ADHD

ADHD eli aktiivisuuden- ja tarkkavaisuuden häiriötä on toimintakykyä heikentävä häiriö, joka voidaan diagnosoida lapsena, nuorena tai aikaisena. Voi esiintyä jo 2-3 vuotiaana ja yleensä lapsena se esiintyy jo parhaiten. Sen ydin oireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. ADHD liittyy aivojen tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen häiriintyneeseen kehitykseen. ADHD:n esiintyvyydeksi arvioidaan lapsilla ja nuorilla 4-7 % ja aikuisilla 2-3 %. Sitä todetaan useammin pojilla ja miehillä kuin tytöillä ja naisilla.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö diagnosoidaan yleensä alakouluikäisenä, mutta joskus sen tunnistaminen saattaa viivästyä nuoruuteen tai aikuisuuteen asti. Mitä myöhäisemmällä iällä ADHD:tä epäillään, sitä vaikeampaa yleensä on sen diagnosointi ja hoidon aloittaminen. ADHD-oireinen nuori ja aikuinen saattaa olla ahdistunut tai masentunut tai hänellä voi olla jokin muu liitännäishäiriö, joka vaikeuttaa diagnoosin asettamista. Osassa liitännäissairauksia useat oireet ovat ADHD-oireiden kaltaisia, joten joskus niitä hoidettaessa saattaa olla vaarana, että taustalla oleva ADHD jää tunnistamatta.

ADHD lapsella

ADHD lapsi voi olla helposti ärsyyntyvä, levoton ja tarkkaamaton. Käytännössä nämä piirteet saattavat näkyä esim. keskittymisvaikeutena leikissä, uhkarohkeutena leikkikentällä, nopeasti raivostuvana käytöksenä, sääntöjen noudattamisen vaikeutena tai tavallista uhmakkaampana käytöksenä. Leikki-ikäisten lasten käytös on kuitenkin myös luontaisesti vilkasta ja lyhytjänteistä sekä tunteiden säätelyn kehitys keskeneräistä, joten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön varma diagnosointi on yleensä hankalaa ennen 5 vuoden ikää. Leikki-iässä lapsi kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia, tässä vaiheessa aikuisten tuki on ensiarvoisen tärkeää, jotta lapsi oppii säätelemään omaa käyttäytymistään. Jos aikuiselle nousee huoli lapsen käyttäytymisestä, tulee asiaan paneutua mahdollisimman pian. Viimeistään koulunkäynnin aloittamisen jälkeen ADHD:n oireet tulevat useimmiten selvemmin esille. Alakouluiässä lapsen oireet ilmenevät yleensä vaikeutena keskittyä toimintoihin, kuunnella ohjeita ja toimia niiden mukaan, istua paikallaan, olla hiljaa tai odottaa omaa vuoroaan. Lapsella saattaa olla myös lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan oppimisvaikeuksia. Alisuoriutuminen on ADHD lapselle tavallista, he tulevat usein väärinymmärretyksi ja saavat ympäristöstä paljon negatiivista palautetta. Tästä voi seurata itseluottamuksen puutetta ja ahdistusta. Kodin ja koulun välinen tiivis yhteistyö sekä tukitoimet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Oikea tuki ja välittävät läheiset ovat tärkeässä roolissa, jotta lapsen vahvuudet ja lukuisat positiivisina pidetyt piirteet saavat myös huomiota. ADHD-oireiset lapset ovatkin usein energisiä, kekseliäitä, empaattisia, rohkeita, auttavaisia, idearikkaita ja sanavalmiita.

ADHD nuorella

ADHD muuttaa muotoaan iän myötä. Motorinen ylivilkkaus saattaa vähentyä murrosiässä ja nuoren ADHD näkyykin yleensä tarkkaavaisuus ja keskittymisvaikeuksina, vaikeuksina itsekontrollissa, välinpitämättömyytenä, uhmakkaana ja aggressiivisena käytöksenä tai sosiaalisina ongelmina vanhempien, opettajien ja kavereiden kanssa. Nuori saattaa myös alisuoriutua koulussa ja opiskeluissa, myöhästelee ja unohtelee tavaroita. Hänen huoneensa ja koulureppunsa ovat epäsiistit sekä hänen tehtävänsä ja työnsä ovat usein keskeneräisiä ja mitään ei tule tehtyä kunnolla. Kaikki tämä saattaa aiheuttaa nuoressa erilaisuuden tunnetta, sosiaalista arkuutta ja itsetunto-ongelmia. Harrastukset ja hyvä kaveripiiri ovat ADHD-oireisen nuoren tärkeitä voimavaroja.

Välitöntä mielihyvää ja voimakkaita tunnekokemuksia hakeva käyttäytyminen on tyypillistä ADHD nuorille ja ADHD saattaa korostaa tätä käyttäytymistä. ADHD-oireiset nuoret voivat herkemmin kokeilla esim. päihteitä tai he voivat joutua useammin tapaturmiin elämyshakuisuutensa vuoksi. Diagnoosin alle ei kuitenkaan tule lakaista kaikkia tarkoituksellisia hölmöilyjä. Erityisesti murrosiässä on kaveriporukalla merkittävä rooli sen suhteen, miten paljon nuori lähtee testaamaan rajojaan. Harrastukset ja hyvä kaveripiiri auttavat kanavoimaan ADHD-oireisen nuoren tunteiden kuohuntaa ja energiaa positiivisella tavalla.

Aina ei ole kyse ADHD:stä, sillä nuoruuteen itsessään liittyy monenlaisia muutoksia ja tulevaisuuden suhteen isoja päätöksiä, jotka askarruttavat mieltä sekä aiheuttavat levotonta oloa ja voimakkaita tunnekuohuja. Käyttäytymisen haasteet voivat liittyä täysin tähän nuoruusiän normaaliin kehitysvaiheeseen.

Jos nuoren käytös kuitenkin aiheuttaa selvää huolta, niin varhainen puuttuminen, avun etsiminen ja mahdollisten tukitoimien järjestäminen voivat merkittävästi vahvistaa nuoren hyvinvointia nyt ja tulevaisuutta ajatellen.

Jotta tavoitteet opinnoissa ja muussa elämässä saavutetaan, tulee ADHD-oireisten nuorten olla myös itse valmiita ottamaan vastuuta voittaakseen haasteensa ja hyödyntääkseen vahvuuksiaan. Näitä ADHD-oireisten nuorten vahvuuksia ovat usein esim. luovuus ja nokkeluus, taitavuus keksiä poikkeuksellisia ratkaisuja, hauskuus, nopeaälyisyys ja empaattisuus, avuliaisuus ja oikeudenmukaisuus sekä sitkeys ja määrätietoisuus omissa projekteissaan. Kaikille nuorille on tärkeää tulla hyväksytyksi omana itsenään ja saada onnistumisen kokemuksia. Kodin, koulun ja kavereiden tuki sekä myönteinen huomio auttavat itsenäistyvää nuorta vahvistamaan itsetuntoaan sekä luomaan ja ylläpitämään unelmia tulevaisuuden suhteen.

ADHD aikuisiässä

ADHD voi jatkua aikuisiällä samankaltaisena kuin nuoruudessa, mutta useammin se muuttaa muotoaan. Aikuiseksi kasvettaessa on yleistä, että ylivilkkaus vähenee entisestään ja muuttuu enemmänkin sisäiseksi levottomuudeksi. Kertyneen elämänkokemuksen ansiosta usein myös impulsiivisuuden ja tarkkaamattomuuden aiheuttamat haasteet pysyvät paremmin hallinnassa. ADHD ei siis häviä mihinkään iän myötä, mutta lähes puolella ADHD-oireisista lapsista ja nuorista oireet lievittyvät aikuisuuteen siirryttäessä niin, etteivät ne tuota enää merkittävää haittaa arjessa. Toki ADHD-oireet voivat iän myötä myös vaikeutua.

Osa ADHD-oireisista henkilöistä saa diagnoosin vasta aikuisena, kun oireet alkavat haitata selvästi enemmän elämää. Aikuisen ADHD-diagnoosi edellyttää useimmiten kattavaa psykiatrista tutkimusta ja muiden oireilua aiheuttavien tekijöiden poissulkemista. Diagnosointia hankaloittaa usein ADHD:n kanssa samanaikaisesti esiintyvät muut häiriöt, jotka ovat voineet kehittyä itsenäisesti tai ADHD:n seurauksena. Näitä liitännäishäiriöitä voivat olla esim. masennus, ahdistuneisuus, käytöshäiriöt, uniongelmat ja päihdeongelmat. ADHD-oireiset aikuiset ovat usein kärsimättömiä ja ottavat turhia riskejä esim. liikenteessä, työelämässä ja ihmissuhteissa. Avioerojen ja ihmissuhteissa ilmenevien konfliktien määrä onkin ADHD-oireisilla henkilöillä muita korkeampi tunne-elämään ja stressinhallintaan liittyvistä haasteista johtuen. ADHD asettaa haasteita myös vanhemmuuteen ja arjen rutiineihin. ADHD-oireisilla äideillä ja isillä, joilla on Vanhemman ADHD-oireet eivät kuitenkaan ole este rakastavalle ja vastuulliselle vanhemmuudelle. ADHD-oireisella aikuisella onkin usein vahvuuksia, jotka moni muukin haluaisi itselleen. He ovat usein luovia ja kekseliäitä, herkkiä ja huolehtivaisia, viehättäviä ja rakastettavia sekä todella rehellisiä.

ADHD:n hoito

ADHD:n hoidon tulee olla kokonaisvaltaista. Se suunnitellaan yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaan huomioiden erilaiset muutokset elämänvaiheissa. ADHD-oireiseen henkilöön ja hänen ympäristöönsä kohdistuvat tukitoimet, psykososiaaliset hoitomuodot ja lääkehoito ovat hyvän hoidon tärkeitä kulmakiviä. ADHD:ta tulee ja kannattaa hoitaa pitkäjänteisesti, sillä hoitamattomana ADHD voi haitata koulunkäyntiä, opintoja ja työllistymistä sekä lisätä psykiatristen häiriöiden, syrjäytymisen ja päihteiden käytön riskiä. Hoitona on sekä lääkkeetön, että lääkkeellinen hoito. Hyvä lääkkeetön hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti huomioiden ADHD-oireiden määrä, voimakkuus ja mahdolliset oheissairaudet. Erityisesti ympäristöön liittyvät tukitoimet ovat merkittävässä roolissa arjen sujuvuuden kannalta.

ADHD:n hoidossa käytetään eri lääkkeitä riippuen iästä, tilanteesta ja tarpeesta. Lääkitys voi olla jatkuvaa päivittäistä tai tarvittaessa otettavaa, kunkin yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Nuorten ja aikuisten hoitoa suunniteltaessa on hyvä keskustella myös päihteiden käytöstä ennen lääkkeen valintaa. Lääkehoidon aloittaminen on ajankohtaista viimeistään silloin, kun muut tukitoimenpiteet eivät yksistään riitä. Se saatetaan myös aloittaa heti diagnoosin asettamisen jälkeen muiden tukitoimien tueksi.

Lähteet:

Adhdtutuksi.fi