Kyselytietoa kieltenopetuksen järjestämisestä

Syksyllä 2021 selvitettiin kyselyllä, ketkä opettavat vierasta kieltä vuosiluokilla 1–6. Samalla lukion opettajilta kysyttiin todistusvalinnan vaikutuksista.

TEKSTI ANNA HALME

SUKOL toteutti yhdessä OAJ:n ja Suomen Luokanopettajien kanssa syyskuussa 2021 alakoulun ja lukion luokan- ja aineenopettajille suunnatun kyselyn. Kyselystä saatiin ensimmäistä kertaa konkreettista näyttöä siitä, kuinka kieltenopetuksen varhentaminen on käytännössä toteutettu. Tilastoinnin lisäksi kysely tarjosi osallistuneille opettajille mahdollisuuden kertoa omin sanoin näkemyksiään varhentamisesta ja todistusvalinnasta.

Tuloksista käy ilmi, että nimenomaan varhentamisen yhteydessä kieltenopetusta on osoitettu suurelta osin luokanopettajille.

Varhentaminen ei monipuolistanut

Valtioneuvosto päätti vuonna 2018 A1-kielen opetuksen varhentamisesta alkamaan perusopetuksen ensimmäisellä luokalla. Kieltenopetuksen varhentaminen oli osa hallituksen Uusi peruskoulu -ohjelmaa, ja sen tavoitteena oli muun muassa lisätä ja monipuolistaa kieltenopiskelua.

Monipuolistamisen tavoitteeseen olisi päästy, mikäli opetuksen järjestäjät olisi velvoitettu tarjoamaan useampaa kieltä. Suurin osa opetuksen järjestäjistä tarjoaa kuitenkin A1-kielenä vain englantia. Tämä käy ilmi kielten aineenopettajien kyselyvastauksista:

Periaatteessa hyvä, mutta muiden A-kielten kuin englannin kannalta katastrofi : meillä loppui 15-vuotinen A1-ranskan perinne, kun vanhemmat eivät enää esikoulussa uskalla valita mitään muuta kuin englantia. Ekaluokka olisi saanut olla yleistä kielikasvatusta, kaikkia koulussa opetettavia kieliä, jonka jälkeen oman opiskeltavan kielen valinta.

Varhentaminen on hyvä idea muttei toteudu tällä hetkellä valtaosassa kuntia toivotulla tavalla. Käytännössä A1-kieli on edelleen useimmiten englanti, ja harva kunta edes tarjoaa muuta vaihtoehtoa. Lisäksi alakoulussa kieliä opettavat enimmäkseen luokanopettajat eivätkä kieltenopettajat, mikä ei mielestäni ole toivottavaa.

Ajatus on hyvä, mutta opetus pitäisi toteuttaa pätevien kieltenopettajien (aineenopettajien) toimesta – ei luokanopettajien, joille usein ei pystytä tarjoamaan riittävää täydennyskoulutusta tehtävään tai joilla itsellään ei välttämättä ole motivaatiota tai riittävää osaamista A1-kielten opetukseen.

Luokanopettajat ovat tehneet saman huomion:

Mielestäni se on todella hieno uudistus – paitsi esimerkiksi kotikunnassani, jossa A1-kieltä ei saa valita, vaan se on aina englanti. Seuraava vieras kieli on sitten kuudennelta luokalta alkava ruotsi. Olen aika skeptinen sen suhteen, miten kotikuntani malli parantaa kielten osaamista ja esimerkiksi monipuolistaa kielten opiskelua. Mikäli todellinen valinnan mahdollisuus olisi, olisi siitä enemmän hyötyä! En edes viitsi aloittaa siitä, että kieltä opettaa täysin kielen opettamiseen kouluttamattomat opettajat.

Olisi kiva, että olisi muitakin vaihtoehtoja kuin englanti. Lisäksi kieltä pitäisi opettaa henkilö, joka osaa, eikä ”pakotettaisi” luokanopettajia opettamaan kieliä.

Osa luokanopettajista on kuitenkin eri mieltä:

0–2-luokilla kieltä opettavat kieltenopettajat eikä heillä ole valmiuksia opettaa näin pieniä lapsia.

Ei olisi missään nimessä pitänyt tehdä. Äidinkielen taidot ovat rapistuneet ja rapautuvat vuosi vuodelta. Vaatimustasoa hilataan alas ja kaikkea silppua lisääntyy.

Se pitäisi aloittaa toisella luokalla. Ensimmäisellä luokalla tulee keskittyä koululaistaitoihin ja äidinkielen ja matematiikan perustaitojen oppimiseen.

Täydennyskoulutusta kaivataan

SUKOLin, OAJ:n ja Luokanopettajien kyselyssä vastaajina oli 116 luokanopettajaa ja 413 kielten aineenopettajaa. Tuloksista käy ilmi, että nimenomaan varhentamisen yhteydessä kieltenopetusta on osoitettu suurelta osin luokanopettajille. Tämä koskee A1-kieliä, eritoten englantia, samoin kuin kuudennella luokalla alkavaa B1-kieltä.

A1-kieltä opettavista luokanopettajista 63 prosenttia ei ollut suorittanut erikoistumisopintoja opettamassaan kielessä (englanti, ruotsi tai finska). Valtaosa näistä luokanopettajista ei ollut myöskään osallistunut opettamansa kielen täydennyskoulutukseen viimeisen kahden vuoden aikana.

Vastausten perusteella kaikki eivät tunne tarvetta lisäkoulutukseen. Osa luokanopettajista kuitenkin kokee, että heiltä puuttuu perustavanlaatuisia kielen ja kielipedagogiikan taitoja:

Tarvitsisin ihan kielen perusopintoja oman kielitaidon kartuttamiseksi ja kielenopetuksen pedagogiikan ja nyanssien käsityksen laajentamiseksi.

Ääntämisen ohjaaminen ja opettaminen, toiminnallisuuden lisääminen.

Materiaalia on joutunut valtavasti tekemään itse, vie paljon aikaa luokanopettajalta. Koulutuksista on saanut paljon vinkkejä toiminnalliseen opetukseen.

Kaikki käy. Haluaisin suorittaa erikoistumisopinnot, mutta etänä se ei ole vielä ollut mahdollista.

Valinnaiskielet ja todistusvalinta

Katoavia A2-kieliä opettavat vastaajista lähes yhtä lailla luokan- kuin aineenopettajat. A2-kielten tarjoaminen on opetuksen järjestäjille vapaaehtoista, ja yhä enenevässä määrin niiden tarjoamisesta on luovuttu vetoamalla säästösyihin. Näin alueellista kielitarjontaa on kavennettu käytännössä minimiin, pelkän englannin opetukseen.

Yläkoulussa alkavat B2-kielet ovat jo lähes kadonneet kielitarjonnasta. Jonkin verran yhteistyötä tehdään muiden kunnan koulujen ja oppilaitosten kanssa kieltenopetuksen järjestämiseksi, mutta yhteistyö yli kuntarajojen on hyvin puutteellista ja vaatii tarmokasta kehittämistyötä kielipolkujen mahdollistamiseksi ja ammattitaitoisen opetushenkilöstön varmistamiseksi. Muiden kielten opiskeluun ja kiinnostavuuteen lukiossa on vastausten perusteella vaikuttanut korkeakoulujen todistusvalinnan pisteitysmalli. Kieltenopettajilta on jo ennen tätä kyselyä saatu viestiä, että todistusvalinnalla on voimakas kielteinen ohjausvaikutus kielivalintoihin ja kielten opis-keluun lukiossa. Pitkää englantia opiskellaan lähes entiseen malliin, mutta kyselyvastausten perusteella kaikkien muiden kielten valinnat ovat vähentyneet:

Englannin suullisen kielitaidon kurssin eli ENA8:n valitsee vain murto-osa koulumme oppilaista.

Syventäviä ei valita ja arvosanoilla ei tunnu olevan väliä opiskelijoille.

Into opiskella A-englantia kunnianhimoisesti on hiipunut. Aine kirjoitetaan yleensä ”pois alta” syksyllä, että voi keskittyä reaaleihin tai pitkään matematiikkaan. Kun ei olla vielä valmiita kirjoittamaan (= kursseja käymättä), syksyn yo-tulos on usein pettymys.

Opiskelijat valitsevat paljon pitkää matematiikkaa, jossa on valtavasti kursseja/opintojaksoja, vaikka eivät edes olisi suuntaamassa esim. tekniselle alalle. Heille ei jää lukujärjestykseen tilaa lyhyille kielille. Kielistä saa myös moniin paikkoihin erittäin vähän pisteitä, mikä ei tietenkään kannusta valitsemaan ylimääräisiä kieliä.

Monet nuoret ovat tulleet kertomaan, kuinka kieltä on kiva opiskella ja haluaisivat jatkaa mutta eivät ehdi, koska pitää panostaa matematiikkaan ja muihin kirjoitettaviin aineisiin, joista saa hyvät pisteet todistusvalinnoissa.

Många studerande börjar studera franska i gymnasiet (eller fortsätter sina språkstudier som de påbörjat i högstadiet), men närmare hälften väljer att inte satsa på ämnet ända fram till skrivningarna eftersom de vill skriva studenten i ämnen som hjälper dem att komma in i högskolor och de vill inte skriva alltför många ämnen. Då prioriterar de ofta bort franskan från årskurs 2 eller 3.

Valinnat B2- ja B3-saksan osalta ovat romahtaneet n. 70 %. Abikursseilla B2/ B3 yhdistetyssä ryhmässä nykyisin n. 4–5 opiskelijaa.

Saksan kieltä valitaan todella vähän (kuten muitakin lyhyitä kieliä), koska niistä ei saa pisteitä jatkossa. Erittäin väärin ja tällaisella kielipolitiikalla tapetaan loppujenkin into. Annetaan väärä signaali nuorille: sinun kiinnostuksesi kieltä kohtaan on vähempiarvoista kuin luonnontieteiden osaaminen ja kiinnostus niitä kohtaan. Ei ymmärretä, mikä arvo on sillä, että joku on kiinnostunut jostain. Yksilölle ja yhteiskunnalle. Vain talouslukuja katsotaan, mutta metsään mennään. Juuri saksan osaaminen olisi Suomelle tärkeää myös talouden kannalta! Oma lukunsa on se, miten lyhytnäköistä on, että tarvitaan minimiryhmäkoko juuri kielissä alakoulussa. Tästä liian monta surullista esimerkkiä. Lapsi olisi ollut kiinnostunut kielestä, mutta kun oli ”vain” 11 eikä 12 valitsijaa, saksan/ranskan/espanjan/venäjän ryhmää ei muodostettu!! Niin turhauttavaa ja tuuleen huutelua, että kielivaranto ehtyy, kun tuo kohta on niin pielessä Suomessa. Koulutus maksaa ja se saakin maksaa. Pienet (12 ei edes ole pieni!) ryhmät saavat olla vähän kalliimmat, jossain muussa kohtaa tulee kuitenkin säästöä.

SUKOLIN KANNANOTTO KYSELYN POHJALTA

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry on erittäin huolissaan kieltenopetuksen järjestämisestä kokonaisuutena ja kaikilla asteilla. Kielivarantomme kapenee, ja korjausliikkeeseen tulee ryhtyä viiveettä. A1-kielten tarjontaa on monipuolistettava. Opetuksen järjestäjiä on velvoitettava A2-kielten tarjoamiseen. Korkeakoulujen todistusvalinnassa laajemman kielitaidon osoittamiseen tulee kannustaa. Opetuksen järjestäjien välistä yhteistyötä erilaisten kielipolkujen mahdollistamiseksi tulee tukea, ja kieltenopetus kaikilla asteilla tulee osoittaa koulutettujen kieltenopettajien tehtäväksi.

Maan hallituksen käynnistämän Oikeus oppia -kehittämisohjelman (2020–2022) tavoitteena on kaventaa ja ennaltaehkäistä peruskoulua käyvien oppilaiden oppimiseroja, vahvistaa oppimisen ja koulunkäynnin tukea ja kehittää lukutaitoa. Lähikoulun asemaa vahvistetaan, opetuksen ryhmäkokoja pienennetään ja rahoitusta uudistetaan siten, että se tukee koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista. Näiden tavoitteiden tulee näkyä myös kieltenopetuksen saavutettavuudessa ja järjestämisessä. Lasten oikeus saada yhdenvertaista opetusta ei voi riippua siitä, missä kunnassa sattuu asumaan.

Kannanotto on lähetetty medialle 14.10.2021 ja julkaistu: sukol.fi/kannanotot

OPETUSHALLITUS SELVITTI A1-KIELEN OPETUSTA

Opetushallitus julkaisi marraskuussa Jyväskylän yliopiston ja Åbo Akademin raportit opettajien, oppilaiden ja huoltajien näkemyksistä varhennetun A1-englannin ja A1-fi nskan opetuksesta ja opiskelusta.

Oppilaiden osaaminen enimmäkseen hyvää

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on määritelty, että 6. vuosiluokan lopussa A1-englannin hyvään osaamiseen eli arvosanaan kahdeksan edellytetään taitotason A2.1 saavuttamista kaikilla kielitaidon alueilla.

Tutkimuksiin osallistuneiden oppilaiden englannin kielen osaamista testattiin tehtävillä. Testaus kohdistui erityisesti suulliseen kielitaitoon. Puhumisessa useimmat 2. vuosiluokan oppilaat olivat saavuttaneet tason A1.1, ja neljäsosa heistä oli ylittänytkin sen. 3. vuosiluokalla valtaosa oli saavuttanut puhumisessa tason A1.2 tai A1.3. Selvityksessä todetaan: Tuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia suomenkielisten koulujen oppilaita näillä vuosiluokilla, mutta havainto on rohkaiseva siinä mielessä, että nämä oppilaat näyttivät tutkimuksen ajankohtana olevan hyvässä vauhdissa kohti 2–3 vuoden päässä olevaa hyvän osaamisen tasoa A2.1.

Osaamisessa oli kuitenkin vaihtelua, ja 2. vuosiluokan oppilaista muutamat eivät pystyneet vielä lainkaan puhumaan tai ymmärtämään englantia. A1-fi nskan tulokset olivat samansuuntaisia: suurin osa 2. vuosiluokan oppilaista oli puhumisessa tasolla A1.1, mutta osa ei yltänyt tasolle A1.1 asti.

Luokanopettajapainotus näkyy

Selvitysten perusteella varhentamisen jälkeen A1-englannin opetusta antavat vuosiluokilla 1–2 suuressa määrin luokanopettajat, joista vain osalla on englannin tai jonkin muun kielen opettajan kelpoisuus tai opintoja englannin kielessä. Sama tilanne on ruotsinkielisten koulujen A1-fi nskan opetuksessa. A1-englannin opetusta toteutettiin kahden luokanopettajan tai luokanopettajan ja aineenopettajan yhteisopetuksena enemmän kuin A1-fi nskan opetusta. Valtaosa A1-englantia opettavista oli lisäksi osallistunut varhennetun kieltenopetuksen täydennyskoulutukseen toisin kuin A1-fi nskan opettajat.

Luokanopettajapainotus näkyi siinäkin, että A1-englannin opetusta annettiin 45 minuutin oppituntien sijaan tai ohella paljon hajautetusti läpi kouluviikon. Kielenkäyttötilanteita harjoiteltiin muun opetuksen lomassa, ja englanninopetusta nivottiin muiden oppiaineiden opetukseen. A1-fi nskaa taas opetetaan pääsääntöisesti 45 minuutin oppitunteina lähinnä siksi, että useimmissa kouluissa luokat jaetaan A1-fi nskan ja äidinkielenomaisen fi nskan ryhmiin, joilla on eri opettajat.

Opettajien mukaan opetuksessa korostuu myönteinen asenne kieleen ja sen oppimiseen ja rohkeus kielen käyttämiseen.

Raportit ovat luettavissa Opetushallituksen sivuilla: www.oph.fi /fi / uutiset/2021/leikinomaisuus-innostaa-oppimaan-kielta-jo-ekaluokalla

Kursivoidut otteet ovat lainauksia kyselyvastauksista.