampia rikoksia. Tilastokeskuksen aineistossa uusijoiksi luetaan ne tuomitut, jotka on tuomittu uudestaan rikoksesta kolmen vuoden sisällä edeltäneestä tuomiosta.

Talousvaikeudet suurin syy naisten ja perheiden asunnottomuuteen TALOUS- JA VELKAONGELMAT, väki-

valta tai sen uhka sekä päihteet. Ne olivat Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissään tekemän kyselyn mukaan yleisimmät syyt naisten ja perheiden kohtaamaan asunnottomuuteen. Yleisimpiä esteitä asunnon saamisessa olivat vuokravelat, maksuhäiriöt ja luottotietojen puute, kulttuurierot ja kielitaito sekä kolmanneksi yleisimpänä esteenä päihdekäyttö. 5 / 2 019 TIIMI

5


NAINEN EI OLE

KUIN MIES

PÄ I H D E H O I D O S S A K A A N

6

TIIMI 5 / 2 019


Naisten tarpeet päihdehoidossa ovat erilaisia kuin miesten tarpeet. Monet naiset näyttäisivät hyötyvän naiserityisestä päihdehoidosta. Teksti Teija Karttunen Kuvitus Anna Makkonen

N

aisten päihteidenkäyttö on arkipäiväistynyt ja yleistynyt suomalaisessa yhteiskunnassa, ja siihen suhtaudutaan sallivammin kuin aikaisemmin. Toisaalta naisten päihteiden ongelmakäyttö on edelleen asia, jossa keskustelu kääntyy helposti kysymyksiin sikiövaurioista, lapsille aiheutuvista haitoista, perheongelmista ja raskaana olevien äitien pakkohoidosta. Mutta mitä oikeastaan tiedämme naisten päihdeongelmista ja niiden hyvästä ja toimivasta hoidosta? Mitä me tiedämme siitä, eroavatko naisten ja miesten hoidolliset tarpeet toisistaan? Näiden kysymysten äärellä olen ollut sekä työs-

kennellessäni A-klinikan johtavana sosiaalityöntekijänä että tutkiessani naisten päihdehoitoa ja sen ulottuvuuksia laitoshoidon naistenyhteisössä. Naisten päihdehoidon kysymykset ovat monitahoisia, ja naiserityinen päihdehoito jäsentyy kokonaisvaltaisena lähestymistapana ja sukupuolen merkityksen ymmärtävänä. SUKUPUOLTEN EROJA EI PIDÄ TARKASTELLA STEREOTYYPPISESTI

Ensinnäkin kysymys naisten ja miesten välisistä eroista päihdeongelmien ja niiden hoidon suhteen ei ole yksiselitteinen. Tutkimukset antavat vaihtelevia vastauksia siihen, missä määrin naisten ja miesten tilanteet eroavat toisistaan ja missä määrin niihin liittyy samankaltaisuutta. >>

5 / 2019

TIIMI

7


Keskustelu naisten päihteiden ongelmakäytöstä kääntyy helposti kysymyksiin raskaudesta, lapsista ja perheestä.

Naisten kohdalla on usein korostettu esimerkiksi äitiyden merkitystä, mutta yhtä lailla isyys ja siihen liittyvät kysymykset voivat olla tärkeitä miehille. Pitäytyminen naisten ja miesten välisten erojen stereotyyppisessä tarkastelussa voi tuottaa syrjiviä käytäntöjä kummallekin sukupuolelle. Myös tutkimustulokset eri hoitomuotojen toimivuudesta sukupuolinäkökulmasta ovat ristiriitaisia. Ainakin osa päihdeongelmaisista naisista kuitenkin hyötyisi selkeästi naisille tarkoitetusta päihdehoidosta. Osalle naisista soveltuvat hoitomallit tai sekahoitoryhmät, joissa sukupuolen kysymystä ei ole huomioitu päihdeongelman hoidon kannalta erityisenä asiana. Naiserityisestä päihdehoidosta näyttäisivät hyötyvän esimerkiksi naiset, joilla on vakavia mielenterveysongelmia, traumahistoria tai syömishäiriö. Naiserityisestä päihdehoidosta näyttäisivät hyötyvän myös raskaana olevat äidit ja asunnottomat ja rikostaustaiset naiset. Näiden naisten tilanteissa korostuvat usein kasautuneet, pitkäkestoiset ja monimutkaiset psykososiaaliset ongelmat. HOITOKULTTUURI KOETAAN MIEHISEKSI

Naisten ja miesten yhteinen hoito voi olla naisille haasteellista siitä syystä, että hoitokulttuurin koetaan olevan miehinen. Esimerkiksi sekaryhmis8

TIIMI 5 / 2 019

sä naisten tapa toimia, olla vuorovaikutuksessa tai osallistua keskusteluun voi olla rajoittunutta ja vaikenevaa. Naiset voivat kokea, että omaa olemista ja keskustelun sisältöjä täytyy kontrolloida, jos paikalla on miehiä. Naisten voi olla vaikea puhua hyvin henkilökohtaisista asioista, jotka liittyvät esimerkiksi väkivallan kokemuksiin ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Suhde miehiin voi olla eri tavoin ongelmallinen tai jopa vääristynyt, mikä voi johtaa vaikeuksiin toimia miespuolisten työntekijöiden kanssa. Erityisesti sekayhteisöt voivat sisältää riskin sille, että nainen ajautuu päihdemaailmasta tuttuihin rooleihin ja toimintatapoihin suhteessa miehiin: hoivaa ja huolehtii muista. Sekayhteisöissä osa naisista ajautuu herkästi solmimaan pikaisesti parisuhteen. Tai esimerkiksi oman toipumistaustan omaavat miestyöntekijät yhdistetään naisten muistoissa kokemuksiin alistuksesta, nöyryyttämisestä ja väkivallasta. Tällaiset seikat kokonaisuudessaan saattavat johtaa tilanteeseen, jossa naisten on aidosti vaikeaa keskittyä ja työstää omaa päihdeongelmaansa. Kohdennetusti naisille tarkoitettu hoito voi tarjota kenties ensimmäistä kertaa mahdollisuuden keskittyä omaan itseen ja itsestä huolehtimiseen.

Naisten ja miesten yhteinen hoito voi olla naisille haasteellista.


Naisten kanssa työskentelevän työntekijän on tärkeää pohtia suhdetta omaan sukupuoleensa ja sitä, miten tietoinen hän on sen välittymisestä omaan työtapaan ja käsityksiin. HOITOYHTEISÖ EDUSTI NIMENOMAAN TURVAA

KAIKKI NAISETKAAN EIVÄT OLE SAMANLAISIA

Jos hoito-ohjelmassa ei ole tiedostettu sukupuolen merkitystä, naisten hoidossa tärkeinä pidetyt teemat voivat jäädä hoidon katveeseen. Tutkimuksissa naisille tärkeinä asioina on pidetty erityisesti ihmissuhteisiin, äitiyteen, syömishäiriöihin, traumaattisiin kokemuksiin, mielenterveysongelmiin ja parisuhdeväkivaltaan liittyvien kysymysten systemaattista työstämistä. Vuorovaikutuksen näkökulmasta naisten toimiva hoito on voimavarakeskeistä, voimaannuttamiseen pyrkivää, naisten itsetuntoa vahvistavaa sekä vahvaa konfrontaatiota ja hierarkkisia asetelmia välttävää. Naiserityistä päihdehoitoa ei ole vielä se, että naistyöntekijät tekevät töitä naisasiakkaiden kanssa. Hoito-ohjelman sisällön täytyy huomioida sukupuolen merkitys ja naisille tärkeät kysymykset. Toisaalta on syytä muistaa, että päihdeongelmaisten naisten tilanteet ja taustat vaihtelevat keskenään. Naissukupuoli ei yksiselitteisesti merkitse jaettua kokemusmaailmaa ja ymmärrystä. Päihdeongelmaisten naisten ei siis voida olettaa jakavan yhtäläistä kokemusta edes päihdeongelmasta ja päihdekulttuurissa elämisestä, saati naisena olemisesta tai naisidentiteetistä. Tämä erojen ja naiseuden moninaisuuden tunnistaminen on yksi keskeinen lähtökohta naisten päihdehoitotyölle.

Naiserityisessä hoidossa keskeistä on turvallisen ja vakauttavan hoidollisen ympäristön ja vuorovaikutuksellisen tilan luominen ja kannattelu. Tutkimuksessani naisille kohdennetusti tarkoitettu yhteisö edusti nimenomaan turvaa, jossa sai kokea hoivaa ja huolenpitoa. Turvallisuutta voi tuottaa, että myös työntekijät ovat naisia, jolloin naiset kokevat olevansa suojassa miesten taholta koetulta väkivallalta, seksuaaliselta häirinnältä ja alistamiselta. Kokemus turvassa olemisesta on edellytys sille, että pystyy asettautumaan hoitosuhteeseen ja esimerkiksi osaksi yhteisöä. Naisten päihdehoidossa tulee kiinnittää huomiota naisen sisäisen kokemusmaailman ja mielen tasolle palautuvien kysymysten käsittelyyn. Tässä on kyse minään, identiteettiin, tunne-elämään ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvästä aihekokonaisuudesta. >>

Se, että naistyöntekijät tekevät töitä naisasiakkaiden kanssa, ei vielä ole naiserityistä päihdehoitoa.

5 / 2019

TIIMI

9


Naisten päihdeongelmat kietoutuvat usein myös sosiaalisiin suhteisiin. Erityisesti äitiys ja suhde omiin lapsiin voi olla hauras ja kivulias. Naisten ihmissuhteita sävyttävät myös turvattomuuden ja epäluottamuksen kokemukset molemmin puolin. Läheissuhteisiin kohdistuvan työskentelyn kannalta on tärkeää tukea naisten toimivia ja terveitä ihmissuhteita. Läheissuhteissa ilmenneet ongelmat palautuivat toisinaan myös naisten vaikeuksiin olla suhteessa omaan itseen. Hoidossa saadut kokemukset luottamuksesta ja avun saamisesta voivat auttaa toimimaan muissa ihmissuhteissa. TRAUMAATTISET KOKEMUKSET KESKEINEN HAASTE HOIDOSSA

Erityisesti traumaattiset kokemukset ja niihin liittyvät reaktiot muodostavat keskeisen hoidollisen haasteen, johon naisten päihdehoidon tulisi vastata.

Naissukupuoli ei yksiselitteisesti merkitse jaettua kokemusmaailmaa.

Traumaattiset kokemukset vaikuttavat kokonaisvaltaisesti naisten psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Traumaattisten kokemusten käsittelyyn ja ymmärtämiseen voidaan käyttää myös kehollisuuteen liittyviä lähestymistapoja. Päihdeongelman taustalla oleva eletty elämä ja kokemukset välittyvät kehon, sen oireiden ja tuntemusten tasolle. Tutkimuksessani kehollisuus tuli näkyviin esimerkiksi naisten erimuotoisena psykosomaattisena oireiluna, oman kehon hoitamattomuutena ja välinpitämättömyytenä sekä vaikeuksina hahmottaa kohtuullisuutta ja omia rajoja esimerkiksi syömisen ja liikunnan kaltaisilla tavallisilla elämänalueilla. Ongelmat kehollisuuden alueilla kiinnittyvät tavallisesti naisten kielteisiin käsityksiin itsestään naisena. Niitä sävyttävät usein häpeän, itseinhon ja kelpaamattomuuden tunteet. Naisten päihdeongelmiin liittyy korostuneesti salailua, jonka lähtökohdat ovat vahvasti sisäistetyssä häpeässä ja syyllisyydessä. Häpeä voi estää hakeutumasta hoitoon. Nainen voi kokea, ettei hän ole hoidon arvoinen ja kyseenalaistaa jopa oman ihmisyytensä. Syyllisyys ja häpeä kietoutuvat toisiinsa monimutkaisella tavalla ja tämän työstämiseen päihdeongelmaiset naiset tarvitsevat kokemuksia hyväksyvästä ja arvostavasta kohtaamisesta. Naisten toipumista edistää hoidossa saatu kokemuksen siitä, että joku uskoo heidän mahdollisuuksiinsa ja kykyihinsä ja että hoito tuo toivon näkökulmaa omaan elämään.

×

YTM (väit.) Teija Karttusen sosiaalityön väitöskirja ”Naiserityistä päihdehoitoa – etnografinen tutkimus päihdehoitolaitoksen naistenyhteisöstä” tarkastettiin syyskuussa Jyväskylän yliopistossa.

10

TIIMI 5 / 2 019


HÄKKI NEN

TUPAKKARIIPPUVUUS EI OLE PELKKÄ PAHE

P

äihdehoidossa tupakkariippuvuuden hoito on retuperällä. Päihdepotilaan tupakointi ei ole asia, johon on puututtava siksi, että tupakointi on lähtökohtaisesti aika huono terveysteko. Siihen täytyy puuttua, koska tupakoinnilla on muitakin haittoja kuin keuhko- tai sydänsairauksien riski vuosikymmenten päästä. Tupakoinnin seuraukset päihdepotilaalle ovat erilaiset kuin vaikkapa päihdetyöntekijälle. Päihteidenkäyttäjän tupakkahaitat voivat olla jopa suuremmat. PÄIHTEIDENKÄYTTÄJÄN kroonisen sauhuttelun iso haitta on nikotiinin ja useiden lääkkeiden yhteisvaikutus. Nikotiini heikentää buprenorfiinin tehoa. Paljon polttavilla buprenorfiinihoidossa olevilla potilailla on tutkitusti isommat vieroitusoireet ja aineenhimo. Kroonisessa nikotiinialtistuksessa buprenorfiinimolekyyleille on tarjolla vähemmän niiden kohdereseptoreita kuin ilman nikotiinia, joten nikotiinimarinadissa samasta buprenorfiinimäärästä saa vaisumman opioidivaikutuksen. Nikotiini vähentää myös esimerkiksi bentsodiatsepiinien rauhoittavaa vaikutusta ja useiden antipsykoottien ja mielialalääkkeiden tehoa. Näin päädytään joko isompiin lääkeannoksiin ja haittavaikutuksiin tai lääkkeen täysi hyöty jää saamatta. RIIPPUVAISELLA RAHA EI RATKAISE , mutta ei senkään merkitystä pidä unohtaa. Tupakkaveroa tuntuu olevan poliittisesti hyväksyttävää koko ajan nostaa, kun tupakointi nähdään helposti lähinnä itseaiheutettuina terveyskustannuksina. Tupakkaveron korotus kaventaa eniten pieniNikotiinin ja useiden tuloisten kukkaroa, vaikkei hintapolitiikka ole terveyseroja kaventanut. Tupakointi on tärkeä selittäjä sosiaaliryhmien lääkkeiden yhteisvaikutus välisille isoille eroille kuolleisuudessa ja sairastavuudessa. on iso haitta. TUPAKKARIIPPUVUUDEN KÄYPÄ HOITO suosittaa terveydenhuollon ammattilaisia tavoittelemaan kaikkien potilaiden tupakasta vieroittamista. Päihdepotilaan tavoitteet toki pohditaan yksilöllisesti, mutta tupakointiakaan ei saa jättää huomiotta. Onnistuminen tupakoinnin lopettamisessa parantaa myös päihdeongelmasta toipumisen ennustetta. UNOHDETAAN SIIS KEUHKOAHTAUMAT ja -syövät tupakkavalistuksen keulakuvina. Päihdepotilaan tupakkavieroitukselle on muitakin syitä. Pelkkä nalkutus näistäkään ei saa ketään tumppaamaan viimeistä kertaa. Tupakoinnin lopettamiseen on monta syytä ja myös lukuisia keinoja. Meidän päihdetyöntekijöiden on otettava niitä käyttöön entistä ahkerammin. Samalla on päästävä yli harhakuvasta, että tupakointi olisi päihdepotilaan viimeinen, sallittu tie nautintojen maailmaan. Tupakka ei aina tapa, mutta vaikeuksia se vahvistaa.

Margareeta Häkkinen työskentelee A-klinikka Oy:n laitospalvelujen ylilääkärinä. Kommentoi kolumnia osoitteessa: A-klinikkasaatio.fi/tiimi 5 / 2019 TIIMI

11


APTEEKKISO P I M U S JÄRJESTELMÄ OSA N A PÄ I H D EKU N TO U T U S TA Teksti Veli-Matti Surakka Kuva Scanstockphoto

12

TIIMI 5 / 2 019


Noin 5 000 suomalaiselle on tehty apteekkisopimus. Se estää lääkkeiden väärinkäyttöä ja tuo säännöllisyyttä potilaiden arkeen. Apteekkisopimusta voitaisiin hyödyntää enemmänkin.

J

ouni Tourunen ja Tanja Vahter kuvasivat Tiimissä 4/2019 hyvin mahdollisuuksia ja haasteita liittyen opioidikorvaushoidon järjestämiseen apteekkijakeluna. Kuten artikkelissa mainittiin, opioidikorvaushoidon järjestäminen korvaushoitoasetuksen mukaisesti vaatii apteekkisopimuksen tekoa. Apteekkisopimusta ei ole kuitenkaan rajoitettu koskemaan vain korvaushoitopotilaita. Digitalisaation myötä nykymuotoinen apteekkisopimusjärjestelmä on kustannustehokas osa päihde- ja lääkeriippuvuuksien hoitoa. Järjestelmää voitaisiin kuitenkin hyödyntää enemmänkin. MIKÄ ON APTEEKKISOPIMUS?

Apteekkisopimus on lääkärin ja potilaan yhdessä tekemä kirjallinen sopimus, jonka perusteella potilas saa pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat eli pkv-lääkkeensä vain yhdestä apteekista kyseisen lääkärin määrääminä. Apteekkisopimusta ei tule sekoittaa apteekkijakeluun, jolla periaatteessa tarkoitetaan minkä tahansa lääkkeen jakamista apteekista yleensä rajoitettuina määrinä – esimerkiksi viikon annoksina – kerrallaan. Apteekkisopimukseen liittyy usein apteekkijakelua, mutta sekä sopimusta että jakelua voidaan hyödyntää myös itsenäisesti opioidikorvaushoitoa lukuunottamatta. Apteekkisopimuksen osapuolina ovat potilas ja häntä hoitava lääkäri. Apteekin roolina on toteuttaa sopimusta. On suositeltavaa, että erilaisista käytännöistä sovitaan paikallisesti. Huomioon otettavia tilanteita ovat esimerkiksi pyhäkausien lääkejakelu tai toimintatapa vaikkapa tilanteessa, jossa päivystyksestä on määrätty pkv-lääkettä esimerkiksi akuutin tapaturman takia. >> 5 / 2019 TIIMI

13


APTEEKKISOPIMUKSEN ETUJA

Apteekkisopimusta voidaan hyödyntää erilaisten päihde- ja lääkeriippuvuuksien hoidossa. Sen avulla voidaan myös pyrkiä ennaltaehkäisemään lääkeriippuvuuden muodostumista tai rajoittaa sen pahenemista. Järjestelmä on toiminnaltaan yksinkertainen ja tehokas ja myös maksuton niin asiakkaalle kuin hoitopaikalle. Apteekki perii mahdollisen jakelupalkkion ja lääkkeiden omavastuuosuuden, mutta Kelan myöntämä maksusitoumus kattaa yleensä molemmat. Järjestelmän ylläpidosta vastaa Suomen Apteekkariliitto ja se kattaa 97 % Suomen kaikista apteekeista ja sivuapteekeista. Artikkelin kirjoitushetkellä apteekkisopimus on tehty noin 5 000 potilaalle. Lääkkeet luovutetaan vain potilaalle itselleen. Tämän myötä lääkkeiden hakeminen ei enää onnistu esimerkiksi potilaalta varastetulta Kela-kortilla. Sopimus tuo säännöllisyyttä arkielämään, kun lääkkeiden hakupaikka ja -ajankohta on tiukasti määritelty. Tämän lisäksi potilaan tulee olla toimintakuntoinen saadakseen lääkkeensä. Päihderiippuvuuden taustalla on usein moniongelmaisuutta ja tarvetta erilaisten mielialalääkkeiden

Apteekkisopimus on kirjallinen sopimus, jonka perusteella potilas saa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeensä vain yhdestä apteekista.

14

TIIMI 5 / 2 019

Apteekkisopimusta ei ole rajoitettu koskemaan vain opioidikorvaushoitopotilaita.

Näin apteekkisopimus toimii 1. Potilas allekirjoittaa apteekkisopimuksen. Lääkäri informoi sopimuksesta sopimukseen kirjattua apteekkia. 2. Apteekki kirjaa tiedot apteekkisopimusjärjestelmään oman apteekkijärjestelmänsä kautta. 3. Jos sopimuksen tehnyt potilas yrittää hakea pkv-lääkkeitä tai huumausaineeksi luokiteltavia lääkevalmisteista muusta kuin järjestelmään kirjatusta apteekista, apteekki saa tästä tiedon ja tapahtuma estyy.


käytölle. Sopimuksen myötä apteekki voi paremmin huomioida etenkin lääkeainepitoisuuksiin vaikuttavat yhteisvaikutukset esimerkiksi antibioottikuurien kohdalla. Apteekkisopimus paitsi edistää potilaan hoitoon sitoutumista ja lääkitysturvallisuutta, myös lisää hoivayksikön ja apteekin välistä yhteydenpitoa. Sopimuksen myötä apteekki voi välittää potilasta koskevaa tietoa hoitavalle lääkärille esimerkiksi havaitessaan toistuvia liian aikaisia lääkkeidenhakuyrityksiä. JÄRJESTELMÄN HAASTEET

Apteekkisopimusjärjestelmän hyödyntäminen ei sovi kaikille potilaille. Usein päihdekuntoutuksen alussa tarvitaan tiivis suhde hoitopaikkaan, sillä kuntoutus on paljon muutakin kuin vain lääketasapainon löytämistä. Vaikka järjestelmä rajoittaa tehokkaasti virallisen lääkejakelukanavan kautta saatavia pkv-valmisteita, se ei kykene estämään muita kanavia pitkin saatujen päihteiden käyttöä. Eräät ei-pkv-lääkkeiksi luokitellut mutta silti keskushermostoon vaikuttavat valmisteet eivät aktivoi sopimusjärjestelmää. Yksityislääkäreitä hyödyntämällä ja sähköisten reseptien piilottamisen avulla voidaan yrittää kiertää järjestelmää.

Järjestelmä kattaa 97 % Suomen apteekeista ja sivuapteekeista.

Kun tehty apteekkisopimus aikanaan puretaan, hoitavan tahon tulee muistaa informoida asiasta myös apteekkia. Apteekki ei voi omatoimisesti purkaa sopimusta. Ilmoittamatta jättäminen voi aiheuttaa hankalia tilanteita asiakkaalle etenkin päivystystapauksissa. Apteekkisopimuksen purkamisen yhteydessä hoitosuhteen aikana kirjoitetut reseptit mitätöidään, mutta hoitosuhdetta tulisi jatkaa muulla tavoin. ENTÄ TULEVAISUUDESSA?

Suomen terveydenhuolto käyttää sähköisiä potilasja reseptitietoja Kanta-palvelujen avulla. Myös apteekkisopimusjärjestelmä siirtynee aikanaan Kantaan, mikä toivottavasti parantaa järjestelmän tehokkuutta entisestään. Lisäksi lääkelakiin on suunnitteilla pieniä tarkennuksia apteekkisopimusjärjestelmään liittyen. Isot rattaat pyörivät hitaasti, joten toistaiseksi kannattaa tutustua ja hyödyntää nykyjärjestelmää mahdollisuuksien mukaan. Apteekkisopimuspohja ohjeistuksineen on saatavilla esimerkiksi Valviran verkkosivuilta. Apteekkien yhteyteen on perustettu enenevässä määrin myös sairaanhoitajan vastaanottopisteitä. Myös etälääkärien vastaanotto on entistä helpommin toteutettavissa digitekniikan kehittyessä. Etenkin pitkien etäisyyksien tai muuten haasteellisten alueiden päihdekuntoutuksen järjestämisessä kannattaa selvittää paikallisten apteekkien kyky toimia luontevana ja luotettavana osana hoidon toteuttamista. Milloin sinun organisaatiollasi on viimeksi ollut palaveri oman lähialueesi apteekkien kanssa?

×

LÄHTEET Huumeongelmaisen hoidon käypä hoito -suositus. Jani Rönkkö, Teijamari Laasonen-Balk & Outi Heusala: Lääkkeiden väärinkäyttöä hillitään apteekkisopimuksilla ja tiiviillä yhteistyöllä. Sic!-lehti 2/2016. Proviisori, eMBA Veli-Matti Surakka on Kajaanin 3. Lehtikankaan apteekin proviisori ja toimii myös Päihdelinkin neuvontapalvelun farmaseuttisena asiantuntijana. 5 / 2019 TIIMI

15


16

TIIMI 5 / 2 019


TYÖ JA TEKIJÄ

TOISE(E)N MAAILMAAN

Tutkija Riitta Granfelt on tehnyt pitkän työuran tuodakseen esille yhteiskunnan marginaaleissa elävien ihmisten kokemuksia. Teksti ja kuva Auli Saukkonen

R

iitta Granfeltilla oli toiveena tehdä työtä marginaalissa elävien ihmisten kanssa jo silloin, kun hän lähti opiskelemaan sosiaalityötä. Opiskelijana hän ajatteli ryhtyvänsä sosiaalityöntekijäksi, mutta toisin kävi. Reilut neljä vuotta sosiaalityötä tehtyään hän ajautui puolivahingossa yliopistouralle. Granfelt ei silti jättänyt marginaalissa eläviä ihmisiä. Hän vain lähestyi heitä tutkijana, ei enää sosiaalityöntekijänä. Riitta Granfeltin väitöskirja Kertomuksia naisten kodittomuudesta valmistui 1998. Sittemmin hän on tutkinut asunnottomaksi vapautuvia vankeja ja päihdekuntoutuksessa olevia naisvankeja. Granfeltin tutkimusaineistot ovat laadullisia ja ne on kerätty käyttäen haastattelun ja osallistuvan havainnoinnin metodeja. Menetelmä ei ole helppo, sillä siinä pitää tavalla tai toisella saada tutkimushenkilöiden luottamus. Oleellista on luoda yhteistyösuhde toisen ihmisen kanssa, mikä on ollut myös yhtymäkohta tutkijan ja sosiaalityöntekijän työn välillä. Mitä se vaatii? ”Pitää pyrkiä asettumaan tilanteeseen ja olemaan läsnä, niin että siinä hetkessä ei ole muuta mielessä.

Pitää pyrkiä eläytymään siihen mitä ihminen kertoo. Aina se ei onnistu. Tunnelma voi jäädä pinnalliseksi ja vähän vaivaantuneeksikin, eikä silloin synny mitään kohtaamista”, Granfelt sanoo. Hän on iloinen ja kiitollinen ihmisille, joiden kanssa yhteys on syntynyt ja jotka ovat päästäneet hänet sisään omaan maailmaansa. Parhaimmillaan tutkijan ja tutkittavan välille syntyy jopa läheisyyden kokemus: tässä me olemme, me kaksi eri lähtökohdista tulevaa ihmistä, mutta voimme kuitenkin tavoittaa ja tajuta toisiamme. TUTKIJAN TYÖTÄ KIELEN VARASSA

Osallistuva havainnointi ja laadullinen tutkimus yleensä kommunikoi löydöksensä kielen avulla, ja siksi kieli on tutkijalle tärkeä työväline. Riitta Granfeltin tutkimustekstejä lukiessa kiinnittää väistämättä huomiota siihen, miten hyvin hän löytää käsitteitä kuvaamaan ihmisten kokemuksia ja sanallistaa asioita, joita on vaikea pukea sanoiksi. Ei ole yllätys, kun hän sanoo rakastavansa suomen kieltä. Kirjoittamaan oppii lukemalla. ”Ihan kaikkea kannattaa lukea, oman tieteenalansa tieto- ja tutkimuskirjallisuuden lisäksi >> 5 / 2019 TIIMI

17


Naisten mahdollisuudet ja rajat eivät tule selviksi, jos ei voida keskittyä naisiin.”

myös kaunokirjallisuutta. Kun sisällöt eivät ole niin lähellä omaa työtä, kieli ja ilmaisu pääsevät esiin. Kaunokirjallisuus myös eheyttää omaa mieltä ja auttaa keskittymään työhön.” Pienen patistelun jälkeen Riitta Granfelt suostuu kertomaan itselleen merkityksellisestä kirjallisuudesta. Lapsena hän viehättyi Charles Dickensin tarinoista. Vähän myöhemmin koskettivat runoilijat Elvi Sinervo ja Leif Färding. Nykykirjailijoista läheisiä ovat Petri Tamminen, Asko Sahlberg, Heidi Köngäs ja Pajtim Statovci. Myös sadut ovat hyvää luettavaa aikuisenakin. TEKEILLÄ ASUMISSOSIAALISEN TYÖN JÄSENNYS

Riitta Granfeltin työ marginaaleissa elävien ihmisten keskuudessa jatkuu. Hän on aloittanut elokuun alusta lukien tutkijana Y-Säätiössä. Toimeksiantona on yhdessä tutkija Saija Turusen kanssa kuvata ja jäsentää asumissosiaalista työtä sekä tutkia naisten asumispolkuja. Asumissosiaalinen työ syntyi Suomessa laajamittaisemmin pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman PAAVOn myötä noin vuosikymmen sitten. Yhtäkkiä syntyi työpaikkoja asumisneuvojille ja -ohjaajille. Granfeltin ja Turusen tutkimushankkeessa asumissosiaalinen työ on tarkoitus kuvata laajemmin kuin kotiin annettavana tukena. Huomio on asukkaiden selviytymisessä yleensä ja heidän kiinnittymisessään asuinalueeseensa ja yhteiskuntaan. Aineistona käytetään Y-Säätiön perustyötä, kuten asumisneuvontaa ja -ohjausta, ja sitä tukevaa toimintaa, kuten asukkaille työnteon ja ansaitsemisen mahdollisuuksia luovaa Uuras-toimintaa ja nuorille suunnattuja Meriheimo-purjehduksia. 18

TIIMI 5 / 2 019

IHANTEET TÖRMÄÄVÄT TYÖN ARKEEN

Marginaalissa elävien ihmisten kokemusten tutkiminen on avannut näkemystä siihen, miten hyvin palvelut toimivat ja onnistuvat kohtaamaan ihmisten tarpeita. Y-Säätiön koordinoiman, naiserityisyyteen asunnottomuustyössä keskittyvän NEA-hankkeen myötä Granfelt on tutustunut huumeita käyttävien naisten parissa tehtävään etsivään ja matalan kynnyksen työhön. Sieltä on jäänyt mieleen esimerkiksi viisaus, että jos nainen haluaa sukkahousut, työntekijän on turha puhua mielenterveydestä. ”Arvostan paljon työntekijöiden viisautta ja sitä ymmärrystä, joka tulee tilanteiden monimutkaisuudesta. Välillä on painanut mieltä, että tutkijana on helppo ottaa hyvän ja kriittisen rooli ja olla ihmisten puolella. Sinä lyhyenä aikana, kun olin lastensuojelun työntekijänä, opin, kuinka hirveän monimutkaisia arjen tilanteet ovat. Ei siinä auta vain kuuleminen, jäsentäminen ja ymmärtäminen vaan täytyy tehdä vaikeita päätöksiä.” Hän suhtautuu sosiaalityötä tekeviin ennemminkin myötätunnolla. ”Olen miettinyt, miten opiskelijat mahtavat jaksaa vuosikymmeniä työelämässä. Sosiaalityö on todella vaativaa. Työhön lähtee korkein toivein, on halu auttaa ja on ajatuksia eriarvoisuuden poistamisesta ja ihmisten kohtaamisesta, mutta itse työ voi olla byrokratian keskellä niin toista.” LISÄÄ NAISERITYISYYTTÄ PALVELUIHIN

Jos Granfelt jotain parantaisi palveluissa, hän lisäisi matalan kynnyksen palveluja ja toisi palveluihin lisää ymmärrystä naiserityisyydelle. Hän sanoo, että naiset ovat miesten varjossa varsinkin asunnottomuusasioissa ja rikosseuraamusalalla. Toimin-


TYÖ JA TEKIJÄ

ta- ja kuntoutusohjelmat on kehitetty ensisijaisesti miehille. Ongelmat nähdään miehisinä. Kuntoutusta on ollut ylipäänsä vähän, miehillekin riittämättömästi mutta naisille olemattoman vähän. ”Naisten mahdollisuudet ja rajat eivät tule selviksi, jos ei voida keskittyä naisiin. En tarkoita, etteivätkö miehet tarvitsisi huolenpitoa, mutta naisten esimerkiksi seksuaalisuuden ja häväistyksi tulemisen kysymykset ovat niin omanlaisiaan.” Toisaalta naiserityisyyttä on myös nostettu esille, ja siitä Granfelt antaa erityistä kiitosta Vanajan vankilan johtajalle Kaisa Tammi-Moilaselle ja Kriminaalihuollon tukisäätiön Naiset näkyviksi -hankkeelle. Hanketta hän kiittää integroidusta työskentelymallista ja traumatietoisen työotteen nostamisesta esille. MARGINALISAATIO POIS MARGINAALISTA

Hyvin toimeentulevien ja huono-osaisten ihmisten todellisuudet erkaantuvat toisistaan, eikä kummastakaan poterosta tunnuta saavan kosketusta toiseen. Riitta Granfelt toivoo, että marginalisaation kysymykset tulisivat vahvemmin esiin sosiaalityön koulutuksessa. Ne eivät saisi jäädä vieraiksi opiskelijoille. Hän itse toimi yliopistonlehtorina noin 20 vuotta, ensin Helsingin ja sitten Turun yliopistossa. Yliopistonlehtorin toimenkuvassa painottuu opetus. Hänen kokemuksensa opiskelijoista on, että kun heille antaa mahdollisuuden kiinnostua, he kyllä kiinnostuvat. Granfelt toivoisi opiskelijoille ja koko yhteiskunnalle ymmärrystä esimerkiksi asunnottomuuden monimuotoisuudesta. Asunnottomissa on monenlaisia ihmisiä ja asunnottomuus vaikuttaa elämään suuresti altistaen monenlaisille psykososiaalisille vaikeuksille ja traumoille. Montaa asiaa voidaan kritisoida, mutta myös edistystä on tapahtunut. Riitta Granfelt muistelee ankeutta, joka löi kasvoille 1980-luvun puolivälissä naisten yömajassa, Helsingin Viipurinkadun asuntolassa. Seinät olivat pahvia, maitopurkkeja säilytettiin ikkunoiden välissä ja huoneet olivat kahden hengen huoneita käytävien varrella. Nyt asumisyksiköissä on oma yksiö, oma ovi ja oma kylpyhuone. Siitä tuntee suurta iloa, sanoo asunnottomuustutkija. ”Vaikka ajassa on paljon eriarvoisuutta vahvistavaa, suurta konkreettista edistystä on tapahtunut.

Riitta Granfelt Tutkija, Y-Säätiö Paras ominaisuutesi työssä? Kuunteleminen tulee ensimmäiseksi mieleen. Laadullinen tutkimus perustuu kokemusten kertomiseen. Huonoin ominaisuutesi työssä? Tekninen kömpelyys, huonot digitaidot ja se, etten hallitse kvantitatiivista tutkimusta. Rakkain työkalusi? Aiemmassa työpaikassa oli sama tietokone pitkään käytössä. Koneesta tuli rakas, kun siellä olivat kaikki tekstit ja kuvat tallessa. Mitä työ on sinulle opettanut? Ainakin sen, kuinka vaikeita elämänhistorioita esimerkiksi vankilaan päätyneillä tai asunnottomuudessa elävillä naisilla voi olla. Työ on opettanut koetusta eriarvoisuudesta ja siitä, kuinka elämään vaikuttaa, että on kokenut osattomuutta lapsesta saakka. Työ on opettanut myös, että hyvinkin erilaista elämää eläneitä ihmisiä voi kohdata. Tietynlaiset tunteet ovat samoja, elää sitten ns. keskiluokkaista elämää tai aivan yhteiskunnan reunalla. Mistä saat vastapainoa työlle? Koirista ja luonnosta. Ellet olisi tutkijana Y-Säätiössä, mitä voisit olla? Olisin lehtorina Turun yliopistossa, josta tulin tähän työhön.

Suomessa asunnottomuusongelmiin on puututtu johdonmukaisesti, laaja-alaisesti, kunnolla resurssoiden ja hyvin organisoidusti. Ne eivät ole olleet mitään projekteja, jotka alkavat ja päättyvät, vaan ne ovat läpäisseet yhteiskuntaa.”

×

5 / 2019 TIIMI

19


TIETEEN KENTILTÄ

Palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta.

Noin puolella päihdeasiakkaista mielenterveyden ongelmia PÄIHDETAPAUSLASKENTOJEN AINEISTOISTA VUOSILTA 2007, 2011 ja 2015 käy ilmi, että 56–60 %:lla päihdeasiakkaista oli myös mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Päihde- ja mielenterveysongelmien samanaikainen esiintyvyys on säilynyt varsin vakaana eri vuosina. Analyysi kertoo, että naisasiakkailla oli samanaikaisia mielenterveysongelmia enemmän kuin miesasiakkailla. Yli 30-vuotiaiden naisten keskuudessa ongelmien samanaikainen esiintyvyys kuitenkin väheni vuodesta 2007 vuoteen 2015. Päihdeasiakkaiden päihdekäyttö on siirtynyt alkoholinkäytöstä huumeidenkäyttöön kaikissa Päihdelaskennassa mukana olevissa palveluissa. Erityisesti huumeita pistämällä käyttävien osuus on lisääntynyt.

Kristiina Kuussaari, Karoliina Karjalainen & Solja Niemelä: Mental health problems among clients with substance use problems: a nationwide time-trend study. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology. Julkaistu verkossa 4.9.2019.

Älypuhelinsovellus auttoi vähentämään kannabiksen käyttöä APTT-nimisen kännykkäsovelluksen käyttökelpoisuutta kannabiksen käytön hallinnassa. Tutkimukseen osallistui 111 kannabiksen käyttäjää, jotka halusivat vähentää kannabiksen käyttöään tai lopettaa sen mutta jotka eivät olleet päihdehoidossa. Heistä 75 %:lla arvioitiin olevan kannabisriippuvuus. Osallistujat käyttivät sovellusta yhden kuukauden ajan. Heistä yli 40 % käytti sovellusta vähintään 20 kertaa kuukauden aikana. Niistä, jotka arvioivat tutkimuksen alussa olevansa muutoksen toteutusvaiheessa, 29 %, ja harkintavaiheessa olleista 14 % pystyi vähentämään kokeilun aikana kannabiksen käyttöpäiviä. Kuukauden jälkiseurannassa ryhmien välillä ei ollut enää eroa. Tulokset tukevat kännykkäsovellusten käyttökelpoisuutta päihdetyössä. Tuloksia on kuitenkin pidettävä suuntaa-antavina, koska tutkimuksessa ei ollut kontrolliryhmää. AUSTRALIALAISESSA KOKEILUSSA SELVITETTIIN

Lucy Albertella et al.: A smartphone app intervention for adult cannabis users wanting to quit or reduce their use: a pilot evaluation. Journal of Cannabis Research. Julkaistu verkossa 16.8.2019.

20

TIIMI 5 / 2 019


SALASUO

OLISIKO KANNABIKSESTA ALKOHOLIN KORVIKKEEKSI?

K

annabiskysymys on saanut viime viikkoina poikkeuksellisen paljon tilaa julkisuudessa, kun kansalaisaloite kannabiksen käyttörangaistuksen poistamisesta etenee eduskuntaan. Asiantuntijoiden ja poliitikkojen puheenvuorot aiheesta näyttävät noudattelevan vakiintuneita rajalinjoja: eduskunnan oikea laita ja lainvalvontaviranomaiset vastustavat jyrkästi, kun taas vasen laita ja sosiaali- ja terveysala suhtautuvat varovaisen myönteisesti. Tutkijat puolestaan harmittelevat kansalaisaloitteen lepsua sanailua, sillä hieman ryhdikkäämmillä formuloinneilla nykylainsäädännön perustelut olisivat joutuneet kovemmalle koetukselle. SUBSTITUUTIO-TEORIA TAI -HYPOTEESI on ollut iät ajat yksi päihdekeskustelun kiistanaiheita. Sen perusajatuksen voi kiteyttää kannabiksen osalta kysymykseen, korvaako kannabiksen käyttö yksilön alkoholin käytön. Substituution voimaan uskottiin 1960-luvulla, kun keskioluen vapauttamisen ajateltiin korvaavan muun alkoholin kulutusta Suomessa. Tuolloin keskioluen käyttö kasvoi merkittävästi, mutta muun alkoholin käyttö ei suinkaan vähentynyt. Ei siis ole yllättävää, että monet pelkäävät mahdollisten lakimuutosten vain nostavan kannabiksen päihteeksi alkoholin rinnalle ja päälle.  Substituutio-hypoteesi taipuu myös kannabiksen käyttörangaistuksesta luopumista ajavien argumentiksi. Tutkimustulokset Suomessa ja muualla antavat viitteitä siitä, että monet kannabiksen käyttäjät pidättäytyvät kokonaan alkoholista. Jos kannabis siis todella korvaa alkoholin käytön, se olisi kansanterveyden ja -talouden näkökulmasta Tutkimustuloksia löytyy valtava askel parempaan suuntaan: kannabiksekä korvaavuuden sesta aiheutuvat terveydelliset ja sosiaaliset puolesta että sitä vastaan. haitat on arvioitu merkittävästi alkoholia vähäisemmiksi.      KANNABISKYSYMYKSEN ajankohtaisuuden takia silmäilin pitkästä aikaa aihetta käsittelevää tutkimustietoa. Tutkimusten perusteella kädenvääntö kannabiksen ja alkoholin vaihdettavuudesta tai päällekkäisyydestä tulee jatkumaan – kaikki ovat oikeassa ja väärässä. Tuloksia löytyy lähes yhtä paljon sekä korvaavuuden puolesta että vastaan. Jotta asia olisi mahdollisimman hankala, substituution dynamiikka näyttää vaihtelevan henkilön iän, sukupuolen ja päihdehistorian sekä kansallinen päihdekulttuurin ja -politiikan mukaan.   JOS JATKAISIN AIHEESTA , lähtisin seuraavaksi etsimään tutkimustietoa siitä, vähentääkö kannabiksen käyttö yksilön alkoholin käyttöä – siis jonkinlaista osakorvaavuutta. Eikä etsintä varmasti loppuisi siihenkään. Jääköön ekskursioni kuitenkin tähän, ainakin toistaiseksi, sillä poliitikkojen moraalinen kauhistelu selättää edelleen tutkimustiedon nyanssit mennen tullen kannabiskysymyksissä.    Mikko Salasuo on Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosentti ja työskentelee vastaavana tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: A-klinikkasaatio.fi/tiimi 5 / 2019 TIIMI

21


T UTKITTUA

MYÖS OMAINEN VOI PAREMMIN, KUN TUKEA TARVITSEVA LÄHEINEN SAA APUA Huoli tukea tarvitsevasta läheisestä sekä päihde- ja mielenterveyspalvelujen epäkohdat kuormittavat omaisten hyvinvointia. Teksti Sari Jurvansuu & Jouni Tourunen

O

maisten hyvinvointia koskeviin tutkimuksiin on yleensä tavoitettu osallistujia läheisen hoitosuhteen kautta. Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) kesällä ja syksyllä 2019 tehty kysely tavoitti myös palvelujen ulkopuolella olevien päihde- ja mielenterveysongelmaisten omaisia. Kyselyaineiston pohjalta voitiin tarkastella sekä läheisen kiinnittymistä palvelujärjestelmään että läheisen palvelujen saannin yhteyksiä heitä tukevien omaisten hyvinvointiin. Kyselyyn vastasi 362 omaista tutkimusohjelmaan osallistuvien järjestöjen verkkosivujen ja ryhmätoimintojen kautta. Vastaajista yli puolella (55 %) läheinen oli oma lapsi, 27 prosentilla puoliso/kumppani, 8 prosentilla vanhempi ja 7 prosentilla sisarus. Yli puolella (54 %) läheisistä oli omaisen mukaan päihdeongelma, 75 prosentilla mielenterveysongelma ja reilulla kolmanneksella sekä päihde- että mielenterveysongelma. PALVELUISSA JA TIEDONKULUSSA OMAISTEN NÄKÖKULMASTA PUUTTEITA

Omaisten vastausten mukaan 29 prosenttia läheisistä ei ollut palvelujen piirissä. Mielenterveysongelman omaavista läheisistä merkittävästi suurempi osa (74 %) oli hoitosuhteessa kuin päihdeongelman omaavista (38 %). Joka kymmenes vastaaja ei tiennyt 22

TIIMI 5 / 2 019

läheisensä hoitotilannetta. Vain neljä prosenttia vastaajista arvioi läheisensä saamat palvelut erittäin riittäviksi. Tämä luokka yhdistettiin tilastollisia tarkasteluja varten niiden vastaajien kanssa, jotka arvioivat palvelut melko riittäviksi (36 %). Yli puolet vastaajista piti läheisensä palveluja melko (36 %) tai erittäin (22 %) riittämättöminä. Vastaajista 44 prosenttia ilmoitti, ettei saanut hoitavalta taholta lainkaan tietoa läheisensä tilanteesta, lisäksi 29 prosenttia koki tiedonsaannin riittämättömäksi. Tyytyväisiä tiedonsaantiin oli reilu neljännes (27 %) vastaajista. Arviot palvelujen ja tiedonsaannin riittävyydestä eivät eronneet merkittävästi päihde- ja mielenterveyspalvelujen välillä. LÄHEISEN SAAMIEN PALVELUJEN YHTEYS OMAISEN HYVINVOINTIIN

Hyvinvointia kartoitettiin kyselyssä positiivisen mielen hyvinvoinnin mittarilla (The Short Warwick Edinburgh Mental Well Being Scale), jossa vastaajaa pyydetään arvioimaan tilannettaan kuluneen kahden viikon aikana seuraavilla osa-alueilla: toiveikkuus tulevaisuuden suhteen, hyödyllisyys, rentoutuneisuus, ongelmien käsittely, ajattelun selkeys, läheisyys toisiin ihmisiin ja kyky tehdä päätöksiä (1=ei koskaan, 2=harvoin, 3=joskus, 4=usein, 5=koko ajan). Muut-


Läheisten palvelu-/hoitotilanteen ja omaisten hyvinvointimuuttujien väliset yhteydet.

Omaisen positiivinen mielen hyvinvointi (keskiarvo)

Omaisen arjen toimintakyky (keskiarvo)

Kyllä (n=212)

24

3,29

Ei (n=104)

22,38 **

3,13

Ei tietoa (n=39)

22,46 *

3,05

Saako läheinen ongelmaansa palveluja/hoitoa?

Näkemys läheisen palvelujen riittävyydestä Palvelut erittäin tai melko riittävät (n=114)

24,83

3,52

Palvelut melko riittämättömät (n=73)

23,62

3,21

Palvelut erittäin riittämättömät (n=85) 22,07 ** 2,85 ** Tiedonsaanti hoitotaholta läheisen tilanteesta Tiedonsaanti riittävää (n=57)

25,73

3,52

Saa tietoa, mutta ei riittävästi (n=62)

23,37 *

3,31

Ei saa tietoa (n=93)

23,34 **

3,15 *

Keskiarvojen tilastollinen merkitsevyys * 0,01<p<0,05; ** 0,001<p<0,01.

tujista muodostettiin summamuuttuja laskemalla yhteen osa-alueiden saamat pistemäärät (vaihteluväli 7–35). Lisäksi tarkasteltiin arjen toimintakykyä kysymällä, kuinka vaikeaksi tai helpoksi vastaajat kokivat päivittäisistä toimista selviytymisen (jatkumolla 1=erittäin vaikeaa, 5=erittäin helppoa). Läheisen palvelutilanteella oli merkitseviä yhteyksiä omaisten hyvinvointiin (taulukko). Omaisryhmällä, jonka läheinen oli palvelujen piirissä, mielen hyvinvointi oli parempi kuin muilla vastaajaryhmillä. Myös tiedonsaanti läheisen hoidosta oli tilastollisesti merkitsevällä tavalla yhteydessä hyvinvointimuuttujiin. Mitä myönteisemmin omaiset arvioivat läheisensä saamia palveluja, sitä parempi oli heidän mielen hyvinvointinsa ja arjesta selviytymisensä. Alhaisimmaksi hyvinvointi jäi niillä vastaajilla, joiden läheinen oli palvelujen piirissä, mutta palvelut arvioitiin erittäin riittämättömiksi. Näin oli erityisesti tämän ryhmän päihdeomaisilla (mielen hyvinvointi=17,67, arjen toimintakyky=2,33). Mielen hyvinvoinnin osa-alueiden ja palveluarvioiden välisten korrelaatioiden tarkastelu osoitti, että riittäviksi koetut palvelut tukivat erityisesti omaisten tulevaisuuden toivoa ja kykyä käsitellä ongelmia (p<0,001).

MATALAMPIA KYNNYKSIÄ JA PERHELÄHTÖISYYTTÄ PALVELUIHIN

”Kaipaisin puolisolleni asiantuntevaa ja aktiivista hoitoa, jossa asioita ei jätetä sairaan eikä omaisten harteille.” ”Että lapsi saisi hoitoa ja minutkin kutsuttaisiin mukaan. On raskasta, kun ei tiedä mikä on tilanne.” Omaiset ovat usein sitoutuneita tukemaan päihde- tai mielenterveysongelman omaavaa läheistään, vaikka omat voimavarat tuntuvat riittämättömiltä. Tilannetta vaikeuttaa se, jos läheinen ei saa ongelmaansa perheen ulkopuolista apua. Useat vastaajat korostivat avun saamista läheiselleen ja tiiviimpää yhteyttä läheisen hoitotahoon, kuten edellä olevat sitaatit kertovat. Myös omaisten hyvinvoinnin keskeinen edellytys ovat toimivat päihdeja mielenterveyspalvelut, joissa apua saa matalalla kynnyksellä ja omaisten tarpeet huomioidaan.

×

Sari Jurvansuu työskentelee tutkijana Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa ja Jouni Tourunen tutkimuspäällikkönä A-klinikkasäätiössä. 5 / 2019 TIIMI

23


ROHKEASTI MAAILMALLE A-klinikkasäätiön Dopinglinkin kansainvälinen yhteistyö on auttanut saamaan uusinta tutkimustietoa, mahdollistanut keskustelut huippuasiantuntijoiden kanssa ja poikinut luentokutsuja konferensseihin. Teksti Jukka Koskelo

O

nko kansainvälisen yhteistyöhankkeen koordinointi pelkkää glamouria? Toteutuvatko kaikki suunnitellut asiat täsmälleen suunnitelmien mukaisesti? Vai meneekö kaikki täysin pieleen? A-klinikkasäätiön Dopinglinkki on kuntodopingin eli kilpa- ja huippu-urheilun ulkopuolisen antidopingtoiminnan ainoa tuottaja Suomessa. Siksikin on perusteltua seurata kansainvälistä tutkimusta ja osallistua toimintaan. Myös muiden toimijoiden hyvät – tai vähemmän hyvät – käytännöt löytyvät maan rajojen ulkopuolelta. Kuluneen vuoden aikana Dopinglinkki on koordinoinut omaa kansainvälistä Project DELTS -hanketta ja ollut mukana Project IMPACT -hankkeessa kumppanina. Kansainvälisyys ei kuitenkaan ole rajoittunut pelkästään hanketyöhön, joka on välillä hyvinkin nopeatahtista. Aktiivinen osallistuminen kansainvälisten yhteistyöverkostojen toimintaan on auttanut saamaan uu24

TIIMI 5 / 2 019

sinta tutkimustietoa. Se on myös mahdollistanut mielenkiintoiset keskustelut ulkomaisten huippuasiantuntijoiden kanssa ja poikinut luentokutsuja kansainvälisiin konferensseihin. Dopinglinkin koordinoiman Project DELTS -hankkeen viimeiset kuukaudet ovat parhaillaan käynnissä, ja loppukonferenssin päivämäärä siintää jo silmäkulmassa. Nyt toiminnan alkutaipaletta jo hieman kaihoisasti muistellen monet asiat olisi voinut tehdä toisella tavalla – jotkut huomattavasti rennommalla otteella, toiset sen sijaan systemaattisemmin ja jämäkämmin. VAKIINTUNEET TERMIT PUUTTUVAT

Kansainvälisessä kuntoilun antidopingtoiminnassa suurimmat haasteet ovat olleet siinä, että dopingterminologiasta puuttuvat vakiintuneet termit ja aihepiirin lainsäädännössä on eroavaisuuksia maittain. Se mikä toimii hyvin Suomessa, ei välttämättä toimi muualla eikä aina ole edes mahdollista.


Osallistuminen kansainvälisiin yhteistyöverkostoihin on auttanut saamaan uusinta tutkimustietoa.

Dopinglinkin matkassa DOPINGLINKKI • Perustettu 2010 • Suomen ainoa kuntodopingiin keskittyvä matalan kynnyksen terveysneuvontapalvelu • Kohderyhmänä dopingaineita käyttävät kuntoilijat, heidän läheisensä ja työssään käyttäjiä kohtaavat eri alojen ammattilaiset • Tutkittua tietoa neljällä eri kielellä ja koulutusta eri kohderyhmille • Lähes 700 liikunta-alan toimijaa mukana Puhtaan liikunnan puolesta -toimintamallissa • Lisätietoja: dopinglinkki.fi

PROJECT DELTS • Päätavoite: tutkia Dopinglinkin tuottamien verkkokoulutusten käytettävyyttä kumppanimaissa • Koordinaattori: Dopinglinkki / A-klinikkasäätiö

• Kumppanit: Liverpool John Moores University (Iso-Britannia), Mainline Foundation (Alankomaat), Aristotle University of Thessalonki (Kreikka), Lithuanian Anti-Doping Agency (Liettua) ja Folkhälsan (Suomi) • Lisätietoja: deltsproject.eu

PROJECT IMPACT • Päätavoite: kerätä käytäntöyhteisöjen kokemuksia, jakaa tietoa ja hyviä käytäntöjä dopingin ehkäisyssä ja antidopingkäytännöissä partnerimaissa • Koordinaattori: Sheffield Hallam University, Iso-Britannia • Kumppanit: Aristotle University of Thessaloniki (Kreikka), Dopinglinkki, A-klinikkasäätiö, Institute of National Anti-Doping Organizations (Saksa), The Società Sportiva Lazio (Italia), The Cyprus Anti-Doping Authority (Kypros), University of Nicosia Research Foundation (Kypros) • Lisätietoja: project-impact-eu.phed.auth.gr

5 / 2019 TIIMI

25


Lisäksi kuntodoping tieteellisenä tutkimusalana on varsin uusi. Kenties pisimmälle antidopingtyössä edenneet toimijat löytyvät Pohjoismaista. Tämä on ajoittain heijastunut työkulttuurissa. Aikataulut eivät aina ole pitäneet muistutusviesteistä huolimatta, annetut ohjeistukset ja dokumentaatiot eivät kohtaa eivätkä kaikki kumppanimaat ole välttämättä digiosaamiseltaan samalla tasolla. Luovasta ja nokkelasta ongelmaratkaisukyvystä on merkittävää hyötyä kiperissä tilanteissa. Erityisen antoisaa on tutustua useiden maiden ammattilaisiin ja alan huippunimiin. Tapaamiset eivät ole vain virallista kokousagendaa hallinnollisista aiheista projektin etenemisen suunnitteluun. Päivissä on mukana myös vapaamuotoista seurustelua, mahtuupa niihin kumppanimaan ruokakulttuuriin tutustumistakin. Olen päässyt kertomaan lukuisia kertoja muun muassa omasta työstäni, A-klinikkasäätiön toiminnasta ja maineikkaasta suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Olen leikkimielisesti nimittänyt näissä tilanteissa itseäni osa-aikaiseksi järjestösuurlähettilääksi. Yksi kansainvälisen työn mieluisimpia yllätyksiä on hankekumppanien ystävällisyys ja vieraanvaraisuus. Kokouksissa mielipiteet voivat olla eriäviä, mutta asiat käsitellään hyvässä hengessä ja yhteisymmärrys löytyy aina. Kansainvälisen hankkeen rahoitusval-

Erityisen antoisaa on tutustua alan kansainvälisiin huippunimiin.

Tapaamiset eivät ole vain virallista kokousagendaa.

mistelu ja sen saaminen ovat jo itsessään erinomainen saavutus, jossa kaikki hankekumppanit sitoutuvat toimimaan yhteisen päämäärän eteen. VERTAISTUKI ON KULTAAKIN ARVOKKAAMPAA

Hyvistä kansainvälisistä hankekumppaneista kannattaa pitää hyvää huolta. Suomessa on jo lukuisia eri alojen osaajia, joilla on kokemusta ja arvokasta käytännön tietoa kansainvälisten hankkeiden kiemuroista ja potentiaalisista sudenkuopista. Hakuprosessien aikana mentorointi ja vertaistukitapaamiset ovat kultaakin arvokkaampia. Eteen tulee väistämättä myös haastavia kysymyksiä ja ongelmatilanteita, mutta ne voi ratkoa sinnikkäällä ja positiivisella asenteella. Kansainvälinen työ on jatkuvaa oppimista, joka palkitsee moninkertaisesti. Pelkkää glamouria ei ole luvassa – hylätty rahoitushakemus kuukausien yhteistyön jälkeen ei tunnu lumoavalta oppimiskokemukselta. Kaikkia työssä tarvittavia taitoja ei voi eikä tarvitse opetella oppaita lukemalla. Monet niistä pitää kokea ja tuntea. Hyvä kansainvälinen yhteistyöhanke tarvitsee mielestäni valloittavan sävellyksen, ammattitaitoisen ja yhteistyökykyisen orkesterin sekä mieluusti kaksi energisesti yhteen hiileen puhaltavaa kapellimestaria.

×

Jukka Koskelo työskentelee kehittämiskoordinaattorina Dopinglinkissä.

26

TIIMI 5 / 2 019


MITÄ LUKEE VIINIPULLON ETIKETISSÄ?

Kuva: Unsplash

VELVOITTEESTA KERTOA ELINTARVIKKEIDEN

Kuva Auli Saukkonen

ainesosat ja ravitsemussisältö on säännelty EU:n tasolla. Sääntelystä on poikkeus: se ei koske yli 1,2-prosenttisia alkoholijuomia. Kuluttajajärjestöt ja kansanterveystoimijat ovat vääntäneet alkoholiteollisuuden kanssa kättä siitä, pitäisikö myös alkoholijuomien tuotetietojen olla näkyvissä. Osapuolet olivat vastakkain Helsingissä seminaarissa, jonka järjestäjinä olivat kansanterveysjärjestöjen alkoholipoliittinen Eurocare-verkosto, Ehyt ry ja Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto. ”Voimme valita kaupassa ruoka-aineet ja ruuat sen perusteella mitä luemme pakkausmerkinnöistä, mutta ostamastamme alkoholista emme tiedä mitään”, sanoi Äkta vara Sverige -järjestön varapuheenjohtaja Björn Bernhardsson. Järjestö on perustanut In vino veritas -kampanjan. Siinä kerätään allekirjoituksia aloitteeseen, joka vaatii EU-alueella alkoholituotteisiin tuotetietoja. Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto tukee kampanjaa. Vastaanharaajana on ollut alkoholiteollisuus ja varsinkin viinintuottajat. Se haluaa pitää kontrollin itsellään, korostaa itsesääntelyä ja kampanjoi sen puolesta, että tuotetietoja ei tarvitsisi painaa etikettiin tai pakkaukseen vaan riittäisi, jos tiedot olisivat olla netissä. Tuotetiedoille myötämielisin on ollut panimoteollisuus, joka on luvannut ainesosa- ja energiapitoisuusmerkinnät olutpulloihin ja -tölkkeihin vuoteen 2022 mennessä. Vain netissä jaettava tuotetieto ei tyydytä kuluttaja- ja kansanterveystoimijoita. Se asettaa kuluttajat eriarvoiseen asemaan ja tekee tuotteiden keskinäisen vertailun vaikeaksi ellei mahdottomaksi.

×

5 / 2019 TIIMI

27


ENTÄ JOS EI SYYTETTÄISI KETÄÄN? SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PALVELUT ovat olleet erilaisten kohujen keskellä. Milloin

kohteena on ollut vanhusten hoiva, milloin sairaalat, milloin lastensuojelu. Myös päihdehoito on saanut kuohunnasta osansa. Sosiaalihuoltolaissa säädetään henkilökunnan ilmoitusvelvollisuudesta. Jos henkilöstö huomaa tai saa tietoonsa toimintaa koskevan epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan, siitä ”on ilmoitettava viipymättä toiminnasta vastaavalle henkilölle”. Tämä on velvoitettu viemään asian eteenpäin, ja toimiin epäkohdan tai sen uhan poistamiseksi pitää ryhtyä. Laissa säädetään viranomaisreitistä epäkohtien korjaamiseksi. Jos tämä reitti ei toimi, epäkohtia on tuotu julkisuuteen median kautta. Onko sosiaalialan henkilöstöllä sanavapaus vai vallitseeko vaientaminen, kysyttiin Sosiaalitoimittajat ry:n järjestämässä seminaarissa. Sosiaalialan sanan-

Pelko on yleisin syy siihen, miksi epäkohdista ei raportoida.

vapauskamppailusta väitöskirjan tehneen YTT Laura Tiitisen mukaan työn epäkohtien paljastamiseen liittyy vaientamista ja myös vaikenemista. Epäkohtien paljastamiseksi ja korjaamiseksi ei ole käytäntöjä, niistä keskustelu kielletään, epäkohdat normalisoidaan, työntekijöitä pelotellaan hiljaiseksi ja työntekijät myös hyssyttelevät toinen toisiaan. ”Yleisin syy jättää raportoimasta epäkohdista on pelko”, sanoi Tiitinen. Hän kertoi erilaisista epävirallisista tavoista rangaista epäkohtia esiin nostaneita. Niitä ovat esimerkiksi uhkailu, savustaminen, kiusaaminen, ulossulkeminen, koulutusten ja ylennysten epääminen sekä häpäisy, esimerkiksi mielenterveyden kyseenlaistaminen. Kokonaan toisen näkökulman vaikenemisen ja vaientamisen ongelmaan toi oikeustieteilijä, Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio. Hän esitteli no blame -toimintamallia, jossa pyritään oppimaan eikä lähdetä erilaisiin taisteluihin. No blame -periaate on käytössä esimerkiksi lentoliikenteessä, kun tutkitaan, mitä tapahtui, kun jotain poikkeavaa ja mahdollisesti vaarallista sattui. Keskeistä on, että ei etsitä syyllistä vaan pyritään yhdessä selvittämään ja ymmärtämään, mitä on tapahtunut, ja oppimaan siitä. Epäkohtia on kaikessa toiminnassa, ne pitää tunnistaa ja niistä pitää oppia. Oleellista on toimintakulttuurin kehittäminen. Tässäkin ajattelutavan muutoksessa kaikki lähtee liikkeelle johtajista. Tärkeintä on, että he sitoutuvat ensin läpinäkyvyyden arvoihin, Kimmo Nuotio sanoi.

×

28

TIIMI 5 / 2 019


KI RJAT

Teksti Teemu Tiensuu

Pohdintaa ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista tiedekunnan professori Veikko Launis on kirjoittanut lähes kansantajuisen teoksen Ihmisarvo. Kirja toimii hyvänä johdantoteoksena niille, jotka ovat kiinnostuneet ihmisarvo- ja ihmisoikeuskysymyksistä etenkin käytännöllisen filosofian sekä sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta. Siinä hän kokoaa yhteen teoreettista ja käytännöllistä tutkimusta ihmisarvosta ja sen suhteesta ihmisoikeuksiin. Kiinnostavinta kirjassa onkin pohdinta ihmisoikeuksien luonteesta ja suhteesta ihmisarvoon. Launis nostaa Immanuel Kantin (1724–1804) ihmisarvon filosofian kantaisäksi. Kantin filosofian referointi suhteessa ihmisarvon teoriaan saa kirjassa paljon tilaa. Sen ohessa Launis perkaa ihmisarvon metaetiikkaa ja sen suhdetta normatiiviseen etiikkaan. Teoreettisen osuuden lukeminen filosofiaan erityisesti perehtymättömälle lukijalle vaatii tavallista enemmän ponnistelua. Launis pohtii ihmisarvon näkökulmasta neljää aikamme ilmiötä, rasismia, rokotevastaisuutta, psykopaatin ihmisarvoa ja eutanasiaa. Ihmisoikeuksia pidetään yleisesti luovuttamattomina ja universaaleina. Rasistinen käyttäytyminen – oli se sitten yksilön, yhteisön tai valtion harjoittamaa – rikkoo aina ihmisarvoa. Julkisuudessa on myös pohdittu, mikä oikeus yksilöllä, esimerkiksi terveydenhuollon työntekijällä tai lapsen vanhemmilla, on kieltäytyä rokotuksista. Kantiin nojaten Launis tulkitsee rokotuksesta kieltäytymisen rikkovan muiden ihmisarvoa. Kansainvälinen oikeuskäytäntö on viime vuosina liikkunut siihen suuntaan, että terroristisiin murhiin ja jopa kansanmurhiin syyllistyneillä psykopaateilla on ihmisarvo, jota pitää kunnioittaa. Sen sijaan näiden tekojen perusteella langetettava vapaudenmenetys on perusteltavissa yksilön liikkumisvapautta korTURUN YLIOPISTON LÄÄKETIETEELLISEN

Veikko Launis: Ihmisarvo. Vastapaino 2018.

keammalla arvonormilla, elämän suojalla. Eutanasia on Launiksen pohdinnassa kaikkein haastavin ihmisarvokysymys. Vapaaehtoisen eutanasian hyväksyminen saattaa hänen mukaansa ennen pitkää johtaa tahdosta riippumattoman eutanasian hyväksymiseen, jolloin kysymys ihmisen oikeudesta elämään on vähintään kyseenalaistettu. Launiksen kirja antaa hyvää pohjaa jatkaa ihmisarvo- ja -oikeuspohdintaa esimerkiksi aborttikysymyksessä, huumeita käyttävien henkilöiden sekä avuttomien vanhusten ja vammaisten ihmisoikeuksien suhteen. Se, mikä äkkiseltään tuntuu oikealta, ei ehkä sitä olekaan. Sitä paitsi kaikki on suhteellista paitsi ihmisarvo, vai onko sittenkään?

×

Teemu Tiensuu on sosiaalityöntekijä, joka on työskennellyt mielenterveys- ja päihdetyössä yli 20 vuoden ajan. 5 / 2019 TIIMI

29


KI RJAT

Teksti Pekka Pakarinen

Vitsit vähissä kuudes romaani Kerrostalo on hieno romaani, jossa sisältö ja muoto lyövät kättä kokonaisuuden muodostaessa tiiviin ja merkitysrikkaan mielenmaiseman. Alkuvirkkeessä kirjailija kertoo työnimikkeen olleen Päätepysäkki Pori Hubert Selby Jr:n Pääteasema Brooklynia mukaellen ja kunnioittaen, ja niin Kerrostalo totta vie tekeekin. Kuisman teksti on kuin Selbyä ilman turhia vitsejä. Olematta mitenkään gendersidonnainen tuntuu joskus siltä kuin mieskirjailijat tulevat levottomiksi, elleivät saa joka sivulle vitsiä. Mene tiedä. Kerrostalossa vitsit ovat vähissä. Lyhyessä esikirjoituksessa kuvataan yhteisön synty, historia ja hypätään nykyaikaan, jossa julkinen sektori on väistynyt lähiön omistajuudesta yksityisen omistajatahon tieltä. Omistajalla tuntuu olevan likaiset kätensä joka sopassa, myös siinä ’harmaan alueen toiminnassa’, jota tavataan sanoa rikollisuudeksi. Kerrostalo on monen teeman ja tarinan kirja. Teemat sommittelevat kauniinkarmivan tarinan siitä, kuinka maailma muuttuu. ”Vahvan valtion heiketessä syntyy anarkistisia sivutalouksia”, totesi filosofi Hegel. Kuisman Kerrostalossa käy juuri niin. Tapahtumien näyttämönä on lähiö ja sen monet tarinat. Yhden hahmon esiintuominen näin lyhyessä katsauksessa tekisi kokonaisuudelle vääryyttä. Kerrostalopeliin mahtuu monta nappulaa ja ne pelaavat vahvasti yhteen. Tosin jokainen pelaa omaan pussiinsa. Käytetäänkö turvan käsitettä yhtiöterroriin? Tätä Kerrostalon käytännöt tukevat. Turvan nimikkeellä kavennetaan ihmisoikeuksia ja luodaan eräänlainen koetila, jossa vallitsevat viidakon lait. Kirjan lähiössä turvallisuus on totalitarismia. Se perustuu kieltoihin. jotka tukahduttavat ihmisen yksilöllisyyden. Kaupan päälle yhteisöllisyys sairastuu. HANNA-RIIKKA KUISMAN

30

TIIMI 5 / 2 019

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo. Like 2019.

Kerrostalosta löytyy kuitenkin myös muutosvoimia. Kirja päättyy varovaiseen optimismiin, tilaan, jossa ollaan keskellä ei mitään ilman määritteitä. Voisi puhua pehmeän anarkistisesta lopusta, jossa hiljaisuus ja pimeys ovat alkutila. Ja sattuu ihme – kirjan lopussa elämä jatkuu. Loppu jättää tilanteen avoimeksi ja antaa monelle hahmolle mahdollisuuden. Jos ei vielä muutokseen niin ainakin tilanteensa uudelleenarviointiin. Kerrostaloa voisi käyttää myös kirjallisuuden opetuksessa mallina juonen rakentamisesta. Kirjallisuushan ei ole kilpailua, mutta olisin hämmästynyt, ellei kerrostaloa jollain palkinnolla muisteta. Hieno romaani! FM Pekka Pakarinen on kulttuurintutkija ja toimittaja.


HENKIREIKÄ

Teksti ja kuva Minna Hietakangas

JUURI TÄÄLLÄ MINUN KUULUU OLLA

T

assut rapisevat puista pudonneiden, tulen väreissä loimottavien lehtien lomassa. Sade tihkuu kasvoille, sadetakin hupun alle, kuin suihkuna sumupullosta. Hymyilyttää koiran tapa reagoida kaikkeen uuteen. Se istuu alas ja katsoo, tulipa vastaan uusi koira tai täysperävaunullinen rekka. Kun se on katsonut riittävästi, se jatkaa häntä sojossa matkaa kohti seuraavaa kuonoa kutittavaa hajua. Hössöttävä cockerspanieli tuli perheeseemme vuosi sitten. Ei mennyt kuin tovi, kun kuuran verhoamalla pellolla koiranpennun kanssa samoillessa tuli ajatus: juuri täällä minun kuuluu olla. Tämä on minun mielenmaisemani. Ja: miksi vasta nyt meillä on koira? Päiväni käynnistävillä ja työpäiväni nollaavilla lenkeillä tapahtuu ilmiö, josta kuulin aivotutkija Minna Huotilaisen vastikään kertovan. Esimerkiksi hengitystä, ruoansulatusta ja sydämen toimintaa säätelevä autonominen hermosto tyyntyy. Päivissäni on aivot buuttaava rutiini, joka viestii keholle rauhaa. Se vakuuttaa solkenaan tulvivien deadlinejen ja ajatusrojun kanssa painivalle elimistölle, että lenkillä se voi ottaa ihan iisisti. Aivot voivat vapautua keksimään ratkaisuja mielessä jumittaneisiin pulmiin. Muitakin oivalluksia on tullut eläinten kanssa puuhaillessa. Koiran kanssa vietetyt hetket ovat aikaa, jolloin sovitan rytmini sen rytmiin, haahuilen rekun tahdissa. Lenkki ei ole se lyhin reitti kotiovelle. Myös hevoset ovat opettaneet, että elävissä olennoissa ei ole nappuloita, joita mekaanisesti painellaan omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ne lukevat meitä ja mielialojamme kuin avointa kirjaa. Kultaisiin sääntöihini kuuluu, että tallille mennään ajoissa. Aina. Mutta sekään ei riitä, jos mieli loikkii työpäivän päätteeksi kuin rusakko ajovaloissa. Sellaisessa mielentilassa ryntäsin kerran harjaamaan nuorta hevosta. Takajalkoja putsatessani se käänsi päänsä ja katsoi minua: miksi heilut noin, rauhoitu hyvä ihminen? Vedin henkeä ja totesin, että otetaanpa alusta. Ihan rauhassa. Harrastuksissani ollaan luonnossa. Metsässä, merellä, tunturissa. Se on muistuttanut minulle kolmannesta tärkeästä asiasta: mittakaavasta. Luonnossa on hyvä tuntea itsensä pieneksi. Ensimmäisen kerran muistan ajatelleeni sitä kauan sitten, lumilauta kainalossa, vuoren huipulle vievässä kabiinissa Alpeilla. Luonto on iso, kabiini tulitukkuaski ja minä pölyhiukkanen askin nurkassa. Ajatus palasi mieleen, kun tänä syksynä nukuin pienen retkiveneemme kannella tähtitaivaan alla. Siinä makuupussissa oli levollista olla universumin mitätön olento, villasukat jalassa unta odottamassa. Minna Hietakangas on Tiimin päätoimittaja. Hän haastaa seuraavaksi tutkija Maria Heiskasen Peliklinikalta kertomaan omasta henkireiästään. 5 / 2019 TIIMI

31


TIIMI

AINEISTOPÄIVÄ ILMESTYY

TIIMI 1

16.1.2020

13.2.2020

TIIMI 2

16.3.2020

16.4.2020

TIIMI 3

14.5.2020

11.6.2020

TIIMI 4

27.8.2020

24.9.2020

TIIMI 5

29.10.2020

26.11.2020

2020

Profile for A-klinikkasäätiö

Tiimi 5/2019  

Millaista on naiserityinen päihdehoito ja miksi sitä tarvitaan? Tätä selvittää teemasta väitöskirjan tehnyt Teija Karttunen.

Tiimi 5/2019  

Millaista on naiserityinen päihdehoito ja miksi sitä tarvitaan? Tätä selvittää teemasta väitöskirjan tehnyt Teija Karttunen.

Advertisement