WiisuWilli 1/2025 by Willi-lehti

Willi

WIIPURILAISEN OSAKUNNAN JÄSENLEHTI | WIISU-WILLI | 1/2025

WIIPURILAINEN OSAKUNTA SOMESSA

NETTISIVUT wiipurilainenosakunta.fi

FACEBOOK Wiipurilainen Osakunta INSTAGRAM wiipurilainenosakunta TIKTOK wiipurilainenosakunta

Etukannen kuva: Sara Vänttilä

Takakannen kuva: (IG) jeffbuckleylover17

Sisäkannen kuva: Private Collection

Jalka kun nousee ja koko kylä soi, kuka muu voisi tanhuta tällein? 22

Jaakko Tanhola & Siiri Näränen

Sara Vänttilä & Nea Salo

arvostelu

Kaskinen

Sohvi Niemi

WILLI 1/2025 | Päätoimittajat Liina Kaihilahti ja Aaron Iitiä | Kirjoittajat | Liina Kaihilahti, Patrik Nurminen, Ulriikka Kaskinen, Anton Seppänen, Sohvi Niemi, Sampo Äijälä, Sara Vänttilä, Nea Salo, Jaakko Tanhola, Siiri Näränen, Saima Könönen, Sami Sidoroff, Vilja Antikainen | Ulkoasu ja taitto Liina Kaihilahti ja Aaron Iitiä | Painos 120 kpl | Painopaikka Picaset Oy, Helsinki

Willi on Wiipurilaisen Osakunnan täysin sitoutumaton julkaisu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, joiden lisäksi ilmestyy yksi erikoisnumero eli FuksiWilli.

Willi toimitetaan kaikille halukkaille osakunnan jäsenille kotiin. Mikäli osoitteesi muuttuu, ota yhteyttä päätoimittajiin: willintoimitus@gmail.com. Tämä lehti on saanut HYYn järjestölehtitukea.

PÄÄTOIMITTAJALTA

Teatteritreenit loppuvat.

Olen juuri möyrinyt kissana reilut kolme ja puoli tuntia. Katson puhelinta. Takaisin tuijottaa monta vastaamatonta puhelua. Soitan takaisin äkkiä.

Nyt on tosi kyseessä.

Päässä vähän pyörii kun vastaan: ”Hmmm. No joo, kai [mie] voin.” Hurrausta kuuluu taustalta. Kokouksen päätyttyä olen emäntä ja kaksivuotiskauden tuore päätoimittaja. Olin hakukirjeessä vielä vitsaillut, että yksi pesti per Liina. Vitsailin turhaan, ja tuloksetta. Kaksi pestiä ylleni lankesi. Ei siinä mitään, pois tieltä risut ja männynkävyt.

Aaron viime vuoden viimeisessä Willissä voivotteli, ettei ollut saanut arvokasta osakuntalehteämme vielä tarpeeksi rappiolle. Ei hätää, huoli on hoidossa ja prosessi kohti kunniollista kauheutta on matkalla!

Voisinkin aloittaa uuden päätoimittajaurani kauhealla, täysipäisellä vihalla. Ei oikeasti, mutta minun on vaikea usein pitää alkuvuodesta. Tuntuu että asiat jumittavat, rutiineissa kestää muodostua ja harmaat taivaat ovat arkipäivää. Suurimpana kauhuna on varmaan paine tehdä kaikki oikein uutukaisen vuoden eli uuden alun merkeissä. Kuitenkin päivänvalo pitenee pikkuhiljaa. Pidän pakkasen tunteesta poskillani samalla kun auringonpaiste pilkehtii ratikan tahraisesta ikkunasta.

Myös tarpeettomuus laittaa aurinkorasvaa joka aamu ja ilta on jees. Uudet alut eivät ole niin painavia kun ne ottaa pikkuisina palasina (tai ainakin niin itseään voi yrittää harhauttaa) —oli kyseessä uudet kurssit uusilla suoritusvaatimuksilla tai kesätyöhakemusten parissa jankkaaminen.

”Vitsailin turhaan, ja tuloksetta.”

Tässä muutamia erityishuomioita allekirjoittaneen alkukevättä ehostavista lemppareista: -Sinkkuelämää (SexandTheCity) -käytetyt levyt (ja muu fyysinen media) -koiranulkoiluttajat ja koirat pimeällä välkkyvillä pannoillaan -seitsemän kahvikuppia päivässä -nunnaestetiikka -kryptiset viestitystarrat (ja niiden teko) -Hittiputki karaokessa -rakkauskirjeet ja pulloposti

Ei muuta kuin onnea keväänalkuun ja ansiokasta lukemista ;3 Yt Liina (ja Aaron)

KURAATTORILTA

Minun on pakko tähän Willin alkuun sanoa, että pohjimmiltani en ole kovin musikaalinen ihminen. Yleisesti musiikki on minulle lähinnä semmoinen kiva juttu, jota kuuntelee aina välillä joko nauttiakseen tai taustahälynä töiden tai männävuosien opiskelujen ohessa. Kovin tarkkaa sävelkorvaa minulla ei ole, mutta musiikinopettajien mukaan ei myöskään täyttä sävelkorvattomuutta.

En ole myöskään yksinomaan yhden tai kahden musiikkityylin fani vaan musiikillisesti enemmänkin kaikkiruokainen eli kaikenlainen musiikki voi päätyä useamman kerran soittoon. Musiikki ja varsinkin laulaminen kuuluu erottamattomasti myös kaikkien osakuntien juhlaan ja vähän arkeenkin, joten vuosien varrella on tykästynyt myös laulamiseen niin, että suureen osaan lauluista ei sanoja tarvitse.

Musiikki on kaikkialla ympärillä, halusi tai ei. Kaupassa ei voi välttyä tarkoin kuratoiduista äänimaisemista, joiden tarkoitus lienee rentouttaa ja saada ihminen avaamaan lompakkonsa nyörejä enemmän kuin mihin olisi muuten valmis. Näin ainakin sanotaan asiasta tehdyissä erinäisissä tutkimuksissa ja selvityksissä, vaikka suuren yleisön kommenteista saa aivan täysin erilaisen vaikutelman. Mainostajat ovat tosin jo varhain havainneet musiikin vaikutuksen brändien tunnistettavuuteen ja potentiaalisten ostajien houkutteluun, joten jotain perää väitteessä varmasti on. Musiikki on niin vahva vakio-osa ostosreissun äänimaisemaa, että sen puuttumisen havaitsee kyllä. Ja musiikkia on kaikkialla muuallakin, sillä metrossakin pääsee suurella todennäköisyydellä kuuntelemaan vierustoverin lempimusiikkia

täysillä, kun tämä on unohtanut kuulokkeensa. Kaikki tietävät, miten paljon musiikki herättää tunteita. Ostosreissujen ja muu julkisen tilan äänimaisema tulikin jo mainittua. Suurella osalla ihmisistä on paljon mielipiteitä siitä, mikä on hyvää tai jopa oikeaa musiikkia. Genrejen sisällä ihmiset väittelevät eroista ja kappaleiden paremmuudesta suhteessa toisiin ja joka kevät mediassa ja somessa Euroviisuja sekä hehkutetaan että haukutaan alimpiin syövereihin turhana mukamusiikin karnevaalina. Musiikki lopulta jättää vain harvat täysin sanattomiksi.

Kuva: Iija Eloranta

Kävin yläasteikäisestä vuoteen 2017 viulutunneilla. Kyse oli lähinnä harrastuksesta tai höntsäilystä, jos niin voi sanoa. Mitään isompaa en soittoharrastuksesta halunnut eikä siitä enää siinä vaiheessa minkäänlaista uraa olisikaan urjennut. Se oli minulle aina vain tunti omaa aikaa täysin irrallaan muusta arjesta. Tunneilla opin keskittymistä, musiikin teoriaa ja sorminäppäryyttä, joista kaikista on ollut jälkikäteen oivalluksia, iloa ja hyötyä. Tämä kenties onkin musiikista saamani tärkein oivallus. Kiireisessä ja voittoon keskittyvässä nyky-yhteiskunnassamme on tärkeää, että meillä on myös asioita, jotka tuottavat iloa sellaisinaan, ilman vaatimusta tai odotusta rahallisesta tai myöhemmin rahaksi tai eduksi muutettavasta hyödystä. Musiikkimatkani on vielä pitkälti kesken. Kuka tietää, mitä tulevat vuodet tuovatkaan. Kenties aloitan uudelleen viuluharrastuksen, kunhan kuraattorihommilta aikanaan vapautuu aikaa, vaikka tässä vaiheessa vuoden alkupuolella onkin hassua jo puhua kuraattoriuden jälkeisestä elämästä.

Belastavat Biisit

Koonnut: Liina Kaihilahti | Kuva: Sara Vänttilä

Ah! Talvi, se aika vuodesta kun pimeys valtaa sydämen ja kylmyys sielun. Mutta pian tuleekin kevät, ja valo saartaa koko olemuksemme ja tunkeutuu uniimme. Melankolia on valloillaan!

Siksi päätoimitus (tai no, puolet siitä) on koonnut sinulle, oi sulosävelkorvainen lukijamme, janan biisiehdotuksista, joilla siirtyminen talvesta kevääseen toimii sutjakkaasti ja sujuvasti.

Nina Simone - I Put A Spell On You

Tällä leikittelevän vakavalla biisillä kelpaa laittaa mielitietty lumouksen valtoihin.

Kuuntelusuositus: Sensuelli ja hidas musiikki trumpetin yllätysvierailulla ja Simonen vahvoilla vokaaleilla on kuin luotu tanssittavaksi kynttilänvalossa pimeinä iltoina kun valo vielä todella karkaa auringonlaskun mukana horisontin taa.

The National - Don’t Swallow the Cap

Biisi sille hetkelle, kun tajuat että kissa on ulostanut sängylle, olet juonut neljä energiajuomaa 24h sisällä sekä unohtanut ottaa päivittäiset vitamiinit viimeiset kaksi viikkoa. Romahdus. Nyt vaan pitää saada hieman sitä itsesäälivää surinaa päähän.

Kuuntelusuositus: Matoasennossa täkkien päällä pilkkopimeässä huoneessa, pää tyynyä vasten (vaimentaa myös huutoitkua/ kiljumista/epämääräistä murinaa).

Leevi and the leavingsItkisitkö onnesta? Klassikko.

Kuuntelusuositus: Pistä kyseinen kappale jatkoilla jonoon, ja ajoita suoritus siten, että olet juuri sammumassa lehtihuoneen sohville kun Göstan ikoninen monotoonisuus tuudittaa väsyneen ja ahkerasti juhlineen wiipurilaisen uneen.

Ethel Cain - Perverts (albumi) Älä anna ainutlaatuisen omituisen albuminimen pelotella itseäsi pois kuuntelukokeilusta. Ambienssi ei ole koskaan ollut ihanan oudompaa.

Kuuntelusuositus:

Laita soimaan kun teet tiskit. 50% tsäänssi että saat ne ennätysajassa tehtyä sillä tunnet nurkan takaa kurkkaavan varjon tuijottavan niskavillojasi, tai vajoat 50% osinkoon missä huomaat varttitunnin päästä piteleväsi kädessäsi tiskiharjaa haaleassa vedessä mieittyäsi koko elämäsi valinnat läpi. Mieti asiaa mielen kevätsiivouksena!

Paula Cole - Where Have All the Cowboys Gone?

Turhautunut ja jotain suurempaa toivova biisi on hyvä hetki käydä läpi oman elämän suuret sekä pienet muutokset.

Kuuntelusuositus: Laita täysillä soimaan kevätsiivouksen aikana. Esim. kylpyhuoneen vaikeimmatkin tahrat lähtevät kun pääsee laulajan raivon ja ironian yhdistelemään mielenmaisemaan.

Kitten

- Church

Pirtsakalta kuulostava biisi piilottaa sanoihinsa melko melankolisen merkityksen.

Kuuntelusuositus: Laita melua vaimentavat kuulokkeet korviin aamubussissa/ratikassa/junassa valoisena päivänä, kun aurinko häikäisee silmiin.

White Town - Undressed Helppoo, iisii vibaa, tiiätkös?

Hauskan rehelliset sanat nostalgisen tyypillisellä ysäribiitillä.

Kuuntelusuositus: Samalla kun valitset painavia kirjoja kirjastosta lopputenttejä tai opinnäytetyön kokoamista varten — mainiota arjen romantisointia pölypallerojen ja lukukausistressin keskellä.

Ruusut - Glitchit

Hypnobiittiä suloisilla suomalaisilla sanoilla. Leikkii sydämen stringeillä — siis langoilla.

Kuuntelusuositus: Etsi kaappisi perältä surkeimmat langalliset kuulokkeesi (tai osta sellaiset alle kymmenellä eurolla —Willi ei tosin kannusta turhaan ylikulutukseen) ja kuuntele biisi pyöräillessäsi keväisessä iltahämärässä.

HIM - Gone With the Sin

Ville Valon herkullisen syvillä vokaaleilla tämä biisi on täydellinen pikkuhiljaa lämpeneviin hetkiin — siis päiviin.

Kuuntelusuositus: ****** aikana.

”Sieltä se kevät tulla jollottaa!!

<3”

Lukijoiden belastuk set

Kysyimme myös arvon lukijoiltamme suosituksia! Tässä kourallinen (eli kaikki vastaukset – kiitos niistä!):

ICH KOMME [Erika Vikman]

Aamu aloitetaan aina sillä, lähtee hyvin päivä käyntiin :D!

Kuuntelusuositus: Sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.

-Nimimerkki Saskia

Transilvanian Hunger/koko albumi [Darkthrone]

Kuuntelusuositus: Sopii hyvin koulutehtävien takomisen taustatykittelyksi

-Nimimerkki Pimeyden Lordi

Tämän kylän poikii [Pariisin kevät]

Kuuntelusuositus: Yksin

-Nimimerkki En

Pussylook [Niki Rantanen]

Kuuntelusuositus: Esim iha mis vaa vaik kyykän mm kisois

-Nimimerkki Wiipurilaisen Osakunnan kyykkäkerho

Sémaphore [Requin Chagrin]

Kuuntelusuositus: Kun seisoo Mäkiksen parvekkeella ajatuksiinsa vaipuneena.

-Anonyymi

Pieninä palasina [Neon 2]

Kuuntelusuositus: Aamukahvin kanssa, vielä kun on pimeä ulkona

-Anonyymi

Päähän ottaa sellainen [Helsingin valituskuoro (2024)]

Kuuntelusuositus: Sohvalla istuen ja samalla räntäsadetta eteerisesti katsoen.

-Nimimerkki Mäkiksen Möröttäjä

UMK 2025 ehdokkaiden

Teksti: Ulriikka Kaskinen | Kuvat: Nea Kenttä ja Miska Voinoff, Yle

Olen seurannut Euroviisuja aktiivisesti vuodesta 2011, seonnut totaaliseksi faniksi vuonna 2014 ja löytänyt UMK:n eli Uuden Musiikin Kilpailun ihmeet vuonna 2015 Lisäksi olen kahlannut läpi viisuhistoriaa ja -tietoutta aina vuoden 1956 kisoista alkaen. Tiedän viisuista yhtä sun toista, ja voinen hyvällä omallatunnolla tituleerata itseäni ainakin jonkinasteiseksi nuoren polven Euroviisu- ja UMK-tietäjäksi.

”Ihan söpöä, mutta aika hajutonta ja mautonta.”

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 10 vuotta minun ja UMK:n yhteistä taivalta, joten tuntui sopivalta valinnalta lupautua kynäilemään Williin oma arvosteluni tämän vuoden UMK ehdokkaista. Voittaja meillä toki on jo, mutta vielä on aikaa spekuloida!

Costee - Sekaisin

Sekaisin kuulostaa Hollywood hills ja Suomirokkia -kappaleiden yhdistämisestä syntyneeltä halpaversiolta. Ja aika tusinalta sellaiselta. Kappaleessa ollaan sekaisin vähän kaikesta (livelähetyksessä myös sanoissa), mutta eniten “susta”. Ihan söpöä, mutta aika hajutonta ja mautonta. Myönnän, että voisin kännipäissäni ihan tyytyväisenä hyppiä tämän biisin tahtiin osakuntajatkoilla, mutta siihen se oikeastaan jääkin. (Ulriikan sijalla 5, kilpailun 6.)

Neea River - Nightmares

Neea Riverin biisi on yllätyksetöntä, mutta toimivaa ja taattua euroviisutavaraa… ehkä 2010-luvulta. Kappale on jo valmiiksi vanhentunut voimabiisi, joka myötäilee Saara Aallon aiemmin raivaamaa reittiä (kaikki kunnia Saara Aallolle, jonka viisubiisi Monsters oli omana aikanaan ihan hyvä suoritus lavastuskatastrofia lukuunottamatta). En rehellisesti sanottuna jaksa kuunnella Nightmaresia loppuun, sillä viimeistään kertosäkeen teknojumputus aiheuttaa ylitsepääsemättömän myötähäpeän tunteen. (Ulriikan sijalla 6, kilpailun 5.)

Goldielocks - Made of Mikä valloittava artisti! Goldielocksin säteilevä energia on kuin suoraan Wiipurilaisesta Osakunnasta, vaikka laulaja kotoisin Pohjois-Karjalasta onkin – itäsuomalaisuuden tosin tunnistaa silti. Made of on tyylikäs kokonaisuus, jonka musiikkivideo on ehkä UMK ehdokkaiden erikoisin.

Myös live-esitys oli taidokkaasti rakennettu. Kappaleen tunnelma on kilpailijoihinsa nähden todella erilainen ja uniikki: jokainen ajatus alkaa svengaamaan ja mieli muuttaa muualle. Tunnelma on trendikäs ja hämyinen. Koen biisin ainoaksi heikoksi lenkiksi sen “taustamusiikkimaisuuden”.

Kappale tuntuu aktiivisen kuuntelun sijaan sopivan soimaan taustalle… vaikka sovituskoppiin.

(Ulriikan sijalla 4, kilpailun 2.)

ehdokkaiden arvostelu

Viivi - Aina

Viivin kappaletta on tituleerattu tulevaksi hääbiisihitiksi. Kappaleessa on toki paljon yliampuvia rakkauskliseitä, mutta kyllä se silti koskettaa. Ainakin tämä toimittaja meinaa vaipua lähes aina kyyneliin kappaleen lopun kohdassa: “Ja jos joskus joudut sen päivän näkemään / Ku mun päästä muistot häviää”. Eikä kappaletta ole edes pakko ajatella romanttisen rakkauden kautta – kaikenlaiset ihmissuhteet sopivat tämän biisin sanomaan. Kaiken kruunaa

Viivin huikea ääni, joka toimii myös livenä moitteettoman upeasti. Suuri kysymys kuitenkin on: mikä se lavalla ollut sadeviittahame oli?

(Ulriikan sijalla 2, kilpailun 3.)

Nelli Matula - Hitaammin hautaan

Nellin kappale on vastalause nykyiselle, valloillaan olevalle elämäntavalle hektisine suorituspaineineen. Hitaammin hautaan on erittäin tarttuva ja helposti lähestyttävä poppibiisi tärkeällä sanomalla. Nelli on valloittava esiintyjä, jonka suoritus toimii niin musiikkivideolla kuin lavallakin. Ainoa miinuspiste siitä, ettei musiikkivideon ihanan utuista tunnelmaa oltu viety liveihin asti. Se punainen mekko oli liian tulinen tähän biisin :(

(Ulriikan sijalla 3, kilpailun 4.)

”Suuri

kysymys kuitenkin on: mikä se lavalla ollut sadeviittahame oli?”

”Kappaletta on moitittu sopimattomaksi”

Erika

Vikman - Ich komme

Ja meillä on voittaja! Itkin Erikan perään jo vuonna 2020, enkä uskonut toista tilaisuutta enää tulevan – onneksi olin väärässä. Ich komme on oivallisesti rakennettu, vapauttava kokonaisuus, jonka kiihtyvä tunnelma peilaa orgasmin tuntua ja sen äkillistä päättymistä. Taattua Erikaa siis.

Kappaletta on moitittu sopimattomaksi, vaikka sen suorimmat sanavalinnat taitavat olla “nakuna” ja “pakaraan” (jos siis ei osaa saksaa). Seksuaalinen tunnelma on onnistuttu rakentamaan muilla elementeillä.

Hienointa biisissä on sen monisyinen tulkittavuus: mitä tarkoitetaankaan loveen lankeamisella? Itse kuulin kohdan “Kuu nousee, maa kaartuu / Mun portit aukeaa” aluksi seuraavasti: “Kun nousemaan kaartuu / Mun portit aukeaa”. Onko tätä sekaannusta haettu tarkoituksella? Onko kappaleen seksuaalisuus lähtöisin nimenomaan kuuntelijasta itsestään?

Myöskään musiikkivideo ei ole mielestäni “porno” vaan eroottinen taideteos, seksuaalisen ilottelun ilotulitus ja varsin tyylipuhdas kokonaisuus (kukaan ei tosin yllättyne tämän toimittajan näkemyksistä pamaussillisten valossa). Erika on karismaattinen esiintyjä, joka osaa ottaa lavan haltuun yksinäänkin. Voisiko tässä olla 69. Euroviisujen voittaja? (Ulriikan sijalla 1, kilpailun 1.)

Balettiarvostelu

Teksti: Anton Seppänen | Kuvat: Mirka Kleemola, Wikimedia commons, Pixabay

Baletti Prinsessa Ruusunen Op.66

Kansallisbaletti, Helsinki

23.8.2024-7.2.2025

Musiikki - Pjotr Tšaikovski

Libretto - Ivan Vsevoložski

Koreografia - Marius Petipa ja Javier Torres

Hyvinkin itsekriittisen säveltäjän

Pjotr Iljitš Tšaikovskin (1840-1893) omasta mielestään ainut onnistunut balettinsa Prinsessa Ruusunen Op.66 (1888-1890) oli jäädä aikoinaan esitetyksi klassiselle musiikille tyypillisesti vain kolmeen kertaan: ensimmäiseen, viimeiseen ja ainoaan. Vasta säveltäjän kuoleman jälkeen baletti sai ensi-iltansa Venäjän ulkopuolella, aluksi Italiassa vuonna 1896, muualla Euroopassa 1900-luvun alussa ja Suomessakin vasta vuonna 1928; melkein 40 vuotta teoksen valmistumisen jälkeen. Säveltäjän muut baletit Joutsenlampi Op. 20 (1876) ja Pähkinänsärkijä Op. 71 (1892) ovat nykyäänkin esitetympiä kuin Prinsessa Ruusunen, vaikka itse säveltäjän mielestä varsinkin Pähkinänsärkijä oli epäonnistunut baletti.

Itse olin hyvin tyytyväinen, kun puvustus oli tehty hyvin ylenpalttiseen barokkityyliin muutamilla rokokoo-elementeillä, eikä puvustamo ollut sortunut liialliseen minimalismiin. Rekvisiitta ja lavasteet olivat myös tehty näyttäväksi. Tarina sijoittuu alunperinkin 1600-luvulle, joten oli luonnollista, että barokki hallitsee näyttämöä. Tietysti 1800-luvun baletissa on mukana aikakaudelle tyypillistä “ritariromantiikkaa” eli 1800-luvulla syntynyttä romantisoitua näkemystä keskiajasta, mitä oli

myöskin yhdistelty barokin kanssa. Kansallisbaletin taiteellinen johtaja Javier Torres ja puvustaja Erika Turunen eivät olleet myöskään sortuneet liian yliampuviin pukuihin, vaan toteuttivat barokkia sekä 1800-luvun tyylien mukaan että nykyajan hengen mukaisesti. Tosin jotkin puvut, kuten kuningasparin ja hovimarsalkan asut olivat hyvinkin pompöösejä. Oman hilpeän pikku lisänsä tarinaan sekä puvustukseen toivat kolmannen näytöksen lopussa tutut satuhahmot, kuten Saapasjalkakissa, Punahilkka sekä Tuhkimo ja prinssi Fortuné, jotka kaikki pyörähtivät vuorollaan lavalla prinsessa Auroran ja prinssi Désirén häiden aikana. Se toi mukavasti kontrastia muuten loistokkaaseen hoviin.

”Johtoaihe on tunnettu erityisesti saksalaisista oopperoista, mutta myös Tšaikovski käytti johtoaiheita paljon teoksissaan.”

Itse musiikki oli hyvin monikerroksellista ja sisälsi paljon yksityiskohtia. Baletti valmistui säveltäjän viidennen (Op. 64) ja kuudennen (Op. 74) sinfonian välissä, joten baletissa, varsinkin sen kahdessa ensimmäisessä näytöksessä on huomattavasti kumpaankin sinfoniaan viittaavia teemoja. Toinen yksityiskohta oli johtoaiheiden runsas käyttö musiikissa. Johtoaihe (saks. Leitmotiv) on erityisesti baletti- ja ooppera-

Balettiarvostelu

musiikissa käytetty temaattinen aihe, jossa tietty melodia tai soitin kuvaa tiettyä henkilöä. Johtoaihe on tunnettu erityisesti saksalaisista oopperoista, mutta myös Tšaikovski käytti johtoaiheita paljon teoksissaan.

Baletin prologin alussa esiteltiin heti pahan haltijattaren Carabossen uhkaava ja rytmikäs teema, joka väistyy nopeasti prinsessa Auroran voittoisan ja romanttisen johtoaiheen tieltä. Johtoaiheisiin liittyen myös esimerkiksi lyömäsoitinsektiossa symbaaleja eli lautasia vaihdettiin Carabossen ja Auroran välillä. Carabossen kohdalla käytettiin paljon laveammin ja miedommin soivia ja prinsessa Auroran kohdalla taas hyvin kirkkaasti ja napakasti soivia symbaaleja, joiden helinää triangeli säesti, tuoden siihen vielä ripauksen loistoa. Baletin huippukohdissa taas symbaalien sukulaissoitin tam-tam (melkein siis kuin kongi, mutta virittämätön) jyrähti, peittäen hetkeksi koko orkesterin pauhun alleen.

Pjotr Tšaikovski

Soivaa kestoa oli lyhennetty aika reilustikin jättämällä kokonaisia kohtauksia pois. Ba-

letin alkuperäinen soiva kesto on miltein kolme tuntia ja jos väliajat laskee mukaan, niin kokonaiskesto on lähempänä neljää tuntia. Nyt kesto oli reilu kaksi ja puoli tuntia. Kansallisbaletin versiossa ensimmäinen ja toinen näytös oli yhdistetty ja kolmannesta näytöksestä oli pudotettu pois karakteritansseja kokonaan, kuten Sarabande ja sitten Poloneesi, josta taas oli pätkäisty keskiosa kokonaan pois. Sen sijaan lopetus eli Apothéose eli Apoteesi, joka on alkuperäisessä versiossa vanha Ranskan kuningashymni eli kuningas Henrin IV:n marssi, oli tässä korvattu baletin toisen näytöksen finaalilla. Finaali oli yhdistetty edelliseen tanssiin, Masurkkaan suhteellisen onnistuneesti ja on tietysti kiva, että kun prinsessa Aurora ja prinssi Désiré saavat lopussa toisensa, on musiikkikin iloista ja ylvästä. Alkuperäinen lopetus eli Henrin IV:n marssi on kyllä hyvin jylhä ja vaikuttava, mutta kulkee koko ajan synkässä g-mollissa, joten loistelias ja räiskyvä duurivoittoinen musiikki sopii tässä tilanteessa paremmin lopetukseen. Harmi vaan, että Tšaikovski itse ei tätä aikoinaan ajatellut. Hänen kaksi

muuta balettiaan nimittäin loppuvat suureelliseen duurijysähdykseen; Joutsenlampi H-duuriin ja Pähkinänsärkijä B-duuriin.

”Tšaikovskin

musiikki on aina lähtökohtaisesti helppoa kuunneltavaa ja erittäin melodiarikasta.”

Mutta tässä tilanteessa en voi tietysti haukkua Tšaikovskia, koska hän sai silloin tarkat ohjeet legendaariselta Pietarin keisarillisen baletin pääbalettimestarilta Marius Petipalta, joka määritteli musiikin kulun hyvinkin pedanttisesti baletin koreografiaan. Tšaikovskin tehtäväksi jäi vain toteuttaa pääbalettimestari Petipan toiveet mahdollisimman tarkasti librettoa ja koreografiaa noudattaen. Kansallisbaletin hieman lyhennetty versio johtunee taiteellisesta näkemyksestä tai budjetista.

Vaikkei baletti enää ole Kansallisbaletin ohjelmistossa, voi baletin musiikkia tietysti kuunnella vaikka mistä. Tšaikovskin musiikki on aina lähtökohtaisesti helppoa kuunneltavaa ja erittäin melodiarikasta. Musiikin pompöösius ja loistokkuus oli 1800-luvun lopulla melkein itsestäänselvyys, joten yliampuvat orkesteriosuudet toistuvat vähän joka välissä Tšaikovskin musiikissa.

Toisaalta Tšaikovskin musiikki henkii melkein aina myös toivoa ja riemua tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta, vaikkakin säveltäjän elämä oli masennuksesta ja alkoholismista johtuen sangen traaginen. Prinsessa Ruusunenkin alkaa uhkaavasti ja baletin edetessä tilanne synkistyy, mutta riemu, toivo ja rakkaus vievät lopulta voiton. Ja jos joku haluaa kuunteluvinkkejä, niin oma suosikkini Prinsessa Ruususesta on Bergenin filharmonisen orkesterin levytys, kapellimestarinaan legendaarinen maestro Neeme Järvi.

Teksti ja asettelu: Sohvi Niemi

Teksti ja kuvat: Sampo Äijälä | Grafiikka: Pixabay

OLUT- & MUSIIKKIREPORTAASI

FEAT. ISÄNNÄT

Willin toimitus kaappasi juuri kautensa aloittaneet uudet isännät mukaansa ilotalon [toim. huom. Domus Gaudium] kellariin tekemään sitä, mitä wiipurilaiset osaavat parhaiten: möykkäämään kera virvoitusjuomien. Illan virallisena agendana oli tehdä samalla läheisempää tuttavuutta vuoden vaihteessa kellariin ilmestyneeseen uutuuttaan kiiltelevään karaokelaitteistoon ja maistella siis tarkkaan valikoituneita oluita. Koska Willi toimittaa kuitenkin vain laadukkaita reportaaseja, eroaa tämäkin juttu tavanomaisista kaupallisen median tuottamista, sieluttomista “arvostelimme kaupan oluet ykkösestä vitoseen: testivoittaja yllätti” makutesteistä niin, että kunkin juodun virvoikkeen jälkeen isännät valitsisivat perusteluin sitä kuvaavan karaokekappaleen, sekä tietysti laulaisimme sen.

Reportaasimme ei kuitenkaan ala suoraan maisteluun menemisellä. Tai no alkaa, mutta johtuen allekirjoittaneen reportterin huolimattomuudesta saavuimme Leppäsuon kellariin siellä vielä käynnissä olevan naapuriosakuntamme kokouksen aikaan. Jotain häveliäisyyden rippeitä vielä omistavina henkilöinä (Willi ei suinkaan ole skandaalinhakuinen muiden rauhaa häiriköivä roskalehti) siirryimme lämmittelykysymysten (ja kolikonheiton) pariin keittiöön, jossa vierähtikin yksi, kaksi tai kolme tuntia…..

Willin hyvinvointi ja lifestyle toimituksesta hyvää iltaa teille tuoreet isännät, Sami ja Rasmus -Iltaa.

Millainen suhde teillä itsellänne on karaokeen? Lähteekö laulu paremmin alku- vai loppuillasta?

-Rasmus: Laulu lähtee tietyn olotilan jälkeen.

-Sami: Karaoke mukavaa, oluen juonti pakollinen paha sopivaan laulutilaan pääsemiseen.

Noniin sittenhän on oikein mukavaa ettei tänään tarvitse kuivin suin olla. Tehtävänänne on löytää maistelemistamme oluista äänimaisemia. Joillakin ihmisillä esiintyy harvinaista synestesian muotoa jossa sanat ja äänteet yhdistyvät makuun. Uskotteko että isännän roolissa olisi hyötyä tällaisen synestesian käänteisestä muodosta, jossa maku yhdistyy johonkin kappaleeseen (kuten tässä reportissa)

-Molemmat: Varmaan olisi juu, ei ole kyllä ilmiönä itsellemme tuttu. Onnistuu silti varmasti löytää sopivia yhteyksiä makujen ja kappaleiden väliltä.

Kun olimme mielestämme lämmitelleet tarpeeksi, ja kellarin tyhjetessä muista oikeasti tärkeitä asioita hoitaneista osakuntalaisista, uskoimme olevamme valmiita itse asian asian pariin. Tässä vaiheessa varmaa oli jo se, että ääntä tulee kappaleista riippumatta riittämään aivan varmasti.

Ensimmäinen olut: Ale coq premium lager

Isäntien kommentit: Tätä maistellessa mieleen tulee kolikonkilahtelun ääni (olimme tosiaankin tutustuneet tähän tuotteeseen

jo aiemmin keittiön puolella) Mutta mikä kappale ilmentää kolikonheittoa….. Kyllä tää on selvästi Poju-Essonbaariin.

-Ja kun saapuu perus viikonloppu, perjantai Kolikolla heitän, se on kuulkaas joko tai, joko

Toinen olut: Ale coq Dobbelbock

Isäntien kommentit: Tässä on hyvä vahva maku, ja kiva visuaalinen ilme myös. Logonahan on pässi, ja tuo jotenkin mieleen nuoruusvuodet. Voisi hyvin olla joku iskelmäkappale myös, mutta visuaalinen ilme vetää johonkin eläimelliseen teemaan päin. Vaikka puhuttaisiinkin yliopistoaikojen nuoruudesta, niin kyllähän nuoruutta silti parhaiten kuvastaa mopot. Ja yliopisto on opettavainen instituutio… Tää on Wikirock-Honda monkey, se tässä maistuu.

-Honda Monkey, Honda Monkey, Wouo-o Honda Monkey, Wou-o (Pieni-kokoinen näppärä mopo)

Willin toimituksen kommentti: tässä kohtaa reportaasia muistiinpanot alkavat syystä tai toisesta olemaan sen verran kryptisiä, että niiden puhtaaksi kirjoituksessa juttua varten joudun käyttämään taiteellista luovuutta. Laulettiin jotain, ehkä Stam1naa. Olutta ja iltaa tässä kohtaa kuvaa kuitenkin hyvin myös Kummelin jackpotista tuttu Kummeli-Antakaa määkin huudan määkin olen kännissä

-Antakaa määkin huudan, määkin olen kännissä (hei hei hei)

Kolmas olut: Lahden erikois ipa

Isäntien kommentit: No tää maistuu tietysti Lahdelle. Ja Lahdestahan tulee tunnettuja rap-artisteja. Että tää on kyllä jonkun suuren lahtelaisen rap-artistin kappale (joku läikyttää tässä kohtaa ipaa lehtihuoneen pöydälle).

“Älä läikytä sitä bisseä!” Ja sehän se tässä myös maistuu, nimittäin Arttu Lindeman-Läikkyy

-Kuvaan snapchattiin samalla ku mä pelaan blackjackkii

Ei oo mitää mikä ois näin nättii

Mitä välii vaikka bisset läikkyy, bisset läikkyy

Neljäs olut: Sandels

Isäntien kommentit: Kunnioitettu sotasankari Eversti Johan August Sandels. Eli maistuu isänmaa, jotenkin kanssa murheelliseksi saa tämä juoma…. Hyvin perinteinen Suomessa suuren suosion saavuttanut juomahan tämä on….. Mennään perinteisellä melankolisella suomirockilla, tästä huokuu Eppu Normaali-Murheellisten laulujen maa

-Työttömyys, viina, kirves ja perhe Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Viides olut:

Panimoyhtiö Tuju Stam1na 2in1 pale ale

Isäntien kommentit: Jos Ipa maistu Lahelle, ni tää kyl maistuu sit tottakai Etelä-Karjalalle. Ja Lemi-yhteys (jos joku ei vielä tiennyt on Stam1na lemiläislähtöinen yhtye) tuo mieleen tän vuotisen kesäretken…. Dobbelbockihan kanssa jo viritteli kesäretkimuistoja (lehtihuoneesta löytyy lahjaksi saatu tyyny, kiitos Korp! Revelia), että kai tässä on laulettava jotai sinne vievää….

Grande finale: coop lager (kavereiden kesken kupari)

Isäntien kommentit: *Tsup* on kyllä hedelmällinen ja jälleen fuksivuodelle maistuva raikas ja ravitseva juoma tämä. Tarjoiluehdotuksena sopii myös hyvin yhteen grilliruuan kanssa. Ja onhan tää voimakas, tunteisiin vetoava ikiklassikko…. Ja niin on myös kyllä Popeda-Lihaa ja perunaa, kyllä kesä ja kärpäset on tämän oluen äänimaisema.

-En kaipaa sahramia, hunajaa En halua hodariini shirachaa

Usko pois että onnellinen olen vaan Kun saan lihaa ja perunaa

Willi kiittää isäntiä yhteistyöstä raportissa ja pahoittelee sen mahdollisesti aiheuttamaa dagen efteriä. Karaokelaitteisto on nyt myös virallisesti korkattu, ja toivottavasti se auttaa luomaan willejä muistoja tulevissa tapahtumissa aina aamun pikkutunneille asti.

VOICES OF KYYKKÄ

Teksti: Sami Sidoroff

Kyykkää pelatessa voi kuulla monenmoisia ääniä. Kolinaa, kilinää, pauketta ja hajoavan puusylinterin rusahduksia kartun osumasta. Pelikentillä kuitenkin yksi ääni (tai meteli) kaikuu jatkuvalla syötöllä läpi päivän, ja se on musiikki. Tampereen Hervannassa järjestettävään Akateemisen Kyykän MM-kilpailuihin saapuu tuhansia opiskelijoita ympäri Suomea pelaamaan tätä kuninkaiden urheilulajia. Osa pelaa voittaakseen, kun taas toiset pelaavat puhtaasta pelaamisen ja meemuilun ilosta. Yli 120 kyykkäkentän laitamilta löytyy jostain lähes poikkeuksetta kaiutin, josta pauhaa milloin mitäkin. Musiikki saattaa kuulua haalareista roikkuvasta pienestä vekottimesta, matkalaukun lailla vedettävästä subbarista, tai jopa Red Bull -autoon kiinnitetyistä kaiuttimista.

Yksi asia oli 8.2.2025 varmaa, hiljaista ei ollut. Ohessa joitakin mieleenpainuvia kappaleita/ääniä kyykkäpäivän ajalta.

Siis kyykkäämään, kyykkämään joka päivä sännätään.. - T. jäätävän kokoinen mörkökajari

Senorita por favor, oo noo no noo senorita por favor ooo noo no noo...

- Hittiputki, klassikko

Pussy, pussy pussylook pussyy

* Epämääräistä bassojen kakofoniaa * - Puolet kyykkäkentistä

-Hei herra tuomari, mikä fiilis?

-*indescribable* LETS FUCKIGN DO THIS! *ölinää*

- Yhden WiO:n joukkueen enemmän tai vähemmän nauttinut tuomari

- Erään tempparihahmon sävelmä.

Pissat eteen, pissattaa :D

- Ison G:n kokouksessa kuultua

OIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII

- Kyykkäkentän reunalta kun heitettiin ihan hullu trickshot.

HAUKIIIII :D

- Hauki, ryybs.

Raatteen raatteen raja sekä puomi. Siihen oli kirjoitettu tästä alkaa Suomi..

- Vivahde isänmaallisuutta karaokessa

Vi sitter här i venten och spelar lite DotA..

- Tällä biisillä pääsi voittotunnelmaan *aurinkolasiemoji* (Hävittiin)

Upside inside out, she’s livin la vida loca..

- Isäntien suusta pienessä karaokekopissa.

Ich komme! Ich komme!

-Jatkopaikan baarissa Erika Vikmanin voitettua UMK:n.

UUDEN SITSIMUSIIKIN

Koonnut: Aaron Iitiä | Kuva: Milla Muttonen

Edessänne on sitsilaulukilpailun anti. Saimme kolme huikeaa sanoitusta, jotka toivottavasti vakiintuvat tulevien sitsien laulurepertuaariin. Vaikka kyseessä oli nimellisesti kilpailu, saa lukijakunta itse valita suosikkinsa.

Jääkööt voittajalaulu kaikumaan osakunnan tiloihin iäisiksi ajoiksi, tai ainakin korvamadoksi lukijan pääkoppaan.

Sävel: Digimon

Tulkaa mukaan juhlimaan tähän holviin hurjimpaan

Kaikkea hupaa täällä me hommataan

Rudilt’ aina voimaa saa opinnot taas jos vituttaa ja yhdessä me

Bileet kasataan

Ja myö tääl wou wou wou wou wou

Arki unohdetaan, myö krebataan

Myö wou wou wou wou wou

Aamulla ei ehkä mitään muisteta

Voittamaton DGO

niin se on

Liittymällä osikseen

Opiskelijaelämäs’ voit pelastaa

Voittamaton DGO niin se on

Maailma pelastetaan osakunnalla

-nimim. Patamon

Haukimetso (melodia Ukkometso by Pate Mustajärvi)

Karttu kallellaan ja siinä kentän reunal’ seisoo vielä pappi paikallaan, ja kun kisakeskuksen, ohi kuljen, tiedän sen, kohta tullut oon MM-Kyykkään.

Hei, tarjoilija tuokaa mulle haukea, yhtä kylmää niin kuin aina ennenkin, Mä heitin kovaa ohi taas ja pisteet nollilla, Ei turhaan tultu oo MM-Kyykkään.

Kyykkäkentällä, kartun äärellä, Äijät huutaa lailla Perkeleen (perkele!)

Kun osakunta pelaa kyykkää, ei siinä senkus ryyppää!

Haukee koneeseen ja MM-Kyykkää.

Kuudestoista heitto haukee, ei taida peli aukee, juodaan ja me hiljaa hurrataan, jatkopaikka meni, mut hauskahan on peli, kaikki hävitty, nyt baariin jatkamaan.

On kyykkäpäivän ilta ja kohta kajarilta, bänger lähtee soimaan uudelleen, vi sitter här och ryyppä, och spela lite kyykkä, ensi vuonna vielä tullaan voittamaan.

Kyykkäkentällä, kartun äärellä, Äijät huutaa lailla Perkeleen (perkele!)

Kun osakunta pelaa kyykkää, ei siinä senkus ryyppää!

Haukee koneeseen ja MM-Kyykkää. Haukee koneeseen ja MM-Kyykkää.

-Sami Sidoroff aka sumu ”sumbers” aka Mr. Kyykkä aka Gapteeni

SITSIMUSIIKIN KILPAILU

Sellanen ol’ moderni Wiipuri

(Lore: Nykymaailma on muuttunut niin paljon, joten on Wiipurinkin aika modernisoitua. Tämä on parhain yritys siihen.)

Siihen aikaan näillä gyattil

Oltiin vielä paljon vailla

Eikä kukaan leukaansa mewannut kai

Edgattu ei pitkin yötä

Illoin riitti sigmatyötä

Kapaloissaan NPCt köllöttää sai

Toista oli Viipurissa

Gigachad kaupungissa

Siellä vanhat vaihtuivatkin

uusiin moggaajiin

Hei! Edgata sai siellä aina

Arkena ja sunnuntaina

Helppo oli tiensä goonaa

Pää vain oli täynnä huumaa

Jos vain joku kielsi ’na-ah fam’

Toinen sanoi heti ’based till mej’

Sellanen ol’ Viipuri

W-kaupunki!

Silloin painaneet ei huolet

Ystävät kun jelqqas puolet

Surra saivat brokies, laulut kun soi

Pyöreen gyattin hämäräs

Goofy ahh niin hilpeässä

Ilo oli irrallaan niin kuin vain voi

Kaikki viihtyi Viipurissa

Gigachad kaupungissa

Siellä NPCt vaihtuivatkin

uusiin sigmoihin

Hei! Edgata sai siellä aina

Arkena ja sunnuntaina

Fanum tax taikka tuttu

No cap oli helppo juttu

Jos vain joku kielsi ’na-ah fam’

Toinen sanoi heti ’based till mej’

Sellanen ol’ Viipuri

W-kaupunki!

Tieshää Knuutipoja chadi

Että zesty sigma padi

Viipurlaise bussaus assuuki vain

Goated fr sai mie muiston

Alla blud kaunii puiston

Rinkelii ko siult mie kerrankii sain

Muistat sie myös rizzii

Taisiha mie saaha sussyy

Ohioos myö kuuta ko nii kahe kasseltii

Hei! Edgata sai siellä aina

Arkena ja sunnuntaina

Helppo oli tiensä goonaa

Pää vain oli täynnä huumaa

Jos vain joku kielsi ’na-ah fam’

Toinen sanoi heti ’based till mej’

Sellanen ol’ Viipuri

W-kaupunki!

-(Kiitos ja anteeksi :DDDDD)

Ville-Eemeli ”En tiedä miksi teen näin” Kovanen

den valmisruokien ostelu ja ravintoloissa käynti!! UniCafeeseen ja mars!!

Opiskelu ja osakunta: Tule hyvä valmistuminen, älä tule paha valmistuminen.

Varallisuus: Hyvät taskurahat saa kun käy kirkossa —kolehtipussi jaetaan ja

Jousimies (23.11. – 22.12.)

Rakkaus: Seuraava suuri rakkautesi on kolmas joka tulee pyörällä vastaan. (Älä kuitenkaan hyppää pyörän eteen pysäyt täksesi hänet…)

Opiskelu ja osakunta vähän! Se voi tehdä ihmeitä kokous- ja luentojaksamisen puolesta!

Varallisuus: Raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllähän sitä mieluummin ajaa itkien pölkypyörää kuin autoa —vai miten se sa nonta menikään. Jokatapauksessa kyllähän pyöräillessä tulee hyötyliikuntaa.

Vastuuvapauslauseke: Willin toimitus ei vastaa williskooppien mahdollisesta aiheutuneesta vahingosta tai harmista. Kyseiset ennusteet ovat täysin huumorilla höystettyä, ja kehotamme lukijaa käyttämään kriittistä ajattelua ennen kohtalon arvan käyttöä ja salaperäisen viestimietteen asialle toimeenpanoa. Williskooppien koonnissa ei vahingoitettu osakuntalaisia, ihastuksia luennoilla tai kokouksissa, kryptovaluuttaa, vieruska vereita, lastenrattaita, vessanpönttökrokotiilejä tai -rottia, ostoshihnoja, panttikuitteja, itkeviä pyöräilijöitä tai autoilijoita, kolehdin kerääjiä tai kissanpentuja. Älä syö sivua tai tee muuta asiatonta.

Jalka kuun nousee ja k ok o kylä s oi, ku ka mu u voisi tanhuta tällein?

Jalka kun nousee ja koko kylä soi, kuka muu voisi tanhuta tällein?

Korpiklaani Tavastialla 18 1.

Korpiklaani Tavastialla 18.1.

Teksti, kuvat ja asettelu: Jaakko Tanhola ja Siiri Näränen

Eräänä marraskuisena iltana luimme Instagramista, että kauan seuraamamme yhtye Korpiklaani on tuleva ensi vuoden tammikuussa esiintymään Helsingissä. Ajattelimme, että nyt olisi hyvä tilaisuus nähdä yhtye omin silmin (ja korvin). Samalla tulisi nähtyä myös Tavastia, tuo kotimainen livemusiikin mekka, jossa emme olleet vielä aikaisemmin käyneet. Joulun alla sitten ostimmekin liput.

Korpiklaani on suomalainen folk metal -yhtye, jolla on jo yli 20 vuoden mittainen ura. Yhtyeen musiikkia voisi kuvailla hilpeäksi yhdistelmäksi kansanmusiikkia ja heviä. Kappaleiden sanoitukset pohjaavat usein kansanrunouteen ja -perinteeseen sekä muinaisuskoon. Suurin osa kappaleista lauletaan suomeksi, mutta yhtyeen tuotannossa on myös englanninkielisiä ralleja sekä instrumentaaleja. Korpiklaani on ollut pitkään tunnettu ulkomailla, mutta nykyään se on yhä suositumpi myös Suomessa. Yhtye on viime vuosina käynyt läpi muutamia soittajanvaihdoksia. Viimeisimpänä on vaihtunut yhtyeen viulisti.

Keikkapäivänä saavuimme Tavastialle juuri ajoissa kuuntelemaan ensimmäistä illan lämmittelybändeistä, Jonnea. Jonne on Korpiklaanin nokkamies Jonne Järvelän oma sooloprojekti, joka soittaa eräänlaista folk rokkia. Yhtyeen musiikki on melko samantyylistä kuin Korpiklaanin, mutta kevyempää. Jonne soitti yhtyeineen pienen setin, muistaaksemme noin kuusi kappaletta. Sekä yhtyeellä että yleisöllä oli hyvä meno, vaikka Tavastian sali olikin tässä vaiheessa vain puoliksi täynnä.

Toisena lämppärinä oli Valkeat-niminen yhtye, joka on vasta aloittelemassa taivaltaan. Yhtyeen musiikkia kuvaillaan popmetalliksi, jossa kuuluu folk-vaikutteita.

J : Niitä en kyllä kauheasta räminästä erottanut.

Emme sen kummemmin osaa kommentoida kyseistä bändiä, koska toiselle meistä kävi pienoinen kömmähdys. Jonnen esiintymisen aikana huomasimme, että korvatulppa oli juuttunut syvälle korvakäytävään. Siispä lähdimme ulkomaailmaan irrottelemaan tulppaa. Pinsettienhakureissun ja pienen sorminäppäryystemppuilun jälkeen tulppa irtosi kuin irtosikin korvasta, minkä kunniaksi kävimme välipalalla Kampin Picnicissä. Tästä taivalsimme takaisin Tavastialle illan pääesiintyjän pariin. Palasimme paikalle oikein sopivasti ennen Korpiklaanin aloittamista. Klubi oli täyttynyt poissa ollessamme, joten päätimme suunnata loppuillaksi parvelle. Parvelta avautui suora näkymä lavalle, mikä oli positiivista. Keikan aikana saimme kuitenkin huomata, että parvessa oli myös huonot puolensa: Emme mahtuneet heilumaan ja eläytymään yhtä hyvin kuin alhaalla tasaisella lattialla. Parvi koostui näet eri tasoista. Bändi aloitti settinsä kappaleella Kotomaa, joka on uusimmalta, huhtikuussa 2024 julkaistulta levyltä Rankarumpu . Kappale oli introlauluksi juuri sopiva, sillä siinä on voimakas kertosäe, jolla ralli alkaa.

S: Laulu oli hyvä aloituskappale, mutta mielestäni kertosäkeen melodia ei toimi Jonnen karhealla laulutyylillä.

Kotomaan jälkeen yhtye soitti viisi vanhempaa klassikkokappalettansa, joista kolme ensimmäistä olivat juomalauluja. Korpiklaanin tuotannossa niitä on useita, ja keikoilla niitä soitetaan aina monta. Näiden jälkeen oli vuorossa coveri Gotta Go Home , jonka jälkeen Aita uudelta albumilta.

Kuulimme takaamme kovaäänisiä huutoja: ”Jommi!” Hieman myöhemmin kävi ilmi, että huutojen takana olivat jotkut Järvelän pojan, Jommin, tutut. Jommi tuli kappaleen

TuliKokko aikana lavalle laulamaan yhdessä isänsä kanssa.

J : Tämmöinen isä-poika-yhteistyö oli oikein sympaattista.

Seuraavaksi vuorossa oli kaksi kappaletta levyltä Jylhä ja kaksi kappaletta uusimmalta levyltä. Yhtye oli selvästi panostanut setissä uusimpiin biiseihinsä, sillä setin kappaleista noin puolet on julkaistu viimeisen viiden vuoden sisällä, ja noin kolmasosa vuoden sisällä. Viimeinen kappale ennen yhtyeen poistumista lavalta oli Sanaton maa.

S: Keikka ei kuitenkaan ollut vielä tässä, koska Korpiklaanin viimeinen biisi on aina Vodka.

J : Hyvä, siitä tietää aina, että milloin keikka on ohi.

Encore-osuuteen kuului vielä viisi kappaletta. Näistä neljä viimeistä olivat nopeatempoisia ja mukaansatempaavia ralleja, jotka olivat energinen lopetus keikalle. Encore-osuudessa oli mukana myös yksi uusi kappale Saunaan , joka sopi sinne kuin nenä päähän.

Kaiken kaikkiaan yhtye soitti erinomaisesti ja energisesti. Yhtyeen jäsenet eläytyivät musiikkiinsa ja heillä vaikutti olevan oikeasti hauskaa. Korpiklaani oli vedonnut selvästi muihinkin, sillä keikka oli loppuunmyyty ja klubi oli täynnä yleisöä. Ainoa mikä jäi harmittamaan oli se, ettemme päässeet tapaamaan bändin edustajaa esityksen jälkeen. Kuulimme nimittäin myöhemmin, että rumpali Samuli Mikkonen oli jäänyt hengailemaan klubille keikan jälkeen.

Suosittelemme Korpiklaanin keikkoja folk metallista pitäville ja muillekin kansanmusiikin tai hevin ystäville. Aiomme itsekin mennä joskus uudestaan.

Arviomme keikasta:

Tervetuloa pelaamaan osakuntaaiheista WILLIÄ musiikkipeliä. Tämä peli on parasta hyvässä seurassa, joten nappaa kaikki kaverisi mukaan ja ROKKI SOIMAAN!!!

OHJEET:

Valitkaa itsellenne DJ-nimet ja kirjatkaa ne ylös paperille.

Kierroksen ensimmäinen DJ valitsee tai arpoo parhaaksi katsomallanne tavalla yhden yllä/alla olevista kategorioista

Tämän jälkeen DJ soittaa biisin joka sopii kyseiseen kategoriaan

Muut pelaajat yrittävät arvata vuorollaan mikä kategoria on kyseessä

5. Tämän jälkeen DJ vuoro siirtyy seuraavalle

Kaikki pelaajat jotka arvasivat kategorian oikein saavat pisteen, DJ saa niin monta pistettä kuin arvauksia meni väärin

6 Sopikaa aluksi kuinka monta kierrosta peliä pelataan, voittaja on se jolla on eniten pisteitä sovittujen kierrosten jälkeen

7 KATEGORIAT:

Tämä biisi muistuttaa minua toisesta osakuntalaisesta 1.

Tämän biisin tahtiin tanssisin villisti jatkoilla 2.

Kun tämä biisi alkaa soimaan on aika lähteä kotiin 3.

Tämä biisi muistuttaa minua elämästäni ennen osakuntaa 4.

Tämän biisin olen kuullut ensimmäisen kerran osakuntatapahtumassa 5.

Tämän biisin laulaisin lehtihuoneen karaokessa 6.

Tämä biisi on soinut niin usein osakunnalla, että en jaksa kuunnella sitä enää

Tämä biisi muistuttaa minua jostain mitä kadun 8.

SALSAN SYKKEEN

Teksti: Saima Könönen | Kuvat: Roberto Relgado (Instagram: @clubdesalsausfq), pixabay

Sana ”salsa” tarkoittaa sekä kastiketta, tanssilajia sekä musiikin tyylilajia. Energinen ja intohimoinen salsa on Latinalaisen-Amerikan suosituimpia musiikki- ja tanssilajeja. Salsalle on ominaista voimakas rytmiikka, monimutkaiset lyömäsoitinbetit ja tarttuvat melodiat. Sen tempo vaihtelee hitaan sensuellista vauhdikkaaseen ja energiseen. Salsamusiikki on tanssittavaa ja sen rytmityksen ydin muodostuu clave-rytmiikasta, joka antaa kappaleille niiden tunnistettavan rakenteen.

Käsitteenä salsa kehittyi 1900-luvun alkupuolella Kuubassa ja myöhemmin latinalaisten maahanmuuttajien keskuudessa Yhdysvalloissa 1960-luvulla. Tällöin afrokuubalainen rumba ja puertoricolainen musiikki yhdistyivät moderniksi salsaksi ja nousi maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Salsaa voisikin kuvailla kastikkeena, joka ottaa makuja eri tyyleistä. Tätä ennen salsa tyyppinen musiikki kuului yleiseen kategoriaan ”Latinalainen musiikki”. Soittimet ovat niin ikään musiikkityyleistä, joista salsa on ottanut vaikutteita. Tyypillisiä soittimia ovat marakassit, kitara, guiro, comwell, timbales, trumpetti, kontrabasso, conga-rumpu, bongo-rummut, vetopasuuna, clave ja lehmänkello. Monet näistä ovat alunperin Afrikasta. Nykyisin salsaa soitetaan jopa orkesterilla ja sen rytmin voi omaksua mitä erilaisimmilla kokoonpanoilla.

Ensimmäisten joukossa salsa- nimeä alettiin käyttää kappaleiden: Échale salsita (Lisää vähän salsaa/kastiketta/potkua) sekä yhtyeiden nimissä: Conjunto Los Salseros (Salsansoittajien/ kastikkeiden yhtye) 1900-luvun alkupuolella. Yhtye nimeltään La Sonora Habanera julkaisi ensimmäisen salsamusiikin albumin vuonna 1957 nimellä “Salsa”. Muita varhaisia esiintyjiä 1960-luvulla New Yorkissa olivat muun muassa Fania Records -levy-yhtiön artistit, ku-

ten Celia Cruz, Hector Lavoe ja Willie Colón.

Kuuntele salsan ensiäänityksiä: SONEROCheo Marquetti y su Conjunto Los Salseros Energistä ja voimakasrytmistä salsan muotoa, jossa usein laulettiin olosuhteista New Yorkissa, kaukana kotoa sai nimekseen myöhemmin salsa brava. Tyyli kehittyi New Yorkissa latinilaisen maahanmuuttajayhteisön keskuudessa. Sopeutuminen ja hyväksytyksi tuleminen oli vaikeaa, ja salsa oli voiman lähde ja oman perinnön harjoittamista. Salsa tarjosi latinalaisille maahanmuuttajille tavan säilyttää kulttuurinsa ja identiteettinsä Yhdysvalloissa.

Myöhemmin salsa musiikin toiseksi keskeiseksi teemaksi nousi rakkaus. Eddie Santiago oli yksi suurimpia nimiä salsan parissa, ja useiden muiden lisäksi, hän halusi antaa Salsalle uuden merkityksen ja alkoi laulaa rakkaudesta 1980-luvulla. Ecuadorissa romanttiseksi salsaksi kutsuttu tyyli on suosituin salsamusiikin laji. 1990-luvun lapset muistavat hyvin romanttisen salsan, mutta tätä nuorempien keskuudessa reggaeton on vienyt huomiota salsalta. Sekä bravaa että romanttista salsamusiikkia kuullaan nopea- ja hidastempoisissa kappaleissa, mutta romanttiselle teemalle hitaat kappaleet ovat yleisempiä.

Tanssityylejä on kuubalainen salsa sekä New Yorkin salsa. Kuubalaisessa tyylissä yhdistyy rumba, afrokuubalainen tyyli, Caribialaiset vaikutteet sekä jazz. New Yorkin salsalla on

SYKKEEN MUKANA

samat juuret, mutta siinä on paljon enemmän vaikutteita jazzista kuin kuubalaisessa tyylissä. New Yorkin tyyli on soveltuvampi esiintymiseen, liikkeet ovat suoremmassa linjassa ja elegantteja. New Yorkin salsaa tanssitaan usein rivissä yleisöä varten. Kuubalainen tyyli taas tanssitaan pyöreämmin liikkein ja keskiössä on tanssin ilo ja yhteys tanssipariin. Kuubalaisessa tyylissä vuorovaikutus on ensisijaisen tärkeää.

Molempia tanssityylejä voidaan tanssia eri musiikkien tahtiin, mutta keskeistä on muutos liikkeessä ja energiassa. Montuno on salsa kappeleiden instrumentaalinen osuus, jossa soittimet esittävät sooloja vuorotellen. Erityisesti kappaleisiin, joissa soitetaan montuno, eri tanssityylien sekoittaminen sopii hyvin. Caleña on taas erityinen salsan tanssityyli, joka on lähtöisin Kolumbiasta. Se tanssitaan pääosin nopeatempoiseen musiikkiin. Caleña on näyttävä ja monimutkainen tanssilaji, jota tanssitaan yhä erityisesti juuri Calissa, Kolumbiassa.

Perheiden kesken on tyypillistä juhlia syntymäpäiviä musiikin ja tanssin kanssa, jolloin musiikki ja tanssi vaihtelevat salsasta merengueen ja cumbiaan. Merengue on nopearytminen tanssi Dominikaanisesta tasavallasta ja cumbia taas on peräisin Kolumbiasta. Sillä on afrikkalaisia, eurooppalaisia ja alkuperäiskansojen vaikutteita. Suosituimmat perinteiset musiikkityylit Latinalaisessa Amerikassa ovat tällä hetkellä salsa, merengue, cumbia ja bachata. Niiltä vie kuitenkin huomiota yhä enenemässä määrin etenkin reggaeton, latin pop ja trap latino.

Haastattelussa University san Francisco de Quiton salsa ohjaaja

Roberto Regalado, 32 vuotta, Quito, Ecuador (katso kuvat s. 28)

Roberto Regalado on tanssinut lapsuudesta lähtien, sillä hän on kotoisin Kolumbiasta, jossa tanssi kuuluu jokaiseen perhetapahtumaan. Ammattimaisemmin hän on tanssinut vuosikymmenen, josta 5 vuoden ajan opettajana. 15-vuotiaana Roberton aloittaessa tanssiakatemiassa, salsan harrastaminen ei ollut yleistä, eikä varsinaisia salsatunteja järjestetty. Muutamia vuosia myöhemmin sekä kuubalaista että newyorkilaista tyyliä opetettiin tanssiopistoissa.

Tanssimisessa ja opettamisessa tärkeintä ei ole tiettyjen askelten täydellinen toistaminen, vaan liikkeestä nauttiminen. Roberto haluaa tarjota oppilailleen tilaisuuden tuntea musiikin tahdissa liikkumisen iloa ja sosiaalista läsnäoloa. Kuubalaisen tyylin opettaminen on Robertolle antoisinta, sillä tällöin keskitytään sosiaaliseen olemiseen ja tanssin hauskuuteen. Hän kertoo, että myös newyorkilaista tyyliä on hienoa opettaa, mutta tällöin painopiste on esiintymisessä.

Kysyttäessä opettamisen parhaita puolia Roberto vastaa syvällisesti opetuksen merkityksestä. Hän ei halua vaikuttaa ihmisiin, vaan jakaa eteenpäin tietoa siitä, mitä hän on itse oppinut.

Tärkeintä on toivottaa oppilaat tervetulleiksi oppimaan salsasta ja sen perinteistä. On hienoa opettaa myös siitä, kuinka tanssija voi kokea yhteyttä tanssipariinsa ja hallita tanssijoiden keskinäistä ja yleisön välistä kemiaa. Tiettyjä koreografioita tärkeämpää on oppia tanssissa hallitsevan tunteen ja askeleiden merkitys.

KEVÄÄN TAPAHTUMIA

Koonnut: Vilja Antikainen

Ti 11.3. Vierailu Karjalatalolle

La 22.3. Kevätsitsit

Pe 11.4. Teemarit

Pe 25.4. DGO:n & KSO:n wappusitsit

To 1.5. DGO:n vappupiknik

Osakunnan kokoukset:

Tiistait 18.3., 1.4., 15.4., 29.4. ja 13.5.

Keskiviikkokahvit:

Keskiviikot 12.3., 26.3., 9.4., 23.4. ja 7.5.