Lentoemännästä lehtoriksi

Alanvaihtajista kertovan sarjan toisessa osassa Hanna Holtari kertoo pitkästä polustaan opettajaksi. Kokemus toisenlaisesta työympäristöstä tuo aineksia yhteiskunnallisen osaamisen edistämiseen.

TEKSTI JA KUVA HANNA HOLTARI

Kävin kouluni Helsingissä. 9-vuotiaana hain pääsykokeiden kautta saksalaiseen kouluun, jossa ei edellytetty aiempaa kielitaitoa. Saksan kieli tarttui väkisin, koska lähes kaikki aineet opettiin saksaksi. Se oli eräänlaista kielikylpyä altaan syvässä päädyssä. Ensimmäisen lukiovuoden jälkeen halusin takaisin suomenkieliseen opetukseen, joten siirryin iltalukioon päättämään lukio-opintoni. taan vielä laajempaa kielitaitoa kuin nykyään. Saksan kielen osaaminen englannin ja ruotsin lisäksi oli itselleni eduksi.

Lentoemännän työ opetti paljon vieraista kulttuureista, mutta ennen kaikkea se kasvatti vuorovaikutustaitojani ja kykyä pärjätä mitä erikoisimmissa tilanteissa. Ikävintä oli epäsäännöllinen työaika, yötöitä suorastaan inhosin. Säännöllinen tilipussi ja muut vakituisen viran tuomat edut merkitsivät kuitenkin paljon.

Lentoemännän työ opetti paljon vieraista kulttuureista, mutta ennen kaikkea se kasvatti vuorovaikutustaitojani ja kykyä pärjätä mitä erikoisimmissa tilanteissa.

Ei ainakaan opettajaksi

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen minun oli vaikea tehdä valintaa siitä, mitä haluaisin opiskella. Olin lukiovuosina muuttanut omaan asuntoon Helsingin keskustaan, ja itsenäinen elämä edellytti säännöllisiä tuloja. Tein paljon erilaisia töitä, myös opettajan sijaisuuksia. Sijaisuuksien jälkeen olin varma, että opettajaksi en ainakaan halua.

Samoihin aikoihin huomasin, että Finnair etsi lisää matkustamohenkilökuntaa. Tulin valituksi kurssille monivaiheisen haun jälkeen. Siihen aikaan Finnair edellytti hakijoiltaan vielä laajempaa kielitaitoa kuin nykyään. Saksan kielen osaaminen englannin ja ruotsin lisäksi oli itselleni eduksi.

Lentoemännän työ opetti paljon vieraista kulttuureista, mutta ennen kaikkea se kasvatti vuorovaikutustaitojani ja kykyä pärjätä mitä erikoisimmissa tilanteissa. Ikävintä oli epäsäännöllinen työaika, yötöitä suorastaan inhosin. Säännöllinen tilipussi ja muut vakituisen viran tuomat edut merkitsivät kuitenkin paljon.

Yliopisto kutsui

Edelleen haaveilin akateemisista opinnoista. Parin työvuoden jälkeen hain ja pääsin Helsingin yliopistolle opiskelemaan germaanista filologiaa. Yliopistolla innostuin opiskelemaan myös valtio-oppia, viestintää ja musiikkitiedettä. Opiskelin siis laajalti omien mielenkiintojeni mukaan, ilman mitään punaista lankaa.

Perustimme mieheni kanssa perheen, ja odottaessani kolmatta lastamme tein päätöksen, että en halua enää palata vanhaan työhöni. Sain graduni vihdoin viimeisteltyä, ja samalla virisi uudelleen mielenkiinto opettajan ammattiin, erityisesti kieltenopettajan työhön.

Voidakseni hakea vakituista virkaa tarvitsin vielä opettajan pedagogiset opinnot ja toisen vieraan kielen pätevyyden. Pyrin uudestaan Helsingin yliopistoon suorittamaan pedagogisia opintoja. Viimeistä haastatteluvaihetta varten kaikkien hakijoiden piti lukea kasvatustieteellinen artikkeli, jonka pohjalta tulisi keskustella haastattelijoiden kanssa. Koko haastatteluaikani kului kuitenkin tarinoidessani lentoliikenteestä. Haastattelijatkin tuntuivat unohtavan annetun aineiston, ja lähes kaikki heidän kysymyksensä koskivat edellistä työtäni. Sain haastattelusta täydet soveltuvuuspisteet, mikä nauratti minua jälkeenpäin.

Sijaisuuksien kautta virkaan

Aloitin uudet opinnot, ja aina kun mahdollista, tein jälleen sijaisuuksia. Halusin näin myös varmistaa, että olen oikealla tiellä. Pedagogisten opintojen jälkeen pääsin tekemään pidempiä sijaisuuksia. Iltaisin ja viikonloppuisin suoritin englannin perus- ja aineopintoja.

Ollessani sijaisena eräässä toisessa espoolaisessa koulussa avautui nykyiseen työpaikkaani uusi kieltenopettajan paikka, joka oli juuri sitä, mitä olin etsinyt. Espoossa sijaitsevassa Mankkaanpuron alakoulussa noin puolet oppilaista valitsee saksan ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Koulussa toimi jo aiemmin kaksi kieltenopettajaa, joilla oli valtava määrä työtunteja. Tarvittiin kolmas kieltenopettaja saksaa ja englantia opettamaan. Kollegani edellisestä työpaikastani oli kuullut paikasta ensin ja oli ystävällisesti vinkannut koulumme apulaisrehtorille, että saattaisin olla sopiva henkilö hommaan.

Useimmiten aloitteleva opettaja pystyy parhaiten näyttämään osaamisensa pääsemällä sijaiseksi tai määräaikaiseksi työntekijäksi taloon. Näin kävi myös minun kohdallani, sillä näyttöä pitkästä opetushistoriasta ei minulla luonnollisesti ollut. Kun määräaikainen työsuhteeni päätettiin muuttaa virkasuhteeksi, hain innokkaana paikkaa. Koin, että alakoulu olisi täydellinen paikka itselleni. Pidän aineen opettamisen ohella myös kasvatustyöstä.

Pitkä tie maaliin

Edellisessä työyhteisössäni Finnairilla keskeistä oli oikea-aikainen ja tarkka viestiminen kollegojen kesken. Tärkeätä oli myös tiivis yhteistyö, koska sen avulla päästiin turvalliseen ja laadukkaaseen lopputulokseen. Nämä toimintamallit olen omaksunut itselleni, ja ne vaikuttavat toimintaani myös nykyisessä työssäni, vaikka työyhteisö onkin erilainen. Tuhannet kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa ovat kasvattaneet tuntosarviani ja kehittäneet minusta taitavan ihmistuntijan. Tulen toimeen hyvin erilaisten persoonien kanssa, sekä lasten että aikuisten. Aiempi työni rikastutti ennen kaikkea vuorovaikutustaitojani.

Opintopolkuni on ollut mutkikas ja turhankin pitkä. Kun olin nuori, en kyennyt erittelemään omia vahvuuksiani. Osasin ja omaksuin asioita monipuolisesti, ja olin kiinnostunut kaikesta maan ja taivaan välillä. En ole koskaan elämässäni keskustellut yhdenkään opinto-ohjaajan kanssa. Kesti toistakymmentä vuotta ymmärtää, missä olen hyvä ja mitä haluan tehdä. Oudoksun välillä ajatusta siitä, että olen ammatinvaihtaja, vaikka siltä ulospäin näyttää. Koen lähinnä, että matka nykyiseen ammattiini on ollut pitkä ja vaiheikas. En ikinä vaihtaisi pois vuosiani maailmalla. Minulle lentoemännän työ oli osa matkantekoa aikuisuuteen ja valtava elämänkoulu.

Koen lähinnä, että matka nykyiseen ammattiini on ollut pitkä ja vaiheikas.

Yhteiskunnallista osaamista

Alakoulussa näkee oppilaan kasvun ja kehityksen pienestä koululaisesta murrosikään. Se on myös paikka, jossa pääsee tänä päivänä toteuttamaan hyvin monimuotoista kieltenopetusta. Laulan ja leikin ihan yhtä mielelläni kuin avaan vanhemmille oppilaille vaikeampia kielen rakenteita.

Kielen oppiminen avaa oppilaalle eräänlaisen kielimaiseman. Tämä maisema voi olla kuitenkin hyvin erilainen sen mukaan, missä opetettavaa kieltä puhutaan. Yksi kieli voi pitää sisällään monta eri kulttuuria. Itse yritän ottaa huomioon sen, että tuon erilaisia kulttuureita tasa-arvoisesti ja monipuolisesti esiin. Vieraan kielen opettamisen tulisi aina olla myös kielikasvatusta monikulttuurisuuteen ja suvaitsevuuteen.

Koska vieraan kielen opetus alkaa jo ensimmäiseltä luokalta, on mielestäni hankala puhua yleisellä tasolla, miten alakoulun kieltenopetus voi edistää yhteiskunnallista osaamista. Alakoulussa oppilaan ikä määrittelee pitkälti, missä laajuudessa mitäkin asiaa kannattaa avata. Oma kieltenopetukseni sisältää maantuntemusta, ja samalla myös erilaiset yhteiskuntarakenteet tulevat esille. Vieraan kulttuurin tutuksi tuominen ja juhlapäivien ja ajankohtaisten tapahtumien huomioiminen on osa opetusta, ja ne syventävät oppilaan suhdetta opetettavaan kieleen.