Pajatarinoita

Sari Hakala on 52-vuotias, syntyään Jämijärveltä ja muuttanut Siikaisista Kankaanpäähän kaksi vuotta sitten. Perheeseen kuuluu 15-vuotias tytär Siiri ja bretoni-rotuinen metsästyskoira. Siiri asuu pääosin Siikaisissa, jossa suorittaa koulun loppuun. TET-harjoittelun hän suoritti Kankaanpään S-Marketissa. Sari harrastaa lukemista, lenkkeilyä ja leipomista. Aiemmin hän harrasti myös posliininmaalausta, joka on nyttemmin jäänyt.

Koulutukseltaan Sari on merkonomi eli käynyt markkinointipuolen koulutuksen Kankaanpään kauppaoppilaitoksessa. Aikaa siitä on toki jo 33 vuotta. Kouluaikana hän työskenteli kaupoissa; näistä mainittakoon Tampereen Lielahdessa olevat Löytöasu, Citymarket ja Vapaa Valinta sekä Hallituskadun Vapaa Valinta.

Merkonomiksi valmistumisen jälkeen hän oli työllistämistuella Ylöjärven kunnan päivähoitotoimistossa puoli vuotta. Sen jälkeen seitsemän vuotta toimistohommissa Lihajaloste Mynttisellä Jämijärvellä. Yritys meni konkurssiin ja Sari oli välillä joulu- ja kesäapulaisena Hämeenkyrön Palviportissa kahviossa ja lihatiskillä. Jämijärven kunnan kirjastossa hän oli puoli vuotta työllistämistuella.

Pitkän työrupeaman eli lähes 22 vuotta Sari teki toimistosihteerinä Maalaistuote Vatajalla. Tehtäviin kuului kaikki toimistotyöt, mm. laskutus, tilastot, myynti- ja ostoreskontra, asiakkaiden perustaminen, kellokorttien purku ym. Samoin hän oli tarvittaessa myymälässä kassalla. Yritys siirtyi osaksi kotimaista ruokataloa (Landeli Group).

Sari tuli Valttiin 25.8. tänä vuonna. Olkapää oli leikattu aiemmin ja sairasloma päättyi 1.8. Niina Veko soitti ja pyysi häntä toimistotehtäviin Katariinan avuksi. Taloushallinnon ohjelma nimittäin vaihtuu. Sarin työtehtävät ovat pääasiassa osto- ja myyntireskontra sekä myyntilaskutus. Työkokeilupäivät ovat ma-to. Maanantaina klo 9-15 ja ti-to klo 8-14.

Sari kertoo: ”työpaikkana Valtti on ihana ja työkaverit mahtavia”. Kun työpaikka meni, on työ Valtissa piristänyt ja antanut tunteen, että kelpaa johonkin. Tosiasiassa yli viisikymppinen nainen kokee ”ikärasismia” työmarkkinoilla - eli työtä ei löydy. Valtissa on saanut motivaatiota ja virtaa elämään. Sari muistaa lapsuudestaan joulunvietot mummuloissa Jämijärvellä. Äidin isä teki jouluksi kaneliässäpikkuleipiä, joita salaa käytiin syömässä. ”Jemmapaikka” tiedettiin. Joululahjaksi saatiin LP-levyjä, jotka sisarusten kanssa jaettiin eli kukin sai mieleisensä. Musiikki oli enimmäkseen Suomipoppia. Traditio oli myös haudoilla käynnit.

Sarin jouluvalmisteluihin kuuluu kinkunpaisto. Kinkku on yöllä paistumassa ja valmista aattoaamuna. Riisipuuro on valmiina aattona klo 12 mennessä. Kuusenkoristelu virittää myös joulutunnelmaan.

Sarin jouluvalmistelut alkavat viikkoa ennen joulua. Joululahjoja hankitaan pitkin vuotta, kun sopiva sattuu osumaan kohdalle. Turha kaupallisuus ärsyttää Saria - joulun sanoma hukkuu ”krääsän” alle. Joulutuotteet, kuten kalenterit ja joulusuklaat, tulevat kauppoihin aina vaan aiemmin. Mitään joulustressiä tai harmitusta hän ei tunne - ehkä se hiukan harmittaa, kun liha-alalla toimiessaan sai aina joulukinkun ja sellaisen, kun halusi.

Toivomuslistalla on kaksi päätoivetta: työpaikka ja tyttären lukioon meno. Toinen toive onkin toteutumassa: Sari aloittaa tammikuussa palkkatyön Valtissa. Työ on ominta alaa eli toimistotyötä.