Etukannen kuva: Aaron Iitiä Takakannen kuva: Nea Salo Sisäkannen kuva: Liina Kaihilahti, teos Fine dining
vs. Casa WiO
Anton Seppänen
elämän kirjaa
nakersi koi
Vilja Antikainen
Seksitautien rappiollista historiaa kotimaassamme
ja sen pääkaupungissa
Milla Muttonen
Maailma ruudun takana
Riina Martikainen
WILLI 2/2025 | Päätoimittajat Aaron Iitiä ja Liina Kaihilahti | Kirjoittajat | Aaron Iitiä, Patrik Nurminen, Vilja Antikainen, Sampo Äijälä, Liina Kaihilahti, Milla Muttonen, Riina Martikainen, Anton Seppänen. Siiri Näränen & Nimettömät toimituskuntalaiset | Ulkoasu ja taitto Aaron Iitiä ja Liina Kaihilahti | Painos 120 kpl | Painopaikka Picaset Oy, Helsinki
Willi on Wiipurilaisen Osakunnan täysin sitoutumaton julkaisu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, joiden lisäksi ilmestyy yksi erikoisnumero eli FuksiWilli.
Willi toimitetaan kaikille halukkaille osakunnan jäsenille kotiin. Mikäli osoitteesi muuttuu, ota yhteyttä päätoimittajiin: willintoimitus@gmail.com.
PÄÄTOIMITTAJALTA
Teksti ja kuva: Aaron Iitiä
Rappio: ruumiin, hengen ja kulttuurin alennustila. Hermorappeumatauti. Rapistuneet betoniset kerrostalolähiöt. Turmeltunut yltäkylläisyys, dekadenssi. Vakiintuneiden normien ja dogmien tietoinen tai epätietoinen rikkominen. Rappio herättää monenlaisia mielleyhtymiä, joista suurin osa on negatiivisia. Säädyllisesti elävät halveksuvat avoimesti heitä, jotka sallivat oman rappionsa näkyä ulospäin. Samalla he itse saattaavat puhtaan julkisivun takana antautua kielletyille iloille, kunhan kukaan ei vain ole näkemässä. Lähipuiston juopporemmi nauraa huoletonta röhönaurua, kun toimeentulotuella ostetun viinapullon korkki narahtaa.
Halveksunnan ohella rappiota romantisoidaan: miksi tyytyä aina vain tylsään, kilttiin ja kuuliaiseen elämään kun syntisten pöydässä on hauskempaa? Viinan, tupakan, irstaan elostelun ja uhkapelaamisen värisuora on vietellyt kansaa turmiollisiin pauloihinsa jo vuosituhansien ajan. Jostain syystä kieltolaki kumottiin ja tupakkaa myydään edelleen kaupoissa. Stipendisäätiön vuokraaman opiskelija-asunnon talon kivijalassa on kolme thaihieromoa vierekkäin.
Vielä on työtä valistuksella, sillä wanhat paheet eivät ole yrityksistä huolimatta mihinkään yhteiskunnasta hävinneet.
Tämä teksti ei ota kantaa rappiollisen elämän puolesta tai sitä vastaan. Se tunnustaa, että rappiota on olemassa, ja että se vaikuttaa eri asteisesti jokaiseen, paitsi ehkä itse Jeesukseen. Esitän seuraavaksi matkakertomuksen Tarton vapusta. Lukija saattaa löytää tai olla löytämättä siitä edellä mainittuja rappion osatekijöitä.
Hävittyämme ensin taskurahamme autolautan pelikoneeseen, karautimme wanhalla ameriikanraudallamme Muugan satamasta maantielle kohti Tarttoa. Matka taittui vikkelästi
ja perinteisen kusitauon ja huoltoasemapysähdyksen jälkeen ylitimme jo Tarton kaupunginrajan. Saavuimme keskustaan ylioppilaslakit päässä, ikkunat auki, Soome napsimehe laulun pauhatessa kaiuttimesta yhä uudelleen. Majoitusta etsiessämme teimme paikallisten iloksi vielä kolme kunniakierrosta kaupungin ympäri. Selvästi veljeskansamme ilmatila itki ilon kyyneliä saapumisemme johdosta, sillä sää oli vaihtunut keväisestä auringonpaisteesta vesisateeksi, ikään kuin muistutuksena suomalaisille turisteille oikeaoppisen nesteytyksen tärkeydestä. Olimme saapuneet legendaariseen Tarton vappuun.
Ujutimme pitkän ja leveän amerikkalaisen vaivoin parkkiin. Vaihdettuamme puvut päälle lähdimme ystävyysjärjestömme tiloihin suorittamaan empiiristä tutkimusta paikallisen oluen hinta–laatu-suhteesta, joka osoittautui erinomaisen kilpailukykyiseksi. Viskottuamme näin tovin amerikkalaista neljännesdollarin kolikkoa kera maltaiden, päätimme iltaa ja huomista silmällä pitäen marssia puvut päällä läheiseen kauppaan, joka myy ainoastaan alkoholia ja tupakkaa. Miltei joka miehen mukaan tarttui kuubalainen sikari, ja katseet viipyilivät pyytävästi kenties koko Tarton isoimmassa skumppapullossa, joka oli vetoisuudeltaan yhtä iso kuin chevroletin moottori (3 litraa). Onneksi arvovaltainen kuraattorimme oli ostoksilla mukana.
Vappupäivänä Toomemäen puistossa kurre paljasti kuin paljastikin laukustaan tuon myyttisen kolmen litran wonkaleen, joka nautittiin hyvässä seurassa ja poliisia peläten, sillä Virossa julkijuopottelua puistotissuttelua ei katsota samalla tavalla läpi sormien kuin Suomessa. Lukijaa helpottaakseni laskin, että alkoholi, tupakka ja uhkapelaaminen olivat kaikki tarinassa läsnä. Paikalliselle strippiklubille emme sentään eksyneet. Tästä huolimatta sanoisin, että vappu Tartossa oli sangen onnistunut.
KURAATTORILTA
”Rappiolla on hyvä olla.”
Tässä aika lailla kaikkien tuntemassa Suomi-rokin klassikossa on jotain, joka summaa täydellisesti rappion olotilana, sillä itse koen rappiolla olon olevan vastuun ja yhteiskunnan ennakko-oletusten unohtamista ja sivuun työntämistä. Rappiolla ollessamme olemme nimittäin tietyllä tavalla irrallamme ihmisten luomasta yhteiskuntajärjestelmästä ja lähempänä lajimme luontaista, kenties voisi sanoa eläimellistä puolta. Hassisen koneen kappaleessakin lauletaan ”Tahdon elää vain kuin ihminen”. Rappiolla ollessa keskitytään usein niihin asioihin, jotka ovat lopulta merkityksellisimpiä maailmassa: rakkauteen, ystäviin, kokemuksiin, lepoon ja ehkä tiivistäen hyvään oloon. Taas kerran siteeraan Hassisen koneenkin kappaletta: ” Jos rappio on sitä että rakastaa / ottaa hetkestä kii / -- / ei huolet paina / ei rasitu polla”.
Metsästäjä-keräilijöinä esi-isämme ovat todennäköisesti käyttäneet ravinnon hankintaan ynnä muuhun välttämättömään toimintaan vain parisenkymmentä tuntia viikossa. Loppuaika lienee kulutettu yhdessäoloon, tanssiin ja luultavasti ihan vain oleiluun. Kilpailuhenkisessä nykymaailmassa vastaavaa ei katsottaisi usein kovin hyvällä. Metsästäjä-keräilijät edustavat sitä, mihin lajimme on pohjimmiltaan kehittynyt. Ei kai heitä voi sanoa rappiollisiksi, kun heidän elämänsä on ihmiselle luontaisin toimintamalli?
Puhe rappiosta on tietysti myös lähtökohtaisesti arvottavaa ja varsinkin muiden ihmisten toiminnan, kulttuurin ja kokemusmaailman kyseenalaistamista. Näemme helposti muun kuin oman toimintamme rappiona. Rappiota on se, mistä itse ei tykkää. Vai onko jonkin toisen toiminnan rappioksi nimittämisessä joskus taustalla perimmäinen halu elää ja olla vapaammin?
Osakunnalla rappio on mielestäni usein hyvällä tavalla läsnä. Eikö luentojen välistä jättäminen pamaussilliksen takia ole myös rappiolla oloa? Kesäretkien hengailut ja dokailut vailla huolta huomisesta edustavat myös hyvänlaista rappiota. Lopuksi vielä osakuntarappiotarina omasta elävästä elämästäni.
Kesällä 2019 olin töissä turismihommissa Hernesaaressa. Osallistuin eräänä elokuun lauantaina itäsuomalaisiin kesäjuhliin, joita vietettiin DG:n terassilla. Juhlat olivat olleet huikeat, ja alkuperäinen suunnitelma lähteä suoraan juhlan loputtua vaihtui lennosta pieneksi visiitiksi kellariin. Meno vei mennessään, ja lähtöhetki siirtyi monta kertaa, kuten ne tuppaavat. Lopulta kotiin tuli lähdettyä kahden maissa. Herätyskello soi aamulla kello kuusi ja olo oli sen mukainen, krapulan ja humalan sekoitus. Työt alkoivat 7.15. Oli vielä kova hellepäivä, ja satamassa ei varjoa missään. Kärvistelin monta tuntia, ja luulen useammankin huomanneen kivuliaan krapulani. Pysyttelin varuilta lähellä viemärinritilää. Työpäivä oli kaukana hauskasta, mutta mukaan jäänyt muisto on tuplasti sitä. Aina välillä on hyvä olla rappiolla.
Patrik Nurminen
JAELÄMÄNKIRJAA NAKERSIKOI
Teksti: Vilja Antikainen | Kuvat: Pixabay
Fuksisyksynäni, orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä lähetin kavereilleni kuvan avatusta siideritölkistä saatesanoilla “opiskelijaelämä käyntiin”. Niinpä niin. Yliopistoyhteisössä vietettyjä tunteja oli tuossa vaiheessa takana hädin tuskin kuusi, mutta tulevien vuosien ydinajatus oli jo iskostunut vahvasti mieleeni. Lieneekö osansa tehnyt jenkkiviihteestä tuttu collegekulttuuri megabileineen ja punaisine muovimukeineen. Tai vastaavasti suomalainen korkeakoulukuvasto, jossa rämmelletään haalarit päällä appropaikasta toiseen.
“Hukassa kun voi olla minkä ikäisenä tahansa.”
Oli miten oli, opiskeluvuodet näyttäytyivät aikana, jolloin voi – ja jopa kuuluukin – sekoilla, etsiä itseään, kerätä ainutlaatuisia muistoja, särkeä sydämensä ja keskittyä kaikkeen muuhun kuin pänttäämiseen. Eli siis olla jossain määrin rappiolla, kuten käsitteen voi perinteisesti ymmärtää. Aika kliseinen, romantisoitu näkemys, voisi nyt vuosia myöhemmin todeta. Siitä on hienous kaukana, kun tekemättömiä tehtäviä on kasaantunut niin että rintaa puristaa tai kun itkee yön pikkutunneilla vääriä valintojaan.
Mikä ihme siinä sitten niin viehättää? Ehkä taustalla jyllää (hyvin keskiluokkaisesta ja etuoikeutetusta asemasta kumpuava) ajatus siitä, millaista on olla parikymp-
pinen. Ikään kuin tässä vaiheessa olisi velvollisuus elää risaista, ylikierroksilla käyvää nuoruutta ennen tasaisen turvallista aikuisuutta. Viisikymppisenä kun ei ole enää sosiaalisesti hyväksyttävää vetää shotteja niin että alkaa oksettaa ja hoiperrella sen jälkeen kotiin räkä poskella.
On tietysti hölmöä ajatella näin. Harvalle pirstaleisuus jää nuoruuteen, hukassa kun voi olla minkä ikäisenä tahansa. Eikä elämä välttämättä tasoitu koskaan. On ihmisiä, joille “rappio” ei ole mikään valittu estetiikka, vaan jatkuvaa todellisuutta. Ei sillä, että se olisi sitä kaikille meistäkään. Jatkuvaa juhlimista, päihteiden liikakäyttöä ja velvollisuuksien laiminlyöntiä saatetaan pitää normaalina, toisinaan tavoiteltavanakin osana opiskelijaelämää, mutta ne voivat olla myös merkkejä pahasta olosta sekä mielenterveyden ongelmista.
Toisaalta rappion ihannoinnista voi löytää jotain näennäisesti hyvääkin: se voi osaltaan vapauttaa ja luoda yhteisöllisyyttä. Kesken jätetyille kursseille ja uusintaan menneille tenteille on helppoa naureskella porukassa oluttuoppien äärellä. Todennäköisesti muut
ymmärtävät, moni pystynee samastumaankin. Tuohon hetkeen eivät yhteiskunnan suorituspaineet tai omat epäonnistumisen kokemukset yllä – ja jos yltävätkin, voi niille näyttää kuvitteellista keskisormea.
Ehkä kyse on myös jonkinlaisesta kulttuuriperinnöstä. Ainakin itselleni rappioromantiikka tuo mieleen kaurismäkeläisen näkymän vähäeleisine hahmoineen, joita kohtalo on kovasti koetellut. Onhan se mielikuvatasolla kaunista. Samoin kuin osakuntakontekstissa ajatus perinteikkäästä ylioppilaselosta; siitä, josta Teinilaulussakin lauletaan. Vaikka akateeminen maailma on laulun kirjoittamisen jälkeen muuttunut, elää ihanne vapaista, elämän pyörteissä harhailevista nuorukaisista yhä. Olkoonkin, että tuo vapaus on alkujaan ollut hyvin rajallisen joukon ilo.
“Kesken jätetyille kursseille ja uusintaan menneille tenteille on helppoa naureskella porukassa oluttuoppien äärellä.”
Rappioromantiikan monitulkintaisuus tekee ilmiöstä vaikean analysoida. Keveimmillään se voi tarkoittaa illan viimeisiä hitaita tahmaisella tanssilattialla ja hiljalleen mieleen hiipivää haikeutta. Pahimmillaan rappio taas näyttäytyy perimmäisenä tavoitteena, jonka kautta onnistunutta opiskelijaelämää mitataan ja jossa alkoholi nousee usein keskiöön. Suo-
rituskeskeisyyden pakoilun sijaan rappiosta tulee itsessäänkin suoritus. Se, mikä on ehkä alkanut kapinana, muuttuu oletukseksi.
Tuolloin oikeaa vapautta voikin olla, että uskaltaa lähteä ajoissa kotiin, kirjoittaa sen keskeneräisen esseen loppuun tai sanoo suoraan, ettei jaksa tänään. Pystyisiköhän sitäkin romantisoimaan? Pystyy hyvinkin, ainakin jos nykyteineiltä kysytään. Some on viime vuosina ollut pullollaan sisältöä, joissa ihannoidaan esimerkiksi “clean girl” -elämäntapaa tai opiskellaan yhdessä. Kauas on tultu 2010-luvun Tumblrista.
Samalla nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt ja holittomuudesta on tullut entistä suositumpaa, myös opiskelijapiireissä.
Saatammekin olla jonkinlaisen kulttuurisen murroksen edessä. Ehkä tulevaisuudessa nuoriso osaa luovia haasteiden läpi ilman, että oma epävarmuus ja haavoittuvuus täytyy valjastaa perseilyksi. Ja osaahan moni jo nykyäänkin, kaikki kunnia siitä teille. Suuremmat muutokset ottavat kuitenkin aikansa, eritoten osakunnan kaltaisissa pitkäikäisissä yhteisöissä. Toivoa kuitenkin on. Hauskaa voi pitää, vaikka kävisikin välillä hätistelemässä sen koin pois kirjaa nakertamasta.
(Ja jos se koi ei omin voimin lähde, apua kannattaa pyytää läheisiltä tai esimerkiksi MIELI Kriisipuhelimesta 09 2525 0111 / EHYT Päihdeneuvonnasta 0800 900 45.)
Willi pyysi osakuntalaisia jakamaan lehden teeman mukaisesti omia rappiohetkiään. Sen suuremmin itse rappion määritelmää ei selvennetty, vaan kirjoittajille myönnettiin taiteellinen vapaus määritellä itse omat rappiohetkensä. Vähemmän yllättäen rappiotarinoita osakuntalaisten keskuudesta löytyikin laajalla rintamalla, joita julkaisemme Willin ensimmäisen deegis-palstan muodossa. Viihdyttävyytensä lisäksi vastaukset voivat tuoda myös vertaisapua, sillä vaikka joskus olisitkin rappiolla, löytyy tähtihetkiä aina myös muilta.
Pelattiin juhannuksena beer pongia ulkona mökillä. Mökki oli rinteen päällä. Siinä sitten hävittiin kaverin kanssa ja sehän meni tunteisiin. Kaadettiin pöytä ja se lähti kierimään rinnettä alas. Jostain syystä yhtäkkiä oltiin kaikki kierimässä sen perässä ja sitten vähän ajan päästä järvessä (rinne päättyi siis veteen). Pöytä meni rikki ja kengissä on edelleen hiekkaa…
-Huono häviäjä(kö?)
Tulin
juhlista ja sammuin ennen kuin ruokin kissat. Juhliin tilattu ja kotiin tuotu avaamaton pizza oli aamulla puoliksi syöty kissapetojen toimesta…
DEEGISPALSTA
Koonnut: Sampo
Liukastuin bileissä x ollessani tarjoiluvuorossa, lohkaisin hampaani ja menetin tajuntani. 5-tunnin jonotuksen jälkeen päivystyksessä puhallutustulos 2-promillea ja y määrä tikkejä leukaan. Hoitajan kommentti: Dokasitko aulassa?
-Jurristi
Kävelin kerra bottalt steissille ja matkan varrella yhen roskiksen päällä oli raadollisesti auki revitty Grills-sipsipussi. Kävellessäni ohi tajusin, et tää on just sitä mitä erittäin humalainen minä tarvitsee, ja käännyin kannoillani takaisin roskikselle. Söin kourallisia ja känni-mie oli hyvin tyytyväinen. En ees tykkää grills-sipseist
-Pizzavarkaan uhri
-Anonyymi
Kuva: Happy cat has pizza!, Flickr, Steve Paulo
DEEGISPALSTA
Sampo Äijälä
Olin töissä kännissä ja pilvessä (vähän venyi edellinen ilta)
-Anonyymi
Marathon mondayn jatkoilla ystäväni lauloi karaokessa 30 kertaa putkeen Karjalan kunnailla tukkien jonon kaikilta muilta halukkailta. Pidän enemmän kunniakkaana kuin rappiollisena toimintana, mutta karaokea juontanut henkilö oli eri mieltä, mikä johti verbaaliseen yhteenottoon.
-Freekarelia
Vietän suurimman osan ajastani wiipurilaisten kanssa, tottakai olen rappiolla
-ÖFN
Kuva: Luovutetun Karjalan kunnat 1940, Wikimedia commons; Fenn-OmaniC & Maanmittauslaitos
Okei eli mä olin olin tota savon vujuilla ja sit mie luonnollisesti jatkoin siitä savo jatkoille Vinnille jatkoille siellä sitte oltiin siihen johonki aamu neljään niin sit me siirrettiin möykkään sit me oltiin siellä tyyliin 12:een ja sit me otettiin boltti takas uudelle savon sillikselle sitten savon silliksellä Otettiin Boltti takas Bottalle missä mie istuin rööki kopis kaks tuntii kuuntelee erään satolaisen juttuja porista tarinoita porista ja hän esitteli minulle uuden minulle uuden artistin Lirpon ja siinä hän meni semmoset hyvät kaks tuntii siin rööki kopissamismie sain hyvän idean ostaa lipun Tarttoon ja laiva lähti siinä ensimmäinen laiva lähtee siinä 7.30 Sitten ku vihdoin lähtee kotiin mä olin koton 10:ltä ja siinä oli semmonen keissi et piti viimeistellä plassi kortit vujuja varten ja sitten siinä lähetinkin sen sähköpostin Mikkelin kopio pisteelle kaikki painotuotteet tai kaikki taijista ja sitten mie aloin pakkaa miun tavaroita mitä mie tarvitsin Virossa ja sit me vihdoin nukuin jonku 30:n kaheksan tunnin hereilläoloajan jälkeen ja sit mie heräsin viideltä eli nukuin joku viis tuntii salee ja sit mä lähdin Tarttu matkaamaan ja Tartossa mie olin maja paikassa perillä joskus yheltä ja sit mie nukuin jonkun kolmen tunnin päikkärit mitkä mie oisin voinu nukkuu sinä aamuna omas sängyssä josmie-enois varannu sitä ekaa laivaa jep ja sit mä menin Revelian viina pöytään ja sehän on nyt asia erikseen
-Tekstionluotuspeechtotextominaisuudella
Tausta: Karjala in a glass, Wikimedia commons; Tommi Nummelin
Rappioskoopit
Kuvat: Pixabay
Härkä (21.4. – 20.5.)
Mikään ei sano ”summer vibes” niin kuin täysi eristäytyminen puhelimesta —mistään ei tule niin autenttinen ja huomioitu olo kun poliisit saapuvat ovelle hyvinvointitarkastuksen merkeissä, kun äidiltä on 172 vastaamatonta puhelua.
Kaksonen (21.5. – 21.6.)
Mikään määrä vitamiineja ja ravintolisiä ei voi pelastaa sinua, jos ruokavalio koostuu energiajuomista, nikotiinipusseista ja satunnaisesta pakasteruisleivästä.
Rapu (22.6. – 22.7.)
Lue Dostoevskyn Rikos ja Rangaistus ja mieti sitten uudelleen kannattaako pihistää sitä patukkaa itsepalvelukassalla.
Aika epävakaata menoa. Osta vaikka keittiövaaka niin saat edes jotain kunnolla mitattua. Ai ei oo tilillä rahaa? Nyt jo stipendi tuhlattu, aijaijai…
Skorpioni (23.10. – 22.11.)
Onneksi ne loppuesseet voi palauttaa pari vuotta myöhässä. Ei kiirettä.
Jousimies (23.11. – 22.12.)
Eikö olisikin hauskaa kokeilla jakaa mummille tuhman sivuston linkki! Aina voi väittää että joutui identiteettivarkauden uhriksi jos sukutsättiin tulee liikaa kysymysmerkkejä ja uhataan perintöoikeuden menetyksellä.
Kauris (22.12. – 19.1.)
Oisko kevätsiivous mitä? Nurkan hämähäkkikommuuni elelee paremmilla herkuilla kuin sinä itse.
Kalat (20.2. – 20.3.)
Käy nyt vaan ostamassa sitä antibioottivoidetta siihen alapääalueen ihottumaan. Se kirpaisee vaan kerran kysyä siltä hyvännäköiseltä apteekkarilta miltä hyllyltä se löytyy…
Oinas (21.3. – 20.4.)
Vesimies (20.1. – 19.2.)
Ei siis se on tosi yleistä menettää/kadottaa/ rikkoa puhelin keskimääräisesti neljä kertaa vuodessa. Nou hätä, mee vaa kuvaamaan talviturkin heitto se kädessä! Isi maksaa.
Tilaa vaan krapulan hoitamiseks Woltista kahdeksallakymmenelläneljällä eurolla ja viidellätoista sentillä sitä sushia. Ansaitset sen, vaikka syötkin loppukuun makaroonia suolalla.
SEKSITAUTIEN RAPPIOLLISTA
KOTIMAASSAMME JA
Teksti: Milla Muttonen
Veneerisiä tauteja, jotka myös seksitauteina ja sukupuolitauteina tunnetaan, on kautta aikojen ollut useimmiten tapana pitää rappion merkkeinä sekä osoituksena syntisestä, huonosta ja siveettömästä elämästä. Osa näistä taudeista voi aiheuttaa jopa ulospäin näkyviä fyysisiä rappeutumisen merkkejä, kuten haavoja ja ihottumaa, kun taas toiset seksitaudit aiheuttavat oireita, jotka eivät näy ulospäin. Osa tartunnoista ei aiheuta mitään oireita kantajalleen ja toisinaan oireet alkavat vasta pitkän ajan kuluttua tartunnasta. Seksitauteja voivat aiheuttaa niin virukset, bakteerit kuin alkueläimetkin.
Tautitilanne ja tautien kirjo ovat historian saatossa vaihdelleet, mutta varmaa on ollut seksitautien olemassaolo sekä niiden leviäminen. Nykyisin kaikkein yleisin seksitauti Suomessa on klamydia, joka opittiin muuten diagnosoimaan vasta 1970-luvulla. Vuonna 2023 raportoitiin Suomessa 17 534 klamydiatapausta, mikä tarkoittaa, että vuoden jokaisena päivänä keskimäärin 48 ihmistä Suomessa sai klamydiadiagnoosin.
“Lisäksi ehkäisyn käyttöä pidettiin rappiollisena.”
Kirjassa Lähti kuin kuppa Töölöstä kerrotaan, että helsinkiläisten yleisimpiä tunnistettuja sukupuolitauteja 1900-luvun alussa olivat tippuri, pehmeä sankkeri ja kuppa. Kirjan mukaan vuonna 1917 väkilukuun suhteutettuna liki 29 helsinkiläistä
tuhannesta sairasti jotain sukupuolitautia, yleisimmin tippuria. Toinen maailmansota johti Suomessa tautitapausten roimaan nousuun ja sotavuosina koettiin kuppatartuntojen huippu, kun taas sodan jälkeen tippuritapausten määrä levisi käsiin. Vuonna 1945 koko Suomessa oli yhteensä yli 23 500 tippuritapausta. 1980-luvulla hiv saapui Suomeen ja sekä kondyloomaettä sukuelinherpestartunnat yleistyivät. Ennen nykyaikaista lääketiedettä ja antibioottien kehitystä seksitauteja hoidettiin vaarallisillakin menetelmillä, kuten elohopealla. Myös tautien ehkäisy on ollut rappiolla; vaikka kondomeja on Helsingissä myyty jo 1800-luvun lopulla, ne eivät korkean hintansa vuoksi olleet saavutettavissa muille kuin vain kaikkein varakkaimmille miehille. Lisäksi ehkäisyn käyttöä pidettiin rappiollisena. 1900-luvun alussa sukupuolivalistus-
RAPPIOLLISTA HISTORIAA
SEN PÄÄKAUPUNGISSA
Kuvat: Pixabay
kirjallisuus ei kehottanut ehkäisyvälineiden käyttöön, sillä ehkäisyn pelättiin houkuttelevan ihmiset perhearvoja rapauttavien irtosuhteiden pariin. Vielä vuonna 1958 Väestöliitto ja Helsingin kaupunki vastustivat preservatiiviautomaatteja ja maamme ensimmäiset kondomiautomaatit asennettiinkin julkisiin käymälöihin ja ravintoloiden
“Vaikka seksitauteja ei tarvitse hävetä, eivät ne toki toivottavia ole”
miestenhuoneisiin vasta 1960-luvun alussa. Sukupuolitautien kantajia on syyllistetty, mutta niiden aiheuttama stigma on ollut osittain melko sukupuolittunutta. Halveksunta ja valvonta ovat kohdistuneet erityisesti naisiin, joiden sukupuolielämä ja taudit ovat olleet tiukasti ympäröivän yhteiskunnan kontrolloimia asioita. ”Elämäntavoiltaan epäilyttäviä” naisia valvottiin ainakin
1900-luvulla ja siveyspoliisi teki kiinniottoja. Pakollisia säännöllisiä sukupuolitarkastuksia tehtiin Helsingissä kuitenkin ainoastaan prostituoiduille naisille, ei heidän asiakaskuntaansa kuuluneille miehille.
Miehet pahimmassa tapauksessa tartuttivatkin taudit omille vaimoilleen ja sitä kautta myös syntyville lapsilleen. Sukupuolitautisairaaloissa veneerisistä taudeista kärsiviä potilaita pidettiin ankarassa kurissa ja nuhteessa. Esimerkiksi Kumpulan sairaala toimi käytännössä prostituoitujen pakkohoitolaitoksena. Varakkaat miehet taas pystyivät hoidattamaan seksitautinsa diskreetisti yksityislääkärien vastaanotoilla.
“Kuppa ja kuus muuta.”
Nykyaikana kansalaisille ei enää toteuteta pakollisia seksitautitarkastuksia, mutta monille sukupuoliteitse tarttuvat taudit ovat silti hieman häpeällinen ja vaikea aihe.
Toisaalta seksitaudit esiintyvät jopa joissain humoristisissa lausahduksissa, kuten ”kuppa ja kuus muuta” sekä ”lähti kuin kuppa Töölöstä”. Tämä artikkeli pyrkii hälventämään seksitautien rappiollista stigmaa ja tarjoamaan asiallista tietoa aiheesta. Vaikka joidenkin mielestä seksitaudit ovatkin hyssyteltävä, arka ja herkkä asia, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Eija Hiltunen-Back muistuttaa Seuran artikkelissa seksitautien olevan tavallisia infektioita, jotka ovat useimmiten hoidettavissa. Luultavasti sinäkin tunnet jonkun, jolla on joskus ollut seksitauti!
Vaikka seksitauteja ei tarvitse hävetä, eivät ne toki toivottavia ole, joten rohkaisen lukijoitamme käyttämään reippaasti kondomia ja käymään testeissä tarpeen mukaan. Voit ottaa yhteyttä terveysasemaasi tai YTHS:ään seksitauteihin liittyvissä terveysasioissa.
Suojauskuntoon:)
Lähteet:
Etelä-Suomen aluehallintovirasto et al. (2012). Sukupuolitaudit Suomessa eilen, tänään ja huomenna : aktiivisia torjuntatoimia tarvitaan. Kirj. L. Vuorenmaa, A-M. Ilola, H. Mussalo-Rauhamaa, E. Hiltunen-Back. Lundell-Reinilä, H. & Parpola, A. (2023). Lähti kuin kuppa Töölöstä : seksitautien historiaa Suomessa. Helsinki: SKS Kirjat. Seura. (2023). “Piian palkka ei riittänyt elämiseen, joten moni turvautui seksin myyntiin ja maksoi siitä kovan hinnan joutuessaan pakkohoitoon”. Kirj. R. Forsström. Julkaistu 05.11.2023. https://seura.fi/ilmiot/historia/naisia-pakkohoidettiin-sukupuolitautien-vuoksi-miesten-seksikauttaytymista-ei-valvottu/
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2024). Klamydian esiintyvyys Suomessa. https://thl.fi/aiheet/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/klamydia/klamydian-esiintyvyys-suomessa
MAAILMA RUUDUN TAKANA
Teksti: Riina Martikainen | Kuvat: Pixabay
Näin vapaapäivinä käpertyessäni sohvan nurkkaan toivoisin, että kännykän ruutuni tarjoama ikkuna maailmaan olisi valoisampi. Voisi teekin maistua paremmalta, jos uutiset eivät saisi jatkuvasti kakomaan. Toisaalta taas ainakaan ihmisiltä ei puutu inspiraatiota, kun ruudulta voi seurata mitä uskomattomampia asioita. Jos kuitenkin koet oman elämäsi olevan vielä vahvasti omissa hyppysissäsi, saattaa katsaus uutisvirtaan murentaa tämän harhaluulon. Jos et nimittäin itse ole vielä rappiolla, niin maailma ainakin on.
Jostain syystä mediaa on ainakin viimeiset puoli vuotta hallinnut itsensä joka-alan asiantuntijaksi kokeva valtionpäämies, jonka tempauksiin koko muu maailma yrittää epätoivoisesti saada tolkkua. Onhan se vähän surkuhupaisaa, kuinka sekaisin yksi mies voi maailman asiat laittaa. Ihan tavallinenkin sijoittaja on saattanut saada sydämentykytyksiä tullipäätösten horjuttaessa talousjärjestelmää. Joskus on sentään syytä onnitella itseään siitä, että on varaton opiskelija.
”Joskus on sentään syytä onnitella itseään siitä, että on varaton opiskelija.”
Samalla omiin uranäkymiin antaa toivoa se, että sähköautoillaan ja avaruusseikkailuillaan omaisuutensa kerryttänyt miljardööri pääsee päättämään valtionhallinnosta. Ei se ole niin tarkkaa, minkä alan sitä on itse kukin valinnut opintojensa keskiöön, kun aina voi hypätä tuntemattomaan kokeilemaan onneaan. Harmi vain, että minun ystäväkirjani nimet eivät voi tarjota minulle ihan samanlaisia mahdollisuuksia. Ainakin me voimme taputtaa itseämme selkään, sillä meidät erottaa tästä hullunmyllystä kokonainen valtameri. Toisaalta suomalaistenkaan nuorten ilmastoahdistukseen tuskin auttaa, että kyseinen
valtionpää on juuttunut menneisyyteen, jossa oli helpompi kutsua ilmastonmuutosta huuhaaksi kuin ottaa vastuuta teoistaan. Jotta kenelläkään ei pääse liikaa nousemaan hattuun, niin tähän perään on todettava, että kyllä Euroopassakin osataan aiheuttaa myötähäpeää. Hyökkäyssodan aiheuttamaan väestökriisiin on naapurimaassamme etsitty ratkaisua munasolujen maksuttomasta pakastamisesta ja alaikäisillekin maksettavasta ”raskausrahasta” sen sijaan, että juurisyyhyn puututtaisiin.
”Ehkä välillä on hyvä nauttia omasta henkilökohtaisesta rappiostamme”
Toivottavasti suomalaisten poliitikkojen korvat ja vinkkivihot ovat olleet auki, jos tässä sivussa meilläkin loputtomasti puhuttava syntyvyys saataisiin nousuun. Inspiraatiota voi onneksi etsiä myös muualta, jos nämä toimet todetaan riittämättömiksi. Ehkä esimerkiksi ihmisten moninaisuuden kieltäminen ja sulkeminen pois näkyviltä toisi haluttuja tuloksia. Tästä voisi kysyä kokemuksia Unkarin valtionpäältä, joka on tarmokkaasti tehnyt töitä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen olemassaolon kieltämiseksi. Laput silmillä kulkeminen onkin aina ollut paras ratkaisu kaikkeen, heti ihmisoikeuksien polkemisen jälkeen. Ainakin voimme kaikki huokaista helpotuksesta, sillä tuskin olemme mokanneet elämässä yhtä pahasti kuin monet muut meitä korkeampiarvoisemmat henkilöt. Luulisin, että kukaan teistä ei kuitenkaan ole päässyt lehtien etusivuille viikosta toiseen, vaikka olisi sellaisesta haaveillutkin. Ehkä välillä on hyvä nauttia omasta henkilökohtaisesta rappiostamme ja sulkea taskussa kulkeva ikkuna maailmaan. Tähän alkava vapunodotus onneksi tarjoaa täydellisen mahdollisuuden! (Toim. huom. teksti kirjoitettu ennen vappua, mutta kukapa ei jo seuraavaa vappua odottaisi?)
PPIOTALO
Teksti: Anton Seppänen | Kuvat: ChatGPT
Helsingin sanomista on nyt viime aikoina voinut lukea melkein päivittäin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan talouden rappiotilasta ja siitä miten HYY laittaa kiinteistöjään myyntiin pakon edessä. Esimerkkinä Lyyra-kortteli, joka on nyt myyty ruotsalaiselle kiinteistösijoitusyhtiö Niamille. Tulevaisuudessa myyntilistalle joutunee muitakin kiinteistöjä, jos HYY ei saa talouttaan kuntoon. Meidänkin Domus Gaudium, eli tuttavallisemmin “Ilotalo”, saattaa ehkä joutua myyntilistalle, jos huonosti käy. Mutta ei jäädä rypemään rappiollisesti mihinkään epätoivon alhoon, vaan mietitään minkälainen kultainen tulevaisuus osakunnan oman talon kannalta voisi parhaimmillaan olla.
Korkea kiviholvinen ta graniitista
Seinillä gobeliineja, tista tehdyt Kuvan perusteella
VS. CASA WIO
Meidän Wiipurilaisten arvolle sopivaa olisi tietysti oma talo. Ja mikäs sen hauskempaa kuin luonnostella tekoälyllä osakunnan uutta kivitaloa Helsingin keskustaan. Osakunnan omaa kivitaloa on alustavasti käsitelty jo viime vuoden viimeisessä Willissä (VinksinVonksinWilli 5/2024), artikkelissa Kellarihäätöskenaario, jonka oli ansiokkaasti kirjoittanut toinen päätoimittaja, civis Iitiä. Siinä oma talomme olisi tietysti jykevä kansallisromanttinen kivitalo, kulmatornina Viipurin linnan pyhän Olavin tornin mukaelma ja muutoinkin talon ornamentiikassa olisi paljon Viipuriin viittaavaa. Juhlasalissa olisi suuri fresko Viipurin pamauksen tapatumista sekä ritari Knut Posseen ja viipurinrinkeliin viittaavaa symboliikkaa. Juuri tämän fantasioinnin takia päätin tehdä tästä jutusta kuvapainotteisen – tietenkin ChatGPT:n avustuksella. Kuten me kaikki tiedämme, tekoälyn käyttö akateemisissa yhteyksissä on ainakin toistaiseksi erittäin hyi hyi-juttu… eli toisin sanoen täydellinen tapa toteuttaa tämä artikkeli tähän RappioWilliin!
Lainaan seuraavaksi ChatGTP:n kuvausta pääsisäänkäynnistä ja aulasta;
1. Pääsisäänkäynti ja aula kiviholvinen eteishalli, jossa massiiviset, tammesta veistetyt ovet. Lattiassa mustasta ja harmaasgraniitista ladottu koristeellinen mosaiikki: kuviona Viipurin vaakuna ja karjalaista ornamentiikkaa. gobeliineja, joissa on kuvailtu Viipurin historiallisia tapahtumia sekä raskaat, punaisesta sameseinäverhot, joiden yläpuolella roikkuvat osakunnan historialliset liput. Aulan keskellä seisoo pronssinen Viipurin linnan pienoismalli.
perusteella ChatGTP tarvitsee mitä ilmeisimmin perehdytysta lattiamosaiikin suunnitteluun. Samoin kuin osakunnan heraldiikkaan ja karjalaiseen ornamentiikkaan.
Olemattoman osakuntatalomme suuri juhlasali jatkaa taas samaa linjaa loistokkuuden kanssa. Lainaus tekoälyltä:
2. Juhlasali
Korkea holvikatto, jonka freskossa kuvattuna Viipurin pamauksen tapahtumat ja katosta roikkuvat kristallikruunut. Seinät myöskin täynnä freskoja ja osakunnan lippuja sekä kristallilampetteja. Lattia: tummaa kuvioparkettia. Muotokuvagalleria: Wiipurilaisen Osakunnan merkittävimpiä jäseniä kultaisissa kehyksissä.
Tämä sali pyyhkii jo melkein Nyllen Vikingarsalenillakin pöytää. Huonekaluista tai astioista sai vastaukseksi lähinnä ympäripyöreitä asioita, mutta omasta mielestäni jugend sopii aika huonosti huonekalujen tyyliksi. Syystä että, ne eivät ole kovinkaan mukavia eivätkä välttämättä tarpeeksi juhlallisia meille Wiipurilaisille. Omana ehdotuksena on Napoléon III -tyyliset huonekalut; siis kullattua, koristeveistettyä puuta ja istuinosissa damaskisilkkiverhoilu. Ja tietysti silkkikankaassa olisi kuvattu WiOn vaakuna.
3. Ritarisali
Korkea kasettikatto, tummaa tammea ja kaseteiden palkeissa suuret messinkiset kattokruunut. Seinät koristeltu lämpimän sävyisellä puupaneloinnilla ja kullalla kirjailluilla silkkitapeteilla. Katon rajassa puna-kelta-sinisiä viirejä. Lattia: tummaa kuvioparkettia, joka soveltuu myös tanssiaisiin. Suurikokoinen öljymaalaus jalosta ritarista Knut Possesta.
Suunnittelin vielä muutaman tilan taloon, kuten pääportaikon, mutta kuvat puhukoot puolestaan. Ja miksei osakunnan asuntojakin voisi sijoittaa talon toiseen päähän. Päätän tämän lyhyen haahuiluni lainaukseen edellä mainitsemastani Kellarihäätöskenaario -artikkelista. “Tämän täydellisen ja ’viipurilaisen hengen jalouteen’ pyrkivän suunnitelman kannalta ainut ongelma on, että rahat loppuivat jo ensimmäisessä virkkeessä.” Poikkeuksena tässä jutussa; rahat loppuivat jo ensimmäisessä kuvassa.
KYSY CIVIKSELTÄ
Koonnut: Aaron Iitiä | Vastaukset:
Tiedon hedelmä rappiollinen, sitä sivistykseen kyltymättömät janosivat. Toimitus oiva ja suosillinen, viisaudet teille tähän kokosivat...
Kysymys: Vinkkejä miten voin erottaa isännät toisistaan?
Vastaus: Se chilli on Sami ja se toine on Rane (ja toisen hiukset on 0.2% vähemmän kiharat ja volyymiset)
Kysymys: Kumpi tuli ensin, karttu vai kyykkä?
Vastaus: Ei ainakaa kyykkä pj. Aina myöhässä, joten karttu ja kyykkä myös samaan aikaan paikalla.
Kysymys: Miksi se on kiivis eikä ciivis?
Vastaus: Kiivi on yleisnimi laikkuköynnösten sukuun kuuluvien kasvien hedelmälle. Eniten viljelty kiivi on kiiviköynnöksen (Actinidia deliciosa) hedelmä (Lähde: Wikipedia).
Kysymys: Maksaako Monto vuokraa?
Vastaus: Jättäkää Monto rauhaa! Parempi kysymys on, että onko Monton virka periytyvä? [Toim. huom. asiaan palataan mahd. tulevissa painoksissa.]
Kysymys: Millon gangnamstyle lauletaa sitseil?
Vastaus: Heti ku tuut vetää! (tanssi myös)
Kysymys: Onko vesinokkaeläimen nimessä sana ”eläin” siksi, että sitä ei voida luokitella miksikään muuksi eläimeksi, joten on vain tyydytty sanaan eläin? Onko muita eläimiä joiden nimessä on ”eläin”?
Vastaus: Mielestäni sen nimi voisi hyvin olla vain "vesinokka". Miksi siihen on pitänyt liittää "eläin". Nää on näitä nykyajan woke juttuja…
u(x,y,z )= y x2 + y 2 , x x2 + y 2 , 0 , kun(x, y) =(0, 0) (iii)
T¨am¨avektorikentt¨akuvaakolmiulotteistapy¨orrevirtaustajatoteuttaa triviaalistiyht¨al¨on(ii’).My¨os(i’)toteutuu,onhankyseess¨apy¨orre (osoitettavissakyn¨all¨ajapaperillahy¨odynt¨aenvektorianalyysin identiteettej¨a).Olemmesiismuodostaneetvektorikent¨an u,jokatoteuttaa Navier-Stokesinyht¨al¨otlaatimassammeerikoistapauksessa.Oletimmealussa, ett¨a u onsile¨a,mik¨aeit¨ass¨atapauksessapid¨apaikkaansa ep¨ajatkuvuuskohdan(x,y )=(0, 0)vuoksi.P¨a¨adyimmeristiriitaan,jotenalun oletuseivoip¨ate¨a.Navier-Stokesinyht¨al¨oilleeiainaoleolemassaratkaisua u, jossauonsile¨avektorikentt¨a.Quoderatdemonstrandum.
Rappioreseptit<3333
Onko vaikeaa keksiä aina mitä syötäisiin? Onko kaupassa käyty viimeksi vappuna hakemassa vadelmalonkeroa? Onko jääkaapissa vain oliivipurkki ja epäilyttävä banaani? Ei hätää! Tsekkaa Willin toimituksen parhaat pikavinkit rappiolliseen nälkään!
Kalat: Pixabay
Klassikko: kiehauta makaronit vedessä, lisää suola ja ketsuppi. Täyttää mahan ja maistuu, maistuu! Samaan satsiin voi lisätä majoneesia ja kaikki nuupahtaneet kasvikset kaapin perukoilta niin pikkuisiksi pilkottuna ettei koostumusta edes huomaa!
Pro tip: jos ei jaksa edes keittää makaronia, kuivaa pastaa voi myös rouskutella sellaisenaan -hampaatkin saavat vähän tekemistä<3
Helppo sämpyläresepti (EI MAITOA EI
MUNAA EI HÖLYNPÖLYÄ): Lisää 1/2L lämpimään veteen 11g kuivahiivaa ja vähän jauhoja, sekoita. Lisää 11dl jauhoja, 2rkl hunajaa/siirappia, 2tlk suolaa ja 1/2dl öljyä. Anna kohota 30min. Taikina saa olla pehmeää. Leikkaa n. 12 palaa. Anna kohota vielä hetki. Paista sämpylät 225 asteessa. Tarjoile lämpimänä. (Lähde: Pirkka)
Vinkki: käytä mieluiten rouheaa sämpyläjauhoa.
Onko kurkku käheä pitkän illan jälkeen? Ei hätää!! Kikkana maireana auttaa valkosipulihunajatee! 1. Muserra/pilko valkosipulit 2. Keitä vettä 3. Heitä veteen valkosipulit 4. Lisää hunaja (noin 2rkl per 2dl) 5. Nauti!
Laita kulhoon öljyä (oliiviöljy paras vaihtoehto, rypsikin käy…) ja kaikkia mausteita. Dippaa seokseen lempi suolakeksejä tai ruisleipää. Kuivankin leivän voit tehdä kuin uudeksi kastamalla sen veteen, laittamalla öljyn ja mausteet päälle ja lopulta mikroon/ uuniin hetkeksi! Ai että!
Aina ei tarvitse edes jaksaa lämmittää uunia pakastepitsaa varten: pitsan voi mikrottaa!!! Samalla siitä tulee rapean (auts!) sijaan miellyttävän pehmeä, jopa vetinen (muistakaa nesteytys<3)!
Pula-ajan erikoinen: ketsupilla ja kuumalla vedellä saa aikaan maukkaan tomaattikeiton. Herkullista ja nopeaa!
Paistamaton halloumimöhkäle maistuu aina (helppo syödä suoraan paketista!)
Oliko vuosijuhlien jatkoilla DJ? Willin päätoimittaja ei muista!
Silliksellä testailtiin erikoisia ruokayhdistelmiä. Nakki ja nutella todettu toimivaksi yhdistelmäksi, entä maistuuko puuro ja ranskalaiset? ”OOTTE SEKASIN!”
-VIROLAINEN
Epäosakuntalaisilla sitseillä ei osattu käyttäytyä. Teippijämiä ranteissa ja sillin maku suussa!
AIKAMOINEN EPELI!
STEGMÄTÄREN
WIOLAISILTA!“Älkää ottako yhteyttä kolmee päivää, EN LIIKU MIHIKKÄÄN!”
VEI WOIMAT
Teemareiden juhlijoita odottikin
KIRKONPENKKI???
Kotkalainen ahtaaja vikitteli morsianta!
APPIUKKO PALJASTAA: ”VASTUSTAN HÄITÄ”
Inspi pelasti patsaat – vai VARASTIKO?
Veistokset uhkasivat joutua metallikeräykseen, kun eläköityvä vahtimestari kyllästyi "romuihin". Inspi puuttui peliin ja pelasti (varasti?) teokset talteen. Patsaiden alkuperä ja arvo (60 000–70 000 €!) julki vasta myöhemmin, jonka jälkeen veistokset palasivat kotiin
Tieteiden talon takapihalle.
KENEN IDEA OLI JÄRJESTÄÄ TUNNETUSTI
KAIDEN TEEMAREIDEN JÄLKEEN
MUNAN LITSAJAISET??? TIRSK!
RIKKINÄISET KONDOMIT
pitkin lehtihuonetta!!!
laskutaito tallessa?? SENIORIT
Onko kyykkäkerhon puheenjohtajan
Kannattaako kyykkäpelien tuloksiin enää luottaa???
Wiolaisten kyykkääjien määrä huitelee pj:n mukaan huimissa luvuissa!SUMUISTA!
