WILLI 3/2024 | Päätoimittajat Aaron Iitiä ja Tuulia Kettunen | Kirjoittajat | Aaron Iitiä, Patrik Nurminen, Olli-Aaron Kaskinen, Sampo Äijälä, Milla Muttonen, Riina Martikainen Ulkoasu ja taitto Aaron Iitiä ja Tuulia Kettunen | Painos 120 kpl | Painopaikka Picaset Oy, Helsinki
Willi on Wiipurilaisen Osakunnan täysin sitoutumaton julkaisu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, joiden lisäksi ilmestyy yksi erikoisnumero eli FuksiWilli.
Willi toimitetaan kaikille halukkaille osakunnan jäsenille kotiin. Mikäli osoitteesi muuttuu, ota yhteyttä päätoimittajiin: willintoimitus@gmail.com. Tämä lehti on saanut HYYn järjestölehtitukea.
PÄÄTOIMITTAJALTA
Muistan sen kuin eilisen. Muutto Helsinkiin. Tästä olin haaveillut jo aivan pienestä pitäen. “Kun olen iso, muutan Helsinkiin asumaan”, ajattelin. Pääkaupunkiin oli päästävä. Iso kirkko tai ei mitään, Lappeenrantaan en jäisi. Helsinki tuntui pienelle ihmiselle aina isolta ja jännittävältä. Lapsuuteni kohokohtia olivatkin kesäretket junalla Linnanmäelle ja Helsingistä lähteneet Tallinnan risteilyt. Helsingissä asuu myös tohtoriksi väitellyt tätini, joka toi juhlapyhinä kotipitäjässä vieraillessaan aina parhaat lahjat ja tuliaiset.
Kun koulunkäynti tuntui sujuvan, aloin tätini innoittamana ja historiasta kiinnostuneena haaveilla opiskelusta Helsingin yliopistossa, tuossa historiallisessa Kuninkaallisessa Turun akatemiassa, Suomen vanhimmassa korkeakoulussa. Tädiltäni olin myös kuullut eräästä “Wiipurilaisesta Osakunnasta”, joka antaisi jotain stipendejä ja jossa olisi joku pamaus. Muuta en niin tästä kummallisesta järjestöstä miettinyt, mutta stipendit ja pamauksen muistan hänen maininneen useaan kertaan. Wiipurilaisuuden siemen oli näin kuin varkain kylvetty takaraivooni, ja sen olot olivat suosiolliset.
Lukio sujui sekin lopulta hyvin ja sain valkolakkini, jota koristaa Apollon lyyra, Helsingin yliopiston tunnus muistuttaen ajoista, jolloin kaikki Suomen ylioppilaat olivat valmistuttuaan oikeutettuja siellä opiskelemaan. Kuitenkaan ei minulle, kuten ei muillekaan nykypäivänä tätä onnea suotaisi suoraan. Jouduin laittamaan vaatimattomat toiveeni opintopolkuun korkeampain akateemisten voimain pun-
nittaviksi. Mutta varmaa oli, että opiskelupaikan saatuani – mikäli akatemian jumalat sen sallisivat – liittyisin tuohon Wiipurilaiseen Osakuntaan.
Fortuna hymyili minulle, sillä pääsin todistusvalinnalla varasijalta sisään. Ovet Suomen sivistyksen jaloon kehtoon aukenivat siis minullekin, ja pitkäaikainen haaveeni Helsinkiin muuttamisesta toteutuisi. “Heti kun olen muuttanut Helsinkiin, liityn Wiipurilaiseen Osakuntaan”, mietin. Se oli minulle itsestäänselvyys, koska armeijan jälkeen en tiennyt yliopistosta oikeastaan mitään muuta kuin sen, että siellä toimii tämä maineeltaan willi ja höveli Etelä-Karjalan junantuomien järjestö, jossa laulu raikaa ja myyttisen Viipurin perinteet elävät.
Maksoin jäsenmaksun heti astuttuani jalalla Helsingin maaperälle, ostin fuksipuistosta vahingossa Karjalaisen osakunnan laulukirjan, kirjasin nimeni matrikkeliin (tällä kertaa WiO:n) ja lopputuloksen voitte lukea näiltä riveiltä ja ehkä niiden välistäkin.
Aaron Iitiä
KURAATTORILTA
Hei sinä lukija, olitpa sitten upouusi opiskelija tai pidempää reittiä osakunnalle (ja osakunnalla) harhaillut!
Muistan edelleen sen hetken, kun astuin Domus Gaudiumin kellariin vieviä portaita alas. Oli varhainen syyskuu 2015, ja olin suuntaamassa veljeni kanssa osakunnan kaudenavajaisbileisiin. Tulevan osakuntani tilat olivat koko ajan olleet kivenheiton päässä siitä opinahjosta, josta olin hieman päälle vuosi aiemmin kirjoittanut ylioppilaaksi. Tulin tapojeni mukaisesti varmasti ajoissa paikalle, niin aikaisin, että bileet eivät oikein olleet vielä edes alkaneet. Ujoina istuimme veljeni kanssa nurkassa, ja osakunnan fuksisihteerit nappasivat meidät. Ensimmäinen visiitti jäi lopulta varsin lyhyeksi, mutta se sytytti kipinän, jonka sytyttämä roihu palaa vielä tänäkin päivänä.
tuksiani parin vuoden takaa. Sellaista tämä osakunta tekee ihmiselle.
Wiipurilainen Osakunta on eteläkarjalaisten sekä karjalahenkisten opiskelijoiden yhteisö pääkaupungissa; jos ei nyt keskellä, niin ainakin aivan keskustan tuntumassa. Osakuntalaisissa on ties minkä alojen opiskelijoita ja ominaisuuksiltaan mitä moninaisimpia ihmisiä. Sovit siis joukkoon varmasti, kunhan pidät mielen avoimena ja uskallat heittäytyä. Osakunnalla oppii hyvin elämästä, ihmisistä ja muista asioista, joista kasvava akateeminen kansalainen hyötyy loppuelämän ajaksi.
Kuten yllä olevasta muistelosta voi tulkita, olen tullut osakunnalle eri reittiä kuin suurin osa osakuntalaista, jotka saapuvat Kaakon kulmalta, sillä olen asunut koko ikäni Helsingissä. Osakunnalle minut toivat siirtokarjalaiset sukujuuret. Osakunnalla olen päässyt elämään niitä todeksi ja löytänyt myös sen todellisen minäni, löytänyt rohkeutta ja intoa sekä paljon kaikkea muuta, ystävyyttä ja maallista mammonaa unohtamatta. Valmistuin maisteriksi marraskuussa 2022, mutta onneksi osakunta ei jäänyt taakse ihan vielä tuolloin, ja kuraattoriksikin päädyin vastoin omiakin odo-
Osakunta saattaa alussa tuntua hyvin vieraalta latinan fraasien, titteleiden (joskin maltillisten, fuksiaakkoset auttavat näissä alkuun) ja outojen tapojen vilistessä ympärillä. Jos pää menee pyörälle ja kaikki tuntuu kummalliselta, tiedä, ettet ole yksin, sillä sanoisin osakuntauran alun olevan 99 prosentille samanlainen. 371-vuotiaan, ajassa eläneen yhteisön kulttuuri ei aina aukea aivan heti, eikä sen tarvitsekaan, vaan opittavaa riittää kiinnostuneille vuosien ajaksi. Ota rauhassa aikaa ja kysy rohkeasti, jos jokin mietityttää! Vanhemmat osakuntalaiset ovat käyneet vastaavan läpi, joten vastauksen saat aina jotakin kautta.
Kaikissa kysymyksissä fuksineuvokset ja koulutustoimikunta auttavat enemmän kuin mieluusti. Myös minua saa tulla vetämään hihasta.
Nähdään osakunnalla!
FUKSINEUVOSTEN
Heipähei sie wiipurilainen fuksi ja tervetuloo Helsinkiin, jos kaupunki ei ennestään ole tuttu. Mutta ei hätää, olitpa sitten kotoisin Etelä-karjalasta, juuriltasi luovutetusta Karjalasta tai muuten vain wiipurilais-henkinen, tulet varmasti löytämään osakunnasta itsellesi toisen kodin. Osakuntaan tutustuttamisessa autetaan tottakai myö, Wiipurilaisen Osakunnan tän vuoden fuksineuvokset eli Sampo ja Olli. Meiltä voi kysyä matalalla kynnyksellä ihan mitä vaan mikä voi mietityttää osakunnassa. Yliopistolla ja osakunnissa on otettu laajalti käyttöön Telegram-viestisovellus, joten jos et sitä ole vielä ladannut niin nyt viimestää kannattaa. Alempana on meijjän Telegram-kontaktit ja QR-koodi osakunnan Telegram-chattiin. Meijjät tavoittaa nopeiten telegramista, mutta yhteydessä voi olla muutakin kautta. Kannattaa laittaa myös osakunnan instagram seuraukseen @wiipurilainenosakunta, sillä sieltä saa tietoa tapahtumista.
Nimi: Olli-Aaron Kaskinen
Aloittanut osakunnassa: 2019
Opiskeluala: matematiikka
Suhde wiipurilaisuuteen: sukutausta Telegram: @oakaskinen puh. 0407453745
Hauska fakta: Käyttää aina yo-lakkia
Linkki osakunnan Telegram-ryhmään
Tervetuloa völjyyn.
TERVEHDYS
Ens syksyltä myö voidaan luvata teille ainakin seuraavanlaista:
-Laulua (jotkut haukkuu huutamiseksi) yhdessä muitten wiipurilaisten seurassa kera hyvän ruuan ja juoman sitsipöydän eli akateemisten pöytäjuhlien ääressä.
-Hyvää ruokaa sitsien lisäksi myös osakunnan kokouksissa joiden jatkoilla hyvää valitsemaasi virvokejuomaa ja osakunnan parhaat juorut kokouskaljojen merkeissä.
-Rentoa yhdessäoloa piknik-hengessä, kahvitteluhengessä keskiviikkoisin sekä lautapelailun muodossa.
-Perinteisen Pamaus-juhlan, josta kerrotaan tämän lehden s. 14 tarkemmin
-Poikkiosakuntalaista juhlintaa mm. Tavastialla fuksidiskossa ja osakunta-approlla
-Pääset kuulemaan vahvaa Etelä-Karjalaista murresanastoa, joka takaa sen ettet pääse täysin helsinkiläistymään. Ja muille se takaa vahvan etelä-karjalaistumisen.
Osakunnalla nähään!
Nimi: Sampo Äijälä
Aloittanut osakunnassa: 2022
Opiskeluala: teologia
Suhde wiipurilaisuuteen: kotoisin Lappeenrannasta Telegram @sampoaijala puh. 0452304009
Hauska fakta: yliopisto-opintojen ohella sivutoiminen yhdistelmäajoneuvokuljettaja
- ilmaista ja maittavaa, rakkaudella tehtyä sapuskaa kokouksissa joka toinen tiistai
- muhkeat stipendit virkailijoille ja oivallisille opiskelijoille
- legendaarisen isännänkopin, joka ei esittelyjä kaipaa
...mielekästä tekemistä!
- runsaasti sitsejä eri teemoilla
- omia sekä muiden osakuntien juhlia
- kulttuuriexcursioita
- liikuntaexcursioita
- kokouksia
- kerhoja
- monipuolisia virkoja
- järjestökokemusta
...elinikäisiä ystäviä!
- Tutustu poikkitieteellisesti opiskelijoihin myös oman alasi ulkopuolelta
- Pidä yhteyttä vanhoihin kavereihin Etelä-Karjalasta (ja muualtakin!)
- Vietä aikaa erinomaisessa wiipurilaisessa seurassa!
Osakunta ottaa…
...aikasi (niin paljon kuin haluat ;))
...Karjala-kaipuusi
...maksasi (optional)
...äänihuulesi (WiO exclusive)
...tärykalvosi (ainoastaan VSO:laisilta)
..sydämesi <3
...sielusi ???
Mikä Wiipurilainen Osakunta? Päätoimittajan & arkistonhoitajan näkökulma
Teksti: Aaron Iitiä | Kuvat: WiO:n galleria
Wiipurilaista Osakuntaa voi kuvailla monella tapaa. Annan ensimmäisenä pinnallisen määritelmän: WiO on Helsingin yliopistossa toimiva opiskelijajärjestö, jonka jäseniä yhdistää side Etelä-Karjalaan. Jäseneksi voivat kuitenkin liittyä kaikki pääkaupunkiseudun korkeakouluopiskelijat myös Aallosta ja eri ammattikorkeakouluista, ja ulkojäseneksi hyväksytään hyvillä perusteluilla myös kehä III ulkopuolelta. Siteen Etelä-Karjalaankin voi jokainen määrittää itselleen sopivalla tavalla: karjalaiset sukujuuret tai vaatimaton uteliaisuus Etelä-Karjalan kulttuurisia omaleimaisuuksia kohtaan riittävät vallan mainiosti perusteiksi tulla tutustumaan tähän mainioon järjestöön.
Nykyhetken viitekehyksessä osakunnat vertautuvat hyvin pitkälti ainejärjestöihin, joihin tutustutaan jo aivan opintojen alkumetreillä tuutorien kautta. Kontrastina ainejärjestöihin yhteisen oppiaineen sijaan osakuntalaisia yhdistää side omaan maakuntaan. Osakunnat ovatkin luonteeltaan poikkitieteellisiä järjestöjä, koska jäsenet opiskelevat aloja laidasta laitaan. Toinen eroavaisuus on historia: osakunnat tuppaavat olemaan ainejärjestöjä vanhempia, ja ikä tuo mukanaan tietyt omalaatuiset hauskat perinteensä, joista saat aivan pian lukea. Muuten meininki järjestöjen välillä on pohjimmiltaan hyvin samankaltaista, ja osakunnat ovat ainejärjestöjen tapaan lopulta jäsentensä näköisiä. Vaikka osakunnalla ei varsinaista tuutoritoimintaa olekaan, auttavat fuksisihteerimme ja osakuntakummimme sinua mielellään kaikenlaisissa kysymyksissä maan ja taivaan välillä (kyllä, heistä toinen on teologi).
Mitä muuta WiO sitten oikein on? Wiipurilainen Osakunta on vanha ja perinteikäs järjestö, jonka juuret ulottuvat aina vuoden 1653 tietämille Ruotsin vallan ajalle, kun yliopisto sijaitsi vielä Turussa. Älä anna sanojen vanha ja perinteikäs kuitenkaan pelästyttää. Jos ne mielestäsi kalskahtavat tylsiltä ja kankeilta, voin vilpittömästi todeta, että ilmapiirimme on päin vastoin ennakkoluuloton ja moderni. Vaikka Viipuriin pohjaava nimi toisi mieleen 1940-luvun jatkosotineen ja evakkoineen, vakuutan, että suhtaudumme menneeseen paitsi tahdikkaasti, myös aina wiipurilainen pilke silmäkulmassa. Eikä (aktiivisen) jäsenistömme keski-ikä suinkaan lähesty sitä, mitä saattaisi perinteiseltä virkeiden karjalaismummojen täyttämältä Viipurin risteilyltä odottaa. (Jos kukaan enää sellaisia muistaakaan). Emme ole suinkaan siis jämähtäneet paikallemme, vaan tavat ja perinteet elävät aina ajan ja jäsenten tarpeiden mukaan.
Varoituksen sanana kuitenkin todettakoon, että kun osakuntaan kerran lähtee, voi siitä irti pääseminen olla vaikeaa: lukuisat jo valmistuneet opiskelijat ovat nimittäin jo sukupolvien ajan jatkaneet hauskanpitoa ja vanhojen aikojen muistelua osakunnan seniorijärjestöissä, monet aina vanhoille päivilleen asti. Osakunnasta tulee siis kontollesi parhaimmillaan elinikäinen riesa. Paras käsitys WiO:sta syntyy luonnollisesti omakohtaisista kokemuksista. Kehoitan ennen kaikkea rohkeasti käymään fuksitapahtumissamme, jotka ovat fukseille usein täysin maksuttomia (aktiivisimmat palkitaan ruhtinaallisesti!) Muistutan myös, että mukaan voi tulla missä vaiheessa opintoja hyvänsä. Olenkin pariin otteeseen kuullut vertauksen, että osakuntaan liittyminen voi olla parhaimmillaan kuin fuksivuoden elämistä uudelleen. Tervetuloa siis mukaan, toivon näkeväni Teidät marraskuussa Pamauksen merkeissä.
Fuksiudesta
Teksti: Olli-Aaron Kaskinen
Suomen yliopistolaissa todetaan yhdeksi yliopiston tehtävistä ”kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”. Wiipurilaisessa osakunnassa on pitkän historiansa aikana ollut erilaisia tapoja kasvattaa nuoria ylioppilaita ja varmistaa että osakunnan vanhat rituaaliset tavat periytyvät polvelta toiselle.
1600-luvun Turun akatemiassa toimi osakunnassa sääty-yhteiskunnan ja elämän staattisuuden tukema tiukka hierarkia. Kun nuori teini oli läpäissyt akatemian pääsykuulustelun ja tullut ylioppilaaksi (yliopisto-opiskelija) oli hänen osakunnassaan ennen varsinaiseksi jäseneksi, vapaaksi ylioppilaaksi (liber studiosus), tuloa toimittava ½–1 vuotta noviisina (novitius). Alun perin kyseessä oli nimenomaan kasvatusaika, sillä opinnot aloitetiin yleensä 12–15-vuotiaana. Vanhempien ylioppilaiden oli velvollisuus vahtia, että noviisi kävi säännöllisesti luennoilla, osakunnan kokouksissa ja jumalanpalveluksissa. Kaunis ajatus ei kuitenkaan toteutunut ja noviisi toimi käytännössä vanhempien palvelijana. Noviisien täytyi
juosta vanhojen jäsenten asioilla, sytyttää heidän piippunsa, kaataa juomia juhlissa ja keskellä yötäkin lähteä etsimään uutta juomaa, jos vanha loppui kesken sekä soittaa ja tanssia heidän huvikseen. Erilaiset nöyryytysseremoniat (despositio, sarviaiset ja absoluutiojuhla), kiusaaminen ja väkivaltainen pahoinpitely olivat yleisiä. Akatemian viranomaiset yrittivät taistella tapaa vastaan, sillä se jopa pelotti monen tulemasta akatemian opintoihin. 1700-luvun alussa isonvihan ankara muisto toi humaanimpaa vaikutusta osakuntalaitokseen. Noviisiaika lyheni muutaman kuukauden koeajaksi ja lopulta vuosisadan puolivälissä lopetettiin. 1800-luvulla osakunta demokratisoitui ja tasa-arvoistui. Uutta noviisiluokkaa ei enää syntynyt ja myös vanha hallinnut ja muita valvonut senioriluokka (nykypäivänä seniori-termiä käytetään täysin eri merkityksessä ja sillä viitataan valmistuneeseen osakuntalaiseen) lakkautettiin. Kaikilla oli sittemmin kokouksissa yksi ääni. Tarkempaa hierarkkista kasvatusta ei kai sitten osakunnassa 1800-luvulla
tarvittu. Vaikuttihan ajan ylioppilaiden vähyys siihen, että osakunta oli lähinnä pieni toveripiiri.
Keskiajan jälkeen osakuntalaitos oli laajalti hävinnyt Euroopassa Ruotsia lukuun ottamatta. Kuitenkin vallitseva opiskelijoiden yhteentulemisen tarve oli Saksassa synnyttänyt 1800-luvulla korporaatiot eli opiskelijaveljeskunnat. Korporaatiot levisivät saksalaisvaikutuksesta Viroon, jossa ne tulivat korvaamaan Ruotsin vallan jälkeen hävinneet osakunnat. Korporaatioissa on käytössä Turun aikaista mallia muistuttava koeaika, fuksiaika. Fuksi (saksaksi Fuchs, viroksi rebane – kettu) tuli tarkoittamaan nimenomaan korporaatiossa koeajalla olevaa jäsentä. Aiemmin sillä oli viitattu ensimmäisen lukukauden opiskelijaan yleisesti. Uusia ylioppilaita on verrattu kesyttämättömiin villieläimiin läpi keskiajan, kuten myös aiemmin mainituissa sarviaisissa. Fuksiajan tarkoituksena on estää ”huonoa ainesta” liittymästä korporaation eksklusiiviseen perhekuntaan. Tänä päivänä vain pieni osa opiskelijoista kuuluu korporaatioihin. Korporaatioissa fuksikasvatuksen päättää fuksitentti, jonka suoritettuaan fuksista tulee täysjäsen (saks. Bursch; vir. esim. tegevliige). Täysjäsen saa oikeuden käyttää tunnuksenaan järjestönsä kolmiväristä nauhaa ja samoissa väreissä olevaa ylioppilaslakkia (saks. esim. deckel; vir. tekkel).
Vielä 1910-luvulla tämä saksalainen malli herätti lähinnä kritiikkiä Helsingin osakuntalaisten keskuudessa. Rainer Stendius kirjoitti saksalaisten korporaatioiden tavoista ylioppilaslehdessä 1913: ”Se jalo merkitys, mikä suomalaisilla osakunnilla on sivistyksen levittäjinä ja tieteellisten virtausten saattajina kaikille kuuluviksi, sitä ei saksalaisilla vastaavilla liittymillä ole.
Päätarkoitus on saksalaisilla saada juoda ja viettää sillä tavalla rivoja päiviä” Erityisesti arvosteltiin ”Fuchsien” huonoa kohtelua ja vaarallista miekkailua.
Kuitenkin 1930-luvulle tultaessa olivat ylioppilaiden määrät kasvaneet jo runsaasti. Kun ajan tavan mukaan lähti nuori lukiosta valmistuttuaan opiskelemaan Helsinkiin ei kukaan ollut kertomassa heille, mitä luentoja pitäisi mennä kuuntelemaan, tai edes että mitä opiskella. Osakuntaan tultaessakin uudet ylioppilaat jäivät varsin huomiotta. Vastaanottajaiset järjestettiin mutta muuten piti pärjätä itse. Tämä sai osakunnan jäämään monille vieraaksi ja syntyi vastahakoisuutta kuulua osakuntaan ja maksaa jäsenmaksuja. Ongelma tiedostettiin osakunnassa ja fuksikasvatus käynnistyi osakunnassa syksyllä 1931. Mallia otettiin Hämäläis-Osakunnalta, johon fuksikasvatus oli tullut Virosta, kun heimoaate oli saanut suomalaisten osakuntien ja virolaisten korporaatioiden välit läheisiksi.
Näin alkoi aikaisemmin kaikkia akateemisia kansalaisia tarkoittanut civis [kiivis] (lat. kansalainen) tarkoittaa ainoastaan fuksikasvatuksen suorittanutta osakuntalaista, aivan kuten oli käynyt bursch sanalle saksassa. Myös värinauhat civisten symbolina tulivat käyttöön suomeen osakuntanauhan eli värien muodossa. Värit nauhaan otettiin Viipurin vaakunasta. Myös tapa vaihtaa ylioppilaslakin vuorikankaaseen osakunnan värit mukailee saksalaisia värilakkeja.
Pääosan fuksikasvatuksesta muodostivat pakolliset sunnuntaiaamuiset luennot, joissa käsiteltiin useita eri ylioppilaselämän aloja yleisestä ylioppilastietoisuudesta oman osakunnan historiaan ja muiden ylioppilasjärjestöjen toimintaan. Fuksikas-
vatus oli saavuttanut kaikissa osakunnissa vuosikymmenen lopulla niin vahvan aseman, että kuraattorien kokouksessa pohdittiin fuksikasvatuksen yhtenäistämistä ja todettiin, ettei nauhankanto-oikeutta tulisi myöntää, ellei ole suorittanut fuksikasvatusta. Kuitenkin vähitellen fuksikasvatus alkoi heikentyä ja monissa osakunnissa fuksitenteistä siirryttiin pistejärjestelmään, jossa värien saamiseksi piti fuksiaikana kerätä tietty määrä pisteitä, joita sai esim. kokouksissa käymisestä tai muuten osallistumalla toimintaan. Myös fuksikasvatuksen aloittanut Hämäläis-osakunta alkoi jäsenmääränsä paisuessa myymään osakuntanauhaa halukkaille jäsenilleen. Viimeistään 1970-luvun opiskelijaradikalismin aikaan luovuttiin kaikista ”porvarillista” vanhoista perinteistä, joita on sittemmin haluttu palauttaa, kuitenkin uudistuneissa muodoissa.
Nykyisin kaikissa osakunnissa fuksikasvatus on lähinnä symbolinen. Kaiken muotoisesta simputuksesta ja nöyryyttämisestä on luovuttu. Nauha jaetaan fukseille itsenäisyyspäivänä (meillä omalaatuisesti viikkoa aiemmin Pamaus-juhlassa), eikä siinä ole oikeastaan edellytyksiä. Ainoastaan Varsinaissuomalaisessa osakunnassa on edelleen käytössä fuksitentti. Myös termin fuksi käytöstä on nykyään eriäviä käytänteitä. Yleisestihän termin mielletään tarkoittavan ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijaa.
Missään osakunnassa ei yliopistoikä vaikuta termin käyttöön; aloittava osakuntalai-
nen on aina fuksi. Joissain osakunnissa olet fuksi koko ensimmäisen vuoden riippumatta nauhasta. Meillä kuitenkaan termiä ei ole tapana käyttää enää henkilöstä, jolle on Pamaus-juhlassa myönnetty osakuntanauha.
Vallitseva tapa on aikaan sopiva ja toimiva. Kuitenkin useat osakuntatoverini ovat valitelleet osakuntatietouden vaikeaa saavutettavuutta sekä pirstaloitunutta luonnetta. Osakuntamme yli 370-vuotias historia on vaikeasti lähestyttävä ja laaja, eikä siitä löydy internetistä kummoistakaan tietoa. Myöskään nykyisistä tavoistamme ei ole liiemmin kirjoitettu, vaan tieto täytyy saada kyselemällä vanhemmilta civiksiltä.
Niinpä olen päättänyt kokeilla tänä syksynä järjestää eri aiheita käsitteleviä täysin vapaaehtoisia fuksiluentoja. Myös kiinnostuneet civikset ovat luennoille enemmän kuin tervetulleita. Haluan vielä korostaa ettei asioiden tietäminen ole missään nimessä pakollista ja osakuntatoimintaan voi osallistua ilman valmistautumista. Kuitenkin tiedän, että joillekin tarkka kuvaus tapahtumasta voi olla juuri ensimmäisen osallistumisen kynnystä madaltava asia. Näistä syistä päädyin myös kirjoittamaan nämä artikkelini ja jos jaksoit lukea näin pitkälle, olet luultavammin kohderyhmääni. Haluan myös muistuttaa, että minä ja kollegani vastailemme teidän kysymyksiinne, eikä meitä voi häiritä liikaa, joten meihin voi aina ottaa yhteyttä, jos jokin mietityttää (yhteystiedot lehden alussa).
Lähteitä: Kaukomieli V : Viipurilaisen Osakunnan Albumi 1811-1911, Tudeer, Oskar Emil: Piirteitä epävirallisen Viipurilaisen osakunnan elämästä 1864–1869. WSOY, 1912. Nissilä, Viljo: Viipurilainen osakunta. 1 , Turun akatemian aika 1640-1827. Otava, 1953. Kuivalainen, Ilkka ym.: Myrskyn silmässä : Wiipurilaisen osakunnan vuosikymmenet 1917-2003. Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, 2003. ISBN 951-1-18728-7. Majamaa, Raija: Ylioppilaselämää : Wiipurilainen osakunta 1653-2003 : [Wiipurilaisen osakunnan 350-vuotisnäyttelyjulkaisu]. Helsingin Yliopiston Wiipurilainen Osakunta, 2003. ISBN 952-99121-1-0.
Teksti: Olli-Aaron Kaskinen
iipurin pamauksesta
Viipurin pamaus (ruots. Viborgska smällen) on osakunnallemme merkittävä historiallinen tapahtuma. Zacharias Topeliuksen Maamme kirjan (1876) 133. lukukappale käsittelee Viipurin pamausta ja kuuluu kokonaisuudessaan näin:
“Siihen aikaan eli eräs huimapäinen ja omavaltainen ritari, nimeltä Eerik Akselinpoika Tott. Hän rakennutti vuonna 1475 Savonlinnan, jota nimitettiin myöskin Olavinlinnaksi; ja se on kolmine torneineen vieläkin pystyssä. Eerik Akselinpoika varusti Viipurinkin kaupungin muureilla. Ja kun hänellä oli nämä kaksi linnoitusta, paisui hän niin ylpeäksi, että omin päin julisti sodan Venäjän suuriruhtinasta vastaan ja hyökkäsi hänen maahansa hävittäen sitä 20 peninkulman alalta.
Tästä ja muista rajaseuduille tehdyistä partioretkistä syntyi ensin eripuraisuutta ja viimein suuri sota Venäjän ja Ruotsin kesken. Venäläiset, jotka tähän asti olivat olleet mongolien orjuudessa, mutta vastikään siitä vapautuneet, samosivat maahamme suurin sotajoukoin ja hävittivät isoimman osan Suomea aina Tornion seudulle asti. Jokainen suomalainen mies tarttui aseihin ja lähti vainolaista vastaan, mutta tämä oli jo nopeilla hevosillaan vienyt pois saaliinsa. Savonlinnaa ja Viipuria eivät venäläiset voineet valloittaa.
Viipurissa oli silloin päällikkönä urhoollinen ruotsalainen ritari, nimeltä Knut Posse. Hän oli nuoruudessaan ollut ylioppilaana ja matkoillaan ulkomailla tullut muita oppineemmaksi. Senvuoksi kansa luuli Possen osaavan noitua. Hänestä kerrotaankin monta taikauskoista tarinaa. Sanottiin hänen saaneen paholaiselta hevosen ja rengin, jotka hän kerran sydäntalvella lähetti ilman halki viemään sanaa Tukholmaan. Kerrottiin myöskin, että Posse, kun hän linnantornissa ravisti patjasta höyhenet ilmaan, käänsi vihollisten silmät
niin, että jokainen höyhen näytti heistä sotalaivalta. Kun hän piirsi laivankuvan hiekkaan, tuli siitä kohta oikea laiva. Kerrottiinpa lisäksi hänen osanneen keittää kauhistavaa ainetta sammakoista, käärmeistä, elohopeasta, lipeästä ja kalkista. Mutta tämä aine ei ollut muuta kuin ruutia, vaikka harvat vielä silloin oikein tiesivät, mistä sitä valmistettiin.
Syyskuussa vuonna 1495 ryntäsi suuri venäläinen sotajoukko Viipuria vastaan. Venäläisiä sanottiin olleen kuin puita metsässä, ja he toivat muassaan 7 metrin pituisia tykkejä, joilla ampuivat kiviä muureja vastaan. Knut Posse puolustautui urhoollisesti vähäisellä linnaväellään lähes kolme kuukautta. Mutta kovasta ampumisesta kaatui viimein kaksi tornia, ja kolmanteen ilmestyi jo suuria aukkoja. Marraskuun 30 päivänä venäläiset pystyttivät yhdeksät pitkät tikapuut muurien nojaan ja alkoivat kiivetä muureille. Tätä Posse odottikin ja oli pannut ruutia vielä pystyssä olevan tornin alle. Venäläiset hyökkäsivät muurin ylitse ja täyttivät tornin. Silloin sytytettiin ruutimiina, torni luhistui hirmuisesti ryskähtäen ja hautasi raunioihinsa kaikki sisällä olevat viholliset. Venäläisten muu sota-
lauma säikähti hirmuisesti, kun maasta suitsusi tulta. Toiset kaatuivat pyörtyneinä maahan, toiset pakenivat. Posse, joka väkineen oli kellareihin kätkeytynyt, hyökkäsi ulos ja surmasi paljon vihollisia. Piiritys lakkasi, ja Viipuri oli pelastettu.
Tätä tapahtumaa sanottiin sitten Viipurin pamaukseksi. Varmaan ei tiedetä, kuinka siinä kävi, mutta sen verran tiedetään kuitenkin, että venäläiset vetäytyivät takaisin, voimatta Viipuria valloittaa. Posse tuli maankuuluksi, ja pamauksesta kerrottiin sitten monta tarinaa. Possen sanottiin käskeneen miestensä tukkia korvansa vahalla, mutta muutamat, jotka eivät käskyä totelleet, kuolivat pamauksesta. - Nykyaikanakin käytetään usein sodassa ruutimiinoja; mutta yksikään muu ei ole tullut niin kuuluisaksi kuin Viipurin pamaus.”
Maamme kirja toimi kansakoulun opetussuunnitelmana lähes 70 vuoden ajan. Kuitenkaan Topelius ei tuntenut Viipurin pamauksen tarkkoja yksityiskohtia, mutta juuri te, arvoisa lukija, voitte kuulla miten pamaus todellisuudessa, kaikkine yksityiskohtineen, tapahtui. Teidän täytyy osallistua osakuntamme pamausjuhlaan, jota vietetään joka vuosi 30. marraskuuta, Pyhän Andreaan päivänä, pamauksen vuosipäivänä.
Pamaus-juhlasta
Olaus Magnus kuvaa Viipurin pamausta 1539 merikartassaan
Silloin osakuntalaitoksessa elettiin niin kutsuttua laittomuuden aikaa. Vuonna 1852 Euroopan hullun vuoden 1848 jälkeisessä valtiollisessa tilassa taantumushallinto oli kieltänyt osakunnat kansallismielisinä ja vallankumouksellisina. Osakunnat oli katsottu Suomen Suuriruhtinaskunnan yhteiskunnalliselle kehitykselle vaarallisiksi ja epäsuotaviksi. Osakuntien vanhaa tehtävää hoitamaan oli niiden tilalle perustettu tiukasti yliopiston viranomaisten valvomat tiedekuntajärjestöt. Kuitenkin se sama voima, joka oli saattanut saman kotipaikan ylioppilaat tulemaan yhteen aina niistä ajoista, joina oli Bolognassa 11. vuosisadan lopulla ensimmäistä kertaa nimetty universitas, hallitsi edelleen Helsingissä. Wiipurilainen Osakunta jatkoi siis toimintaansa salassa. Näin oli saatu vallitsemaan asiaintila, jollaista ei ollut vallinnut sitten vuoden 1653 – wiipurilaiset ylioppilaskokoukset tapahtuivat ilman yliopistollista valvontaa. Tästä syystä muutoksia tapahtui hyvin nopeasti ja uusia perinteitä luotiin. Juuri tätä aikaa tuleekin tarkastella ymmärtääksemme osakuntamme vanhimmat edelleenkin elinvoimaiset perinteet.
Illegaalin Wiipurilaisen Osakunnan pöytäkirjassa vuodelta 1864 mainitaan osakuntamme viettäneen edeltäneenä laillisena aikanaan kolmesti vuosijuhlaansa 30. marraskuuta, pamauksen kunniaksi. Tämä on ensimmäinen maininta juhlinnasta osakunnassamme kyseisenä päivänä. Aiemmin oli laillinen osakuntamme viettänyt vuosijuhlaansa 9. maaliskuuta Matthias Caloniuksen yliopistoon kirjautumisen kunnioittamiseksi. Kuitenkin
oli Savo-Karjalainen Osakunta erotettu muista Wiipurilaisista 1833, eivätkä molemmat osakunnat voineet pitää vuosijuhlaansa samana päivänä. Tämä olisi hankaloittanut sopivan juhlahuoneiston löytämistä ja keskinäistä vierailua sisarosakunnan juhlissa. Tämä lienee syy, että oltiin 1850 päädytty viettämään vuosijuhlaa pamauksen vuosipäivänä. Viipurin pamauksen on täytynyt tuntua tuon ajan radikaaleista ylioppilaista mieluisalta symbolilta – pamausta käytettiin ilmaisemaan uutta ja yllättävää ajatusta. Muutamien vaihtoehtojen jälkeen päädyttiin kuitenkin vuonna 1867 asettamaan osakuntamme vuosijuhla nykyiselle päivälleen 5. maaliskuuta.
Vaikkei pamauspäivää kelpuutetakaan osakuntamme vuosijuhlan päiväksi, toteaa varapuheenjohtaja, A. R. Hirn, pamauksen paremmin voitavan tajuta pienemmissä seuroissa. Siispä vietetään vuonna 1865 ensimmäistä varsinaista Pamaus-juhlaa hotelli de Postissa. Jo nyt saa juhla sen mainion sävyn, joka osakuntalaisiamme siinä niin viehättää.
Piirros vuodelta 1903
1860-luvun ilmapiiri oli monessa suhteessa muuttunut liberaalimmaksi ja muisto hullusta vuodesta hälventynyt. Uusi suuriruhtinas koki epäviralliset osakunnat varsin harmittomina, eikä halunnut jatkaa niiden toiminnan kieltämistä. Näinpä kanslerin kirjeellä maaliskuussa 1868 ilmoitettiin Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Aleksanteri II:n suvainneen säätää, että ylioppilaat oli vastedes jälleen jaettava osakuntiin. Uusi Wiipurilainen Osakunta halusi kaikessa toiminnassaan vahvistaa laittoman ajan asemaa ja osakuntamme perinteen jatkuvuutta aina Turun aikoihin asti. Näin laillinen osakuntamme peri myös Pamaus-juhlan juhlimisen laittomilta ajoilta.
Pamaus-juhlaa voitaneen pitää toisiksi vanhimpana edelleen yliopistossamme juhlittava osakuntalaisena juhlana. Vain pohjalaisten vuonna 1839 aloittaman Porthan-juhla on vanhempi. Todettakoon myös, ettei Porthan-juhlassa ole onnistuttu säilyttämään ainutlaatuista sävyä samoissa määrin kuin mitä Pamaus-juhlassa. Pamaus-juhlan perinteen vankkuudesta kertoo myös se, kuinka viime sotiemme aikana Pamaus jäi juhlimatta ainoastaan vuonna 1939, kun aivan kuin kohtalon ivasta, samaisena iltana, vanha vihollinen idästä kävi maatamme vastaan, aivan kuin oli 444 vuotta aiemminkin käynyt Possea vastaan. Pyhän Andreaan päivänä 1939 Viipurissa annettiin ensimmäinen ilmahälytys kello 9. Helsinkiä pommitettiin päivän aikana kahdesti – Talvisota oli alkanut. Kuitenkin jo seuraavana vuonna päätettiin Pamaus-juhla pitää entisissä merkeissä.
Toistaiseksi suurimman muutoksen luonteessaan Pamaus-juhla sai kokea viime vuosisadalla. Juhlatilojen varauksessa oli tapahtunut kulttuurin muutos. Lähes kaikki pamaukselle soveltuvat suuret juhlatilat olivat ravintoloita, jotka vaativat tilojensa käytön
lisäksi myös ravintolapalveluiden käyttöä. Kun Pamauksen juhlintaan halusi osallistua entistä suurempia joukkoja osakuntalaisia, ei voitu Pamausta myöskään järjestää omissa tiloissamme. Näin muuttui Pamaus aiemmin mainituista pienemmistä seuroista kolmen ruokalajin iltajuhlaksi. Pamaus-juhlan viettotapa muuttui siis hyvin samanlaiseksi kuin vuosijuhlan, josta se oli alun perin laittomina aikoina erotettu. Kuitenkin Pamaus-juhlan ohjelmanumerot pysyivät alkuperäisen perinteen mukaisina, näin säilyttäen sen ainutlaatuisen sävyn, joka sen erottaa kaikista muista akateemisista juhlista. Toki erinäisiä muutoksiakin ohjelmassa on tapahtunut.
Nyt jo fuksi tai vieraan osakunnan civis kysyy kirjoittajalta: “Mitä tämä oivallinen ohjelma sitten on, jonka ainutlaatuisuutta olet tässä kappaleittain ylistänyt?” Tähän kirjoittaja vastaa: “Ohjelmassa on sekin niin mainiota, ettei sitä ensimmäisellä juhlakerrallaan sitten alkuunkaan tunne.” Monet osakuntamme civikset muistellessaan omaa ensimmäistä Pamaustaan toteavat, etteivät tajunneet sen ohjelmasta yhtään mitään. Tämän jälkeen he kuitenkin ihmettelivät, että kuinka se on mahdollista, sillä ohjelmahan tuntuu nykyisin aivan selkeältä. Sen verran voi myös fuksille paljastaa, että Pamaus-juhlaan osallistuminen päättää fuksiajan ja tekee fuksista civiksen. Tuoretta civistä koristaa Pamaus-juhlassa uusi ikioma osakuntanauha. Muita keinoja tulla civikseksi ei ole. Kerrottakoon myös, että nykypäivän osakunnassamme Pamaus-juhla ei kustanna fuksilta mitään, vaikka civikset ilomielin juhlasta kustantavat kolminumeroisia summia joka vuosi.
Rinkeli ja läystäke 1959
Lähteet: Kaukomieli V : Viipurilaisen Osakunnan Albumi 1811-1911, Tudeer, Oskar Emil: Piirteitä epävirallisen Viipurilaisen osakunnan elämästä 1864–1869. WSOY, 1912. Teperi, Jouko: Henkinen taistelu Karjalasta autonomian ajan lopulla : Viipurilainen Osakunta 1868-1917. Karjalan Kirjapaino, 1988. ISBN 951-99944-9-1
Kuivalainen, Ilkka ym.: Myrskyn silmässä : Wiipurilaisen osakunnan vuosikymmenet 1917-2003. Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, 2003. ISBN 951-1-18728-7.
Alun koristelu: Wiipurin rinkeli –lehti 30.11.1866
Forum Civium
Yleisönosastopalsta
Vinkkini fukseille: kannattaa ehottomasti panostaa osakuntaan opiskelun sijaan heti opintojen alusta asti. Näin saat maailman parhaita ystäviä ja kokemuksia, ja opinnoista jää käteen muutakin kuin velkaa (esim. stipendejä ;) ) -iloluontoinen wiipurilainen
Valmistuminen on heikoille. -Ännänenvuoden opiskelija ilman kandia
Jos luet tämän, Knut Possen sielu on muuttanut asuntoosi kummittelemaan ja aikoo räjäyttää talosi tuusan nuuskaksi! KÄÄK! Ainut tapa tyydyttää Posse ja estää talosi täystuho on jakaa kaverille ja tulla seuraavaan Pamaukseen! -Juomaveikko778
Miten (ei) valmistua tavoiteajassa?
Teksti: Milla Muttonen
Hyvät uutiset: sie oot saanu opiskelupaikan, onneksi olkoon! Elämäsi mahdollisesti hauskimmat, opettavaisimmat ja humuisimmat vuodet ovat alkamassa. Huonot uutiset: hallitus leikkaa opiskelijoiden toimeentulosta roimasti. Opiskelijoiden harteille kaatuu entistä suurempia paineita tavoiteajassa valmistumisesta ja nopeasta työelämään siirtymisestä. Laajan osaamisen hankkimista ja useampien eri alojen opiskelua vaikeutetaan. Ethän halua kuormittaa valtiontaloutta? Oletko kunnon kansalainen ja esimerkillinen tuleva veronmaksaja? Vastasit kyllä tai ei, oheinen vinkkipalsta on juuri siulle ja sisältää sekä omia että läheisiltäni napattuja opiskelune(di)stämiskikkoja. Ei hätää, meiltä löytyy kyllä rutkasti kokemusta niin opiskelusta kuin muustakin toiminnasta. Aluksi esittelen muutamia ei-niin-hyviä, mutta kuitenkin testattuja keinoja. Tämän jälkeen siirrytään aidosti hyviksi havaittuihin ehdotuksiin. Neuvojen noudattaminen sekä niiden toimivuus ovat lukijan omalla vastuulla.
Näitäkin voit kokeilla: -stressaa opinnoistasi niin paljon, että olet jatkuvasti burnoutin partaalla -kun kirjoitat akateemista tekstiä, oli se sitten kurssiessee, kandityö tai gradu, avaa tiedosto usein, tuijota sitä ahdistuksen vallassa saamatta mitään aikaan ja ala turhautuneena tehdä jotain aivan muuta
-jätä kursseja kesken; aina on olemassa uusi lukukausi/vuosi, jolloin varmasti jaksat pusertaa
Nämä ovat suositeltavia:
-liity Wiipurilaiseen Osakuntaan
-käy osakunnan tapahtumissa viihtymässä ja tutustumassa mahtaviin tyyppeihin -saa osakunnalta maailman ihanimpia ystäviä
-käy myös muiden osakuntien tapahtumissa virkistäytymässä -käy osakunnan kokouksissa syömässä ilmaista ruokaa, jotta aivosi jaksavat raksuttaa -käy osakunnan liikuntatapahtumissa ja osakuntalenkeillä, jotta ajatuksesi kulkee kirkkaasti
-käy osakunnan kulttuuritapahtumissa inspiroitumassa -ota virkoja osakunnalta ja nauti niiden kautta oppimistasi taidoista (sekä saamistasi stipendirahoista)
-viivy aina mahdollisimman myöhään juhlissa luomassa ikimuistoisia elämyksiä -huomaa opintojesikin sujuvan paremmin, kun osakunta tekee koko elämästäsi parempaa
Onnea ja tsemppiä opintoihisi sekä tervetuloa Wiipurilaiseen Osakuntaan!
Kaiken ei opiskeluaikanakaan tarvitse liittyä itse opiskeluun, vaikka opettajien puheet saattavat siltä vaikuttaa. Ei siis ole syytä vaipua epätoivoon, vaikka opinnot eivät aina kiinnosta tai tapahtumat houkuttavat enemmän kuin kirjasto. Onkin hyvä olla tietoinen erilaisista mahdollisuuksista, joita kenties vapaampi elämäntilanne tarjoaa. Ainakin yhden niistä äärelle olette uudet fuksimme löytäneet, kun kerran tätä lehteä selailette. Tervetuloa siis Wiipurilaiseen Osakuntaan minunkin puolestani!
Toisinaan on kuitenkin hyvä etsiä uusia tuulia täysin korkeakoulukuplan ulkopuolelta. Eikö meitä opinnoissa juuri opeteta laajentamaan näkökulmaamme ja kehittämään ajatteluamme? Voi toki olla, että tämä on yhteiskuntatieteellisen koulutuspolkuni erityispiirre. Toivon kovasti, ettei näin ole. Kiinnostaisiko siis irtiotto opinnoista mielekkään vapaaehtoistyön parissa? Ennen kuin kukaan tukehtuu kauhukuviin kerääntyvistä laskuista, on hyvä todeta, että tarkoittamissani vapaaehtoistöissä Euroopan unioni suopeasti maksaa viulut. Rahoitukseen kuuluvat matkat kohteeseen ja takaisin, ruoka- ja taskuraha sekä asumiskulut. Valitettavasti korvauksella ei valmistauduta
tulevaisuutta varten, mutta säästöjäänkään ei tarvitse matkaan sijoittaa.
Kyseessä on Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoisjakso, josta löytää hyvin informaatiota kirjoittamalla ”European Youth Portal” aina yhtä avuliaaseen Googleen. Tämä ohjelma on suunnattu nuorille (18–30/35 v.), jotka ovat kiinnostuneita tukemaan paikallisia järjestöjä ja yhteisöjä heidän työssään ja arjessaan. Jaksoja on eri mittaisia kahdesta viikosta vuoteen, ja tarjolla on hyvin erilaisia töitä Euroopan laajuisesti. Olen muun muassa tavannut mehiläisten kanssa työskentelevän vapaaehtoisen, vaikka huomattavasti yleisempää onkin järjestää erilaisia tapahtumia tai työpajoja eri kohderyhmille taikka työskennellä lasten kanssa.
Minun olisi varmaan pitänyt heti alkuun mainita, että olen itse tällä hetkellä Olsztynissa, Puolassa, vapaaehtoisena Fundacja Borussia -järjestössä. (Väärinkäsitysten välttämiseksi on todettava, että nimi viittaa entisaikojen eurooppalaiseen Preussin valtioon, johon asuttamani alue aikanaan kuului.) Vihdoin te lukijatkin tiedätte, mistä tämä mainospuhe kumpuaa. Käsi sydämellä voin kuitenkin todeta olevani iloinen tartuttuani yllättävään tarjoukseen,
vaikka lähtö hiukan epäilyttikin. Vapaaehtoisjakso tarjoaa vaihto-opiskelun lisäksi loistavan tilaisuuden asua ulkomailla, haastaa itseään ja kerryttää kokemusta työelämää silmällä pitäen. Voin suositella vaihtoonkin lähtemistä, vaikka en haluakaan osallistua paineiden luomiseen kertomalla sen taianomaisesta erityisyydestä ja unohtumattomuudesta. Kokemus voi olla hyvin antoisa, vaikka vieraat tavat välillä tuskastuttaisivat ja koti-ikävä painaisi. Voin ainakin omasta puolestani myöntää, että arki ei ole aina pelkkää juhlaa, vaikka missä asuisi.
Euroopan solidaarisuusjoukkojen kautta on kuitenkin mahdollista löytää itseään kiinnostavaa työtä, joka auttaa jaksamaan vaikeampinakin hetkinä. Työnantajajärjestöni Borussian toiminnan ytimessä ovat kulttuurienvälinen dialogi ja ymmärryksen lisääminen, (alueellisen) historiatietoisuuden levittäminen ja kansalaisyhteiskunnan aktivoiminen. Monen muun maan tapaan Puolassa tälle työlle on tarvetta. Koenkin, että olen päässyt työskentelemään itselleni tärkeiden asioiden parissa asemassa, johon pääseminen olisi saattanut osoittautua
vaikeaksi harkkapaikkojen kautta. Lisäksi opin päivittäin uusia asioita ja haastan itseäni eri tavalla kuin kotona. Välillä itselle vieraassa ympäristössä saattaakin olla helpompi olla rohkeampi, kun voi unohtaa omat ja (kuvitellut) muiden ennakko-oletukset itsestä. Kenties kansainvälisestä vapaaehtoisjaksosta voisi saada opintopisteitäkin, jos sillä esimerkiksi suorittaa opintoihin kuuluvan harjoittelujakson. Kaikki nämä mahdollisuudet odottavat Google-haun päässä!
Stressitasoni täällä ovat paljon matalammat kuin opiskellessani, joten kesäni täyttää siltäkin osin kriteerit. Sain myös viettää juhannusta järjestämässäni tapahtumassa, mikä hiukan helpotti Suomen valoisuuden kaipuutani. Nautinkin Euroopan unionin kustantamasta kesästäni paikallisissa järvissä uiskennellen ja puolan kielitaitoani kehittäen. Ainakin kokemukseni täällä on osoittanut, että työntekeminenkin voi olla kivaa, vaikka sitä suuresti epäilin ennen lähtöäni.
Fuksiaakkoset
ABI-INFO – Vuosittain tammikuussa järjestettävä kiertue Etelä-Karjalan lukioihin. Tarkoituksena houkutella abeja osakuntaan ja Helsinkiin opiskelemaan.
AINEJÄRJESTÖ – Oman alasi yhteisö, johon tutustut orientaatioviikolla, mutta joka jää osakunnalle ikuiseksi kakkoseksi.
AIRUT – ´´Pönötysavustaja.´´ Airut edustaa omaa järjestöään erinäisissä tilaisuuksissa kantamalla leveää nauhaa. Airuita tarvitaan kunniatehtäviin esimerkiksi osakunnan vujuilla, itsenäisyyspäivän soihtukulkueessa ja tiedekuntien promootioissa.
AKVAARIOTENTTI – Examinarium-järjestelmässä suoritettava tentti, jossa voit tenttiä haluamanasi ajankohtana tiettyjä tenttejä. Tenttiminen tapahtuu erillisissä tenttitiloissa, joissa on tietokone ja tallentava valvonta.
APPRO – Baarikierros, joka vie sekä rahat että terveyden. Darran lisäksi käteen jää kuitenkin yleensä myös hieno haalarimerkki, joten osallistuminen kannattaa ehdottomasti. Stadin isoimmat approt ovat syksyisin Limeksen appro ja keväisin Hesarin appro.
AYY – Aalto-yliopiston ylioppilaskunta.
BOTTA – Pohjalaisten osakuntien eli Etelä-Pohjalaisen ja Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan sekä Vasa Nationin oma talo eduskuntatalon takana. Oikealta nimeltään Ostrobotnia.
CASA ACADEMICA – Tunnetummin pelkkä Casa. Keskisuomalaisen Osakunnan tukikohta aivan nurkan takana Domus Gaudiumilta. Tulet silti vierailemaan täällä vähemmän kuin voisi kuvitella.
CIVIS – Arvonimi, joka myönnetään fukseille samaan aikaan osakuntanauhan kanssa Wiipurin Pamauksessa.
DGO – Domus Gaudiumin Osakunnat eli wiipurilaiset, kymäläiset ja karjalaiset.
DOMUS ACADEMICA – Tuttavallisemmin Domma. Paikka, josta muutama onnekas fuksi saa ensimmäiseksi vuodeksi asunnon suoraan osakuntatilojen naapurista Kampin ja Etu-Töölön välimaastosta.
DOMUS GAUDIUM – Lyhennettynä DG ja suomennettuna Ilo(n)talo. Kolmas ylioppilastalo, jossa muutamat järjestöt asustelevat, niistä tietysti tärkeimpänä me eli Wiipurilainen Osakunta.
EMÄNNISTÖ – Joukko ahkeria ja sankarimaisia osakuntalaisia, jotka uhraavat iltojaan, aamujaan ja välillä öitään osislaisten vatsojen täyttämiseksi. Huhujen mukaan keittiössä on myös parhaat bileet.
EPO – Etelä-Pohjalainen Osakunta, joka asustelee Bottalla.
ESO – Etelä-Suomalainen Osakunta, päämaja sijaitsee Uudella ylioppilastalolla.
EXCURSIO – Ei mikään loitsu Harry Potterista, vaikka siltä kuulostaakin. Kutsutaan myös excuksi. Osakunnan yhteinen tutustumiskäynti johonkin kulttuuri- tai liikuntapainotteiseen paikkaan.
FUKSI – Sie! Eli ensimmäisen vuoden opiskelija ja/tai osakuntalainen.
FUKSIAISET – Wiipurilaiset fuksit pääsevät yhdessä muiden DGO:laisten fuksien kanssa (rasti)radalle kokeilemaan kaikkea uutta ja hauskaa sekä testaamaan, kuka kestää osakuntaelämää parhaiten.
FUKSINEUVOS – Vastaa fuksiasioista yhdessä koulutustoimikunnan kanssa.
GRADU – Maisterivaiheen pakollinen paha, jonka tekoon osakunta myöntää taloudellista tukea.
GT-KANNU – Giniä ja Tonicia oksettavissa määrin. Jos joku tällaisen tarjoaa, älä erehdy juomaan sitä pelkästään yksin.
HAALARIT – Opiskelijoiden rakas asu, jota pääsee käyttämään ainakin approilla ja vappuna. Toimii haalarimerkkien taustakankaana.
HTK – Huoneistotoimikunta, DGO:n yhteinen toimikunta, joka hoitaa yhteisiä tilojamme.
HUMU – Tällä nimellä kutsutaan hämäävästi myös HYYn tapahtumavaliokuntaa, mutta alunperin se merkitsee wiipurilaista sielunmaisemaa.
HYY – Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta, jonka alaisuuteen WiO kuuluu.
HÄMIS – Hämäläis-Osakunta, majailee Tavastian naapurissa Kampissa. Palkinnon arvoinen suoritus, jos löydät omin avuin perille. Hämiksen osakuntatiloissa toimii myös Osakuntabaari, josta saa opiskelijahintaista lounasta!
INSPEHTORI – Tutummin inspi. Yliopiston professori, joka valvoo osakuntaa. WiOn tämän hetkinen inspehtori on professori Jussi Pakkasvirta, joka usein tykkää kutsua osakuntalaisia kotiinsa tai bändinsä keikalle.
ISÄNNISTÖ – Isännät ja näiden apurit, joiden tehtävänä on juottaa osakuntalaiset pöydän alle ja siivota heidät sieltä sitten aamulla.
ITÄSUOMALAISET KESÄJUHLAT eli ISK – Viiden itäisen osakunnan – Wiipurilaisten, Karjalaisten, Kymäläisten, Savolaisten ja Östra Finlands Nationin yhdessä järjestämät kesäiset pöytäjuhlat elokuun lopussa.
ITSENÄISYYSPÄIVÄ – Itsenäisyyspäivänä osakuntalaiset voivat ottaa osaa Ylioppilaiden soih-
tukulkueeseen Hietaniemen hautausmaalta Senaatintorille. Tämän jälkeen yleensä jatkoillaan yhteisosakuntalaisessa seurassa missä milloinkin.
JÄSENMAKSU – 12 eurolla iloa ja hubaa koko vuodeksi. Helpointa hoitaa Sisussa läsnäolevaksi ilmoittautumisen yhteydessä (joka vuosi).
KAISA – Helsingin yliopiston keskustakampuksen ihana pääkirjasto Kaisa-talossa. Kannattaa varautua siihen, että keskipäivällä opiskelutilaa löytää korkeintaan kellarikerroksista, jos sieltäkään.
KESKIVIIKKOKAHVIT – Jokaviikkoinen DGO:n tapahtuma, joka pitää sisällään nimensä mukaisesti kahvittelua, mutta myös rentoa oleskelua muuten vaan sekä joskus myös suunniteltua ohjelmaa.
KESKUSTAKAMPUS – Humanististien, käyttäytymistieteilijöiden, teologien ja valtiotieteilijöiden kampus Helsingin keskustassa, yliopiston vanhimmissa ja perinteisimmissä tiloissa.
KESÄRETKI – Tapahtumantäyteinen vierailu, joka suuntautuu johonkin kanta-alueemme Etelä-Karjalan kunnista aina kesän loppupuolella. Lakki ja nauha ovat suositellut asusteet mukaan reissuun.
KO – Karjalainen osakunta, toinen kämppiksistämme DGO:lla. Aiemmin osa Wiipurilaista Osakuntaa, kanta-alueena Pohjois-Karjala. Jos et saa karjalaisuudesta tarpeeksesi, tutustu ihmeessä!
KOKOUS – Joka toinen tiistai-ilta lähes koko lukuvuoden ajan wiipurilaiset kokoontuvat
DGO:lle emännistön loihtiman hyvän ruuan ääreen kuuntelemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista osakuntaa koskevista asioista. Ei tarvitse tietää mistään mitään osallistuakseen.
KUMPULA – Matlulaisten eli matemaattis-luonnontieteellisten tieteiden kampus.
KURAATTORINVAIHTOKARONKKA – Joka toinen vuosi järjestettävät juhlavat sitsit vaihtuvan ja uuden kuraattorin kunniaksi.
KYO – Kymenlaakson Osakunta, joka erosi WiO:sta 1930-luvulla. Nykyään ystävyysosakuntamme sekä kämppiksemme DGO:lla. Lähes jokaisesta WiOn tapahtumasta löytyy yksi tai useampi kiintiökymäläinen. Vastaavasti KyOn tapahtumiin saa ja pitää mennä kuokkimaan.
KYYKKÄ – Näyttää mölkyltä, mutta on jotain paljon pahempaa. Kokeile ja (v)ihastu! Saatat vielä päätyä mukaan kyykän MM-kisoihin talviselle Tampereelle.
LASKIAINEN – Suuri opiskelijatapahtuma, joka aloittaa kevään alamäen kohti vappua. Kaivopuistossa järkätään kaikille opiskelijoille avoin laskiaisrieha.
LAULUKIRJA – Tiivis nidos täynnä kauniita ja vähän vähemmän kauniita veisuja, joiden sanat tulevat ajan mittaan peittymään muiden osakuntalaisten töherrysten alle. Muiden kirjoituksia on hauskaa lukea bileiden jälkeen, joten älä unohda tätä kirjaa kotiin!
LEHTIHUONE – Yksi osakuntahuoneiston osa. Soveltuu hengailuun ja työskentelyyn. Jos mi-
kään muu DG:n tila ei ole vapaana, tänne saa aina mennä!
LIISANKATU – “Silloin kun oltiin vielä Liisankadulla…” on lausahdus, jonka voi kuulla nykyään lähinnä sennujen suusta. Liisankatu on osakunnan entinen koti, josta muutosta on kulunut jo niin kauan, että nykyaktiivit eivät tiedä siitä mitään.
MATRIKKELI – Hieno, vanha kirja, johon jokainen osakuntalainen kirjoittaa nimensä lisäksi muutaman muun tiedon ja liittyy samalla virallisesti Wiipurilaiseen Osakuntaan.
MEILAHTI – Lääkisläisten kotikampus Töölön pohjoispuolella. Tunnetaan myös nimellä Meikku.
MÄKIS – Lyhenne Vallilassa sijaitsevasta Mäkelänrinteestä, jossa osakunta omistaa monia asuntoja. Olemalla aktiivinen osakuntalainen voit itsekin saada asunnon Mäkiksen osakuntakommuunista!
NAUHA – Osakuntalaisen tunnusmerkki, jonka saadessaan fuksista tulee civis. WiOn nauha on puna-kelta-sininen, joista sininen raita on alimmaisena. Voit ansaita myös muiden osakuntien nauhoja osallistumalla aktiivisesti niiden toimintaan.
NOPPA – Tuttavallisempi nimitys opintopisteelle, joita on opintojen aikana tarkoitus kerätä. Tavoitemäärä on 300, jolla pääsee maisteriksi.
NYLLE – Nylands Nation, ruotsinkielisistä osakunnista suurin, jonka huoneisto “Natsa” sijaitsee Esplanadin lähistöllä.
OSAKUNTATARRA – Tarra, joka kertoo mihin osakuntaan kuulut. Kannattaa pitää mukana, sillä tarraa vilauttamalla pääsee sisään muidenkin osakuntien tapahtumiin, kuten vaikka Hämiksen jatkoille. Uuden osakuntatarran saa aina syksyn alussa, kun on todistanut maksaneensa jäsenmaksun.
OYV – Osakuntien yhteisvaltuuskunta eli niiden yhteistyöelin. Hoitaa yhteisiä asioita ja järjestää tapahtumia, joissa eri osakuntien jäsenet voivat tehdä tuttavuutta. Ei pidä sekoittaa Osakuntalaiseen Unioniin.
OSAKUNTA-APPRO – Ensimmäiset osakunta-approt järjestettiin vuonna 2019. Approilla kierretään eri osakuntien tiloja ja haetaan leimoja.
PAMAUS – Osakuntamme nimellisesti kakkos- mutta periaatteessa ykkösjuhla, jota juhlitaan Pyhän Andreaan päivänä 30.11. Hieno ja rakastettu tilaisuus, joka täytyy itse kokea.
PPO – Pohjois-Pohjalainen Osakunta, yksi kolmesta Bottan osakunnasta.
Q – Kutsumanimi osakunnan kuraattorille, jonka tehtävänä on johtaa osakuntaa ja edustaa sitä monissa tilaisuuksissa sekä tehdä yhteistyötä muiden tahojen kanssa.
RINKELI – Wiipurilainen perinneherkku.
REVYY – Yksi Pamauksen kohokohdista. Pääset halutessasi itsekin työstämään tätä.
RUDI – Lehtihuoneen lukuisista pehmoleluista se, joka muistuttaa eniten nallea.
SAUNAILLAT – Domus Gaudiumin osakunnat järjestävät joka vuosi yhdessä saunailtoja. DG:n yläkerran saunatilat (eli Sivistys) tarjoavat mitä parhaimmat puitteet näihin illanviettoihin.
SATO – Satakuntalainen Osakunta, jonka koti sijaitsee Lapinrinteessä Baanan toisella puolella. Surullisenkuuluisa jatkopaikka, josta ihmisillä on eriäviä mielipiteitä. Vieraile itse ja muodosta omasi!
SAVO – Savolainen Osakunta. Asustaa Uuden ylioppilastalon Vinnillä (sic) yhdessä Varsinaissuomalaisen Osakunnan kanssa.
SILLIS – Eheyttävä brunssi, joka nautitaan vuosijuhlien ja kakkosjuhlien jälkeisenä päivänä.
SISU – Mainetta niittänyt opintotietojärjestelmä, jonka tulet tuntemaan.
SITSIT – Tavanomaisempi nimitys akateemisille pöytäjuhlille, joissa nautitaan kolmen ruokalajin ja sitäkin useamman juomalajin illallinen. Samaan aikaan tietenkin lauletaan rakkaita sitsilauluja.
SODEXO – Opiskelijaravintola päärakennuksella.
STIPPARI – Wiipurilaisen Osakunnan stipendisäätiö, joka jakaa stipendejä aktiivisille osakuntalaisille.
TEINILAULU – Osakuntamme rakas pöytäjuhlien päätöslaulu, joka lauletaan seisaaltaan ja erittäin suurella tunteella.
ULKOJÄSEN – Muualla kuin Helsingin yliopistossa opiskeleva osakuntalainen (mutta täysin samanarvoinen).
ULLIS – Ullanlinnanmäki, viehättävä mäennyppylä Kaivopuistossa, jonne ylioppilaat ryömivät vappuaamuna.
UNICAFE – Helsingin kampusten opiskelijaruokalaketju. Ainoa iltaan asti sekä lauantaisin auki oleva unari löytyy Kaivopihalta.
UNIONI – HYYn Osakuntalainen Unioni. Suomenkielisten osakuntien yhteenliittymä, joka toimii linkkinä ylioppilaskuntaan. Tekee myös yhteistyötä Osakuntien edustajistoryhmän kanssa. Ei pidä sekoittaa Osakuntien yhteisvaltuuskuntaan (OYV) .
UUSI – Uusi ylioppilastalo Mannerheimintiellä. Pitää sisällään useita opiskelijajärjestöjä ja HYYn keskustoimiston.
VANHA – Vanha ylioppilastalo Mannerheimintiellä. Toimi muinoin opiskelijoiden tukikohtana, kun Uutta ylioppilastaloa ei vielä ollut. Nykyään käytössä tapahtuma- ja juhlapaikkana.
VIIKKI – Bio- ja ympäristötieteilijöiden, eläinlääkisläisten, farmaseuttien sekä maa- ja metsätaloustieteilijöiden luonnonläheinen kampus.
VIRKAILIJA – Osakuntalainen, joka on ottanut jonkun tietyn tehtävän kontolleen koko vuodeksi. Listan kaikista viroista ja tämän hetkisistä virkailijoista löytää Wiipurilaisen Osakunnan nettisivuilta.
VIRKAILIJANVAIHTOKARONKKA – Lyhyemmin VVK. Alkuvuodesta järjestettävät sitsit, joissa virat vaihtuvat edellisen vuoden virkailijoilta uusille.
VSO – Varsinaissuomalainen Osakunta, Savolaisten kämppis Uudella.
VUJUT – Eli vuosijuhlat. Hieno iltapukujuhla, joka sattuu monella osakunnalla olemaan kevään puolella, WiO (nyt 8.3., vir 5.3.) mukaan lukien.
VUOROTTELUJUHLA – Syksyllä ja keväällä järjestettävä juhla, jossa tietty osa osakuntalaisista järkkää sitsit toiselle osalle. Teema on osallistujille aina yllätys ja järkkääjät keksivät juhlijoille kaikkea teemaan liitännäistä tekemistä. Näillä bileillä on tapana eskaloitua, oli sitten järkkääjä tai sitsaaja.
WAPPU – Ylioppilaiden huikea juhla, joka ei tunnetusti lopu. Ansaittu kevennys rankan lukuvuoden päätteeksi. WiO:n vappuun kuuluu yleensä yhteiset jättisitsit Casalla. Moni lähtee myös vapuksi seikkaleimaan Viron Tarttoon (ystävyys)korporaatioiden luokse.
WILLI – Osakunnan jäsenlehti, jonka sisältö vaihtelee hyvästä erittäin hyvään. Ilmestyy viisi kertaa vuodessa.
WIOL – Nimestään huolimatta Wiipurilaisen Osakunnan Laulajat on WiOn, KyOn ja KO:n yhteinen kuoro. Porukan laulutaitoa pääsee ihastelemaan ja arvioimaan kuoron konserteissa useamman kerran vuodessa. WIOL esiintyy usein myös vujuilla ja Pamauksessa.
YLIOPPILASLEHTI – Helsingin yliopiston opiskelijalehti.
YLVA – Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama konserni, jonka liiketoiminta keskittyy kiinteistö- ja finanssisijoituksiin sekä ravintola-alaan.
ÅN – Åbo Nation – Ruotsinkielinen osakunta varsinaissuomalaisille. Asuu Uudella samoissa tiloissa Östra Finlands Nationin kanssa.
ÄNNÄNNEN VUODEN OPISKELIJA – Dinosaurus, fossiili, yksinkertaisesti vanha. Opiskeluvuosia on takana niin paljon, että on seonnut itsekin laskuissa. Toive valmistumisesta silti elää vahvana mielessä.
ÖFN – Östra Finlands Nation, WiO:sta 1920-luvulla eronnut ruotsinkielinen itäsuomalaisten osakunta, jonka tilat sijaitsevat Åbo Nationin kanssa Uudella. #ÖFN100 grattis
Tulevat tapahtumat:
Elokuu
La 10.8. Kylie Jennerin syntymäpäiväjuhla (epävirallinen wio tapahtuma)
Pe 16. - Su 18.8. WiO:n kesäretki Lemillä
La 24.8. Itäsuomalaiset kesäjuhlat
Su 25.8. WiO:n fuksipiknik (DGO varattu sateenvaralta)
La 31.8. Fuksipuisto Hesperian puistossa
Syyskuu
Ma 2.9. Avajaiskarnevaalit
Ma 2.9. Fuksidisko
To 12.9. Grilli-ilta (Mäkelänrinne)
La 14.9. WiO&ÖFN rapujuhla
Ti 17.9. WiO:n (fuksi)kokous
La 21.9. DGO:n fuksiaiset
Pe 27.9. WiO:n fuksisitsit
Lokakuu
Ti 1.10. WiO:n kokous
Pe 4.10. WiOn vuorottelujuhla
La 12.10. Viipuri-päivä Vanhalla (ei WiO:n oma tapahtuma)
