Vesiposti 2/2018

VESI posti

PÄIHDETOIPUJAJÄRJESTÖN JÄSENLEHTI 2/2018

Teemana: A-kiltatoiminnan tarina Juhlavuosi nostaa jalustalle arvostetun A-kiltatoiminnan Vertaistukimallin tienraivaajille Toipumistarina: Uusi elämä

s. 3 s. 6 s. 14

VESI posti

2/2018

VAKIOPALSTA 3

Toiminnanjohtajalta: Juhlavuosi nostaa jalustalle arvostetun A-kiltatoiminnan

14 20 24

Toipumistarinoita: Uusi elämä Elämäni kokoinen riippuvuus Näkökulmia päihdetoipumiseen: äiti ja poika

N

A-KILTOJEN LIITTO RY 50 VUOTTA 4

Oman väen juhla

6

Vertaistukimallin tienraivaajille

7

Hallitus myönsi ansiomerkkejä

8

Ministerin tervehdys

9

Viisi vuosikymmentä kansalaistoiminnan tukea ja näkyvyyttä

10

Minä sankareiden joukossa

N

Kansanedustaja Pekka Puska ja A-Kiltojen Liitto ry:n hallitusjäsen Minna Hämäläinen Helsingin A-Kilta ry:n ja pääkaupungin pohjoisen alueen psykiatria- ja päihdekeskuksen järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Kuva Rale Lind. S. 31

N

AJANKOHTAISTA

A-kiltaosaamisen näyttely Näytteilleasettajat: Espoon A-kilta Hykaa ry Helsingin A-kilta ry Jyväskylän A-kilta ry Kuopion A-kilta ry Mäntän Seudun A-kilta ry Oulun A-kilta ry Pohjois-Lapin A-kilta ry Porin A-kilta ry Tampereen A-Kilta ry Turun A-Kilta ry Vantaan A-kilta ry Ylä-Kainuun A-kilta ry Ylöjärven A-kilta ry

12

Onnellisuutta ja osallisuuden kokemuksia – A-kiltatoiminnan monet ulottuvuudet

28

”Kokemusasiantuntijan tarjoama vertaistuki erittäin vaikuttavaa päihdetyössä”

31

Dilemma, joka ei ratkennut

N

A-KILTATOIMINTAA

A-Kiltojen Liitto ry:n valtakunnallisilla Kevätpäivillä Kangasalla A-kiltaosaamisen näyttelyssä esiteltiin 13 A-killan tuottamaa materiaalia. S.4

11

Viedään sirkus sinne, missä ihmiset ovat

18

Lappeenrannassa toimitaan

22

Naisille voimavaroja nyt ja tulevaisuudessa

26

”Toipuja on osa luontoa päihdehistoriastaan huolimatta”

30

Vertaistukea siviiliin A-killoista

N

N merkityt jutut luettavissa heti lehden ilmestyttyä verkkosivuiltamme www.a-kiltojenliitto.fi

2

2/2018

TOIMINNANJOHTAJALTA

Juhlavuosi nostaa jalustalle arvostetun A-kiltatoiminnan

K

ädessäsi on Vesipostin juhlanumero A-Kiltojen Liitto ry:n 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Tämän Vesipostin numeron ilmestyessä on melkein puolet juhlavuodesta ja isoimmat juhlatapahtumat takanapäin. Pääjuhlaa vietimme kevätpäivien yhteydessä liiton jäsenten ja A-kiltalaisten kesken. Helmikuussa pidetty juhlaseminaari taas oli suunnattu A-kiltojen edustajien lisäksi myös liiton yhteistyökumppaneille. Molemmat tapahtumat muodostuivat lämminhenkisiksi ja A-kiltatoiminnan tulevaisuuden uskoa vahvistaviksi.

Eletyt juhlatapahtumat ja myös tämä Vesipostin numero kertovat vahvasti siitä, että päättäjät, yhteistyökumppanit ja tietysti myös A-kiltalaiset itse, arvostavat suuresti A-kiltatoimintaa ja sen edustamaa päihdetoipumisen vertaistukea.

A-Kiltojen Liitto ry:n tehtävistä on juhlavuonna ollut vahvasti esillä edunvalvonta. Se on oikeutettua, sillä edunvalvonta on ollut liiton keskeisiä tehtäviä sen perustamisesta alkaen. Ensimmäisinä edunvalvontakysymyksinä liitto nosti esiin päihdeongelmaisen aseman ja päihdepalveluiden saatavuuden. Liiton toiminnan käynnistyessä päihdeongelmaisiin suhtauduttiin tuomitsevasti ja leimaten, jopa halveksuen. Tämän asenteen muuttamiseksi liitolla oli vahva missio. Ensimmäisinä vuosikymmeninä myös päihdehoidon ja muiden päihdepalveluiden saaminen oli niukkaa ja liitossa tehtiin paljon edunvalvontatyötä, jotta päihdehoito kehittyisi ja tarpeenmukainen hoito voitaisiin järjestää tarvitseville. Myöhemmin liiton edunvalvontatehtäviin on tullut vahvemmin mukaan myös A-kiltojen edunvalvonta. Liitto haluisi olla turvaamassa A-kiltojen toimintaedellytyksiä kouluttamalla, viestimällä, neuvomalla ja ohjaamalla A-kiltojen vapaaehtoisia mutta myös avustamalla A-kiltoja löytämään roolinsa ja yhteistyökumppaninsa paikallisyhteisöissä.

A-Kiltojen Liitto ry:n edunvalvontatehtävä ei ole vielä – huolimatta viidenkymmen vuoden työstä - tehty valmiiksi. Edelleen tulee pitää huoli päihdeongelmaisten ja -toipujien hoidon ja palveluiden saatavuudesta, heidän oikeudenmukaisesta ja inhimillisestä kohtelustaan, stigman poistamisesta sekä A-kiltojen toimintaedellytyksistä. Heti kesän jälkeen on aika A-Kiltojen Liitto ry:n ottaa kantaa uudistuvaan päihdehuoltolainsäädäntöön. Myös maakunta- ja sote-uudistusten valmistelun ja toteutuksen seuraaminen ja tarvittaessa kannan ottaminen niihin A-kiltatoiminnan näkökulmasta on pian edessä.

Kirjoitan toiminnanjohtajalta-palstaa nyt viimeistä kertaa. Olen siirtymässä loppukesästä eläkkeelle ja uusi toiminnanjohtaja on astumassa ruoriin. Vaikkei ihan vielä ole hyvästelyjen aika, voin kuitenkin jo tässä yhteydessä sanoa pitäneeni työstäni paljon. Eläkkeelle siirtymiseeni liittyykin paljon haikeutta paitsi työn jättämisen takia, ennen kaikkea siksi, että on ollut upeata työskennellä erinomaisessa, osaavassa ja kehittämishenkisessä työyhteisössä, johon lasken mukaan työtovereiden lisäksi liiton hallituksen ja jaostojen luottamushenkilöt. A-kiltalaisten ja A-kiltatoiminnan ilo ja lämminhenkisyys on koskettanut. Vuosien varrella olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että vertaistuki tarjoiltuna ”A-kiltalaisittain” – toiminnallisena ja yhdistysmuotoisena – on ensiluokkainen suomalainen innovaatio. Se on antanut monelle toipujalle osallisuutta ja paremman elämän. Se on myös tuonut päihdepalveluidemme yhteistyökumppaniksi laadukkaan päihdetoipumisen vertaistukitoiminnan, joka haluaa muuttua ja kehittyä ajan mukana.

Kaikille Vesipostin lukijoille, A-kiltalaisille ja A-kiltatoiminnan ystäville haluan toivottaa parhainta menestystä sekä A-kiltatoiminnan piirissä, että elämässä yleensä. Haluan myös kiittää vuosien varrella tutuksi tulleita lukuisia A-kiltalaisia hyvästä yhteistyöstä ja monista iloisista hetkistä. Monet kuulemani ja kokemani hyvät tarinat ovat kehittäneet ja vahvistaneet myös minua.

Ville Liimatainen

2/2018

3

A-KILTOJEN LIITTO RY 50 VUOTTA

Oman väen juhla

A

-Kiltojen Liitto ry juhlisti 50-vuotista historiaansa 24.3.2018 juhlapuhein, musiikkiesityksin ja palaamalla kuvin sekä muisteloin historiaan. Juhlassa palkittiin myös A-Kiltojen Liitto ry:n toiminnassa ansioituneita henkilöitä. A-kiltaosaamisen näyttelyssä oli mahdollista tutustua konkreettisesti eri puolilla Suomea sijaitsevien A-kiltojen toimintamuotoihin.

Teksti: Tuija Tamsi-Lehtinen Kuvat: Tuija Tamsi-Lehtinen Minna Hämäläinen Sakari Pohjonen

Juhlahumua ja kunniavieraita.

Jyväskylän A-kilta ry:n toiminnassa vuosikymmeniä vaikuttanut Alpo Loivamaa sekä niin ikään jyväskyläläinen A-Kiltojen Liitto ry:n entinen puheenjohtaja Riitta Keuramo nauttivat juhlatunnelmasta.

4

4

2/2018

Kuvia oli muistelemassa kuusi A-kiltatoiminnassa pitkään vaikuttanutta henkilöä. Aila Mäkitalo, Jarmo Ekman, Hannu Silvennoinen, Veikko Repo, Raimo Mäkinen ja Alpo Loivamaa. Riitta Keuramo johdatteli kuvin keskustelun kulkua. Kuvia oli muun muassa tiedotusmatkalta Pohjois-Suomeen, Suomi juoksee -tapahtumasta, suopotkupallon MM-kilpailuista, koulutuksista ja julkilausuman viemisestä eduskuntaan.

Muusikko Kielo Kärkkäisen omintakeiset sanoitukset viihdyttivät juhlaväkeä.

A-kiltaosaamisen näyttelyssä esiteltiin 13 A-killan tuottamaa materiaalia. Kuvassa Jämsänjokilaakson A-Kilta ry:n puheenjohtaja Kalevi Hirvonen katselee Espoon saarimökiltä ja toimitiloista vuosien saatossa otettuja kuvia. Taustalla käynnissä non stop -diaesitys Jyväskylän toimintamuodoista.

Osaamisnäyttelyssä oli esillä muun muassa A-kiltojen luovan toiminnan ryhmissä tehtyjä maalauksia, runoja ja käsitöitä.

Myös kuvakirjat, historiikit ja päiväkirjat toivat esille moninaista A-kiltatoimintaa.

Järjestökoordinaattori Mikko Putaja hyppäsi näyttelyosastolla pyörän selkään. Polkupyörä ja taustalla olevat seinäkellot ovat Tampereen A-Kilta ry:n taidonnäytteitä.

2/2018

5

Juhlapuhe

Vertaistukimallin tienraivaajille

kan johtajana olin niin avoin kaikelle, että tuo ei ollut minusta mitenkään erikoista. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en oikeastaan sitä mitenkään oikeastaan edes huomannut. Eipä kiltapomo mitenkään erottunut tuosta itseäni enimmäkseen vanhempien päihdetyön johtajien joukosta. No, ehkä sillä tavalla, että hän oli joukossa yksi niistä harvoista raittiista.

”

Olen sellaista päihdehuollon sukupolvea, jolle A-klinikkasäätiöläisessä hengessä työntekijöiden ja asiakkaiden keskinäiset suhteet ovat olleet hyvin läheiset ja tasavertaiseen kanssakulkijuuteen perustuvia. Siksipä minulle A-kiltaväen tapaaminen on omien kohtaamista.

Nykyinen ajatus siitä, että kokemusasiantuntijuus ja vertaistuki, olisi jotain uutta ja innovatiivista, tuntuu minusta myös hieman oudolta. Koko urani ajan esimerkiksi A-kilta ja kiltalaiset ovat olleet yhteistyökumppaneitani, jossa polku hoitosuhteesta A-killan vertaistukeen on ollut hyvin sujuvaa. Asiakassuhteetkin ovat parhaimmillaan kehittyneet ystävyyksiksi, joissa suhteissa olemme tasavertaisina kumppaneina arjen haasteissa kantaneet toisiamme! Työurani mittainen tunnettu sanontani on ollut: Emme ole te ja me, vaan yhdessä me!

Läheinen suhteeni A-kiltatoimintaa perustuu siihen 40 vuoden takaiseen kokemukseen, jonka sain ensimmäisillä Aklinikan johtajien päivillä kokea. Tuolloin A-klinikoiden johtajien kokoontumisten yksi osallistuja oli luonnostaan myös A-Kiltojen Liitto ry:n puheenjohtaja. Nuorena 24-vuotiaana A-klini-

A-Kiltojen Liitto ry ja sen rinnalla A-klinikkasäätiö ovat kokemukseni ja näkemykseni mukaan olleet tienraivaajia nykyisenkaltaisessa vertaistukimallin luomisessa. Vertaisuus ja vertaistuki sekä tuohon käsitteeseen liittyvä ajatus tasavertaisesta rinnalla kulkemisesta on minusta tuntunut aina hyvältä. Vertaisuus jo kertoo, että olemme samassa veneessä ja nimenomaan juuri sitä mitä tuo käsitekin on - toistemme vertaisia ei sen enempää eikä vähempää. Ehkä siksi hieman vierastan ajatusta kokemusasiantuntijuudesta, koska siinä kokemus ammatillistetaan ja näin saatetaan luoda ainakin pieni raja-aita ihmisten kohtaamiseen. Niin ja onko siinä suhde enää vertaisuuteen perustuvaa?

Jollain tavalla toivon kiltaväen voimallaan pitävän kiinni vuosikymmenten aikana rakentuneista perinteistään ja vahvuuksistaan. Päihteettömyys ja päihteetön elämäntapa ei näinä haittojen vähentämiseen tähtäävinä aikoina liene näistä perinteistä vähäisin! Ehkäpä se on jopa se arvokkain perinne ja tavoite!”

Matti Virtanen

Lapin päihdeklinikan johtaja Matti Virtanen jäi eläkkeelle 1.5.2018.

Onnittelut 50-vuotiaalle A-Kiltojen Liitto ry:lle A-Kiltojen Liitto ry ja A-killat ovat suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävä voimavara vapaaehtoistoiminnassa. Päihdepalveluja täydentää kokemusasiantuntijat, jotka auttavat pyyteettömästi kohtalontovereitaan, jotka vielä pyrkivät eroon päihteistä.

Sekä A-Kiltojen Liitto ry:tä ja kiltalaisia tarvitaan jatkossakin edunvalvontatoiminnassa, jotta päihdepalvelujen saatavuus ja saavutettavuus voidaan taata kaikille apua ja tukea tarvitseville. Myös läheisille tulee taata vaikeina aikoina riittävä tuki.

Päihdeasiamies Marjo Tervo

6

2/2018

A-KILTOJEN LIITTO RY 50 VUOTTA

Hallitus myönsi ansiomerkkejä Hannu Gustafsson • • • • • • •

Toiminut A-Kiltojen Liitto ry:n puheenjohtajana vuodesta 2017 Toiminut A-Kiltojen Liitto ry:n varapuheenjohtajana vuosina 2013–2015 Toiminut A-Kiltojen Liitto ry:n hallituksen jäsenenä vuodet 2010–2012 Toiminut A-Kiltojen Liitto ry:n hallituksen varajäsenenä vuonna 2009 Toiminut A-Kiltojen Liitto ry:n viestintäjaoston puheenjohtajana vuodesta 2015– Toiminut Kunnallisen Päihdehuoltoyhdistyksen hallituksessa A-Kiltojen Liitto ry:n edustajana vuodesta 2012 alkaen Toiminut useissa koulutuksissa ja lomilla vertaisohjaajana

Aki Lottonen • • • • • • •

Toiminut A-Kiltojen Liitto ry:n hallituksen jäsenenä vuosina 2003–2006 ja 2012–2016 Toiminut A-Kiltojen Liitto ry:n hallituksen varajäsenenä vuosina 2009–2011 Toiminut A-Kiltojen Liitto ry:n koulutusjaoston jäsenenä vuosina 2009–2014 Toiminut A-Kiltojen Liitto ry:n toimintajaoston puheenjohtajana vuodesta 2015– Ollut vertaisohjaajana A-Kiltojen Liitto ry:n koulutuksessa Edustanut A-Kiltojen Liitto ry:tä Etelä-Kymenlaakson Sohvi-hankkeen kehittämisryhmässä vuonna 2013 Toiminut aktiivisesti A-Kiltojen Liitto ry:n joukkueen, FC-A-killan pelaajana ja organisaattorina vuodesta 2004 ja Sulkavan Soutuihin osallistuneen joukkueen puuhamiehenä

Rauno Pöyhönen • Toiminut A-Kiltojen Liitto ry:n hallituksen jäsenenä vuosina 2010–2015 • Toiminut A-Kiltojen Liitto ry:n hallituksen varajäsenenä vuosina 2008–2009 • Toiminut vertaisohjaajana A-Kiltojen Liitto ry:n järjestämässä koulutuksessa sekä osallistanut koko perheensä A-kiltatoimintaan, jolla tavoin on saatu läheisnäkökulmaa muun muassa koulutuskäyttöön.

• Toiminut aktiivisesti ”saattajana” osallistaen A-kiltalaisia muun muassa liiton koulutuksiin

Raija Salin • Toiminut A-Kiltojen Liitto ry:n hallituksen jäsenenä vuosina 2008–2009, 2013–2017 • Toiminut A-Kiltojen Liitto ry:n hallituksen varajäsenenä vuosina 2006–2007, 2010–2012 ja uudelleen 2018– • Ollut mukana mm. televisio-ohjelmassa, jossa kasvottanut A-kiltatoimintaa ja A-Kiltojen Liittoa

2/2018

7

P

äihdeongelmasta toipuminen on usein pitkä tie. Toipuva ihminen voi tarvita monenlaista apua ja tukea. Osa päihdeongelmaisista toipuu itse tai erilaisten itseapuryhmien avulla, osa pystyy siihen vasta ammatillisen päihdehoidon ja kuntoutuksen tuella. Asumisolot ovat tärkeitä. Tärkeitä ovat myös osallisuuden, työelämään pääsyn ja siellä pysymisen toteutuminen. Sosiaalisen tuen, esimerkiksi läheisten tai vertaisten merkitys on korvaamatonta.

Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa monista niistä asioista, joita päihdeongelmainen tarvitsee toipumisensa tueksi. Päihdepalveluja koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan, ja tavoitteena on yhdenvertaisen hyvät palvelut kaikkien muiden asiakasryhmien kanssa. Ministeriössä valmistellaan myös uutta ohjelmaa mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi, tarkoituksena varhaisen tuen ja ongelmien ehkäisyn sekä palvelujen toteutumisen parantaminen.

Sosiaali- ja terveysasioissa järjestötoiminnan merkitys on taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti suuri. Järjestöillä on tärkeä rooli muun muassa heikoimmassa asemassa olevien ryhmien ja väliinputoajaryhmien tukijoina sekä heidän etujensa ajajina. Kansalaisaktiivisuus synnyttää yhteiskuntaan sosiaalista pääomaa, jolla on terveyttä, toimintakykyisyyttä ja sosiaalisuutta edistäviä vaikutuksia. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rooli säilyy tärkeänä sote-uudistuksessa. Paikallisjärjestöt ovat tulevaisuuden kunnille arvokas yhteistyökumppani hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Parhaillaan luo-

Ministerin tervehdys

daan toimintamalleja järjestöjen ja maakuntien yhteistyöhön.

Valtakunnan tasolla valmistellaan vuoteen 2030 ulottuvia pitkän aikavälin linjauksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Järjestöt ovat osallistuneet näiden valmisteluun, ja ne saavat aktiivisen roolin myös toimeenpanossa.

A-killat tekevät tärkeää työtä, joka hyödyttää päihdeongelmista toipuvia ihmisiä, heidän läheisiään ja koko yhteiskuntaa.

Haluan sanoa lämpimät onnitteluni 50-vuotista toimintaansa juhlivalle A-Kiltojen Liitolle sekä kaikille kiltatoiminnassa mukana oleville ihmisille.

perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko

8

2/2018

A-KILTOJEN LIITTO RY 50 VUOTTA

Viisi vuosikymmentä kansalaistoiminnan tukea ja näkyvyyttä

O

mat kokemukseni A-kiltatoiminnasta ovat ruohonjuuritasolta, Tampereelta ja Turusta 1980-luvun alkupuolelta. A-klinikan asiakastyössä osoittautui, että yksilölliset keskustelut eivät kaikkia asiakkaita auttaneet. Lisäksi monet olivat yksinäisiä, ja juomisen lopetettuaan ihmiset olivat usein vieläkin yksinäisempiä. Asiakkaat tarvitsivat toiminnallisia yhteisöllisyyden kokemuksia.

Tätä A-killat tarjosivat. Vertaistuki oli ja on korvaamatonta päihdeongelmista toipuville ihmisille.

Kiltalaiset olivat ennakkoluulottomia ja ottivat mukaan toimintaan sellaisiakin jäseniä, jotka eivät itse olleet kaikin ajoin kovin vakuuttuneita selviytymisestään – päihdeongelmista tai elämästä ylipäätään. Jo tapahtumien hyväksyvä ilmapiiri auttoi monia. A-killat ovat itsenäisiä ja omaleimaisia yhdistyksiä, kokemukseni mukaan eri paikkakunnilla hyvinkin erilaisia, mutta kaikissa niissä on vaalittu toimintaan osallistuvien oikeutta määritellä itse tavoitteitaan tai ajatteluaan.

A-Kiltojen Liitto ry on vuosikymmenten mittaan tullut läheiseksi yhteistyökumppaniksi A-klinikkasäätiölle etenkin monien yhteisten käytännön hankkeiden kautta. Se on viime vuo-

2/2018

sina ollut aktiivinen osallistuja myös mielenterveys- ja päihdejärjestöjen tutkimusyhteistyössä, jonka puitteissa on tuotettu tietoa järjestötoimijoista, asiakkaista ja myös alan järjestöistä.

Tutkimuksen tuoma tieto on pohjannut vahvasti kokemuksellisuuteen ja valaissut kansalaistoiminnan monivivahteisuutta.

Tämä on tärkeää, koska suurten yhteiskunnallisten muutosten aikana päihde- ja mielenterveysongelmista kärsineiden ihmisten asema ja toiminta uhkaavat jatkuvasti jäädä katveeseen. Liitolla on tärkeä tehtävä: se viestii jo olemassaolollaan kansalaistoiminnallisen päihdetyön merkityksestä ja inhimillisistä mahdollisuuksista aikana, jolloin päättäjien katseet keskittyvät kovin yksipuolisesti järjestelmän rakenteisiin.

A-klinikkasäätiö toivottaa onnea ja menestystä 50-vuotiaalle järjestölle!

Olavi Kaukonen toimitusjohtaja A-klinikkasäätiö

9

Lukijalta

Minä sankareiden joukossa

V

ietimme 24.3.2018 Ilkossa A-Kiltojen Liitto ry:n 50-vuotispäivää. Kuulimme A-Kiltojen Liiton syntyhistoriaa, liitto perustettu tarpeeseen, A-klinikoiden asiakasyhdistysten yhdistys, ajamaan valtakunnallisesti yksilön etuja, oikeutta olla tasavertainen itsenäisessä maassa ja ennen kaikkea poistamaan ennakkoluuloja sekä asenteita.

A-Kiltojen Liitto ry:n syntyaikoina päihdetoipuja tai päihdeongelmainen oli tukalassa asemassa, tiedoton oikeuksistaan, kykenemätön toimimaan, leimattu, hyljeksitty ja yksin. Asiakasyhdistykset katsoivat tarpeelliseksi perustaa valtakunnallisen yhtenevän kattojärjestön. Samalla synnytettiin ”talvisodan henki” päihdetoipujiin. Yhdistimme yksilölliset kokemukset toipumisesta, tuottaen yhteisöllistä kokemusta, tukemaan toipumista. A-Kiltojen Liitto ry:n toiminta on tuonut vahvasti mukaan toipujan läheiset, yhteiset arvot ja toimintamallin.

Juhlatilaisuuden juontajana toimi A-Kiltojen Liitto ry:n toiminnanjohtaja Ville Liimatainen. Ville on vahva järjestötoimija, jonka aikana A-Kiltojen Liitto ry on noussut historiansa vaikuttavimpaan asemaan. Salissa on pitkän uran päihdetyötä järjestötasolla tehnyt, kirjailija, esiintyjä Ilmo Häkkinen. Pääpuhujana, niin ikään yli 40 vuotta päihdetyön kokemusta omaava, Matti J. Virtanen Rovaniemeltä. Matin puhe oli mainio – samalla asialla päihdetyöntekijä ja päihdetoipujat, on vain me yhdessä. Näillä herroilla ei tietämäni mukaan ole omakohtaista päihdeongelmaa, ovat ammatillisesti vain Suomen parhaimmistoa. Saman katon alla, samassa tilaisuudessa, yhdistävänä tekijänä A-kiltatoiminta.

Katseeni kiertää ympäri salia. Pituuteni kasvaa 6 senttimetriä, rinnanympärys 28 senttiä, tunnen ylpeyttä ja onnistumisen riemua, yhteisöllisyyttä. Vieraslistalla on 82 nimeä, toistakymmentä eri A-kiltaa edustettuna, päihdetoipujia, läheisiä ja yhteistyökumppaneita.

Kilometrejä läjäpäin Riittämiin poroja ja räntäsadetta mutta perillä niin lämmin vastaanotto Halauksia ystäviä uusia ja entuudestaan tuttuja Kuulumisia Uutta tietoa tuutin täydeltä koulutuksia ja tapahtumia hästäkki ainakahvia ja arpajaisia Mutta ne illat!

Vertaistukea naurun remakkaa Saunomista ja tupakkaa Mehukkaimmat jutut ja paras anti syntyy niistä A-kiltaperheestä

Sari Hämäläinen-Kemppainen Pohjois-Suomen aluetapaamisessa 5.5.2018

Päihdetoipumisen osaaminen pitää mitata tuhansissa vuosissa tänään ja täällä. Jollei kaikki maailman tietämys päihdetoipumisesta ole täällä, niin ainakin Suomen kattavasti on. ”Me teimme tämän”. Saan olla sankareiden joukossa ja osana sitä.

Kiitos.

Teksti: Arto Pasanen Pohjois-Lapin A-kilta ry

10

2/2018

Antti, Lida ja Kaisa ovat Sirkus Fokuksen tiimi. Sosiaalinen sirkus tarjoaa onnistumisen ilon hetkisiä.

Ilosofiaa A-kiltatoimintaan

Viedään sirkus sinne, missä ihmiset ovat

”Ihminen tarvitsee ihmistä, ollakseen ihminen ihmiselle,” tämä ote Tommy Tabermannin runosta kuvastaa hyvin sirkustirehtöörin ja vastaavan ohjaajan Kaisa Kortesojan sekä ohjaajien Lida Kuusiston ja Antti Kervisen mukaan meneillään olevaa hanketta. – Toiminta on kestävällä pohjalla, kun mennään ihminen edellä, toteaa viisi vuotta Tampereen A-Kilta ry:ssä työskennellyt ja jo sirkustoiminnan hankesuunnitteluvaiheessa mukana ollut Kervinen.

Sirkus Fokus on helmikuussa 2018 alkanut kolmivuotinen Tampereen A-Kilta ry:n sosiaalisen sirkuksen kehittämishanke. Hankkeen tavoitteena on käynnistää sosiaalinen sirkus, fokuksessa päihteettömyys ja yhteisöllisyys. Sirkus Fokus kohtaa sekä jo olemassa olevat Tampereen A-Kilta ry:n asiakasyhteisöt, että jalkautuu ennaltaehkäisevään sekä omaisia tukevaan toimintaan. Hanketta rahoittaa STEA. Hankkeen kumppaneita ovat Kulttuurikeskus PiiPoo, Sorin Sirkus, Tampereen Taidekasvatus ry ja Tuliryhmä Flamma.

–Kynnys osallistumiseen madaltuu, kun viedään sirkus yhteisöihin tai tapahtumiin. Ihmiset kokevat turvalliseksi kokeilla uutta tutussa ympäristössä. Sirkus Fokus on jalkautunut jo muun muassa Kohtaamispaikkapäiville, Pispala karnevaaleille ja Hervanta Pop up -tapahtumaan.

Kysyttäessä suosituinta sirkusvälinettä, vastaus tulee kaikilta kolmelta nopeasti – Lautanen, jota pyritään pitämään kepin päässä ylhäällä mahdollisimman pitkään.

2/2018

Vastaanotto on ollut uteliaan positiivista. – Mieli ja keho ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. Sirkustoiminta on monelle oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, jokaiselle tekee välillä hyvää löytää sisällään oleva leikkivä lapsi ja heittäytyä sirkustelun vietäväksi.

A-kiltatoimintaan ja päihdetoipumiseen sosiaalinen sirkus tuo parhaimmillaan uudenlaisia osallisuuden ja toiminnallisuuden muotoja. Jokaisella on mahdollisuus olla osa sirkusta.

Esimerkiksi esitysasut ja -lavasteet mahdollistavat monelle tekemistä. Hankkeen yhtenä tavoitteena on saada vertaisohjaajia ja kiinnostusta tähän on jo löytynyt.

Parhaiten Sirkus Fokuksen Kaisan, Lidan ja Antin tavoittaa eri tapahtumista. Kiertuekalenteri päivittyy verkkosivuille www.sirkusfokus.fi Sirkusvaunu sijaitsee Kartanonkatu 4:ssä Tampereella, johon sisään mennessä tuntuu kuin tulisi taikamaailmaan. Sadunomainen ja hulvaton tunnelma välittyy ja saa hymyn huulille.

Teksti: Tuija Tamsi-Lehtinen Kuva: Sirkus Fokus

Seuraa SOME:ssa missä sirkus menee ja hyppää mukaan! #yhteinensirkus Instagram: @sirkusfokus Facebook: www.facebook.com/sirkusfokus/

11

Onnellisuutta ja osallisuuden kokemuksia – A-kiltatoiminnan monet ulottuvuudet

J

utussa jatketaan Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelman (MIPA) tulosten esittelyä A-kiltatoiminnan osalta. Hyvinvointia tukevia tekijöitä koskevan kyselyn täytti syksyn 2017 aluetapaamisissa 169 A-kiltalaista. Järjestöjen toimintaa koskevaan kyselyyn vastasi samoihin aikoihin toiminnanjohtaja tai puheenjohtaja 40 A-killasta.

A-kiltalaiset kokevat itsensä onnellisiksi Tutkimusaineistossa näkyivät selvästi A-kiltojen juuret nimenomaan päihdetoipumisen paikkoina. Enemmistöllä kyselyyn vastanneista A-kiltalaisista (69 %) oli joko tällä hetkellä tai oli ollut aiemmin elämässään päihdeongelma. Joka kolmannella vastanneista oli päihdeongelman lisäksi kokemusta mielenterveysongelmasta. Lisäksi lähes joka toisella oli vastaushetkellä tai oli ollut aiemmin apua vaatinut kriisi ja yli puolella muu vaikea elämäntilanne. Ongelmien kirjo ja päällekkäisyys kuvastanevat hyvin päihdejärjestön arkea. A-killoissa kohdataan ihmiset kokonaisina luokittelematta heitä ongelmien mukaan.

Vastaajia pyydettiin arvioimaan kouluarvosanoilla 4–10 sitä, kuinka onnelliseksi he itsensä kokivat. Onnellisuuden kokemuksen keskiarvo oli A-kiltalaisilla 8,0 (n=167) ja muilla kyselyyn vastanneilla 7,7 (n=745). Vaikka ero ei näytä suurelta, on se tilastollisesti merkitsevä. Se, millaisia ongelmia vastaa-

jalla oli tai oli ollut, ei vaikuttanut merkittävästi onnellisuuden kokemukseen - mutta se vaikutti, olivatko ongelmat elämässä ajankohtaisia juuri nyt vai oliko ne jo selätetty (kuvio 1).

Ongelmien kanssa parasta aikaa elävätkin arvioivat onnellisuutensa keskimäärin tyydyttäväksi. Ongelmista toipuminen näyttää kuitenkin lisäävän onnellisuutta. Suurin osa A-kiltalaisista sijoittui tähän ”toipuneiden” ryhmään. Usein elämän vaikeudet nähtiin myös kasvattavina kokemuksina. Yli puolet vastaajista koki, että ongelmat ja elämän kriisitilanteet olivat vahvistaneet heitä erittäin paljon, joka viides melko paljon. Harva koki, että ongelmat olivat vahvistaneet vain vähän, jos lainkaan.

A-kiltayhteisöt vahvistavat hyvän elämän edellytyksiä Millaiset asiat A-kiltatoiminnassa sitten tukevat toimijoiden hyvinvointia? A-kiltojen vastaajista lähes kaksi kolmesta asui yksin, kolme neljästä vastaajasta oli työtön tai eläkkeellä. Monelta puuttuu perheen tai työporukan kautta muodostuva lähiyhteisö. A-kiltatoiminnan merkitys toimijoiden elämässä kiteytyikin pitkälti toiminnan yhteisöllisyyteen. Kyselyn perusteella tärkein syy osallistua A-kiltatoimintaan oli ”halu kuulua tähän ryhmään” (59 prosenttia vastanneista). Muut usein toistuneet syyt osallistua toimintaan olivat ”halu auttaa muita” ja ”halu saada tekemistä ja ajankulua”.

A-kiltatoiminnan keskeiseksi arvoksi onkin määritelty yhteisöllisyys, jonka perusominaisuuksia ovat osallisuus, turvallisuus ja yhdenvertaisuus.

Arvot näyttävät myös konkretisoituvan toiminnassa, sillä näihin teemoihin liittyvät tekijät olivat vastaajien mukaan erityisesti tukeneet heidän hyvinvointiaan A-kiltatoiminnassa. Kyselyssä tarjottiin hyvinvointia edistäviksi asioiksi useita vaihtoehtoja, jotka on kuviossa 2 tiivistetty kolmeen kokonaisuuteen.

Kuvio 1. Koettu onnellisuus suhteessa koettujen ongelmien ajankohtaisuuteen

A-kiltalaiset kokivat itsensä toteuttamisen hyvinvointinsa kannalta lähes yhtä tärkeäksi kuin ryhmään kuulumisen. Ei siis riitä, että saa olla muiden

12

2/2018

seurassa, osa porukkaa, vaan A-killoissa on tärkeää myös mahdollistaa osallistujille omien kykyjen käyttö ja mielekäs ja mieluisa tekeminen.

Monelle A-kilta on lisäksi paikka, joka tuo rytmin päivään ja elämään. Tämä näkyi toimijoiden osallistumisaktiivisuudessa ja sitoutumisessa toimintaan. Kyselyn täyttäneistä A-kiltalaisista 79 prosenttia ilmoitti osallistuvansa A-kiltatoimintaan vähintään kerran viikossa. Toiminnassa oltiin oltu mukana keskimäärin kuusi vuotta (mediaani). Pisimmän aikaa toiminnassa mukana ollut vastaaja ilmoitti A-kiltahistoriansa kestäneen peräti 39 vuotta.

Kuvio 2. Järjestön toiminnassa hyvinvointia edistäneet asiat

Kokemus yhdistää, vertaisten seura vahvistaa, huumori elähdyttää A-kiltojen johtoa pyydettiin järjestökyselyssä arvioimaan, missä määrin toiminnan kohderyhmät, A-kiltojen tapauksessa lähinnä toipujat ja heidän omaisensa, osallistuvat toiminnan eri osa-alueisiin suunnittelusta arviointiin. Osallistuminen itse toimintaan oli aktiivisinta, kehittämiseen ja arviointiin vähäisempää. Verrattuna muihin aineiston yhdistyksiin toimijoiden osallistuminen toteutui A-killoissa kuitenkin melko hyvin. Näin oli yleensäkin vertaisyhteisöjen kohdalla.

MIPA-tutkimusohjelman tulosten mukaan A-killat ovat paikkoja, joissa vertaisten seura vahvistaa, huumori elähdyttää ja joissa mahdollistuu mielekäs ja hyödyllinen tekeminen ja muiden auttaminen. Avun ja tuen antaminen koettiin hyvinvoinnin kannalta jopa tärkeämmäksi kuin saaminen, eli tahto ja mahdollisuus auttaa toisia näyttävät olevan hyvän elämän keskiössä. A-kiltojen on tärkeää mahdollistaa toimijoille monipuolisia tehtäviä ja vastuita, joiden kautta voi konkreettisesti auttaa ja palvella muita. Kokemus omana itsenään kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisesta näyttäisi toteutuvan A-kiltatoiminnassa hyvin ja siitä kannattaa huolehtia myös jatkossa. Avoimen ja hyväksyvän keskustelukulttuurin vahvistaminen sekä erilaisten toipujien ja toipumispolkujen hyväksyminen on myös tärkeää toimijoiden yhdenvertaisuuden ja turvallisuuden tunteen kannalta.

Kiitämme A-kiltalaisia, A-kiltoja ja A-Kiltojen Liitto ry:tä mukavasta ja aktiivisesta tutkimusyhteistyöstä. Toivotamme myös MIPA-tutkimushankkeen puolesta sydämelliset onnittelut A-Kiltojen Liitto ry:lle 50-vuotisjuhlavuonna!

Kuvio 3. Osallistuminen A-kiltatoiminnan eri osa-alueisiin.

Vilkkaampaa osallistumista selkeästi kaivattiin, kasaantuvathan yhdistystoiminnot helposti harvoille aktiivitoimijoille.

Vastaajien kyselyssä kertomia keinoja vahvistaa osallistumista olivat esimerkiksi avoimuus, luottamuksen osoittaminen, helppo lähestyttävyys, tasavertainen kohtelu, keskustelukulttuurin kehittäminen sekä sen painottaminen, että jäsenillä on todella mahdollisuus tehdä toiminnasta ”oman näköistään”.

2/2018

Kirjoittajat Tutkija Sari Jurvansuu, MIPA-hanke, Sininauhaliitto (sari.jurvansuu@sininauha.fi) Tutkija Jukka Valkonen, MIPA-hanke, Suomen Mielenterveysseura (jukka.valkonen@mielenterveysseura.fi)

Lisätietoa Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmasta (MIPA) ja hankkeen julkaisuja: www.a-klinikka.fi/mipa A-kiltojen uusi järjestökyselyaineisto löytyy A-Kiltojen Liitto ry:n verkkosivuilta: http://a-kiltojenliitto.fi/akilta/wp-content/uploads/2015/02/A-kiltojen-Liitto-ry-Roolit-ja-identiteetit-MIPA-kyselyaineisto.pdf

13

TOIPUMISTARINA

Uusi elämä

T

ällä hetkellä oma tarinani vaikuttaa saavan onnellisen lopun, vaikka välillä tuntuikin äärimmäisen epätoivoiselta. Toimin tällä hetkellä Tampereen A-Kilta ry:n hallituksessa, Hunaja-ryhmässä sekä olen aktiivinen vapaaehtoistyöntekijä parissakin eri A-killan toimipisteessä. Palaan nykyhetkeen myöhemmin. Minun oli vaikeaa palata ajatuksissa menneeseen, koska siellä on ahdistavia asioita, häpeää ja syyllisyyttä. Oma päihdetaustani on erittäin kirjava.

Lapsuus Vanhempani erosivat ilman sen suurempaa draamaa minun ollessa kuuden vanha. Ensimmäiset päihdekokemukseni eivät ole omia käyttökokemuksia vaan muiden. Isäni oli alkoholisti. Äitini joi harvoin. Jos joikin, niin lasillisen viiniä.

Vanhempieni erottua vietimme siskoni kanssa iskän luona joka toisen viikonlopun ja yleensä aina iskän tilipäivänä. Isäni oli tuurijuoppo, työt iskä hoiti aina, mutta viikonloput menivät kapakassa, jossa olimme siskon kanssa mukana todella usein.

Olen ollut 7–8-vuotiaasta kapakassa valomerkkiin asti ja nähnyt vaikka mitä. Jouduin jo niihin aikoihin huolehtimaan pikkusiskostani sekä monissa tapauksissa myös isästäni ja pahinta oli se, että usein iskä ei muistanut mitään monista asioista.

Olimme myös paljon siskon kanssa kaksin kotona ja teimme ruokamme itse. Emme koskaan puhuneet äidillemme viikonloppujen tapahtumista, koska emme tunteneet oloamme uhatuiksi tai tilanteita pelottaviksi. Alkoholi oli normaali osa elämäämme emme pitäneet sitä mitenkään erikoisena.

Vietimme tietenkin myös hienoja hetkiä iskän kanssa – jouluja, lomareissuja ja muita retkiä – mutta alkoholi oli aina osa elämää. En itse muista hirveän montaa kertaa, että iskä ei olisi juonut, niitäkin kuitenkin oli ja ne eivät eronneet edes hirveästi juomiskerroista. Viikot äidin kanssa oli normaalia arkea ja niiltä osin lapsuuteni oli onnellinen ja tasapainoinen. Luulen, että oma päihderiippuvuuteni johtui osaksi siitä, että alkoholin juominen oli NIIN normaalia. Kun rupesimme siskon kanssa lähestymään teini-ikää, siskoni hieman erkaantui iskästä, ja rupesi pyörimään enemmän omien kavereidensa kanssa, se oli näin jälkeenpäin ajateltuna hyvä asia hänelle.

Teinivuodet ja armeija-aika Itse teini-ikäisenä heittäydyin entistä enemmän iskän ja muun juoppoporukan seuraan, imin itseeni kaiken ”tiedon” ja ”taidon” mitä sieltä irtosi. Omat päihdekokeilut alkoivat ”vasta” 15-vuotiaana kaveriporukoissa pussikaljoittelulla. Päihdeaineiden hankinta oli helppoa, koska iskä haki juomat. Mutta sopimuksella, että jos käyttäydyn huonosti, niin homma loppuu. Ja hyvin käyttäydyin. Osasin myös kiljun ja kotiviinin teon ja kaveriporukoissa nousin niin sanotusti kovaksi kaveriksi. Kaveripiirini laajeni isommaksi vuosi vuodelta ja viikonloppuna oli aina joku, joka lähti juomaan. Jo 15–16-vuotiaana alkoholinkäyttöni oli joka viikonloppuista, ja ensimmäiset krapularyypyt otin ammattikouluaikana. Samaan aikaan tuli poissaoloja krapuloiden takia. Olin oppinut äärimmäisen hyväksi näyttelijäksi humalassa, jotta pystyin menemään kotiin äidin silmien eteen. Myös baareissa käyminen iskän ja vanhempien kavereiden kanssa alkoi jo reilusti alaikäisenä.

Kun täytin 18 vuotta, olin jo vahvasti riippuvainen, en niin paljon itse alkoholiin vaan tunteeseen, minkä sain kaveripiiristä. Alkoholinkäyttö oli todella holtitonta. Liityin yhä useammin iskän seuraan juomaan ja ei ole liioiteltua sanoa, että omasta

14

2/2018

tumisesta mitään muistikuvia, ja silti olin jatkanut saunaillan loppuun asti. Jalka leikattiin seuraavana maanantaina ja kuntoutus kesti melkein neljä kuukautta. Siitä alkoi vaihe, jossa en viettänyt oikeastaan ainuttakaan täysin selvää päivää, en ainakaan muista sellaista.

Joonas A-Kiltojen Liitto ry:n viestintäkurssilla toukokuussa 2018.

Työelämän ilot ja surut Töitä kuitenkin tein, ensin olin pintakäsittelijänä rakennusfirmassa reilun puolisen vuotta ja muutin äidin luota pois Tampereen keskustaan. Keväällä 2011 menin töihin alakattoasentajaksi, jossa olin töissä noin 3 vuotta. Työ oli urakkahommaa ja pitkän aikaa menikin hienosti ja tienasin ihan kivasti. Mutta kun tulot lisääntyivät niin alkoholin ja muiden päihteiden käyttö lisääntyi, ja kolmeen vuoteen mahtui varmasti ainakin 500 krapulaista työaamua. Vietin illat lähinnä baareissa, mutta join myös todella paljon yksin kotona. Urakkapalkkiot alkoivat pienentyä viikonloppujen venyttyä juomisen vuoksi.

Päihteisiin ei enää laskujen jälkeen jäänyt rahaa enää totuttuun malliin. Tein äärimmäisen huonon ratkaisun ja aloin ottaa pikavippejä ja ei aikaakaan, kun luottotiedot oli menetetty. Viimeisenä työvuotena maksoin ulosottomiehelle palkastani melkein 15 000 euroa ja suurin osa palkasta meni palkkapäivänä aina palkkaennakoiden kuittaamiseen. Kun en saanut enää pikavippejä, jätin kylmästi kaikki laskut maksamatta, josta seurasi se, että loppusyksystä 2013 sain häädön kämpästäni.

Ainoat hyvät hetket vuonna 2013 oli, kun olimme juhlimassa iskän 50-vuotissynttäreitä lomalla Turkissa. Silloin olisi voinut tehdä parempia päätöksiä ja pyytää esimerkiksi apua tutuilta ja sukulaisilta, mutta kun siinä vaiheessa ei voinut vähempää kiinnostaa mikään. Soitin silloiselle pomolleni, että jään töistä pois ja haluan lopputilini tilille. Veimme kaverini peräkärryllä tavarani Nokialle. Sen jälkeen oli elämä todella sekavaa. Kaikilla mahdollisilla rahoilla mitä sain, hankin viinaa ja kannabista. Myös lääkkeet sekä kovemmat huumeet tulivat kuvioihin.

isästäni tuli minun paras kaveri. Minulla oli myös pari muuta hyvää ystävää, mutta he eivät asuneet Tampereella. Sellaisia ystäviä, joiden kanssa olisin viettänyt aikaa selvin päin, ei ollut ainuttakaan Tampereella. Täysi-ikäisinä löysimme kaveripiirini kanssa kannabiksen. Tästä alkoi sekakäyttö. Keväällä 2008 valmistuin ammattikoulusta timpuriksi. Asuin kesän Kurussa, isäpuolen suvun mökillä niin sanottuna renkipoikana mummille.

Siellä oli mukavaa, aina jotain puuhaa, mutta kaljaa tuli juotua joka päivä. Syksyllä muutin kaverini luokse Nokialle loppuvuodeksi asumaan. Loppuvuosi oli aika sekavaa. Tammikuussa 2009 menin armeijaan, jossa tykkäsin olla, siellä oli helppo olla. Siviilissä ei ollut alani töitä sillä hetkellä, joten päätin jatkaa armeijassa ja pääsin kuljettajaksi.

Iskän kuolema Iskäni oli tuurijuoppo, mutta huumeiden käyttöä hän ei hyväksynyt. Nokialle muuton jälkeen en viettänyt iskän kanssa niin paljoa aikaa yhdessä, mutta meidän välit pysyivät hyvinä. Jouduin paljon valehtelemaan iskälle, kun jätin sovitut asiat hoitamatta huumeiden käytön takia. Iskä ei myöskään tykännyt yhtään porukoista, joiden kanssa pyörin. Iskä jäi työttömäksi vuonna 2013 syksyllä, kun firma missä iskä oli ollut 23 vuotta, teki konkurssin. Ymmärrän, että otti lujille mutta iskä hoiti asiaa pahimmalla mahdollisella tavalla eli ryyppäämisellä, mutta mikä minä oli arvostelemaan, kun itse vietin juoppo/sekakäyt-

Alkoholin takia osa armeija-ajasta meni penkin alle, koska iltavapailla sekä viikonloppulomilla alkoholin käyttö oli todella hurjaa. Armeijassa myös opettelin kestämään krapulaaamuja entistä paremmin. Armeijan kuitenkin selvitin juuri ja juuri kunnialla loppuun. Kun 2010 tammikuussa armeija-aika loppui, TJ-0 bileissä kaaduin ja mursin nilkkani kolmesta kohtaa. Tapauksesta kertoo paljon se, ettei minulla itsellä ole kaa-

2/2018

15

TP

täjä elämää. Joka päivä, kun soitin hänelle, ei ollut töitä löytynyt ja hän oli käynyt Alkossa tai oli sinne matkalla.

Iskä kuoli elokuussa 2014 ja minä löysin iskän hänen kotoaan. Menetin samalla iskän ja parhaan kaverini, mutta kaikkein karuinta asiassa oli se, että olin valehdellut iskälle viimeset kaksi kuukautta kaikessa. Pieniä mitättömiä valheita, joilla ei ollut edes mitään merkitystä, mutta tunne että et voi enää korjata asiaa millään, on musertava.

Menin täysin palasiksi ja upposin todella syvälle, ja taas kerran en pyytänyt mitään apua keltään ja suojelin siskoani kaikin tavoin. Syytin itseäni erittäin pitkään kaikesta tapahtuneesta, koska tarkoitukseni oli käydä iskän luona kuolemaa edeltävänä iltana. Edellisenä päivänä iskä oli rajussa mahataudissa ja pyysi että toisin hänelle pari pulloa jaffaa, olin itse Turussa sinä päivänä enkä pääsyt heti viemään. Tampereelle tullessani ei iskä vastannut puhelimeensa ja ajattelin että on olo helpottanut ja hän on mennyt nukkumaan. Kun aamullakaan ei vastausta, lähdin käymään iskän luona. Paikan päällä tapahtuneet asiat ovat niin sekavaa K-18 tavaraa, että jätän kirjoittamatta.

Sain hoidettua perunkirjotukset ja muut pakolliset asiat juuri ja juuri. Siivosin iskän kämpän yksin, mikä ei ollut järkevää ollenkaan, eikä varsinkaan se, että muutin sinne loppuvuodeksi. Monet sukulaiset soittelivat ja nähdessään sanoivat, että älä nyt Joonas ala ryyppäämään. Häätö tuli kolmessa kuukaudessa, joka ilta oli joko poliisi tai palokunta oven takana.

Tein todella itsetuhoisia asioita, ajelin autolla ympäri Pirkanmaata päihtyneenä. Päihteiden käyttö lisääntyi rajusti ja aineet kovenivat sekä viinan käyttö oli aivan älytöntä. Koitin välillä tehdä töitäkin mutta kaikki meni päin seiniä, tuntui että mitä tahansa kokeili, niin aina meni mönkään. Vuosi 2015 oli todella rankka, asuin Ylöjärvellä hetken, mutta en pystynyt kauaa pitämään kämppää enkä työpaikkaa ja muutin takaisin Nokialle kaverin luo.

Avokatkokierteen kautta Hipposkylään Tein pieniä pätkiä töitä silloin tällöin ja pakoilin voutia ja kaikkia muitakin asioita. Pahinta kaikessa oli, että äitini luotti minuun aina ja jopa osti minulle auton, että pääsen töissä käymään, mutta silti onnistuin ryssimään asiat. Autoa en tietenkään pystynyt enää äidille maksamaan ja aina oli äidille kootut selitykset valmiina, kun oli rahasta kyse. Vuonna 2015 aloitin rajun avokatkokierteen. Vedin aina viinaa ja kannabista muutaman kuukauden ja kävin hakemassa viikon diapamkuurin ja taas mentiin pari kuukautta. Pari kertaa elämässä oli jo tilanne, että meinasin luovuttaa kokonaan ja ajaa autolla junaradalle tai päin seinää. Mutta aina kuitenkin päätin katsoa vielä yhden kortin pakasta, ja olen onnellinen, ettei pakasta loppuneet kortit kesken. Meininki oli avokatko-radalla-avokatko –rallia aina kevääseen 2016 asti, kunnes jääkiekon MM-kisojen aikaan

sain viinakrampin ja jouduin tiputukseen Nokian terveysasemalle. Olin ollut syömättä pitkään ja keho meinasi antaa periksi lopullisesti.

Kesä 2016 meni suhteellisen rauhallisesti enkä juonut hirveästi, paitsi kaljaa josta oli tullut ajan saatossa niin normaalia, etten edes pitänyt minään päihteenä. Ja tietysti kannabista, elämäni oli todella lamaantunutta ja ainoa asia joka piti minut järjissäni, oli kolme kaveria Nokialla, joiden kanssa pystyin katsomaan elokuvia ja pelaamaan videopelejä. Kannabis oli koko ajan mukana kuvioissa. Elämässä ei ollut mitään järkevää suuntaa ja jopa sossussa käynti kerran kuussa tuntui mahdottomalta tehtävältä. Sitten tuli elokuu 2016 ja lähdin Tampereelle nuoremman siskoni rippijuhliin, olin todella loppu. Rippijuhlissa juttelin enolleni Jyrkille asioista ja juhlista lähdinkin Jyrkin mukaan Hipposkylään, Hippostuvalle. En palannut Nokialle enää. En hakenut edes mitään tavaroitani vaan jätin vanhan elämän tylysti taakseni, joka on myöhemmin osoittautunut erittäin hyväksi päätökseksi.

Sain nopeasti itselleni asunnon Hipposkylästä Tampereen A-Kilta ry:n Hippostuvan henkilökunnan avustuksella. Pääsin myös osalliseksi Hiparin hiipijöihin Hipposkylän omaan penkkiurheiluseuraan ja olin heti osa porukkaa. Omaa sopeutumista helpotti, että oma eno toimi Hippostuvalla ja tuvan porukka otti hienosti vastaan. Parasta oli kokea, että porukka myös kuunteli minua. Varsinainen A-kiltatoiminta jäi kuitenkin alkuun aika etäiseksi, mutta Hippostuvan kautta se oli elämässäni. Silloin vielä kuvittelin, että pystyn siirtymään kohtuukäyttäjäksi, alkuun muutama kuukausi menikin ihan hyvin. Mutta nimenomaan muutama kuukausi. Aloitin syksyllä 2016 A-killalla työkokeilun, mutta homma ei silloin toiminut, koska ohjaajat huomasivat heti, että olin käyttänyt päihteitä.

Halusin niin kovasti pitää kiinni päihdemaailmasta, että päätin lopettaa parin viikon jälkeen ja lähteä takaisin alakattohommiin, missä päihteiden käyttöä ei niin holhottu. Loppuvuosi menikin ihan okei, töitä tuli tehtyä ja viikonloput joskus vähän juotua. Olin kuitenkin aika tiiviisti Hiparin hiipijöiden parissa iltaisin ja viikonloppuisin niin ei juomiselle jäänyt edes aikaa. Loppuvuodesta kuitenkin syttyi kipinä. Kipinän sytytti yksi Tallinnan reissu, jonka tein kaverin kanssa. Luulin, että pystyn tekemään Tallinnan viinoilla hyvää bisnestä. Varmaan olisin voinutkin tehdä, mutta suurin osa kaatui omaan kurkkuun.

Otin pitkästä aikaa yhteyttä myös vanhaan kaveriporukkaani Nokian suunnalla ja tuntui, että vanhat tavat ottavat otetta, vaikka olin nauttinut suuresti Tampereelle pääsystä. Sen kertainen putki kesti aina vuoden 2017 alusta huhtikuun 27. päivään asti, jolloin olen viimeksi käyttänyt mitään päihteitä.

Hunaja-ryhmä ja täysin uusi elämä

Koska olin myös menettämässä kevään ja alkuvuoden sekoiluni takia myös Hipposkylän kämpän ja sen lähinnä enoni ja hip-

16

2/2018

postuvan Minnan ansiosta sain pidettyä, tunsin taas raskasta syyllisyyttä ja häpeää. Mutta ajatusmaailmani myös uudistui ja aloin ymmärtää, että ei elämä näin voi jatkua. Enoni suositteli minulle A-killan Hunaja-ryhmää ja 2.5. 2017 tapasin Hippostuvalla Hunajan ohjaajan Raimon ja siitä päivästä asti olen ollut hunajalainen. Hunaja-ryhmää en voi hehkuttaa liikaa, joillekin toimii AA, jollekin NA tai muut, mutta minulla on toiminut Hunaja. Hiparin hiipijät ja Hunaja-ryhmä tekivät minusta A-kiltalaisen. Ryhmässä ei vaadita mitään, mutta saa antaa kaikkensa, ryhmä kannustaa mutta samalla myös moittii, sopivasti. Kaikilla on mahdollisuus puhua, mutta voi olla myös hiljaa, jos siltä tuntuu. Jokainen ryhmäläinen on sinun veli tai sisko mutta samalla kova kilpailija. Ryhmä maustaa jokaisen päivän sopivasti huumorilla ja ryhmäläiset tuntevat minut paremmin kuin oma äitini. Hunaja- ryhmässä on erittäin hyvä ryhmähenki.

Yleensä ryhmä ei jää sanattomaksi koskaan ja joka ongelmaan löytyy joku ratkaisu. Ja muuta ei vaadita, kuin aikaa ja sitoutumista ryhmän sääntöihin. Myös Hiparin hiipijät on mahtavaa A-kiltatoimintaa. Hiipijät ovat todella tärkeä osa Hippostupaa ja yksi syy on se, että se on ilta-aikaan tapahtuvaa toimintaa. Ilta-aika on kaikkein kriittisintä aikaa päihteiden käyttäjille. Erittäin hienoa huomata, että joku valitsee jääkiekko-ottelun seuraamisen meidän päihteettömässä seurassa eikä kaljapulloa. Hippostuvalla olen oppinut ottamaan myös vastuullisia tehtäviä vastaan, ja aina kun saa vastuuta, itseluottamus kasvaa. Pikkuhiljaa uskalsin ottaa vastuuta Hippostuvan ulkopuolellakin.

Heti raitistumisen jälkeen lähdin A-killan tarjoamille retkille. Olen reissuilla saanut mahtavan määrän ystäviä ja voin todella ylpeänä sanoa, että jopa sydänystäviä ympäri Suomea, aina Inarista Helsinkiin. A-killassa olen päässyt käyttämään vahvuuksiani: olen aina ollut sosiaalinen ja avoin persoona, joten esiintyminen on minulle luontaista. Olen käynyt tiedottamassa katkaisuhoitopaikoissa ja esitellyt A-kiltatoimintaa kiinnostuneille. Tampereen A-Kilta ry:n hallituksessa olen ollut vuoden 2018 alusta ja olen pitänyt luottamustehtävästä paljon.

Vaikka olen pahasti koukussa A-kiltatoimintaan, tämä yliannostus ei tapa, vaan todellakin vahvistaa. Olen tällä hetkellä tasapainossa, elämä sujuu. Raha-asiani eivät ole hyvin, mutta parempaan päin, kuntoni ei ole paras mahdollinen, mutta paranee päivä päivältä. Henkisesti on mukava olla. A-kilta on koti.

Erään episodin loppu ”Ystäväni” Perille pitkä matka ja tie kulkee suuren surun ja pelon maan halki.

Huurre on poltetta jää tulta sielulleni.

Suurten vesien lakeus kauhua.

Musta railo edessä ja takana.

– Istun syvissä mietteissä – – Koskaan en palaa – Ruumiini on hajoitettu.

Revitty kappaleiksi ja tehty vaillinaiseksi.

Te, sinä, tulet näkemään vain tuskan olemuksessani.

– Minua odottaa tyhjyys– jota en uskonut olevan olemassakaan.

– En toivo mitään– –Tyhjyys alkaa tästä– Mihin tyhjyys päättyy?

– Toiseen tyhjyyteen – Revit sydämeni paljaaksi sinun tulla ja mennä. ”Ystäväni” Sinulla ei ole osaa minussa.

Enää et tavoita minua.

Voin sanoa, että naisena jonka näin toisella puolella, riittää kyllä minulle – Mene pois sinä–.

Satu Peippo Jämsänjokilaakson A-kilta ry

Joonas Haapala

2/2018

17

A-kiltatoiminnan vahvuus tulee esille kun kurkistetaan historiaan, tähän päivään ja tulevaisuuteen.

Etelä-Saimaan A-kilta ry pitää oviaan avoinna Valtakatu 23:ssa arkisin klo 8–13 ja viikonloppuisin 9–12. Pasi (oik.) pitää langat käsissä arkisin. Erkki (vas.) on päivittäinen kävijä ja aktiivinen retkeilijä. –Pasin myötä toiminta on saanut uutta eloa, hän kertoo. Akillassa on kuvanottohetkellä vilkas päivä: 19 kävijää on kirjoittanut nimensä kävijävihkoon.

Lappeenrannassa toimitaan

L

appeenrannassa keski-ikään ehtinyt A-kilta tunnetaan nimellä Etelä-Saimaan A-Kilta ry. Yhdistyksen perustamiskokous pidettiin 17.3.1971. Linkki päihdehuoltoon on ollut alusta saakka vahva, esimerkiksi vuonna 1981 A-killan johtokunnassa oli kaksi päihdehuollon edustajaa. A-kiltatoiminnan itsenäistyessä A-klinikan asiakasyhdistyksistä, Etelä-Saimaan A-kilta ry oli ensimmäisiä, joka otti käyttöön A-kilta-nimen.

– Täällä Lappeenrannassa on sovitettu yhteen A-kiltatoiminta ja muu päihdehuoltotoiminta. Täällä toimitaan, täällä tehdään. Teihin uskotaan ja teihin luotetaan, A-Kiltojen Liitto ry:n puheenjohtaja Matti Loponen totesi puheenvuorossaan Etelä-Saimaan A-Kilta ry:n 10-vuotisjuhlassa 25.4.1981.

Samassa tilaisuudessa sosiaalihallituksen toimistopäällikkö Helmi Mäki totesi, –A-kiltatyö on ollut merkittävä voimatekijä päihdehuollon kehittämisessä. Haluaisin korostaa, että se arvokas tieto, jota A-kiltoihin kertyy, pitäisi kanavoida nykyistä paremmin yksilöiden ja yhteiskunnan hyväksi. A-kiltatoiminta on parhaimmillaan monisuuntaista ja monitasoista vaikuttamista.

Helmi Mäellä oli jo melkein 40 vuotta sitten sanoitettuna A-kiltayhdistyksissä oleva arvokas yhteisöllinen kokemusasiantuntijuus.

kanssa on konkreettista. A-killasta käydään kaksi kertaa kuukaudessa tiedottamassa A-kiltatoiminnasta Pajarilassa. Toukokuussa 2018 aloitettiin viikoittainen jalkapallovuoro A-killan ja Pajarilan kuntoutujien kanssa. Korvaushoidossa olevat ovat myös löytäneet A-killan ja sulautuneet hyvin joukkoon. Tähän liittyen A-killassa kävi myös NA-ryhmä kertomassa toiminnastaan.

Yhteistyötä tehdään myös oppilaitosten kanssa. Saimaan ammattikorkeakoulusta kaksi sosionomi-opiskelijaa piti A-killassa keväällä kerran viikossa (10 kertaa) keskusteluryhmää, johon osallistui 4–5 A-kiltalaista. Hyvien kokemusten vuoksi samanlaista yhteistyötä viritellään kesälle. Pasi Torri on käynyt kertomassa päihdetoipumisesta oppilaitoksissa, se mitä hän haluaa viestittää tuleville sosiaalialan ammattilaisille, on ensikohtaamisen tärkeys – kohdataan ihmiset ihmisinä.

Olavi Pääkkönen kuvasi ja ikuisti Etelä-Saimaan A-killan toimintaa kuvakirjoiksi.

Yhteistyö tukee ja tekee näkyväksi A-kiltatoimintaa Vapaaehtoisohjaaja ja A-killan varapuheenjohtaja Pasi Torri ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja pitää olla vaihtoehtoja myös toipumisessa. A-killan nykyinen yhteistyö Eksoten eli Etelä-Karjalan terveyspiirin Pajarilan päihdekuntoutusyksikön

18

2/2018

A-Kiltojen Liitto ry:n vuosina 2009–2011 toteuttama Selvästi metsässä –kehittämisprojekti näyttää jättäneen Lappeenrantaan pysyviä vaikutuksia. Tällaisena voidaan pitää Parikkalaan suuntautuvaa linturetkeä, joka toteutetaan A-killassa vuosittain. Luontoon suuntautuvaa toimintaa on myös retki kesäkuussa Repoveden kansallispuistoon ja suunnitelmissa on myös reissu Lappiin.

Hyväksi havaittuja muiden A-kiltojen käytäntöjä hyödynnetään. Hiparin hiipijöiltä, Tampereelta, Pasi bongasi idean päihteettömästä kisakatsomosta. Kävijöitä kuunnellaan, että minkälaista toimintaa he haluavat. A-killan seinillä näkyy tulevia tapahtumia, kuten biljarditurnaus. Lähimmän A-killan, Imatran, kanssa toteutetaan pilkkikilpailuja ja muita tapahtumia.

Mökiltä tukea päihteettömyyteen Etelä-Saimaan A-kilta ry:n mökki on monelle A-kiltalaiselle ollut toipumisessa tärkeä paikka. Pasi kertoo itsekin saaneensa mökillä juomisen tilalle muuta ajateltavaa raitistumisen alkuvaiheessa. –Alussa oli hyvä päästä mahdollisimman kauas houkutuksista. 11 vuotta toiminnassa mukana ollut Erkki on innokas A-killan retkille lähtijä ja mökin luottopuutarhuri. Talkoot aloittaa aina kulloisenkin mökkikauden.

Toipumiseen tukea arjessa, retkeillen ja toimien

Mökkiä on hyödynnetty myös A-killan omassa leiritoiminnassa. Näistä Pasilla on hyviä muistoja Kari Kaplaksen kanssa.

Kari oli pitkänlinjan A-kiltalainen, monessa mukana. Pitkään toiminnassa mukana ollut ja kantava voima Kari Kaplas menehtyi 1.4.2017, muutaman viikon kuluttua tästä Olavi ”Olli” Pääkkönen menehtyi yllättäen. Olavi oli vielä keräämässä Kaplaksen muistoadressiin nimiä A-killasta. Molemmista jäi konkreettisia muistoja A-kiltaan. Karilta mökillä pidetyt leirit ja yhteistoiminta alueen kanssa, Olavilta lukuisat A-killan kuvakirjat.

– Jotkut kävijät tulevat aamulla aikaisin lukemaan lehdet ja joku käy päivittäin ennen sulkemista kahvilla ja keksillä, Pasi kertoo. – Joka päivä tulee käytyä, kertoo biljardia pelaava Petri, samalla kehuen Mairen tekemää ruokaa. Maire Rinne on ollut 3 vuotta palkkatuella A-killan keittiöllä.

A-killan 10-vuotisjuhlassa vuonna 1981 silloinen päihdehuollon johtaja Markku Aumakallio totesi onnittelutervehdyksessään: – Me olemme nyt kymmenen vuoden ajan yhdessä kanssanne saaneet opetella olla ihmisiksi, ja minusta tuntuu, että olemme siinä aika hyvin onnistuneet.

Toiminnasta täytyy pitää ääntä, että toiminta löydetään.

Pasi on oman tarinansa jakanut myös lehtiin ja tämän kautta on tullut yhteydenottoja. Pasi kertoo, että A-kiltaan tulemisen kynnystä madalletaan myös siten, että kävellään puolitiehen vastaan. Tuttu kasvo on helpompi kohdata.

Edelleen vuonna 2018 Etelä-Saimaan A-Kilta ry on vaikuttava toimija päihdetoipumisen edistäjänä alueellaan. Yhteys päihdehuoltoon toimii. Etelä-Karjalan terveyspiiri (Eksote) mahdollistaa toipumispolut päihteettömään A-kiltatoimintaan tarjoamalla A-killalle toimitilat.

Kari oli pitkänlinjan A-kiltalainen, monessa mukana. Hän piti puhumista tärkeänä osana toipumista. Pitkään toiminnassa mukana ollut Kari Kaplas menehtyi 1.4.2017 pitkäaikaiseen sairauteen.

2/2018

Teksti: Tuija Tamsi-Lehtinen Kuvat:Tuija Tamsi-Lehtinen, A-Kiltojen Liitto ry:n arkisto

Lähteet: Etelä-Saimaan A-Kilta ry aineisto: A-kilta 10 vuotta -albumi Vesiposti-lehdet (3/1981, 3/2007)

19

TOIPUMISTARINA

Elämäni kokoinen riippuvuus

R

iippuvuus ei ole vain jokin irrallinen yksi juttu, vaan koko elämän kokoinen valhe-elämän verkosto. Päihderiippuvuuteni historia alkoi kohdallani hyvin nuorena. 15 ikäisenä jo koulussakin olin humalassa. Olen kotoisin Helsingin Malmilta. Se oli jo ympäristönä melko märkä paikka. Rahoitin juomiseni jo kouluaikana suhteillani viinan ostajiin ja pientä kaupantekoa olen ikäni tehnyt. Juominen oli ensimmäisistä kerroista lähtien humalahakuista. Kaveriporukassa piti olla kaikkein eniten humalassa. Silloin oli ”kova jätkä”. Olin jo 15-vuotiaana 192 cm ja pääsin helposti ravintoloihin. Aikuinen ulkoisesti ja lapsi sisäisesti.

Toinen riippuvuuteni tuli myös nuorella iällä jo kuvioihin.

Aloin sekoilla seurustelusuhteillani: Ei riittänyt yksi tyttö kerrallaan, vaan piti olla kaksi tai kolme suhdetta päällekkäin.

Päässäni oli koko ajan pelko, että joudun jätetyksi, hylätyksi.

Sen takia piti olla tyttö tai tyttöjä ”varastossa”. Jos yksi jättää on heti toinen. Vielä se, että pääsin näillä naisjutuilla kerskailemaan, pönkitti itsetuntoani. Runsas viinanjuonti teki minusta todella mustasukkaisen. Sitä ajatteli muistakin ihmisistä, että he käyttäytyivät kuten minäkin.

Tähän samaan soppaan tuli vielä lahjakas urheilu-ura. Se ruokki kovasti riippuvuuksiani. Viinaa tarjottiin, naisia oli ja sairas mielikuvitus teki vielä minusta tulevan maailmanmestarin nyrkkeilyssä. Satakiloinen nyrkkeilijä, joka on viinaan menevä eikä kestä arvostelua on vaarallinen yhdistelmä. Tuli fyysisiä yhteentörmäyksiä ravintoloiden edustoilla.

Kun rinnalle pyrki materialismi ja työriippuvuus olin todella tunne-elämältäni hukassa. Valheminä illuusio oli arkipäivää.

Ensimmäiset avunhuutoni tein jo 17-vuotiaana, kun humalapäissäni puhuin jollekin nuoriso-ohjaajalle, että juon mielestäni liikaa. Hän oli mielestään fiksu ja ohjasi minut elämäni ensimmäiseen AA-ryhmään. Se oli järkytys 17-vuotiaalle pojanklopille, kun nelikymppisiä vanhoja äijiä kertoi juomisistaan. En kokenut silloin sinne kuuluvani vaan viina edelleen maistui.

Armeijan otin sairastellessa ja juopotellessa. Juomaputket armeijan aikana venyivät jo pariviikkoisiksi ja se oli aamusta yöhön juomista. Työelämässä kun huikka iski päälle, otin työtapaturman päälle ja sain palkan siltä ajalta, kun join. Tein tätä vuosia. Huumeita oli alle 20-vuotiaana. Mukana hassis. Sitä oli

saatavana välillä helpommin kuin viinaa. Kun puhuin työpaikkalääkärille paljosta viinan käytöstäni, sanoi hän, että raskas työ vaatii raskaat huvit. Hän kirjoitti rauhoittavia nappeja ja sanoi: kun otat näitä aamulla ei tarvitse tehdä kuppia. Se tuntui silloin jo päässäni väärältä, mutta söin kun ihan lääkäri käski ja lääkärihän tietää.

24-vuotiaana nyrkkeilyurani oli tiensä päässä juomisen kautta tulleessa kilpailukiellossa. Niin oli myös ensimmäinen avioliittoni. Siitä alkoikin juomisen moottoritie. Asuin kesällä veneessä, minulla oli 5 renkiä myymässä viinaa kortteeria ja viinassa pysymistä vastaan. Itse istuin päivät, illat ravintoloissa ja pidin tyttöseuraa ympärilläni, rengit kantoivat pitkin iltaa rahaa ravintolaan. Muistan ikuisesti yhden veronpalautusrahojen kierroksen Tanskaan ja sieltä Tukholmaan tulo jouluaattoaamuna. Emme päässeet Suomeen aattona. Autolautat eivät kulkeneet. Kävelimme Tukholman katuja jouluaattona. Paikkaa ei ollut mihin mennä. Jossain joulukirkossa olimme. Heräsin siellä kolahdukseen, kun pudottamani virsikirja kolahti lattiaan. Koko yön kävelimme Tukholman katuja kovassa lumipyryssä. Silloin jouluyönä tuli vahvasti mieleeni hypätä korkealta sillalta mereen, mutta rohkeutta ei ollut. Se on rankka joulumuisto.

26-vuotiaana löysin itseni ensimmäistä kertaa vankilasta. Ensimmäinen reissu oli niin tiukka paikka, etten ilmoittanut kenellekään tilanteestani. Olin jo tähän mennessä ehtinyt käymään holistiloissakin. Löysin itseni jossain välissä Tanskanmaalta portsarinhommista. Siellä tuli kovemmat huumeet kuvioihin. Taas lähti elämässäni uusi isopyörä pyörimään. Amfetamiinin kanssa olin hereillä ties kuinka kauan ja niillä eväillä jaksoi pelehtiä naisten kanssa vaikka kuinka tiuhaan. Tämä vielä ruokki sairasta mieltäni, kun pääsin kehuskelemaan naisjutuillani. Tanskan reissu päättyi karkotukseen koko maasta. Rahaa paloi paljon ja en kaihtanut keinoja sen hankkimiseen.

Toinen avioliittoni oli oikein valheiden verkko. Kumpikin alkoholisteja ja ei mitään käsitystä rehellisyydestä siinä elämässä. Sitä liittoa kesti viisi vuotta ja sinäkin aikana olin useamman naisen kanssa kihloissa. Rahaa tuli siihen aikaa paljon. Minulla oli yrityksissäni jopa 20 ihmistä töissä, mutta vain parista hoidettiin työnantajavelvollisuudet. Se oli sitä 1980-luvun loppua: viina, naiset ja huumeet olivat tiukasti kuvioissa. Olin muuta-

20

20

2/2018

Kuvituskuva, Pixapay

mia 4 kuukauden pätkiä välillä selvin päin. Kävin ryhmissä ja yritin hoitaa itseäni. Ajatuskin oli, että en voi olla kohtuukäyttäjä vaan se on joko tai. Kuitenkin juomattominakin päivinä olivat päällekkäiset parisuhteet ja työnarkomania jokapäiväistä elämää. Muistan ikäni, kun eräs AA-ryhmäläinen sanoi kerran kotimatkallamme kahden kesken minulle, että kyllä sinä vielä juot noiden naisreissujen takia. Mieleeni jäi, mutten ymmärtänyt sitä kuin vittuiluna ja kateutena.

Rinnallani oli silloin ymmärrystä kestävä parisuhde, joka ihme ja kumma kesti minun menemiseni ja tulemiseni. Yritykseni konkurssi ja tappelussa saamani paha käsivamma. Kaksi asiaa jäi pois. En kyennyt töitä tekemään ja ”kyllästyin” naisten pyörittämiseen. Siihen edesauttoi persaukisuutenikin. Huumeiden kanssa tulin pelkoni kanssa tien päähän. Raukkamaisuuteni esti tekemästä huumevelkaa ja pelkäsin, etten pärjää, jos jään siihen ikeeseen. Huumeiden vieroitusvaiheessa minulla puhkesi epilepsia, jonka takia olin tuttu potilas sairaaloissa. Ei ollut työtä eikä rahaa. Tein kiljua ja kotiviiniä. Ulosotto piti kirjanpitoni tasapainossa ja ilmoitti hyvin tarkkaan tuloni, menoni ja velkani. Viimeinen huikkani kesti vuoden, ja ykskaks löysin itseni 134 kiloisena A-klinikan ryhmästä kovassa kankkusessa.

Jostain syystä silloin tuntui, että olin oman pohjani löytänyt. Siitä alkoi juomaton elämäni. Päivä kerrallaan rakentelin itsetuntoani kasaan ja aloin myös tutustua itseeni. Mitä enemmän aloin tuntea itseäni, sitä mahtavammalta tuntui se lahja, jonka olen saanut: elämän ilman usvaa, jota päihteet elämääni toi. Se riippuvuusverkosto mikä sitoi minut ymmärtämättömäksi ulkoapäin ohjailtavaksi. Hain mielikuvissani jotain satumaailmaa, jota ei ollut edes olemassa. Kaikenlaiset keskusteluryhmät olivat alkuraittiuteni aikana vahvasti kuvioissa AA, A-kilta, A-klinikka kuin seurakunnan ryhmät. Edelleenkään en aseta mitään hoitomuotoa tärkeysjärjestykseen. Tukihenkilö oli myös vahva rinnalla kulkija alkutaipaleella. Kun olin ollut vuoden raittiina, hankin ajokortin takaisin ja vieroittauduin epilepsialääkityksestä.

Raitistumisen alkuvuosina kävin velkasaneerauksen läpi ja tulin sitäkin kautta yhteiskuntakelpoiseksi. Vajaan neljän raittiusvuoden jälkeen olin vapaaehtoistyöntekijänä yksinäisten ja asunnottomien joululeirillä. Siellä tapasin nykyisen elämänkumppanini. Hän oli siellä työntekijänä seurakunnan leivissä.

2/2018

Nyt on yli 24 vuotta siitä, kun olen edellisen huikkani ottanut.

Paljon olen itsestäni oppinut ja tiedän nyt, etten maaliin koskaan pääse. Kokemustiedon jakajana tunnen, että minulla on annettavaa ihmisille. Teen päihdetyötä ja yritän kulkea vielä eksyksissä oleville tiennäyttäjänä. Elämäni on päälisin puolin kunnossa. Elän hyvässä parisuhteessa. Noin puolitoistavuotta sitten sydämeni aikoi tehdä lakon. Nyt elän tahdistimen varassa. Raittiuden aikana on osallistumismitaleita kertynyt useita kymmeniä niin maratoneilta kuin Sulkavan souduistakin.

Kuitenkin arvet, joita vanha elämäni on jättänyt ovat niin syviä, etten ole ollenkaan sinut kaikkien asioiden kanssa. Esimerkiksi isä-poikasuhde on jäänyt minulle melko tuntemattomaksi käsitteeksi. Kurinalaisuus on kaiketi tavaramerkkini. Päätöksienteko on hankalaa ja lilluminen keskeneräisten asioiden kanssa tekee kipeää. Myös elämän perusturvallisuuden kanssa kipuilen edelleen. Rahoistani olen tarkka. Turvallisuutta luo minulle esimerkiksi se, että lähden vaikka maitolitraa hakemaan kaupasta, pitää lompakossa olla vähintään 200e käteistä. Kohtuuttomuus on näköjään jatkuva luonteenpiirre, joka seuraa minua aamusta iltaan. Ihanaa on, että tunnen, tiedostan nämä vajavaisuuteni ja tulen niiden kanssa juttuun. Olen onnellinen mies kaikkine vikoineni ja hyvineni. Mielenraittius on tuonut elämääni näkökulman: Ihanaa tuntea todelliset tunteeni ilman kemiallisia aineita. Nyt nautin kehon omista endorfiinipöhnistä.

Jarmo Ekman

21

Naisille voimavaroja nyt ja tulevaisuudessa

Tiedäthän sinä, kun elämä saattaa joskus kokeilla jaksamista? Tielle kasautuu, vaikka mitä ja tuntuu, ettei vaan ole voimia käsitellä niitä tai ei ainakaan kaikkia kerralla.

Minulla on koti, jossa en muutamaan kuukauteen ole remontin takia voinut asua. Olen viettänyt kiertolaisen elämää ystävien luona majaillen. Samaan aikaan ilmaantui muutama ylitsepääsemättömältä tuntuva asia – vaihtoehdot olivat joko tai.

Onneksi olin ilmoittautunut A-Kiltojen Liitto ry:n Naisten voimavarapäiville Imatralle, tiesin, että saan siellä tilanteeni hallintaa. Kuunnellen muita ja he minua. Aina on mahdollista tehdä töitä oman toipumisen eteen tai valita vanha elämä.

Voimavarapäivät alkoivat Minna Hämäläisen toipumistarinalla. Useammalla meistä oli kyynel silmässä tarinaa kuunnellessa ja itse pystyin tarinaan osin myös samaistumaan.

Toiminnallisuus kuvaa toista päivää. Koska vettä satoi ja vielä vähän lisää, pelasimme sisällä nännikuminheittoa huipputuloksin. Ainakin yksi kahdeksasta nännikumista lensi tonkkaan ja ihan parhailla kaksi. Nollatulos oli myös sallittu.

Taideterapialle oli varattu loppupäivä. Saimme tehdä yksilö- ja ryhmätöitä. Osa ei ollut aiemmin osallistunut sellaisten töiden tekoon. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle heittäytyminen mahdollisti uuden oppimisen ja ryhmähengen aisti muista kanssasisarista. Ohjaaja Eija kokosi vielä yhteen teemojen purku- ja kertomusvaiheen.

Illalla saunottiin ja meillä oli mahdollisuus tehdä kuorintaja ihonelvytystahnoja oliiviöljyn, avokadon, kahvinpurun, banaanin ja monen muun aineen yhdistelmillä. Saunan ja suihkutilojen siivous kuului osana hoito-ohjelmaan. Saunan jälkeen

pidimme iltapiirin ja jokainen sai nostaa kortin, jossa oli voimauttava teksti. Kävimme yksi kerrallaan saamamme kortin tekstiä läpi.

Kolmantena päivänä järjestökoordinaattori Noora Nieminen A-Kiltojen Liitto ry:stä kävi vetämässä naistoiminnan hanketyöpajan. Hanketyöpajassa työskenneltiin ryhmissä. Paljon hyvää keskustelua sekä naiserityisen päihdetoipumisen eteenpäin viemistä.

Muuttolaatikoiden keskeltä: toivotan juuri Sinulle hyvää kesän alkua.

Teksti ja kuva: Helinä Hakanen

22

2/2018

Tärkeiksi asioiksi ryhmätöiden perusteella nousi: - A-killoissa tarvitaan nyt myönteisyyttä sille, että osa naisista tarvitsee vain naisille suunnattua toimintaan, ainakin toipumisen aluksi.

- Toipujanaisten huomioiminen ei ole vastakkainasettelua miesten kanssa, tai ei-toipujanaisten, se on ymmärrystä, että naisilla voi olla traumaattisia kokemuksia ja erilaisia tarpeita käsitellä päihdeongelmaa ja sekä siitä toipumista vertaisten kesken.

- Naiserityisyyden huomioiminen ei kuitenkaan tarkoita vain naisille suunnattua toimintaa, vaan sen tulee näkyä myös toiminta- ja keskustelukulttuurissa.

- Koko A-kiltakentän sitoutuminen naiserityisyyden huomioimiseen ja esimerkiksi käytöstapojen tarkasteluun.

- Vaikka huumori on tärkeä osa A-kiltalaisuutta ja A-kiltalaisten hyvinvointia, ei sillä ole lupa loukata ketään.

Koonti: järjestökoordinaattori Noora Nieminen

A-Kiltojen Liitto ry:n naisjaosto päätti toukokuun kokouksessaan jatkaa hankevalmisteluja siten, että hanketta haetaan vuonna 2019. A-kiltayhdistyksillä on nyt aikaa valmistautua hankkeeseen 1,5 vuotta – avoimuutta uusille ideoille, ajatuksille ja yhteistyölle. Hanke tulee toteutuessaan olemaan valtakunnallinen ja siinä on viestinnällinen painotus. Tämän vuoden lopulla julkaistaan hankkeen nimikilpailu.

Naisten osuus A-kiltojen jäsenistä on reilu kolmannes (39 %). Naisten osallistumisaktiivisuus on viime vuosina noussut: vuonna 2017 A-Kiltojen Liitto ry:n tapahtumissa 44 % ja aluetapaamisissa 48 % oli naisia.

Runokirja tekeillä Satu Niemelä Tampereelta ja Satu Peippo Jämsästä ovat valmistelemassa Länsi-Suomen alueen kiltanaisten kesken runokirjaa. Kirja on alkutekijöissään. Länsi-Suomen alueen tulevissa aluetapaamisissa voi kysyä lisätietoja Saduilta.

Toimitus

2/2018

23

TOIPUMISTARINA

Näkökulmia päihdetoipumiseen:

äiti ja poika

Marjatta Seulanto – läheinen

V

arhaiset muistikuvani omasta lapsuudestani ja suhteesta alkoholiin liittyivät raittiusseuraan, jonne äitini kanssa menimme. Toimin seurassa aktiivisesti ja sain muun muassa kirjoituksistani palkintoja. Isäni oli soittaja ja siihen aikaan oli tavallista, että palkka annettiin alkoholinmuodossa. Aina kuitenkin haimme äitini kanssa isän pois juomasta. Vaikka isäni joi, hän oli silti siisti ja hyväkäytöksinen mies.

Kun avioiduin mieheni kanssa, oli selvää, ettei alkoholi ollut osa meidän elämää. Saimme tyttären ja kaksi poikaa. Kaikki oli hyvin kunnes Annika sairastui leukemiaan. Annika kuoli Petrin ollessa 5-vuotias. Petri teki surutyötä tekemällä ristejä oksista ja maaten nurmella katsellen pilviä taivaalla. Se oli raskasta aikaa koko perheelle. Muutimme Porista Hämeenlinnaan.

Näyttelin Hämeenlinnan kaupunginteatterissa ja kaiken kaikkiaan olin siellä töissä 20 vuotta. Näyttelijän työ mahdollisti kotona olon, kun lapset tulivat aikaisin koulusta kotiin. Näin sen tärkeänä.

Petri on ollut aina kamalan kiltti poika. Hän lähti jo 16-vuotiaana Pieksämäellä opiskelemaan. Totta kai meillä vanhemmilla oli silloin huoli siitä kuinka poika pärjää. Soittelimme ja kävimme vierailulla. Pieksämäeltä samasta koulusta Petri löysi myös tulevan vaimonsa.

Olen aina tehnyt montaa asiaa yhtä aikaa. Toimin osastoapulaisena sairaalassa ja samalla opiskelin sairaanhoitajaksi.

Muistan kun rakensimme minun suunnittelemaani taloa, luin samalla neurologian tenttiin, kun kiinnitimme kattoparruja.

Toisen 20-vuotisen urani tein sairaanhoitajana.

Petri tyttöystävineen muutti pääkaupunkiseudulle ja Petri meni hyvään paikkaan töihin. Petrin alkoholiongelma tuli täytenä yllätyksenä meille. Lapsena opitun toimintatavan otin käyttöön myös Petrin kohdalla, hain poikani pois juopporemmistä ja puhuin koko remmille.

Itse näen asian sillä tavoin, että Petrin vaimo ajoi hänet juomaan työkavereiden kanssa. Esimerkiksi kun Petri saatiin hoitoon, ei vaimo halunnut tulla mukaamme katsomaan Petriä. Kun avioliitto päättyi, Petri alkoi juoda yhä enemmän.

Kun Petri oli hoidossa, minä sain kuulla, että olen äitinä liian dominoiva. Oli silloin sairaalassa hoitotöissä ja keskustelut työkavereiden kanssa auttoivat käsittelemään tätä asiaa. Annoin pojalleni tilaa.

Vaikein vaihe läheisen näkökulmasta oli se, kun millään ei ollut mitään väliä. Tätä vaihetta kesti kolme pitkää vuotta. Silloinen Petrin avopuoliso myös joi. Ja meidän vanhempien täytyi vain hyväksyä tilanne. Me emme voineet tehdä mitään.

Petri löysi A-kiltatoiminnan kun oli katkolla A-klinikalla avopuolisonsa kanssa. Silloisella avopuolisolla ei ollut minkäänlaista motivaatiota päihteistä luopumiseen ja naisen vanhemmat kielsivät tyttärensä ongelman. Tällä he tekivät vain hallaa

24

2/2018

omalle tyttärelleen. Suhde loppui kun toinen halusi raittiutta ja toinen ei.

Huomasimme Petrin saavan A-kiltatoiminnasta tukea uuden päihteettömän elämän alkuun.

Kun Petrin raittiutta oli kestänyt jonkin aikaa, halusimme osoittaa kiitollisuutemme A-kiltatoimintaa kohtaa järjestämällä tapahtuman omassa kodissamme ja ympäröivän luonnon keskellä. Seularantapäiviksi nimetty tapahtuma on nyt järjestetty yhdeksän kertaa. A-kiltalaisia on tullut tapahtumaan Vantaalta, Vaasasta, Lohjalta, Turusta ja Hämeenlinnasta.

On hyvä, että läheiset tulevat mukaan A-kiltatoimintaan.

Mekin olemme osallistuneet vuosien mittaan moneen mukavaan toimintaan.

Näen, että monen mutkan kautta elämä on hyvin nyt Petrillä. Hänellä on oma taksiyritys, A-kiltatoiminta tukena, 15 vuotta raittiutta ja uusi perhe. Emme enää ole vuosiin olleet huolissamme Petristä. Välimme ovat pysyneet hyvinä läpi kaiken kokemamme.

Petri Seulanto – toipuja

E

n muista lapsuudestani kovinkaan paljoa. Yksi muistikuvani liittyy sairaalaan kun olimme katsomassa vakavasti sairasta 7-vuotiasta siskoani Annikaa. Seisoin äitini ja isäni kanssa sairaalan 4. kerroksen parvekkeella ja minä tiputin krikettipallon maahan. Näin sen maassa hajonneena – samassa hetkessä kuulin, että Annika oli kuollut. Äitini maalasi siskostani enkelitaulun, katselin tätä enkelitaulua herkeämättä kaksi viikkoa.

Lapsuuteeni liittyi vahvasti myös hengellisyys. Kävimme kirkossa ja vedin myös itse kirkon kerhoa 1980-luvun alkuvuosina. Äidinäitini oli tärkeä henkilö minulle.

Vuonna 1974 muutettiin Porista Hämeenlinnaan. Äitini toimi Hämeenlinnan kaupunginteatterin näyttelijänä ja oli illat poissa kotoa. Isäni ajoi työkseen taksia. Muistan, että isäni laittoi iltaisin ruuan.

Minulla ei oikeastaan ollut murrosikää. Lähdin 16-vuotiaana opiskelemaan Pieksämäelle nuorisoalaa. Olin sellainen kiltti maalaispoika, olin elänyt aika suojattua elämää. Toisena opiskeluvuotena alkoholi tuli mukaan kuvioihin. Tupakkaa maistoin kerran, se jäi siihen. Alkoholi ei jäänyt. Pieksämäeltä löytyi myös tyttöystävä, joka oli tuleva vaimoni. Menimme naimisiin vuonna 1989.

Pääkaupunkiseudulle muuttaessamme menin töihin paikkaan, joka mahdollisti juomisen. Paikassa oli harrastetilat, joissa juotiin samalla kun korjailtiin autoja yms. Vietin siellä paljon aikaani. Juomiseni johti lopulta potkuihin.

Soitin äidinäidille kerran viikossa myös juovana aikana. Sitä puhelua en unohtanut koskaan soittaa.

Vaikka minulla oli vaimo ja koti, en uskaltanut mennä kotiin, koska olin humalassa. Muistan usein nukkuneeni oman kotini pyöräkellarissa häälahjaksi saamamme peiton alla. Vaimo ei jaksanut juomistani.

Alkoholiongelmani vain kärjistyi eron yhteydessä.

Päädyin Peijakseen hoitoon. Näin silloin lentäviä lehmiä ja pikku-ukkoja. Peijaksessa, kun minulta kysyttiin kenelle läheiselle soitetaan, minä sanoin: ei ainakaan äidilleni. Olin Peijaksessa viikon, sieltä menin katkaisuhoitoon ja lopulta Järvenpään sosiaalisairaalaan kahdeksi kuukaudeksi.

2/2018

Kävin jossain vaiheessa tutustumassa AA-toimintaan, siellä omat ahdistavat helluntaiseurakuntamuistot lapsuudesta tulivat esiin, kun alettiin puhua korkeammasta voimasta. Se jäi siihen.

Vuokrasin oman kotini rakennusfirman työntekijöille, itse asuin kotini yhdessä huoneessa, sillä tavoin sain erossa maksettua vaimon ulos. Ero astui voimaan vuonna 1996. Samaisena vuonna matkustin äitini kanssa kahdestaan Kyprokselle.

Olin koko viikon selvin päin. Sen jälkeen join taas ja päädyin katkaisuhoitoon.

Katkolta kävin tutustumassa A-kiltatoimintaan. Vantaan A-ki­lta oli heti kuin toinen koti, oli syy lähteä jonnekin, pyöräilin matkat. Toimin vapaaehtoisena A-killan muuttopalvelussa, A-killan toiminnallisuus ja esimerkiksi teatteriretket toivat elämään sisältöä. Ilmapiiri ja ihmiset tuovat minut edelleen arkisin jakamaan ruokailuhetken A-killassa.

Olen ollut myös monen A-killan sekakäyttäjä. Lohjalla, Vantaalla, Vaasassa, Porissa, Turussa ja Lappeenrannassa, osassa olen jäsenenä vieläkin.

Kun 5 vuotta raittiutta oli saavutettu, vanhempani halusivat myös tutustua A-kiltalaisiin. Vanhempani järjestivät kotonaan Seularannassa A-kiltalaisille kesäisen tapahtuman. Siitä alkoi perinne, joka on jatkunut aivan näihin päiviin saakka.

Elämä on tänä päivänä työntekoa taksiyrittäjänä. Nykyisen puolisoni Miian tapasin netissä. Nykyään osaan nauttia rauhallisista hetkistä ja perhe-elämästä. Suhteet vanhempiini ovat kunnossa.

A-kilta on raitistanut minut ja se on toinen perheeni. Olen saanut 15 raitista vuotta.

Teksti: Tuija Tamsi-Lehtinen Kuva: Petri Seulanto Juttu julkaistu aiemmin Vesipostissa 4/2013

25

Kiltakoutsileiriltä eväitä eväitä luonnossa luonnossa liikkumiseen: liikkumiseen: Kiltakoutsileiriltä

”Toipuja on osa luontoa päihdehistoriastaan huolimatta”

K

ymmenkunta kiltakoutsia palasi virkistyneinä koteihinsa Oulunsalon Koppanassa järjestetyltä Pohjois-Suomen alueen kiltakoutsileiriltä toukokuun lopulla. Suunnistustaidot ajantasaistettiin, jotta kompassit näyttäisivät oikeaan suuntaan jatkossakin.

Luontolähettiläs Matti Moilasen taidokkaan opastuksen ansiosta kiltakoutsit eivät eksy väärille poluille.

Samoilu maastossa eheyttää niin kehoa kuin mieltäkin. Fyysisellä rasituksella ja raittiilla ilmalla on rentouttava vaikutus. Metsän siimeksessä ollaan sosiaalisen paineen ulkopuolella. Tämän vuoksi sen voi kokea turvalliseksi ympäristöksi päihteistä irtautumisen kannalta. Luonto ei tuomitse eikä syyllistä. Toipuja on osa luontoa päihdehistoriasta huolimatta.

Kiltakoutsina toimiminen kasvattaa itseluottamusta. Onnistumisen kokemukset erätaitojen puitteissa voimaannuttavat. Nuotion sytyttäminen tai oikeaoppinen kompassisuunnan löytäminen voivat olla hyvinkin merkityksellisiä saavutuksia ihmiselle, jonka elämä on menneisyydessä ajautunut sivuraiteille. Toiminnallisuus luonnon keskellä vie ajatukset pois maallisista murheista. Nokipannukahvit nuotion ääressä muiden kiltalaisten kanssa on kerta toisensa jälkeen parasta terapiaa.

Päihderiippuvaisen elämä on useimmiten tunnetilojen ja aistien tukahduttamista. Luonnollisessa ympäristössä piiloon ajetut ja kadoksissa olleet tuntemukset voidaan herättää henkiin pelkäämättä. Pienin askelin ja omaan tahtiin. Toipumista voi huomata tapahtuneen alkaessaan havaita erilaisia yksityiskohtia ympärillä – olkoon se sitten kortta kuljettava muurahainen tai lämmin tuulenvire poskipäillä. Aistit terävöityvät.

26 26

2/2018

Matkani

Mikä on Kiltakoutsi?

A-kiltalainen päihdetoipuja tai päihdetoipujan läheinen, joka hallitsee erätaidot ja pystyy ottamaan huomioon luontoretkeilyn turvallisuuteen liittyvät seikat ja osallistujien erilaiset fyysiset taustat.

Kiltakoutsit ovat suorittaneet A-Kiltojen Liitto ry:n Kiltakoutsi-peruskurssin, jossa he ovat opiskelleet luontoretkien suunnittelua, erätaitoja ja suunnistusta.

Voin keitellä kahvia, istua kannolla, luonnon rauhasta nauttia.

Voin juoda purosta, kulkea huoletta, tietäen olevani ainoa.

Voin kalastella joella, perhosia seurata, keskellä kaunista luontoa.

Voin katsella taivasta, kulkea polkua, kuunnella lintujen laulua.

A-killoissa on otettu huomioon luonnon merkitys päihdetoipumisen kannalta. Uusia kiltakoutseja koulutetaan tulevaisuudessakin. Kiltakoutsi on loistava suunnannäyttäjä niille, joita raittiit päivät ja luonnossa liikkuminen kiinnostavat. Selmeily on luontoäidin ja Akillan yhteistyön tuloksena syntynyt mielialalääke moneen vaivaan ja murheeseen. Rohkeasti siis luontoilemaan.

”Perhosen vahvuus lumoaa, kun sen rinnalta lumikinos katoaa.

Myrskyssä siivet melkein hajoaa, jos ei tiedä ainuttakaan turvapaikkaa.”

Voin ylittää soita, kahlata koskessa, välillä karttaakin katsoa.

Voin nukkua ulkona, vaikka laavussa, ilman minkäänlaisia huolia.

Teksti ja kuva: Johanna Jänkälä Haukiputaan A-kilta ry

Voin kävellä pitkospuita, seisoa tuulessa, ilmavirran iholla tuntea.

Voin tunturille nousta, maailmaa halata, sen aion teille kertoa. ”Perhosen vahvuus lumoaa, kun sen rinnalta lumikinos katoaa.

Myrskyssä siivet melkein hajoaa, jos ei tiedä ainuttakaan turvapaikkaa.”

Ville Tuominen

2/2018 2/2018

27

Vantaan kaupungin terveyspalvelupäällikkö Eila Koivunen:

”Kokemusasiantuntijan tarjoama vertaistuki erittäin vaikuttavaa päihdetyössä” Vantaan kaupunki perusti tammikuussa 2018 Suomen ensimmäisen kokemusasiantuntijan vakanssin päihdeongelmista kärsivien auttamistyöhön ja päihdepalvelujen kehittämiseen.

Kokemusasiantuntija on toipunut omista päihde- ja mielenterveysongelmista. Hän tietää, millaista on sairastua, olla hoidossa ja kuntoutua. Kokemusasiantuntija on koulutettu tehtäviinsä. Vantaa testasi päihdetyön kokemusasiantuntijan soveltuvuutta terveysaseman arkeen Korson terveysasemalla vuosina 2012–2014. Mielen avain -hankkeen toteuttama testipilotti oli osa STM:n kansallista sosiaali- ja terveysohjelmaa.

Kaksivuotisen pilotin aikana kokemusasiantuntijan luona käyneille asiakkaille tehtiin asiakastyytyväisyyskysely: Yli 90 prosenttia kokemusasiantuntijan vastaanotolla käyneistä koki hyötyvänsä erittäin paljon tai paljon keskustelusta kokemusasiantuntijan kanssa. Pilottihanke onnistui. Hankkeen jälkeen vuosina 2015–2017 kokemusasiantuntija teki töitä Vantaan terveysasemilla kuukausipalkalla. Työsopimukset olivat määräaikaisia.

Vantaalle kokemusasiantuntijan vakanssi

Tammikuussa 2018 kajahti Vantaalta sosiaali- ja terveysalan uutispommi: Kaupunkiin perustettiin Suomen ensimmäinen kokemusasiantuntijan vakanssi. Nyt kokemusasiantuntija on kiinteä osa Vantaan terveys- ja päihdepalvelujen kokonaisuutta.

–Päihdetyön kokemusasiantuntijan asiakkaille tarjoama vertaistuki on ollut erittäin vaikuttavaa, ja antanut ryhtiä vastaanottotoimintaan terveysasemalla, sanoo Vantaan terveyspalvelupäällikkö Eila Koivunen. Päihdetyön kokemusasiantuntija jakaa terveysasemalla apua tarvitseville vertaistukea.

Kokemusasiantuntija kertoo asiakkaille tarjolla olevista päihdepalveluista ja antaa heille palveluohjausta. Asiakaskäyntejä kokemusasiantuntijan vastaanotolla Vantaan terveysasemilla on ollut jo reilusti yli tuhat. Terveyspalvelupäällikkö Eila Koivusen mukaan kokemusasiantuntija on tärkeässä roolissa matalan kynnyksen päihdepalvelujen kehittämistyössä.

–Perustimme asiantuntijan vakanssin, jotta sekä päihdeongelmista kärsivien omaisilla, että alkoholiriippuvaisilla on mahdollisuus avun ja vertaistuen saantiin matalan kynnyksen periaatteella, Koivunen sanoo. Vantaan Martinlaakson terveysasemalla toimii matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelupiste, joka hyödyntää asiakastyössä kokemusasiantuntijan tarjoamaa vertaistukea.

Kokemusasiantuntijat ja ammattilaiset yhteistyössä

Kokemusasiantuntija Hannu Ylönen on auttanut päihdeongelmista kärsiviä Vantaan terveysasemilla vuodesta 2012 alkaen. Asiakastyön ja päihdepalvelujen kehittäminen jatkuu edelleen.

Kokemusasiantuntija auttaa asiakkaita yhteistyössä terveysaseman lääkärien, hoitajien ja muiden työntekijöiden kanssa.

–Jos kunnat haluavat jatkossa selvitä entistä paremmin päihde- ja mielenterveysasiakkaiden hoidosta, pitää palvelujärjestelmissä antaa nykyistä enemmän tilaa kokemusasiantuntijoille ja vertaistoimijoille, sanoo Vantaan päihdetyön kokemusasiantuntija Hannu Ylönen.

– Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset eivät yksin kykene rakentamaan sellaista asiakaslähtöistä palvelujärjestelmää, joka riittävästi huomioi hoitotyössä tärkeän kokemustiedon ja vertaistuen. Ylösen mukaan kuntapäättäjien ja terveysalan ammattilaisten kannattaa hankkia palvelujärjestelmiin kokemusasiantuntijoita, joilla on kyky hyvään yhteistyöhön kunnal-

28

2/2018

Vantaan terveyspalvelupäällikkö Eila Koivunen ja Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen professori Lauri Kuosmanen ovat olleet vahvoja vaikuttajia ns. Vantaan mallin ”päihdetyön kokemusasiantuntija terveysasemalla” kehitystyössä vuosina 2012–2018.

ki, jota Vantaan A-kilta kumppaneineen on parhaillaan kehittämässä.

listen sosiaali- ja terveyspalvelujen, erikoissairaanhoidon, ns. kolmannen sektorin toimijoiden - ja ennen kaikkea asiakkaiden kanssa.

–Kuntapäättäjien kannattaa ottaa kokemusasiantuntijat mukaan sote-palvelujen kehitystyöhön jo palvelujen suunnitteluvaiheessa. –Kokemusasiantuntijat ja vertaistuki on hyvä ankkuroida pysyvästi sosiaali- ja terveysalan palvelurakenteisiin, Ylönen korostaa. –Esimerkiksi vakavista päihdeongelmista kärsivien asiakkaiden on vaikea nujertaa fyysistä riippuvuutta ja psyykkistä pakkomiellettä päihteisiin ilman riittävän laajaa vertaistukiverkostoa.

Toiminnanjohtaja Jouni Hotin mukaan ideana on, että A-killan kokemusasiantuntijapankkiin rekrytoitaisiin koulutuksen ja työkokemuksen omaavia kokemusasiantuntijoita. Uusia asiantuntijoita koulutettaisiin lisää tarpeen mukaan.

–Pankki huolehtisi kokemusasiantuntijoiden osaamisesta ja jaksamisesta muun muassa täydennyskoulutuksen, työnohjauksen ja virkistyksen keinoin. Pankki pitäisi huolta kokemusasiantuntijoiden palkasta, palkkioista ja korvauksista. Se välittäisi kokemusasiantuntijoita kunnan ja muiden tarvitsijoiden kertaluonteisiin, jatkuviin ja määräaikaisiin tehtäviin.

–Pankin tehtävä olisi vastata kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta kokemusasiantuntija- ja vertaistukityössä. A-kilta välittäisi tilaajille eri työtehtäviin sopivia henkilöitä, helposti ja nopeasti yhdestä paikasta.

Teksti: Hannu Ylönen & Vesipostin toimitus Kuvat: Veijo Korhonen & Hannu Ylönen

A-kiltaan kokemusasiantuntijapankki?

Kolmannen sektorin yhdistyksiä - muun muassa A-kiltoja - halutaan monissa kunnissa entistä enemmän mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen ja palvelujen tuottamiseen. Yksi toimintatapa on perustaa A-kiltoihin ja muihin sotealan yhdistyksiin kokemusasiantuntijoiden asiakasvastaanottoja - vertaistukiryhmien ja muun vertaistoiminnan rinnalle.

Kokemusosaamisen ja vertaistuen tarve tunnistetaan ja tunnustetaan entistä paremmin sekä kunnallisissa että yksityisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa.

–Päihde- ja mielenterveystyössä iso ongelma on kokemusasiantuntijoiden ja kokemusosaamisen rajallinen saatavuus tarpeeseen nähden, kirjoittaa Vantaan A-kilta ry:n toiminnanjohtaja Jouni Hotti Kuntoutussäätiön nettisivuilla.

–Yksi ratkaisu kokemusasiantuntija- ja vertaistukipalvelujen kasvavaan kysyntään voisi olla kokemusasiantuntijapank-

2/2018

Vantaan A-killan toiminnanjohtaja Jouni Hotti haluaa lisätä kokemusasiantuntija- ja vertaistukityötä sosiaali- ja terveyspalveluissa.

29

Vertaistukea siviiliin A-killoista Oulun vankilassa järjestettiin toukokuussa Yhteistyökumppaneita siviilistä -messut. Tämä oli oiva tilaisuus viedä A-kiltatietoutta vapautuville vangeille. Kirsi Mäki ja Johanna Jänkälä kertoivat kiltatoiminnasta ja vertaistuesta 30 muun esittelijän joukossa. Vankeja Oulun vankilassa on noin 80.

Päihderiippuvaisia päätyy vankilaan harmillisen usein.

Päihteiden käyttö on rahoitettava jollakin tavalla ja näin ollen riippuvuus voi ajaa rikoskierteeseen. Lisäksi päihtyneen kontrollikyvyn menetys saattaa aiheuttaa sellaisia tekoja, jotka vievät kaltereiden taakse. A-kilta voi toimia ratkaisuna vapautuneen vangin elämänlaadun parantamiseksi tarjoamalla päihteetöntä vertaistukea ja toiminnallisuutta.

Teksti: Johanna Jänkälä Haukiputaan A-kilta ry Kuva: Kirsi Mäki järjestökoordinaattori A-Kiltojen Liitto ry

TULOSSA

LIIKUNTAHAASTE Sporttivartti järjestetään 1.8–30.9.2018

Valmiina liikkumaan!

Kerää sporttivartteja 15 minuutin liikunnallisilla suorituksilla.

Tänä vuonna mahdollisuus haastaa myös yhteistyökumppani(t) mukaan!

Lisätietoja: järjestökoordinaattori Mikko Putaja p. 040 5664 841

30

1/2016

TP

2/2018

Helsingin A-Kilta ry:n ja pohjoisen psykiatria- ja päihdekeskuksen yhteisessä Kevätfoorumissa Timo Airaksinen (vas.) toi esille yksilönvapauden tärkeyden ja Pekka Puska puolestaan korosti yhteiskunnan vastuuta alkoholipolitiikassa.

Dilemma, joka ei ratkennut

– Mitä uutta ja virkistävää keksittäisiin yhteistyömme syventämiseksi? Tuo kysymys heitettiin ilmaan Helsingin A-Kilta ry:n ja pääkaupungin pohjoisen alueen psykiatria- ja päihdekeskuksen tuumaustapaamisessa.

rumi huhtikuussa 2018 veti tuvan täyteen väkeä, joka otti puhujien näkemyksiin kantaa kokemusasiantuntijuuden viisaalla rintaäänellä ja hurtilla huumorilla.

Helsingin A-Kilta ry on vuodesta 2014 ylläpitänyt Malmin yhteisötilaa, johon saapuu niin yhdistyksen jäseniä kuin psykiatria- ja päihdekeskuksen asiakkaitakin viettämään päihteetöntä yhteisöllistä aikaa. Mutta mitä muuta mielekästä voisimme tehdä yhdessä kuin juoda kahvia ja kokoontua mielenterveys- ja päihdetoipujien ryhmiin?

Entä saimmeko ratkaistua kysymyksen uuden alkoholilain aiheuttamasta huolesta tai yksilönvapauden ja valvonnantarpeen dilemman? – Emme todellakaan. Väittely vakavasta aiheesta pulppuili kiivaastikin, mutta ei kuitenkaan vakavalla naamalla: iloksemme pystyttiin eroamaan tilaisuuden jälkeen ystävyydessä, vaikka ei oltukaan kaikki samaa mieltä.

Ystävällisesti eri mieltä Loimme ylilääkäri Jussi Niemi-Pynttärin, johtavan päihdeterapeutti Ilpo Haapasen ja ylihoitaja Kati Sinivuoren kanssa idean avoimesta, mutta kotoisan pienimuotoisesta keskustelutilaisuudesta teemalla ”Limuviinat kaupoissa – lisääntyykö arjen onnellisuus?”.

Kutsuimme keskustelua ryydittämään vastakkaista mieltä olevat professorit Pekka Puskan ja Timo Airaksisen. Kevätfoo-

2/2018

A-killoissakaan ei eletä missään kuplassa, vaan keskellä moniäänistä yhteiskuntaa. Erilaisia näkemyksiä kuunnellen keskustellaan ja muodostetaan omat mielipiteet kokemusviisauden ja yhteisten arvojen pohjalta. Kevätfoorumimme oli tähän tarkoitukseen hyvä harjoitteluareena, jonka jälkeen palasimme taas tavalliseen mukavaan kilta-arkeen Malmin päihteettömässä yhteisötilassa.

Teksti: Marjo / Helsingin A-Kilta ry Kuva: Minna Hämäläinen

31

Vesiposti-lehden tilaus- ja palvelukortti Kestotilaus (4 x v.) 15 euroa/ v.

Postimerkki

Tilaan Vesiposti-lehden Tilauksen peruutus Lehden toimitusosoite Nimi Lähiosoite Postinumero -ja toimipaikka

A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 3.krs.

33500 TAMPERE

Osoitteenmuutos Vanha osoite Uusi osoite Postinumero -ja toimipaikka

Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset myös puh.0400 394 869 vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, www.a-kiltojenliitto.fi Vesiposti 1/ 2017

Hienoin kansikuva 2017

Vesiposti 2/ 2017

Vesiposti -lehden Hienoin kansikuva -kilpailussa eniten ääniä sai lehti numero 3/2017. Vesiposti-lehden vuosikerran arvonnassa arpaonni suosi Tuula Pöyhöstä.

Vesiposti 4/ 2017

Onnea voittajalle!

Vesiposti 3/ 2017

VESI posti

43. vuosikerta Julkaisija Päätoimittaja Taitto Toimituksen osoite Tilaukset, osoitteenmuutokset ja aineistot

Päihdetoipujajärjestön jäsenlehti Ilmestyy 4 kertaa vuodessa: maalis-, kesä-, syys- ja joulukuu (ISSN 1457-814X) A-Kiltojen Liitto ry Tuija Tamsi-Lehtinen Anna Niemistö A-Kiltojen Liitto ry, Itsenäisyydenkatu 17 B, 33500 Tampere vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, puh. 0400 394 869 Aineisto seuraavaan lehteen 7.8.2018 mennessä.

Kannen kuva

Matti Moilanen

Painopaikka

Pk-paino, Tampere 2018

32

2/2018

Vesipostiristikko

Kesäkuun ristikon ratkaisun löydät www.a-kiltojenliitto.fi » Vesiposti verkossa.

2/2018

33

A-KILTOJEN LIITTO RY Jäsenyhdistykset Anjalankosken A-kilta ry Inkeroistentie 26 46900 Myllykoski puh. 050 9186 538 akilta.anjalankoski@gmail.com

Inkoon A-kilta ry Grönkullantie 52 10210 Inkoo p. 040 9602 526 www.inkoon-a-kilta.net

Kirkkonummen A-kilta ry Pappilantie 1 A 02400 Kirkkonummi puh. 050 4359 884 kirkkonummenakilta@gmail.com

Espoon A-kilta Hykaa ry Ajurinkuja 4 02650 Espoo puh.(09) 541 4634 espoonakilta1@gmail.com www.hykaa.fi

Joensuun A-kilta ry Yläsatamakatu 28 80100 Joensuu joensuu.a-kilta@luukku.com

Kiteen A-kilta ry

Etelä-Saimaan A-kilta ry Valtakatu 23 53600 Lappeenranta puh. 050 571 3178 esakilta@gmail.com www.esakilta.fi Harjavallan A-kilta ry Piispankatu 6 B 9 29200 Harjavalta puh. (02) 674 0372 akilta.harjavalta@gmail.com Haukiputaan A-kilta ry Kiventie 5, 90850 Martinniemi haukiputaan.akilta@gmail.com Helsingin A-kilta ry Malmin yhteisötila Soidinkuja 4–6 C 00700 Helsinki p.050 4090 344 (pj.) toiminnanjohtaja.marjo@ helsinginakilta.fi www.helsinginakilta.fi Hollolan A-kilta ry Mallasharjuntie 3 15860 Hollola puh. (03) 752 4815 040 534 6511 hollolan.akilta@hotmail.com http://hollolanakiltary.site11.com

Jokilaaksojen A-kilta ry Kirkkotie 4 84100 Ylivieska puh. 044 4195 338 Jyväskylän A-kilta ry Taitoniekantie 14 40740 Jyväskylä puh. 0400 541 365 ali.leinonen@a-kilta.net www.a-kilta.net Jämsänjokilaakson A-kilta ry Kiltakallio Maskulankatu 1 42100 Jämsä puh. 040 8313 173 jamsanjokilaaksonakilta@co.inet.fi http://personal.inet.fi/yhdistys/ jamsanakilta Järvenpään A-kilta ry puh. 040 144 5877 akiltajpaa@gmail.com Kajaanin A-kilta ry Kainuunkatu 9 87100 Kajaani puh. 044 2925 354 kajaanin.a_kilta@luukku.com Kangasalan A-kilta ry Myllystenpohjantie 4 36200 Kangasala Kankaanpään A-kilta ry

Hyvinkään A-kilta ry Kammari, Hämeenkatu 16 05800 Hyvinkää p. 044 0911 812 p. 040 6733 382

Kemin A-kilta ry Ratavartijantie 18 94720 Kemi puh. 0400 889 962 kemiakilta@gmail.com

Hämeenlinnan Seudun A-kilta ry

Kerimäen A-kilta ry

Iisalmen A-kilta ry Pohjoinen puistoraitti 1 B 8 74100 Iisalmi puh. 045 1859 127 iisalmen.akiltary@gmail.com

Keski-Lapin A-kilta ry

Imatran A-kilta ry Kauppakatu 9 55120 Imatra puh. 040 5380 150 akilta.imatra@suomi24.fi www.imatran-a-kilta-ry.webnode.fi

Keskipisteen A-kilta ry Lehtomäentie 39 92600 Pulkkila puh. 044 9175 590 Keuruun A-kilta ry Runkotie 4 G 37 42700 Keuruu puh. 044 7742 700 keuruunakilta@gmail.com

Kiuruveden A-kilta ry Koillis-Lapin A-kilta ry Rinnetie 1 98120 Kemijärvi puh. 045 677 2260 vuokko.lahtela@kemijarvi.fi Kuhmon A-kilta ry Karhunpolku 3 A 88900 KUHMO p. 044 7970 443 kaisa.karhu-harkonen@kainuu.fi Kuopion A-kilta ry Mäkikatu 11 70110 Kuopio puh. 050 407 5309 pj.lappalainen@gmail.com Kuusamon A-kilta ry Kuusankosken A-kilta ry Kymen A-kilta ry puh. 040 5599 658 Lahden A-kilta ry Vuorikatu 14, 15110 Lahti p. 040 8709 597 akiltalahti@gmail.com Laitilan Seudun A-kilta ry Kaukolantie 19 23800 Laitila puh. (02) 851 302 laitilan.akilta@gmail.com www.lailanet.fi/a-kilta Laukaan A-kilta ry Rinteeläntie 8 as 6 41341 Laukaa puh. 050 9172 403 Lempäälän A-kilta ry Lieksan A-kilta ry Lohjan A-kilta ry Immulantie 2 08500 Lohja puh. 041 4550 762 lohjanakilta2018@gmail.com www.ruusulinna.com Lopen A-kilta ry Taarintie 3 12700 Loppi loppia.kilta1ry@gmail.com

Läntisen Uudenmaan A-kIlta ry Felix Fromin katu 4 10300 Karjaa puh.( 019) 230 768 a-kilta.lantisenuudenmaan@ wippies.fi Minnea A-kilta ry Rasintie 3 A 2, 64700 Teuva p. 040 1630 458 tukiryhma.minnea@gmail.com Mäntän Seudun A-kilta ry Koskelankatu 38 35800 Mänttä puh. 040 1973 669 ms.akilta4@gmail.com Nilsiän A-kilta ry Nokian A-kilta ry Välikatu 2 37100 Nokia nokiana-kilta@outlook.com Nurmeksen A-kilta ry Nurmijärven A-kilta ry Punamullantie 12 01900 Nurmijärvi Oulun A-kilta ry Hintantie 24 90500 Oulu puh. 041 445 5350 oulun.a-kilta@dnainternet.net Outokummun A-kilta ry Mikonkatu 5 B 16 83500 Outokumpu Pellon A-kilta ry Pieksämäen A-kilta ry Kirkkotie 3 76150 Pieksämäki puh. 045 1506 322 pieksamaen.a.kilta@luukku.com Pohjois-Kymen A-kilta ry Oikokatu 2 B 12 45100 Kouvola puh. 050 5012 466 pohjois-kymen.a-kilta@luukku. com Pohjois-Lapin A-kilta ry puh. 046 6387 672/ A. Pasanen akilta.ivalo@gmail.com Poppoo6 A-kilta ry Porin A-kilta ry Vapaudenkatu 1 28100 Pori puh. (02) 641 6040 akiltapori@gmail.com www.a-kiltapori.fi

34

2/2018

A-kiltatoiminta on päihteetöntä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja monimuotoisesti toteutettavaa vertaistukitoimintaa päihdeongelmaisille ja päihdetoipujille sekä heidän läheisilleen. A-killat ovat yhteiseltä arvopohjalta toimivia itsenäisiä yhdistyksiä.

Savonlinnan A-kilta ry Kiesitie 3 57210 Savonlinna puh. 044 5478 367

Porvoon A-kilta ry Pyhäjärven A-kilta ry Vanha Pyhäjärventie 7 86800 Pyhäsalmi puh. 046 6425 421 pekkaitapalo@gmail.com

Seinäjoen A-kilta ry Siilinjärven A-kilta ry Sulkavantie 4 71800 Siilinjärvi

Raahen A-kilta ry Ravikatu 1, 92150 Raahe puh. 040 593 6266 raahenakilta@gmail.com

Sotkamon A-kilta ry Keskuskatu 3 88900 Sotkamo

Ranttilan A-kilta Riihimäen Seudun A-kilta ry Murtokatu 4 11130 Riihimäki puh. (019) 725 588 riihimaen.seudun.a-kilta.ry@elisanet.fi www.elisanet.fi/riihimaen. seudun.a-kilta.ry/

Taivalkosken A-kilta ry Sairaalatie 8 93400 Taivalkoski p. 050 4338 817 metkutus1@gmail.com Tampereen A-kilta ry Kartanonkatu 4 33820 Tampere puh. 040 7076 669 fax. (03) 223 0899 toimisto@tampereena-kilta.fi www.tampereena-kilta.fi

Salon Seudun A-kilta ry Vaihtoehto 90 ry, Kaivokatu 4, 24100 Salo puh. 0400 725 759

puh. 0400 510 436 tornion.akilta@gmail.com Turun A-kilta ry Pääskyvuorenrinne 1 20610 Turku puh. 0400 632 306 toimisto@turunakilta.fi www.turun-a-kilta.fi Utsjoen A-kilta ry Uudenkaupungin A-kilta ry Liljalaaksonkatu 7 B 23500 Uusikaupunki puh. 0400 959 399 a.kilta.uki@gmail.com Vaasan A-kilta ry Laivakatu 13 C 2. krs 65100 Vaasa puh.050 3529 296 vaasan.a.kilta@gmail.com https://vaasanakilta.webnode.fi/

Vantaan A-kilta ry Jokiniemenkatu 9 01370 Vantaa p. 045 1616 838 toimisto@vantaan-a-kilta.fi www.vantaan-a-kilta.fi Varkauden A-kilta ry Pähdetukikeskus Ratakatu 6 78850 Varkaus puh. 040 7284 898 Ylä-Kainuun A-kilta ry Tietäväisenkatu 1 89600 Suomussalmi puh.045 3306 353 y-k.a-kilta@hotmail.fi

A-kilta löytyy facebookista

Valkeakosken Seudun A-kilta ry Vammalan Seudun A-kilta ry

Tornion A-kilta ry Tapiolantie 7 A 95410 Kiviranta

Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 TAMPERE etunimi.sukunimi@a-kiltojenliitto.fi www.a-kiltojenliitto.fi

Tiedottaja Tuija Tamsi-Lehtinen puh. 040 8668 257

Toiminnanjohtaja Ville Liimatainen puh. 040 3566 586

Järjestökoordinaattori (Etelä-Suomi) Noora Nieminen puh. 0400 462 481

Talous- ja hallintosihteeri Tia Helenius puh. 0400 894 602

Järjestökoordinaattori (Länsi-Suomi) Mikko Putaja puh. 040 5664 841

Toimisto- ja viestintäsihteeri Anna Niemistö puh. 0400 394 869

Järjestökoordinaattori (Itä-Suomi) Aulikki Otranen puh. 040 3566 592

1/2018 2/2018

Järjestökoordinaattori (Pohjois-Suomi) Kirsi Mäki Kansankatu 53, 90100 Oulu puh. 040 1679 377 Johtavat luottamushenkilöt Puheenjohtaja Hannu Gustafsson puh. 040 7632 075 hanskigustafsson@gmail.com Varapuheenjohtaja Matti Moilanen puh. 045 3306 353 masam1@hotmail.com

35 35

.LK01 A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 Tampere