VVA RY:N ASUKKI-LEHTI 2/2022

www.vvary.fi etunimi.sukunimi@vvary.fi ellei muuten ilmoitettu

TOIMISTO

Opastinsilta 8 B (postiosoite) 00520 Helsinki toimisto@vvary.fi 044 7044310

Toiminnanjohtaja Sanna Tiivola 050 407 9702

KOKEMA-tiimin esimies Carole Brady 050 443 1063

Asukki asukki@vvary.fi

Asumisneuvoja Ulla Pyyvaara 050 443 0102 asumisasiat@vvary.fi

Järjestösuunnittelija Vlada Petrovskaja 050 407 9703

Liikkuva tuki ja palveluohjaus Ohjaaja Juhani Haapamäki 044 520 7870 liikkuvatuki@vvary.fi

Maahanmuuttoasioiden asiantuntija Heini Puurunen 044 260 3818

Matalan kynnyksen toiminnan esimies ja asumispalvelupäälikkö Jussi Lehtonen 050 373 0920

Sällikodin ja tilapäismajoitusyksikkö Tuvan lähiesihenkilö Harri Eerikäinen 050 468 8433

Viestintä, varainhankinta ja Asukki-lehti Erja Morottaja 044 773 4700

Yökeskus Kalkkers Ratamestarinkatu 6, 00500 Helsinki 050 443 1068 (avoinna talvikaudella)

VEPA

Vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskus Ratamestarinkatu 6, 00520 Helsinki 050 443 1065

Yökiitäjä Etsivän työn tiimi 050 528 2013

Tilapäismajoitusyksikkö Tupa Topparikuja 7, 00520 Helsinki 044 792 4650

topparikuja@vvary.fi

Sällikoti Helsinginkatu 50, 00530 Helsinki Cecilia-talo 050 443 1060 sallikoti@vary.fi

PÄÄKIRJOITUS

Nähdään, kohdataan, autetaan

Vailla vakinaista asuntoa ry:n joulukeräyksessä muistutetaan nähdyksi tulemisen ja kohtaamisen tärkeydestä. Järjestömme matalan kynnyksen palveluissa nähdään, kohdataan ja autetaan vuorokauden aikana keskimäärin 150 ihmistä.

Asunnottomuus on yhteiskunnassa valtava rakenteellinen ongelma. Jotta asunnottomuus ilmiönä saataisiin loppumaan, sitä kokevat ihmiset pitäisi ensiksi nähdä. Asunnottomuus ei ole

Vertais- ja vapaaehtoistoiminnankeskus Vepa toimii vertaisohjaajien voimin. Siljan työ pitää sisällään niin asunnottomuutta kokevien kävijöiden neuvonta- ja ohjaustyötä kuin perustarpeiden kuten ruoan, vaatteiden ja hygieniatuotteiden jakamista sekä ihmisten kohtaamista: juttelemista, kuunetelemista, näkemistä ja läsnäolemista.

ASUNNOTTOMIEN ÄÄNENKANNATTAJA VUODESTA 1987

Päätoimittaja: Erja Morottaja

Vastaava päätoimittaja: Sanna Tiivola

Taittaja: Kirsi Lindh-Mansikka

Lehden teossa mukana: Hanna Ojala, Mira-Veera Auer/SOSTE ry , Camilla Hanhirova, Jenni Kokander, Piia Sillanpää, Janika Lindström, Jarkka Eronen, Veera Kontula, Sampo Lepistö, Aija

kenenkään identiteetti eikä asunnottomuutta kokevilla ihmisillä ole yhtä samanlaista tarinaa.

Vertais- ja vapaaehtoiskeskuksessamme Vepassa on korostunut, kuinka perustarpeiden eli tilapäisen suojan, turvan, ruoan, juoman, vaatteiden ja hygienian lisäksi asunnottomuutta kokevilla kävijöillämme on entistä suurempi tarve ihan vain jutella työntekijöidemme kanssa. Yksi yhteinen nimittäjä näissä kohtaamisissa on tarve tulla nähdyk-

si ja kuulluksi. Vva ry:n ensimmäinen kummi, näyttelijä-kirjailija Jenni Kokander, totesi osuvasti, että jos asunnottoman ihmisen elämäntilanteeseen suhtaudutaan vain ongelmana, joka halutaan yhteiskunnassa piilottaa, hänelle ei anneta mahdollisuuksia oman elämänsä haltuun ottamiselle. Jennin mietteitä päättyvästä kummivuodesta voit lukea sivulta 23.

Erja Morottaja Kuva: Mira-Veera Auer/SOSTE ry

Hietikko,

Keskiaukeaman

Julkaisija: Vailla vakinaista asuntoa ry.

Toimituksen yhteystiedot: kts. Asukki.

Painopaikka: PunaMusta Oy

Painos: 1500 kpl

Sauli Suominen, Mikko Vehniäinen, Johnny-Kai Forssell, Rasmus Forssell, Martti, Tapio Pelttari, Jorma Korhonen, Tomi Nenonen, Anni Peltoniemi, ”Ninni”, Harri Eerikäinen, Ulla Pyyvaara, Tiina Aitta, Heini Puurunen, Vlada Petrovskaja, Juhani Haapamäki, Vesa Timberg.

Kannen kuva: Vva ry:n vertaisohjaajat Silja ja Aku Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla Vertais- ja vapaaehtoiskeskus Vepassa. Kuva: Laura Bredin.

kuva: Antti Sibakoff (2022): Yöpuulla, KAS! Kontula Art School

STOP häädöille – ST e A:n uu S i r A h O i T u S ehd OT u S VVA ry:lle

Valtakunnan Voudin tilastojen mukaan vuonna 2021 tuli vireille noin 6800 häätöä. Häätöjä toimitettiin yhteensä noin 3800. Häätöjen kasvu edellisvuoteen nähden on peräti kuusi prosenttia.

STEA on esittänyt rahoitusehdotuksen Vailla vakinaista asuntoa ry:n ideoimaan kolmivuotiseen hankkeeseen Häätöjen varhainen tunnistaminen ja ennaltaehkäisy koulutuksen keinoin (2023–2025). Hankkeeseen on tarkoituksena rekrytoida kaksi hanketyöntekijä, yksi Helsinkiin ja toinen Ouluun.

Hankkeen tavoitteena on uuden menetelmän luominen, jotta häätöjä voitaisiin tunnistaa ja ennaltaehkäistä

varhaisessa vaiheessa.

Isännöitsijät ovat avainasemassa saadessaan ensimmäisenä tietoa taloyhtiöissä esiintyvistä häiriökäyttäytymisistä. Hankkeessa isännöintialan ammattilaisiin luotava yhteistyö mahdollistaa häätöuhan alla olevien ihmisten tavoittamisen ja avun piiriin ohjaamiseen.

Hankkeen tarjoamalla konsultointiavulla ja räätälöidyllä koulutuksella lisätään isännöintialan yritysten, huoltoyhteyden ja vuokranantajien edellytyksiä kohdata haastavassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, tunnistaa asumisen tukea tarvitsevien erityistarpeita ja toimia sillanrakentajana erilaisten

asukkaiden välillä ennaltaehkäistäkseen riitoja, häätöä ja asunnottomuutta sekä lisätä yritysten ja kolmannella sektorilla toimivien ammattilaisten yhteistyötä. Hankkeessa toteutettavalla yksilöohjauksella edistetään häiriökäyttäytymisellä oireilevien ihmisten elämänhallintataitoja ja toimijuutta sekä madalletaan häätöuhan alla olevien ihmisten kynnystä hakea apua häätöjen estämiseksi järjestöiltä, asumisneuvonnasta ja sosiaalitoimesta.

Hanke on valtakunnallinen ja hanketyöntekijät kiertävät maata, sekä tarjoavat etäkoulutusta eri puolilla Suomea.

Lisätietoa: vlada.petrovskaja@vvary.fi

Vailla vakinaista asuntoa ry:n vuoden 2023 hallitus

Vailla vakinaista asuntoa ry:n sääntömääräinen syysvuosikokous hyväksy vuoden 2023 hallituksen jäseniksi:

Mika Välipirtti, Kirsti Kangas, Elina Pajula, Kari Junnikkala, Suvi Kerttula ja Samuel Adouchief. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Reijo Pipinen.

Vuoden 2023 jäsenmaksut:

Henkilöjäsenmaksut vuonna 2023: 10 euroa

Jäsenyys on ilmainen liittymishetkellä asunnottomuutta kokeville ihmisille

Vapaavalintainen jäsenmaksu henkilöjäsenille (minimi 10 euroa) Henkilöjäsenten kannatusjäsenmaksu on 60 euroa

Yhteisöjen ja yritysten tukijäsenmaku vuonna 2023:

• • •

Tukijäsenmaksu on 100 euroa

Vapaavalintainen tukijäsenmaksu (min 100 euroa)

Yritys- ja yhteisötukijäsenille tarjotaan koulutusta asunnottomuudesta.

Joulukampanjan kulisseissa

V Va ry:n joulukampanjassa ”NÄE. KOHTAA. AUTA” kuullaan kymmenen henkilön tarina asunnottomuudesta. Kamppista kuvattiin marraskuussa pieneksi studioksi muutetussa Vva ry:n neuvotteluhuoneessa Pasilassa. Kuvaustilanteesta tuli yllättävä niin kuvattaville kuin kuvausryhmälle. Muisteltiin elämän eri vaiheita, peilattiin omia kokemuksia ja kohtaamisia muiden ihmisten kanssa, annettiin ajatusten ja jutun kulkea, tunteiden tulla. Lämmin kiitos kameran edessä tarinansa jakaneille.

Kampanjan toteutuksesta vastasi upea työryhmä. Iso �� teille kaikille.

Ohjaus ja leikkaus: Matti Elo Kuvaus ja valaisu: Aki Virtanen Äänittäjä: Karri Neenberg Värikorjaus: Mika Onnela Grafiikat: Kim Suponin Suunnittelu ja tuotanto: Erja Morottaja ja Matti Elo Kiitos: Kinos Rental ja Post Control sekä videolle tarinansa jakaneet.

Helwingsi tarjosi siipibuffan

SiipiraV intola Helwingsi järjesti parillekymmenelle asunnottomuutta kokevalle kävijällemme joulumieltä ja yksityistilaisuuden wings-buffetteineen ja lettukesteineen. Päiväkeskuksemme Vepan kävijöille ja tilapäismajoitusyksikkömme Tuvan majoittujille oli jopa kuljetuksetkin järjestetty Pasilasta Kaisaniemeen Vanhan Käpylän ja Haagan vapaapalokuntien toimesta.

Kiitos että välitätte ��

Opas palveluohjauksen keinoista julkaistu

Suomen Palveluohjausyhdistys SPO ry julkaisi joulukuun alussa artikkelikokoelman Puheenvuoroja palveluohjauksesta , jossa pohditaan, miten palveluohjauksen keinot tukevat asiakkaan osallisuutta ja osaltaan palvelujärjestelmän kustannustehokkuutta.

“Asiakkaan on mahdollista kadota palveluviidakkoon, palveluohjaaja tuo avun kartanlukijana.”

Aloittavilla hyvinvointialueilla ja muissa tulevissa uudistuksissa palveluohjauksen käyttäminen työtapana selkeyttää palvelujen käyttöä sekä asiakkaalle että palveluntuottajille. Palveluohjaus on sote-, ohjaus- ja kasvatusalalla käytetty työmenetelmä, jonka tehokkuus perustuu asiakkaan oman osallisuuden tukemiseen ja

palveluiden yhteensovittamiseen.

Tässä moniäänisessä 27 artikkelin kokoelmateoksessa palveluohjausta pohditaan laajasti. Teoksessa nostetaan esiin niiden asiakasryhmien äänen, jotka yleensä pääsevät ääneen kaikista harvimmin. Teos koostuu neljästä teemasta, joissa tuodaan esille työtapojen hyviksi havaittuja käytäntöjä, tarinallista asiakasnäkökulmaa, tieteellisiä artikkeleita, uusia tutkimusasetelmia ja tulevaisuuden suuntia. Punaisena lankana teoksen läpi kulkee asiakkaan kohtaaminen ja aktiivinen osallisuus sekä palveluohjaajan rooli rinnallakulkijana ja kartanlukijana.

Teksti: Sauli Suominen SPO pj.

Itsenä I syyspä I vän juhlavastaanotto v epassa

Valkoisin liinoin katetuissa pöydissä juhlakattaus piti sisällään cocktail-paloja, pöytiin tarjoillun päivällisen, kakkukahvit sekä tietysti alkumaljat alkoholittomalla kuohujuomalla.

– Vva ry:n toimintaan kuuluu ihmisten yhdenvertaisuuden edistäminen osallisuuden kautta. Niinpä tarjosimme asunnottomuutta kokeville ihmisille yhtäläisen mahdollisuuden kunnioittaa Suomen itsenäisyyttä juhlavissa puitteissa. Kaikilla on oikeus juhlaan

ja hauskanpitoon, myös asunnottomuutta kokevilla, Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola kertoi itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton taustoista.

Helsingin Pasilassa, Vva ry:n Vertais- ja vapaaehtoistoiminnankeskus Vepassa Itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton kutsuvieraat vastaanotti ja kätteli vertaistyöntekijäparimme Silja ja Aku

Juhlapäivällisen lisäksi ohjelmassa oli musiikkiesityksiä sekä tanssiorkesteri

tahdittamassa parketille haluavia.

Juhlaan osallistujilla oli ennen tilaisuuden alkua mahdollisuus hiustenlaittoon ja meikkiin sekä valita lahjoitusvaatteista mieluista päällepantavaa.

Asunnottomuutta kokevat kävijämme osallistuivat yhdessä Vva ry:n työntekijöiden kanssa juhlan suunnitteluun ja toteutukseen, mutta itse tilaisuudessa he saivat istua katetuissa pöydissä ja nauttia Vva ry:n henkilökunnan ja vapaaehtoisten huolenpidosta, hyvästä ruoasta ja juhlatunnelmasta.

Itsenä I syyspä I vän karjalanpa I st I tom I n tapaan

Vepan vertaisohjaaja ja Kokematiimin kokemusmentori Tomi loihti Vva ry:n itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle karjalanpaistia, joka suli suuhun. Tomin apukokkina keittiössä toimi työharjoittelijamme Eduardo.

10 kg kassleria 10 kg naudan kulmapaistia sipulia laakerinlehtiä maustepippuria suolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Ruskista lihapalat paistinpannussa. Lado lihat, pilkottu sipuli ja mausteet kerroksittain isoihin uunipelteihin. Kaikkia mausteita silleen sopivasti. Lisää vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät.

Laita uunipellit kiertoilmauuniin ilman kantta tunniksi. Tunnin jälkeen voit peittää uunipellit kannella tai foliolla. Hauduta paistia vielä noin 1,5 tuntia, tai kunnes lihat ovat mureita. Jos nestettä haihtuu liikaa, lisää hiukan vettä.

Noin puoli tuntia ennen paistin valmistumista kuori perunat ja keitä kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Tarjoa karjalanpaisti keitettyjen perunoiden kanssa.

Sinappi à la Tomi

• • • • •

1 dl sinappijauhetta

1 dl kermaa

1 dl sokeria

4 kpl kananmunaa

2 tl etikkaa (etikan voi korvata myös vaikkapa vodkalla, konjakilla tai jallulla)

Sekoita pinnoitetussa kattilassa sinappijauhe ja sokeri tasaiseksi. Lisää sekaan kerma ja sekoita vellimäiseksi. Lisää munat ja vatkaa seos tasaiseksi.

Kuumenna seos kiehumispisteeseen koko ajan hyvin sekoittaen. Anna sinapin jäähtyä ja mausta pienellä määrällä suolaa.

VEPAN keittiössä

Asunnottomien yö 20 v.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti asunnottomien yön avajaispuheen. Viimeksi presidentti vieraili tapahtumassa seitsemän vuotta sitten.

Ujuni Ahmed toimi juontajana: ”Häpeän poistaminen on tärkeää, koska Suomessa asunnottomuus usein linkitetään epäonnistumiseen. Siksi on tärkeää tajuta, että asunnottomuus voi koskettaa ketä tahansa. Jokainen voi myös vaikuttaa omaan asenteeseensa, siihen mitä itse ajattelee asunnottomuudesta.”

Asunnottomien yön 20-vuotispäätA pA htum AA vietettiin h elsingin K A ns A l A istorill A

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 20 vuotta, kun Asunnottomien yön kansalaisliike nykyisessä muodossaan syntyi. Tapahtumaa vietettiin 17. lokakuuta Helsingin Kansalaistorilla päättäjien silmien alla, Eduskuntataloa vastapäätä. Teemana oli Tulevaisuus ilman asunnottomuutta.

Kun Asunnottomien yötä vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2002, asunnottomuutta kokevia oli hieman alle 9 600 ihmistä. Vuoden 2021 lopulla asunnottomuus laski Suomessa ensimmäistä kertaa alle 4 000 ihmisen.

Hallituksen tavoitteena on poistaa asunnottomuus Suomesta vuoteen 2027 mennessä. Helsingin kaupungilla tavoite on vielä kunnianhimoisempi eli vuoteen 2025 mennessä.

Asunnottomien yön kansalaisliike halusi haastaa tapahtumalla valtiovaltaa, päättäjiä ja tavallisia kansalaisia pohtimaan, mitä toimia asunnottomuuden poistaminen Suomesta vaatii.

Herra Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi Asunnottomien yön 20vuotistapahtuman puheellaan:

– Vierailin tapahtumassa edellisen kerran seitsemän vuotta sitten. Tämän jälkeen asunnottomuus on puolittunut. Tämä hallitus pyrkii edelleen sen puolittamaan ja Helsingissä on tahtotila kokonaan lopettaa asunnottomuus vuoteen 2025 mennessä.

– Aikoinaan, jo runsas vuosikymmen sitten lähdettiin periaatteesta, että asunto ensin. Haluttiin ymmärtää, että avun tarpeessa oleva ihminen tarvitsee ensisijaisesti asunnon ja sitten katsotaan, mitä muita vaikeuksia voi olla. Niihin on helpompi silloin vastata, kun ihmisellä on oma sijansa.

Varmasti tuo ajattelu ja politiikka ovat tuottaneet hyviä tuloksia.

– Täytyy tietysti pitää mielessä myös se, että kaunistuvat tilastot eivät kovin paljon merkitse sille yksilölle, jota kuitenkin paha kohtaa. On hyvin puolustettavissa, että tavoitteena todella on koko asunnottomuuden poistaminen.

Presidentti nosti puheessaan esiin tulevan talven huolestuttavat näkymät: Ukrainan sotatila, energian saanti sekä nousevat hinnat. Talvi tulee olemaan vaativa, ja on oltava tarkkana asunnottomuuden suhteen, ettei tilanne tule pahenemaan.

– Yhdestä asiasta olen vakuuttunut. Näinä aikoina ei ketään voi unohtaa. Pidetään se mielessä.

Haastattelija: Hanna Ojala Kuvat: Camilla Hanhivaara ja Vva ry:n henkilöstö

Apulaispormestari Daniel Sazonov sai Rohkea visio -palkinnon: ”On tärkeää, että toimimme jokainen omista rooleistamme asunnottomuuden poistamisen eteen. Asunnottomuuden poisto on mahdollista vain järjestelmätason muutoksilla ja vahvalla yhteiskunnallisella tahdolla tehdä ne todeksi. Tavoite asunnottomuuden poistamisesta on kunnianhimoinen, muttei mahdoton. Poliitikkojen roolina on katsoa, että asuntoja on riittävästi, ne kohdentuvat oikein ja tukea asumisen ja oman elämänsä rakentamiseen on tarjolla.”

Tii Judén: ”Jokainen voi lisätä ymmärrystä, että me kaikki ollaan ihmisiä, joilla on samanlaisia tarpeita. Asunnottomuuden poistaminen on arvokysymys. Jokainen voi myös lahjoittaa sellaisille tahoille rahaa, jotka tekevät asunnottomuustyötä, ja äänestää niitä, jotka oikeasti ajavat asunnottomien asioita.”

Sanna Tiivola: ”Noustaan barrikadeille ja sanotaan, että tämä ei käy. Ei kenenkään pidä joutua nukkumaan rappukäytävissä. Meistä jokainen voi auttaa, kun näkee tilanteen, jossa joku tarvitsee apua. Vaikka asunnottomuuden koko ongelma ei sillä poistu, halu auttaa on kuitenkin tärkeää ja avulla on merkitystä.”

Vva ry:n hallituksen puheenjohtaja Reijo Pipinen: Painostamalla päättäjiä voidaan vaikuttaa myös asunnottomuuden poistamiseen.

Jenni Kokander: ”Meistä jokainen voi tehdä vaikka mitä asunnottomuuteen liittyen: katsoa kohti, olla ihmiselle ihminen, lievittää stigmaa kohtaamalla, lahjoittaa ja toimia vaparina.”

Harri Eerikäinen: Voimme ottaa vastuuta lähiympäristöstämme. Ja pitää olla itse osa muutosta, jos haluaa muutosta. Omalla käytökselläkin voi vaikuttaa.

Ympäristöja ilmastoministeri m aria o hisalon sanat a sunnottomien Y ön Y leisölle

Hyvät Asunnottomien yön osallistujat, Me kutsumme Suomea hyvinvointivaltioksi, mutta silti jokaisella ei ole kotia.

Asunto on ihmisen perusoikeus ja arjen perusta.

Asunnottomuus kytkeytyy moniin sosiaalisiin ongelmiin: on sekä seurausta niistä, että synnyttää uusia. Ilman asuntoa on vaikea esimerkiksi pysyä työelämässä tai terveenä.

Tämän teistä moni tietää, mutta julkisessa keskustelussa asia usein lakaistaan maton alle.

Asunnottomuuden vähentäminen vaatiikin monia erilaisia tukevia toimia.

Tarvitsemme kohtuuhintaisia asuntoja, riittävän sosiaaliturvan ja asumista tukevia palveluita.

Asunnottomien yö on tärkeä muistutus siitä, että asiat eivät ole vielä kunnossa.

Aloitetaan kuitenkin hyvillä uutisilla:

Suomi on onnistunut kääntämään asunnottomuuden laskuun ja viime vuosina asunnottomuus on vähentynyt vielä aiempaa nopeammin.

Asunnottomuus on vähentynyt jopa koronakriisin keskellä, vaikka pelättiin, että pandemia lisäisi esimerkiksi häätöjen määrää. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Toisaalta tämä tieto ei lohduta, jos omalla kohdalla

asuntoa ei ole, ja asiat eivät ole kunnossa.

Asunnottomuus ei ole valinta. Se johtuu siitä, että ongelma toisensa jälkeen kasautuu päälle, eikä yhteiskunta ojenna ajoissa auttavaa kättä.

Toimivia keinoja asunnottomuuden vähentämiseen on olemassa.

Nostan erityisesti asumisneuvonnan, jolla autetaan elämänhallinnan kanssa ja voidaan ehkäistä taloudellisista syistä johtuvaa asunnon menettämistä. Sillä pystytään estämään viheliäinen kierre, jossa taloudelliset ongelmat johtavat asunnottomuuteen, joka osaltaan syventää taloudellisia ongelmia.

Suomessa käytössä oleva Asunto ensin -periaate on hieno keino asunnottomuuden poistamiseen. Kun ihmisellä on koti, voidaan myös muihin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin ja niiden juurisyihin puuttua helpommin.

Siitä päästäänkin asuntojen tarjontaan.

Etenkin suurimmilla kaupunkiseuduilla, aivan erityisesti täällä Helsingissä, asumisen hinta aiheuttaa ongelmia monille pienituloisille.

Asunnottomuuden luonne on muuttunut siten, että yhä useammin asunnottomuus liittyy taloudellisiin ongelmiin, ja riski koskee yhä useampaa.

Vuokrat ovat erittäin kor-

keita, etenkin täällä pääkaupunkiseudulla, eivätkä markkinat ole onnistuneet korjaamaan tilannetta. Siksi tarvitsemme myös julkisen vallan toimia.

Kohtuuhintaisia valtion tukemia asuntoja on valmistunut vuosittain lähes 10 000, mutta vielä on tarvetta uusille asunnoille.

Koska syyt asunnottomuuden taustalla ovat moninaisia, tarvitaan myös sosiaalipalveluja ja erikoistuneita asumispalveluita. Sote-palveluilla on iso merkitys etenkin siinä, että asunnon saanut asunnottomuudesta kärsinyt pystyy säilyttämään asunnon.

Oikeansuuntaisesta kehityksestä huolimatta emme kuitenkaan ole tehneet vielä riittävästi. Hallituksen tavoite puolittaa asunnottomuus hallituskauden aikana ja poistaa se vuoteen 2027 mennessä

vaatii vielä jotain enemmän toteutuakseen.

Se vaatii yhteistyötä niin valtion, kaupunkien kuin kansalaisjärjestöjenkin välillä.

Se vaatii hallituskaudet ylittävää johdonmukaista työtä. Aion itse pitää asiaa esillä niin vaalien alla kuin uutta hallitusta muodostettaessa, että oikeansuuntaiselle kehitykselle ei tule stoppia.

Ja se vaatii sen tosiasian tunnustamista, että asunnottomuus ei ole yksilön asia, se on koko yhteiskunnan asia. Ja tarvitaan koko yhteiskunnan tasolta ratkaisuja, että se saadaan korjattua.

Mä haluan kiittää ihan jokaista teistä siitä, että pidätte tätä asiaa esillä ja vaaditte sen korjaamista.

Älkää antako kenenkään sanoa, että asunnottomuutta ei voida hävittää Suomesta.

Se voidaan hävittää, ja se pitää myös tehdä.

Maria Ohisalo: ”Valitettavasti tässä hyvinvointivaltiossakin asunnottomien yö on joka yö ja siksi aiheen on tärkeää pysyä myös politiikan asialistalla.”

Jenni Eronen: ”Jokainen voi lahjoittaa asunnottomuustyötä tekeville tahoille rahaa, vaatetta tai omaa aikaansa. Päättäjät olisi saatava kirjaamaan lakiin, että asunnottomuus on poistettava. Myös yhteistyö kaupunkien ja järjestöjen kanssa on tärkeää.”

Don Kikidi:  ”Voi tukea toimintamahdollisuuksia, esimerkiksi yhdistyksiä lahjoittamalla pienen summan rahaa. Ja myös muilla tavoilla. Keinoja on monia, jos oikeasti haluaa auttaa ja toimia.”

Mikko Tähti: ”Nähdään ihminen ihmisenä. Kannattaa myös valita oikein, ketä äänestää. Äänestämisellä on merkitystä, vaikka aina ei voi tietää miten asiat menevät käytännössä sen jälkeen.”

Asa: ”Jokainen täysikäinen voi etsiä vaaleissa ehdokkaan, joka on sitoutunut kodittomuuden poistamiseen. Ja äänestää häntä.”

Asunnottomien yön poliitikkopaneeliin osallistuivat kaupunginvaltuuston varavaltuutettu Juhani Strandén (ps.), puheenjohtaja ja kaupunkiympäristölautakunnan jäsen Mia Haglund (vas.), kaupunginvaltuutettu Tuomas Rantanen (vihr.), kaupunginvaltuutettu Elisa Gebhard (sd.), kaupunginvaltuutettu Jenni Pajunen (kok.) ja kaupunginvaltuutettu Mika Ebeling (kd.).

Asunnottomien yön koordinoinnista vastaava Vlada Petrovskaja: ”Jokainen meistä voi omalta osaltaan edistää asunnottomuuden vastaista työtä.

1. Tue järjestöjä lahjoituksin, liittymällä jäseneksi tai ryhtymällä vapaaehtoiseksi.

2. Vähennä ennakkoasenteita jakamalla faktoihin perustuvia tietoja asunnottomuudesta, sen syistä ja kestävistä ratkaisukeinoista.

Iulian: ”Ymmärtää. Meidän tulisi ymmärtää toisiamme.”

Sialune: ”Pitää vaatia enemmän päättäjiltä ja saada päättäjät kiinnostumaan asunnottomuuden poistamisesta. Resursseja asunnottomuuden poistamiseen kyllä löytyy, jos kiinnostusta on.”

Sipuli-Jaska:  ”Jokainen voi lakata tukemasta nykyistä järjestelmää, jonka tilalle on rakennettava uusi humaanimpi yhteiskunta.”

3. Kohtaa asunnottomuutta kokevia ihmisiä arvokkaasti ja ohjaa palveluiden piiriin.

4. Äänestä vaaleissa asunnottomuuden poistamiseen tähtääviä päättäjiä.”

Ari ”Huli” Huldén:  ”Jokainen voi välittää. ”

VVA ry ja Jenni Kokander palkittiin Suoja-Pirtti ry:n Arska-patsaalla.

Asunnottomien yön kansalaisliikkeen kannanotto: TULEVAISUUS ILMAN ASUNNOTTOMUUTTA ON MAHDOLLINEN

Lokakuun 17. päivä 2022 tuli kuluneeksi 20 vuotta Asunnottomien yön kansalaisliikkeen synnystä. Syntymäpäivälahjatoiveena oli tulevaisuus ilman asunnottomuutta. Asunnottomien yön kansalaisliikkeen toimijat esittivät päättäjille kymmenen toteutettavaa keinoa asunnottomuuden poistamiseksi Suomessa.

Tii Judén ja Jenni Eronen esittelevät kannanoton kymmentä kohtaa asunnottomuuden poistamiseksi Suomessa.

Asunnottomien yön teemana oli ”Tulevaisuus ilman asunnottomuutta”. Tarkoituksena on saada päättäjät sitoutumaan konkreettisiin toimenpiteisiin asunnottomuuden poistamiseksi Suomesta.

Asunnottomien yön kansalaisliikkeessä olevien toimijoiden mukaan asunnottomuus on poistettavissa, mutta se vaatii valtiovallan, hyvinvointialueiden, kuntien, järjestöjen ja muiden asunnottomuustyötä tekevien toimijoiden yhteistyötä sekä ennen kaikkea poliittista tahtoa. Rahastakaan sen ei pitäisi olla kiinni, sillä yhden pitkäaikaisasunnottoman asuttaminen säästäisi yhteiskunnalta 15 000–20 000 euroa vuodessa.

– Oikeus asumiseen pitäisi olla kirjattuna lakiin. Asunto ensin -malli vaatii vielä kehittämistä, ja siihen on turvattava riittävät resurssit, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät hyvinvointialueille. Eivätkä toimenpide-ehdotukset saa jäädä vain ylätasolle. Esimerkiksi ihmisille pitäisi antaa maksimissaan kolmen kuukauden takuu asunnon saamiselle tai uuden asumisratkaisun löytymiselle. Silloin minimoitaisiin pitkittyneestä asunnottomuudesta syntyviä riskejä, sanoo Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola.

– Pääkaupunkiseudun kriisiytyneeseen katuasunnottomuustilanteeseen on tällä hetkellä vastattu pääosin hätä- ja väliaikaismajoitusta lisäämällä ja pyritty olemassa olevien resurssien tehokkaampaan käyttöön. Käytännössä kuitenkin tuettua asunto ensin -paikkaa joutuu tällä hetkellä Helsingissä odottamaan kuukausia, usein liki vuoden. Asunto ensin -periaatteen mukaisesti toimivien vuokrasuhteeseen perustuvien tuettujen asumispaikkojen määrä on vähentynyt samalla kuin tarve on kasvanut. Toimin-

tamalli johtaa asuntolajärjestelmän palauttamiseen, Tiivola jatkaa.

Pääkaupunkiseudun vuokramarkkinat ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Pienten vuokra-asuntojen saatavuus on parantunut ja vuokrien nousukehitys hidastunut. Vuonna 2021 ensimmäisen kerran pitkään aikaan uusien tehtyjen vuokrasopimusten hinta laski. Kehitykseen ovat vaikuttaneet uusien kohteiden käynnistysavustukset, markkinatilanne sekä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa vuonna 2008 aloitetut MAL-sopimukset, joilla on pitkäaikaisesti turvattu riittävä kaavoitus ja väestön tarpeisiin vastaava asuntopolitiikka kunnissa.

Kansalaisliikkeen syntyvuonna 2002 vailla vakinaista asuntoa oli hieman alle 9 600 ihmistä. Vuoden 2021 lopulla heitä oli hieman alle 4 000. Asunnottomuutta on saatu vähennettyä pitkäjänteisellä, hallituskauden ylittävällä ohjelmatyöllä. Pitkäjänteistä asunnottomuuden vähentämiseen ja poistoon tähtäävää ohjelmatyötä on jatkettava, jotta hallituksen tavoitteeseen poistaa asunnottomuus Suomesta vuoteen 2027 mennessä päästään. Helsingin kaupungin tavoite on vielä kunnianhimoisempi eli vuoteen 2025 mennessä.

Asunnottomien yön toimijoiden 10 konkreettista toimenpidettä asunnottomuuden poistamiseksi:

1. 2.

Oikeus asumiseen pitäisi olla kirjattuna lakiin seuraavan hallituskauden aikana.

Asunnottomaksi jääneen ihmisen oikeudelle saada asumispalveluja pitää luoda lakiperuste. Palvelujärjestelmän ensisijaisena tavoitteena pitää olla asunnottomuustilan-

teeseen joutuneen ihmisen mahdollisimman nopea asuttaminen hänelle sopivaan asumisratkaisuun. Jokaiselle hyvinvointialueelle oma asunnottomuuden poistamiseen tähtäävä ohjelma vuoteen 2025 mennessä. Asuttamisessa pitää nojata aikaisemmin ohjelmatyön perusperiaatteena olleeseen Asunto ensin -malliin, ja sen edelleen kehittämiseen. Valtion pitää ministeriötasolla ohjata ja johtaa ohjelmien toteutumista. Kohtuuhintaisten vuokraasuntojen tuotanto pääkaupunkiseudulla tulee saada pysymään vähintään nyt saavutetulla tasolla, ja kasvamaan. Muuten vuokramarkkinoilla saavutettua suotuista kehitystä ei pystytä ylläpitämään. Myös ARA-rahoitteisen asuntokannan vuokratasoon tulee kiinnittää huomiota. Arava-vuokrien kasvuprosentti on ollut viime vuosina säännöllisesti korkeampi kuin vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen, erityisesti kasvukeskuksissa. MAL-sopimuksia pitää jatkaa. Pystyttävä tarjoamaan erilaisiin tarpeisiin vastaavia tuetun asumisen ratkaisuja, esimerkiksi pienempiä, 20-40 asukkaan asumispalveluyksiköitä sekä hajasijoitettuja asuntoja, jotta kevyempää tukea tarvitsevat pääsisivät paremmin kiinni asumiseensa. Lakisääteisen asumisneuvonnan tulee ulottua yleishyödyllisten ja yksityisten vuokramarkkinoiden tarjoamiin asumisratkaisuihin sekä huomioitava monimuotoisuutta. Erityisryhmiä tavoittavien järjestöjen tarjoama asumisneuvonta tulee taata rahoituksella ja nähdä se kunnallisia palveluja täyden-

7. 8. 9. 10.

tävänä.

Kehitettävä asunnottomuustilastointia reaalitilannetta vastaavaksi sekä tuottamaan tietoa asunnottomuuspoluista ja niiden taustalla vaikuttavista tekijöistä.

Terveyttä ja hyvinvointia tukevia palveluita on oltava saatavilla walk in -tapaan.

Palvelusuunnittelussa on kehitettävä palvelupolkuja ja -malleja niille ryhmille, joiden asema asunnottomana ja asuntomarkkinoilla on kaikkein haastavinta, esimerkiksi nuoret, naiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät, vankilasta vapautuvat, muut vähemmistöryhmät sekä vieraskielinen väestö.

Kuntien, hyvinvointialueiden sekä järjestöjen on luotava yhteistyöohjelmat, jossa kehitetään moniammatillisten jalkautuvien tiimien, etsivää työtä tekevien yksiköiden, matalan kynnyksen monipuolisen toiminnan sekä kokemusasiantuntijatyön hyödyntämistä palveluissa.

Asunnottomuuden vaihtelu on pitkälti riippuvainen asuntomarkkinoista. Ympäristöministeriön rooli ohjaavana tahona on säilytettävä ja ohjelmatyölle on annettava riittävä resurssi. Tähänastisen ohjelmatyön menestys on suurelta osin johtunut siitä, että asunnottomuutta ei ole lähestytty vain sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmana vaan yhteiskunnan rakenteellisena ongelmana.

Asunnottomien yön kansalaisliikkeen toimijat muistuttavat, että eriarvoisuus on yksi asunnottomuuden merkittävimmistä syistä. Sen vähentäminen on uskottavan asunnottomuuspolitiikan edellytys.

Porissakin oltiin asunnottomien asialla

Yksikin asunnoton on liikaa, sanottiin Porissa, yhteen ääneen, keskellä karhukaupungin kauppatoria.

Asunnottomien yön tapahtumien järjestäjävastuu siirtyi vuonna 2022 Porin Sininauhalle, jonka yksi toimintamuoto on asunnottomien tilapäinen majoittaminen ja heidän tukemisensa. Merkittävä on myös järjestön ensisuojatoiminta, joka suo katon pään päälle edes yhdeksi yöksi niille, joille ei sijaa löydy muualta.

Eri toimijoista yhteen koottu toimikunta kokousti vuoden mittaan ahkerasti ja tulosta oli tulossa. Porin kauppatorin esiintymislavalle kaavailtu ohjelma näytti jo alkuvaiheissa hyvältä. Yllättävän suuri määrä yhteisöjä ja yhdistyksiä lähti järjestelytöihin mukaan, laidasta laitaan, kuten sanonta kuuluu. Jopa tiukoilla olevat rahahanatkin aukesivat, kun euroja tarvittiin.

Tapahtumapäivänä 17.10, torille levittäytyivät yhteisötaiteilijat, hernekeiton keittäjät ja makkaranpaistajat, yhdistysten toimintaa esittelevät järjestöt. Vaate- ja hygieniatarvikkeitten jakopisteet samoin kuin maksuttomat koronatesterit olivat kävijöitten mieleen.

Porin Sininauhan toiminnanjohtaja Anu Louhelainen avasi tilaisuuden.

20 vuotta täyttävän tapahtuman varsinaiseksi juhlapuhujaksi oli kutsuttu ja saatu ministeri Hanna Sarkkinen.

Monisärmäinen paneelikeskustelu kirvoitti myös kieliä. Hyvin asiaan paneutunut juontaja, toimittaja Julle Kallio, piti tärkeän asian koossa ja jakoi puheenvuoroja, joita

käyttivät pari kokemustoimijaa, tutkija, sotepomo ja sossupomo.

– Vaikka asunnottomuusluvut ovat laskeneet, koetteli koronaepidemia asunnottomia, kun osa heidän palveluistaan ja tuestaan on vähentynyt rajoitustoimien johdosta, sanoi ministeri Hanna Sarkkinen.

Hänen mielestään asunnottomuuden torjumiseksi sektorirajat ylittävä yhteistyö on tärkeää ja monin tavoin myös välttämätöntä. Ministeri kiitteli myös Asunto ensin -periaatteen toimimista ja liitti siihen erilaisia palveluita, tukitoimia ja kanssakulkemista.

Ministeri peräsi myös kohtuuhintaisten asuntojen tuotantoa, sosiaalista luototusta ja vuokravelkojen uudenlaista järjestelyä.

– Asunnottomien yön tilaisuudet eivät ole vain suurin vuosittainen sosiaalialan mielenilmaus maassamme. Nämä tilaisuudet ovat mielestäni myös hieno tapa erilaisten ihmisten kohtaamiseen ja yhteiselle keskustelulle, toiminnanjohtaja Anu Louhelainen ja hanketyöntekijä Katja Saraketo totesivat tapahtuman jälkeen kuin yhdestä suusta, että kaiken kaikkiaan tapahtuma onnistui ja että tulevia tapahtumia varten pidetään palauteseminaari, jossa käydään läpi mahdolliset puutteet ja ehdotetaan muutoksia, jos niitä tarvitaan.

Teksti: Johnny-Kai Forssell

Kuvat: Rasmus Forssell

Kokemustoimija, Kris-aktiivi Kai Karjalainen henkilöityi Porin Vuoden 2022 Asunnottomaksi. Päihde- ja vankilakierteen katkaissut Karjalainen käytti mieleenpainuvat puheenvuorot asunnottomudesta.

20 vuotta täyttävän tapahtuman juhlapuhuja oli ministeri Hanna Sarkkinen. Ministeri peräsi mm. kohtuuhintaisten asuntojen tuotantoa, sosiaalista luototusta ja vuokravelkojen uudenlaista järjestelyä.

YÖKIITÄJÄ

Mies kaiken ulkopuolella

Palatkaamme vuoteen 2011, ja tämä tarina on tosi. Ollessamme Espoon Olarinluomassa palaverissa, tilapäismajoituksen silloinen johtaja Erkki halusi hypätä Yökiitäjän kyytiin ja tarinoi Espoon asunnottomien historiasta varsin värikkäästi.

Matkamme osui erääseen ryteikköön, jossa oli muutama koija. Ne eivät kuitenkaan olleet mitään risukasoja vaan kirvesmiehen jälki näkyi, joskin vatupassia ei liene ollut saatavilla. Koijassa majaili eräs herra, jolla ikää oli jo silloin 65 vuotta. Hän oli asustellut ulkosalla silloin lähes kolmekymmentä vuotta.

Ristikäämme tässä tarinassa tämä kävijä vaikka Einariksi. Hänen habituksensa oli jo tuolloin lähellä Jeesusta, mutta se ei tahtia

ole haitannut. Kyseisessä paikassa majaili myös satunnaisesti muitakin henkilöitä, ja he ovat autelleet Einaria aina tähän päivään asti.

Yökiitäjän tuttavuus alkoi Einarin kanssa siis näin, ja olemme tapailleet säännöllisen epäsäännöllisesti vieden aina jotain, mitä hän on pitkien kyselyjen jälkeen kertonut tarvitsevansa.

Espoon kaupungin aikuissosiaalityön henkilöstökin on ollut Einarista huolissaan noin 40 vuotta, ja syy siihen on, ettei häntä saada virallisten palvelujen piiriin. Tätä ovat yrittäneet kaikki kynnelle kykenevät. Einarille itselleen tämä ei ole ongelma, koska hän on jo niin tottunut asumaan isossa katetussa vaihtolavassa, joka on umpiruosteinen, mutta hänelle niin kodikas. Hän ei kuulemma muuta kaipaa.

Yökiitäjä on saanut luotua Einariin hyvän kontaktin, johon hän myös luottaa. Einari on yllättävän hyvin selvinnyt kaikista ikämiesten vaivoista. Nyttemmin on alkanut nivustyrä vaivata, mutta Einariko lääkäriin. No ei ikinä. Yökiitäjä kävi taas häntä tapaamassa eikä tyrä kuulemma haittaa. Tätä toki epäilimme. Sovimme, että viemme hänelle taas säkillisen vaatteita ja muuta tarpeellista tavaraa ikään kuin joululahjaksi, sillä muutakaan emme voi tehdä. Ei voi kukaan muukaan.

Teksti ja kuvat: Vesa Timberg ja Tuomas Iso-Ilomäki

Kesällä saatiin ihan luvalla otettu valokuva vanhimmasta ulkona asuvasta kävijästämme. Pakkohan Yökiitäjältä oli kysellä hänen tarinaansa.

Hävikkiruokala H joitusten merkitys on asunnottomuustoimijoille suuri

Vailla vakinaista asuntoa ry:llä on huomattu ruuan hinnan ja elinkustannusten nousu – eikä pelkästään matalan kynnyksen periaatteella toimivan Vertais- ja vapaaehtoistoiminnankeskus Vepan asunnottomuutta kokevien ja kokeneiden kävijöiden määrässä vaan myös lahjoitusruoan huomattavassa vähenemisessä.

Nyt hintojen noustua on selvää, että myös työssäkäyvien talous ei kestä kohonneita sähkön, asumisen ja ruoan kustannuksia. Kauppojen ilta-alennukset ja punalaputetut tuotteet päätyvät aiempaa enemmän kaupoissa asioivien ostoskorin täytteeksi.

Vielä viime keväänä saimme

kaupoista hävikkiruokalahjoituksia, joista pystyimme valmistamaan kävijöillemme lämpimiä aterioita. Nyt suurin osa lahjoitusruoasta koostuu lähinnä valmislounassalaateista, jogurteista ja hedelmistä. Olemme äärettömän kiitollisia niistä, mutta haasteeksi muodostuu monipuolisen ja ravintoarvoltaan koh-

tuullisen lämpimän aterian tarjoaminen.

Vepan kävijöistä ja ruokailijoista suurin osa on ulkona, rappukäytävissä ja ensisuojissa yöpyviä. Valmistetun lämpimän ruoan merkitys on varsinkin kadulla oleville asunnottomuutta kokeville suuri. Niin sanottujen leipäjonojen ruoka-avusta ei ole välttämättä hyötyä heille, joilla ei ole mahdollisuutta säilyttää ja kokata lahjoituselintarvikkeista ruokaa. Ihmiset hakeutuvat Vva y:n palveluihin saadakseen ravintoa, lepoa, vaatetta ja hygieniatuotteita sekä juttuseuraa, neuvontaa ja ohjausta tilanteensa parantamiseksi.

Päivittäin Vepassa käy reilusti yli sata asunnottomuutta kokevaa ja kokenutta kävijää ruokailemassa ja saamassa vertaistukea. Vepan lisääntyneet kävijämäärät ja tarpeet vetävät järjestön henkilöstö- ja taloudelliset resurssit äärirajoille. Vva ry:n saama rahoitus laahaa pahasti jäljessä eikä järjestö ole saanut moneen vuoteen Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:lta

indeksikorotuksia enempää edes perustoimintojaan varten. Hintojen ja elinkustannusten nousut sekä inflaatio osuvat asunnottomiin ja muihin köyhyyttä kokeviin ihmisiin, mutta myös palveluja tarjoaviin Vva ry:n kaltaisiin toimijoihin, joiden taustalla ei ole säätiöitä ja omaisuutta. Jos hävikkiruokalahjoituksetkin pienenevät pienenemistään, asunnottomuutta kokevien ja vähävaraisten tilanteesta voi tulla haastava.

Vva ry pidensi tämän vuoden helmikuussa Vepan aukioloaikoja asunnottomuutta kokeville arkisin aamuyhdeksästä iltaseitsemään. Haaveena olisi tarjota asunnottomille ihmisille turvallinen ja lämmin paikka vuorokauden ympäri. Tähänkään tarkoitukseen Vva ry ei saanut STEA:lta rahoitusta.

Teksti: Tii Judén

Kirjoittaja on Vva ry:n Vertaisja vapaaehtoistoiminnankeskus Vepan vertaisohjaaja ja Kokematiimin kokemusmentori

Kalkkersiin tullessa kävijät yleensä syövät jotain ja sitten vetäytyvät sohville ja lepotuoleille lepäämään.

Kalkkers on saanut kerran kuussa lahjoituksena suolaisia ja makeita leipomuksia Päivin torikahvilasta Lääkäriasema Medipulssin sponsoroimana.

Tukea ja T urvaa kalkkersis Ta

Yön kulkijoiden kriisipisteenä toimiva Kalkkers avasi ovensa tälle talvikaudelle marraskuun alussa. Pari kävijäämme kertoo Asukin lukijoille, mitä matalan kynnyksen periaatteella toimiva yökeskus merkitsee heille.

”Olen ollut tähän mennessä, tämän vuoden aikana kaksi kertaa asunnottomana. Kalkkersissa olen käynyt kolme, neljä vuotta yöpaikan ja ruoan vuoksi. Tämä paikka merkitsee mulla paljon. Täällä on ihana henkilökunta sekä palvelu huippuluokkaa. Ensi vuodelta odotan, että toivottavasti pysyn hengissä!! Muusta ei tietoa.”

”Tällä hetkellä olen ollut noin kymmenen vuotta asunnottomana, ja Kalkkersissa olen käynyt nelisen vuotta. Kalkkers merkitsee mulle tukea ja turvaa, ja täällä on tuttu ja turvallinen henkilökunta. Tää on rauhallisempi kuin muut asunnottomille tar-

koitetut paikat sekä ruokaa ja kahvia on tarjolla paremmin. Ensi vuodelta odotan omaa asuntoa.”

Kalkkers ei tarjoa majoitusta. Lämmin yöpaikka on talvikaudella tarjolla viidelletoista kävijälle. Päihtymys ei ole esteenä sisäänpääsylle kuten ei myöskään kotipaikkakunta (eli ei tarvitse olla Helsingissä kirjoilla), kansallisuus tai oleskelustatus. Kalkkers on avoinna: maanantaista sunnuntaihin kello 22-06. Osoite: Ratamestarinkatu 6, Itä-Pasila Puh. 050 443 1068 kalkkers@vvary.fi

Pääkaupunkiseudulla hätämajoitusta tarjoavat: Helsinkiläisille: Hietaniemen palvelukeskus, neuvonta ja päivystys 24 h, p. 09 310 46628. Hietaniemenkatu 5 B. Myös Alppikulmaan ja Inarintielle hakeudutaan Hietaniemen palvelukeskuksen kautta.

NUOLI Nuorten kohtaamis- ja tukipiste, p. 044 354 1119. Mäkelänkatu 50, sisäänkäynti Nokiankujan puolelta. Asunnottomille, päihteitä käyttäville 16–29-vuotiaille. Päihtymys ja kotipaikkakunta eivät ole esteenä sisäänpääsylle. Vantaalaisille: Koisonrannan palvelukeskus, p. 09 8392 4398. Koisotie 5. Espoolaisille: Olarinluoman tilapäismajoitus, p. 050 051 5978. Luomanportti 9.

AsunnottomuuttA kokeneet n A iset k A ipAAv At kohdennettuj A pA lveluj A

Tein opinnäytetyön yhteistyössä Vailla vakinaista asuntoa ry:n kanssa. Opinnäytetyön aiheeksi valikoitui asunnottomien naisten palvelut, jolloin halusin selvittää asunnottomuutta kokeneiden naisten kokemuksia palveluista ja näkökulmia palveluiden kehitysehdotuksista.

Opinnäytetyön aiheen valinta oli itselleni selvä, koska koin asunnottomuutta kokevien naisten tarvitsevan enemmän huomiota tilanteeseensa yleisesti ottaen sekä palveluiden näkökulmasta. Taustalla vaikutti tieto asunnottomien naisten haavoittuvasta asemasta. Lisäksi asunnottomuutta kokeneiden naisten suhteellinen osuus asunnottomista on kasvanut, joten heidän kertomansa palveluista ohjaavat päättäjiä ja asunnottomien kanssa työskenteleviä auttamaan asunnottomia naisia aikaisempaa paremmin. Tämän blogin tarkoituksena on nostaa opinnäytetyössä esiin nousseita tuloksia ja kehitysehdotuksia.

Opinnäytetyön tulokset

Opinnäytetyön tuloksien mukaan asunnottomuutta kokeneilla naisilla osalla oli jo lapsuudessa koettua asunnottomuutta ja päihteiden käyttöä, toisilla ero tai muu elämän tapahtuma oli johtanut asunnottomuuteen. Haastateltavilla naisilla kokemukset ovat olleet asunnottomuuden uhasta katuasunnottomuuteen.

Asunnottomuutta kokeneet naiset kertovat tarvitsevansa lisää heille kohdennettuja palveluita. Naisten

yksimielinen toive on saada ympärivuorokautinen asunnottomille naisille suunnattu palvelukeskus, jossa voi turvallisesti yöpyä, peseytyä ja nukkua. Palvelukeskukseen toivotaan moniammatillista apua eri asunnottomuustoimijoilta sekä sosiaali- ja terveyspalveluita. Lisäksi naiset kokevat tärkeäksi ammattilaisten halun auttaa sekä aidon kohtaamisen asiakkaan tilanteesta riippumatta.

Haastateltavat naiset toivovatkin palveluiden huomioivan sukupuolisensitiivisyyden, traumainformoidun työotteen sekä naisen yksilölliset elämänkokemukset ja mahdollisuudet ottaa palveluita vastaan.

Asunnottomuutta kokeneiden naisten mukaan asunnottomuuden ennaltaehkäisy tulisi aloittaa jo kouluissa. Eräänä esimerkkinä naiset antoivat ammattilaisten kouluttamisen niin, että perheiden haasteisiin ja avun tarpeeseen pystyttäisiin tarttua jo varhaisessa vaiheessa. Varhainen avun saaminen on tärkeää myös silloin kun naisen asunnottomuus on juuri alkanut.

aikana tienneet asunnottomien palveluista tai miten tilanteeseen voisi saada apua. Opinnäytetyön teoriaa kerätessäni ja kirjoittaessani, huomasin saman palvelurakenteen pirstaleisuuden. Tulin tulokseen, että palveluja tulisi saada selkeämmäksi siten, että asunnottomuutta kokeva saisi helpommin apua tilanteeseensa. Tämä palvelurakenteen selkiyttäminen edellyttäisi mielestäni tiiviimpää yhteisyötä eri toimijoiden kesken. Ehdottaisin sellaista yhteistyötä, jossa eri toimijat ymmärtävät paremmin, mitä työ eri sektoreiden ja toimijoiden sisällä tarkoittaa. Työnkierto voisi olla tähän yksi vaihtoehto.

Lisäksi se, millaisena asunnottomuutta kokenut nainen on kokenut palvelut, on yhteydessä siihen, millainen työntekijä hänelle on tullut vastaan. Koenkin tärkeäksi, että ammattilaisia eri toimialoilla kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa, tulisi opettaa oikeanlaiseen kohtaamiseen jo koulutusvaiheessa.

ryhmissä tai työyhteisöissä. Oli syy missä tahansa, tulisi kohtaamiseen ja ammattilaisten asenteeseen eri ihmisryhmiä kohtaan kiinnittää huomiota.

Asunnottomuutta kokeneiden naisten suhteellinen osuus kaikista asunnottomista on kasvussa. Tulevaisuudessa asunnottomuus tulisi poistaa kokonaisuudessaan kaikissa ryhmissä. Asunnottomien naisten kohdalla asunnottomuuden poistaminen edellyttää naisten tarpeiden tunnistamista, palveluiden lisäämistä ja kohdentamista huomioiden traumainformoitu työote, yksilöllisyys ja palveluiden turvallisuus. Asunnottomuutta kokeneita naisia tulisi kuunnella, ymmärtää sekä antaa aikaa siihen, että he ovat valmiita avun ja palveluiden vastaanottamiseen. Tärkeää on myös löytää keinot asunnottomuutta kokeneiden naisten tunnistamiseksi ja löytämiseksi, että heidät saadaan palveluiden piiriin. Etsivän työn lisääminen saattaisi olla tähän yksi vaihtoehto.

Asunnottomuutta kokeneet naiset kokivat palvelurakenteen pirstaleiseksi eivätkä he asunnottomuuden

Näin poistettaisiin myös tiettyä asenteellisuutta, jota asunnottomuutta kokeva tai esimerkiksi päihdehaasteiden kanssa kamppaileva saa osakseen. Ammatillisuutta ja eettistä toimintaa opetetaan kouluissa, eli kyse voi olla asenteista tietyissä ammatti-

Opinnäytetyö ”Asunnottomien naisten palvelut asunnottomuutta kokeneiden naisten kertomana löytyy osoitteesta: https://www.theseus.fi/ handle/10024/751886

Teksti: Piia Sillanpää

Supernovassa nainen kohdataan ensisijaisesti naisena

Asunnottomien naisten määrä laski 174:llä vuodesta 2020. Asunnottomia naisia on 891 ja heidän osuutensa asunnottomista on noin 23 %. Naisten asunnottomuus on laskenut jo viitenä vuotena peräkkäin.

Asunnottomien perheiden ja pariskuntien määrä oli 165, mikä on 36 vähemmän kuin 2020.

Asunnottomuus ei katso sukupuolta, ikää tai etnistä taustaa. Asunnottomuutta kokevista ihmisistä yli 70 prosenttia on miehiä. Asunnottomuuden naiserityisiä piirteitä ovat piiloasunnottomuus, pelon, väkivallan ja hyväksikäytön jatkuvaan uhka, häpeä ja stigmat, jotka toki koskevat muitakin asunnottomuutta kokevia, mutta korostuvat naisilla. Naiset saattavat usein esimerkiksi sietää huonoa kohtelua parisuhteissa, jotta eivät joutuisi

kadulle – varsinkin, jos heillä on lapsi tai lapsia.

Vva ry:llä on yhteishanke Supernovat Naistenkartanon kanssa. Toiminnassa tuetaan päihdekulttuurissa, asunnottomana ja vankilassa elävien naisten hyvinvointia vertaistuen avulla sekä kouluttamalla ja tiedottamalla ammattilaisia. Supernovassa nainen kohdataan ensisijaisesti naisena – ei päihdesairaana, asunnottomana eikä rikoksentekijänä. Ryhmänohjaajat huolehtivat ryhmän turvallisesta ja luottamuksellisesta ilmapiiristä. Kokemusmentorit toimivat ryhmänohjaajien työpareina. Luottamuksen luominen vaatii aikaa. Läsnäolollaan ja oman tarinansa avulla kokemusmentorit toimivat ryhmään osallistuvina sillanrakentajina.

Lähde: ARA Asunnottomat 2021, Selvitys 2/2022

Esiin nousseet kehitysehdotukset

Suhde omaan it S een on matka omien rajojen äärelle

Elämämme varhaiset ihmissuhteet ja kokemukset ovat isossa roolissa siinä, miten pystymme luottamaan muihin ja jakamaan omia tarpeitamme ja toiveitamme muille. Saatamme toistaa ihmissuhteissamme sellaisia lapsena oppimiamme toimintamalleja, jotka eivät enää palvele hyvinvointiamme.

Omien rajojen tunnistamiseen ja niistä huolehtimiseen liittyy uusien toimintatapojen ja vuorovaikutusmallien oppiminen. Onneksi se onkin mahdollista läpi elämämme. Omista rajoistaan huolehtiminen on omasta hyvinvoinnista huolehtimista ja itsemääräämisoikeutta. Meillä kaikilla on oikeus elämään ja koskemattomuuteen.

Omat rajat liittyvät suhteeseemme omiin tunteisiin, kehoon ja muihin ihmisiin. Jokaisella meistä on oikeus määritellä omat henkilökohtaiset rajamme itse, eikä kenelläkään ole oikeutta määritellä niitä puolestamme. Se. millaiset omat rajamme ovat, voi vaihdella elämän varrella ja esimerkiksi elämäntilanteiden mukaan. Rajamme eivät välttämättä ole samat kaikkien ihmisten kohdalla.

Omien rajojen tunnistaminen on läpi elämän kulkevaa aaltoliikettä. Olet ehkä ilmaissut rajojasi joskus, mutta ne on jätetty huomioimatta tai rikottu. Ehkä et ikinä ole saanut tervettä mallia ja olet yksi heistä, joka aikuisena etsii itse itselleen turvallisia ja toimivia tapoja elää. Jos rajojamme rikotaan tai toistuvasti ohitetaan niiden tunnistamisesta ja ilmaisemisesta huolimatta, hämärtyy lopulta mihin rajoja enää asettaa, ja ehkä lakkaa asettamasta niitä kokonaan. Jos omat rajat ovat hälventyneet, tai jo löytyneitä rajoja

on rikottu, voi olo olla hämmentynyt, uupunut, vihainen ja asioista voi olla vaikea saada kiinni.

On täysin luonnollista, ettei aina itsekään tiedä mitä tuntee. Epämääräiselle ololle on hyvä antaa aikaa ja tunteille tilaa tulla juuri sellaisina, kuin ne sillä hetkellä ovat. Onneksi meillä on koko elämä aikaa rakentaa itseämme ja muokkaantua. Ensimmäinen askel kohti omien terveiden rajojen löytymistä voi olla vaikka se, että alkaa tutkia mistä itse nauttii, ja millaiset asiat tai millainen käytös tekee itselle hyvän olon. Myötätuntoinen suhtautuminen omaan itseen on kaikessa haastavuudessaan keskiössä omien rajojen etsinnässä. Yksinkertaisimmillaan kyse voikin olla siitä, että suhtaudumme myötätuntoisesti kärsimystä kohtaan, oli se sitten omaamme tai toisen.

Kun itsestä oikealta tuntuvat asiat alkavat hahmottua, voi alkaa antaa itselleen luvan olla juuri sellainen kokonaisuus, mikä itselle luontevista asioista muodostuu. Se, että jokin asia on jollekin muulle täysin OK, mutta ei tunnu itsestä hyvältä, voi olla merkki siitä, että omat henkilökohtaiset rajat kulkevat kyseisen asian kohdalla juuri siinä. Omien rajojen ylittymiseen liittyy aina jonkinlainen tunne siitä, että kaikki ei ole ihan kohdillaan. Ihminen saattaa kokea esi-

merkiksi pelkoa, ahdistusta, inhoa, ärsyyntymistä, vihaa, häpeää taikka hämmennystä tapahtuneesta.

Meillä kaikilla on valta päästää elämäämme meille sopivia asioita ja ihmisiä. Meillä on myös vastuu itsellemme jättää meille pahaa tekevät asiat elämästämme ulkopuolelle, vaikka se ajoittain onkin hyvin pelottavaa ja kivuliasta. Elämä on luonteeltaan omalla tavallaan arvaamaton, emmekä voi vaikuttaa kaikkiin asioihin mitä elämämme aikana tapahtuu. Siihen miten itse kohtelemme itseämme ja muita kuitenkin voimme vaikuttaa. On hyvä muistaa, että jos emme itse ilmaise toisille tarpeitamme ja rajojamme, ei niihin voida vas-

tata. Ilmaisemattomia rajoja on haastavaa kunnioittaa. Se kunnioittaako toinen ilmaisemiamme rajoja vai ei, on selkeä merkki ihmisuhteen laadusta ja siitä millainen vaikutus sillä omaan elämäämme voi olla. Kun itse tunnemme itseämme tarpeeksi, voimme aidosti ja terveesti myös kohdata muita. Siksi ihmissuhde omaan itseen onkin elämämme merkittävimpiä.

Teksti: Anni Peltoniemi, ryhmätoiminnan ohjaaja, Supernovat-hanke

Omat rajat ja ihmissuhteet on yksi Supernovat-ryhmämallin keskustelukertojen teemoista.

Kummitädin K iito K set

Minun kummivuoteni alkaa olla lopuillaan ja Vva saa ensi vuonna uuden kummin. On ollut upea idea Vailla vakinaista asuntoa ry:ltä kehittää tällainen kummikonsepti. Kummiuden kautta on mahdollista liittää aina uusia ihmisiä Vva-yhteisön jäseniksi. Vaikka minun kummitädin pestini virallisesti loppuu, en suostu katoamaan mihinkään. Vepasta on tullut osa elämääni, enkä voisi kuvitellakaan, että katkaisisin yhteyden ihmisiin, joihin olen kummivuoteni aikana tutustunut. Olen nimittäin saanut monta uutta ystävää.

Kummivuoden aikana olen saanut hyvän ja kattavan kuvan Vva:n toiminnasta ja siellä työskentelevien ihmisten arjesta. En lakkaa ihmettelemästä sitä intohimoa, paneutumista ja ammattitaitoa, jolla kaikki Vva:n kuvioissa kohtaamiani ihmiset tekevät työtänsä. En ole kertaakaan kuullut kenenkään puhuvan tai käyttäytyvän epäkunnioittavasti toisiaan kohtaan, vaan kaikessa tekemisessä on mukana sydäntä ja huumoria. Olen saanut Vva:lla työskentelevistä ihmisistä itselleni esikuvan ja elävän esimerkin siitä, mitä

on, kun arvostaa omaa työtään.

Myös vapaaehtoisten merkitys on auennut minulle konkreettisesti. On ollut kunnia saada seurata miten pyyteettömästi ja ilolla ihmiset haluavat olla auttamisessa mukana.

On ollut upeaa nähdä, mitä kaikkea voi yksilötasolla tehdä asunnottomuustyössä ja miten tässäkin globaalissa ongelmassa on jokaisella mahdollisuus vaikuttaa. Jo pelkästään oman suhtautumisen toisiin ihmisiin tarkasteleminen voi muuttaa paljon. Järjestötoiminta ja vapaaehtoistyö antavat mahdollisuu-

den luoda omaankin arkeen merkityksellisyyttä.

Kohtaaminen, kunnioitus, ystävyys. Nämä sanat nousevat mieleen tästä kummivuodestani. Kiitos kaikesta hyvästä mitä olen saanut teiltä rakkaat tyypit. Tästä on hyvä jatkaa.

Lopuksi lainaan edesmennyttä huikeaa koomikkoa, joka koki ja tunnisti elämän kaikkineen:

”Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always.”

–Robin Williams

Teksti: Jenni Kokander

TAriNO i TA ELÄMÄN SELV i YTYJ i STÄ -valokuvanäyttely Vepassa

Asunnottomuus on moninainen ilmiö, joka harvoin on yksilön syytä. Vaikka periaatteessa kuka tahansa voi jäädä asunnottomaksi, asunnottomuuden riski koskettaa hyvin eri tavoin eri ihmisiä. Riski jäädä asunnottomaksi on suurempi pienituloisilla, maahanmuuttajataustaisilla sekä päihdesairailla ja mielenterveysongelmista kärsivillä. Kasvukeskuksissa korkeat vuokrat ja pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista tuottavat asunnottomuutta.

Tätä projektia tehdessä tapasin yksin ja Sampo Lepistön kanssa monta asunnottomuutta kokenutta ihmistä. Tähän näyttelyyn tuli mukaan heistä kymmenen.

Näyttelyssä on kerrottuna lyhyesti heidän tarinansa niin kuin he itse kertovat. Osalla on jo asunto, osa asuu tilapäismajoituksessa, osa kriisimajoituksessa ja yksi autossaan.

Kaikki tarinat eroavat paljon toisistaan, mutta asunnottomia kohdatessa huomasimme sirpaleisen lapsuuden ja elämän toistuvan usein. Myös elämän yhtäkkiset onnettomuudet tai kriisit ovat olleet monelle syynä asunnottomuuteen.

Asunnottomuus ei määritä ihmistä. Meistä on ollut aivan mahtavaa päästä tutustumaan näihin upeisiin ihmisiin ja heidän tarinoihinsa. Iso kiitos siitä kaikille teille. ��

Asunnottomuus ei ole asia, jota kenenkään pitäisi joutua

kokemaan. Yhteiskunta pitäisi olla rakennettu niin, että jokaiselle löytyy apua – myös silloin, kun ollaan jo kriisiytyneessä tilanteessa.

Eräs asunnottomista kertoo hyvin, että on huomannut monessa asunnottomuuden toivottomuuden. He ovat vain tyytyneet kohtaloonsa, koska eivät tiedä tai osaa nähdä parempaa.

Asunnottomuuden taustalla vaikuttaa usein moni asia, ja vaikeudet kasautuvat heille, jotka ovat valmiiksi haavoittuvassa asemassa. Moni asunnoton hyötyisi moniammatillisesta avusta, ja sen saamisen tulisi olla helppoa. Esimerkiksi mielenterveyspalveluiden piiriin pääsee kuitenkin vasta kun on raitistunut, mutta eikö juuri riippuvuus ole usein mielenterveysongelmien seurausta?

Näyttely on toteutettu yhteistyössä Vailla vakinaista asuntoa ry:n ja Y-säätiön kanssa

– Veera

Valokuvat: Veera Kontula IG: @veerakontulanghetto Esittelyteksti ja tarinat: Sampo Lepistö ja Veera Kontula Twitter: Sampo Lepistö

Kuvat saivat ensiesityksen 17.10. Asunnottomien yössä Kansalaistorilla. Näyttely siirtyi Vva ry: n Vertais- ja vapaaehtoistoiminnankeskus Vepaan, Helsingin Itä-Pasilaan, Ratamestarinkatu 6.

Sirpa on ollut yhteensä kolme kertaa asunnottomana. Hän on elänyt monivaiheisen elämän, johon on kuulunut hyviä ja huonoja hetkiä.

Ensimmäisen kerran hän joutui asunnottomaksi juostuaan pakoon väkivaltaista ex-miestään.

Toinen kerta tuli, kun hän rosi 25 vuotta kestäneestä parisuhteesta. Parisuhde oli hyvä, mutta sen aikana Sirpa kärsi mielenterveysongelmista. Tilanne paheni, kun Sirpa otti yliannonstuksen lääkkeitä, sai samalla tietää olevansa raskaana ja joutui tekemään abortin lääkäreiden suosituksesta.

Suhde taas rupesi kariutumaan tyttären kuoleman jälkeen. Tytär kuoli 8 vuotta sitten.

Tämän jälkeen Sirpa löysi miehen, joka houkutteli hänet muuttamaan Poriin. Mies oli kuitenkin täysin alkoholisoitunut, joten Sirpa ei pystynyt elämään miehen kanssa. Porissa Sirpa myös kohtasi paljon syrjimistä ja kiusaamista, jonka seurauksena hänestä tuli vainoharhainen.

Lopulta Sirpa muutti asunnottomana Helsinkiin, jossa hän asui eri asuntoloissa. Nykyään hän asuu koiransa kanssa tukiasunnossa, jossa hänelle tehdään vuokrasopimus vuodeksi kerrallaan. Hän valmistui kokemusasiantuntijaksi ja on muutenkin saanut taas elämänsä rullaamaan.

Paulan elämä on ollut sekalaista, lapsuuttaan hän ei halua edes muistaa. Lyhyesti sanottuna elämään on kuitenkin mahtunut huonoja ihmisiä, joille hän on ollut liian kiltti.

Paulan asunnottomuutta edelsi hankala parisuhde sairaalloisen mustasukkaisen kumppanin kanssa.

Elämässä oli muutenkin kaoottisia ihmisiä ympärillä. Esimerkiksi illanistujaisissa naapurin oluesta otettu huikka saattoi johtaa varkaaksi haukkumiseen ja tappouhkaukseen.

Paula on ollut elämänsä aikana kolme kertaa psykiatrisessa sairaalassa.

Asunnottomaksi hän päätyi kun entinen kämppäkaveri heitti hänet pihalle ja kehotti menemään Hietsuun, minne hän kuulemma kuuluukin. Paula ei pystynyt aina keskittymään juttelemiseen ja nauroi väärissä kohdissa. Tämä oli kämppäkaverille liikaa.

Elisabete on valmistunut Hankenin kauppakorkeakoulusta. Valmistumisen jälkeen hän teki monta vuotta analyytikon töitä.

Vuonna 2019 Elisabete teki Ayahuasca-rituaalin ja aloitti hypnoterapian. Sen seurauksena hän muisti lapsuutensa traumat, jotka hänen mielensä oli piilottanut. Samalla hän löysi oman henkisen yhteytensä ja aloitti hypnoterapia NPL-opinnot. Elisabete on joutunut lapsena seksuaalisen väkivallan uhriksi.

Henkisen heräämisen myötä Elisabete lopetti työt analyytikkona. Hän ymmärsi aikaisemmat traumansa ja niiden parannuksen. Hän aloitti itse tekemään hypnoterapiaa NPL:n kanssa omalla toiminimellään.

Samalla hän joutui hetkellisesti asunnottomaksi. Asunnottomansa hän oli noin 4 kuukautta, jona aikana hän asui ystäviensä nurkissa ja hostelleissa Helsingin kaupungin avustamana.

Nykyään hänellä on asunto, mutta rahat eivät aina riitä ruokaan, koska hän käyttää rahaa vaihtoehtoiseen lääkitykseen ja kela ei korvaa tätä. Hän kärsii traumaperäisestä stressireaktiosta.

Elisabete suunnittelee seuraavaksi pohjoiseen lähtöä.

Esko on mies, jota kaikki tervehtivät Kauppatorilla. Eivätkä suotta –Esko on tuttu näky torilla lähes päivittäin. Hän käy auttamassa Kauppatorin myyjiä hanttihommissa.

Eskolla ei ole koskaan elämässään ollut omaa kotia. Hänet huostaanotettiin 8-vuotiaana mistä asti hän on kiertänyt ympäri Suomen laitoksesta toiseen ja nukkunut ”milloin missäkin”.

Omien sanojensa mukaan hän on ”maailmanmatkaaja”.

Eskon nukkumapaikkoina ovat olleet julkiset vessat, Kasvitieteellisen puutarhan viereinen mäki, jossa hän nukkui jätesäkissä pehmusteiden päällä, Kamppi, Sörkän metrasema ja Pasilan metsään pystytetty teltta. Kylmyys on Eskolle vain ”asennekysymys”.

Nykyään Esko asuu Sällikodissa ja on yksi Sällikodin alkuperäisasukkaita. Hän muutti sinne vuonna 2007.

Esko osallistui Veeran kuvaprojektiin tänä syksynä ja kävi Asunnottomien yössä katsomassa näyttelyn. Esko nukkui pois joulukuussa. Sällikodin ”joulupukista” juttua sivulla 30.

Téres ja Hessu menivät naimisiin 3.3. kello 3. Kaikki menee kolmeen, kun Téresin nimikin lausutaan espanjaksi tres eli kolme.

He tapasivat toisena Hietaniemenkadun asunnottomien palvelukeskuksessa, kun Téres pyysi miellyttävän kuuloista miesääntä mukaansa Citymarketiin. Tällöin Téres oli sokea ja tarvitsi jonkun mukaansa kauppaan auttamaan.

Hessu päätyi Hietaniemenkadulle eli ”Hietsuun” saatuaan häädön Tampereen asunnostaan ja lähdettyään Helsinkiin. Ennen asunnottomuuttaan hän työskenteli judovalmentajana, mutta joutui lopettamaan työnsä jouduttuaan onnettomuuteen. Onnettomuudessa hän menetti toisen kämmenensä, jonka seurauksena hänet erotettiin valmentajan työstä.

Téres joutui asunnottomaksi menetettyään työnsä hoitajana ja asuntonsa samaan aikaan. Hän on tehnyt nuoruudessaan myös paljon mallin töitä ja ollut aikoinaan Miss farkku-Suomi.

Téresin lapsuus on ollut hyvin sirpaleista. Hän muutti Espanjasta Suomeen lapsena. Suomessa hänellä oli isäpuoli, joka kohteli häntä huonosti. Isäpuoli lykkäsi Téresin sukkasiltaan jouluyönä ulos. Téres käveli hangessa ystävänsä luo viettämään joulua.

Ennen öitä Inarintiellä Daniel eli elämää, jossa hän pystyi lähtemään Italiaan viikonlopuksi ihan huvin vuoksi. Hän matkusteli ympäriinsä ja eli todellista business-elämää yöpyen luksushotelleissa.

Danielin puoliso kuoli yllättäen onnettomuudessa, jonka seurauksena Daniel joutui sairaslomalle. Hän ei kuitenkaan pystynyt palaamaan sairaslomalta kunnolla takaisin töihin, ja lopulta lopetti työt strategiapäällikkönä.

Toivuttuaan Daniel tuli Helsinkiin etsimään töitä. Hän asui säästöillään hostellissa vielä heinäkuun loppuun asti, kunnes säästöt loppuivat ja hän joutui Hietsuun ja sieltä Inarintielle.

Nykyään Danielilla on taas työpaikka ja asunto. Hän on kuitenkin elävä esimerkki siitä, että asunnottomuus voi iskeä kenelle tahansa taustaan ja taloudelliseen tilanteeseen katsomatta, kun voimat yksinkertaisesti loppuvat kesken.

Jp ja Miia asuvat tällä hetkellä Vva ry:n tilapäismajoitusyksikkö Tuvassa. He ovat olleet yhdessä 11 vuotta. Suurinta osaa tavaroistaan he säilyttävät maksullisessa cityvarastossa. Cityvarasto maksaa, ja velkaakin on jo kertynyt, mutta pariskunta on saanut järjesteltyä asian niin, että tavarat saavat toistaiseksi olla.

Jp ja Miia joutuivat asunnottomiksi häädön takia. Heille oli kertynyt liikaa vuokravelkaa. Asia saatiin korjattua hetkeksi lainaamalla ystävältä rahaa, mutta Kela ei kuitenkaan voi huomioida suullisesti sovitun velan lyhentämistä maksuissaan. Raha yksinkertaisesti loppui.

Jp ja Miia pärjäsivät omien sanojensa mukaan täysin omillaan, ja ovat ennen pärjänneetkin – kumpikin on asunnottomana ensimmäistä kertaa. Asunnottomuus alkoi jo joulukuussa 2021. Jp ja Miia toivovovat yhteiskunnalta ymmärrystä ja joustoa tilanteeseensa. He menettivät asuntonsa yhden virheen takia, jonka korjasivat, mutta yhteiskunta ei joustanut.

Nyt he vain toivovat saavansa pian asunnon. ”Jopa pieni yksiö riittäisi”, tokaisee Jp.

Ennen asunnottomuutta Janne oli lasitehtaalla töissä 10 vuotta. Janne tykkäsi töistaan lasitehtaalla ja voitti siellä innovaatiopalkkinon. Työt kuitenkin loppuivat burnoutin seurauksena. Hän on saanut elämässään yhteensä 12 burnoutia.

Uupumuksen lisäksi Jannella on takanaan vaikeita uniongelmia, joita on koitettu hoitaa esimerkiksi lääkkeiden avulla huonolla menestyksellä. Kokeillut lääkkeet ovat lähinnä pahentaneet uniongelmia, mikä on herättänyt lääkäreissä epäilyjä päihde- ja mielenterveysongelmista. Itse Janne epäilee univaikeuksiensa syyksi akatisiaoireyhtymää.

Jäätyään työttömäksi Janne asui jonkin aikaa Hämeenlinnassa. Hän kohtasi siellä kuitenkin erilaisia hankaluuksia, ja päätyi muuttamaan Helsinkiin asunnottomana. Hän asui jonkin aikaa Hietaniemenkadulla, josta muutti asumisyksikkö Tupaan.

Jannella on kova halu saada asiansa järjestykseen. Hän vain tarvitsisi siihen uniongelmansa takia hieman apua ja oikean hoidon. Janne on nukkunut huonosti yli 15 vuotta.

Gunnar asuu tila-autossaan, hänellä on ollut muutamia eri autoja joissa on asunut. Talvella hän toivoo pääsevänsä Inarintien asumisyksikköön tai soluasuntoon, koska autossa tulee olemaan liian kylmä.

Gunnar ei ole saanut asuntoa, sillä hänellä ei ole Kela-korttia. Hän kertoo, että Kela-kortin saamiseksi vaadittaisiin vakituinen työsopimus, mutta hän on saanut Suomessa vain pätkätöitä. Hän on yrittänyt hakea Kela-korttia jo kolme kertaa. Ammatiltaan Gunnar on maalari.

Gunnar joutui vankilaan Virossa, jonka jälkeen lähti Suomeen etsimään parempaa elämää. Hän oli joutunut tekemisiin ”pahan ihmisen” kanssa Virossa, jonka takia joutui vankilaan.

Kaikesta huolimatta Gunnarilla on positiivinen asenne tulevaisuutta kohtaan ja jatkaa yrittämistä.

Juha on asunut puolet aikuisiästään EteläAmerikassa, missä hän on johtanut yrityksiä ja elänyt niin sanottua normaalia elämää.

Hän tuli takaisin Suomeen muistisairaan äitinsä omaishoitajaksi. Äiti kuitenkin karkasi ja joutui sairaalaan.

Juhalla oli monialainen asiakassuunnitelma, mihin kuului väitöskirjaopintojen loppuun suorittaminen ja HIV-lääkityksen aloittaminen. Kela kuitenkin vuoden 2017 järjestelmäsotkussa hukkasi Juhan asiakirjat, eikä maksanut asumiskuluja.

Tästä seurauksena hän ei saanut vuokrattua asuntoa opiskelupaikkakunnaltaan, ja jäi Helsinkiin ilman asuntoa. Hän päätyi ensin Hietsuun, mutta koki siellä fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa jota yritti tuloksetta ilmiantaa. Lopulta hänet sijoitettiin päihdekäyttäjien toipumisyksikköön, missä hän joutui kohtaamaan seksuaalista ahdistelua, muttei fyysistä väkivaltaa.

Paikka oli kuitenkin tarkoitettu päihdekuntoututujille, joten Juha ei sopinut joukkoon. Juha on joutunut käänteisesti todistamaan, ettei hänellä ole päihde- tai mielenterveysongelmaa.

Hän asuu edelleen Diakonissalaitoksen hätämajoituksessa, toimii aktivistina sateenkaarevan asunnottomuuden esiin tuomisessa, toimii politiikassa ja on hivpositiivinen ilman lääkitystä. Tilanne on jatkunut jo viisi ja puoli vuotta.

ESKO, j O ulupu KK imm E , l E pää rauha SS a

Joulukuun 11. päivä saimme suru-uutisen. Esko Juhani Tiihonen jätti maallisen taivalluksensa.

Esko ehti olla monessa mukana, myös Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnassa. Ensimmäinen kontakti Vva:han oli, kun hän kävi vanhassa Vepassa ja tapasi siellä järjestön perustajiin kuuluneen Roihan Jussin. Jussi vei Eskon Vartiosaareen, missä he purkivat vanhaa kiinteistöä yhdessä ja viettivät koko kesän luonnon rauhassa. Sen jälkeen Esko olikin aktiivisesti mukana Vva:n vapaaehtoistoimin-

nassa. Saimme todeta, ettei oikea joulupukki asu Korvatunturilla vaan Sällikodissa.

Sällikotiin Esko muutti vuonna 2007, kun se avattiin. Nykyään Vva ry:n palvelupäällikkönä työskentelevä Jussi Lehtonen oli silloin kaupungilla ja toimi Eskon sosiaalityöntekijänä. Ulkona asumisessa karaistunut mies sai vihdoin kotinsa. Aluksi sitä moitti liian lämpimäksi ja nukkui ikkuna auki talvellakin.

40 vuoden ajan Esko oli tuttu näky myös Kauppatorilla, missä hän kävi usein auttelemassa torikauppiaita.

Esko oli paljasjalkainen stadilainen, jonka tie kulki lastenkotien ja perheryhmäkotien kautta eri puolille Suomea.

Vuonna 1986 Esko siirsi taas kirjansa takaisin Stadiin. Helsingin asunnottomien asuntolat tulivat miehelle tutuiksi: Pursimiehenkatu, Pelastusarmeija, Hyttitie, Keijon maja Käpylässä ja niin edelleen. Kauppatorillakin hän nukkui, lavojen päällä, pressun alla. Rapina vaan kävi aamulla, kun telttakangas oli jäässä.

Läheisten ja ystävien lisäksi Eskoa jää kaipaamaan Vva ry:n koko henkilöstö, niin me nykyiset kuin jo muihin tehtäviin ja yhteisöihin siirtyneet. Joulupukkia ei enää ole.

USKOTAAN IHMISEEN

Toipumisen ja eheytymisen kokemuksia me tällä kentällä työskentelevät haluaisimme olla todistamassa ja tukemassa, ja sitäkin toki tapahtuu; ilman niitä tuskin tunteva ja alalle kouluttautunut empaattinen työntekijä kovin kauan jaksaisikaan.

Paljon olemme jo kollegoiden kanssa puhuneet meissä heräävistä voimattomuuden, turhautuneisuuden ja ärtymyksenkin tunteista, kun sairaus usein on ihmisen toiveita ja kykyjä voimakkaampi, ja rooliksemme jää usein vain todistaa ihmisen syöksykierrettä sen eri muodoissa. On ollut hienoa tutustua erilaisista taustoista tuleviin työryhmiemme jäseniin, ja löytää vähitellen keskinäistä luottamusta. Vaikka olen puolileikilläni pullistellut, etten ole tullut töihin hakemaan kavereita, vaan meetvurstia leivän päälle, niin ehdoton fakta on se, että ilman avoimuutta, näkyväksi ja kuulluksi tulemista, ja rohkeutta yrittää asioita, jotka eivät välttämättä onnistu, meidän alamme työ käy äkkiä raskaaksi. Me olemme toistemme tärkein voimavara kovan liksan ohella.

Tullessani Vva:lle olin melko työlästynyt moniin edellisessä tehtävässäni kohtaamiini ilmiöihin ja niistä syntyneeseen näköalattomuuteen, ja mietin miltä tuntuisi tehdä töitä vielä vaikeammassa asemassa olevan asiakaskunnan kanssa. Kun tilapäismajoituksen päättyessä huonetta tyhjennettäessä on katsonut ulkoisesti pärjäävän, osin rehvakkaan ja haastavankin asiakkaan tai pariskunnan elämään siitä jääneiden jälkien kautta,

ei päällimmäiseksi enää nousekaan tuomitseminen, vaan samaistumisen kautta syntyvä sisäinen tunne siitä ahdistuksesta, yksinäisyydestä, voimattomuudesta ja hädästä, joita nuo virtsan kastelemat sängyt, mätänevät tiskit ja vaatekasat, ja jatkuvat sääntörikkomukset oman toimijuuden avuttomina osoittamisyrityksinä huokuvat. Ja joiden puraisun osa meistäkin on kokenut.

Paradoksaalisesti tässä työssä onkin siis ollut aiempaa helpompaa hahmottaa se, etteivät monet niin sanotuille tavallisille ihmisille ärsyttävinä näyttäytyvät toiminnot ja ratkaisut enää monen kohdalla ole valintoja, vaan sairaus, rikkonaisuus, osattomuus ja kyvyttömyys vievät monia asiakkaitamme kuin jonkinlaisella automaattiohjauksella. Se, että tarjoamme siihen väliin apua, läsnäoloa ja muutoksen mahdollisuuksia on jo itsessään arvokasta, ja kun pitkään onkii, saa väkisinkin joskus myös kalaa. Muutos on mahdollinen, vaikka ei aina kovin todennäköinen. Usein jo asiakkaalle syntyvä kokemus siitä, että hänet on kohdattu ja hänelle on ojennettu käsi (vaikkei hän ole saanutkaan siihen tartuttua) on arvokas, ja voi realisoitua joskus myöhemmin jonakin muutoksen mahdollistavana voimavarana.

Helppoa on kritisoida ympärillään olevaa, ja toivoa, joskus ainakin mielessään vaatiakin, että asiat olisivat jotenkin toisin. Aina kannattaa oman tekemisensä kautta pyrkiäkin parempaan, toimivampaan ja vaikuttavampaan. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin nähdä omassa ja toisten toiminnassa arvoa. Se, miten asiat nyt menevät ja mitä asiakaskunnan elämissä tapahtuu eivät ole todiste toimintamme vaikuttamattomuudesta tai ihmisten epäonnistuneista elämistä; meidän työmme toimii ja toteutuu tänään näin, ja kullakin on oma elämänsä, jonka arvoa ei voi ulkopuolelta mitata, tai kertoa miten se pitäisi elää.

Tämän viisauden olen kohdannut omissa esimiehissäni; kehitetään uutta, parannetaan vanhaa, uskotaan ihmiseen – samalla eletään reaalimaailmassa, ja ymmärretään että ”ei mopolla mahdottomia”. Koskaan syyttämättä, aina tukien ja kannustaen. Toivon että osaan itse toimia samoin, vaikka rajaaminen väistämättä kuuluu niin asiakas- kuin esimiestyöhönkin.

Teksti: Harri Eerikäinen, Vva ry:n hallinnoimien Tupatilapäismajoitusyksikön ja asunto ensin mallilla toimivan asumispalveluyksikkö Sällikodin lähiesimies

VVA RY on muk A n A eu R ooppA l A isess A

A sunnottomuust Y össä

Vielä kolme vuotta sitten oltiin tilanteessa, jossa osalle Vailla vakinaista asuntoa ry:n matalan kynnyksen palveluissa päivittäin kohdatuista ihmisistä ei ollut yöpymispaikkaa. Sittemmin näiden ihmisten oikeuksia saatiin Helsingissä –

kiitos järjestöjen, sosiaalityön, kaupunginvaltuutettujen ja muiden aktiivisten kansalaisten yhteistyön, edistettyä niin, että perustus- ja sosiaalihuoltolakimme takaama oikeus vähimmäisturvaan täyttyy. Työtä on kuitenkin vielä tehtävä, sillä tälle ihmis -

ryhmälle jatkoasuttamispolku ei useissa tapauksissa ole mahdollinen.

Järjestelmän ulkopuolella

Keistä siis puhun? Puhun Suomeen muuttaneista, täällä jo pitkäänkin asu -

neista ja työskennelleistä ihmisistä, joiden oleskelun pysyvyyttä ei järjestelmämme tunnista ja joiden on tilanteessa, jossa he ovat jo jääneet asunnottomiksi vaikea virallistaa oleskeluaan – ainakin ilman riittävää tukea ja ohjausta. Puhun pääosin Euroopan unionin

kansalaisista samalla muistuttaen, että maassamme oleskelee pitkäaikaisesti myös Euroopan ulkopuolelta muuttaneita ihmisiä, joiden tilanteet ovat oleskeluoikeuksien osalta usein vielä mutkikkaampia.

Vapaata liikkuvuutta

Maailmassa muutti maasta toiseen viime vuonna yli 280 miljoonaa ihmistä. Toiset lähtevät pakosta, sodan ja muiden konfliktien tai elinolojen äärimmäisen kurjistumisen takia, toiset yhdistyäkseen perheisiinsä tai työn perässä. Euroopan unionin jäsenmaissa asui vuonna 2020 arviolta 13,3 miljoonaa toisesta jäsenmaasta muuttanutta ihmistä. Suurin osa vapaata liikkumisoikeuttaan käyttävistä ihmisistä muuttaa joko etsimään työtä tai jo työpaikan löydettyään.

Köyhyys ja asunnottomuus

Työssäkäyvien köyhyysaste oli EU-kansalaisilla kaksinkertainen verrattuna maiden kantaväestöön. Asunnottomuustyön näkökulmasta huolestuttavaa on eritoten se, että lähes puolet heistä asuu liian ahtaasti ja tai tuloihinsa nähden liian kalliissa asunnossa.

Poissa tilastoista Eurooppalaisten asunnottomuustoimijoiden tutkimusten mukaan isoissa kaupungeissa sekä EU:n sisältä että ulkopuolelta muuttaneet muodostavat huomattavan osan, usein yli puolet asunnottomasta väestöstä. Heitä ei kuitenkaan useimmiten huomioida virallisissa asunnottomuustilastoissa, koska he eivät ole moninaisista syistä pystyneet rekisteröitymään maiden virallisiksi, pysyviksi luokitelluiksi asukkaiksi. Siitä

huolimatta he jatkavat elämäänsä jopa vuosikausia ilman tunnistettua asemaa, palveluiden ja turvaverkkojen ulkopuolella, yöpyen kaduilla ja niissä kaupungeissa, joissa viime sijaista suojaa on tälle ryhmälle tarjolla, yömajoissa.

Asunnottomuus ei tunne rajoja

Myös Suomessa, ja etenkin pääkaupunkiseudulla elää tälläkin hetkellä elämäänsä joukko ihmisiä, joita asunnottomuustilastot eivät huomioi ja joiden asunnottomuuteen nykyisen järjestelmän puitteissa ei ole juuri keinoja puuttua. Sekä kansalliset että kunnalliset tavoitteemme poistaa asunnottomuus lähivuosina jäävät vaillinaisiksi, jos ne eivät huomioi kaikkia maassamme olevia asunnottomuutta kokevia ihmisiä.

Se, että nämä ihmiset eivät mahdu tilastoihin, ei poista heitä kaduilta, hätämajoituksista, päiväkeskuksista. Asunnottomuus ei tunne kunta- tai valtioidenkaan rajoja, koska ilmiönä se kytkeytyy myös globaaleihin muuttoliikkeisiin ja ylirajaiseen eriarvoisuuteen.

Työhyväksikäyttöä

Askeleita kohti jokaisen ihmisoikeuksia kunnioittavia ratkaisuja on otettu, Helsingin osalta tärkeänä saavutuksena jo mainittu hätämajoitukseen pääsy, mutta katse on suunnattava pidemmälle. Osaltaan tämän ryhmän asunnottomuus olisi ennaltaehkäistävissä, etenkin jos EUkansalaisten kohdalla Suomeen töihin tulevia pystyttäisiin suojelemaan työelämässä tapahtuvalta hyväksikäytöltä.

Monet työmarkkinoilla lähtökohtaisesti heikossa asemassa olevat ihmiset eivät tunne työlainsäädäntöä ja siten oikeuksiaan työnteki-

jöinä, ja kielimuuri ja verkostojen puute altistavat heidät huonoille työolosuhteille ja pimeille työmarkkinoille. Työhön tulijat tulisi siksi tavoittaa varhaisessa vaiheessa yhteistyössä lähtömaiden kanssa ja mielellään jo ennen Suomeen saapumista.

Yhteistyötä EU-tasolla Maiden välistä, EU-tasolla koordinoitua yhteistyötä ja selkeää ohjeistusta tarvitaan myös silloin, kun on epäselvää, minkä maan sosiaaliturvaan liikkuvuusoikeuttaan käyttävä voi turvautua. Asumisneuvontaa olisi saatava myös väliaikaisiin, usein epävirallisiin asumisjärjestelyihin turvautuvien EU-kansalaisten ulottuville. Kuten Kuntaliitosta todettiin taannoisessa koulutuksessa: ”Asumisneuvontaa tarvitaan yhä kansainvälisemmän ja liikkuvamman väestön apuna”.

Tutkimustietoa ja turvaverkkoja

Meillä ei ole tietoa siitä, kuinka paljon rekisteröitymättömiä EU-kansalaisia oleskelee Suomessa. Lähes kaikki, joilla ei ole tarpeeksi tietoa vakinaiseen oleskeluun tarvittavista hallinnollisista toimista ja joiden oleskelustatus on siksi epävakaa, ovat vaarassa jäädä turvaverkkojen ulkopuolelle kriisin kohdatessaan. Tarvitsemme myös enemmän tutkimusta tästä ryhmästä, jotta voimme suunnitella tarkennettuja toimenpiteitä ja ratkaisuja.

VVA vaikuttaa FEANTSA:n kautta

On erittäin tärkeää aktivoitua myös EU-tasolla, jotta asia tavoittaa eurooppalaiset päättäjät. Tänä vuonna Euroopan komissio tarkastelee niin kutsuttua

Vapaa liikkuvuus -direktiiviä (2004/38), tarkoituksenaan muun muassa selkeyttää sen tulkinnanalaisia kohtia uusimalla direktiivin ohjeistusta. Eurooppalaisten asunnottomuustoimijoiden kattojärjestö FEANTSA huomioi tilaisuuden laatimalle komissiolle listan ehdotuksia, jolla heikossa asemassa olevien EU-kansalaisten asemaa voitaisiin parantaa.

Suomalaisista asunnottomuustoimijoista Vailla vakinaista asuntoa ry oli mukana laatimassa lausuntoa, jossa FEANTSA vaati muun muassa asunnottomuuden lisäämistä EU:n syrjinnänvastaisen lainsäädännön perusteisiin ja kohdennetun rahoituksen ohjaamista EU-kansalaisten kanssa työskenteleville asunnottomuustoimijoille.

Lausunnossa painotettiin myös tarvetta selvittää, voisiko vapaan liikkuvuuden ehtoihin sisällyttää erityinen kategoria erittäin haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä varten. Kyseisen kategorian turvin osa liikkuvista EU-kansalaisista, jotka ovat kokeneet asunnottomuutta pitkään voisivat tietyin edellytyksin virallistaa oleskelustatuksensa.

Ehdotus sisältää kirjauksen muun muassa sellaisen väliaikaisen statuksen myöntämisestä, jolla asunnottomuutta kokevalle EUkansalaiselle voidaan taata pääsy sosiaalisten oikeuksien ja terveydenhuollon ja työn (tai työllisyyspalveluiden) piiriin.

Suomi tunnetaan maailmalla asunnottomuustyön mallimaana. Voisiko Suomi aktivoitua ja toimia jatkossa esimerkkinä myös ”eurooppalaisen asunnottomuuden” ratkaisujen etsimisessä?

Teksti: Heini Puurunen

VVA ry:llä vapaaehtoistentoimintaa koordinoi Tiina Aitta.

1) Vapaaehtoistyöllä asunnottomuutta vastaan -hanke toimii yhteistyössä Aklinikkasäätiön Vapariväylä-hankkeen kanssa. Yhdessä järjestetään muun muassa koulutuksia heikossa asemassa olevien kanssa tehtävään vapaaehtoistyöhön.

2) Vertais- ja vapaaehtoistoiminnankeskus Vepa tarjoaa mahdollisuuden kohdata asunnottomuutta kokevia kävijöitä.

3) Asunnottomien yö on vapaaehtoistoiminassa suurin tapahtumamme.

4) Juhlien ja tapahtumien järjestämisessä jokainen käsipari on tarpeen.

5) Erilaiset talkoot sopivat vapaaehtoistoimintaan. Tehtävää riitti jokaiselle, kun viime toukokuussa Vartiosaarta valmisteltiin kesäkautta varten.

6) Oman osaamisensa lahjoittaminen tuo iloa toiselle. Parturi-kampaajat, manikyyrin ja pedikyyrin tekijät, meikkaajat, ravintola-alan ammattilaiset, kirjoittajat jne. toimivat vapaaehtoisinamme.

7) Erilaisten aktiviteettien järjestäminen on tärkeää osallisuustoimintaa.

8) Vartiosaaren toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja vertaisuuteen.

VVA ry ei olisi olem A ss A ilm A n VA pAA ehtoisi A

Järjestö sai alkunsa asunnottomuutta kokevien ihmisten omasta aktiivisuudesta vuonna 1986. Ensimmäiset 10 vuotta järjestö toimi täysin aktiivisten vapaaehtoistoimijoiden voimin. Vapaaehtoiset ovat aina olleet Vva ry:n ydintoimintaa.

Edelleen järjestöjen monipuolisessa, ajan mukaisessa ja kehittyvässä toiminnassa vapaaehtoistoiminta on avain-

asemassa. Siksi olemmekin innoissamme kolmen vuoden vapaaehtoistoiminnan hankkeesta ”ASVA: Vapaaehtoistyöllä asunnottomuutta vastaan 2022-2024. Hanke toimii yhteistyössä A-klinikkasäätiön Vapariväylä -hankkeen kanssa.

Vapaaehtoistoiminta tarjoaa ihmisille käytännönläheisen tavan osallistua asunnottomuuden poistamiseen ja sitä kautta asunnottomuutta kokevien ihmisten elämänlaadun parantamiseen.

Toiminnan kautta lievennetään ennakkoasenteita asunnottomuutta kokevia kohtaan. Hankkeessa luodaan rakenne heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisten kanssa tehtävälle vapaaehtoistoiminnalle ja madalletaan kynnystä toimia vapaaehtoisena asunnottomuuskentällä. Yhdessä Aklinikkasäätiön kanssa tuotamme aiheesta koulutusmateriaalia järjestökentän käyttöön.

Vapareita eri taustoista

ASVA-hankkeessa on pian takana ensimmäinen toimintavuosi. Vuoden aikana vaparitoiminnan koordinaattori on kartoittanut vapaaehtoistoiminnan tarpeita ja

mahdollisuuksia eri toimipisteissä, tavannut vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita henkilöitä ja käynnistellyt säännöllistä vaparitoimintaa erityisesti Vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskus Vepassa, sekä tukenut pitkään olemassa ollutta vaparitoimintaa Vartiosaaren toimipisteessä. Vaparitoimnnan applikaation käyttöönotto on viimeisessä vaiheessa.

Vva ry:llä vapaaehtoistoiminnassa näkyvät karkeasti jaotellen kaksi ryhmää: asunnottomuutta itse kokeneet tai parhaillaan kokevat ihmiset, sekä järjestön palveluiden ulkopuolelta tulevat, asunnottomuuden vastaisesta toiminnasta kiinnostuneet ihmiset. Osalla

vapareista on lähipiirissä henkilö, jolla on ollut asumisen kanssa haasteita. Osalle asunnottomuus on uusi ilmiö, josta he haluavat oppia lisää. Osa vapareista tulee mukaan suoraan järjestön palveluista. Vapareiden moninaisuus on meille rikkaus.

Arjesta tapahtumiin ja juhliin

Erityisesti tapahtumien järjestämisessä vapareiden työpanos on näkynyt erityisen tärkeänä. Vuoden 2022 aikana järjestimme yhdessä (isoimpiia mainitakseni) Vartiosaaren talkoita, Asunnottomien yön päätapahtuman ja Itsenäisyyspäivän juhlan. Vapaaehtoiset ovat työskennelleet meillä käyttäen omaa

vapaa-aikaansa, työnantajan tarjoamia vapaaehtoistoiminnan tunteja, opiskelujen harjoitteluja ja oppimistehtäviä, jakaneet somessa järjestön materiaalia, organisoineet keräyksiä ja olleet arjessa mukana. Erityisen paljon vapareista oli myös tilapäismajoitusyksikkö Tuvan käynnistämisessä.

Tätä kirjoittaessa koordinaattorin mieli vähän herkistyy, koska meillä on niin mahtavia ihmisiä mukana.

Vva ry ja A-klinikkasäätiö toimivat yhteistyössä vapaaehtoistoiminnan kehittämiseksi

Yhdessä A-klinikkasäätiön Vapariväylä-hankkeen kanssa olemme kouluttaneet vapareita heikossa asemassa olevien kanssa tehtävään vapaa-

ASVA-hankkeen tavoitteet

Yhdessä A-klinikkasäätiön kanssa luodaan koulutuspaketti heikossa asemassa olevien ihmisten kanssa tehtävästä vapaaehtoistyöstä.

Vapaaehtoistoiminnan rakenteiden luominen: luodaan pysyvä vapaaehtoistyön malli osaksi järjestön matalan kynnyksen toimintaa.

Vapaaehtoisten ja kävijöiden kohtaamisen mahdollistaminen: saatetaan vapaaehtoiset ja asunnottomuutta kokevat ihmiset yhteen.

Asunnottomuutta kokevien ihmisten elämänlaadun ja osallisuuden parantaminen harrastetoiminnan avulla: ylläpidetään vapaaehtoisten voimin erilaista harrastetoimintaa. Vapaaehtoiset järjestävät päiväretkiä, tietovisoja, keskustelutuokioita, biljardiotteluita, elokuvailtoja ja muuta harrastetoimintaa sen mukaan, millaisia tarpeita ja kiinnostuksen kohteita Vva ry:n kävijöillä on.

Kaupunkilaisten vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksien lisääminen asunnottomuuskentällä: tarve auttaa ja osallistua asunnottomuuden poistamiseen voi olla suuri, mutta osallistumismahdollisuudet pienet. Tämä koskettaa sekä yksittäisiä henkilöitä että yrityksiä.

Otetaan käyttöön täsmäkeikkavarausjärjetelmä-aplikaatio, jossa kukin voi varata vapaaehtoistyökeikan ja kuitata sen tehdyksi reaalimaailmassa.

Järjestö kehittyy toimiakseen toiminta-areenana kaikille asunnottomuuden vastaisessa työssä. (Kehittämistoiminta ei ole aina helppoa, mutta olen kiitollinen meidän kävijöiden ja henkilöstön avoimesta ja lämminsydämisestä suhtautumisesta vapaaehtoisten mukaan ottoon.

Vva ry:n toiminta = kävijät, vapaaehtoiset, lahjoittajat, henkilökunta, opiskelijat, yhteistyökumppanit ja vierailevat tähdet. Olemme yhteisö.

ehtoistyöhön. Ensimmäinen koulutus oli kesäkuussa Suomenlinnassa ja toinen marraskuussa, jolloin vierailimme myös Vva ry:n Vepassa. Vaparit ovat saaneet tietoa asunnottomuudesta, päihteistä, kohtaamistaidosta, moninaisuuden huomioimisesta, traumainformoidusta työotteesta, kokemusasiantuntijuuden hyödyntämisestä ja omien voimavarojen hyödyntämisestä. Koulutuksissa on keskusteltu ja kyselty paljon. Teemme A-klinikkasäätiön vaparitoiminnan kanssa töitä samankaltaisen kohderyhmän kanssa, joten synergiaedut osaamisen jakamisessa ovat olleet huomattavia. Merkittävän lisän koulutukseen toi Kokema-tiimin osallistuminen marraskuun

koulutukseen. Kehitämme edelleen kokemusäänen hyödyntämistä vuoden 2023 koulutuksissa.

Olemme saaneet koulutuksista arvokasta palautetta, joiden pohjalta edelleen kehitämme koulutuksia ja vaparitoimintaa. Pysykää kuulolla vuoden 2023 koulutuksia varten: yksi on toukokuussa ja toinen marraskuussa. Näiden lisäksi suunnittelemme pienempi täsmäkoulutuksia eniten puhututtaneissa aiheista.

Liity mukaan: FB: Vva ry:n vapaaehtoiset ja/tai lähetä spostia: tiina.aitta@ vvary.fi

Teksti: Tiina Aitta, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori, ASVA-hanke

Sain tutustua Vertais- ja vapaaehtoistoiminnankeskus Vepan monipuoliseen arkeen.

Päivä va Paaehtoisena ve Passa

Olin jo pidempään seurannut Vailla vakinaista asuntoa ry:n sosiaalisen median päivityksiä, tapahtumia, uutisointia asunnottomuudesta sekä asunnottomuustyöstä ja sitä kautta on kasvanut kiinnostus myös yhdistyksen vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistoimintaan osallistumisen kynnystä madalsi työnantajan kannustus osallistua CGI:n Get Involved -ohjelmaan, joka tarjoaa CGI:n työntekijöille mahdollisuuden tehdä hyväntekeväisyyttä palkallisesti yhden päivän ajan vuodessa.

Lähetin sähköpostilla rennon esittelyn itsestäni ja kerroin kiinnostuksestani vapaaehtoistyöhön järjestösuunnittelija Vlada Petrovskajalle, joka ystävällisesti ohjasi yhteydenottoni vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Tiina Aitalle. Tiina toivotti minut ensimmäiseksi lämpimästi tervetulleeksi mukaan vapaaeh-

toistoimintaan ja sovimme yhdessä tapaamisen, jossa hän kertoi millaisia monipuolisia tehtäviä heillä olisi ja sovimme yhdessä, että osallistun yhden päivän ajan Vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskus Vepan päivittäiseen toimintaan.

Ensimmäisenä aamulla sain Tiinalta Vapaaehtoinenhenkilökortin kaulaani ripus-

tettavaksi, tiiviin perehdytyksen Vepan tiloista, yhdistyksen toiminnasta ja minut esiteltiin työvuorossa oleville henkilöille sekä läpikäytiin turvallisuusohjeet mahdollisten häiriötilanteiden varalle.

Perehdytyksen jälkeen aloitin työpäiväni Vepassa toimivien vertaistyöntekijöiden ystävällisessä ohjauksessa. Ensin täyttämällä varastosta lahjoituksena tulleita kaulahuiveja ja lämpimiä takkeja rekkeihin ja laatikoihin sekä tarjolla olleen aamupalan jälkeen pöytien siistimisellä ennen lounasruokailua.

Lounasaika on Vepassa vertaistyöntekijöiden kertoman mukaan päivän kiirei-

sin hetki. Lounaaksi oli tarjolla lihapataa ja juustoista tomaattikeittoa lihattomana vaihtoehtona. Osallistuin ruuan tarjoiluun ja molempia annoksia meni sitä mukaa, kun sain niitä keittiöstä tuotua tarjolle.

Iltapäivään mennessä osa Vepan pisteellä asioineiden kävijöiden tarpeista oli tullut tutuksi ja koin onnistuneesti suoriutuvani päivän lopussa muutamista palvelutehtävistä joita eteen tuli. Lähtiessäni Vepasta vilkaisin, että aamulla lisäämäni huivit oli otettu mukaan lämmikkeeksi ja aamulla pitäisi laatikot täyttää uudelleen.

Teksti: Aija Hietikko

Kuvat: Mira-Veera Auer/SOSTE ry

Kokema-tiimin Jarkka ideoi oppaan KAKUN LUSIMISELLE

Kokema-tiimin kokemusmentori Jarkka Eronen on vinkannut ammattikorkeakoulu Laurealle uuden kirjaidean. Näin lusit kakkusi -teoksessa tarjotaan vertaistuellisia ja käytännöllisiä toimintatapoja vielä vankilassa oleville, miten vankeusaika ja vankilasta vapautuminen voivat olla myös mahdollisuus omaan muutostyöskentelyyn. Kirja ilmestyy ensi maaliskuussa.

Laurean omaksi vinkkimieheksi ristitty Jarmo ”Jarkka” Eronen toimii Vailla vakinaista asuntoa ry:n Kokema-tiimissä kokemusmentorina ja vankilatyön koordinaattorina. Hän on ottanut tavakseen vinkata Laurea-ammattikorkeakoulua erialaisista rikosseuraamusalan ajankohtaisista kehittämistarpeista.

Erosella on omakohtaista kokemusta rikollisuudesta irrottautumisesta sekä toipumisesta. Vankilatyössään hän on oppinut ymmärtämään vertaistuen merkitystä vangeille. Parhaimmillaan vertaiset tuovat toisilleen toivoa siitä, että toipuminen on mahdollista (Puumalainen 2020, 31). Vertaisuuden tarjoamiselle erilaisissa rikosseuraamusalan toimintaympäristöissä on kuitenkin olemassa erilaisia rajoitteita. Erosen viimeisin vinkki tarjoaakin esteettä vertaisuutta myös muurien sisäpuolelle.

Eronen on aikaisemminkin vinkannut Laurealle, että erilaisista rikollisuudesta irrottautumistarinoista tulisi kirjoittaa artikkeleita. Desistanssia, toipumista ja kokonaisvaltaista sosiaalista kuntoutumista. Kokemusasiantuntijoiden tarinoita -teos julkaistiin vuonna 2019. Kokoomajulkaisussa rikosseuraamusalan ammattilaiset valottivat desistanssista eli rikollisuu-

desta irrottautumista, päihteistä toipumista ja kokonaisvaltaista sosiaalista kuntoutumista kahdeksan kokemusasiantuntijan kertomuksen kautta.

Erosen aloitteesta ja ideasta sai alkunsa myös rikosja päihdetaustaisille suunnattu KEIJO-kokemusasiantuntijakoulutus. Idea sai ESR: n rahoituksen ja hanke toteutui vuosina 2018-2020 yhdessä Silta-Valmennusyhdistyksen ja Valo-Valmennusyhdistyksen kanssa.

Kakkuteoksen reseptit kokemusasiantuntijoilta

Kirjan Kakkugalleriaosiossa kokemusasiantuntijat ovat kirjoittaneet ”reseptejä” seuraaviin: sakkokakku, tutkintakakku, ehdollinenkakku, ehdoton -kakku, valvontarangaistuskakku, valvottu koevapaus -kakku ja yhdyskuntapalvelukakku. Kokemusasiantuntijoiden ”reseptiikka” tarjoaa näkökulmia erilaisista kakuista sekä siitä, miten ne parhaiten suoritetaan yksilön, hänen lähipiirinsä sekä yhteiskunnan näkökulmasta.

Kakkuteoksen kirjoittajakutsu on otettu positiivisesti vastaan asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden keskuudessa. Tuleva teos saattaa yhteen eri alojen ammattilaiset ja rikosseuraamusalalle koulutetut kokemusasiantuntijat, jotka

yhteiskirjoittavat artikkeleita eri näkökulmista rangaistusajasta sekä vapautumisesta. Kirjan ideoitsijana toiminut Eronen on kuullut herkällä korvalla vankiloissa tapaamiaan vankeja ja tuonut teokseen mukaan myös heidän ajatuksiaan unelmakakusta. Myös vankilassa kuntoutuksessa vielä olevilla on käytännönläheisiä näkökulmia siitä, miten vankilassa on hyvä toimia ja miten fokus säilyy omassa tekemisessä sekä vastuun kantamisen opettelussa. Kakku -teoksen kirjoittajat työskentelevät rikosseuraamusalalla ja heistä useimmilla on monipuolista kokemusta työskentelystä rikosseuraamusasiakkaiden parissa. Osa kirjoittajista on tehnyt alaan liittyvää tutkimusta ja toiminut erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Kokemusasiantuntijoiden asiantuntijuus rakentuu heidän aikaisemmista kokemuksistaan rikosseuraamuksissa tai erilaisissa palveluissa, joista he

ovat saaneet tukea muutostyöskentelylleen.

Laurea-ammattikorkeakoulu julkaisee Kimmo Kumlanderin, Janika Lindströmin ja Eeva Järveläisen toimittaman artikkeliteoksen Näin lusit kakkusi 23.3.2023, kokemusasiantuntijoiden seminaarin ja valmistumisjuhlan yhteydessä. Teos julkaistaan myös verkossa, joten se on mahdollista lukea myös älyvankilan sellipäätteeltä.

• •

Lähteet: Lindström, J., & Kuparinen, K. 2019. Desistanssia, toipumista ja kokonaisvaltaista sosiaalista kuntoutumista. Kokemusasiantuntijoiden tarinoita. https://www.theseus.fi/ handle/10024/264188 Puumalainen, J. 2020. Vertaisten näkemyksiä toisten tukemisesta ja auttamisesta:” Taikuutta tavallaan, kuin hyvin se toimii”. Kuntoutus, 43(2), 31-37.

Teksti: Janika Lindström

Toteutumattomat lasten oikeudet näkyvät palveluohjaustyössä

Haavoittuvuuden ja huono-osaisuuden ydinongelma näyttäisi olevan seurausta lastenoikeuksien tulkintojen ajautumisesta harmaalle alueelle. Tämä näkyy nyt nuorten ja aikuisten kohdalla palveluohjaus kohtaamisissa eri tavoin. Lasten oikeuksien toteutumisen oikea-aikaisuutta pohditaan usein vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä, jolloin palveluohjaus toteutuu etäällä siitä, mitä voisimme ymmärtää oikea-aikaisuudella lapsen ja nuoren elämän näkökulmasta.

Kukaan meistä ihmisistä ei ole voinut tarkastella tietoisesti oman elämämme syntyhetkiä, eikä varsinkaan biologisten vanhempiemme tekemiä ratkaisuja ennen syntymäämme. Elämämme alun eri vaiheita ovat edeltäneet monenlaiset tilanteet ja ratkaisut, jotka voivat vaikuttaa loppuelämäämme pysyvästi. En tässä kirjoituksessa niinkään käsittele raskauden alun ja uuden elämän kehityksen vaiheen eri prosesseja.

Pyrin erityisesti pohtimaan lapsia, nuoria ja myös aikuisia mietityttäviä kysymyksiä, kuten ”Onko minulla mitään arvoa?”, joka usein on noussut esille ihmisiä kohdatessa. Kysymykseen on aina varmasti kiistaton vastaus olemassa; lapsen ja nuoren elämällä on luovuttamaton ja ehdoton arvo! Kukin voi tahollaan pohtia, kuinka kokee parhaakseen sanoittaa oman vastauksensa, kun se kohdalle tulee myös aikuisten ja vanhusten esittämänä.

Syyt ja seuraukset

Ihmiselämällä on aina merkitystä, lapsen ja nuoren elämällä todellakin on luovuttamaton arvo ja oikeutus tulla oikea-aikaisesti huomioiduksi, ja sen myötä olla myös koko yhteiskuntaa ohjaava lähtökohta. Oikeutusta ei vähennä se, kuinka lapsi ja nuori on tullut kohdelluksi

ja mitkä tekijät kulloinkin hänen elämänsä taustalla voivat tuon kysymyksen jäsentymiseen eri tavoin vaikuttaa, ja ihmisen elämän eri vaiheissa esille tulla. Kaikki vaikuttavat tekijät olisi pyrittävä huomioimaan ja antaa niille tilaa kohtaamisten eri vaiheissa. Syy-seurauksia ei voi toisistaan kuitenkaan erottaa, vaikka ajoittain siltä vaikuttaisi.

Henkilökohtainen toiveeni työntekijänä on, että yhteiskunnassamme enenevämmin otettaisiin huomioon niitä havaintoja ja keskusteluja, joita palveluohjaus kaikkine kohtaamisineen pitää hiljaisena tietona sisällään. Meille tallentuu usein ainutkertaisten kohtaamisten äärellä palautetta juuri heiltä itseltään, joiden elämää erityisesti käsitteet ”lasten oikeudet ja lastensuojelu” ovat koskettaneet. Erityisesti oikea-aikaisuuden toteutuminen ja kyvyttömyys tiedostaa tapahtumien syviä taustoja, usein koskettavat haavoittuneimmassa asemassa olevien elämää, ja näiden pohdintojen äärellä usein palveluohjauksessa olemme itse kukin.

Toivoa toivottomuudelle

Kohtaamisissa ei ole kyse terapiasta vaan ehkä enemmänkin syvästä tarpeesta ymmärtää kohdattujen ihmisten elämän eri ikävaiheissa ja eri elämän tilanteissa

syntynyttä kipua, tuskaa ja hämmennystä, mikä saattaa näkyä monin erinäisin oirein, teoin tai puheiden sisällöissä läsnä olevana. Hämmennys ja turvattomuus ehkä jollakin tavoin kuvaisivat, joskin vajavaisesti, sitä näköalattomuutta ja epätietoisuutta mistä kohdattava ihmisenä on tulossa ja mihin on menossa. Olisi äärettömän tärkeä löytää toivoa toivottomuuden tilalle, näköalaa näköalattomuuden tilalle.

Lapset ja nuoret kaipaavat valtavasti totuutta ymmärtääkseen itseään, ristiriitaisten kokemusten ja ajatusten, sekä tunteiden sanoittamista käsitelläkseen niitä johdonmukaisesti kokonaisuutena. Tämä kaikki oletettavasti yhdistää meitä kutakin ja ihmisyyttämme syvimmillään iästämme riippumatta. Lapsia ja nuoria ei ensisijaisesti auta ymmärryksen lisääminen tai lojaaliuden ja myötätunnon vahvistaminen omia vanhempia tai huoltajaansa kohtaan. Tässä ajassa on enemmänkin kyse siitä, miten kaltoinkohtelu usein hetkellisesti ja pinnallisesti oireilee, jolloin ymmärryksen lisääminen oikeuksista ulkopuolelle jäämisestä ja osattomuudesta ja niiden seurauksista edistäisi lasten ja nuorten hyvinvointia.

Tässä kohdin pääsemme ehkä hiukan selkeämmin siihen pohdintaan, mitä kaikkea voikaan tulla keskusteluissa esille. Nuoruuden tai

aikuisiän saavuttanut ihminen saattaa itse ottaa esille haavoittuvuuden ja huonoosaisuuden seuraukset joillain elämän osa-alueilla, jolloin tuen ja avun äärellä oleva ihminen ehkä tiedostamattaankin pohtii ja etsii omaa minäkuvaansa, persoonaansa ja identiteettiään. Olenko saanut alun perinkään sen mihin olisin ollut elämässä oikeutettu? Tämä on eri tavoin muotoiltuina kysymyksinä tullut itselleni esiin palveluohjaustilanteissa. Näiden kysymyksen äärellä olisi mahdollista pysähtyä yhdessä ihmisinä, miksi tuon kaltainen kysymys nousee ylipäätään keskusteluissa eteemme.

Oikea-aikaisuuden merkitys

Silloin, kun elämän pohtiminen kohtaamamme ihmisen kanssa yhdessä olisi merkityksellistä ja oikea-aikaista, ammattilaisina voimme joskus kokea kyvyttömyyttä ja epävarmuutta osaamisestamme, ja kokea helpompana ohittaa tilanne ja siirtää keskustelu johonkin toiseen ajankohtaan, tai ohjata ihminen jollekin asiaan erikoistuneelle taholle puhumaan. Hetki ja tilaisuus voi olla ainutkertainen, kun ihminen olisi valmis tuomaan elämästään esille asioita, joita ei välttämättä ole koskaan aiemmin kertonut. Palveluohjauksen ytimen tulisi olla juuri siinä

kohtaamisen oikea-aikaisuudessa, ja läsnä olemisessa siinä hetkessä, kun ihminen olisi valmis asioistaan puhumaan.

Meidän ei tarvitse ylittää oman osaamisemme rajoja alkaen mestaroimaan milloin milläkin osa alueella. Ihmisenä meillä on kuitenkin mahdollisuus kuunnella, ja jopa velvollisuus kunnioittaa toisen ihmisen luottamusta, jos hän esittää meille kysymyksen tai kysymyksiä, ja osoittaa valmiutta pohtia elämänsä eri vaiheita ja syyseuraussuhteita.

Niin kauan kuin me emme käytä haavoittuvassa asemassa olevan ihmisen elämäntilannetta itsemme hoitamiseen ja hyvinvointiin, tai edustamamme toimijan asettamien päämäärien ”instrumentteina”, niin palveluohjaus osaltaan voi parhaimmillaan kasvattaa ymmärrystä yhteiskuntamme päättäjille vietäväksi, joiden tehtävä on kehittää palvelujärjestelmiä. Kohtaamisista saatu kokemus ja palveluohjauksen kautta omattu hiljainen tieto voivat olla merkittäviä lainsäädännölliseltäkin kannalta katsottuna.

Haittoja vähentävän ja korjaavan työn sisällöt ovat tärkeitä erityisesti silloin, kun oikea-aikaisen hoivan ja huolenpidon ydin on jo ohitettu vuosia ja vuosikymmeniä takaperin. Uuden elämänalun, lasten ja nuorten oikeudet, sekä toteutumatta jääneet keskustelut oikeaaikaisuudesta eivät saisi jäädä ainoastaan niihin vaiheisiin, joissa haittoja vähentävää ja korjaavaa työtä tehdään. Oikea-aikaisuutta käsitteenä tulisi kehittää, sekä vahvistaa siellä missä ennalta estävä ja ennalta ehkäisevä työ ja kohtaaminen todellisuudessa ovat lastenoikeuksien ydin.

Teksti: Juhani Haapamäki. Blogikirjoitus on julkaistu aiemmin Suomen palveluohjausyhdistys SPO ry:n sivuilla

Liikkuvan tuen ja palveluohjauksen Juhani Haapamäki ja palvelupäällikkö Jussi Lehtonen.

Vuosihoroskooppi 2023

Taivaankannen timanttisin tulkitsija Esme Sirius kertoo, minne planeettojen energiat sinua johdattavat vuonna 2023.

OINAS

Oinaat tunnetaan vahvoista mielipiteistään, ja joskus joudut niiden vuoksi ongelmiin. Mutta usein tämä sama luonteenpiirre on auttanut sinua myös voittamaan kovia taisteluja elämässäsi. Vaikeat ajat tulevat koetelemaan sinua, mutta koska olet Oinas, tiedät kuinka käsitellä emotionaalisia ja fyysisiä ylä- ja alamäkiä. Voit luottaa Jupiteriin, koska se auttaa sinua läpi vuoden. Viehätysvoimasi lisääntyy, mutta samalla se haastaa sinut tulemaan paremmaksi elämässäsi.

RAPU

Ravut pysyvät mieluusti mukavuusalueellaan. Vuosi 2023 haastaa sinut lähtemään kolostasi, vaikka se aiheuttaakin sisälläsi ristiriitoja. Sinun pitäisi olla samanaikaisesti tunteellinen ja suorapuheinen sekä käytännöllinen toimija ja harkitseva tarkkailija. Jupiter auttaa sinua päättämään, olipa kyseessä työhön tai henkilökohtaiseen elämääsi liittyviä asioita. Saturnus tosin välillä hidastaa menoa. Tarvitset neuvoja, jotta voisit ymmärtää paremmin elämää ja oppia uskomaan itseesi.

VAAKA

Tasapaino on avain rauhallisuutesi, ja vuosihoroskooppisi vain vahvistaa asian. Planeettojen kauttakulku on sinulle suosiollinen ja tuo tyytyväisyyttä elämääsi. Joidenkin planeettojen vaikutukset yrittävät ravistella rakastamaasi tasapainoa, toiset taas auttavat sinua saavuttamaan sen takaisin. Kun Saturnus tuntuu koettelevan sinua, huomaat, että saatat tarvita muiden apua. Vuosi tuo sinulle uusia, hienoja mahdollisuuksia, kunhan vain suunnitelmasi ovat selkeitä ja pidät mielesi positiivisena.

KAURIS

Vaikeuksia tulee ja menee, mutta Kauris ei anna periksi! Pidä se asenteenasi vuonna 2023. Tapasi erottaa oikea ja väärä auttaa sinua toteuttamaan kaikki suunnitelmat, jotka ovat muhineet mielessäsi. Sinun täytyy kuitenkin oppia ilmaisemaan itseäsi oikein ja hallita elämäsi osa-alueita oikealla asenteella ja tietoisuudella. Jupiterin vaikutus säästää sinua monilta vastoinkäymisiltä. Asenteesi on positiivinen kaikkeen, mitä vuonna 2023 tapahtuu, olipa kyseessä sitten rakkauselämäsi tai rahaasiat. Muista silti olla oma itsesi!

HÄRKÄ

Härät ovat mestarillisia nauttimaan tutusta ja turvallisesta elämästään. Vuonna 2023 joudut kuitenkin kamppailemaan unelmiesi eteen. Joudut ristiriitaisiin tilanteisiin lähelläsi olevien ihmisten vuoksi, mutta lopulta tekemäsi päätökset osoittautuvat oikeiksi. Hallitsevin planeettasi on Venus. Se on puolellasi niin henkilökohtaisessa kuin työelämässäsi. Opit suojelemaan itseäsi niin ylä- kuin alamäissä, ja vuodesta tulee sinulle varsinainen oppimisen vuosi planeettojen tuella.

LEIJONA

Rohkeille Leijonille mikään elämässä ei ole vaikeaa. Vaikka vuosi saattaa tuoda haasteita tiellesi, selviät niistä melko hyvin. Sinulla on voimakas tarve olla paras ja ponnistelet sen eteen. Arvosta kuitenkin hyviä asioita ja hetkiä, mitä sinulla jo on elämässäsi sen sijaan, että murehdit niitä, mitä sinulla ei ole. Jupiter saa asiat loksahtelemaan paikoilleen. Venus on myös mukana tuomassa positiivisia muutoksia työelämääsi. Muista pitää huolta kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnistasi.

SKORPIONI

Rakastat olla yksin, ja osaat valjastaa sen sinulle tuottavaksi ja luovaksi tilaksi. Mutta pieni muutos ei ole pahitteeksi. Jupiterin vaikutuksesta saat tilaisuuden selventää joitain asioita mielessäsi. Kuitenkin Saturnus tuo joillekin elämäsi alueille hälytystilan. Tapahtumien yhdistelmä muuttaa varmasti käsityksiäsi ja uskomuksiasi niin elämästä kuin joistain ihmisistä. Kuulostaako silmiä avaavalta vuodelta? Asiat tuntuvat menevät oikeille tolille vuoden toisella puoliskolla, jolloin suuri osa myrkyllisyydestä poistuu elämästäsi.

VESIMIES

Rakastat vapautta etkä suostu kangistumaan kaavoihin, mutta itsetutkiskelu on paikallaan, jos haluat saavuttaa parempia asioita tulevana vuonna. Auringon ja Marsin ansiosta etenkin henkilökohtaisessa elämässäsi oikeat asiat tulevat kohdallesi, jos näytät niissä parhaimmat puolesi. Kun kohtaat vaikeuksia, ole varovainen, sillä kaikki ei mene heti niin kuin haluaisit. Älä siis yritä muuttaa tilannetta väkisin äläkä sorru itsekkäisiin tekoihin, sillä ne voivat kääntää vuoden hyvät energiat huonoiksi. Stressi ei koskaan säästä Vesimiestä.

KAKSOSET

Kaksijakoisuus hallitsee persoonaasi. Tulet kohtaamaan tilanteita, joissa luonteesi vastaisesti sinun täytyy toimia kärsivällisesti, jotta ne ratkeaisivat. Vuosi tulee olemaan sinulle taloudellisesti hyvä, jos maltat pitää fokuksen oikeissa asioissa. Ihmiset ympärilläsi ovat ehdottomasti ystäviäsi, mutta Saturnus saa sinut ymmärtämään, että monissa tilanteissa pärjäät paremmin yksin. Tulet oppimaan, mikä on oikein ja mikä väärin, ja menestyt monilla elämäsi osa-alueilla.

NEITSYT

Olet yksi järkevimmistä tähtimerkkien edustajista, mutta sinäkään et ole täydellinen. Vuoden 2023 opetus on, että älä tee hätiköityjä johtopäätöksiä. Mars ja Merkurius avittavat sinua selviytymään yllättävistäkin asioista. Ajattele, että ne tulevat eteesi aiempien tekojesi seurauksena. Pysy valppaana vuoden loppuun asti. Haasteita ja hyviä aikoja on varmasti luvassa, joten muista myös nauttia tästä eteesi tulevasta minivuoristoratamatkasta.

JOUSIMIES

Vuosi tulee olemaan suotuisa. Planeetat eivät ole sinulle pelkästään suosiollisia, vaan myös saavutat päämääriäsi. Kun Venus ja Jupiter ovat läsnä, asiat tuntuvat helpoilta ja mukavilta. Kun pidät tuntosarvesi pystyssä ja olet oma itsesi, säästyt vääriltä valinnoilta. Omalla tavallasi voit löytää polun, joka sinun on valittava. Mutta älä kiirehdi tai sorru omahyväisyyteen, jos asiat menevät toistuvasti putkeen. Turhien riskien ottaminen ja liiallisesta la dolce vitasta nauttiminen ei ole järkevää.

KALAT

Planeetat tuntuvat olevan kohdallaan, koska levität onnellisuutta kaikilla elämäsi osa-alueilla. Ole silti tietoinen mahdollisuudesta sortua pessimismiin, sillä vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon. Marsin vaikutus auttaa sinua kohtaamaan haasteita ja lievittämään ahdistusta kun suunnitelmat muuttuvat. Vuoden loppuun mennessä voit oppia uusia toimintamalleja, jotka auttavat sinua selviytymään paremmin haasteista, mutta se vaatii sinulta itsetutkiskelua.

TALVIRISTIKKO

Pystysuoraan: 1) Possu 3) Lohijoki 5) Kauniita 6) 1. 9) Saapasmaan kaupunki 12) Tuleva kuningatar 14) Pukin hommia 18) Tulisijat 19) Hokkus pokkus 20) ”Elina” 23) Minä 24) Lumessa 25) Viesti 27) Hommat

Vaakasuoraan: 2) Poru 4) Auuuuu 7) Koskaan 8) Tila

11) Nainen 13) Polttoaine 15) Alat 16 ) Avaamista

17) Rahoja 21) 4/5 ja 2/3 22) Lintu 26) Kalalle

MARTIN TIETOVISA

1. Viipurissa syntyi presidentti Suomen a) Mauno Koivisto b) J.K. Paasikivi c) Martti Ahtisaari

2. Missä urheilulajissa on olemassa kerho nimeltä ”Tuhannen voiton klubi”? a) Raviurheilussa b) Tenniksessä c) Shakissa 3. Surullisenkuuluisa Talvivaaran kaivos sijaitsee a) Sotkamossa b) Raahessa c) Outokummussa

4. Mitä sumopainija heittää matolle ennen ottelua? a) Riisiä b) Höyheniä c) Suolaa

5. Natriumkarbonaatti tunnetaan paremmin nimellä a) Sooda b) Ruokasuola c) Salmiakki

6. Kenen kirjaan perustuu vuonna 2011 ilmestynyt Pussikaljaelokuva? a) Tuomas Kyrön b) Juha Itkosen c) Mikko Rimmisen

7. Pohjoismaissa on yhteensä asukkaita noin a) 30 miljoonaa b) 40 miljoonaa c) 50 miljoonaa

8. Juustostaan tunnettu Edamin kaupunki sijaitsee a) Itävallassa b) Sveitsissä c) Hollannissa

27) Jerryn kamu 28) Nuha 29) Isku

9. Elämäkerta ”Kolmen pisteen heittoja” kertoo a) Lauri Markkasesta b) Petteri Koposesta c) Sasu Salinista

10. Ainoa yleisurheilijamme, joka on yksissä olympialakisoissa voittanut 6 mitalia on a) Ville Ritola b) Paavo Nurmi c) Hannes Kolehmainen

Oikeat vastaukset: 1) c, 2) a, 3) a, 4) c, 5) a, 6) c, 7) a, 8) c, 9) c, 10 a

V V a RY:n asumisneu V oja

Toimin kolmannen sektorilla, Vva ry:n asumisneuvojana. Teen matalan kynnyksen kohtaamistyötä tavoitteena auttaa asunnottomia ja asunnottomuusuhan alla olevia kävijöitä löytämään ratkaisukeskeisesti ja motivoivan haastattelun avulla kunkin tarpeisiin sopiva asumisratkaisu yhteistyössä kävijän kanssa.

Puoltava lausunto

Teen puoltavia lausuntoja kävijän omaksi avuksi muun muassa asiointia helpottamaan tilanteissa, joissa hän haluaa perustella tilannettaan esimerkiksi viranomaisille (sosiaalivirasto, Kela). Puoltava lausunto voidaan liittää asuntohakemuksiin ja käyttää tarvittaessa muissakin yhteyksissä kävijän toimesta.

Vuokranantajien kriteereitä asunnon saamiseksi

Vuokranantajilla on tiettyjä kriteereitä vuokra-asuntoa myönnettäessä. Kriteereinä voi olla esimerkiksi asunnottomuus, työttömyys, vähävaraisuus, liian kallis aikaisempi asunto, asumisolosuhteiltaan sopimaton asunto, opiskelu, nykyisen asunnon saneeraus/ purku ym. työt, joiden vuoksi asuminen koh -

Teksti: Ulla Pyyvaara Kuva: Mira-Veera Auer/ SOSTE ry

Ulla toimii Vva ry:n asumisneuvojana. Ulla on tavattavissa arkipäivisin 9-16 Vva ry:n toimistolla paitsi tiistaina, jolloin Ulla päivystää Vantaalla.

Varaa aika suoraan puhelimitse tai sähköpostilla. Ulla ottaa kävijän vastaan myös ilman ajanvarausta, mikäli hänellä ei ole varattuja aikoja.

Ulla Pyyvaara Puh. 050 443 0102 asumisasiat@vvary.fi Voit varata ajan myös Vepan kautta.

Maksuhäiriömerkinnät ovat maksumuistutusten ja ulosottovelkojen osalta selviteltäviä asioita, jotka eivät saa olla hakemuksen hylkäämisen perusteena. Toisaalta vuokranantajat voivat käyttää harkintaansa asukasvalintoja tehdessään esimerkiksi yksityisten asunnon tarjoajien osalta ilman lainmääräämiä (laki vuokralaisin oikeuksista ja velvollisuuksista) sanktioita.

Vuokravelka

Kertynyt vuokravelka on hakijan kannalta kaikkein ongelmallisinta. Näissä tilanteissa vuokranantaja voi käyttää päätäntävaltaansa hylkäämällä asuntohakemuksen.

Asunnon saantia puoltavat kriteerit

Yleisin asunnon saantia puoltavat kriteerit ovat moitteettomat luottotiedot, asunnottomuus, yllättävät kriisit kuten avioero tai esimerkiksi määräaikainen asuminen tai liian kallis vuokraasunto, joihin Kela tai sosiaalitoimi eivät myönnä asumistukea.

Asumisneuvojan luona vietetty kohtaamis- ja asiointiaika

Asumisneuvojana ehdin yhden istunnon aikana (noin 1 tunti/kävijä) toteuttaa kävijän kanssa alkutilanteen selvitystä ja tehdä puoltava lausunto asunnon saamiseksi. Seuraavalla käynnillä tehdään hakemus/ hakemuksia. Tilanteen mukaan ensitapaamiskerran asiointiin voi helposti venähtää muutamia tunteja.

Puoltava lausunto

viranomaisena kävijän niihin palveluihin, jotka vastaavat parhaiten sen hetkistä tilannetta. Sosiaalityöntekijällä on myös yhteydet Kelaan, jolloin kävijä voi saada arvokasta itseä koskevaa tietoa esimerkiksi päätöksen tekoon (toimeentulotuki, asumistuki, työmarkkinatuki, eläkkeen maksu yms). vaiheista, oikaisu/päätöksistä jne.

Järjestötyö on kolmannen sektorin ruohonjuuritason auttamistyötä

Kolmannen sektorin toimijana en ole viranomainen. Minulla on vaitiolovelvollisuus.

Kohtaaminen asumisneuvonnassa

Kohtaamista voi toteutua useilla eri tavoilla erilaisissa kokoonpanoissa ja yhteyksissä. Voin olla mukana ja vaikuttamassa muun muassa paikallisesti: palvelutarpeen ohjaustilanteissa, leipäjonossa, asukastiloissa, sosiaalitoimistoissa asumisasioihin liittyvissä neuvotteluissa, vankilatapaamisissa ja alueellisesti yhteiskunnallisella tasolla muun muassa oppilaitosten kanssa yhteistyössä työpaikan ohjaajana, vuosittaisten Vantaan Asunnottomien yön tapahtumien koordinointitehtävissä ja käytännön tehtävien osalta vastuuhenkilönä, paneeleissa edustamassa jne.

Kohtaaminen

teessa keskeytyy tai päättyy, tulevan työpaikan sijainti, lapset, tukiverkosto jne., joiden olemassaolo on asunnon saannin kannalta keskeistä esimerkiksi asunnon sijaintia pohdittaessa.

Velkaantuminen ja maksuhäiriömerkinnät

Mikäli henkilö on esim. velkaantunut voin perustella kokonaisvaltaisemmin kävijän näkökulmia/ perusteluja siitä, miksi tilanne on siihen suuntaan kehittynyt. Voidaan vedota esimerkiksi kallistuneisiin vuokriin, jotka ovat olleet suhteessa kävijän taloudelliseen tilanteeseen vaikeaa tai mahdotonta maksaa.

Puoltavan lausunnon sisältö on kävijän henkilökohtainen paperi, joita tietoja en voi työni puitteissa kenellekään ulkopuoliselle lähettää kuin salatusti ja kävijän suostumuksella/pyynnöstä.

Läpinäkyvyys

Prosessin läpinäkyvyydellä /avoimuudella tarkoitan kävijän ja asumisneuvojan välistä keskinäistä asiointia, joka on asioiden hoidon onnistumisen kannalta oltava kautta koko prosessin oltava avointa ja läpinäkyvää.

Viranomaisyhteistyötä

Toisinaan asioiden hoidon onnistumisen kannalta sosiaalityöntekijä voi ohjata

Kohtaaminen on läpinäkyvyyttä, avoimuutta, ystävällisyyttä, asioiden jakamista, hyvien ja kestävien ratkaisujen oivaltamista, yhdessä pienen matkan kulkemista. Mitkään kivet ja kannot eivät liikahda itsestään. Kukaan ei ole täydellinen. Tarvitsemme toisiamme ja toistemme tukea löytääksemme itsemme muiden joukosta.

Koskaan ei ole myöhäistä nähdä ja kokea asiat ja itsensä uudessa valossa

Tasapainoisemman ja toimivamman arjen saavuttaminen on jämäkkyyttä, tietojen vaihtotaitoa, kuuntelemista, uuteen ja muutokseen sopeutumista, myötäelämistä, vaikenemista asioista, joista kävijä ei halua puhua, vastuullisuutta ja eläytymistä ihmisten ja yhteiskunnan rytmiin, sukeltamista kulttuurien aaltoihin itseä ja identiteettiään unohtamatta.

Ihminen on asunut kautta historian monella tavalla.

Luolissa olivat seinät äänieristettyä kiveä ja uksi upea ja iso. Joissakin paloi ikuinen tuli, koska ei kehdattu käydä naapuriluolassa kurkkimassa miten se sytytetään.

Ja koska kommunikaatio kävi vain murahtelemalla, saattoi tulla väärinkäsityksiä ja sen seurauksena nuijasta päähän.

Sitten iski taantumus.

Asuinsijoja ryhdyttiin tekemään savesta, oljista ja kaikenmaailman risuista.

Viisaammat piirtelivät tikulla maahan suunnikkaita ja keksittiin tiili.

Kun oli oltu yhden sukupolven ajan aina naama noessa ja savu kirveli silmiä, keksittiin piippu.

Piipuntekijöitten ammattikunta kierteli majasta toiseen kaupittelemassa tätä ihmettä. Piipun ostajalle tarjottiin kattoon tehtävä reikä ilmaiseksi. Muurarien ammattikunta puolestaan keksi savuviinan, joka heille piti tarjota että piippu vetäisi.

Kun aateliset ja rikkaat rakensivat linnoja, keksi rahvas kerros- ja rivitalon. Pitkien välimatkojen välietapeiksi syntyivät puolimatkan krouvit. Kun kilpailu majoitusalalla kiristyi, ilmestyi taipaleitten varrelle myös neljännesmatkan ja kahdeksasosamatkan krouvit. Tämä aiheutti puolestaan joskus epätietoisuutta siitä minne loppujen lopulta oltiin matkalla ja miksi.

Krouveissa yövyttiin myös. Hevosetkin saivat levätä, kaikille ei riittänyt vaihtohevosia. Kortteeriin saapuneet painuivat yleensä miltei heti pehkuihin. Oli kuitenkin osa viestinviejistä, joka oli perso oluelle ja paloviinalle. Nämä kun kävivät kauhomassa majatalon sammioista itselleen juomaa, alkoi majatalon pitäjä hermostua. Lopulta kellarin oveen laitettiin lukko ja avain annettiin

Asumisen onni j A A utuus

vain luotettaville kuskeille, jotka rusthollista lähtiessään tilittivät isännälle juomansa määrät. Nykyaikanahan tuota käytäntöä kutsutaan minibaariksi.

Ja jo silloin tunnettiin kuitenkin se osa väestöstä, joka ei liikkunut hevoskyydillä, ei istunut rattailla eikä yöpynyt majatalon lämpimässä. Sitä joukkoa kutsuttiin kelkastapudonneiksi. Kelkastapudonneet olivat sen ajan syrjäytyneitä, jotka liikkuivat jalan ja öitsivät kuin sen suuren kirjan Jakob, pihalla pää kivellä.

Historian aamuruskon aikaan tuo porukka asusti kloakeissa, suurissa roomalaisten rakentamissa viemäreissä. Auringon laskiessa nämä menninkäisten näköiset hahmot kömpivät ulkoil-

moille ja hiipivät kujille syömään mitä ihmisiltä oli jäänyt. Tätä ryhmää myöhemmät antropologit ja tutkijat ovat alkaneet kutsu asunnottomiksi. Jälkeenpäin tuota nimitystä on korjailtu ja tarkennettu. Asunnottomat on luokiteltu ihmisiksi, jotka ovat vailla asuntoa, kotia. Syitä asunnottomuuteen on lukuisia, mutta nykyisin on

päädytty lopputulemaan, että he ovat ihmisiä, joilla pitäisi olla samat oikeudet kuin asunnollisellakin. On arvioitu, että 3000-luvulla saatetaan yltää tähänkin lopputulokseen. Jos vaikka päättäjät viisastuisivat sen verran.

Teksti: Johnny-Kai Forssell Kuvat: Rasmus Forssell

Johnny-Kai Porin Asunnottomien yössä.

Tapsa Pelttari

Tapsa Pelttari

Tapsa Pelttari

Joulutarina

Yhtenä joulukuuna olin muutaman päivän reissulla. Murkkuikäinen lapseni oli viikonlopun itsekseen. Isä, joka asui lähistöllä, oli luvannut käydä katsomassa, että jälkikasvu pärjäisi kotosalla. Isä on välillä hieman kaljaan menevää sorttia, mutta oli viime vuodet elellyt melko siististi.

Matkalla lapseni soitti kotoa ja kertoi, että isä oli käynyt ovella avaimet hävittäneenä ja sekavassa mielentilassa. Lapsi oli vähän harmissaan, mutta muuten ok, joten en ollut huolissani.

Seuraavana päivänä juttelimme miehen kanssa puhelimessa. Hän kertoi liukastuneensa kaljapäissään ja loukanneensa itsensä. Hän manasi omaa tyhmyyttään ja sitä, ettei osannut ottaa opikseen omasta törpöttelystään. Morkkis oli kova ja häntä kadutti. Oli helppo lohduttaa jo valmiiksi itsensä tuominnutta.

Kutsuin hänet jouluaatoksi syömään ja istumaan iltaa. Lapsetkin olivat kotosalla, joten isä sai viettää aikaa heidänkin kanssaan. Hän kertoi, miten tuo kovanonnen ilta oli oikein mennyt.

Mies oli ollut paikallisessa pubissa pelaamassa korttia kavereiden kanssa. Illan päätteeksi hän oli lähtenyt kotiinpäin, mutta liukastunut matkalla. Hän oli menettänyt tajuntansa kaaduttuaan. Onneksi ohi oli sattunut kulkemaan yksi kaveri pubista. Kaveri oli soittanut hätänumeroon. Paikalle olivat tulleet poliisit, jotka olivat kuskanneet hänet sairaalaan, kun hän ei ollut pystynyt liikkumaan ja avaimetkin olivat kadonneet. Mies oli viettänyt yön sairaalassa ja päässyt sieltä seuraavana päivänä kotiin. Päivä oli kulunut kaverin luona odotellessa, että lapsi tulisi koulusta kotiin ja mies saisi vara-avaimet.

Oma toilailu painoi mieltä kovasti, olisihan pahimmassa tapauksessa voinut käydä niin, että kukaan ei olisi sattunut paikalle, vaan hän olisi maannut koko yön ulkona ja paleltunut joulukuiseen yöhön. Häpeä poltti mieltä ja oma ryyppääminen tuntui pahalta.

Aatonaattona mies oli rohkaissut mielensä ja käynyt kysymässä paikallisesta pubista, oliko avaimia näkynyt. Oli hän samalla kysynyt myös, oliko hän ollut kovinkin huonossa kunnossa. Pubin pitäjä oli todennut vaan, että eipä sen pahemmassa kuin muutkaan kortinpelaajat. Pääkallokelit vievät jalat alta keneltä vaan. Avaimia ei ollut näkynyt.

Jutellessamme aattoiltana tapahtumista puhelin soi. Soittaja oli kaveri, joka oli viettämässä aattoa tuossa samaisessa pubissa. Avaimet olivat löytyneet pubin lattialta. Mies ilahtui kovasti ja sanoi tulevansa hakemaan avaimet saman tien. Hän otti suklaarasian mukaan viemisiksi.

Pubissa oli istuskellut kaverin ja pubinpitäjän lisäksi neljä muuta kaljaukkoa, jotka olivat ilahtuneet kovasti suklaasta. Kaikki olivat myös lohdutelleet miestä ja myötäeläneet iloa avainten löytymisestä. Hän oli istahtanut pöytään hetkeksi ja pubinpitäjä oli avannut suklaarasian. Tunnelma oli ollut lämmin ja jouluinen. Kaikille oli tullut hyvä mieli.

Totesimme yhdessä, että parempaa joulutarinaa ei voi ollakaan. Mikä sen kauniimpaa kuin, että joulun sanoma tulee todeksi yksinäisten kaljaukkojen ilossa, myötätunnossa ja lämpimässä kohtaamisessa jouluaattoillassa.

Lämmintä ja valoisaa joulua!

- Ninni

Sudoku 1

Sudoku 2