Inga Magga Puolikkaasta kohti kokonaista
Kirja muuttaa
maailmaa
Paha meri – Itämeren myrskyisä historia
John Stuart Mill: Vapaudesta
John Stuart Mill (1806–1873) oli englantilainen filosofi ja taloustieteilijä, joka halveksi yhteiskunnan pyrkimystä ahtaa ihmiset samaan muottiin sekä yleisen mielipiteen pakkovaltaa. Millin maineikkaan klassikon uusi ja tarkka suomennos on Risto Mikkosen käsialaa. Teokseen on kirjoittanut valaisevan esipuheen professori Teivo Teivainen
Kustantajan nettikaupasta 34 € www.basambooks.fi
Suomen Le Monde diplomatiquen päätoimittaja Ari Turusen ja tietokirjailija Petri Laukan uutuusteos muistuttaa miten Itämeri on ollut jo vuosisatojen ajan tärkeä väylä niin kaupan kuin uusien aatteidenkin näkökulmasta – hyvässä ja pahassa. Roomalaiset kutsuivat merta Mare Barbarumiksi eli barbaarien mereksi. Itämeren vesillä ovat seilanneet myös viikingit ja myöhemmät sotakuninkaat. Tänään Itämeri on myös yksi maailman saastuneimmista meristä.
www.aulakustannus.fi
Edgar Rice Burroughs: Kuu-trilogia
Monta sukupolvea ja monta vuosisataa käsittävä trilogia kokoaa yksiin kansiin Edgar Rice Burroughsin Kuu-tarinat Kuun neito, Kuun kansa ja Hiirihaukka, joita ei ole aiemmin julkaistu suomeksi, vaikka niitä on usein sanottu yhdeksi hänen parhaista saavutuksistaan. Dystooppisessa seikkailussa näyttäytyy myös Mars-sarjan päähahmo John Carter. Teoksen on suomentanut Anssi Hynynen, joka on kirjoittanut teokseen myös esipuheen.
kustantamohelmivyo.blogspot.com
Ursula K. Le Guin: Kompassiruusu
Nimensä mukaisesti kokoelman novellien kirjo ulottuu kaikkiin kompassisuuntiin. Lukijalle välittyy sekä kirjailijan rajaton mielikuvitus että myös syvä huoli ympäristöstä ja yhteiskunnasta, luonnon tuhoutumisesta ja kansalaisvapauksien tukahtumisesta. Kokoelmassa on mukana niin vähäeleisen herkkiä psykologisia kuvauksia, purevaa satiiria kuin absurdia huumoriakin. Neljässäkymmenessä vuodessa klassikoiksi nousseet novellit täyttävät merkittävän aukon
Ursula K. Le Guinin suomennetussa tuotannossa. Teoksen on suomentanut Titia Schuurman
Ilmestyy 15.7. moebius.press
Vladimir Nabokov: Kutsu mestaukseen
Nimeämättömässä, kuvitteellisessa maassa nuori mies nimeltä Cincinnatus C. on tuomittu kuolemaan syytettynä ”tieto-opillisesta eksytyksestä”. Odottaessaan tuomion täytäntöönpanoa hän aistii yhä selvemmin ympäröivän maailman petollisen teatraalisuuden ja groteskin järjettömyyden.
Vladimir Nabokov (1899–1977) on yksi 1900luvun suurimmista prosaisteista ja niitä harvoja kirjailijoita, jotka ovat kirjoittaneet tuotantonsa kahdella kielellä. Alun perin jatkokertomuksena vuosina 1935–36 julkaistu Kutsu mestaukseen (Приглашение на казнь) on Nabokovin seitsemäs romaani, ja sitä pidetään yhtenä hänen venäjänkielisen kautensa parhaista. Moebius on aiemmin julkaissut Nabokovin tuotannosta romaanin Väärin päin
moebius.press
Maria Matinmikko: Valohämy
Iittalan XXVII Valtakunnalliset Taidekirjapäivät palkitsivat Maria Matinmikon kirjan Valohämy – taide, maisema ja maailmanloppu vuoden 2023 parhaana taidekirjana. Parvsin ja Siltalan yhdessä kustantama teos on autofiktiivinen kontemplaatio olemassaolon kauneudesta, materiaalisuudesta ja tuhosta. Matinmikon valokuvien ja Sami Jalosen piirustusten nyrjähtänyt jälki on yhteydessä teoksen alitajuntaan.
www.parvs.fi
Kirjantekijät:
VASTAAVA TOIMITTAJA Emilia Miettinen
KUSTANTAJA Teemu Matinpuro
ULKOASU Antti Kukkonen
KANNEN KUVA Antti Kurko
Tämän teemanumeron julkaisua on tukenut WSOY:n kirjallisuussäätiö.
Lyhyt historia lähes kaikesta Markku Päkkilän kääntäjänuralla 15
Keskustelu digitaalisten aineistojen aiheuttamasta kirjailijoiden tulojen romahtamisesta jatkuu kiivaana, ja syystä. Helsingin Sanomien etusivulla BookBeatin kolmen kuukauden ilmaisjaksoa Eeva Kilven kasvoilla kaupannut mainos kirkui versaalein ”kreisii”. Se oli suolaa avoimeen haavaan, ja sai Sirpa Kähkösen, ihailusta Kilven elämäntyötä kohtaan, vetämään BookBeatin palvelusta oman kaunokirjallisuuden Finlandian voittaneen teoksensa 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia (Siltala 2023). Julkisessa Facebookpostauksessaan Kähkönen kertoo konflikteja kaihtavana ihmisenä tekevänsä poiston apein mielin, mutta lisää, että ”joskus vain on näytettävä että valitut keinot ovat vaikeita sulattaa.” Tällä hetkellä kirjailijat saavat kuunnellusta äänikirjasta noin viidenneksen verrattuna painetun uutuuskirjan tuottoon, joka sekin on yleensä vain joitain euroja.
Pian tämän jälkeen Saavutettavuuskirjasto Celia ilmoitti siirtävänsä lainauspalvelunsa kokonaan digitaaliseksi, jolloin nykyisen lainsäädännön mukaan tekijät jäisivät niistä kokonaan ilman tekijänoikeuskorvausta. Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanaston tiedotteen mukaan Celian lainausmäärät ovat olleet
jatkuvassa kasvussa, mutta tähänkin saakka vain kolmannes Celian 1,3 miljoonasta vuosittaisesta lainasta on kuulunut korvauksen piiriin. Nykylain mukaan tekijälle maksetaan korvausta vain silloin, kun Celian asiakkaalle jää haltuun tallenne teoksesta pysyvästi.
Iso osa kirjamarkkinoista on siirtynyt digitaalisille alustoille, joiden bisnes lepää kirjailijoiden luovan työn varassa. Kuitenkin heille maksetaan työstään häpeämättömän pieniä korvauksia. Yhä useampi tienaisi paremman elannon viettämällä päivänsä kortistossa tai pulloja keräillen kuin kirjoittaen.
ORPON HALLITUS JATKAA vuonna 2021 aloitettua Kansallista lukutaitostrategiaa, jonka tarkoituksena on edistää sekä lasten, nuorten että aikuisten lukutaitoa. Uusissakin strategiapapereissa lupaillaan monensorttisia panostuksia lukutaidon ja kirjallisuuden edistämiseen. Kaavailtu kirjojen arvonlisäverokannan nosto nykyisestä kymmenestä neljääntoista prosenttiin tekisi jokaikisen lupauksen kokonaiskuvassa täysin tyhjäksi.
Toisin kuin Suomessa, monissa Euroopan maissa vastaava alv-kanta on jopa tasan nolla. Maltillisella hintatasolla on saatu vaalittua kansalaisten lukuharrastusta ja kirjakauppojen elinvoimaisuutta
digitaalistumisen pyörremyrskyn keskellä. Hallituksen julkilausuttujen tavoitteiden valossa kirjojen alv-kannan nostossa ei ole yhtään mitään järkeä, päinvastoin. Luulisi Riikka Purran ja kaikkien hänen poliittisten kumppaneidensa kannattavan jokaikistä toimenpidettä, joka suinkin auttaa suomen kielen ja kulttuurin – suomalaisuuden – säilyttämistä elinvoimaisena entisestään pieneneville sukupolville.
AHKERASSA LUKUHARRASTUKSESSA on yksi piirre, joka voi kansallismielisempiä arveluttaa: Lukeminen avartaa mieltä ja kieltä, parantaa empatiakykyä ja kommunikointitaitoja, saattaa jopa synnyttää uteliaisuutta ja ymmärrystä myös muita kuin omaa viiteryhmää kohtaan.
Pelätäänkö kulttuurituotteiden levittävän vaivihkaa epätoivottuja ajatuksia ja asenteita, jopa sitä kaikkein kammottavinta: vihervasemmistolaista agendaa?
Pelätäänkö nykyisissä konservatiivisissa vallan kamareissa siis lukevaa kansaa?
Se ainakin selittäisi, miksi hallituksen politiikka on niin välinpitämätöntä, epärationaalista ja jopa tuhoavaa suomen kielen ja kulttuurin elinvoimaisuutta kohtaan, vaikka juuri sitä sen luulisi suojelevan kynsin hampain.
Kirja-arvioissa rajua ruumiillisuutta ja ideologista riistoa 8 & 9
Historia kirjoissa: Tohtori Toiveikas 16
Olisi kiinnostavaa tietää, mitä Purra tästä kaikesta ajattelee. Ainakaan politiikan ohjenuoraksi ei empatia hänen mielestään sovi, vaikka onkin entiseksi himolukijaksi tunnustautunut.
FACEBOOK-POSTAUKSENSA lopussa Sirpa Kähkönen toteaa lakonisesti: ”Olen mennyt kesäksi oikeisiin töihin, niin kuin meitä taiteilijoita on kehotettu tekemään.” Ilmeisesti Kähkönen siis viettää kesänsä tekemällä työtä, josta sitten maksetaan palkkaa. Jo on aikoihin eletty. Toivoisin, että jokainen hiukankin isänmaallinen suomalainen pohtisi tätä väitettä: Ei ole sen kunniakkaampaa, vaativampaa ja tärkeämpää työtä kuin taiteilijoiden pitkäjänteinen uurastus kansakunnan kulttuurisen kodin, itsetuntemuksen ja itseluottamuksen rakentamisen parissa. Sen luulisi olevan kenen tahansa mielestä vähintäänkin kelvollisen elannon arvoinen asia.
Koska mitä suomalaisuudesta ja meistä suomalaisista jää jäljelle ilman tuon työn menneitä ja tulevia tekijöitä?
EMILIA MIETTINEN
Kirjoittaja epäilee, ettei hänen Celian CD-levyihin tottunut mummonsa sopeutuisi digitaalisten aineistojen käyttöön.
Inga Magga etsii menetettyä kieltä 4
Antti Kurko
Totuus on keksittyä värikkäämpää
Inga Maggan romaani kertoo saamelaisten suomalaistamisesta 1950luvulla ja sen vaikutuksista seuraaville sukupolville. Myös esikoisteos käsittteli valtaa ja sen vaikutuksia ihmisiin.
TEKSTI: MIIA VISTILÄ
KUVAT: ANTTI KURKO
Lapset käyvät koulua monen päivän matkan päässä kotoaan ja asuvat asuntolassa. Koulussa saa puhua vain suomen kieltä. Äidinkielen eli pohjois-, inarin- tai koltansaamen käytöstä rangaistaan ja saamelaiskulttuuria halveksitaan. Lapset omaksuvat kolonisoijiensa asenteet ja alkavat vahtia toisiaankin. Joiusta tulee ”pirun laulua”.
Näin saamelaislapsia pakkosuomalaistettiin 1950-luvulla.
Inga Maggan romaani Puolikas kertoo hänen sukunsa kokemuksista.
”Kirjan tekemisen avulla halusin selvittää, miksi ja miten saamen kielen taito on kadonnut suvussani. Isäni ja tädit ja sedät, jotka puhuvat hyvin saamen kieltä, eivät ole käyttäneet sitä minun kuulteni”, Magga kertoo.
Muutos, suomalaistamisen vaikutus, on tapahtunut nopeasti ja jyrkästi. Samankin perheen sisällä, samassa lapsikatraassa, suhde omaan äidinkieleen voi olla eri ihmisillä hyvin erilainen. ”Jollakin lapsella voi olla niin hyvä saamen kielen taito, että voi kääntää Raamatun ja joillain
niin huono, että eivät kehtaa puhua”, hän pohtii.
Magga on tarinankertojien sukua. Hänen tätinsä Rita Magga-Kumpulainen ja Siiri Magga-Miettunen ovat myös kirjailijoita ja kirjoittaneet Kutturan kylän, jonne Puolikkaankin tapahtumat sijoittuvat, lähihistoriaa.
”Suvussamme on vahva suullinen kertomaperinne, lähihistoria on muistitietoa. Isäni Heikki Maggan ja setäni Tuomas Maggan tarinoita ei oltu julkaistu kirjallisesti missään. Romaani oli hieno mahdollisuus tuoda heidän lapsuuden ja nuoruuden aikaista ilmapiiriä esiin ja yhdistää sitä omanikäisteni ihmisten pohdintaan.”
Kaikki kirjassa tapahtuva voisi olla totta.
”Yritin ensin kirjoittaa täysin fiktiivisillä hahmoilla, mutta totuus on värikkäämpää ja moninaisempaa kuin kuviteltu maailma. Romaani on kuitenkin kaunokirjallisuutta, jossa dialogin täytyy kulkea tietyllä tavalla, jotta draama toimii, eikä saa olla liikaa samoja asioita edustavia henkilöhahmoja. Mitä enemmän nimet vastaavat todellisuutta, sitä enemmän hahmotkin vastaavat todellisuutta. Mutta mukana on myös täysin keksittyjä hahmoja ja tapahtumia.”
Magga kertoo myös omista kokemuksistaan. Hän käsittelee Saamenmaan ulkopuolella elävien kaupunkilaissaamelaisten kipupisteitä, sellaisiakin, joita ehkä pidetään vähän tabuina. Esimerkiksi millaista on olla saamelainen, joka ei osaa saamen kieltä.
Avoimuus erilaisille kokemuksille, näkökulmille ja toimintatavoille on hänelle tärkeää. Erilaisia kokemuksia on paljon, ja kun niitä kerrotaan, muodostuu laajempi kokonaiskuva.
”Oman näkemyksen etsiminen vaatii moniäänisyyttä. Tykkään maleksia asioiden tiimoilla, vähän kierrellä ja kaarrella, en osaa puhua suoraan. Romaanissa ei tarvitse sanoa, että ’asia on näin’, vaan voi sanoa, että tämä henkilö ajattelee näin, ja tämä toinen henkilö lisää siihen oman näkökulmansa, jossa osa on samaa ja osa erilaista, ja kolmas henkilö taas vastustaa täysin. Kirja antaa ajattelulle tilaa.”
Selviytymistä vallan alla Rakenteeltaan Maggan teokset muistuttavat monilta osin toisiaan. Kuten esikoisteoksessa Varjonyrkkeilijä, Puolikkaassakin kahden päähenkilön tarinat valottavat tapahtumia eri näkökulmista. Kummassakin näytetään, kuinka vallankäytön kohteet taipuvat mielessään vallankäyttäjän tahtoon ja selviävät parhaansa mukaan. Lopussa salaisuuksien paljastuminen tuo helpotuksen.
Puolikkaassa lapset pakotetaan eroon perheestään ja koko elämäntavastaan, mutta koulutus nähdään myös mahdollisuutena parempaan elämään. Lapsia on aiemminkin annettu pois vanhempiensa luota: jos kaikille lapsille ei ole riittänyt ruokaa, lapsi on voitu antaa joksikin ajaksi tai pysyvästi toiseen perheeseen.
”Tapahtumista puhuttiin ’ajat oli sellaset ja niin kävi ja sitten keksittiin tällaista, miten me jaksettiin kaikkea ikävää ja erossa oloa’. Kirjoittaessa alkoi kiinnostaa, mitä ei sanottu. On täytynyt olla lapsille ja aikuisille tunnetasolla kovia juttuja joutua eroon perheestään tosi pitkiksi ajoiksi. Joutua koulussa eroon myös perheen tavasta elää, kokonaisesta maailmankatsomuksesta.”
Tunteiden sanoittamista olisi aikanaan paheksuttu. Maggakaan ei selitä
liikaa, vaan kuvaa tunteita toiminnan kautta. Kipukohdat näkyvät yksityiskohdissa, saamelaisen kulttuurin väheksynnässä ja niiden elämänmittaisissa ja sukupolvien yli kurkottavissa seurauksissa.
Aikuiset etsivät juuriaan
Saamenmaan ulkopuolella asuvat saamelaiset, jotka ovat oppineet suomen äidinkielenään, opettelevat nyt sukunsa kieltä ja vahvistavat tietoisesti yhteyttä juuriinsa myös kulttuurin avulla. Magga on opiskellut pohjoissaamea kansanopistossa.
”Kielen opetus on myös kulttuurin opetusta, kulttuurimyönteisyyttä. Kielen osaamattomuus on ollut iso lukko suvun ja kulttuurin ajattelun ja toimintatapojen välissä. Moni asia avautuu kielen kautta uudella tavalla. Se kätkee sisäänsä ajatusrakenteita ja kulttuuripiirteitä, joille on enemmän tarvetta saamelaisessa kuin suomalaisessa kulttuurissa. Opintojen
myötä tuli paljon ahaa-elämyksiä omasta identiteetistä.”
Kaikki saamelaiset eivät arvosta suomenkielisten saamelaisten kielen opiskelua. Jotkut ajattelevat, kuten kirjassa kuvataan, että jos ei osaa puhua saamea täydellisesti, on parempi olla puhumatta ollenkaan.
”Muutamalle tuttavalleni on sanottu niin. Kieltä on kuitenkin uskallettava puhua ensin vajavaisesti, jotta uuden taidon oppii, ja jokainen kielenpuhuja on arvokas. Sama koskee gákteja eli saamenpukuja. Aina voi olla joku katsomassa vinoon ja perästä kuulua, että mikä oli huonosti. Mutta jokaisessa yhteisössä on erilaisia persoonia ja käytetään valtaa, oli se millainen vähemmistö hyvänsä. Lopulta kyse on siitä, ketä kuuntelee ja mitä itse ajattelee.”
Gákti kertoo, kuka olet ja mistä tulet. Ennen vanhaan, jos ei-saamelainen meni saamelaisen kanssa naimisiin, hänellekin tehtiin gákti ja osoitettiin sillä, että hän kuuluu saamelaisyhteisöön. Kun
Magga käsittelee kaupunkilaissaamelaisten kipupisteitä, tabujakin. Esimerkiksi millaista on olla saamelainen, joka ei osaa saamen kieltä.
saamelaisuus alkoi politisoitua Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla, alettiin ajatella, että vain saamelaiset saavat pitää saamenpukua. Toisissa suvuissa tapa on säilynyt vahvemmin kuin toisissa.
Magga miettii, onkohan myös käsityötaitoa jäänyt siirtymättä. Kenties on ajateltu, ettei esimerkiksi saamelaisen miehen kanssa naimisiin menneen suomalaisen naisen ole ollut sopivaa opetella saamelaisia käsitöitä, jolloin tämä ei ole opettanut niitä myöskään lapsilleen. ”Nämä ovat vaikeita, vähän surullisiakin asioita.”
Puolikkaassa kuvataan, kuinka päähenkilö kiinnittyy puvun ompelemisen myötä vahvemmin yhteisöön. Jo ompeleminen itsessään on yhteisöllistä.
”On hyvä, että puvulla on yhteys sukuun, mutta muuten jokainen tekee omanlaisensa. Matka voi olla tärkeämpi kuin lopputulos. Ei puvun tarvitse olla virheetön, ei ennenkään ole ollut. On ollut heikko valaistus ja vaatteita on tehty kiireellä isolle lapsikatraalle. Pukujen
Inga Magga
• Syntynyt vuonna 1983, asuu Tampereella
• Taiteen ja kirjallisuustieteen maisteri
• Työskentelee kuvataide- ja erityisopettajana
• Thainyrkkeilyn Suomen mestari 2021
• Teokset Puolikas (2024) ja Varjonyrkkeilijä (2020)
on kuitenkin täytynyt kestää käyttöä vaativissakin oloissa.”
”Nykyään kun moni elää kauempana Saamenmaasta ja valtakulttuurien paineen alla, vähäiset asiat, joilla yrittää pitää kiinni kulttuuristaan, saavat suuremmat mittasuhteet.”
Saamelaisyhteisöjä on eri puolilla Suomea
Varsinkin heille, jotka asuvat kauempana sukulaisistaan ja saamelaisalueelta, paikallinen saamelaisyhteisö on tärkeä viiteryhmä. Magga kuuluu SisäSuomen saamelaisyhdistykseen, jossa tehdään retkiä kulttuuritapahtumiin ja vaihdetaan kuulumisia. Yhteisössä voi puhua saamen kieltä, mutta kaikki puhuvat toisilleen myös suomea. Silti kieli jakaa.
”Mari Boinen konsertissa artisti kysyi, onko täällä saamelaisia ja puhui sen jälkeen saamea. Kyllä siitä tuli sellainen olo, että nyt olen ulkona, kun en ymmärrä. Tuli sellainen suru, jota toinen ei tunnista, koska hänellä on kieli.”
Magga ei ole oppinut koulussa mitään saamelaisuudesta. ”Huomasin töissä, että nykyisessä ruotsin kirjassa oli yksi luku saamelaisista, mutta se jätettiin jostain syystä aina välistä”, hän pohtii.
Nuoremmalla sukupolvella asiat ovat kuitenkin paremmin, on mahdollisuus saada opetusta omasta kulttuurista ja sitä arvostetaan. Saamen opiskelua ja saamenkielistä kulttuuria tuetaan nyt erilaisilla hankkeilla, joiden jatkuvuus on kuitenkin epävarmaa.
”Omat lapseni voivat opiskella saamea etäopetuksena osana peruskoulua, täydentävänä perusopetuksena. Harmi, että itselläni ei ollut mahdollisuutta opiskella saamen kieltä koulussa, vaikka ikätoverini saamelaisten kotiseutualueella kävivät jo yläkoulunsa pohjoisssaamen kielellä.”
Vaikka opetusta saa, koulu ei välttämättä ymmärrä sen merkitystä oppilaalle eikä tue opiskelua.
”Kuulin, että koulussa ei suostuttu tulostamaan oppilaalle saamen opiskeluun liittyviä monisteita, vaan sanottiin, ettei kuulu heille, kun se on etäopetusta ja täydentävää opetusta. Koulu on kuitenkin yleissivistävä laitos, ja suomalaisillekin opetetaan omasta kulttuuristaan.”
Kaikki saamen kielet ovat uhanalaisia.
”Kieli elää sellaisen elämän kuin sen puhujat elävät. Kun puhujia ei enää ole, kieli kuolee. Siksi kaikki ruohonjuuri-
tason työ on tärkeää: taide, koulut, poliittinen vaikuttaminen…”
Esikoisteos kertoi MeToo-tarinan
Vaikka Magga korostaa epäpoliittisuuttaan, hän ei kaihda tunteita herättäviä, vahvan yhteiskunnallisia aiheita. Esikoisteos Varjonyrkkeilijä kertoo seksuaalisesta hyväksikäytöstä urheilumaailmassa.
Vaikka vallankäyttö kuvataan siinä henkilökeskeisempänä kuin Puolikkaassa, Varjonyrkkeilijässäkin tapahtumien taustalla kuultavat julmat ja totaaliset valtarakenteet, joiden varjossa päähenkilöt yrittävät toimia parhaansa mukaan.
Teos ilmestyi vuonna 2020, kolme vuotta MeToo-liikkeen syntymisen jälkeen. Romaani on yhä ajankohtainen. Urheilijoiden ei ole edelleenkään helppoa kertoa kaltoinkohtelusta.
”Urheilupiireissä on kova kilpailuhenki. Jos joku osoittautuu heikoksi, joku toinen on heti ottamassa sen paikan. Arkaluontoisista asioita ei kannata puhua, koska jää helposti jalkoihin.”
Magga ohjaa ja harrastaa thainyrkkeilyä, mutta ei enää kilpaile. Hän voitti 45-kiloisten naisten sarjassa Suomen mestaruuden vuonna 2021 ja tuli toiseksi vuonna 2017. Varjonyrkkeilijä sijoittuu tuttuun maailmaan.
”Urheilumaailma on pienoisyhteiskunta, jossa on valtaapitävät ja sitten pienet ihmiset, jotka tavoittelevat unelmiaan. Tai kuin perhe, jossa lapset kinastelevat keskenään ja isähahmo, joka auttaa kehittymään. Se vaatii luottamusta.”
Kirjassa tätä luottamusta käytetään häikäilemättömästi hyväksi.
”Yhteiskunnassa kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa, kun on hierarkian ylemmillä tasoilla, ja siellä olevat tukevat toisiaan. Nuorten ääni ei siinä paljon paina.”
Kirja osoittaa, miten fyysistä vallankäyttöä edeltää henkinen alistaminen, jonka vuoksi uhri ei pysty toimimaan alistajaansa vastaan. Kirjassa paha saa kuitenkin palkkansa, tai ainakin totuus alkaa paljastua.
”Mietin jälkeenpäin, olisiko minun pitänyt kirjoittaa tarinan loppu toisin, realistisemmin. Yleensähän pahantekijät eivät jää kiinni, vaan pääsevät entistä parempiin yhteiskunnallisiin asemiin.”
Magga urheilee, kirjoittaa ja elää lapsiperhearkea. ”Olen aina urheillut viitenä päivänä viikossa. Minulla on sellainen elämänrytmi. Urheilu tuo energiaa ja keskittymiskykyä, aivot toimivat. Perhe on samalla siinä elämän keskellä, kaikki pallot ovat vuorollaan ilmassa ja välillä yhtä aikaa. Jos tästä ottaa palasen pois, niin sitten vasta tuleekin stressiä.”
FILOSOFISEN
AJATTELUN OPAS
Filosofisen ajattelun opas on jykevä, tukeva ja helppotajuinen kriittisen ajattelun ohjenuora ja itsenäisen järjenkäytön teroitin.
Julian Baggini
Hinta 39 €
MERKITYS JA ALA-AINE
Merkitys ja ala-aine ulottaa energian filosofian merkityksen syntyyn, säälimättömään hoivaan ja elollisen yhteytensä tunnistavaan sielukkuuteen
Antti Salminen & Tere
Vadén
Hinta 29 €
TIETO
IHMISEN JÄLKEEN
Humanistinen ihmiskäsitys on kriisissä, ja niin ovat myös ihmistieteet. Jos ”ihminen” ei enää määritä meitä, millaisia tiedon subjekteja meistä voi tulla?
Rosi Braidotti
Hinta 35 €
HEGEMONIA
Tiivis esitys hegemonian käsitteen historiasta ja paikasta politiikan filosofian käsitteiden piirissä.
Giuseppe Cospito
Hinta 29 €
Suurin niistä on omistusoikeus
Raskas, mutta vankasti perusteltu ja syväluotaava katsaus eriarvoisuuden ideologisiin juuriin palkitsee kärsivällisen lukijan ja kuuluu jokaisen tiedostavan talousvasemmistolaisen kirjahyllyyn.
KYMMENEN VUOTTA SITTEN taloustieteen maailma kohisi ranskalaisen taloustieteilijän Thomas Pikettyn teoksesta Pääoma 2000luvulla (Into 2016, suom. Marja Ollila ja Maarit Tillman-Leino), joka pyrki todistamaan, että länsimaissa varallisuuserot kasvavat vääjäämättä pääoman tuottoprosentin ylitettyä reaalimääräisen talouskasvun. Piketty julkaisi mammuttimaiselle pääteokselleen vuonna 2019 yhtä mammuttimaisen sisarteoksen, joka tarkastelee pääoman ja varallisuuserojen oikeutusta läpi historian eri yhteiskunnissa. Pääoma ja ideologia on nyt vihdoin saatavilla myös suomenkieliselle lukijakunnalle Saana Rusin ja Maarit Tillman-Leinon suomentamana. Pääoma ja ideologia on Euroopan sääty-yhteiskunnista nykyaikaan kulkeva matka eriarvoisuusregiimien historiaan. Sen tarkoituksena on selvittää, miten ja ennen kaikkea miksi yhteiskunnat ovat eri aikoina korottaneet omistusoikeuden ensisijaiseksi yhteiskunnalliseksi arvoksi. Pikettyn omistajayhteiskunnaksi tai ”proprietarismiksi” nimittämä järjestelmä on hänen mukaansa vanhempi ja ideologisesti syvempi kuin pelkkä kapitalismi, ja se on toiminut muun muassa kolonialismin ideologisena oikeuttajana. Hän korostaa, että omistusoikeuden korottaminen pyhään asemaan sai erityisen rumia muotoja esimerkiksi Haitin lakkauttaessa itsenäistyessään orjuuden vuonna 1804. Ranska pakotti maan maksamaan omaisuutensa menetyksestä jättikorvauksia orjanomistajille, ei suinkaan orjille itselleen.
OMISTAJAYHTEISKUNNAT eivät kuitenkaan ole Pikettyn näkemyksen mukaan väistämättömiä eivätkä ikuisia. Hän näkee erityisesti toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet aikana, jolloin omistajayhteiskunnan logiikka onnistuttiin osittain kyseenalaistamaan monissa länsimaissa, mikä johti tärkeisiin edistysaskeliin hyvinvointivaltion synnyssä. Omistajuuden ja pääoman koskemattomuus pääsivät kuitenkin ideologisessa kamppailussa niskan päälle 1980-luvulla, jolloin esimerkiksi tulo- ja perintöverotuksen korkeimmat progressiot poistettiin asteittain.
Pikettyn keskeisin väite nykyajasta on, että poliittiset jakolinjat ovat vaihtuneet kylmän sodan aikaisesta luokkajaosta usean eliitin järjestelmään, jossa länsimaissa vallassa vuorottelevat korkeimmin koulutettujen puolueet (ns. ”bramiinivasemmisto”) ja suurituloisempien puolueet (ns. ”markkinaoikeisto”). Tämän hän katsoo olevan taustalla myös nykyisessä oikeistopopulismin nousussa, jossa ihmiset eivät enää usko vanhojen valtapuolueiden kykenevän parantamaan tavallisen kansan elinoloja. Kun pääoman ja rikkaiden val-
taa ei kyetä enää kyseenalaistamaan, kansan turhautuminen purkautuu helposti muukalaisvastaisuutena. Pikettyn analyysi korostaa ehkä liiaksi taloudellisten tekijöiden vaikutusta, mutta annettakoon se taloustieteilijälle anteeksi.
PIKETTYN VAHVUUS taloustieteen popularisoijana on siinä, että hän kirjoittaa ensisijaisesti suurelle yleisölle eikä akateemisille kollegoilleen. Pääoma ja ideologia itse asiassa hylkää perinteisen taloustieteen kielen kokonaan, sillä teos ei sisällä yhtäkään kaavaa tai matemaattisesti muotoiltua väitettä. Sen sijaan historiallisesta, poliittisesta ja sosiologisesta taustatietämyksestä on lukijalle paljonkin apua, sillä Piketty kuvaa yhteiskuntia hyvinkin suurella pensselillä. Eriarvoisuuden historialliset erot, kehityskulut ja oikeutukset on kuitenkin esitetty niin perinpohjaisen tarkasti, että skeptisempikin lukija vakuuttuu. Viitteitäkin kirjassa on noin sata sivua, eli perustelujen puutteesta Pikettyä ei voi syyttää. Piketty vastaa myös kritiikkiin siitä, että hänen edellinen teoksensa eriarvoisuuden nousun tarkastelusta oli liian länsikeskeinen. Teos laajentaa eriarvoisuusregiimien tarkastelua muun
muassa Karibian kolonisoituihin orjavaltioihin, Kiinaan, Iraniin ja ennen kaikkea Intiaan. Muistuttaessaan, että tämän hetken eriarvoisimmat yhteiskunnat löytyvät Lähi-Idän hyperkapitalistisista öljyvaltioista, Piketty korostaa pääoman ja omistusoikeuden ideologisten oikeutusten toimivan kaikissa yhteiskunnissa yllättävän samansuuntaisilla tavoilla.
MIKÄ SIIS NEUVOKSI pääoman ylisuuren vallan edessä? Piketty tunnustautui jo edellisessä teoksessaan sosialistiksi ja jatkaa Pääomassa ja ideologiassa oman ”osallistavan sosialismin” yhteiskuntamallinsa puolustamista. Mallissa on mukana paljon yleisvasemmistolaisia tavoitteita, kuten progressiivinen omaisuusvero ja perustulo, mutta joukossa on myös tilapäisomistuksen kaltaisia pääoman kasautumista radikaalimmin estäviä uudistuksia. Teos tarjoaakin modernille 2000-luvun sosialistille käytännössä valmiin taloudellisen manifestin. Vaikka sen toimeenpano voi oikealle kääntyvässä Euroopassa näyttää kaukaiselta, ainakaan kukaan Pikettyn lukija ei voi väittää, ettei vaihtoehtoja olisi tarjolla.
SASKA SUVIKAS
Thomas Piketty Pääoma ja ideologia Into 2024
Suom. Saana Rusi ja Maarit Tillman-Leino
Thomas Piketty Belgradissa lokakuussa 2023.
Jen Beagin
Viileä vaalea
Otava 2023
Suom. Maria Lyytinen
Traumaattista terapiaa
Jen Beaginin älykäs romaani sekä pilkkaa että pohtii terapiakulttuuria.
MIELENTERVEYSONGELMIIN liitetyn stigman hälveneminen ja terapiassa käymisen normalisoituminen ovat nostaneet trauman kokemuksen jaetuksi kulttuuriseksi tuntemukseksi. Trauma on löytänyt tiensä myös kaunokirjallisuuteen. Traumasubjekti ja traumajuoni ovat tätä nykyä elimellinen osa kaunokirjallista ilmaisua, ja autofiktiosuuntaus on vahvistanut sen kaunokirjallista merkitystä.
Yhdysvaltalaisen kirjailija Jen Beaginin kolmas romaani Viileä vaalea on hillitön, analyyttinen, ravisteleva ja oikukas matka trauman ytimeen. Terapiakulttuuria irvaileva ja silti vakavasti tarkasteleva romaani riisuu trauman pelottavan voiman nauramalla sille. Beaginin älykäs huumori, joka kohdistuu niin terapiapuheeseen, seksuaalisuuteen kuin ihmissuhteisiinkin, kihoaa ironian maaperästä, muttei jää kyynisyyden vangiksi.
ROMAANIN PÄÄHENKILÖ, nelikymppinen Greta, muuttaa eronsa jälkeen New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan Hudsonin kaupunkiin ja ryhtyy työskentelemään seksuaaliterapeutti Omin puhtaaksikirjoittajana. Asetelma on kutkuttava: sekä Greta että lukija todistavat, mitä tapahtuu, kun makuuhuoneen verhot suljetaan, sosiaaliset naamiot riisutaan ja järki taipuu torjutun, laiminlyödyn ja irti riistäytyneen halun edessä. Uran, perheen, menestyksen ja onnen tavoittelun takaa paljastuu sotkuinen inhimillinen todellisuus.
Mikko Kauppila
Terveisin K
Teos 2024
OPISKELIJAELÄMÄÄ usein glorifioidaan. Mikko Kauppilan esikoisromaanissa Terveisin K naamiot kuitenkin valahtavat pois. Opiskelijapoika K elää tavallaan kuin kaikki muut, mutta lopulta ei. Hän käy luennoilla, kirjoittaa kirjeitä ja ihastuu palavasti opiskelijapoika A:han. K:n lempiharrastuksiin kuuluvat hänen makuunsa liian innokkaasti intellektuellia teeskentelevän äitinsä ylenkatsominen ja entisestä parhaasta ystävästä kirjekaveriksi laimentuneen P:n halveksunta. Ilmeisessä ihmissuhdetyhjiössä luoviessaan ruoan ympärillä vellovat pakkomielteiset ajatukset valtaavat yhä suuremman roolin päähenkilön elämässä. Päällisin puolin minäkertojan itsereflektio on merkittävää ja hän osaa sanallistaa tilanteen kuin tilanteen elegantin akateemisesti, mutta vain näennäisen avoimesti. K:n suhdetta maailmaan leimaa hänen ylläpitämänsä etäisyys miltei koko ympäröivään todellisuuteen – paitsi A:han. Päähenkilöstä onkin lähes yhtä vaikea saada otetta kuin päähenkilön on saada ruoasta. Mistä hän nauttii? Mitä hän harrastaa? Mistä hän haaveilee?
Sama vinksahtanut tunnelma vallitsee myös Gretan kotona. Hän vuokraa huoneen psykoaktiivisia yhdisteitä nautiskelevalta ja kaupustelevalta vanhemmalta naiselta, Sabinelta, jonka ränsistynyttä kartanoa asuttaa kaksikon lisäksi keittiön kattoon pesänsä rakentanut mehiläisyhdyskunta. Gretan työn ja henkilökohtaisen elämän välille muodostuu yllättävä yhteys, kun hän kohtaa Omin asiakkaan, sveitsiläistaustaisen gynekologi Flavian koirapuistossa. Pari kävelyttää koiriaan, puhuu loputtomasti ja aloittaa intensiivisen seksisuhteen. Taustalla häilyy puhumattomuus: Greta ei kykene kertomaan Flavialle kuuntelevansa hänen terapiaistuntojaan, eikä Flavia kykene kertomaan aviomiehelleen suhteestaan Gretaan. Jännitettä kasvattaa vääjäämättä lähestyvä hetki, jolloin totuuden on tultava ilmi.
BEAGIN IRONISOI TAITAVASTI terapiakulttuurin yleisesti tunnettuja piirteitä: mielenterveysongelmien syyn etsimistä varhaislapsuuden ja kasvuympäristön avainkokemuksista, tunteiden kohtaamisen tärkeyttä ja new age -henkisyyden inspiroimia terapiamenetelmiä, kuten gongilla annettuja äänikylpyjä, rentoutumisharjoituksia ja kehollista maadoittamista.
Viileä vaalea soljuu eteenpäin painavalla kepeydellä. Beagin kirjoittaa pulppuavaa, rönsyilevää ja tuhlailevaa tekstiä ja leikkii kielellä vastustamattomasti. Ajoittain hän briljeeraa kekse-
liäällä sanankäytöllään kuin amerikkalaisten komediasarjojen ironiskyyniset moottoriturvat. Vähitellen, sivu sivulta, hän kuitenkin hälventää ironian hallitsevaa asemaa kerronnassa, kun Greta ja Flavia alkavat kohdata torjuttuja traumojaan. Juoni sysää lukijaa kohti traumaattisia kokemuksia, mutta Beagin onnistuu silti säilyttämään kerronnan vaivattoman kepeyden.
BEAGININ ÄÄNI on samanaikaisesti sekä queer että räävitön. Gretan ja Flavian rakkaus- ja seksisuhdetta hän kuvaa yhtä peittelemättömästi ja rehellisesti kuin kollegansa Torrey Peters kuvaa New Yorkissa elävien transnaisten elämää romaanissaan Detransition, baby (Kosmos 2022). Beagin osoittaa leikkisillä seksikuvauksillaan, ravistelevalla juonenkuljetuksellaan ja suodattamattomalla ilmaisullaan vääriksi oikeistolaista kulttuurisotaa käyvien ”woke-kriitikoiden” väitteet siitä, että yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti radikaali taide olisi väistämättä siloteltua, sisältövaroiteltua ja hyvesignaloitua moraalinvartiointia. Yhdysvaltalainen HBO-kanava on tuottamassa romaanin pohjalta televisiosarjaa.
Maria Lyytinen on kääntänyt Beaginin romaanin erinomaisesti ja löytänyt luontevat suomenkieliset ilmaisut myös amerikkalaista elämäntapaa kuvaaville viittauksille.
MIKA PEKKOLA
KAUPPILAN LUOMA PARALLEELI päähenkilön syömishäiriön ja tämän etäiseksi jäävän minän välillä näyttäytyy tietoisena valintana ja koskettaa syvästi. Hän kutsuu lukijan tuntemaan nahoissaan, miltä tuntuu, kun jostain on piinallisen vaikeaa saada otetta – oli se sitten ruoka tai mikä tahansa muu jokapäiväisen elämän peruspilareista. Kun dramaattinen käänne suistaa päähenkilön ja hänen suhteensa ruokaan lopullisesti raiteiltaan, syömisen rajoittamisesta tulee aivan uudenlainen kosketuspinta ympäröivään todellisuuteen. Ruoasta tulee arkkivihollinen.
K on epäluotettava kertoja. Tulkinnanvaraiseksi jää, mikä on tietoista harhaanjohtamista ja mikä horjuvan mielen vääristymää. Kirjeissään P:lle K esittää hänen ja A:n olevan rakastavaisia, vaikka tosiasiassa he eivät ole käyneet ainuttakaan keskustelua. Kauppila on taitavasti luonut päähenkilön, joka askartelee omia maailmojaan ja lopulta kompastelee niihin. Tyylillisesti kirjailijan erityisansioksi nousee kyky punnita tarkasti, milloin romaanin kohtausta palvelee pelkistetympi tyyli ja milloin kimurantimpi kielenkäyttö. Kirjailija on osannut ihailtavan tarkas-
ti punnita, milloin mitäkin kohtausta palvelee pelkistetympi tyyli ja milloin kimurantimpi kielenkäyttö.
ROMAANIN AIHEVALINTA on erittäin tervetullut: miesten syömishäiriöitä ja vaikeaa kehosuhdetta soisi käsiteltävän kirjallisuudessa enemmän. Erityisen paljon annettavaa teoksella on niille, jotka ovat joskus kokeneet riittämättömyyttä suurten vaatimusten edessä. Lisäksi teos voi toimia myös hieman vinksahtaneena vertaistukena ylenpalttiseen älyllistämiseen taipuvaisille.
Romaania lukiessa pysähtyy miettimään, mitä annettavaa sillä on lukijalle, joka ei samaistu kertojan kipupisteisiin tai tämän monimutkaisesti ja kielellisesti rönsyileviin ajatuksiin. Mutta kirjallisuudesta ei tarvitse aina löytää omakuvia.
Terveisin K tarjoaa vaativallekin lukijalle terävää ajankuvaa, tunnekuohuja ja häiritsevyyttä – varsinkin kehoon liittyvään makaaberiuuteen kannattaa varautua.
KAROLIINA VESA
MUUTTUVA KIRJALLISUUS
Äänikirjan anatomia
Uuden romaaninsa äänikirjaksi lukenut Sinikka Vuola iloitsee formaatin sanataiteelle tuomista mahdollisuuksista, mutta kritisoi äänikirjojen ansaintalogiikkaa.
TEKSTI: MIKA PEKKOLA
Äänikirjojen suosion kasvu ja lukemisen väheneminen ovat herättäneet keskustelua siitä, kuinka erilaiset tavat nauttia sanataiteesta vaikuttavat kaunokirjalliseen kokemukseen. Äänikirjat ovat tuoneet uusia ihmisryhmiä kaunokirjallisuuden pariin, ja trendi lukemisesta kohti kuuntelemista tulee todennäköisesti vain vahvistumaan. Kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Sinikka Vuolan uusi romaani Myrskyn anatomia (WSOY 2024), jonka hän on itse lukenut äänikirjaksi, osoittaa kiehtovasti, kuinka äänikirjaformaatti voi monipuolistaa kaunokirjallisen ilmaisun mahdollisuuksia.
”Olimme kustantajani kanssa alusta alkaen samaa mieltä siitä, että luen itse Myrskyn anatomian äänikirjaksi”, Vuola kertoo. ”Asiasta ei käyty sen kummempia neuvotteluja. Kustantamolla todettiin, että he eivät voi kuvitella ketään muuta, joka voisi lukea kirjan.”
Vuola on kokenut lavarunousesiintyjä, ja hän on toiminut omien laskujensa mukaan kirjailijana, haastattelijana ja juontajana yli sadassaviidessäkymmenessä tapahtumassa. Kirjailijan vankka tausta esiintyjänä kuuluu Myrskyn anatomian äänikirjaversiossa. Romaani kertoo naisesta, joka elää yhdessä siskonsa ja isänsä kanssa eurooppalaisessa suurkaupungissa. Naisen sisällä ammottaa tyhjyys, jota ruokkii kaipuu kadonneeseen äitiin.
Lausutun sanataiteen loitsut
Vuola hyödyntää teoksessaan voimallista metaforiikkaa, ja hän kuvaa päähenkilönsä kärsimystä black metal -estetiikan mieleen tuovalla tummasävyisellä intensiivisyydellä. Yhtä kouriintuntuvasti Vuola kirjoittaa kehollisuudesta, seksuaalisuudesta, rajojen katoamisesta ja haltioituneista yhteyden kokemuksista. Lähtökohdat äänikirjan lukemiselle olivat siis Myrskyn anatomian kohdalla otolliset. Vuolan lukemana romaani onkin transsinomainen ja hypnoottinen kokemus.
”Minulla ei ole esiintymisjännitystä, ja sukellan helposti tilaan, jossa kaikki muu katoaa ympäriltä”, Vuola sanoo.
”Äänikirjatiimi kuunteli lukemistani vaikuttuneena ja hiiren hiljaa. Tuotannossa mukana olleet ihmiset olivat aivan ihania, ja minulla on äänikirjan tekemisestä vain hyvää sanottavaa.”
Romaanin runollinen kieli, tunteellinen sisältö ja loitsumaisesti etenevä kerronta luovat intiimiyden, jota Vuolan eläytyvä ja immersiivinen lausunta syventää. Vuola ei kuitenkaan koe, että romaanin julkaiseminen sekä paperi- että
äänikirjana olisi vaikuttanut hänen kirjoitusprosessiinsa.
”Luen aina kaiken kirjoittamani ääneen, ja olin lukenut Myrskyn anatomiankin useaan kertaan ääneen ennen kuin ajatus äänikirjasta edes nousi esiin”, hän sanoo. ”Haen kirjoittaessani oikeita sanoja ja rytmejä, joten koin äänikirjan lukemisen luontevaksi. Osasin teoksen melkeinpä ulkoa, kun menin studioon.”
Paperi- ja äänikirja puhuttelevat eri aisteja
Vuola tunnustaa olevansa itse ”paperikirjaihminen”. Hän rakastaa tunnustella kirjoja sormillaan, alleviivata tärkeitä kohtia ja kirjoittaa muistiinpanoja marginaaleihin.
”Ihminen käsittelee tietoa tutkitusti eri tavalla silloin kun hän lukee kirjaa.
Toisaalta kertomukset ovat alun perin siirtyneet eteenpäin suullisena perintönä. Äänikirja on demokratisoiva asia, sillä lukeminen ei ole mahdollista kaikille. Monilla ihmisillä on näkökykyyn, keskittymiseen, lukutaitoon ja kielitaitoon liittyviä haasteita, ja siksi on tärkeää, että on olemassa erilaisia tapoja nauttia kirjallisuudesta.”
Vuola huomauttaakin, että keskustelu äänikirjojen julkaisemisen negatiivisista vaikutuksista kirjailijoiden tulonmuodostukseen sekä keskustelu äänikirjaformaatista ovat kaksi eri asiaa.
”Tein Myrskyn anatomian äänikirjasta erillisen sopimuksen, kuten Kirjailijaliitto suosittaa, sillä äänikirjojen ansaintalogiikka on ongelmallinen. Toisaalta äänikirjaformaatti sopii erityisen hyvin romaaniini, sillä tunteilla ja tunnelmilla on siinä suuri merkitys. Ääni on hyvin intii-
mi elementti. Tekstistä jää kuunneltuna jotain pois, mutta toisaalta kuunteleminen avaa siihen uusia merkityksiä.”
kesän uutuuksia!
Saatavilla kirjakaupoista, marketeista, äänikirjapalveluista ja osoitteesta:
INTOKUSTANNUS.FI
Moona Laakso
Naisia jotka etsivät suurta tulta
Moona Laakson Naisia jotka etsivät suurta tulta kertoo 1900-luvulla eläneistä naisista, jotka halusivat tulla nähdyksi.
Fatim Diarra & Iida Tani
Lupa olla tyttö
Fatim Diarran ja Iida Tanin vaatii meitä yhdessä lopettamaan tyttöihin kohdistuvan häirinnän puhumalla siitä!
Naomi Klein KAKSOISOLENTO
Naomi Kleinin Kaksoisolento -kirja kysyy miksi järkevätkin ihmiset sekoavat ja alkavat uskoa valheisiin? Mitä meille on tapahtumassa?
Marjo Ahlsten Naiskaarti 1918
Marjo Ahlstenin Naiskaarti 1918 on historiateos Valkeakosken naiskaartin taistelusta Suomen sisällissodassa. Kamppailu on usein hyvin henkilökohtaista.
Arne Dahl
Pahan piirissä
Pahan piirissäsen mestarin Arne Dahlin uuden sarjan henkeäsalpaava aloitus.
TOTUUS JA KAUNEUS
Sirpa Puhakka & Sari T. Tiiro RAKKAUDEN RIEKALEITA Omaishoitajat hoivakriisiä pelastamassa ROSEBUD Kaikki mitä et ole koskaan halunnut tietää omaishoidosta.
17€
George Orwell
FASISMISTA JA
DEMOKRATIASTA
BASAM 1940-luvun esseitä leimaa älykkyys ja sanataituruus, kiihkeä totalitarismin vastustus, pyrkimys ilmaisun selkeyteen sekä usko demokraattiseen sosialismiin.
Heli Rantala ym.
KIRJOJEN KAIPUU
GAUDEAMUS
Kuljettaa kiehtovien henkilötarinoiden kautta kirjalliseen elämään 1800-luvun alussa, kun kirjat olivat harvojen herkkua.
Vilho Harle KAAOKSESTA JÄRJESTYKSEEN ROSEBUD
Rajaton usko sotilaallisen voiman rakentamaan turvallisuuteen on ajallemme tyypillinen, mutta väärä uskomus.
Bruno Maximus TOHTORI HYMY
100 hauskinta taulua ROSEBUD
100 most optimistic paintings. Hymy hyppää huulillesi! Follow Dr Smile’s orders!
Kivi Larmola KAIKKI LIIKKUU - Lev Termenin ihmeellinen elämä ROSEBUD ”Sarjakuvataidetta parhaimmillaan!” - Toni Jerrman, Tähtivaeltaja
20€
John Stuart Mill
VAPAUDESTA
BASAM Mill oli englantilainen filosofi ja taloustieteilijä, joka halveksi yleisen mielipiteen pakkovaltaa ja kannatti intohimoisesti ihmisten, yksilöllisyyttä ja erilaisuutta.
Hemmo Laiho & Olli Koistinen (toim.)
VALISTUKSEN HAASTE
GAUDEAMUS
Selvittää ja taustoittaa etenkin 1700-luvulla kukoistaneen aatevirtauksen merkitystä kriittisesti ja monipuolisesti.
25€
Emil A. Fellmann
LEONHARD EULER
Neron tarina
BASAM
Euler (1707–1783) oli monien mielestä kaikkien aikojen suurin matemaatikko. Hänen elämäntyönsä on niin valtava, että sen tutkiminen on lähes oma tieteenalansa.
Jussi S. Heinonen & Elina Lehtonen SUOMEN MUINAISET TULIVUORET GAUDEAMUS Jos osaa katsoa, kotoisesta kallioperästämme ovat yhä luettavissa maapallon historian monet käänteet.
20€
Voltaire
OPTIMISTI
BASAM Kertomus sinisilmäisen sankarin retkistä kritisoi julmia oikeuskäytäntöjä, tekopyhyyttä, vallanhimoa, lyhytnäköistä ahneutta. ”Oikeus suvaitsemattomuuteen on järjenvastaista, petojen oikeutta.”
Arthur Schopenhauer TAHDOTTOMAN TIETÄMISEN AUTUUS
GAUDEAMUS Schopenhauerin pessimistisen elämänfilosofian ytimessä ovat estetiikka ja taiteenfilosofia.
Tex Hänninen CAFE NOBODY ROSEBUD Sarjakuva sisältää 13 ennenlukematonta lisäsivua! Onko hurmaava roadmovie saanut arvoisensa lopun? Lukijoita tarpeettomasti kalvanut mysteeri selvitetään tässä ja nyt!
25€
Jukka Aalho SIVUTIEROMAANI BASAM Koivunlehtien, maantien ja Jaloviinan tuoksuinen matka halki kesäisen Suomen.
Kalle Puolakka JOHDATUS ESTETIIKKAAN JA TAITEEN FILOSOFIAAN
GAUDEAMUS Teos vie estetiikan peruskysymysten pariin klassisesta musiikista poptaiteen kautta tieteiselokuviin.
Liljelund & Canh MAANMITTARIN TARINA - En lantmätares historia ROSEBUD Vietnamilaisen venepakolaisen selviytymistarina korruption ja hyväksikäytön maailmassa vertautuu myös nykyajan kriiseihin. Kaksikielinen.
25€
MÄKI & TYPPÖ TARINAT LAPSEN
TIENVIITTOINA Kirjallisuusterapian menetelmät koulumaailmassa
BASAM
Helena Saarikoski KIRJEITÄ EPPU NORMAALILLE Päiväkirja 2009–2019 PARTUUNA Läheistä pohtivaa puhetta ja tiukkaa tekstiä sinälle: naisen ikävuosilta 50–60, vapaan tutkijan töistä ja taisteluista.
Serhii Plokhy
HISTORIAN PALUU
Venäjän sota Ukrainassa DOCENDO
Nykyinen geopoliittinen muutos sekoittaa maailmanjärjestyksen vuosikymmeniksi. Ukrainalainen historioitsija Plokhy selittää, miten tähän on tultu.
Jukka Parkkari
PAPERITIIKERIT
ARKTINEN BANAANI
Jukka Parkkarin vuosien varrella lähellä Suomen tiedusteluorganisaatioita kertyneistä kokemuksista syntyneen romaanisarjan 16. teos.
Lou Osborn ja Dimitri PALKKA-ARMEIJA
WAGNERIN IMPERIUMI MINERVA
Syväsukellus palkka-armeija
Wagnerin ja sen johtajan tarinaan aina Jevgeni Prigožinin spekulaatioita herättäneeseen kuolemaan asti.
Timo Airaksinen FILOSOFIAA RAAKANA ARKTINEN BANAANI
Timo Airaksinen tarjoaa filosofian raakana, siis sellaisena kuin filosofia oikeasti on: ongelmina ja ongelmanratkaisuina tilanteissa, joita ei aina tule ajatelleeksi.
Antti Nylén ESSEET BOKEH
Kappale suomenkielisen esseistiikan kivijalkaa. Esseetrilogia 2007–2016 ja joukko harvinaisempia muita tekstejä.
Jonathan Haidt
AHDISTUNUT SUKUPOLVI
TERRA COGNITA
Kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus on aiheuttanut mielenterveyden häiriöiden epidemian. Maailmanlaajuinen menestysteos suomeksi toukokuussa.
Meria Palin
KETTU JA MERI ENOSTONE Kuvakirja merestä ja sen pelastamisesta. 28 sivua, värikuvitettu.
Kivinen & Halmetoja
SUDENKORENNON SIIVELLÄ ENOSTONE Sanaseikkailu vailla vertaa! 64 sivua, värikuvitus.
Talvitie & Ikonen
AI NIIN, MINÄ OLEN MUUTEN LEE
ENOSTONE Punni -palkinto 2024! Erityinen kirja Leen erityisestä maailmasta. 68 sivua, värikuvitus.
Italo Svevo ONNISTUNUT KEPPONEN IMPROMPTU
Tarina ikääntyvästä triesteläisestä kirjailijasta, jonka menestyksen päivät vaikuttavat koittaneen. Lempeä ja brutaalin tarkkanäköinen pienoisromaani vuodelta 1926. 15€
Mark Coeckelbergh MIKSI TEKOÄLY NAKERTAA DEMOKRATIAA
Ja mitä sille voidaan tehdä TERRA COGNITA Tekoälyn uhkat ja mahdollisuudet demokratialle.
Martha Wells
MURHABOTIN
PÄIVÄKIRJAT 3
Oikullinen protokolla
HERTTA KUSTANNUS
Blogistania Globalia 2023 -voittaja! Kansainvälinen menestyssarja täynnä toimintaa ja mustaa huumoria.
Anil Seth SINUNA OLEMINEN Tietoisuuden uusi tiede
TERRA COGNITA Neurotieteen nousevan tähden näkemys tietoisuuden synnystä.
Chi Ta-wei
KALVOT
HERTTA KUSTANNUS Kevään kirjatapaus! ”Tunteisiin käyvästä mysteeriromaanista löytyy lukuisia sisällöllisiä kerrostumia.” - Helsingin Sanomat
60€
Daron Acemoglu & Simon Johnson
VALTA JA EDISTYS Tuhatvuotinen kamppailumme teknologiasta ja vauraudesta TERRA COGNITA Kuka valitsee, mitä teknologialla tavoitellaan ja ketä se hyödyttää?
Saara Vallineva VANHA TORNI ENOSTONE Herkkä ja kaunis kuvakirja ystävyydestä. Jokainen aukeama on oma taideteoksensa! 36 sivua, värikuvitettu.
Aija ja Janne Salovaara & Tuomas Kärkkäinen
TOLLO PALLON TALLO ENOSTONE Kipakoita riimejä tärkeistä aiheista. 24 sivua, värikuvitettu.
Riina Katajavuori
EINARIN ELOKUU
ENOSTONE Arvid Lydecken ja Runeberg Junior -ehdokas 2023. Einari seikkailee loman lopussa ja aloittaa toisen luokan. 86 sivua, mustavalkokuvitus.
Kymmenen kysymystä esikoiskirjailijalle
Turun lähistöllä suopursumetsän ympäröimänä asuva Linnea Kuuluvainen on opiskellut suomen kieltä ja luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa. Hänen esikoisromaaninsa Metsän peitto kertoo lähitulevaisuudesta, jossa luonto ottaa takaisin omansa.
Millainen kirjoittaja olet?
Olen vimmainen, rönsyilevä, runsas. Intohimoinen, pakkomielteinen, heittäytyvä. Kirjoittaminen on minulle keino tutkia maailmaa ja itseäni, tapa pysyä koossa ja hallita kaaosta. Minun on pakko kirjoittaa tarinat valmiiksi, jotta saan itsekin tietää, miten niissä käy. Kirjoitan joka ikinen päivä vähintään tietyn liuskamäärän. Jo vuosia ainoa vapaapäiväni on ollut jouluaatto.
Miksi halusit kirjoittaa juuri valitsemastasi aiheesta?
Halusin käsitellä ihmisen ja luonnon suhdetta sellaisessa tasaväkisemmässä kuvitelmassa, jossa metsäkin on inhimillinen toimija. Samalla sukelsin mielen järkkymisen äärelle ja sanoitin maagisella realismilla höystettyjä tapahtumia totuuksien ja todellisuuksien rajapinnoilla. Halusin pohtia ihmisluonnon ja luonnon ha-
lujen yhteensovittamisen mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia.
Kauanko työstit esikoisteostasi?
Aktiivinen kirjoitusaika oli vähän vajaa kolme vuotta. Idea oli muhinut jo paljon pidempään.
Tärkein oppimiskokemuksesi kirjoitusprosessista?
Olen oppinut kaiken ja en mitään. Kirjan kirjoittaminen vaatii perspiraatiota, jota minulla on aina ollut, sekä kärsivällisyyttä, joka ei ole ikinä ollut suurin vahvuuteni. Ehkäpä tärkein oppi onkin se, että pystyn kirjoittamaan kirjan omana itsenäni, omalla tavallani. Voin kehittyä ja kasvaa, mutta jokaisen tarinan kertominen saa olla oma suuri seikkailunsa erheineen ja huteineen. Uskon, että hyvään lopputulokseen päästäkseen on
käytävä läpi koko tunneskaalaa pohjattomasta epätoivosta euforiseen luomisen iloon. Tiedän nyt entistä vahvemmin, kuka haluan kirjailijana olla ja minkälaisia romaaneja haluan kirjoittaa.
Mikä on yllättänyt eniten esikoiskirjailijana?
Ehkä eniten se, miten eri tavoin ihmiset voivat lukea ja ymmärtää tai olla ymmärtämättä saman tarinan. Ylipäätään on ollut mielenkiintoista kuulla, miten romaaniani luetaan, mitä asioita kirjasta poimitaan. Olen otettu kaikesta saamastani positiivisesta palautteesta ja siitä, että niin moni lukija on päässyt metsän peiton alle.
Millaisten lukijoiden toivot löytävän kirjasi pariin?
Sellaisten, jotka viihtyvät metsässä ja toisaalta sellaisten, jotka eivät tiedä, miltä tuntuu kuiva sammal kämmenten alla, miltä tuoksuvat suopursut, miten kesäiltojen kulta läikkyy oksistojen ikeessä. Toivon, että Metsän peitto saa lukijan pohtimaan sekä omaa luontosuhdettaan että metsiemme tilaa ylipäätään.
Onko sinulla suunnitelmia seuraavaa teosta varten?
On. Tällä hetkellä soutelen käsin kirjoitettujen sivujen ja post it -lappujen meressä ja tutkailen, millaisiin uomiin juoni tyrskyää. En aio jäädä metsän peiton alle vaan haluan seuraavaksi pohtia elämää aivan erilaisesta näkökulmasta.
Ketä kirjailijaa arvostat?
Arvostan jokaista, joka on tehnyt sen älyttömän työn, että on saanut kirjoitettua kir-
jan. Arvostan heitä, jotka ovat raivanneet tietä ja arvostan meitä, jotka yrittävät pitää suomen kielen elinvoimaisena ja kertoa tarinoita ajassa, jossa kotimaiselta kirjallisuudelta sahataan siipiä pois samalla, kun moni ottaa sen itsestäänselvyytenä ja ilmaisena.
Mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?
Margaret Atwoodin Orjattaresi
Kehu toista esikoista tai uutuuskirjaa!
Haluan kehua Sanna Kurosen Suojaosuutta rohkeudesta , Vehka Kurjenmiekan Kellopelisydäntä kielen kauneudesta ja Ina Mutikaisen Unohdusta mielikuvituksellisuudesta.
Tuvi TOAS ELI PULU HUONEESSA
Teksti ja ohjaus: Anna Jaanisoo Rooleissa: Kate Lusenberg, Eeva Mäkinen, Olli Riipinen ja Anna-Sofia Tuominen
LIPUT: Q-teatteri p. 044 248 7835 (ti–pe klo 11–15) www.Q-teatteri.fi www.tiketti.fi p. 0600 1 16 16
KIRJANTEKIJÄT
Kahdeksan kysymystä kääntäjälle
Palkittu kääntäjä Markku Päkkilä on suomentanut englanninkielistä tieto- ja kaunokirjallisuutta 30 vuoden ajan, mukaan lukien Antony Beevorin, Bill Brysonin, J. M. Coetzeen, Colson Whiteheadin ja George Saundersin teoksia.
Kuinka ryhdyit kääntäjäksi?
Ajatus kääntäjäksi ryhtymisestä virisi lukiovuosina ja vei minut opiskelemaan Savonlinnan kääntäjänkoulutuslaitokseen. Halusin alusta asti nimenomaan kirjallisuuden kääntäjäksi, vaikka opetuksen pääpaino olikin aivan muualla. Valmistuin keskelle 1990-luvun lamavuosia, jolloin työt olivat tiukassa, mutta sain ensimmäisen kirjan käännettäväksi vuonna 1994. Päätoimiseksi suomentajaksi ryhdyin pari vuotta myöhemmin.
Mikä tekee hyvän kääntäjän?
Kirjailijan tekstin sisältö ja muoto pitää osata ja uskaltaa kirjoittaa uudestaan suomeksi sillä tavalla kuin kirjailija itse kirjoittaisi, jos kieltämme osaisi. Se edellyttää monenlaista kielellistä ja kulttuurista taitoa ja tietoa, sivistystä ja näkemystä. Lisäksi pitää olla sopivasti itseluottamusta ja itsekritiikkiä ja kykyä hallittuun ja näkemykselliseen omaehtoiseen työhön.
Onko kääntäjän työ muuttunut urasi aikana?
Yllättävän vähän. Olen tehnyt alusta asti töitä tietokoneella ja nettikin on ollut käytössä melkein koko ajan, vaikka siitä ei alkuun mitään hyötyä ollutkaan. Liuskapinot ovat jääneet pois, mutta muuten työkalut ja -tavat ovat pysyneet koko lailla samoina. Kirjojen julkaiseminen, myyminen ja jopa lukeminen ovat muuttuneet samaan aikaan hurjasti, mutta sekään ei ole juuri vaikuttanut minun työhöni.
uusi jakso maanantaisin, Kuunneltavissa yli 80 jaksoa, vieraina mm. Saara Turunen, Akse Pettersson, Sirpa Kähkönen ja Lauri Maijala. Kuuntele spotifystä tai osoitteesta voima.fi/audio
Mikä on ollut tähän asti mieleenpainuvin käännösprojektisi?
Edward St Aubynin Patrick Melrose -kvintetto, joka ilmestyi suomeksi kahtena niteenä vuonna 2018. Sarjan päähenkilö, lapsena kaltoin kohdeltu Patrick, yrittää epätoivoisesti saada elämänsä ja psyykensä järjestykseen. Hänen kohtalonsa on karmea ja koskettava, teksti silti lennokasta ja hauskaa, ja kokonaisuus osiensa summaa suurempi. Käänsin koko sarjan yhteen pötköön, ja se tuntui yhdeltä teokselta. Olen aina kääntänyt mieluiten aikalaiskirjallisuutta, ja St Aubynin kirjasarja istui erinomaisesti sekä lukumieltymyksiini että suomentajanlaatuuni.
Mitä toivot suomalaisen kustannusalan tulevaisuudelta suhteessa ammattiisi?
Toivottavasti ala säilyy elinvoimaisena ja moniäänisenä.
Millaisia tarinoita, ääniä tai teemoja toivoisit lisää suomalaisen kirjallisuuden kentälle?
Kirjallisuuden kenttä ei ollut mitenkään ahdas, kun luin kouluvuosinani läpi Suomussalmen kunnankirjaston hyllyjä. Niistä ajoista skaala on entisestään laajentunut ja laajenee epäilemättä jatkossakin suuntiin ja aiheisiin, joita osaan tuskin kuvitellakaan. Yllätyn tuon tuosta etenkin tietokirjahyllyjen äärellä: tästäkin on tehty kirja! Soisin kuitenkin kirjojen olevan punnitumpia, huolellisemmin kirjoitettuja ja kunnolla viimeisteltyjä. Fyysinen kirja kestää useamman ihmisiän, ja samaa on lupa odottaa sisällöltäkin.
Millaisesta kirjallisuudesta nautit eniten?
Viime vuosina minua ovat viehättäneet eniten kirjat ja kirjailijat, jotka seikkailevat kaunokirjallisella otteella jossain kaunon ja tiedon välimaastossa: Geoff Dyer, Benjamin Labatut, Olivia Laing, Éric Vuillard tulevat mieleen päällimmäisinä.
Kehu jotain kollegan aikaansaannosta!
Luin jokin aika sitten ensi kerran suomeksi Kazuo Ishiguroa , ja Helene Bützowin suomennos ilahdutti kovasti. Ja aivan äskettäin piti etsiä sitaatteja Johan Huizingan kirjasta Keskiajan syksy. J. A. Hollon käännös melkein 75 vuoden takaa soljui niin kauniisti, että teki mieli lukea koko opus.
NYKYTAIDETTA JA SUOMEN AINOA LIIKKUVAN TAITEEN GALLERIA!
15.6.-25.8.2024 •JOUSITIE 67, JOUTSA •TOKERONTIE 11, JOUTSA
ja liput täältä!
HISTORIA KIRJOISSA
Historianörtti ja bibliofiili E. TAMILOFF koluaa kirjallisuuden historian pölyisiä nurkkia.
Rauhan kielen ja kirjallisuuden lyhyt oppimäärä
Unkarissa vuonna 1930 syntynyt George Soros tunnetaan suursijoittajana ja avokätisenä poliittisena aktivistina. Vähemmän tunnettua on, että hänen äidinkielensä on esperanto, keinotekoinen 1800-luvun lopulla luotu kieli. Sorosin isä Theodor Schwartz oli nimittäin esperantonkielinen kirjailija, joka päätti 1930-luvun antisemitistisesti latautuneessa ilmapiirissä muuttaa ortodoksijuutalaisen perheen nimen Schwartzista Sorosiksi. Etunimekseen Theodor otti Tivadar Arviot esperanton taitajien määrästä vaihtelevat muutamien kymmenien tuhansien ja kahden miljoonan välillä, ja Georgen tavoin esperantoa ensimmäisenä kielenään puhuu noin 1 000 ihmistä. Esperanto on tiettävästi maailman ainoa keinotekoinen kieli tai virallisemmin kansainvälinen apukieli, jolla on äidinkielisiä puhujia.
KAUTTA MAAILMANHISTORIAN siellä missä eri kieliä puhuneet ihmisyhteisöt ovat kohdanneet, on ollut käytössä sekakieliä tai yksinkertaistettuja paikallisia kieliä kaupankäynnin ja muun kommunikaation helpottamiseksi. Keinotekoisia kansainvälisiä kieliä alettiiin kehittää erityisesti 1800-luvulla. Samaan aikaan nationalistisesta aatteesta sikisi kansallisvaltioita ympäri Euroopan karttaa. Monet halusivat luoda mahdollisimman helposti omaksuttavan kielen, joka voisi yhdistää ihmisiä näiden etniskansallisesta taustasta huolimatta.
Luonnollisten kielten rasitteena on usein niiden kieliopin raskaus ja epäsäännöllisyys. Keinotekoisten kielten johtavana ajatuksena onkin johdonmukaisuus ja säännöllisyys. Sanasto perustuu usein kantasanan johdoksiin ja säännönmukaiseen etu- ja jälkiliitteiden hyödyntämiseen. Kielenoppijille piinallinen ”poikkeus vahvistaa säännön” on romukopassa.
Saksalaisen katolisen papin Johann Martin Schleyerin vuosina 1879–1880 kehittämä volapük oli ensimmäinen kansainvälistä suosiota saavuttanut keinotekoinen kieli. Schleyer oli saanut unessa Jumalalta käskyn kielen luomiseen, mutta tuli sittenkin (epäilemättä toimeksiantajankin harmiksi) tehneeksi siitä kieliopillisesti liian raskaan. Schleyer ei suostunut muiden ehdottamiin uudistuksiin, vaan lähti lopulta ovet paukkuen itse luomastaan kieliyhteisöstä.
Vuonna 1887 Zamenhof sai rahoituksen projektilleen tulevalta appiukoltaan ja julkaisi salanimellä Doktoro Esperanto oppikirjan Kansainvälinen kieli – johdanto ja kattava oppikirja. Teoksen alussa Doktoro Esperanto eli Tohtori Toiveikas ilmoitti luopuvansa kaikista tekijänoikeuksistaan pysyvästi tehdäkseen kielestä kaikkien omaisuutta. Helposti omaksuttavana tämä kansainvälinen kieli, jota yleisö alkoi pian kutsua esperantoksi, pääsi silloisessa kovassa apukielikisassa volapükin ja muiden ehdokkaiden niskan päälle.
UUDEN KIELEN ALKUTAIPALEELLA käännettiin kirjallisuutta esperantoksi, mutta pian kielen taitajat – esperantistit – alkoivat tuottaa myös alkuperäiskielistä kirjallisuutta kuten runoutta, näytelmäkirjallisuutta ja esseitä. Ensimmäiset romaanit ilmestyivät 1900-luvun puolella. Zamenhof kuoli vuonna 1917. Maailmansodat vaikuttivat ajoittain lamauttavasti kieliyhteisön toimintaan ja kirjal-
ESPERANTON KEHITTÄJÄ , vuonna 1859 syntynyt puolalainen L. L. Zamenhof onnistui paremmin. Hän oli jo koulupoikana alkanut työstää omaa kieltä haaveenaan maailma ilman sotaa. Muun muassa venäjää, jiddishia, puolaa, saksaa, ranskaa ja hepreaa osannut juutalainen Zamenhof kasvoi Puolan koillisnurkassa, Białystokin kaupungissa, jonka arkea leimasivat monet kahnaukset etnisten ryhmien välillä. Zamenhof ajatteli, että neutraali kieli ilman sidoksia kansainvälisiin valtasuhteisiin tai historian taakkoihin edistäisi keskinäistä ymmärrystä ja maailmanrauhaa.
liseen tuotantoon. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Iranin edustaja ehdotti YK:n edeltäjälle Kansainliitolle, että esperantosta tehtäisiin virallinen kieli kansainvälisten suhteiden hoitamiseksi. Omasta asemastaan huolehtinut diplomatian perinteisen kielen koti Ranska käytti veto-oikeuttaan estääkseen suunnitelman. Vuonna 1922 Ranskan sota esperantoa vastaan johti jopa kommunistien propagandaksi katsotun kielen opetuksen kieltämiseen maan yliopistoissa. Kansainvälisenä oman aikansa hippiaatteena, vieläpä juutalaisen keksintönä, esperanto ja sen puhujat joutuivat sekä natsi-Saksan että Stalinin vainojen kohteeksi. Taisteluniteoksessa Hitler kirjoitti esperanton olevan todiste juutalaisten maailmanvalloitussalaliitosta, jota käytettiin kansanmurhan oikeutuksena. George Sorosin isä kirjoitti esperantoksi omaelämäkerrallisen teoksen Maskerado ĉirkaŭ la morto (vapaasti suomennettuna kuoleman naamioleikki) perheensä kokemuksista natsien miehittämässä Budapestissä. Sorosin perhe säästyi holokaustilta ja muutti vuonna 1947 Lontooseen, missä tuleva miljardööri-George kävi koulunsa ja aloitti uransa meklarina.
Mutta kaikki L. L. Zamenhofin kolme lasta kuolivat holokaustissa.
ZAMENHOFIN KIELITIETEELLINEN luomus on kuitenkin pitänyt pintansa. Nykyisin innokas bibliofiili voi halutessaan kerätä oikein komean esperantonkielisen kirjaston: esperantoksi on kirjoitettu pitkälti yli toistasataa alkuperäiskielistä teosta, ja käännösteoksia on nelisentuhatta. Kielestä kehitettiin vanhahtava muoto arcaicam esperantom 1960-luvun lopulla oikean sävyn tavoittamiseksi vanhempiin käännöksiin.
Huomattavan suosion saavuttaneita keinotekoisia kieliä ovat sittemmin tuottaneet iloksemme fiktiiviset maailmat. Taru Sormusten herrasta -kirjailija J. R. R. Tolkienin Keskimaan kielet ovat olleet suosiossa pitkään. Vaikka haltiakielet – muun muassa suomen kielestä ammentanut quenya – ovat monien uskollisten fanien kestosuosikkeja, on muutama uudempi tulokas kiilannut ohi, ainakin jos on kielenoppimissovellus Duolingoa uskominen. Sovelluksessa on mahdollista opiskella kolmea keinotekoista kieltä. Suosituin on George R. R. Martinin kirjoihin perustuva, Game of Thrones -sarjaa varten luotua high valyrian kieli, jota opiskelee epävirallisen listauksen mukaan yhteensä 890 000 henkeä. Esperanto, kansainvälisyyden, tasa-arvon ja rauhanaatteen kieli häviää 390 000 opiskelijallaan vain piirun verran Star Trek -sarjasta tutun sotaisan kansan klingonille.
L. L. Zamenhof ja muita esperantisteja Ranskan Boulogne-sur-Merissä, jossa pidettiin vuonna 1905 ensimmäinen kansainvälinen esperanton maailmankongressi.