Vesiposti 3/2018

VESI posti

PÄIHDETOIPUJAJÄRJESTÖN JÄSENLEHTI 3/2018

Teemana: A-kiltatoiminnan tarina A-kilta on ihmispaikka

s. 3

Yhteisöllinen kokemusasiantuntemus haastatteluaineiston valossa

s. 10

A-kiltalaista päihdetoipumista luontokokemusten kautta

s. 20

VESI posti

3/2018

VAKIOPALSTA 3

Puheenjohtajalta: A-kilta on ihmispaikka

12

Toipumistarina: Ajattelin kirjoittaa oman tarinani rohkaisuksi ja kannustukseksi juuri sinulle.

AJANKOHTAISTA 4

Puheenjohtajaehdokkaat tentissä

9

Pasi Jantunen A-Kiltojen Liitto ry:n uusi toiminnanjohtaja

10

Yhteisöllinen kokemusasiantuntemus haastatteluaineiston valossa

N

22

Kun aika on muistaa

N

23

Tulossa: #vaiettumenetys -verkkosivusto

Haukiputaan A-kilta ry oli ensimmäistä kertaa vastuussa Pohjois-Suomen aluetapaamisen järjestelyistä. –Tuoreelle A-kiltayhdistykselle tämä oli iso ponnistus. Kaikki sujui kuitenkin mallikkaasti ja jokainen talkoisiin osallistunut on kiitoksen ansainnut, kertoo puheenjohtaja Sari Granlund. Sari jakoi arpavoittojen lisäksi aluetapaamisessa oman tarinansa ja se julkaistaan myös tässä lehdessä s.12–14.

Kuva: Tuija Tamsi-Lehtinen

Kiuruvedellä 30.8–2.9 järjestettyyn A-Kiltojen Liitto ry:n vertaisohjaajakoulutukseen osallistuttiin 12:sta eri A-killasta. Nelipäiväisen koulutuksen aikana osallistujat opiskelivat yhteistoiminnallisin menetelmin ryhmien ohjaamista. Ensimmäistä kertaa koulutus järjestettiin niin, että osallistujat pääsivät valitsemaan haluavatko keskittyä keskusteluryhmän vai toiminnallisen ryhmän ohjaamiseen. A-kiltoihin koulutettiin 21 uutta vertaisryhmänohjaajaa. Yhden tuoreen vertaisohjaajan tarina s. 16–18. Kuva: Mikko Putaja

A-KILTATOIMINTAA 6

Päiväryhmä nykyisen toiminnan pohjana

16

Julianin polku A-kiltatoimintaan

15

Aate on tärkein

19

A-kiltatoiminta mediassa

20

A-kiltalaista päihdetoipumista N luontokokemusten kautta

N merkityt jutut luettavissa heti lehden ilmestyttyä verkkosivuiltamme www.a-kiltojenliitto.fi

2

3/2018

PUHEENJOHTAJALTA

A-kilta on ihmispaikka Ihmispaikka

"Jos tässä paikassa ei ymmärretä kyyneleitäni, mihin menen itkemään?

Jos tässä paikassa ei sieluni pääse lentoon, mihin menen lentämään?

Jos tässä paikassa en voi esittää kysymyksiäni, mihin menen etsimään?

Jos tässä paikassa ei kuulla tunteitani, mihin menen kertomaan?

Jos tässä paikassa ei minua ymmärretä sellaisena kuin olen, mihin voin mennä olemaan?

Jos tässä paikassa en voi oppia ja kasvaa, missä voin olla vain oma itseni?

Jos tässä paikassa ei ymmärretä kyyneleitäni, mihin menen itkemään?"

Lämmin toiminnantäyteinen kesä takana ja illat alkavat pikkuhiljaa pimentyä. Tänä vuonna olemme saaneet juhlia useamman pitkään toimineen päihdetoipujayhdistyksen vuosijuhlia: Tampereen A-Kilta ry:n viisikymppisiä, Riihimäen Seudun A-kilta ry:n nelikymppisiä ja tulossa on vielä Kuopion A-kilta ry:n 40-vuotisjuhla A-Kiltojen Liitto ry:n syyspäivien yhteydessä.

A-kiltatoiminta elää ja voi hyvin. Kansalaisvaikuttamisen päivää juhlistetaan 1.10.2018 ja Kansainvälistä vertaistuen päivää vietetään 18.10.2018. Hyviä tilaisuuksia nostaa A-kiltojen toimintaa esiin eri paikkakunnilla sekä muistaa omia vertaisia!

Yksi ajanjakso päättyi Ville Liimataisen lähtiessä hyvin ansaitulle eläkkeelle A-kiltatoiminnasta. Villen työn jäljet ja toiminnan kehittäminen näkyvät toiminnassa varmasti pitkään. Viimeisessä hallituksen kokouksessa Ville kertoi ohessa olevan runon kuvaavan A-kiltatoimintaa oivasti.

Mukavia eläkepäiviä Ville Liimataiselle.

Ja tervetuloa uusi toiminnanjohtaja Pasi Jantunen.

– William J. Crockett – Hannu Gustafsson

VESI posti

Päihdetoipujajärjestön jäsenlehti

43. vuosikerta Julkaisija Päätoimittaja Taitto Toimituksen osoite Tilaukset, osoitteenmuutokset ja aineistot

3/2018

Ilmestyy 4 kertaa vuodessa: maalis-, kesä-, syys- ja joulukuu (ISSN 1457-814X) A-Kiltojen Liitto ry Tuija Tamsi-Lehtinen Anna Niemistö A-Kiltojen Liitto ry, Itsenäisyydenkatu 17 B, 33500 Tampere vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, puh. 0400 394 869 Aineisto seuraavaan lehteen 15.11.2018 mennessä.

Kannen kuva

Matti Moilanen

Painopaikka

Pk-paino, Tampere 2018

3

Neljä ehdokasta on ilmoittautunut olevan käytettävissä A-Kiltojen Liitto ry:n puheenjohtajan tehtävään. Valinnan tekee syyskokous 21.10.2018. Ehdokkaina (vas.) Matti Moilanen, Arto Pasanen, Antti Tamminen ja Hannu Gustafsson. Kuva: Tuija Tamsi-Lehtinen

Puheenjohtajaehdokkaat tentissä

1. Miten näet puheenjohtajan roolin valtakunnallisessa päihdetoipujayhdistyksessä ja millaisen puheenjohtajan A-Kiltojen Liitto ry sinusta saisi?

2. A-kiltatoiminnan visio vuodelle 2022: ”A-kiltatoiminnassa tunnistetaan päihdeongelmaisten ja heidän läheistensä moninaisuus. A-kiltatoiminnassa on toipumisrauha, toimintaan on turvallista tulla.” Miten A-Kiltojen Liitto ry:n puheenjohtajana edistäisit vision toteutumista (2–3 esimerkkiä)?

3. A-Kiltojen Liitto ry:n yksi perustehtävistä on edunvalvonta. Millaisia edunvalvonnallisia haasteita näet lähitulevaisuudessa ja miten näihin tulisi tarttua?

Hannu Gustafsson 1. Puheenjohtaja huolehtii siitä, että yhdistys toteuttaa perustehtävää, luo aktiivista ja innostunutta henkeä koko yhdistykseen. Edistää toipumiskulttuuria eli antaa jäsenilleen mahdollisuuden toipumiseen. Minusta saisi tutun ja kokeneen puheenjohtajan.

3. On vaadittava päihdepalvelujen laadun säilyttämistä ja kehittämistä. Matalan kynnyksen hoito -ja tukipaikkoja pitää olla saatavilla. Yhteistyö eri tukiyhteisöjen kanssa pidetään yllä. Nyt muutosten aikakaudella on puolustettava päihdejärjestöjen toimintamahdollisuuksia. Olla päihdeasiakkaiden ja -toipujien puolella. Tehtävää riittää.

2. Toipumisrauha tulee erilaisten ryhmien, toiminnan sekä vapaaehtoisuuden myötä. Jokaiselle kiltalaiselle on itsensä kokoisia töitä. Vertaistuki voimaannuttaa ja luo toiveikkuutta tulevaisuutta kohtaan. Näistä perusasioista pitää huolehtia.

4

3/2018

Matti Moilanen 1. Puheenjohtaja vastaa yhdessä A-Kiltojen Liitto ry:n vastuutyöntekijöiden kanssa, että sääntömääräisissä kokouksessa päätetyt ja hallituksen päättämät asiat toteutuvat suunnitellulla tavalla. Puheenjohtaja edustaa liittoa yhteistyökumppaneiden ja rahoittajan kanssa käytävissä tapaamisissa, joten verkostoituminen on tärkeää. Myös jäsenistön tapaaminen ja kuuleminen, on puheenjohtajan ykköstehtäviä. Puheenjohtajan tehtäväkenttä on koko Suomi, joten kaikkien alueiden ja A-kiltojen ääni pitää näkyä niin päätöksenteossa kuin toiminnassakin.

2. Vision esillä pitäminen kaikissa A-kiltatoiminnan esittelyissä. Tekemällä huomioita ja tarvittaessa muistuttaa yhteisestä päätöksestä, jonka mukaan olisi hyvä toimia.

3. Maakuntauudistuksen myötä on mahdollista, että A-killoille tarjotaan palvelutuottajan roolia. Kaikilla ei riitä resursseja tehdä pitkäaikaisia sitoumuksia ja aina on pidettävä kiinni siitä, että A-killan perustehtävä ei katoa olipa kyseessä iso tai pieni yhdistys. Kun maakuntien toiminta tulee olemaan erilaista eri paikkakunnilla, on sisäisestä tiedottamisesta pidettävä huoli, että erilaiset kokemukset ja huomiot tulee jaettua kaikille.

Arto Pasanen 1. Kyllä tärkein tehtävä on hallitustyön johtaminen. Puheenjohtaja toimii myös Liiton edustajana ja keulakuvana. Tulemme olemaan useammin esillä eri medioissa ja tätä kautta Liiton vaikutusvalta tietoisuuden kautta tulee lisääntymään.Toiminnallisen ja dynaamisen pj:n, joka osaa visioida tulevaisuutta. Olen avoimuuden ja rehellisyyden kannattaja, juontaa juurensa omaan raitistumisen vahvuuksiin.Olen nopeasti verkostoa laajentava ja omaan riittävästi tarmoa ajaa jäsenistön etuja sekä perustella kantaamme, vaikka olisimme vähemmistönä mielipiteessämme. Olen saanut A-kiltatoiminnalta ihmisarvoisen elämän ja päihdetyöntekijän ammatin, siis ehdottomasti jäsenistölle lojaalin johtajan.

2. Toipumisrauha on kiteytettynä toipujan turvasatama ja suojattu koti, eheytymisen mahdollistaja. Yksilötasolla tämä tunnistetaan hyvin, haluankin tuoda esille ryhmän eli yksittäisen A-killan tarpeen toipumisrauhaan. Killassa tapahtuvat muutokset vaativat oman aikansa sekä kasvunsa kohti yksilöllisempää ja vahvempaa me-henkeä. Täytyy ottaa muut ympärillä huomioon, antaa tilaa uusille tavoille ja

ajatuksille. Esim. Nuorisojaoston muodostaminen. Naisten erilaisuuden päihdetoipujana. Tämän kautta vaikuttaminen yleiseen asenteeseen. Liitossa tarkoittaa naisjaostoa ja sen jalustalle nostamista. A-kiltojen toiminta on tänään jo hyvin moninaista, tiedottamista toiminnasta voi aina parantaa. Yhteistyön lisääminen alueiden ulkopuolella ja alueiden välillä.

3. Ehkäisevän- ja haittoja vähentävän päihdetyön siirtyminen maakunnille. Koen päihdeongelmaisista tulevan kasvottomia, tapauksia paperilla, joita ei ammatillisesti enää kohdata samalla tasolla. Eriarvoisuus ja syrjäytyminen lisääntyy myös resurssien pienetessä. A-Kiltojen Liitto ry:n tulee ajaa lakiuudistuksen lisäys alkoholi- ja muille päihderiippuvaisille oikeudesta hoitoon. Tällainen on lakiin kirjattuna opiaattiriippuvaisten osalta lakiin, tasa-arvon nimissä alkoholiriippuvaisille omansa. Olemme maailman paras ja toistaiseksi ainoa päihdetoipujien kattojärjestö maailmassa.

Toimikaamme esimerkkinä ja suunnannäyttäjänä muille.

Antti Tamminen 1. Puheenjohtaja on kasvot A-kiltatoiminnan onnistuneesta roolista yksilön toipujapolun tukijana. Kiltalaisuus ja sen arvot on koko maan yhteinen ja yhtenäinen juttu. Puheenjohtaja on kentän "ukkosenjohdin" ja herkällä korvalla kuuntelee tasapuolisesti eri kiltojen näkemyksiä, kuinka parhaiten toteutetaan "me meille".

2. Elämme suuren murroksen kynnyksellä ja sote-palveluiden järjestäminen tulee joka tapauksessa kokemaan isoja muutoksia lähitulevaisuudessa. Muuttuvassa toimintaympäristössä A-kiltatoiminta edustaa jatkuvuutta ja toivottavasti yhä paremmin integroituu päihdehoitotyön tueksi ja jatkumoksi tunnustettuna ja arvostettuna toimijana. A-kilta-

3/2018

toiminta jalkautuu yhä useammin kansan keskuuteen ja siten helpottaa toiminnasta kiinnostuneiden tiedonsaantia.

Liputamme ylpeästi olemassaoloamme ja hälvennämme puutteellisiin tietoihin perustuvaa leimallisuutta. On tuotava rohkeasti esiin jokaisen päihteettömän päivän arvo ja merkitys ihan konkreettisestikin säästyneinä hoitotyöeuroina!

3. Suurin haaste on muuttuva päätöksenteon hierarkia tulevaisuudessa. Etuja pitää olla valvomassa niissä pöydissä, joissa euroja jaetaan! Tehdään itsemme tarpeellisiksi, ellei peräti korvaamattomiksi, osiksi onnistunutta toipumistyön osaamista.

5

Tampereen A-Kilta ry 50 vuotta:

Päiväryhmä nykyisen toiminnan pohjana Tampereen A-Killalla on puolivuosisatainen historia takanaan. Matkalla on koettu monta muodonmuutosta, joista yksi tärkeimmistä on päiväryhmän perustaminen. Tampereen A-Killassa ymmärrettiin jo varhain alkoholismin vaativan perustavanlaatuista elämänmuutosta. Päiväryhmä muutti Tampereen A-Killan toimintaa illan hämärinä tunteina pidetyistä kokouksista kohti päivänvaloa kestävää yhdistystoimintaa.

Tampereen A-kiltatoiminta alkoi A-klinikan avohoidollisesta ryhmätoiminnasta 1960-luvun alussa. Klinikalla asiakkaita osallistettiin erilaisiin töihin, kuten käytäväterapeuteiksi. Hoidollisissa ryhmissä asiakkaita toimi ryhmän vanhimpia, jotka auttoivat kokemuksensa turvin muita. Vuonna 1963 A-klinikalla tiedusteltiin asiakkaiden halua osallistua laajemmin Klinikan toiminnan kehittämiseen. Klinikka järjesti tilaisuuden, jossa asiakkaat pääsivät kertomaan kehitysideoita. Tilaisuuden pohjalta syntyi potilastoimikunta. Klinikan toimintakertomuksessa potilastoimikuntaa kuvataan tutkalaitteena, jonka avulla Klinikka voi kehittää menetelmiään. Asiakkaiden ja Klinikan henkilökunnan tilaisuutta voi pitää merkittävänä keskustelunavauksena. Kun päihdeongelmaiset saivat äänensä kuuluviin, ei paluuta entiseen enää ollut. Muutaman mutkan kautta asiakkaiden yhteenliittymästä tuli oma yhdistyksensä, Tampereen A-Kilta.

Alun A-kiltatoimintaa voi kuvata salaseuramaiseksi. 1960ja 1970-luvuilla kiltalaisia yhdisti A-klinikan asiakkuus. Vaikka ryhmittymän toimintaa pyrittiin tuomaan jonkin verran julki, ei A-Kiltaa yleisesti tunnettu. Jos et ollut A-klinikan asiakas tai osa hoitohenkilökuntaa, oli aika pieni todennäköisyys, että olit koskaan kuullut A-Killasta. Kiltalaiset kokoontuivat iltaisin Aklinikan tiloissa ja tarjosivat tukea silloin, kun Klinikka ei ollut auki. Pian tukea tarjottiin myös kuppiloissa ja Tampereen Killalle syntyi varjokilta. Alkuun Kilta jakautui suhteellisen jyrkästi kahteen leiriin, joissa ensimmäiset kieltäytyivät jyrkästi alkoholista ja toiset harjoittelivat kohtuuryyppäämistä. Optimistinen suhtautuminen alkoholiin oli omaksuttu A-klinikalta, joka teki pesäeroa raittiuskulttuuriin hyväksymällä alkoholin kohtuukäytön.

Tampereen A-Killan vuonna 1976 alkanutta päiväryhmää voi pitää vedenjakajana toiminnassa. Siinä missä Kilta oli aiemmin kokoontunut Klinikan aukioloaikojen ulkopuolella, toi päiväryhmä ratkaisun ongelmaan, jota moni ei ollut halunnut myöntää. Nimittäin juominen ei useimmilla rajoittunut vain iltoihin ja viikonloppuihin, se oli täysipäiväistä työtä. Etenkin jo eläkkeelle jääneet vauhdittivat päivän kulkua ryypyllä, jos toisellakin. Esimerkiksi Tampereen A-Killan pitkäaikainen puheenjohtaja Urho Huovinen muisteli vuonna 1981, että päivät olivat vaikeimpia pysyä selvänä. Huovinen oli eläköitynyt juuri ennen Kiltaan liittymistä 1970-luvun puolivälissä. Päiväryhmän 5-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Huovinen kirjoitti Vesipostiin seuraavasti:

6

3/2018

Tampereen A-Killan juhannuksen viettoa Valkamassa. Valkamalla on ollut suuri merkitys monen kiltalaisen elämässä niin päihteettömänä ajanviettopaikkana kuin väliaikaisena kotina. A-klinikan katkaisuasemahoitokodin sauna saatiin käyttöön vuonna 1978. Vuosina 1982–2006 A-Kilta järjesti Valkamassa asumispalvelua.

”Olin usein toivonut, että jotkut järjestöt voisivat avata tällaisen ryhmän meille heikoimmille ”holisteille”. Se voisi auttaa meitä pysymään selvänä iltaan asti. Kuulin usein sanottavan, että jokainen pystyy olemaan päivän selvänä, mutta olin eri mieltä. Olin itse liian heikko pysymään yksin selvänä koko päivää, siihen tarvittiin joku paikka, jossa voivat kokoontua samanlaiset heikot yksilöt yhteisiä ongelmia pohtimaan.”

Huovinen kamppaili pitkään oman alkoholiongelmansa kanssa. A-klinikan entinen työntekijä muistaa, ettei kukaan uskonut hänen raitistuvan: ”A-killassa ja klinikalla oli sanottu, että ’Urho ei raitistu ennen kuin taivas putoaa’. Taivas ei pudonnut mutta Urho raitistu.” Samaan Vesipostiin päiväryhmästä kirjoitti myös Tampereen A-klinikan silloinen johtaja Eero Vanhatalo. Hän toimi päiväryhmässä A-klinikan henkilöstön yhdyshenkilönä ja seurasi kehitystä aitiopaikalta:

”Näin sen kehittyvän omilla ehdoillaan vaatimattomasta alusta vilkkaasti toimivaksi ”pienoisparlamentiksi”, jossa savu nousi, puhe aaltoili ja kahvikannu tyhjeni ennätystahtiin. Asiassa ei aina pysytty eikä ollut tarkoituskaan (luojan kiitos!), mutta kai se terapiaa oli ja on. Terapiaa aitoon Manselaiseen malliin. Samalla päiväryhmä alkoi toimia henkilökunnan epävirallisena kahvilana ja kaiketi heidänkin terapianaan.”

3/2018

Vanhatalon mukaan päiväryhmä täytti Tampereen A-klinikan toiminnassa olleen aukon ja loi kohtaamispaikan henkilökunnan ja asiakkaiden välille. Suurin merkitys päiväryhmällä oli yhteiskunnan päivärytmistä jo syrjäytyneille. Päiväryhmä mahdollisti sen, että ihmiset pääsivät takaisin elämän syrjään kiinni. Tampereen A-Kilta on jatkanut aina 1970-luvulta lähtien ovien auki pitämistä silloin, kun muu maailma porhaltaa ohi.

Päiväryhmän suurin keksintö lienee ollut se, että yksinäisimpiä eivät ole ne kuuluisat aamuyön tunnit, vaan se aika päivästä, kun arjen kiire kuohuu ympärillä, etkä enää tiedä miten siihen virtaan pääsee kiinni.

Nyt vuonna 2018 päiväkahville voi tulla niin tuville kuin Kartanolle. Tampereen A-Killan tarjoama tuki on 50:n vuoden aikana laajentunut vertaistuesta myös muille arjen osa-alueille. Asumispalveluiden ja työllistämisprojektien kautta moni on saanut parhaimmillaan kokonaisen uuden elämän ystävistä ammattiin.

Tampereen A-Killan juhlavuoden kunniaksi julkaistaan nyt syksyllä historiikki Vertaisterapiaa manselaiseen malliin – Tampereen A-Kilta 50 vuotta.

Teksti: Jemina Michelsson Kuva: Tampereen A-Kilta ry

7

Tampereen A-Kilta ry 50 vuotta Tampereen A-Kiltaa juhlistettiin näyttävästi Sääksmäellä. Ohjelmassa oli puheita ja tuoreen historiikin esittelyä kuvin. Tunteita nostatti näyttelijä Tom Lindholmin humoristinen yhden miehen show sekä Sirkus Focuksen vaikuttava tulitaide-esitys.

Juhlassa muistettiin myös pitkään toiminnassa mukana olleita aktiiveja. Matti Ranta, Jukka Oksanen ja Timo Rouhiainen saivat Tampereen A-Kilta ry:n hallituksen myöntämän kunniajäsenyyden.

A-Kiltojen Liitto ry:n puheenjohtaja Hannu Gustafsson ja Tampereen A-Kilta ry:n puheenjohtaja Heikki Mandelin keskustelivat A-kiltatoiminnan tulevaisuuden näkymistä ja vahvasti vertaisuuteen pohjautuvan järjestötoiminnan vahvuuksista tulevassa sote- ja maakuntauudistuksessa.

Kuva: Jemina Michelsson

Kuva: Tuija Tamsi-Lehtinen Juhlimassa oli lähes sata A-kiltalaista ja edustettuna 26 A-kiltayhdistystä.

Jokainen osallistuja sai jättää terveisensä ja onnentoivotuksensa juhlivalle A-killalle juhlakirjaan.

Kuva: Tuija Tamsi-Lehtinen

8

3/2018

Pasi Jantunen

A-Kiltojen Liitto ry:n uusi toiminnanjohtaja

A

-Kiltojen Liitto ry:n hallitus valitsi 26.5.2018 A-Kiltojen Liitto ry:n uudeksi toiminnanjohtajaksi eläkkeelle siirtyneen Ville Liimataisen tilalle sosionomi Pasi Jantusen. Jantunen aloitti toiminnanjohtajana 1.8.2018.

Jantunen on työskennellyt pitkään päihde- ja mielenterveyspuolella, ja johtanut päihde- ja mielenterveyskuntoutujille tarkoitettuja asumispalveluyksiköitä sekä kuntouttavaa päivätoimintaa. Hän siirtyi tehtävään A-klinikka Oy:n asumispalvelukeskuksen ja vieroitushoitoyksikön palveluesimiehen paikalta. Ennen tätä hän on työskennellyt muun muassa Sininauhasäätiön/Sininauha Oy:n palvelupäällikkönä.

– A-kiltatoiminta on tullut tutuksi johtaessani yksiköitä, joiden henkilökunta ohjaa asiakkaita tarvittaessa vertaistuen piiriin. Vertaistuki on ensiarvoisen tärkeää päihdetoipumisessa.

Tällä hetkellä Jantusen työpäivät täyttyvät uuteen tehtävään perehtyen sekä toimintasuunnitelman, talous-arvion ja STEAn avustushakemuksen valmistelussa. Myös verkosto­ työ ja vaikuttaminen sote-uudistukseen liittona päihdetyön kokemustiedolla, että ajankohtaisen tiedon jakaminen sote-uudistuksesta jäsenyhdistyksille tulee olemaan työn alla.

Pasin terveiset A-kiltalaisille: nähdään A-Kiltojen Liitto ry:n syyspäivillä!

3/2018

. .

Kuva: Studio Dettani

Teksti: Tuija Tamsi-Lehtinen

9

Yhteisöllinen kokemusasiantuntemus haastatteluaineiston valossa

V

ille Liimatainen ja Vesa Vaittinen kirjoittivat maaliskuussa Selvästi parempi -blogiin otsikolla ”Kokemusasiantuntemus voi olla myös yhteisöllistä”. Miten tämä yhteisöllinen kokemusasiantuntijuus tai kokemusasiantuntemus (kirjoittajien termiä mukaillen) ilmenee A-kiltalaisten sekä muiden päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toimintaan osallistuvien puheissa?

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen yhteisen MIPA-tutkimusohjelman osahankkeessa Vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus toipumisen ja kuntoutumisen tukena kerättiin laaja haastatteluaineisto: yhteensä 42 haastattelua ja 82 haastateltua. Haastatellut ovat päihde- ja mielenterveysjärjestöissä toimivia vertaisia, kokemusasiantuntijoita ja työntekijöitä. Yhteisöllinen kokemusasiantuntijuus tai asiantuntemus ei tarkalleen ottaen ollut haastattelujemme aihe. Aloimme ajatuksesta eri yhteyksissä kuultuamme kuitenkin kysyä asiasta myös haastateltavilta. Tämän lisäksi osassa haastatteluita nousi spontaanisti esiin se, mitä Liimatainen ja Vaittinen taitavat tarkoittaa ”yhteisellä kokemuksellisella diskurssilla”.

Kuten kirjoittajat luonnehtivat, kokemusasiantuntijuus on todella noussut vahvasti esiin viime vuosina. Suomen päihdeja mielenterveyskentällä vertaistoiminnalla on pitkät perinteet, josta kokemusasiantuntijatoiminta ponnistaa. Kokemusasiantuntijatoimintaa on alettu voimakkaasti kehittää ja hyödyntää myös julkisella sektorilla (esim. Mieli 2009). Kuitenkin kirjoittajat katsovat, että usein kokemusasiantuntijasta puhuttaessa ajatellaan yksittäistä henkilöä ja hänen omakohtaista toipumiskokemustaan. Ja että harvemmin nousee esiin ajatus yhteisöllisestä toipumiskokemuksesta.

Liimatainen ja Vaittinen kirjoittavat, kuinka yhteisöllinen toipumiskokemus näkyy usein A-kiltalaisten toipumistarinoissa, joissa korostetaan A-killan merkitystä osana henkilökohtaista toipumista. Tämä havainto saa haastattelujen valossa vahvistusta. Haastateltava kertoo, mikä sitoutti toipumiseen:

”Siihen vaikutti se, että asumispalvelut tuli killan kautta, vertaistukiryhmät (…) killan palvelutoiminnan kautta osa. Elikkä tukiasumisen myötä niin oli niinku helppo löytää ittelleen ne tarttumapinnat ja ne ystävät, jotka tota tuli sen myötä, kanssakulkijat, niitten kanssa oli helppo kulkea tätä polkua eteenpäin...tässä on mahtava yhteisöllinen voima ollu takana.”

Ilmo Häkkinen on kirjassaan Päihdetoipuminen ja esimerkin voima avannut käsitettä toipumiskulttuuri, joka rakentuu yksittäisten toipujien kokemuksista, tarinoista ja niiden jakamisesta. Se vahvistuu yhteisön karttuvasta perinteestä. Perinteisesti A-killoissa yhteisö ja toiminnallisuus ovat olleet keskeisessä roolissa, eräs kiltalainen kuvaa asiaa:

”…sitten se erilaisuus mua kiehtoo ja kiehto heti, mikä A-killassa oli näihin muihin verrattuna, oli se toiminnallisuus, koska sieltä saa niitä niin nopeesti niitä onnistumisen kokemuksia, siinä yhdessä tekemisessä, että tota noin se vie ihmistä eteenpäin ja luo sitä uskoo, että mullahan on mahdollisuuksia. Että mä oon tehnyt tätä aikaisemmin ja harrastanut tätä siihen on aina liittyny alkoholi, mutta voihan tätä tehdä näköjään selvin päin.”

Liimataisen ja Vaittisen esittämä toive A-kiltayhteisöjen ottamisesta vahvemmin mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen on perusteltu ja tervetullut. Blogin ydinviesti on nähdäksemme se, että A-kiltoihin liittyy jotain olennaisesti erityistä, jota he voivat yhteisöinä tuoda päätöksentekoon, vaikka joskus yksilöllisten toipumiskokemusten kuuleminen pää-

10

3/2018

Yhteisöllisyys ja vertaiskeskustelut konkretisoituvat A-kiltatoiminnassa myös ylialueellisen toiminnallisuuden kautta. Turvallinen yhteisö luo pohjan sille, että vaikeistakin asioista kyetään puhumaan ja kokemuksia jakamaan.

Kuvassa A-kiltalaisia eri puolita Suomea Inarijärven elämysretkellä kesällä 2018.

Kuva: Matti Virtanen

töksenteossa on paikallaan. Mutta kuinka A-kiltayhteisö sitten tekee päätöksiä?

”Me puhalletaan tavallaan niinku yhteen hiileen, se että yhdessä toimitaan ja yhdessä tehdään, yhdessä määritellään ne niin sanotut rajat ja olemiset ja kunnioitetaan toinen toisiamme. Se on yhteisö mikä toimii.”

Mutta entä tehdäänkö päätöksiä yli yksilöllisten tarpeiden? Haastateltava tuo itse esiin ristiriitatilanteet ja myös niiden mahdollisen kärjistymisen. Tällöin:

”Se, että asioista pystytään keskustelemaan ilman suuttumista ja loukkaantumista ja näin. Niin mun mielestä se kasvattaa todella paljon. Siinä…totta kai voi tulla tilanteita, että ihminen lähtee ovet paukkuen. Mut hetken päästä se tulee takasin” Liimataisen ja Vaittisen kirjoituksen tarkoitus on nostaa ”yhteisöllisen kokemusasiantuntemuksen käsite laajemmin keskusteluun ja A-kiltatoiminnassa käyttöönotettavaksi”. Yhteisöllisestä kokemusasiantuntijuudesta (vrt. asiantuntemus) ovat keskustelleet jo esimerkiksi Liisa Hokkanen ja Anna Nikupeteri Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käsikirjassa (v. 2015). Hokkasen ja Nikupeterin mukaan henkilökohtaisen kokemusasiantuntijuuden lisäksi voidaan erottaa samanlaisen tilanteen kokeneiden jakama ja koettelema, vertaisuuteen perustuva yhteisöllinen kokemustietous, josta yhteisöllinen kokemusasiantuntijuus muodostuu. Mutta onko puhe samasta asiasta?

3/2018

Voitaneen varovaisesti todeta, että ainakin tämä ilmiö on olemassa, mutta ehkä se tarvitsee vielä tarkempaa määrittelyä ja lisää selkeitä käytännön esimerkkejä. Keskustelu jatkukoon, miksei vaikkapa päihde- ja mielenterveysjärjestöjen MIPA-tutkimusohjelman toisella kierroksella – mikäli sellainen järjestyy.

Teksti: Timo Ilomäki ja Elina Mäenpää Kirjoittajat ovat toimineet MIPA-hankkeen tutkijoina Kuntoutussäätiössä

Lähteitä: Vesa Vaittisen ja Ville Liimataisen blogi: https://selvastiparempi.blogspot.com/2018/03/kokemusasiantuntemus-voi-ollamyos.html Ilmo Häkkinen 2013: Toipumiskulttuuri: Päihdetoipuminen ja esimerkin voima. Prometheus, Espoo.

Liisa Hokkanen ja Anna Nikupeteri 2015: Henkilökohtainen, yhteisöllinen ja rakenteistunut kokemusasiantuntijuus. Teoksessa: Osallisuus. Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käsikirja. Ensi- ja turvakotien liitto 2015. http://www.e-julkaisu.fi/ensi_ja_turvakotien_liitto/osallisuus_kasikirja/pdf/ Osallisuus_k__sikirja.pdf Mieli 2009 -työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Sosiaali-ja terveysministeriön selvityksiä 2009: 3.

MIPA-hankkeen julkaisut löytyvät osoitteesta: https://keskuststo.a-klinikka.fi/tietopuu/jarjestotutkimusohjelma/julkaisut

11

TOIPUMISTARINA

Ajattelin kirjoittaa oman tarinani rohkaisuksi ja kannustukseksi juuri sinulle.

Oman tarinan kertominen näin julkisesti on myös itselleni terapeuttista. Tämä on yhden aikakauden päätös ja uuden alku.

”

Synnyin kolmilapsiseen perheeseen keskimmäisenä ja ainoana tyttärenä. Jo varhaislapsuuttani varjosti päihteet. Kuningas alkoholi, jota isäni käytti runsaasti viikonloppuisin. Isä oli leppoisa mies aina siihen asti, kunnes hän satutti itsensä leikkiessään meidän kanssa tai äiti asettui hänen tiellensä sanallisesti. Isä muuttui vihaiseksi ja väkivaltaiseksi, tästä raivosta sai osansa niin äiti kuin me lapsetkin. Vanhempani erosivat minun ollessa kuusivuotias. Me lapset jäimme äidille. Alku sujuikin hyvin ja olin iloinen, kun ei enää tarvinnut pelätä. Pian asiat alkoivat kuitenkin muuttua. Äitini tarttui myös pulloon ja yritti elää menetettyä nuoruuttaan. Tästä alkoikin minun elämäni pirstaloituminen, ja siitä iloisesta pikkutytöstä tuli murehtija, pelokas äitinsä vartija ja veljiensä huolehtija.

Sosiaalitoimi yritti puuttua peliin ja olimme veljieni kanssa pitkiä aikoja lastenkodin kesäkodissa. Olin musertunut, mutta uskoin, että asiat muuttuvat paremmiksi. Äitini yrittikin ryhtiliikettä, mutta huonolla menestyksellä. Rakkaus ei riittänyt, alkoholi vei voiton. Olimme pitkiä aikoja keskenämme kotona äidin juhliessa ja matkustellessa ympäri pohjoismaita. Muistan eräänkin tapauksen, kun olin lähdössä koulun kanssa laskettelureissulle. Jääkaapissa ei ollut kuin valot, joten neuvokkaana pikkutyttönä hain naapurista ruislimpun ”lainaan”. Kaverit ihmettelivät, että miksi minulla on pelkkää kuivaa leipää, johon tuumasin, etten pidä makkarasta enkä juustosta. Totuus oli toinen. Sosiaalitoimi heräsi vihdoin ja meidät huostaanotettiin.

Asuin muutaman kuukauden lastenkodissa, kunnes siirryin enoni luokse noin vuodeksi.

Sain hetken hengähtää ja olla lapsi. Tunsin olevani turvassa, mutta sisälläni myllersi. Olinhan murrosiän kynnyksellä.

Olin vihainen ja katkera vanhempieni turhiin lupauksiin. Koin olevani epäonnistunut hävitessäni kilpailun äidistä ja rakkaudesta alkoholille.

Olin kolmetoistavuotias, kun siirryin takaisin kotiin. En sano, ettenkö olisi ollut onnellinen, mutta pelkäsin tulevaa. Minulle oli jo kolmetoistavuotiaana aivan luonnollista ryypätä joka viikonloppu. Koulu ei maistunut, kun ei ollut ketään sinne patistamassakaan. Häpesin itseäni, häpesin äitiäni. Häpesin ihan kaikkea ympärilläni, koin olevani niin paljon huonompi ja arvottomampi kuin muut nuoret. Alkoholin käytöllä yritin turruttaa tunteeni jo näin nuorena. Halusin tuntea kuuluvani johonkin ja olla jotakin muuta, kuin se särkynyt ja eksyksissä oleva pikkutyttö. Tätä rataa elämäni kulki tovin, kunnes minut jälleen huostaanotettiin ja sijoitettiin nuorisokotiin.

Nuorisokodissa olin muutaman vuoden. Tämä aika oli eheyttävää. Pystyin jo hiukan löysäämään huoltani vanhemmistani ja veljieni huolehtimisesta. Minulla oli ruokaa, puhtaat siistit vaatteet ja aina aikuinen lähellä, jos oli jotakin huolenaihetta. Alkoholi varjosti yhä elämääni ja tässä vaiheessa sain myös ensikosketuksen kannabikseen. Tämä tapahtui eräällä hatkareissulla. Olimme tapamme mukaan kännäämässä jo tutussa ryyppypaikassa, sätkä lähti kiertämään eikä minulla ollut hajuakaan mitä poltin enkä osannut siihen aikaan edes varoa, joten toimin niin kuin muutkin ja vedin henkosia. Vasta jälkeenpäin tajusin mitä sätkässä oli ollut. Olin saanut koulussa päihdevalistusta, tiesin huumeiden vaaroista.

12

3/2018

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja muutin omilleni 17-vuotiaana, jäin asumaan Ouluun. Eihän sitä nuorena osannut ajatella mikä vaihtoehto olisi ollut se paras ja päätin pitää välivuoden koulusta ja lähdin töihin. Elämä sujui niin kuin nuoren elämä voi sujua. Monen mutkan kautta muutin takaisi kotikonnulleni Haukiputaalle ollessani parikymppinen.

Tässä vaiheessa alkoholi rupesi jälleen maistumaan enenevissä määrin. Tunsin kuuluvani joukkoon ryyppyremmeissä. Oli kiva, kun kaveri löytyi aina pulloa kumoamaan. Mieleni rupesi ahdistumaan ja ajatukseni muuttumaan mustiksi. Syrjäydyin kaikesta normaalista. Sukulaisiakaan en uskaltanut kohdata häpeän takia. Pian olin niin ahdistunut ja pelokas, että päätin lähteä lääkäriin. Eihän elämä voinut olla tätä. Humalassa kaikki tuntui toimivan ja jaksoin hymyillä, mutta selvin päin ollessani asiat olivat toisin. Lääkärille en puhunut juomisestani, sain vain sanottua, että omat asiat ahdistavat ja näin sain ensimmäiset rauhoittavat lääkkeeni. Hoitoon hakeutumiseni jäi tähän ainoaan kertaan.

Ajattelin pärjääväni niin kuin ennenkin. Viina virtasi, kannabis ja amfetamiini tuotiin kotiovelleni. Ujosta rikkinäisestä naisenalusta tuli rempseä ja hauska. Olin virranvietävissä ja annoin sen viedä. Ei ollut ketään joka olisi nähnyt pintaa syvemmälle ja kuullut avunhuutoni. Näillä reissuillani tapasin myös ex-mieheni. Elin viinan ja lääkkeiden huuruista elämää. Pian huomasin olevani raskaana. Oli ”pakkoraitistumisen” paikka.

Kuvittelin lapsen jotenkin rauhoittavan minua, korjaavan rikkinäisen minäkuvani ja elämän. Olin enemmän kuin onnellinen saadessani lapseni syliini. Rakastaisin ja huolehtisin hänestä aina. Lauloinkin lapselleni aina että, minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä, ei tule sellaista pimeää jota minun hento käteni ei torjuisi.

Asiaa ei kuitenkaan auttanut, että exäni käytti minuun henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Näin rikkinäinen meni murskaksi.

Aloin jälleen hukuttaa suruni ja hoitaa masentunutta mieltäni alkoholilla ja lääkkeillä. Tovin ajattelin, että kasvattaisimme pojan yhdessä. Mummoni sanoin, aviottomat lapset riittää jo.

Tässä vaiheessa rupesin myös kärsimään kovista selkäsäryistä. Sainkin niihin melkoiset arsenaalit. Oli erilaisia opioidija morfiinilääkkeitä, bentsoja ja hermosärkylääkkeitä. Nämä lääkkeet toimivat mielestäni juuri oikein, turruttaen ahdistukseni ja pelkoni. Eikä krapulakaan enää vaivannut. Hain kuukau-

3/2018

dessa satoja lääkkeitä milloin mistäkin. Käytin niin yksityisiä palveluita kuin kunnallisiakin. Käytin eri apteekkeja ja kellon aikoja, ettei kukaan apteekista voinut tarkistaa asiaa lääkäriltä.

Olin tässä todella taitava, keinoja kaihtamatta.

Poikani ollessa 9-vuotias erosin silloisesta miehestäni. Elämä tasaantui uomillensa ja poika vaihtoi kotia viikoittain. Olin elämännälkäinen ja poikani ollessa isällään tunsin olevani villi ja vapaa. Tässä vaiheessa elämää tutustuin myös subutexiin.

Amfetamiini, lääkkeet ja alkoholi astuivat myös takaisin elämääni.

Pian tapasin myös nykyisen mieheni ja rakastuin. Ensimmäistä kertaa elämässäni koin olevani arvokas, tärkeä, fiksu, hauska ja kaunis. Siis rakastettava ihminen. Minua kuunneltiin, minun ajatukseni ja tarpeeni otettiin huomioon ja täytettiin.

Tässä vaiheessa rupesin myös odottamaan ensimmäistä yhteistä lastamme. Olin onneni kukkuloilla. Itkin ja nauroin kun sain tämän pienen käärön syliini, ajattelin että nyt minulla on kaikki mitä toivoa vaan voi.

Kaikesta huolimatta riippuvuuteni ajoi minut takaisin samaan oravanpyörään. Tiesin ettei elämä voinut jatkua näin.

En nähnyt ulos pääsyä, minulla ei vaan ollut voimia eikä työkaluja muuttaa suuntaani. Pelosta lasteni menettämisestä yritin jatkaa eteenpäin omin neuvoin. Eikä mennyt pitkään, kun lastensuojelu astui mukaan kuvioihin. Minulta vaadittiin virtsanäytettä säännöllisesti. Minä laskin tunteja, join vettä, ettei tulos olisi positiivinen ja annoin vesiseuloja. Kun minulta tivattiin syytä matalaan ph-arvoon virtsassa, oli minulla tietysti heti selitykset valmiina. Uskon ja tiedänkin myös sosiaalitätien olleen tosi väsyneitä tähän selittelyyn ja valehteluun. Tätä hippaleikkiä kesti aikansa. Yritin kovasti pitää kulissit kunnossa, jottei käyttö näkyisi ulospäin. Elämä oli selviytymistä ja valehtelemista niin itselle kuin viranomaisille.

Välillä piti ihan miettiä mitä olin kenellekin valehdellut, jotta valheen vyyhti ei räjähtäisi käsiin. Elämä oli yksinkertaisesti sekaisin ja huomasin olevani jälleen raskaana. Poikani synnyttyä alkoi asiat muuttua todella nopeasti. Minun ja lasten oli tarkoitus lähteä Talvikkiin. Talvikki on perhekuntoutus (päihde) paikka Rovaniemellä. Mieheni jäisi yksin tyhjänpäälle. Pelkäsin toden teolla tulevaa. Päässäni jyskytti epätoivo.

13

Onneksemme kohtalo päättikin toisin. Aivan viimeisillä minuuteilla ennen lähtöä meille soitettiin ja pyydettiin tulemaan Oulun ensi- ja turvakotiin, jossa psykiatrian erikoislääkäri Pekka Laine ottaisi meidät vastaan. Laine kysyi minulta haastattelumme aikana, että mitä sinun virtsatestistäsi löytyisi, jos se nyt otettaisiin? Vastasin ettei mitään ylimääräistä. Valehtelin. Valehtelin, koska pelkäsin totuutta, pelkäsin sen satuttavan lapsiani, läheisiäni ja ennen kaikkea itseäni. Ajattelin, että jos puhuisin totta, kaikki olisi ohi eikä mitään jäisi jäljelle – miten väärässä olinkaan. Mieheni aloitti hoidon välittömästi, mutta minä jäin vielä roikkumaan valheisiin, onneni ja toivoni varaan.

Jäimme kaikki turvakotiin. Aloitin myös keskusteluajat Haukiputaan Road18:ssa. Elämä sujuikin aika hyvin noin 3 kk ennen kuin siirryimme takaisin kotiin.

Aloin pudottaa korvaushoitoannostani, sosiaalityöntekijämme perhehuollossa vaihtui. Hän rupesi tarkastelemaan tilannettamme ja pohtimaan lapsen parasta. Sijaisperheessä oli tapahtunut todella ikäviä asioita ja perheen vaihto oli joka tapauksessa edessä. Olin jälleen epätoivoinen, mutta tällä kertaa en itseni vaan lasteni vuoksi. En halunnut enempää uusia ihmisiä lasteni elämään. Heidän elämässä oli muuttujia ollut jo enemmän kuin tarpeeksi.

Riippuvuuteni oli yhä voimakasta ja paikkasin sitä syömällä reseptilääkkeitäni. Elämä ensikodilla ei tuonut esiin niitä todellisia haasteita mitä arki toisi tullessaan. Kuinka vaikea on pyörittää lapsiperheen arkea ja samalla sairastaa sairautta nimeltään päihderiippuvuus. Eräänä iltana sitten lähdin turruttamaan itseäni totuttuun tapaan alkoholilla. Sillä reissulla oli katastrofaaliset seuraukset. Repsahdin ja annoin positiiviset seulat. Odotin pelosta sekaisin kolme viikkoa, kunnes sosiaalityöntekijät marssivat kotiimme poliisien vahvistamana ja veivät lapset. Sain tuntea mitä tarkoittaa olla polvillaan, selkä seinää vasten. Ympärillä tyhjyys, epätoivo ja hiljaisuus. Olin tilanteessa, jossa minulla oli kaksi vaihtoehtoa, toinen tie veisi hautaan ja toinen toisi suuria muutoksia. Aloitin korvaushoidon ja päätin yrittää. Hoidon alussa minulta purettiin kaikki muu lääkitys pois. Ensimmäistä kertaa vuosiin olin selvin päin.

Mitä menetettävää minulla enää olisi. Elämäkö?

Me kuitenkin selvisimme ja lapset palautettiin kotiin. Se sama miehen ”renttu” ja minä. Autoimme ja kannustimme toisiamme eteenpäin. Kasvoimme yhdessä niin ihmisinä kuin vanhempinakin. Puolenvuoden koeaika meni ja huostaanotto purettiin lopullisesti. Ette usko sitä onnen ja riemun tunnetta mitä voi kokea, kun tuntee olevansa jälleen kokonainen, melkein ehjä ihminen. Tuntee olevansa hyvä juuri sellaisenaan.

Oli todella vaikea kokea oma sisäinen tuska, viha, syytökset – enää ei tunnetiloja luettu pilleripurkin kyljestä vaan tunnettiin ja koettiin aidosti. Bussipysäkillä ja jopa kaupassa käynti sai aikaan sekoamisen pelon, paniikkikohtauksen. Itkin omaa voimattomuuttani ja pelkoja kohdata elämä. Tukeuduin mieheeni ja äitiini, joka myös lopetti juomisen tukeakseen minun päihteettömyyttäni. Kävin tapaamassa lapsiani valvotusti tapaamispaikalla, ajomatkat sinne olivat äärimmäisen ahdistavia. Tärisin kauttaaltani niin voimakkaasti, että auto kulki nykien eteenpäin. Perille oli päästävä, näkisinhän jälleen rakkaat lapseni. Tekisin mitä vain saadakseni lapseni jälleen kotiin ja näin me myös päätimme mieheni kanssa. Tätä kaikkea epätoivoa, itkua, lannistumista, omilla jaloilla seisomista, naurua, hysteriaa, yrittämistä kesti noin vuoden, kunnes alkoi tapahtua suuria muutoksia.

Pelkäsin tehdä yhteistyötä lastensuojelun kanssa. Pelkäsin, etten riittäisi äitinä heidän silmissään, enkä olisi kyllin hyvä kasvattamaan lapsiani. Koin olevani mankelissa, josta oli vaikea päästä ulos. Suurennuslasin alla oleminenkin on mielestäni liian laimea vertauskuva.

Saan olla äiti omille lapsilleen. Saan tuudittaa heidät illalla uneen, herättää aamulla. Saan ottaa syliini ja suukotella. Saan puhaltaa pipit, opastaa ja neuvoa. Parasta on, kun pienet kädet kohottautuvat kaulaasi ja saat suukon sekä kuulet olevasi rakas, paras äiti ikinä.

Minulle korvaushoito oli uusi mahdollisuus elämään. Se on antanut minulle rauhan tutustua itseeni ja oppia elämään päihdevapaata elämää. Tänä päivänä saan toimia luottamustehtävissä omassa A-killassani ja toimia vertaisena. Olen saanut äärettömän paljon ymmärrystä sekä oppia päihteistä ja päihdeongelmasta A-kiltatoiminnan kautta. Varsinkin te ihanat kiltalaiset ympäri Suomen olette valaneet minuun uskoa ja toivoa itseeni ja parempaan päihteettömään elämään. Vertaistuessa piilee suuri voima. Vaikka elämäni voi kuulosta melkoiselta draamalta, on se minun elämäni iloineen ja suruineen. Elämässäni on ollut myös paljon iloa ja rakkautta. Enkä vaihtaisi siitä päivääkään pois. Juuri tämä minun elämäni muokkasi minusta sen mitä minä olen tänään ja huomenna.

Tästä on hyvä jatkaa matkaa, sillä me kaikki ansaitsemme paremman huomisen, olemmehan äitejä, isejä, siskoja ja veljiä. Ihmisiä Sari Kuva: Pixapay

14

3/2018

Aate on tärkein

T

Vuosien varrella olen oppinut myös arvostamaan tapaa, jolla A-killoissa vertaistuki toteutuu - yhteisöllisesti, toiminnallisesti ja yhdistysmuotoisesti. Arvostan suuresti A-kilta-aatetta. Se on suomalainen innovaatio, joka kelpaisi vientituotteeksi muuallekin. A-kilta-aatteessa on mielestäni niin paljon voimaa, että sitä ei uhkaa näivettyminen - uskon aatteen kantavan A-kiltatoimintaa eteenpäin vielä pitkään. Muutoksia A-kiltatoimintaan varmasti tulee, tapahtuu myös paikallista väsähtämistä yhdistystoimintaan mutta vastaavasti uutta toiminnallisuutta ja uusia A-kiltoja tulee syntymään jatkossakin.

ullessani yksitoista vuotta sitten A-Kiltojen Liiton toiminnanjohtajaksi sain usein vastata entisten työtovereideni kysymyksiin: ”Mikä ihmeen A-Kiltojen Liitto?

Mikä A-kilta? Onko se sama kuin AA?” Otin tehtäväkseni vastata kysymyksiin huolellisesti ja perusteellisesti. Vaikka useimmat heistä olivat vankkoja ja kokeneita sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, tietämys vertaistuesta ja jo silloin vuosia vanhasta A-kiltatoiminnasta tuntui olevan vähäistä.

A-kiltatoiminnan tunnettavuuden lisääminen onkin ollut minulle toiminnanjohtajan työssäni tärkeää. Ei toki kaikkien suomalaisten tarvitse tietää, mikä on A-kilta. Olisi kuitenkin hyvä, jos päihdeongelmaiset, päihdetoipumisesta kiinnostuneet ja heidän läheisensä sen tietäisivät. Ja tärkeää olisi, että myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset tuntisivat A-kiltatoiminnan. Tunnettuuden lisääminen ei toki ole yksin liiton toiminnanjohtajan tehtävä vaan yhteinen tehtävämme, mutta toiminnanjohtajalla on kyllä hyvät mahdollisuudet tiedottaa A-kiltatoiminnasta.

Siirtyessäni eläkkeelle olen iloinen siitä, että pääsen eläkkeelle tuntien, että oma osuus työelämässä on täytetty. Neljäkymmentä vuotta kestäneen työurani päättyessä olen iloinen, että sain päättää sen mielenkiintoisen, haasteellisen ja tärkeän tehtävän parissa A-Kiltojen Liitto ry:ssä. Työvuosieni varrella olen oppinut tuntemaan monia A-kiltalaisia, upeita ihmisiä.

Olen päässyt myötäelämään ainutlaatuisia toipumistarinoita, näkemään inhimillisen kasvun ja A-kiltatoiminnan voiman. Kiitos kaikille kohtaamisista! Toivotan puolestani kaikille A-kiltaihmisille mitä parhainta jatkoa oman elämän ja A-kiltatoiminnan parissa!

Täytyy myöntää, että toiminnanjohtajan tehtävään siirtyessäni tunsin itsekin vain pintapuolisesti sekä A-kiltatoimintaa että sen edustamaa päihdetoipumisen vertaistukea. Oikeastaan vasta töihin uppouduttuani ymmärsin, miten tärkeä – ja myös aliarvostettu voimavara vertaistuki onkaan. Miksi ihmeessä vertaistuesta ei puhuta enemmän? Miksei kaikkia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia ja opiskelijoita perehdytetä vertaistukeen?

3/2018

Teksti: Ville Liimatainen Eläkeläinen Kuva: A-Kiltojen Liitto ry:n arkisto

15

TP

Julianin polku A-kiltatoimintaan

Yhden kiltalaisen tarina siitä miten päädyin kiltatoimintaan, vertaisryhmäohjaajakoulutukseen Kiuruvedelle ja minkälainen kokemus se sitten olikaan

O

len A-kiltajutuissa juniori monella tapaa: ikäni puolesta olen A-kiltalaisittain nuorehko, 36-vuotias, ja Turun A-killassa toimivat vertaisryhmät löysin alkuvuodesta 2018 A-killassa työkokeilun aloittaessani. Mutta sitä ennen olin puolen vuoden mittaisessa kuntoutuksessa Kankaanpään A-kodilla. Siellä pidetyssä infotilaisuudessa sain pienen siemenen A-kiltatoiminnasta. Myöhemmin kiltalaiset kävivät vielä näyttämässä rennompaa puolta toiminnastaan, kun haastoivat meidät kankaanpääläiset lentopallo-otteluun. Muistini mukaan taisi A-killoille tulla hieman takkiin...

Kankaanpäästä kotiuduttuani mietin työkokeilupaikkaa. Akiltatoiminnan siemen oli itänyt ja muistin kuinka hienolta oli kuulostanut ajatus siitä, että joskus ehkä voisi vetää nuorten aikuisten päihderyhmää. Hain ja pääsin työkokeiluun Turun Akiltaan puoleksi vuodeksi.

Sain huomata, että A-kilta tarjoaa todella paljon. Pääskynpesästä on tullut eräänlainen toinen koti, turvapaikka. Siellä ei haitannut addiktin leima, jota mielessäni vielä tuolloin ja nykyäänkin kannan. Pystyin olemaan rehellinen ja avoin ahdistuksista ja depressiosta, johon minulla kaksisuuntaisena on vahva taipumus. Ei tarvinnut stressata kuten olisin tehnyt ”tavallisessa” työpaikassa. Sain itsetuntoa, onnistumisen kokemuksia ja selväpäistä seuraa, tai no ainakin mitä päihteisiin tulee. Lisäksi nyt osaan ottaa positiivista palautetta vastaan paremmin ja elämässäni on merkityksen, tarkoituksen ja suunnan tuntua. Olen aktivoitunut tavalla, joka on minulle uutta. Toimintani on omaehtoista ja kohdistuu minulle tärkeisiin asioihin, mikä myöskin on uutta. Ne tärkeät asiat kun aiemmin olivat päihteet ja mitään en tehnyt, ellei sossu tai työkkäri ollut perseelle potkimassa.

Ilman A-kiltainfoa en tiedä mihin olisin päätynyt työharjoitteluun. Tämä osoittaa mielestäni tiedottamisen tärkeyden ja nimenomaan, kun ollaan kuntoutuksessa ja toipumisen alussa, sillä silloin on työkalupakki vielä aika tyhjä ja toiminta tai seura, joka ei liity päihteisiin, on monella aika hukassa. Juu-

ri kuntoutuksesta pääsevien saaminen A-kiltatoimintaan mukaan, sillä juuri ne ensimmäiset päivät ovat kriittisimpiä, nousi usein esiin myös vertaisohjaajakurssilla ja tätä aion viedä eteenpäin Turun A-killassa. Katkolla ja A-klinikalla täytyy käydä pitämässä säännöllisiä infoja, sillä vaikka vain yksi sadasta saisi infosta inspiraation, sen saman siemenen, jonka itse sain, on se tärkeää. Ja tuolle yhdelle ihmiselle se on valtava asia!

A-killasta ja A-kiltalaisilta rohkaisua ja itselläni suuri halu oppia Kun sitten A-killassa minulle ehdotettiin osallistumista Kiuruvedellä järjestettävään vertaisohjaajien koulutukseen, olin enemmän kuin kiinnostunut, mutta myös hieman peloissani.

Kestäisikö helposti ahdistuva mieleni kokonaiset neljä päivää vieraiden ihmisten jatkuvassa seurassa? Olenko tarpeeksi toipunut moiseen koulutukseen? Mutta tiesin, että koulutus hyödyttäisi minua jo työssäni ITUssa, eikä unelma nuoremmille suunnatusta vertaisryhmästä ole kadonnut mihinkään. Joten päätin elää hetkessä ja olla pelkäämättä mahdollisia haasteita.

Epämukavuusalueella se toipuminen yleensä tapahtuu joka tapauksessa. Ja myöhemmin ajateltuna olivat pelkoni täysin turhia. − Kiitos Turun A-killalle siis!

Tämä oli ensimmäinen A Kiltojen Liitto ry:n tapahtuma, johon osallistuin, joten en oikeastaan tiennyt mitä odottaa. Pel-

16

4/2016

3/2018

Ryhmätöiden purkua.

koni ja ahdistukseni olivat nyt jo innokasta jännitystä, lisäksi kun kiinnostus koulutukseen oli aitoa ja halu oppia suuri, oli mukana positiivista odotustakin.

Lähdimme Turun porukan kanssa matkaan aamuvarhaisella, mukana oli onneksi yksi tuttu ja ystävällinen naama Turun A-killasta, Janne Romu, eikä kestänyt kauaa ennen kuin muutkin turkulaiset olivat jo tuttuja. Tampereella meidät otti kyytiin Kiuruvedelle vievä minibussi ja tuttu naama, Tampereen A-killan Toni, jonka muistin olleen mukana Kankaanpäässä Akiltatoiminnasta tiedottamassa. Matkalla pysähdyimme Jämsän kotoisassa Kiltakalliossa poimiaksemme mukaan vielä kaksi kimppakyytiläistä, Villen ja Satun. Jämsässä meille tarjottiin kahvin lisäksi herkulliset leivät ja vielä herkullisempaa itse tehtyä kääretorttua.

Sitten saavuimme Kiuruvedelle. Itse yllätyin majoitus-, ryhmä- ja oleskelutilojen hienosta kunnosta. Nälkää ei koulutuksessa nähty ja uskoisin useammankin meistä osallistuneista kaipaavan Tarjan marjamehua ja höyryhaudutettua aamupuuroa. Vesi nousee kielelle, kun vain tässä muistelenkin! Lisäksi sauna saatiin lämpimäksi joka ilta, ja takkahuone oli varmasti koko paikan kotoisin tila. Ja kaikkinensa vastaanotto Kiuruvedellä oli toverillisen ystävällinen. Tuo toveruus ja yhteys vain kasvoi, mitä tutummaksi toisillemme tulimme. Ilmapiiri oli niin turvallinen ja luottavainen, että koulutuksen aikana uskalsi helposti puhua aroistakin aiheista.

3/2018

Toipuminen yhdistää ja koulutus itsessäänkin vertaistukea Joku olisi voinut ihmetellä, että miten tällainen vähän nuorempi kaveri, joka identifioituu ennemmin addiktiksi kuin alkoholistiksi, sopeutuu joukkoon vieraita ihmisiä, joilla on vuosiakin hieman enemmän takanaan. Itselläni ei moista pelkoa ollut, tiesin jo, että toipuminen on asia, joka yhdistää meitä kaikkia.

Se ja yhteinen vihollinen. Koko koulutus oli lisäksi automaattisesti vertaistukea, johon kuuluu tukeva, kunnioittava, avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri. Ja näinhän se oli, en kokenut oloani missään kohtaa ulkopuoliseksi tai mitenkään ”vähemmäksi” kuin kukaan muukaan.

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme toisiimme, puhuimme siitä mitä vertaisuus, vertaistuki ja vertaisohjaaja tarkoittavat. Muistakaa! Vertaisohjaaja ohjaa ryhmää, ei vedä sitä!

Tämä tuli tuon neljän päivän aikana taottua hyvin kaaliin ja niinhän se ihannetilassa onkin mentävä, ryhmä ei ole ohjaajan vaan ryhmän. Listasimme myös ryhmänohjaajan hyviä ominaisuuksia.

Kävimme läpi koulutuksen säännöt ja sopimukset sekä mitä ihmiset toivoivat koulutuksesta saavansa.

Vaikka kaikki olivatkin matkan väsyttämiä ja ruuan sulattelu vielä kesken, saimme silti vedettyä pienen toiminnallisen hetken. Testasimme vanhaa kottikärryihin perustuvaa alkometriä,

17

Ryhmätyöt ja miesten ryhmän ohjaaminen antoivat minulle paljon

mästä, budjettiin, teemoihin ja perusteluihin. Oli mukavaa ja virkistävää vaihtelua tehdä yhdessä ryhmän kanssa sekä kuulla muiden erilaiset ryhmäsuunnitelmat. Minun ryhmäni sai aiheeksi perustaa jokin ryhmä liittyen juhlapyhiin, jotka monille päihdetoipujille on vaikeita ja retkahdusriski korkea. Me päädyimme suunnittelemaan Raitis juhannus -tapahtuman. Ajatus oli erityisesti saada myös läheiset mukaan, jotta hekin näkisivät, ettei hauskanpitoon saunakaljoja tarvitse. Muidenkin ryhmä suunnitelmia oli hauska kuulla, ja aika lailla jokaiseen olisi ollut jo meistä ryhmäläisistä osallistujia. Oli Vapaaksi tupakasta -ryhmä, Tanssien hyvään kuntoon -ryhmä ja monenmoista muuta.

Toinen päivä aloitettiin herkkupuurojen jälkeen hyppäämällä suoraan asiaan ensin keskustelemalla siitä mikä on ryhmä.

Loppupäivä oltiinkin jaettuna joko toiminnalliseen tai keskusteluryhmään, itse olin keskusteluryhmässä. Ryhmämme ja ohjaajiemme Kirsi Mäen sekä Matin Itkosen kanssa saimme aikaan hyvät keskustelut ryhmädynamiikasta, ryhmän aloituksesta ja lopetuksesta. Myöhemmin taas syötyämme ja hieman levättyämme petanquen tai voimatorkkujen muodossa käsittelimme konfliktitilanteita ja niiden ratkaisua. Tämä oli itselleni erittäin antoisa ryhmä ja koen saaneeni jotain hyödyllistä avukseni ryhmien ohjaukseen.

Loppupäivä menikin vähän rauhallisemmin kokonaisen kolmen vertaisryhmän muodossa. Oli sekaryhmä, jossa käsiteltiin toipumisen eroja miehenä ja naisena, sekä erilliset miesten ja naisten ryhmät. Sekaryhmä huomasin, etten ehkä olekaan niin päästänyt irti katkeruuksistani mm. äitiäni kohtaan.

Aihe oli vaikea mutta hyvä, erityisesti kun paikalla oli mahdollista kuulla niin monen naisen kokemus. Toivoa antoi huomioni siitä, että joiltain osin ollaan menty eteenpäin, vaikka kuten joku totesikin, asia ei ole yksinomaan tasa-arvokysymys vaan enemmänkin kysymys miesten ja naisten eroavaisuuksista niin käyttäessä kuin toipuessa.

ammuimme puhallusputkella ja heittelimme kiekkoja ja nännikumeja!

Iltapalan söimme takkahuoneella, vaikka päivällinen oli tuskin laskeutunut sekä pidimme vertaistukiryhmän, jossa avoimuus oli jo helppoa sekä arat aiheet oli turvallista jakaa.

Sauna vielä pisteenä i:n päällä ja kyllä uni maittoi!

Myös pariharjoitus, jossa saimme muutaman vaikean tilanteen ja saimme pohtia parasta tapaa selvittää nämä, oli antoisa. Hyvänä nyrkkisääntönä opin, että positiiviset palautteet on hyvä antaa koko ryhmän ollessa läsnä ja negatiivisemmat tai vaikeammat asiat taas olisi parasta käsitellä kahden kesken, mikäli mahdollista.

Lisää hyvää ruokaa ja sitten olikin ohjattavanani miesten ryhmä. Jännitin ennen ryhmää ja suunnitelmani ryhmän kulusta ehti muuttua monta kertaa ennen kuin oli sen aika. Lopulta vedin sen aika lonkalta ja ajattelin, jos ensin itse avaudun avoimesti niin eiköhän sitä keskustelua synny. Jonkinlainen teema päässäni oli miehen henkinen tuska ja miten sitä käsitellä. Mutta kun pallo oli saatu liikkeeseen, oli ryhmä lopulta itseohjautuva ja tunteellinenkin. Jos ryhmästä lähtiessä olo on tunnetasolla hämmentynyt ja alaston, voi sillä olla pitkäaikaisia vaikutuksia mielialaan. Aika loppui, emmekä harmikseni ehtineet lopettaa ryhmää kunnolla, loppufiiliskyselykierros tai jopa ryhmähali olisi ollut hyvä lopetus. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen miestenryhmä minulle, ja kyllä se vaan on joistain asioista helpompi puhua vain äijien kesken.

Haave nuorten aikuisten ryhmän ohjaamisesta nyt lähempänä kuin koskaan Viimeisenä päivänä käsittelimme ohjaajana jaksamista, miten varmistaa, ettei vedä itseään piippuun ja mikä rooli A-killalla on tässä. Sitten olikin jäljellä enää todistusten jako. Tunnelma oli iloinen. Tunsin oloni ylpeäksi, jotain mitä en vielä puoli vuotta sitten oikein osannut – antaa itselleni kiitosta. Oloni oli tyytyväinen ja taisi kiltakärpänen päästä puraisemaan, ja tuntuu että olen osa jotain tärkeää ja itseäni isompaa. En olisi voinut parempaa ensikosketusta A-Kiltojen Liiton tapahtumaan toivoa, ja koulutuksesta sain rutkasti enemmän kuin pelkän koulutuksen.

Se reilun puolentoistavuoden takainen ajatus Nuorten aikuisten ryhmästä, joka silloin tuntui niin kovin kaukaiselta haaveelta, onkin yhtäkkiä lähempänä, eikä pelkkä haave vaan asia, jonka uskon olevan täysin mahdollinen, kunhan jatkan tällä polulla. Mikään ei ole mahdotonta toipumisen tiellä, haaveet ja unelmat voivat toteutua, kun vain kulkee niitä kohti askel kerrallaan. Eikä tarvitse kulkea edes yksin.

Opin myös omasta toipumisestani Lauantaina kävimme läpi keskusteluryhmässä ryhmätoiminnan käynnistämistä, asioita, jotka tulisi olla selviä jo ennen ensimmäistä ryhmää ja jotka pitää ryhmää aloittaessa huomioida. Tämän jälkeen saimme ryhmätyöharjoitukset. Jokaisen ryhmän piti suunnitella arvan mukainen ryhmä aina kohderyh-

Teksti: Julian Leino Kuva: Mikko Putaja

18

3/2018

A-KILTATOIMINTA MEDIASSA

Otteita Kaleva 20.8.2018

Vertaistuki on toivon antamista ja saamista ” Vertaistuki on päihdetoipumisessa tärkeää. Moni A-kiltalainen sanoo, ettei olisi raitistunut ilman A-kiltaa, Haukiputaan A-kilta ry:n puheenjohtaja Sari Granlund toteaa. Haukiputaan A-killassa on vertaistuen lisäksi tarjolla mukavaa, päihteetöntä toimintaa. Luontoretket kaikkein suosituimpia, ja silloin ollaan mukana koko perheen kera.

Jänkälä, A-killan varapuheenjohtaja, luettelee helposti pitkän listan asioita, mitä vertaistuki hänelle merkitsee. Vastavuoroista, sanatonta ja sanallista ymmärrystä ja tukea, toivon ja voiman antamista ja saamista vaikeisiin tilanteisiin, perspektiiviä päihderiippuvuuteen, lisää ymmärrystä sairautta kohtaan, ymmärrystä itseä kohtaan, stigman hälventämistä ja syyllisyyden kitkemistä, konkreettisia neuvoja esimerkiksi taloudellisiin ongelmiin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Vertaistuesta on tullut elämäntapa.”

Koti-Kajaani 12.9.2018

A-kilta pelastajana Vertaistuki ja nokipannukahvit voivat muuttaa elämän suunnan. ”Vuosia sitten elämällä ei ollut minulle muuta tarkoitusta kuin jatkuva juominen. Satunnaisista viikonloppujuopotteluista oli tullut pysyvä, jokaviikkoinen kierre, joka johti siihen, että lopulta putki kesti viikkoja ja sitten kuukausia. Kun olin tarpeeksi syvällä omissa harhoissani, tajusin, ettei tämä johda muuhun kuin ennenaikaiseen kuolemaan. Jostain sain voimia hakeutua hoitoon. Hoidossa ymmärsin sairastavani tautia nimeltä alkoholismi. Tarvitaan elämänmuutos.

Liityin A-kiltaan jäseneksi. Alkoi lopullinen irtiottoni päihteiden käytöstä. A-killassa tapasin ihmisiä, joilla oli sama kohtalo ja sama sairaus. A-kilta on antanut minulle paljon. Voin paremmin, koska minulla on mielekästä tekemistä ja mukavaa seuraa muista A-kiltalaisista. Saan tukea ystäviltä ja pystyn itse tukemaan toisia. Käymme muun muassa luontoretkillä, ja luonto itsessään antaa voimia. Yhdistysmuotoisena A-kiltatoiminta tarjoaa myös osaamisen paikkoja. Itse toimin A-killan hallituksen puheenjohtajana ja lisäksi olen A-Kiltojen Liitto ry:n hallituksen varapuheenjohtaja.

3/2018

Minäkin olin suomeksi sanottuna juoppo, vaikka en sitä juovana aikana itse ymmärtänyt. Pidin juoppona niitä, jotka julkisella paikalla konttailevat milloin missäkin. Minähän älysin kuitenkin pysyä piilossa kotona viinoineni, poissa uteliaiden katseilta. Kävin korkeintaan välillä anniskelupaikoissa, kuten tekevät tuhannet ”kunnolliset” ihmiset. En kuitenkaan ollut yhtään sen parempi tai vahvempi kuin se, joka kadulla sairasti tätä samaa tautia.

Olemme tajunneet, että ainoa tie hoitaa tätä sairautta on täysin päihteetön elämä. Joukossa on toki niitäkin, joilta tämä ei vielä onnistu, ja myös he ovat tervetulleita A-killan päihteettömään toimintaan, kunhan ovat selvin päin. Päivän kunto ratkaisee. Itse olen ollut raittiina yli 10 vuotta ja edelleen olen toipumisen tiellä. Minulle A-kilta on ihmisten paikka.”

Matti Moilanen, Ylä-Kainuun A-Kilta ry Koti-Kajaani julkaisee noin kerran kuukaudessa Järjestöistä hyvinvointia – juttusarjaa, joka esittelee kainuulaisissa järjestöissä toimivia henkilöitä. Juttusarjan tuottaa JärjestöKainuu 2.0.

19

A-kiltalaista päihdetoipumista luontokokemusten kautta

A-kiltalainen vertaistuki ja toiminnallinen luontotoiminta Pohjois-Lapin A-kilta ry:n kehittämällä menetelmällä erämaaolosuhteissa on testattu toimivaksi nyt jo viitenä vuotena peräkkäin. Aina Yöttömän yön souduista, Muonionjoen jokivaelluksista ja nyt Inarijärven elämysmatkaan. Juuri eläkkeelle jäänyt Lapin päihdeklinikan johtaja, Matti J. Virtanen, on seurannut suurella mielenkiinnolla tapahtumia alusta alkaen ja oli nyt ensimmäistä kertaa myös itse mukana Inarijärven elämysmatkalla tutustuen ja tallentaen kuviin erämaaolosuhteet.

Tässä kahden osallistujan kokemuksia tapahtumasta:

”E

lämysretki Inarijärvelle 2018”-mainosteksti osui silmiini tämän tästä. Lähdenkö vai en? Päätin lähteä, vaikka muutaman vuoden takainen Muonionjoen soutumatka oli ollut todellinen extreme-kokemus. Tai ehkä juuri siksi – itkua vääntäen olin siitä selvinnyt hengissä. Siis jälleen harppaus oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Ehtisin

lin, että olin nähnyt koko järven. Onneksi paikalliset kaverit levittivät eteeni kartan ja sain todeta, että olin nähnyt vain yhden selän. Hupsista!

nähdä senkin järven ennen kuin täytän 80 vuotta. Ei muuta kuin menoksi.

nuotiolla oli helppo puhua ja me kaikki kuuntelimme ja kerroimme. Olikohan niin, että luonto teki tehtäväänsä: stressi lieveni, mieliala kohentui, arjen murheet unohtuivat hetkeksi.

Muutos on mahdollista myös päihdetoipujalle.

Ja siitä tuli todellinen elämys. En ollut lähtenyt kalastamaan, mutta pääsimme me naiset Minna, Helinä ja minä, Eskon turvallisessa seurassa siikaverkoille. Ennen en ole verkoilla ollutkaan. Sain seurata miten Juhani opasti kalan käsittelyä, maustamista ja valmistamista. Ja makuelämykset olivat gourmet-tasoa.

En ollut entisessä elämässäni juurikaan metsään mennyt!

Miten sinne nyt korkokengät jalassa mentäisiinkään. Muoniojoen reissua varten hankitut pinkit kumisaappaat olivat vielä reissukunnossa – ne kassiin vaan ja jalkaan lenkkarit, joilla en yleensä kaadu. Metsään pääsin, kun veneellä vietiin. Esko opasti mummelia nuotion sytyttämisessä ja neuvoi, miten keitetään nokipannukahvia lappilaiseen tapaan niin, että siitä tulee ”kirkasta”. Etukäteen pelkäsin, pääsenkö veneeseen ja veneestä laiturille, mutta Lapin Miehet olivat luvanneet, että tarvittaessa vaikka nostetaan. Pääsin.

Taapertelin leirissämme, lähimetsikössä, huussireissulla, saunapolulla, entiseen erakon majaan tutustuttaessa enkä kaatunut kertaakaan. En meinannutkaan... Kaverit pitivät huolta. Jopa lenkkikengillä pärjäsi. Ei palellut eikä pelottanut. Eikä satanut. Olen innokas uimari, ja Inarijärven vesi oli kivan viileää jyväskyläläiselle ”avantomursullekin”. Tämän järven koko oli käsittämätön. Kun palailimme Eskon reissulta, luu-

Sain olla miesvoittoisessa porukassa tasa-arvoisena naisena. Kukin teki sitä mitä osasi. Yhdessäolo oli hieno kokemus,

Inarijärvi on rannoiltaan luonnontilassa. Veneestä katsellessa sai kokea taide-elämyksiä, kun katseli mäntyjä, kallioita, kiviä, vettä, taivasta, pilviä...

Minulle merkittävintä oli kokemus, että minä lähdin, olin mukana, pärjäsin, jaksoin – vielä tässä iässä!

20

20

Teksti: Riitta

3/2018 3/2018

”Y

öttömän yön kokemus, kun aurinko ei laske ja ajankulu menettää merkityksensä. Siinä muodostuu elämässä selviytymisen luonnollinen tila. On koittanut vapautuminen, johon havahtuu jossakin kohtaa matkaa, että minäkin olen osa tätä luomakuntaa ja tutkimatonta erämaata. Sitä on vaikea kuvailla sanoin, kokemaansa, suuren Inarijärven saarissa sään armoilla.

Saapumispäivänä kesäkuun 13. vielä paikoin satanut lumi tervehti tulijoita, kyllä se on totta - kylmää oli luissa ja ytimissä. Pienoinen pelko siitä, että selviänkö varusteiden turvin, onko rinkassa ja kolmessa kassissa kuitenkaan riittävästi varusteita, teltta, makuualusta ja makuupussi mukaan lukien. Sitä tavaraa nimittäin naisihmisellä kaiken tarvittavan lisäksi riittää.

Harjakiharrin ja kirjat jäivät maihin ja matkavaatteet. Kyllähän siinä naurulla jo alkuun lämmiteltiin ja huumorilla läpi reissun.

Vesiteitse saareen ja leiriin oli suorinta reittiä Inarijärven suuren Kasariselän kautta 13 kilometriä.

Myönnän, että tämän matkan mukana opin paljon, omista vahvuuksistani ja mielentilasta luonnontilassa. Sain elintärkeitä kokemuksia erätaidoista ja selviytymisestä luonnon ehdoilla, sään ja tuulen armoilla.

Luonto näytti meille elämysmatkan Erämaajärven vesi oli puhdasta ja juomakelpoista, upean kirkasta vesikannussakin. Kalastettiin verkoilla ja vieheillä, harjoiteltiin taitoja veneilyssä, tulenteossa ja muissa erätaidoissa.

Kalankäsittelyssä ja ruuan valmistuksessa keittäen, hiillostaen ja savustaen nuotiolla ja suolaten. Voiko aamu paremmin alkaa kuin aamupuurolla, nokipannukahvilla ja juuri savustetulla Inarijärven hauella. Saalina oli taimenta, harjusta, haukea, siikaa, mateita ja rautua. Melkoisia elämyksiä luonnonantimista nauttien.

Ja, se valkoinen porokin näyttäytyi meille lehmän kokoisena ihmeenä ja henkieläimenä – jota lappilaiset vitsailevat etelän ihmisten höpinöinä, kun poro on vaalea väriltään jo ihan

3/2018 3/2018

luonnostaan. Ja, taas saatiin stand up -komiikkaa päihdetoipumisen tueksi.

Minä tulin onnelliseksi. Miten se on mahdollista, ei kenestä vaan mistä – huomasin tässä vaiheessa elämää, että en ole havahtunut edes näkemään pohjoisen pientä tainta isolla valkoisella kukalla. Suurin saavutukseni matkalla oli, että päihteetön elämä on parasta mitä tiedän, vertaisuus valkoisten luonnonkukkien ympäröimänä kaunista, minulle vertauskuvallista.

Siitä kukasta syntyy kultaa, kun sen annetaan kasvaa täyteen kypsyyteen, kuten hillaa kutsutaan.

Hävisin taisteluni hanakalle hauelle, joka nappasi vieheeseen ja leikiten väsytti minut nöyrtymään, kuin kaksin kerroin taipunut vapa, ja puraisi perukkeen poikki, eikä sille jäänyt kuin hetkeksi muisto vieheestä leukapieleen. Se, että asioilla on tapana järjestyä – kuten luonnon kiertokulussa saadaan kokea todeksi. Luotan siihen, että unelmia saa toteuttaa, eikä niitä tarvitse toisilla hyväksyttää tai yleisesti pyytää lupaa – ne ovat ja vain, minun unelmiani. Toivon, että sinullakin on unelmia, ja tieto siitä, että se matka on tärkein ja kokemus hyväksynnästä.

Luontotoiminnasta on kerätty kokemuksia päihdetoipumisen edistämiseksi, päihdehoidon tukemiseksi sekä yhteisön vahvistamiseksi. Siitä kerätään nyt sitä merkityksellistä ja mitattavaa A-kiltalaista kultaa – päihdetoipujien kokemuksia ja elämäntarinoita kohti osallistavaa ja hyvää elämää, päihteettömiä päiviä ja polkua vertaistuen piiriin.

Jokaisen tarina muodostaa valtakunnallisen A-kiltojen päihdetoipujayhteisön.

A-kiltalainen kokemusasiantuntijuus ja vertaistuki on kultaa, eikä sitä tarvitse kaivamalla etsiä – toipumispolku johdattaa sen äärelle A-kiltatoimintaan, se löytyy jokaisesta A-killasta.”

Teksti: Minna Hämäläinen Kuva: Matti Virtanen

21 21

E

RIP

Kun aika on muistaa

lämää ryhdittävät monet määräajat. Se perimmäinen määräaika tuntemaamme todellisuuteen nähden on toisinaan tiedossamme jollakin tarkkuudella. Toisinaan lähtö viimeiselle matkalle tulee aivan puun takaa ja aivan liian aikaisin. Suhteessa edesmenneeseen moni asia voi jäädä kesken ja monet asiat jäädä sanomatta.

Moninaisuus on rikkaus A-kiltatoiminnassa. Moninaisuus on leimannut myös niitä muistamisia, joihin olen A-killoissa osallistunut. A-killan tiloissa järjestettyjen muistotilaisuuksien alulle panevia voimia ovat olleet A-kiltalaiset tai omaiset – itse tilaisuudet on toteutettu usein yhdessä. Toisinaan mukana on ollut myös seurakunnan edustaja, meille kaikille tuttu yhteistyökumppani tuomassa arvokkaan lisän tilaisuuteen. Seurakunnan työntekijä pystyy ammattilaisena saattamaan tilaisuuden alkuun ja tuomaan siihen ulottuvuuden, joka muutoin voisi jäädä saavuttamatta.

A-killoissa ymmärretään päihdesairauden luonne. Tähän liittyy ymmärrys siitä, että kestäneen ja koetellun päihteettömyyden jälkeen tapahtuva retkahdus saattaa olla liian raskas kuorma kestettäväksi. Menehtymisen syistä riippumatta menetys on aina yhtä suuri.

Muistotilaisuus, usein ajallisesti aktiivisimman suremisen jälkeen, on hetki pysähtyä muistelemaan yhdessä edesmennyttä. A-killan muistotilaisuus on kuin luonnostaan tilaisuuden päähenkilön oloinen. Ilmapiiri ja keskustelu säätyvät vainajan persoonan mukaan. Olemme muistelleet tekemisiä, sanomisia ja henkilön persoonaan liittyviä piirteitä. Tietysti hyvässä ja arvostavassa hengessä.

Muistotilaisuudet A-killoissa ovat olleet yhteisiä menetyksen harmaiksi sävyttämiä, mutta lämpöisiä tilaisuuksia. Tilaisuuksia, jotka rakentavat yhteiseen tajuntaamme kuvaa hänestä, joka on poissa keskuudestamme, mutta on yhä mielessämme ja sillä tapaa läsnä.

Edesmennyt on oman persoonansa ja toimintansa avulla ollut kanssamme rakentamassa sitä, mitä A-kilta on meille.

Hän on jättänyt oman jalanjälkensä A-kiltaan ja A-kiltalaisiin.

Mikä onkaan parempi tapa muistaa vainajaa kuin juoda kuppi kahvia ja muistella yhteisiä sattumuksia.

A-kilta on vahvasti kiinni toimintaan osallistuvien elämässä. A-killalla ja A-kiltalaisilla on sijansa myös silloin kun yksi meistä on fyysisesti poissa keskuudestamme. Muistotilaisuus ei ole henkilön muistamisen loppu, vaan tapa kestää menetys ja tilaisuus kääntää varovasti ajatuksia yhdessä koettuun.

Teksti: Jouni Hotti toiminnanjohtaja Vantaan A-kilta ry

22

22

3/2018

TULOSSA

#vaiettumenetysverkkosivusto 3.11.2018 Jokainen kuolema on aina muutakin kuin tilasto. Menehtynyt on monta ihmistä: jonkun lapsi, sukulainen, ystävä, naapuri, ehkä puoliso, sisarus, isä, äiti tai isovanhempi. Heitä ovat myös päihteidenkäyttönsä seurauksena kuolleet läheiset ja tuttumme.

Tarve tuoda päihdekuolemaan kätkeytyvä suru näkyviin on yhä ilmeisempi. Tarvitaan kanavia ja edellytyksiä jakaa oma menetyskokemus ilman pelkoa leimautumisesta tai kokemusta mitätöivästä vastaanotosta.

Olemme mukana muiden päihdejärjestöjen kanssa luomassa sivustoa, jonne voi sytyttää äärettömän määrän tähtiä symboloimaan päihteisiin kuollutta tuntemaamme ihmistä. Lisäksi sivulla voi kirjoittaa viestin, jakaa kuvan ja läheiseen liittyvän muiston.

Tilaa on myös pidemmille tarinoille. Sivuston on tarkoitus olla pysyvä alusta, joka avataan pyhäinpäivänä 3.11.2018.

Onko sinulla läheisen ihmisen päihdekuolemaan liittyvä tarina, jonka olisit valmis jakamaan? Miten ja millainen menetys sinua on kohdannut? Mikä on tuonut lohtua menetykseen?

Tarinoiden osalta voit olla yhteydessä: tuija.tamsi-lehtinen@a-kiltojenliitto.fi

3/2018 3/2018

23

A-kiltatoiminnalle näkyvyyttä!

A-Kiltojen Liitto ry:n yleisesite keskittyy olennaiseen. A-kiltatoiminnan arvojen lisäksi esite tuo esiin A-kiltatoiminnan piirteitä paikallisen-, alueellisen- ja valtakunnallisen toiminnan näkökulmista.

Selvästi kivaa yhdessä Etelän A-kiltojen alueleiri 17.–19.8.2018

O

n ollut hieno kesä, ja kovasti odotin yhteistä leiriämme Porkkalanniemellä Kirkkonummella.

Perjantaina olimme iltapäivällä perillä. Majoituimme ja saimme omat ”pyykkipoikamme”. Se on hauska ja helppo tapa tunnistaa läsnäolijat. Pyykkipoika mukiin merkiksi ja oma kuppi löytyy ja tiskiä säästyy. Minullekin on pyykkipoikia vuosien varrelta kertynyt useita.

Esittäydyimme, meitä oli viidestä eri A-killasta. Heti tuli sellainen mukava Iso perhe -meininki. Ken, meidän kokkimme, huolehti hyvin meistä, ettei verensokerimme päässyt laskemaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Leirimme koostui toiminnasta ja kisailusta. Romunheitto kanisteriin oli yllättävän vaikeata, tuulikin vaikutti tuloksiin, esineen keveydestä riippuen. Nännikuminheittoa ohjelmassa oli myös. Kaiken kruunasi, mölkkykisa. Espooseen tuli kaikki ensimmäiset sijat. Tarkka monilahjakkuus Hanski toi A-kiltaamme tämän kunnian tänä vuonna. Minusta luksusta oli seura, ruoka ja paikka. Saimme nauttia sekä ranta- että sähkösaunasta.

”Mieleni pahoitin” kun odotimme kokkimme kanssa kuutta ruokavierasta, jotka eivät peruuttaneet tuloaan. Arvostakaamme jatkossa järjestäjää ilmoittamalla poisjääminen. Meillä oli ihana kävelyretki. Kirkkonummen Raija löysi myös geokätkön.

Erityisesti mieleeni jäi, kun vietimme suven viimeisen hellepäivän yhdessä grillaten rannalla.Oli kiva myös ajatella, että samana viikonloppuna meitä oli kokoontuneena ympäri Suomen yli 100 kiltalaista, kun samaa aikaa järjestettiin kahdella alueella aluetapaamiset. Mistä on alueleirit tehty – toiminnasta, kisailusta, hyvää seurasta, hyvästä ruoasta ja vertaistuesta – siitä on alueleirit tehty.

A-killat hyödyntäkää: Yhdistyksen yhteystiedoille paikka esitteen takakannessa!

Tarrapohja on tilattavissa A-killan yhteystiedoilla ja esitteen graafisella ilmeellä sähköisenä pdf-tiedostona A-Kiltojen Liitto ry:sta anna.niemisto@a-kiltojenliitto.fi Pdf-tiedosto on tulostettavissa tarra-arkeille.

Tarra-arkki A4 Ks. oikea tarra-arkkikoko.

70 x 37 mm 3x8 tarraa/arkki

Kiitos kiltafrendit.

Teksti: Satu Ratinen Espoon A-kilta Hykaa ry

24

3/2018

Länsi-Suomen alueen rantaongintakilpailut

V

uoden 2018 rantaongintakilpailut järjesti Tampereen A-Kilta ry, Härmälässä Pyhäjärven rannassa. Lauantaina 7.7. oli kaunis päivä, ei liian kuuma, mutta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Pieni tuuli kuitenkin teki matoonginnasta hieman jopa haastavaa.

Aamu alkoi Tampereen A-Killan Härmälätuvalta aamupalalla ja porukan kokoon keräämisellä. Aamupala oli erittäin hyvä. Jyrki teki mahtavaa kaurapuuroa ja oli leivät, kananmunat ja muut pelit ja pensselit. Osallistujia oli noin kolmekymmentä ja joukkuekilpailuun ilmoittautui kahdeksan joukkuetta. Aloitimme kalastamisen noin klo 10:30 ja kalastamiseen oli varattu aikaa kolme tuntia. Monet valitsivat kalastuspaikakseen Härmälän saaressa sijaitsevan laiturin, jossa aurinko paistoi lämpimästi. Muutama kisailija meni saaren haasteellisempiin osiin koittamaan onneaan. Kalasaalis oli lähinnä särkeä ja lahnaa.

Lahnoista jotkut olivat aika isojakin, lisäksi onkiin tarttui muutama ahven.

Kalakisat saatiin viettää todella hienossa kelissä ja aika meni kuin siivillä. Kun kilpailuaika oli ohi, palasimme lounaalle Härmälätuvalle, missä ennen ruokailua oli saaliiden punnitus.

3/2018

Makkarakeitto, jonka Jyrki meille myös väänsi, oli herkullista.

Ja tietenkin A-kiltalaiseen tapaan lopuksi juotiin lähtökahvit.

Tuloksia: • Joukkuekisan voittaja Porin A-Killan team Kauraoja noin 2,8 kiloa • Naisten voittaja Siriwan Kauraoja, Porin A-Kilta noin 1,6 kiloa • Miesten voittaja Sami Saloranta, Tampereen A-Kilta noin 1,1 kiloa • Isoin kala Siriwan Kauraoja noin 440 grammaa (lahna) Tampereen A-Kilta onnittelee kaikkia palkittuja ja suuri kiitos kaikille osallistujille!

Teksti ja kuva: Joonas Haapala Tampereen A-Kilta ry

25

LYHYESTI

Selvästi terveempi elämä Kirkkonummen A-kilta ry jalkautui esittelemään toimintaansa 25.8.2018 yhdessä Kirkkonummen päihdepalveluiden, suomalaisen ja ruotsalaisen seurakunnan, Toimarin, mielenterveyspalveluiden ja Kisu ry:n kanssa. Kirkkonummipäivänä esilläolo on muodostunut jokavuotiseksi perinteeksi.

Teksti ja kuva: Raija Salin Kirkkonummen Akilta ry

Psykiatrian ja päihdehoidon johtajat neuvottelupäivillä THL järjesti Helsingissä syyskuussa psykiatrian alojen ja päihdehoidon johtajien neuvottelupäivät.

THL:n ylilääkäri Jukka Kärkkäinen painotti, että kuntien mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat monesti aliresursoituja asukkaiden päihde- ja mielenterveysongelmiin suhteutettuna.

Kärkkäisen mukaan mielenterveys- ja päihdepalvelujen toimivuus ja työntekijöiden määrä on laitettava sote-palveluissa suurennuslasin alle.

Monissa puheenvuoroissa korostettiin, että kolmannen sektorin yhdistykset, koulutetut kokemusasiantuntijat, vertaistuki ja omaiset on saatava asiakkaiden ja potilaiden hoito-, kuntoutus- ja muihin auttamisprosesseihin nykyistä tiiviimmin mukaan.

Teksti ja kuvat: Hannu Ylönen

Elokuinen viikonloppu sai A-kiltaväen liikkeelle Tapahtumarikas viikonloppu 17.–19.2018 sai reippaasti yli 100 A-kiltalaista osallistumaan eri puolilla Suomea järjestettyihin tapahtumiin. Aluetapaamiset kokosivat Länsi-Suomen alueen A-kiltalaisia Kyröskoskelle ja Pohjois-Suomen alueen A-kiltalaisia Haukiputaalle. Kirkkonummella järjestettiin samaan aikaan Etelä-Suomen alueen A-kiltojen yhteisleiri. Facebook täyttyi tuolloin kymmenistä kuvista, joista kaikista välittyi ilo olla mukana toipumassa mukavassa seurassa #A_kiltatoiminta #ainakahvia.

Teksti ja kuva: Tuija Tamsi-Lehtinen Pohjois-Suomen A-kiltalaiset viettivät aluetapaamista Lomakoti Lammelassa Haukiputaalla. Asiasisällön lisäksi aikaa oli muun muassa leikkimielisille kisailuille, arpavoittojen jakamiselle kuin myös saunomiselle ja vapaalle jutustelulle. Tärkeässä osassa olivat myös ohjatut ja kohdennetut teemakeskustelut: Vertaisena jaksaminen A-killassa (Yövertis) sekä puheenjohtajatapaaminen.

26

3/2018

KESÄPÄIVÄT, SÄÄKSMÄKI

Nännikuminheiton parhaat 1. Joonas Haapala 2. Arto Pasanen 3. Sami Koskinen

Tampereen A-Kilta ry Pohjois-Lapin A-kilta ry Hyvinkään A-kilta ry

Saappaanheiton parhaat Miehet

Yhteensä

Naiset

1. Joonas Haapala Tampereen A-Kilta ry 2. Pekka Luukkonen Helsingin A-kilta ry 3. Raimo Mäkinen Tampereen A-Kilta ry

60,44 60,15 56,63

1. Satu Niemelä Tampeeen A-Kilta ry 38,24 2. Arja Suomalainen Vantaan A-kilta ry 33,39 3. Katriina Kuuluvainen Etelä-Saimaan A-kilta ry 32,03

Miesten joukkue

Yhteensä

Naisten joukkue

1. Tampereen A-Kilta ry

Joonas Haapala ja Raimo Mäkinen

117,07

1. Etelä-Saimaan A-kilta ry Katriina Kuuluvainen ja Riitta Olkkonen

58,51

2. Vantaan A-kilta ry Reijo Girsen ja Wesa Karsikas

93,45

2. Tampereen A-Kilta ry Satu Niemelä ja Tamara Rauhala

57,94

90,68

3. Jämsänjokilaakson A-kilta ry Satu Peippo ja Tanja Hietanen

50,40

3. Lahden A-kilta ry Tapio Mäntynen ja Joonas Pääkkönen

3/2018 3/2018

Yhteensä

1–2 heitot Yhteensä

27

Vesiposti-lehden tilaus- ja palvelukortti Kestotilaus (4 x v.) 15 euroa/ v.

Postimerkki

Tilaan Vesiposti-lehden Tilauksen peruutus Lehden toimitusosoite Nimi Lähiosoite Postinumero -ja toimipaikka Osoitteenmuutos Vanha osoite

A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 3.krs 33500 TAMPERE

Uusi osoite Postinumero -ja toimipaikka Käsittelemme henkilötietoja henkilötietolain ja tietosuoja-asetuksen mukaisesti.

Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset myös puh.0400 394 869 vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, www.a-kiltojenliitto.fi

Adressi on kaunis ele sekä tyylikäs tapa välittää onnentoivotukset tai surunvalittelut Kauniissa A-Kiltojen Liitto ry:n onnittelu- ja suruadresseissa on kannen väreihin sopiva koristenyöri, tyhjä sisäsivu sekä kuori.

A4 kokoisia adresseja voi tilata hintaan 15 euroa /kpl (+ postituskulut) tai ostaa liiton toimistosta, Itsenäisyydenkatu 17 B, Tampere.

Tilaukset: puh. 0400 394 869 sähköposti: toimisto@a-kiltojenliitto.fi www.a-kiltojenliitto.fi

28

3/2018

Vesipostiristikko

www.sanaris.fi / laadinta Erkki Vuokila, ulkoasu Heli Kärkkäinen Syyskuun ristikon ratkaisun löydät www.a-kiltojenliitto.fi » Vesiposti verkossa.

3/2018

29

A-KILTOJEN LIITTO RY Jäsenyhdistykset Anjalankosken A-kilta ry Inkeroistentie 26 46900 Myllykoski puh. 050 9186 538 akilta.anjalankoski@gmail.com

Inkoon A-kilta ry Grönkullantie 52 10210 Inkoo p. 040 9602 526 www.inkoon-a-kilta.net

Kirkkonummen A-kilta ry Pappilantie 1 A 02400 Kirkkonummi puh. 050 4359 884 kirkkonummenakilta@gmail.com

Espoon A-kilta Hykaa ry Ajurinkuja 4 02650 Espoo puh.(09) 541 4634 espoonakilta1@gmail.com www.hykaa.fi

Joensuun A-kilta ry Yläsatamakatu 28 80100 Joensuu joensuu.a-kilta@luukku.com

Kiteen A-kilta ry

Etelä-Saimaan A-kilta ry Valtakatu 23 53600 Lappeenranta puh. 050 571 3178 esakilta@gmail.com www.esakilta.fi Harjavallan A-kilta ry Piispankatu 6 B 9 29200 Harjavalta puh. (02) 674 0372 akilta.harjavalta@gmail.com Haukiputaan A-kilta ry Kiventie 5, 90850 Martinniemi haukiputaan.akilta@gmail.com Helsingin A-kilta ry Malmin yhteisötila Soidinkuja 4–6 C 00700 Helsinki p.050 4090 344 (pj.) toiminnanjohtaja.marjo@ helsinginakilta.fi www.helsinginakilta.fi Hollolan A-kilta ry Mallasharjuntie 3 15860 Hollola puh. (03) 752 4815 040 534 6511 hollolan.akilta@hotmail.com http://hollolanakiltary.site11.com

Jokilaaksojen A-kilta ry Kirkkotie 4 84100 Ylivieska puh. 044 4195 338 Jyväskylän A-kilta ry Taitoniekantie 14 40740 Jyväskylä puh. 0400 541 365 ali.leinonen@a-kilta.net www.a-kilta.net Jämsänjokilaakson A-kilta ry Kiltakallio Maskulankatu 1 42100 Jämsä puh. 040 8313 173 jamsanjokilaaksonakilta@co.inet.fi http://personal.inet.fi/yhdistys/ jamsanakilta Järvenpään A-kilta ry puh. 040 144 5877 akiltajpaa@gmail.com Kajaanin A-kilta ry Kainuunkatu 9 87100 Kajaani puh. 044 2925 354 kajaanin.a_kilta@luukku.com Kangasalan A-kilta ry Myllystenpohjantie 4 36200 Kangasala Kankaanpään A-kilta ry

Hyvinkään A-kilta ry Kammari, Hämeenkatu 16 05800 Hyvinkää p. 044 0911 812 p. 040 6733 382

Kemin A-kilta ry Ratavartijantie 18 94720 Kemi puh. 0400 889 962 kemiakilta@gmail.com

Hämeenlinnan Seudun A-kilta ry

Kerimäen A-kilta ry

Iisalmen A-kilta ry Pohjoinen puistoraitti 1 B 8 74100 Iisalmi puh. 045 1859 127 iisalmen.akiltary@gmail.com

Keski-Lapin A-kilta ry

Imatran A-kilta ry Kauppakatu 9 55120 Imatra puh. 040 5380 150 akilta.imatra@suomi24.fi www.imatran-a-kilta-ry.webnode.fi

Keskipisteen A-kilta ry Lehtomäentie 39 92600 Pulkkila puh. 044 9175 590 Keuruun A-kilta ry Runkotie 4 G 37 42700 Keuruu puh. 044 7742 700 keuruunakilta@gmail.com

Kiuruveden A-kilta ry Koillis-Lapin A-kilta ry Rinnetie 1 98120 Kemijärvi puh. 045 677 2260 vuokko.lahtela@kemijarvi.fi Kuhmon A-kilta ry Karhunpolku 3 A 88900 KUHMO p. 044 7970 443 kaisa.karhu-harkonen@kainuu.fi Kuopion A-kilta ry Mäkikatu 11 70110 Kuopio puh. 050 407 5309 pj.lappalainen@gmail.com Kuusamon A-kilta ry Kuusankosken A-kilta ry Kymen A-kilta ry puh. 040 5599 658 Lahden A-kilta ry Vuorikatu 14, 15110 Lahti p. 040 8709 597 akiltalahti@gmail.com Laitilan Seudun A-kilta ry Kaukolantie 19 23800 Laitila puh. (02) 851 302 laitilan.akilta@gmail.com www.lailanet.fi/a-kilta Laukaan A-kilta ry Rinteeläntie 8 as 6 41341 Laukaa puh. 050 9172 403 Lempäälän A-kilta ry Lieksan A-kilta ry Lohjan A-kilta ry Immulantie 2 08500 Lohja puh. 041 4550 762 lohjanakilta2018@gmail.com www.ruusulinna.com Lopen A-kilta ry Taarintie 3 12700 Loppi loppia.kilta1ry@gmail.com

Läntisen Uudenmaan A-kIlta ry Felix Fromin katu 4 10300 Karjaa puh.( 019) 230 768 a-kilta.lantisenuudenmaan@ wippies.fi Minnea A-kilta ry p. 040 1630 458 tukiryhma.minnea@gmail.com Mäntän Seudun A-kilta ry Koskelankatu 38 35800 Mänttä puh. 040 1973 669 ms.akilta4@gmail.com Nilsiän A-kilta ry Nokian A-kilta ry Välikatu 2 37100 Nokia nokiana-kilta@outlook.com Nurmeksen A-kilta ry Nurmijärven A-kilta ry Punamullantie 12 01900 Nurmijärvi Oulun A-kilta ry Hintantie 24 90500 Oulu puh. 041 445 5350 oulun.a-kilta@dnainternet.net Outokummun A-kilta ry Mikonkatu 5 B 16 83500 Outokumpu Pellon A-kilta ry Pieksämäen A-kilta ry Kirkkotie 3 76150 Pieksämäki puh. 045 1506 322 pieksamaen.a.kilta@luukku.com Pohjois-Kymen A-kilta ry Oikokatu 2 B 12 45100 Kouvola puh. 050 5012 466 pohjois-kymen.a-kilta@luukku. com Pohjois-Lapin A-kilta ry puh. 046 6387 672/ A. Pasanen akilta.ivalo@gmail.com Poppoo6 A-kilta ry Porin A-kilta ry Vapaudenkatu 1 28100 Pori puh. (02) 641 6040 akiltapori@gmail.com www.a-kiltapori.fi Porvoon A-kilta ry

30

3/2018

A-kiltatoiminta on päihteetöntä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja monimuotoisesti toteutettavaa vertaistukitoimintaa päihdeongelmaisille ja päihdetoipujille sekä heidän läheisilleen. A-killat ovat yhteiseltä arvopohjalta toimivia itsenäisiä yhdistyksiä.

Pyhäjärven A-kilta ry Vanha Pyhäjärventie 7 86800 Pyhäsalmi puh. 046 6425 421 pekkaitapalo@gmail.com

57210 Savonlinna puh. 044 5478 367 Seinäjoen A-kilta ry Siilinjärven A-kilta ry Sulkavantie 4 71800 Siilinjärvi

Raahen A-kilta ry Ravikatu 1, 92150 Raahe puh. 040 593 6266 raahenakilta@gmail.com

Sotkamon A-kilta ry Keskuskatu 3 88900 Sotkamo

Ranttilan A-kilta

Taivalkosken A-kilta ry Sairaalatie 8 93400 Taivalkoski p. 050 4338 817 metkutus1@gmail.com

Riihimäen Seudun A-kilta ry Murtokatu 4 11130 Riihimäki puh. (019) 725 588 riihimaen.seudun.a-kilta.ry@elisanet.fi www.elisanet.fi/riihimaen. seudun.a-kilta.ry/

Tampereen A-kilta ry Kartanonkatu 4 33820 Tampere puh. 040 7076 669 fax. (03) 223 0899 toimisto@tampereena-kilta.fi www.tampereena-kilta.fi

Salon Seudun A-kilta ry Vaihtoehto 90 ry, Kaivokatu 4, 24100 Salo puh. 0400 725 759 Savonlinnan A-kilta ry Kiesitie 3

Tornion A-kilta ry Tapiolantie 7 A 95410 Kiviranta puh. 0400 510 436 tornion.akilta@gmail.com

Turun A-kilta ry Pääskyvuorenrinne 1 20610 Turku puh. 0400 632 306 toimisto@turunakilta.fi www.turun-a-kilta.fi Utsjoen A-kilta ry Uudenkaupungin A-kilta ry Liljalaaksonkatu 7 B 23500 Uusikaupunki puh. 0400 959 399 a.kilta.uki@gmail.com Vaasan A-kilta ry Laivakatu 13 C 2. krs 65100 Vaasa puh.050 3529 296 vaasan.a.kilta@gmail.com https://vaasanakilta.webnode.fi/

Järjestökoordinaattori (Länsi-Suomi) Mikko Putaja puh. 040 5664 841

Talous- ja hallintosihteeri Tia Helenius puh. 0400 894 602

Järjestökoordinaattori (Itä-Suomi) Aulikki Otranen puh. 040 3566 592

Toimisto- ja viestintäsihteeri Anna Niemistö puh. 0400 394 869

Järjestökoordinaattori (Pohjois-Suomi) Kirsi Mäki Kansankatu 53, 90100 Oulu puh. 040 1679 377

A-kilta löytyy facebookista

Vantaan A-kilta ry Jokiniemenkatu 9

Toiminnanjohtaja Pasi Jantunen puh. 040 8244 787

Ylä-Kainuun A-kilta ry Kiannonkatu 37 D 89600 Suomussalmi puh.045 3306 353 y-k.a-kilta@hotmail.fi

Vammalan Seudun A-kilta ry

Tiedottaja Tuija Tamsi-Lehtinen puh. 040 8668 257

Varkauden A-kilta ry Pähdetukikeskus Ratakatu 6 78850 Varkaus puh. 040 7284 898

Valkeakosken Seudun A-kilta ry

Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 TAMPERE etunimi.sukunimi@a-kiltojenliitto.fi www.a-kiltojenliitto.fi www.facebook.com/akiltojenliittory/

3/2018

01370 Vantaa p. 045 1616 838 toimisto@vantaan-a-kilta.fi www.vantaan-a-kilta.fi

Järjestökoordinaattori (Etelä-Suomi) Noora Nieminen puh. 0400 462 481

Johtavat luottamushenkilöt Puheenjohtaja Hannu Gustafsson puh. 040 7632 075 hanskigustafsson@gmail.com Varapuheenjohtaja Matti Moilanen puh. 045 3306 353 masam1@hotmail.com

31 31

.LK01 A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 Tampere

EHKÄISEVÄN PÄIHDETYÖN VIIKKO, VIIKKO 45

Maailma on täynnä turhia asioita, joita on keksitty ratkaisemaan pieniä ongelmia, koristeeksi tai viihdyttämään hetken ajaksi. Useimmat näistä ovat onneksi melko harmittomia.

Nuuska on paitsi turhaa, myös vaarallista. Siinä on noin 2500 erilaista kemiallista yhdistettä, joista ainakin 28 on todettu syöpävaarallisiksi.