Tiimi 3/2019

Page 1

TIIMI

P Ä I H D E T YÖ N E R I KOI S L E H T I 3

/2 0 1 9

PIENEN ETU ON

SUURIN RAHAPELIONGELMA voi koskettaa ketä tahansa Työ ja tekijä TUULA SILLANPÄÄ KOKEMUS puhuu – mutta miten?


4

3

2019

TIIMI

PÄ I H D ET YÖN E R I KOI S L E H T I

A-klinikkasaatio.fi/tiimi 55. vuosikerta Ilmestyy viisi kertaa vuodessa ISSN 0358-6936 JULKAISIJA

A-klinikkasäätiö Ratamestarinkatu 7 A, 6. krs., 00520 Helsinki A-klinikkasaatio.fi

16

20

SISÄLTÖ

PÄÄTOIMITTAJA

Minna Hietakangas minna.hietakangas@a-klinikka.fi p. 050 4727 846

3 PÄÄKIRJOITUS 4 LYHYESTI

TOIMITUSSIHTEERI

6

Auli Saukkonen auli.saukkonen@a-klinikka.fi p. 0400 624 870 ULKOASU

Anna Makkonen TOIMITUSNEUVOSTO

Marja Holmila Koko Hubara Margareeta Häkkinen Mikko Salasuo (pj.) Ilpo Salonen Jouni Tourunen Minna Hietakangas TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSET

A-klinikkasäätiön keskustoimisto A-klinikkasaatio.fi/tiimi/tilaus tilaukset@a-klinikka.fi TILAUSHINTA

25 euroa/vuosi ILMOITUKSET

Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi PAINOPAIKKA

Grano

KANNEN KUVA

Anna Makkonen

Pienen etu on suurin

1 1 HÄKKINEN

Hepatiittihoidon takamailla

12

Läheisen vaiettu ahdinko

15

Tekoäly auttaa haistelemaan retkahdusriskiä

16

TYÖ JA TEKIJÄ

Tuula Sillanpää

20

TIETEEN KENTILTÄ

21 SALASUO

Rukseja kaavakkeissa

22

Rahapeliongelma voi koskettaa ketä tahansa

26

TUTKITTUA

28

Kokemus puhuu – mutta mistä ja miten?

30 KIRJAT

Venla Pystynen, Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään

31 HENKIREIKÄ

Erja Kokkoniemi

12 s.23

”Läheistä pitää muistuttaa huolehtimaan itsestään.”


PÄÄKI RJOITUS

PUHUMINEN ON KULTAA

A

lkoholinkäytön arkipäiväistyminen näkyy myös ikääntyneiden elämässä. Eläkkeelle jääminen muuttaa arjen sisältöä ja rutiineja ja alkoholinkäyttö saattaa muuttua päivittäiseksi huomaamatta, aamulla kun ei tarvitse lähteä töihin. Leskeksi jäänyt voi lievittää yksinäisyyttä lasillisella tai

parilla. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan eläkkeelle jäämisen jälkeen naiset lisäsivät alkoholin käyttökertoja ja miehet juodun alkoholin määrää. Ikääntyneellä saattaa olla säännöllinen lääkitys, mikä sopii huonosti yhteen alkoholin kanssa. Tieto riskikulutuksen rajoista sekä lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksista on usein ohutta. KOTIPALVELUN TYÖNTEKIJÄT kohtaavat ikääntyneiden haitallista alkoholin käyttöä päivittäin. Asian puheeksi ottaminen koetaan hankalaksi eikä siitä oikein kukaan ota vastuuta. Päihteidenkäytön puheeksi ottamiseen liittyy jostain syystä edelleen ajatus siitä, että kajotaan yksityisasiaan. Puheeksi ottaminen onkin hankalaa, jos ei ole tietoa, mitä sitten tehdään. Puuttumattomuuden inhimillinen hinta on kova, kun päihdeongelma pahenee ja ikääntyneen toimintakyvyn heikkeneminen nopeutuu. Tästä puolestaan seuraa, että yhä varhaisemmassa vaiheessa tarvitaan yhä raskaampi ja kalliimpi paletti palveluja. PÄIHDEHUOLTOLAKI KATTAA kaikki ikäryhmät ja määrittää, että palveluja on tarjottava kunnassa esiintyvän tarpeen Päihdetyön mukaan ja apua on oltava helposti saatavilla. Ikääntyneiden voi olla vaikea hakea apua alkoholiongelmiin liittyvän häpeän erityisosaamista ja stigman tai yksinkertaisesti tiedonpuutteen takia. pitäisi olla jokaisessa Kotipalvelu on jalkautuva palvelu, jota on kehitettävä kotihoidon tiimissä. niin, että työntekijöillä on riittävä tietotaito ottaa päihteidenkäyttö puheeksi ja tukea asiakkaitaan sekä mahdollisuus ohjata heitä erityispalveluihin. Jo tieto siitä, että työntekijä tietää, keneltä saa tukea ja neuvoja, helpottaa puheeksiottoa. Jokaisessa kotihoidon tiimissä pitäisi olla työntekijöiden ydinjoukko, jolla on päihdetyön erityisosaamista. ELÄKKEELLE JÄÄMINEN on elämän taitekohta, jossa tarvitaan uudenlaista tapaa toteuttaa ehkäisevää päihdetyötä. Esimerkiksi lyhyet asiaa konkretisoivat videot tulisivat tarpeeseen. Ikäneuvolat toimivat luontevasti myöhäisemmässä vaiheessa tässä työssä. Jokaisen ammattilaisen velvollisuus on ottaa haitallinen alkoholinkäyttö puheeksi. Sen välttäminen viestii, ettei asia ole tärkeä. Koskaan emme voi tietää, mikä on hyvä hetki toisella ihmisellä ottaa tietoa vastaan. Arja Ruisniemi Arja Ruisniemi toimii lehtorina Satakunnan ammattikorkeakoulussa ja on aiemmin työskennellyt päihdetyössä muun muassa päihdekuntoutuslaitoksen johtajana. Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: A-klinikkasaatio.fi/tiimi 3 / 2019 TIIMI

3


Kuva: Scanstockphoto

LYHYESTI

Minne menet, mielenterveysstrategia? UUDEN MIELENTERVEYSSTRATEGIAN VALMISTELU

herättää hämmennystä ja huolta. Päihde-sanaa vuoteen 2030 ulottuvassa strategiassa ei mainita lainkaan. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman asiantuntijaryhmän työstämistä linjauksista järjestettiin keväällä kuulemisia, joiden pohjalta täsmennetty strategia lähtee alkusyksystä lausuntokierrokselle. Työryhmän sihteerinä toimiva Suomen mielenterveysseuran johtava asiantuntija Meri Larivaara esitteli strategiaa A-klinikkasäätiön valtuuskunnan ja oikeusministeriön järjestämässä seminaarissa toukokuussa. Painopisteissä tuodaan esiin muun muassa mielenterveys pääomana ja oikeutena, lasten ja nuorten mielenterveys sekä palveluiden kehittäminen. ”Päihdeasiat kulkevat mukana kaikissa painopisteissä, mutta varmasti keskustelua tulee siitä, miten 4

TIIMI 3 / 2 019

ne kirjataan, kuinka vaikkapa mielenterveyslinjaukset ja ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelma sovitetaan yhteen”, Larivaara totesi. Seminaarissa kritisoitiin linjauksia: jos päihteet eivät näy strategisella tasolla, kuinka päättäjät sitten ne muistaisivat. Läheisiä, esimerkiksi perheitä, ei linjauksissa mainita. ”Miten päästään kiinni ilmeisiin ongelmiin, kun puhutaan epämääräisesti?” A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Olavi Kaukonen kysyi. Myös Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto on huolestunut siitä, ettei painopisteissä puhuta päihteistä. Se ehdottaa, että strategiaan kirjataan päihteiden käyttö ja päihdeongelmat varsinkin painopistealueisiin, joissa korostetaan mielenterveyttä pääomana, mielenterveysoikeuksia ja ihmisten tarpeiden mukaisia, laaja-alaisia palveluja.


LYHYESTI Alkoholin hinnannousut vähensivät aivovammakuolemia

TE-JOHTO KRITISOI KEINOJA VÄHENTÄÄ TYÖTTÖMYYTTÄ

Scanstockphoto

SUOMESSA VIIMEKSI TEHDYILLÄ

eivät pidä aktiivimallia, koeajan pidentämistä ja työkokeilun käyttötarkoituksen laajentamista kovinkaan tehokkaina toimina vähentää työttömyyttä, kertoo SOSTEn Sosiaalibarometri 2019. Sosiaalibarometrin vastaajien mielestä työttömiä ihmisiä tuettaisiin parhaiten tarjoamalla heille heidän tilannettaan vastaavia palveluja, palkitsemalla omaehtoisesta aktiivisuudesta ja sovittamalla työtuloja ja etuuksia yhteen nykyistä paremmin. Sosiaalibarometriin vastasi lähes 900 henkilöä sosiaali- ja terveysalalta, Kelasta ja TE-toimistoista. TYÖ- JA ELINKEINOTOIMISTOJEN JOHTAJAT

C-HEPATIITIN HOITO LAAJENEMASSA on valmistunut uusi valtakunnallinen hoitopolkusuositus. Sen mukaan C-hepatiitti tulisi hoitaa pääasiallisesti siellä, missä tartunnat todetaan, eli perusterveydenhuollossa, päihdepalvelujen vieroitus- ja korvaushoitoyksiköissä, vankiloissa ja jatkossa myös pistämällä huumeita käyttävien terveysneuvontapisteissä. C-hepatiitti on viruksen aiheuttama maksasairaus, joka voi johtaa maksakirroosiin ja altistaa maksasyövälle. Virus tarttuu pääsääntöisesti veren välityksellä esimerkiksi likaisista pistosvälineistä. Hoitopolkusuosituksen on laatinut THL:n johtaman kansallisen hivja hepatiittiasiantuntijaryhmän nimeämä C-hepatiittityöryhmä. C-HEPATIITIN HOITOON

SUOMESSA ARVIOIDAAN OLEVAN NOIN

22 000

C-HEPATIITIN KANTAJAA.

alkoholin hinnankorotuksilla on todettu olevan merkitsevä tilastollinen yhteys tapaturmaisten aivovammakuolemien vähenemiseen. Tulos kävi ilmi TYKSin ja Turun yliopiston tutkimuksessa. Tutkimus kattoi vuodet 2004– 2016, jolloin Suomessa kuoli 12 100 henkilöä tapaturmaisen aivovamman seurauksena. Jopa puolet tapaturmaisista aivovammoista tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena.

Päihdepalveluista halutaan selvitys MYLLYHOITOYHDISTYS EHDOTTAA,

että hallitus asettaisi työryhmän, jonka tehtävänä olisi selvittää laajasti ja kattavasti Suomen päihdepalvelujärjestelmän tila, toimivuus, kustannusvaikutukset ja tuloksellisuus sekä laatia toimenpidesuositukset. Esityksen ovat allekirjoittaneet Myllyhoitoyhdistyksen lisäksi 16 päihdetyössä toimivaa tahoa, esimerkiksi minnesota-mallilla toimivia hoitopaikkoja, Sininauhaliitto, A-klinikka ja Naistenkartano ry.

Huumausainestrategia halutaan uusiksi SUOMEN VUODELTA 1997 peräi-

sin oleva huumausainestrategia on aika uudistaa, vaatii Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja ja Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston vt. puheenjohtaja Mirka Vainikka. Huumausainestrategian uudistamistarpeista puhutaan myös kesän Suomi-areenalla 16.7. Keskustelun järjestävät Irti Huumeista ry, A-klinikkasäätiö, Ehyt ry ja Sininauhaliitto. 3 / 2019 TIIMI

5


PIENEN ETU ON

SUUR IN 6

TIIMI 3 / 2 019


Tutustuimme kahteen perhekuntoutusta tarjoavaan paikkaan, joista toinen toimii Tohmajärvellä ja toinen Kankaanpäässä. Niissä pienen etu on kaikkein suurin. Teksti Reija Solonen Kuvitus Anna Makkonen

K

evätaamun auringon kanssa kilpaa hymyilee syöttötuolissa istuva yksivuotias Sepi. Hänen isänsä tuo lusikalla Sepin suosikkia, omenasosetta – lentokoneäänien saattelemana – kohti ammollaan olevaa pientä suuta. Pöydän ääreen aamukahville on löytänyt tiensä myös Satu ja vielä toistaiseksi vatsassa asuskeleva Tintti. Laskettuun aikaan enää viikko ja Satun olo on sen mukainen, tukala. Olohuoneen matolla ääntään availee puolentoista kuukauden ikäinen Iivari, joka yöllä heräsi äitinsä riemuksi vain kolmesti. Päivä Kostamokodin päihdekuntoutusyhteisössä Tohmajärvellä on alkanut. Kymmenpaikkainen perhekuntoutus tarjoaa turvalliset puitteet raskaana olevien ja vauvaperheiden päihdekuntoutukseen. Lisäksi sinne tullaan ympäri Suomen ensikotijaksoille sekä vanhemmuuden ja arjen hallinnan arviointijaksoille varsinkin sijoitusten ja huostaanottojen purkuvaiheessa. Monet perheet ovat päätyneet Kostamokotiin omasta toiveestaan kuultuaan raitistuneiden tuttaviensa kokemuksista.

PARASTA OLISI TARTTUA TOIMEEN RASKAUSAIKANA

Noin 50 000 vuosittain syntyvästä lapsesta kuusi prosenttia syntyy päihteitä ongelmallisesti käyttäville äideille. Päihteitä käyttävien äitien lapsista noin 38 % otetaan huostaan kahteen ikävuoteen mennessä. Tämä tarkoittaa, että tänä vuonna syntyvästä 3 000 lapsesta 1 140 lapselle on etsittävä uusi koti. Viime vuonna Kostamokodin perhekuntoutukseen tuli useita perheitä, joille se oli viimeinen mahdollisuus ennen huostaanottoa. Lastensuojelu oli huomioinut tämän kuntoutusjaksojen pituudessa, eikä ihmeitä tarvinnut yrittää saada aikaiseksi kuukaudessa, asiakkaiden jopa kymmeniä vuosia kestäneet päihdehistoriat tiedostaen. Perheet kotiutuivat, lastensa kanssa. Huostaanotoilta vältyttiin, kunnat säästivät pitkällä aikavälillä miljoonia. Herääkin ajatus, miten paljon säästettäisiin yhteiskunnan rahoja, jos laitoshoitoon pääsisi helpommin ja nopeammin. Haasteensa tuo päihdeäitien ja -perheiden löytäminen, motivoiminen ja päihteettömyyteen sitouttaminen. Koppi on helppo ottaa synnytyksen yhteydessä, sillä osastolla päihteiden ongelmakäyttöä >> 3 / 2019

TIIMI

7


on vaikea salata. Äidin päihteettömyyteen sitouttamisen ja lapsen kehityksen kannalta parasta olisi tarttua toimeen jo raskausaikana. Tätä työtä tehdään HAL-erityispoliklinikoilla, joissa annetaan huume-, alkoholi- tai lääkeongelmaisille raskaana oleville äideille tietoa alkoholin ja huumeiden vaikutuksesta sikiöön ja motivoidaan päihteettömyyteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekeillä olevan selvityksen mukaan HAL-poliklinikoiden asiakasmäärät ovat lähes kolminkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Vuonna 2017 seurannassa oli hieman yli tuhat naista, mikä kertoo entistä paremmasta valveutuneisuudesta äitiysneuvoloissa. Matalan kynnyksen palvelut onneksi myös lisääntyvät, joten päihdeäitejä tavoitetaan paremmin. Päihdeperheiden kanssa arvokasta työtä tehnyt Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni -hoitojärjestelmä on laajentanut palveluitaan juuri etsivän ja matalan kynnyksen työhön.

Kun huostaanotoilta vältytään, kunnat säästävät pitkällä aikavälillä miljoonia euroja.

PÄIHTEITÄ KÄYTTÄVIEN ÄITIEN HOITO • Sosiaali- ja terveysministeriö jakoi vuodelle 2019 kolme miljoonaa euroa valtionavustuksia päihteitä käyttävien äitien hoitoon tälle vuodelle. • Valtionavustusta saivat Ensi- ja turvakotien liitto (1 710 000 euroa), Tampereen kaupunki (500 000 e), VAK ry (240 000 e), Sovatek-säätiö (210 000 e), Kainuun sosiaali- ja terveyspiiri (150 000 e) ja Kostamokoti (90 000 e). • Valtionavustuksella tuetut palvelut sisältävät niin laitos- kuin avokuntoutusta. Niissä yhdistyvät päihdehoito, päihdekuntoutus sekä vanhemmuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen tuki.

8

TIIMI 3 / 2 019


Alan ammattilaiset eivät kuitenkaan ole tarpeeksi tietoisia palveluista ja palveluntuottajista, siis toisistaan. Olisi myös saatava selkeitä valtakunnallisia linjauksia päihdeperheiden hoitopolusta, vaikkapa laitoskuntoutuksen tarjoamiseen. Näin kaikilla perheillä olisi samat mahdollisuudet kuntoutumiseen ja yhteiskuntakelpoiseen elämään. JO VERTAISTEN TAPAAMINEN VOI AVATA SILMÄT

Kaikki päihteitä käyttävät perheet hyötyisivät laitoskuntoutusjaksoista, onpa takana aktiivista käyttöä vuosi tai viisitoista vuotta. Toisille jo laitokseen tuleminen ja vertaisten tapaaminen saattavat olla silmiä avaava kokemus ja synnyttää motivaation muutokseen, toisille laitosjakso voi olla ainoa selviytymisen mahdollistaja. ”Pelasti koko miun ja lapsen elämän”, Kostamokodin asiakas on kuvaillut. Lähettävän tahon, asiakkaiden ja kuntoutuslaitoksen pitäisi aina määritellä yhdessä kuntoutusjakso. Haastavat ja moniongelmaiset päihdeperheet tarvitsevat enemmän tukea muutokseen ja heille suositellaan jopa 6–12 kuukauden kuntoutusta. Monesti todellinen motivaatio päihteettömyyteen syntyy vasta kuntoutuksen aikana, kun päihteiden käytön syihin ja uuden elämän työkaluihin todella päästään perehtymään. Kostamokodin saunaosastolta kuuluu kiljahduksia. Sepi on päässyt äidin ja isän kanssa iltakylpyyn. Iivari on jo nukahtanut oman äitinsä viereen, isä myhäilee vieressä. Satu on lähtenyt aiemmin päivällä kiireen vilkkaa ohjaajan kanssa sairaalan synnytysosastoa, jossa Tintti puskee tietään kohti maailmaa. LUETTAVAA: Anne Arponen & Tuovi Hakulinen: Raskauden aikainen päihteidenkäyttö tunnistetaan paremmin äitiysneuvolassa. THL-blogi 6.3.2019. Blogi.thl.fi Aino Rukkila: Raskaana olevien päihteitä käyttävien naisten tavoittaminen vaatii eri tahojen yhteistyötä. Elämä vastassa -blogi 18.12.2018. Elamavastassa.fi

Reija Solonen on Kostamokodin perhekuntoutuksen vastaava ohjaaja (sairaanhoitaja AMK, sosionomi AMK).

Perheet opettelevat yhdessä tunnetaitoja Teksti ja kuva Nina Leppäniemi

MYÖS KANKAANPÄÄN A-KOTIIN voi ha-

keutua hoidettavaksi mistä päin Suomea tahansa. Päihteettömyyden tavoittelun ohella Kankaanpään perhekuntoutuksen päätavoitteisiin kuuluvat vanhemmuuden tukeminen ja perheen vuorovaikutuksen parantaminen. Maalaismaisemissa Pohjois-Satakunnassa sijaitsevassa VAK ry:n päihdekuntoutusyksikössä työstetään perheiden sisäisen vuorovaikutuksen tukemiseen uutta menetelmää Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) kanssa. Se on räätälöity perheille SAMK:ssa kehitetystä SomeBody-toimintamallista, joka on vuorovaikutuksellisen ohjaustyön väline ehkäisevässä ja kuntouttavassa sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan työssä. ”Vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta saadaan todennettua ja kehitettyä käytännönläheisillä harjoituksilla”, perhekuntoutuksen vastaava työntekijä Tuula Sillanpää kertoo. Monet vanhemmat ovat itse kasvaneet päihdeongelmaisessa perheessä. Heiltä puuttuu usein kyky asettua lapsen asemaan tai ymmärtää lapsen tunne-elämän tarpeita. ”Lapset tarvitsevat paljon tukea ja apua oman vuorovaikutuksensa kehittämiseen. Jotta vanhempien olisi mahdollista olla tässä se tuki ja esimerkki, on heidän osattava nämä taidot ensin itse”, Sillanpää kuvailee. Vuorovaikutus- ja tunnetaitoja opetteleva perhe harjoittelee yhdessä, mikä on hyvää kosketusta, kuinka rauhoitutaan ja rentoudutaan, missä kulkee kenenkin reviiri ja kuinka >> 3 / 2019

TIIMI

9


tunteita sanoitetaan ja näytetään. Kehotietoisuutta käyttävän metodin tavoitteena on auttaa katkaisemaan sukupolvien yli ulottuva traumahistoria. ”Päihderiippuvuus on usein ylisukupolvisesti kasautuvaa. Me haluamme tukea vanhemmuutta ja auttaa perheitä katkaisemaan kierteen”, Sillanpää sanoo. TURVALLISET PUITTEET TUKEVAT KUNTOUTUMISTA

Perhe muuttaa asumaan A-kotiin kuntoutuksen ajaksi. Perhekuntoutuksen asunnot kunnostettiin valtionavustuksen turvin, ja myös perhekuntoutuksen kokoontumis- ja sosiaalitiloja remontoidaan. Lasten leikkipääty laitettiin jo kuntoon: mukavat tilat opettavat lapsille leikkitaitoja ja motivoivat vanhempia opettelemaan lasten kanssa puuhastelua. ”Lapsilla on usein puutteita leikkitaidoissaan 10

TIIMI 3 / 2 019

ja valtavasti levotonta energiaa purkamatta. Haaveissa onkin rakentaa lapsille ja nuorille virikkeellinen leikkipiha.” Kun asiat ovat riittävän solmussa, on perheen mahdotonta setviä niitä yksin. Perheyhteisöön silti harvoin tullaan perheen omasta halusta tai aloitteesta. ”Pelko ja häpeä estävät hakemasta apua tai edes myöntämästä ongelmaa. Usein vasta täällä perhe ymmärtää, kuinka suurien vaikeuksien kanssa he ovat yrittäneet itsekseen pärjätä. Me emme tuomitse, vaan haluamme aidosti auttaa. Tavoite on saada pidettyä perhe koossa”, Sillanpää toteaa. Suurin osa kuntoutukseen motivoituneista ja hoitojakson jälkeiseen intervallihoitoon sitoutuvista perheistä onnistuu saavuttamaan päihteettömän elämän. Toipuneet perheet saavat uuden mahdollisuuden kokea ja nauttia aivan tavallisesta arjesta kokonaisena perheenä.

×


HÄKKI NEN

HEPATIITTIHOIDON TAKAMAILLA

V

uosi sitten aloitimme C-hepatiitin hoitopilotin pääkaupunkiseudun korvaushoidossa. Kaksikymmentä potilasta sai mahdollisuuden häätää hepatiitti helpolla tablettihoidolla korvaushoidon arjessa. Syksyllä potilaat oli hoidettu. Silti puolen vuoden jälkeen pilotin miettiminen harmittaa. WHO:N TAVOITTEENA ON hävittää C-hepatiitti maailmasta vuoteen 2030 mennessä. Hävitys tarkoittaisi sitä, että 90 % taudin kantajista on diagnosoitu ja 80 % parantunut. Suomessa on 22 000 C-hepatiitin kantajaa. Toistaiseksi hoidettujen määrää mitataan promilleissa. Nykytahdilla Suomella ei ole mahdollisuutta päästä WHO:n tavoitteeseen. Halukin taitaa puuttua. C-hepatiitti on päihteiden käyttäjien tauti. He eivät pidä meteliä itsestään ja hoidostaan. Tai jos pitävät, niin vain sellaista konkreettista meteliä, jota paheksutaan. Yhden potilaan hepatiittihoito maksaa käytetyn perheauton verran. Kirroosin ja muiden pitkäaikaisten komplikaatioiden hoito maksaa enemmän. C-hepatiitti lisää maksakirroosin ja -syövän lisäksi esimerkiksi munuaissairauksien, diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Päihdeongelmaisten elinikä on Suomessakin noussut. Kuluttava elämä voi alkaa näkyä aikaisemmin kuin muilla, joten on tärkeää hoitaa hoidettavissa olevat oheissairaudet ajoissa. A-KLINIKAN HEPATIITTIPILOTIN tulokset olivat hoidettujen osalta mahtavat. Hoito oli helppoa. Sekä potilaat että henkilöHoitolupaukset ovat kunta loistivat tyytyväisyyttään. Kolmen kuukauden hepatiittiolleet toistaiseksi hoidolla nujerrettiin maksasairaus, parannettiin elämänlaatua ja vähennettiin oheiskäyttöä. Kaksi potilasta lopetti kokonaan katteettomia. pistämisen hepatiittihoidon ansiosta. Se on huikea saavutus, kun kyseessä ovat pitkäaikaisessa hoidossa olevat potilaat, joiden kanssa on toki aiemminkin pyritty eri keinoin oheiskäytön vähentämiseen. Hoito onnistui, mutta ikävää on, että hoitoa vasta odottavat potilaat on unohdettu. Siksi päällimmäisenä mielessä on nyt harmitus, sillä hoitolupaukset ovat olleet toistaiseksi katteettomia. Suomen C-hepatiittistrategiassa lupailtiin korvaushoitopotilaille hepatiittihoitoja jo viime vuonna. Pilotissa testasimme kymmeniä potilaita, jotka odottavat yhä hoitoon pääsyä. Ovat odottaneet syksystä lähtien. Kunnat ja sairaalat tuntuvat odottavan, että joku muu tekisi jotain ensin. TOIVOAKIN TOKI ON. THL julkisti juuri C-hepatiitin hoitopolun. Se pitää vielä saada pikaisesti käyttöön. Hepatiittipotilaat eivät odottamalla katoa. Heitä tulee edelleen lisää. Ei jonoon pompoteltaviksi, vaan hoidettaviksi.

Margareeta Häkkinen työskentelee A-klinikka Oy:n laitospalvelujen ylilääkärinä. Kommentoi kolumnia osoitteessa: A-klinikkasaatio.fi/tiimi 3 / 2019 TIIMI

11


Vaikka alkoholi määrittelisi arkea, se on usein iso mörkö, josta ei puhuta – varsinkaan ulkopuolisille. Kulissit pidetään pystyssä, sillä häpeän tunne on suuri. Teksti Marjo Pennonen Kuvitus Anna Makkonen

LÄHEISEN VA I E T T U A H D I N KO

12

TIIMI 3 / 2 019


P

äihdeongelma koskettaa kaikkia samaa arkea eläviä läheisiä. Häpeän ohella mielen valtaa pelko: missä kunnossa toinen tällä kertaa on? Missä hän on ja mitä tekemässä? Ettei vaan sattuisi mitään. Tuleeko toinen kotiin hilpeänä vai aggressiivisena? Läheiset pyrkivät usein tekemään kaikkensa, jotta toinen lopettaisi juomisen. Syitä juomiselle mietitään ja alkoholiannoksia lasketaan. Toisen juomisesta kannetaan vastuuta, mikä aiheuttaa riittämättömyyden, osalle jopa syyllisyyden tunteita. Toisen puolesta lopettamispäätöstä ei kuitenkaan voi tehdä. Vaikka läheinen pyrkii auttamaan, joskus se kääntyy itseään vastaan, jos se koetaan nalkutuksena. Moni jaksaa silti vuodesta toiseen uskoa muutokseen. ELÄMÄ KAPENEE JA KÄY ENNUSTAMATTOMAKSI

Kun toisen näkee juomassa, kiukun ja turhautumisen tunteet nousevat pintaan. Ongelman olemassaolosta väitellään, sillä harvalle alkoholiongelmaiselle itse juominen on ongelma. Koska toinen on saattanut luvata useita kertoja lopettaa juomisen, luottamus petetään toistuvasti ja läheinen voi katkeroitua. Usein elämä kapenee, sillä menoja ei uskalla suunnitella, kun etukäteen ei voi olla varma toisen kunnosta. On vaikea ennustaa, kuinka suuren roolin alkoholi saa. Toisinaan alkoholi vie voiton ja suunnitellutkin asiat jäävät toteuttamatta. Osa läheisistä päätyy salailemaan tilannetta, vaikka menojen peruminen valehtelemalla ei auta asiaa ja se vain pahentaa omaa oloa. >>

LÄHEINEN, HUOLEHDI ITSESTÄSI 1. Hae apua. Asioiden käsittely, tieto ja vertaistuki auttavat eteenpäin. 2. Usein puhuminen helpottaa, mutta asioita voit työstää myös kirjoittamalla ajatuksiaan ylös. 3. Alkoholiriippuvaiselle tulee kertoa, miltä alkoholinkäyttö tuntuu, miten se vaikuttaa elämäänne ja mitä pelkoja se aiheuttaa. Muutokseen voi kannustaa, mutta ulkoiset syyt harvoin motivoivat pysyvästi. 4. Muista, ettet ole vastuussa toisen juomisesta. 5. On hyvä pohtia, mitkä asiat itseä voimaannuttavat ja suunnata oma energia hyviin asioihin. 6. Elämää ei kannata rakentaa toisen selvien ja hyvien hetkien varaan, mutta ne on hyvä opetella huomaamaan. 7. Sinun on tärkeää päättää omat rajasi päihteitä käyttävän läheisen suhteen, ja joskus voi olla tarpeen päästää irti. 8. Lapsen kanssa keskustelussa tulee huomioida hänen ikänsä, antaa lapsen tulla kuulluksi ja muistaa asiallinen puhe ketään syyttämättä.

3 / 2019 TIIMI

13


Moni läheinen jaksaa vuodesta toiseen uskoa muutokseen.

Päihdeongelmaan liittyy monesti muitakin ongelmia, kuten puhumattomuutta, väkivaltaa tai muita riippuvuuksia, kuten peliongelma. Juominen voi viedä myös talouden ahdinkoon. Parisuhteessa kommunikoinnin ongelmat voivat pahentua, kun toinen on paljon poissa – joko fyysisesti tai henkisesti. MONI KERTOO LAPSUUDEN KOKEMUKSISTA

Työssäni työterveyspsykologina kohtaan usein päihdeongelmaisten läheisiä. Harva hakeutuu kuitenkaan sen vuoksi vastaanotolle. Tulemisen syinä saattaa olla ahdistusta, uupumusta, masennusta tai univaikeuksia. Kun keskustelemme syvemmin kuormittavista tekijöistä oireiden taustalla, usein paljastuu, että läheisen päihteiden käyttö ja siihen liittyvät asiat huolettavat. Moni nostaa esille myös lapsuuden kokemuksiaan perheestä, jossa alkoholilla on ollut hallitseva rooli. Kokemukset ovat olleet traumaattisia ja niillä on ollut kauaskantoiset vaikutukset. Suoraan omaan tilanteeseen on vaikea hakea apua, koska varsinaisen ongelman ajatellaan olevan alkoholiriippuvaisella, eikä häpeä auta asiaa. Vastaanotolla palautamme tarvittaessa mieleen, mihin asioihin voi itse vaikuttaa ja mitkä asiat täytyy opetella hyväksymään. Päihdeongelmaisen läheinen on usein keskittänyt voimavaransa päihdeongelmaisen auttamiseen, joten tehtäväni on välillä muistuttaa läheistä huolehtimaan itsestään. Pohdimme keinoja, miten läheinen saisi huolehdittua omasta jaksamisestaan ja mistä hän löytäisi ilon ja voimavaran lähteitä arkeensa. Toisinaan työstämme uutta suhtautumistapaa sekä tilanteeseen että omiin ajatuksiin ja tunteisiin. Sen sijaan, että välttelee läheisen juomisen aiheutta14

TIIMI 3 / 2 019

mia kielteisiä tunteita tai jää niihin jumiin, ne opetellaan tunnistamaan ja hyväksymään luonnollisena reaktiona. Silloin tunteet itsessään eivät aiheuta lisää ahdistusta ja niistä pääsee nopeammin yli.

×

Työterveyspsykologi Marjo Pennosen kirja Minä olen kuin Sinä (Kirjokansi) ilmestyy elokuussa 2019. Kirja koostuu lyhyistä fiktiivisistä tarinoista, joissa käsitellään ihmisten kohtaamia vastoinkäymisiä ja murheita. Siinä käsitellään myös alkoholiongelmaa läheisten kokemusten kautta.

”Juominen tuntuu olevan paras sijoituksesi, sillä siitä et tingi, vaikka muuten olet tarkka rahankäytöstäsi. Eikö se ole ongelma, jos olen sopinut itselleni muuta menoa, jonka joudun perumaan viime hetkellä? Olen pukenut lapsen, pakannut tavarat ja tehnyt teille eväät. Kun sitten ilmoitat, ettet pystykään lähtemään. Et edes nousemaan sängystä. Lapsi itkee, kun et viekään häntä Linnanmäelle, kuten olit luvannut. Sitähän se on, meidän elämämme.” (Marjo Pennonen: Minä olen kuin Sinä)


Tekoäly auttaa haistelemaan retkahdusriskiä työkalun, joka tunnistaa alkoholinkäytön retkahdusriskin reaaliaikaisen tiedon, tekoälyn ja käyttäytymisanalyysin avulla. Previct koostuu pilvipohjaisesta hoitoportaalista, kännykkäsovelluksesta ja taskukokoisesta alkometristä. Previctia käytetään niin, että asiakas tekee kotonaan puhallustestejä. Puhelimeen asennettava sovellus todentaa kuvaamalla puhaltajan henkilöllisyyden. Sovellus myös kysyy asiakkaalta kysymyksiä, esimerkiksi arviota arjen sujumisesta, mielialasta, unesta, ravinnosta ja liikunnasta. Sovelluksesta löytyy myös mielihalu-painike, jota painamalla voi saada tukea mieliteon tullessa. Tuki voi olla esimerkiksi terapeutilta tuleva video. Puhallutusten sykli ja vastattavat kysymykset ovat muokattavissa asiakkaan mukaan. Sovellukseen voi myös lisätä kysymyksiä ja tehtäviä, ja sen avulla kulkevat viestit työntekijältä asiakkaalle. Previctin taustalla on runsaasti tietoa retkahduksista. Se käyttää mittausten – puhallustestit, niiden väliin jäävä aika ja väliin jääneet testit – tuloksia laskiessaan raittiusindeksiä. Indeksi kertoo asteikolla 0–100, kuinka potilas voi ja kuinka suuri retkahdusriski kulloinkin on. Työntekijä seuraa hoitoportaalin avulla, miten asiakkailla menee, ja voi tulla tueksi juuri oikealla hetkellä. Previctin kehittäjä ja valmistaja on ruotsalainen terveysteknologiayritys Kontigo Care. Kontigo Caren tutkimuspäällikkö, PhD Markku Hämäläinen vertaa työkalua verensokerin seurantaan diabeteksen hoidossa. Hän uskoo, että kehitetty työkalu on todelli-

Kuva Auli Saukkonen

A-KLINIKKA OY ON OTTANUT käyttöön Previct-

Kun asiakas puhaltaa Previctin alkometriin, kännykän sovellus todentaa puhaltajan henkilöllisyyden. Kuvassa mallia näyttää A-klinikan kehittämiskoordinaattori Hannu Sievänen.

nen edistysaskel verrattuna juomisen itseraportointiin, esimerkiksi juomapäiväkirjoihin. ”Juomapäiväkirjat eivät toimi kovin hyvin, sillä ihmiset voivat raportoida väärin tai he eivät kerta kaikkiaan muista oikein juomiaan määriä.” Previct on Ruotsissa käytössä laajasti. Nyt sitä lanseerataan Suomen lisäksi Norjaan, ja seuraavaksi kiikarissa ovat muut Euroopan maat. Työkalun arvellaan innostavan varsinkin nuoria, joilla puhelin kulkee aina mukana tärkeänä osana elämää.

×

3 / 2019 TIIMI

15


16

TIIMI 3 / 2 019


TYÖ JA TEKIJÄ

LAIN

VA RT I JA

Jos ihmisen on vaikea saada hoitoa päihderiippuvuuteen tai jos häntä kohdellaan palveluissa huonosti, apua voi saada päihdeasiamieheltä. Teksti ja kuva Auli Saukkonen

P

äihdetyötä tekevillä ja alalla toimivilla on monesti käsitys, että päihdepalvelut ovat kurjistuneet: laitoshoitoa ja varsinkin lääkkeetöntä yhteisöhoitoa on ajettu alas, avopalveluita on yhdistetty mielenterveyspalveluihin, hoitoon on paikoin pitkät jonot. Päihdeasiamiehenä heinäkuussa 2018 aloittanut Tuula Sillanpää sanoo, että hoitoonpääsy nousee usein esille päihdeasiamiehelle tulevissa yhteydenotoissa. Maksusitoumusten saamisessa voi olla hankaluuksia. Joskus kritiikkiä herättää hoitojaksojen lyhyys. Maksusitoumukset tehdään tänä päivänä tyypillisesti kuukauden laitoshoitojaksolle, joskin maksusitoumus voidaan uusia, jos tarvetta nähdään. Sillanpää pitää päihdepalveluja kuitenkin yleisesti ottaen toimivina. ”Kun käymme maakunnissa ja tapaamme toimijoita, tulee kuva, että päihdetyötä tehdään aidosti, tosissaan ja parhaaseen mahdolliseen pyrkien. Toki resurssipulaakin on.” Myös päihdepalvelujen järjestäminen on kirjavaa. Niistä vastaa milloin kunta, milloin kuntayhtymä, järjestö tai yksityinen yritys. Juridisesti on mer-

kitystä, onko hoitopaikka sosiaalihuollon vai terveydenhuollon alainen. Sosiaaliviranomaisella on velvollisuus tehdä kirjallinen päätös, joka perusteltava ja josta voi valittaa. Terveydenhuollon puolella lääkärit eivät tee hallintopäätöksiä vaan päättävät hoidosta lääketieteellisin perustein. Niistä ei voi valittaa, mutta muistutuksen voi tehdä. Vaihtelua on, hoitopaikat ovat hyvinkin erilaisia ja hoitoon hakeutuvilla tuskin on useinkaan niistä realistista käsitystä, sanoo Tuula Sillanpää. Kuitenkin hyvää on, että asukkaat pääosin tietävät, mistä apua voi hakea omassa kunnassa. AINA TYÖ EI PÄÄTY PUHELUUN

Päihdeasiamiestoiminta käynnistyi Suomessa 1996. Päihdeasiamiehen tehtäväksi määriteltiin päihdehuollon asiakkaiden auttaminen päihdehuollon erityiskysymyksiin liittyvissä oikeudellisissa ongelmissa ja heidän lakiin perustuvien oikeuksiensa ajaminen esimerkiksi maksusitoumuksiin ja toimeentuloturvaan liittyen. Yleisemmällä tasolla tavoitteena oli asiakkaiden aseman parantaminen. Toiminnan käynnistäjiä olivat toipujajärjestö A-Kiltojen >> 3 / 2019 TIIMI

17


Päihdeasiamiestoiminnalla on oma paikkansa ja tehtävänsä. Kukaan muu ei tee juuri tällaista työtä kuin me teemme.

Liitto ja päihdepalveluja tuottavat A-klinikkasäätiö, Myllyhoitoyhdistys ja Sininauhaliitto. Tehtävän määrittely on ollut ilmeisen osuva, sillä päihdeasiakkaiden etujen valvominen on edelleen päihdeasiamiehen työn ytimessä. Tuula Sillanpää arvioi, että juuri yksilötason työ – palveluita tarvitsevien, niitä käyttävien ja heidän läheistensä yhteydenotot – vievät eniten aikaa. ”Aina työ ei pääty puheluun, vaan pitää selvittää asioita, esimerkiksi tarkistaa asiapapereita tai ottaa yhteyttä hoitopaikkoihin. Yritämme ohjata ihmisiä siihen, että he itse ottaisivat asiat puheeksi hoitopaikassaan tai saisivat ne selvitettyä sosiaali- tai potilasasiamiehen avustuksella. Mutta ellei tämä onnistu, he valtuuttavat meidät selvittämään tilannetta.” Asiakkaiden yhteydenotoissa nousevat esiin tyypillisesti hoitoonpääsyn ongelmat ja sen hitaus, hoitojaksojen lyhyt pituus, huonoksi koettu kohtelu hoitopaikassa, se, ettei omia mielipiteitä ole otettu hoidossa huomioon tai että hoitoon liittyviä päätöksiä on ollut vaikea saada. Myös lääkitys puhuttaa toisinaan, mutta lääketieteellinen hoito ei ole päihdeasiamiehen erityisosaamisaluetta. ”Opioidikorvaushoidostakin puhutaan paljon. Joissakin kunnissa kuulee valituksia, että ihmisiä ohjataan pelkästään korvaushoitoon. Toisissa kunnissa korvaushoitoon taas ei pääse, vaikka olisi jo kaikkea muuta kokeillut, koska kunnassa priorisoidaan muita hoitomuotoja”, Tuula Sillanpää sanoo. Läheisten yhteydenotoissa kyse on usein siitä, miten läheisen ihmisen saisi hoitoon ja mitä asiassa olisi ylipäätään tehtävissä. Myös päihdetyötä tekevät ottavat yhteyttä ja esimerkiksi kysyvät juridista apua johonkin hankalaan tilanteeseen. Päihdeasiamiestoimintaa tehdään paitsi yksilötasolla, myös yhteisötasolla ja yhteiskunnan tasolla. 18

TIIMI 3 / 2 019

Yhteisötasolla työ tarkoittaa vierailuja maakuntiin, tutustumista kuntien ja hoitopaikkojen toimintaan ja käytäntöihin ja päihdeasiamiestoiminnasta informoimista. Vaihdetaan tietoja ja koulutetaan. Yhteiskunnan tasolla esimerkiksi seurataan lainsäädäntöä ja pyritään vaikuttamaan siihen. EDUNVALVONTATYÖ TUTTUA

Tuula Sillanpää on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti ja varatuomari. Hänellä on aiempaa työkokemusta pankkijuristin tehtävistä, asianajotoimistosta ja tasa-arvovaltuutetun toimistosta. Pisimmän työuran hän on tehnyt ammattiyhdistysliikkeessä eri ammattiliittojen palveluksessa. Ihmisten perusoikeudet ovat lähellä sydäntä. Päihdekysymykset olivat Sillanpäälle tuttuja aiemmin lähinnä työelämän näkökulmasta. Uutta asiaa on tullut eteen rutkasti. ”Onneksi kaksi huonetta tuohon suuntaan on tietopankki, joka on tehnyt tätä työtä 20 vuotta ja jatkaa työssä edelleen”, hän sanoo ja viittoo käytävällä eteenpäin. Sieltä löytyy Marjo Tervon työhuone. Hän toimi päihdeasiamiehenä ennen Tuula Sillanpäätä ja jatkaa edelleen lakimiehenä päihdeasiamiestoiminnassa. Kolmantena työntekijänä toimii Riikka Perälä, joka työskentelee päihdeasiamiestoiminnan kehittämis- ja edunvalvontakoordinaattorina. Päihdeasiamiestoiminnassa asiakkaiden etuja valvotaan siltä kannalta, että laillisuus toteutuu. Kuitenkaan päihdeasiamies ei ole viranomainen eikä sen asema perustu lakiin. ”Päihdeasiamiestoiminnalla on oma paikkansa ja tehtävänsä. Kukaan muu ei tee juuri tällaista työtä kuin me teemme. Toiminnalla on harkitut raamit ja ne on hyvä säilyttää. Ymmärtääkseni tämä on toiminut oikein hyvin näin.”


TYÖ JA TEKIJÄ

ENNAKKOPÄÄTÖKSET OHJAAVAT LAIN TULKINTAA

Kun työnantajana oli ammattiyhdistysliike, Tuula Sillanpään aika kului paljolti oikeudenkäyntien hoitamiseen. Oikeudessa ajettiin jäsenten asioita liittyen esimerkiksi työsuhderiitoihin tai työturvallisuuteen. Päihdeasiamiehenä käräjäsaleihin enää tuskin tulee asiaa, sillä hallinto-oikeuksissa prosessit ovat kirjallisia. Yksi tärkeä osa päihdeasiamiestoimintaa on hakea hallinto-oikeudesta ennakkopäätöksiä kiistanalaisiin asioihin. Ennakkopäätökset ohjaavat lain tulkintaa. Päihdehuoltolain mukaan palveluja tulee antaa henkilölle, jolla on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia, ja hänen läheisilleen avun, tuen ja hoidon tarpeen perusteella. Ennakkopäätöksen mukaan ihmisillä on subjektiivinen oikeus saada hoitoa, mikä ei kuitenkaan tarkoita oikeutta johonkin tiettyyn, asiakkaan haluamaan hoitoon. Asiakkaalla on kuitenkin oikeus sanoa mielipiteensä siitä, millaista hoitoa hän haluaa. Ennakkopäätös on myös maksusitoumusten epäämiseen ei-hyväksyttävästä syystä. Päätöstä olla myöntämättä maksusitoumusta hoitoon ei voi perustella sillä, että määrärahat ovat loppuneet tai sillä, että kunta varaa määrärahat ensisijaisesti työelämässä oleville ja/tai lapsiperheen huoltajille. Jälkimmäinen on syrjintää. Kuntalaisia kohdeltava tasapuolisesti. Määrärahojen ”loppuessa” budjetti joudutaan ylittämään, jos hoidon tarve on olemassa. Sen sijaan kunnalla ei ole velvollisuutta myöntää jälkikäteen maksusitoumusta päihdehoitoon tai -kuntoutukseen, jos maksusitoumusta ei ole hakenut etukäteen. Tästäkin on oma ennakkopäätöksensä. Tuula Sillanpää pitää mahdollisena, että kun päihde- ja mielenterveyslainsäädäntö on uudistumassa, tulee jälleen tarve hakea ennakkopäätöksiä. Tämän hetken tiedon mukaan päihdehuoltolain ja mielenterveyslain pykälät liitettäisiin terveydenhuoltolain ja sosiaalihuoltolain sisään. Esimerkiksi itsemääräämisoikeuteen ja sen rajoittamisen ehtoihin liittyvät asiat siirtyisivät uuteen asiakas- ja potilaslakiin. Tuula Sillanpää muotoilee odotuksensa lakihankkeita kohtaan diplomaattisesti. Nykyisessä päihde-

Tuula Sillanpää Päihdeasiamies Paras ominaisuutesi työssä? Kun olen ollut edunvalvontatehtävissä aiemminkin, olen varmaan helppo lähestyttävä ja osaan kohdata ihmisen luontevasti. Huonoin ominaisuutesi työssä? Ehkä tietty kärsimättömyys, joka tulee, kun asiat ovat jäsentymättömiä ja ytimeen pääseminen kestää pitkään. Rakkain työkalusi? Joku semmoinen muistivihko, koska tykkään tehdä muistiinpanoja. Mitä työ on sinulle opettanut? Kohtaan ihmisiä, joilla on hätä ja tarve apuun. He ovat tilanteessa, josta eivät pysty itse suoriutumaan. Työ on opettanut ihmisen näkökantaa ja edunvalvonnan tärkeyttä. Mistä saat vastapainoa työlle? Harrastukset ovat vähän retuperällä, mutta koetan liikkua mahdollisimman paljon. Ellet olisi päihdeasiamies, mitä voisit olla? Varmaan olisi edelleen ammattiyhdistysliikkeen palveluksessa.

huoltolaissa todetaan kunnan velvollisuus järjestää päihdepalveluja, mutta se on yleisellä ja väljällä tasolla. ”Laki voisi olla konkreettisempi niin, että se auttaisi hoitoon pääsyssä. Tässä alueellisia eroja. Toiveena on myös, että itsemääräämisoikeutta ja sen rajoittamisen ehtoja koskevilla lain kohdilla tuettaisiin asiakkaan etua. Se tarkoittaa, että turvattaisiin asiakkaan mahdollisuus sanoa oma mielipiteensä ja näkemyksensä ja se tulisi otetuksi huomioon. Ja myös määriteltäisiin, missä tilanteissa ja millä kriteerein on mahdollista rajata ihmisen itsemääräämisoikeutta.”

×

3 / 2019 TIIMI

19


TIETEEN KENTILTÄ

Palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta.

Yhteisöhoito vähentää retkahduksia ja uusintarikollisuutta vangeilla vähentävät päihteiden käyttöön palaamista ja uusintarikollisuutta tehokkaammin kuin muut päihdeongelmista kärsiville vangeille suunnatut päihdekuntoutusohjelmat. Vain kahdessa tutkimuksessa terapeuttisen yhteisön hoitotulokset olivat muita heikommat ja yhdessä tulokset heikkenivät seuranta-ajan pidentyessä. Tulos saatiin kirjallisuuskatsauksesta, joka kattoi 20 vuosina 2007–2017 julkaistua tutkimusta. Tutkimuksissa oli vähintään kvasikokeellinen asetelma, riittävän isot tutkimusjoukot ja ne tarkastelivat uusintarikollisuutta ja päihteiden käyttöön retkahtamista. Terapeuttisten hoitoyhteisöjen vahvuuksia ovat muiden muassa yhteisöllisyys eli yhteisön käyttö muutoksen välineenä, pitkät hoitoajat ja vankeuden jälkeinen jatkokuntoutus. Yhteisöhoidon vaikuttavuutta koskevia tuloksia on kritisoitu asiakasryhmän valikoituvuuden ja puuttuvien satunnaistettujen koeasetelmien vuoksi. Terapeuttinen hoitoyhteisö on kuitenkin perinteinen ja käytännössä koeteltu hoitomuoto, joka monipuolistaa päihdeongelmista kärsiville tarjolla olevia palveluja. NYKYISET TERAPEUTTISET YHTEISÖHOIDOT

Laura Aslan: Doing time on a TC: how effective are drug-free therapeutic communities in prison? A review of the literature. International Journal of Therapeutic Communities 1/2018.

Empatia tuottaa tulosta psykoterapiassa psykoterapian tuloksellisuutta, kysyttiin meta-analyysissa, johon valikoitui 80 terapeutin empaattisuuden ja psykoterapian tulosten välistä suhdetta selvittänyttä tutkimusta. Vastaus on kyllä. Terapeutin empaattisuus osoittautui kohtalaisen vahvaksi ja tilastollisesti merkitseväksi psykoterapian tuloksellisuutta ennakoivaksi tekijäksi. Mitä enemmän terapeutti osoittaa ymmärrystä ja myötätuntoa asiakasta kohtaan, sitä parempia tulokset ovat. Asiakkaiden hoitotulokset olivat yleisesti ottaen parempia, kun niin asiakkaat, terapeutit kuin ulkopuoliset havainnoijat arvioivat terapeutin toiminnan empaattiseksi. Empatialle ei ole vakiintunutta määritelmää, mutta tiivistetysti sillä tarkoitetaan toisen ihmisen ilmaisemien kokemusten ymmärtämistä. ENNAKOIKO TERAPEUTIN EMPAATTISUUS

Robert Elliott et al.: Therapist empathy and client outcome: an updated meta-analysis. Psychotherapy 4/2018.

20

TIIMI 3 / 2 019


SALASUO

RUKSEJA KAAVAKKEISSA

V

iime vuosina olen kuullut kasvavassa määrin kommentteja siitä, miten politiikan tekeminen ja tutkimus ovat etääntyneet ihmisten arjesta ja kokemuksista. Poliitikot näkevät syrjäytymisen ja huono-osaisuuden vain numeroina ja laskelmina. Niitä poliitikoille tuottavat tutkijat hankkivat köyhyyttä koskevat aineistonsa näppärästi rekistereistä tai kyselyfirmoista, jolloin koko homma hoituu näyttöpäätteeltä kohtaamatta yhden yhtä tutkittavaa ihmistä. Elämän monimutkaisuus näyttää typistyneen syrjäytymistä ja huonoosaisuutta koskevassa päätöksenteossa ja tutkimuksessa binäärikoodiksi 0 ja 1. Syrjäytyminen ja huono-osaisuus ovat rukseja digitaalisten lomakkeiden vastauskohdissa. Ruksaukset on todennäköisesti tehnyt sosiaalitoimiston virkailija tai joku työkkäristä – ei ainakaan syrjäytynyt ihminen itse. JOKU VOISI VÄITTÄÄ ihmisten korvaantuneen rukseilla, koska Suomea johdettiin neljä vuotta insinöörilogiikalla. Syrjäytymisestä ja huono-osaisuudesta päästään, kunhan ruksien mukaisesti vaihdetaan oikeat varaosat paikalleen. Jos sekään ei auta, niin vika on ihmisessä ja korjaantuu pakottamalla. En kuitenkaan jaksa uskoa, että yhden insinöörin hallintalogiikka olisi etäännyttänyt poliitikot ja tutkijat huono-osaisten ihmisten arjesta ja muuttanut syrjäytyneet rukseiksi. Pikemminkin kyse on digitalisoituneen nykyisyyden abstraktista Elämän monimutkaisuus olemuksesta, joka suorastaan kutsuu poliitikkoja ja näyttää typistyneen tutkijoita jäsentämään todellisuutta vain nollina ja binäärikoodiksi 0 ja 1. ykkösinä. Todellisuus rakennetaan ja rakentuu näyttpäätteillä, joissa ihminen on ainakin toistaiseksi läsnä vain välillisesti. JOKA IKINEN AAMU , kun törmään Helsingin Hakaniemessä Ympyrätalon edessä flänäpäissään joraavaan spurgujengiin, tunnen pistoksen sydämessä. Osallistun yhteiskunnalliseen keskusteluun päihteistä, syrjäytymisestä ja huonoosaisuudesta, mutta en usko tietäväni paljoakaan sodanajan naisten muistomerkin olohuoneekseen tehneiden ihmisten sosiaalisesta todellisuudesta. Jonain aamuna aion rohkaistua ja uskaltautua porukan juttusille. Haluan todistaa itselleni, etteivät nuo ihmiset ole minulle vain rukseja digikaavakkeissa.

Mikko Salasuo on Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosentti ja työskentelee vastaavana tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: A-klinikkasaatio.fi/tiimi 3 / 2019 TIIMI

21


RAHAPELIONGELMA V O I KO S K E T TA A K E TÄ TA H A N S A Rahapeliongelmaa ei voi liittää vain joihinkin yhteiskunnallisiin asemiin, sukupuoliin tai ikäryhmiin. Teksti Maria Heiskanen

R

ahapelaamisen vuoksi apua hakee Peliklinikan ja Peluurin kokemusten mukaan hyvin erilaisia ihmisiä. On ihmisiä, joilla on elämässään enemmän tai vähemmän muitakin haasteita, ja ihmisiä, joille rahapeliongelma on sillä hetkellä ainoa elämässä oleva vaikeus. Peliklinikan palveluissa kohdatuista oman rahapelaamisen vuoksi apua hakeneista asiakkaista noin kolme neljästä on miehiä ja neljännes naisia. Nais- ja miesasiakkaiden suurimmat ikäryhmät ovat nuoret, noin 18–30-vuotiaat, mutta naisten ikäjakaumassa on toinen huippu noin 50 ikävuoden kohdalla. Avohoidon ja Peli poikki -ohjelman asiakkaista noin 60 % on ollut alle 50-vuotiaita miehiä palvelujen koko historian ajan.

22

TIIMI 3 / 2 019


Yli puolet Peluurin ja avohoidon oman rahapeliongelman vuoksi 2018 asiakkaina olleista oli työssäkäyviä. Seuraavaksi suurimmat ryhmät ovat eläkeläiset, opiskelijat ja työttömänä olleet, joiden kaikkien osuus on ollut noin 10–15 % palvelujen asiakkaista. Avohoidon asiakkaista noin kolmella neljästä oli joko perusasteen tai toisen asteen koulutus. Lähes puolet oli avo- tai avioliitossa. Noin kolmanneksella nettotulot olivat vähintään 2 000 euroa. PELIVELKAA KOLMELLA NELJÄSOSALLA

Rahapeliongelma voi muodostua mistä tahansa pelimuodosta. Peliklinikan asiakkaiden ongelmien taustalla korostuvat rahapeliautomaatit. Viime vuosiin saakka esimerkiksi avohoitoon asiakkaaksi tulleiden ongelmana ovat olleet useimmiten pelipisteiden raha-automaattipelit. Netissä pelattavat ns. slottipelit ovat nousseet hiljattain niiden rinnalle. Useimmilla rahapeliongelman taustalla on monia eri pelityyppejä. Nettipelien yleistymisessä Peliklinikan tilastoissa voikin olla kyse ongelmien kärjistymisestä internetissä erityisesti taloudellisesti. Peliklinikalle hakeudutaan usein jo jollain tapaa kriisiytyneessä tilanteessa, siksi on usein vaikea arvioida, millaisilla peleillä rahapeliongelma alun perin on muodostunut. Rahapelaamisesta johtuva velkaantuminen on Peliklinikan asiakkailla yleistä: esimerkiksi Peli poikki -ohjelman ja avohoidon asiakkaista noin kolme neljästä on ilmoittanut, että heillä on pelivelkaa. Osuus on todennäköisesti tätäkin suurempi, koska asiasta kysytään hoito-ohjelmien aluksi, jolloin velkatilanne ei välttämättä ole pelaajille itselleen selkeytynyt.

Kuvio 1. Uusien rahapelaajaasiakkaiden sukupuoli Peluurin, Tiltin ja Peliklinikan avohoidon palveluissa vuosina 2017–2018.

Avohoitoon vuonna 2018 tulleista lähes 30 %:lla oli velkaa vähintään 50 000 euroa. Velkaantuminen on yleisempää netissä pelanneilla kuin pelipisteissä tai kivijalassa pelanneilla. Kuviossa 3 on laskettu yhteen Peliklinikan avohoitoon tulleiden asiakkaiden ilmoittama pelivelkamäärä eri vuosina. Velkaantuneiden asiakkaiden määrä ja osuus vaihtelevat, ja tarkempaa tutkimusta velkaantumisen muutoksista tarvitaan. Merkittävää kuitenkin on, että yhteenlaskettu arvio hieman alle sadan asiakkaan peliveloista ylitti 2018 kolme miljoonaa euroa. LÄHES JOKA KYMMENES HAKENUT APUA PÄIHTEIDEN VUOKSI

Velkaantumisen lisäksi rahapeliongelmien vuoksi osalla apua hakeneista on myös muita sosiaali- ja terveyshuolia. Avohoidon uusista asiakkaista 2018 noin 15 % kertoi olevansa asiakkaana jossain muussa sosiaali- ja terveyspalvelussa. Noin 9 % asiakkaista on hakenut apua tai ollut joskus aiemmin hoidettavana päihteiden vuoksi, kolmannes mielenterveysongelmien ja neljäsosa talousvaikeuksien vuoksi. Noin 15 % arvioi kärsivänsä omasta tai muiden mielestä päihteiden väärinkäytöstä, ja noin 18 % on edellisen kuuden kuukauden aikana juonut alkoholia vähintään 2–3 kertaa viikossa. Noin viidenneksellä avohoidon asiakkaista on jokin pitkäaikaissairaus, ja sama osuus käyttää masennus- tai mielialalääkkeitä. Peluurin yhteydenotoissa pelaajat kuvaavat muun muassa peliongelman kanssa samanaikaista tai siitä johtuvaa stressiä, hermostuneisuutta, eristäytymistä, henkistä ja fyysistä >>

25,7 %

25,6 %

21,7 %

74,3 %

74,4 %

78,3 %

PELUURI (N = 1421)

TILTTI (N = 176)

Mies Nainen

AVOHOITO (N = 267)

3 / 2019 TIIMI

23


väkivaltaa sekä perustarpeiden laiminlyöntejä. Peluurin yhteydenotoissa 2018 edellisvuosiin verrattuna kasvoi sellaisten keskustelujen määrä, joissa pelaaja puhui itsemurha-ajatuksista tai -yrityksistä. Peliklinikalla tavataan myös paljon ihmisiä, joille rahapeliongelma on sillä hetkellä ainoa elämässä oleva vaikeus, eivätkä he ole asiakkaana muissa palveluissa. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että on olemassa palveluja, joissa ymmärretään syvällisesti juuri tätä aihepiiriä ja osataan auttaa irti pelaamisesta kohti ongelmien selvittämistä. Myös palvelujen välistä yhteistyötä tarvitaan, jotta monimutkaisia tilanteita saadaan selvitettyä. Esimerkiksi taloudellisten ratkaisujen ajoitus on tärkeää: pelaajat kaipaavat toivoa siitä, että talousvaikeudet on mahdollista ratkaista muutoin kuin epätoivoisilla yrityksillä voittaa velkojen maksuun tarvittavat rahat pelaamalla. Toisaalta peliongelman kannalta liian aikaisin tehdyt järjestelyt esimerkiksi velkojen takaisinmaksusta saattavat saada aikaan virheellisen luottamuksen siihen, että peliongelmakin on ratkaistu. Pelaamisen jatkuessa ongelmat vain syvenevät. LÄHEISET TOIPUMISEN TUKENA JA AVUNTARVITSIJOINA

Rahapeliongelma koskettaa noin 5–10 ihmistä pelaajan ympärillä. Lähes 700 000 suomalaisella on joskus ollut lähipiirissään ihminen, joka on pelannut liikaa. Peliklinikan palveluissa on asiakkaina myös pelaajien läheisiä: puolisoita, äitejä, isiä, aikuisia lapsia, sisaruksia, ystäviä. Läheinen saattaa etsiä keinoja auttaa pelaajaa

Kuvio 2. Uusien rahapelaajaasiakkaiden ikä Peluurin, Tiltin ja Peliklinikan avohoidon palveluissa vuosina 2017–2018.

Alle 18 v

mutta voi tarvita myös itse apua sekä henkiseen jaksamiseen että käytännön asioiden järjestelyyn. Rahapeliongelma voi koskettaa pelaajan läheisiä esimerkiksi henkisenä ja fyysisenä poissaolona, taloudellisina vaikeuksina ja heikentyneenä arjen sujuvuutena. Läheisten tuki ja aito ymmärrys rahapeliongelmasta on pelaajan toipumisen kannalta tärkeää, mutta läheisten on huolehdittava myös omasta jaksamisestaan ja esimerkiksi mahdollisten alaikäisten lasten hyvinvoinnin turvaamisesta. STIGMAT JA STEREOTYPIAT LIITTYVÄT MYÖS RAHAPELIONGELMAAN

Vaikka rahapeliriippuvuutta kohdanneista osa on ollut asiakkaana sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, rahapeliongelma on tunnistettu vain satunnaisesti. Ulkoisia merkkejä rahapeliongelmasta ei usein ole, eivätkä ammattilaiset osaa tai huomaa kysyä peliongelmasta. Esimerkiksi Peliklinikan avohoitoon tulleet asiakkaat ovat kärsineet rahapeliongelmasta keskimäärin seitsemän vuotta. Ongelmien tunnistaminen varhaisemmassa vaiheessa olisi tärkeää. Materiaalia tunnistamisen ja puheeksioton tueksi on tarjolla. Rahapeliongelmaan liittyy edelleen tietämättömyyttä ja ennakkoluuloja ongelman syntymisestä ja niistä ihmisistä, joita rahapeliongelma koskettaa. Rahapeliongelmiin liittyy usein häpeää omasta pelaamisesta ja siitä aiheutuneista ongelmista. Häpeän tunteet, itsekunnioituksen väheneminen ja sosiaalisen leimautumisen pelko saattavat viivästyttää ongelmista kertomista läheisille ja avun hakemista.

13,9 %

13,7 %

32,4 %

34,4 %

52,1 %

50,9 %

9% 30,7 %

60,3 %

18-34 35-54 55 tai yli

1% PELUURI (N = 1155)

24

TIIMI 3 / 2 019

0,6 % TILTTI (N = 175)

0,0 % AVOHOITO (N = 267)


€ 3 500 000

3 195 200

3 000 000 2 417 220 2 500 000 2 327 490

1 920 151

2 000 000

1 545 745 1 648 730

1 500 000 1 000 000

1 248 871 903 700

5 00 000 0

2011 (n=73)

2012 (n=88)

2013 (n=94)

2014 (n=59)

Kuvio 3. Yhteenlaskettu arvio Peliklinikan asiakkaiden pelivelan suuruudesta avohoitoon tullessa (n = pelivelkasumman ilmoittaneiden asiakkaiden määrä).

Julkisessa keskustelussa rahapeliongelmia saatetaan pitää esimerkiksi yhteiskunnan vähäosaisten tai iäkkäiden naisten ongelmina. Stereotypiat ovat haitallisia niin näihin ryhmiin kuuluville kuin ihmisille, jotka kärsivät rahapeliongelmista mutta eivät tunnista itseään virheellisistä stereotypioista. Rahapeliongelmaa ei voi liittää vain joihinkin yhteiskunnallisiin asemiin, sukupuoliin tai ikäryhmiin. Peliklinikan asiakkaiden joukossa on ihmisiä yhteiskunnan kaikista kerroksista. Rahapeliongelmiin liittyvät talousongelmat ja niistä selviytyminen ovat sidoksissa esimerkiksi siihen, millainen taloudellinen tilanne asiakkaalla on. Peliklinikalle tuleville on edelleen tuttua, että esimerkiksi sosiaali- tai terveysalan työntekijä on kauhistunut suuria pelivelkoja. Tällainen suhtautuminen ei ole edistänyt heidän uskoaan siitä, että tilanteesta on mahdollista selvitä. Eri alojen ammattilaisten työssä ja julkisessa keskustelussa tulee pitää mielessä, että rahapeliongelma voi koskettaa ketä tahansa.

×

VTT Maria Heiskanen työskentelee tutkijana Peliklinikalla. Kirjoituksessa kuvattuja analyysejä ovat tehneet myös Petteri Paasio, Tuomas Hallamaa ja Inka Silvennoinen.

2015 (n=114)

2016 (n=70)

2017(n=88)

2018 (n=94)

Peliklinikalla laaja palvelukokonaisuus Hakaniemessä rahapeliongelmiin erikoistunut palvelukokonaisuus, josta saa apua myös digipelaamisen ja netin liikakäytön ongelmiin. Palveluihin sisältyy Peluurin valtakunnallisia sähköisiä palveluja, kuten auttava puhelin ja chat, OmaPeluuri-verkkopalvelu ja kahdeksan viikon Peli poikki -puhelin- ja verkkoterapiaohjelma. Lisäksi Peliklinikalla sijaitsevat tieto- ja tukipiste Tiltti, johon voi tulla esimerkiksi avoimiin oviin, vertaisrinkeihin tai Perheklubiin. Peliklinikalla on myös Helsingin ja Vantaan kaupunkien avohoitoa, jossa yksi psykologi ja kaksi sosiaaliterapeuttia ottavat vastaan rahapeliongelmia kohdanneita, Helsingin ja Vantaan asukkaita. Kaikki palvelut ovat makasuttomia eikä niihin tarvita lähetettä. Kaikissa palveluissa on asiakkaina paitsi ihmisiä, jotka etsivät muutosta omaan pelaamiseensa, myös heidän läheisiään. Peliklinikkalaiset kohtaavat myös muita ammattilaisia ja pitävät koulutuksia erilaisissa verkostoissa. PELIKLINIKKA ON HELSINGIN

3 / 2019 TIIMI

25


T UTKITTUA

YHTEISÖ HOITAA IHMISTÄ KOKONAISUUTENA Päihdeongelma kehittyy vuosien kuluessa, ehkä vaivihkaa. Myös toipumisen tie on pitkä ja sisältää yleensä erilaisia vaiheita. Yhteisöhoidossa saatu tuki on laaja-alaista. Teksti Tuuli Pitkänen

P

äihdehoidon aikana yksilön toimintakyky tutkitusti kohentuu. Vuosi sitten vertailin tätä muutosta eri hoitomuodoissa (Tiimi 2/2018). Tulosten perusteella asiakkailla oli yhteisöhoitoon saapuessaan keskimäärin suuria toimintakyvyn vaikeuksia, mutta hoidon aikana ne vähenivät merkittävästi. Mikä Hietalinnan terapeuttisessa yhteisöhoidossa vaikuttaa ja voidaanko muutosta mitata? Hietalinna-yhteisö toimii A-klinikka Oy:n Päihdesairaalan yhteydessä Järvenpäässä. Hietalinna tarjoaa vertaistukeen perustuvaa terapeuttista yhteisöhoitoa, jossa yhteisö on keskeinen hoitomenetelmä. Yhteisöhoito on intensiivinen hoitomuoto, jossa sisältöä ja ohjelmaa on paljon. Hoitotyöntekijän sanoin: ”Opetellaan puhumaan avoimesti ja rehellisesti, jaetaan kokemuksia, tehdään ihminen ja toiminta nä-

kyväksi rakentavan ja positiivisen palautteen avulla, sanoitetaan tunteita, opetellaan tuntemaan päihteetöntä itseä paremmin ja annetaan korjaavia kokemuksia välittävässä ilmapiirissä. Opetellaan ottamaan vastuuta itsestä ja muista. Täällä siis pyritään hoitamaan ihmistä kokonaisuutena sisältäen riippuvuussairaus, pyrkimyksenä parempi elämänlaatu ja yhteiskunnassa osallisena oleminen.” Yhteisössä vertaiset hoitavat ja yhteisön hoitotyöntekijät turvaavat rakenteet ja säännöt. Hoitojaksot kestävät yleensä kuukauden maksusitoumuksista johtuen. Hoidon toivottaisiin monesti jatkuvan pitempään, jotta valmius siirtyä seuraavaan toipumisen vaiheeseen olisi parempi. Hoitohenkilöstölle työ on intensiivistä ja vaativaa, mutta panostamisen on koettu tuottavan tulos-

4

Koettujen vaikeuksien määrä (n=59). 0 = ei vaikeuksia, 4 = erittäin suuria vaikeuksia/ei selviydy.

3

2,5 2,2 2,0

2

Hoidon alussa

1,9

1,8

1,6

Lopussa

1,2

1,3 1,1

1,2

1,2

1

0,7

0

26

TIIMI 3 / 2 019

Mieliala

Arjen hallinta

Tiedon käsittely

Sosiaalinen elämä

Kipu ja uni

Arjen toiminnot


ta. Myönteinen palaute asiakkailta ja heidän läheisiltään kannustaa. HELPOTUSTA AHDISTUKSEEN JA RAHAN HALLINTAAN

Toimintakyvyn vaikeuksia kartoitettiin PARADISE24fin-kyselyllä kaikkiaan 153 asiakkaalta. Kyselyn 24 osa-alueesta keskimäärin 2,8:ssa oli koettu niin suuria vaikeuksia, että niistä oli ollut vaikea selviytyä. Yleisimmin näitä erittäin suuria vaikeuksia oli koettu rahankäytön hallinnassa, työssä ja opiskelussa, huolestuneisuuden ja ahdistuneisuuden kohdalla, yksin olemisessa sekä surun ja alakuloisuuden tunteissa. Muutostoiveista kysyttäessä tärkeimmäksi kohteeksi oli yleisimmin valittu huolestuneisuus ja ahdistuneisuus. Puolet vastanneista oli nimennyt sen viiden tärkeimmän muutostoiveen joukkoon. Lähes yhtä useat olivat toivoneet muutosta rahankäytön hallitsemiseen. Yhteisössä olemisen aikana toimintakyky koheni huomattavasti. Suurin muutos oli koettu arjen hallinnan ja mielialan kohdalla, mutta muutos oli merkitsevä kaikilla osa-alueilla (kuvio). Seurannassa erittäin suurina koettujen vaikeuksien määrä oli vähentynyt huomattavasti (2,8 osa-alueesta 0,6 osaalueeseen). Niiden asioiden määrä, joiden kohdalla ei koettu vaikeuksia, oli noussut 4,3:sta 7,9:ään. Hoidon lopussa kyselyyn oli vastannut 59 henkilöä. Alkukartoituksen pisteissä ei ollut eroja seurantaan vastanneiden ja vastaamatta jättäneiden välillä. Osa asiakkaista oli täyttänyt hoidon alussa ja lopussa myös Missä mennään -kyselyn, jossa elämäntilannetta arvioidaan kouluarvosanoja käyttäen. Tilan-

ne oli parantunut kahdeksalla osa-alueella (kuvio). Päihderiippuvuutta kartoittavassa Severity of Dependence Scale (SDS) -kyselyssä pistemäärä vaihtelee nollasta kahteentoista. Viisitoista asiakasta oli täyttänyt kyselyn sekä hoidon alussa että lopussa. Riippuvuutta kuvaavien pisteiden keskiarvo väheni heillä merkitsevästi 9,9:stä 6,2:een. VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTIA

Tulosten yleistettävyyttä hankaloittaa se, että seurantatieto oli käytettävissä vain osalta asiakkaista. On todennäköistä, että asiakaskunta oli valikoitunut jo terapeuttiseen hoitoon hakeutumisen vaiheessa ja että vain osa kävi hoidon loppuun ja halusi täyttää kyselyn hoidon päättyessä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kyselyyn vastanneiden kohdalla oli tapahtunut merkittävää muutosta. Päihdehoidossa tarvitaan erilaisia hoitomuotoja. On tärkeää, että intensiivistä apua on tarjolla niille, jotka ovat siihen valmiita. Toipujan tie on yksilöllinen ja myönteinen muutos arvokasta.

×

LISÄTIETOA: Maria Cabello, Javier de la Fuente, Jose Luis Ayuso-Mateos & Tuuli Pitkänen: Longitudinal properties of the PARADISE24fin questionnaire in treatment of substance use disorders. Addictive Behaviors, August 2019 (ilmestyy). Julkaistu verkossa 22.3.2019: doi.org/10.1016/j.addbeh.2019.03.009 Tuuli Pitkänen: Päihdehoito vaikuttaa kokonaisvaltaisesti. Tiimi 2/2018. Dosentti Tuuli Pitkänen toimii A-klinikkasäätiössä vanhempana tutkijana ja Arjen toimintakyky -hankkeen koordinaattorina.

Kouluarvosana elämäntilanteelle asteikolla 4–10 (n=19). 10 9 8

7,4

8,0

7,9

7,8

7,1

7

7,8

7,7

7,0

6,6

6,4

6,4

7,5

7,1 6,3

6

6,7 5,9

5 4

Fy

en ys i n

ter v

e ys

Hoidon alussa

he Per

suh

tee

t

llis Osa

tum

inen Arj

uju en s

min

en

Eläm

änla

atu

Toim

ee

lo ntu

ja ta

lous y Psy

k

nt kine

e r ve

ys

ja o Työ

elu

pisk

Lopussa

3 / 2019 TIIMI

27


KOKEMUS PUHUU – MUTTA MISTÄ JA MITEN? Kokemusasiantuntijoiden työkaluna on kokemuksen syvä rintaääni. Mutta ihan kaikesta kokemuksenkaan ei pidä olla äänessä. Teksti Auli Saukkonen

R

yhtymistä kokemusasiantuntijaksi motivoi halu vaikuttaa ja auttaa. Se on keino kääntää kovatkin elämänkokemukset hyödyllisiksi niin itselle, muille kuin koko yhteiskunnalle. Varsinkin päihdealan kokemusasiantuntijoita motivoi monesti halu näyttää, että toipuminen ja muutos on mahdollista, vaikka lähtökohdat olisivat kuinka huonot. Kokemus puhuu, mutta kenen sanoja? Tätä kysyttiin YAD Youth Against Drugs ry:n järjestämässä tilaisuudessa Päihdepäivillä. YAD kouluttaa kokemusasiantuntijoita ja järjestää heille työtilaisuuksia päihdekasvatuksen parissa. Järjestön Exp3rt-hanke kehittää kohtaavaa kokemusasiantuntijuutta, jossa kokemusasiantuntijat ovat mukana nuorten aikuisten arjessa esimerkiksi työpajoilla ja etsivän työn asiakastapaamisissa. MITÄ KANNATTAA KERTOA?

Kokemuksenkaan ei pidä puhua kaikesta. Kokemus28

TIIMI 3 / 2 019

asiantuntijalla ei ole mitään velvollisuutta revittää sieluaan auki aina vain uusille ja uusille ihmisille. ”Vaikka olisi ajatuksia esimerkiksi syyllisyydestä ja hyvittämisestä, kokemusasiantuntija ei ole tilivelvollinen kaikille kaikesta. Ei tarvitse olla takki levällään ja kertoa kaikkea. On osattava myös rajata itseään”, sanoi Exp3rt-hankkeen projektityöntekijä Tero Hohenthal. Uteliaisuus on inhimillistä, mutta joskus kokemusasiantuntijan on syytä rajata myös niitä kysymyksiä, joihin häneltä halutaan vastausta. Esimerkiksi ”Mikä on pahinta mitä olet elämässäsi tehnyt?” tai ”Oletko koskaan tappanut ketään?” ovat esimerkkejä kysymyksistä, joihin kenenkään ei tarvitse vastata. Kokemusasiantuntijakoulutuksessa omia kokemuksia työstetään yleensä oman tarinan kautta. Oma tarina auttaa ymmärtämään itseä paremmin ja on henkilökohtaista itsetutkiskelua, kuvasi eräs kokemusasiantuntijakoulutuksen käynyt. Hänen tari-


nansa oli aluksi ”minä vastaan muu maailma” -taistelutarina, jossa tuotiin esiin kärsittyjä vääryyksiä. Kun ajan myötä tarinaansa sai etäisyyttä, se lähti tiivistymään. ”Aloin miettiä, mitä kannattaa kertoa kenellekään. Tarina jäsentyi. Kerroin, mikä havahdutti ja mikä auttoi missäkin vaiheessa. Lopulta olen kertonut vain, että käytin huumeita, nämä työkalut toimivat mulle ja ne voisivat toimia ehkä myös sulle.” ”Menneisyyteni sisältyy myös häpeällisiä salaisuuksia ja traumaattisia kokemuksia. Kun niistä on puhunut, se on myös auttanut itseä hyväksymään itsensä. Enää ne eivät herätä juuri mitään.” NUORILLE TURHA PUHUA SELVIYTYMISTARINAA

Keskustelua heräsi varsinkin siitä, onko kokemusasiantuntija oikea henkilö kertomaan päihteistä alaikäisille nuorille esimerkiksi kouluissa. Kuuleeko nuori kokemusasiantuntijan kertomuksen jännittävänä ja houkuttelevana? Kokemusasiantuntijana toimiva kertoi, että nuorilta tulee myös ihailua, varsinkin jos nuori on jo kokeillut päihteitä. Eräässä tilanteessa hän päätti reagoida nuoreen ”ihailijaan” sivuuttamalla tämän. ”Sen sijaan kerroin, etten nähnyt kymmeneen vuoteen teini-ikäistä lastani. Se tuntui havahduttavan nuoria ja nostavan mieleen, että mitä jos itse ei näkisi omaa isää moneen vuoteen.” Nuorille on turha puhua omaa selviytymistarinaa, arveli toinen kokemusasiantuntija. ”Itse olen kertonut heille niistä syistä, jotka ajoivat nuorena käyttämään päihteitä: epävarmuudesta, peloista, ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunteis-

ta ja heikosta itsetunnosta. Viestinä on ehkä se, että on ok olla herkkä, puhua tunteista ja soittaa pianoa, vaikka on mies. Jokainen saa olla sellainen kuin on – vaikka erikoinen, outo ja vähän hölmökin välillä.” Joissakin kouluissa on saatu hyviä kokemuksia siitä, että koulukuraattori ja kokemusasiantuntija suunnittelevat yhdessä oppilaiden päihdekasvatussession. Kun kuraattori on läsnä myös itse tilanteessa, hän voi huomata oppilaat, joiden kanssa jatkotyöskentelyyn saattaisi olla aihetta. KOKEMUSASIANTUNTIJUUDEN SUDENKUOPAT

Tampereen yliopiston tutkijatohtori Taina Meriluoto on tutkinut väitöskirjassaan kokemusasiantuntijoita sosiaali- ja terveysalan organisaatioissa. Hän tiivisti aineistostaan kokemusasiantuntijuuden kolme sudenkuoppaa. Ensimmäinen niistä on, että kokemusasiantuntijuudelle on järjestelmässä määritelty ennalta tietty paikka, jossa sen pitää palvella muiden määrittelemiä pyrkimyksiä. Toinen sudenkuoppa ovat ristiriitaiset tavoitteet: toiminnan järjestäjällä on eri näkemys siitä, mihin kokemusasiantuntijuudella pyritään kuin kokemusasiantuntijalla itsellään. Kolmas sudenkuoppa on kokemusasiantuntijan käyttäminen vain tehtyjen päätösten legitimointiin: voidaan esimerkiksi toiminnan rahoittajalle näyttää, että kokemusasiantuntijat ovat toiminnassa mukana. Osallistumisen suunnittelijoiden ja päätöksentekijöiden olisi hyvä pysähtyä miettimään omia ennakko-oletuksiaan, Taina Meriluoto on huomauttanut. Kokemusasiantuntijoiden tieto ja näkemykset saattavat olla totutusta poikkeavaa ja kriittistäkin, ja siksi sitä olisi hyvä kuunnella.

×

3 / 2019 TIIMI

29


Teksti Pekka Pakarinen

Joukkoon kuulumisen kaipuu Linda-Maria Roineen kirjaa Ei koira muttei mieskään on mainostettu ”nuoren naisen selviytymistarinaksi huumehelvetistä”. Ansiokkaan huumemaailman kuvauksen lisäksi kirjan aiheita ovat seksuaalinen hyväksikäyttö, viiteryhmien puuttuminen ja vaikeudet tulla hyväksytyksi yhteisössä. Teemoja on niin monta, että aihioista olisi voinut kirjoittaa useammankin kirjan. Elokuvamainen kirja alkaa leikkauksella Itäkeskuksen kauppahelvettiin, jossa 16-vuotias Mercedes tutustuu Santeri-komistukseen, jonka kehuva flirtti ja imartelu vetoavat hyväksyntää hakevaan teiniin. Takaumat lapsuuteen ja kouluun selventävät asiaa: Mercedestä on hyväksikäytetty seksuaalisesti lapsena ja hän on koulukiusattu. Ainoa rakastava voima on ollut luotettava äiti. Mutta nuori tarvitsee muutakin hyväksyntää. Kun Santeri sitä antaa, Mercedes on myyty. Tie huumeisiin on – taas kerran – yllättävänkin suora. Mercedes astuu maailmaan, jossa nainen on palvelija tai huora. Tämä saa tiedostavan Mercedeksen hämmentymään, mutta epävarma Linda-Maria tarvitsee hyväksyntää ja rakkautta. Kun Mercedes douppaa, Linda-Maria käy helluntaiseurakunnassa. Mutta sekään ei pelitä varsinkaan, kun hämärät ystävät tulevat ilmi. On jotenkin surullista, kun kaikki yhteisöt vaativat Mercedestä muuttumaan ryhmään sopivaksi. Omaa itseä, Linda-Mariaa, pitäisi muokata ja tähän Mercedes ajautuu. Hän tahtoo miellyttää kaikkia mutta ei lopulta kestä ”itsensä eheyttämistä” muiden ehdoilla. Subutex toimii vaarallisena eheyttäjänä. Ensikokeiluaan Mercedes kuvaa sanalla ”kokonainen”. Aineet antavat hyvän täyden olon, mutta loppupeleissä jäljellä on vain addiktio ja käyttäjä on uhri. Mercedes toteaa selviytymisensä olleen ihme. Monien teemojen kirjaa pitää kasassa kantava ajatus nuoren ihmisen tahdosta ja tarpeesta löytää itselleen yhteisö. Linda-Maria tuntuu olevan kaiken välissä: ei oikein romani muttei valkolainenkaan, MERCEDES BENTSON ELI

30

TIIMI 3 / 2 019

Venla Pystynen & Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään. Johnny Kniga 2019.

ei hetero muttei homoseksuaalikaan, uskovainen kirkossa, joka ei hyväksy. Poliittinen maailmakaan ei vakuuta. Siinä yhtälössä lungimpikin on vaarassa sortua bisseen tai muihin douppeihin. Linda-Marian toimivin kanava on rap-musiikki, mutta siinäkin suhteessa tuuri on pitkään huono. Tuottaja, oma idoli, on Mercedeksen uran alussa omien myöhempien sanojensa mukaan ”ollut pari vuotta psykoosissa”. Kommentissa on kuvaavaa, kuinka Mercedes sen esittää. Psykoosista puhutaan kuin kaupassakäynnistä. Musiikki ja toiminta on kuitenkin pelastus. Ihme tapahtuu. Ei koira muttei mieskään on elämänkertakirjallisuuden valioita – verrattavissa Jan Jalutsin ja Remun stooreihin. Hyvä, moniääninen teos, josta vielä yksi huomio: jokainen ihminen tarvitsee vähintään yhden luottohenkilön. Linda-Marialle se on oma äiti, onneksi. Toivottavasti kirjan varovaisen optimistinen loppu jää pysyväksi tilaksi. Tsemit Itään! FM Pekka Pakarinen on kulttuurintutkija ja toimittaja.


Teksti Erja Kokkoniemi

HENKIREIKÄ

PANNARIPÄIVÄ JA JÄTTIHALI

O

man alan asiantuntijaksi kehittyminen on todella pitkäkestoinen prosessi. Kehittymistä tukevat ja auttavat omat kokemukset ja jatkuva opiskelu. Ajelin tänään lomani jälkeen hymyillen töihin uusia kokemuksia rikkaampana. Tunsin jälleen kerran, että onpa mukava palata töihin. Työtehtäviini kuuluvat tällä hetkellä asiakasvastaanotot, konsultaation antaminen, verkostotyö, päihdehuollon kuntoutussuunnitelmien selvitystyö, viranhaltijapäätökset ja asiantuntijatyö. Mielestäni päihdetyössä korostuu teoreettisen tietämyksen lisäksi oma muutoksen hallintavalmius, oma taitoperusta ja niihin valmiuksiin kytkeytyy oleellisesti myös innovatiivisuus, viestintä-, kognitiiviset ja sosiaaliset taidot sekä luovuus. Erityisen lähellä sydäntäni ovat asiakasvastaanotot. Yksi työskentelyni kulmakivistä on moniammatillisuus, johon liittyy ajatus asiakkaan yksilöllistä tilannetta ja ainutlaatuisuutta kunnioittavasta työskentelystä, joka pohjautuu vapaaehtoisuuteen ja luottamuksellisuuteen. Tavoitteenani on kehittää työskentelyäni edelleen ylittämällä uusia rajoja ja oppimalla uutta. Tätä ajatusta tukee myös se, että olen työnohjaaja. Työelämän muutoksiin ja ihmisten onnellisuuteen liittyy paljon muun muassa taloudellisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä. Ihmisten välinen vuorovaikutus on tärkeää niin jaksamisen kuin onnellisuuden kannalta. Työssäni saan onnistumisen kokemuksia, kun asiakas saavuttaa omat muutokselleen asettamansa tavoitteet. Haasteen vastaanotettuani soitti Pohjois-Pohjanmaalta hyvä ystäväni jo siltä ajalta, kun leikimme hiekkalaatikossa. Puhelun jälkeen havahduin, että yksi minulle tärkeä henkireikä löytyy läheltä, omasta sosiaalisesta verkostostani. Eli rakkaat aikuiset lapseni puolisoineen, puolisoni ja ystäväni, joiden kanssa voin jakaa, kokea, harrastaa, matkustella ja tehdä kaikkea yhdessä vapaa-ajallani tai vaan olla oma itseni heidän seurassaan, tekemättä yhtään mitään. Pidän työstäni ja toisiaan moniammatillisesti tukevasta ja kannustavasta työyhteisöstäni. Vaikka sen lisäksi tulen vielä vallan mainiosti toimeen itseni kanssa, välillä tarvitsen läheisiltäni sen jättihalin voimavaroja täydentääkseni. Onneksi halipulapäivänä = pannaripäivänäni saan tarvittaessa aina sen ihan oikean aidon jättihalin läheisiltäni, pyytämättäkin. Erja Kokkoniemi työskentelee päihdetyöntekijänä Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä. Hän haastaa seuraavaksi omasta henkireiästään kertomaan päihdeterapeutti, kouluttaja Jouni Lehdon. 3 / 2019 TIIMI

31


MIELIKEHON LU O N N O L L I S TA V I I S AU T TA ADDIKTIOSEMINAARI 23.–25.9.2019 (620 €)

UNISEMINAARI 26.–27.9.2019 (420 €)

Seminaarissa opiskellaan MBB-päihderiippuvuuden ohjelma. Ohjelma auttaa päihderiippuvuudesta kärsiviä samaan konkreettisia keinoja ymmärtää ja estää retkahduksia sekä tukee toipumiskeskeisen elämäntavan omaksumista. Koulutus toimii addiktioiden hoidon käytännöllisenä tieto- ja taitopakettina sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille sekä täydennyskoulutuksena alaa jo tunteville.

Seminaarissa opiskellaan MBB-menetelmän soveltamista unihäiriöiden hoitoon ja unen laadun parantamiseen. MBB-keinojen käyttäminen tukee myös työntekijöiden omaa jaksamista ja työhyvinvointia.

Järjestäjänä Suomen Mielenterveysseura yhteistyössä Suomen MBB-yhdistys ry:n kanssa. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen 22.8. mennessä: www.mielenterveysseura.fi/fi/ tapahtumat

Kouluttajina toimivat psykologi Guy Du Plessis (M.A.) ja sosiaalityöntekijä Kevin Webb (MSW, LCSW), I-System Institute, Utah State University, USA.


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.