Page 1

TIIMI

P Ä I H D E T YÖ N E R I KOI S L E H T I 4

/2 0 1 9

LASISEN

LAPSUUDEN

PITKÄ VA R J O MIKÄ LASTA SUOJAA kun aikuinen juo liikaa? Työ ja tekijä JUKKA OKSANEN RATKAISUJEN aika


12

4

2019

TIIMI

PÄ I H D ET YÖN E R I KOI S L E H T I

A-klinikkasaatio.fi/tiimi 55. vuosikerta Ilmestyy viisi kertaa vuodessa ISSN 0358-6936 JULKAISIJA

A-klinikkasäätiö Ratamestarinkatu 7 A, 6. krs., 00520 Helsinki A-klinikkasaatio.fi

16

22

SISÄLTÖ

PÄÄTOIMITTAJA

Minna Hietakangas minna.hietakangas@a-klinikka.fi p. 050 4727 846

3 PÄÄKIRJOITUS 4 LYHYESTI

TOIMITUSSIHTEERI

6

Auli Saukkonen auli.saukkonen@a-klinikka.fi p. 0400 624 870 ULKOASU

Anna Makkonen TOIMITUSNEUVOSTO

Marja Holmila Koko Hubara Margareeta Häkkinen Mikko Salasuo (pj.) Ilpo Salonen Jouni Tourunen Minna Hietakangas TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSET

A-klinikkasäätiön keskustoimisto A-klinikkasaatio.fi/tiimi/tilaus tilaukset@a-klinikka.fi TILAUSHINTA

25 euroa/vuosi ILMOITUKSET

Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi PAINOPAIKKA

Grano

Lasisen lapsuuden pitkä varjo

1 1 HÄKKINEN

Hyvä teksti kantaa(n)

12

Mikä lasta suojaa, kun aikuinen juo liikaa?

16

TYÖ JA TEKIJÄ

Jukka Oksanen

20

TIETEEN KENTILTÄ

2 1 SALASUO

Islanti ei keksinyt kasvatusta uudelleen

22

Ratkaisujen aika

26

TUTKITTUA

Perheissä on ongelmista huolimatta aina myös voimavaroja.

28 ELOKUVA

Veeran maaginen elämä

30 KIRJAT

Theo Fleury: Kovaa peliä. NHL:n huippukiekkoilijan raju elämä Marko Lempinen: Läpi helvetin. Marko Jantusen tarina

KANNEN KUVA

Anna Makkonen

12 s.23

31 HENKIREIKÄ

Jouni Lehto


PÄÄKI RJOITUS

PÄIHDESTRATEGIA VOISI KAVENTAA TERVEYSEROJA

A

ntti Rinteen hallitus on päättänyt ohjelmassaan vähentää riippuvuuksia, päivittää päihdestrategian ja jatkaa määrätietoista työtä alkoholinkulutuksen vähentämiseksi. Alkoholiveron maltillista korottamista luvataan jatkaa ja huumehoidon tehokkuutta parantaa ja käytön haittoja vähentää laatimalla poikkihallinnollinen valtioneuvoston periaatepäätös huumausainepolitiikasta. Myös rahapelihaittoja luvataan ehkäistä. KIRJAUS ON TÄRKEÄ. Kesän aikana Viro ja Latvia ajautuivat alkoholiveron alentamiskilpaan, joka saattaa vaikuttaa myös Suomen alkoholimarkkinoihin. Tästä huolestuneena valtiovarainministeriö on esittänyt, että ensi vuodeksi sovitusta maltillisesta alkoholiveron kiristyksestä luovuttaisiin. Tämä ei ole välttämättä järkevää. Vaikka Suomi kiristi verotusta useita kertoja vuosina 2007–2017, alkoholin matkustajatuonti vähentyi viidenneksellä, suurin piirtein saman verran kuin alkoholin kokonaiskulutus samana ajanjaksona. SÄÄNTELYLLÄ ON SIIS merkitystä, mutta alkoholinkulutukseen vaikuttavat myös muut asiat kuin hinta. Nuorten kiinnostus alkoholin ja huumeiden päihdekäyttöön on viime vuosikymmeninä vähentynyt todella paljon. Ilmiö on kansainvälinen, mutta meillä muutos on ollut erityisen suuri. Huumeiden – erityisesti kannabiksen – kokeilu ja käyttö on jatkanut kasvuaan, mutta alaikäisten käyttö ei ole yleistynyt. Huumehoidon Aikuisissa positiivinen muutos ei näy. Kritisoitu alkohosaatavuudessa on lilain uudistus päätti alenevan trendin, ja vaikka kulutus on kasvanut odotettua maltillisemmin, veronkorotuksista ei ole Suomessa paljon syytä luopua. toivomisen varaa. MUTTA MITÄ TEHDÄ niiden päihteiden aiheuttamille haitoille, joiden käyttöä eivät ohjaa sen enempää politiikka kuin markkinatkaan? Huumehoidon tehokkuutta voidaan yrittää parantaa, mutta tärkeämpää olisi parantaa hoidon saatavuutta. Kansainvälisesti huumehoidon laatu kestää vertailun, mutta avun saatavuudessa on paljon toivomisen varaa. Uusi päihdestrategia on haastava tehtävä, koska vaikka ylätason tavoitteista vallitsisi suurin piirtein yksimielisyys, keinoista ei. Tiedämme, että päihteiden saatavuutta kannattaa rajoittaa, mutta emme ole valmiita käyttämään uusia keinoja, jos se edellyttää, että joudumme edes osittain luopumaan vanhoista. Nyt tulisi määritellä ainakin ne yhteiskunnalliset ongelmat tai ilmiöt, joihin voi vaikuttaa poliittisin päätöksin. Voisi ajatella, että sellaisia ovat lisääntyneet huumekuolemat ja päihdekuolemien kasaantuminen alimpiin sosioekonomisiin ryhmiin. Jos näiden ratkomisessa edetään, hallituksen komitea on kokouskahvinsa ansainnut. Olavi Kaukonen Olavi Kaukonen on A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja. Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa A-klinikkasaatio.fi/tiimi 4 / 2019 TIIMI

3


Kuva: Scanstockphoto

LYHYESTI

Naloksoni ja käyttöhuoneet ehkäisevät huumekuolemia huumeiden yliannostukseen kuoli yli 8 000 ihmistä vuonna 2017, kertoo Euroopan huumeraportti 2019. Raportin kokoaa Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus EMCDDA. Suomessa huumekuolemia raportoitiin väestömäärään verrattuna seitsemänneksi eniten Euroopassa, ja muutenkin tilaston kärjessä ovat pohjoisen Euroopan maat. Tilastoon on tosin syytä suhtautua varauksin, sillä tutkimusmenetelmät ja raportointi- ja kirjaamiskäytännöt vaihtelevat Euroopan eri maissa. EU:n alueella huumeisiin kuolleista lähes neljä viidestä on miehiä. Menehtyneiden keski-ikä on 39 vuotta. Lähes 80 %:iin huumekuolemista liittyy opioidien käyttö. EMCDDA:n mukaan valvotut huumeidenkäyttötilat ja kotiin vietävä naloksoni ovat välittömät keinot EUROOPAN UNIONIN MAISSA

4

TIIMI 4 / 2 019

vähentää opioidien yliannostuksesta johtuvia huumekuolemia. Naloksonia käytetään lääkkeenä opioidiyliannostuksissa. Monissa Euroopan maissa naloksonia annetaan ja sen käyttöön koulutetaan ihmisiä, jotka vaikuttavat huumeita käyttävien sosiaalisissa verkostoissa. EMCDDA:n asiantuntija Isabelle Giraudon esitteli huumeraportin julkaisutilaisuudessa erilaisten haittoja vähentävien toimien saatavuutta Euroopan eri maissa. Listattuna olivat valvotut huumeidenkäyttöhuoneet, naloksonin kotiannokset, heroiiniavusteinen hoito ja opioidikorvaushoito. Suomen kanssa samassa ryhmässä, jossa keinoista käytössä on vain opioidikorvaushoito, oli lähinnä ItäEuroopan maita sekä Kypros, Kreikka ja Turkki. Käyttöhuoneita oli selvityksen tekohetkellä 8:ssa ja kotiin vietävä naloksoni käytössä 12:ssa Euroopan maassa.


LYHYESTI Korvaushoidosta halutaan muutakin kuin lääkettä lähityö kysyi psykiatria- ja päihdepalveluiden matalan kynnyksen palvelujen käyttäjiltä opioidikorvaushoidosta. Osallistujat korostivat asiakkaiden osallisuuden ja arvokkaan kohtaamisen tärkeyttä. Esimerkiksi Kelan ja sosiaalityön työntekijöiden jalkautumista klinikoille toivottiin. Vahvimmaksi viestiksi nousi tarve laajentaa korvaushoito muuksi kuin pelkäksi liukuhihnamaiseksi lääkkeen jaoksi. Myös nuorten aikuisten hoidosta tunnettiin huolta. Hoidon nähtiin keskittyvän ensisijaisesti korvauslääkehoitoon eikä muita hoitovaihtoehtoja ole tarpeeksi tarjolla.

KOKEMUSASIANTUNTIJOIDEN KOULUTUSTA KARTOITETTU THL ON KARTOITTANUT kokemusasiantuntijakoulutuksen

järjestäjätahoja, laajuutta ja sisältöä. Verkkokyselyyn vastasi 64 koulutusta järjestävää tahoa. Selvitys kertoo, että koulutusten sisällöissä ja laajuuksissa on suuria eroja. Yhteisestä tietoperustasta ei voida puhua. Sisällöistä keskiössä on oman kokemustarinan työstäminen. Yleisimpiä tehtäviä, joihin kokemusasiantuntijat sijoittuvat, ovat luennointi ja opetus, vertaistuki ja vertaisten ohjaaminen. Valtakunnallista ohjausta kaivataan tukemaan paikallista toimintaa. Ohjaus halutaan kuitenkin pitää väljänä ja joustavana.

Scanstockphoto

HELSINGIN KAUPUNGIN ETSIVÄ

Nuorten on helppo saada nuuskaa NUORET SAAVAT HELPOSTI nuus-

KADULTA LABRAAN: PUOLET AINEISTA MYYDYN MUKAISIA hankitun aineen sisällöstä ei voi olla koskaan täysin varma. A-klinikkasäätiön, THL:n Oikeustoksikologian yksikön ja Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:n päihdepalveluyksikkö Kurvin yhteistyönä tehdyssä Kadulta labraan -tutkimuksessa pyydettiin ihmisiä tuomaan analysoitavaksi huumejäämiä sisältäviä tyhjiä pusseja. Näytteitä saatiin kaikkiaan 98. Niistä 52 eli lievä enemmistö oli sitä ainetta, jona se oli myyty. Loput sisälsivät osin tai kokonaan jotain muuta ainetta. Valtaosa näytteitä tuoneista henkilöistä halusi kuulla, mitä oma näyte oli sisältänyt. Heistä noin puolet ilmoitti, että muuttaisi tulosten perusteella käyttötapaansa tai jättäisi aineen käyttämättä. KADULTA TAI NETISTÄ

kaa. Nuoret urheilijat myös pitävät nuuskaa muita päihteitä parempana vaihtoehtona. Vanhemmat toivovat nuuskankäytön täyskieltoa urheiluympäristössä. Syöpäjärjestöt selvitti urheiluseurojen suhdetta nuuskaan. Selvitystä varten haastateltiin jääkiekko-, jalkapallo- ja salibandyseurojen 16–17-vuotiaita pelaajia, valmentajia ja toimihenkilöitä, lajiliittojen edustajia ja pelaajien vanhempia.

Talousneuvola sosiaalija terveysasemalla TAMPEREEN AIKUISSOSIAALI-

N ÄY T T

SISÄLSI PELKÄSTÄÄN JOTAIN MUUTA

1 7% AINETTA E I S TÄ

KUIN MINÄ SE OLI MYYTY.

tuo talousneuvontaa Tampereen Tipotien sosiaali- ja terveysasemalle. Talousneuvolaan voi tulla tapaamaan työntekijää ilman aikavarausta. Toiminta on osa Takuusäätiön koordinoimaa asumistalousneuvontahanketta. TYÖ

4 / 2019 TIIMI

5


LASISEN LAPSUUDEN

PITKÄ VA R J O

6

TIIMI 4 / 2 019


Vanhemman lasisella lapsuudella voi olla iso vaikutus pikkulapsiperheessä. Silti lapsuus ei ole kohtalo.  Teksti Auli Saukkonen Kuvitus Anna Makkonen

S

illä, millainen lapsuus itsellä on ollut, on vaikutuksensa omaan vanhemmuuteen. Lasten saaminen nostaa kaikilla pintaan oman lapsuuden ja aktivoi muistot.  ”Lapsen saatuaan ryhtyy tietoisesti tai tiedostamattaan dialogiin itsensä kanssa: mitä tuon vanhemmuuteeni omasta lapsuudestani? Missä otan mallia? Mitä haluan tehdä samalla tavalla ja mitä eri tavalla?” erittelee A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -työn kehittämiskoordinaattori Laura Barck. Raskaus- ja pikkulapsiaika saattaa herättää vanhemmissa vaikeita muistoja ja tunteita. Jotkut lasisen lapsuuden kokeneet havahtuvat vasta oman lapsen myötä, ettei oma lapsuus ollut normaali. Voi käydä myös niin, että vaikka itse haluaisi lapselleen parasta mahdollista, arki lapsen kanssa yllättää hankaluudellaan ja haastaa yli voimien. A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminta on järjestänyt Lasinen lapsuus – haastava arki -vertaistukiryhmiä lasisen lapsuuden kokeneille pienten lasten vanhemmille. Ryhmiä on järjestetty tähän mennessä Porissa, Kuopiossa, Lieksassa ja Joensuussa. Tänä syksynä toiminta laajenee uusille paikkakunnille. Ryhmiä ovat ohjanneet teemaan perehdytetyt ammatilliset ohjaajat paikallisista yhteistyötahoista, esimerkiksi päihdepalveluista, ev.lut. seurakunnista, Kirkkopalveluista ja FinFamin, Ensi- ja turvakotien liiton, Omaishoitajaliiton ja Sininauhaliiton jäsenyhdistyksistä. 

Lasinen lapsuus – haastava arki -hanke on osa Veikkauksen rahoittamaa Kaikille eväät elämään -avustusohjelmaa (2017–2020). Hankkeessa järjestetään kaikkiaan 14 ryhmää, minkä jälkeen ryhmätoiminnan toivotaan siirtyvän paikallisten hankekumppanien toiminnaksi.  LAPSI EI OLE MINÄ PIENENÄ 

Lapsuus, jota on leimannut toisen tai molemman vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö, voi oirehtia aikuisuudessa monella tavalla. Tyypillisiä oireita ovat esimerkiksi masennus, ahdistuneisuus, syömishäiriöt tai normaalia jyrkempi mielialojen vaihtelu.  Alhainen omanarvontunto yhdistää lähes kaikkia osallistujia vertaisryhmissä, jossa omaa lasista lapsuutta aikuisiällä käsitellään, Laura Barck sanoo.  ”Omanarvontunto heijastuu voimakkaasti ihmissuhteisiin. Esimerkiksi parisuhteista voi tulla haastavia, koska on vaikea ymmärtää olevansa rakastettu ja ottaa vastaan rakkautta. Saattaa olla hankalaa säädellä, kuinka lähellä tai kaukana on toisesta ihmisestä. Ei pysty luottamaan, jos luottamus on petetty moneen kertaan.” Vanhemmuuden kysymyksissä lasisen lapsuu den vaikutuksia voi olla vaikea tunnistaa. Osalla vaikeutena on vanhemmuuden ylisuorittaminen. Kun on vakaasti päätetty, että omalle lapselle halutaan parempaa kuin itsellä on ollut, ryhdytään suorittamaan vanhemmuutta ohjenuorana esimerkiksi se, mitä on luettu ja kuultu hyvästä kasvatuksesta. Tavoitellaan mahdotonta, täydellistä >> 4 / 2019

TIIMI

7


vanhemmuutta. Vanhemmuudessa voi näyttäytyä tiedostamatta paljonkin jo omassa lapsuudessa omaksuttua, myös haitallista. Mitä ei ole itse saanut, sitä voi olla vaikea antaa toisellekaan. Lasisen lapsuuden elänyt on omassa lapsuudessaan tyypillisesti tottunut tarkkailemaan ja aistimaan kotitilanteita ja toimimaan niin, etteivät tilanteet ainakaan kärjisty. Tyypillisesti lapsi  esiintyy joko korostetun iloisena tai reippaana tai pyrkii olemaan näkymätön. Omia tunnetiloja on opittu säätelemään suhteessa vanhempien tunnetiloihin. Sivuun on jäänyt se, miltä itsestä tuntuu.   Toimintamalli haastaa parisuhteessa ja saattaa olla vielä suurempi ongelma suhteessa lapseen. Vanhemman tulisi olla lapselle peili, josta lapsi muodos-

Omanarvontunto heijastuu voimakkaasti ihmissuhteisiin.

Voimia ja ymmärrystä Edes jossain määrin irti päästäminen menneestä. Kasvanut ymmärrys itseä kohtaan ja sen tuottama armollisuus. Voimaantuminen havahduttuaan siihen, että on muitakin ihmisiä, joilla on samanlaisia kokemuksia. Näin summaa Kuopion ensikotiyhdistyksen ohjaaja Anne Bäck asiat, joita hän toivoisi ryhmäläisten saavan Lasinen lapsuus – haastava arki -ryhmistä. Hän on työparinsa kanssa ohjannut kaksi ryhmää Kuopion seudulla ja lisää ryhmiä on tulossa. ”Vertaistuki on se joka näissä ryhmissä auttaa. Itse voin antaa aiheita keskusteluun, mutta tuki ja apu tulee vertaisuudesta ja toisten kuulemisesta”, hän sanoo. Lasinen lapsuus – haastava arki -vertaisryhmät koostuvat yhdeksästä kahden tunnin mittaisesta tapaamiskerrasta. Jokaisella ryhmäkerralla on oma teemansa. Aiheita ovat esimerkiksi kiintymyssuhde, tunteet ja niiden säätely, oma vanhemmuus ja parisuhde. Ryhmässä tarkastellaan myös omia vanhempia vanhempina: mitä lapsuudenolot ovat merkinneet ryhmäläisille. Mistä tulemme ja millä kokemuksella?

8

TIIMI 4 / 2 019

"Vaikka lasinen lapsuus ei näkyisi omana päihteiden ongelmakäyttönä, se kuitenkin voi vaikuttaa tunne-elämään ja omaan toimintaan esimerkiksi vanhempana”, Anne Bäck sanoo. Bäck kehuu ryhmäläisiään. Ryhmäytyminen on tapahtunut ryhmissä nopeasti ja porukan kesken on syntynyt myös luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri, joka on sallinut jakaa arkojakin asioita. Lasinen lapsuus – haastava arki -vertaisryhmissä valtaosa osallistujista on ollut naisia. Bäck kannustaa myös miehiä mukaan. ”Kokemukset eivät ole sukupuolittuneita, vaan miehet ovat kokeneet vanhempien päihteidenkäytön samalla tavalla kuin naiset. Erot liittyvät enemmän persoonaan, temperamenttiin ja ominaisuuksiin”, hän miettii. Anne Bäck aikoo ottaa lasisen lapsuuden kokeneiden vanhempien ryhmät osaksi työnkuvaansa. Hän tekee Kuopion ensikotiyhdistyksessä matalan kynnyksen päihdetyötä, johon sopivat hyvin myös ylisukupolvisuuden tiedostaminen ja vanhemmuuden tuki.


taa kuvaa itsestään ja ympäröivästä maailmasta oppien näin tunteiden säätelyä. Kun lapsi esimerkiksi hermostuu, vanhemman tulisi tyynnytellä ja viestittää lapselle, ettei tilanteessa ole mitään hätää. Sen sijaan saatetaan ajautua siihen, että niin lapsi kuin vanhempi ei pysty säätelemään tunteitaan, ja pinna palaa kummaltakin.  Toistuvat arjen vastoinkäymiset ovat kuin bensaa huonommuudentunteen paloon. En osaa tätäkään! Minusta ei ole vanhemmaksikaan!  ”Vanhempi toistaa tiedostamattaan samaa kuviota kuin omassa lapsuudessa. Ei osata erottaa, että lapsi ei ole minä pienenä vaan ihan uusi ihminen.”  HUOMIO NYKYHETKESSÄ JA HAASTAVISSA TILANTEISSA 

Joskus lapsuuden kokemusten varjostaman vanhemmuuden haasteet näkyvät selvimmin lapsen oireiluna, minkä vuoksi voidaan hakea apua esimerkiksi neuvolasta. Tällöin ammattilaisten olisi hyvin tärkeätä pysähtyä lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen äärelle eikä ainoastaan lähteä kartoittamaan ja tutkimaan lasta. Laura Barck toivoo, että esimerkiksi neuvoloissa kysyttäisiin oman päihteidenkäytön lisäksi, kuinka vanhempien omat vanhemmat käyttivät päihteitä. Sitä kautta ehkä aukeaisi jotain, mistä ei muuten saada kiinni.  Monelle on ollut hyvin vapauttavaa tiedostaa lasisen lapsuuden vaikutuksia, sanoo Laura Barck. Se on saattanut mullistanut elämän.   ”Kun siihenastinen ydinkokemus ollut, että minä olen huono, nyt herää kysymys, olen-

ko huono vai käyttäydynkö näin siksi, ettei minulla ole ollut muutakaan, mistä lähteä ammentamaan. Mikä itsestä kiinni ja mikä jonkun muun seurausta. Vertaisryhmässä kuulee, että muillakin on samantyyppisiä juttuja. Palaset alkavat loksahdella paikoilleen: hei, vika ei ole minussa vaan minulle on tapahtunut jotain ja sen takia koen asioita näin.” 

Monelle ihmiselle on ollut vapauttavaa tiedostaa lasisen lapsuuden vaikutuksia.

Lasinen lapsuus – haastava arki -vertaisryhmät eivät ole terapiaa tai hoitoa, vaan painopiste on lasisen lapsuuden seurausten tiedostamisessa. Huomio on nykyhetkessä ja tilanteissa, joissa tunnetilat kuohahtavat tai joista vanhempi ajattelee, että näissä tilanteissa en pärjää. Harjoitellaan oman vireysja tunnetilan tunnistamista ja hallitsemista. Keskitytään pärjäämiseen arjessa ja keinoihin, joilla vanhempi voi rauhoittaa ja vakauttaa omaa oloaan. Sitten mietitään lasta ja asioita, jotka saattavat olla lapsen tunnetilojen taustalla. Kun vanhempi on omassa tunnetilassaan, hän ei pysty edes ajattelemaan, mistä lapsen tunnetila ehkä kertoo.  LASINEN LAPSUUS EI OLE KOHTALO 

Lasten saaminen aktivoi lapsuuden muistot. 

Lapsen saaminen on eräänlainen herkkyyskausi, joka tuottaa vastaanottavaisuutta muutokselle. Ryhmässä nostetaan esiin toivoa siitä, että tilanteen voi muuttaa ja että siihen on saatavilla apua ja tukea. Lasinen lapsuus ei ole kohtalo.  Lasisen lapsuuden seurauksiin vaikuttaa moni asia. Esimerkiksi: mitä päihteet ovat aiheuttaneet perheessä ja miten vaikutukset on kokenut? Onko ollut suojaavia tekijöitä? Millaisia ovat olleet >> 4 / 2019

TIIMI

9


Ryhmistä sanottua

Parisuhteessa voi korjata varhaisen kiintymyssuhteen ongelmia.

Ryhmäläisten kommentteja Lasinen lapsuus – haastava arki -vertaistukiryhmien palautteista: ”Mä oon tajunnut, että mä en oo syyllinen jokaikiseen asiaan. Pitää sitä itselleen vieläkin sanoa, mutta on päässyt siitä vähän yli. Mä en olekaan niin perseestä tai kaikki huonot asiat ei riipu minusta aina. Että siitä on oppinut vähän pääsee eroon.” ”Oon tykännyt tosi paljon ja jäänyt hyvä mieli. Sitten kun käytiin tekemässä jotain yhteistä, käytiin naurujoogassa ja syömässä, se oli jotain niin ihanaa. Kun ilmaiseksi pääsi. Tuntui tosi kivalta, että joku välittää. Kun mä olen semmoinen, että tunnen että en ole ansainnut mitään ikinä, niin oli tosi kiva saada tuommoista.” ”Teimme ne arkit, mielikuvataulut, johon kerättiin kuvia omasta lapsuudesta. Ja kun sen oli esitellyt, niin sen sai polttaa. Arvelin, että haluan heti tuhota. Mutta kun oli saanut eriteltyä kaikki ne asiat, jotka oli omassa elämässä tapahtunut ja muisti uudestaan asioita, joita oli ehkä unohtanut, niin se selkeytti omaa ajatusta ja ei sitä halunnutkaan tuhota. En kokenut tarpeelliseksi tuhota sitä niin sanotusti mennyttä elämää vaan halusin, että voin sitä välillä muistella ja katsoa ja saada jotain perspektiiviä tulevaan tai muihin kokemuksiin. Ei sitä vihan tunnetta tarvinnut sillä tavalla enää käydäkään.”

lapsen peruslähtökohdat, esimerkiksi temperamentti? Monesko lapsi on perheessä? Missä vaiheessa perheen päihdetarinaa lapsi on syntynyt? Millaisia ihmisiä elämään tullut lapsuudenkodista irtautumisen jälkeen?   ”Monelle on avartavaa tiedostaa, että kaikki minussa ei ole kiinni siitä, mitä vanhempani ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. Se ei ole mikään kohtalo. Pitää kysyä, mitä muuta minussa on. Mitä kaikkea minuun ovat tuoneet isovanhemmat, sukulaiset, sisarukset, kaverit, lemmikit, koulu, harrastukset. Kaikilla ihmisillä ja perheillä on myös voimavaroja ja vahvuuksia. Niiden tiedostaminen on tärkeää”, sanoo Lasisen lapsuuden kehittämiskoordinaattori Laura Barck.  Parisuhde on erinomainen paikka korjata varhaisen kiintymyssuhteen ongelmia aikuisena, hän sanoo.   ”Parisuhde on kuin aikuisen kiintymyssuhteen hiekkalaatikko. Parisuhteessa katsotaan, voiko sen lapion viedä, heitetäänkö hiekka naamalle vai leikitäänkö yhdessä. Parisuhde on mahdollisuus harjoitella tätä ’leikkiä’ ja parhaimmillaan korjata isojakin puutteita, vaille jäämisiä ja vaurioita.”  Varsinkin jos ryhmäläinen itse miettii avun hakemista, häntä kannustetaan siihen. Ryhmissä puhutaan paljon siitä, mistä ja miten voi hakea apua. Olisiko oikea osoite esimerkiksi työterveyshuolto, terveysasema, A-klinikka vai joku muu. Mikä paikka tuntuisi itselle luontevimmalta.  Joskus jo vertaisryhmä saattaa tuottaa oivalluksia, joiden avulla on helpompi jatkaa eteenpäin.  ”Yksi äiti sanoi ihanasti, että hän pääsi irti omista möröistään, ja hoitaessaan lastaan hän hoitaa samalla itseään. Voi antaa omalle lapselleen  rakkautta ja se tuntuu itsestä lämmittävältä.” 

×

10

TIIMI 4 / 2 019


HÄKKI NEN

HYVÄ TEKSTI KANTAA(N)

K

un olin vuosikymmenen alussa töissä terveyskeskuksessa, siellä oltiin siirtymässä kansallisen potilastiedon arkistoon Kantaan. Se pelotti. Mitä tapahtuukaan, kun potilaat itse pääsevät avaamaan kauan piilossa olleen salaisuuksien arkun, nettisivun, jolta he näkevät itseään koskevat potilasasiakirjamerkinnät! Enää ei voi kirjata mitään, valituksia tulee joka puolelta, kaikki menee pieleen. Päihdehoidossa ollaan nyt saman kauhukertomuksen äärellä. Kantaan on jo siirrytty tai pian siirtymässä. Muualta terveydenhoidosta on jo kuultu, että työssä voi edelleen keskittyä hoitamiseen eikä kirjauksien muuttamiseen. Kanta pelottaa silti. Kohde vain on muuttunut. Nyt kaikki näkevät, että potilaalla on päihdeongelma. Lähtee työpaikka, vaimo ja lemmikkigerbiilit, kun selviää, että potilas on kerran kävellyt katkon ovesta sisään. INFORMAATIO POTILAAN TERVEYDESTÄ ja hoidosta ei ole potilasasiakirjojen ainoa tehtävä. Päihdesairauksien hoito täytyy normalisoida osaksi tavallista terveydenhoitoa. Yksi tapa vaikuttaa tähän on lisätä asian näkyvyyttä myös potilasasiakirjoissa. Tässä auttaa se, että päihdehoidon tekstit ovat kaikkien näkyvillä. Jos emme aktiivisesti itse ole asiaa muuttamassa, ei päihdeongelman stigmaa pura kukaan muukaan. Merkitystä on myös tekstistä huokuvalla asenteella. Neutraali kieli ilman arvolatausta mihinkään suuntaan on hyvä tavoite niin työssä kuin asiakirjoissakin. Tärkeintä on, että KANNASSA TYÖNTEKIJÄÄ JÄNNITTÄÄ myös omien tekstiemme kirjoittaminen ”kaikkien” näkyville. Osittain viesti menee perille. syystäkin. Terveydenhoidossa on totuttu kirjoittamaan tönkköä kieltä. Nyt on hyvä aika uusia oma kirjoitustyyli. Lain mukaan potilaan on saatava terveystieto muodossa, jonka hän ymmärtää. On turha käyttää kankeaa ammattijargonia, joka lähinnä huvittaa lukijaa. On kaikkien etu, että teksti on tiivistä, ymmärrettävää ja sisältää silti oleelliset asiat. Tämä nopeuttaa sekä kirjoittajan tai sanelijan että lukijan työtä. Kiireessä ja informaatiotulvassa kahlatessa potilasasiakirjoissa pahinta on kömpelöllä kielellä jaarittelu, jonka todellinen sisältö jää kaikesta sanahelinästä huolimatta vähän hämäräksi. Tarinointia voi harrastaa pöytälaatikkoromaanissa, nettiväittelyssä tai kolumnissa. Mainittakoon vielä, että tekstin muotoseikkoihin ja sanamuotojen täydelliseen asetteluun ei pidä jumiutua. Tärkeintä on, että viesti menee perille. Mielestäni meidän olisi mahdollista ja varovaisesti arvioiden todennäköisesti syytäkin kiinnittää sen ytimekkyyteen enemmän huomiota. Margareeta Häkkinen työskentelee A-klinikka Oy:n laitospalvelujen ylilääkärinä. Kommentoi kolumnia osoitteessa: A-klinikkasaatio.fi/tiimi 4 / 2019 TIIMI

11


M I K Ä L A S TA S U O J A A KUN AIKUINEN JUO LIIKAA?

12

TIIMI 4 / 2 019


Monenlaiset asiat voivat suojata lapsia aikuisten alkoholinkäytön haitoilta. Suojaavia tekijöitä on monen elämässä, mutta silti osa jää niitä vaille. Teksti Janne Takala Kuva Scanstockphoto

V

anhempien päihteidenkäytön aiheuttamat haavat voivat parantua hitaasti ja arvet hangata kipeästi vielä aikuisena. Lasinen lapsuus voi tuottaa toimimattomuutta sosiaalisessa elämässä ja epävarmuutta mielenterveydessä. Huolia saattaa liittyä niin parisuhteisiin ja perheellistymiseen, työssä suoriutumiseen kuin omaan päihteidenkäyttöön. Myös kielteisten mallien periytyminen voi mietityttää. Tutkimukset ja lasisen lapsuuden eläneiden kertomukset osoittavat kuitenkin, että vaikeissakin oloissa kasvaneet ihmiset usein selviävät aikuisuuteen hyvinvoivina yksilöinä. Monesti kyse on siitä, että heillä on ollut riittävästi niin kutsuttuja suojaavia tekijöitä kasvuympäristössään kotona ja kodin ulkopuolella. Perheissä on ongelmista huolimatta aina myös voimavaroja. Tyypillisin lasta suojaava tekijä lienee, että perheessä on turvallinen huolenpitäjä, kuten päihdeongelmaton vanhempi tai sisarus. Hyvää vanhemmuutta on usein myös päihdeongelmaisella aikuisella. Suojaavia tekijöitä ovat myös toimivat kodin arkirutiinit sekä lasten kannustamisen ja kontrolloimisen tasapaino. Perheenjäsenten välisen keskusteluyhteyden ja kiintymyksen osoitusten säilyminen sekä väkivallan puuttuminen suojaavat lasta ongelmien keskellä.

Suojaavia tekijöitä löytyy myös kodin ulkopuolelta. Lähiyhteisöjen ja -verkostojen tarjoamat kontaktit turvallisiin aikuisiin ja roolimalleihin ovat monelle päihdeongelmaisen vanhemman kanssa elävälle lapselle ja nuorelle erityisen tärkeitä. Lasinen lapsuus -työn Ole luottoaikuinen -kampanjassa saatujen kokemusten mukaan kohtaamisista esimerkiksi kavereiden vanhempien tai naapurin aikuisten kanssa voi muodostua käänteentekevä myönteinen kokemus. Harrastuksissa kohdattavat aikuiset voivat suoda henkireiän ja myönteisiä kokemuksia kuormittavassa elämäntilanteessa. Koulu tai nuorisotyö voi paitsi edistää lapsen toimijuutta, myös tarjota mahdollisuuden ottaa ongelmia puheeksi ja saada niihin tukea. SUOJAAVAT TEKIJÄT LASINEN LAPSUUS -TUTKIMUKSISSA

Lasinen lapsuus -työssä on nostettu yhä vahvemmin esiin myönteisiä näkökulmia: miten erilaiset hyvät asiat toteutuvat kodin päihteidenkäytöstä kärsivien lasten ja nuorten elämässä ja kuinka niitä voisi vahvistaa? Lasinen lapsuus teetti 2016 Taloustutkimuksella väestökyselyn aikuisille heidän lapsuudestaan. Suojaavien tekijöiden toteutumista tutkittiin konkreettisin väittämin. Aiheita olivat muiden muassa kodin aikuisten toiminta ja taidot vanhempina, kodin >> 4 / 2019 TIIMI

13


Suojaavien tekijöiden toteutuminen sen mukaan, onko kokenut haittoja kodin aikuisen alkoholinkäytöstä.

H A I T TOJ A KO K E N E E T ( % )

E I H A I T TOJ A KO K E N E E T ( % )

Kotona oli lämpöä perheenjäsenten kesken. Kodissa oli aikuinen, joka osoitti välittämistä ja kiintymystä.

66

94

85

97

Kodissa oli aikuinen, joka ei käyttänyt päihteitä haitallisesti.

79

96

Kodissa oli aikuinen, joka antoi aikaa ja huomiota.

75

95

Kodissa oli aikuinen, joka pystyi ylläpitämään myönteistä ilmapiiriä.

66

92

Kodissa oli yhteiset arkirutiinit.

61

85

Kodin ulkopuolella oli turvallisia aikuiskontakteja.

73

91

Myönteisiä kokemuksia tarjoavia harrastuksia.

67

84

Myönteisiä kokemuksia koulussa.

72

86

arjen toimivuus sekä kodin ulkopuoliset verkostot ja palvelut. Kartoitetut tekijät oli määritetty paitsi tutkimuskirjallisuuden, myös Lasinen lapsuus -työssä kertyneiden kirjoitusaineistojen pohjalta. Ihmisten merkityksellisinä pitämiä asioita oli noussut esiin laadullisista aineistoista. Niiden yleisyyttä mitattiin kyselytutkimuksella. Kyselyn tulosten mukaan 26 % vastaajista oli kokenut haittoja kodin aikuisten alkoholinkäytöstä. Haittoja kokemattomien osuus puolestaan oli 74 %. Aineiston avulla voitiin vertailla, miten yleisesti erilaiset suojaavat tekijät olivat toteutuneet näissä kahdessa ryhmässä.

Perheissä on ongelmista huolimatta aina myös voimavaroja.

14

TIIMI 4 / 2 019

SUOJAAVAT TEKIJÄT PUUTTUVAT NIITÄ ENITEN TARVITSEVILTA

Valtaosa suomalaisista kokee kasvuympäristönsä tarjonneen runsaasti suojaaviksi tekijöiksi tulkittavia asioita. Silti suojaavia tekijöitä vaille jääneiden osuus tarkoittaa lukumääräisesti valtavaa joukkoa ihmisiä ja valtavaa määrää inhimillistä surua. Miltei joka kymmenenneltä (8 %) suomalaiselta on esimerkiksi puuttunut kotoa ”aikuinen, joka pystyi ylläpitämään myönteistä ilmapiiriä”. (Taulukko) Jo yksi turvallinen aikuinen voi olla ratkaisevan tärkeä lapsen ja nuoren kasvulle. Voidaan pitää lohdullisena tietona, että haittoja kokeneista valtaosa (85 %), kertoi, että ”kodissa oli aikuinen, joka osoitti välittämistä ja kiintymystä”. Luvuista voi päätellä, että myös haittoja aiheuttaneen aikuisen osoittama välittäminen ja kiintymys osattiin tunnistaa jälkikäteen omaa lapsuutta arvioitaessa. Suojaavien tekijöiden puuttuminen on selkeästi tavallisempaa aikuisten alkoholinkäytöstä haittoja kokeneilla kuin haittoja kokemattomilla. Näyttäisi, että suojaavat tekijät olivat lieventämässä aikuisten alkoholiongelmien aiheuttaman eriarvoistumisen riskiä vain osalla haittoja kokeneista.


Suurimmat erot aikuisten alkoholinkäytöstä haittoja kokeneiden ja ihmisten, jotka eivät ole niitä kokeneet, osuvat kotiin sijoittuviin asioihin: lämpö perheenjäsenten kesken (28 prosenttiyksikköä haittoja kokemattomien eduksi), myönteistä ilmapiiriä ylläpitävä aikuinen (26 prosenttiyksikköä haittoja kokemattomien eduksi) ja yhteiset arkirutiinit (24 prosenttiyksikköä haittoja kokemattomien eduksi). Erot ovat pienemmät mutta silti selvät kodin piirin ulkopuolisissa asioissa. Haittoja kokemattomilla oli useammin turvallisia aikuiskontakteja kodin ulkopuolella (ero 18 prosenttiyksikköä), myönteisiä kokemuksia tarjoavia harrastuksia (ero 17 prosenttiyksikköä) ja myönteisiä kokemuksia koulussa (ero 14 prosenttiyksikköä). Vuonna 2018 tehty 16–20-vuotiaille suunnattu Lasisen lapsuuden kyselytutkimus osoitti, että erityisesti haavoittavassa ympäristössä eläneet nuoret tarvitsisivat vanhempien tukea ja huomiota vielä täysi-ikäistyessään. Vanhempien juomisesta haittoja kokeneista 31 % ja haittoja kokemattomista 18 % toivoi vanhempiensa kyselevän enemmän heidän kuulumisiaan. Kodin aikuisten päihteidenkäytöllä on selvä yhteys suojaavien tekijöiden puuttumiseen. Molempia kuitenkin mitataan tutkimuksissa subjektiivisilla, tutkittavien omaan kokemukseen perustuvilla mittareilla. Se, mikä on syy ja mikä seuraus, ei ole ihan yksinkertaista. Kodin aikuisten päihteidenkäytön aiheuttamat murheet esimerkiksi voivat luoda tunteen, että muutkin asiat ovat huonosti. Vanhemman juomisen aiheauttamat hankaluudet taas eivät ehkä tunnukaan varsinaisilta haitoilta, jos asiat ovat muuten hyvin. Joka tapauksessa haittoja kokeneilla kokemus suojaavien tekijöiden puuttumisesta oli yleisempi. MITÄ AMMATTILAISENA TULISI AJATELLA SUOJAAVISTA TEKIJÖISTÄ?

Kodin ulkopuoliset suojaavat tekijät saattavat nousta suureen arvoon hyvinvoinnin ja tulevaisuuden pärjäävyyden kannalta. Toisaalta vanhempien ongelmia hoitavat ammattilaiset tekevät tärkeää työtä myös

Kodin ongelmista kärsivät lapset ja nuoret tarvitsevat myönteisiä ja korjaavia kokemuksia.

kodin sisäisen turvallisuuden hyväksi. Ihannetilanteessa päihdehoito tukee sitä hyvää vanhemmuutta, jota jokaisesta löytyy ongelmista huolimatta. Tärkeää olisi myös kehittää apumuotoja, jossa päihdeongelmaisen puolisot saisivat tukea hyvinvointiinsa ja vanhemmuuteensa. Usein he ovat avainasemassa siinä, että koti on lapselle turvallinen. Päihdehuoltolaki edellyttää myös heidän tarpeisiinsa vastaamista: ”Päihdehuollon palveluja tulee antaa henkilölle, jolla on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia, sekä hänen perheelleen ja muille läheisilleen. Palveluja on annettava henkilön, hänen perheensä ja muiden läheistensä avun, tuen ja hoidon tarpeen perusteella.” Kodin ongelmista kärsivät lapset ja nuoret tarvitsevat myönteisiä ja korjaavia kokemuksia. Heille suunnattujen palveluiden laadusta ja tavoitettavuudesta on huolehdittava. Olisi myös lisättävä kaikkien tavallistenkin aikuisten ymmärrystä siitä, miten iso heidän merkityksensä turvallisina ihmisinä voi olla kodin ulkopuolisille lapsille ja nuorille. Kyse on yhteisestä asiasta.

×

LISÄÄ TIETOA: Kokemuksia luotettavista aikuisista: Lasinenlapsuus.fi/oleluottoaikuinen Suojaavista tekijöistä, riskitekijöistä ja pärjäävyydestä: Richard Velleman & Lorna J. Templeton: Impact of parents’ substance misuse on children: An update. BJPsych Advances 2/2016. Nuorten kyselytutkimus 2018: Tuuli Saarainen, Janne Takala & Sara Mäkäräinen: Halu elää terveellisesti syö kiinnostusta alkoholinkäyttöön. Tiimi 1/2019. Janne Takala työskentelee kehittämiskoordinaattorina A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -työssä. 4 / 2019 TIIMI

15


16

TIIMI 4 / 2 019


TYÖ JA TEKIJÄ

JALKAMIES

JA H U O LTO M I E S Työyhteisö on kuin koneisto. Joskus se toimii kuin rasvattu, joskus tarvitaan huoltomiestä. Teksti ja kuva Auli Saukkonen

K

un maailma muuttuu, se mullistaa työn ehtoja ja itse työtä. Ihminen on usein muutoksissa kovilla. ”Ihmiset arvostavat työssä vakautta – se on suurin arvo – ja sitä, että työtä häiritään mahdollisimman vähän. Kaikenlainen kehittäminenkin voidaan kokea häirinnäksi. Äkkiä koetaan, ettei jää aikaa tehdä sitä oikeaa työtä”, huomauttaa Jukka Oksanen. Oksanen työskentelee työnohjaajana ja kouluttajana A-klinikka Oy:ssa. Hänen työkenttäänsä ovat omassa organisaatiossa päihde- ja mielenterveystyötä tekevät tiimit, mutta asiakkaina on myös A-klinikan ulkopuolisia työyhteisöjä. Hän määrittelee itsensä jalkamieheksi ja huoltomieheksi. Hän on se, joka jalkautuu paikan päälle kuulostelemaan ja kuuntelemaan tunnelmia työpaikoilla sekä pohtimaan yhdessä henkilöstön kans-

sa, mikä työnteossa hiertää ja kuinka tilannetta voisi korjata ja parantaa. PIILOSSA OLEVAT VARSINAISET ONGELMAT

Kun työntekijät tuntevat raskautta ja epätoivoa, sieltä on vaikea ajatella itsensä ulos, Oksanen sanoo. Tähän ajatteluun työnohjaaja tarjoaa apua. ”Hyvässä työnohjauksessa ongelmat ja tunnelmat muuttuvat kehittämiseksi”, hän sanoo. Tämä on helppo sanoa mutta vaikeampi toteuttaa, sillä kuten hän ilmaisee ”psykodynaaminen paine on suuri”. ”Psykodynaaminen paine on se työryhmässä väijyvä tunnelma, ne mielikuvat, joita yksilö ja ryhmä synnyttävät kriisitilanteessa. Kriisissäkin ensimmäinen vaihe on usein kieltäminen, jota seuraavat aggressio, kaupanteko, masennus ja lopulta edes jonkinlainen hyväksyminen. Työryhmä voi reagoida esimerkiksi luomalla riippuvuuden johtajuudesta tai >> 4 / 2019 TIIMI

17


”Ihmiset arvostavat työssä vakautta. Se on suurin arvo.”

omaksumalla taistelu- tai pakotilanteen. Niin tai näin, työryhmä kärsii ja siirtyy pois varsinaisen työtehtävänsä tekemisestä. Näitä sitten selvitellään.” Selvittely tapahtuu tarkastelemalla konkreettisia tilanteita, niitä työn arjessa sattuvia kommelluksia ja selkkauksia, joista usein nousee iso haloo. Miksi tuo teki noin, vaikka on sovittu toista? Miksi se sanoi niin, mitä se sillä oikein tarkoitti? Oksanen sanoo, että asia, joka kuohuttaa, on usein vähäpätöinen. Varsinaiset ongelmat piilevät muualla. Mitä vaaditaan, että huomaa ne varsinaiset asiat? Ei muuta kuin havainnointia. ”Sen näkee ihmisten naamasta. Tavasta reagoida huomaa esimerkiksi, mikä on tärkeää, mitä odotettiin, mistä loukkaannuttiin ja mihin on petytty. Päivittäisiä kommelluksia pitäisi työryhmissä arvioida. Sille tulisi olla järkevä aika ja paikka.” Herää kysymys, eikö näin sitten tehdä. Varmaan tehdäänkin, sanoo Oksanen. ”Mutta tyypillisesti ei ole aikaa sellaiseen työskentelyyn, jossa mietittäisiin, miksi tämä vaikuttaa meihin niin paljon.” Työnohjauksessa luotetaan siihen, että asiat selviävät puhumalla. Jukka Oksanen korostaa moneen otteeseen keskustelun tärkeyttä. Jos työilmapiiri ei ole kunnossa, keskustelu on vaikeaa. Onko työyhteisöön kuuluvien mahdollista puhua toisilleen? Miten toisillemme puhumme? Keskustelu, sen mahdollistaminen ja suosiminen tai toisaalta torjuminen, joko antaa työyhteisölle energiaa tai syö sitä. ARVOT EIVÄT OLE HÄVINNEET

Päihdetyö on ollut viime ajat kovassa muutoksessa. Jukka Oksanen puhuu suuresta ajan pyörästä. Kyse on loppujen lopuksi hyvinvointivaltion luonteesta ja siitä käytävästä poliittisesta kamppailusta. Sen taustalla on kysymys, mitä hyvinvointivaltio tekee ihmi18

TIIMI 4 / 2 019

selle. Auttaako ja voimauttaako se vai passivoiko? Kun ihmiset ovat avun tarpeessa, kenelle apua annetaan, millä ehdoin ja millä hinnalla? Kun hyvinvointivaltion luonteesta on väännetty kättä, se on heijastunut päihdetyön todellisuuteen. Hoitopaikkoja on syntynyt ja kuollut. Palveluja on pitänyt muotoilla koko ajan uudelleen niiden tilaajien kulloistenkin toiveiden mukaan. Työntekijöitä on irtisanottu, ja heitä on siirtynyt enemmän tai vähemmän pakon edessä toisiin tehtäviin. Tiimejä on muokattu ja yhdistetty uuteen uskoon. Työryhmät ovat olleet tiukoilla. ”Ihmiset ovat käsittämättömän sitkeitä ja kestäneet monet muutokset. Yksiköissä on oikeasti alansa huippuosaajia ja -työryhmiä”, Jukka Oksanen sanoo. Työn murroksen aiheuttamia kuohuja potevilta työntekijöiltä Oksanen on kysynyt, pystyvätkö he kuitenkin tekemään arvojensa mukaista työtä. Esimerkiksi A-klinikan arvot ovat ihmisarvon kunnioitus, luottamuksellisuus ja vastuullisuus. ”Kaikki ovat vastanneet pystyvänsä tekemään työtä arvojen mukaan. Kun mietitään, ovatko arvot hävinneet työstä, huomataan, että eivät ne ole.” Ehkä yksi osasyy epäilyyn arvojen häviämisestä johtuu siitä, että arvopuhe on vaimentunut ja vähentynyt. Jukka Oksanen kuuluu siihen porukkaan, joka on jäänyt kaipaamaan ääneen puhuttua pohdintaa ihmis- ja auttamistyön perustasta, arvoista. ”Haluaisin nostaa tätä puhetta. Ei niin, että minä siitä puhuisin, vaan niin, että me ollaan se aineisto ja kokemus, joka puhuu.” Myös päihdetyö on muuttunut, ja sen nähdään pohjaavan nykyään terveydenhuoltoon, ei enää sosiaalityöhön. Tämä taas on aiheuttanut kipuilua sosiaalipuolella. Tässäkin asiassa Oksanen tyynnyttelisi kuohuntaa. Psykososiaalisella osaamisella on edelleen oma paikkansa, kun ihmisiä kohdataan ja hei-


TYÖ JA TEKIJÄ

tä tuetaan arvioimaan elämäänsä ja miettimään, mitä tulevaisuudessa kannattaisi tehdä. UUSI TIE VANHAN TIEN JÄLKEEN

Jukka Oksanen on itsekin kokenut useampaan kertaan työn muuttumisen aiheuttaman ahdistuksen ja kipuilun. Kun esimerkiksi terveys- ja sosiaalialan peruskoulutuksessa ei vielä voinut erikoistua päihde- ja mielenterveystyöhön, A-klinikkasäätiö järjesti päihdeterapiakoulutusta. Se oli laaja monista moduleista muodostunut kokonaisuus. Sitä supistettiin 2000-luvulla tiukemmaksi päihdetyön koulutukseksi, joka sekin oli yli 20 opintopäivää kattanut opintokokonaisuus. Kouluttajan uransa alussa Oksanen toimi juuri päihdetyön koulutuksen kouluttajana. Oli raskasta huomata, että se työ, jota oli tehnyt, oli tullut tiensä päähän. ”Ehkä vaikeinta oli, kun itsekin tajusin, että eihän tällaisia neljän viikon koulutuksia ole enää missään. Nykymaailman lähtökohdista ne olivat pitkiä ja tehottomia. Olin silloin vanhan maailman kannalla, mutta nyt… No, maailma muuttuu oikeasti ja näkökulman muutos teettää töitä.” Jukka Oksanen toimii edelleen paitsi työnohjaajana, myös kouluttajana. Nyt koulutukset on tiivistetty iltapäivän mittaisiksi työpaikoille viedyiksi koulutuksiksi eri teemoista. Teemoja ovat esimerkiksi Lapset puheeksi -menetelmä, kokemusasiantuntija palvelutuotannossa, ryhmän ohjaaminen, yhteisömenetelmä, motivointi, kognitiiviset menetelmät, digialustat ja verkkoterapia sekä tunne-elämän resilienssi. Näkökulmat ovat vanhoja tuttuja mutta uudessa paketissa. ”Teoriapohja otetaan haltuun tunnissa, koska siitä kaikilla on tietoa jo entuudestaan. Sitten katsotaan, mitä taitoja näkökulmaan liittyy ja miten niitä voi käyttää omassa työssä. Koulutetaan lab learning model -pohjalta, vähän kuin japanilaisessa laatupiirissä. Mielestäni tämä on järkevää nykyaikaa ja tuo energiaa työhön.” Työn murroksessa ihmiselle voi käydä myös hyvin. Jukka Oksanen arvelee tällä hetkellä olevansa ihan omassa hommassaan ja tekevänsä työtä, josta pitää. Hän tykkää työstään työnohjaajana ja kouluttajana ihmisten parissa mutta ajattelee myös, että ihmisiä ei pidä päästää liian helpolla. Näkemyksiin ja

Jukka Oksanen Työnohjaaja ja kouluttaja, A-klinikka Oy Paras ominaisuutesi työssä? Liittyminen. Pyrin liittymään ihmiseen ja ryhmään, jonka kanssa kulloinkin työskennellään, ja heidän maailmaansa. Sitä pyrin ymmärtämään. Huonoin ominaisuutesi työssä? Hallintotyöt. Rakenteiden luominen ja vieminen eteenpäin. Rakkain työkalusi? Onkohan se Toyota. Sillä ajelen työnohjattavien luokse. Tosin kyllä pyrin tekemään työnohjauksista osan etäyhteyksin. Mitä työ on sinulle opettanut? Sen, että ihmiset jaksavat työssään, jos he näkevät työllä olevan merkitystä. Työn merkityksen pitäisi pysyä pöydällä. Työntekijöille pitäisi olla vähän väliä tilaisuuksia käväistä työn merkityksen lämmössä, jotta he jaksaisivat. Mistä saat vastapainoa työlle? Meillä on pieni punainen tupa, jota kohennellaan. Ellet olisi työnohjaaja ja kouluttaja, mitä voisit olla? Nuorena haaveilin runoilijan ammatista. Olen kaivanut haaveen uudelleen esiin ja kirjoitan laulunsanoituksia. Meillä on Tampereen A-killassa ukkobändi, jossa soitetaan cover-kappaleita ja omiakin kappaleita.

tunnelmiin pitää perätä myös tarkennuksia ja perusteluja ja haastaa ihmisiä miettimään asioita myös eri näkökulmista. ”Kyse on siitä, millä ehdoilla ihmiset ja työryhmät jaksaisivat tavoitella toivon maailmaa. Kun tähän ei enää saada energiaa, pitää kysyä, mitä on tapahtunut ja miten energian voisi palauttaa. Ne ovat valtavan mielenkiintoisia kysymyksiä.”

×

4 / 2019 TIIMI

19


TIETEEN KENTILTÄ

Palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta.

Ainetunnistusta festivaaleilla: joka viides näyte sisälsi poikkeamia aineen sisältö poikkesi siitä, minä se oli myyty, selvisi Englannissa festivaalien yhteydessä järjestetyn huumeiden tunnistuspalvelun tuloksista. Vapaaehtoiseen tunnistuspalveluun saattoi tuoda aineita anonyymisti ja luottamuksellisesti. Aineet analysoitiin väliaikaisessa laboratoriossa. Tulokset kerrottiin aineen tuojalle terveydenhuoltoalan ammattilaisen antamassa lyhytneuvonnassa. Yleisimpiä tunnistukseen tuotuja aineita olivat ekstaasi, ketamiini ja kokaiini. Analysoiduista huumenäytteistä joka viidennen sisältö poikkesi siitä, minä se oli myyty. Joko oli myyty halvempaa ainetta kalliimpana, näyte sisälsi lääke- ja jatkeaineita tai näyte sisälsi ei-psykoaktiivisia, melko harmittomia aineita, kuten sokeria. Joka viides kaikista tunnistuspalvelun käyttäjistä ja kaksi kolmasosaa niistä, joille oli myyty poikkeavaa ainetta, luovutti aine-erän hävitettäväksi. Joka kuudes tunnistuspalvelua käyttäneistä ilmoitti vähentävänsä huumeiden käyttöä festivaalien aikana. Festivaaleilla tutkittiin neljän päivän aikana heinäkuussa 2016 kaikkiaan 247 huumenäytettä. Neuvontatilaisuuksia pidettiin 230 ja niihin osallistui noin 900 festivaalikävijää. JOKA VIIDENNEN ANALYSOIDUN

Fiona Measham: Drug safety testing, disposals and dealing in an English field: Exploring the operational and behavioural outcomes of the UK’s first onsite ‘drug checking’ service. International Journal of Drug Policy. Julkaistu verkossa 9.12.2018.

Kannabiksen kokeilu ja käyttö eivät ole yleistyneet alaikäisillä nuorilla eivät ole lisänneet kannabiskokeilujaan 2000-luvulla, kertoo THL:n tutkimus. Täysi-ikäisillä nuorilla kokeilujen määrä on sen sijaan kasvanut. Edes päihteitä kokeilleet tai käyttäneet alaikäiset nuoret eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä. Asenteet kannabista, sen käyttöä ja haitallisuutta kohtaan ovat lieventyneet molemmissa nuorten ryhmissä ja myös koko väestössä. Täysi-ikäisistä nuorista yli puolet piti kannabiksen hankkimista helppona. Alaikäisistä nuorista yli puolet piti sitä vaikeana tai mahdottomana. Kahden tai useamman aineen samanaikainen sekakäyttö oli huomattavasti yleisempää täysi-ikäisillä kuin alaikäisillä nuorilla. Molemmissa ikäryhmissä yleisimmät aineyhdistelmät olivat kannabis ja alkoholi sekä alkoholi ja lääkkeet. Tutkimuksen aineistoina olivat eurooppalaisen koululaiskyselyn ESPADin Suomen aineisto ja THL:n Päihdetutkimus. ALAIKÄISET SUOMALAISET NUORET

Karoliina Karjalainen, Pekka Hakkarainen & Kirsimarja Raitasalo: Nuorten huumeiden käyttö. Tarkastelussa alaikäiset ja täysi-ikäiset nuoret. Yhteiskuntapolitiikka 3/2019.

20

TIIMI 4 / 2 019


SALASUO

ISLANTI EI KEKSINYT KASVATUSTA UUDELLEEN

K

aikkialla pöhistään ja puhistaan Islannin mallista. Ovat kuulemma kehittäneet siellä geysirien ja tulivuorten keskellä sosiaalisen ihmeinnovaation, jolla saadaan lapset ja nuoret kunnollisiksi, raittiiksi ja liikkuviksi kansalaisiksi. Ja kun nuorisokasvatuksen Kehruu-Jenny on keksitty, se täytyy äkkiä monistaa Suomeenkin. Entistä houkuttelevammaksi niin sanottu Islannin mallin muuttuu, kun delegaatiot eri maista käyvät paikan päällä tutustumassa tähän kasvatusihmeeseen. Innovaatiota esitellään huolella mietityn koreografian mukaan, joka saa sen näyttämään kiiltokuvalta lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Lapset rientävät suoraan koulusta harrastuksiin ja sieltä ripeästi kotiin, jotta ehtivät äidin turvalliseen syliin ennen kansallisen kotiintuloajan määräämää kellonaikaa. ISLANNISSA ON SAATU AIKAAN paljon hyvää lapsi- ja nuorisopolitiikan saralla. Katveeseen jää paljon kääntöpuolia, joista sujuvasti vaietaan. Onnistumisista merkittävin ei ole kuitenkaan mikään malli, vaan lapsipolitiikan ja kysymysten nostaminen kaiken päätöksenteon ykkösprioriteetiksi. Konsepti on varsin yksinkertainen: lapsia koskevissa kysymyksissä ei tehdä lainkaan säästöjä, vaan vaikeinakin aikoina lapsiin panostetaan lisää. LAPSIPOLITIIKAN PRIORISOINTI on mahdollistanut tietynlaisen kansallisen mallin rakentaKonsepti on yksinkertainen: misen – kasvatusideologian, jos asia halutaan lapsiasioissa ei säästetä. ilmaista täsmällisemmin. Sen perustana on yhteisön vastuu lasten ja nuorten kasvatuksessa. Konsepti on varsin looginen maassa, jonka väkiluku on alhainen ja kyläyhteisöissä kaikki tuntevat toisensa. Ennen kaikkea konsepti sopii yhteiskuntaan, jossa yhteisöllinen kasvatus on ollut keskeinen ajatus jo vuosikymmenten ajan. Hyvä on myös muistaa, että kaikesta suitsutuksesta huolimatta suuri osa indikaattoreista näyttää islantilaisten lasten kokevan vointinsa huonommaksi kuin ikätoverinsa Suomessa. JOS SUOMESSA HALUTAAN ottaa Islannista mallia, täytyy nähdä kotiintuloajan kaltaisten lokaalien sosiaaliteknologioiden taakse. Yksittäisten ihmekäytäntöjen perään huutelu on silkkaa populismia, joka kertoo lähinnä ymmärtämättömyydestä ja tietämättömyydestä. Lasten ja nuorten hyvinvointia ei edistetä vippaskonstein, vaan systemaattisilla ja kaikki hallinnonalat läpäisevillä toimilla, joiden vahvaan perustaan voidaan rakentaa Suomen malli omine käytäntöineen. Mikko Salasuo on Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosentti ja työskentelee vastaavana tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: A-klinikkasaatio.fi/tiimi 4 / 2019 TIIMI

21


22

TIIMI 4 / 2 019


R AT K A I S U J E N AIKA On aika tehdä edistyksellinen päihdestrategia. Kokosimme ratkaisuja päihdepolitiikan heikkoihin lenkkeihin. Teksti Kirsi Utoslahti Kuvitus Anna Makkonen

S

Suomessa on tarjolla yli 500 eri huumetta, kun edellisen strategisen neuvonpidon aikaan vuonna 1997 puhuttiin noin kymmenestä aineesta. 25–34-vuotiaista lähes joka toinen, 45 prosenttia, on kokeillut jotakin laitonta päihdettä. Kesän SuomiAreenalla Porissa A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Olavi Kaukonen, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n toiminnanjohtaja Juha Mikkonen, Diakonissalaitoksen Hoivan yksikönjohtaja Pirjetta Salomäki ja Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirka Vainikka nostivat esiin päihdepolitiikkamme heikot kohdat ja muotoilivat niihin vastauksia. >>

4 / 2019 TIIMI

23


Kontrolli kohdistuu käyttäjiin aivan liian kovana.

Saamme hyviä tuloksia opioidikorvaushoidosta, mutta tarvetta hoidolle on yhtä lailla kannabiksen, amfetamiinin tai sekakäytön myötä. Meillä yleisessä sekakäytössä mukana ovat alkoholi, lääkkeet ja huumeet. Näiltä osin hoidon tarpeeseen vastaaminen ei ole hyvissä kantimissa. Ei voida myöskään keskittyä pelkästään huumeisiin. Päihteisiin liittyvät muut sairaudet tulee aina hoitaa. Monella käyttäjällä on C-hepatiitti, jonka hoidossa Suomi on jäänyt kansainvälisesti jälkijunaan. Tuoreen hoitopolun mukaisesti C-hepatiitti tulee hoitaa paikoissa, joissa infektiot todetaan. Kiista siitä, mihin hoidon kustannukset kuuluvat kunnissa, ei saa muodostaa estettä hoitamiselle. PÄIHDEMARKKINOILLA VAIKUTUSKETJUT YLITTÄVÄT MAIDEN RAJAT

JOPA AMMATTILAISEN ON VAIKEA LÖYTÄÄ TUKEA ASIAKKAALLEEN

Kontrolli kohdistuu käyttäjiin aivan liian kovana, eivätkä politiikan linjaukset saisi lisätä arjen vaikeuksia tai häpeäleimoja. Vakavaksi ehtineeseen päihdeongelmaan liittyy huono-osaisuutta, mutta huumeidenkäyttäjät ja heidän tilanteensa ovat kovin erilaisia. Huumeongelmasta kärsivät myös läheiset, jotka kokevat samaa kuin käyttäjä: väsymystä, unettomuutta, ja masennusta, usein myös työkyvyttömyyttä. Verkosta hankittujen huume-, lääke- ja dopingaineiden koostumusta ei tunneta, ja se tuottaa riskejä. Tuoretta tutkimusnäyttöä on sen sijaan siitä, että moni joko muuttaisi käyttötapaansa tai jättäisi aineen käyttämättä, kun saa tietää sisällöstä. Tämän kertoo A-klinikkasäätiön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:n Kadulta labraan -tutkimus. Monia kokeilijoita ja käyttäjiä ei tavoiteta hoidon keinoin, mutta heidät on mahdollista tavoittaa muulla tavoin. Käyttäjät suhtautuvat myönteisesti keskusteluun terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Haittoja vähentäville toimille on tärkeä paikka strategiassa. Onnistuimme siinä, että hiv-epidemia pysähtyi 1990-luvulla. Tänä päivänä pystyisimme tavoittamaan nykyistä enemmän huono-osaisimpia käyttäjiä. Käyttöhuoneet auttavat hoidon motivaation luomisessa ja ehkäisevät päihteisiin menehtymistä. 24

TIIMI 4 / 2 019

Kanada laillisti vuonna 2018 toisena maana maailmassa kannabiksen käytön kaikkiin tarkoituksiin. Yhdysvalloissa kannabis on laillista yhdeksässä osavaltiossa ja pääkaupunki Washingtonissa. Laillinen säätely toi mukanaan mittavat elinkeinoelämän intressit. Teollisuuden harjoittamaa eri päihteiden lobbausta tulisi ennakoida meilläkin kansanterveyttä painottavalla kärjellä, esimerkiksi kannabiksen kohdalla. Keskushermostoon vaikuttavien rauhoittavien, uni- ja kipulääkkeiden haittoja tulisi kontrolloida. Portugalin asiantuntijoiden viesti vuonna 2001 käyttöönotetusta mallista on, että pelkkä dekriminalisointi ilman hoitojärjestelmän vahvistamista lisäisi ongelmia. Käyttäjien tulee olla tuen piirissä.

Päihteisiin liittyvät muut sairaudet tulee aina hoitaa.


Päihteiden markkinoilla vaikutusketjut ovat pitkiä ja maiden rajat ylittäviä. Tästäkin syystä kontrolli on edelleen tarpeen. Järjestäytynyttä rikollisuutta täytyy torjua. Velkojen perinnästä ja väkivallasta on tullut vakavampaa. Sosiaalisin ja terveydenhoidon perusteluin korostuu ennen kaikkea tarve auttaa yksilöitä, jotka globaalissa nykytilanteessa häviävät. Siis huumeiden käyttäjiä. Huumekaupan kansainvälisen luonteen vuoksi yksittäiset, eri ohjelmiin tai päihdekohtaisiksi hajoavat toimet eivät kansallisesti enää riitä. Laaja-alaisella strategialla on realistista saada tervehdytettyä tilannetta.

ehkäistä ennalta: saada kokeiluikää ylöspäin ja kokeilujen määrää laskemaan. Kun ihminen tekee elämäntavan muutosta, riittävän pitkä tuki ja motivointi usealla elämänalueella on tarpeen. Valtiolle ja kunnille kuuluvien tehtävien ei tule olla lyhytaikaisen hankerahoituksen varassa. Vuoden 1997 strategian tavoite palvelujen yhdenvertaisuudesta tulee saada käytäntöön. Euroopan unionin huumepoliittinen strategia ulottuu vuoteen 2020, joten keskustelu varmasti lisääntyy myös Suomessa. Meillä on nyt hyvä tilaisuus tehdä edistyksellinen päihdestrategia.

TUTKITTUUN TIETOON POHJAUTUVAT KEINOT OTETTAVA KÄYTTÖÖN

Tallenne Porin SuomiAreenan Huumekysymys-järjestöpaneelista on katsottavissa osoitteessa bit.ly/huumekysymys. Porissa keskustelivat Juha Mikkonen (EHYT ry), Pirjetta Salomäki (Diakonissalaitos), Mirka Vainikka (Irti Huumeista ry) ja Olavi Kaukonen (A-klinikkasäätiö). Aloitteen paneelista teki Sininauhaliitto.

Monimutkaiseen ongelmaan tarvitaan monipuolisia ratkaisuja. Hoitoon tulee päästä silloin, kun apua tarvitsee. Päihteisiin liittyvien kuolemien määrä tulee ottaa vakavasti. Käyttäjän läheiset tarvitsevat tukea omassa tilanteessaan. On tärkeää

×

H Y VÄ T I I M I - L E H D E N LU K I JA MITÄ MIELTÄ OLET TIIMI STÄ? ONKO LEHDESTÄ SINULLE HYÖTYÄ? MILLAISTA SISÄLTÖÄ TOIVOISIT LEHTEEN? Kerro mielipiteesi ja auta tekemään entistä parempaa Tiimi-lehteä. Vastaa kyselyyn netissä: bit.ly/tiimilehti-kysely


T UTKITTUA

KORVAUSHOIDON SIIRTYMINEN APTEEKKIJAKELUUN VÄHÄISTÄ Siirtymisessä on monia käytännön esteitä, kuten vaikeudet yhteistyössä ja potilaiden haluttomuus katkaista syntyneitä hoitosuhteita. Teksti Jouni Tourunen & Tanja Vahter

K

orvaushoitoasetuksen (33/2008) yhtenä tavoitteena oli edistää hoidon siirtymistä päihdehuollon erityispalveluista perusterveydenhuoltoon ja buprenorfiini-naloksoni -yhdistelmävalmisteen apteekkijakeluun. Viimeisimmän vuonna 2015 tehdyn valtakunnallisen selvityksen mukaan suurin osa potilaista hoidetaan kuitenkin edelleen päihdehuollon erikoisyksiköissä (75 %) ja siirtymä terveydenhuollon potilaiksi (17 %) on ollut hidasta. Vain 15 % mahdollisista potilaista oli apteekkijakelun piirissä. Apteekkien rooli on jäänyt huomattavasti pienemmäksi kuin esimerkiksi Australiassa, Iso-Britanniassa tai Norjassa. Lääkkeen apteekkijakeluun siirtyneiden potilaiden määrä oli varsin vähäinen myös yhdeksässä kor-

vaushoitoyksikössä, joiden työryhmiä haastateltiin syksyn 2016 ja alkuvuoden 2017 aikana. Yksilö- ja ryhmähaastatteluihin osallistui 40 työntekijää, joista 10 oli lääkäreitä. Tässä artikkelissa kuvaamme lyhyesti haastateltujen työntekijöiden näkemyksiä sekä apteekkijakeluun siirtymisen hyödyistä että siirtymistä estävistä tekijöistä. TAVALLISTA SAIRAUDENHOITOA

”Perheen stigma häviää, et he käy apteekissa niinkun tavalliset ihmiset, elää normaalia elämää.” Työntekijöiden mielestä apteekkijakelun ehdoton hyöty on se, että se normalisoi korvaushoidon sairauden hoidoksi: lääke haetaan apteekista kuten muidenkin sairauksien hoidossa. Apteekkijakelu voi

Korvaushoitolääkkeen apteekkijakeluun siirtymisen hyödyt ja esteet H YÖ DY T

ESTEET

+ normalisoi korvaushoitoa sairauden hoidoksi

- päihteiden oheiskäyttö

+ vähentää ennakkoluuloja ja leimautumista

- hoitoyksikkö vaihtuu ja hoitosuhde katkeaa

+ edistää potilaan vastuunottoa omasta elämästä

- jatkohoitoyksiköitä ja -väyliä ei löydy

+ vähentää kontakteja vielä huumeita käyttäviin potilaisiin

- lääkkeen hinnan omavastuuosuus

+ mahdollistaa opiskelua ja työssäkäyntiä

26

TIIMI 4 / 2 019


Hoitojärjestelmän rakenteet ja käytännöt eivät välttämättä tue potilaiden etenemistä hoidossa.

näin vähentää korvaushoitoon liittyviä ennakkoluuloja, ”mystiikkaa” ja leimautumista. Se myös vapauttaa potilaita klinikoiden tarkoista lääkkeenjakoaikatauluista ja vähentää kontakteja muihin mahdollisesti päihteitä vielä käyttäviin potilaisiin. Apteekkijakeluun siirtyminen voi parhaimmillaan tukea potilaan itsenäistä vastuunottoa, kuntoutumisen edistymistä sekä opiskelua ja työssäkäyntiä. Sen nähdään sopivan erityisesti potilaille, joiden elämäntilanne on tasapainottunut ja kuntoutuminen edennyt riittävästi. SIIRTYMISTÄ ESTÄVIÄ TEKIJÖITÄ

”Pitäis siirtyä kaupungin palveluun ja sitten monihan ei edes halua… Se alkaa pelottaan se semmonen siirto sinne. Että haluaako enää siirtyä toiseen hoitopaikkaan samalla. ” Siirtyminen apteekkijakeluun tarkoittaa yleensä myös siirtymistä toiseen hoitoyksikköön, useimmiten terveyskeskukseen. Monet potilaat eivät kuitenkaan mielellään vaihda uuteen yksikköön ja katkaise vuosien aikana syntyneitä hoitosuhteita. Monilla paikkakunnilla on myös ollut vaikeuksia hallinnollisessa ja käytännöllisessä yhteistyössä terveyskeskusten kanssa. Siirtyvien potilaiden määrä on jäänyt vähäiseksi tai siirtymäkäytännöt kokonaan rakentumatta. Työntekijöiden mukaan erityisesti potilaiden päihteiden oheiskäyttö rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan päästä kuntouttavaan korvaushoitoon ja apteekkijakeluun. Monet ovat huolissaan myös siitä, saavatko potilaat riittävästi tarvitsemaansa tukea sen jälkeen, kun käynnit hoitavalla klinikalla harvenevat. Hoidossa eteneminen katkeaa usein joko oheiskäyttöön tai jatkohoitopaikkojen puutteeseen. Myös taloudellisilla tekijöillä on merkitystä. Työssäkäyville potilaille lääkkeiden omavastuuosuus voi tuntua liian suurelta. Muille potilaille voi olla yksinkertaisempaa hakea lääke klinikalta kuin hakea toimeentulotukena maksusitoumusta apteekkiin.

METADONIN OSUUS LÄÄKKEENÄ KASVUSSA

Työntekijöiden mukaan apteekkijakeluun siirtymistä on vähentänyt myös metadonin yleistyminen korvaushoidossa käytettävänä lääkkeenä. Vuoden 2015 selvityksen mukaan 63 % potilaista sai buprenorfiinija 37 % metadonilääkitystä. Lääkealan turvallisuusja kehittämiskeskus Fimean tietojen mukaan metadonin osuus korvaushoitolääkkeiden myynnistä oli viime vuonna 43 %. Työntekijät näkivät metadonin etuna sen vähäisemmän väärinkäyttöpotentiaalin. Sen arvioitiin sopivan paremmin potilaille, joilla oli takanaan buprenorfiinin ja muiden huumeiden yhteis- ja pistokäyttöä sekä aikaisempia epäonnistuneita hoitojaksoja. Työntekijöiden mukaan metadonin maine raskaana ”saattohoitolääkkeenä” on viime vuosina vähentynyt ja potilaiden kokemukset lääkkeestä parantuneet. Vaikka lääke valitaan virallisesti aina lääketieteellisin perustein ja yhdessä potilaan kanssa, metadonin alhaisempi hinta saattaa vaikuttaa kuntien hankintapäätöksiin. Työntekijöiden kuvausten perusteella kannusteet apteekkijakeluun siirtymiseen eivät ole potilaiden kannalta riittäviä, eivätkä hoitojärjestelmän rakenteet ja käytännöt välttämättä tue potilaiden etenemistä hoidossa. Korvaushoidon tuorein lääkeinnovaatio on pitkävaikutteinen (yksi viikko tai yksi kuukausi) injektiona annettava lääke (buprenorfiini), joka voi yleistyessään muuttaa merkittävästi sekä hoitokäytäntöjä että apteekkijakelun tarvetta ja muotoja. Lääkkeestä on Suomessakin jo hyviä ensikokemuksia, mutta sen käyttö on toistaiseksi rajattua.

×

LÄHDE: Airi Partanen ym.: Opioidikorvaushoito on laajentunut ja monimuotoistunut. Lääkärilehti 50-52/2017. Jouni Tourunen työskentelee tutkimuspäällikkönä ja Tanja Vahter kehittämiskoordinaattorina A-klinikkasäätiössä. 4 / 2019 TIIMI

27


Polkuja pois lapsuuden peloista Teksti Janne Takala

-dokumentissa kuvataan Veeran, hieman yli parikymppisen naisen elämää muutaman vuoden ajanjaksolla. Veera larppaa, keskustelee ja tekee arkisia juttuja äidin ja isoveljen kanssa sekä käy terapiassa. Jokin on vaurioittanut Veeraa, sillä hän etsii kuumeisesti vastauksia ja polkuja eteenpäin elämässä. Lapsuuden taakaksi paljastuu isän alkoholinkäyttö ja siihen liittyvä fyysinen ja emotionaalinen kaltoinkohtelu. Lisää haastetta omaan aikuistumiseen tuottaa huoli lievästi kehitysvammaisen isoveljen pärjäämisestä omillaan. Veeran taustaa aukeaa sykäyksittäin hänelle itselleen ja katsojille äidin kanssa käytävien keskustelujen ja lapsuuden kotivideoiden myötä. Veera hakee apua terapeutilta, jonka tuella hän valmistautuu suureen kohtaamiseen, ensimmäiseen tapaamiseen isän kanssa 14 vuoteen. Veera etsii ratkaisuja myös larppauksen maailmasta. Puolassa kuvatut larppijaksot luovat elokuvaan arjesta etäännyttävää taianomaista tunnelmaa. Visuaalinen kontrasti Keski- ja Koillis-Suomen talvimaiVEERAN MAAGINEN ELÄMÄ

Kun piilottelee asioita itsestään, ei elä kokonaan itsenään.” V E E R A N YS TÄVÄ L A R P I S S A

28

TIIMI 4 / 2 019

Mikä on larppi? jossa tarina pelataan pelilaudan ääressä istumisen sijaan näytellen ja pelihahmoiksi pukeutuneena. Larpin peliympäristö voi perustua esimerkiksi kirjaan (esimerkiksi Taru sormusten herrasta tai Harry Potter) tai historialliseen tilanteeseen (esimerkiksi keskiaika). Larpissa saa toimia kuvitteellisessa ympäristössä tavoilla, johon arkielämässä ei ole mahdollisuutta. L A R P P I O N L I V E- R O O L I P E L I ,

semissa kuvatuille kohtauksille on huikea. Kotoinen karu talvi paljastaa menneisyyden ja larppaaminen tarinoiden maailmassa tarjoaa polkuja eteenpäin. Larppauksessa yhdistyvät kiinnostavalla tavalla nuoren ihmisen erilaiset selviytymiskeinot. Toisaalta larppaaminen on ongelmia välttelevää pakoa haavemaailmaan. Dokumentti kuvaa hurjan elävän tuntuisia kohtauksia kuvitteellisista taisteluista, riiteistä ja seremonioista. Veera kohtaa ongelmiaan larpeissa kytkemällä niiden tapahtumia reaalimaailman elämäänsä. Hän työstää itselleen voimahahmoa ja ominaisuuksia, jotka antavat hänelle rohkeutta arjen vaikeisiin tilantei-


Dokumenttielokuva Veeran Maaginen elämä sai Suomen ensi-iltansa elokuvateattereissa 23.8. Dokumentin käsikirjoitus Tonislav Hristov ja Kaarle Aho, ohjaus Tonislav Hristov.

siin. Pelikavereilta ja pelin ohjaajilta Veera saa hyviä neuvoja ja tukea. Itsenäistymisvaiheessa nuori usein ensi kertaa joutuu valitsemaan, kohdatako elämää kuormittavat ongelmat vai paetako niitä. Moni nuori ei löydä sopivia välineitä käsitellä lapsuuden traumoja. Oman menneisyyden haamuja voi kuitenkin kohdata monin tavoin. Veeran taustakertomus on murheellinen, mutta elokuvasta jää valoisa mieli. Veeran kyky miksailla erilaisia selviytymiskeinojaan on vaikuttava. Hänen hyväntahtoinen ja vivahteikas persoonansa herättää myötätuntoa. Katsoja todella toivoo parasta Veeralle ja hänen veljelleen. Ohjaaja Tonislav Hristov on yksi vuosikymmenen menestyneimmistä suomalaisista dokumentaristeista. Veeran maaginen elämä -elokuvan maailmanensi-ilta oli Sundance-elokuvafestivaaleilla Yhdysvalloissa ja Euroopan ensi-ilta Berliinin elokuva-

juhlilla alkuvuonna 2019. Ensi-iltayleisöt kuvailivat elokuvaa kauniiksi, voimaannuttavaksi ja inhimilliseksi kokemukseksi. A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -työ tukee elokuvan levittämistä Suomessa syksyllä 2019 järjestämällä näytösten yhteydessä keskustelutilaisuuksia eri kaupungeissa paikallisten toimijoiden kanssa. Tarkoituksena on inspiroida nuoria aikuisia miettimään omaa pärjäämistään ja motivoida hakemaan apua ongelmiin. Elokuva sopii sosiaali- ja päihdetyön välineeksi läheisten päihteidenkäytöstä kärsivien henkilöiden kanssa. Veeran maaginen elämä voi näyttää selviytymisen monet mahdollisuudet.

Janne Takala työskentelee kehittämiskoordinaattorina A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -työssä. 4 / 2019 TIIMI

29


Teksti Jouni Tourunen

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita JÄÄKIEKKOILIJAN ELÄMÄ VOI välillä

olla yhtä juhlaa, mutta saattaa johtaa myös riippuvuuksiin, velkoihin ja itsemurha-ajatuksiin. Marko ”Jarna” Jantusen tarina rinnastuu kanadalaisen Stanley Cup- ja olympiavoittaja Theo Fleuryn tarinaan. Kumpikaan ei tuntunut pääsevän eroon sisäisistä demoneistaan muutoin kuin jääkiekon, uhkapelien, seksin ja päihteiden avulla. Jarnan lapsuus kuvataan onnellisena tai ainakin tavallisena, kun taas Theo joutui nuorena juniorivalmentajansa pitkäaikaisen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Jarna kuvataan vilkkaana, ystävällisenä ja seurallisena, mutta myös intuitiivisena ja riippuvuuksille herkkänä velikultana, jolla oikean ja väärän rajat hämärtyivät herkästi. Kerta toisensa jälkeen valloittavalle sählääjälle annettiin kuitenkin anteeksi ja uusi mahdollisuus. Lukiessani mietin, voiko harjoittelua laiminlyöneenä, harjoituksissa krapulaisena ja kroonisesti univelkaisena esiintyen kuitenkin loistaa otteluissa vuodesta toiseen, lähes nelikymppiseksi asti. Harmittelen, kun Jarna tekee jatkuvasti sekä uraansa että perhettään koskevia huonoja valintoja. Kasvavasta epätoivosta huolimatta puoliso ”fiksaa” asioita ja hidastaa alamäkeä, koska Jarna on kotona kuitenkin ”eri ihminen”, rakastava ja huolehtiva perheenisä ja kahden pienen pojan isä. Theo herättää enemmän sympatiaa kovia kokeneena mutta kovalla työllä tiensä huipulle raivaavana pienikokoisena taistelijana. Molempien unelmana oli päästä pelaamaan NHL:ään. Sattumoisin Jarna varataan juuri Galgary Flamesiin, jonka tähtipelaajaksi Theo Fleury on jo edennyt. Lyhyen NHL-uransa aikana Jarna ennättää viettää yhden kostean, pitkäksi venyvän illan idolinsa kanssa – ja rikkoa taas kerran pelaajille asetettuja sääntöjä. 30

TIIMI 4 / 2 019

Theo Fleury: Kovaa peliä. NHL:n huippukiekkoilijan raju elämä. Minerva 2012. Marko Lempinen: Läpi helvetin. Marko Jantusen tarina. Otava 2016.

Kolmen NHL-pelin jälkeen Jarna lähetetään AHL:n farmiseuraan keräämään kokemusta. Jarnan kärsivällisyys ei riitä sopeutumiseen, vaan mieli alkaa palaa takaisin tuttuun ja turvalliseen tähteyteen Ruotsin Göteborgissa. Ei liene sattuma, että Jarna kunnioittaa pelaajina ja johtajina Matti Hagmania, Esa Tikkasta ja Jere Karalahtea, jotka kaikki tunnetaan enemmän ja vähemmän värikkäästä elämästä. Miten kirjoja tulisi lukea? Sankaritarinoina, joissa vaikeuksista huolimatta raivataan tie huipulle? Varoittavina esimerkkeinä lahjojen ja mahdollisuuksien hukkaamisesta? Jälleen yhtenä todisteena siitä, että kenestä tahansa voi tulla päihde-, peli- tai seksiriippuvainen? Rohkaisevina tarinoina siitä, että pahastakin umpikujasta ja epätoivosta voi selviytyä tukiverkoston ja hoidon avulla? Oli tarina mikä hyvänsä, sillä näyttää onneksi olevan onnellinen loppu. Molemmat herrat ovat katkaisseet kierteensä ja alkaneet työskennellä vaikeuksissa olevien auttamiseksi. Kuten Theo Fleury toteaa: ”Tämä on ollut uskomaton matka. Kovin moni ei palaa sieltä, missä minä olen käynyt.” Jouni Tourunen työskentelee tutkimuspäällikkönä A-klinikkasäätiössä.


Teksti ja kuva Jouni Lehto

HENKIREIKÄ

VOIMAVARA VAI VOIMAVARAS?

O

len pienestä pitäen täyttänyt aikani kaikenlaisilla aktiviteeteillä. Kuinka ollakaan, olen myös hyvin altis riippuvuuksille ja ihmisenä valtavan mielihyvähakuinen. Lähden kaikkeen ns. sata lasissa ja pian uusi innostus täyttää kaiken ajattelun. Tälle olen etsinyt selitystä synnynnäisestä dopamiinivajeesta ja ties mistä lapsuuden kehitysvaiheen puutteesta. Tarkkana saa kuitenkin koko ajan olla. Päihteiden kanssa olen tehnyt ratkaisuni jo kohta 20 vuotta sitten. Tiemme erosivat toistaiseksi. Useiden muiden intohimojeni kanssa olen päässyt harjoittelun myötä jopa kohtuuden kultaiselle keskitielle. Joihinkin olen jopa kyllästynyt. Kymmenisen vuotta sitten löysin juoksun. Koulussa vihasin juoksemista. Cooperin testiä onnistuin välttelemään 48-vuotiaaksi asti. Juoksun kanssa kävi samoin kuin kaikkien muidenkin harrastusteni: ensin vartin lenkkejä, sitten 10 km ja pian huomasin harjoittelevani maratonille. Ensimmäisen maratonin jälkeen treenasin kilpailumielessä aikatavoitteisesti. Hyvän kunnon sijaan aloin tavoitella huippukuntoa, mikä määrittää jo melko lailla muuta elämää. Työt ja perhe-elämä alkoivat rajoittaa juoksua eikä päinvastoin. Muutaman hullun juoksuvuoden jälkeen olin siinä pisteessä, että mietin vakavasti, onko juoksu minulle niin vakava addiktio, että minun on irrottauduttava siitä kokonaan. Soitin yhdelle mentoreistani ja kysyin näkemystä asiaan. Hän oli puhelimessa pitkään hiljaa ja sanoi lopulta: “Jouni, eiköhän se juoksu ole viime vuosina pelastanut sun henkesi.” Tästä avautui itselleni ymmärrys: aloittelevan yrittäjän taloudelliset vaikeudet, perheen kriisit lapsien vakavien sairastumisien takia, erilaiset kompastelut työrintamalla jne. olivat vetäneet minut siihen pisteeseen, että juoksusta saamani energia ja ehkä ennen kaikkea oma, vain minulle kuuluva aika olivat pitäneet minua pystyssä – toki upean perheeni ja raittiina ollessani syntyneen tukiverkon ohella. Tänä päivänä juoksemiseni on satunnaista. Asfalttijuoksu on vaihtunut lähes kokonaan poluille ja metsän rauhaan, jossa minulla ei ole aikatavoitteita ja paineita. Löydän metsästä ja juoksemisesta luonnon rauhoittavan elementin. Löydän sen huikean fiiliksen, kun elimistöni toimii ja tiedän olevani kunnossa, ikäisekseni jopa kovassa kunnossa. Juokseminen on tietoista läsnäoloa: poluilla on pakko keskittyä siihen mitä tekee, jos meinaa tehdä lenkin kaatumatta. Juoksusta löydän yhteyden itseeni ja tunnekokemuksen, mitä en ole löytänyt mistään muusta. Ennen kaikkea juokseminen palvelee vapauden kokemisen tarvettani. Ja harvoin lenkiltä ainakaan huonommalla tuulella tulee takaisin kuin sinne lähtiessä. Jouni Lehto on päihdeterapeutti ja kouluttaja. Hän haastaa seuraavaksi omasta henkireiästään kertomaan Lempäälän päihdetyöntekijän Petri Vuoren. 4 / 2019 TIIMI

31


Millainen on rahapelaajan maailma? Milloin pelaamisesta tulee ongelma? Miten rahapeliriippuvuudesta voi toipua?

R I I P P U V U U D E T N Y T:

RAHAPELAAMINEN 24.10.2019 klo 8.45–12.30  Balderin juhlasali, Aleksanterinkatu 12, Helsinki Tervetuloa maksuttomaan aamupäiväseminaariin pohtimaan rahapelaamista erityisesti riippuvuudesta toipumisen näkökulmasta. Puhujina muiden muassa rahapelaamisen tutkijat Maria Heiskanen ja Pauliina Raento sekä kokemusasiantuntijat Mattias Boström ja Ella-Maria Tuomela. Seminaarin ohjelma ja ilmoittautumiset (14.10. mennessä): bit.ly/riippuvuudetnyt Voit seurata tapahtumaa myös striiminä netin kautta.

yt etn d u vu ppu en #rii min a a l e hap #ra

Profile for A-klinikkasäätiö

Tiimi 4/2019  

Kun saa lapsia, oma lasinen lapsuus voi nostaa päätään eri tavoin. Tiimissä 4/2019 kerrotaan lasisen lapsuuden kokeneiden pikkulapsiperheide...

Tiimi 4/2019  

Kun saa lapsia, oma lasinen lapsuus voi nostaa päätään eri tavoin. Tiimissä 4/2019 kerrotaan lasisen lapsuuden kokeneiden pikkulapsiperheide...

Advertisement