Vesiposti 1/2020

VESI posti

PÄIHDETOIPUJAJÄRJESTÖN JÄSENLEHTI 1/2020

Vertaistuki kasvussa virallisen päihdehoidon rinnalla s.10 Snow Soccer 2020 s. 16

VESI posti

1/2020

VAKIOPALSTA 3

Toiminnanjohtajalta: Tilaa toipua

10 Toipumistarinat: Siru-Mari 14

N

N

Arjan tarina

Kuva: Mikko Putaja

AJANKOHTAISTA 4

Vertaistuki kasvussa virallisen päihdehoidon rinnalla

6

Kokemusasiantuntijapankki rakenteilla Vantaalla

8

Kun perheenjäsenellä on päihdeongelma – tutkimustietoa läheisten hyvinvoinnista

12

Läheisen huoneentaulu

18

Uusi kuntouttava naisvankila valmistumassa

N

A-Kiltojen Liitto ry:n puheenjohtaja Hannu Gustafsson ja järjestökoordinaattori Mikko Putaja onnittelivat juhlivaa Imatran A-Kiltaa. Onnittelua vastaanottamassa Ulla Tikka ja ansiomerkillä juhlassa palkittu Ari Solonen s. 4. Kuva: Jukka Riikonen.

A-KILTATOIMINTAA

Siru-Mari ja Satu ovat tytär ja äiti Jämsästä. SiruMarin lapsuutta ja nuoruutta varjosti vanhempien päihteidenkäyttö. Läheisen tarina s. 10. Kuva: Tuija Tamsi-Lehtinen

13

”Aina kun täältä lähtee, on tosi voimaantunut olo”

16

Snow Soccer 2020

18

Tilaa toipua -teemavuosi käynnistyi kuvauksilla

19

A-kiltatoiminta tutuksi -koulutus

N merkityt jutut luettavissa heti lehden ilmestyttyä verkkosivuiltamme www.a-kiltojenliitto.fi

2

1/2020

TOIMINNANJOHTAJALTA

Tilaa toipua

P

äihdetoipuminen on mahdollista ja sitä tapahtuu koko ajan. Tämä koskee myös peli- ja muitakin riippuvuuksia. Yhtä auttavat hoito ja muut palvelut. Joku toinen toipuu spontaanisti, ikään kuin itsestään. Kolmas tarvitsee monenlaista tukea ja palveluja. Moni hyötyy vertaistuesta, ja osalla läheisetkin ovat tukena. Ja tietysti myös läheiset tarvitsevat tukea. Harrastukset auttavat toipumispolulla, ja luontoelämykset ovat tärkeitä. Metsä elvyttää mieltä.

Lueskelin pitkästä aikaa pitkän linjan kiltalaisen ja A-Kiltojen Liiton eläköityneen työntekijän Ilmo Häkkisen seitsemän vuotta vanhaa ja aina ajankohtaista Toipumiskulttuuri-kirjaa. Päällimmäisenä jäi tällä kertaa mieleen ajatus siitä, että jotkut perusasiat eivät vanhene. Vaikka kehitys kehittyy ja ihmisten keskinäisen yhteydenpidon muodot muuttuvat, niin pysyvää laatua on perustarve hakeutua saman henkisten, riittävän samanlaisen arvopohjan omaavien ihmisten seuraan saamaan tukea, pyrkimään kohti yhteisiä päämääriä tai ihan vaan viihtymään. Tämä on kokemukseni mukaan monelle toimiva kehys toipua riippuvuuksista.

Yli puoli vuosisataa vanha sosiaalinen innovaatio nimeltä A-kilta on edelleen käypää valuuttaa. A-kiltojen ja niiden muodostaman verkoston toipumiskulttuurissa toivutaan ja vietetään merkityksellistä aikaa tälläkin hetkellä ympäri Suomea.

Mistä ovat A-killat tehty? Monenlaisista toipujista, läheisistä ja muuten vaan saman arvopohjan jakavista ihmisistä. Vertaisuus, kokemuksellisuus ja toiminnallisuus ovat toimiva resepti. Jokainen kiltalainen tulee ihan omista lähtökohdistaan, omine taustoineen, oman tarinansa kanssa. Sekalainen seurakunta, jota yhdistää ainakin muutama tärkeä asia. Mikä tässä on se juju?

Yhdessä oleminen ja tekeminen, selvin päin, itse kukin omanlaisenaan ja hyväksyttynä. A-killoissa on tilaa toipua.

Aloitin tammikuussa A-Kiltojen Liiton toiminnanjohtajana. Vastaanotto on ollut tosi lämmin, ja tunnen olevani oikeassa paikassa. On ilo tehdä työtä yhteisten päämäärien eteen, hyvässä porukassa. Joten nähdään A-killoissa, koulutuksissa ja retkillä. Kevättä kohti!

Yrmy Ikonen

VESI posti

Päihdetoipujajärjestön jäsenlehti

45. vuosikerta Julkaisija Päätoimittaja Taitto Toimituksen osoite Tilaukset, osoitteenmuutokset ja aineistot

1/2020

Ilmestyy 4 kertaa vuodessa: maalis-, kesä-, syys- ja joulukuu (ISSN 1457-814X) A-Kiltojen Liitto ry Tuija Tamsi-Lehtinen Anna Niemistö A-Kiltojen Liitto ry, Itsenäisyydenkatu 17 B, 33500 Tampere vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, puh. 0400 394 869 Aineisto seuraavaan lehteen 4.5.2020 mennessä.

Kannen kuva

Matti Moilanen, Snow Soccer, Hyrynsalmi

Painopaikka

Pk-paino, Tampere 2020

3

A-KILLOISTA

Imatran A-Kilta ry 40 vuotta

Vertaistuki kasvussa virallisen päihdehoidon rinnalla

I

matran A-Kilta ry juhli karkauspäivän viikonvaihteessa Päivärannan kurssikeskuksessa neljän vuosikymmenen taivaltaan. A Kiltojen Liitto ry:n Itä-Suomen aluetapaamisen yhteydessä pidetyssä juhlassa A-kiltatoiminnan ansiomerkillä palkittiin yhdistyksen pitkäaikainen toiminnanjohtaja/rahastonhoitaja Ari Solonen.

Imatran kaupungin ja valtiovallan tervehdyksen tuonut kansanedustaja Niina Malm (SDP) korosti puheessaan vertaistoimijoiden tärkeyttä.

– A-kiltatoiminnan ja vertaistuen rooli yhteiskunnassa toimivien päihdepalveluiden rinnalla on merkittävä. Yhdistyksen toiminnan tekijöiden palkitseminen juhlassa on pieni ele, mutta vapaaehtoisten tekijöiden huomioiminen on tärkeää. Olet oman merkkisi ansainnut, kiitteli kansanedustaja Ari Solosen työtä.

Imatran A-Kilta ry on neljän vuosikymmenen aikana toiminut neljässä eri kiinteistössä. Ennen nykyistä Mansikkalas-

sa kauppakadulla sijaitsevaa päiväkeskusta toimintaa on ollut Tainionkosken työväentalolla, Tainionkoskella ns. Vohlosen talolla ja Sulattimolla.

– A-kiltojen toiminta Etelä-Karjalan alueella on piristynyt selvästi jo vuosittaisten kävijätilastojen perusteella, kuten Imatralla ja Lappeenrannassa, kertoi Itä-Suomen alueen järjestökoordinaattori Mikko Putaja.

Imatran A-Kilta ry:n päiväkeskuksessa oli vuonna 2019 liki 3200 päivittäistä käyntiä vuoden aikana. Nousua edellisvuoteen oli 500 käyntikertaa. Myös Imatran A-Kilta ry:n jäsenmäärä on lähtenyt positiiviseen nousuun.

A-Kiltojen Liitto ry:n aluetapaamiseen ja Imatran A-Kilta ry:n juhlaan osallistui kaikkiaan viitisenkymmentä vertaista yhdeksästä eri A-killasta.

Teksti: Jukka Riikonen Imatran A-Kilta ry

Imatran A-Kilta ry:n aktiivinen toimijajoukko.

Kuva: V-P Salmivuo

4

1/2020

Kansanedustaja Niina Malm toi esiin onnittelupuheenvuorossaan vertaistuen merkityksen toipumisessa. Kuva: Tuija Tamsi-Lehtinen.

1/2020 1/2020

5 5

Asiakasosallisuuden vahvistaminen ja käyttäjälähtöinen sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen kokemusasiantuntijatoiminnan avulla on luonnollinen kehitysaskel Akiltatoiminnassa, sanoo Vantaan A-killan hallituksen puheenjohtaja Seppo Ristolainen.

Suomessa ainutlaatuinen sosiaalija terveysalan pilottihanke käynnistymässä Kokemusasiantuntijapankki rakenteilla Vantaalla

Vantaalla on alkamassa Suomessa ainutlaatuinen kolme vuotta kestävä kokemusasiantuntijapankki-hanke. Hankesuunnitelman mukaan pankkiin koulutetaan kolmen vuoden aikana 60 uutta kokemusasiantuntijaa, joita Vantaan kaupungin sosiaalija terveystoimi ja muut toimijat voivat palkata omiin tarpeisiin.

Tulevilla uusilla kokemusasiantuntijoilla on omakohtainen kokemus joko päihde- tai mielenterveyssairauksista, kuntoutumisesta ja sosiaalipalveluista. Opinnot edistävät kuntoutumista ja antavat valmiuksia työelämään.

Ensimmäinen kokemusasiantuntija-koulutus on Vantaalla syksyllä 2020. Myöhemmin kokemusasiantuntijoille on tarkoitus järjestää jatkokoulutus ja työnohjaus.

Kokemusasiantuntijapankkitoiminnan ydinajatus on koulutettujen kokemusasiantuntijoiden jalkautuminen päihde-, mielenterveys- ja aikuissosiaalityöhön palkattuina työntekijöinä joko kertaluonteisiin, jatkuviin tai määräaikaisiin tehtäviin.

Tavoitteena on vahvistaa asiakasosallisuutta ja käyttäjälähtöisten palveluiden kehittämistä Vantaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalla.

Hankesuunnitelman mukaan Vantaan kaupungin sosiaalija terveystoimi ja muut toimijat palkkaavat kokemusasiantun-

6

1/2020

tijoita esimerkiksi ennaltaehkäisevään työhön, hoito- ja kuntoutustyöhön, asiakaspalveluun, palvelujen arviointiin ja kehittämiseen tai koulutustehtäviin.

Vantaan kaupunki on jo hankkeen valmisteluvaiheessa sitoutunut ostamaan pankista kokemusasiantuntijoiden tarjoamia palveluja.

Kokemusasiantuntija- ja vertaistyön lisääntyvä tarve on yleisesti tunnustettu tosiasia sekä kunnallisissa että yksityisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Hankkeeseen palkataan kevään aikana hankepäällikkö ja hanketyöntekijä. STEAn rahoittamaa kokemusasiantuntijapankki-hanketta hallinnoi Vantaan A-kilta ry. Yhteistyökumppanina koulutuksissa ja muussa hanketoiminnassa on KoKoA koulutetut kokemusasiantuntijat ry.

Tavoitteena hankkeen päättymisen jälkeen vuonna 2023 on, että Vantaalla toimii hyvin organisoitu kokemusasiantuntijapankki, jonka toimintamalli on mahdollista monistaa myös muihin Suomen kuntiin.

Nykytrendi on, että kokemusasiantuntija- ja vertaistukityö yleistyy päihde-, mielenterveys- ja sosiaalipalveluissa ammattilaisten rinnalla laaja-alaisesti: Esimerkiksi ennaltaehkäisevässä työssä, terveyspalveluissa, sairaanhoidossa, kuntoutuksissa, sosiaalipalveluissa, kouluissa, nuoriso- ja vanhuspalveluissa, työpaikoilla sekä sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden koulutuksissa.

Idean alkulähteille Päihde- ja mielenterveystyössä iso ongelma on kokemusasiantuntijoiden ja kokemusosaamisen rajallinen saatavuus tarpeeseen nähden, kuvaili tilannetta Vantaan A-kilta ry:n toiminnanjohtaja Jouni Hotti vuonna 2018.

Toiminnanjohtaja Jouni Hotti esitteli Kokemusasiantuntijapankki-ideaansa Vesiposti-lehdessä 2/2018. Pankki huolehtisi kokemusasiantuntijoiden osaamisesta ja jaksamisesta muun muassa täydennyskoulutuksen, työnohjauksen ja virkistyksen keinoin. Pankki pitäisi huolta kokemusasiantuntijoiden palkasta, palkkioista ja korvauksista.

Kokemusasiantuntijapankki välittäisi kokemusasiantuntijoita kunnan ja muiden tarvitsijoiden kertaluonteisiin, jatkuviin ja määräaikaisiin tehtäviin.

Pankin tehtävä olisi vastata kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta kokemusasiantuntija- ja vertaistukityössä. A-kilta välittäisi tilaajille eri työtehtäviin sopivia henkilöitä, helposti ja nopeasti yhdestä paikasta. Toiminnanjohtaja Jouni Hotti pääsee toteuttamaan ideaansa palatessaan keväällä vuorotteluvapaalta.

Teksti ja kuvat: Hannu Ylönen ja Vesiposti-arkisto

Vantaan A-kilta ry:n hallinnoimassa hankkeessa kumppaneina ovat KoKoA ry, Vantaan kaupunki, Sokra (THL), Rikosseuraamuslaitos, A-Kiltojen Liitto ry, Hyvät Tuulet ry ja Tukihenkilötyö yhdistys ry.

Vantaan A-kilta ry:n toiminnanjohtaja Jouni Hotti haluaa lisätä kokemusasiantuntija- ja vertaistukityötä sosiaali- ja terveyspalveluissa.

1/2020

7

Kun perheenjäsenellä on päihdeongelma – t Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen yhteisessä tutkimushankkeessa (MIPA 2.0) tehtiin kysely, jossa kartoitettiin päihde- ja mielenterveysongelmia omaavien ihmisten läheisten hyvinvointia ja sitä, millaiset asiat hyvinvointia kuormittavat ja vahvistavat.

K

yselyyn vastasi 363 läheistä tutkimushankkeeseen osallistuvista järjestöistä. Seuraavassa tarkastellaan vastaajia, joiden perheenjäsenellä oli päihdeongelma. Tällaisia vastaajia oli 192. Heistä yli puolet oli vanhempia, viidennes puolisoja/kumppaneita, 10 prosenttia aikuisia lapsia sekä vähäisemmässä määrin sisaruksia, entisiä puolisoja ja isovanhempia. Valtaosa (95 %) vastaajista oli naisia. Yli puolet ilmaisi päihdeongelman omaavalla perheenjäsenellään olevan myös mielenterveysongelma. Päihdeongelma oli usein pitkittynyt.

Joka toisessa tapauksessa se oli kestänyt yli kymmenen vuotta, vain muutamassa alle vuoden. Perheissä oli usein lisäksi rahapelaamiseen liittyviä ongelmia.

Läheisillä vaikeuksia rentoutua ja säilyttää tulevaisuuden toivo

Kyselyssä läheisten hyvinvointia tarkasteltiin positiivisen mielen hyvinvoinnin kautta*, jota osoittavat muun muassa elämänhallinnan tunne, toiveikkuus ja kyky kohdata vastoinkäymisiä (kuvio). Läheisten oli erityisen vaikeaa rentoutua ja käsitellä ongelmia arjessa sekä säilyttää tulevaisuuden toivo ongelman omaavaa perheenjäsentä koskevan huolen keskellä.

Vastaajia pyydettiin lisäksi arvioimaan kokemustaan onnellisuudesta ja elämän merkityksellisyydestä kouluarvosanalla 4-10. Onnellisuuden keskiarvoksi tuli 6,8, elämän merkityksellisyyden 7,5. Puolisoilla oli hyvinvoinnissa suurempia vajeita kuin muilla omaisryhmillä. Puolison ongelma rajoitti erityisesti vapaa-ajan viettoa, sai eristäytymään muista ihmisistä ja aiheutti vaikeuksia ihmissuhteissa.

*The Short Warwick Edinburgh Mental Well-Being Scale

8

4/2016

1/2020

a – tutkimustietoa läheisten hyvinvoinnista Päihdeongelmaan liittyvä leima kuormittaa läheisiä

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös ongelman omaavan ihmisen tukemiseen liittyviä myönteisiä asioita. Usean vastaajan mukaan se toi elämään merkityksellisyyttä, vahvisti perheenjäsenten välisiä suhteita ja antoi tärkeän mahdollisuuden auttaa toista ihmistä. Tällaiset myönteiset kokemukset tukivat läheisen omaa hyvinvointia, mutta niitä oli huomattavasti vaikeampi löytää perheissä, joissa oli päihdeongelma verrattuna perheisiin, joissa oli mielenterveysongelma.

Päihdeongelmaan liittyy edelleen voimakas leima. Yli puolet vastaajista koki paljon tai jonkin verran häpeää perheensä tilanteesta. Joka kolmannelle ystävä tai sukulainen oli sanonut ikäviä asioita ongelman omaavasta perheenjäsenestä usein tai toisinaan viime kuukausina. Joka neljännelle oli ilmaistu, ettei tämä ansaitse saamaansa apua. Lähipiirin leimaava asenne alensi läheisen mielen hyvinvointia merkittävästi. Tietopohjaista keskustelua päihde- ja riippuvuuskysymyksistä tarvitaan, jotta näiden ongelmien kanssa kamppailevia perheitä voidaan tukea rakentavasti ja leimaamatta.

ammattilaisilta. Kaksi kolmesta vastaajasta ilmoitti, että ystävät ja sukulaiset olivat olleet hänen tukenaan sekä keskustelleet hänen kanssaan ja kuunnelleet häntä liittyen läheisen tilanteeseen usein tai toisinaan viimeisen kolmen kuukauden aikana. Joka kymmenes vastaaja ei kokenut saaneensa lainkaan tällaista epävirallista tukea.

Tuki ammattilaisilta totetutui tätä huonommin. Esimerkiksi hyödyllistä tietoa sosiaali- ja terveydenhoitoalan työntekijöiltä oli saanut vajaa kolmannes vastaajista usein tai toisinaan viimeisten kuukausien aikana, joka toinen ei koskaan. Vaikeassa elämäntilanteessa ei kannata jäädä yksin. Asioiden jakaminen ystävien ja sukulaisten kanssa tuki selkeästi mielen hyvinvointia ja rohkaisi myös hakemaan ammatillista apua.

Myös päihdejärjestöjen toiminnasta oli saatu aineksia hyvinvoinnin rakentumiseen. Järjestöjen toiminnassa oli saatu uusia näkökulmia omaan elämäntilanteeseen, käytännön keinoja selvitä vaikeista tilanteista sekä löydetty omat vahvuuksia. Lähes puolet läheisistä toivoi järjestön voivan auttaa myös ongelman omaavaa perheenjäsentään.

Tuki monelta taholta on tärkeää läheisen hyvinvoinnille Läheinen voi merkittävästi paremmin, jos perheenjäsen sai päihdeongelmaansa tarvitsemansa palvelut. Lähes puolet vastaajista ilmoitti, että ongelman omaava läheinen ei ollut palvelujen piirissä. Niissäkin tapauksissa, joissa tämä oli hoitosuhteessa, läheinen arvioi palvelut usein riittämättömiksi (61 % vastaajista). Myös tiedonsaanti hoitotaholta oli usein hankalaa. Vain reilu neljännes vastaajista oli tyytyväisiä tiedonkulkuun hoidossa olevan läheisensä tilanteesta.

Kyselyssä selvitettiin, millaista apua ja tukea läheiset olivat saaneet itselleen lähipiiriltään ja sosiaali- ja terveydenhuollon

1/2020

Sari Jurvansuu työskentelee tutkijana A-klinikkasäätiöllä Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0). Lisätietoja hankkeesta ja julkaisuja löydät täältä: www.aklinikka.fi/mipa.

9

Siru-Mari V

arhaisin muistoni lapsuuskodistani oli vanhempieni jatkuva rähinä. Iskä joi usein.

Kun vanhempani erosivat, olin arkisin äidin luona ja joka toinen viikonloppu iskällä toisella paikkakunnalla. Käytännössä olin yhden päivän iskällä ja toisen mummolla. Iskän siskojen miehet ja vaari juopottelivat usein iskän kanssa. Mummosta sain turvan.

Olin alle 7-vuotias, kun palasin iskän kanssa autolla kaupasta kotiin ja poliisit seurasivat meitä kotipihaan, veivät iskän puhallutettavaksi terveyskeskukseen. Jäin yksin hetkeksi kotiin, oli hämmentynyt. Iskä oli juonut.

Siru-Mari haluaa omalla läheisen tarinallaan tuoda toivoa niille, joiden perheessä tai lähipiirissä on päihdeongelmia.

Traumaattisistakin kokemuksista on mahdollista selvitä.

Tänä päivänä 33-vuotias Siru-Mari katsoo luottavaisena tulevaisuuteen.

Minulla todettiin 1-vuotiaana lasten reuma.

Se kiristi lapsuudenkotini tunnelmaa. Iskäni ei hyväksynyt sairauttani koskaan, ehdotti porkkanan syöntiä säännöllisen lääkityksen sijaan ja soitteli humalapäissään lääkärilleni. Vietin pitkiä aikoja sairaalassa, leikkauksien ja kuntoutusjaksojen, muodossa. Heinolassa sijaitsevasta Reumasäätiön sairaalasta ja henkilökunnasta tuli toinen koti – koti, jossa minun ei tarvinnut huolehtia vanhemmistani, ruoasta tai lääkkeiden ottamisesta. Sain vain olla lapsi.

Arki ala-asteikäisenä oli jouhevaa. Asuin äidin ja isäpuolen kanssa. Molemmat kävivät töissä. Viikonloput sen sijaan olivat humalahuuruisia.

Ja mukana oli väkivaltaa. Pelkäsin ja oloni oli turvaton.

Osalla lapsista oli vanhempi mukana kuntoutusjaksoilla. Itse en halunnut. Iskäni ei kestänyt ol-

10

1/2020

LÄHEISEN TARINA la sairaalassa. Muistan 7-vuotiaana, kun äitini ja isäpuoleni tulivat pyytämättä käymään viikonloppuna sairaalassa. Isäpuoli oli vahvasti humalassa, istui pyörätuoliin ja juuttui siihen kiinni, häpesin tilannetta. Tämän tapahtuman jälkeen hoitajatkin ymmärsivät, etteivät vanhempieni vierailut tue hyvinvointia.

Juttelin kotiasioista myös sairaalan psykologille. Koin siellä olevani turvassa.

Nyt vuoden ajan reumalääkitys on toiminut. Olo on kivuttomampi, jalat ja kädet kestävät paremmin – ja ennen kaikkea voin haaveilla. Aloitin vuoden alussa oppisopimuksella ravintolassa. Tarkoitus on, että valmistuttuani pystyisin toimimaan erilaisissa tehtävissä ravintolassa.

Oman lapsuuden ja nuoruuden kokemukset eivät ole siirtyneet omaan parisuhteeseeni. Ei riidellä avomiehen kanssa pikkuasioista. Selviämiseeni ovat vaikuttaneet hyvät ystävät, kissat, kirjoittaminen ja musiikki.

Ylä-asteikäisenä myös arki muuttui äidin kotona humalansävyttämäksi. Koskaan en tiennyt mikä kotona odottaa: humalainen, baariremmi, ei ketään vai ihmisiä selvin päin. Koin, että isäpuoleni oli koko ajan seuraamassa tekemisiäni. En saanut olla rauhassa. Hän jopa tuli humalaisena hakemaan minut discosta kotiin, vaikka minulla oli lupa olla siellä äidiltä. Olin usein kavereiden kotona yötä.

Iskäni ei koskaan tunnustanut olevansa alkoholisti. Äidistäni olen ylpeä. Yhdessä olemme selvinneet. Tulin A-kiltaan muutama vuosi sitten auttamaan äitiä keittiöön. Viime syksynä tulin valituksi A-killan hallitukseen.

Pelotti äitini puolesta väkivallan uhka ja varsinkin sen jälkeen, kun äitini yritti itsemurhaa.

Kun kävin jakamassa läheisen tarinani paikallisella A-klinikalla. Monella kuntouksessa olevalla tuli silmäkulmat märiksi. Toivottavasti sain jonkun heräteltyä miettimään elämänsä suuntaa.

Pääsin yläasteen jälkeen puutarha-alan oppilaitokseen. Sosiaalitoimi vaikutti siihen, että pääsin poikkeuksellisesti paikkakuntalaisena oppilaitoksen asuntolaan asumaan. Nuorisopsykiatrialla sanottiin, että minä en ole vastuussa vanhemmistani.

Teksti ja kuvat: Tuija Tamsi-Lehtinen

Vaihdoin alaa, ja aloitin datanomi-opinnot. Työharjoittelussa ollessani iskäni siskot soittelivat minulle jatkuvasti. Milloin iskäni oli löydetty mistäkin sammuneena. En ymmärrä miksi he minulle soittivat, olin toisella paikkakunnalla, mitä minä olisin voinut tehdä asialle. Valmistuin datanomiksi vuonna 2009. Silloin iskä soitti minulle ja onnitteli. Se oli viimeinen kerta. Seuraava soitto tuli tädiltäni, joka kertoi, että iskäni oli löydetty vähissä vaatteissa ja muistamattomana pihalta. Pikkuaivorappeuma. Kävin lähiomaisena allekirjoittamassa paperin, että isäni pääsi palvelukotiin. Iskäni kätteli minua kuin ventovierasta. Hän ei tunnistanut omaa lastaan. Se oli minulle viimeinen niitti. En ole isääni käynyt katsomassa sen jälkeen.

Olin vuonna 2010 viimeisellä hoitojaksolla Heinolassa Reumasäätiön sairaalassa, kun tieto sairaalan konkurssista tuli. Olin toiminut hoitojaksojeni ohella vertaistukena lapsille ja nuorille. Sairaalan lakkauttaminen tuntui aivan kamalalta. Tuntui siltä kuin koti ja perhe olisi viety. Nykyään varsinaisia kuntoutusjaksoja ei enää ole. Ja olen itse taistellut hyvän reumalääkärin ja -lääkityksen saamiseksi. Heinolassa läheiseksi tulleen omahoitajan kanssa pidämme edelleen yhteyttä.

Tytärtä ja äitiä yhdistää huumorintaju, sosiaalisuus sekä periksiantamattomuus. Molemmat ovat myös kissaihmisiä.

1/2020

11

TP

Läheisen huoneentaulu 1. Ota puheeksi Monesti ajatellaan, että päihteiden käyttö on yksityisasia. Näin ei kuitenkaan ole. Läheisen päihteiden käyttö vaikuttaa monen ihmisen elämään hänen ympärillään. Aiheena päihteet voi olla vaikea, mutta asian puheeksi ottaminen kannattaa. Kerro miltä läheisesi päihteiden käyttö sinusta tuntuu, miten se vaikuttaa elämäänne ja minkälaisia pelkoja sinulla asiaan liittyy. Kerro myös huolestasi. Syytteleminen, kiristäminen ja uhkailu eivät vie keskustelua rakentavasti eteenpäin. Päihteiden käytöstä on hyvä keskustella läheisten kanssa silloinkin, kun ongelmaa ei ole.

2. Läheisen päihteiden käyttö ei ole sinun syysi Päästä irti syyllisyydestä, sillä sinä et ole vastuussa läheisesi päihteiden käytöstä (vaikka hän muuta väittäisi). Et voi sille mitään.

Voit kannustaa muutokseen, mutta lopullinen motivaatio päihteiden käytön vähentämiseen tai lopettamiseen täytyy aina lähteä henkilöstä itsestä. Ulkoiset syyt harvoin johtavat pysyvään ratkaisuun. Et ole vastuussa aikuisen ihmisen valinnoista. Täysi-ikäistä ei voi myöskään pakottaa hoitoon.

3. Älä valehtele toisen puolesta Läheisesi päihteiden käyttö ja siitä hänelle mahdollisesti koituvat harmit eivät ole sinun ongelmiasi, joten älä selittele tai valehtele hänen tekemisiään ystäville, sukulaisille tai työnantajalle. Valehtelusta seuraa helposti valheiden verkko, joka kapeuttaa omaa elämääsi ja ihmissuhteitasi.

4. Älä anna rahaa Päihteitä ongelmallisesti käyttävälle läheiselle ei kannata antaa rahaa, vaikka hän sitä pyytäisikin vaikkapa ruokaan. Rahat menevät mitä suurimmalla todennäköisyydellä päihteisiin. Jos haluat auttaa, ruokakassi tai muu konkreettinen apu on parempi vaihtoehto. Jankuttamiseen, kerjäämiseen tai syyllistäviin viesteihin ei tarvitse vastata.

5. Irti häpeästä Vaikka päihteitä käyttävä läheinen mokailisi julkisesti, sinä et ole hänestä vastuussa eikä ongelma ole sinun. Häpeä ja salailu aiheuttavat turhaa painetta ja stressiä elämään, joten luovu niistä.

6. Päätä omat rajasi ja pidä niistä kiinni Mieti omat rajasi päihteitä käyttävän läheisen suhteen ja pidä niistä kiinni. Päihteitä ongelmallisesti käyttävä läheinen sairastuttaa helposti ihmiset ympärillään. Ennen kuin huomaatkaan, elämä pyörii päihdeongelmasta kärsivän ympärillä ja oma elämä jää sivuun. Siksi on hyvä tiedostaa omat rajansa – ja pitää niistä tiukasti kiinni. Asioita voi kirjoittaa itselle ylös, jotta ne muistuvat mieleen tiukalla hetkellä.

7. Anna ammattilaisten auttaa Et ole juridisesti tai hoidollisesti vastuussa päihdeongelmaisen elämästä, joten anna viranomaisten ja muiden ammattilaisten auttaa. Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi läheisesi kotipaikkakunnan sosiaalitoimeen tai kotisairaanhoitoon, jos läheinen ei itse kykene ja tilanne vaatii selvittelyä. Akuutissa, henkeä uhkaavassa tilanteessa voi aina soittaa 112.

8. Sinä olet tärkeä – hae tukea myös itsellesi Sinulla on yksi oma elämä, pidä siitä huolta. Tee asioita joista sinä nautit ja saat voimia. Jos sinusta tuntuu, että tarvitset apua asioiden jäsentämiseen ja käsittelyyn, älä epäröi hakea sitä. Esimerkiksi A-klinikalla on tarjolla keskusteluapua myös läheisille. Moni on saanut apua myös vertaistuesta. Älä jää yksin, apua on tarjolla.

9. Hyväksy tilanne ja nauti hyvistä hetkistä Kukaan ei voi raitistua toisen puolesta. Kun läheinen on päättänyt irrottautua päihteiden käytöstä, voit olla hänen tukenaan ja kuunnella häntä omien voimiesi mukaan. Muista myös tällöin omat rajasi ja toisen kunnioitus. Hänen päätöksensä, hänen vastuunsa - ei sinun. Arvosta hyviä hetkiä ja edistysaskeleita, pieniäkin, mutta älä rakenna elämääsi niiden varaan. Joskus suurinta rakkautta voi olla päästää irti kokonaan.

Lähde: päihdelinkki.fi

12

1/2020

”Aina kun täältä lähtee, on tosi voimaantunut olo”

P

äihdetoipujien läheisten ryhmä on kokoontunut syksystä 2019 lähtien. Toiminta lähti käyntiin tarvelähtöisesti.

Eräskin ryhmäläinen totesi, että olisipa tämä ryhmä ollut jo 20 vuotta sitten. Tampereen A-Kilta ry:n järjestökoordinaattori Elena Martikainen on toiminut läheisten ryhmän ohjaajana.

– Meillä on ollut kahdessa ryhmän kokoontumisessa kokemusasiantuntijat kertomassa omasta kokemuksestaan, sekä läheisen kokemus, että päihdetoipujan kokemus. Molemmat kerrat herättivät vilkasta keskustelua, Martikainen kertoo.

”Joka kerta olen oivaltanut jotain uutta näissä ryhmätapaamisissa.”

– Uskon, että ymmärrys päihderiippuvuutta kohtaan on lisääntynyt huomattavasti ryhmän tapaamisissa, Martikainen kertoo.

”Olen opetellut pitämään itsestäni parempaa huolta enkä suostu enää venymään kaikkeen.” ”Aina näissä tapaamisissa herää uusia ajatuksia.”

Olemme tehneet mielen harjoituksia, joita ryhmäläiset sovelsivat myös ryhmän ulkopuolella eli saivat konkreettisia työkaluja oman mielen hyvinvoinnin tarkkailuun.

”Aina kun täältä lähtee, on tosi voimaantunut olo.”

Kevätkauden ryhmäkokoontumiset ovat lähteneet vilkkaasti käyntiin, Martikainen toteaa tyytyväisenä.

Toimitus Sitaatit ovat ryhmäläisten palautteita.

1/2020

13

TOIPUMISTARINA

Arjan tarina

M

inulla oli hyvä lapsuus eikä minulta puuttunut mitään. Olin ”lellipentu”, mutta ajauduin nuorena väärään seuraan. Aloitin 14-vuotiaana juomisen ja se oli vielä sellaista viikonloppujuomista. Olin kahdeksannella luokalla, kun jouduin tarkkailuluokalle. Äiti ja isä yrittivät puhua mulle järkeä, mutta en kuunnellut. Kotiovi oli kuitenkin aina auki minulle, mutta olin jääräpää.

Kun pääsin yläasteelta, lähdin saman päivän iltana Ruotsiin. Työskentelin narkomaanien hoitolaitoksessa.

Ryyppäsin kaikki viikonloput ja kun työt siellä loppuivat, olin pieniä jaksoja siivoojana. 19-vuotiaana tulin takaisin Suomeen ja siitä oikeastaan alkoikin se rumba.

Saatoin vuodenkin vetää viinaa, mulla ei ollut asuntoa ja rikokset tulivat elämääni. Oltiin aina jonkun luona yötä ja aina piti olla viinaa. Rappukäytävissäkin nukuttiin, en tarkkaan edes muista missä, kun aina oltiin päissään.

20-vuotiaana olin ensimmäistä kertaa katkolla. Sitten tulivat viinavelat ja päivärahani menivät aina viinaan. Kierre oli hirveä. Kotiin olisin voinut mennä, mutta en vain kehdannut. Sisarukset eivät olleet minua tuntevinaan, kun kuljin ”alamaailman porukoissa.”

Tyttöni isään tutustuin 19-vuotiaana, se oli vankilakundi. Sitten, kun aloin odottaa tyttöä, olin 26-vuotias. Join silloinkin. Vuoden 1987 joulukuussa A-klinikka ja sosiaa-

livirasto määräsivät, että minun pitää mennä ensikotiin.

Sinne myös menin, synnytin tytön toukokuussa ja mies oli vankilassa. Ensikodin kautta mulle hommattiin asunto.

Mieskin pääsi linnasta ja muutimme yhdessä asuntoon.

Hain laitossiivoojan kurssille 1989 ja tyttö pääsi perhepäivähoitoon. Sitten mies tapettiin, se oli saman vuoden heinäkuuta ja minä itse jouduin vankilaan syyskuussa 1989. Olen jättänyt sen taakseni, mutta se, että olen ollut vankilassa, ei ole salaisuus tässä porukassa.

Olin yövankina. Kävin päivällä kurssilla, työharjoittelussa olin kaupungilla ja valmistuin. Kun kurssi loppui, sain kaupungilta työpaikan. Kävin töissä ja olin vankilassa.

Se oli kamalaa aikaa, kun joutui elämään kaksoiselämää.

Kaupungilta tuli virka auki ja pomo kehotti hakemaan sitä ja sainkin sen viran. Äitini hoiti tyttöäni vankilassaoloajan.

Isäni kuoli vuonna 1990, kun olin vankilassa. Vuonna 1991 kuoli siskoni mies. Se oli aivan hirveää aikaa. Työpaikallakin oli hankalaa, kun työkaverit ehdottivat, että ”lähdetään ruokatunnilla kaupungille.” Minun täytyi soittaa vankilanjohtajalle tai vartijalle, jotta sain luvan mennä ruokatunnille. Silloin ei ollut mitään pantoja. Minulle oli määrätty suorat reitit, mitä pitkin pitää kulkea ja välttelin aina, että työkaverit eivät näkisi. Päätin etten enää palaa vankilaan – enkä ole palannut.

14 14

1/2020 1/2020

Kun pääsin vankilasta, juominen alkoi. Pomokin kävi oveni takana kolme kertaa. En avannut ovea. Tyttö oli lastenkodissa, kun äitini ei jaksanut enää hoitaa. Tyttö sijoitettiin.

Siinä joku vuosi kului ja juominen vain jatkui. Tutustuin poikani isään, mentiin naimisiin ja poika syntyi vuonna 1995. Erottiin.

Tutustuin seuraavaan aviomieheen, hänkin oli vankilakundi. Sekakäyttäjä. Mies puukotti minua ja hakkasi naamaan. Olin aivan hirveän näköinen ja poikani näki sen.

Mies piti meitä viikon kämpässä, en päässyt lääkäriinkään.

Vasemmassa jalassa oli viisi puukoniskua, poika kysyi, että miksi käyn jatkuvasti suihkussa? Yritin suihkuttaa jalkaani, ettei se tulehtuisi.

En edes muista, miten pääsimme lähtemään sieltä pojan kanssa. Menimme turvakotiin ja tein rikosilmoituksen.

Olin pari kuukautta turvakodissa ja poliisit saivat miehen viimein kiinni. Mies tuomittiin ja 1999 tuli viesti, että mies oli hirttänyt itsensä. Hommasin hautajaiset.

Vuonna 2001 vein pojan tarhaan. En tiedä mikä mulle tuli, aloin juomaan ja soitin lastensuojeluun, etten voi hakea poikaa, koska olen kännissä. Kerroin, että haluan pojalle sijaisperheen. Poika sai hyvän perheen. Vieläkin ollaan sijaisäidin kanssa tekemisissä.

Samana vuonna yritin itsemurhaa. Olin yrittänyt jo kahdesti aikaisemmin. Nyt otin Antabusta ja join viinaa.

Kaksi vuorokautta pidettiin teholla nukutuksessa. Kun pääsin sieltä, lähdin heti ryyppäämään.

Vuonna 2002 sen aikainen jätkäkaveri hakkasi mut niin pahasti, että multa meni puhekyky. Hätäleikkaus tehtiin, mulla oli aivoverenvuoto. Kävin kolme vuotta puheterapeutilla ja päätä kuvattiin. Otin miehen takaisin. Vuonna

1/2020

2005 mies puukotti mua vasemman rinnan alle perunankuorimaveitsellä. Olin 2–3 päivää sairaalassa. Erottiin.

En edes oikein muista kaikkea. Join saakelisti. Tutustuin taas kerran väkivaltaiseen mieheen. Hän käytti minua hyväkseen ja oli hirveän mustasukkainen. Muutin vuonna 2014 lähemmäs äitiä. Äidilläni oli Alzheimerin tauti ja kävin hoitamassa häntä. Äiti kuoli. Hommasin hautajaiset, perunkirjoitukset ja minulla alkoi mennä jo paremmin.

Kun olin hoitanut kaikki, vedin kaksi kuukautta yötä päivää. Sitten lopetin itse.

Vuonna 2012 olin ensimmäisen kerran seurakunnan päihteettömällä leirillä ja vuonna 2015 menin Oulun A-kiltaan. Viime vuonna aloin käydä psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla. Nyt vasta olen alkanut käydä näitä juttuja läpi, lapsen pois antamista ja kaikkea muuta kokemaani.

Oon siitä kiitollinen, että mulla on nyt ensimmäinen koti, jossa oon asunut näin kauan. On aivan ihana tulla kotiin, jossa kukaan ei huuda ja saan olla rauhassa.

Tulevaisuudelta odotan, että pysyisin terveenä ja olisin vahva, tuli eteen mitään vaan. Ja etten löytäisi itseäni uudelleen kadulta. Välillä on niin vaikeaa, että haluaisin luovuttaa, mutta en usko, että näin tulee käymään. Jostain mä saan voimaa, että jaksan tätä normielämää. Siihen auttaa hyvä ystäväni, jolle voin kertoa asiat, oli ne sitten hyviä tai huonoja.

A-kilta on myös antanut mulle paljon. Se on mulle kuin toinen koti, johon mun on hyvä ja turvallinen mennä. Täysraitista musta ei tuu, mutta en palaisi ikinä enää entiseen elämään.

Oon itsestäni ylpeä.

Arja

15

Hyrynsalmi 31.1.–2.2

Snow Soccer 2020

DAY 1

M

atkaan lähti viisi henkilöä Tampereelta ja kävimme noutamassa Tampereen rautatieasemalta kolme pääkaupunkiseudulta tullutta Jokerifania. Matka sujui leppoisasti: mukavaa keskustelua, ja osan matkaa kuului jopa kuorsaus auton takaosasta.

Teimme pysähdyksiä tarpeen vaatiessa. Suuri kiitos Kuopion Kuppikunta A-killalle ja Jämsänjokilaakson A-killalle, joissa pistäydyimme kahvilla ja tapaamassa A-kiltatuttuja. Kajaanin Lidlistä haimme ruokatarvikkeet sekä muut eväät viikonloppua varten. Saavuimme Ukkohallaan noin klo 19. Lappeenrannan retkikunta oli saapunut paikalle jo ennen meitä, joten sauna oli päällä ja televisiosta tuli Ilves–Tappara-ottelu, buenoo.

FC-A-killan vahvuus oli tänä vuonna 12 pelaajaa, kolme naista ja yhdeksän miestä. Edustettuna oli kuusi A-kiltaa: Tampere, Lappeenranta, Espoo, Vantaa, Järvenpää ja Hyvinkää.

Osallistujista kolmelle tämä oli ensimmäinen kerta FC-A-kil-

lan joukkueessa, mutta A-kiltatoiminta oli jokaiselle tuttua, joten keskustelu oli vilkasta. Söimme hyvää ruokaa ja pelasimme Yatzia, ja jos muistan oikein, taisin voittaa. Puolenyön jälkeen valot sammuivat ja kävimme nukkumaan.

DAY 2 Pelipäivän aamuna herätys oli klo 7. Valmistimme yhdessä aamupalaksi puuroa, kananmunia ja leipää. Pukeuduimme pelivaatteisiin ja valmistauduimme peleihin. Kaikki me 12 innosta tärisevää pelaajaa siirryimme autolla pelikenttien läheisyyteen. Ensimmäinen peli oli klo 9.20. Pyydän anteeksi lukijoilta, että en muista tarkkaan pelien lopputuloksia. Mutta se onkin osallistumisessa sivuseikka, tärkeintä on, että kaikilla on todella hauskaa. Kaikki viisi peliä joukkue pelasi erittäin hyvin, saamme olla ylpeitä. FC-A-kilta pääsi jopa Kainuun Sanomiin ja

16 16

1/2020 1/2020

”Tälläkin kertaa tapahtuma oli mielettömän upea ja lämminhenkinen.

Kyllähän se on niin, että on mahtavaa olla myös osa FC-A-kiltaperhettä.”

siitäkin saatiin kivaa näkyvyyttä. Neljännessä pelissä, joukkueemme tukipilari ja maalivahtien kuningas, Pasi loukkasi polveaan, ja ei pystynyt pelaamaan viimeisessä pelissä. Luojan kiitos, ettei Pasille käynyt kuitenkaan pahemmin.

Pelien jälkeen siirryimme takaisin mökille. Vuorossa oli ruuanlaittoa, saunomista ja yhdessäoloa. Osa porukasta meni vielä katsomaan finaalipelejä kentälle. Illalla paistettiin makkaraa ja allekirjoittanut paistoi lättyjä. Loppuilta meni televisiota katsoessa ja pelejä pelatessa, ja taas nukkumaan meneminen meni puolenyöhön.

Kiitos kaikille mukana olleille! Seuraava FC-A-killan koitos on Suopotkupallon MM-kisat kesällä. Kaikki rohkeasti mukaan kokeilemaan. Joukkueessa on tilaa. Ja näillä reissuilla ei huumori lopu.

Iloisin terveisin, Joonas Haapala Kuva: Tommi Reijonen

DAY 3 Sunnuntaina aamupalan ja mökin siivoamisen jälkeen lähdimme. Hyvässä seurassa pitkäkin kotimatka menee mukavas-

1/2020 1/2020

ti. Pysähdyimme paluumatkalla muutaman kerran ja olimme Tampereella noin klo 18. Heitimme pääkaupunkiseutulaiset rautatieasemalle.

Jos kiinnostuit FC A-killasta, ota yhteyttä mikko.putaja@a-kiltojenliitto.fi

17 17

LYHYESTI

Uusi kuntouttava naisvankila valmistumassa Länsi-Suomen rikosseuraamusalueen kehityspäällikkö Petri Niemelä esitteli uutta Hämeenlinnan naisvankilahanketta Rikosseuraamuslaitoksen projektikumppanuusseminaarissa helmikuussa. – Turvallisuus on uskoa ihmisen kykyyn muuttua ja kasvaa, totesi Petri Niemelä.

Modernin vankilan suunnittelussa ovat olleet mukana Hämeenlinnan naisvankilan henkilökunta, vangit sekä eri alojen asiantuntijat. Vankila avataan syksyllä 2020.

Teksti ja kuva: Anja Sauvolainen järjestökoordinaattori A-Kiltojen Liitto ry

Tilaa toipua –teemavuosi käynnistyi kuvauksilla Tilaa toipua -teemavuosi liittyy vahvasti strategiaan ja A-kiltatoiminnan visioon vuodelle 2022: ”A-kiltatoiminnassa tunnistetaan päihdeongelmaisten, päihdetoipujien ja heidän läheistensä moninaisuus. A-kiltatoiminnassa on toipumisrauha, toimintaan on turvallista tulla.”

Viestinnässä on valmisteilla yhteistyössä Rumpu Media Oy:n kanssa Tilaa toipua -video. Video koostuu useammasta erilaisesta henkilö/toipumistarinasta. Video valmistuu kevään aikana.

Seuratkaa A-Kiltojen Liitto ry:n some-kanavia: @akiltojenliittory @akiltojenliitto www.a-kiltojenliitto.fi Videotarinat on tarkoitettu jaettaviksi, koska #tilaatoipua #A_kiltatoiminta

Toimitus

18

1/2020

A-kiltatoiminta tutuksi -koulutus A-kiltatoiminta tutuksi -koulutuksessa Utajärvellä 6.–8.2.2020 oli mukana niin ensikertalaisia kuin konkareitakin. Osallistujia oli 15:sta paikallisyhdistyksestä väliltä Tornio–Helsinki.

Osallistujapalautteista huokui innostus A-kiltatoimintaa kohtaan. Myös ystävyyssuhteita solmittiin #ainakahvia merkeissä. Kouluttajina toimivat järjestökoordinaattorit Kirsi Mäki ja Mikko Putaja sekä vertaisohjaajana Minna Hämäläinen.

Toimitus

A-kiltatoiminnan ansiomerkki A-killat voivat palkita pitkäaikaisia tai muuten ansioituneita jäseniään A-kiltatoiminnan hopeoidulla ansiomerkillä ja kunniakirjalla.

Ansiomerkkejä voi tilata A-Kiltojen Liiton toimistolta.

Tilaukseen tulee liittää A-killan päätös ansiomerkin myöntämisestä ja luettelo saajista. Ansiomerkin voi myös tilata ekstranetin kautta käyttäen ekstranet-tunnuksia.

Merkin ja kunniakirjan yhteishinta on 15€ (+postituskulut).

1/2020

19

Älä jää yksin – tukea on tarjolla

Tietoa ja vertaiskokemuksia

Yhdessä potilasyhdistysten kanssa

Tukea sairastuneelle ja läheisille

Vertaistalo.fi on osa Terveyskylää, jota rakennetaan Vertaistalosta löydät potilasyhdistysten tarjoaman vertaistuen.

Suomen yliopistosairaaloiden yhteistyönä.

OLKA koordinoi palvelun kehittämistä yhdessä potilasyhdistysten kanssa.

20

2/2014 VESI posti

1/2020 2/2019

Vesipostiristikko

www.sanaris.fi / laadinta Erkki Vuokila, ulkoasu Heli Kärkkäinen Ristikon ratkaisun löydät www.a-kiltojenliitto.fi » Vesiposti verkossa.

Vesiposti-lehden tilaus- ja palvelukortti Kestotilaus (4 x v.) 15 euroa/ v.

Postimerkki

Tilaan Vesiposti-lehden Tilauksen peruutus Lehden toimitusosoite Nimi Lähiosoite Postinumero -ja toimipaikka

A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 3.krs 33500 TAMPERE

Osoitteenmuutos Vanha osoite Uusi osoite Postinumero -ja toimipaikka Käsittelemme henkilötietoja henkilötietolain ja tietosuoja-asetuksen mukaisesti.

Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset myös puh.0400 394 869 vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, www.a-kiltojenliitto.fi

1/2020

21

A-KILTOJEN LIITTO RY Jäsenyhdistykset Anjalankosken A-kilta ry Inkeroistentie 26 46900 Myllykoski puh. 050 9186 538 akilta.anjalankoski@gmail.com Espoon A-kilta Hykaa ry Ajurinkuja 4 02650 Espoo puh.(09) 541 4634 espoonakilta1@gmail.com www.hykaa.fi Etelä-Saimaan A-kilta ry Valtakatu 23 53600 Lappeenranta puh. 050 571 3178 esakilta@gmail.com https://akiltalappeenranta. wixsite.com/esakilta Harjavallan A-kilta ry Samonkatu 6 A 1 29200 Harjavalta puh.044 9252 539 akilta.harjavalta@gmail.com Haukiputaan A-kilta ry Simppulanharjuntie 14 C 5-8, 90830 Haukipudas haukiputaan.akilta@gmail.com Helsingin A-kilta ry Malmin yhteisötila Postitalo / Ala-Malmin tori 1 B 00700 Helsinki p.050 4090 344 (pj.) toiminnanjohtaja.marjo@ helsinginakilta.fi www.helsinginakilta.fi Hollolan A-kilta ry Mallasharjuntie 3 15860 Hollola puh. 040 534 6511 hollolan.akilta@hotmail.com http://hollolanakiltary.site11.com Hyvinkään A-kilta ry Sahanmäenkatu 1 05800 Hyvinkää p. 044 0911 812 p. 040 6733 382

Inkoon A-kilta ry Grönkullantie 52 10210 Inkoo p. 050 4322 957 Joensuun A-kilta ry Yläsatamakatu 28 80100 Joensuu Jokilaaksojen A-kilta ry Valtakatu 11 A 4 84100 Ylivieska puh. 044 4195 338 Jyväskylän A-kilta ry Taitoniekantie 14 40740 Jyväskylä puh. 0400 541 365 ali.leinonen@a-kilta.net www.a-kilta.net Jämsänjokilaakson A-kilta ry Kiltakallio Maskulankatu 1 42100 Jämsä puh. 040 8313 173 jamsanjokilaaksonakilta@co.inet.fi http://personal.inet.fi/yhdistys/ jamsanakilta Järvenpään A-kilta ry puh. 040 144 5877 akiltajpaa@gmail.com Kajaanin A-kilta ry Kainuunkatu 9 87100 Kajaani puh. 044 2925 354 kajaanin.a_kilta@luukku.com Kangasalan A-kilta ry Myllystenpohjantie 4 36200 Kangasala kangasalana-kilta@outlook.com Kankaanpään A-kilta ry Kemin A-kilta ry Ratavartijantie 18 94720 Kemi puh. 0400 889 962 kemiakilta@gmail.com Kerimäen A-kilta ry

Hämeenlinnan Seudun A-kilta ry

Keski-Lapin A-kilta ry

Iisalmen A-kilta ry Pohjoinen puistoraitti 1 B 8 74100 Iisalmi puh. 045 1859 127 iisalmen.akiltary@gmail.com

Keskipisteen A-kilta ry Lehtomäentie 39 92600 Pulkkila puh. 044 9175 590

Imatran A-kilta ry Kauppakatu 9 55120 Imatra puh. 040 5380 150 akilta.imatra@gmail.com www.imatran-a-kilta-ry.webnode.fi

Keuruun A-kilta ry Runkotie 4 G 37 42700 Keuruu puh. 044 7742 700 keuruunakiltary@gmail.com

Kirkkonummen A-kilta ry Pappilantie 1 A 02400 Kirkkonummi puh. 050 4359 884 kirkkonummenakilta@gmail.com Kiteen A-kilta ry Kiuruveden A-kilta ry Koillis-Lapin A-kilta ry Rinnetie 1 98120 Kemijärvi puh. 040 684 1092 koillislapinakilta@gmail.com Kuhmon A-kilta ry Karhunpolku 3 A 88900 KUHMO p. 044 7970 443 kaisa.karhu-harkonen@kainuu.fi Kuopion A-kilta ry Mäkikatu 11 70110 Kuopio puh. 045 1134 245 pj.lappalainen@gmail.com

Läntisen Uudenmaan A-kIlta ry Felix Fromin katu 4 10300 Karjaa puh.( 019) 230 768 a-kilta.lantisenuudenmaan@ wippies.fi Marttilan A-kilta ry Härkätie 773 21490 Marttila p. 050 5971 447 akilta.marttila@gmail.com Minnea A-kilta ry Prännätienite 20 A 61800 Kauhajoki p. 040 360 0769 tukiryhma.minnea@gmail.com Mäntän Seudun A-kilta ry Koskelankatu 38 35800 Mänttä puh. 040 1973 669 ms.akilta4@gmail.com Nilsiän A-kilta ry

Kuppikunta A-kilta ry kuppikunta.kuopio@gmail.com www.kuppikuntaakilta.yhdistysavain.fi

Nokian A-kilta ry Yrittäjäkatu 24 37100 Nokia nokian.akilta.ry@gmail.com

Kuusamon A-kilta ry

Nurmeksen A-kilta ry

Kuusankosken A-kilta ry

Nurmijärven A-kilta ry Punamullantie 12 01900 Nurmijärvi

Kymen A-kilta ry puh. 040 5599 658 Lahden A-kilta ry Vuorikatu 14, 15110 Lahti p. 040 8709 597 akiltalahti@gmail.com

Oulun A-kilta ry Hintantie 24 90500 Oulu puh. 041 445 5350 oulun.a-kilta@dnainternet.net

Laitilan Seudun A-kilta ry Kaukolantie 19 23800 Laitila puh. (02) 851 302 laitilan.akilta@gmail.com www.lailanet.fi/a-kilta

Pellon A-kilta ry

Lempäälän A-kilta ry Lieksan A-kilta ry Lohjan A-kilta ry Immulantie 2 08500 Lohja p. 040 4711 185 lohjanakilta2018@gmail.com Lopen A-kilta ry Taarintie 3 12700 Loppi loppia.kilta1ry@gmail.com

Pieksämäen A-kilta ry Kirkkotie 3 76150 Pieksämäki puh. 045 1506 322 pieksamaen.a.kilta@luukku.com Pohjois-Kymen A-kilta ry Oikokatu 2 B 12 45100 Kouvola puh. 050 5012 466 pohjois-kymen.a-kilta@luukku. com Pohjois-Lapin A-kilta ry Koppelontie 1041, 99800 Ivalo puh. 046 6387 672/ A. Pasanen akilta.ivalo@gmail.com Poppoo6 A-kilta ry

22

1/2020

A-kiltatoiminta on päihteetöntä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja monimuotoisesti toteutettavaa vertaistukitoimintaa päihdeongelmaisille ja päihdetoipujille sekä heidän läheisilleen. A-killat ovat yhteiseltä arvopohjalta toimivia itsenäisiä yhdistyksiä.

Savonlinnan A-kilta ry Kiesitie 3 57210 Savonlinna puh. 044 5478 367

Porin A-kilta ry Vapaudenkatu 1 28100 Pori puh. (02) 641 6040 akiltapori@gmail.com www.a-kiltapori.fi

Seinäjoen A-kilta ry Siilinjärven A-kilta ry Sulkavantie 4 71800 Siilinjärvi

Porvoon A-kilta ry Pyhäjärven A-kilta ry Vanha Pyhäjärventie 7 86800 Pyhäsalmi puh. 040 5944 540 pekkaitapalo@gmail.com

Sotkamon A-kilta ry Torikatu 1 88900 Sotkamo

Raahen A-kilta ry Ravikatu 1, 92150 Raahe puh. 040 593 6266 raahenakilta@gmail.com Ranttilan A-kilta Riihimäen Seudun A-kilta ry Murtokatu 4 11130 Riihimäki puh. (019) 725 588 riihimaen.seudun.a-kilta.ry@elisanet.fi www.elisanet.fi/riihimaen. seudun.a-kilta.ry/

Tornion A-kilta ry Tapiolantie 7 a 95410 Tornio puh. 0400 510 436 tornion.akilta@gmail.com

Valkeakosken Seudun A-kilta ry Vammalan Seudun A-kilta ry Vantaan A-kilta ry Jokiniemenkatu 9 01370 Vantaa p. 045 1616 838 Löydöstie 4 (Myyrmäki) 01600 Vantaa toimisto@vantaan-a-kilta.fi www.vantaan-a-kilta.fi

Turun A-kilta ry Pääskyvuorenrinne 1 20610 Turku puh. 0400 632 306 toimisto@turunakilta.fi www.turun-a-kilta.fi

Ylä-Kainuun A-kilta ry Kiannonkatu 37 D 89600 Suomussalmi puh.045 3306 353 y-k.a-kilta@hotmail.fi

Utsjoen A-kilta ry

Taivalkosken A-kilta ry Sairaalatie 8 93400 Taivalkoski p. 050 4338 817 metkutus1@gmail.com

Uudenkaupungin A-kilta ry Liljalaaksonkatu 7 B 23500 Uusikaupunki puh. 0400 959 399 a.kilta.uki@gmail.com

Tampereen A-kilta ry Kartanonkatu 4 33820 Tampere puh. 040 7076 669 fax. (03) 223 0899 toimisto@tampereena-kilta.fi www.tampereena-kilta.fi

Vaasan A-kilta ry Raastuvankatu 28 65100 Vaasa puh.050 3529 296 vaasan.a.kilta@gmail.com https://vaasanakilta.webnode.fi/

A-kilta löytyy facebookista

Salon Seudun A-kilta ry Vaihtoehto 90 ry, Kaivokatu 4, 24100 Salo puh. 0400 725 759

Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 TAMPERE etunimi.sukunimi@a-kiltojenliitto.fi www.a-kiltojenliitto.fi www.facebook.com/akiltojenliittory/ @akiltojenliitto Toiminnanjohtaja Yrmy Ikonen puh. 045 636 6629

Järjestökoordinaattori - suunnittelija (Etelä-Suomi) Anja Sauvolainen puh. 040 689 8367 Järjestökoordinaattori (Itä-Suomi) Mikko Putaja puh. 040 5664 841 Järjestökoordinaattori (Länsi-Suomi) Aulikki Otranen puh. 040 3566 592

Talous- ja hallintosihteeri Tia Helenius puh. 0400 894 602

Johtavat luottamushenkilöt Puheenjohtaja Hannu Gustafsson puh. 040 7632 075 hanskigustafsson@gmail.com Varapuheenjohtaja Matti Moilanen puh. 045 3306 353 masam1@hotmail.com

Järjestökoordinaattori - koulutussunnittelija (Pohjois-Suomi) Kirsi Mäki Kansankatu 53, 90100 Oulu puh. 040 1679 377

Toimisto- ja viestintäsihteeri Anna Niemistö puh. 0400 394 869 Tiedottaja Tuija Tamsi-Lehtinen puh. 040 8668 257

1/2020

23 23

A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 Tampere

.LK01

Osta lippusi ennen 4.5!

PÄIHTEET, MIELI JA NUORTEN HYVINVOINTI

27. — 28.5.2020 Helsingin Kulttuuritalo

Tervetuloa oppimaan uutta päihdetyöstä. Luvassa on yli 20 seminaaria terveys- ja sosiaalialan osaajille, vapaaehtoisille ja päättäjille. Päihdepäivillä syvennetään ammattiosaamista ja luodaan uusia verkostoja.

Seminaarien teemoina mm.

• Traumainformoitu kohtaaminen-miten haitalliset kokemukset vaikuttavat ihmiseen?

• Huumeet ja liikenne • Miten auttaa koululaista, jonka kotona juodaan haitallisesti?

• Nuorten jaksaminen

Imoittautuminen alkaa 31.1. päihdepäivät.fi #päihdepäivät