ASUKKI 3-4/2020

Page 1

Asunnottoman äänenkannattaja vuodesta 1987 Nro 3-4 / 2020 hinta 3€

E

si o k i r

MUN N O I N E E V I O T

on 4600 naista asuntoa ki va la il va sa jissa Suomes vissä ja ensisuo tä äy k u p p ra a, ihmistä. Ulkon tä. asuu 740 ihmis

HALUAMME HEIDÄT KADULTA KOTIIN. Lahjoita: i 40 euroa) , 5, 10, 20, 30 ta (1 llä ti es vi ti ks - Te n 16588 10 KOTI) numeroo ja ”KOTI” (esim. meroon: 50144 - MobilePaylla nu


2

PÄÄKIRJOITUS

www.vvary.fi etunimi.sukunimi@vvary.fi ellei muuten ilmoitettu TOIMISTO Kinaporinkatu 11A, 2. krs 00500 Helsinki toimisto@vvary.fi 044 7044310 Toiminnanjohtaja Sanna Tiivola 050 407 9702 KOKEMA-tiimin esimies Carole Brady 050 443 1063 Asukki asukki@vvary.fi Asumisneuvoja Ulla Pyyvaara 050 443 0102 asumisasiat@vvary.fi Järjestösuunnittelija Tiina Aitta 050 407 9703 Liikkuva tuki ja palveluohjaus Ohjaaja Juhani Haapamäki 044 520 7870 liikkuvatuki@vvary.fi Maahanmuuttoasioiden asiantuntija Heini Puurunen 044 260 3818 Matalan kynnyksen toiminnan esimies ja asumispalvelupäälikkö Jussi Lehtonen 050 373 0920 Viestintä ja varainhankinta Erja Morottaja 044 773 4700 Yökeskus Kalkkers Hämeentie 64, 00500 Helsinki 050 443 1065 tai 050 443 1068 VEPA Vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskus Hämeentie 64, 00500 Helsinki 050 443 1065 Yökiitäjä Etsivän työn tiimi 050 528 2013 Sällikoti Helsinginkatu 50, 00530 Helsinki Cecilia-talo 050 443 1060 sallikoti@vary.fi Junailijankujan asumisyksikkö Junailijankuja 3, 00520 Helsinki 044 792 4650

MIKSI KANNATTAA VÄLITTÄÄ?

V

ailla vakinaista asuntoa perustettiin 1986, jotta kaikille järjestyisi mahdollisuus itsenäiseen asumiseen. Tavoite ei ole muuttunut. Edelleen haluamme, että näin tapahtuu. Yhteismajoituksesta on pääosin luovuttu Suomessa, mutta Euroopan tasolla riittää vielä muutettavaa. Vailla vakinaista asuntoa ry:n rahoitus muodostuu Stean kautta saatavista avustuksista, muista haettavista avustuksista, ostopalvelutuotoista ja vuokrista (Sällikoti). Pääosa saadusta rahasta käytetään henkilöstön palkkaukseen, johon menee 70 % kaikista tuotoista. Järjestö tekee varainhankintaa ja osa viestinnän asiantuntijan työpanoksesta on kohdennettu tähän työhön. Varainhankinnan tuotot ovat tällä hetkellä 2 % saaduista tuotoista. Jokainen lahjoitus on tärkeä. Kaikki rahankeräysluvan alainen raha käytetään matalan kynnyksen toimintaan ja muu saatu raha kohdennetaan ilmenneiden tarpeiden mukaan. Jos haluat lahjoittajana kohdentaa rahan johonkin tiettyyn toimintaan tai hankintaan, se on myös mahdollista. Tai joskus voimme kerätä

rahoitusta johonkin sillä hetkellä akuuttiin asiaan. Esimerkiksi juuri keräsimme yökeskus Kalkkersin aukioloon joulunpyhinä. Jotta voimme varmistaa, että asunnottomat ja asunnottomuutta kokeneet saavat muutakin kuin palvelumme, otamme jokaisen lahjoituksen vastaan kiitollisena, oli se sitten pieni taikka suuri. Järjestöllä ei ole juurikaan kiin-

teää omaisuutta eikä tasekaan pysy aina plussan puolella. Vailla vakinaista asuntoa ry käyttää sähköistä tilitoimistopalvelua. Kenelläkään yhdistyksen työntekijöistä tai johtohenkilöistä ei siis ole pääsyä tilillä oleviin varoihin ilman että siitä jää jälki.

Järjestöllä on voimassa oleva ajantasainen valtakun-

maksulliset palvelunumerot (tekstiviestikeräys, Mobile-

kulut aiheutuvat esimerkiksi matkakorteista, muista mat-

nallinen poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa,

Pay) sekä painotuotteet. Kerätyt varat käytetään mata-

kustuskustannuksista, vaatteista, kodintarvikkeista ja

jonka tulot ja menot ja käytön tarkastaa tilintarkastaja,

lan kynnyksen suoraan auttamistyöhön, joita ovat liik-

puhelinliittymistä riippuen kunkin kävijän henkilökoh-

jonka jälkeen se raportoidaan poliisihallitukselle. RA/

kuvan tuen ja palveluohjauksen kulut, Vartiosaaren ja

taisesta tarpeesta. Ylimääräisillä kuluilla taataan kävijöi-

2019/ 95 joka on voimassa koko Suomessa Ahvenen-

Soldiksen toiminta (matalan kynnyksen päihteettömät

den osallistumismahdollisuuksia sekä helpotetaan hei-

maata lukuun ottamatta ajalla 1.4.2019-31.3.2021 Lah-

virkistyspaikat), Yökeskus Kalkkers, vertais- ja vapaaeh-

dän arkeensa kuuluvia käytännön asioita. Kerätyt varat

joitustili: FI95 8000 1770 5353 01)

toistoiminnan keskus Vepa, asumisneuvonta ja maahan-

käytetään vuoteen 2023 mennessä.

Vailla vakinaista asuntoa ry:n keräyksen vetoamistavat

muuttotyö sekä asumisyksiköiden asukkaiden osallistu-

ovat kirjeet, ulkomainonta, internet ja sosiaalinen media,

mismahdollisuuksien lisääminen. Ylimääräiset toiminnan

Sanna Tiivola Vva ry:n toiminnanjohtaja

ASUKKI. ASUNNOTTOMIEN ÄÄNENKANNATTAJA VUODESTA 1987. Päätoimittaja: Reijo Pipinen. Vastaava päätoimittaja: Sanna Tiivola. Toimituspäällikkö: Erja Morottaja. Toimitussihteeri: Tiina Aitta. Taittaja: Jarkko Lavila. Lehden teossa mukana: Sanna Tiivola, Millariikka Rytkönen, Pirjo Kivistö, Helka Ahava, Taru Marjamaa, Suvi Salonen, Anna Viclein, Jorma Korhonen, Pahasilmä Easy, Kari Flöjt, Seppo, Elina, Matias, Esa Uusi-Kerttula, Kirsti Kangas, Riku Paukku, Saara Hahl, Jannika Matikainen, Tumppi Iso-Ilomäki, Heini Puurunen, Heidi Heino, Mari Kokkonen, Juhani Haapamäki, Tuula Lindström, Tiina Aitta, Tuija Nurminen, Jenni Eronen, Riikka Tuomi, Carole Brady, Mikko Vehniäinen, Jarkka Eronen, Ulla Pyyvaara, Erja Morottaja ja erityiskiitos taivaankannen tutkijalle Charity von Peacemacherille. Ja kiitos NEA-hankkeen julkaisun Kohti kotia ja turvaa – Naiseritysyys asunnottomuustyössä kaikille tekijöille ja toimittajille Leena Lahtoselle, Riitta Granfeltille ja Pilvi Azeemille sekä Jenni Eroselle, Riikka Tuomelle ja Carole Bradylle Vva ry:n osuuden kirjoittamisesta. Kannen kuva: Australialainen taitelija N2o teki pienen ja herkän teoksen Itä-Pasilaan (Asemapäällikönkatu 10). Maalauksessa hän käytti stencil- ja liisteröintitekniikkaa. Keskiaukeaman kuva: Sällikodin Esko, Vva ry:n virallinen joulupukki. Julkaisija: Vailla vakinaista asuntoa ry. Toimituksen yhteystiedot: kts. Asukki. Painopaikka: Botnia Print Oy Ab. Painos: 1000 kpl.


3

Kannen kuva on australialaisen taitelijan, N2o:n teos Itä-Pasilassa (Asemapäällikönkatu 10). Hän maalasi pienen ja herkän kuvan tilaustyönä vuonna 2018. Teos on sittemmin tuhottu rasististen kirjoitusten siivittämänä. Katutaide on julkisissa tiloissa kehittynyt kuvataiteen muoto. Katutaiteessa on ajatuksena, että taidetta saa olla kaikkialla, samalla tavalla kuin kadut kuuluvat kaikille ihmisille olivatpa he sitten herroja tai asunnottomuutta kokevia.


4

Joulupukki matkaan jo käy Vailla vakinaista asuntoa ry:n virallinen joulupukki Esko valmistautui haastatteluun ja keskiaukeaman kuvan kuvauksiin Kinaporinkadun toimistolla. Joulupukin stylistina toimi järjestösuunnit-

telija Tiina. Tyylituomarina toimi Vva ry:n Kaunis kiitos joulupukin asun lahjoittajalle. siisteysvastaava Habiba. Kuvauspaikka löytyi Parta on pukin oma. Sörnäisistä, mistäpä muualtakaan kuin Miljoonamontusta (Kinaporin puistikko). Valokuvaa- Eskon haastattelu löytyy sivulta 25. jana toimi viestinnästä vastaava Erja.


ASUNNOTTOMIEN JÄRJESTÖ JÄTETTIIN KODITTOMAKSI JOULUN ALLA Vailla vakinaista asuntoa ry menettää toimitilansa Helsingin Sörnäisissä maaliskuun lopussa. Tieto vuokrasopimuksen päättymisestä saatiin joulukuun toisella viikolla. Asunnottomien itsensä perustamalla edunvalvontajärjestöllä ei ole tässä vaiheessa mitään tietoa, mistä uudet tilat toiminnalle löydetään.

V

ailla vakinaista asuntoa ry (Vva ry) on toiminut miltei koko olemassaoloaikansa Helsingin Sörnäisissä, Kinaporin kulmilla. Vuonna 1986 asunnottomien itsensä perustama edunvalvontajärjestö joutuu nyt etsimään pikaisesti uusia tiloja toiminnalleen. Nykyinen toimisto ja asunnottomille tarkoitetut matalan kynnyksen kohtaamispaikat: vertais- ja vapaaehtoistoiminnankeskus Vepa ja yökeskus Kalkkers sijaitsevat Kinaporinkadun ja Hämeentien kulmassa. Kiinteistössä alkavat mittavat remontit, joiden vuoksi Vva ry:n nykyinen vuokrasopimus irtisanottiin. Järjestö ehti olla nykyisissä tiloissa vain vuoden. Viime huhtikuussa iloittiin vielä uusiin, suurempiin tiloihin pääsystä ja ne mahdollistivat asunnottomille tarkoitettujen palveluiden jatkamisen koronatilanteesta huolimatta. Nyt Vva ry:llä ei ole mitään tietoa, mistä uudet tilat toiminnalle löydettäisiin.

–Erityisesti Vepassa ja Kalkkersissa tapahtuvan kohtaamistyömme kannalta Sörnäisten kaltainen keskeinen sijainti on ollut tärkeä. Apua ja tukea pitää olla siellä, missä asunnottomuutta kokevat ihmiset muutenkin liikkuvat ja oleilevat, Vva ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola sanoo. – Asunnottomien palveluiden vieminen jonnekin joutomaille ei kerro hyvää yhteiskunnasta. Ongelmiksi koettujen ilmiöiden kohdalla ei voida enää nykypäivänä soveltaa ajatusta ”poissa silmistä, poissa mielistä”, Tiivola jatkaa. Vepa ja Kalkkers ovat kadulla olevien asunnottomien suojapaikkoja, joissa voi levähtää lämpimässä, saada maksutta lämmintä ruokaa, päästä pesulle, saada hygieniatuotteita ja puhtaita vaatteita. Molemmista paikoista saa myös apua asioidensa hoitamiseen ja pääsyn asumisneuvojan tai maahanmuuttajatyön asiantuntijan luo, jotka auttavat kävijää löytä-

mään sen hetkiseen elämäntilanteeseen sopivan asumismuodon. Katutasossa olevaan paikkaan on helppo tulla sisään vaikeassakin elämäntilanteessa. Koronatilanteen vuoksi monia asunnottomien palveluita on suljettu tai ainakin kävijämääriä rajoitettu. Viime keväänä Vepa oli pääkaupunkiseudulla ainoana päiväkeskuksena auki pahimpanakin korona-aikana. Pandemian jatkuessa myös Vepan ja Kalkkersin kävijämääriä on jouduttu rajoittamaan, mutta siitä huolimatta Vepassa käy 50-80 ihmistä päivässä. Kalkkersiin pääsee puolestaan 15 henkeä kerralla. Yökeskus ei tarjoa varsinaista nukkumispaikkaa, mutta kävijät voivat levähtää lepotuoleissa. Molempiin paikkoihin pääsee päihtyneenäkin sisään eikä tulijan tarvitse olla Helsingissä kirjoilla. Uusien tilojen löytyminen huolestuttaa Vva ry:n työntekijöitä. Muistissa on, kuinka haasteellista

oli löytää näitä nykyisiä tiloja. Jotkut vuokranantajat ja naapurusto saattavat pelätä tai suhtautua muuten negatiivisesti asunnottomuutta kokeviin ihmisiin ja asunnottomuuteen liittyviin lieveilmiöihin. Negatiivinen suhtautuminen kumpuaa usein pelosta tuntematonta kohtaan. – Olihan tämä melkoinen järkytys. Mietimme, että jos uusia tiloja ei löydy, pystytämme huhtikuun alussa puolijoukkueteltan Dallapépuistoon. Emme voi jättää asunnottomia kävijöitämme ilman palveluitamme. Ja kun koronatilanteestakaan ei voi tietää tässä vaiheessa, paheneeko se vielä kevättä kohti, Tiivola huokaisee. Vva ry on muista asunnottomuustoimijoista sinänsä poikkeus, sillä se on puhtaasti asunnottomuutta kokevien edunvalvontajärjestö, jonka toimintaan ei liity voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa. Kansalaisjärjestöllä ei ole myöskään taustallaan säätiöitä ja omaa asunto- ja kiinteistötoimintaa.


Asukki 4/2006


Konkreettista toimintaa Vartiosaaressa

T

arina kertoo, että Vva ry:n perustajajäsen Juhani Roiha ajoi veneellä Hakaniemen torille, otti miehiltä pullot pois ja antoi tilalle vasarat. Roiha oli käytännöllinen visionääri, joka halusi, että asiat tapahtuvat myös konkreettisesti. Vartiosaareen rakennettiin huvila, jotta saatiin ihmisille tekemistä ja asunto. Nykyäänki kesäkauden avoinna oleva Vartiosaaren toimintapaikka tukee kävijöidensä päihteettömyyttä ja tarjoaa mahdollisuuden lepoon ja lomailuun.

Myös vangit pääsevät saareen virkistymään ja suorittamaan koevapautta. Paikka on yhdistyksen kävijöiden, jäsenten ja yhteistyökumppaneiden käytössä sovitusti. Vartiosaareen voit tulla päiväretkelle tai viettämään mökkielämää. Toiminta saaressa perustuu vapaaehtoisuuteen, yhteisöllisyyteen ja päihteettömyyteen. Paikan toimintaa koordinoi Vva ry:n liikkuvan tuen työntekijä, mutta muutoin Vartiosaaren toiminnasta vastaa saaressa kulloinkin oleva porukka yhteisönä.

Sinikka ja Juhani Roiha

Vartiosaaren rakennus- ja kunnostustyötä tehtiin 80-luvun lopulla.

Vartiosaari nykyään.

7


8

MAHDOLLISTAJANA UUSIIN ALKUIHIN

O

len Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja. Toiminnanjohtaja on henkilö, joka järjestää asiat niin, että muut voivat tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Minulle on tärkeää, että kaikki voivat työssään hyvin ja voivat osallistua ja ideoida tasavertaisesti annettujen raamien puitteissa. Olen ollut Vva ry:llä useassa roolissa: työntekijänä, vipparina, vapaaehtoisena, hallituksen jäsenenä sekä esimiestehtävissä. Ensimmäisen kerran olin töissä Vva ry:llä vuonna 1996. Vastavalmistuneena sosiaalikasvattajana tulin ensiksi järjestösihteeriksi. Silloisessa Vepassa otettiin kävijät vastaan pienessä tilassa, tehtiin Asukki-lehteä ja hoidettiin asuntoasiat kello 8-16.00 välillä ilman taukoja. Kun lähdin Vva ry:ltä sanoin, etten tule takaisin. Oltuani välillä hallituksen jäsenenä ja vapaaehtoisena sekä esiintyjänä eri tilaisuuksissa, olin yhden kesän vuonna 2000 töissä Yökeskus Kalkkerssissa. Silloin kävijöitä saattoi käydä yli sata yhden yön aikana. Vuonna 2004 Vva ry:n toiminnanjohtaja Juhani Roiha pyysi minua töihin esimieheksi ja tulin töihin samaan aikaan kuin henkilökunta, joka oli ollut lomautettuna juuri kolme viikkoa. Ei helpoin yhtälö. Alalle päädyin isäni jalanjäljissä, mutta omissa saappaissa. Parasta työssäni on nähdä, miten ihmiset saavat avun vaikeaankin tilanteeseen. Raskainta ovat puolestaan jotkut hallintotyöt. Mieleenpainuvimpia muistojani Vva ry:tä on kaksi. Olin töissä yökeskus Kalkkerssissa ja sisään tuli yksi ulkona asuva huonossa kunnossa oleva mies, joka näytti todella vanhalta partoineen kaikkineen. Järkytyin, koska en ymmärtänyt, miten niin vanha mies voi asua ulkona. Soitin miehelle ambulanssin ja sanoin että, kun hän on päässyt ensin itse kuntoon, laitetaan asuntoasia kun-

toon. Näin tapahtui miehen vastusteluista huolimatta. Mies pääsi ensin tukikotiin ja sitten omaan asuntoon ja asui siellä happily ever after. Toinen mieleenpainuva juttu on Vartiosaaresta, kun siellä tehtiin saunaremonttia. Yksi mies halusi tehdä luonnonkivistä seinän kiukaan taakse. Ehdoksi hän asetti, että joku hakisi kivet merestä. Yksi mies totesi, että hän kyllä hakee kivet merestä, jos joku ostaa hänelle pitkävartiset saappaat. Ja näin tapahtui. Minulle asunnoton tarkoittaa ihmistä, jolla ei ole asuntoa. Kaikki ihmiset ovat minulle samanarvoi-

sia, joidenkin tilanne vain on hankalampi kuin toisten sillä hetkellä. Tärkeintä on todeta, että tilanne on hankala, mutta sille voidaan tehdä jotain ja se ei tule olemaan sellainen jatkossa. Asiat järjestyvät aina aikanaan, tavalla tai toisella. Kun aloitin, Asunto ensin -tyyppinen asuminen oli vielä hepreaa. Alkuaikoina esittelin itsekin epäuskoisena Vva ry:llä vierailleille henkilöille, että tämä järjestö oikeasti uskoo, että kaikki voivat asua itsenäisesti. Tästä mentiin eteenpäin ja Juhani Roihan idea Sällikodista aloitettiin vuonna 2007 sanomalla, että nyt yritetään mahdotonta! Minulle koti merkitsee paikkaa,

jossa voin olla oma itseni ja levähtää, että jaksaa tehdä kaikkea itselleen mielenkiintoista. Olen melkoinen ikiliikkuja enkä vietä paljon aikaa kotona. Käyn kylmäuinnissa, tapaan usein ystäviä, liikun luonnossa ja merellä sekä ulkoilutan koiraa ja itseäni. Nyt akuutisti, mun toiveeni on, että löytäisimme pian uudet, toimintaamme tukevat toimitilat. Varainhankinnalliseen teemaan sopivasti toivon, että Vva ry saisi jonain päivänä ison testamenttilahjoituksen, joka turvaisi järjestön toiminnan pitkälle tulevaisuuteen. Sanna Tiivola Vva ry:n toiminnanjohtaja


9

Vva ry:n toiminnanjohtaja vaikuttaa Euroopan asunnottomuustoimijoiden kattojärjestö FEANTSA:n hallituksessa

V

ailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola valittiin kesäkuussa FEANTSA:n yleiskokouksessa Euroopassa toimivien asunnottomuustoimijoiden kattojärjestö FEANTSA:n hallitukseen kaudeksi 2020–2022. Vva ry on ollut vuodesta 1998 FEANTSA:n täysjäsen ja osallistunut sen kautta mm. eurooppalaiseen vaikuttamistyöhön yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Tiivola toimi FEANTSA:n yhteiskunnallisen osallisuuden työryhmässä vuodet 1997–2007 ja toi Vva ry:lle ja Suomeen mm. asunnottomuutta kokeneiden osallisuuden työmalleja sekä vei Suomen malleja Eurooppaan. Osallisuusryhmä teki mm. kaksi osallisuuden työkirjaa sekä levitti osallisuuden malleja ympäri Eurooppaa. Ryhmä koostui asunnottomuuden asiantuntijoista kokemuksella ja ilman. – Toivon että koko Euroopassa päästäisiin yhteiseen malliin, joka mahdollistaisi kaikille yhtäläiset

oikeudet päästä asumaan sekä mahdollisuuden vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa. Ihmisten mahdollisuudet ovat nyt kovin erilaiset riippuen siitä, missä maassa hän joutuu asunnottomaksi, Sanna Tiivola kertoo tavoitteistaan FEANTSA:n hallituksessa. FEANTSA on Euroopassa toimivien asunnottomuustoimijoiden kattojärjestö, joka keskittyy yksinomaan asunnottomuuteen. FEANTSA:aan kuuluu yli 130 jäsenorganisaatiota 30:stä Euroopan maasta, ja sen toimipiste sijaitsee Brysselissä. FEANTSA toimii tiiviissä yhteistyössä EU:n kanssa ja on neuvonantajaroolissa niin Eurooppa-neuvostossa kuin Yhdistyneissä Kansakunnissa (YK). FEANTSA on voittoa tavoittelematon organisaatio, joka perustettiin vuonna 1989 ehkäisemään ja lievittämään köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä asunnottomuutta kokevien ja asunnottomuusuhan alla olevien henkilöiden parissa.

Vva ry:n Sanna Tiivola, Noora Reunanen, Tiina Aitta, Jenni Eronen ja Reijo Pipinen osallistuivat FEANTSA.n vuosikokoukseen 2019.

FEANTSA:n vaikuttamiskeinoja ovat: 1. Käydä jatkuvaa vuoropuhelua EU:n toimielinten sekä kansallisten ja alueellisten hallitusten kanssa, jotta saadaan kehitettyä ja toteutettua asunnottomuuden lopettamiseksi tähtääviä toimenpiteitä. 2. Tehdä tutkimuksia ja julkaistaan raportteja, jotta saadaan selvitettyä asunnottomuuden syitä ja laajuutta, jotta ilmiötä ymmärretään paremmin ja saadaan luotua toimivia ratkaisumalleja. 3. Edistää ja helpottaa tietojen, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa FEANTSA:n jäsenjärjestöjen ja sidosryhmien välillä. 4. Lisätä ihmisten tietoisuutta, jotta ymmärretään asunnottomuus monimuotoisena ilmiönä ja kuinka moninaisia ongelmia asunnottomuutta kokevat kohtaavat.


10 Kaikki olivat poikkeuksetta sitä mieltä, että oli parempi, kun pääsi kunnolla nukkumaan.

Tyypillinen korona aikainen yö uudessa Kalkkersissa

ERÄS JOULUKUINEN YÖ KALKKERSISSA Korona on lisännyt päihteisiin ja asunnottomuuteen liittyvien lieveilmiöiden näkymistä katukuvassa, koska julkisia tiloja on suljettu ja kävijämääriä rajoitettu. Oli koronakriisiä tai ei, pääkaupunkiseudulla on selkeä tarve niin päivä- kuin yöaikaan toimiville matalan kynnyksen paikoille, jonne pääsee myös päihtyneenä eikä esteenä ole se, missä ihminen on kirjoilla.

K

eväällä Kalkkers siirtyi koronan ja muuton ajamana Alppikulman tiloihin. Sieltä saimme yhden kerroksen meidän kävijöillemme. Paikkoja Alppikulmaan saatiin 30 eli huoneita oli 10. Huoneissa oli vaihtelevasti sänkyjä, mutta kaikille oli ainakin patjat. Kerroksessa oli myös suihkuhuone, jossa kävijöillä oli mahdollisuus käydä suihkussa. Lämmin ruoka saatiin korona-apuna Helsingin kaupungilta. Ruoka tuli mikrossa lämmitettävissä astioissa ja ne olivat superkäteviä antaa mukaan huoneessa syötäviksi. Kevään aikana kävijöissä huomasi selvän muutoksen, kun he

saivat oikeasti nukkua kunnon yö unet. Kävijät olivat pääsääntöisesti aamulla hyväntuulisia, vaikka herätys olikin Kalkkersin kerroksessa jo puoli kuusi. Alppikulmassa toimiessamme saimme monia helsinkiläisiä ohjattua Hietaniemenkadun palvelukeskuksen paikoille, jotta myös ulkopaikkakuntalaisten oli mahdollista päästä Kalkkersiin sisälle. Näistä kävijöistä monet ovat päässeet jo eteenpäin ja saaneet asunnon. Muutenkin kevään aikana oli selvästi havaittavissa, että kunnon yöunien jälkeen kävijöillä oli energiaa hoitaa omia asioitaan huomattavasti paremmin kuin yökahvilana toimivan Kalkkersin aikaan.

Kevään aikana kyselimme kävijöiltä, miten he kokivat muutoksen ja kumpi oli parempi.

Kello on 21:30 maanantai-iltana, kun tulemme töihin. Laitamme kahvin tippumaan ja luemme Vepan päivävuorolaisten terveiset. Tarkistamme jääkaapit, mitä ruokaa kävijöille on tarjota. Jääkaapissa on lahjoitusruokana tulleita vegelihiksiä, niitä voidaan lämmittää mikrossa. Jes, kaapissa on myös vegenakkeja ja vegepihvejä. Niistä voi tehdä jotain. 21:45 soitamme Hietsuun, onko vielä voimassa olevia koronakaranteenilistoja. Ei uutta altistuneiden listaa. Huh, helpottaa työtä huomattavasti, kun jokaisen kohdalla ei tarvitse soittaa ja kysyä, onko listalla. Tiedustellaan paikkatilannetta. Tilaa Hieteniemenkadun palvelukeskuksessa ja Alppikulmassa yhteensä on noin kahdellekymmenelle helsinkiläiselle. Huomataan, että ovella on myös nuoria, joten soitetaan Nuoleen ja kysytään paikkatilannetta sieltä. Kuulemma yksi paikka jäljellä. Tosin soittivat Nuolesta lähes samantien takaisin, että paikka on mennyt. Ovella käy jo kuhina, kun sinne mennään. Ovella olleista noin kymmenestä ihmisestä tunnistetaan lähes kaikki. Tuttuja naamoja jo edellisiltä talvilta. Heistä helsinkiläiset ohjataan suoraan ovelta Helsingin hätämaijoituksiin, koska siellä tilaa on. Kaksi suostui lähtemään Alppikulmaan, koska siellä saa lämpimän ruoan ja saa nukkua pidempään. Yksi ulkopaikkakuntalainen otetaan sisään, koska


11

HELSINGIN HÄTÄMAJOITUSPAIKAT Hietaniemenkadun palvelukeskus Hietaniemenkatu 5, 00100 Helsinki Ohjaajat 24/7 puhelin 09 3104 6628 Avoinna 17-8 Vuodepaikkoja naisille 9, miehille 43. Alppikatu 2, Alppikulma-rakennus Hakeudutaan Hietaniemen palvelukeskuksen kautta. 30 paikkaa. Yökeskus Kalkkers Hämeentie 64, 00500 Helsinki Puh. 050 4431068 Avoinna ma-su 22-06 (talvikaudella) 15 istumapaikkaa

hän ei muualle pääse. Neljä halusi vain tulla odottelemaan kaveria ja juomaan kahvia. Otettiin heidätkin sisälle, koska kahvilan puolella on tilaa. Kahvilan puolella on kuusi pöytää, jossa istutaan yksin, jotta turvavälit syödessä toteutuisi. Silloin, kun kahvilan puoli on täynnä ei sisälle voida ottaa uusia kävijöitä, ennen kuin joku on saanut syötyä, juotua ja siirryttyä nukkumaan lepopuolelle. Siellä on mahdollista levätä tai nukkua lepotuoleissa. Yhteensä Kalkkersissa on

Nuoli Mäkelänkatu 50, 00510 Helsinki Puh. 044 3541119 Avoinna 24/7 16-29-vuotiaille suunnattu hätämajoitus Vallilassa. 2-3 paikkaa Helsingin diakonissalaitoksen hätämajoitus Inarintie 8, 00550 Helsinki Puh. 050 505 3668 (liikkuva väestö) Puh. 050 502 1455 (paperittomat) Paikkoja 100 liikkuvalle väestölle, 20 paperittomille ja 10 helsinkiläisille

15 paikkaa. Tilassa edellytetään maskin käyttöä. Yön aikana kävijöitä tulee lisää. Osa vain käväisee kahvilla, osa ohjataan muualle suojaan, osa häipyy ovelta yöhön.

Tavoitteet ja työnkuva Työni Kalkkersin ohjaajana on ohjata asunnottomia, jotta heidän asunnottomuustilanteensa ei pitkittyisi. Ohjaan heitä kotikunnasta riippuen kunnan hätämajoituksiin, jossa he saavat sosiaali- ja terveyspalveluita. Mikäli kotikunta sijait-

KALKKERSIN JOULUKERÄYS TUOTTI 8668 EUROA

J

ärjestimme joulukuun 1. päivä alkaen rahankeräystempauksen, jotta saisimme pidettyä yökeskuksemme Kalkkersin auki myös joulun pyhinä. Tavoitteena oli kerätä 3500 euroa kattamaan työntekijöiden palkat lainmukaisine lisineen. Olette ihania!!!! Tavoitteemme ylittyi reilusti. Facebook-keräyksen kautta saimme 5364 euroa ja lahjoittajia oli 258 henkeä. Muista lahjoituskanavista (tekstiviesti, MobilePay ja tilisiirrot) saimme vielä yli 3000 euroa. Kalkkers-keräyksen loppusumma on 8 668 euroa. Saamme tarjottua kävijöillemme kunnon jouluruoat, hankittua kaikille joululahjat ja laitettua paikan joulukuntoon. Ja rahaa jää vielä sen verran yli, että voimme käyttää myös päiväkeskus Vepan jouluun ja muuhun matalan kynnyksen toimintaan. Sanat eivät riitä kertomaan kiitollisuudestamme. Vva ry:llä on ollut käynnissä samaan aikaan joulukampanja ”Mun toiveeni on”. Vaikka korona on pelottanut ja huolestuttanut ihmisiä, paljon hyvääkin on ollut nähtävissä: yksityishenkilöiden ja yritysten auttamishalu ja solidaarisuus ovat korostuneet tässä ajassa. Kiitos, että välitätte

♥ ♥

see pääkaupunkiseudulla ja hätämajoituksissa on tilaa, ohjataan kävijät lähtemään sinne samantien. Ulkopaikkakuntalaisten kohdalla heidät ohjataan joko palaa-

maan kotikuntaansa, jossa he ovat oikeutettuja palveluihin tai vaihtamaan kuntalaisuus sinne, missä oleilee, jotta saa palveluja täällä. Ihannetilanne ja tavoitteeni ohjaajana on, etten näkisi samaa kävijää kovinkaan montaa kertaa vaan ihmiset hakeutuisivat niihin palveluihin, jotka edistäisivät heidän asioitaan. Pitkittynyt Kalkkersissa riekkuminen ei edistä kenenkään asuntotilannetta. ”

Kooste joulukuisesta maanantaiyöstä

Lahjoitusvaroilla saatiin jokaista Kalkkersin ja Vepan kävijää muistettua lahjalla, joka sisälsi Niken laukun ja toalettipussukan tarvikkeineen. Eikä lahja olisi mitään ilman niitä pehmeitä ja lämpöisiä herkuista nyt puhumattakaan.

• Kävijöitä yön aikana oli 18 • Ovelta ohjattiin kaksi Alppikulmaan • Helsinkiläisiä ovella kävi yhdeksän, joista kahdella oli asunto • Vantaalaisia oli kaksi • Viisi, jolla kirjojen vaihto Helsinkiin kesken • Kuusi alle 30-vuotiasta eli nuorten kohtaamis- ja tukipiste Nuolen kävijöiden ikäisiä Pikkutonttu kävi koristelemassa Kalkkersin joulukuntoon.

Teksti: Mari Kokkonen


12

APUA, RUOKAA JA JUTTUSEURAA M

inulle Vepa ja Kalkkers ovat ainoita paikkoja, joissa voin käydä. Olin joskus yöllä kaverin kanssa huoltoaseman pihassa ja Yökiitäjä tuli siihen. He ohjasivat mut silloin ensimmäistä kertaa yöksi Kalkkersiin. Tällä hetkellä käyn Kalkkersissa vähemmän, mutta on ollut aikoja, jolloin olen ollut siellä enemmänkin. Vepa ja Kalkkers ovat ainoita paikkoja, joista saan apua. Vepa ja Kalkkers merkitsevät mulle erittäin paljon. Päivisin voin juoda kahvikupin ja syödä lämmintä ruokaa. On tärkeää jutella ihmisten kanssa erilaisista asioista. Mulla ei ole oikein muuten sosiaalisia suhteita. Ilman tätä paikkaa olisin ollut aika paljon ulkona. Haluan esittää kiitokseni työnteki-

jöille. Olen saanut heiltä apua ja tukea, ja saan päivittäin kahvia, ruokaa ja jutteluseuraa. Siitä, kun olen Vepaan tullut ensimmäistä kertaa, on paikassa tapahtunut huima kehitys. Kun tulin tänne, oli meno todella levotonta. Siitä asiat ovat kehittyneet. Nyt on ihan huippu. Nyt täällä on ihan luksusta. Ja oli hyvä, kun Asunnottomien yönä oli tapahtumaa Vepassakin. En jaksa aina kuunnella poliitikkojen puhetta, joita on muina vuosina ollut ohjelmassa. Tulevaisuuden suhteen ajattelen, että sitten kun omat asiat ovat hoidossa, niin haluan auttaa muita ja käyttää siihen määrätyn ajan. En halua itselleni kaikkea, vaan haluan auttaa esimerkiksi yksinäisiä, syrjäytyneitä ja yksinhuoltajia. Olen

yhteisössäni tottunut jakamaan esimerkiksi vaatteita. Mun mielestä jokaisen ihmisen pitäisi saada aina uudet kengät, sillä se on terveyden kannalta tärkeää. Ennen koronaa Vepassa sai käydä asunnollisetkin. Nykyään ei, ja se on mun mielestä hyvä asia. Eikä ole hyvä, että ihmiset laitetaan samaan nippuun. Esimerkiksi palveluissa selvänä olevat ihmiset laitetaan samaan joukkoon kuin päihteitä käyttävät. Päihteettömille tarkoitettuja paikkoja täytyisi olla enemmän. Sellaisia, jotka vievät ihmistä eteenpäin. Kadulla on vaarallista, ihminen on ison haasteen edessä siellä. Suomessa ei vähempiosaisia kohdella hyvin. Täällä annetaan lisää sellaisille, kellä on jo rahaa, mutta esimerkiksi pieniä yrityk-

siä tai huono-osaisia ei auteta tarpeeksi. Kun yrityksille jaettiin korona-avustuksia, niitä annettiin isoille yrityksille, jotka olisivat pärjänneet ilmankin. Pienet yritykset taas jäivät ilman avustuksia. Romaneja myös yhä syrjitään. Kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti. Mun toiveeni on, että Vepassa pidettäisiin yhteinen glögihetki. Ja haluaisin muistaa Vepan ja Kalkkersin työntekijöitä, että myös heille voisi järkätä jotain hyvää. Mun mielestä täällä henkilökunta on hyvä ja johtajalla (toim. huom. Jussi Lehtonen) on jalat maassa. Ihmiset on vaan hyväsydämisiä. – Seppo, Vepan ja Kalkkersin pitkäaikainen kävijä Haastattelijoina: Saara Hahl ja Riku Paukku


13

OLEN PAIKALLA JA TUKENA K

ysymys kuului ”kuka olet?” Tiedänkö sitä itsekkään? Vain kaksi vuotta sitten olin vielä asunnoton ja erittäin väkivaltaisessa ja päihteiden täyttämässä elämässä. Se tuntuu ikuisuudelta nyt, mutta muistan sen kaiken kuin eilisen. Pelot turpaan saamisesta oli arkea ja päihteet enemmän tapa kuin poikkeus. Miten onneton ja yksin silloin tunsin olevanikaan. Vva ry.n kautta olen löytänyt itselleni mielenrauhan, tavan

toimia ja ajatella sekä käsitellä menneisyyttäni ja kokemuksiani uudella ja terveellä tavalla. ISO KIITOS KAIKILLE SIITÄ. Olen saanut paljon voimia ja eväitä huomiseen työni ja kävijöiden tuella. Olen antanut itsestäni enemmän kuin olisin koskaan uskonut pystyväni toisille antamaan. Minulle jokainen kävijä on saman arvoinen ja haluan jakaa sitä samaa eteenpäin. Tahdon tuottaa ja mahdollistaa heille

sen kaiken hyvän, minkä itse olen osakseni saanut. ”KUKAAN EI PÄRJÄÄ YKSIN, EIKÄ TARVIKKAAN.” Me olemme olemassa täällä heitä varten. Päivittäiset keskustelut ihmisten kanssa ovat avanneet silmiäni ja mahdollistaneet monien eri näkökulmien järkeilyn. ”Minä tiedän, miltä sinusta tuntuu”, on lause, mikä tuntuu kliseeltä, mutta on niin totta kuin yön jälkeen on aina aamu.

Koen työssäni aika ajoin turhautumista ihmisten puolesta, jotka yrittävät saada asioitaan kuntoon. Eikä kukaan ota heitä vakavasti. Minun tehtäväni ei ole tuomita tai lokeroida heitä aikaisempien tekemisien tai tekemättä jättämisen perusteella. Minun tehtäväni on olla paikalla ja tukena, kun sitä tarvitaan. Ja se on ainoa paikka, missä sillä hetkellä haluan olla. Heidi Heino, Vepan vertaisohjaaja


14

TASAVERTAISENA JA RINNALLAKULKIEN

N

imeni on Mikko. Olen 39-vuotias kokemusasiantuntija ja työskennellyt nelisen vuotta Vailla vakinaista asuntoa ry:llä. Minulla on yli kaksikymmentävuotinen kokemus raskaiden päihteiden käytöstä ja vankilassakin olen ollut kaksi kertaa – yhteensä noin kuusi pitkää vuotta. Olen myös kokenut ras-

kaan totuuden kadulla asumisesta. Olen osa Vva ry:n Kokema-tiimiä. Kokema tulee sanoista kokemusasiantuntijat kouluttajina ja mentoreina. Kokema tarjoaa konsultointipalveluja ammattilaistoimijoille. Vedämme erilaisia keskustelu- ja toiminnallisia ryhmiä ja järjestämme vuoden aikana useita leirejä ympäri Suomen

maan. Toimimme rinnallakulkijoina ja mentoreina paikallisille kokemusasiantuntijoille, viemme tuoretta ruohonjuuritason tietoa verkostoihin ja kehitämme matalan kynnyksen palveluita. Teemme oppilaitosyhteistyötä ja toimimme yhteistyössä kansainvälisten asunnottomuustyötä tekevien yhdistysten ja järjestöjen kanssa. Olen

myös Hope – Homeless in Europe hallituksen jäsen. Parasta työssäni on moniammatillisessa tiimissä työskentely ja sitä kautta uusien näkökulmien saaminen ja jatkuva oppiminen. Tämän lisäksi yksi parhaimmista asioista työssäni on tasavertainen ja perheenomainen työyhteisö Raskainta on seurata ihmisiä, jotka ovat tippuneet palvelujärjestelmän ulkopuolelle ja elävät vankila- ja päihdekierteessä, ”Merry Goes ´Round”. Olen kokenut myös myötätuntouupumista jatkuvan pahan olon todistamisen myötä. Palkitsevinta on, kun on saanut olla todistamassa ja rinnallakulkemassa pitkän päihde- ja laitostaustan omaavan henkilön muutosta kokemusasiantuntijaksi ja näin päässeen elämässä eteenpäin. Myös positiiviset palautteet antavat uutta puhtia työn tekemiseen. Nyt kun itse kukin meistä joutuu kylmässä puhaltelemaan sormiinsa lämpöä, harmittaa, että Helsingissä ei ole edelleenkään riittävästi ympärivuotista hätämajoitusta kaikille suojaa tarvitseville. Mulle koti tarkoittaa rauhan tyyssijaa ja turvasatamaa. Se on paikka, jossa joutenolon tärkeys kiteytyy. Vapaa-aikaani vietän pyöräillen ja teen oman kehon painoharjoituksia. Lempipuuhani on paijata karvaista mirriä (heh, eli kissaani Simbaa). Rentoudun kotona kuuntelemalla hyvää musiikkia tai katselemalla höpöhöpö-ohjelmia. Mun toiveeni juuri tänään on, että asunto ensin -periaate toteutuisi myös vankien kohdalla. Kolmasosa vangeista vapautuu vankiloista asunnottomana. Se kolmasosa on noin 1400 ihmistä. Asunnottomuus saadaan poistettua tästä maasta vain, jos jokainen tekee oman osansa sen poistamiseksi. Sen voi aloittaa vaikkapa omia asenteitaan miettien. Mikko Vehniäinen, Vva ry:n Kokema-tiimin mentori


15

MIKÄ KOKEMA? V ailla vakinaista asuntoa ry:n hallinnoiman Kokema – Kokemusasiantuntijat kouluttajina ja mentoreina -toiminnan tarkoituksena on vahvistaa kokemusasiantuntijoiden roolia asunnottomien palveluiden suunnittelussa, kehittämisessä ja käytännön toteutuksessa. Toiminnassa mukanaolevilla kokemusasiantuntijoilla ja mentoreilla on omakohtainen kokemus asunnottomuudesta ja sen lieveilmiöistä sekä pitkä kokemus asunnottomille suunnattujen palveluiden kehittämisestä. He toimivat siltana palvelujen käyttäjien ja ammattilaisten välillä. Toiminnalla tuetaan asunnottomuustoimijoita hyödyntämään kokemusasiantuntijoiden erityisosaamista tarkoituksenmukaisesti. Mentorit vievät kuntiin konkreettisia ohjeita ja käytännön työhön soveltuvia malleja: miten asunnottomuuskokemuksen omaavia asiantuntijoita otetaan mukaan palveluiden suunnitteluun, kuinka kokemustietoa voidaan käyttää, ja mitä kokemusasiantuntijatyö voi olla kunkin kunnan ja palvelun kohdalla. Samalla myös koke-

musasiantuntijoille tarjotaan mentorointia moninaisissa rooleissa toimimiseen. Näihin tarpeisiin pyritään vastaamaan tarjoamalla kunkin kunnan tarpeisiin räätälöityjä koulutuksia, työpajoja ja konsultointia asunnottomuuskentällä toimiville yhteisöille ja organisaatioille. Kokema-tiimi vierailee säännöllisesti ja tarpeen mukaan toimintakeskuksissa, asumisyksiköissä, päiväkeskuksissa. Lisäksi toimintaa toteutetaan Vva ry:n päihteettömässä virkistyspaikassa Vartiosaaressa ja Kokemalaiset järjestävät leirejä myös maakunnissa. Kokema-tiimi toimii mentoreina ja vertaisina paikallisille asunnottomien palveluita käyttäville ja kokemusasiantuntijoille. Yksilötapaamisten lisäksi yhteyttä pidetään puhelimitse, kun tukea ja ajatustenvaihtoa kaivataan. Tarkoituksena on vahvistaa voimavaroja vertaistuen pohjalta sekä vertaisohjaajana/kokemusasiatuntijana toimimiseen. Kiinnostaako yhteistyö? Ota yhteyttä Kokema-tiimin esihenkilöön: carole.brady@vvary.fi, puh. 050 443 1063


16

KAIKILLA ON OIKEUS TULLA KUULLUKSI

O

len Heini ja teen Vva ry:llä kohtaamis-, neuvonta- ja tukityötä liikkuvien EU-kansalaisten ja maahan muuttaneiden ihmisten kanssa. Opastan ja neuvon suomen lisäksi englanniksi, bulgariaksi ja auttavasti serbiaksi, bosniaksi ja kroaatiksi. Olen koulutukseltani Balkanin kieliä ja aluetutkimusta sekä mm. yhteiskuntahistoriaa opiskellut FM. Erityisiä kiinnostuksen kohteitani niin käytännön työssä kuin tutkimuksessa ovat marginaaleihin sysätyt vähemmistöt ja vähemmistöjen oikeuksien vahvistaminen. Olen julkaissut kirjoituksia Balkanin romanivähemmistöistä, romanien muuttoliikkeestä ja vähemmistöihin kohdistuvasta populistisesta vihapuheesta. Vva ry:lle olen tullut vuonna 2016 kollegan vinkatessa työpaikasta. Olin tuolloin toiminut ”kentällä” joitain vuosia romanisiirtolaisten kanssa. Sekä ruohonjuurityön että tutkimukseni kautta olin siten perehtynyt jo jonkin verran asunnottomien, sosiaaliturvan ulkopuolelle jäävien EU-kansalaisten kohtaamiin, jokapäiväisiin haasteisiin. Työssäni Vva ry:llä tapaan muita matalan kynnyksen palveluitamme käyttäviä EU-kansalaisia, jotka ovat tulleet Suomeen etupäässä Baltian maista, jonkin verran muualta itäisestä tai EteläEuroopasta sekä Brittein saarilta. Suomessa pysyvämmin ja ”virallisesti” oleskelevat, asunnottomuutta kokevat kävijäni puolestaan ovat lähtöisin kymmenistä eri maista ja useista maanosista. Näen työni eräänlaisena sosiaalisena asianajona – tuen ihmisiä niissä elämän nivelkohdissa, joissa he tarvitsevat lisää tietoa ja työkaluja oikeuksiensa toteutumiseksi ja ratkaisujen löytämiseksi. Työni kantavana voimana toimii ajatus siitä, että meidän kaikkien oikeus on saada tulla kuulluksi riippu-

matta taustoistamme tai elämäntilanteistamme. Meidän, joilla on jo valtaa vaikuttaa, tulee tarjota heikommassa asemassa oleville puitteet vaikuttaa ja muuttaa heille epäedullisia olosuhteita. En voi sietää epäoikeudenmukaisuutta etenkään, kun epäoikeudenmukaisen kohtelun syyt ovat palautettavissa ihmisen taustaan – kuten ihonväriin, kieleen tai (oletettuun) kulttuuriin – tai valmiiksi heikkoon yhteiskunnalliseen asemaan. Tässä työssä on hetkiä, jotka painuvat vahvasti mieleen ja saavat kyseenlaistamaan oikeusvaltiomme rakenteita ja palveluita. Esimerkiksi silloin, kun saan kuulla erään väkivaltaisesta, vähemmistöjä räikeästi syrjivästä yhteiskunnasta paenneen ihmisen pettymyksestä hänen kokiessaan myös Suomen järjestelmän virkamiehistöineen syrjivänä ja epäoikeudenmukaisena. Koska häntä ei ole kohdattu eikä kuunneltu, on hän asunnottomuuden pitkittyessä altistunut myös Suomessa väkivallalle ja hyväksikäytölle. Tämän takia on äärettömän tärkeätä, että myös Suomeen muuttaneet ihmiset pystyisivät luottamaan siihen, että meistä joka ikisellä on oikeus – varsinkin rikoksen kohteeksi joutuessaan – saada oikeutta ja apua tilanteeseensa. Haluan työssäni tuoda esille, että kapean nationalistinen tulokulma asunnottomuudesta puhumiseen ja siihen puuttumiseen ei ole nykypäivää. Elämme aikakautta, jossa ihmisten liikkuminen paikasta toiseen on tosiasia. Kuin myös se, että kaikki eivät ponnista yhtäläisistä lähtökohdista ja osalle näistä liikkuvista ihmisistä asunnottomaksi päätyminen Suomessa voi tuntua pienemmältä pahalta kuin osattomuuden kokemus lähtömaassa. Myös tähän todellisuuteen on suomalaisen yhteiskunnan sopeuduttava, jotta voimme taata

kaikille yhdenvertaisen kohtelun jokaisen yksilön ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Oma koti tarjoaa minulle ja monelle muulle suojaa, tunteen turvallisuudesta. Siksipä asunnon löytäminen on useimmiten perusta sille, että jatkuvassa epävarmuuden tilassa elänyt ihminen voi alkaa kokoamaan uudelleen elämän muita rakennuspalikoita. Toiveeni on syrjimätön, yhdenvertainen yhteiskunta välittävine yhteisöineen, jossa asunnotto-

muuteen puututaan ilmiönä koko moninaisuudessaan, ei rajaamalla asunnottomuutta kohtaavia ihmisiä pois heidän oleskelustatuksensa perusteella. Myös turvaverkkojen ulkopuolelle pudonneen kuuluisi pystyä ylläpitämään toivoa siitä, että hänen tilanteeseensa on olemassa ratkaisu, mihin puolestaan tarvitaan yksilöllistä tilanneselvitystä ja tukea. Tästä koitan omassa työssäni pitää päivittäin kiinni. - Heini Puurunen, Vva ry:n maahanmuuttoasioiden asiantuntija


17

KODITON TIETÄÄ, MILTÄ TUNTUU OLLA YKSIN

E

lina on 20-vuotias nuori nainen, joka on ollut asunnottomana yli vuoden. Hän opiskelee ja käy töissä saadakseen ”elämänsä takaisin”. Elinalle Vva ry:tä suositteli miesystävä, joka itse oli käynyt Vva:lla. Elinaa on Vva ry:llä autettu hakemaan asuntoja ja hän on voinut myös avata työntekijälle sydäntään raskaista asioista. Elinan mielestä jokainen

ihminen ansaitsee kodin. Ihmiset, jotka ovat kodittomia tietävät, miltä tuntuu olla yksin. Elina toivoo tulevaisuudessa löytävänsä asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi ja joista hän haaveilee, ja hän pyrkii joka päivä pääsemään eteenpäin toteuttaakseen haaveensa. Koti merkitsee Elinalle tosi paljon. Koti on se paikka, jossa on rauha ulkomaailmasta. Kun

on lähdössä töistä kotiin ja miettii, miten ihanaa siellä on olla ja levätä – sitä ei voi selittää sanoin, miten paljon koti merkitseekään. ”Mun toiveeni on, että koko maailmassa olisi rauha. Että ihmisiä ei eroteltaisi, koska me kaikki tarvitsemme samoja asioita. Kun on vaikeaa, olemme kaikki yhdessä.”

HOUSING IS A HUMAN RIGHT

N

o Fixed Abode is an NGO with the aim of reducing homelessness and improving the services of homeless people. We work together with our service users to find appropriate housing solutions for everyone as well as influencing Finnish housing policies together with other stakeholders. Organisation is not committed to any political parties’ or religious communities’ agenda. Our essential idea is that every person can live independently if she or he is provided with adequate conditions and support. Housing is a fundamental human right, and its absence cannot be accepted under any circumstances. The purpose of all activities of the Vailla vakinaista asuntoa ry is to make sure that everyone will find a decent place to live within a reasonable time. We are a nationwide organization. Our office is located in Helsinki and our services are concentrated on the Helsinki metropolitan area, where the majority of Finland’s homeless reside. Our work is divided into a low threshold services, housing services and NGO work. Our low threshold services are aimed at everyone who is homeless or threatened with homelessness. Vepa’s activities are open to everyone. Immigrant work is targeted at homeless immigrants, especially when your rights to social security and services are unclear. Immigration expert helps individually to find out the situation and solutions and guide you to appropriate services. In addition to housing issues, you can find out about your rights to social security and services. If you are eligible for social security, speak Finnish and you need the services of a housing counselor, contact our housing counselor Ulla Pyyvaara. Immigration expert Heini Puurunen is responsible for English language counseling. In addition to Finnish, she works also in English and Bulgarian, and knows some Serbian, Bosnian and Croatian.


18

POISSA SILMISTÄ


19

S

uomessa kadulla nukkuvia ihmisiä ei näy katukuvassa samalla tavalla kuin maailman metropoleissa. Ilmasto on tietysti yksi syy, mutta täällä asunnottomuutta kokevat usein häpeävät elämäntilannettaan, eivätkä jää kaupungille ihmisten silmien alle nukkumaan. Myös kaupunkisuunnittelulla vaikutetaan siihen, etteivät asunnottomat voi yöpyä julkisissa tiloissa. Maailmalla porttikongeihin, muurien päälle ja siltojen alle on asennettu metallisia piikkejä ja lasinsiruja sekä puistonpenkeille erilaisia tankoja estämään nukkumista. Vva ry:n Yökiitäjä-partio tarkastaa yötä vasten muun muassa siltojen alusia, josko joku olisi sinne hakeutunut nukkumaan ja tarvitsisi jotain akuuttia apua tai tukea, tai mahdollisesti kyytiä vaikkapa Hietaniemenkadun palvelukeskukseen tai yökeskus Kalkkersiin. Myös Suomessa yritetään rajoittaa siltojen alle pääsemistä esimerkiksi aitojen avulla. Leuto syksy mahdollisti ulkona nukkumista pidempään. Vielä marraskuussa erään puiston penkillä yöpyi säännöllisesti makuupussissaan nuori nainen. Hän ei halunnut mennä mihinkään hätämajoituspaikkaan. Myös metsissä ihmisiä majoittuu jonkin verran teltoissaan. Alkusyksystä eräs Vepan kävijämme kaipaili uutta telttaa ja nuotiopannua, jotta saa keitettyä itselleen lämmintä teevettä. Kiitos teidän lahjoitusten, hän sai tarvitsemansa. Toistaiseksi hän kokee telttamajoittumisen itselleen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin esimerkiksi hätämajoituspaikat.

Korona näkyy ja tuntuu ”Kulunut vuosi on ollut kaikin puolin haastava koronapandemian takia. Loppuvuoden aikana on tullut useita, hätääntyneitä kansalaisvihjeitä autoissa yöpyvistä ihmisistä. Näistä tavoitetuista lähes jokaisella on ollut osasyynä koronan aiheuttamat henkiset sekä taloudelliset vaikeudet tai vaikeutuneet perheongelmat ja lisääntynyt alkoholin käyttö. Muutamalla korona on vienyt työt. Tilanne kiristää ihmisten hermoja. Olemme kohdanneet jopa raskaana olevan naisen, joka on laitettu ulos kodista eikä hänellä ole ollut paikkaa minne mennä. Pari mielenterveystaustaista on myös kohdattu öisillä kaduilla. Toinen heistä on rauhallinen ja keskustelu hänen kanssaan on orientoitunutta ja koostunutta. Toisen tilanne on huolestuttavampi, ja häntä on hankala saada ohjattua palvelujen piiriin. Mutta kuten kaikkien kohtaamiemme ihmisten kohdalla, he, joita emme saa ohjattua eteenpäin, seurailemme heidän tilanteitaan ja pyrimme tarjoamaan kaiken muun mahdollisen avun ja tuen, mitä he ovat valmiita ottamaan vastaan. Toivotaan, että vuosi 2021 on parempi vuosi meille kaikille.” – Yökiitäjä, Etsivän työn autopartio, jossa työskentelee kaksi sairaanhoitajaa

Voit ilmoittaa ulkona majailevista asunnottomista Yökiitäjälle. Työntekijämme käyvät tarkistamassa henkilön tilanteen ja tarjoavat apua. Ilmoitukset työvuorojen aikana puhelimitse, muina aikoina tekstiviestillä tai sähköpostilla. Yökiitäjä liikkuu autolla Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Puh. 050 528 2013 yokiitaja@vvary.fi Suomessa ulkona, rappukäytävissä ja ensisuojissa asuu 740 ihmistä. - Lähde ARA, Asunnottomat 2019


20

KOHDATAAN ASUNNOTON IHMISENÄ O

len Tuula Lindström. Olen romaninainen ja työskentelen Vva ry:n Sällikodissa asumisohjaajana. Minulla on kolme aikuista poikaa ja olen kolmen lapsen mummi. Minulla on myös pieni chihuahuakoira. Harrastuksina minulla on siis koiran kanssa ulkoilu ja leikkiminen, musiikki, käsityöt ja tietenkin lastenlasten kanssa oleminen. Tulin ensimmäisen kerran Sällikotiin, olisikohan ollut vuonna 2009, opiskelijana harjoittelemaan. Sitten tein ensimmäisen työvuoroni yökeskus Kalkkersissa vuoden 2010 joulukuussa. 2011 huhtikuussa aloitin Sällikodissa. Tein silloin aamuvoroa maanantaista perjantaihin. Nykyisin teen kahta vuoroa, aamua ja iltaa. Päädyin alalle tavallaan vahingossa. Olin suuntautumassa vanhustyöhön. Pääsin harjoittelemaan Sällikotiin. Silloin oli Kiasmassa asunnottomien tekemä valokuvanäyttely. Myös Sällikodin asukkaat olivat ottaneet kuvia. Siellä näyttelyssä minulle tavallaan kolahti asunnottomuus ja asunnottomien tilanne. Ja nyt sitten olen täällä töissä. Työssäni on parasta, kun joku asukkaistamme onnistuu jossain asiassa tai kun olen työstänyt jonkun asukkaan kanssa jotain asiaa ja sitten siinä onnistutaan. Se tuntuu hyvältä. Parasta on myös se, että työni ei ole mitenkään laitosmaista, ettei tarvitse tehdä asioita samalla tavalla joka päivä samaan kellonaikaan. Työpäivät eivät ole samanlaisia eikä työssäni lopu haasteet. Työssäni on raskasta tietenkin, kun joku asukas kuolee. Sällikodin asukkaat eivät ole vain asukkaita vaan heidän kanssaan tulee jaettua paljon asioita ja hetkiä. Asukkaan kuoleminen koskettaa aina, vaikka kuoleminenkin on osa elämää. En koe työssäni mitään erikoisen raskaaksi. Rasittavaa joskus

on, mutta ei raskasta. Mieleenpainuvimpia hetkiä Sällikodista on se, kun olin lomalla Kittilässä. Meillä oli siellä vuokrattu kesämökki. Sällikodin miehiä tuli myös lomalle Lappiin. En muista missä yöpyivät silloin, mutta

tulivat sovitusti Leville, kun olimme suunnitelleet heille vierailua Tulikivipuistoon. Kävikin niin, että miehet tulivat sortseissa ja t-paidoissa paikalle ja suunnitelma meni hetkessä uusiksi. Puistoretki vaihtui kaupan kautta vierailuksi kesä-

Tuula laittaa Jarkan kanssa paperiasioita kuntoon

mökillemme. Paikassa, jossa miehet olivat yöpyneet, oli täyshoito eikä miesten itsensä annettu tehdä mitään. Mökillä annoin miehille heti tehtäväksi mennä sytyttämään tulet grillikotaan ja paistamaan koko porukalle makkarat. Miehet


21 kokkasivat, syötiin hyvin ja sitten lähdettiin katsomaan Kittilään nähtävyyksiä. Joku yöpaikan työntekijä ihmetteli, miten ihmeessä miehet hoitivat noin hienosti ruoanlaiton. Sanoin, että kyllä he osaavat ja pystyvät tekemään mitä tahansa, kun heille annetaan siihen mahdollisuus. Meillä oli oikein hauska reissu. Miehet olivat tyytyväisiä ja sitä reissua muistellaan vielä tänäkin päivänä. Asunnottomuus on asia, jota en voi ymmärtää. Se on jotain niin kauheaa, että sellaista ei saisi tapahtua kenellekään eikä se saisi olla mahdollista Suomessa. Asunto kuuluu jokaisen perusoikeuksiin. Asunnottomuutta on vaikea käsittää ilmiönä. Silloin kun tulin Sällikotiin töihin, tänne muutti miehiä, jotka tulivat suoraan kadulta. Nykyisin asukkaat tulevat Sällikotiin jostain väliaikaisesta asumisesta. Tilanne ei ole tavallaan muuttunut mitenkään asunnottomien kohdalla. Sama hätä ja epätoivo on aina, kun puhutaan asunnottomista. Haluaisin, että ihmiset, joilla on asunto tai oma koti, muuttaisivat ajatustapaansa asunnottomista. Törmään liian usein siihen, että asunnottomat nähdään vain päihteiden käyttäjinä. Haluaisin, että nähtäisiin ihminen, joka on epätoivoinen kadulla ja yrittää siellä vain selviytyä keinolla millä hyvänsä. Koti merkitsee minulle ihan kaikkea. Olen hyvin kotikeskeinen ihminen. Koti on minulle paikka, jossa tykkään olla ja viettää aikaani. Siellä on minun perheeni. Olen kiitollinen, että minulla on koti, paikka minne mennä ja olla, tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään. Koti on minulle hyvin rakas paikka. Koti on paikka, jonne minun läheiseni, rakkaani ja ystäväni voivat tulla milloin vain. Se on turvallinen paikka. Jos nyt asunnottomuudesta puhutaan, niin toivoisin, että kaikilla olisi koti. Paikka, jossa on turvallista olla. Etenkin lapsilla. Kanssaihmisilleni antaisin ohjeeksi asunnottoman kohdattaessa, että nähkää ja kohdatkaa hänet ihmisenä. Hänellä on samat tarpeet kuin meillä, jolla on asunto ja koti. Asunnoton ei ole kummajainen, jota tarvitse pelätä. - Tuula Lindström, Sällikodin asumisohjaaja

Kari on VARTIOSAAREN VERRATON VERTSI A

loitin vapaaehtoistyöt eläkkeelle siirryttäessä. halusin raitistua ja auttaa ihmisiä. Olen ollut nyt viisi vuotta Vartiosaaressa vapaaehtoisena. Alkuun tuurasin yhtä henkilöä tovin. Nyt työ siellä on säännöllistä, ja vietän puoli vuotta joka vuosi vapaaehtoishommissa saarella. Olin ensimmäisen kerran vuonna 1996 Vva:n toiminnassa mukana. Olen käynyt saaressa silloin ja Vva tullut tutuksi sitä kautta. Vva on antanut paljon tukea ja olen saanut sieltä vuosien mittaan paljon apua. Haluan antaa jotain siitä takaisin. Vva:lla luotetaan ja saan päättää monista asioista. Olen saanut luottamuksen takaisin. Tämä nostaa itsetuntoa. Olen raitistunut vapaaehtois-

työn kautta ja pystyn näyttämään muille, että raitistuminen ei ole mahdotonta kenellekään. Pystyn antamaan toivoa ja vinkkejä heille, jotka haluavat päihteistä eroon. On myös kiva auttaa ihmisiä, saan tekemistä ja minua tuetaan työssä. Minulla ei ole vastuuta ja velvollisuuksia samalla tavalla kuin työntekijöillä, ja siksi en voi puuttua samalla tavoin asioihin. Joudun myös miettimään sanomisiani kävijöille enemmän tästä syystä. Työntekijät eivät aina usko, mitä olen kertonut heille. Olen kuitenkin tyytyväinen rooliini vapaaehtoisena, sillä minulla on melko vapaat kädet päättää asioista. On niitä ikäviäkin sattumuksia ollut, mutta suurin osa hyviä juttuja, mitä on saarella tapahtunut. Mieleen on jäänyt erityisesti, kun

saarella pitkään olleet ihmiset ovat saaneet oman asunnon. Näitä on pari. He ovat noudattaneet sääntöjä, hoitaneet asiansa ja saaneet asunnon sitä kautta. Eräs saarikävijä on saanut omaa perhettä ja jättänyt päihteet. Saarella on ollut paljon merkitystä kävijöille. Ilman Vartiosaarta en olisi puhelimen ääressä nyt. Saaren merkitys itselleni on suuri. Olen halunnut sitoutua ja pyörittää saaritoimintaa ja olen aina valmiina auttamaan, kun on tarvetta. Asun lähellä Vartiosaarta ja käyn usein siellä. Mun toiveeni on, että saaritoiminta jatkuu, ja että sinne ei rakennettaisi. Toivon että Vva saa pitää saa lisää toimintaa sinne ja lisää rahoitusta, jotta toimintaa saadaan kehitettyä. Haastattelu ja teksti: Riku Paukku


22

2020 LÄSSÄHTI KUIN PANNUKAKKU

K

oronavirus on edelleen leviämisvaiheessa Helsingissä. Vva ry:lle on tärkeintä varmistaa niin asunnottomuutta kokevien kävijöidemme kuin työntekijöidemme hyvinvointi ja terveys tässä poikkeuksellisessa tilanteessa sekä omalta osaltamme hillitä koronaviruksen leviämistä. Turhia kohtaamisia vältetään ja kaikissa kohtaamisissa vaaditaan kasvomaskin ja käsidesin käyttöä sekä riittäviä turvavälejä.

Ne Vva ry:n työntekijät, joiden työ ei vaadi läsnäoloa toimistolla, asumispalveluyksiköissä tai matalan kynnyksen toiminnoissa, tekevät pääasiallisesti etätöitä. Siispä pannaan vispilät vispimään ja uunit lämpiämään. Tässä Sällikodista inspiraation saanut pannukakun resepti, olkaa hyvät. Maidon voi korvata kokonaan tai osin esimerkiksi kookosmaidolla ja mausteet jättää pois, jos siltä tuntuu.


23

VIESTINTÄKIN ON LÄSNÄOLOA O

len Erja ja vastaan Vailla vakinaista asuntoa ry:llä viestinnästä ja varainhankinnasta sekä teen Asukki-lehteä. Tulin Vva:lle helmikuussa 2019. Minulla on pitkä työrupeama kaupallisen median parissa. Olin ensiksi viihteestä ja tv-ohjelmista kirjoittava toimittaja, jonka jälkeen siirryin televisiokanaville sisältö- ja johtotehtäviin. Telkkarikanavahommissa vierähti 16 vuotta, kunnes tuli vahva turhautumisen tunne, että tämä on osaltani nähty. En kuitenkaan tiennyt, mihin olisin seuraavaksi ryhtynyt. Tieni asunnottomuustyön pariin kulki lasten leikkipuiston kautta. Lapseni leikkivät naapurustossa asuvan pikkutytön kanssa. Tutustuin tytön vanhempiin ja siinä lasten kiipeillessä pitkin kiipeilytelineitä tulimme jutelleeksi kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Tytön äiti kertoi kehitelleensä uutta hanketta, jossa asunnottomuutta kokeneet ihmiset toimisivat katuoppaina ja tekisivät omaehtoista vaikuttamistyötä asunnottomuuden poistamiseksi. Yksi asia johti toiseen ja päädyin tekemään viestintää ja markkinointia Hima & Stradalle määräaikaisella pestillä. Kun sopparini Setlementtiliitossa päättyi, Sanna Tiivola otti yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko minua tulla Vva ry:lle järjestösuunnittelijaksi. Kiinnostukseni asunnottomuusja vaikuttamistyötä kohtaan oli jo syttynyt, joten otin pestin riemu-

mielellä vastaan. Aloittamiseni aikoihin Vva ry:n silloinen viestinnästä vastaava henkilö irtisanoutui ja niin päädyin omimmalle tontilleni. Haluan pitää viestinnällisestikin Vva ry:n kynnyksen matalalla. Tätäkin työtä tehdään ihmiseltä ihmiselle ja ollaan läsnä.

Ysärillä työtäni oli muun muassa ”Erick Forresterin” haastatteleminen.

Tykkään työstäni ja olen kiitollinen, että saan tehdä duunia, jolla on oikeasti merkitystä (joo, joo, tiedän, että tuo on kliseisesti sanottu, mutta niin se vaan on). Vva ry on asunnottomien itsensä perustama, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton edunvalvontajärjestö, jonka toiminta pohjautuu sosiaaliseen kestävyyteen. Tarkoituksena on ylläpitää yhteiskunnallista keskustelua asunnottomuudesta ja puolustaa jokaisen oikeutta turvalliseen asumiseen ja omaan kotiin. Vva ry:n tehtävänä on etsiä keinot, tilat ja kanavat, jotta yhteiskunnasta syrjäytettyjen ja asunnottomuutta kokeneiden tilanne ja näkemykset pääsevät kuuluviin niin asuntopoliittisissa keskusteluissa ja päätöksenteoissa kuin yleisessä keskustelussa. Ihmisillä pitää olla faktapohjainen käsitys asunnottomuuteen johtavista syistä ja

seurauksista. Lapsuudenkotini oli vaatimaton. Siellä ei ollut sähköjä eikä juoksevaa vettä ja kaikki palvelut olivat matkan päässä. Koti perusmukavuuksineen merkitseekin minulle vapautta. Se mahdollistaa minulle toteuttaa itseäni ja haaveitani ja tuo turvaa. Ja oma koti helpottaa elämää. Kun ihmisellä ei ole kotia, hänellä ei ole myöskään mahdollisuutta yksityisyyteen. Televisio ei ole enää työni, mutta vietän yhä paljon aikaa sitä tuijottaessa. Olen muutenkin populaarikulttuurin suurkuluttaja. Rakasta hyviä tv-sarjoja ja dokkareita sekä viihdyn hömppäviihteen parissa. Myös luen ja kuuntelen paljon musiikkia. Ja kaipaan matkustelua. Parasta vapaa-ajanseuraani on perheeni. Erja Morottaja, viestinnän asiantuntija


24

ASUTTAMISTA KÄVIJÄN LÄHTÖKOHDISTA KÄSIN Vva ry:n matalan kynnyksen työssä toteutetaan asuttamisen polkua aina kävijän lähtökohdista käsin.

O

len työskennellyt Vva ry:n asumisneuvojana vuodesta 2006. Minusta asunnottomuus on itsessään hyvin kuormittava ja rankka kokemus, joten ymmärrän, miten elämä muuttuu ja sen kaikki värit voivat toviksi jopa sammua. Haluan olla kävijän tukena ja teen selväksi, että hänellä on oikeuksia ja myös velvollisuuksia, jotta asunto ja sopiva asumisrat-

kaisu löytyvät. Vuokravelkaa ei saa syntyä ja apua pitäisi jaksaa ajoissa hakea esimerkiksi talouteen ja toimeentulotuen tarpeeseen liittyvissä kysymyksissä. Keskeistä on tehdä työtä kävijän kanssa yhdessä. Pääkaupunkiseudulla asunnottomia löytyy kaikista yhteiskuntaluokista ja jokainen ihminen ja palvelujärjestelmän toimivuus ovat tärkeitä.


25 Lisää pieniä asumisyksiköitä

SÄLLIKODIN AITO JA ALKUPERÄINEN ESKO

O

len Tiihonen Esko Juhani, 64-vuotias ja paljasjalkainen stadilainen. Lapsuus Kalevankadulla, josta perheenä myöhemmin muutettiin Helsingin pitäjän Simonkylään. Olen ollut lastenkodissa ja perheryhmäkodissa. Nuorisokodista lähdinkin sitten inttiin. Vuonna 1986 sossu sanoi minulle, että siirrä kirjasi Helsinkiin, kun kuitenkin liikut siellä paljon. Helsingissä pyörin kaikki asuntolat, mitäs niitä nyt oli: Pursimiehenkatu, Pelastusarmeija, Hyttitie, Keijon maja Käpylässä. Kyllä niissä menetteli, kun osasi ottaa sen yleisen hengen oikein,

sillä tavalla pärjäsi siellä. Kauppatorillakin nukuin, lavojen päällä. Laitoin siihen pressun. Kaveri nukkui toisella puolella. Rapina vaan kävi aamulla, kun telttakangas oli jäässä. Ensimmäisen kontakti Vva:han oli, kun kävin vanhassa Vepassa ja tapasin siellä Roihan Jussin (toim. huom. Vva ry:n perustajajäsen). Mentiin Vartiosaareen, missä purimme vanhaa kiinteistöä yhdessä. Olin silloin monta kuukautta Vartiosaaressa, lokakuun loppuun asti. Sen jälkeen olen ollut aktiivisesti mukana Vva:n vapaaehtoistoiminnassa mm. joulupukkina.

Esko ja Teuvo Sällikodin pullapoikina.

Vuonna 2007 muutin Sällikotiin, kun se avattiin. Lehtosen Jussi (toim. huom. nykyään Vva ry:llä matalan kynnyksen toiminnan esimies ja asumispalvelupäälikkö) oli silloin mun sossuna. Sain sitten asunnon Sällistä. Meininki oli silloin samanlaista kuin nyt. Tasaista. Nykyisistä Sällin asukkaista muutama muukin on asunut Sällikodissa sen avaamisesta lähtien. Sällikodin kaltaisia pieniä asumisyksiköitä pitäisi olla enemmän. Mielestäni tarvitaan lisää myös täysin päihteettömiä pieniä asumisyksiköitä, joilla tuettaisiin niitä ihmisiä, jotka haluavat elää päihteetöntä elämää. Vapaa-aikana käyn usein Kauppatorilla puuhastelemassa torikauppiaiden kanssa. Olen käynyt Kauppatorilla puuhastelemassa jo noin 40 vuoden ajan. En muista miten joulupukkihomma sai alkunsa. Kallioliike taisi värvätä minut parran takia joulupukiksi. Minulla oli silloin jo tämä parta. Tykkään olla joulupukkina. KTA:lla olen myös käynyt pukkina pari kertaa ja Kujaton tapahtumissa. Mun toiveeni on, että asunnottomat ihmiset kohdattaisiin ihmisinä ilman ennakkoluuloja. Ja saisin ihan oman asunnon normaalista kerrostalosta (alueella ei väliä). Koti merkitsee minulle rauhaa ja kattoa pään päällä. Teksti ja haastattelut: Tiina Aitta ja Tuija Nurminen, kuvat: Tuija Nurminen ja Erja Morottaja




28


29

NÄHDÄÄN IHMISET YMPÄRILLÄMME

V

iime kesänä Vva ry:n hallituksen Esa ja Kirsti olivat Rautatientorilla katusoittelemassa ja jakamassa Asukki-lehteä. Pysähdyimme ystäväni kanssa heidän luokseen, sillä meno näytti ja kuulosti päräyttävältä. Juteltiin pitkään Vva ry:n toiminnasta ja meille tarjottiin mahdollisuutta lähteä rakentamaan parempaa yhteiskuntaa heidän kanssaan. Tartuimme mahdollisuuteen empimättä. Nyt olen tehnyt Vva ry:lle hommia valo- ja videokuvan muodossa. Olen päätynyt valokuvaajan reitille, sillä kaikista suurimmat mielenkiinnon kohteeni ovat ihmiset ja tarinat. Kuvaustilanteet ovat niin kameran etu- kuin takapuolellekin herkkiä, avoimia ja rehellisiä hetkiä. Tarinankertojaa voi helpottaa puhua kokemuksistaan ja kuulijat taas ymmärtävät maa-

ilmaa mahdollisesti uudesta, itselleen tuntemattomasta näkökulmasta tai saavat vertaistukea omille kokemuksilleen. Vva ry:lläkin toteutettava asunto ensin -malli on mielestäni ehdottoman tärkeä. Pidän suurena yhteiskunnallisena ongelmakohtana sitä, että esimerkiksi päihteiden käyttö voi olla esteenä asunnon tai mielenterveyspalvelujen saamiselle. Kun asunnottomalle mahdollistetaan ensin asuminen omassa asunnossa, auttaa se muiden sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaisemista. Asunnottomuus on räikeä ihmisoikeusrikkomus ja ennen kaikkea yhteiskunnan rakenteellinen ongelma. Jokaisella meistä on velvollisuus tehdä töitä sen eteen, että kaikilla olisi katto pään päällä. Vielä lopuksi toivon, että jaksaisimme useammin hymyillä vas-

taantulijoille. Kohdataan ihmiset ennakkoluulottomasti, jaetaan tarinoita ja annetaan omasta ylimääräisestä sitä enemmän tarvitsevalle, toimitaan yhdessä. Kun lähetät ympärillesi hyvää ener-

giaa, samaa tulee myös takaisin. Valoa, voimaa ja rohkeutta alkaneeseen talveen! Anna Viclein Vva ry:n hallituksen jäsen

KOHTAAMISIIN!

T

oivon rauhaa ja SOLIDAARISUUTTA ihmisten kesken! Toivon myös enemmän yhteisöllisyyttä, joka koostuu yhdessä olemisesta, tekemisestä ja luottamuksesta sekä yhteenkuuluvuudesta. Nämä ja asiaan sitoutuminen mahdollistaa motivaation ja mikä tärkeintä, OSALLISUUDEN ja hyvän henkisen tilan, jossa luodaan jotain uutta ja jossa voi vaikuttaa itseään lähellä oleviin tärkeisiin asioihin ja jopan muihin yhteisöihin. Tätä kautta toivon ihmisille ja itsellenikin niitä ihania tapaamisia erilaisten ihmisten kanssa, jotka ovat todella tärkeitä ja osa parempaa elämää. – Kirsti Kangas, Vva ry:n hallituksen jäsen

VOI KUN MAAILMA olisi ensi vuonna enemmän seuraavanlainen: A – anteliaisuutta B – ja muitakin vitamiineja puutostiloista kärsiville C – celsiusasteita (+) kylmästä kärsiville D – dieselöljyä dieselautoihin, jotka ovat asunnottomuustyön käytössä E – ekokatastrofit estykööt, ei vähiten yksilöiden toiminnan ansiosta F – tervettä harkintaa fanaattisuuden tilalle G – googlaapa (juuri Sinä!) HIJKLMNOPQRSTUVWXYZÅÄÖ - mikä olisikaan Sinun listasi? – Esa Uusi-Kerttula, Vva ry:n hallituksen jäsen


30 tijat tavoittavat asunnottomuutta kokevia naisia etsivän työn keinoin. Tämä tarkoittaa menemistä sinne, missä asunnottomat naiset viettävät aikaa. Kohtaamisen ja läsnäolon kautta aletaan rakentaa luottamukseen perustuvaa vuorovaikutussuhdetta. Kokemusasiantuntijat ovat viettäneet kymmeniä viikonpäiviä muun muassa terveysasemilla, sosiaalitoimistoissa, päiväkeskuksissa, kriisi- ja tukipisteissä ja asumisyksiköissä. Kokemusasiantuntija voi toimia sillanrakentajana muun muassa sellaisissa ympäristöissä, jotka ovat kadulla elävien naisten mukavuusalueen ulkopuolella. Naiset ovat ottaneet yhteyttä kokemusasiantuntijaan saadakseen neuvontaa ja ohjausta asumiseen liittyvissä asioissa. Monilla on liian kallis vuokra tai he elävät asunnottomuusuhan alla tulevan häädön takia. Kohdattujen naisten joukossa on ollut myös heitä, jotka asuvat epäinhimillisissä olosuhteissa. Muita syitä avun hakemiseen ovat olleet väkivaltainen parisuhde, päihdepalveluihin hakeutuminen ja terveyteen liittyvät ongelmat, joihin nainen ei ole saanut apua. Moni on halun-

MENNÄÄN SINNE, MISSÄ ASUNNOTTOMAT NAISET OVAT – KOKEMUSASIANTUNTIJA KULKEE RINNALLA

V

ailla vakinaista asuntoa ry (Vva ry) on asunnottomien itsensä vuonna 1986 perustama kansalaisjärjestö, jonka toiminnan keskiössä on asunnottomuutta omakohtaisesti kokeneiden osallisuuden ja vertaisuuden vahvistaminen. Osallisuuden vahvistamisella tarkoitetaan osallisuutta omaan elämään ja siinä tehtäviin valintoihin sekä mahdollisuutta osallistua yhteiskuntaan ja sen toimintoihin tasavertaisena kansalaisena. Vva ry on toiminut Y-Säätiön hallinnoiman NEA-hankkeen kumppanina vuodesta 2018 alkaen, mutta kokemusasiantuntijatyötä on tehty järjestössä jo sen perustamisesta lähtien. Kokemusasiantuntijuus on läpileikkaava tekijä kaikessa järjestön

toiminnassa, ruohonjuuritasolla tehtävästä etsivästä työstä hallitustyöskentelyyn. Vva ry:llä kokemusasiantuntijat ovat osa palkattua henkilökuntaa. Vva ry:n tehtävä NEA-hankkeessa on ollut kokemusasiantuntijuuden vahvistaminen ja hankkeen jalkauttaminen asunnottomuutta kokevien naisten pariin. Järjestön kaksi hankkeessa työskentelevää kokemusasiantuntijaa toimivat kohdattavien ihmisten hyväksi ja selvittävät yhdessä heidän kanssaan, mitä oikeuksia heille kuuluu ja mitä oikeuksia he haluavat hyödyntää. ”Luottamuksen luominen tarvii näissä tilanteissa paljon aikaa. Ei kukaan, kuka on heikossa elämäntilanteessa, luota nopeasti kehenkään. Tällä hetkellä minun työnkuvaani kuuluu vah-

vasti se, että olen läsnä, avaan naisille omaa elämääni ja odotan, koska joku nykäisee hihasta ja pyytää juttelemaan. Vaatii siis pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Yritän voittaa naisten luottamusta, jotta saisin heidät eteenpäin palveluihin. Soitan heidän puolestaan viranomaisnumeroihin, jotta saadaan hoidettua akuutteja asioita. Olen heidän rinnallaan tukemassa heitä.” Kokemusasiantuntijoiden NEAhankkeessa tekemä työ ja etsivän työn merkitys asunnottomien naisten tavoittamiseksi ja luottamukseen perustuvan vuorovaikutuksellisen suhteen rakentumiselle on ollut tärkeä. Kokemusasiantuntijat toimivat rinnalla kulkijoina varmistaen, että kohdatut naiset löytävät oikeanlaisia ja oikea-aikaisia palveluja elämäntilanteensa selvittämiseksi. Kokemusasiantun-

nut käydä keskusteluja elämäntilanteeseensa liittyen. Naiset ovat myös olleet yhteydessä, jos ovat kokeneet, etteivät ole voineet vaikuttaa palvelutarpeen arviointeihin tai SAS-päätöksiin. Näissä tilanteissa on kokemusasiantuntijan avustuksella oltu yhteydessä työntekijään tilanteen selvittämiseksi. Monet naisten yhteydenotoista ovat tulleet tilanteen kriisiytyessä. Puhelinsoitot tulevat usein ilta-aikaan. Pelkkä kuunteleminen on saattanut ja saanut tilanteen sillä hetkellä rauhoittumaan. Seuraavana päivänä on asiaa lähdetty yhdessä hoitamaan. Tilannearvioinnin pohjalta kartoitetaan tarpeenmukaiset palvelut ja tarvittaessa lähdetään apua hakeneen naisen mukaan viranomaiskäynneille, toisin sanoen


31

Vva ry:n Riikkaa ja Sininauhasäätiön Tii jalkautuivat kaduille koronakriisin alkaessa.

Se, että kokemusasiantuntija on selviytynyt vaikeasta elämäntilanteesta, herättää naisessa toiveen siitä, että ”kyllä minunkin elämäni voi kääntyä parempaan suuntaan.” toimitaan hetken aikaa rinnalla kulkijana ja ymmärtävänä kuuntelijana. He eivät ole välttämättä saaneet koskaan tällaista tukea. Naiset tuntuvat hakeutuvan palveluihin vasta sitten, kun monet elämän osa-alueet ovat solmussa ja ongelmat kasautuneet. Avun tarve olisi ollut ilmeinen jo aikaisemmin. Kun päästään tarjoamaan apua oikea-aikaisesti, ovat monet asiat helpommin hoidettavissa. Yksikin hoidettu asia saattaa vahvistaa naisen omanarvon tuntoa. Vyyhti alkaa purkautua ja näin muutkin ongelmat alkavat ratketa. Kynnys hakeutua palveluiden piiriin on myös monille korkea. Naiset tulevat vain harvoin oma-aloitteisesti pyytämään apua, koska pelkäävät epäonnistujan leimaa. Huonommuuden kokemus on vahva. Taustalla on usein häpeää ja tunne siitä, että on pärjättävä itse. Tällainen ajattelutapa

elää vahvana naisten keskuudessa. Etsivän työn merkitys on ilmeinen: tulee mennä sinne missä naiset ovat ja tällä tavoin madaltaa kynnystä avun piiriin hakeutumiselle. Hyvin toimiva yhteistyö ja sitä kannatteleva vuorovaikutussuhde edellyttävät luottamuksellisen suhteen rakentamista. Kokemusasiantuntijan täytyy tämän toteutumiseksi usein avata omaa elämäntarinaansa ja historiaansa. Tämä edesauttaa sujuvaa asioiden hoitoa ja vuoropuhelua sekä vahvistaa palveluiden käyttäjien luottamusta viranomaisiin. Luottamuksellisen suhteen rakentuminen vaatii usein pitkäjänteistä työtä. Vuorovaikutussuhteen rakentaminen aloitetaan kertomalla, että tuen antajalla ei ole sosiaalitai terveysalan koulutusta. Tuen antajana oleva kokemusasiantuntija avaa omaa kokemustaustaansa, jos hän kokee, että siitä olisi koh-


32 datulle naiselle apua. Asunnoton nainen (tai kohdattu nainen) saattaa kokea helpotuksena sen, että vuorovaikutuksen toinen osapuoli on kokemusasiantuntija. Ei tarvitse pelätä, että kokemusasiantuntija alkaisi kritisoida niitä valintoja, joita nainen on joutunut tekemään hankalassa tilanteessa. Päinvastoin, kokemusasiantuntija ymmärtää, ettei vaihtoehtoja ollut. Huojennus on suuri, kun kuulee, että tuolla tavalla kokemusasiantuntijakin on joutunut joskus toimimaan. ”Eräs nainen oli joutunut taloudellisiin vaikeuksiin, hänellä oli häätöuhka ja ulosotossa mittavat velat. Nainen oli sitä mieltä, että asialle ei ole enää tehtävissä mitään. Siinä kohtaa kokemusasiantuntija kertoi oman vastaavan tilanteensa ja toi esille, että tilanteesta voi selvitä.” Kokemusasiantuntijan on hyvä tuoda kohtaamisissa esille työhistoriansa ja työskentelynsä järjestössä. Tämä vahvistaa luottamusta siihen, että asiat osataan hoitaa eikä kokemusasiantuntija ole käyttämässä tilannetta hyväkseen. Se, että kokemusasiantuntija on selviytynyt vaikeasta elämäntilanteesta, herättää naisessa toiveen siitä, että ”kyllä minunkin elämäni voi kääntyä parempaan suuntaan.” Luottamuksen ja toivon herättäminen

Vva ry:n Jenni ja Sininauhasäätiön Inka päivystivät Kalasatamassa parina päivänä viikossa.

kohdatuissa naisissa on erityisen vaativaa, koska moni on elänyt pitkään alistavissa ja hyväksi käyttävissä ihmissuhteissa. Luottamuksellisen suhteen rakentamisessa hyvin pienet asiat voivat olla merkityksellisiä, kuten se, että nainen kohdataan arvokkaana ihmisenä eikä ongelma-

Janna Sandström oli NEA-hankkeessa aloittamassa kokemusasiantuntijatyötä.


33 tapauksena. Kun ihminen kohdataan kunnioittavasti, asioiden hoitokin yleensä helpottuu. Kokemusasiantuntijoiden tekemän työn tuoma lisäarvo on tänä päivänä tunnistettu ja nähdään arvokkaana ihmisten kohtaamisessa. Kokemusasiantuntija ja ammattilainen yhdessä näkevät ihmisen tilanteen kokonaisvaltaisesti. Kun ammattilainen tietää palvelujärjestelmän mahdollisuudet, kokemusasiantuntija näkee ja tietää, miten kukin palvelu voi vastata kohdatun ihmisen tarpeeseen. Vaikeassa tilanteessa elävän naisen on usein helpompi ilmaista tuen tarve vastaavaa kokeneelle henkilölle – ei tarvitse esittää asioita ”virastomoodilla”. Kokemusasiantuntijan omat kokemukset mahdollistavat sen, että hän aistii tilanteen sanojen tai sanomatta jätettyjen asioiden taustalla eikä joudu kysymään kipeitä asioita. Jos molemmilla vuorovaikutuksen osapuolilla on kokemus samankaltaisesta tilanteesta, on kohdattavan helpompi tuoda esille elämänsä solmukohdat, vailla häpeän ja huonommuuden kokemusta. Kokemusasiantuntija huomaa herkästi henkilön tarpeet ja näin ollen voi tarjota vaihtoehtoisia tapoja reagoida hänen tuen tarpeeseensa. Kohdattavan ei tarvitse esittää olevansa mitään sellaista, mitä ei oikeasti ole. Keskinäinen suhde ei perustu esimerkiksi etuuden saamiseen, mikä saattaisi johtaa siihen, että ihmiseltä odotetaan tietynlaista tapaa toimia ja jopa käyttäytyä. Kokemusasiantuntijat toimivat kutsuttuina asiantuntijoina eri verkostoissa ja työryhmissä tuomassa ajankohtaista, ruohonjuuritasolta tulevaa tietoa muun muassa palvelujärjestelmämme epäkohdista ja toisaalta hyväksi todetuista käytänteistä. Kokemusasiantuntijat kokevat tärkeäksi sen, että heidät otetaan työyhteisössä huomioon tasavertaisina työntekijöinä suhteessa muihin organisaatiossa työskenteleviin: ”Työparina voimme oppia toisiltamme erilaisia näkemyksiä, jolloin saatamme saada paremmin kohdattua naiset sekä autettua heidät avun tai palveluiden piiriin. Kun haluamme kehittää toimintaa, on ensiarvoisen tärkeää tuoda niiden ihmisten ääni kuuluville, jotka ovat olleet käyttämässä palveluita, joissa koemme muutoksen tarpeen.”

”A

sunnottomuus on Suomessa vähentynyt yhtäjaksoisesti jo usean vuoden ajan, toisin kuin useimmissa Euroopan maissa. Erityisen merkittävä on ollut muutos paljon tukea tarvitsevien pitkäaikaisasunnottomien tilanteessa. Myönteisen kehityksen on mahdollistanut valtion eri viranomaisten, kaupunkien ja järjestöjen laajapohjainen ja tavoitteellinen yhteistyö kansallisten asunnottomuuden vähentämiseen tähtäävien ohjelmien puitteissa. Tämä yhteistyö on konkretisoitunut systeemisenä muutoksena, jossa palvelujärjestelmän painopiste on siirtynyt tilapäisistä asumisratkaisuista Asunto ensin -periaatteen mukaisiin pysyväisluonteisiin, normaaliin vuokrasuhteeseen perustuviin asumisratkaisuihin.

J

oulukuun alussa julkaistuun Kohti kotia ja turvaa -Naiserityisyys asunnottomuustyössä -artikkelikokoelmaan on koottu kattavasti havaintoja naisten erityisistä tarpeista sekä näkökulmia asumisratkaisujen ja tukitarpeiden kehittämiseen. Artikkelit ovat syntyneet asunnottomuutta kokeneiden naisten kohtaamisista kaduilla, kodeissa, kohtaamispaikoissa, ensi- ja turvakodeissa ja muissa yhteisöissä. Kohti kotia ja turvaa -Naiserityisyys asunnottomuustyössä -artikkelikokoelma on Y-Säätiön julkaisema. Julkaisun kirjoittajina on niin kokemusasiantuntijoita kuin muita alan ammattilaisia, kehittäjiä ja pitkään naisten asunnottomuutta tutkinut tutkija. Artikkelikokoelman ovat toimittaneet NEA-hankkeen projektipäällikkö Leena Lehtonen, tutkija Riitta

Kaikilta osin kehitys ei ole ollut yhtä suotuisaa. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARAn) viimeisimmän tilaston mukaan Suomessa oli vuoden 2019 marraskuussa 1190 naista, joille asunnottomuus oli päivittäinen kokemus. Asunnottomien naisten määrä on pysynyt lähes samalla tasolla jo kymmenen vuoden ajan. Yleisen asunnottomuuden vähenemisen myötä asunnottomien naisten suhteellinen osuus on kasvanut ja on nyt yli 26 prosenttia kaikista asunnottomista. Toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa naisten asunnottomuus erityiskysymyksenä on noussut julkiseen keskusteluun näkyvämmin vasta viime vuosina. Osasyynä tähän on varmasti ollut myös Suomessa pitkälle viety tasa-

arvoajattelu, jossa asunnottomuuden on nähty koskettavan samalla tavalla naisia ja miehiä. Myös yleisten asumis- ja tukiratkaisujen on kuviteltu soveltuvan kaikille sukupuolesta riippumatta. Tosiasia kuitenkin on, että tarjolla olleet asumisratkaisut ja tukimallit eivät kaikilta osin ole vastanneet asunnottomuutta kokeneiden naisten erityistarpeisiin. Näistä havainnoista ja johtopäätöksistä syntyi vuonna 2018 Y-Säätiön hallinnoimana ja koordinoimana, usean järjestön ja kaupungin STEA-rahoitteinen kehittämishanke Naiserityisyys asunnottomuustyössä, tuttavallisemmin NEA-hanke.”

Granfelt ja hankekoordinaattori Pilvi Azeem. Artikkelikokoelman taustalla on havainto siitä, että asunnottomista ja asunnottomuusuhan alla olevista naisista ja heidän kanssaan tehtävästä tukityöstä tiedetään Suomessa vielä vähän. Julkaisun tavoitteena on tuoda naiserityistä työotetta näkyvämmäksi ja tarjota hyväksi havaittuja työkäytäntöjä asunnottomuustyöhön. Julkaisu käsittelee naisten asunnottomuutta aiempien tutkimusten sekä hankkeessa kerättyjen tilastojen valossa. Esiin nostetaan myös naiserityisen työotteen merkitys asumispolun eri vaiheissa. Artikkelikokoelma kuvaa laajaalaisesti myös hankkeessa hyväksi havaittuja työmalleja. Naiserityisiä työkäytäntöjä kuvataan esimerkiksi väkivaltaa kokeneiden

sekä maahanmuuttaja- ja rikostaustaisten naisen kanssa tehtävän tukityön kautta. Naiserityisen työn muotoja tarkastellaan myös hajasijoitetun sekä yhteisöllisen asumisen näkökulmista. NEA Naiserityisyys asunnottomuustyössä oli Y-Säätiön koordinoima kolmivuotinen (2018–2020) STEAn rahoittama valtakunnallinen hanke, joka päättyi loppuvuodesta 2020. Osahankkeita on kahdeksan; A-klinikkasäätiö, Diakonissalaitos, EJY ry, Ensi- ja turvakotien liitto, Helsingin ensikoti ry, Sininauhasäätiö, Turun ensi- ja turvakoti ry ja Vva ry. Asiantuntijakumppaneina on lisäksi ollut Monika-Naiset liitto ry ja Kriminaalihuollon tukisäätiön Naiset näkyviksi-hanke. Hankkeessa tehtyä kehittämistyötä on tehty monitoimijaisella yhteiskehittämisellä.

- Juha Kaakinen, Y-Säätiön toimitusjohtaja NEA-hankkeen Julkaisusta Kohti kotia ja turvaa – Naiserityisyys asunnottomuustyössä


34

OPISKELIJANAKIN PÄÄSIN OSALLISTUMAAN

O

len Jannika. Vva:lla olin harjoittelussa kesällä 2019. Opiskelin Diakonia amk:ssa sosionomiksi. Vva:lla työskentelin muun muassa Vepassa,

asumisohjaaja Ullan työparina sekä tein vuoroja Junailijankujan asumisyksikössä. Harjoittelu kesti 8 viikkoa eli aivan liian lyhyt! Olin lukenut Ulla Pyyvaaran

kirjoittaman kirjan ”Naamat”, joka kosketti syvästi. Halusin saada aiheesta lisää tietoa ja hain harjoitteluun Vva:lle. Minut otettiin lämpimästi vastaan. Olen kiitol-

linen siitä, että minulle tarjottiin aktiivisesti mahdollisuuksia osallistua eri työtehtäviin, tilaisuuksiin ja arjen kohtaamisiin. Työn ja vapaaajan erottaminen osoittautui vaikeaksi omasta kiinnostuksesta johtuen. Opin valtavasti harjoitteluni aikana esimerkiksi asunnottomuudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä, järjestötoiminnasta, kaupungin ja järjestöjen palveluista jne. Uskon, että kaikenlaisesta kokemuksesta on aina hyötyä. Olen jatkanut terapiaopintoihin ja siirtynyt töihin kaupungille. Asunnottomuutta ei nykyaikana Suomessa pitäisi olla olemassakaan. Ilman omaan tilanteeseen sopivaa pysyvää asuntoa on vaikea suunnitella tulevaisuutta ja huolehtia itsestään sekä omista asioistaan. Minulle koti merkitsee turvapaikka ja elämän kiintopistettä. Toivon meille kaikille valtavasti jaksamista ja vankkaa uskoa siihen, että asiat järjestyvät, empatiaa kohdata toinen toisemme ystävällisesti ja ymmärtäväisesti. Jannika Matilainen, työharjoittelussa Diakonia AMK:n sosionomiopiskelijana keväällä 2019

KUNPA VOISI AUTTAA ENEMMÄN

O

len Saara ja opiskelen sosionomiksi. Valmistun nyt joulukuussa. Olin Vva ry:llä harjoittelussa tänä syksynä, jossa tein ensin pitkän, 13 viikon harjoittelujakson. Sen jälkeen jäin Vva ry:lle tekemään vielä vapaaehtoistoiminnan harjoittelujakson. Vva ry:n toimintaa oli esitelty opiskelujeni aikana jonkin verran ja olin nähnyt eri medioissa juttuja heidän toiminnastaan. Kiinnostukseni järjestöä kohtaan heräsi niiden pohjalta. Vva ry:llä pääsin olemaan mukana erilaisissa hommissa ja halusinkin nähdä toimintaa moni-


35

KUUNTELEMISEN JA KOHTAAMISEN TAITO

O

len sosionomiopiskelija Riku, valmistun ensi toukokuussa Diakonia AMK:sta Helsingistä. Harjoitteluni Vva:lla kesti 14 viikkoa ja se loppui vähän aikaa sitten. Taisin kuulla Vva:sta ensimmäisen kerran opiskelukaveriltani, joka oli ollut itse siellä harjoittelussa ja hän kertoi kokemuksen olleen positiivinen. Tämä ja kiinnostukseni asunnottomuusilmiötä kohtaan sai minut hakeutumaan Vva:lle. Vva:lla pääsin mukaan oikeastaan kaikkeen toimintaan mikä ylipäänsä oli mahdollista. Olin asumisneuvonnassa mukana tiiviisti, Vepa muodostui toiseksi kodiksi ja toimiston väki tuli tutuksi. Näin Yökiitäjän mukana yöllistä Helsinkiä, pääsin mukaan kansainväliseen asunnottomuusseminaariin ja Asunnottomien yön tapahtumaan. Harjoittelu opetti paljon. Näin minkälaista asunnottoman elämä voi olla ja miten eri taustoista voi päätyä asunnottomaksi. Tämä antoi perspektiiviä ja opetti kiitollisuutta siihen, miten hyvin asiat itsellä ovat. Parasta Vva:lla on työyhteisö ja kävijät, ihmiset siis kaiken kaikkiaan. Tuntui heti alusta lähtien, että olen tervetullut. Olen iloinen, että minuun luotettiin niin paljon ja päästettiin mukaan kaikkeen toimintaan. Oli antoisaa keskustella kävijöiden kanssa, ja on nostettava hattua heille, jotka jou-

tuvat kadulla elämään. Itselläni oli toisinaan itku kurkussa kuunnellessani kävijöiden karuja kohtaloita, ja itseäni ei lakannut hämmästyttämästä se, miten paljon ihminen voi kestää vastoinkäymisiä. Erityisesti mieleeni on jäänyt se, kun menimme kevättalvella veneellä Vartiosaareen. Silloin jäätä oli kevyt kerros meren päällä. Maisemat olivat upeat ja vaikutuin Vartiosaaren idyllisyydestä. Ystävänpäivätapahtuma on myös jäänyt mieleen. Silloin Vaasanaukiolla järjestettiin ohjelmaa asunnottomille, ja vaikutuin ihmisten tahdosta auttaa asunnottomia. Harjoittelun myötä itsellä heräsi kiinnostus toimia järjestömaailmassa ja kenties tulevaisuudessa tehdä työtä asunnottomien parissa. Huomasin, että Vva:lla tehtävä työ on sellaista, mitä mieluusti voisin tulevaisuudessa tehdä. Asunnottomuus on melko piilossa oleva ilmiö eikä kaikista mediaseksikkäin aihepiiri. On siksi tärkeää, että löytyy tahoja, jotka toimivat asunnottomien apuna. Hyvää työtä asunnottomuuden poistamiseksi on tehty, mutta työsarkaa riittää vielä. Erityisesti ennaltaehkäisevään työhön ja asumisneuvontaan pitäisi satsata vielä nykyistä enemmän. Lisäksi yömajoituspaikkoja pitäisi olla huomattavasti laajemmin tarjolla. Itselleni koti on turvasatama, siellä voin hengittää vapaasti. Aina

kotona ei viihdy, mutta kodin merkityksen ymmärtää parhaiten silloin, kun sen on vaarassa menettää tai sitä ei ole. Koen kiitollisuutta siitä, että minulla on koti, johon voin mennä joka päivä. Toiveeni on, että niin asunnottomiin kuin ihmisiin suhtauduttai-

siin ennakkoluulottomasti, ihmisenä ihmiselle. Asunnottomalle voi olla jo iso asia, että joku kuuntelee häntä.

puolisesti. Erityisesti mielenkiintoni heräsi asumisneuvontatyötä kohtaan, jota teinkin paljon Vva ry:n asumisneuvojan Ullan kanssa. Parasta harjoittelussani oli kävijöiden kohtaaminen sekä mahtava työyhteisö. Oli hienoa nähdä, miten sydämellä kaikki tekee työtään Vva ry:llä. Raskainta oli se, että lähes päivittäin kohtasi heikossa asemassa olevia ihmisiä, ja toisinaan tuli sellainen riittämättömyyden tunne. Ajattelin, että kunpa voisin auttaa enemmän. Yksi mieleenpainuvimmista ja

hauskimmista hetkistä harjoittelussani oli, kun olin Vartiosaaressa mukana pystyttämässä mongolialaista jurttaa, jonka Vva ry on saanut lahjoituksena. Naureskeltiin, että tuskin monikaan opiskelija on päässyt harjoittelunsa aikana sellaista kokoamaan. Mieleenpainuvia ja tärkeitä hetkiä on ollut myös kaikki kävijäkohtaamiset. Tapasin paljon mielettömiä tyyppejä! Harjoittelussa opin asunnottomuudesta Suomessa sekä opin tuntemaan laajemmin palvelujärjestelmää, järjestökenttää ja erilaisia

auttamisen muotoja. Harjoittelu Vva ry:llä vahvisti tunnetta siitä, että voisin nähdä itseni tulevaisuudessa työskentelemässä järjestössä ja mahdollisesti asunnottomuutta kokevien parissa. Asunnottomuus on ihmiselle vaikea ja kuluttava tilanne. Moni kävijä kuvaili, että se on jatkuvaa selviytymistä päivästä toiseen. Jos ei ole paikkaa minne mennä, joutuu päivittäin miettimään, missä seuraavan yön viettää. Ei kenenkään pitäisi joutua pohtimaan, onko seuraavana yönä kattoa pään

päällä vai ei. Minulle koti merkitsee turvaa ja suojaa. Kotona voin olla täysin oma itseni. Pidän siitä, että kotona on viihtyisää ja kaunista. Nyt koronatilanteessa kodin merkitys on korostunut, sillä siellä tulee vietettyä paljon aikaa. Kaikilla tulisi olla se oma suojapaikka, jossa voi olla sellainen kuin on. Mun toiveeni on, että kaikilla olisi turvallinen ja lämmin joulu.

Riku Paukku, työharjoittelussa Diakonia AMK:n sosionomiopiskelijana talvella ja syksyllä 2020

Saara Hahl, työharjoittelussa Metropolian sosionomiopiskelijana syksyllä 2020


36

MIKÄÄN ELÄMÄNTILANNE EI VOI VIEDÄ IHMISEN ARVOKKUUTTA T

yönkuvaani kuuluu liikkuvan tuen ja palveluohjauksen työ. Olen myös koordinoimassa Vva:n Vartiosaaren virkistyspaikan toimintaa ja tukena siellä toimiville vapaaehtoisille, vaikka he tosin hyvin itsenäisesti hoitavat saareen liittyviä päivittäisiä asioita. Lisäksi toimin yhtenä järjestön yhteyshenkilönä viranomaisten, järjestön ja kansalaisten välillä Vartiosaareen liittyvissä asioissa. Monenlaisia työsisältöjä on Vva ry:llä mahdollista tehdä ja tiettyä joustavuutta työnkuvaan liittyen. Olen ollut Vailla vakinaista asuntoa ry:llä vuodesta 2009, jota ennen tutustuin vuonna 2007 järjestöön Vartiosaaressa Netti-TV:n dokumenttina tehdyn jutun myötä. Tähän työnkuvan päädyin, koska olin työskennellyt aiemmin ihmisten kanssa, joilla oli erinäisten syiden ja tapahtumien myötä tullut elämäänsä osaksi diagnoosi tai muutos terveydentilaan. Erilaiset tapahtumat ja taustat olivat vaikuttaneet niiden syntyyn ja niissä oli joitain samankaltaisia yhteyksiä kuin myös tänä päivänä läsnäolevissa ongelmissa. Syy ja seuraus -suhteet ovat tuoneet arkeen raskaita muutoksia. Henkilökohtaisella elämänhistoriallani on myös ollut vaikutus juuri tämänkaltaisen työnkuvan äärelle päätymiselle. Parasta työssäni on, kun voin olla osallisena sitä koko tuen ja auttamisen valtavaa kokonaisuutta, mitä yhteiskunnassamme tehdään niin viranomais-, järjestö- kuin vapaaehtoistyön kautta. Vähimpänä en pidä sitä, että tässä työssä saan myös minä ihmisenä kasvaa kokemuksien myötä ja nähdä keskeneräisyyteni ja vajavaisuuteni, joka puolestaan auttaa pitämään arvossa kaikkien tekemää auttamistyötä yhteiskunnassa. Raskainta työssäni on nähdä ylisukupolvisuuden myötä tulevien haavoittuvaisuuksien syy-seurausjatkumot ihmisten elämässä – sel-

laiset syy-seuraukset, joista kukin on osallisena enemmän tai vähemmän tietoisia, että ne koskettavat meitä jokaista. Yhtenä mieleenpainuvimmista kokemuksista oli erään ihmisen kohtaaminen tilanteessa, jossa hän oli päätynyt niin syvälle toivottomuuden äärelle, josta ilmaisunsa mukaan enää nähnyt mitään ulospääsyä kuin elämänsä päättämisen. Erinäisten keskusteluiden myötä kuitenkin tilanteeseen alkoi tulla osaksi myös vähäisiä toivon näkökulmia. Vieläkään ei voi täysin kyetä sisäistämään, kuinka

ja mitkä tekijät loppujen lopuksi johtivat siihen, että tämä ihminen päätti hankkiutua eroon ainutkertaisen elämänsä päättämiselle varaamastaan välineestä, ja se käytiin yhdessä heittämässä mereen. Siitä alkoivat tilanteet vähitellen saamaan toivoa ja niitä joitain epätoivon hetkiä edelleen yhdessä työstetään, mutta hän itse erityisesti työstää niitä valitsemallaan tiellä elämässä. Toinen tapaus, joka on jäänyt mieleeni voimakkaasti, on eräs perhe, joka oli hajonnut erinäisten tilanteiden seurauksena.

Suru ja tuska olivat heillä kaikilla läsnä erityisen vahvana ja henkilökohtaisesti. Muutaman vuoden aikana kuitenkin heidän elämänsä muutti suuntaa. Yhteistyö niin viranomaisten, kolmannen sektorin toimijoiden ja järjestöjen kuin heidän lähimmäisten ja ystävien kanssa laajassa verkostoyhteistyössä johti siihen, että tämä perhe päätti yhteisymmärryksessä muuttaa yhteiseen kotiin. Koti toi heidän arkeensa myös ne arvot, joita he olivat kaivanneet toisiltaan, arvot, joita ei ollut vielä silloin läsnä, kun he vain käytännölli-


37 sesti vain elivät samassa asunnossa. Asunnottomuudessa en lähtökohtaisesti näe suuriakaan muutoksia, jos asunnottomuutta ajattelen vain käsitteellisesti. Asunnon pitäisi edelleen olla ihmiselle koti ennemminkin kuin vain tila, jollaisena asunto lähtökohtaisesti näyttäytyy fyysisesti. Se miten tänä päivänä ihminen voi, kun hyvinvointia tarkastelee laajemmin ja syvemmin niin sillä on vaikutusta asunnottomuuteen ja sen myötä kodittomuus käsitteen ero on jollain tasolla paremmin ymmärrettävissä ja miksi asunnon muuttamista kodinomaiseksi ympäristöksi olisi kyettävä vahvemmin yhteiskunnassamme tukemaan. Jollemme kykene erottamaan, mikä ero on asunnolla ja kodilla niin näkisin ettemme silloin ymmärrä myöskään sitä, kuinka valtavasti meillä on yhteiskunnassa vielä loputonta ”peltoa kynnettävä” ja yhdessä yhtenä yhteiskuntana pyrittävä ehkäisemään ja poistamaan esteitä asunnon saamiselle ja esteitä asunnon muuttumisesta kodiksi niin itsenäistyville nuorille kuin aikuisille sekä ikäihmisille riippumatta heidän siis meidän kunkin erilaisuudesta. Asunnottomuutta kokevalle ihmiselle on tässä yhteiskunnassa monia neuvoja ja ohjeita, joiden lähtökohtainen tavoite on muuttaa käytännöllinen elämä käytännöllisemmäksi ja hallittavammaksi asunnon saamisen myötä. Toki näin on osaltaan. En kiellä sitä tavoitteena, mutta kun en lähtökohdallisesti voi tietää tämän ihmisen todellisia syy-seuraus-suhteita, joiden vuoksi hän on asunnoton, niin tahtoisin mieluummin sanoa hänelle, että hän on arvokas, koska hän on ihminen ja sitä arvokkuutta ei voi viedä mikään elämäntilanne. Ihmisenä hän on arvokas ja arvokkaampi kuin me kukaan edes ymmärrämme riittävästi. Itselleni koti merkitsee tilaa, jossa on rauha seesteisyys sekä läheisistä huolehtimisen välittämisen ja rakastamisen ilmapiiri. Mun toiveeni on, jaa’a. Toivon, että kullakin olisi rauha elämässään. Juhani Haapamäki, Liikkuva tuki ja palveluohjaus

MATIAKSEN TERVEISET

M

atias asuu tällä hetkellä pohjois-Helsingissä sijaitsevassa pitkäaikaisasunnottomille suunnatussa Malmikodissa. Asukkailla on omia vapauksia, mutta myös heidän turvallisuutensa on nähty käytännössä tärkeäksi. Matiaksella on ollut, ja on paljon sairauksia. Välillä päihteet ovat olleet vahvassa osassa hänen elämäänsä. Nykyään tilanne on huomattavasti parempi: ”Mä viihdyn täällä. Tää on mun paikka. Ymmärrän säännöt, joita täällä on, koska haluan asua täällä jatkossakin.” Toin Matiakselle Vailla vakinaista asuntoa ry:n henkilökunnan terveiset ja joulun tuomisia, johon Matias totesi: ”Sain Kiitureiden Tumpilta sen vanhan puhelimen. On niin viimesen päälle, että en ihan vielä osaa sitä edes käyttää.” (Kiiturit eli Vva ry:n Yökiitäjä.) Kerron Matskulle, että järjestösuunnittelija Tiina oli kiikuttanut ennen Malmikotiin lähtöäni työhuoneeseeni Matiasta muistaakseen lahjoituksena saadun, vielä hintalapuissaan olevan mokkatakin: ”Kiitos Tiinalle ja lahjoittajalle tästä hienosta nahkatakista. Tää lämmittää vielä pitkään. Nythän mä voin laittaa tänne (näyttää takin ulko- ja sisäpuolella sijaitsevia isoja taskuja) röökit, sytkärit ja mukana kannettavat pikku tavarat”.

Joulun toiveita ”Toivon saavani Sannalta ja Jussilta (Vva ry:n toiminnanjohta ja asumispalvelupäällikkö) vielä seuraavat lahjat: mulle mahtuvat joustofarkut, numeroa 36-38, vai onko ne liian neitimäiset? Muistuta vielä, että mä tarviin maskeja ja makkaraa. Tykkään syödä öisin jotain, kun kivut pahenevat. Mulla on noi kaksi tyrää tossa alavatsassa vaivannut. Makkara on hyvää ja olisi kiva, jos jääkaapissa olisi jotain ruokaa, vaikka täällä onkin helvetin hyvät safkat. Eilenkin oli niin hyvää lihakeittoa, että nuolin lautasen. Ja hei,

ensi viikolla tulee lääkäri. Lupaan kertoa hänelle kivuistani. Oli niin perkelenmoiset kivut niiden leikkausten jälkeen (Matiakselle tehty kaksi isoa selkäleikkausta). Nyt on tullut kilojakin vähän lisää. Tiedäksä, kyllä mä meinasin heittää veivini niihin leikkausta seuranneisiin jälkijuttuihin. Ja hei, vielä yks juttu: kerro, että täällä on hyvä palvelu. Yksi uusi lähihoitajaopiskelija, nuori mies, korjasi mun telkkarin ja sen äiti lähetti minulle, se lähetti MULLE, joo joo ihan tosi, kahvipaketin. Täällä on kaikki hyvin. Johtajakin on

hyvä ihminen. Ja vielä terveisiä Juhanille (Vva ry:n Liikkuva tuki). Juhani on mua auttanut. Ja kiitureille ja koko Vva ry:n porukalle. Carolalle, vai mites me ennen aina sanottiin: Carole Brändi. Ja Vepan porukoille: Karille ja Janillekin ja mitä teitä siellä olikaan; heh heh. Hyvää joulua. Kyllä tää tästä, kyllä tää tästä. Ja oikein hyvää joulua myös sinulle Ulla, ja minulle ja meille kaikille.” Teksti: Matias Toivosen jutustelua Vva ry:n asumisneuvojan Ulla Pyyvaaran kanssa. Ulla on ollut aikoinaan Matiaksen tukihenkilö. Ystävyys on ja pysyy.


38

KOKEMUKSEN VOIMALLA O

len Jarkka, vertaistyöntekijä about kymmenen vuoden ajan. Alussa tein vapaaehtoisena vertaistyötä vapauduttuani Kriminaalihuollon tukisäätiöllä, jonka jälkeen vuonna 2011 Kris tuli Helsinkiin. Sieltä tarjottiin mulle vertaisena töitä. Puoli vuotta mietittyäni omia valmiuksia työhön otin pestin vastaan. Palkalla sain elämäni kuntoon ilman tukia ja apuja ja jopa velkani ulosottoon maksettua. En tiedä, onko tämä ihan mun toive tai kutsumus, mutta näin olen saanut jotain näkyvää, hyödyllistä ja auttavaa aikaiseksi. Olen kokemustyöntekijä eli vertsi. En ole muuta koulua käynyt asiantuntijaksi missään muussa kuin omassa elämässäni ja siinä, mikä olis auttanut ehkä mua selviämään elämästä eri tavalla, ja sitä kokemusta ja niitä tarpeita, mitä itse en saanut. Intoa auttaa muita parhaan kykyni mukaan. Olin tehnyt yhteistyötä Vva:n kanssa vankien asuttamisessa ja kun Kris lopetti toimintansa tai jäin pois sieltä, sain töitä Vva:lta ja pystyin jatkamaan minulle tärkeää vankien asuttamistyötä. Vapauduin vankilasta 2010. Rupesin käymään vertaistukipaikoissa ja sitä kautta sain myös työn, mistä rupes ajan myötä myös tulemaan leipä pöytään. Mulla on itsenäinen työ, turvallinen ja hyvä työyhteisö, hyvät pomot, jotka eivät roiku selän takana, ja jotka luottavat, että työt tehdään ja antavat luottamusta ja vastuuta omaan työhön. Valehtelematta, tänään on tärkeää, että perheellä on leipää ja katto päällä, mutta myös se, että tunnen kuuluvani johonkin, missä voin vaikuttaa ja auttaa muita kaltaisiani. Se tuo arkeeni turvallisuuden, rutiinit, kodin ja perheen. Vapaa-ajan ja työn erottaminen on haasteellista. Olen mennyt kaikki nämä vuodet 24/7 -tyylillä eli vastaan aina, kun puhelin soi


39

-periaatteella. Jos joku kuuntelee, sillä voidaan pelastaa siihen hetkeen paljon. Joskus on aika raskasta koko ajan kantaa huolta muiden ihmisten ongelmista, kuitenkin kaikki painaa mieltä ja kuinka voisi jeesaa. Välillä on kädetön ja turhautunut fiilis, mutta sen sit taas kuittaa toisen onnistuminen! Vankien onnistuminen asumisessa on parasta ja Laurean Keijohanke. Mieltä lämmitti myös Vuoden yhteistyökumppani -maininta Y-säätiöltä. Minusta asunnottomuusasiat menevät huonompaan suuntaan. Ihmiset ovat huonokuntoisempia eikä asuminen onnistu. Tarvittais enemmän kuntouttavia asumispalveluita, joissa ihminen saisi mahdollisuuden muutokseen sekä elämästä kiinni saamiseen ja toivoa Olen aina sanonut, että on luukkuja ja asuntoja, mutta koti on se missä on rakkaat, rauha, harmonia ja missä voi levätä ja kuunnella itseään. Missä voi olla kiitollinen elämälle. Vapaa-aikanani lenkkeilen pimeässä metsässä, ”tajunnan virrassa” melkein joka aamu. Tutkiskelen hiljaisuudessa itseäni ja ihmisiä ympärilläni sekä heidän tarkoituksia yli oman tarkoitukseni. Usein kiitollisena sytytän lyhdyn pimeässä elämälle nöyrästi kumartaen. Kaikenlaisia toiveita voi olla, esimerkiksi onnellinen eli tyytyväinen loppuelämä. Itselleni hieman johdatusta, terveyttä, vähän järkeä päähän. Lisää hyviä onnistumisia vankipojille, joita autan ja tuen. Toivon, että elämäänsä muutosta haluaville annetaan paikka ja aika tehdä muutostyö itsensä kanssa. Toivon myös rauhaa, tyyneyttä ja että perhe tietäisi, kuinka kiitollinen olen heistä ja kodista. Se saa jaksamaan. Kiitos. Mä oon, mitä oon, enkä muuksi tahdo tulla :) Jarkka Eronen, Kokema-tiimin mentori

Jokainen meistä on arvokas

E

mmaus-liike syntyi 1949 asunnottomien pariisilaisten itseapuliikkeenä. Abbé Pierre -nimisen papin johdolla joukko kodittomia alkoi rakentaa laittomia asumuksia tyhjille tonteille. Toimeentulonsa näiden ensimmäisten emmauslaisten yhteisö sai keräämällä lumppuja ja myöhemmin kaikenlaista käytettyä tavaraa, jota myytiin kirpputorilla. Pariisista Emmaus levisi kaikkialle Eurooppaan ja muihin maanosiin. Siitä on tullut uskontoihin ja poliittisiin puolueisiin sitoutumaton solidaarisuusliike, jonka ytimessä ovat edelleen asunnottomien Emmaus-yhteisöt. Liikkeen tavoitteita ovat mm. vapaa liikkuvuus, eettinen ja kiertotalous, taistelu ihmiskauppaa vastaan sekä terveydenhoito ja koulutus kaikille.

Emmaus Helsinki perustettiin 1966. Ranskalaisen mallin mukaan myös helsinkiläisellä järjestöllä oli 20 vuotta asunnottomien yhteisö, jossa asuvat miehet ansaitsivat elantonsa keräämällä ja korjaamalla käytettyä tavaraa, jota myytiin Emmauksen kirpputorilla. Nykyään Emmaus Helsingillä ei enää ole omaa asumisyhteisöä. Pyöritämme lähinnä vapaaehtoisten voimin kahta kirpputoria, joista saadulla tuotolla tuemme Vva:n lisäksi myös monia muita toimijoita, jotka tekevät tärkeää työtä ihmisoikeuksien ja paremman elämän puolesta. Vva on meille luonnollinen yhteistyökumppani, koska se toimii juuri asunnottomien parissa niin kuin Emmauskin alun perin ja edelleenkin esimerkiksi Ranskassa ja

Englannissa. Suomessa lanseerattu asunto ensin -periaate on erinomainen, ja sen toteuttamisesta ei pidä tinkiä. Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kotiin, eikä ole realistista odottaa kenenkään tekevän elämänmuutosta ilman asuntoa. Emmauksessa olemme kokeneet itse ja nähneet tovereistamme, miten suuri merkitys myös työllä on ihmisen hyvinvoinnille. Tunne siitä, että omalla elämällä on merkitystä ja saa olla hyödyksi muille ihmisille, tukee itsetuntoa ja auttaa pääsemään jaloilleen. Toivonkin, että jokaisella ihmisellä olisi oma koti ja jokainen voisi tuntea olevansa tärkeä. Helka Ahava Emmaus


40

JUNAILIJANKUJAN

RÄPPI

Käytiin hakee kahvii ja Mirja oli kuski, tänään iltavuoroon tulee taas se Suski Tää on Junailijankuja ja mä en oo mikään pahvi, kello neljältä täällä on aina se kahvi Lidlin kalja holisteille eikä mikään sahti, työntekijät ei kerkiä ees Iisiä nyt vahtii Ootteks te nähny sitä H******* Teijaa, lähetääks ulos yhes lennättää leijaa Täält saa lätkämatsiin noita flaijereita. Damu, Teija ja mä ollaan kavereita Lauantaisin sauna, ziigaan saunan lavereita. Soitan skebaa, pidättelen kajareita Välil vedän pirii pidättelen vajareita, tääl asuu nykyään mun hyvii kavereita Henkilökunta tulee uutena vuotena soittaa mulle suuta, kun heitin pommeja suoraa ikkunasta kohti kuuta Onks teillä sanottavaa yhtään mitään muuta, kun Iisi leikkimielellä soittaa henkilökunnalle suuta Moi mitä kuuluu sulle Markus, onko kätes kiinni taas välipala-arkus Tänne tuli töihin sairaanhoitaja Kari, mun tekee mieli bissee pitää ostaa niitä pari Täällä menee lujaa, menee menee lujaa ootteks te nähny tätä Junailijankujaa Täällä menee lujaa, menee menee lujaa ootteks te nähny tätä Junailijankujaa Täällä on aina monta työntekijää töissä, Risto ja Antti on joka kerta öissä Täällä menee lujaa, menee menee lujaa………. Iisi himassaan kitaraa soittaa, ja toivoo et joku päivä lotossa voittaa Janita klinikalle puhelimell soittaa, Junailijankujan räppi ja meidän aika koittaa Piristä laihtuu kuuluu luiden kalina, työntekijä huomaa kaiken tarkoittaa Marinaa Moi mitä kuuluu sulle Essi, mua väsyttää ja pitäs vetää restii Hei Pertti älä vedä liikaa sitä lestii, Noora, Tuija, Sonja, tää on yhtä testii Junailijankujan edessä mä näytän Westii, aamulla mieli kohti säätiölle pestii Junailijankujalla asutaan päihdeongelman takia, eikä meist kaikki muista kunnioittaa lakia Naisten sauna lauantaisin tarvitaan vatia, miesten sauna myöhemmin jaetaan homma kahtia Pyöveli on streittinä, se ei juo edes sahtia, mä voitan sen hauisheitossa kun mä lyön tahtia Merja on Junailijankujan paras sossu, eikä sille enää maistu se kossu Moi mitä kuuluu sulle Päkä, jos karpalolonkero loppuu nii tarvit sitä heti Täällä menee lujaa, menee menee lujaa………. Täällä on kerralla monta työntekijää töissä, Antti ja Risto on joka kerta öissä Täällä menee lujaa, menee menee lujaa………. Täällä on kerralla monta työntekijää töissä, Risto ja Antti on joka kerta öissä Täällä menee lujaa, menee menee lujaa………. Riimit: Pahasilmä Easy

J

unailijankujan asumisyksikkö on 65 paikkainen tuetun asumisen yksikkö Pasilassa. Yksikössä noudatetaan asunto ensin -periaatetta. Jokaiselle laaditaan yksilöllinen palvelusuunnitelma yhteistyössä asukkaan kanssa. Tavoitteena on yhä

itsenäisempi asuminen. Osa asukkaista elääkin hyvin itsenäisesti ja monet siirtyvät ennen pitkään tavalliseen vuokra-asuntoon. Yksikön toimintaa rahoittaa Helsingin kaupunki asumispalvelun ostajana. Vailla vakinaista asuntoa ry on vastannut yksikön toi-

minnasta vuodesta 2015 alkaen. Yksikköön hakeudutaan Helsingin kaupungin asumisen tuen kautta. Pahasilmä Easy riimitti rapin Junailijankujan asumisyksiköstä Helsingin Pasilassa


Horoskooppin on laatinut Asukin pitkäaikainen ystävä ja asunnottomien auttaja, hollantilainen selvänäkijä, esoteerikko ja taivaankannen tutkija Charity von Peacemacher. Oinas Tulinen temperamenttisi on kärsinyt viime vuoden hiljaiselosta. Jos tunnet parhaillaan olevasi allapäin, älä huoli! Pääset pian kirmaamaan niitylle ja puskemaan päitä satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Kun olet isotellut tarpeeksi viattomille, rauha löytää taas luoksesi. Kun Jupiter saapuu Kauriiseen, ole varuillasi. Koska sinulla on patoutunutta energiaa, olet tapaturma-altis. Suojaa pääsi. Härkä Pyyhi suklaa suupielistä ja heitä viltti komeroon. Paitsi että kuitenkin laskostat sen kauniisti. Tulevana vuonna löydät liikkumisen iloja yksisarvisenergian ansiosta. Valitse lajisi ja anna mennä! Menestyt paremmin kuin kuvittelit. Tulet houkuttamaan luoksesi puheliaita ihmisiä, joista et pääse eroon. Turha pyristellä, et voi vaikuttaa asiaan, koska tähtien asento. Siispä opettele olemaan rehellinen. Hämmennyt huomiosta niin, että syksyllä erakoidut. Palaat kotiin, kun alkaa palella. Kaksonen Teitä on kaksi, kammottavaksi. Vuosi 2021 on täynnä sosiaalista kanssakäymistä ja ihmeellisiä kissanristiäisiä. Olethan ladannut akkusi? Energian kanavoiminen järkevään tekemiseen on tärkeää, sillä muuten jäät jumiin. Välttele menneisyyttäsi keinolla millä hyvänsä. Ota vaikka hyppynaru, ettei tarvitse pään sisällä pomppia! Kyllä jonain päivänä joku vielä ymmärtää sinua. Rapu On aika verrytellä kummalliset töppöjalkasi, sillä tulevana vuotena sattuu ja tapahtuu! Et millään ehdi karkuun jännittäviä mahdollisuuksia. Yleinen vastahakoisuutesi helpottaa, kun suosikkipiilopaikkasi riistetään sinulta epämääräisissä olosuhteissa. Mietit, miten oikein päädyit tähän tilanteeseen. Mene rantaan ja nousuvesi tuo vastauksia. Ja merilevän paloja, joiden merkitystä tulkitset innoissaan. Turhaan. Syssymmällä lunastat menneisyydessä annetun lupauksen ja tulet epäluuloiseksi, kun kaikki tuntuu sujuvan niin hyvin. Leijona Jää miettimään, mitä olet saanut aikaiseksi, vai oletko saanut mitään aikaiseksi. Elämä ei ole pelkkää loikoilua auringon paisteessa. Vuonna 2021 tulet pysähtymään ja arviomaan omia motiivejasi. Marsin laskeutuessa jakelet helposti rahaa kaikille, mutta kiitosta ei heru. Olet

siitä vähän kettuuntunut. Kerro rohkeasti sisimmät tuntosi ja muut teeskentelevät ymmärtävänsä. On ihan ok olla välillä haavoittuvainen. Neitsyt Olet mennyt päämäärästä toiseen suorittamalla, ja nyt on aika vaihtaa tyyliä. Kokeile vaikka avantouintia! Ilman saunaa. Päsmäröinti loppuu, kun hytiset. Marsin vaikutuksen ansiosta huomaat toisten virheet entistäkin paremmin, mutta ole välillä niistä ihan hiljaa. Voit mieluummin vaania pitkäjänteisesti. Venus tuo sähköistä energiaa siirtyessään Neitsyeen, joten valmistaudu romanssiin! Se tulee, halusit tai et. Vaaka Olet kokenut kovia viime vuoden, mutta nyt on aika nousta ylös. Lopeta itsellesi valehtelu! Kuun akseli suhteessa napapiiriin voimistaa entisestään vetovoimaasi, joka tehoaa mihin vain. Hyödynnä vetovoimaasi röyhkeästi, ja saat viimeisen naurun. On ihan ok tuntea pientä mielihyvää vihollisen epäonnesta. Tai naapurin. Harkitse tarkkaan ennen kuin teet ihmissuhteisiin liittyviä ratkaisuja, koska sinulla on kasvanut riski tulkita väärin ihan ilmiselviä tilanteita. Haparoit tulkinnoissasi kuin sokea pimeässä. Tähtitaivaan pimeimmässä nurkassa näet sielusi syvyydet.

Skorpioni Katson taivaalle ja näen sinun lentävän yli ja ohi pointin. Miten menee siellä sinun omalla taajuudellasi? Viihdyt varmaan hyvin. Ei kannata asettua mukavasti, koska Merkurius siirtyy Jousimieheen ja suistaa sinut tasapainosta. Löydät itsesi keskeltä torjuttuja lapsuusmuistoja ja tarvot siinä suossa turhauttavan kauan. Mietit jo, onko missään sittenkään mitään järkeä. Et saa vastausta. Tiellesi sattuu myöhemmin poikkeuksellisen merkityksellinen kohtaaminen, joka pehmentää sydämesi. Tutkit tätä uutta olotilaa lähes hyväntuulisena. Jousimies: Pidä oma laumasi tiukasti kasassa, muuten se harvenee. Sitä et kestäisi romahtamatta, tähdet kertovat sen. Viime vuonna tuntui, ettet osunut jousipyssylläsi mihinkään. Asian ydin vain viuhui pääsi yli. Vikaa saat etsiä itsestäsi. Ole varovainen raha-asioiden kanssa, sillä sinun täytyy pian tehdä elintärkeitä hankintoja, kuten gasellin muotoinen ilmapatja ja selkäranka. Pidä vakka kannen alla niin pääset helpommalla. Edes joskus. Kauris Australia, tai jokin muu kaukainen manner kutsuu sinua ensi vuonna. Siellä saat puuhastella rauhassa, ilman vastuuta läheisillesi, tai pomollesi. Epäluuloisesta ja tuppi-

suisesta luonteestasi huolimatta löydät kavereita sieltä, minne menetkin. Ihmettelet itsekin, miten se on mahdollista. Muista, että on hyvä kuunnella ja sisäistää muiden kertomat asiat. Vuoden loppupuolella saat jonkin julkisen tunnustuksen tai palkinnon, jota et osaa arvostaa. Vesimies Katoat välillä mielelläsi. Se täytyy kaikkien vain hyväksyä. Tulevana vuonna olet virkeä vastaanottamaan uutta tietoa, ja oivallukset ovat mahdollisia erityisesti täydenkuun aikaan. Excel-taulukot, niitä et opi vieläkään, mutta paljon muita asioita kyllä. Levoton luonteesi vie sinut uusiin tilanteisiin, mutta älä unohda arjen riemuja. Pohdit naurettavan pitkään mitä ne riemut voivat olla. Mutta kaikki ei ole monimutkaista! Tajuat tämän, jos katsot maailmaa välillä laatikon sisästä. Kalat Onpa ollut mukavaa hengailla kotona ja pohtia kaikkia asioita! Mutta Merkuriuksen siirtyminen Kauriinkääntäjään enteilee, että lahnamaisuutesi saa nyt loppua. Joudut näkemään vaivaa, ettet elele vain omissa maailmoissasi. Läheisesi arvostavat tarkkanäköisyyttäsi ja kysyvät sinulta neuvoja. Älä petä heitä olemalla tavanomainen. Vaikka et usko itseesi, saatat välillä olla ihan hyvä jossain. Käytä maagisia kykyjäsi.


42

Tehyn tuotteita lahjoitettiin asunnottomuutta kokeville

T

ehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen ja järjestöasiantuntija Miia Keurulainen lahjoittivat Vailla Vakinaista asuntoa ry:lle Tehyn fleecepuseroita ja sukkia jaettavaksi asunnottomuutta kokeville. Asunnottomien tilanne on hankaloitunut entisestään, koska koronan vuoksi toimintoja on jouduttu sopeuttamaan muun muassa rajoittamalla henkilömäärää asunnottomille tarkoitetuissa tiloissa. Tehy halusi tukea tässä vaikeassa tilanteessa Vva:n työtä lahjoittamalla yli 600 paria joulunpunaisia villasukkia ja 270 fleece-puseroa jaettavaksi päiväkeskus Vepan ja yökeskus Kallkersin kävijöille, Junailijankujan ja Sällikodin asumisyksiköiden asukkaille ja muille niitä tarvitseville, esimerkiksi vankityöhön. Lahjaerä luovutettiin marraskuun lopussa Vailla vakinaista asuntoa ry:n toimistolla Sörnäisissä.

”Tehyläiset toivovat tänä jouluna, että me kaikki suomalaiset toimimme vastuullisesti, jotta koronan leviämistä voidaan hidastaa ja hoitohenkilöstön kuormaa tasata tässä vaikeassa tilanteessa. Nyt kun Suomi tarvitsee hoitajansa, hoitajat tarvitsevat suomalaisten apua: noudatetaan viranomaisten ohjeita ja pidetään siten huolta toisistamme”, sanoo Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyyn kuuluu 160 000 koulutettua alan ammattilaista, mun muassa bioanalyytikoita, ensihoitajia, fysioterapeutteja, hammashoitajia, kätilöitä, laboratoriohoitajia, lastenhoitajia, lähi- ja perushoitajia, lääkintävahtimestari-sairaankuljettajia, mielenterveyshoitajia, osastonhoitajia, röntgenhoitajia, sairaanhoitajia, suuhygienistejä, terveydenhoitajia, toimintaterapeutteja ja ylihoitajia. Tehy on Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n jäsen.

Tehyn järjestöasiantuntija Miia Keurulainen, puheenjohtaja Millariikka Rytkönen ja Vva ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola sekä toimistokoira Lola. Valokuvaajana Pia Ingberg.


43

EMMY LAHJOITTAA VAATTEITA ASUNNOTTOMILLE Emmy.fi on vuonna 2015 perustettu secondhand verkkokauppa, jossa myydään laadukkaita merkkituotteita. Edulliset hinnat, hyvä valikoima koko perheelle pienistä suuriin kokoihin sekä toimitukset asiakkaan toivomalla tavalla ovat taanneet Emmylle vahvan ja uskollisen asiakaskunna. Emmyssä pyritään toimimaan mahdollisimman vastuullisesti kaikissa työvaiheissa, ja käytämme työajastamme hyväntekeväisyyteen joka viikko runsaasti aikaa.

V

ailla vakinaista asuntoa ry tuntui meille luontevalta kumppanilta, sillä halusimme auttaa vaatelahjoituksin niitä, joilla on suurta tarvetta lämpimille ja kunnollisille vaatteille. Emmyn lahjoittamat vaatteet ovat puhtaita, tarkastettuja vaatteita, ja pyrimme valitsemaan lahjoitukseen ajattomia ja kestäviä vaatteita. Tiesimme ennestään, että lahjoitusvaatteiden pitää olla hyväkuntoisia, tämä on asia, mikä ei aina ole suuren yleisön tiedossa. Lahjoitusvaatteiden pitää olla niin mukavia ja kunnollisia kuin itsekin käyttäisi. Emmyn lahjoittamat vaatteet käsiteltiin tänä syksynä osana Big Brother-tehtävää Asunnottomien yöhön. BB-talon asukkaat yllättyivät, miten hyviä vaatteita Emmy ja Emmyn asiakkaat lahjoittivat, yhteensä tuhansia vaatteita.

Asunnottomuus on monen tekijän summa, asiat ovat useimmiten luisuneet sijoiltaan pidempään ja avunsaanti on viivästynyt. Monesti apua ei olla osattu hakea ajoissa. Olisi kuitenkin toivottavaa, että asunto pystyttäisiin järjestämään tarvitseville ja auttaa niitä, jotka eivät itse osaa hakea apua. Asunnottomuus syö ihmistä sisältä, aiheuttaa arvottomuutta ja mutkistaa jo ennestään hankalaa tilannetta. Kun ei ole paikkaa missä levähtää ja missä säilyttää omia tavaroitaan, aiheuttaa se turvattomuutta ja perusluottamus elämään on koetuksella. Etenkin korona-aikana ja talvella tilanne on kohtuuton asunnottomalle. Jokainen ihminen ansaitsee kodin, katon päänsä päälle. Asunnottomuus satuttaa ja koskettaa

myös asunnottoman läheisiä, jotka ovat jostain syystä, esimerkiksi päihdeongelman vuoksi joutuneet katkaisemaan välit. Läheisenkään apu ei aina tuota tulosta asunnon saamiseksi. Kun luottotiedot ovat menneet ja mahdollisesti kyky hakea asuntoa, on tilanne usein synkkä. Asunnottomuus on tilanne, johon kukaan ei halua joutua, ja jolloin todella tarvitaan järeitä avustustoimenpiteitä. Etenkin korona-aikoina koti on merkinnyt turvasatamaa, paikkaa, jonne korona ei yllä ja jossa saa levähtää ilman maskia. Koti on toiminut korona-aikana myös työpaikkana, ja siksi suhde kotiin on myös muuttunut. Kodin merkitys on syventynyt entisestään tiukkoina aikoina.

Mun toiveenani olisi, että asunnottomuuden stigma häviäisi ja että yhä useampi haluaisi auttaa asunnottomia. Ei kukaan suunnittele asunnottomuutta kohtalokseen, vaan joskus elämä ikävä kyllä hoitamattomien ongelmien vuoksi ajautuu siihen pisteeseen, että pysyvää asuntoa ei ole. Seurattuani vuosia läheltä asunnottomuuden muotoa, sellaista, kun tiputaan suoraan alaspäin ilman turvaverkkoja näin, mihin kaikkiin ongelmatilanteeseen ajautunut voi joutua. Kun ei ole osoitetta, omaisuutta eikä tulevaisuuden näkymiä. Poste restante -osoitteena on karu ja surullinen tilanne. Taru Marjamaa CMO Emmy Clothing Company


44

ELÄMÄ HEITTELEE

O

len 70-vuotias eläkeläinen. Perusammatiltani olen rakennusinsinööri, mutta leipäni tienasin työsuojelutarkastajana. Olen harrastanut erilaisia vapaaehtoishommia suunnilleen koko ikäni. Muutin näille seuduille 70-luvun alussa Kankaanpään Niinisalosta opiskelemaan. Ensimmäinen osoitteeni Helsingissä oli Hämeentie 36. Ennen kuin sain ensimmäisen oman asunnon vuonna 1978 Koivukylästä, olin asunut elämäni aikana 15 eri osoitteessa niin alivuokralaisena kuin kimppakämpissä. Ohjasin Koivukykässä lapsikerhoa jokusen vuoden. Viime vuosina olen opettanut maahanmuuttajanaisille suomea Luetaan yhdessä -organisaation nuottien mukaan. Suuri osa vapaaehtoishommista on ollut politiikan eri tasoilla pyörimistä, pisin aika rakennuslautakunnassa. Asunnottomiin törmäsin työni puolesta, kun kävin tarkastamassa Kyläsaaren ja Punavuoren yömajan työolosuhteita. Ensimmäisen kerran olin vapaaehtoistyössä nelisen vuotta sitten talvella, kun kirkot aukaisivat ovensa. Olin keittämässä teetä aamulla ja illalla Lauttasaaressa, Hermannissa ja Pasilassa. Samana jouluna olin auttamassa Hurstin järjestämällä asunnottomien joululounaalla. Siellä yksi kahvia hakeva huikkasi: ”Elämä heittelee. Viime vuonna olisin voinut olla sillä puolella pöytää”. Luen parhaillaan Clas Andersonin muistelmia. Siinä on kuvauksia muun muassa Lepakkoluolan ajoilta. Asiassa on edetty Helsingissä jonkin verran, esimerkiksi Jokaiselle oma ovi - ja Asunto ensin -kampanjoiden myötä, mutta tehtävää on vielä paljon. Korona-aika on tuonut asunnottomia lisää ja tätä kirjotettaessa tartuntatilanne on taas suuressa nousussa. Koti on paikka, missä saa olla rauhassa. Muistan, kun nukuin ensimmäisen yön Koivukylän yksiön lattialla pelkällä patjalla. Mietin, että tuosta ovesta tulee sisään vain se, kenet mä haluan. Avioliiton myötä muutin takaisin

Helsinkiin, ensin Lassilaan ja nyt asun Pitäjänmäellä.

Soppaa ja sukkia Istun SDP Helsinki piirihallituksessa. Vuosi sitten saatiin idea, että järkätään Hakaniemen torille soppatykki ja joku sanoi, että kerätään myös sukkia. Ystäväni Anita Hellman oli heti mukana, mutta ajatus tuli liian myöhään, eikä soppatykkiä enää saatu eikä idea toteutunut. Tänä vuonna aloimme riittävän aikaisin. Saatiin soppatykki, saatiin riittävästi porukkaa mukaan järkkäämään telttaa Ympyrätalon ja postin talon väliin ja saatiin mieletön määrä villasukkia lahjoituksina. Kudoin itsekin muutamat ja mun kaverit kutoivat myös. Olen intohimoinen kutoja. Parasta on, että tietää sukkien menevän todelliseen tarpeeseen. Elämä heittelee meitä kaikkia. Joitakin enemmän ja joitakin vähemmän. Helsinki on tehnyt vuosien varrella tekoja asunnottomuuden korjaamiseksi, mutta ei riittävästi. Kyläsaaren yömajan penkillä makasi aikoinaan päivällä katatonisessa tilassa oleva mies, jota ei oltu raaskittu kantaa ulos. Punavuoressa ”huone” oli kanaverkolla yläosastaan eristetty kahden sängyn levyinen tila. Suihkutilat olivat surkeat ja niissä oli selkeästi kosteusvaurio. Asukas oli tyytyväinen, hänellä oli oma sänky. Usein, kun ottaa asunnottomuuden puheeksi, joku sanoo, että nehän ovat omaa syytään tuossa tilassa, ei ne edes halua oikeeta asuntoa. En usko tätä. Tietysti on poikkeuksia. Yhteismajoituksessa pitää olla sääntöjä, mutta tavoitteen pitää olla se oma ovi joikaiselle, kuka sitä haluaa. Tarvitaan ehkä välimuotoja, jonkinlaista tuettua asumista, soluasuntoja tms, mutta nämä asiat ovat ratkaistavissa, jos on yhteistä tahtoa. Kenenkään ei mun mielestä tarvitse nukkua vessan lattialla. Ei villasukat tätä asiaa ratkaise, mutta lämmittää pahimmilla pakkasilla. Pirjo Kivistö, lahjoittaja SDP Helsinki


45

Luona Polun Suvi Salonen:

YHDESSÄ OLEMME ENEMMÄN

Sosiaali- ja terveysyhtiö Luonassa työskentelevä Suvi Salonen painottaa, että asunnon myötä ihminen pystyy saamaan hallintaan myös muita elämänsä osa-alueita. Yksittäisten ihmisten onnistumisilla saadaan aikaan suurempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

O

len Suvi Salonen ja vastaan meillä Luonassa Luona Polku -palveluista. Työllämme vahvistamme apua tarvitsevan ihmisen elämänhallintaa tarjoamalla asumis-, päihde- ja perhepalveluita. Työskentelemme tavoitteellisesti, tukea tarvitsevan ihmisen elämäntilanne ja voimavarat huomioiden. Teemme yhteistyötä kuntien ja kaupunkien, valtion ja muiden toimijoiden kumppanina. Työssämme tuemme päivittäin 2 300 omassa kodissa, vastaanottokeskuksessa tai yhteisössä asuvaa ihmistä. Valitsimme Vva ry:n ja Asunnottomien yön yhteistyökumppaniksemme, koska Vva työskentelee haavoittuvassa asemassa olevien asunnottomien kanssa, tuoden aktiivisesti heidän ääntään kuuluviin. Työ on hyvin merkityksellistä niin yksilön kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Kukaan ei pysty yksin ratkaisemaan asunnottomuutta, vaan tarvitsemme rohkeaa yhteistyötä kaikkien toimijoiden välillä. Yhdessä olemme enemmän ja hyvät toimintatavat tulee pystyä jakamaan asunnottomuuden poistamiseksi. Näemme, että työ asunnottomien kanssa on yhteiskunnallisesti tarkasteltuna todella tärkeää, ja siksi haluamme olla edistämässä asiaa yhdessä Vva ry:n kanssa. Asunnon saaminen on tärkeää ihmiselle itselleen, ja asunnottomuuden kustannukset yhteiskunnalle ovat suuret. Yhden ihmisen saaminen asumaan omalla vuokrasopimuksellaan tuo yhteiskunnalle laskennallista säästöä 15 000 euroa vuodessa. Toiminta-aikanaan Luona Polku on auttanut noin 1900 ihmistä omaan kotiin – olemme laskeneet tämän säästäneen 28 miljoonaa euroa yhteistä rahaa. Vuosien varrella olen työssäni nähnyt tilanteita ja kohtaloita, jotka vetävät nöyräksi. Asunnottomuus voi kohdata kenet vain, riippumatta yhteiskunnallisesta

asemasta. Jokainen asunnoton on ensisijaisesti ihminen, joka tarvitsee apua ja tukea. Koen olevani etuoikeutettu, kuten moni muukin, sillä minulla on turvallinen paikka mihin mennä – oma koti. Kotona saamme olla oma itsemme, siellä meidät näh-

dään ja kuullaan sekä kunnioitetaan ihmisenä. Oma toiveeni olisi, että pystyisimme seuraamaan nykyistä paremmin yhteiskuntamme palveluiden vaikuttavuusketjuja. Tällä pääsisimme kiinni siihen, millaiset palvelut ja toimenpiteet oikeasti

muuttavat ihmisten elämää paremmaksi. Nyt tietoa ei ole riittävästi ja se on hajallaan. Se estää vaikuttavien palveluiden kehittämisen asiakkaiden tarvitsemaan suuntaan. Suvi Salonen Liiketoiminnan kehitys ja johtaminen Luona Oy


KIITOS, ETTÄ VÄLITÄT

H

ah joi tuk sen , n en sim mä ise n tes tam en ttil lee yöl ust om ott nn asu sai pis en elm iku uss a Vv a ry hjo itta jin a oli vat Ul la Ka up La . lta ske ko ne Ää n isto ne Gu sta fss on . 52 m2 ko ko ise n asu inh uo ne n, Es ko Ri ssa ne n ja Ee va ssa Ri ura La at kka osa n ku oli np esä

B

R

i Vva hetystö yllätt elgian suurlä mpöisuklailla ja lä ry:n kävijöitä eilla. sillä talviasust

R

iihimäkeläinen Mesmoilles liike lahjoitti uusia, ihania rintaliivejä kävijöillemme.

S

uurkiitokset lahjoituksesta Mäkelänkadun Subway. Päiväkeskus Vepan kävijöille makoisat subit kyllä maistuivat.

adio Rock yllätti koronakriisin keskellä Vva ry:n hyväntekeväisyystempauksella ja ohjasi Storensa kasvomaskimyynnin tuoton meidän asunnottomuustyölle. Tuotto oli huimat 1500 euroa. Tuhannet kiitokset #radiorock lahjoituksesta, ja kaunis kiitos myös kaikille Radio Rockin kasvomaskin ostaneille. On muuten katujen tyylikkäin suojavaruste! THL:n suositus on, että kasvomaskeja käytettäisiin kaikissa kohtaamisissa. Käytäthän sinäkin

. vintola Blanccolle yhteistyöstä ydämellinen kiitos Pasilan Ra ja kuviksi kiitollisuutta, si oik at pukivat san kka asu ön sik syk mi asu an Junailijankuj joituksenne on heille ollut. kuinka tärkeä hävikkiruokalah tapanne ja asenteenne, ruokienne vuoksi vaan myös nas lou n vie itta ma n tää käs Eikä pel t. jolla olette heidät kohdannee oton. Kaikkea hyvää tulevaan. arm t ollu Koronakriisi on

S


kaid en piti Brot her -ohj elm an viik kote htäv ä, joss a asuk yksy n yllät ys oli Nelo sella esite ttäv än Big oite ttiin lahj a jotk , a kier räty ksee n jäte ttyä vaat etta pest ä, kuiv ata, silit tää ja viik ata 100 0 kilo päiv äen omi ä. Vaa tteit a toim itett iin myö s asun nott Vva ry:ll e jaet tava ksi Asu nno ttom ien yöss suom alai asum isyk sikk öihi n. Vaa ttee t oliv at perä isin isen asum un tuet ja ksiin oitu maj hätä in, kesk uksi onn istu ivat viik kokkok aup pa Emm ystä . BB- talo n asuk kaat sest a mer kkiv aatt eide n seco ndh and -ver an. teht äväs sään ja saiv at palj on hyvä ä aika

S

Big Bro ther -ohj elm an tuot anto tiim i ja Sam sung lahj oitti vat Vva ry:ll e myö s teht äväs sä käyt etyt kuiv ausr umm ut.

A

ati in jäl su nn ot to mi en yö hö n sa rti oa ita n lee n tä nä vu on na Pa lla ko itru ta lvi ta kk ike rä yk se stä m ta ja po pp aa . ta in läm m in tä pa ltt oo un no tto mu us to iTa kk eja to im ite tti in as om ea . mi jo ill e er i pu oli lle Su

E

mmaus Westervik Tammisaaressa ja Emmaus Helsinki järjestivät taas Asunnotto mien yönä solidaarisuusmyy ntitempauksen. Kirppu torimyynnin tuottoja lahjoitettiin Vva ry:n as unnottomuustyölle. Wester vikin saldo oli 900 euroa ja Emmaus Helsingin mole mmista liikkeistä (Vallila ja lokakuun alussa avattu Lauttasaari) 2000 euro a. Sydämellinen kiitos!

V

ies tin nä n op isk eli ja Ja ni lah joi tti Vv a ry :lle ka mp an jan ww w. ko tie im iss ää n.f i. Ka mp pis oli os an a Ku rv in alu ee n jär jes tö to im ijo ide n Ku jat o:n ys täv än pä ivä tem pa us ta Va as an au kio lla .

F

H

ygie niat uott eita , nais ten kuu kau tissu ojia, ham mas harj oja ja -tah noja , saip puoita , deod oran tteja , kam poja , hius lenk suja jne. olem me saan eet muu tam ista kerä yksi stä, mitä olem me vuod en aika na som e-ka navi llam me järje stän eet. Näm ä ovat tärk eitä tuot teita itse kullekin , kun halu amm e pitä ä huo lta henk ilöko htai sesta hygi enia stam me.

ei ll e yl ä o n o ll u t m äp -K o li al -K PR ro n a h jo it ta ja . Ko m er k it tä vä la ä tt a lsa v ii m e k ev k ri is in a lk a es o mu u tt a u il la as u n n o tt d ka e m im sa ll o ja , ve n a i m m . ve si p u ks va ta et ja e ko ke vi ll en er gi ap aku at er io it a ja ik p , ja o al p li ke sk u kvä te i ka ik ki p äi vä il m n ku a, it su lj et tu tu ko o tt a m at ta o li n u ku lu a a n i. ep se t V te n o li va t ki in ku in tk la ti et ja ju lk is

S

inla yso n lah joit ti uus ia i h a n i a py y h e l i i n o j a käv ijö ille mm e. Pä iväk esk us Ve pas sa asu nn ott o mu u t t a k o k ev i l l a k äv i jöi lläm me on ma hd oll isu us käy dä sui hku ssa .


O

lem me saa nee t upe ast i rah ala hjo itu ksia niin yri tyk silt ä kui n yks ity ish enk ilö iltä . Ra ha lah joi tuk sen a on me ille tär keä . Vo im me ost aa käv ijö ille mm e hei dän kul loi siin kin tar pei siin sa vas taa via asi oit a pu hea jan lat auk ses ta, bus sili pp uih in tai vai kka pa uu sin alu sva att eis iin . La hjo itu sva roi n ost am me my ös po ltto ain ett a Yö kiit äjä n aut oon , jot ta kak si sai raa nh oit aja am me pää see tek em ään öis in pää kau pun kis eud ulla , ja tar vit tae ssa mu ual lak in ets ivä ä työ tä ja tav oit tam aan nii tä asu nn ott om uu tta kok evi a, jot ka ova t pu don nee t jo kai kki en pal vel uid en ja tuk ien ulk opu ole lle. Os tam me my ös ns. sta rtti pak ett eja hei lle, jot ka saavat kod in eli kei ttiöväl ine itä , siiv ous tar vik kei ta, ja mu ita kod in per ust arv ikk eit a.

K

oke ma -tii min Rii kka hom ma si kes ällä Sem per iltä iha nan lah joit uks en: smo oth ieit a, glu tee jne. nitt om ia kek sejä , väl ipa lasn äck ejä atav ille Pos titu spo jat tar jos iva t me än hyv ran kul jetu kse n. An net tiin my ös ett iin kie rtä ä. Lah joit ust ava raa lait Säl ja an kuj jan myös ete enp äin Jun aili ulpik Alp , liko din asu mis ylsi köi hin siIllu ma an, Sin ina uha n päi väk esk us aan ja Tuk iko hta ry:l le.

T

, tab oim iva t läp pä rit, tie tok on eet t käv ilet it ja äly pu he lim et tul eva jo pa ljöi lle mm e tar pe en iha n ten . var a vel u- ja vir an om ais asi oin tej

S

ut ta nu t Ju ni kka ta n til a on ila hd ke sä ku kk as in . se n as uk ka ita ai na

K

onk ree ttin en lah joit us asu nnot tom uut ta kok eva lle on yö läm pim ässä ja turv assa . Saa men nä suih kun tai kylv yn järk een peh meä än vuo tees een , puh tais iin laka noih in ja anta a une n tull a. Ja aam ulla nau ttia kaik essa rau hass a aam iais ta seisova sta pöy däs tä. Kiit os Ann e ja Pou l, että olet te lahj oitt ane et käv ijöi llem me hot elliy öpy mis iä niin Asu nno ttom ien yön ä kuin joul uks i.

T

us ka -fe sta rin jä rje stä jä t yll ät tivät meidät alkuv uodesta t-p ait ala hj oi tu ks ell a.

P

ar ran ajo ja iho nho ito ov at sii stim mä n ulk on äö n ed ell yty ksi ä myös asu nno tto mu utt a ko ke va lle.

K

aupp ojen antam at ruoka lahjo ituks et ovat meill e arvok kaita. K-Ma rket Maun unnev a, K-Ma rket Mellunmä ki, K-Ma rket Sörnä inen, K-Ma rket Häme entie, K-Ma rket Kallio ja S-Ma rket Vaasa nauki o ovat olleet tukijo itamm e pitkää n. Saam me kaupo ilta hyvää lahjoi tusruo kaa leikkeleis tä mikro annok siin ja välillä ihania herkk uhem motte luja. Myös Itikse n bussi ter mina alin R-kio skilta olemm e saaneet lahjo ituksi a.


K

inap orin kad ulla olev a Min nie’s Sal onk i on lah joit tan ut käv ijöil lem me lah jak ortt eja kam tpaa ja- tai par turi käy ntii n, ja Asu nno tila t tom ien yön ä tarj osi kam paa mo n . ulle ttel mo mei dän käv ijöi dem me hem ivat kas Lau rea n AM K:n opi ske lija t leik sihiu ksia ja teki vät man ikyy rejä , ja Rip . siin kuo ä imi sytt räp stud io T& S lait toi

K

un koro nakr iisi iski kevä ttalv ella, ihm isten halu autt aa yllät ti meid ät. Saim me lahjoitu ksia pank kitil illem me, Mob ilePa ylla ja teks tivie steil lä. Ihm iset laitt oiva t omil la Face book -sivu illaa n kerä yksi ä pyst yyn. Saim me raho illa oste ttua hätä apua kadu illa olev ille asun nott omi lle, joilt a sulk eutu ivat mah doll isuu det hygi enia sta huol ehti mise en eikä ruok aa, juom aa tai vaat etta ollu t liiem min tarjo lla muu alla kuin Vva ry:n päiv äkes kus Vep assa .

O

rion ja A-k lini kka sää tiö lah joit tiva t Jun aili jan kuj alle , Säl liko tiin ja Ka lkk ers iin vita mii nej ä, pes uai nei ta ja haa van hoi totu otte ita. Tul iva t kyl lä tar pee see n. Abe na Fin lan d Oy lah joit ti asu mis yks iköi lle suu ria mä äriä haavan hoi tota rvik kei ta, ker tak äyt töh ans koj a, side tarvik kei ta, pes eyt ym isvä line itä ja vai ppo ja ja -su ojia .

R

uok alah joitu kset ovat tärk eitä niin päiväke skus Vep an ja yöke skus Kal kker sin kävi jöill e kuin Juna ilija nku jan ja Säll ikod in asuk kail le. Olem me saan eet ruok aa niin Inar intie n hätä maj oitu kses ta kuin eri kah vilo ilta ja ravi ntoloilt a. Har ju 8, Epic Food Co, Cafe Bru ket, kasvisr avin tola Brin dav an, Pra ndia Lun cher ing, Pasi lan Blan cco, Rav into la Ras oi, Kas visr avin tola Soi Soi, Hak anim en ja Kal lion Kan nist on Leip omo , Caf e Mel i, Caf e Kar dem umm a sekä tiety sti Hel sing in kau pun ki koro na-a jan läm pimäs tä ruok alah joitu kses ta.

E

F

ruit Box on mui stanut kävijöitämme hed elm älah joitu ksill a.

ri yh dis tyk set ja yh tei söt ova t tär kei tä tuk ijo ita mm e. Ne jär jes täv ät use in iso ja vaa tek erä yks iä. Ol em me saa nee t vaa tel ah joi tuk sia mm . Ta pa nil an Er än , Lio ns Clu b He lsin ki Au ror an ja Lio ns Clu b Va nta a Av ian ker ääm inä . Ke säl lä sai mm e my ös Hä me enl inn an Pa llo ker ho n (H PK ) sisä pel ito ssu ker äyk ses tä ken kiä käv ijö ille mm e. Sä itä , kat uja ja käv ely ä kes täv istä mi est en ken gis tä on mi lte i kok den ym pä ri hu uta va pu la. o vuo -

K

ev ä ä ll ä S ä ll ik o d in m ie h il lä o li ta rv et ta p a rt a ko n ei ll e ja -h ö yli ll e. L a h jo it u k si a sa a ti in p u o li lt a S u o m er i ea ih a n ie n vi es ti en ke ra .


50

K

amp issa, Caf e Bus -Sto pissa on käynnissä mainio kampanja. Heidän asiakkaansa voivat oman kahvittelutuokionsa ohessa tehdä hyvää eli ennalta maksaa sämpylöitä ja kahvia asunnottomille. Kahvilan seinälle kiinnitetään lappu merkiksi ennakkoon ostetusta tuotteesta ja asunnoton voi käydä lunastamassa kahvin tai sämpylän, kun siltä tuntuu. Cafe Busstop löytyy Helsingin Kampista, Sähkötalon E-tasolta. Ostoksia ja lahjoituksia voi tehdä myös heidän nettisivunsa kautta: https://holvi.com Seppo on pitänyt huolen, että myös Vepan ja Kalkkersin kävijät

pääsevät osallisiksi Cafe Bus-stopin ihanista sämpylöistä. Ja yritt äjät : olka a mei hin yhteydessä, jos yhteistyö kiinnostaa. Tällaista ideaa kun voi soveltaa helposti moneen muuhunkin. Esimerkiksi asiakas voisi "tarjota" ravintolassa oman ateriansa yhteydessä ruoka-annoksen asunnottomalle tai vaatekaupan kassalla "ostaa" uudet sukat, alusvaatteet tai talvikengät kadun kulkijalle. Aikaisempina vuosina lähestymämme yritykset eivät ole tällaisiin ehdotuksiimme tarttuneet. Josko vihdoinkin tänä vuonna muutama hyvä kampanja saataisiin aikaan.

P

ien Shop & Bar järjesti striimattava n hy vä n t e k e väisyystempauk sen, jonka tuotto lahjoitettiin Vva ry:lle.

T

an ja Uu sit alo jär jes ti lah joi tu ste mpa uk sen IN EZ -ka na va lla esi tet ys sä oh jel ma sa r jas sa an I re me mb er a tim e be for e ro ck an d ro ll. Jok ais ess a jak so ssa ar tis tiv ier as pii rsi om an ku va ns a ja lah joi tti jon kin tav ar an ar vo tta va ks i ka ikk ien tek stiv ies til ah joi tta jie n ke sk en . Yk si ar tis tiv iera ist a oli Ta nja n ka ns sa ku va ssa ole va At omi ro tan M ikk o.

et aa n ku n vo iuu n m ua ss a A ut ze r ja C hj ok o da an -r yh m ä, Fa le et kä vi jö iov at he m m ot el he rk ui lla . tä m m e su kl ai si lla

M

L

aulaja-säv eltäjä-tuo ttaja Maija Kaunisma a julkaisi kesäkuuss a toinen sooloalbu minsa The Pine House Songs. Albumilta julkaistiin Mikko Ijäksen ohjaamaa musiikkiv ideo, asunnotto muutta käsittelevä Street Retreat, joka toteutetti in yhteistyö ssä Vailla vakinaista asuntoa ry:n kanssa. Kaunisma a järjesti myös rahankerä ystempau ksen Vva ry:n asunnotto muustyön hyväksi.

A

rkis to Sec ond Han d Van taan Van halt a Porv oon tielt ä toi Vva ry:ll e ja Van taan asun nott omi en ry:ll e ihan an vaat elah joitu ksen hyvä ntekevä isyy skam pan jans a pää ttee ksi.

V

ovat halu nne et autt aa. Post iälim atka ei ole ollu t este enä , kun ihm iset . pak ette ja on tullu t eri puo lilta Suo mea


Lämmin kiitos tukijoillemme! STEA Abena Finland Oy Agit Communications Oy A-klinikkasäätiö Arthur The Marcher Arkisto Second Hand - Vantaa Asianajotoimisto Takomo Oy Asunnottomien yön toimijat Asuntopehtoori Oy Autetaan kun voidaan -ryhmä Belgian Suomen suurlähetystö Blok Botnia Print Oy Cafe Bruket Cafe Bus-Stop, Kamppi Cafe Kardemumma Chopper syndikaatti ky Danmarkshjemmet rf. Design Pukeutumishuone Diakonissalaitos Diakonissalaitos, Hoiva Oy Eduskunnan ammattiosasto ry Ehyt ry Emmaus Helsinki ry Emmaus Westervik r.f. Emmy Second Hand Epic Food Co Fat Lizard Brewing Company Oy Fazer Fiini Naturally Finland Finlayson Fruit Box Glik Tampere Oy LKV Hakunilan kyläyhteisö ry Hannele Kuronen Harju 8 Helsingin A-kilta ry Helsingin Jyry Helsingin Löytötavarapalvelu Helsingin seurakuntayhtymä Helsingin, Suomenlinnan, Vanajan ja Keravan vankilat Hihnalat HPK Hyvinkään Mäntylä ry Hämeenlinna-Vanajan seurakunta Ilkka ja Vappu Taipale INEZ Media/Tanja Uusitalo Ipa Group Oy Jarkko Martikainen Jokerit Juomatarviketukku Lappo Oy Kanniston leipomo: Hakaniemi, Kallio Kansallisgalleria Kansallismuseo Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry Kasvisravintola Brindavan Katuklinikka Kiinteistövälitysliike Blok K-Market Hämeentie K-Market Kallio K-Market Maununneva K-Market Mellunmäki K-Market Sörnäinen Kokoomus Kriminaalihuollon tukisäätiö ry (Krits ry) Kujato Liisankoti Lions Club, Helsinki, Aurora Lions Club, Vantaa, Avia Luona Oy Maija Kaunismaa Markkinointisankarit O Mars Finland Matanor Meeri Koutaniemi Mielenterveysyhdistys HELMI ry Minnie’s Salonki Naistenkartano Neste, Eläintarha Nostemedia

Omnia Orion Pharma Partioaitta Pien Shop & Bar Prandia Lunchering Pro-tukipiste Radio Rock Ravintola Blancco, Pasila Ravintola Soi Rikosseuraamuslaitos (RISE) Ri-Lease Auto Center, Juha Montin Ripsistudio T&S R-kioski, Itäkeskus, Bussiterminaali SAK Samsung Finland Sato Oy Sato Oy – Hima & Duuni SDP, Helsinki Semper Shine-Endemol Finland, Nelonen Media sekä Big Brother -talon asukkaat Sininauhasäätiö Sirkkulanpuiston toimintayhdistys ry Skanska Oy Skatan tila S-Market Vaasanaukio SPR Kallio-Käpylä Stadin ammattiopisto, Hyvinvoinnin toimiala Stadin ammattiopiston Roihuvuoren toimipiste Stiftelsen Sjunde Mars Fonden Stop Huumeille ry Subway Vallila Suojapirtti ry Suomen punainen risti – Kotipolkuhanke Suomen vuokranantajat ry Suomen yhteiskunta-alan ylioppilaat Suomenlinnan avovankila Svenska kvinnoförbundet i Sörnäs r. Tapanilan Erä Tehy ry Tukialus Tukihenkilötyöyhdistys ry Tukikohta ry Valve Motion Vantaan A-kilta ry Vantaan asukastila Kafnetti Vantaan asunnottomien hyvinvoinnin tuki - VAHTI ry Vantaan mielenterveysyhdistys ry Vantaan seurakuntayhtymä - diakoniatyö/asumisneuvonta ViaDia Hki ry, Levähdyspaikka-hanke Wihurin rahasto Wistec Training Oy Wondershop Oy/Me-säätiö sr Yhdyskuntaseuraamusvirasto Yhteinen pöytä - Vantaan kaupunki/seurakunnat. Yhteisötyöntekijät – Koivukylä/Korson suuralue Y-Säätiö Y-Säätiö, Verkostokehittäjät Diakonia amk Laurea amk Metropolia amk sekä: Helsingin kaupungin koronaryhmä Helsingin kaupunki sosiaali- ja terveystoimi Espoon kaupunki sosiaali- ja terveystoimi Vantaan kaupunki, sosiaali- ja terveystoimi Etsivä lähityö Asumisen tuki (Astu) Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskus NEA, Nuoli Alppikulma Inarintie Hietaniemen palvelukeskus ja muut pääkaupunkiseudun asunnottomien palveluiden työntekijät sekä: Sosiaalialan opiskelijat Vapaaehtoistyöntekijät Monet yksityishenkilöt ja yritykset ja lukuisat nimettömänä pysyttelevät lahjoittajat