Le Monde diplomatique - Kirjallisuusliite 1/2024

1 • 2024

David Van Reybrouck Kirjailija korjaa demokratiaa

ILMOITUS

Kirja muuttaa maailmaa

Teemu Mäki: Taiteen tehtävä Teemu Mäki pohtii esseissään taiteen tekemisen ja taiteen nauttimisen peruskysymyksiä sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Hän kirjoittaa syvällisesti ja samalla selkeän helppotajuisesti taiteen tekijänä, teoreetikkona ja taiteen kuluttajana. Kirja sopii taiteen, taidefilosofian, taidekasvatuksen ja taidepolitiikan ammattilaisille mutta aivan yhtä hyvin tavallisille kansalaisille ja taiteen kuluttajille. Alun perin vuonna 2017 julkaistun teoksen kolmas laajennettu laitos sisältää paljon uutta materiaalia.

Vilho Harle: Hyvä, paha, ystävä, vihollinen Kansainvälisen politiikan emiritusprofessori Vilho Harle tarkastelee hyvän ja pahan taistelua, jossa pahuuden edustajaa sanotaan ’Viholliseksi’. Hyvän ja pahan retoriikalle on vaihtoehto: eturistiriitoja voidaan sovitella ja niistä voidaan neuvotella parhaiten ennen sodan puhkeamista. Osapuolet eivät ole hyvän ja pahan taistelun vankeja sodan aikanakaan, sodasta on mahdollista irtautua.

Kustantajan nettikaupasta 35 € www.parvs.fi

www.rauhanpuolustajat.org/kauppa

Liv Strömquist: Peilisalissa Meillä nykyihmisillä on pakkomielteinen suhde kauneuteen. Se miltä näytämme kuvissa on yhä tärkeämpää. Meistä on tullut voyeuristeja, vaikka tarkastelemme lähinnä itseämme. Filosofisten ja sosiologisten teorioiden avulla sarjakuvataiteilija Liv Strömquist peilaa aikamme kauneusriippuvuutta ja kertoo ulkoiseen olemukseen satsanneiden naisten tarinoita historian ja mytologian hämäristä nykyaikaan, Nefertitistä ja Lumikin äidistä Marilyn Monroeen ja Kylie Jenneriin asti.

Jari Tamminen: Nauti tyhjyydestä, ja muita vastamainoksia Julkinen tila vilkkuu mainosten valoja ja media pursuu värikkäänä niiden seireenin laulua.

Mainokset määrittävät sen, mitä kulutamme, kuinka elämme ja millaisen identiteetin rakennamme itsellemme. Usein emme kuitenkaan kiinnitä sen tarkempaa huomiota mainoksiin.

Vastamainos puolestaan kannustaa näkijäänsä huomaamaan myös muita toimintavaihtoehtoja. Vastamainosten avulla voimme hahmottaa yhteiskuntaamme hieman paremmin ja ehkä samalla kannustaa myös mainostajia mukaan dialogiin.

Sammakko

www.sammakko.com

kauppa.voima.fi

Julian Baggini: Filosofisen ajattelun opas Sanna Hukkanen: Taiga – EtnoGraafinen matkakertomus Sarjakuva-Finlandia 2024 -ehdokas! Kauneimmat kirjat 2023 -finalisti sarjakuvaosiossa! Sanna Hukkasen sarjakuvakirja Taiga – EtnoGraafinen matkakertomus vie lukijan maailmaan ennen koronaa ja sotaa, kun rajat ylittävä yhteistyö sukulaiskansojen välillä oli vielä mahdollista.

Matkalaiset kohtaavat uhanalaisia kieliä puolustavia aktivisteja: maalaismummoja, urbaaneja nuoria, toimittajia ja shamaaneja, joiden tarinat saavat heidän maailmankuvansa rakoilemaan. www.rauhanpuolustajat.org/kauppa

Disinformaatiota, demagogiaa ja yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin ei vastusteta omilla puolitotuuksilla vaan koulimalla jokaisesta kansalaisesta kriittinen ajattelija. Teos sisältää kaksitoista helppotajuista lukua, joiden avulla kuka tahansa oppii soveltamaan johdonmukaista päättelyä ja järkiajattelua niin arjen kuin julkisuudenkin ongelmiin. Julian Baggini (s. 1968) on brittiläinen filosofi, joka on kirjoittanut myös teoksen Ajatteleva maailma (2022).

Kustantajan kirjakaupasta 39 €, sähkökirja 28,95 € www.netn.fi

T VA : A AA EM H TE IAN R TO IS H

Anton Hämäläinen

Maailma karttoina 14

SISÄLLYS Ajankohtaista ......................................................... 3 Haastattelu: David Van Reybrouck ...................... 4 Muuttuva kirjallisuus -sarja: Suomalainen kirjavienti kasvussa ....................... 8 Tietokirja-arviot ................................................... 10 Kirjantekijät: Elli Valtonen ja Vappu Orlov .......................... 12–13

Library of Congress

Kaunokirja-arviot ................................................... 9 David Van Reybrouck muuttaa maailmaa kirjoittaen ja kokoustaen 4

Historia kirjoissa .................................................. 14

VASTAAVA TOIMITTAJA ............................. Emilia Miettinen KUSTANTAJA................................................... Teemu Matinpuro ULKOASU........................................................... Antti Kukkonen KANNEN KUVA ............................................... Anton Hämäläinen

Tämän teemanumeron julkaisua on tukenut WSOY:n kirjallisuussäätiö.

Kirja-arvioissa omintakeisia romaaneja ja kuolemaa 9–10 Vappu Orlov kääntää venäläisiä mestareita 13

AJANKOHTAISTA: VOIHAN ALUSTATALOUS

K

irjallisuuden tekijänoikeus­ järjestö Sanaston sivuilla julkaistiin vastikään Sisko Savonlahden kirjoitus, jo­ ka kuvaa hyvin, mitä on ta­ pahtunut kirjailijoiden leivälle nykyisil­ lä markkinoilla. Savonlahden huikeasti myynyt esikoiskirja julkaistiin ennen ää­ nikirjabuumia ja toinen sen jälkeen. Kir­ jailijan mukaan ero teoksista maksetuissa tekijänoikeuskorvauksissa oli huomatta­ va. Savonlahti aloittaakin tekstinsä näin: ”Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, onko minulla varaa kirjoittaa enää tule­ vaisuudessa.”

Ja pidetään mielessä, että Sisko Savon­ lahden tähänastinen kirjailijanura on ol­ lut varsin menestyksekäs.

Viimeisin niitti kirjailijoiden ääni­ kirjaärtymykselle tuli, kun Suomen Näyt­ telijäliitto sai viime vuoden puolella lobat­ tua itsensä kirjastojen äänikirja-aineisto­ jen lainauskorvausten piiriin lähioikeu­ den eli teoksen esittäjyyden nojalla. Ääni­ kirjoja on kirjastojen aineistoissa varsin rajallinen määrä – koko kaupallisten ää­ nikirjapalveluiden tarjoama valikoima ei löydy kirjastosta lähimainkaan – eli käy­ tännön rahallinen vaikutus voi osoittau­ tua kirjailijoille loppujen lopuksi melko pieneksi, toki tapauksesta riippuen. Etu­ järjestöt neuvottelevat kirjallisuuden te­

kijöiden ja lukijoiden e-lainauskorvaus­ ten jakosuhteista tänä keväänä.

Mutta kirjailijoille, jotka tekevät työ­ tään jo valmiiksi joko pennosilla tai py­ hällä hengellä, päätös oli periaatteellisesti musertava. Kun studion valot ovat sam­ muneet, äänikirjan lukijan tilille kilahtaa palkka tehdystä työstä. Kirjailijan palkka koostuu mahdollisista painettujen ja säh­ köisten teosten tekijänoikeuskorvauksis­ ta ja mahdollisista apurahoista. Takuu­ palkkaa kirjailijalla ei ole, ja vain hyvin harvan kannattaa laskea oman työtuntin­ sa hintaa jälkeenpäin.

SUOMEN KIRJAILIJALIITTO on reagoi­ nut lakimuutokseen muun muassa lupaa­ malla kouluttaa kirjailijoita omien teos­ tensa lukijoiksi. Mutta minkään valtakun­ nan koulutus ei tee kaikista soveltuvia lu­ kemaan teoksiaan ääneen niin, että ääni­ kirjojen tuotantotyö olisi sujuvaa ja lop­ putulos lukijan korvaa miellyttävä. Monet jättävät äänikirjan kuuntelun kesken ihan vain siksi, että eivät voi syystä tai toises­ ta sietää lukijaa. Ja monet kuluttajat jopa valitsevat kuunneltavaa lukijan mukaan.

Kustantajat ovat omalla tavallaan puun ja kuoren välissä. Liiketoiminnan – eli kirjojen tekemisen – mahdollistavat raha­virrat on kerättävä kaikista suunnis­ ta. Se edellyttää myös digimurroksen eh­

tojen mukaan pelaamista ja alustatalou­ den kanssa toimimista. Jos kirjailijaa vi­ tuttaa istua bussissa tuijottaen mainos­ ta, jossa kuluttajalle tarjotaan 90 ilmaista päivää äänikirjapalvelussa, niin yhtä var­ masti se saa vähintään kylmän hien kihoa­ maan kustantajan otsalle. Alustatalouden myymistä äänikirjojen kuuntelukerroista kertyvät korvaukset ovat suhteessa mi­ nimaalisia sekä kustantajille että kirjai­ lijoille. Ja niin aiheellista, tarpeellista ja oikein kuin se olisi, onko yt-neuvotteluita kuhisevalla kustannusalalla varaa nostaa äänikirjoista kirjailijoille maksettavien tekijän­oikeusmaksujen prosenttiosuutta?

Tilannetta ei helpota hallituksen kam­ mottava suunnitelma nostaa kirjamyyn­ nin arvonlisäveroa, mikä kurjistaisi ja kaventaisi alan toimintaedellytyksiä enti­ sestään. Myös kuluttajien on syytä katsoa peiliin. Sosiaalisen median äänikirjaryh­ missä maristaan jatkuvasti palveluiden kalleudesta ja äänestetään jaloilla, kun palvelujen ehtoja ja hintoja muutetaan.

Samaan aikaan varmaan kukaan kirjan­ ystävä ei ole sitä mieltä, etteikö kirjailija ansaitsisi kunnollista elantoa työstään, kuten nyt työssäkäyvät yleensä.

Perimmäinen ja suurin sylttytehdas on omistukseltaan keskittyneiden suur­ yritysten äänikirja­palvelut, jotka kovan kilpailun tuoksinassa ovat totuttaneet

kuluttajat maanrakoon poljettuihin hin­ toihin ja käärivät tuottonsa suoraan teki­ jöiden selkä­nahasta. ”TIEDÄN VAIN, että jos kolmas kirjani joskus valmistuu, allekirjoitan kustannus­ sopimuksen sillä ehdolla, ettei sitä lueta ääni­kirjaksi. Korkeintaan raakun tekeleen itse jollekin savikiekolle”, kirjoittaa Sisko Savonlahti. Finlandiapalkittu ­Laura Lind­ stedt puolestaan veti vastikään teoksensa Ystäväni Natalia pois äänikirja­palveluista.

Kaikkein vetovoimaisimmilla kirjaili­ joilla voi olla varaa sanella kustantajille ehtoja, mutta vähemmän tunnetuilla saa­ tikka aloittelevilla kirjailijoilla ei ole lihak­ sia esittää minkäänlaisia vaatimuksia. Jo­ ten vastaisuudessa iso osa niistä, jotka ei­ vät halua kustantajan tarjoamiin ehtoihin taipua, saa tyytyä kirjoittamaan käytän­ nössä kuolleena syntyneitä omakustan­ teita tai suoraan pöytälaatikkoon.

Tai olla kokonaan kirjoittamatta, ku­ ten Savonlahti pohtii.

Ajatus on varsin huolestuttava aika­ na, jolloin yhteiskunnan moniäänisyyttä, kirkkaita ajatuksia ja toiveikkaamman tulevaisuuden kuvia kautta kaikkien kir­ jallisuuden lajien kaivataan aina vain ki­ peämmin.

1 • 2024

EMILIA MIETTINEN

DIPLO

KIRJALLISUUS

K3

Tulevaisuuden jäljillä Belgialainen historioitsija David Van Reybrouck on kirjoittanut sekä historiasta että tulevaisuudesta. Nyt hän työskentelee korjatakseen demokratian.

TEKSTI: EMILIA MIETTINEN KUVAT: ANTON HÄMÄLÄINEN

A

lankomailla meni kolmesataa­ yhdeksän vuotta siinä, että se sai valtavan Indonesian saa­ riston, noin 17 000 saarta, ko­ konaan hallintaansa.

Väkivaltaisen ja eriarvoistavan, vuo­ sisatojen mittaisen kolonisaatiokehityk­ sen pani alulle eurooppalaisten himo mausteisiin.

Ensimmäisenä valloitettiin Ambonin saaren linnoitus. Itä-Intian kauppakomp­ pania otti sen haltuun portugalilaisilta Alankomaiden virallisella valtuutuksel­ la vuonna 1605. Viimeisenä puuttuvana palasena alueeseen liitettiin verisen so­ dan päätteeksi Indonesian läntisin kolk­ ka Aceh vuonna 1914.

Tammikuun 1942 lopulla japanilaiset saapuivat miehittämään Indonesiaa, jon­ ka öljyvarannot olivat tuiki tärkeitä so­ taa käyvälle valtiolle. Koko alue vallattiin hollantilaisilta siirtomaaisänniltä alle kol­ messa kuukaudessa.

Helsingin kirjamessuilla lokakuun lo­ pussa vierailleen David Van Reybrouckin kirja Revolusi – Indonesia ja modernin maailman synty (Siltala 2023, suomenta­ nut Sanna van Leeuwen) kuvaa Indo­ nesian suhteellisen huonosti tunnettua,

mutta maailmanhistorian kannalta var­ sin merkittävää tietä itsenäisyyteen.

Revolusi eli Indonesian vallanku­ mous on noin neljän vuoden ajanjakso toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1945–1949. Monet Van Reybrouckin kir­ jaan haastattelemista aikalaistodistajis­ ta olivat jo huomattavan iäkkäitä. Mutta kuten hän Revolusissa huomauttaa, ”[j]os vanhuksia kuunnellessani jotain opin, niin sen, että nykypäivä haihtuu mieles­ tä nopeammin kuin nuoruus, varsinkin jos se oli dramaattista aikaa. Vielä sitten­ kin, kun kaikki muu on kadonnut, muis­ tin autiomaassa saattaa soida lastenlau­ lu. Tai jokin järkyttävä kokemus. Jotkin kivenmurikat eivät ikinä vierähdä pai­ koiltaan”.

Muistin sedimentit Belgialainen Van Reybrouck kouluttautui alunperin esihistoriaan erikoistuneeksi arkeologiksi. Sittemmin hänestä on tul­ lut moninkertaisesti palkittu kirjailija ja kulttuurihistorioitsija, joka on toimi­ nut kirjailijoiden kansainvälisen sanan­ vapausjärjestö Penin Belgian osaston puheen­johtajana.

Van Reybrouck on kirjoittanut tieto­ kirjallisuutta, akateemisia tekstejä ja yh­ teiskunnallisia esseitä, mutta myös histo­ riallista fiktiota, näytelmiä, runoja ja no­ velleja. Hän on myös kirjoittanut tekstejä valokuvateoksiin. ”Lauttamatkalla sain valmiiksi ensim­ mäisen, no, kokeellisen elokuvakäsikirjoi­ tukseni. Se on melko lähellä näytelmien käsikirjoittamista.”

Vastaisuudessa hän aikoo kuiten­ kin kirjoittamisen sijaan käyttää ajas­ taan enemmän ”erilaisille tapaamisille”, muun muassa perustamassaan demokra­ tiaa edistävässä järjestössä.

”Ilmastokriisin vuoksi päätin unohtaa montakin kirjaprojektia. Olen nyt Euroo­ pan komission neuvonantaja. Rakastan kirjoittamista eniten, mutta siihen on vai­ kea keskittyä, kun kaikki on romahtamas­ sa. Joten yritän auttaa siellä missä voin.”

Miten tälläinen urapolku syntyi? ”Niin tämä sotku? Se on kuin geolo­ gista sedimenttiä. Ajattelin aina, että kiin­ nostuksen kohteeni rajautuisivat kunnes löytäisin oman juttuni. Mutta tapahtuikin päinvastoin. Kaikki leviää keskittymisen sijaan.”

Van Reybrouckin ensimmäinen kirja ilmestyi vuonna 2001. Hän törmäsi aihee­ seen tehdessään taustatutkimusta arkeo­ logian väitöskirjaansa varten.

De Plaag (’rutto’) on matkakertomus apartheidin jälkeisestä Etelä-Afrikasta.

Teoksessa kirjailija jäljittää väitettä, jon­ ka mukaan tähän mennessä ainut Belgian kirjallisuuden nobelisti Maurice Maeter­ lick (1862–1949) olisi plagioinut eteläaf­ rikkalaisen kirjailija, luonnontieteilijä ja afrikaanerien kansallissankariksi nous­ seen Eugène Maraisin (1871–1936) teok­ sia. Historiallista kirjallista mysteeriä tut­ kiessaan Van Reybrouck kuitenkin tör­ mää Etelä-Afrikan vuosituhannen vaih­ teen todellisuuteen ja maan väkivaltai­ seen perintöön.

Jo ensimmäisessä teoksessaan hän kumosi huoletta tietokirjallisuuden ja proosan raja-aitoja. De Plaag huomioitiin lukuisilla palkinnoilla ja ehdokkuuksilla, muun muassa Antwerpenin kirjamessu­ jen esikoiskirjapalkinnolla. Myös myö­ hemmissä kirjoissaan Kongo – historia (Siltala 2010, suomentanut Antero Helas­ vuo) ja Revolusi hän sekoittaa perinteisen historiankirjoituksen keinoja matkaker­ tomuksen ja aikalaistodistajien täyden­ tämään narratiiviin. Tärkeät tapahtumat ja henkilöt historian näyttämöllä muo­

1 • 2024

DIPLO

KIRJALLISUUS

K5

David Van Reybrouck aamukahvilla Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2023.

dostavat tarinan kehyksen, mutta Van Reybrouckin tapaamien ihmisten muis­ tot, heidän kanssaan jaetut hetket ja tun­ teet puhaltavat tarinaan hengen.

Kirjailija käyttää yllättäviä joskin arkisia keinoja ymmärtääkseen vieras­ ta maata ja sen ihmisiä paremmin – ja löytääkseen haastateltavia. Esikois­ kirjassaan hän kertoo, että käy usein ulkomailla ollessaan parturissa sen­ kin uhalla, että joutuu jokusen viikon ajan kulkemaan omituisella kuontalo­ lla. Kohtaamiset ja havainnot ovat sen arvoisia.

Revolusiin Van Reybrouck löysi haas­ tateltavia ”kyselemällä kaikilta mahdolli­ silta tahoilta”, kirja paljastaa. Kontakteja löytyi niin ammatillisten kuin sosiaalis­ ten verkostojen kautta, sosiaalisesta me­ diasta, sohvasurffauksen kautta ja muun muassa Tinderistä, missä hän swaippa­ si kaikkien kohdalla oikealle: kyllä, kyl­ lä, kyllä. ”Siten pääsin lähestymään satoja tun­ temattomia, joita en olisi ikimaailmassa puhutellut kadulla. Välillä jouduin huo­ mauttamaan heille profiilitekstistäni, jos­ sa kerroin itsestäni ja että olin ennen kaik­

K6

DIPLO

KIRJALLISUUS

kea kiinnostunut heidän isovanhemmis­ taan. Se toimi”, hän kirjoittaa.

Indonesia on valtavan kokoinen maa, niin maantieteellisesti kuin väkiluvul­ taan. ”Kartalle asetettuna se ulottuisi Irlan­ nista Kazakstaniin. Yksi valtio. Yhdysval­ tojen kartalla se jatkuisi sekä idässä että lännessä tuhat kilometriä kummankin valtameren päälle.”

Se on maailman kolmanneksi suurin demokraattinen valtio, jonka väestöstä 87 prosenttia on muslimeja. Maassa val­ litsee uskonnonvapaus ja uskontojen rin­ nakkaiselo on varsin arkinen asia. ”Lentomatkalla Indonesiassa, penkin taskussa on pahvinen kortti, jossa on viisi eri uskontokunnan rukousta toivottamas­ sa matkustajille turvallista matkaa. Taksi­ kuski kysyy sinulta ensimmäisenä mihin olet menossa, sitten mistä olet kotoisin ja kolmanneksi mikä on uskon­tosi.”

Van Reybrouckin mukaan eri uskon­ tokuntiin suhtautuminen on neutraalia, mutta uskonnottomuuteen tai ateismiin ei niinkään. ”En menisi sanomaan, etten usko mi­ hinkään. Se olisi liian kummallista. Ha­

1 • 2024

luan kuitenkin kyydin perille asti”, kirjai­ lija naurahtaa. ”Jännitteet sekulaarin nationalismin ja poliittisen islamin välillä kasvavat.

Jokowi on ollut sekulaari nationalisti, mutta paineet maan ohjaamisesta islami­ laisemmaksi ovat kovat.”

Maassa äänestettiin presidentistä vastikään. Kaksi kautta palvellutta Joko Widodoa eli Jokowia seuraa hänen tu­ kemansa vaalivoittaja, puolustusminis­ terinä toiminut Prabowo Subianto. Hä­ nen tiedetään johtaneen joukkojaan kam­ mottaviin veritekoihin vielä ennen vuosi­ tuhannen vaihdetta esimerkiksi Jakartan mellakoissa vuonna 1998.

Vaalikampanjansa aikana Prabowo otti etäisyyttä konservatiivisempiin is­ lamilaisiin tahoihin, joiden kanssa oli aiemmin ollut tekemisissä. Nähtäväksi jää, oliko kyseessä vain vaalien aikainen taktiikka.

Demokratiaa ateenalaisittain Van Reybrouck lähestyy niin historiankir­ joitusta kuin demokratiaa ruohonjuurita­ solta käsin.

”Jos tavalliset kansalaiset pystyvät kertomaan oman maansa tarinan, he pystyvät myös puhumaan maansa tule­ vaisuudesta.”

Hänen perustamansa G1000-järjes­ tö työskentelee demokratiakehityksen parissa. Samanlainen toiminta on laajen­ tunut Belgiasta muihinkin maihin. Järjes­ tö työskentelee uudistaakseen demokrati­ aa puntaroivien kansalaispaneelien kaut­ ta, samankaltaisten, jollaisia oli muinai­ sessa Ateenassa: arvalla valittuja kansa­ laisia, jotka kokoontuvat keskustelemaan yhteisistä asioista.

Belgiassa oli vuosina 2010–2011 po­ liittinen kriisi, kun vaalien jälkeen vie­ rähti kokonaiset 541 päivää ilman halli­ tusta. Kansan antama mandaatti hajaan­ tui niin, ettei mikään puolueista saanut yli 20 prosenttia äänistä. Hallituskriisi sai Van Reybrouckin toimimaan. Kansa­ laisten pitäisi työskennellä yhdessä, hän totesi. Siihen oli pystytty vaativimmista­ kin lähtökohdista. ”Totuus- ja sovintokomissio inspiroi minua. Desmond Tutun kirja [No Future Without Forgiveness (1999)] on edelleen yksi tärkeimmistä kirjoista, jonka olen kuunaan lukenut. Oli vaikuttavaa, kuin­ ka eteläafrikkalaiset kykenivät luomaan kokonaan uuden julkisen foorumin.”

Van Reybrouck on sittemmin kirjoit­ tanut laajalti uudenlaisesta osallistavasta demokratiasta ja nykyisen järjestelmän heikkouksista.

Guardianissa julkaistussa pitkässä es­ seessä hän kritisoi sitä, että demokratia on typistynyt tarkoittamaan vain vaaleis­ sa äänestämistä. Hän moitti myös sitä, et­ tä länsi on keskittynyt demokratian dokt­ riinin levittämiseen sen sijaan, että se tunnistaisi monilla alueilla vuosisatojen mittaiset vakiintuneet käytännöt, kuten kyläkokoukset, perinteisen kollektiivisen konfliktinratkaisun ja oikeuden jakami­ sen, arvokkaiksi ja itsessään todellisten demokraattisten ihanteiden mukaisiksi.

Myös lännessä demokratia on rikki, ja kansalaisten epäluottamus järjestelmään aiheuttaa polarisaatiota ja epävakautta.

Van Reybrouckin käännetyin kirja kä­ sitteleekin demokraattista innovaatiota.

Esseeteos on nimeltään Tegen Werkiezingen eli ’Vaaleja vastaan, demo­ kratian puolesta’ (2013) on käännetty 25 kielel­ le, muun muassa sloveniaksi, koreaksi ja persiaksi – mutta ei suomeksi.

Työllä on ollut merkitystä. ”Saksankielisessä osassa Belgiaa on nyt maailman ensimmäinen vakituinen arpajaisilla valittu kansalaispaneeli, joka työskentelee yhdessä vaaleilla äänestetty­ jen edustajien kanssa.”

Toiminta on levinnyt maan rajojen ulko­ puolelle järjestötoiminnan kautta, mutta myös muita reittejä. ”Tapasin presidentti [Emmanuel] Macronin tämän valtiovierailulla Bel­ giassa. Keltaliivit oli juuri aloittaneet lii­ kehdintänsä. Macron sanoi, mitä he oi­ kein haluavat minun tekevän? He halua­ vat että pelastan ilmaston ja pidän poltto­ aineen hinnan matalana.”

Van Reybrouck antoi presidentille kir­ jansa. Kaksi viikkoa myöhemmin Rans­ kan pääministeri ilmoitti ensimmäisestä maassa järjestettävästä kansalaispanee­ lista, jonka osallistujat arvotaan. ”He rakensivat käsittääkseni kaikkein kunnianhimoisimman ilmastostrategi­ an Euroopassa. Se oli mahtavaa. Vähem­ män mahtavaa on se, että vain kymme­

K U K A ?

David Van Reybrouck • Syntynyt vuonna 1971.

•K otoisin Bruggen kaupungista Belgiasta.

•O piskeli arkeologiaa ja filosofiaa Leuvenissa ja Cambridgessa, valmistui Leidenin yliopistosta.

nen prosenttia heidän suunnitelmastaan toteutettiin poliittisesti. Pelkäsin, että se jäisi viimeiseksi kansalaispaneeliksi. Mut­ ta sitten he perustivat toisen kansalaispa­ neelin eutanasian käsittelemistä varten.”

Le Monde -lehti hämmästeli jälkeen­ päin, kuinka oli mahdollista käydä niin seesteistä debattia aiheesta, joka on niin tunteita herättävä ja arkaluontoinen.

Mutta Van Reybrouck uskoo, että keskus­ teluyhteyden luomisessa kontekstin muu­ tos on avainasemassa. Se on tarpeen eten­ kin polarisoituneissa olosuhteissa. ”Ihmiset pitää tuoda yhteen eri ym­ päristöön ja tilanteeseen. Kun foorumia vaihtaa, vaihtuu myös vuorovaikutuksen tapa. Ja siinä on yhteys historiallisen kolo­ nialismiin, josta myöskin kirjoitan.”

Kun hän haastattelee ihmisiä kirjo­ jaan varten, vilpitön, toisen kertomalle avoin vuorovaikutus on keskeistä. Sama pätee demokraattiseen prosessiin. ”Kummassakin tapauksessa annan ihmisten puhua. En ole siellä tuomitse­ massa ketään. Olen vain kuuntelemas­ sa. Ihmisten pitää antaa puhua, ja pitää tunnistaa näkökulmien moninaisuus. Ja demokratiaa ajatellen – Hannah Arendt sanoi, että kaikista demokraattisinta on asioiden monitahoisuuden ymmärtämi­ nen.”

Seuraava kirja käsittelee ilmaston­ muutosta ja demokraattista innovaatio­ ta. Sitä tarvitaan kansalaisten tulevai­ suudenuskon, mutta myös ilon palautta­ miseen. ”Ilo on kadonnut nykypäivän demo­ kratioista. Kaikki ovat vihaisia ja turhau­ tuneita.”

Osallistavan prosessin kautta kansa­ laiset sen sijaan voimaantuvat – yhdessä.

Tulevaisuuden kolonialismi Van Reybrouckin vuonna 2021 ilmesty­ nyt suomentamaton De kolonisatie van de toekomst (2021) eli ’Tulevaisuuden ko­ lonisaatio’ tarkastelee ilmastokriisin var­ jostamaa tulevaisuuttamme. Ilmastokrii­ si, joka on seurausta maailman vauraim­ pien valtioiden väestön ylikulutuksesta, vaikuttaa pahimmin maailman köyhim­ pään väestöön.

Ei niin kaukana siirtomaaimpe­ riumien aikaisesta asetelmasta. ”Viimeisin tutkimustieto ilmaston­ muutoksesta on havahduttanut myös In­ donesiassa. Se otetaan nyt vakavasti.”

Vaikka ilmastokriisin väistämättö­ myys ymmärretään globaalisti, sen hi­ dastamisen keinoista ei olla yhtä mieltä. ”Eurooppa vaatii puuntuottajilta ser­ tifikaattia, joka todistaa että luonnon­ tilaisiin metsiin ei ole kajottu. Se on tie­ tysti ymmärrettävää, mutta maat, kuten Malesia ja Indonesia tulkitsevat tällaiset vaatimukset holhoavaksi ja neokolonia­

listiseksi. Ja olen kuullut joiltain indone­ sialaisilta diplomaateilta, että siellä käy­ dään paljon mieluummin kauppaa kiina­ laisten kanssa. Vaivatonta. Tässä rekal­ linen puutavaraa, tässä rahat. Bisnestä, kasvua, vaurautta.”

Samanlaisia viitteitä on myös Afri­ kan mantereella, jossa moni valtio kokee niin Kiinan kuin Venäjän mieleisemmäk­ si kumppaniksi kuin entiset siirtomaa­ isännät.

Eurooppa, ja länsi ylipäätään, ei ole enää se, jonka perässä ollaan seuraa joh­ tajaa -leikkiä, ja voidaan perustellusti sa­ noa, että uudessa shakkipelissä Indonesia teki ensimmäisen siirron.

Siirto oli Bandungin konferenssi vuonna 1955.

Se järjestettiin vuosikymmen aiem­ min itsenäistyneen Indonesian Bandun­ gin kaupungissa Jaavan saarella. Paikalle kutsuttiin osallistujia vain afrikkalaisis­ ta ja aasialaisista maista. Länsivaltioiden poissulkeminen tärkeästä kansainvälises­ tä tapahtumasta oli ennenkuulumatonta ja aiheutti närää yhdessä sun toisessa.

Etenkin, kun mukaan kutsuttiin myös edustajia sellaisista valtioista, joita ei oltu vielä edes tunnustettu itsenäisiksi.

Yhdysvaltoja huolestutti kommunis­ min mahdollinen leviäminen ja muita länsivaltoja – eurooppalaisia kolonialis­ tisia imperiumeja, jotka vielä roikkuivat siirtomaissaan kiinni – huolestutti Indo­ nesian itsenäistymisen esimerkin leviä­ minen, kuvaa Van Reybrouck Revolusissa.

Juuri niin siinä kävi. Bandundin hen­ gessä yksi siirtomaa toisensa jälkeen julis­ tautui itsenäiseksi. Dominoefektiä ei voi­ nut pysäyttää.

Ja mitä enemmän Euroopan valtioita huolestutti uusi afroaasialainen yhtenäi­ syys ja entisten alusmaiden irtautuminen isäntien laillisesta ja henkisestä ylivallas­ ta, sitä tarpeellisempaa oli muodostaa oma vahva koalitio. Se oli Euroopan uni­ onin perustamisen alkusysäys.

Indonesia, tuo suuri tuntematon, on siis käynnistänyt prosesseja, jotka ovat vaikuttaneet maailmanhistoriaan – suo­ malaistenkin arkeen – odottamattomilla tavoilla. Van Reybrouck peräänkuuluttaa­ kin uudenlaista perspektiiviä, suurten lin­ jojen ymmärtämistä. ”Dekolonisaatioprosessit esitetään useiin yksinkertaistetusti siirtomaaisän­ nän ja siirtomaan välisinä kansallisina kiistoina. –– [T]apahtumiin liittyy kui­ tenkin aina myös poikittaisia prosesseja.

Mukana häärää naapurimaita, liittolai­ sia, paikallisia miliisejä, alueellisia tahoja, kansainvälisiä järjestöjä ja niin edelleen”, kirjoittaa Van Reybrouck Revolusissa. ”Jos tirkistelee vain menneisyyden ampuma-aukoista, ei välttämättä näe koko maisemaa. On tullut aika siirtää pai­ nopiste pois kansallisesta kysymyksestä ja nähdä dekolonisaatioprosessit maail­ manlaajuisessa mittakaavassa.”

Sama pätee ilmastonmuutokseen, ja demokratiaan. Nykyisessä todellisuudes­ samme olemme jatkuvassa yhteydessä toisiimme, menneisyyteemme ja tulevai­ suuteemme, niin hyvässä kuin pahassa.

Ja kovin pienetkin asiat voivat aloittaa suuria prosesseja.

Haastattelun lopuksi kirjailija kaivaa taskustaan mausteneilikkaa. ”Olin esiin­ tymiskiertueella Alankomaissa, ja laval­ la kaivoin aina ensimmäisenä taskustani tämän. Hollantilainen kolonialismi – täs­ tä se alkoi.”

TALVILUKEMISTA! PELIEN FILOSOFIA Pelit ovat itsenäinen taidemuoto, jonka filosofinen tarkastelu kertoo paljon ihmisen arvoista ja toimijuudesta.

C. Thi Nguyen Hinta 35 € FILOSOFISEN AJATTELUN OPAS Filosofisen ajattelun opas on jykevä, tukeva ja helppotajuinen kriittisen ajattelun ohjenuora ja itsenäisen järjenkäytön teroitin.

Julian Baggini Hinta 39 € KAIKKI ELÄVÄT JA KUOLLEET Kaikki elävät ja kuolleet on kiertomatka kuolematyöntekijöiden arkeen, alituisen kuolleiden kanssa tekemisissä olemisen kauneuteen ja karmivuuteen.

Hayley Campbell Hinta 35 € TIETO IHMISEN JÄLKEEN Humanistinen ihmiskäsitys on kriisissä, ja niin ovat myös ihmistieteet. Jos ”ihminen” ei enää määritä meitä, millaisia tiedon subjekteja meistä voi tulla?

Rosi Braidotti Hinta 35 € www.netn.fi | tilaukset@netn.fi | 040 721 4891

MUUTTUVA KIRJALLISUUS

Suomalainen kirjavienti Suomesta viedään maailmalle lastenkirjoja, dekkareita ja luontosuhdetta käsitteleviä kirjoja. Viennin kasvu vaatisi lisää kirjallisuusagentteja ja kääntäjiä.

TEKSTI: MIIA VISTILÄ

S

uomen kirjallisuusvienti on kasvanut 2020­luvulla yli vii­ si prosenttia vuosittain, ja sen arvo on nyt lähes neljä miljoo­ naa euroa. Kirjallisuusviennin suurimmat tuotot tulevat Saksasta, Bri­ tanniasta ja Yhdysvalloista. Kirjallisuu­ den vientikeskus FILI on seurannut kir­ jallisuusviennin kasvua vuodesta 2011.

Vuonna 2022 kirjallisuusviennin tulo­ virrasta lähes puolet, 46 prosenttia, tuli lastenkirjoista. ”Suomessa julkaistaan todella hyvää lastenkirjallisuutta. Lapsille ei tehdä en­ sisijaisesti opettavaista sisältöä, vaan laa­ dukasta taidetta”, kertoo FILIn johtaja Tiia Strandén.

Ulkomaiset kustantajat haluavat nyt erityisesti niin sanottua middle grade ­kirjallisuutta, eli kirjoja kouluikäisille

K8

DIPLO

KIRJALLISUUS

lapsille. Kohderyhmälle suunnatut sar­ jat, kuten Timo Parvelan Ella­kirjat, ovat suosittuja. On helpompi tehdä tunnetuksi sarjaa kuin yksittäistä kirjaa.

Lastenkirjamyynti maailmalla sai 2010­luvulla nostetta Pisa­tuloksista: ”Suomen ollessa huipulla Pisa­tuloksissa haluttiin tietää, mitä lapset täällä lukevat kun menestyivät niin hyvin koulussa”, Strandén kertoo.

Pohjoismainen erityisyys kiinnostaa Myös dekkarit myyvät hyvin. Pohjois­ maiset dekkarit nähdään maailmalla omina brändeinään, joilla on omat fani­ kuntansa. ”Jopa Ruotsiin myydään nyt suoma­ laisia dekkareita”, Strandén kertoo. Ruot­ salaisten kirjojen käännösoikeuksia myy­ dään noin kymmenkertaisesti suomalai­ siin verrattuna. Osaltaan syynä on se, et­ tä Ruotsissa kirjoitetaan runsaasti hyvin myyviä kirjallisuuden lajeja, kuten dek­ kareita ja hyvää mieltä tuovia ”feel good” ­viihdekirjoja. ”Suomen tavaramerkki on enemmän ollut kirjallinen kaunokirjallisuus”, Stran­ dén vertaa.

Suomalaisesta kaunokirjallisuudesta maailmalla kiinnostavat etenkin tarinat, jotka käsittelevät ihmisen suhdetta luon­

1 • 2024

toon ja sen muutosta historian saatossa.

Strandén vinkkaa esimerkkejä: ”Esimerkiksi Iida Turpeisen Elolliset, jossa käsitellään ihmisen väkivaltaistakin suhdetta luontoon ja eläimiin, on myyty jo 22 maahan. Samoin suosittu on ollut Maria Turtschaninoffin Suomaa (suom.

Sirkka­Liisa Sjöblom), alkuperäiseltä ni­ meltään Arvejord, jossa sukutilan kautta tutkitaan ihmisen kuulumista paikkaan ja ympäristöönsä sekä sen kokemuksen muuttumista.”

Strandénin mielestä ei ole ihme, et­ tä luontosuhdetta käsittelevät kirjat tule­ vat juuri Suomesta ja että ne kiinnostavat maailmalla. ”Itse saattaa olla vaikea nähdä, mikä kirjallisuudessa on suomalaista. Lasten­ kirjassa vaikkapa se, että lapset saavat il­ maista kouluruokaa, on luonnollinen osa kirjan kontekstia, koska näin Suomessa tehdään. Juuri tällaiset asiat saattavat ul­ komaisen lukijan silmissä olla erikoisia, sitä erityisen suomalaista.”

Koronakriisi alan vauhdittajana Kirjallisuusviennin ytimessä ovat hyvät kirjat. ”Suomalainen kirjallisuus ei ole kos­ kaan ennen ollut näin monipuolista, monisävyistä ja siten hyvää! Meillä on erinomaisia lasten­ ja nuortenkirjailijoi­

ta, kuvittajia, kaunokirjallisuuden eri la­ jien kirjoittajia ja laadukkaita dekkariste­ ja”, Strandén hehkuttaa.

Strandénin mukaan suomalainen kir­ jallisuus on monipuolistunut huomatta­ vasti esimerkiksi 1980­ ja 1990­lukuihin verrattuna. Suomalaisista kirjailijoista on tullut myös kansainvälisempiä. ”Kirjaili­ jat matkustavat, saavat virikkeitä, käy­ vät festivaaleilla ja verkostoituvat. Enää tietokirjat ovat yhä vahvasti Suomi­pai­ notteisia, niiden käännösoikeuksia myy­ dään vähemmän kuin kaunokirjallisuutta ja lastenkirjallisuutta.”

Suomi oli kymmenen vuotta sitten teemamaana maailman suurimmas­ sa kirja­alan ammattilaistapahtumassa Frankfurtin kirjamessuilla. Se oli kään­ teentekevä hetki suomalaiselle kirjalli­ suusviennille. ”Teemamaahanketta valmisteltiin viisi vuotta. Kirjallisuusviennin arvoa eli viennistä tulevia tuloja alettiin mitata vuonna 2011, ja vuoden 2014 Frankfurtin kirjamessujen teemamaastatuksen vaiku­ tus näkyi luvussa selvästi.”

Myös koronakriisi vauhditti käännös­ oikeuksien myyntiä, vaikka suuria tapah­ tumia peruttiin. ”Lanseerasimme yhdessä FILIä vas­ taavien pohjoismaisten tahojen kanssa kampanjan, jossa taattiin pohjoismaisille kustantajille tuki, joka kattaisi puolet kir­

KAUNOKIRJAT

Frankfurtin kirjamessut vuonna 2014, kun Suomi oli teemamaa.

Lina Wolff

Riivaus Otava 2023, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom RUOTSALAISEN Lina Wolffin romaanissa Riivaus (Djävulsgreppet) nimetön minäkertoja muuttaa Fi­ renzeen ja rakastuu päätä pahkaa mieheen, jota al­ kaa kutsua Siistiksi. Mies on minäkertojan mukaan aluksi ”vastenmielinen kaikkien muiden silmissä paitsi hänen”, mutta ahkeran pukemisen ja kam­ paamisen tuloksena miehestä tulee vastustamaton.

Parisuhteen alussa nainen saa pitää kaikkea valtaa itsellään, mutta pian dynamiikka kääntyy päälaelleen. Siisti alkaa kontrolloimaan ja pahoin­ pitelemään kumppaniaan.

Riivausta on lähes mahdotonta typistää vain yh­ den kategorian kirjaksi. Omalaatuinen romaani ris­ teilee jossain psykologisen trillerin, häiriintyneen rakkaustarinan ja kauhukertomuksen välimaastossa. Kerronta etenee yhtä hurjaa vauhtia kuin naisen ja miehen väkivaltainen suhde kohti kaaosta.

Romanttinen rakkaus saattaa olla ehkä kirjallisuuden kulunein aihe, mutta Wolff ottaa sen kuvaamiseen uudenlaisen näkökulman. Kaikessa hulluudessaan romaani kysyy, miten voi puhua rakkaudesta silloin, kun ihmiset tekevät käsittä­ mättömän hirveitä asioita toisilleen. Mikä saa ihmiset pysymään yhdessä? Miksi väkivallan uhrit jäävät myrkylliseen suhteeseen? Miksi hän ei vain lähtenyt?

Nainen tapaa toisen miehen ja laatii tämän kannustuksesta pakosuunnitelman Siistin luota, mutta absurdien juonenkäänteiden ansiosta romaanin mielipuolisuus vain syvenee, eikä lukijalle tarjota helpotusta edes lopussa.

Riivaus on erikoinen teos, joka jää kaihertamaan mieltä pitkään. Erityisen su­ rullista romaanissa on se, että nainen uskottelee viimeiseen asti myös itselleen pahoinpitelyn ja väkivallan johtuvan kahdesta naisen ja miehen sisällä asuvasta mystisestä riivaajasta.

ESSI RÖTKÖNEN ActuaLitté / flickr

kasvussa

R. F. Kuang

Babel – Mystinen kertomus Teos 2023, suom. Helene Bützow

jan käännöskuluista. Tämä nosti suoma­ laisten kirjojen käännösoikeuksien myyn­ tiä Pohjoismaissa huomattavasti, ja taso on pysynyt korkealla sen jälkeenkin.”

Kampanja oli mahdollista toteuttaa Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoi­ tuksella.

Agentuurit ja kääntäjät keskiössä Viennin kasvua hidastaa suomen kielen kääntäjien ja kirjallisuusagenttien vähäi­ syys. Ruotsin ja Norjan vientilukuihin ver­ tailemalla käy selväksi, että mitä useampi kirjallisuusagentuuri sitä enemmän kään­ nösoikeuksien myyntiä. ”Kirjallisuusagentiksi ei voi koulut­ tautua missään. Työssä olennaista on sekä tuntea kirjallisuutta että osata myydä. Kir­ jallisuusagentin työhän on myyntityötä.”

Tällä hetkellä Suomessa toimii neljä kirjallisuusagentuuria. Niistä kolme toi­ mii kustantamojen yhteydessä. ”Työ on hidasta ja kallista: pitää mat­ kustaa, solmia suhteita, laatia esittelyma­ teriaalia, teettää näytekäännöksiä ja olla jatkuvasti yhteydessä ulkomaisiin kustan­ tajiin. Kaupantekoon voi mennä kauan, ja kirja voi ilmestyä vuosia myynnin jäl­ keen. Agentuurit tekevät valtavan hyvää työtä, mutta ne tarvitsevat paremmat toi­ mintaedellytykset voidakseen tehdä työ­ tään vielä tehokkaammin.”

Suomea osataan, opetetaan ja opiskel­ laan maailmalla vähemmän kuin esimer­ kiksi ruotsia, sekin vaikuttaa. Kirjallisuu­ den kääntäjät ovat avainasemassa ja kään­ nöskirjallisuuden olemassaolon ehto. Suo­ malaisella kirjallisuudella on monia hyviä kääntäjiä, mutta useimmille kielialueille tarvittaisiin heitä lisää. Monesti ostopää­ tös käännösoikeudesta tai kirjan julkaisu saattaa viivästyä, koska ei löydy kääntäjää. ”Tekoäly on aihe, joka puhuttaa myös kirja­alalla. Kirjan käännösten suhteen monet asiat vaativat vielä linjauksia ja sääntelyä. Esimerkiksi jos koko alkupe­ räinen teksti syötetään tekoälyn käännet­ täväksi, kääntäjälle jää vain jälkieditoin­ ti eikä hänelle synny käännökseen teki­ jänoikeutta. Tekoäly voi olla kuitenkin erinomainen apuväline työssä”, Stran­ dén sanoo.

Tänä vuonna FILI panostaa toimin­ nassaan saksankieliseen Eurooppaan.

It’s Finland Again! ­pilottihankkeella on tarkoitus luoda mahdollisimman hyvää näkyvyyttä suomalaisille kirjoille, jotka ilmestyvät saksaksi tänä vuonna. Samal­ la luodaan pohjaa tulevaisuudelle tarjoa­ malla enemmän käännöstukea paino­ pistealueen kustantajille. ”Testaamme, mitä voimme saada ai­ kaan panostamalla tehokkaasti yhdelle kielialueelle. Oppia voidaan myöhemmin hyödyntää muissa projekteissa.”

KIINALAIS-YHDYSVALTALAISEN R. F. Kuangin romaani Babel on kansainvälinen myyntimenes­ tys, josta on hullaantunut erityisesti someyleisö Tik­ Tokissa.

Babelin tapahtumat sijoittuvat vaihtoehtoiseen 1800­luvun Oxfordiin. Keskiössä ovat myös Brittien siirtomaat, erityisesti Kiina. Englanti on vahvistanut paikkansa maailman mahtina ja suurvaltana maa­ gisen hopean avulla.

Romaanin päähenkilö Robin Swift on vain 11­vuotias pikkupoika Kiinan Kantonissa, kun hä­ nen äitinsä kuolee alueella riehuvaan kulkutautiin.

Robin on itsekin henkitoreissaan, kun salaperäinen englantilaismies saapuu paikalle, pelastaa Robinin hengen ja ottaa hänet mukaan­ sa Englantiin.

Kielellisesti lahjakas Robin pääsee opiskelemaan kiinan kieltä ja kääntämistä arvostettuun Oxfordin yliopiston Babel­instituuttiin.

Uuden opiskelijaelämän pyörteissä Robin alkaa pohtia Babelin ristiriitaisia puo­ lia. Robinille valkenee, että Englannin suurvaltamahti ei perustukaan älylliseen yli­ voimaan vaan siirtomaiden häikäilemättömään alistamiseen ja riistoon. Hopeatan­ kojen taika riippuu kielitaitoisista kääntäjistä, joita niin ikään saadaan imperiumin siirtomaista. Robin tajuaa itse olevansa vain poloinen pelinappula, ja hänen mie­ lessään alkaa itää kapina.

Babel yhdistelee vetävästi spekulatiivisen fiktion seikkailullisia elementtejä kielitieteeseen, etymologiaan ja kolonialismin kritiikkiin. Teoksen parasta antia on se, miten se nostaa kielen ja sanat keskeiseksi elementeiksi kaikessa inhimillisessä tie­ dossa ja olemisessa.

Runsaasta kielellisestä nippelitiedosta huolimatta järkälemäisen romaanin ker­ ronta pitää otteessaan. Kirjailijana Kuang voisi kuitenkin luottaa vähän enemmän lukijoidensa päättelykykyyn eikä sortua vääntämään rasismin ja kolonialismin on­ gelmia liian tiukasta rautalangasta.

ESSI RÖTKÖNEN

1 • 2024

DIPLO

KIRJALLISUUS

K9

TIETOKIRJAT

Muistiinmerkintöjä kansanmurhasta Jälkikuolema on kirja syyllisyydestä, unohtamisesta, surusta ja vihasta.

Jälkikuolema – Epämukavia ajatuksia holokaustikirjallisuudesta WSOY 2023

Raakel Inkeri

Valkoista ja mustaa – Etelä-Afrikka apartheidista nykypäivään Siltala 2024

K10

DIPLO

KIRJALLISUUS

rin teoksesta The Afterdeath of Holocaust.

Langerin ajatuksiin Huttunen palaa kir­ jassa useaan otteeseen.

Holokausti ei päättynyt Saksan tap­ pioon toisessa maailmansodassa. Kym­ meniätuhansia ihmisiä kuoli vielä leirien vapauttamisen jälkeenkin – niin entisiä vankeja kuin tavallisia saksalaisiakin. Osa holokaustista selviytyneistä teki itsemur­ han vielä kymmeniä vuosia leiriltä sel­ viytymisen jälkeen. Tätä teemaa – erään­ laista jälkikuolemaa – kirjassa pohditaan monesta eri näkökulmasta. Voisi kuvitel­ la, että holokaustin jälkeen suurinta syyl­ lisyyttä olisivat kantaneet sen toteuttajat tai siihen osallistuneet, mutta holokaus­ tissa suurinta syyllisyyttä kantavatkin sel­ viytyneet.

Eräs holokaustin kammottavimmis­ ta piirteistä on se, kuinka ajatus kansan­ murhasta läpäisi koko yhteiskunnan, ei pelkästään Saksassa vaan myös sen mie­ hittämissä maissa. Suurin osa osallistui tavalla tai toisella holokaustiin, joko suo­ raan tai välillisesti. Nekin, jotka eivät teh­ neet mitään, olivat mitääntekemättömyy­ dessään osa holokaustia. Sodan jälkeen ihmiset kieltäytyivät tunnustamasta osal­ lisuuttaan, katsoivat ohi ja yrittivät unoh­ taa. Huttunen käsittelee kirjassaan paljon erityisesti Norjan vaikeaa suhdetta oman maansa juutalaisten karkotuksiin.

Selviytyminen keskitysleireillä tiivis­ tyi kahteen asiaan: ehdottomaan itsek­ kyyteen tai sitten puhtaaseen onneen.

Solidaarisuudella ei ollut holokaustin to­ dellisuudessa sijaa, eilisen selviytyjä saa­

ETELÄ-AFRIKKA on monien ristiriitojen maa. Se on profiloitunut maanosansa moderniksi talousmahdiksi, mutta vaurau­ den epätasainen jakautuminen ja syvät sosiaaliset jännitteet uhkaavat kaataa ko­ ko korttitalon, joka saatiin vaivoin kasat­ tua 1990­luvulla apartheid­järjestelmän purkamisen jälkeen. Tätä vyyhtiä – al­ kaen eurooppalaisten saapumisesta maa­ han aina meidän päiviimme saakka – per­ kaa yhteiskuntapolitiikan tutkija ja Etelä­ Afrikan tuntija Raakel Inkeri teoksessaan Valkoista ja mustaa.

Eurooppalaiset löytöretkeilijät saa­ puivat Kapmaan rannikolle jo 1400­luvun lopulla, mutta varsinainen kolonialis­ min aika alkoi vuonna 1652, kun Itä­ Intian kauppakomppanian Jan van Riebeeck saapui Kapkaupunkiin perus­ tamaan siirtokuntaa. Hollantilaisia seu­ rasi muitakin eurooppalaisia, mutta britit ottivat maassa valta­aseman ja kykenivät ottamaan kaiken irti alueen luonnonrik­ kauksista. Paikallista monista eri kansois­ ta koostuvaa väestöä käytettiin ilmaisena työvoimana.

Kun hollantilaistaustaiset, afrikaan­ sin kieltä puhuvat buurit eli afrikaane­ rit siirtyivät yhä kauemmas sisämaahan muiden tieltä, he kokivat olevansa israe­

lilaisten kaltainen hyljeksitty kansa saa­ pumassa yksin heille tarkoitettuun luvat­ tuun maahan. Syntynyt identiteetti oli vankka pohja, jolle afrikaanerien vuoden 1948 vaalivoiton jälkeinen apartheid­jär­ jestelmä rakentui. Poliittiseen retoriik­ kaan kuului vakuuttelu siitä, että oli kaik­ kien kansojen etu pysyä erillään, puhtaa­ na. Retoriikkaan tosin kuului myös ”mus­ tasta vaarasta” puhuminen.

Parhaimmillaan tämä yleissivistävä teos on kuvatessaan apartheidin aikaa, siitä luopumista ja maan poliittista jär­ jestelmää. Erityisen valaiseva on kuvaus tämänhetkisistä poliittisista puolueista ja niiden dynamiikasta ja rakenteisiin pesiy­ tyneestä korruptiosta.

2000­luvulle ja kohti nykypäivää tul­ taessa yleiskuvaa hämärtää valikoiva ja osin kirjoittajan omia kokemuksia peilaa­ va kuvaus maan tilasta.

Liikennettä käsittelevässä kappalees­ sa ajokulttuuria kuvaillaan vauhdikkaak­ si ja kerrotaan arkisista havainnoista, ku­ ten työmiehiä täynnä olevista avolava­ autoista moottoriteillä ja junien ikkunois­ ta roikkuvista matkustajista, sekä itsensä ja omaisuutensa varjelemisesta autoilles­ sa. Samassa yhteydessä ei mainita lain­ kaan, että liikennekuolemat (yli 12 400

1 • 2024

Jussi Karjalainen

Katriina Huttunen

”HOLOKAUSTIA EI VOI YMMÄRTÄÄ, koska sitä ei saa ymmärtää.”

Näin kirjoittaa pohjoismaisten kiel­ ten kääntäjä ja kirjailija Katriina Hut­ tunen uusimmassa kirjassaan Jälkikuolema – epämukavia ajatuksia holokaustikirjallisuudesta. Teos ei ole kronologinen kuvaus holokaustista, sen syistä ja seu­ rauksista, vaan se kertoo holokaustista kirjoitetuista kirjoista. Huttunen lähes­ tyy valtavaa aihetta erittelemällä ja ana­ lysoimalla lukemiaan kirjoja ja niiden he­ rättämiä ajatuksia. Eräänlainen lukupäi­ väkirja, siis.

Huttusen tavoitteena on kuitenkin ol­ lut mitä ilmeisemmin kirjoittaa mahdolli­ simman paljon mahdollisimman monesta kirjasta. Kirjan loppupuolella hän myön­ tää tappionsa: ”Tämä kirja on täynnä epä­ onnistuneita avauksia.”

Jälkikuolema on jaettu temaattises­ ti kolmeen lukuun, joista ensimmäinen käsittelee syyllisyyttä ja häpeää, toinen muistia ja unohdusta ja kolmas surua ja vihaa. Luvut koostuvat muistiinpanomai­ sista merkinnöistä, joissa esitettyjä aja­ tuksia olisi voinut paikoin viedä pidem­ mällekin.

Toisaalta: mikään aihe ei tyhjene yh­ teen kirjaan, varsinkaan holokausti.

Holokausti on historiaa ja ei ole. Sik­ si Huttunen on kirjoittanut koko kirjan preesensiin. Ratkaisu on toimiva: kaikki aikatasot kulkevat tasaisesti rinnakkain.

Yhtäkkiä menneisyyteen kuuluva aihe tuntuukin relevantilta. Kirjan nimen Hut­ tunen on poiminut Lawrence L. Lange­

tettiin seuraavana päivänä ampua sattu­ manvaraisesta syystä. Tosipohjaiset, mut­ ta fiktiiviset keskitysleirikuvaukset, joissa ihmiset löytävät toisistaan voimaa äärim­ mäisen kurjuuden keskellä, voivat olla voimaannuttavia. Todellisuuden kanssa tällä kuvalla ei ole välttämättä kovinkaan paljon tekemistä.

Holokaustia ei ehkä voi ymmärtää, mutta silti meidän on kirjoitettava sii­ tä. Jälkikuolema tarpoo onnistuneesti holokaustikirjallisuuden loputtomassa suossa.

ESKO JUHOLA

henkeä vuonna 2022) ovat olleet kansal­ linen kriisi jo vuosikymmenien ajan.

Samoin sivuutetaan kymmeniä tu­ hansia ihmishenkiä vuosittain niittä­ vät tuberkuloosi ja aids (yhteensä lä­ hes 100 000 henkeä vuonna 2022). Eten­ kin 2000­luvun alussa huipentuneeseen aidskriisiin liittyvässä poliittisessa kuo­ hunnassa olisi riittänyt ruodittavaa.

Sen sijaan maan väkivalta­ ja murhati­ lastot – jotka nekin ovat kammottavia, vaikkakaan eivät tuberkuloosi­ ja aid­ skuolemien veroisia – nousevat huomio­ talouden logiikalla kaikessa järkyttävyy­ dessään keskiöön mitä turvallisuutta ja henkeä uhkaaviin rakenteellisiin ongel­ miin tulee.

Teos kannattaa lukea ehdottomasti painettuna, jotta voi tutkia sen runsaita kuvia, karttoja ja taulukoita. Äänikirjas­ sa ei ole myöskään kirjan erillisiä lyhyi­ tä kainalotekstejä – taustatietoja tai yksit­ täisten ihmisten kertomuksia – jotka siellä täällä täydentävät kokonaiskuvaa. Jostain syystä lyhyet englanninkieliset lainaukset on jätetty kääntämättä muutoin sujuvaan tekstiin. Suomennokset voi selata esiin loppuviitteistä.

EMILIA MIETTINEN

VOIMAKAUPPA  UTELIAAN, AKTIIVISEN JA OPPIMISHALUISEN KAUPPA Tilaukset: kauppa.voima.fi & tilaukset@voima.fi

1490 €

Acton Kuoppa, Tanskanen

KAPITALISMIN SUURI ILLUUSIO Teos esittelee yhdeksän keskeistä valhetta, joiden varassa nykyjärjestelmä lepää. Teos palauttaa talouspuheen arjen tasolle ja kysyy, miksi hoiva nähdään kustannuseränä, miksi ympäristön tuhoaminen kasvattaa taloutta ja miksei talouden tehtävä ole taata jokaisen ihmisen perustarpeet.

+ POSTIKULUT

Värityskirja 40 sivua espoolaislähtöisen old school -graffititaiteilijaactonin maalauksia odottaa värittäjäänsä.

Teoksen ensimmäinen painos myytiin loppuun hetkessä.

Kalle Kniivilä

PUTININ PAHIN VIHOLLINEN

25 € 90

– Aleksei Navalnyin tarina

+ POSTIKULUT

Jari Tamminen

NAUTI TYHJYYDESTÄ Ja muita vastamainoksia

10 €

WHO MADE WHO

Kirja koostuu vastamainoksista ja niitä taustoittavista teksteistä. Teos perustuu Häiriköt-päämajan julkaisuihin vuosina 2015–2019.

Palkitun Venäjä-toimittaja Kalle Kniivilän kirja kertoo maailman tunnetuimmasta poliittisesta vangista, hänen taistelustaan Venäjän korruptiota vastaan ja hänen maanlaajuisesta organisaatiostaan, joka nyt on julistettu äärijärjestöksi ja lakkautettu. Vuonna 2021 ilmestynyt kirja kertoo myös siitä, mitä Venäjän politiikassa tapahtuu, kun Aleksei Navalnyi on vankilassa ja hänen lähimmät kollegansa maanpaossa.

2790 €

+ POSTIKULUT

+ POSTIKULUT

VOIMAN VUOSITILAUS

Paleface

EMME SUOSTU PELKÄÄMÄÄN REMIX 7” Vuonna 2016 julkaistu Emme suostu pelkäämään -kappale sa jatkoa remixin muodossa. Remix-versiolla räppäävät Palefacen lisäksi Ege Zulu, Poeettinen, Tiia Karoliina, Juno sekä Barbaro El Urbano Vargas.

Tilaamalla lehden olet ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin.

9 numeroa

15 € + POSTIKULUT

39 €

ITA OT TE SSA! U T A Ä LISÄ OKAUP K VERK

1 • 2024

DIPLO

KIRJALLISUUS

K11

KIRJANTEKIJÄT

Kymmenen kysymystä esikoiskirjailijalle Helsinkiläisen Elli Valtosen esikoisromaani Tainnutuskehto kertoo eläinlääkäriopiskelijoista, jotka joutuvat elämään auttamisen halun ja voimattomuuden tunteen ristipaineessa. Helsingin Sanomien arvion mukaan romaani on ”kauniin eheä taideteos jakomielisestä maailmasta”.

Meri Björn

opiskellut kirjoittamista erilaisilla kurs­ seilla. Lopulta kesti noin vuoden, että kir­ joitin romaanista ensimmäisen kokonai­ sen version, ja toisen vuoden muuntelin ja editoin.

Tärkein oppimiskokemuksesi kirjoitusprosessista?

Opin sen, että voin luottaa alitajuntaani.

Että kun vain annan sille aikaa, se työs­ tää tarinaa ja ratkaisee unen ja muun te­ kemisen aikana niitä ongelmia, joita en tekstin äärellä valvetilassa osaa ratkoa tai edes kunnolla nähdä.

Mikä on yllättänyt eniten esikoiskirjailijana?

Kaksi asiaa: ensinnä helppo ja sujuva pro­ sessi kustantamoni Kosmoksen kanssa. En osannut odottaa, että löydän ihmisiä, jot­ ka ovat niin samalla aaltopituudella mi­ nun ja kirjoittamiseni kanssa. Ja toiseksi positiivisen palautteen vyöry ylipäätään, etenkin eläinlääkärikollegoilta, jotka ovat lukeneet kirjani.

Millaisten lukijoiden toivot löytävän kirjasi pariin?

Kaikkien, joita kiinnostaa ihmisen suhde muihin eläimiin, normaalin määritelmät, mielenterveyden säilyttäminen ja minuu­ den rakentuminen väkivallan keskellä.

Kenties myös niiden, jotka pitävät eläin­ teollisuutta eettisesti hyväksyttävänä toi­ mintana.

Onko sinulla suunnitelmia seuraavaa teosta varten?

Kirjoitan koko ajan jotakin, mutta uuden teoksen rakentaminen on toinen juttu. Oli­ si ihanaa viimeistellä taas kokonainen ta­ rina, mutta sen on annettava kypsyä rau­ hassa.

Millainen kirjoittaja olet?

Kaoottinen: kirjoitan sekavia muistiinpa­ noja vihkoon, joka on aina mukana ja ai­ na hukassa. Järjestelmällinen: varmiste­ len tiedostoversioita neuroottisesti. Kir­ joitan mielelläni uutta materiaalia liik­ kuvissa kulkuvälineissä, kuten junissa ja busseissa, tai aikapaineen alla silloin, kun pitäisi olla tekemässä jotakin ihan muuta.

Pieni häiriö, taustahäly ja irralliset kes­ kustelunpätkät auttavat rentoutumaan ja tavoittamaan uutta kulmaa tai sävyä.

Rakastan myös kirjoittamiskursseja, kai­ kenlaista puhetta kirjoittamisesta ja pie­ niä tehtäviä. Editoidessa taas on hyvä olla yksin ja hiljaisuudessa.

K12

DIPLO

KIRJALLISUUS

Miksi halusit kirjoittaa juuri valitsemastasi aiheesta?

Eläinten asema ihmisen maailmassa on ai­ he, joka ei jätä rauhaan. Se liittyy työhöni eläinlääkärinä, mutta myös ihmiskunnan ajankohtaisiin kriiseihin. Minun oli suo­ rastaan pakko kirjoittaa siitä eläinteolli­ suuden sisäänrakennetusta väkivallasta, jota olen itse todistanut ja johon olen kou­ lutukseni aikana myös osallistunut – mut­ ta en alun perin arvannut, että kirjoittaisin kokonaisen romaanin aiheen ympäriltä.

Kauanko työstit esikoisteostasi?

Olen kirjoittanut proosakatkelmia viimei­ set kuusi tai seitsemän vuotta ja myös

1 • 2024

Ketä kirjailijaa arvostat?

Vaikka kuinka monia. Tietokirjailija He­ lena Telkänrantaa tietenkin, ja kauno­ kirjallisuudesta tulee heti mieleen aina­ kin Tove Jansson, Eeva Kilpi, Susanna Hast, Markku Paasonen, Pontus Puro­ kuru, Anu Silfverberg... Sellaisia, joiden teoksia lukiessa voi ikään kuin levähtää ja luottaa siihen, että joka sana on oikein.

Mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?

Kaksitoistavuotiaana varmaankin Tuntematon sotilas, muistan tosi elävästi sen tunteen kun tajusin, että tämä on nyt ai­ kuisten kirja. Nuorena esimerkiksi Jorge

Minun oli suorastaan pakko kirjoittaa siitä eläinteollisuuden sisäänrakennetusta väkivallasta, jota olen itse todistanut ja johon olen koulutukseni aikana myös osallistunut.

Luis Borgesin Haarautuvien polkujen puutarha teki aivan järisyttävän vaiku­ tuksen, ja Pekka Kuusen Tämä ihmisen maailma herätti kuudennen suku­ puuttoaallon tajuamiseen. Viime vuosi­ na olen suuresti vaikuttunut esimerkiksi Thomas Bernhardin koko tuotannosta.

Ja aivan viimeisimpänä Anu Silfverber­ gin teos Sinut on nähty sai itkemään, nau­ ramaan ja tulemaan nähdyksi.

Kehu toista esikoista tai uutuuskirjaa!

Viime vuoden uutuuksista Arsi Ale­ niuksen Katsotaanhan puhelimiakin on yksi suosikkini. Tiheää, vihaista, haus­ kaa, absurdia, täydellistä! Runoista taas Joel Mäkipuron esikoinen Periferia on voimaesineeni, josta palaan lukemaan runon sieltä ja toisen täältä, runot ovat kauniita ja maailma samaan aikaan niin vieras ja tuttu.

KIRJANTEKIJÄT

Kahdeksan kysymystä kääntäjälle Kustannustoimittaja ja kääntäjä Vappu Orlov on keskittynyt venäläisen kirjallisuuden kääntämiseen. Muun muassa Kirjallisuuden valtionpalkinnolla ja Mikael Agricola -palkinnolla huomioitu Orlov vastasi vuosikymmeniä Keltaisen kirjaston ja muidenkin Tammen käännöskirjojen saattamisesta suomen kielelle.

Taipaleeni kirjallisuuden suomentajaksi oli melko pitkä ja mutkallinen. Olin pääs­ syt vuonna 1970 Tammeen tietosanakirja­ toimittajaksi, ja siellä nuortenkirjavastaa­ va Sirkka Kurki­Suonio etsi kustannet­ tavaksi neuvostoliittolaisia nuortenkirjo­ ja ja pyysi minulta, venäjää opiskelleelta apua. Päädyimme ottamaan ohjelmaan Aleksandr Rekemtšukin kirjan Maltšiki (’pojat’), joka kertoi moskovalaisen kuo­ rokoulun kasvateista. Minä sain sen suo­ mennettavaksi, ja se ilmestyi vuonna 1974 nimellä Äänekäs veljeskunta.

Urani alusta tulee siis kuluneeksi puoli vuosisataa. Sain käännöksestäni hyvää palautetta, mutta koska olin va­ kinaisessa työssä, ehdin 1970–1980­lu­ vulla suomentaa vain muutaman kir­ jan. Tammen toimitusjohtaja Jarl Helle­ mann suhtautui kuitenkin myönteisesti suomentamiseeni, ja hänen myötävai­ kutuksellaan julkaistiin myös Mihail Saltykov­Štšedrinin klassikkoteos Maalaisaatelia (Gospoda Golovljovy).

Hellemannin ansiota oli myös, että sain 1984 siirron käännetyn kaunokirjallisuu­ den toimittajaksi, jossa hommassa, vuo­ teen 2006 mennessä, sitten toimittelin va­ rovaisestikin sanoen 500–600 käännöstä, mutta oma suomentaminen jäi vieläkin vähemmälle.

Eläkkeelle jäätyäni toimitin vielä kym­ meniä käännöksiä eri kustantamoille ja sain suomennettavaksi englanninkielisiä tietokirjoja, etupäässä Neuvostoliittoon ja Venäjään liittyviä. Venäjästä suomentami­ nen sai vauhtia, kun kokosin ja suomensin 2010 BTJ/Avaimelle antologian Venäläisiä kertojia. Sen perusteella minulle tarjottiin WSOY:sta suomennettavaksi Mihail Šiš­ kinin romaania Pismovnik (Sinun kirjee-

si), jonka tiimoilta pääsin myös osallistu­ maan kirjan kääntäjille Sveitsin Lorenis­ sa järjestettyyn seminaariin. Olin tutus­ tunut jo aikaisemmin Šiškinin romaaniin Venerin volos (Neidonhius) ja tehnyt siitä lausunnon sekä Tammelle että WSOY:lle, mutta jouduin kääntämään sen omin toi­ min, ennen kuin se otettiin täällä kustan­ nettavaksi. Sen jälkeen olen omistautunut pääasiassa Šiškinille….

Mikä tekee hyvän kääntäjän?

Ensiksi hänellä pitää olla vankka ja sy­ vällinen lähtökielen taito ja sikäläisen kulttuurin tuntemus, mutta melkein vie­ lä tärkeämpi on erinomainen ja moni­ puolinen suomen kielen taito ja tyylitaju.

Hyvä yleissivistys on suureksi avuksi, ja työssä tarvitaan myös sekä tarkkuutta että luovuutta.

Onko kääntäjän työ muuttunut urasi aikana?

Voi, paljonkin. Ensinnäkin itse työpro­ sessin tekninen puoli: ensimmäiset omat käännökseni samoin kuin editoitavak­ si tulevat tekstit oli kirjoitettu kirjoitus­ koneella paperille, ja siihen toimittaja teki sitten merkintänsä, minkä jälkeen teksti meni latomoon, missä latoja näpytteli sen uudelleen latomakoneeseen. 1980­luvulla tulivat kuitenkin tietokoneet kuvaan mu­ kaan, ja tekniikka muuttui nykyisen kal­ taiseksi.

Toinen merkittävä muutos on tapah­ tunut suomentajien asemassa, ammatti­ taidossa ja tietoisuudessa. Ennen maail­ massa kirjoja suomennettiin monesti si­ vutyönä; asialla olivat pääasiassa toimit­ tajat, kirjailijat, ehkä opettajat ja kenties

”kotirouvatkin”. Nykyään suomentajien ammattitietoisuus on vankka, ja se ilme­ nee muun muassa siinä että he kouluttau­ tuvat ahkerasti ja pitävät yhteyttä toisiin­ sa ammattiasioissa.

Alisa Jammeh

Kuinka ryhdyit kääntäjäksi?

Mikä on ollut tähän asti mieleenpainuvin käännösprojektisi?

Epäilemättä se oli Šiškinin Neidonhius.

Olin aivan hurmaantunut siihen kirjaan ja käänsin sitä varmaan jonkinlaisessa flow-tilassa. Se oli myös sisällöltään ja kieleltään tavattoman rikas ja monipuo­ linen.

Mitä toivot suomalaisen kustannusalan tulevaisuudelta suhteessa ammattiisi?

No, tietysti että sen edellytykset pysyi­ sivät sekä taloudellisesti että henkisesti mahdollisimman hyvinä.

Millaisia tarinoita, ääniä tai teemoja toivoisit lisää suomalaisen kirjallisuuden kentälle?

Tähän en nyt oikein osaa sanoa mitään.

Minusta näyttää, että suomalainen kirjal­ lisuus, varsinkin jos käännöskirjallisuus lasketaan mukaan kuten kuuluu, on mel­ koisen monipuolista ja ­äänistä. Suotavaa olisi, että kirjallisuutta suomennettaisiin nykyistä enemmän niin sanotuista harvi­ naisista kielistä.

Millaisesta kirjallisuudesta nautit eniten?

Ilmeisesti lähinnä pienimuotoisesta, huu­ moria ja nokkeluutta sisältävästä.

Kehu jotain kollegan aikaansaannosta!

Muuan suomentaja, joka ei mielestä­ ni ole saanut ansaitsemaansa huomio­ ta, on Pirkko Talvio­Jaatinen. Hän on suomentanut mahtavan määrän kirjoja, mutta laatu ei ole siitä kärsinyt. Hänen saavutustensa huippua edustaa Kers­ tin Ekmanin Sudentalja­trilogia (Herran armo, Viimeinen uitto ja Raaputusarvat), jota kääntäessään hän on, pait­ si joutunut eläytymään Ruotsin, Norjan ja saamelaisalueiden rajamaiden ekso­ tiikkaan, myös kehittämään sikäläis­ ten murteelle käyvän suomalaisen vas­ tineen

Tiedä enemmän Idäntutkimus ilmestyy neljä kertaa vuodessa noin 100 sivun tietopakettina Venäjästä ja itäisestä Euroopasta. Lehden teemoja ovat olleet mm. Ukraina, Raha sekä Tieto ja valta (2023). Tulevia teemoja ovat Vastarinta, Keski-Aasia, Arki (2024) ja Ilmasto (2025). Lue lisää journal.fi/Idantutkimus.

Vuositilaus 38 euroa, ulkomaille 40 euroa ja opiskelijat 18 euroa.

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seuran jäsenet saavat lehden jäsenetuna. Jäsenmaksu on 35 euroa ja opiskelijajäsenmaksu 16 euroa vuodessa.

Tilaukset: Idäntutkimus, VIETS ry, Puh. 044 544 2203 viets-idantutkimus@helsinki.fi Seuraa Idäntutkimusta myös Facebookissa.

1 • 2024

DIPLO

KIRJALLISUUS

K13

HISTORIA KIRJOISSA Historianörtti ja bibliofiili E. TAMILOFF koluaa kirjallisuuden historian pölyisiä nurkkia.

Koirankuonolaiset kartalla

S

atelliittit kykenevät nykyisin ottamaan meille tarkkoja ku­ via maailmasta, jopa meren­ pohjan muodoista. Mutta hy­ viä karttoja on tehty iät ja ajat maanpinnaltakin käsin ja paljon simppe­ limmillä välineillä, kuten köysien ja kom­ passien avulla. Vaikka apuvälineet ovat vuosisatojen tai jopa ­tuhansien saatos­ sa kehittyneet, perustavanlaatuinen me­ netelmä pätee edelleen: valittujen kiinto­ pisteiden välisten etäisyyksien ja niiden kulmien mittaaminen.

Eräs maailman kartoittamisen his­ torian virstanpylväitä oli vuonna 1802– 1871 toteutettu Intian suuri trigono­ metrinen tutkimus. Silloin saatiin ensimmäistä kertaa kartoitettua tieteellisen tarkasti jokin alue ko­ konaisen leveysasteen matkal­ ta. Kolmiomittauksessa tar­ kistettiin ensin kahden pis­ teen horisontaalinen etäi­ syys toisistaan ja sen jäl­ keen mitattiin jonkin kol­ mannen kohteen korkeus, etäisyys ja kulma verrat­ tuna kahteen ensimmäi­ seen pisteeseen. Suo­ men ihka ensimmäinen kolmiomittauksen avul­ la laadittu yleiskartta tu­ li valmiiksi vuonna 1873.

Vanhemmat kartat perustuivat enemmän ihmisten uskomuksiin maailmasta kuin varsinai­ siin mittauksiin ja havain­ toihin. Esimerkiksi keski­ aikainen kristillistä maailman­ kuvaa palveleva kartta hylkäsi antiikin ajan karttalähteet ja ku­ vasi Jerusalemin maailman keski­ pisteenä. Pyöreä, yhtenäinen maan­ kamara oli litteä kuin lätty ja kellui keskellä suurta merta. Paratiisi – siis se paikka mistä Aatami ja Eeva saivat lähdöt – sijaitsi idässä. Etelään eli Afrikan suun­ nille oli sijoitettu epämääräinen joukko hirviöitä kuten koirankuonolaisia ja yksi­ jalkaisia, pohjoisessa kaukana maailman toisella laidalla sijaitsi ”Epäsiistien ihmis­ ten maa”. Nooan arkki oli parkissa Ararat­ vuorella silloisessa Armeniassa.

JO ARISTOTELES (384 eaa. – 322 eaa.) listasi liudan todisteita siitä, että maapal­ lo on pyöreä, ja tieteilijät halki vuosisato­ jen tunnustivat hänen ajatuksensa todek­ si. Litteitä maailmankarttoja harrastettiin siitä huolimatta pitkään. Projektiokartat, jotka kuvaavat pallon muotoisen maan levitettynä kaksiulotteiselle pinnalle, al­

K14

DIPLO

KIRJALLISUUS

koivat yleistyä, kun keskiajalta siirryttiin kohti uutta aikaa.

Ranskalainen teologi, kardinaali ja astronomi Pierre d’Ailly (1350–1420) esitti vuonna 1410 ilmestyneessä teok­ sessaan Imago Mundi maapallon kaikes­ sa pyöreässä komeudessaan. Kirja ku­ vasi Maata ja kosmosta,

ollut ensimmäinen tämän bisnesidean saanut. Firenzeläinen Paolo dal Pozzo Toscanelli oli vuonna 1474 ehdottanut Portugalin kuningas Alfonso V:lle län­ teen seilaamista maustesaaren saavut­ tamiseksi, mutta Alfonso oli tyrmännyt idean. Kolumbuksellakin meni vuosikau­ sia, että sai jonkun rahoit­

P. D. A. Harvey Medieval Maps, 1991

planeetan rakennetta ja ilmastovyöhyk­ keitä, se oli täynnä huolellisesti laadittu­ ja piirroksia, diagrammeja ja taulukoita.

Se sisälsi jopa värikuvia.

Genovalainen Kristoffer Kolum­ bus oli tutustunut d’Aillyn Imago Mundiin ja osin teoksen innoittamana päät­ teli, että pyöreällä pallolla täytyy päästä Intiaan myös seilaamalla länteen – siis eri suunnasta kuin muut. Hän ei tosin

1 • 2024

tamaan hankettaan. Imago Mundin lisäk­ si Kolumbus keräsi kokoelmiinsa muita­ kin teoksia, jotka tukivat hänen teoriaan­ sa ja voisivat vakuuttaa mahdolliset pur­ jehduksen maksajat. Lopulta Espanjassa tärppäsi. Sopimus Espanjan hallitsijapa­ riskunta Ferdinandin ja Isabellan kans­ sa solmittiin vuoden 1492 huhtikuussa.

Amiraali Kolumbus pyrki tekemään huolellisia laskelmia matkaa varten. Mo­

net antiikin matemaatikot olivat onnis­ tuneet laskemaan maan ympärysmitan varsin tarkasti, mutta Kolumbus erehtyi laskelmissa käytetyistä mittayksiköistä ja tulkitsi ympärysmitan pahasti pieleen.

Mikäli Kolumbus olisi laskenut matkan pituuden oikein, häntä olisi saattanut al­ kaa hirvittää. Oikein tehtynä laskelmat olisivat osoittaneet Japanin olevan lä­ hes 20 000 kilometrin päässä lännessä eli täysin saavuttamattomissa silloisten lai­ vueiden varustelukapasiteetilla. Mutta Kolumbus saikin tulokseksi vajaat 5 000 kilometriä. Helppo nakki siis.

KOLUMBUKSEN JA HÄNEN miehis­ tönsä onneksi Euroopan ja Aasian välissä Atlantilla oli kokonainen manner, joka tuli heitä vastaan ennen nääntymistä. Kolumbus oli lähtenyt kolmen laivan saattueen ja noin 90­henki­ sen miehistön kanssa Ka­ nariansaarilta syyskuun 6. päivä 1942 ja vasta loka­ kuun 11. päivänä kaik­ kien suureksi helpotuk­ seksi merimies Rodrigo de Triana havaitsi vih­ doin maata.

Kolumbuksen Amerikan löytöretken päiväkirjassa (Karisto 1950, suomentanut Erkki Val­ keila) amiraali kuvailee heidän seuraavana päi­ vänä jollain Bahamasaar­ ten rannalla kohtaamiaan ihmisiä. ”He ovat järjestään toinen niinkuin toinenkin hoikkia ja pitkäkasvuisia, hyvärakenteisia, ja heidän liikkeensä ovat hienoja.

Huomasin joitakuita, joiden ruumis oli arpien peittämä; kysyin heiltä eleil­ lä, mitä ne olivat, ja he antoivat minun ymmärtää, että heille tuli ympärillä ole­ vilta saarilta miehiä, jotka tahtoivat vie­ dä heitä mukanaan ja että he puolustau­ tuivat heitä vastaan. Uskoin ja uskon vie­ läkin, että mannermaalta käydään täällä sieppaamassa näitä ihmisiä vangeiksi.

Heistä tulee varmasti hyviä palve­ lijoita, heillä on hyvät lahjat, sillä huo­ masin, että he varsin pian lausuivat jäl­ jessä kaikki, mitä heille sanottiin edeltä, myöskin uskon, että heidät voisi helpos­ ti kääntää kristinuskoon, koska he, kuten minusta näyttää, eivät kuulu mihinkään uskontoon. Jos Herramme sallii, otan tääl­ tä lähtiessäni mukaani heitä kuusi Teidän Korkeudellenne, jotta he oppisivat puhu­ maan.”