Willi
WIIPURILAISEN OSAKUNNAN JÄSENLEHTI | VINKSIN VONKSIN WILLI | 5/2024
WIIPURILAINEN OSAKUNTA SOMESSA
NETTISIVUT wiipurilainenosakunta.fi
FACEBOOK Wiipurilainen Osakunta
INSTAGRAM wiipurilainenosakunta
TIKTOK wiipurilainenosakunta
Etukannen kuva: WiO:n galleria, Tuulia
Kettunen ja Aaron Iitiä
Takakannen kuva: WiO:n galleria, Tuulia
Kettunen ja Aaron Iitiä
Sisäkannen kuva: Milla Muttonen
Lautapelikimara
Riina Martikainen
Leffa- ja leffaherkkuarvostelu
Sara Vänttilä & Nea Salo
Sara Vänttilä & Nea Salo
vonksin
Vertti Vanonen
kirjoittamisen
Milla
& Siiri Näränen
Aaron Iitiä
WILLI 5/2024 | Päätoimittajat Aaron Iitiä ja Tuulia Kettunen | Kirjoittajat Aaron Iitiä, Tuulia Kettunen, Patrik Nurminen, Enni Saukkonen, Jaakko Tanhola, Milla Muttonen, Ada Heikkinen, Siiri Näränen, Riina Martikainen, Sara Vänttilä, Nea Salo, Vertti Vanonen, Vilja Antikainen | Ulkoasu ja taitto Aaron Iitiä ja Tuulia Kettunen | Painos 120 kpl | Painopaikka Picaset Oy, Helsinki
Willi on Wiipurilaisen Osakunnan täysin sitoutumaton julkaisu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, joiden lisäksi ilmestyy yksi erikoisnumero eli FuksiWilli.
Willi toimitetaan kaikille halukkaille osakunnan jäsenille kotiin. Mikäli osoitteesi muuttuu, ota yhteyttä päätoimittajiin: willintoimitus@gmail.com. Tämä lehti on saanut HYYn järjestölehtitukea.
PÄÄTOIMITTAJILTA
Vuoden viimeinen lehti on nyt paketissa, ja ensimmäinen päätoimittajavuoteni tulee päätökseen. Lehden teema ”Vinksin vonksin” ei toivottavasti viittaa siihen, että olisin vuodessa ajanut toimituskunnan hulluuden partaalle. Päin vastoin olen kerta toisensa jälkeen saanut vilpittömästi yllättyä juttujen korkeasta laadusta. Virkaa on ollut mukava toimittaa, sillä päätoimittajien korviin kantautunut palaute on ollut yksinomaan positiivista. Vuoden viimeiseen lehteen kannustin siksi irroittelevaa ja abstraktia otetta vastapainoksi kaikelle tälle kuormittavalle laadullisuudelle. Ikävä kyllä en ponnisteluistani huolimatta tainnut onnistua pudottamaan lehden tasoa. Tämä lienee toistaiseksi suurin epäonnistumiseni päätoimittajana.
Toimituskunnan lisäksi haluan kiittää virasta eläköityvää Tuuliaa, jonka kanssa yhteistyö on ollut vaivatonta ja antoisaa. Ilman Tuulian panosta lehteä ei olisi saatu kasaan alkuunkaan, sillä tietokoneeni ollessa rikki oli ensimmäisen kolmen painoksen mekaaninen taitto pitkälti hänen vastuullaan. Tuulian kädenjälki näkyy myös vahvasti lehden graafisessa ilmeessä, jota olemme kehittäneet mielestäni sangen onnistuneesti.
Hyvää uutta vuotta uusille toimituskuntalaisille ja tulevalle päätoimittajalle! Vanhat konkarit joutuvat katselemaan naamaani vielä toisen vuoden.
Usein asioiden loppuessa ja uusien alkaessa toivoo, että kaiken voisi jättää kauniiseen järjestykseen. Että esimerkiksi uuden vuoden voisi aloittaa siten, että kaikki edellisen vuoden asiat olisi selvitetty ja paketoitu sievään pakettiin, jonka voisi sitten siististi arkistoida ja aloittaa kaiken taas ihan alusta, ilman vanhoja sotkuja ja kaaoksia. Itse huomaan toteuttavani tätä toivetta tällä hetkellä ainakin siivoamalla kotiani ja järjestelemällä vuoden mittaan sekalaista tavaraa täyteen kertyneitä kaappejani. Ehkä tällä kodin kuntoon laittamisella koitan samalla luoda itselleni kokemusta siitä, että uuden vuoden alkaessa myös kaikki mielessäni olevat asiat olisi lajiteltu kuluneina kuukausina kasaantuneista röykkiöistä siisteihin pinoihin, ja pääsisin aloittamaan ensi vuoden kirkkain mielin.
Vaikka pieni joulusiivous ei koskaan ole pahitteeksi, on välillä kuitenkin hyvä myös antaa asioiden vain olla huolettomasti levällään ja hyväksyä se, ettei kaikkea ole mahdollista asettaa täydelliseen järjestykseen. Tätä ajatusta juhlitaan myös vuoden viimeisessä Willissä, jossa ei pyritä turhaan säännönmukaisuuteen, vaan kaikki saa olla luvallisesti vinksin vonksin. Vuosi lähenee siis loppuaan ja se tarkoittaa tällä kertaa myös sitä, että minun päätoimittajuuteni Willissä on tullut päätökseensä. Tämä on ollut Willille erityisen ilahduttava vuosi aktiivisten toimikuntalaisten ja päätoimittajakollegani Aaronin tuoman näkemyksen myötä. Heidän ansiostaan tämän vuoden numerot ovat pursunneet toinen toistaan kekseliäämpiä juttuja. Jätän päätoimittajuuden siis luottavaisin mielin Aaronin ja ensi vuonna virkaan astuvan Liinan käsiin.
Aaron Iitiä Tuulia Kettunen
KURAATTORILTA
Osakunta on aivan hirveä paikka. Se on tunkkainen ja täynnä historiassa elämättömiä perinteitä, jotka eivät kiinnosta ketään. On hirveää joutua johtamaan tällaista köyhää ja jonninjoutavaa opiskelijatoimintaa, joka ei edes anna loppuelämäksi mitään. Kamalinta ovat ehdottomasti ihmiset. En ymmärrä miten olen jaksanut olla täällä tähän mennessä 10 vuotta, ja jotenkin pitäisi vielä yksi vuosi jaksaa. Juhlat ovat väistämättä masentavia ja lauluperinne saa ärsytyskäyrän nousemaan. Laulunjohto miekalla pilaa tunnelman jokaisilla sitseillä, vujuilla ja pamausten kaltaisissa kissanristiäisissä. Värien tunnustaminen se vasta typerää onkin; miksi meidän pitäisi ikinä näyttää, minne kuulumme? Kokouksissakin on niin tylsää, ettei todeksi uskoisi. Wiipurilainen Osakunta ei kiinnosta ketään, eikä sen pitäisikään.
Jos ei tyylistä ollut selvää, oheinen teksti on kieli poskessa, asiat päälaellaan kirjoitettu pohdinta osakuntaa kohtaan kokemistani tunteista kirjoitushetkellä ja viimeisen vuoden ajalta. Vuosi on mennyt omalla painollaan ja ihmeen ripeästi. Nythän on jo vuoden viides Willi luettavissa ja Pamaus nautittu, joten on hyvä rauhoittua kohti seuraavaa vuotta. Vuoteen on mahtunut vaikka ja mitä, arjen hetkiä ja juhlan kimallusta. Tätä kirjoittaessani mieleen tulee välähdyksiä esimerkiksi laskiaisesta, vuosijuhlasta, kesäretkeltä ja syksyn sitseiltä. Vuoden aikana eletty elämä vilisee silmissä. Vaikka kuluva syksy on ollut minulle kuraattorina kevättä raskaampi ja olen selvästi väsähtäneempi kuin koskaan aiemmin osakuntatoimijana, en kuitenkaan kadu
tähän pestiin ryhtymistä. Ilo ihmisten kasvoilla ja ylpeys jaetusta wiipurilaisuudesta auttaa jaksamaan vaikeammat hetket. Koen, että teemme merkityksellisiä asioita yhdessä osakuntana ja rakennamme hetkessä elävää ja historiaansa rakastavaa yhteisöä. Meitä on koko joukko erilaisimpia ihmisiä, jotka tahtovat tehdä ja kokea asioita yhdessä. Saa nähdä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.
Kiitos kaikille tästä huikeasta vuodesta ja tehdään ensi vuodesta vielä ikimuistoisempi!
Patrik Nurminen
Kuva: Iija Eloranta
Reissuraportti
Amicitian 100. kommerssista
Teksti ja kuvat: Enni Saukkonen
Matkaan lähdettiin torstaina aamutuimaan ja luvassa oli neljän päivän matka Tarttoon. Uutisissa paljon puhutun Jari-myrskyn vaikutukset näkyivät vielä torstaiaamupäivänä merellä ja moni wiipurilainen kärsi matkapahoinvoinnista. Toiset joivat kaljaa.
Sääongelmat eivät loppuneet laivamatkaan, sillä puolessa välissä bussimatkaa alkoi melkoinen lumimyräkkä ja bussi tärisi ja liukasteli niin, että allekirjoittanut mietti, pääsemmekö koskaan Tarttoon asti vai löydämmekö itsemme ojasta keskellä ei mitään.
Iltaviideltä pääsimme kuitenkin maan
kamaralle ja jakauduimme majoituksiin
Amicitian ja Revelian tiloihin. Vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasimme yliopistomuseolle ensimmäiseen kommers-tapaamiseen (aka juhlakokoukseen). Siellä kuuntelimme juuri mitään ymmärtämättä kaikenlaista amicoiden toimintaan liittyvää, kunniamainintoja jne. Kahvia ja kuohuvaakin onneksi oli. Lopulta ne, joilla ei vielä ystävien nauhaa ollut, saivat ne.
Tilaisuuden jälkeen lähdimme käymään Revelialla. Sinne tilattiin monen mutkan kautta ruokaa. Myöhemmin lähdimme vielä amicoille, sillä siellä istuttiin iltaa (tosin osa porukasta saattoi jäädä Revelian kellariin). Lopulta ruuan tilaaminen
oli turhaa, sillä totta kai amicoillakin oli iltapalaa tarjolla...
Aamulla herättiin ”virkeinä” ja lähdettiin kohti seuraavaa tapahtumaa. Nyt suuntasimme yliopistolle Tarton keskustaan. Siellä isossa juhlasalissa pidettiin puheita ja tervehdyksiä. Myös koko wiipurilaisdelegaatio asteli salin eteen pitämään tervehdyksen ja esittelemään lahjan.
Lahjaksi veimme ihanan virkatun rinkelin ja osakuntamme vaakunan. Lahja aiheutti suuren vaikuttuneen reaktion yleisössä ja vaakuna pääsi heti amicoiden olohuoneen seinälle.
Tilaisuuden jälkeen nälkä oli niin kova, että juoksimme viereiseen saksalaisvaikutteiseen ravintolaan. Se olikin hyvä paikka, sillä akateemisilla väreillä saimme alennusta (Helsinkiinkin tällainen paikka kiitos).
Illalla lähdimme kohti tanssiaisia juhlatamineisiin sonnustautuneina. Juhlaa varten amicat olivat varanneet ERMin eli Viron kansallismuseon, joka kokoluokkansa takia herätti kunnioitusta. Tanssiaisissa oli ihana tunnelma, jazz soi ja ihmiset tanssivat ja juttelivat. Ruokaa oli todella paljon ja se oli oikein hyvää (tosin taas kerran luulimme, että ruokaa ei olisi ja olimme syöneet etu-
käteen). Illan aikana nähtiin myös hieno akrobaattinen esitys sekä fuksien tekemä elokuva, otettiin jättimäinen ryhmäkuva ja syötiin isointa ikinä näkemääni kakkua.
Jatkoja pääsimme viettämään erään toisen Tarton naiskorporaation tiloissa, eli Filiae Patriaen luona. Kyseessä olivat melko tavalliset, tanssilattiapainotteiset jatkot. Isäntä oli vaikuttunut hyvistä drinkeistä, mutta tiemme vei silti melko nopeasti jälleen Revelialle. Jatkojen jatkoilla löysimme revelialaisia pelaamassa kvartteria ja loppuillan menon varmaan arvaattekin.
Lauantaina oli juhlallisuuksien pääpäivä. Päivä alkoi kirkkotilaisuudella keskipäivällä, johon ilmeisesti vain murto-osa meistä lopulta osallistui. Perhelounaalle tiensä löysivät melkein kaikki. Istuimme kuitenkin hajallaan emmekä valitettavasti kenenkään amican akateemisen perheen kanssa, kuten kuulemma yleensä on tapana. 100. kommers oli niin suuri kokoluokaltaan, että tällainen yksityiskohta luultavasti unohtui.
Kylmässä säässä lähdimme kohti kommers-seremoniaa. Juhlapaikka oli jonkinlainen suuri venevaja, jota oli parhaan mukaan yritetty koristella. Koristevalot ja
-kukat olivatkin kauniita, mutta seinillä hilpeyttä herättivät peittämättömät työkalut ja likaiset työvaatteet.
Seremoniaan osallistui yli 250 amicaa, joten tilaisuus kesti melkoisen kauan, vaikka sitä oli pyritty nopeuttamaan. Tuskaisinta katsojalle oli, että vain ”hätätapauksessa” sai istua. Tilaisuudesta ei saanut ottaa kuvia, joten jätän sen selittämisenkin vähälle. Käykää kokemassa. ;-)
Seremonian jälkeen alkoi kunnon tohina, sillä juhlaillallinen järkättiin samassa paikassa. Amicat alkoivat itse kasata juhlasaliin pöytiä ja tuoleja, ruokia ja ruokailuvälineitä. Samalla otettiin kaoottisissa tunnelmissa valokuvia, myös meistä hallituksen kanssa.
Hyvin pitkältä tuntuneen ja nälkäisen odottelun jälkeen päästiin vihdoin pöytiin. Istumajärjestys oli vapaa ja siksi aiheutti myös omanlaistaan kaaosta. Osa meistä istui pöydän päähän luullen sen olevan salin takaosa, mutta huomasimmekin istuvamme esinaisten valvovan silmän alla etuosassa... Pitkä aika meni siihen, että kaikki saivat ruokaa eteensä. Sen jälkeen ilta eteni kiitosten, puheiden ja laulujen siivittämänä. Ja amicat muuten laulaa ÄLYTTÖMÄN kauniisti, ihan vaan sen takia suosittelen heidän luonaan vierailemista. Juhlassa kuultiin myös wiipurilaislaulunjohtajan johtamana Teinilaulu sekä amicoiden toivoma Sellanen ol´ Viipuri. Juhlan virallisen osuuden jälkeen amicat innostuivat laulamaan vielä enemmän ja riehakkaampia lauluja.
Menon hiljennyttyä ja muutaman viinipullon tyhjennyttyä lähdimme jälleen etsimään jatkoja, joita amicoilla ei tällä kertaa ollut tarjota. Tie vei – yllätys yllätys – suo-
raan Revelian kellariin. Ja mitähän siellä sitten?
Sunnuntaina me amicoilla majoittuneet jouduimme nousemaan melko varhain, sillä koko talo oli vieraiden käytössä. Niinpä jo pakatessamme tavaroita alkoi nukkumatiloissakin liikuskella vanhempaa väkeä ihastelemassa tiloja. Myöhemmin myös meille pidettiin talokierros, mikä oli mukavaa, sillä amicoiden talo on todella kaunis.
Brunssia syödessä toivoin, että meillä olisi ollut enemmän aikaa chillailuun ja rauhalliseen jutusteluun. Kolme päivää oli mennyt kaiken maailman seremonioissa ja pönötystilaisuuksissa, joten tutustuminen virolaisiin ystäviin oli jäänyt valitettavan vähälle. Varasimme bussiliput vasta edellisyönä jolloin havahduimme siihen, että myöhempiin lähtöihin ei ollut enää paikkoja. Siksi jouduimme tekemään äkkilähdön ja tilamaan Boltin, joka oli varmaan vähintään 15. kerta koko reissun aikana.
Kotiin palasin ruusukkeen, laulukirjan ja hauskojen muistojen kera. Joskus olisi kiva mennä takaisin ja kokea myös se ”tavallinen” kommers. Suosittelen siullekin!
AVOKADO IN MEMORIAM
Teksti: Jaakko Tanhola | Kuva: Pixabay
Jotkut Willin pitkäaikaiset lukijat saattava muistaa lehdessä 4/23 seikkailleen avokadon. Valitettavasti minun on ilmoitettava lukijoille avokadon ennenaikaisesta menehtymisestä. Haluan kertoa teille kuitenkin vielä Avokadon loppuelämän tarinan
TALVI
Viimeksi kun olette kuulleet Avokadon seikkailuista, oli kaikki melko hyvin. Sitä selvästikin painoi paheneva pimeys ja hämärän aika. Mutta talvi kuitenkin kului jonkinlaisessa hauraassa tasapainossa. Ei ollut juuri kasvua, mutta lehtiä ei menetettykään. Oikeastaan mitään ei tapahtunut. Kasvi vaikutti sietävän, ehkä jopa tottuvan eloonsa ruukussa. Talven aikana jotkut lehdet uhkasivat kuivua, mutta runsaalla valohoidolla ja tiskialtaassa otetuilla kylvyillä saatiin aina uutta puhtia. Kasvi täytti kevättalvella vuoden, mutta valitettavasti tätä merkkipaalua ei ymmärretty juhlia asian mukaisesti. Kasvi itse suhtautui asiaan suurella tyyneydellä.
KEVÄT
Kevät vaikutti olevan avokadolle menestyksekäs, kuten edellisvuonna. Kasvi sai lisää pituutta ja uusia lehtiä. Oli aika jo hiukan trimmata kasvia. Emmehän halunneet, että se innostuisi kasvamaan pelkkää korkeutta. Tavoitteena oli pensasmaisuus, mikä on toinen avokadojen luonnollisista muodoista. Varsi alkoi näyttää jo todellakin puumaiselta, joskin pääväri oli vielä vihreä.
KESÄ
Kesä tuotti avokadolle selvästi vaikeuksia. Alku vaikutti menestyksekkäältä, kuten edellisvuonna. Jälleen sai kasvi lisää pituutta ja uusia lehtiä. Avokado oli taas keväällä muuttanut mukana uuteen kasvuympäristöön. Se ei selvästikään pitänyt uudesta lämpimästä ja valoisasta paikasta. Vaikka kastelua koitettiin lisätä, ei kasvu ollut kovinkaan onnistunutta, vaan vanhat, isot lehdet tuppasivat kuivumaan ja putoamaan pois. Vielä kasvoivat uudet lehdet tilalle ja syntyi uusia haaroja. Mutta koko ajan avokado oli kuivumisen rajoilla. Saatoimme myös mennä kastelussa aivan yli, koska kasvi vaikutti janoiselta. Yhtäkaikki kesän aikana tilanne synkkeni jatkuvasti. Kaikkea kokeiltiin. Kylvytkään eivät enää auttaneet. Valoa ainakin oli riittävästi. Lämmön ei olisi luullut olevan ongelma tropiikin kasville, mutta korkea sisälämpötila ei auttanut asiaa. Vielä yritettiin lannoittamista ja aivan viimeisenä keinona koetettiin uuteen, suurempaan altakasteluruukkuun muuttaminen. Tämäkään ei auttanut vaan viimeisetkin lehdet kuivuivat, kellastuivat ja putosivat. Kaikki vihreä oli poissa ja varsikin kuivui. Syksyn tullen oli pakko tunnustaa tosiasiat. Avokado oli kuitenkin menestyksekkäin huonekasvi, joka meillä on koskaan ollut ja se tullaan aina muistamaan tämän lehden sivuilla. (Toim. huom. Lepää rauhassa.)
ähestyvä joulu, kasvava joulumieli ja pohjaton uteliaisuus innostivat miuta toteuttamaan gallupin wiipurilaisten ja osakuntaystävien joulunvietosta. Levitin kyselyä Telegramissa osakunnan aktiivien kanavalla. Yhteensä gallupiin vastasi 43 henkilöä, joista 95,3 % oli wiipurilaisia ja loput jonkin muun osakunnan jäseniä.
Teksti ja kaaviot: Milla Muttonen
Vastaajista suurin osa tunnustaa pitävänsä joulusta. 51,2 % vastaajista tykkää joulusta tosi paljon ja 39,5% aika paljon. Joukossamme on myös yksi henkilö, joka ei tykkää joulusta lainkaan. Kiitos, että vastasit silti Willin joulugallupiin.
Kaikki vastanneet viettävät joulua Suomessa, yli puolet heistä Etelä-Karjalassa. Uudenmaan alueella joulua viettää 18,6 % vastaajista. Jossain muussa maakunnassa kuin Etelä-Karjalassa tai Uudellamaalla joulunsa viettää noin neljäsosa vastaajista. Seurana on useimmiten perhe/suku.
WILLIN JOULUGALLUP L
Hieman yli kolme neljäsosaa vastaajista haluaa lumisen joulun ja lopuillekin se kelpaa. Kukaan vastaajista ei ilmoittanut, ettei halua lunta jouluksi.
JOULUGALLUP
| kuvat: Pixabay
Suosituimmissa jouluherkuissa joulutortut ja suklaakonvehdit ottivat tasapelin annettujen vaihtoehtojen joukosta saaden liki 28 % äänistä kumpikin. Myös glögi ja piparit maistuvat vastaajille. Yhden henkilön joulun ykkösherkku on vihreät kuulat.
Joululahjaksi toivottiin eniten rahaa. Toivottavasti stipendisäätiö kuulee tämän toiveen ja antaa runsaasti myöhäisiä joululahjoja stipendien muodossa. Seuraavaksi eniten toivottiin tietysti Karjalaa takaisin. Kiinnostavana nostona: viestiä osakuntaihastukselta toivoo 18,6 % vastaajista. Joukossa saattaa olla juuri siun ihastus, joten sinkkucivisten kannattanee lähetellä toisilleen viestejä joulunvieton lomassa.
Wiipurilaiset eivät taida joulupukille kirjeitä kirjoitella. Joulupukkiin uskovia on vähemmän (37,2 %) kuin niitä, jotka eivät pukkiin usko (46,5 %). Kaikki vastaajat eivät olleet varmoja kannastaan.
Tapaninpäivänä menojalkasi saattaa jo vipattaa ja silloin kannattaa suunnata Lappeenrantaan, sillä siellä voit juhlia wiipurilaisessa seurassa. Vastaajista noin 37 % aikoo osallistua tapsantansseihin varmasti ja noin 42 % ehkä, joten voimme olettaa riehakkaita tansseja.
Noin 58 % vastaajista katsoo annetuista vaihtoehdoista mieluiten Joulupukki ja noitarumpu -elokuvaa. Toiseksi suosituin oli Lumiukko ja kolmanneksi suosituin Joulurauhan julistus. Kardashianien joulutunnelmiakin joku haluaa katsella.
Uni 1:
KUN VÄSYNYT CIVIS
Wiipurilaisten unia ja niiden tulkintoja
Teksti: Ada Heikkinen & Siiri Näränen | Kuvat: Pixabay
Näin kerran unta, että olin kavereitteni kanssa lentelemässä Vietnamin sademetsien yllä jenkkien klassisella UH1-Huey helikopterilla. Meillä oli tietenkin kaikilla päällä täysi amerikkalainen ajan mukainen taisteluvarustus. Jossain vaiheessa meille tuli nälkä, ja aloimme syömään välipalaa. Jostakin syystä jokaisella oli huikopalaksi valikoitunut jokin tietty sitrushedelmä, olikohan minulla sitruuna. Aloimme syömään, kunnes syttyi riita: ”Jorma varasti Pertin limen!” Tietysti suutuin tästä, ja toinen kaverini yllytti minua: ”Huuda sille!” Niinpä huudan mahdollisimman vihaisesti kaverilleni: ”JOOOORRRRMMAAAAAA!! >:(” Mikäs siinä. Paitsi vain että huudankin oikeasti :D Olimme silloin lomamatkalla perheeni kanssa, ja kaikki hotellihuoneessa heräävät tähän huutoon keskellä yötä :D Pian äitini kysyy hämmentyneenä: ”Mitä Jorma on tehnyt?” Sen pituinen se. *tarinan nimet muutettu
Unen 1 tulkinta:
Unessa on paljon symbolisia merkityksiä. Vietnam unessasi merkitsee sitä, että sinun on sopeuduttava johonkin tilanteeseen ja sademetsä symboloi kaaosta. Taisteluvarustus vuorostaan symboloi oikeudenmukaisuutta ja moraalista vahvuutta. Helikopterilla lentäminen kertoo siitä, että elät mahdollisesti yli varojesi. Sitrushedelmät ennustavat kirpeää arvostelua perheesi taholta tai hetkellisiä vastoinkäymisiä. Viha unessa enteilee ikävää ja kireää tilannetta. Huutaminen viittaa siihen, että sinulla on patoutuneita tunteita. Unet ovat usein
hyvin monitulkintaisia. Yhden tulkinnan mukaan uni ennustaa, että sinulle tulee riitaa läheistesi kanssa tai olet ollut hiljattain heidän kanssaan riidoissa. Mahdollinen riidan aihe ovat raha-asiat, johon helikopteri ja sitrushedelmät voisi viitata.
Uni 2:
Poistuin Triplasta bussipysäkille, jossa seisoskeli joukko IPV:stä tuttuja pesispelaajia. Yhtäkkiä taivaalla lensi iso sininen ufomainen juttu. Pian se muuttui söpöksi vaaleanpunaiseksi jättiolioksi ja alkoi puhua kaikille meille pysäkillä oleville. Se kertoi olevansa Ikean upouusi hologrammimainos (testiversio). Välillä se hyppäsi maanpinnalle istumaan, mutta enimmäkseen kellui taivaalla ja höpötteli. Sitten se muuttui suunnilleen ison auton kokoiseksi viipurinrinkeliksi ja lähti maassa vinhaa vauhtia kierien leikkimielisesti jahtaamaan meitä ihmisiä ja myö juostiin sitä karkuun. Taustalla soi sellanen pirteä pelle-/sirkusmusiikki. Juoksin kovaa ja rinkeli kieri perässä.
Unen 2 tulkinta:
Bussipysäkki kertoo siitä, että sinun on tehtävä jokin valinta. Valinta tulee vaatimaan rohkeutta ja uhrautumista, joita urheilijat symboloivat. Avaruudesta tullut olento symboloi jotain henkilöä lapsuudestasi. Olennon väri kertoo siitä, että henkilö on joku sinulle tärkeä ja rakas ihminen. Se, että rinkeli jahtasi teitä unessa, kertoo, että yrität vältellä jotakin tai jotakuta. Viipurinrinkeli symboloi hemmottelua, juhlimista ja omistautumista. Sen koko taas merkitsee sitä, että sinulla on mahdollisesti liioiteltu
CIVIS LEVÄTÄ SAA
mielipide jostakin tai jostakusta. Vaikuttaa siltä, että joudut lähitulevaisuudessa tekemään valinnan koskien jotakin tärkeää lapsuudestasi tuttua henkilöä. Tämä päätös vaatii rohkeutta ja kenties myös uhrautumista. Olet vältellyt tätä henkilöä, mutta se ei onnistu enää kauaa. Henkilön tapaaminen on kuitenkin positiivinen asia, koska hän on unessa näyttäytynyt juhlia, omistautumista ja hemmottelua symboloivana rinkelinä.
Uni 3:
Mie nään tosi usein unia karhuista. Usein ne ovat painajaisia, joissa karhu hyökkää miun kimppuun tai vähintään aina pakenen niitä. Joskus se karhu myös puhuu miulle. Yleensä oon näissä unissa metsässä, joskus meijän mökillä tai sitten ihan uudessa paikassa. Usein kuitenkin se sijainti on sama tietty mäkinen metsäalue, jonka tunnistan siinä unessa miun aiemmista unista. Oikeassa elämässä en tiiä, missä sellanen paikka on. En oo ikinä oikeessa elämässä kohdannut karhua, mutta siitä on kehittynyt pieni pelko ehkä just näiden unien kautta ja oon sen verran taikauskoinen, etten esimerkiksi uskalla metsässä sanoa karhu-sanaa ääneen.
Unen 3 tulkinta:
Toistuvat unet käsittelevät perusluonteisia pelkoja tai ongelmia, joihin voi liittyä valvetilassa voimakkaita tunteita, jolloin ne tukahdutetaan ja kohdataan unina. Karhun näkeminen unessa viittaisi siihen, että sinulla on joku vaikutusvaltainen vastustaja. Hyökkäävä karhu symboloi salaista vihamiestä. Karhun kanssa kamppailu voi viestiä siitä, että sinulla on jotain, jonka haluaisit unohtaa. Ehkä et ole valmis käsittelemään tunnetta vastustajasta. Vaihtoehtoisesti sinulla saattaa olla patoutunutta vihaa tai ärtymystä. Ehkä koet olevasi loukussa, esimerkiksi huonossa ihmissuhteessa tai ylitsepääsemättömässä tilanteessa. Erään tulkinnan mukaan karhu unisymbolina liittyy SatOon. Sinun kannattaa kenties välttää Satakuntataloa ja satolaisia.
Unientulkintasanasto - Wiipurilainen Osakunta
Jos sinua jäi harmittamaan, ettet lähettänyt untasi tulkittavaksemme, ei huolta! Tässä on kuratoimamme unientulkintasanasto, jonka avulla voit itse tulkita uniasi. Sanasto on sovellettu sopimaan erityisesti osakuntalaisille.
Airut: jos airut lähestyy sinua, saat merkittävän viestin. Jos taas koet itse olevasi airuena, kuulet luottamuksellisesti sinulle kerrotun asian.
Akateeminen henkilö: akateemisen koulutuksen saaneen ihmisen kanssa keskusteleminen unessa tulisi antaa sinulle itsevarmuutta, koska olet todennäköisesti aliarvoinut itsesi
Alkoholi: sinulle on tiedossa juhlia ja seuraelämää. Jos unessa muut nauttivat alkoholia, mutta sinä et, tietää se sinulle harmia. Alkoholistin näkeminen unessa on merkki siitä, että olet huonossa seurassa.
Baari: täynnä ihmisiä oleva baari kehottaa sinua karsimaan tuttavapiiriäsi, koska joku pyrkii vahingoittamaan mainettasi
Boolimalja: valmistaudu yllätysvieraisiin
Civis: tulet kokemaan hyviä hetkiä ystäviesi kanssa. Saatat myös saada tukea odottamattomalta taholta. Mikäli olet jonkun civiksen ystävänä, mielenrauhasi palautuu.
DGO: Domus Gaudiumin näkeminen symboloi turvallisuutta ja vakautta
Ekskursio: sinulla on tarve vaihtaa maisemaa sekä ottaa aikaa hauskanpidolle ja rentoutumiselle
Emäntä: tulet saavuttamaan vaurautta omalla tarmokkuudellasi ja työteliäisyydelläsi
Fuksi: oletpa minkä ikäinen tahansa, käyttäydyt kuin vasta oppinsa aloittanut
Gini: haluaisit unohtaa jonkun möhläyksesi
Gradu: gradun valmistuminen unimaailmassasi tarkoittaa, että saat pitkän ja vaikean työn valmiiksi
Haalari: rikkinäinen ja likainen haalari on varoitus, että joudut osallistumaan ikävään tilanteeseen töissä tai opinnoissa. Uusi ja puhdas taas tarkoittaa, että saat miellyttävän tehtävän. Jos tunnet pitäväsi haalareita päälläsi, työsi tulee viimein tuottamaan tuloksia. Iltapuku: tulet menemään juhlatilaisuuteen, joka muodostuu sinulle pettymykseksi. Jos puet päällesi iltapuvun, joku yrittää mustamaalata maineesi. Iltapuvun riisuminen tarkoittaa, että ystäväsi kumoaa sinusta levitetyn juorun.
Juoma: kylmä ja raikas juoma symboloi onnellisuuden tunnetta. Haalea ja pahanmakuinen juoma taas enteilee sairautta.
Kesäretki: haluat tutkia uusia puolia itsestäsi
Kokous: sinun on suunnattava energiasi järkevämmin. Kokouksesta myöhästyminen kertoo, ettet ole valmistautunut johonkin tilanteeseen tai haasteeseen valvetilassa.
Kuuluisa henkilö: kuuluisan henkilön tapaaminen kuvastaa, että eräs toiveesi tulee täyttymään
Kyykkä: symboloi sääntöjen oppimista ja tavoitteiden saavuttamista. Korostaa myös yhteistyön merkitystä.
Laulukirja: haluat paeta todellisuutta, minkä takia sorrut liialliseen juhlintaan
Lyyra: tulet saavuttamaan tavoitteesi
Musiikki: unesi kuvastaa hyvää oloa
Nauha: ennustaa juhlia
Opintopisteet: jos näet unta siitä, ettei sinulla ole tarpeeksi opintopisteitä valmistuaksesi, et arvosta tarpeeksi onnistumisiasi ja saavutuksiasi.
Osakuntaihastus: jos näet ihastuksestasi usein unta, sinun olisi ehkä aika kertoa hänelle tunteistasi
Pamaus: jotain paljastuu tai tulee tietoisuuteen. Symboloi salamyhkäisyyttä.
Q: osakunnan kuraattorin näkeminen unessa symboloi kunniaa ja menestystä. Selviät sujuvasti mahdollisista ongelmistasi ja vastoinkäymisistäsi.
Rudi: tunnet itsesi rikkinäiseksi. Sinua täytyy rauhoitella ja sinusta on pidettävä huolta. Rinkeli: merkitsee hemmottelua, juhlimista ja omistautumista. Rinkelin nähdessäsi tulisi sinun lisätä elämääsi hyvinvointiasi lisääviä asioita ja ottaa rennommin.
Revyy: sinulla vaikuttaa olevan tarve ilmaista luovuuttasi ja käyttää piileviä kykyjäsi enemmän
Sennu: seniorijäsenen näkeminen unessa viittaa viisaisiin päätöksiin. Sinulla voi myös olla pelkoja vanhenemiseen ja ajan kulkuun liittyen.
Sitsit: jos näet unessa olevasi sitseillä, tulee sinun käydä enemmän ulkona ja nauttia elämästä. Jos unen sitsit ovat huonot, olet mahdollisesti epävarma sosiaalisista taidoistasi. Mikäli olet unessa suunnittelemassa sitsejä, merkitsee uni sitä, että sinun tulee ottaa rennommin ja elää spontaanimmin.
Stippari: Wiipurilaisen osakunnan stipendisäätiön unessa näkeminen ennakoi menestyksen olevan saavutettavissasi ja kenties viittaa myös ylimääräisen rahan tuloon
Teinilaulu: ennustaa jonkin päättymistä. Olet suurten tunteiden vallassa.
Ulkomaanmatka: olet maisemanvaihdon ja ehkä myös rentoutumisen tarpeessa. Lähde rohkeasti tutustumaan ystävyysosakuntiin Viroon tai Ruotsiin.
Valmistuminen: unesi kuvaa saavutuksiasi. Olet onnistuneesti siirtymässä kohti tavoitteitasi.
Vuosijuhla: voit emotionaalisesti ja psyykkisesti hyvin
Willi: sinulla on innostusta kirjoittamiseen sekä sanottavaa ja mielipiteitä, jotka palat halusta päästä jakamaan
KELLARIHÄÄTÖSKENAARIO
Teksti: Aaron Iitiä | Kuvat: Wikimedia commons
Hypoteettinen skenaario. Huomenaamuna täsmälleen klo 8.15 ylioppilaskunta ilmoittaa, että talousvaikeuksien takia III ylioppilastalo Domus Gaudium eli ilotalo eli degsu on myyty ulkomaiselle loistohotelliyritykselle nopeiden kassavirtojen toivossa. Wiipurilaisten (ja kymäläisten ja ehkä sitten myös karjalaistenkin) kellarihuoneistoon suunnitellaan rakennettavan ylellinen megaluxus K18 spa-osasto turkkilaisine höyrysaunoineen ja kuumine mineraalivesialtaineen, unohtamatta monipuolisia ultrakuorivia kurkku-merilevänaamiohoitoja & eksoottisia hierontapalveluja. Parantavat mineraalit liukenisivat kätevästi ja kustannustehokkaasti suoraan kellarin betonirakenteista, joihin on vuosikausien ryyppäämisen akateemisten rientojen saatossa kyllästynyt terveyttä edistävä orgaaninen kerrostuma. Rupuisten ylioppilaiden olisi nyt väistyttävä pois raharikaan glämöyrin tieltä uusille laitumille.
Kysymys herää: minne menisimme? Tarkastellaan erinäisiä enemmän tai vähemmän toteutuskelvottomia – suokaa anteeksi – kelvollisia vaihtoehtoja:
1) Muutetaan kadulle
- Tämä ei olisi wiipurilaiselle arvolle sopivaa, joten ajatus täytyy oitis hylätä, vaikkakin raittiilla ulkoilmalla olisi kenties ollut mieltä piristävä ja ruumista karaiseva vaikutus. Taitava emännistömme olisi loihtinut takuulla maittavat kokousruoat myös luonnonantimista, ja irtolaisuus olisi tuonut tilojen suhteen ennennäkemätöntä joustavuutta.
2) Muutetaan kimppaan varsinaissuomalaisten eli arkkivihollistemme turkulaisten kanssa - Mitä H*******ä? Hehheh! Hyvä vitsi! Antaa palaa vaan!
3) Muutetaan kimppaan keskisuomalaisten kanssa
- Tämä olisi muuten oiva idea, sillä keskisuomalaiset ovat suunnittelemassa uutta taloa, johon voisi päästä osingoille. Ikävä kyllä aiheutimme kerran skandaalinomaisen diplomaattisen selkkauksen anastamalla ja turmelemalla lainaamalla ja rasitustestaamalla keskisuomalaisen osakunnan kumivenettä eräillä jatkoilla. Poliittinen tilanne lienee tällä hetkellä liian jännittynyt, jotta voisimme vielä lähiaikoina laskea kumiveneillä alas yhteisen talon portaikkoja.
4) Hassataan stipendisäätiön rahat ja rakennetaan vihdoin oma talo - Talo olisi hulppea jugendkartano, jossa olisi Viipurin linnaa mukaileva kulmatorni. Julkisivu olisi tehty Viipurin rapakivigraniitista ja sitä koristaisivat groteskit, irvistelevät Knut Posse -gargoilit. Valtaisat reliefit kuvittaisivat elävästi pyhän Andreaan päivän myyttisiä tapahtumia niiden ansaitsemassa täydessä loistossa. Mahtavassa jalopuisessa etuovessa komeilisi suuri, ornamentaalinen, kullattu rinkelinmuotoinen ovenkolkutin, joka olisi funktioltaan kuitenkin vain puhtaan dekoratiivinen. Karjalaisille ja kymäläisille olisi ehkä armosta osoitettu joku koppi jostain. Tämän täydellisen ja ”viipurilaisen hengen jalouteen” pyrkivän suunnitelman kannalta ainut ongelma on, että rahat loppuivat jo ensimmäisessä virkkeessä.
5) Kortteerataan väliaikaisesti stipendisäätiön kellarissa Vironkadulla - Vironkadulla on stipendisäätiön huoneisto, joka on itse asiassa melko hulppea, vaikkakin pieni. Luontaisesti muuttaisimme kuitenkin talon kellariin, jossa sijaitsee jo täsmällisesti ja säntillisesti pidetty arkistomme. Onhan meillä kellariasuminen verissä jo Vanhan ylioppilastalon ajoilta, jolloin majailimme maan alla roomalaisten manalan mukaan nimetyssä ”Orkuksessa”. Wiipurilainen ja kellari tuntuvatkin yhtä erottamattomilta kuin Kouvola ja betoni. Flyygelinkin saisi ehkä nipin napin mahtumaan, kokoukset voisi pitää sen alla tai päällä. Liisankatukin olisi nostalgisesti aivan kivenheiton päässä, mistä tuleekin mieleen...
6) Vallataan Liisankatu takaisin - Osakunta asui ennen Liisankadulla Karjalaisten talossa. Karjalahan on tunnetusti saatava takaisin. Tästä seuraava looginen päättelyketju on ilmeinen ja yksinkertainen. Talonvaltaus näyttää muutenkin taas olevan muodissa!
Siis ei hätää! Jos wiipurilaiset joutuisivatkin evakkoon, emme suinkaan olisi neuvottomia. Löytäisimme lopulta aina tiemme kohti oikeata pöytää, tilanteessa kuin tilanteessa, arkena tai sunnuntaina.
OLAUTAPELIKIMARA
Laatinut: Riina Martikainen | Kuvat: Pixabay
lit sitten etsimässä uutta lempipeliä, aloittamassa tutustumista lautapelien maailmaan tai jo kokenut konkari, voit löytää huvia tästä jutusta. Yhdistä siis vapaat ja leikkimieliset kahden virkkeen kuvaukset lautapeleistä niitä vastaaviin peleihin. Toivottavasti joukosta löytyy ideoita uusiin peli-iltoihin, vaikkakaan kirjoittaja ei ota vastuuta kuvausten objektiivisuudesta!
Elä pari tuntia kuvitelmassa, jossa päätöksilläsi on merkitystä ihmiskunnan tulevaisuudelle. Seuraa samalla kiihkeästi happitasojen kehitystä ja merien leviämistä kuin kiinnostavintakin spektaakkelia.
Tämä peli erottelee todelliset keplottelijat, kapitalistit ja businessvainut pyrkyreistä. Matkalla voi myös saada kosketuksen vankilaelämään, jos se ei ole vielä tullut tutuksi opiskelijoiden jakamassa velkavankeudessa.
Jos haluat laittaa ihmissuhteesi koetukselle, tämä peli on sinua varten. Luvassa on jäätymisiä, muistikatkoksia, satunnaisia onnistumisia, tunteenpurkauksia, uusiosanoja ja taatusti pahaa verta.
Testaa mentaalista yhteyttäsi kanssapelaajien kanssa ja kurkista heidän tapaansa hahmottaa maailma. Samalla voit löytää uusia kytköksiä mitä eriskummallisimpien asioiden välillä.
Todista nippelitietovarastosi, nolaa itsesi yleistietosi puutteella tai loista arvaustaidoillasi. Uutta jujua peliin tuo muiden kanssa samaan kysymykseen keskittyminen ja toisten sabotoimisen mahdollisuus.
Valloita maailma menneisyyden mahtikoneella ilmastomurheet unohtaen. Osoita innovatiivisuutesi esteiden asettamisessa ja muiden tukkeiden kiertämisessä.
Jos haluat testata taitosi antiikin ihmeitä ympäröivien sivilisaatioiden rakentamisessa, tämä peli haastaa sinut kehittämään oman lähestymistapasi toisten päihittämiseen. Olit sitten sotiin luottava suuruudenhullu, tieteiden edelläkävijä tai rahojen pyörittelijä, pääset testaamaan omien pyrkimystesi hedelmällisyyttä ja hedelmättömyyttä.
Tässä pelissä pääset valtaamaan ja rakentamaan kaupunkeja keskiaikaisten ihanteiden mukaan, tietenkään kirkkojen valtaa unohtamatta. Edistyneemmät pelaajat voivat lisätä vaikeutta ties minkämoisilla hahmoilla tai rakennelmilla, joista mainittakoon myyttinen lohikäärme ja ilostuttavat kievarit.
Smart 10
Carcassonne
7 wonders
Menolippu / Ticket to ride
Codenames
Monopoly
Terraforming Mars
Alias
Leffa- ja leffaherkkuarvostelu
Teksti ja kuvat: Sara Vänttilä ja Nea Salo
Kiitos kaikille lempi leffaa ja herkkua ehdottaneille. Ehdotusten määrä yllätti arvostelijat, joten valitettavasti kaikki leffat ja herkut eivät mahtuneet mukaan. Toivottavasti viihdytte arvostelujen parissa ja saatte uusia vinkkejä leffailtoihin!
- Terkuin Sara ja Nea
Leffat:
Autot 1 (IMDb 7,8/10)
Hotsex etenki Doc Hudson ja Sallineiti.
Lord of the Rings (IMDb 8,9/10)
Aivan sairaan painostuksen ja ruinaamisen jälkeen me luovutettiin ja suruksemme päädyimme katsomaan tämän elokuvan. Nyt kerrotaan teille mitä opittii: Bilbo on Frodon anoppi, Sauron ja Saruman on sama henkilö, Reppulin parempi suomenkielinen käännös vois olla Kassinen. Lempparikohtaus: Gandalfin hullu breakdance moment
Totoro (IMDb 8,1/10) + Henkien kätkemää (IMDb 8,6/10)
Klassikot, Studio Ghibli toimii aina! Näitä vois kuvailla yksinkertasisti todella esteettisiks leffoiksi, ilo katsella. Etenki Totoro on symppis. Nää molemmat on samalla tarinallisesti surullisia ja liikuttavia. Ei kritisoitavaa. Perfection, etenki pienellä attention span:illä varustetulle yksilölle…
Uuno Turhapuro armeijan leivissä (IMDb 6,7/10)
Löydettiin youtubesta koko leffa mut se oli väärinpäin, mutta sehän ei meiltä estänyt tän aidon suomalaisen kulttielokuvan katsomista. Hetki katsottiin väärinpäin ja sen lisäks legendaarisia klippejä leffasta. Klassista suomalaista viihdettä! Toimii etenki kuparin ja röösnin kera. (lisää leffaherkkuarvostelussa)
Godzilla -1 (IMDb 7,7/10)
Oltii tosi lähellä et katotaan tää mut ei vaan ollu fiilistä :D Meni aika kauan tajuta myös se, et tää on miinus yks. Saralla on hirvee megalofobia, joten tää ois ollu tosi pelottava.
Leffaherkut:
Sipsit - goated
(side note: unohdettiin ottaa kuvat ku syötiin näit herkkuja, keskityttiin niin kovin leffoihi. käytiin kaupassa niin tässä mein erityismaininta lempparisipseistä)
Hyytelö
Tehtiin tästä oma versio, eli pakastetut Spritessä liotetut kirpeät madot. Ihan hirvee hyytelömäinen koostumus mut maku jees.
Popcorn
Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää popcornin nautiskelijoita. A) ne ei maistu miltää B) niist jää kaikkee hampaiden välii C) jos joku maistuu ni suola mut pääasiassa ne maistuu vaa PAHVILTA. Niitten koostumus on ihan ku söis pienii paloi styroksii. En tiiä kuka haluis jauhaa pelkkää ilmaa ku voisit sen sijaa syödä jotain joka oikeest maistuu joltain. Ainut positiiviset asiat mitä voin poppareist sanoo et ne tuoksuu ihan hyvält JOS niitä ei polta ja on aika cool et ne räjähtää (vaik samal vois räjähtää atomeiks eikä päätyy kenenkää leffaherkuks). Eiks se oo ihan hirvee vaiva alkaa valmistaa sun leffaherkkuja ku voisin ihan hyvin ostaa ne valmiina kaupasta. Ja jos joku nyt ajattelee et “saahan poppareita valmiina kaupasta”, älä puhu mulle. Niihi en koskis vaik maksettais. Mitä järkee on herkutella jollain asial joka on 90% pelkkää ilmaa. Jos haluut nauttii ilmapalloist ni menisit sirkuksee lol. - Sara
miust ne on ihan hyvii - Nea
ClickMix
Muute iha lemppari ja sopii hyvi leffaevääks mut tiikerin pippelit (ne raidalliset pienet karkit) ei nappaa.
Kupari ja röösni
Toimii erityisesti Uuno Turhapuro armeijan leivissä elokuvan kanssa nautittuna. @santerirookil kommentti: ”Mainio virkiste, mutta valitettavasti pitää todennäköisesti laittaa elokuva tauolle ja mennä ulos nauttimaan mikä on aika suuri miinus”
Retiisi
Mmitä?? Kuka syö retiisii leffaherkkuna?? Suosittellaan herkun ehdottajalle kokeilee seuraavaks esim vaik sipsejä.
Viinirypäleet
Klassikko! Oikeestaan maisteltiin nää Punkkua, Patonkia ja Pommacia -illassa. Kiitos fuksisihteereille sponssista.
Nachot ja salsa + jäähilejuoma
Jäähilejuomaa meillä ei ollu akuutisti saatavilla, mutta tehtii se ite. Laitettii pussii jäitä ja suolaa, toisee pussii limpparia ja kiinni. Limpparipussi meni jääsuolan sekaa ja sit sheikattii niin et limppari jääty hileiks. Arvostelu: ei vaivan arvosta. Nachot ja salsa = mid. ei muuta. (side note: tän tekoprosessi näytti ihan joltain muulta kun lopputulos)
Ruisleipä, jonka päällä voita, juustoa (gouda tai edam) ja lusikallinen mansikkajugurttia<3 kuka h*****ti ehottaa tällästä. En tiiä ymmärrettiinkö ohjeet väärin mut toteutettiin tää kirjaimellisesti. Tuleva isäntä suosittelee, mut jutun kirjottajat ei todellakaan.
Viina
Toimii aina
JUORUPALSTA
Kuvat: Nea Salo ja Sara Vänttilä
NYT PAMAHTI! ”NEJ TACK!”
Silliksen bingossa ei punaisilta poskilta vältytty. Wiipurilaisia ei olla hetkeen nähty näin kilpailuhenkisinä. ÖFN:n edustaja luovutti, palkinnot eivät olleet mieleisiä.
Yllättävä kultakurkku säesti myöhäisillan ka- raokevetoja HYY:n kuu- lumisilla
Jatkoillakin pamahti! Kymäläisten tunnistamattomaksi jäänyt juttu räjähti. Isäntä: “VOI EI”
PAMAUS EDITION
Sohvalla nähty nukkumassa kummallinen hahmo. Huhujen mukaan hahmo oli Egyptiä 19. dynastian aikaan vuosina 1279–1213 eaa. hallinnut faarao!
Jatkoilla tuli todistettua että hitaita VOI tanssia Petri Nygårdin tahtiin. VIINA ON VIISASTEN JUOMA
Kaksi kyökin ääreen kuulumatonta hahmoa nähty niska limassa vääntämässä jatkokansalle yöruokaa. HUHHUH VIELÄ JAKSAA. Olivatko perunat tällä kertaa tarpeeksi kauan uunissa?????
VELJEKSET???
VANHA KUOMA RAMSES II!
VINKSIN VONKSIN
Teksti: Vertti Vanonen
Mitä jos kaikki asiat olisivat vähän toisin? Mitä jos natsi-Saksa olisikin voittanut toisen maailmansodan? Mitä jos osakunnat eivät olisikaan perustaneet ylioppilaskuntaa? Olisinko nyt osakunnalla, jos olisin mennyt yläasteelta Kimpisen lukioon Lyseon sijaan?
Jokainen meistä on varmasti joskus pohtinut millainen maailma olisi, jos tapahtumat olisivat menneet toisin tai jos sattuma olisi puuttunut peliin juuri kohtalokkaalla hetkellä. Vaihtoehtohistoriallinen kirjallisuus, kuten Anna Kortelaisen 2021 julkaistu kirja Uusi Viipuri, vie meidät ajatusleikkeihin, joista toivomme saavamme vastauksen mieltä askarruttaviin tapahtumakulkuihin.
Tieteellisessä keskustelussa, kuten historiantutkimuksessa ja filosofiassa kontrafaktuaalit eli vallitsevien asiantilojen tai tosiasioiden vastaiset asiaintilat ovat tärkeä osa tieteenalaa. Yleinen tapa herätellä lukijan ajatuksia erilaisten mahdollisten maailmojen olemassaolosta tai kontrafaktuaaleista ovat erilaiset ajatuskokeet, joita on esiintynyt filosofisissa teksteissä aina Platonin luolavertauksesta asti. Ajatuskokeiden avulla voi testata ihmisten intuitioita ja käsityksiä maailmasta, moraalista, totuudesta ja ihmisluonteesta.
Ensisilmäyksellä jotkin filosofiset ajatuskokeet voivat vaikuttaa absurdilta, mutta syvempi tarkastelu auttaa ymmärtämään jotain olennaista ihmisestä tai maailmasta, jossa elämme. Esimerkiksi Hilary Putnamin aivot lasimaljassa -ajatuskoe leikittelee skenaariolla, jossa aivosi on irrotettu kehostasi ja asetettu ravintonestettä sisältävään lasimaljaan, joka pitää ne hengissä. Tämän lisäksi tietokonejärjestelmä lähettää sähköisiä impulsseja aivoillesi, jäljitellen tarkasti kaikkia aistihavaintoja ja kokemuksia, joita sinulla
normaalisti olisi. Putnamin mukaan et voisi mitenkään tietää, että todellisuutesi on illuusio, koska kaikki tuntuisi täysin normaalilta. Putnam itsekin myöntää, että ajatuskokeen mukainen skenaario ei ole realistinen, mutta se ei silti tee ajatuskokeesta hyödytöntä. Ajatuskoe haastaa käsityksiämme siitä, mikä on todellista ja voimmeko todella luottaa aisteihimme. Voiko meillä olla todellista tietoa aistiemme ansiosta? Tämän kaltaiset kysymykset ovat läsnä myös esimerkiksi Matrix -elokuvissa.
Vallitsevien asiantilojen haastaminen ja kyseenalaistaminen on tärkeää myös tieteentekemisen ulkopuolella. Sosiologi ja filosofi Herbert Marcousen vuonna 1964 julkaistu kirja Yksiulotteinen ihminen esittää terävän ja yhä tänäänkin ajankohtaisen analyysin siitä, miten modernissa yhteiskunnassa kriittinen ajattelu ja vaihtoehtoisten elämäntapojen kehitys on ajettu ahtaalle. Marcouse kritisoi erityisesti ”There is no alternative” -ajattelutapaa, jossa teknologinen kehitys ja tietyt kapitalistiset käytännöt nähdään ainoana vaihtoehtona, joiden mukaan yhteiskuntia on kehitettävä.
Marcousen kirja auttaa meitä ymmärtämään, että yhteiskunnallisten haasteiden ratkominen voi vaatia meitä ajattelemaan yhteiskunnallisia instituutioita, prosesseja ja yhdessä elämisen muotoja uudestaan. Yhteiskunnan järjestäytyminen on aina valinta historiallisten vaihtoehtoja välillä. Yhteiskunta ei ole veden päällä ajelehtiva ajopuu vailla omaa tahtoa, vaan valitsemme aina tulevaisuutemme. Marcousen sanoja lainatakseni älä ole yksiulotteinen ihminen, vaan uskalla kuvitella toisin. Poliittinen mielikuvitus, kontrafaktuaalit ja ajatuskokeet ovat keskeisiä työkaluja tähän. Kannustankin kaikkia ajattelemaan, mitä jos asiat olisivatkin vähän vinksin vonksin.
Tarina kirjoittamisen vaikeudesta
Teksti: Vilja Antikainen
Olipa kerran vuoden viimeinen Willin toimituskunnan kokous, keskellä koleaa marraskuuta. Logistisista syistä päätettiin toimittajien viisaat päät lyödä yhteen Domus Gaudiumin sijaan osakunnan luottojuottolaksikin tituleeratussa ravintola Wanhassa Ketussa. Lieneekö paikka ollut kaikessa kodikkuudessaan niin kutsuva, ettei voinut muuan wiipurilaismielinen satolainenkaan vastustaa houkutusta, vaan päätti ilman suurempaa harkintaa liittyä mukaan.
Sattuipa nimittäin niin, että taivaltaessani hyytävässä viimassa kohti määränpäätäni, päästi aparaatti taskussani värähdyksen. Näkymättömiä linjoja pitkin oli saapunut sen valoa hohkaavalle näytölle viesti, jossa minua pyydettiin koukkaamaan Lapinrinteen kautta. Toiveen oli lähettänyt tuo samainen satolainen, joka omiensa parissa uurastettuaan uskoi pääsevänsä rentoutumaan rempseään wiipurilaisseuraan, kenties höyryävän glögikupposen äärelle.
Voi, kuinka väärässä saattoikaan hän olla. En tohtinut kuitenkaan lannistaa poloista, vaan kuuliaisesti lähdin noukkimaan hänet matkaani. Kettuun selvittyämme sullouduimme koko toimituskunta yhteen loosiin. Kokous kulki sutjakkaasti eteenpäin, ilmoille lenteli toinen toistaan korkealentoisempia ideoita ja sitten – päästi satolaisparka suustaan nuo kohtalokkaat sanat: ”Kyl mää voin jotain siihen lehteen kirjottaa.”
Viikot kuluivat, vaalikokouksia pidettiin, Wiipurissa pamahti, marraskuu vaihtui
silmänräpäyksessä joulukuuksi ja Suomi täytti 107 vuotta. Määräaika Willin jutulle poltteli kalenterissa punaisella, aamu toisensa jälkeen kilahti kimeä ääni merkiksi laiminlyödystä vastuusta. Tekstiä vain ei ollut paperilla kirjaimenkaan vertaa.
Satolaisen onneksi saattoi hän jakaa luomisen tuskan yhdessä minun kanssani. Vaikken itse ollut vielä kokouksessa lupautunut sanaista arkkuani avaamaan, tein sen kuitenkin myöhemmin, arvoisan päätoimittajan anellessa telegrammin välityksellä täytettä lehden sivuille. Ovelasti en tarkentanut aihettani, jättäen mieleni avoimeksi rajattomille mahdollisuuksille.
Willin teemaksi oli valikoitunut ”vinksin vonksin” eli kovin vakavamielisesti ei kirjoitusurakkaan tarvinnut suhtautua. Sehän voi olla jotain aivan älytöntäkin, ajattelin huoletonna, kyllä se idea aina lopulta syntyy. Ja syntyihän niitä. Mutta kerta toisensa jälkeen jouduin rypistämään kuvitteelliset luonnospaperit ja viskaamaan ne roskakoriin mieleni perukoille. Viimein kuvittelin ratkaisun löytyneen, kun ehdotin satolaiselle tekevämme yhteistyötä haasteen selättämiseksi.
Haaveissani suunnitelma oli täydellinen. Pian istuisimme iltaa sohvalla, lumi leijailisi ulkona hiljalleen maahan ja ikkunatasolla välkkyvät valoketjut loisivat tunnelmaa olohuoneeseen. Yhdessä uppoutuisimme tekstin pariin, keksisimme mitä hulvattomimpia juttuja. Sanoja ilmestyisi toisensa perään kuin itsestään, eikä kummankaan tarvitsisi enää kohta kärsiä tästä piinaavas-
Olisihan meidän lukuisia ryhmätöitä tehneenä pitänyt tietää, että kirjoittamiseen pätee usein sama vanha viisaus kuin ruoanlaittoonkin. Suurempi määrä tekijöitä kas kun ei suoriltaan takaa parempaa lopputulosta. Eikä se välttämättä lainkaan vauhdita työn etenemistä. Totuus iski ikävästi vasten kasvoja, kun saman päivän aamulle venyneistä juhlista toipuessa lysähdimme siihen samaiselle sohvalle, jolla olin aiemmin haaveillut tuskamme tulevan päätökseen.
Sen sijaan että olisimme poimineet käsiimme jonkin kirjoittamiseen soveltuvan kojeen, laitoimme filmin pyörimään ja sovimme unohtavamme vastuut lopuksi iltaa. Välillä täytyy ihan vain levätä, tuumasimme yksimielisesti. Ja tulihan se lepo tarpeeseenkin. Seuraavan yön unet päättyivät samalle kellotaulun tunnille, jolta ne olivat alkaneetkin.
En olisi silti tohtinut aamulla nousta lämpimien vällyjen välistä. Omatuntoni kolkutus ei kuitenkaan jättänyt rauhaan, ja raskain askelin raahauduin kohti päivän askareita. Oloani ei yhtään helpottanut kun mietin alkavan viikon aikataulua, joka vilisi työvuoroja, kokouksia ja esseiden palautuksia. Tiesin, että mukaan ei mahtuisi yhden yhtä lehtijuttua. Sinä samaisena päivänä minun olisi toimittava.
Jäytävästä tunteesta huolimatta onnistuin pitkälle iltaan asti pakoilemaan vääjäämätöntä aherrusta. Täytyihän minun hoitaa monta näennäisesti tärkeämpää asiaa ensin. Oli vastattava sähköposteihin, pestävä pyykkiä ja katsottava The Joulukalenteria. Tuntiviisarin kolahtaessa kuuden kohdalle alkoi kuitenkin tapahtua. Näettehän,
tässä vaiheessa on syytä palata tarinamme primus motoriin, tuohon salaperäiseen satolaiseen.
Kun itse olisin tyytyväisenä antanut aivoje ni vielä hetken marinoitua lyhytvideoiden dopamiiniliemessä, päätti hän yllättäen tarttua laskuharjoituksiinsa. Ja niin, pako matkani oli tullut päätökseensä. Lorvimi nen tuntui yhtäkkiä sietämättömältä. Jos en sillä hetkellä alkaisi sanailla jotain, mitä tahansa, olisimme molemmat tuhon omia. Tomerasti käskin itseni aloittaa, päästä yli prosessin vaikeimmasta osuudesta.
Entäpä jos kirjoittaisin jutun alkuun pie nen taustakertomuksen siitä miten pää dyimme tähän pisteeseen, pohdin. Varsin oivaltavaa. Kuinka helposti voisimmekaan jatkaa tuosta haluamaamme suuntaan. Pari kappaletta riittäisi, sen jälkeen voisin keksiä meille kasapäin uusia ideoita, joista satolainen saisi valita suosikkinsa. Myhäilin tyytyväisenä. Murheemme olisi kohta muisto vain.
Tuskin kumpikaan meistä olisi arvannut käyvän niin, että häpeällisen pitkään tyhjänä seissyt paperi alkoikin äkisti täyttyä. Ja sen perään täyttyi myös toinen paperi. Naputukseni keskeytyi vasta kun satolainen sai oman työnsarkansa päätökseen ja tuli uteliaana katsomaan mitä teen.
”Mie kirjotan tarinaa siusta.”
”Ai. Onks sillä onnellinen loppu?”
”On.”
Kirjoitti Vilja Antikainen, muusana toimi tarinan satolainen Iikka Terho
Kuvat: Pixabay
Moiiiiiiiiiiii
lähetetty 16:09
Moiiiiuui
lähetetty 16:10
Moi Herra Kapteeni ♥︎ lähetetty 16:11
Huomenta Herra Kapteeni! ♥︎
Kaipaan Sinua. Onhan kulunut jo viisi
päivänkiertoa siitä, kun viimeksi näimme. Ainut asia, joka tuo lohtua tähän kaihoon on se, että ainakin tiedän armaan Suomemme olevan turvassa, kun niin väsymättömästi sen puolustamista harjoittelette siellä kotimaamme kaukaisissa perukoissa.
lähetetty 08:55
Sinä, joka olet niin Puolustus-
voimain kuin sydämeni Kapteeni.
Kuvittelen, kuinka kuljet jylhässä korvessa ja uljaat tykit jylisevät.
Panssarivaunut hiipivät mättäitä pitkin kuin nämä viestini sinulle 4G-verkossa. Olen kuitenkin perin huolissani kerrottuasi, että teillä ei ole juoksevaa vettä käytössänne.
Ethän vain sairastu mihinkään sielua sekä ruumista jäytävään kulkutautiin. lähetetty 11:34
Herra Kapteeni. Mieleni on raskas, lohduton. En löytänyt elintarvikeliikkeestä haluamiani makeita herkkuja. Kunpa voisit olla täällä lohduttamassa ja häivyttämässä pääni yllä painostavat sadepilvet pois lempeän vahvalla otteellasi. lähetetty 19:20
Vielä yksi hentoinen toive juolahti mieleeni... Karjala takas? lähetetty 22:24
VUODEN 2025
Osakuntaneuvosto
Varakuraattori: Sohvi Niemi
Sihteeri: Vertti Vanonen
Taloudenhoitaja (2025–2026): Ella Miikki
Isännät: Sami Sidoroff & Rasmus Kareinen
Emännät: Adrian van der Meer & Liina Kaihilahti
Toiminnanohjaaja: Enni Saukkonen
Ulkoasiainneuvos: Riina Melto
Tiedotusneuvos: Tanja Tiainen
Huoneistoneuvos: Olli-Aaron Kaskinen
Koulutusneuvokset: Heta Korhonen & Ulriikka Kaskinen
Fuksineuvokset: Tommi Huuhilo & Noora Peltoniemi
Muut virkailijat
Järjestösihteeri: Helmi Pykäläinen
Ulkoasiainsihteeri: Johan van der Meer -
Maakuntasihteerit: Sampo Äijälä & Otso Kaihilahti
Kulttuurisihteerit: Anton Seppänen & Ada Heikkinen
Pamausmestari: Ilona Jalkanen
Seniorisihteeri: Aino Korhonen
Asuntolasihteeri: Vilma Väliketo
Liikuntasihteeri: Siiri Husu
Kuvat: Bing image creator; Tekoälyn
Willin päätoimittajat: Liina Kaihilahti (2025–2026) & Aaron Iitiä
Laulunjohtajat: Nea Salo & Sara Vänttilä
Kirjaston- ja arkistonhoitajat: Aarni Korhonen & Aino Korhonen
Verkkovastaavat: Pekka Eskola & Maria Jussila
Valokuvaajat: Eetu Pakkanen, Matti Pellinen, Pekka Eskola
Graafikko: Sirpa Hyväri
Vaalipäälliköt: Matilda Ranta & Ulriikka Roiha
Yhdenvertaisuusvastaavat: Ilona Jalkanen & Riina Martikainen
VIRKAILIJAT
tulkinta jalosta ritarista
Toimikunnat
Apuemännät: Anni Berg, Iida Berg, Veera Lautala, Matleena Parkko, Emmi Tella, Evgeni Jokiniemi, Salla Kuningas, Siiri Näränen, Anni Miettinen, Ada Heikkinen, Sofia Luukko, Maisa Rämänen
Apuisännät: Tuomas Paasovaara, Erik Miettinen, Ville Huuhilo, Ville-Eemeli Kovanen, Victoria Viljakainen, Tommi Huuhilo, Noora Peltoniemi, Anni Nousiainen, Sonja Mononen, Viivi Ovaskainen, Maija Pohjonen, Otso Kaihilahti, Noora Oljakka
Asuntolatoimikunta: Evgeni Jokiniemi, Ville Huuhilo, Vilja Antikainen, Ilona Jalkanen, Tanja Tiainen, Heta Korhonen
Koulutustoimikunta: Viivi Ovaskainen, Anni Nousiainen, Vilma Väliketo
Tiedotustoimikunta: Anni Huomolin, Nea Salo, Sara Vänttilä, Matti Pellinen
Ohjelmatoimikunta: Erik Miettinen, Sampo Äijälä, Anton Seppänen, Nea Salo, Sara Vänttilä, Siiri Näränen, Jaakko Tanhola, Aaron Iitiä, Tanja Tiainen
Ulkoasiaintoimikunta: Pekka Sutinen, Ilona Jalkanen, Leevi Härkönen, Tanja Tiainen, Niina Koistinen, Maisa Rämänen, Jussi Oikkonen
Willin toimituskunta: Saima Könönen, Sampo Äijälä, Eetu Pakkanen, Milla Muttonen, Ulriikka Kaskinen, Anton Seppänen, Nea Salo, Sara Vänttilä, Tiiu Näränen, Siiri Näränen, Jaakko Tanhola, Sohvi Niemi, Ada Heikkinen, Riina Martikainen, Maisa Rämänen, Vilja Antikainen
Kummitoimikunta (”Osakunta Godfather”): Otso Kaihilahti
Onnea valituille!
